Pörssikurssi. Kaikille kaikkea! Kapitalistisen ilosanoman tuoja, 38. vsk, nro 5. joulukuu 2005

Transkriptio

1 Pörssikurssi Kapitalistisen ilosanoman tuoja, 38. vsk, nro 5. joulukuu 2005 Kaikille kaikkea!

2 Pääkirjoitus Ovien pauketta Nykyajan suuret kauppakeskukset ovat melkoisia palvelukomplekseja. Kun samaan valtavaan rakennukseen on mahdutettu muutama hypermarketti kymmenillä pikkupuodeilla höystettynä, sekä vielä bonuksena Alko ja apteekki, ei tavallinen tai vähän vaativampikin kuluttaja muuta voi enää toivoa. Nuo keskukset pystyvät taatusti täyttämään kuluttajien tarpeet, jokainen löytää varmasti jotakin. Niin hullulta kuin ajatus kuulostaakin, on tämänkin lehden tarkoituksena omalla tavallaan apinoida edellä mainittuja, paljon parjattuja ja paljon kiiteltyjä kauppakeskuksia. Ajatuksena on palvella mahdollisimman laajaa osaa jäsenistöstämme tämän lehden kautta. Strategiaksi on valittu teema: jokaiselle jotakin. Käytännön toteutus tapahtui niin, että jokainen tiimiläinen sai kirjoittaa sellaisen jutun, jonka on aina halunnut kirjoittaa tai jonka itse haluaisi lukea lehdestämme. Seuraavilla sivuilla toiminnan tulos. Toivottavasti strategia toimii. Vuoden viimeisen lehden ilmestyminen tarkoittaa myös sitä, että joulu lähestyy uhkaavasti. Aina hetkittäin palaa se ihana lapsenmieli meihin kovan arvomaailman runtelemiin, tuleviin ekonomeihinkin. Lapsuuden suloiset joulumuistot nousevat pintaan nostalgisina. On hienoa muistella sitä vatsan pohjassa myllertänyttä tunnetta, kun vielä ihan oikeasti uskoi tuohon joulun lämpimään hahmoon: joulupukkiin. Ja senkin jälkeen oli kova jännittäminen sen suhteen, milloin ne ensimmäiset äidin ostamat joululahjat ilmestyivät vaatehuoneeseen. Joululahjojen salaa katsominenhan oli yksi hauskimmista puuhista tietyssä vaiheessa. Ensin etsittiin lahjat kaverin kotona ja sitten siirryttiin seuraavan vaatehuoneen kätköihin. Nykyään joulun odotus on paljon tylsempää. Jännitystä kokee lähinnä enää sen suhteen, riittääkö aika ja budjetti kaikkien lahjojen hankkimiseen. Kaiken pitää olla valmista ennen joulurauhan julistusta ja kauppojen ovien sulkeutumista, se on ehdoton deadline. Onneksi joulumieli on kuitenkin asia, mikä säilyy vuodesta toiseen, ikään ja budjetteihin katsomatta. Oletko koskaan kuullut sanontaa: Kun yksi onnen ovi sulkeutuu, toinen aukeaa. Me vain tuijotamme niin pitkään sulkeutuvaa, ettemme näe sitä uutta, mikä meille on avautunut. Voisin väittää, että sanonnan alkuperäinen kirjoittaja on epäilemättä viisas henkilö. Kun katsoo ympärilleen, ja välillä peiliinkin, on helppo havaita em. ilmiö menneen haikailu. Tästä sanonnasta viisastuneena päätän tällä kertaa tehdä poikkeuksen, eli yritän jättää hallituskauden loppumisen surkuttelun väliin. Ja pääasiahan on, että elämä pörssiläisenä jatkuu. Mitä tässä turhaan suremaan... Pörssin syyslukukausi on tarjonnut taas kerta toisensa jälkeen mitä unohtumattomampia ja mielenkiintoisimpia tapahtumia. Lopullinen huipentuma on fuksien järjestämä perinteinen Puurojuhla, joka pidetään itse asiassa juuri näihin lehden ilmestymisen aikoihin... Marraskuussa järjestetty Tukholman excursio sai allekirjoittaneessa tänä vuonna aikaan hieman erilaisia ja jännittyneempiä tunteita kuin aikaisempina kertoina. Kulkiessani Tukholman katuja ajattelin nimittäin aikaa muutaman kuukauden kuluttua, jolloin kuljen niitä samoja seutuja päivittäin. Uudet tuulet siis puhaltavat monella saralla. Uusi hallitus, uusi päätoimittajamme Tommi, ja koko muu jäsenistö: haluan toivottaa Teille onnea uudelle vuodelle ja uusille haasteille. Omasta puolestani tarkastelen niitä tällä kertaa itselleni ennen kokemattomasta näkökulmasta: uusi ovi on siis avautunut. Glögin & piparkakun tuoksuisin terveisin, Annika Autio

3 Päätoimittaja Annika Autio Sisällys Taitto Taneli Heiskanen Tuomas Reivinen Tekstit Markku Aapakari Katri Haakana Hanna Heinonkoski Taneli Heiskanen Annamari Härkönen Anne Koponen Anna Kupari Miika Lipiäinen Johanna Lähteenmäki Petri Marjava Timo Martikainen Hanne Niemi Antti Ollikainen Pekka Rutanen Suvi Schrey Alexandre Sigué Tommi Skottman Kuvat Annika Autio Annamari Härkönen Anna Kupari Riikka Lappalainen Timo Martikainen Hanne Niemi Tuomas Reivinen Pekka Rutanen Marja Äijänen 4 Puheenjohtajalta 5 Kyllin hyvää 6 Opiskelijalta 7 Kopo - palsta 8 Tukholman excursio 10 Relationship between exchange and Finnish students 11 Uusi kylteriyhdyshenkilö esittäytyy 12 Pörssin Vuosijuhla Hyvä Opettaja Vuosijuhliin valmistautuminen 17 K-S Ekonomit esittäytyy 18 Nahkatukka 19 Kylteripäivät Vaihtoon lähdön vaikeus 22 Ajankäyttö ja polkupyöräilyn taito 23 Elämää pörssiläisyyden jälkeen 24 Nesu-seminaari, Reykjavik 26 Vaihtokuulumisia 28 Optimi esittäytyy 29 PAatos 30 Pörssiuutisia Toimitus & julkaisija Pörssi ry PL Jyväskylä Puh. (014) Tukholman exculla naiset olivat kauniina ja miehet komeina, s Painomäärä 300 kpl Paino Kirjapaino ÄSSÄ Oy Sillis kruunasi hyvin onnistuneen vuosijuhlan, s

4 Puheenjohtajalta Plaudite, amici, comedie finita est Taputtakaa, ystäväni, komedia on loppu. Näillä Ludwig van Beethovenin viimeisillä sanoilla on hyvä avata toimikauteni viimeinen puheenjohtajan palsta. Komediaa tämä ei ole ollut (koko aikaa), vaikka hauskaakin on ollut. Työtä, vastuuta, hauskuutta, hyviä ja huonoja päätöksiä, onnistumisia ja epäonnistumisia, kaikkea on tähän vuoteen mahtunut. Pian onkin tilinteon aika ja ainoa asia, joka merkitsee jotain, on se, miten juuri sinä voit pörssiläisenä. Tämä palsta ei sisällä ripettäkään substanssia, mutta toisaalta se sisältää ne tärkeimmät asiat, jotka vuoden raskaan työn jälkeen voi ja pitää sanoa. Olkoon tämä palsta siis omistettu kiitokseksi kaikille niille ihmisille, jotka ovat mahdollistaneet tämän vuoden toiminnan. Tiedän, että teitä on enemmän, kuin mitä tähän vaatimattomaan tilaan mahtuu, joten en tähän juurikaan nimiä listaa. Kiitos kuuluu ensinnäkin koko loistavalle hallitukselleni. Olette olleet koko vuoden tukenani, turvanani, pahimpana päänvaivanani ja ehtymättömänä ilonani. Pörssin toiminnalle olette kuitenkin merkinneet vielä enemmän. Siitä teille kuuluu suuri kiitos ei vain minulta, vaan kaikilta, jotka ovat päässeet tänä vuonna työnne tuloksesta nauttimaan. Talousvastaava Marko Mattilan jatkaessa nykyisestä hallituksesta kohti seuraavan vuoden puheenjohtajuuden haasteita, toivon ja uskon, että tulevana vuonna Pörssiä siunataan yhtä osaavalla ja omistautuneella joukolla tekijöitä. Yhtälailla kiitos kuuluu kaikille teille loistaville tiimiaktiiveille. On ollut jälleen ilo nähdä, kuinka Pörssi on saanut uuden sukupolven fukseja, joista todella moni on lähtenyt rohkeasti mukaan tiimitoimintaan kaikille sektoreille. Enkä halua tietenkään unohtaa tiimeissä jatkaneita vanhempia tieteenharjoittajia; kiitos kuuluu myös teille pitkäaikaisesta sitoutumisesta yhdistyksemme toimintaan. Mitä olisivatkaan olleet Rinnerieha, sitsit, vuosijuhlat tai sillis ilman teitä ei mitään. Kiitos myös kaikille teille pidemmälle jo opinnoissa (tai ainakin opintovuosissa ehtineille, jotka vielä jaksatte yhdistystoiminnasta vaikutta. Te jarrut, jotka toimitte Pörssin yhteisön muistina, vaalijana ja omanatuntona, olette kestävän ja kehittyvän toimintamme kannalta korvaamattomia. Puheluihini ja kyselyihini on moni henkilö tämän vuoden aikana väsymättä jaksanut vastailla, ja siitä teille suuri kiitos. Olen tämän vuoden aikana edustanut Pörssiä lukuisissa sidosryhmissä, joista haluan erityisesti kiittää taloustieteiden tiedekuntaa, Kylterivaliokuntaa ja Keski-Suomen Ekonomeja, unohtamatta omaa ylioppilaskuntaamme. Kaikki te suurenmoiset ihmiset, joihin minulla on ollut kunnia tutustua tämän vuoden kuluessa, olette olleet loistavia inspiraation ja tuen lähteitä. Olittepa sitten täällä Jyväskylässä, tai pitkin Suomea esim. Vaasassa, Tampereella tai Joensuussa, kiitän teitä kaikkia. Vielä lopuksi haluan vielä erityisesti kiittää sitä suurta joukkoa fukseja, jotka tätä kirjoittaessani parhaillaan ovat työstämässä tämän vuoden perinteikästä puurojuhlaa. Odotan juhlilta paljon, ja tämän syksyn suoritusten perusteella en varmasti tule pettymään. Toivon näkeväni Wilhelmiinan täynnä pörssiläisiä nauttimassa vuoden viimeisestä suuresta yhdessäolon hetkestä. Kun vielä samaisissa bakkanaaleissa haikein mielin (mutta myös huojentuneena) luovutan puheenjohtajan haalarifrakin seuraajalleni hyvien ystävien seurassa, voisiko sitä enempää vuodelta 2005 enää toivoa? Ainahan sitä voisi, mutta jos on lusikalla annettu, on kauhalla turha ammentaa. Nöyrimmästi kiitos teille kaikille vielä kerran, Miika 4 Pörssikurssi

5 Jos kysytään vaikka organisointitaitoa tai onko yhteistyökykyinen, niin millä sä paremmin sen osoitat kuin, että on ollut tämmösessä mukana Henkistä pääomaa, jota luento ei voi tarjota, erilaista vahvuutta Kyllin hyv yvää Ei ole olemassa epäonnistumisia, on vain oppimiskokemuksia Vuoden vaihtuessa sekä Pörssi, että ylioppilaskunta monien muiden yhteisöjen tapaan valitsee itselleen uudet luottamushenkilöt. Moni miettii pestejä vastaanottaessaan ja hakiessaan, millaista vastinetta menetetylle vapaa-ajalle luottamustehtävät tarjoavat. Sirja Kulmala on Vaasan yliopistolle tekemässään gradussa Kylteriaktiivisuuden koetut osaamisvaikutukset tutkinut minkälaisia valmiuksia hallitustoimintaan osallistuminen kehittää ja miten nämä valmiudet vastaavat tämän päivän työelämän pätevyysvaatimuksia. Tulokset osoittavat, että entiset aktiivit kokivat oppineensa monenlaisia taitoja hallitustyöskentelyssä. Opiskelija-aktiivitoiminnalla on pitkät perinteet kauppatieteissä. Vuosittain moni kylteri toimii vapaa-ajallaan kauppakorkeakoulun ylioppilaskunnan tai kauppatieteellisen monialayliopiston ainejärjestön hallituksessa. Hallitustoimintaan osallistuminen tarjoaa mahdollisuuden monien eri taitojen omaksumiseen. Sen anti pohjautuu ennen kaikkea oman kokemuksen kautta tapahtuvaan oppimiseen. Osallistumalla hallitustoimintaan on mahdollista kehittää taitoja, joita myös työelämässä vaaditaan, toteaa Sirja Kulmala. Se ei oo kyl klisee, vaan se on supertotuus, et kyl niihin törmää, tälläkin alalla kun pyörii, niin ihan hirvittävästi tapaa eri yokunnista ja omasta yo-kunnasta semmosii ihmisii joita tuntee ja tulee vastaan ja auttavat sitten tietenkin Kulmala haastatteli tutkimukseensa 14 entistä kylteriaktiivia. Haastateltavat olivat toimineet oman opiskelijayhteisönsä hallituksessa eri puolilla Suomea ja valmistuneet vuosien 1998 ja 2000 välillä. Hallituksissaan haastateltavat olivat toimineet puheenjohtajana, tiedottajana tai opintovastaavana. Haastatteluhetkellä he taas työskentelivät rahoitus- ja pankkialalla, it-sektorilla ja tilintarkastuksen, markkinoinnin tai viestinnän parissa. Hallitustoiminnan tärkeimpänä antina tutkimuksessa tulivat esille ihmissuhde- ja vuorovaikutustaidot sekä kokous- ja neuvottelutekniikat. Yhtä tärkeänä pidettiin organisointiin, tiimien ja projektien vetämiseen sekä vastuunottamiseen liittyviä taitoja. Kun hallitustyössä opittuja taitoja verrataan ekonomeilta erityisesti vaadittuihin taitoihin, voidaan edellisten lisäksi listata viestinvalmiudet, ongelmanratkaisu- sekä esiintymistaidot. Esille tulevat juuri ne taidot, joita esimiehet vastavalmistuneilta ekonomeilta usein peräänkuuluttavat. Menetetylle vapaa-ajalle saa siis mainiota ja yhtä pätevää korvausta kuin luennoiltakin. Niitä oppi koko ajan, löytämään ittestään puutteita ja vikoja ja sietämään toisten niitä Oma kyllin pestini päättyy vuoden vaihteessa ja työtäni jatkaa Vuorisen Jouni. On mukava jättää Sefeasiat osaaviin käsiin! Suuren kiitoksen haluan esittää kaikille aktiiveille, joiden kanssa olen saanut tehdä töitä, sekä kaikille pörssiläisille, jotka ovat olleet mukana Sefe-tapahtumissa. Kylli-aikani on kulunut nopeasti ja ollut täynnä hilpeitä hetkiä kanssanne! Lopuksi haluan vielä toivottaa lämmintä ja rentouttavaa joulunaikaa teille kaikille sekä lystikästä uutta vuotta! Kylli-täti Johanna JOHANNA LÄHTEENMÄKI Kylteriyhdyshenkilö / SEFE / Jyväskylän yliopisto johanna.lahteenmaki@sefe.fi Jos tuli mahdollisuus puhua ruotsia, poistuin käymään wc:ssä! kieltämättä, oishan se varmasti Tota mä oisin valmistunut puoli vuotta aikaisemmin, jos mä en ois ollu hallituksessa, mut en mä tiedä oisko se ollu niin ku hyöty kenellekään Pörssikurssi

6 ASSARILTA Opiskelijalta Maisteriksi ennen vuosikymmenen vaihdetta Korkeakoulusta tulee valmistua mahdollisimman nopeasti. Neljästä viiteen vuotta on aivan riittävä aika hankkia vaadittava tiedollinen ja taidollinen kokemus, jotta voi toimia työelämässä. Tässä ajassa on syytä hankkia tarvittavat tiedot omasta opiskelualasta, kartuttaa työkokemusta ja valmistua kunnon ihmiseksi. Olen siis todennäköisesti toiminut täysin väärin, koska olen osallistunut itselle mielenkiintoiseen toimintaan. Aikaani on vienyt niin rakas futsal-harrastus, työkokemuksen hankkiminen, Pörssi ry kuin ylioppilaskuntakin. Opetusministeriön tavoitteissa olevan kansainvälistymisen olen jo hoitanut kotikansainvälistymisen avulla toimittuani kv-tutorina, joten myös tuleva vaihtolukukauteni on aivan turha. Ilman näitä minun pitäisi kohta olla työelämän imussa maisterin paperit kourassa. Mikä saa sitten ihmisen kiinnostumaan epäolennaisista asioista opiskelun ulkopuolella? Raha eikä makea elämä voi olla innokkeena tehdä tuntisia päiviä palkatta tai minimaalisin korvauksin. Kyse on enemmänkin oman henkisen pääoman hankkimisesta. Tahot, joissa olen toiminut yhteisten asioiden parissa, ovat opettaneet minulle paljon sellaista, jota ei pelkästään kirjoista opi. Erilaisten ihmisten parissa toimiminen ja haastavien tilanteiden sekä asioiden hoitaminen valmistavat minua osaltaan työelämään. Mahdollisuus osallistua ja kehittää omaa toimintaympäristöä yliopiston piirissä on jokaisen opiskelijan etuoikeus. Osallistumisen tasoja on monia. Osallistua voi antamalla palautetta aktiivisille toimijoille, kirjoittaa mielipiteensä vaikka Pörssi ry:n forumille tai osallistua JYY:n valiokuntatyöskentelyyn. Jokainen voi valita omansa. Joka tapauksessa olisi hienoa, jos voisimme luoda yliopisto-opiskelijoiden, ja eritoten kyltereiden, keskuuteen aktiivista ja osallistuvaa keskustelua sekä toimintaa. Yhteiseen toimintaan osallistuminen on kuitenkin monesti asioiden kehittämistä, vanhojen toimintatapojen hylkäämistä ja uusien luomista. Tämä ei voi olla tiedekorkeakoulussa kiellettyä, sillä tiedekorkeakoulun eräänä tehtävänä on kehittää kriittistä ajattelua. Kriittinen ajattelu olisi syytä myös ulottaa muuhun kuin seminaarityön lähdemateriaaliin tai tentin esseevastaukseen. Jos opiskelijat hyväksyvät kaiken annettuna, yhteiskunnalla on pian mahdollisuus nauttia ammattikorkeakoulusta valmistuneista maistereista ja ammattikoulusta valmistuneista tohtoreista. Koulun ulkopuolella on elämää ja sitä saa rohkeasti käyttää. Aion ainakin itse vielä toimia vuoden jos toisenkin yliopiston piirissä. Päättäjille, joiden mielestä se on väärin, voin vain lähettää terveiset: Kyykkyyn! Mä maksan teidän eläkkeet! Taneli Heiskanen 6 Pörssikurssi

7 KOPO-sektorilta Hyvää joulun odotusta... Takana on tehokas kopokuukausi. SYL:in liittokokous on takana, jossa muodostettiin SYL:in tulevaisuuden linjat ja toimintasuunnitelma vuodelle Valtakunnalliset asiat olivat päällimmäisenä, jolloin pysähdyin miettimään mitä koposektori todellisuudessa on? Valtakunnallisesti sektori painii suurista suurimpien asioiden kanssa. On tulorajaa, opintorahaa, duaalimallia, opintojen maksullisuuskysymyksiä ja lista vain jatkuu. Pörssissä asiat ovat hieman yksikertaisempia. Keskitytään kielikeskuskysymyksiin, tenttiasioihin, käytännön järjestelyihin jne. Kumpi ääripäistä on tärkeämpi? Tärkeysjärjestyksestä päättää jokainen opiskelija itse omasta näkökulmastaan. SYL järjesti ylioppilaskunnille kopo- päivät, joihin minulla oli ilo ottaa osaa. Tutustuimme ensimmäisenä päivänä kylmiin valtion lukuihin, jotka kertoivat, miksi meitä opiskelijoita pyritään samaan niin hopulla työelämään. Kuva oli yksinkertainen. Valtion kulut -käyrä nousi ylös samalla kun valtion varat käyrä laski alas. Laskentatoimen peruskurssinkin pohjalta olisi pystynyt tekemään riittävät päätelmät. Reilua? Ehkä, ainakin hoputtamisen osalta. Yksi kuva kertoi enemmän kuin koko opintoaikojen rajauskeskustelu. Toinen suuri asia oli yliopistoille räätälöity tulosohjausmalli, jonka viesti oli sama: opiskelijat kiireisesti yliopistoon ja nopeasti tutkintoa rikkaampana työelämään. Yliopistoilta odotetaan kovia tuloksia saatujen panosten vastineeksi ja jaettava raha ei ole enää korvamerkittyä vaan palkinto hyvästä tuloksellisuudesta. Yliopistoille määritellään tulevaisuudessa mm. lukiosta suoraan sisään - määrä, jonka lisäksi yliopistot tulisivat saamaan rahaa tuloksellisuutensa perustella. Reilua? Ehkä, ehkä ei? Yliopistokohtainen tavoite, 50 % suoraan lukiosta, on ainakin herättänyt keskustelua niin kauppatieteissä kuin kasvatustieteissä, joissa kypsyyttä ei voi aina mitata iässä. Tutustuimme Kopo- päivillä myös Tallinnan yliopistoon ja erityisesti FESU: n (Federation of Estonian Student Unions) tämänhetkisiin asioihin. Viron puolella on 11 virallista yliopistoa, joista noin puolet on yksityisiä. Valtio ei rahoita kaikkien opiskelua vaan moni maksaa suuriakin lukukausimaksuja huomioiden maan yleisen tulotason. Jos virolainen opiskelija vaihtaa pääainetta tai haluaa toisen tutkinnon, on kurssit ja maksut itse maksettava. Reilua? Ehdottomasti ei. Virolaisilla opiskelijoilla ei ole opintotukea vaan vanhempien odotetaan kustantavan lastensa opinnot. Opintolainaan on kuitenkin mahdollisuus ja sitä todennäköisimmin tarvitaan, koska opiskelumahdollisuudet ovat keskittyneet kahteen kalliiseen kaupunkiin, Tallinnaan ja Pärnuun. Ongelmia lahden tuolla puolen on aiheuttanut myös laittomat yliopistot, jotka erityisesti haalivat opiskelijoita ulkomailta, ja joilla ei todellisuudessa ole lupaa myöntää tutkintoja. Vuosi on kuitenkin lopullaan ja näistä tunnelmista uusi kopo jatkaa ensi vuonna. Kysymykseen kumpi ääripäistä (valtakunnallinen vai ruohonjuuritaso) on tärkeämpi, valitsen itse ruohonjuuritason milloin tahansa juuri pörssiläisten takia. Kiitos Teille rakkaat pörssiläiset kuluneesta vuodesta! Kopo- sektori tarjoaa mielestäni jokaiselle jotakin ja jokainen voi Pörssissä sitä itse aktiivisesti hyödyntää. Avatkaa suunne, kun haluatte äänenne kuuluviin, koska pieninkin palaute voi tarjota muillekin jotakin. Pidetään lippu korkealla! Sydämellä, Hanna Pörssikurssi

8 Tukholman excu Torstaiaamuna lähtömme koitti - innostus ainakin osittain väsymyksen voitti. Seuraavassa otteita excusta Tukholmaan siis, jolta muistikuvia on pyöreästi viis. Lasiin siellä(kään) syljetty ei, joten tax freen tuotteet filmin mennessään vei. Kuvat karua kieltään kertonevat ja täyttävät aukot pahimmat. Kahdella bussilla lähdettiin siis päälle tien, meidän kuski sanoi: Minä Krp:lle teidät vien. Joillakin oli murhe povella - puhalluttaakohan ne meidät ovella? Vierailu meni kuitenkin mukavasti, kaikki selvisivät ilman käsirautoja terminaaliin asti. Toinen bussilasti Pwc:lle suuntasi aivan, ennen kuin kohtasimme Gabriella -laivan. Kuuleman mukaan Jouko oli bussimatkan huvituksesta huolen pitänyt juttu Urpolan ala-asteesta oli jälleen kerran itänyt. Meidän bussissa puolestaan Rauma, Rooma, Pariisi raikoi, kun Mikko kätköistään c-kasettinsa taikoi. Kera Boomareiden ja Enklaavin noustiin laivaan - mitä saatiinkaan heidän kanssaan aikaan? Siitä montaa mieltä voi kai olla, kanssamatkustajien mielestä olimme ilmeisesti aika hunningolla. Kyltereitä oli sijoiteltu monille kansille, eli häiriötä aiheutettiin näin koko laivalle. Kontaktia muihin hytteihin piti etäisyyden vuoksi ottaa sisäpuhelimella, ottipa joku asiakseen sen kautta myös hävyttömyyksiä huudella. Buffetin antimet olivat hyvät jälleen kerran kaikkea piti maistaa ihan himppusen verran. Viinilaseja tosin meni enemmän kuin kaksi, sillä käskyn mukaan piti juoda itsensä mukavaksi. Bileet löytyi hyteistä, discosta ja käytäviltä - viinakin virtasi, ainakin se näytti siltä. Tutuksi tuli myös poliisi laivan, taisipa jotkut kohdata myös putkareissun vaivan. Oma nimi toisen nimi leikki tuotti myös päänvaivaa ja hyytyessään joutui ottamaan taas lisää juomaa. Tukholman puolellekin selvisi osa meistä, shopatakin aikoi monet selvinneistä. Toiset puolestaan lisää kaljaa vain joi ja takaisin laivaan vanhan kaupungin kautta kompuroi. Sitten saunassa ja uimassa kävi monet tai saattoi kutsua jopa makoisat päiväunet. Toinen ilta meni muuten merkeissä samoissa, ilo oli jälleen piilossa tax freen kaljalavoissa. Sieltä se kuitenkin äkkiä löytyi, monet laivasta nukkumatta lauantaina bussiin siirtyi. Väsymystä ilmassa oli hieman paluumatkalla, tosin jotkut yrittivät oloaan oluella korjailla. Tapsa ja Hannu koittivat stand up-taitojaan väläytellä, mutta Pete korjas potin, miten voikaan käpyrauhasen näytellä. Perille Jyväskylään päästiin lauantaina turvallisesti ja kaikkia tahdon mukavasti reissusta kiittää hirmuisesti! Ensi vuonna mukaan jälleen päästävä on, koska excuilo on aina niin pohjaton. Katri Haakana

9

10 Relationship between exchange and Finnish students Saturday, November 19 th: 2h34pm. The bus came back at least from Helsinki. The trip for Stockholm has ended. We had great time all over those three days: parties, drinks, fun and interesting talks. However one question remains: why were there so few exchange students? Of course there were only 104 places, a lot of them were on the queue and were not able to join us, but is there any other reason? During that magnificent trip (no rest, but nice) I found some answers to that question, and moreover during my three months in Jyväskylä as an exchange students. If Finnish people don t speak with exchange students, how can they choose to go abroad? Jyväskylä is recognized as an international campus. Students from all over the world: Africa, USA, Canada, Asia, South America, and Europe via ERASMUS programme But is everybody really benefit from that international campus? I might say no. Why? Of course exchange students have a lot of opportunities to meet other exchange students: lectures in English, each one teach one program, parties for international students, KOAS residences, but what about the Finnish students in those international events? Though some of them came to those events, when I m looking around exchange students that I met here (French, Italian, Spanish, German, Lithuanian ) most of them do not really know Finnish students. When I m using the verb know, I mean having a real relationship with them. To my mind it is quite disappointing. No offences, but it is clear that we have some cultural differences. After few days here, the environment seems to be rude for some exchange students: it is true that for people from south of Europe, which are usually warm people, Finnish behave so differently: when you are pushed no excuses, when you look to someone, no greetings But the fact is that as exchange students, we made our own choice to come in Finland, we should be able to go through our cultural habits, because we are the guests. And after that cruise I met new Finnish students, whom I never spoke to before and they are no so rude as a lot of foreigners can think. I was pleased, If I might say, by a situation on the boat: Friday, November 18 th : 22h43, pre party in a cabin. A guy from pörssi that I only saw in pörssi office two or three times, started to speak to me about politics. Usually before a party we never deal with those topics. But that guy was interesting, with good ideas and without that we noticed it we spent one hour on the topic. He never talked to me before, however he spoke with me just a talk between students. If things should have been like that more often, I think that relationship between exchange and Finnish students should be more profitable. If someone asked me today how can you qualify Finnish people, I would say, shy people. That s the point: this shyness lead exchange students to think that Finnish students don t care about them or any other misunderstanding. Some exchange students tried to have contacts with Finnish and it is quite a success. But even If we are exchange students, none all of us have the same behave: shy people exist in every country. So how can they manage that situation: too shy to meet Finnish, which are also shy by nature? In my opinion it is a real loss: If Finnish people don t speak with exchange students, how can they choose to go abroad? How can they choose their destination? I mean by occulting exchange students, maybe Finnish students are loosing some opportunities and good experiences One good image of that situation is pörssï parties: at the beginning of the semester, exchange students came, but little by little due to the fact that some of them were not able to have contacts, most of them chose not to come anymore. Why? Of course some of them were not able to go above those misunderstanding concerning behaviours, but some other points do no help them. First the pörssï website is not in English; how can they be aware of parties If they don t know Finnish students, except coming to pörssï office, which is not possible every time (no lectures, a lot of work). For example a lot of exchange students wanted to go to Stockholm, but not knowing Finnish they were not able to register on time. Actually If my tutor and Finnish people didn t talk to me about that situation, I would have been on the cruise. It is a problem. One other fact that is independent from Jyvaskyla pörssï is that even If Nimi & ik Kotoisin: maakuntak Pääaine & vuoden las Motto: Lä ajoissa. Pahe: Mus McFlurry. Viimeksi Hide and S 10 Pörssikurssi

11 exchange students are joining the student union of the University, they are not able to join Pörssï, though Pörssï is the student Union of the Business School: it is more interesting and there are more benefits to be close to people who are studying the same subject. Those barriers are really problematic, some efforts from both side should give more interest to exchange programmes. To conclude I would add that: as far as I can remember, Finnish is member of the European Union. Europe is still under construction, but how can we get issues as Business people if we are not able to communicate? This seems to be dumb, but when we are thinking about it, when you want to work today, most of the great companies already get the vision of Europeans employees: ability to cross intercultural environment is required as ability to speak different languages. For sure, when you hear lectures in University, all those aspects are taken into consideration, but in practice, things are different. The international campus of Jyvaskyla should be a good field to practice those kinds of intercultural situations, but it seems that it is out of mind for most of the students. Communication between exchange and Finnish student is really important: it can be helpful for Finnish students to exchange point of views and maybe discover new attractions for different countries. For exchange students it will help them to benefit in a full manner of their exchange programme: being in a country to meet foreigners, even If it is interesting, and staying between foreigners is not the initial purpose of an exchange programme. Alexandre Sigué Jouni on uusi kylteriyhdyshenkilö Vuoden vaihtuessa hallituksen lisäksi vaihtuu myös kylteriyhdyshenkilömme. Johanna Lähteenmäen siirtyessä uusien haasteiden pariin aloittaa tehtävässä Jouni Vuorinen. Kävin kyselemässä Jounin tunnelmia ja hän oli erittäin iloinen tulevasta tehtävästään. Nimi & ikä: Jouni Vuorinen, 23v. Kotoisin: Etelä-Pohjanmaan maakuntakeskuksesta, Seinäjoelta. Pääaine & vuosikurssi: Toisen vuoden laskentatoimen harrastaja. Motto: Lähde ajoissa niin olet ajoissa. Pahe: Musta kahvi, myslileipä ja McFlurry. Viimeksi katsoma elokuva: Hide and Seek. Yhteystiedot alk. jouni.vuorinen@sefe.fi puh Fiilikset valinnan ratkettua olivat erittäin mahtavat, olin todella onnellinen ja innoissani. Valintaa olikin sitten helppo juhlistaa seuraavana viikonloppuna Probba ry:n vuosijuhlissa Mikkelissä, kertoo Jouni tyytyväisenä. - Olen aina halunnut ryhmän voivan hyvin, ja mikäpä on sen parempi tunne kuin itse vaikuttamalla tai tekemällä saada muille hyvinvointia. Tämä tehtävä tarjoaakin oivan mahdollisuuden edistää ja hoitaa asioita ison ryhmän etua tavoitellen. Uusia haasteita luvassa - Odotan paljon uusia haasteita, ja totta kai niistä suoriutumista vähintäänkin kiitettävästi. Tiedossa tullee lisäksi olemaan kosolti uusia kontakteja sekä ihan varmasti yöllisiä valvomisia yhteisen hyvän saavuttamiseksi. Mikäli tehtävääni täytyisi kuvailla yhdellä sanalla, toteaisin: haasteellinen. Suurin haaste on ehdottomasti se, että olemme ainut yliopisto Suomessa, joka kouluttaa kauppatieteiden maistereita kahdessa eri tiedekunnassa. Tässä seikassa on omat erikoisuutensa ja vaatimuksensa, jotka täytyy jatkuvasti ottaa huomioon. Lisäksi haasteena on tietenkin kehittää jäsenille uusia ja entistä parempia palveluita. -Täytyy kuitenkin nostaa esille seikka, että kolme edeltäjääni ovat tehneet minulle kerrassaan mahtavan pohjatyön tehtävässäni menestymiseen. Uskon siis, että minun on helpompi aloittaa työni kuin edeltäjieni, kertoo Jouni kunnioittavaan sävyyn edeltäjistään. Millaisia henkilökohtaisia haasteita Jouni on itselleen asettanut? Sitä on parasta kysyä suoraan häneltä itseltään. - Haluan ehdottomasti olla helposti lähestyttävä ja asiantunteva työssäni sekä pyrin entisestään lisäämään ja tiivistämään yhteistyötä eri tahojen välillä. Näiden lisäksi pyrin saamaan SEFE:lle suurempaa roolia myöskin dumppareiden keskuudessa, sillä heistäkin suuri osa valmistuu aikanaan kauppatieteiden maistereiksi. Ja lopuksi tietenkin pitää laittaa terveiset pörssiläisille. - Mikäli teillä on minulta kysyttävää, ottakaa rohkeasti yhteyttä tai nykäiskää vaikka hihasta kampuksella, sillä olen tässä tehtävässä teitä jokaista varten, rohkaisee Jouni jäsenistöämme. Ja viimeinen kommentti koskee Jounin nimikettä... Hän on sitten SEFE-mies...ei Kylli- setä! Annika Autio Pörssikurssi

12 Pörssi ry:n 37. vuosijuhlat Akateeminen vuosijuhla pitää kokea ainakin kerran opiskeluaikana, sanotaan. Näin minäkin ajattelin, kunnes päätin osallistua Pörssin vuosijuhlaan tänä syksynä. Nyt olen sitä mieltä, että vuosijuhlan kaltainen juhla pitää kokea mahdollisimman monta kertaa! Kokemus oli hieno ja vaikuttava, juhlien järjestelyt suorastaan huikeat ja juhlakansa viimeisen päälle kauniina ja komeina. En saanut silmiäni irti luennoilta ja käytäviltä tutuista ihmisistä! Kaikki näyttivät kerrassaan upeilta. Jokainen mies oli miehistynyt, nainen kaunistunut. Toinen toistaan upeammat puvut, kengät, korut ja kampaukset saivat minut huokailemaan ihastuneena ja miesten kohtelias käytös vaikutti vaati vain hieman totuttelua. Huomasin olevani ensikertalainen, kun ryntäilin epähienosti ovista ennen miehen arvokasta avausta, ja tuolinkin taisin pari kertaa napata kokeneemman avecini jäädessä hämmästyneenä viereen seisomaan. Tunnelma vuosijuhlassa oli aivan omaa luokkaansa, samaan aikaan hienostunut, rento, hauska ja kunnioittava. Herkulliset ruuat ja juomat maistuivat, palvelu pelasi, laulaa sai kurkkunsa käheäksi ja tanssia livemusiikin tahtiin helmat hulmuten. Mikäs sen hauskempaa! Tutustuin myös moniin uusiin, upeisiin kyltereihin juhlimisen lomassa. Vanha pörssiläinen, kaupungin johtajamme Markku Andersson kävi myös esittämässä onnittelutervehdyksen. Hannu Tervahartiala toimi seremoniamestarina. 12 Pörssikurssi

13 Juhlapuhujana tänä vuonna Mauri Pekkarinen. ersson kävi Vuosijuhlissa palkitut: Hyvä Opettaja 2005: Marko Järvenpää Vuoden 2005 pörssiläinen: Anni Asikainen Hyötylänmäki- stipendi: Antti Tittonen Keski-Suomen Ekonomien stipendi: Hanna Heinonkoski, Petri Marjava, Mikko Mukari, Katariina Teikari Tunnelma Silliksellä oli ihan konkreettisestikin välillä katossa. Arvokas illallistilaisuus Hotelli Rantasipillä vaihtui muutamaa astetta riehakkaampaan menoon jatkoilla Kivääritehtaalla. Tuli todistettua, että iltapuvussa voi jorata diskossa tuntikausia, saada kengänkorkonsa irtoamaan ja sukkahousunsa repeämään. Tanssilattialla riitti porukkaa aamun pienimmille tunneille saakka, siitä kiitos hyvälle seuralle sekä edelleen loistavasti järjestetylle ruokaja juomatarjoilulle. Jälkimmäisen ansiosta en ole varmasti ihan ainut, joka ei muista jatkojen yksityiskohtia aivan kristallinkirkkaasti. Seuraavan päivän sillis kruunasi vuosijuhlakokemuksen. Pääsimme riehaantumaan haalareissa loistavan cover-bändin soittaessa hittejä ja sillikin maistui. Tai ainakin prinssinakit ja olut. Suvi Schrey u ahartiala i moniatarina. Silli-ääää mulle...! Vielä jatkoillakaan ei hymy hyytynyt. Pörssikurssi

14 MARKO JÄRVENPÄÄ HYVÄ OPETTAJA 2005 Ajatuksesi saamastasi tunnustuksesta? En muista, koska olisin viimeksi ollut näin tyytyväinen. Pidän tätä merkittävimpänä saamistani tunnustuksista. Tämä rohkaisee minua, Pellisen Jukkaa ja kaikkia laskentatoimen opettajakollegoita edelleen kehittämään opetustamme, koska näyttää siltä, että suunta on oikea. Mitä asioita pidät tärkeinä opetustyössä? Sitä, että 1) opiskelijoiden olisi helppo lähestyä opettajaa, 2) sisältö olisi mielenkiintoista sekä 3) sisältö ja työskentelytapa houkuttelisivat opiskelijaa opiskelemaan lisää, ottamaan selvää asioista ja hyödyntämään saamiaan oppeja. Yleensä kannattaa antaa vastuuta opiskelijoille itselleen, koska he ovat yleensä aina luottamuksen arvoisia. Uskoisin, että itse tekemällä, soveltamalla ja pohtimalla saavutetaan hyviä oppimistuloksia. Tässä on kyllä vielä paljon kehittämisen varaan esim. joidenkin omien kurssieni kohdalla, kuten Accounting Theory meni taas tänä vuonna ihan leuka/liitu-metodilla. Mikä mielestäsi tekee laskentatoimesta mielenkiintoisen aineen opettaa? No sehän nyt vaan on niin uskomattoman mielenkiintoista. Se on toisaalta ihan 14 Pörssikurssi konkreettista osaamista, mutta toisaalta siihen voi suhtautua myös tieteellisesti. Tässä hommassa yhdistyy akateeminen tutkimus ja toisaalta käytännön liike-elämä. Totta puhuen haasteena ovat joskus opiskelijat, jotka pitävät laskentatointa vaikeana tai tylsänä. Jos saa heidät oivaltamaan, että se on helppoa sekä hauskaa, ja että numerot ovat ystäviämme, niin se toisaalta tuo tyydytystä. Joillakin erittäin teoreettisilla kursseilla tämä ei tosin varmaankaan onnistu mitenkään parhaalla mahdollisella tavalla. Miten itse olet aikoinaan kiinnostunut laskentatoimesta? Olin kiinnostunut sekä johtamisesta että laskentatoimesta. Valitsin kyllä laskentatoimen sen konkreettisuuden ja ammatillisia valmiuksia kehittävän luonteen vuoksi. Laskentatoimen avulla oppii ymmärtämään talouden lainalaisuudet. Miten laskentatoimen opetusta tulisi kehittää mielestäsi yliopistossamme? Olisi hyvä, että vielä nykyistäkin enemmän voisimme keskittyä työssämme opettamiseen ja sen kehittämiseen sekä tutkimiseen, johon opetus yliopistossa viime kädessä perustuu. Pitäisi olla mahdollisuuksia oppimiseen nykyistä pienemmissä ryhmissä sekä enemmän monimuotoista opiskelua. Joitakin asioita voi tehdä etätyönä, mutta kunnon ihmiskontakteja ei kuitenkaan voita mikään. Millaisena näet laskentatoimen ja koko yliopisto-opetuksen tulevaisuudessa? Laskentatoimi kehittyy yhä jännittävämmäksi. Rutiinitehtävät vähentyvät, mutta taloudellisen osaamisen ja tietämyksen, sekä tulostietoisuuden tarve kasvaa niin organisaatioiden kaikilla tasoilla kuin rahoitusmaailmassakin. Järjestelmien kehittäminen ja muutoksen johtaminen on yhä tärkeämpää ja etenkin toimenkuvien kehittyessä tehtävät monipuolistuvat. Lisäksi tarvitaan yhä enemmän kykyä tulla toimeen paitsi numeroiden, myös ihmisten kanssa. Mittarit monipuolistuvat. Tarvitaan mittareita, jotka perustuvat strategiaan. Toisaalta yritysten tulee raportoida läpinäkyvästi ja osoittaa esim. vastuullisuutensa myös raporteillaan. Eettisten kysymysten merkitys kasvaa koko ajan. Näihin haasteisiin on myös laskentatoimen opetuksen vastattava. Yliopisto-opetuksen varassa on kansakunnan uusiutumiskyky ja menestyminen. Se on siis niin tärkeä asia, että uskon vakaasti sen tulevaisuuteen. Yliopistojen kansainvälistyminen, erikoistuminen ja niiden välinen yhteistyö tulee lisääntymään. Mitä neuvoja haluaisit antaa taloustieteen opiskelijoillemme? No mitäs teitä neuvomaan. Olette tehneet hyvän valinnan tullessanne tiedekuntaamme opiskelemaan. Täältä saatte hyvät eväät ja mahdollisuudet, mutta lopulta kaikki on itsestä kiinni. Kannattaa ottaa opiskelusta kaikki irti sekä opintojen, että sosiaalisen elämän osalta. En muista kenenkään koskaan katuneen sitä, että on yrittänyt parhaansa. Olen tehnyt sellaisen epätieteellisen havainnon, että aidot, reilut, ahkerat ja avoimet persoonat ovat yleensä pärjänneet hyvin työelämässä kuin muutenkin. Terveiset opiskelijoillemme? Parhaimmat kiitokset osoittamastanne huomionosoituksesta! Pitää koettaa olla luottamuksen arvoinen. Annika Autio Nimi: Marko Järvenpää Koulutus: KTM 1993, TuKKK; KTL 1998, TuKKK; Opettajan auskultointi 2001, KTT 2002 TuKKK. Harrastukset: Kuntourheilu, lähinnä lenkkeily ja hiihto. Lasten kanssa leikkiminen ja pelailu, mökkeily, ruuanlaitto, koiran pissattaminen ja kirjallisuus. Reipas eräelämä monessakin muodossa, esim. vaellus. Parasta Jyväskylässä: Mahtavat opiskelijat ja työkaverit. Erinomainen tiedekunta ja yliopisto. Viehättävä kaupunki sekä luonto, joka muistuttaa synnyinseutujani Ikaalisissa.

15 Autio pettajan. Lasten n in rit. i sekä Vuosijuhlaan valmistautuminen Vuosijuhlasta on jo aikaa ja paljon on ehtinyt tapahtua sen jälkeen, mutta palataanpa hetkeksi jännittäviin ja kutkuttaviin aikoihin ennen suurta ja kaunista Pörssi ry:n 37. vuosijuhlaa. Vuosijuhlaan valmistautuminen alkoi tietenkin jo hyvissä ajoin monta kuukautta ennen juhlaa. Halusin erikoisen puvun ja sehän ei tietenkään löydy kaupasta vaan täytyy teettää. Onnekseni minua on siunattu näppäräsormisella isoäidillä, joka lupasi neuloa minulle mekon suureen juhlaan. Lähempänä itse juhlaa piti sitten varata aikaa kampaajalle, Annen päiväkirjasta: Torstai päivällä: tenttiin lukemista (tylsää) illalla: töitä (haluu pois) yöllä: huonosti nukutut unet ostaa sukkahousut, alushame, koruja, holkki, käsilaukku ja kaikenlaista muuta välttämätöntä juhlaa varten. Yritin tehdä kaiken mahdollisimman valmiiksi juhlapäivää varten, jotta sitten pystyisi vaan nauttimaan juhlahumusta. No eihän se koskaan mene ihan näin. Moni asia voi mennä pieleen tai jäädä ihan viime tippaan, vaikka kuinka valmistautuisi hyvissä ajoin. Minun kohdallani näihin juhliin valmistautuessa tuli muutamia pieniä paniikkeja. Esimerkiksi mekko, jonka mummo neuloi ja lähetti sitten postissa, oli ratkaise- Perjantai aamulla aikaisin: tentti (=muistilista ja aikataulu juhlapäiväksi) aamulla: kotiin nukkumaan päivällä: suihkuun, pohjameikki, lakanoiden vaihto ym. päivällä: mekko ompelimosta (siis piti saada, mut enpäs saanutkaan) päivällä: kampaajalle (helpotus! kahvia!) iltapäivällä: mekko ompelimosta (viimeinkin, eikä hetkeäkään liian aikaisin) iltapäivällä: loput meikit iltapäivällä: vieraat Joensuusta ja Rovaniemeltä saapuvat alkuillasta: pukeutuminen alkuillasta: eka sidukka alkuillasta: taksilla Laajavuoreen Juhlat! DIARY Marika loihti Aki Korpisen kampaamossa upean juhlakampauksen Annelle. vasti liian suuri ja piti viedä ompelimoon korjattavaksi. (Pitäisiköhän käydä useammin kylässä..) Koska mummon neuloma mekko oli aika lämmin, ajattelin kokeilla kainaloihin yöksi laitettavaa hikoilua estävää ainetta. Siinä jäi yöunet liki nukkumatta, kun aine kirveli kainaloissa niin, että teki mieli katkaista käsivarret olkapäistä poikki ja kaivaa kainalotkin irti... Onneksi joissain asioissa juhlaan valmistautuessaan voi kuitenkin turvautua ammattilaisten apuun. Se helpottaa omaa stressiä huomattavasti ja vähentää katastrofien mahdollisuutta. Kampaajalla juhlakampauksen teettäminen oli minulle juhlapäivänpelastava juttu. Vuosijuhlaan valmistautuminen on kyllä pienistä paniikeista huolimatta (tai kenties juuri niiden takia) hauskaa puuhaa. Kerrankin saa olla oikea prinsessa! Juhlaan valmistautuminen on ikään kuin osa juhlaa ja nostattaa mukavasti juhlafiilistä. Kiitos kaikille järjestelyihin osallistuneille ja juhlassa mukana olleille ikimuistoisesta vuosijuhlasta! Anne Koponen Pörssikurssi

16 Juuso Myllyrinne Kylteri, jäsen vuodesta 1997 Olet SEFEn opiskelijajäsen ilman lisämaksua heti, kun liityt yliopistosi kylteriyhd Saat SEFEn jäsenetuna mm. Ekonomi-lehden ja Kauppalehden ilmaiseksi os palkkasuositukset vuosittain, Kylterin palveluoppaan ja Kylterin työpakin. Siksi k ottaa tuntumaa omasta ekonomiurasta huolehtimiseen jo opiskeluaikana. Ja kaikki jäsenedut hyväksi. Heti. Katso

17 Keski-Suomen Ekonomit Tervehdys, Sovimme, että Keski-Suomen Ekonomit alkaa kirjottamaan t o i m i n n a s t a a n Pörssikurssilaisessa säännöllisesti. Ajattelin aloittaa juttujen kirjoittamisen yleisesittelyllä, mitä varten olemme, ja mitä teemme. Keski-Suomen Ekonomit ry. on v.1937 perustettu yhdistys, jonka tehtävänä on toimia korkeamman taloustieteellisen koulutuksen hankkineiden yhdyssiteenä toiminta-alueellaan, tukea jäsentensä ammatillisia ja sivistyksellisiä pyrkimyksiä sekä edistää jäsentensä tietoja ja taitoja etenkin taloudellisen toiminnan alueella. Jäsenmäärältään Keski-Suomen Ekonomit on yksi Suomen Ekonomiliiton suurimmista maakuntayhdistyksistä, yhdistyksellä oli jäseniä 730. Riittävän suuri ja aktiivinen jäsenkunta luo vahvan perustan yhdistyksen toiminnalle. Jäsenmäärä on kasvanut kuluvan vuoden aikana 16 henkilöllä ja vuoden 2004 alkuun verrattuna 58 henkilöllä. Jäsenmäärän kasvuvauhti ylittää moninkertaisesti SEFEn jäsenkunnan keskimääräisen kasvun. Keski-Suomen Ekonomit ovat solmineet ns. kolmikantasopimuksen SEFEn ja Pörssi ry:n kanssa. Sopimuksessa on sovitttu pääperiaatteet ja vastuut yhdistyksen toiminnan eri osa-alueiden hoidolle (jäsenhankinta, edunvalvonta ja työmarkkina-asiat, koulutuspoliittiset asiat ym.). Yhdistys tukee vuosittain stipendein opinnoissaan menestyneitä keskisuomalaisia Jyväskylän yliopiston taloustieteiden opiskelijoita. Stipendit luovutetaan perinteisesti Pörssi ry:n vuosijuhlassa lokakuussa. Vuonna 2005 stipendeinä jaettiin neljälle henkilölle yhteensä 800 euroa. Tiedotuskavana käytämme pääasiassa sivustoamme ja lisätietoa SEFE:n toiminnasta saa Keski-Suomen Ekonomit ry. luo jäsenelleen osallistumis- ja onnistumismahdollisuuksia ja tukee häntä ekonomiuralla elämän eri käänteissä. Terveisin Markku Aapakari

18 Nahkatukka Maailmassa tosiaan on monta ihmeellistä ja kummallista asiaa, jotka hämmästyttävät ja kummastuttavat pientä pörssiläistä. Koira on käynyt avaruudessa ja Sauli Niinistö mainostaa itseään työväen presidenttinä. Mahdoton on siis mahdollista, mutta yksi asia vain on ja pysyy vuosikymmenistä toisiin. Miesten hiusrajan pakenemista takaraivolle ei saada estettyä sitten millään. Mikä siinä on? Ei kauneus tai komeus soraäänistään huolimatta ole vain vitsiä. 40% miehistä kärsii perinnöllisestä hiustenlähdöstä. Maailman kolmesta miljardista miehestä se tarkoittaa 1.2 miljardia potilasta. Käytännössä yli 20-vuotiaita, joita ongelma pääosin koskee, ei kuitenkaan ole aivan yhtä paljon. Kohtuullisen monta kuitenkin. Lääketieteellä ei ole tarjota potilailleen kuin kolme hoitomuotoa, joita se ei voi kovin ylpeänä esittää. Ensimmäinen on oraalisesti nautittava tabletti, toinen on kohdealueelle levitettävä liuos ja kolmas on kirurgiset toimenpiteet. Mainoksessa juhlallinen miesääni kertoo kuinka Rogaine (liuos) pysäyttää tai saattaa hidastaa neljällä miehellä viidestä kaljuuntumisen. Tulokset ovat vastaavanlaiset myös tabletilla. Toisin sanoen 20 prosentille miehistä lääke on placeboa. Siis kuin tyhjiä arpoja. Eikä suinkaan halpoja sellaista. Liuos maksaa käyttäjälleen noin 30 euroa kuukaudessa, tabletit vastaavasti noin 60 euroa. Siis kaksi euroa tabletti. Kustannukset vaihtelevat 360:stä eurosta 720:een euroon vuodessa riippuen tuotteesta. Jos aikoo säilyttää hiuksensa, on lääkettä käytettävä joka ikinen päivä elämänsä loppuun asti. Jos lääkkeet eivät tehoa, ainoaksi vaihtoehdoksi jäävät kirurgiset toimenpiteet. Yhden hiuksen siirtäminen takaraivolta takaisin päälaelle maksaa Virossa 2 euroa kappale, Suomessa velloo tuplahinnat. Eli 2700 euron opintolainalla saa ostettua Viron alennuksesta 1350 hiusta, jolla ei vielä kovin kummoista länttiä päästä saada peitettyä. Ajan hengen mukaisesti tämäkään ei vielä riitä, vaan hiussiirtoja on tehtävä useita kertoja, jotta tulos olisi edes tyydyttävä. Keinosta riippumatta kaljuuden estäminen siis kustantaa tuhansia euroja. Melko kallista. Kuinka on mahdollista, että nykylääketiede ei ole vieläkään keksinyt ratkaisua siihen, miten hiukset saataisiin varmasti pysymään päässä? Mielestäni miehet voivat syyttää vain itseään. Oma vikamme, että tähän asti on ajateltu ulkonäkökysymysten olevan vain naisten kotkotuksia. Harva mies kuitenkaan pitää omaa nahkatukkaansa järin seksikkäänä. Päinvastoin kaljua yritetään peitellä, vaikka sitten niillä viimeisellä kahdella hiuksella. Nyt kun lääketiede on vihdoin herännyt tuhatvuotisesta unestaan, rukoilen koko mieskunnan puolesta sen myös virkoavan mahdollisimman nopeasti. Aamen. Tommi Skottman toimittaja on huolissaan geeneistään. 18 Pörssikurssi

19 Kylteripäivät 2006 hyötyä, hupia ja kylterihenkeä En oikein tiennyt mitä odottaa, koska konsepti oli täysin uusi ja mukana oli porukkaa enemmän kuin koskaan. Kun jouduin heräämään yöllä bussiin, ajattelin, että tipahdan ennen puolta päivää. Seikku ja Helve pitivät kuitenkin huolen siitä, että en edes muistanut olleeni väsynyt. Pienet päikkärit semman jälkeen auttoivat kummasti ja illallinen käynnistikin loistavasti illan bileet. Laivan diskossa soittanut bändi sai porukan hyvin messiin ja veti ihan tajuttoman keikan. Jostain syystä ne soitteli kai jonkun kaks ja puol tuntia. Loppuilta menikin ihan fiiliksissä täyteen tuupatulla tanssilattialla. Aamulla teki vähän tiukkaa pompata ylös jo joskus kasilta mutta kirpakka aamuinen pakkastuuli herätteli kummasti ennen kuin pääsimme sisään sillikselle. Sen jälkeen se riemu vasta repesikin. Hieman unisen alun jälkeen bändi nostatti meiningin kattoon ja ihmetteli itsekin mistä nää tyypit oikein tulee. Eihän tähän aikaan päivästä voi tällaisia bileitä olla. No, ne ei kai koskaan ollu nähny sillistä. No toisaalta, eipä tuollaisia silliksiä kovin usein olekaan. Bussiin kun pääsin, tipahdin kyllä sit saman tien mutta siinä vaiheessa se tekikin jo ihan hyvää. Kokemisen arvoinen reissu, eikä ollu ainakaan hinnalla pilattu. Näin kommentoi vuoden 2005 Kypää eräs suomalainen kylteri. Vuosi 2005 toi uusia tuulia tapahtumaan ja kasvatti sen yli kaksinkertaiseksi. Yli 450 suomalaista kylteriä sai kokea uudistuneen Kypän. Vuoden 2006 Kypä jatkaa siitä, mihin edellisenä vuonna jäätiin. Paikka vaihtuu Helsingiksi ja seminaarinäyttämönä toimii Paasitornin kokous- ja kongressikeskus Helsingin ytimessä. Luvassa on jälleen loistavia esiintyjiä ja kiinnostavia puheenvuoroja, joiden aikana ei takuulla pääse pilkkimään. Kypä saa arvoisensa puitteet ja mukaan mahtuu entistäkin enemmän suomalaisia maisterikokelaita. Paikkoja on 700 nopeimmalle. Seminaari alkaa hieman aiempaa myöhemmin, puolen päivän aikaan, joten kauempaa tulevatkin ehtivät täydentää univarastonsa ennen Kypä-reissua. Seminaarin jälkeen on vuorossa juhlallinen Kypä-illallinen Paasitornin saleissa kylterityyliin. Kattava sekoitus suomalaisia kauppatieteilijöitä pääsee ruoasta ja juomasta nautiskelun ohessa pureskelemaan päivän antia ja tutustumaan myös muihin kuin oman yhteisön tovereihin. Illastamisen jälkeen bussit poimivat kylläiset kylterit kyytiin ja toimittavat heidät Katajanokan terminaaliin, josta lähes kokonaan kyltereillä täytetty laiva seilaa Suomenlahdelle iltayhdeksältä. Riemu repeää, kun illan esiintyjä pääsee jälleen revittelemään kaikkien varmasti tuntemien biisien tahdissa. Aamulla ei tarvitse nousta heti kasilta, vaan autuaasta unesta saa nauttia hiukan pidempään. Laiva saapuu takaisin satamaan vartin yli yksitoista, jonka jälkeen siirrytään kohti klo 12 alkavaa sillistä, joka tänäkin vuonna järjestetään kuuluisassa paikassa X Helsingin keskustassa. Luvassa on vähintään yhtä railakasta menoa kuin edelliskerrallakin. Kylteripäivät 2006 on suurempi ja monipuolisempi kuin koskaan. Ilmoittautuminen alkaa Viime vuonna liput loppuivat kesken. Tee päätös jo nyt ja varmista paikkasi ajoissa. Tämän tapahtuman hintalaatu suhde on kohdallaan. Pidä itsesi ajan tasalla: Kypässä nähdään, kylteri! Pörssikurssi

20 Vaihdon vaikeus Opiskeluvaihto nähdään lähes aina positiivisena asiana. Kaverit puhuvat innostuneeseen sävyyn tulevasta ulkomaanjaksostaan ja me ihailemme heidän rohkeuttaan lähteä. Varmasti tulet viihtymään siellä, näinköhän me enää edes nähdään sua täällä vaihtosi jälkeen? Lisäksi me suunnittelemme omaa vaihtoa minne haluaisin mennä, miten ihanaa aikaa vaihdossani viettäisin ja miten paljon oppisinkaan siellä? Aina kaikki ei kuitenkaan suju yhtä kivuttomasti. Toisinaan mietin, eivätkö muut tunne samanlaista ahdistusta. Jättävätkö he sen vaan huomiotta? Olin itse ajatellut, että koska vaihto-opiskelu ei ollut minulle vaihtoehto vielä lukioaikanani ja vietin myös välivuoteni ilman ulkomaankokemuksia, niin viimeistään yliopistossa kansainvälisen maailman ovet aukenevat minulle. Kaipasin ystävääni, kun hän vietti vuoden Yhdysvalloissa yhdeksännen luokan jälkeen. Katselin kateellisena vierestä, kun toinen kaverini lähti au pairiksi 17-kesäisenä, paiskoi töitä englantilaisella hevostallilla vuoden kirjoitusten jälkeen ja näiden kokemusten siivittämänä lähti opiskelemaan kansainvälistä matkailua monikulttuuriseen ympäristöön. Tällä hetkellä hän on vaihdossa toisella puolella maapalloa. Paras ystäväni puolestaan vietti hänkin ensimmäisen välivuotensa ulkomailla, Luxemburgissa suomalaisen perheen kotiorjana. Lohdutin itseäni vain ajatuksella kyllä minäkin, sitten joskus, viimeistään siellä yliopistossa. Sopivaa tilaisuutta ei vain tahtonut tulla, tai oikeastaan en antanut sen tulla. Milloin oli tärkeämpää ansaita rahaa ja milloin ihmissuhteet eivät lähtemistä sallineet. Todellisuudessa ongelma oli se kurkkua kuristava tunne, kun perhelomalla Välimerellä jouduin pyytämään avaimen hotellin vastaanotosta. Se vieraantuneisuus, kun ympärillä puhuttiin kieltä, jota en ymmärtänyt. Se ahdistus, kun puhelin ei pysy kädessä ja ääni värisee soittaessani englanninkieliseen asiakaspalveluun. Se kokemus, kun vapisin luokan edessä pitäessäni esitelmää aiheesta a good leader. Toisinaan mietin, eivätkö muut tunne samanlaista ahdistusta. Jättävätkö he sen vaan huomiotta? Into, kiinnostus ja rohkeus ovat voimakkaampia kuin nämä negatiiviset tuntemukset. Eräästä epäonnistumisesta sisuuntuneena minä kuitenkin päätin viime keväänä, että on aika innolle, rohkeudelle ja päättäväisyydelle. Lueskelin öitä myöten vaihtoraportteja ja listasin paikkoja, jotka tuntuivat potentiaalisilta vaihtoehdoilta. Kyselin, intoilin ja mietin päivät päästäkin, minne lähtisin. Haluanko vaihtoon jo ensi lukuvuonna vai hakisinko paikkaa vasta ensi syksynä? Kiina, Chile, Australia tai Malesia kuulostaisi kuumilta ja eksoottisilta. Ehkä kuitenkin haluaisin treenata saksan kielen taitoani Keski- Euroopassa tai englantia sateisilla saarilla. Pikkuhiljaa ajatukset jäsentyivät; aikaraja tuli vastaan ja päätöksiä oli tehtävä. Nyt jos koskaan, ajattelin ja laitoin paperit eteenpäin. Muutaman viikon kuluttua minulta iskettiin ilmat pihalle. En ollutkaan päässyt vaihtoon siihen kohteeseen, johon ensisijaisena olin hakenut. Taas päästessäni yhden askeleen eteenpäin, tulin kaksi taakse ja kaikki näkemäni vaiva tuntui turhalle. Myöhemmin pettymyksestä päästyäni onneksi muistin, miksi Maastricht oli ollut toinen valintani. Asiat, jotka olivat tuntuneet ensimmäisessä kohteessa tärkeille, olivatkin taas vähemmän tärkeitä. Maastricht tuntui jopa helpommalle valinnalle kuin ensimmäinen. Koska olin jo vaihtoon hakenut, ei minussa ollut enää naista perääntyä. Kesä kului ja opiskelut alkoivat. Yhtäkkiä olin keskellä ennen kokematonta rumbaa. Kevään hakuprosessi tuntuikin lastenleikiltä verrattuna seitsemänportaiseen application prosessiin, johon paneuduin liian myöhään. Alkusyksyllä marraskuun 18. tuntui niin kaukaiselle ja toiseksi siirtämällä itse hakuprosessin aloittamista vältyin ajattelemasta koko vaihtoon lähtöä. Saatoin jopa unohtaa sen. Hollannin byrokraattinen hakuprosessi on haastava suoraan suomalaiseen toimintaan tottuneelle saa varautua lähettämään jos jonkinlaista valokuvaa, dokumenttia ja todistusta sekä täyttämään useampia nettikaavakkeita kuin osaisi kuvitella. Joka vaiheessa ahdistetaan niin tarkoilla ohjeilla, että niiden noudattaminen tuntuu sulalta mahdottomuudelta. Laitoksen kv- vastaava ei tiedä kaikkien vaihtokohteiden tarkkoja hakumäärityksiä, mutta silti olen saanut häneltä kullanarvoisia neuvoja prosessin varrella. Kansainvälisten palveluiden infotilaisuudessa tuli ilmi vielä tuhat muuta asiaa, jotka täytyy muistaa hoitaa ennen lähtöä: vakuutukset, 20 Pörssikurssi