IMMU Paikallisilla teoilla ilmastonmuutoksen hillintään

Transkriptio

1 Aalto yliopisto Teknillinen korkeakoulu Lahden keskus IMMU Paikallisilla teoilla ilmastonmuutoksen hillintään Diplomityö Tapio Ojanen 2010 Tulevaisuuden epävarmuuden huomioiminen Päijät Hämeen ilmastopolitiikassa

2 AALTO YLIOPISTON TEKNILLINEN KORKEAKOULU Tekijä: Työn nimi: Tapio Ojanen DIPLOMITYÖN TIIVISTELMÄ Tulevaisuuden epävarmuuden huomioiminen Päijät Hämeen ilmastopolitiikassa Päivämäärä: Sivumäärä: Tiedekunta: Laitos: Professuuri: Valvoja: Ohjaaja: Insinööritieteiden ja arkkitehtuurin tiedekunta Energiatekniikan laitos Yhd 102 Ympäristöstrategiat ja teknologian arviointi Professori Olli Dahl Tekniikan tohtori Olli Salmi Avainsanat: Ilmastopolitiikka, pehmeä systeemimetodologia, systeemiajattelu, resilienssiteoria, Päijät Häme Tässä diplomityössä tutkitaan sitä, miten Päijät Hämeen ilmastopolitiikkaa voidaan kehittää. Työn tarkoituksena on luoda makrotason suuntaviivoja Päijät Hämeen ilmasto ohjelmaa varten. Tavoitteena on määritellä ohjelmaan sellaisia ilmastolinjauksia, jotka ovat systeemisesti järkeviä ja kulttuurisesti toteutettavissa Päijät Hämeessä. Systeemisesti järkevä tarkoittaa sitä, että linjauksen kokonaisvaikutukset ovat suotavia. Jos esimerkiksi ekotehokkuuden lisääminen heikentää alueen kykyä selvitä muutoksissa, se ei ehkä ole perusteltua. Kulttuurisesti toteutettavissa oleva linjaus tarkoittaa sitä, että relevantit toimijat kokevat sen mielekkääksi. Ilmastolinjaukset voivat jäädä toteutumatta, vaikka ne olisivat objektiivisesti perusteltuja. Näin käy esimerkiksi silloin, kun linjaus on sen toteutumisen kannalta keskeisen organisaation subjektiivisen arvomaailman vastainen. Tämä on kriittiseen realismiin perustuva yhteiskuntatieteellinen tutkimus. Tutkimuksessa siis alistetaan teknistaloudelliset tieteet laadulliselle ja normatiiviselle kritiikille. Työssä hahmotellaan ilmastopoliittisten linjausten moninaisia vaikutuksia systeemiajattelun avulla. Ilmastonmuutokseen sopeutumista tarkastellaan lisääntyvän epävarmuuden ja maakunnan haavoittuvuuden näkökulmista. Nämä näkökulmat ovat perusteltuja, koska ilmastonmuutoksen seurauksena maailman tapahtumien kautta Päijät Hämeeseen kohdistuvien ongelmien luonnetta on hyvin vaikea ennustaa tarkkaan. Ilmastopoliittisten linjausten kulttuurista toteutettavuutta tarkastellaan pehmeän systeemimetodologian mukaisella kulttuurisella analyysillä. Analyysi perustuu Päijät Hämeen julkisten ja yksityisten organisaatioiden johtajien haastatteluihin ja strategia asiakirjojen analyysiin. Analyysissä selvitetään mm. organisaatioiden näkemyksiä, ilmastotavoitteita ja niiden välisiä valtasuhteita. Tutkimuksen tuloksena saadaan systeemisesti ja kulttuurisesti perusteltuja ilmastopoliittisia linjausehdotuksia. Päijät Hämeeseen näyttää sopivan parhaiten sellainen yhdyskuntasuunnitelma, jossa Lahden keskustaa tiivistetään ja monipuolistetaan ja reunakuntien väestöä keskitetään selkeiden väylien varteen. Samalla täytyy lisätä kaupunkikasvillisuutta ja mahdollistaa alueen riittävä omavaraisuus ruoan ja energiantuotannon osalta. Omavaraisuuden lisääminen on keskeistä maakunnan haavoittuvuuden vähentämisessä. Päijät Hämeen energiantuotantorakennetta tulisi monipuolistaa. Alueen suurin energiayhtiö on kuitenkin sitoutunut keskitettyyn energiantuotantoon. Tästä syystä alueelle tarvitaan myös hajautettuja, esimerkiksi kiinteistökohtaisia, energiaratkaisuja tarjoavia toimijoita. Päijät Hämeen yliopistotoimijoiden kapea ja asiakaslähtöinen tutkimus on ongelma kokonaisvaltaisen ilmasto ohjelman kannalta. Kapeaan tietoon perustuvat ratkaisut pahentavat helposti monimutkaisia ongelmia. Alueen julkisten toimijoiden kannattaisi rahoittaa integroitua tutkimusta, koska monimutkaiset ilmasto ongelmat vaativat integroituja ratkaisuja.

3 AALTO UNIVERSITY SCHOOL OF SCIENCE AND TECHNOLOGY Author: Tapio Ojanen ABSTRACT OF THE MASTER S THESIS Name of the Thesis: Coping with Uncertainty in the Context of Climate Policy of Päijät Häme Province Date: March 19, 2010 Number of pages: Faculty: Department: Professorship: Supervisor: Instructor: Faculty of Engineering and Architecture Department of Energy Technology Yhd 102 Environmental Strategies and Technology Assessment Professor Olli Dahl Olli Salmi, D.Sc. (Tech.) Key Words: Climate policy, soft systems methodology, systems thinking, resilience theory, Päijät Häme The topic of this thesis is how climate policies can be improved in Päijät Häme province, Southern Finland. The purpose of the study is to create macro level guidelines for Päijät Häme Climate Program. The goal is to define climate policies that are both systemically desirable and culturally feasible in the context of Päijät Häme. Systemically desirable means that the overall effect of a policy is desirable. For example, a policy that mitigates climate change by eco efficiency improvements can diminish the adaptive capacity of the region to climate change. Such a policy might not be justified on the whole. Culturally feasible means that a certain policy is considered meaningful among relevant actors. For example, if an otherwise desirable policy contradicts the values of the organization who is supposed to act on it, the desired change is unlikely to occur. The fundamentals of this study are based on a critical realist theory of knowledge. This means that the knowledge of positive disciplines, such as economics and engineering, are subject to serious qualitative and normative critique. Systems thinking was used in assessing the overall effects of different policy options. The consequences of climate change especially indirect ones are extremely hard to predict. Hence, adaptation strategies to climate change were analyzed from the perspectives of uncertainty, vulnerability and resilience. Cultural feasibility of climate policies was defined using the stream of cultural analysis as described in Checkland s Soft Systems Methodology. Fourteen influential people from Päijät Häme were interviewed as a basis for this analysis. Interviewees were asked about the views and climate related goals of their organizations among other things. The study resulted in a set of recommendations for Päijät Häme Climate Program that are both systemically and culturally justified. Regarding regional planning, the study suggests that the best strategy for Päijät Häme is to increase the density and diversity of its central town, Lahti. To make public transportation more attractive the habitants of the surrounding municipalities should be concentrated more along certain routes. However, the increased density should not come at the expense of urban vegetation or the region s self sufficiency in food and energy production. To decrease its vulnerability Päijät Häme needs more variety in its energy production. Since the regions largest energy company has committed itself to centralized energy production, more actors are needed in the energy sector to achieve this goal. The academic institutions in Päijät Häme are highly client oriented. This hinders their contribution comprehensive climate policy. The complicated and multi dimensional problems of climate change can not be solved by utilizing research done from narrow and subjective perspectives of non scientific clients. To tackle these problems the public sector should finance more holistic, integrated research.

4 KUVALUETTELO Kuva 1. Liikennehidasteiden vaikutukset kasvihuonekaasupäästöihin reduktionistinen näkökulma. Kuva 2. Liikennehidasteiden vaikutukset kasvihuonekaasupäästöihin systeeminen näkökulma. Kuva 3. Diplomityön tekeminen systeemikuvauksena. Kuva 4. Ilmastonmuutoksen vuorovaikutus muiden globaalien ongelmien kanssa. Kuva 5. Tulevaisuuden epävarmuuden lisääntyminen ilmastonmuutoksen myötä. Kuva 6. Kapeat kysymyksenasettelut voivat pahentaa monimutkaisia ilmasto ongelmia. Kuva 7. Kokonaisvaltaiseen tietoon perustuva ilmasto ohjelma voi mobilisoida toimijoita tavalla, joka lieventää monimutkaisia ilmasto ongelmia. TAULUKKOLUETTELO Taulukko 1. Reduktionistisen ja systeemisen menetelmän vertailu. Taulukko 2. Ekotehokkaan ja joustavan järjestelmän vertailu. Taulukko 3. Haastatteluihin valitut henkilöt, heidän asemansa ja organisaationsa. Taulukko 4. Päijät Hämeen toimijoiden maailmankuvat ja ilmastotavoitteet. Taulukko 5. Haastateltavien mielipiteitä Päijät Hämeen eri toimijoiden välisestä yhteistyöstä. Taulukko 6. Päijät Hämeen toimijoiden roolit ilmastotyössä sekä normit ja arvot. Taulukko 7. Haastateltavien mielipiteitä vallan jakautumisesta Päijät Hämeen toimijoiden keskuudessa. Taulukko 8. Vallan jakautuminen Päijät Hämeen toimijoiden kesken. Taulukko 9. Keskitetyn ja hajautetun energiantuotantojärjestelmän vertailu. Taulukko 10. Ilmastonmuutoksen hillintätavoitteiden mahdollisia vaikutuksia Päijät Hämeen kykyyn sopeutua ilmastonmuutokseen. TERMINOLOGIA Arvo objektivismi Näkemys, jonka mukaan arvoväitteisiin sisältyvistä objektiivisista elementeistä voidaan käydä kriittistä ja objektiivisuuteen tähtäävää keskustelua

5 Deskriptiivinen Emergentti ominaisuus Empirismi Epistemologia Falsifiointi Heikko signaali Holismi Ilmastonmuutokseen mukautuminen Ilmastonmuutokseen sopeutuminen Ilmastonmuutokseen varautuminen Ilmastonmuutoksen hillintä Järjestelmä Kriittinen realismi Metodologia Naiivi realismi Normatiivinen Oppiva järjestelmä Paradigma Pehmeä systeemimetodologia Kuvaileva, objektiivinen, arvovapaa (myös: positiivinen) On tunnistettavissa jotakin kokonaisuutta tarkasteltaessa mutta on merkityksetön pelkkiä osia tarkasteltaessa Tietoteoria, joka korostaa havaintojen ja aistien merkitystä tiedon hankinnassa Tarkastelee tietoa koskevia kysymyksiä Väitteen osoittaminen vääräksi empiirisin tai loogisin menetelmin Pieni, joskus merkityksettömältä tuntuva, tapahtuma tai merkki, josta voi tulevaisuudessa tulla jotakin suurta tai merkittävää Näkemys, jonka mukaan jokin kokonaisuus voi olla muuta kuin osiensa summa (vrt. emergentti ominaisuus) Luonnon tai ihmisen reaktiivinen sopeutuminen ilmaston muutoksista aiheutuviin vaikutuksiin Pitää sisällään ilmaston muutoksista aiheutuviin vaikutuksiin mukautumisen ja varautumisen Ennakoiva sopeutuminen ilmastonmuutoksista aiheutuviin tulevaisuuden vaikutuksiin Kasvihuonekaasupäästöjen vähentäminen ja hiilinielujen tehostaminen Olio, joka muodostuu keskenään vuorovaikuttavista osista. Järjestelmä voi muodostua esimerkiksi ihmisistä, eliöistä, teknologiasta tai näiden yhdistelmistä. Tieteenfilosofinen suuntaus, joka mm. korostaa objektiivisen tiedon saavuttamisen vaikeutta Järjestelmällinen periaatteiden joukko, jonka avulla voidaan saada aikaan tietoa tai muutosta Tieteenfilosofinen suuntaus, jonka mukaan tiede on aina objektiivista, yhtenäistä ja riippumatonta (myös: positivismi) Arvoihin perustuva Ainakin osittain ihmisistä muodostuva järjestelmä Jonkin tieteellisen koulukunnan ajattelua ohjaavien normien joukko, jota ei saa tai osata kyseenalaistaa Epämuodollinen, systeemiajatteluun perustuva tutkimusmenetelmä epäselvien ongelmatilanteiden ratkaisemiseksi

6 Positiivinen Positivismi Reduktionismi Resilienssi Systeemi Systeemiajattelu Kuvaileva, objektiivinen, arvovapaa (myös: deskriptiivinen) Tieteenfilosofinen suuntaus, jonka mukaan tiede on aina objektiivista, yhtenäistä ja riippumatonta (myös: naiivi realismi) Tieteellinen suuntaus, jonka mukaan kokonaisuus on osiensa summa, holismin vastakohta Järjestelmän kyky ottaa vastaan häiriöitä ja järjestäytyä uudelleen toimintaympäristön muutoksissa siten, että järjestelmä onnistuu pitämään keskeisimmät toimintonsa, rakenteensa ja identiteettinsä muuttumattomina Abstrakti malli, jonka avulla voidaan kertoa jotakin merkityksellistä jostakin järjestelmästä Kokonaisuuksiin keskittyvä ajattelu, jossa korostetaan mm. epäsuoria vaikutussuhteita ja asiayhteyden merkitystä

7 SISÄLLYS KUVALUETTELO TAULUKKOLUETTELO TERMINOLOGIA 1 Johdanto Tausta Tarkoitus ja tavoitteet Rajaus ja rakenne Epistemologia Miksi epistemologia? Naiivi realismi Kriittinen realismi Muita tietoteoreettisia oletuksia Tutkimuksen etiikka Teoria ja metodologia Reduktioanalyysin ongelma ja systeemiajattelu Pehmeä systeemimetodologia Ilmastonmuutos, epävarmuus ja sopeutuminen Ekotehokkuuden ongelma Resilienssiteoria Alueellinen ja paikallinen ilmastopolitiikka Teorian yhteenveto ja johdanto analyysiin Toimintaympäristön analyysi Haastattelut Euroopan unionin ja Suomen asettamat reunaehdot Ilmastotyö Päijät Hämeessä Päijät Häme ilmastonmuutoksessa Päijät Hämeen toimijat Päijät Hämeen liitto Lahden kaupunki Muut kunnat Lahti Energia Oy Muut yritykset Kuntalaiset Tiedon tuottajat Systeemikuvaus Päijät Hämeestä Sosiaalisen systeemin analyysi Poliittisen systeemin analyysi Sektorikohtainen analyysi Yhdyskuntarakenne ja liikenne Energiantuotanto Kuntien toimintojen tehostaminen Talous Emergenssi ja näkymättömät haasteet Yhteenveto ja tutkimuksen arviointi 59 7

8 6.1 Yhteenveto Tutkimuksen arviointi ja falsifiointi Teorian arviointi ja falsifiointi Tulosten arviointi ja falsifiointi Pohdinta Tieteelliset johtopäätökset Ehdotukset Päijät Hämeen ilmasto ohjelmaan Lähteet 69 Liitteet 76 Liite 1. Haastattelukysymyksiä...76 Liite 2. Käsitemalli jatkuvasta ilmasto ohjelmaprosessista

9 1 Johdanto Ilmastonmuutokseen liittyvät kysymykset ovat nousseet näkyvään asemaan niin suomalaisessa kuin kansainvälisessäkin poliittisessa keskustelussa. Resursseja ja tahtoakin löytyy jo jonkin verran päätösten tekoon. Mutta mitkä ovat ne poliittiset keinot, jotka kaikista tehokkaimmin hillitsevät ilmastonmuutosta? Miten paljon kasvihuonekaasupäästöjä täytyisi vähentää, jotta vältyttäisiin hallitsemattomalta ilmastonmuutokselta? Toisaalta, mitä ongelmia ilmaston muuttuminen aiheuttaa esimerkiksi Suomelle? Ja mitkä ovat parhaimmat keinot sopeutua näihin ongelmiin? Jotkut pitävät näitä tärkeinä kysymyksinä (esim. Carter 2007, s ). Tässä tutkimuksessa kuitenkin etsin vastausta vielä tärkeämpään kysymykseen: miten voidaan tehdä hyviä päätöksiä, kun näihin kysymyksiin ei osata yksiselitteisesti vastata? 1.1 Tausta Tutkin tässä diplomityössä Päijät Hämeen ilmastopolitiikkaa. Tutkimus on osa Euroopan Aluekehitysrahaston rahoittamaa IMMU hanketta 1, jonka päätoteuttaja on Aalto yliopiston teknillisen korkeakoulun Lahden keskus. Hankkeen tarkoituksena on tuottaa ja levittää tietoa ilmastonmuutoksen hillintäkeinoista Päijät Hämeen alueen toimijoille. Luon tutkimuksessani tiedollista perustaa Päijät Hämeen ilmasto ohjelmaa varten, joka laaditaan vuosien 2010 ja 2011 aikana. Menestyksekäs ilmastopoliittinen päätöksentekoprosessi pitää sisällään jatkuvaa vuoropuhelua eri sidosryhmien kanssa. Tärkeää on, että vuoropuhelun ansiosta toimijat oppivat jatkuvasti ymmärtämään päätöksenteko ongelmaa paremmin ja haitallisia väärinkäsityksiä saadaan eliminoitua (Lahdelma et al. 2000). Tämän toteuttaminen vaatii tutkijalta useiden haastattelukierrosten ja neuvottelutilaisuuksien järjestämistä näiden toimijoiden keskuudessa. Usean haastattelukierroksen hyöty on siinä, että sen avulla jokaisen haastateltavan näkemykset ja argumentit voidaan saattaa muiden haastateltavien arvioinnin kohteeksi. Haastattelukierrokset muodostavat iteratiivisen prosessin, jossa toisten osapuolten näkemykset tulevat ymmärretyiksi ja perusteettomat näkemykset eliminoituvat. Näin päästään lähemmäksi jos ei konsensusta niin ainakin kompromissia. Tämän diplomityön puitteissa on kuitenkin mahdollista järjestää vain yksi haastattelukierros, eikä siihenkään ole mahdollista ottaa mukaan kattavasti kaikkia tutkimuskohteen kannalta tärkeitä toimijoita. On siis selvää, että työ on osa pidempää prosessia. Vaikka tämä on opinnäytetyönä itsenäinen kokonaisuus, se tukee ilmasto ohjelmaprosessin jatkuvuutta. Kasvihuonekaasupäästöjen vähentäminen ja ilmastonmuutokseen sopeutuminen edellyttävät muutoksia maakunnan julkisten ja yksityisten organisaatioiden toiminnassa. Tutkijan näkökulmasta näiden muutosten aikaansaaminen puolestaan edellyttää organisaatioiden toiminta ja päätöksentekodynamiikan ymmärtämistä. Pehmeää systeemimetodologiaa on menestyksekkäästi hyödynnetty organisaatioiden ongelmanratkaisun apuvälineenä 1970 luvulta lähtien. Tämän metodologian etu verrattuna perinteiseen insinööritietoon on siinä, että se mahdollistaa ihmisten toimintaan vaikuttavien subjektiivisten näkökohtien, kuten arvojen ja asenteiden, huomioimisen (Checkland & Scholes 1990, s ). Sekä alkuperäisessä että kehittyneemmässä pehmeän systeemimetodologian versiossa määritellään tutkimuksen asiakas, eli taho, joka aiheuttaa muutosprosessiin tähtäävän tutkimuksen (Checkland & Scholes 1990, s. 47). Koska oma tutkimukseni on objektiivisuuteen tähtäävä tieteellinen tutkimus, minkään yksittäisen tahon intressejä en voi siinä nostaa 1 Lisätietoja IMMU hankkeesta saa Internet sivuilta: hanke.fi 9

10 erityisasemaan. Metodologian käytön valtavirrasta poiketen tarkastelen tässä tutkimuksessa organisaatioiden välisiä suhteita makrotasolla, enkä organisaation sisäisiä suhteita mikrotasolla. Ei ole itsestään selvää, että pehmeää systeemimetodologiaa on mielekästä hyödyntää tällä tavalla. Tämä johtuu mm. siitä, että metodologian tarkoituksena on perinteisesti ollut asiakkaan näkökulmasta katsotun ongelman lieventäminen (Checkland & Scholes 1990, s ). Tämän tutkimuksen tarkoituksena on sen sijaan saada aikaan organisaatioiden toiminnassa sellaisia muutoksia, jotka lieventävät laajemmasta yhteiskunnan näkökulmasta katsottuja ongelmia. Makrotason tarkastelu voi kuitenkin olla riittämätön, koska muutosprosesseissa mikrotasolla on yleensä keskeinen merkitys. Päijät Hämeen ilmastopolitiikan kehittämisen ohella pyrin tässä tutkimuksessa selvittämään pehmeän systeemimetodologian hyödyntämisen mielekkyyttä makrotason tarkastelussa. 1.2 Tarkoitus ja tavoitteet Tämän tutkimuksen tarkoituksena on luoda suuntaviivoja Päijät Hämeen ilmastoohjelmaprosessille. Pyrin tutkimuksessani selvittämään olennaisimpia asioita, joita tulisi ottaa huomioon, kun ohjelmaa laaditaan. Nämä asiat koskevat mm. ristiriitoja erilaisten ilmastotavoitteiden välillä, Päijät Hämeen toimijoiden erilaisia näkemyksiä ja tulevaisuuteen liittyvän epävarmuuden ymmärtämistä ilmasto ohjelmatyössä. Olen nostanut epävarmuuden käsitteen keskeiseen asemaan tutkimuksessani kahdesta syystä. Ensiksi ilmastonmuutoksen todellisiin yhteiskunnallisiin seurauksiin liittyy valtavasti epävarmuuksia, joten käsitteen ymmärtäminen ilmastonmuutokseen sopeutumisen yhteydessä on olennaista. Toiseksi ilmastopolitiikkaa ei voida jatkuvasti muuttuvassa maailmassa harjoittaa toteuttamalla yksityiskohtaisia ennalta määrättyjä suunnitelmia. Epävarmuuksien ja vaihtoehtoisten tulevaisuuden kehityskulkujen tunnistaminen on tärkeää kaikessa poliittisessa päätöksenteossa. Tämän selvityksen tavoitteena on luoda mahdollisimman ymmärrettävää, helposti sovellettavaa ja ennen kaikkea vaikuttavaa tietoa päättäjille. Samaan aikaan tutkimuksellisena tavoitteena on tuottaa tutkimuskohteesta tieteen periaatteiden mukaisesti kriittisiä näkemyksiä, joilla on vahva teoreettinen perusta. Nämä ovat monella tavalla hyvin erilaisia tarkoituksia. Parhaimmillaan kuitenkin luotettavalla teoriapohjalla voidaan vähentää sitä todennäköisyyttä, että käytännön tasolla tehdään huonoja ratkaisuja. Käytännöstä kumpuavilla uusilla näkökulmilla tai kokemuksilla on myös usein tärkeä rooli teorian kehittelemisessä. Tässä työssä en tee kompromissia teorian ja käytännön välillä. Työn tavoitteena on sen sijaan käydä jatkuvaa rakentavaa vuoropuhelua vahvan teoreettisen perustan ja hyvien käytännön ehdotusten löytämisen välillä. Muotoilin diplomityön tutkimuskysymykset seuraavasti: Päätutkimuskysymys: Miten Päijät Hämeen alueen ilmastopolitiikkaa tulisi kehittää? Tarkentavat alakysymykset: a) I) Minkälaisia sivuvaikutuksia ja systeemisiä vaikutuksia tavanomaisilla ilmastotavoitteilla ja teoilla voi tulevaisuudessa olla Päijät Hämeessä? II) Millä tavalla ilmastonmuutoksen hillintätavoitteet ja siihen sopeutumistavoitteet täytyy määritellä, jotta niiden positiivisia sivuvaikutuksia voidaan lisätä ja negatiivisia ehkäistä? b) I) Minkälaisia näkemyksiä, tavoitteita ja keskinäisiä suhteita ilmastonmuutoksen kannalta tärkeillä Päijät Hämeen alueen toimijoilla on? 10

11 II) Millä tavalla näiden toimijoiden näkemykset, tavoitteet ja keskinäiset suhteet täytyisi ottaa huomioon ilmasto ohjelmaa laadittaessa, jotta ohjelma voisi toteutua? Lisätutkimuskysymys koskien tutkimuksen metodologian kehittämistä: c) Kuinka hyvin pehmeä systeemimetodologia soveltuu useita organisaatioita sisältävän tilanteen tarkasteluun ja miten metodologia voidaan mukauttaa tällaiseen tilanteeseen paremmin sopivaksi? 1.3 Rajaus ja rakenne Voiko hyvä tieteellinen tutkimus olla kapeasti rajattu? Elämme kompleksisessa maailmassa, jonka eri osat ja tasot ovat yhteydessä toisiinsa monimutkaisilla tavoilla. Kun maailmasta rajataan pieni osa tutkittavaksi, rajataan samalla tutkimuksen ulkopuolelle tärkeitä tutkimuskohteeseen liittyviä vaikutussuhteita. Näin ollen kaikki keinotekoiset rajaukset vääristävät tutkimuksen muodostamaa kuvaa maailmasta. Kapeisiin osiin keskittyvien tutkimusten suuri määräkään ei korjaa tätä vääristynyttä maailmankuvaa, koska kompleksinen maailma on jotakin muuta kuin osiensa summa. 2 Laajalle rajaukselle tässä tutkimuksessa on sekin perustelu, että kapeasta näkökulmasta tuotetun tiedon hyödyntäminen ei yksinkertaisesti ole mielekästä yhteiskunnallisessa strategiatyössä. Yhteiskunnallisilla päätöksillä ja teoilla on aina valtava määrä tahattomia sivuvaikutuksia, jotka tutkijan pitäisi yrittää selvittää mahdollisimman kattavasti. Joitakin rajauksia minun täytyy kuitenkin tehdä, jotta tutkimukseni olisi mahdollista toteuttaa. Muutosta aikaansaavina toimijoina pidän tutkimuksessani vain Päijät Hämeen alueen sisäisiä toimijoita. Ulkopuolisia toimijoita kuten Hämeen elinkeino, liikenne ja ympäristökeskusta tai Suomen valtiota pidän passiivisina toimintaympäristön rajoituksina. Näille toimijoille en siis tee toimenpidesuosituksia. Tarkastelen kuitenkin Päijät Hämettä osana valtakunnallista ja globaalia toimintaympäristöä. Päijät Hämeessä keskityn makrotasolle, eli tarkastelen kokonaisten organisaatioiden ja toimijaryhmien ominaisuuksia sekä niiden välisiä suhteita. Rajaan tutkimuksen ulkopuolelle siis organisaatioiden ja toimijaryhmien sisäisen mikrotason. Tarkastelen tutkimuksessani kaikkia ilmastonmuutoksen kannalta olennaisia toimialoja ja sektoreita. Nämäkin rajaukset voivat aiheuttaa tutkimuksen ja todellisuuden välille merkittävän kuilun, jota pohdin tarkemmin luvussa 6. Tutkin avointa järjestelmää ilman täydellistä tietoa. Näin laaja tutkimuskohteen rajaus tarkoittaa sitä, että kaikkia tutkimuskohteeseen liittyviä asioita ja näkökulmia on käytännössä mahdotonta huomioida. Valtavasta potentiaalisesta tietomäärästä voidaan kuitenkin pyrkiä poimimaan erilaisilla keinoilla vain tutkimuskysymysten kannalta kaikista olennaisimmat tiedot. Tällä tavalla voidaan kompleksisessakin maailmassa tehdä mielekästä tutkimusta. Luvussa 2 käsittelen tutkimuksen epistemologisia, eli tietoteoreettisia oletuksia. Tuon siinä myös esiin suoria yhteyksiä epistemologiatason ja tutkimuskohteeni käytännön tason välillä. Luvussa osoitan, ettei teknistaloudellisella lähestymistavalla voida saada uskottavaa tietoa tutkimukseni kohteesta tai yhteiskuntaan liittyvistä ilmiöistä ylipäänsä. Sen jälkeen esittelen kriittiseen realismiin perustuvan lähestymistavan, jonka olen tähän tutkimukseen valinnut. Myös tutkimuksen etiikkaa käsittelen lyhyesti. 2 Pieniin osiin keskittyvät tutkimukset eivät kuitenkaan ole hyödyttömiä. Niitä voidaan hyödyntää laajemmissa tutkimuksissa. Kapeiden osien tutkimuksesta ei vain voida tehdä oikeita johtopäätöksiä, ennen kuin näiden osien merkitys on ymmärretty laajemmassa kontekstissa. 11

12 Kolmannessa luvussa perustelen aluksi, miksi systeemisellä ajattelulla saadaan uskottavampaa tietoa kuin perinteisellä tieteellisellä analyysillä. Totean luvussa myös, että inhimillisistä järjestelmistä ei voida muodostaa realistista mallia yhdellä objektiivisella kuvauksella. Tämä johtuu siitä, että järjestelmää muokkaavilla toimijoilla on usein erilaisia näkemyksiä todellisuudesta. Tällä argumentilla perustelen sitä, miksi valitsin tutkimusmetodologiakseni pehmeän systeemimetodologian, joka mahdollistaa hyvin erilaisten näkökulmien huomioon ottamisen. Luvussa 3 osoitan myös, että menestyksekäs ilmastonmuutokseen sopeutuminen tarkoittaa ennen kaikkea lisääntyvään epävarmuuteen sopeutumista. Muutostensietokykyä kuvaavan resilienssikäsitteen avulla tarkastelen sitä, mitä lisääntyvään epävarmuuteen sopeutuminen käytännössä voisi tarkoittaa. Tässä luvussa käyn myös lyhyesti läpi olemassa olevaa tutkimustietoa ilmastonmuutoksen hillinnästä ja siihen sopeutumisesta paikallisella ja alueellisella tasolla. Luvussa 4 siirryn teorian ja metodologian esittelystä Päijät Hämeen kontekstiin. Aluksi käyn läpi, miten keräsin ja analysoin tutkimuksen haastatteluaineiston. Sitten käsittelen Suomen ja EU:n asettamia reunaehtoja Päijät Hämeen alueen toimijoille ja ilmastotyölle. Alueen toimijoita analysoin yksi toimija tai toimijajoukko kerrallaan erityisesti siitä näkökulmasta, mitä haasteita niiden ilmastotyöhön liittyy. Toimija analyysini perustuu henkilökohtaisiin haastatteluihin ja strategia asiakirjojen analyysiin. Toimijoiden välisiä roolijakoja, valtasuhteita ja näkemyseroja tarkastelen pehmeän systeemimetodologian avulla luomillani malleilla. Viidennessä luvussa tarkasteluni on toimialakohtaista. Selvitän siinä, miten luvuista 3 ja 4 saatua tietoa voidaan soveltaa Päijät Hämeessä yhdyskuntarakennetta, energiantuotantoa ja muita toimialoja koskevassa päätöksenteossa. Luvun tavoitteena on laatia sektorikohtaisia ilmastopoliittisia linjauksia, jotka ovat systeemisesti suotavia ja kulttuurisesti toteutettavissa Päijät Hämeen kontekstissa. Tarkastelen luvussa myös sellaisia ominaisuuksia, jotka syntyvät eri toimialojen välisistä suhteista. Edelleen pohdin sitä, miten nämä emergentit ominaisuudet voitaisiin ottaa huomioon päätöksenteossa. Tutkimuksen tuloksia esittelen jo luvusta 4 alkaen. Luvussa 6 teen tutkimuksestani yhteenvedon, tiivistän sen tulokset ja pohdin tutkimukseni uskottavuutta kriittisesti. Siinä kuvailen myös erilaisia mahdollisia lähestymistapoja tutkimustulosten falsifioimiseksi, eli kumoamiseksi. Viimeinen luku jakautuu tieteellisiin ja käytännöllisiin johtopäätöksiin. Ensin pohdin käyttämäni metodologian kehittämistä ja tutkimuksen tulosten tieteellistä merkitystä ja yleistettävyyttä. Sitten teen konkreettiset ehdotukset koko Päijät Hämeen kattavan ilmasto ohjelman laatimiseen ja toimeenpanoon. 2 Epistemologia 2.1 Miksi epistemologia? Epistemologia, eli tietoteoria, on filosofian osa alue, joka tarkastelee käsitteellisin menetelmin tietoa koskevia yleisiä kysymyksiä. Epistemologian avulla tieteenalat voivat perustella sitä, mitä ne väittävät tietävänsä, miten ne väittävät kyseinen tiedon olevan saavutettavissa ja miksi tämä 12

13 tieto olisi merkityksellistä 3. Käytännön sovelluksia tarkastelevissa diplomitöissä tavallisesti sivuutetaan tietoteoreettiset kysymykset. Selitän tässä alaluvussa perustelut sille, miksi pidän niitä tärkeänä osana omaa tutkimustani. Tämän epistemologialuvun tarkoitus on hyvin erilainen kuin seuraavan teorialuvun, siksi se on oma lukunsa. Tutkimukseni on yhteiskuntatieteellinen tutkimus. Sitä varten minun täytyy valita joku yhteiskuntatieteellinen lähestymistapa, tai ajattelukehikko. Koska tämä valinta vaikuttaa olennaisesti havaintojen tulkintaan ja sitä kautta tutkimuksen tuloksiin, se täytyy perustella avoimesti. Vertailen tässä luvussa eri lähestymistapavaihtoehtojen tietoteoreettista uskottavuutta. Tämän vertailun avulla perustelen oman lähestymistapavalintani, jota voidaan kutsua kriittiseksi realismiksi. Tämän luvun argumentit koskevat kaikkia niitä tieteitä, jotka tavalla tai toisella koskettavat yhteiskuntaa. Arvioin tässä luvussa kriittisesti, minkälaisia tieteen nimissä esitettyjä väitteitä voidaan pitää tietona ja minkälaiset väitteet ovat jotakin muuta, esimerkiksi ideologiaa. Seuraavassa luvussa vertailen tiedon kriteerit täyttävien teorioiden ja metodologioiden soveltuvuutta nimenomaan oman tutkimuskysymykseni ratkaisuun. Tämän luvun tarkoituksena on siis juurruttaa varsinainen tutkimukseni eli teoria ja empiria johonkin perusteltuun käsitykseen tiedosta. Vaikka epistemologia on pohjimmiltaan filosofinen kysymys eikä empiirinen kysymys, sillä on myös suora yhteys tutkimukseni käytännön tasoon. Tämä johtuu siitä, että tarkastelen Päijät Hämeen toimijoita, joiden tehtävänä on tuottaa tietoa päätöksenteon tueksi. Näiden toimijoiden käsitys tiedosta vaikuttaa siihen, miten ilmastopoliittisia päätöksiä tehdään. Käsittelen tässä luvussa esimerkkinä seuraavaa tapausta. Erästä haastattelemaani päättäjää ärsytti ilmastokeskustelussa se, että tiedeyhteisöllä ei ole minkäänlaista yhtenäistä linjaa parhaista energiantuotantotavoista (Haastattelu ). Yksi tutkimus osoittaa ydinvoiman ylivertaisuuden. Toisen tutkimuksen mukaan uusiutuvista energiamuodoista saa parhaan energiapaletin. Kolmannen johtopäätöksissä kerrotaan, ettei hiilivoimasta voida päästä eroon. Edelleen jotkut tutkijat ovat vakuuttuneita hajautetun energiajärjestelmän paremmuudesta. Ja samaan aikaan toiset tutkijat tuijottaessaan laskelmiaan sanovat keskitetyn järjestelmän olevan kannattavampi. Ja kaikki tietysti väittävät tekevänsä objektiivista, tieteellistä tutkimusta. 4 Tästä seuraa se, että päättäjä on hämillään ja joutuu perustamaan energiapoliittisen päätöksensä omaan maallikkoarvioonsa eri tutkimusten luotettavuuksista. Tällaisissa tieteellisten tulosten ristiriitaisuuksissa on harvoin kysymys laskuvirheistä tai tutkimusmenetelmien väärinkäytöksistä. Kysymykset, miten ristiriitaisuudet ovat mahdollisia ja miten ne ratkaistaan, ovat luonteeltaan epistemologisia 5. Koska oman tutkimukseni tarkoituksena on luoda tiedollista perustaa päättäjille lisäämättä heidän hämmennystään, minun on selvitettävä tämän ongelman ydin. 3 Yksityiskohtaisempi keskustelu epistemologian ja tieteen yhteyksistä löytyy esimerkiksi kirjasta Handbook of Epistemology (Niiniluoto et al. 2004). Katso erityisesti Lammenrannan artikkeli Theories of Justification (s ) ja Humphreyn artikkeli Scientific Knowledge (s ). 4 Katso lyhyt johdanto tutkijoiden energiakiistoihin esimerkiksi Kauppalehdestä ( ). 5 Tieteen ja teknologian tutkimuksessa on tarkasteltu tiedon tuottamisen ja poliittisen toimeenpanon suhdetta ja näiden välisiä ristiriitoja (esim. Cash et al. 2003). Kun tieteiden välisiä ristiriitaisuuksia analysoidaan, päädytään kuitenkin lopulta epistemologisten ja tieteenfilosofisten kysymysten äärelle (Rosenberg 1995). Esimerkiksi ympäristötaloustiede ja ympäristösosiologia eivät ole empiirisesti tai tieteellisesti vertailukelpoisia, koska niillä on eri käsitys tiedon luonteesta ja tarkoituksesta. Taloustieteen tarkoituksena on matemaattisten mallien ennustavan voiman parantaminen ja sosiologian tarkoituksena on asioiden merkitysten ja selitysten ymmärtäminen. Nämä tieteenalat ovat siis vain filosofisesti ja epistemologisesti vertailukelpoisia. Koska niillä voi kuitenkin olla sama tutkimuskohde, niiden esittämien argumenttien pätevyyttä täytyy verrata toisiinsa. Näin ollen epistemologiaa ei voida välttää. 13

14 Filosofian ja epistemologian roolia tieteessä ei voida välttää, koska puhdas havaintoihin perustuva empirismi on mahdottomuus. Havaitsija tarvitsee aina jonkin havaintoa edeltävän teorian siitä, kuinka havaintoa pitäisi tulkita, jotta havainto voisi olla merkityksellinen tai ymmärrettävä. Nykyajan politiikassa ja politiikkaa ohjaavissa tieteissä havainnot halutaan usein selittää talouden termein. Tätä talousfundamentalismia itseään ei kuitenkaan haluta perustella. Siksi nykytieteen totuudet vaativat filosofista kritiikkiä. (Holvas 2009) Tutkimusmenetelmäkin on aina epistemologinen kannanotto, sillä menetelmän avullahan tutkija väittää tieteellisen tiedon olevan saavutettavissa (Kamppinen & Malaska 2002, s. 55). Näin ollen jonkin menetelmän oikeaoppinen käyttö ei vielä takaa saadun tiedon oikeellisuutta. Menetelmän käyttäjän pitää lisäksi ymmärtää menetelmän taustalla oleva epistemologia. Jos esimerkiksi taloustieteilijä tutkii ilmastopoliittista päätöksentekoa kustannus hyötyanalyysin avulla, täytyy hänen kyetä puolustamaan positivistista tietoteoriaa, johon kustannus hyötyanalyysi perustuu. Vain näin hän voi saada analyysilleen uskottavuutta laajemmassa tiedeyhteisössä, oman positivistiseen tietokäsitykseen sitoutuneen koulukuntansa ulkopuolella. 2.2 Naiivi realismi Yllä kuvailtu esimerkki energiatutkimusten ristiriitaisuuksista on kiusallinen modernin tieteen uskottavuuden kannalta. Ongelman ydin saattaa löytyä niin kutsutusta naiivista realismista tai neutraalimpaa termiä käyttäen positivistisesta tutkimuksesta. Tämän tietoteoreettisen suuntauksen mukaan yhteiskunnan tai sen osien kuten teknologian ja talouden toimintoja voidaan kuvata puhtaasti deskriptiivisillä, kuvailevilla teorioilla. Tieteentekijän ajatellaan pystyvän tutkimaan yhteiskunnan ilmiöitä ja osa alueita, kuten kansantaloutta, ympäristöhallintoa, energiateknologiaa tai liikeyritysten johtamista, ottamatta ollenkaan kantaa arvokysymyksiin. Positivismin mukaan yhteiskuntaa koskevat tieteelliset teoriat tai väitteet voidaan todistaa oikeiksi tarkastelemalla todellisuutta empiirisesti. Se perustuu uskomukseen, että tiede on riippumatonta tieteentekijän kulttuurista, persoonallisuudesta ja sosiaalisesta asemasta. 6 Vaikka positivismi on yleisesti hyväksytty valtaosassa läntisen maailman taloudellisia ja teknillisiä yliopistoja ja tutkimuslaitoksia, siihen liittyy monia vaikeasti ylitettäviä ongelmia. Kritiikkiä ovat esittäneet erityisesti muut yhteiskuntatieteilijät kuin valtavirran taloustieteilijät sekä tieteenfilosofit. Ensimmäinen ongelma koskee ajatusta siitä, että kaikki yhteiskuntaa koskevat teoriat ja väitteet voidaan helposti jakaa puhtaasti normatiivisiin ja deskriptiivisiin. Esimerkiksi kansantaloustieteessä vapaakauppaa ja yhteiskuntien kehitystä koskevien teorioiden ajatellaan olevan puhtaasti positiivisia eli arvovapaita (esim. Husted & Melvin 2004). Kuitenkin rakentaessaan näitä teorioita jokainen taloustieteilijä tekee monia teorioiden oletuksia, rajauksia, kriteereitä ja indikaattoreita koskevia normatiivisia valintoja (Rosenberg 1995, s. 117, 205; Rolin 2006). Nämä valinnat ovat usein tutkimustuloksia pitkälti määrääviä 7. Lisäksi jonkin ongelman valitseminen tutkimuskohteeksi ja muiden ongelmien valitsematta jättäminen on aina inhimillinen arvovalinta, joka kuvaa jonkin ongelman tärkeämpänä pitämistä kuin muiden (Rosenberg 1995, s. 205). Tieteellisiä teorioita käytetään hyväksi, kun talous, teknologia ja ympäristöpolitiikkaa sekä muita päätöksiä toteutetaan. Näin ollen ne eivät ole puhtaasti deskriptiivisiä vaan ainakin osittain preskriptiivisiä, eli tutkimuskohdetta manipuloivia. (Bell 2000) Ongelma on myös siinä, että positivismissa korostetaan indikaattorin sopivuutta empiiriseen evidenssiin eikä indikaattorin mielekkyyttä sinänsä. 6 Esimerkiksi Samuelson et al. (2001, s. 7 8) perustavat tutkimuksensa ja opetuksensa näihin uskomuksiin. 7 Tämän osoitan alaluvussa

15 Tällaisessa tutkimuksessa vaarana on se, että objektiivisuuden nimissä julistetaan yksi näkökulma oikeaksi ja hylätään muut näkökulmat. Silloin riskinä on se, että päätöksenteossa tehdään tutkimukseen viitaten huonoja valintoja, jos tämä näkökulma osoittautuukin vääräksi. (Rayner & Malone 1997) Positiivisen tieteen tai arvovapaan tutkimuksen kaltaisella retoriikalla verhotaan yllä mainitut arvovalinnat kriittisen, tieteellisen tarkastelun ulkopuolelle. Kun tutkimuksen rajauksia ja indikaattorivalintoja tehdään mielivaltaisesti tai sillä perusteella, että niin on jossakin koulukunnassa tehty ennenkin, ei ole ihme, että tieteen eri koulukuntien tulokset ovat keskenään ristiriitaisia. Jos ei ymmärretä, mitä filosofisia ja normatiivisia kannanottoja tutkimuksessa on tehty, ei näitä taustalla olevia kannanottoja voida kriittisesti arvioida (Rosenberg 1995, s. 213). Pahimmillaan tämä johtaa siihen, että jotkut tieteenalat muistuttavat yhä enemmän naiiveja ideologioita, tiede sirpaloituu ja tieteenalojen yhtenäinen perusta heikkenee 8. Kuhn (1994) näkee saman ongelman hieman eri näkökulmasta. Hänen mukaansa tieteilijät työskentelevät sellaisen käsitteellisen paradigman sisällä, joka vaikuttaa olennaisesti siihen, miten he tulkitsevat havaintoja. Tieteilijät puolustavat paradigmaansa pitkään kaikkia falsifiointiyrityksiä vastaan keksimällä olemassa oleviin teorioihin aina uusia hypoteeseja 9. Paradigman vaihtaminen on vaikeaa, koska se vaatii tutkijalta epäsovinnaisen teorian puolustamista ja vahvaa poikkeamista työtovereiden näkemyksistä. Sekään ei siis riitä, että yksittäiset tieteentekijät voivat tiedostaa arvovalintojen välttämättömyyden tutkimuksessaan. Olennaista olisi nimenomaan saada nämä valinnat koko tiedeyhteisön kriittisen arvioinnin kohteeksi. Tästä syystä positivismin kritiikki ei tässä yhteydessä koske yksittäisten tieteilijöiden ajattelukykyä vaan se koskee tieteellisiä instituutioita ja tutkimustraditioita. Onneksi kuitenkaan kaikki yhteiskuntatieteelliset traditiot eivät perustu tällaiseen naiiviin realismiin. Esimerkiksi tulevaisuudentutkijoiden yhteiseksi epistemologiaksi on ehdotettu kriittistä realismia (Bell 2000). 2.3 Kriittinen realismi Ensiksi täytyy painottaa, että kriittisessä realismissa ei pidetä tiedettä ainoastaan sosiaalisena ilmiönä kuten joissakin äärimmäisissä tieteenfilosofisissa suuntauksissa. Kriittinen realismi on realistinen, koska se ei kyseenalaista objektiivisen tiedon olemassaoloa. Samalla se on kriittinen, koska se korostaa tuon tiedon saavuttamisen vaikeutta inhimillisten aistien ja järjen avulla. (Bell 2000, s ) Empirian ohella kriittinen realismi on kiinnostunut tieteentekijöiden toiminnasta, tieteen historiasta, tieteellisistä instituutioista ja tieteen rahoituksesta sekä näiden vaikutuksesta tieteellisen tiedon luonteeseen. Yhteiskunnallisissa tieteissä erityisenä huomion kohteena on tieteellisten väitteiden käyttö inhimillisten tavoitteiden edistämiseksi ja todellisuuden manipuloimiseksi. Näin tapahtuu tilanteissa, joissa tieteellisesti tunnistettua syy seuraussuhdetta käytetään hyväksi haluttujen tavoitteiden saavuttamiseksi. (Bell 2000, s ) 8 Yhdestä yksittäisestä tutkimuksesta on joskus miltei mahdotonta tunnistaa, onko se tiedettä vai ideologiaa. Olennainen ero näiden välillä on se, että tiede tutkii avoimesti kaikkia olemassa olevia havaintoja ja kysymyksiä. Ideologia tutkii niitä havaintoja ja kysymyksiä, jotka tukevat sen ennakko oletuksia. Varsinaisen tutkimuksen suorittamisessa ei tieteen ja ideologian välillä ole välttämättä mitään eroa. 9 Ironista on se, että teoriat ja selitykset, joita on helppo muuttaa ja varioida uuden todistusaineiston tai kritiikin edessä, kuten rationaalisen valinnan teoria tai teoria Jumalan tahdosta, selviävät pisimpään kaikkia falsifiointiyrityksiä vastaan. Kuitenkin tällaiset joustavat selitykset ovat aina huonoja selityksiä nimenomaan niiden helposti muuttuvan luonteen takia (Deutsch 1997). 15

16 Kriittisen realismin mukaan totuus on saavutettavissa inhimillisten aistien ja järjen avulla. Tämä totuus ei kuitenkaan ole absoluuttista. Se on epätäydellistä, hypoteettista, ehdollista, korjattavissa olevaa, epävarmaa, kvalitatiivisesti arvioitavissa ja ennakko oletuksiin perustuvaa. Perusteltuja uskomuksia voidaan kuitenkin vahvistaa tai falsifioida empiirisesti ja loogisesti. (Bell 2000, s ) Kriittinen realismi tiedostaa, että tieteentekijöiden kulttuuriset, henkilökohtaiset ja sosiaaliset ennakkoasenteet ovat uhka tieteellisen tiedon paikkansapitävyydelle siinä missä positivismi kieltää tällaisten vaikutusten olemassaolon. Näiden tekijöiden vaikutusten minimoimiseen voidaan kuitenkin pyrkiä itse tiedostamalla ne ja antamalla tutkimuksen oletukset erilailla ajattelevien tieteilijöiden kriittisen arvioinnin kohteeksi. Erityisesti, kun yhteiskunnallisista tutkimuskohteista on kyse, kriittinen realisti haluaa korostaa pluralistisia näkökulmia, monien kriteerien analysoimista ja rinnakkaisten paradigmojen käyttöä ja vertailemista. (Bell 2000, s ) Nyt voidaan palata esimerkkiin päätöksentekijän ongelmasta ja energiantuotantotapoja koskevien tutkimusten ristiriitaisuuksista. Esimerkiksi hajautettua ja keskitettyä energiantuotantojärjestelmää voidaan vertailla mielekkäästi ainakin viidentoista eri kriteerin avulla (Longden et al. 2007). Kuka tahansa voi tehdä energiatutkimuksen, jossa rajataan tietoisesti tai tiedostamatta ne kriteerit tutkimuksen sisäpuolelle, jotka tukevat tutkijan tai tutkimuksen rahoittajan poliittisia tai muita mielipiteitä, ja muut kriteerit tutkimuksen ulkopuolelle. Siten oikeilla laskutoimituksilla saadaan melkein mitä tahansa mielipidettä tukevaa näyttöä. 10 Edelleen sellaiset tieteenalat kuten valtavirran taloustiede jotka perustuvat kontekstista riippumatta vain yhden kriteerin huomioon ottamiselle, ovat jo lähtökohtaisesti ideologisesti vääristyneitä. Kriittinen realismi pyrkii välttämään tällaista tieteen nimissä tehtävää propagandaa tuomalla näiden kriteerien mielekkyyden tiedeyhteisön objektiivisen arvioinnin kohteeksi. Näin se pyrkii sisällyttämään erilaiset kriteerit järkevillä painotuksilla tutkimukseen. Tämän lähestymistavan voidaan olettaa lieventävän päätöksentekijän ongelmaa, koska hyvän tutkimuksen lähtökohdista voidaan näin päästä lähemmäksi yksimielisyyttä. Vaikka kriittinen realisti ei pidä valtavirran taloustiedettä uskottavana tieteenalana, hän tunnistaa silti tuon koulukunnan hyödyllisyyden. Käytän tässä tutkimuksessa hyväksi taloustieteen käsitteitä tuomalla niiden avulla esiin yksittäisiä näkökulmia yhteiskunnasta. Edelleen otan taloustieteen yhteyden todellisuuteen vakavasti sen vahvan itse itseään toteuttavan ominaisuuden kautta 11. Positivististen tutkimusten johtopäätöksiä en voi kuitenkaan hyväksyä, ennen kuin olen alistanut ne laadulliselle kritiikille. 2.4 Muita tietoteoreettisia oletuksia Tämän tutkimuksen kohteena on Päijät Hämeen alue ja erityisesti sen tulevaisuus. Tulevaisuudesta ei voida suoraan saada empiiristä todistusaineistoa, koska tulevaisuutta ei ole vielä olemassa. Näin ollen tärkeä oletus tämän tutkimuksen taustalla on se, että erilaisten tulevaisuuksien mahdollisuudet ovat olemassa nykyisyydessä, joten niitä voidaan myös tutkia (Kamppinen et al. 2002; Bell 2000). 10 Päijät Hämeen osalta pohdin tämän ongelman ratkaisua tietoa tuottavia organisaatioita käsittelevässä kappaleessa Taloustiede toteuttaa itse omia teorioitaan ja ennusteitaan toimimalla yhteiskunnallisen päätöksenteon työkaluna. Taloustieteellisestä teoriasta johdettu ennuste saattaa siis toteutua, vaikka kyseinen teoria perustuisi virheellisiin oletuksiin. Jos tutkimuksen kohteet hyväksyvät nämä samat oletukset, he myös toimivat näiden oletusten pohjalta. Tästä syystä yhteiskuntatieteellisen teorian ennustava voima ei ole hyvä teorian tieteellisyyden tai hyväksyttävyyden kriteeri. 16

17 David Humen kuuluisan lauseen mukaan kuvailevista väitteistä ei voida suoraan johtaa arvoväitteitä. Vaikka tämä saattaa pitää paikkansa, voi näillä väitteillä olla epäsuora yhteys, koska niillä voi olla sama perustelu. Sekä kuvailevat että normatiiviset väitteet voivat viitata samaan empiiriseen tai loogiseen evidenssiin. (Deutsch 1997) Hyväksyn tutkimuksessani maltillisen arvo objektivismin, eli oletan, että arvot ovat siinä mielessä osittain objektiivisia, että niiden perusteluista voidaan käydä samanlaista kriittistä ja objektiivisuuteen tähtäävää keskustelua kuin minkä tahansa tieteellisen väitteen perustelusta 12 (Kamppinen et al. 2002, s. 45). Mitä tahansa arvoväitteitä ei voida siis hyväksyä. Oletetaan vaikka, että joku väittää halvan energiahinnan olevan hyvä asia vetoamalla sen positiivisiin ympäristövaikutuksiin. Tällöin voidaan viitata olemassa oleviin tutkimuksiin, joissa osoitetaan halvan energiahinnan yhteys negatiivisiin ympäristövaikutuksiin, ja kumota tämän arvoväitteen perustelu. Sitten halvan energiahinnan puolustajalle siirtyy väitteensä todistamisen taakka ja hänen täytyy keksiä arvoväitteelleen pitävämpi perustelu. Toisin kuin esimerkiksi Niiniluoto (2003) asian kärjistää, arvo objektivismilla ei siis tarkoiteta sitä, että koko ihmiskunnan pitäisi hyväksyä yhteinen arvojärjestelmä. Tämä tutkimus siis perustuu kriittisen realismin mukaiseen tietoteoriaan. Se tarkoittaa sitä, että käsittelen arvoja avoimesti. Lisäksi olemassa oleviin tutkimuksiin suhtaudun kriittisesti, vaikka niiden laskutoimitukset olisivat suoritettu oikein ja teoriat vastaisivat empiiristä evidenssiä. Luvussa 6 annan ohjeita siihen, miten tämän tutkimuksen tuloksia voidaan yrittää kritisoida tai falsifioida kriittisen realismin perinteen mukaisesti. 2.5 Tutkimuksen etiikka Tämän tutkimuksen arvokäsitysten eksplisiittinen ilmaiseminen on erityisen tärkeää kahdesta syystä. Ensimmäinen syy on se, että olen tutkimushaastatteluissani vuorovaikutuksessa ihmisten kanssa ja käsittelen luottamuksellista tietoa. Toinen syy on se, että tutkimukseni tavoitteena on saada aikaan yhteiskunnallista muutosta. Tutkimuskysymyksen valinta on aina normatiivinen valinta 13, jolloin etenkin yhteiskuntaa tavalla tai toisella koskevassa tutkimuksessa se vaatii normatiivisen perustelun. Tämän diplomityön tutkimuskysymysten valintaa olen perustellut hieman ensimmäisessä luvussa ja perustelen sitä lisää luvussa 6. Kysymysten valinta oli omani. Kysymykset on hyväksynyt diplomityöni valvoja ja ohjaaja sekä IMMU projektin ohjausryhmä. Vastuu kysymysten mielekkyydestä on luonnollisesti itselläni. Tässä diplomityössä minulla on tutkijana merkittävä vaikutus tutkimuskohteeseen mm. Päijät Hämeen kehitystyötä koskevaan keskusteluun osallistumisen kautta. Itse asiassa olen alustavasti sopinut Päijät Hämeen liiton kanssa, että tulen olemaan vastuussa Päijät Hämeen ilmasto ohjelman laatimisesta. Näin ollen olen itse loppujen lopuksi ehkä tärkein tutkimuskohteeseeni vaikuttava tekijä. Tämä olisi iso ongelma, jos tämän yhteiskuntatieteellisen tutkimuksen tavoitteena olisi empiirisen ennustettavuuden saavuttaminen. Oman toiminnan ennustettavuuteen liittyy nimittäin mielenkiintoinen filosofinen dilemma, johon ei kuitenkaan tässä paneuduta. Tässä luvussa olen puolustanut näkemystä, ettei empiirinen ennustettavuus ole mielekäs yhteiskuntatieteellisen teorian pätevyyden kriteeri, joten se ei ole tässäkään tutkimuksessa olennaista. Sen sijaan tämän tutkimuksen tieteellisyyden kriteerejä ovat loogisen 12 Katso esimerkiksi Bellin (2004, s ) tarkempi analyysi siitä, miten arvoväitteisiin sisältyviä objektiivisia aspekteja ja oletuksia voidaan tunnistaa ja analysoida. 13 Jos tutkimuskysymyksen määrää jokin ulkopuolinen taho, kuten rahoittaja, sen hyväksyminen tai hylkääminen on tutkijan tekemä normatiivinen valinta. 17

18 ja normatiivisen argumentointini pätevyys sekä se, miten hyvin perustelen valitsemieni havaintojen tulkintatapojen relevanssia tutkimuskysymykseni kannalta. Yhteiskunta ja ihmistieteellisten tutkimusten eettisiin periaatteisiin kuuluu yleensä reiluus, tasaarvo ja oikeudenmukaisuus (Rosenberg 1995, s. 192). Tekemääni haastattelututkimukseen sisältyy reiluuden periaate, koska kaikki haastateltavat saivat haastattelun lopuksi tilaisuuden sanoa aiheesta mitä halusivat siltä varalta, että jotakin olennaista oli jäänyt heidän mielestään kysymättä. Lähetin myös tutkimukseen sisällytetyt tarkemmat haastatteluviittaukset haastateltavien hyväksyttäväksi ennen niiden julkaisemista. Tasa arvon periaate toteutui siinä mielessä, että kysymysten ja haastattelutilanteiden osalta pyrin kohtelemaan kaikkia samanarvoisesti. Vain yhden haastattelukierroksen järjestämisen ja laadullisen haastattelututkimuksen iteratiivisen luonteen takia tasa arvon periaate oli kuitenkin haasteellinen. Opin haastatteluiden vastauksista uusia asioita tutkimuskohteestani ja sitä kautta kysymään parempia kysymyksiä seuraavissa haastatteluissa. Näin ollen loppupään haastateltavat olivat jossakin mielessä erilaisessa asemassa. He pystyivät joissakin tapauksissa välillisesti uusien kysymysteni kautta kommentoimaan aikaisempien haastateltavien näkemyksiä. Sama ei ollut mahdollista toisinpäin. Otan kuitenkin vastauksia analysoidessani huomioon myös kysymysten erilaiset muotoilut. Oikeudenmukaisuusperiaate toteutui, koska olin haastateltaville avoin ja rehellinen tutkimukseni tarkoituksesta enkä yrittänyt kysymyksilläni johdatella haastateltavia millään kyseenalaisella tavalla. Suojelen myös anonymiteettiä lupaamallani tavalla vastauksia julkistettaessa. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on vaikuttaa ilmasto ohjelmaprosessin kautta yhteiskuntaan. Tarkoituksenani on parantaa nykyisten ja tulevien päijäthämäläisten sukupolvien hyvinvointia auttamalla heitä paremmin varautumaan ilmastonmuutoksen tuomiin haasteisiin. Tulevien sukupolvien hyvinvoinnin puolustaminen on erikoisasemassa, koska heillä itsellään ei ole keinoja pitää puoliaan tämän päivän päätöksenteossa. Ihmiskunnan hyvinvointia pyrin lisäämään hillitsemällä ilmastonmuutosta siinä määrin kuin Päijät Hämeen päästöjä hillitsemällä sitä voidaan tehdä. Ilmasto ongelmien ratkaisuehdotuksissa vältän tietoisesti keinoja, jotka voivat pahentaa muita yhteiskunnan ongelmia. Teen kaikki politiikkaehdotukset luotettavimpaan tietoon vedoten ja käytän niissä varovaisuusperiaatetta. Tämän periaatteen mukaan yhteiskunnallisen ja inhimillisen haitan ja riskin ehkäiseminen on ensisijaista suhteessa hyvinvoinnin tuottamiseen (Rosenberg 1995, s. 192). Tutkimuksen tekemisessä pyrin noudattamaan tieteen periaatteita, joita ovat mm.: (1) Tiedon julkisuusperiaate: tieteen keksinnöt ovat avoimen tiedeyhteisön yhteistyön tuloksia ja sellaisena niiden tulee olla yhteistä omaisuutta. (2) Kollektiivisuusperiaate: tiede on ihmiskunnan hyvinvoinnin palveluksessa ja tieteessä ei lähtökohtaisesti tuoteta tietoa kapeiden intressien palvelukseen yhteisen hyvän kustannuksella. (3) Kriittisyysperiaate: tieteen tulokset on alistettava kriittiseen tarkasteluun empiiristen, loogisten ja eettisten kriteerien pohjalta. (4) Pyyteettömyysperiaate: tieteellistä tietoa on etsittävä ja eriteltävä tutkijan omaa uraa tai arvovaltaa huomioimatta. (Merton 1973; Bell 2000) Ainoastaan tiedon julkisuusperiaatetta rikon haastattelujen vastausten anonymiteetin osalta vedoten aikaisemmin lueteltuihin haastattelututkimuksen periaatteisiin. Haastattelujen anonymiteettiä voidaan puolustaa pyrkimyksellä selvittää haastateltavien aidot mielipiteet. Olen pyrkinyt osoittamaan tässä luvussa, että kriittisen realismin käsitys tiedosta on filosofisesti 18

19 pätevä. Sen sijaan positivistinen käsitys tiedon luonteesta ei ole filosofisesti pätevä. Näin ollen positivismiin perustuvat teoriat, kuten valtavirran taloustieteelliset teoriat, täytyy hylätä epätieteellisinä ja ideologisesti painottuneina. Hyväksyttävistä, kriittisen realismin mukaisista teorioista ja metodologioista minun täytyy vielä valita nimenomaan tähän tutkimukseen parhaiten sopivat. Esittelen seuraavaksi käyttämäni teoriat ja metodologiat ja perustelen, miksi juuri ne sopivat tutkimuskysymykseni ratkaisemiseen. 3 Teoria ja metodologia 3.1 Reduktioanalyysin ongelma ja systeemiajattelu Vallitseva tieteellisen tutkimuksen ongelmanratkaisutapa on pitkään ollut reduktionistinen menetelmä. Siinä tarkastellaan ensin ongelman osia eristyksissä ja sitten yhdistelmänä yksi yhdistelmä kerrallaan. Reduktionismi on tehokas työkalu, kun ongelman määrittelystä ollaan yksimielisiä ja tavoitteet ovat selkeät. Tämän päivän haastavimmat ongelmamme, kuten vaikkapa maakunnallisen ilmastopolitiikan kehittäminen, harvoin täyttävät nämä kriteerit. (Leonard & Beer 2004) Systeeminen ajattelu toimii päinvastoin kuin reduktioanalyysi. Siinä korostetaan kokonaisvaltaista lähestymistapaa, jossa systeemin osien toimintoja tarkastellaan niiden keskinäisten vuorovaikutussuhteiden ja systeemin laajemman kontekstin kautta. Systeemiajattelu on monitieteellinen lähestymistapa, joka sopii kompleksisten, monimuotoisten, dynaamisten, jatkuvien ja interaktiivisten ongelmien määrittelyyn ja hallitsemiseen. (Leonard & Beer 2004) Taulukossa 1 havainnollistetaan reduktionistisen ja systeemisen lähestymistavan välisiä eroja. Taulukko 1. Reduktionistisen ja systeemisen menetelmän vertailu. (Leonard & Beer 2004) Reduktionistinen lähestymistapa Systeeminen lähestymistapa Keskittyy osiin Lineaarinen kausaliteetti: A aiheuttaa B:n Tarkastelijan asema objektiivinen Asiayhteys ei kovin merkityksellinen Yksi totuus tai paras vastaus Ulkoisvaikutukset ei tärkeitä Ongelmat yritetään ratkaista Keskittyy kokonaisuuksiin Kehämäinen kausaliteetti: A aiheuttaa B:n, joka aiheuttaa C:n, joka aiheuttaa A:n Tarkastelijan asema subjektiivinen Asiayhteys erittäin merkityksellinen Monia totuuksia ja vastauksia Ulkoisvaikutukset tärkeitä Ongelmat puretaan tai hajautetaan, jotta niiden kanssa voidaan tulla toimeen Kompleksisen ongelman keinotekoinen rajaaminen tutkimuksessa voi tuottaa tuloksia, joissa totuus kääntyy täysin päälaelleen. Voimme tarkastella esimerkkinä vaikka liikennettä, joka on hyvin systeemisesti käyttäytyvä ilmiö. Rajataan reduktioanalyysin mukaisesti liikenteen ongelmakokonaisuudesta osa, analysoidaan se ja tehdään johtopäätös. Tarkastellaan vaikka liikennehidasteiden vaikutusta liikenteen kasvihuonekaasupäästöihin kaupunkialueella. Kuvassa 1 on esitelty analyysin päättelyketju. 19

20 Kuva 1. Liikennehidasteiden vaikutukset kasvihuonekaasupäästöihin reduktionistinen näkökulma. Reduktioanalyysin johtopäätös on siis, että hidasteet tulee poistaa, koska siten voidaan vähentää päästöjä. Voidaan myös todeta, että päätöksellä on muitakin hyötyjä, koska ruuhkat helpottuvat. Päättelyketju tässä on tavallaan suoritettu oikein, mutta ongelmaksi muodostuu tutkimuksen mielivaltainen rajaus. On tärkeää huomata, että rajauksen ongelmaa ei voida yleensä tunnistaa tässä suoritetun reduktioanalyysin näkökulmasta. Reduktionisti voi siis olla täysin vakuuttunut tutkimuksensa pätevyydestä. Systeemiajattelussa ollaan kiinnostuneita ongelmatilanteen laajemmasta kontekstista, joten päättelyketju voi jatkua esimerkiksi kuvan 2 mukaisesti. Kuva 2. Liikennehidasteiden vaikutukset kasvihuonekaasupäästöihin systeeminen näkökulma 14. Systeemisen näkökulman mukaan liikenteen houkuttelevuutta ei saa lisätä poistamalla hidasteita tai muillakaan keinoilla, jos kasvuhuonekaasupäästöt halutaan pitää kurissa. Jos hidasteet poistetaan, päästöt lisääntyvät liikenteen lisääntymisen myötä eikä ruuhkistakaan päästä eroon kuin ehkä hetkellisesti. Huomaamme siis, että systeemianalyysillä saamme päinvastaiset johtopäätökset kuin reduktioanalyysillä. Systeemiajattelu voidaan edelleen jakaa kovaan ja pehmeään lähestymistapaan. Edellä kuvatun ajattelun tasolle asti systeemisiä ongelmia voidaan kuvata suhteellisen helposti matemaattisilla malleilla, tietokoneohjelmilla tai muilla ekonometrisillä tarkasteluilla. Tällöin mukaan otettavat tekijät on kuitenkin kyettävä ilmaisemaan yksiselitteisesti kvantitatiivisessa muodossa. Joissakin erityistapauksissa tällaisella kovalla lähestymistavalla voidaan saada hyödyllistä tietoa ja tämä tieto on varmasti luotettavampaa kuin reduktioanalyysin tuottama tieto. Inhimillisiä elementtejä sisältävien systeemien ymmärtämiseen kova lähestymistapa on kuitenkin riittämätön. 14 Esimerkiksi Valli (1998) on tuonut aikaisemmin esiin sen, että uudet väylähankkeet lisäävät liikennettä ja päästöjä sekä siirtävät ruuhkia vain ajallisesti ja paikallisesti muualle. 20