Soundpainting xcvbnmqwertyuiopåasdfghjklöäzxcv. Johdanto esityshetkisen taiteen tekemisen merkkikieleen bnmqwertyuiopåasdfghjklöäzxcvbnm.

Transkriptio

1 qwertyuiopåasdfghjklöäzxcvbnmqwe rtyuiopåasdfghjklöäzxcvbnmqwertyu iopåasdfghjklöäzxcvbnmqwertyuiopå asdfghjklöäzxcvbnmqwertyuiopåasdf ghjklöäzxcvbnmqwertyuiopåasdfghjk löäzxcvbnmqwertyuiopåasdfghjklöäz Soundpainting xcvbnmqwertyuiopåasdfghjklöäzxcv Johdanto esityshetkisen taiteen tekemisen merkkikieleen bnmqwertyuiopåasdfghjklöäzxcvbnm 2010 Jutta Jelys qwertyuiopåasdfghjklöäzxcvbnmqwe rtyuiopåasdfghjklöäzxcvbnmqwertyu iopåasdfghjklöäzxcvbnmqwertyuiopå asdfghjklöäzxcvbnmqwertyuiopåasdf ghjklöäzxcvbnmqwertyuiopåasdfghjk löäzxcvbnmqwertyuiopåasdfghjklöäz xcvbnmqwertyuiopåasdfghjklöäzxcv bnmqwertyuiopåasdfghjklöäzxcvbnm rtyuiopåasdfghjklöäzxcvbnmqwertyu 0

2 1.JOHDANTO Soundpainting on esityshetkisen taiteen tekemisen käsimerkkikieli Sen keksi vuonna 1974 newyorkilainen säveltäjä Walter Thompson improvisoinnin ohjaamiseen Soundpainting on monitaiteisten esitysten tekotapa Thompson sai vaikutteita sekä jazzin suurmiehiltä että moderneilta säveltäjiltä ja ehkä eniten Anthony Braxtonilta, opettajaltaan John Cagen muokkaamat käsitykset äänen ja taiteen olemuksesta vaikuttivat myös Soundpaintingin syntyyn Improvisointi on Soundpaintingin sydän Yksin ja yhdessä improvisoiminen on lähtökohta taiteen tekemiseen Joukkoimprovisoijat ovat janoisia kaavoille! Soundpainting-ryhmän taiteilijat toimivat annetuissa tehtävissään Soundpainterilla on päävastuu siitä, miten esiintyjät toimivat Soundpainting-käsimerkki on viittaus toimintaan Käsimerkkikielen voi oppia kursseilla tai oppikirjasarjasta: Soundpainting, The Art of Live Composition, jossa merkit yksityiskohtaisesti kuvaillaan Soundpainting-esitys pitää tietysti itse kokea mutta myös tallenteet antavat jonkinlaisen kuvan siitä, mitä tarkoittavat Live Composing, Live Composer ja Live Composition Stockhausen, Boulez ja luodut teokset ovat imitoitavissa Soundpaintingilla Soundpainting on levinnyt jo maailmalle Erilaisia Soundpainting-yhtyeitä on maailmalla monia, esimerkiksi: The Walter Thompson Orchestra The Strike Anywhere Performance Ensemble The Buffalo Soundpainting Ensemble

3 11.5.The Swedish Soundpainting Orchestra Surnatural Orchestra Anitya Borderline Ensemble ja monta muuta Suomeen Soundpainting saapui vuonna 2006 Sonja Korkmanin mukana Play!Soundpainting Ensemble perustettiin vuonna ja se on jo ehtinyt tehdä monenmoista Maailmalla esiintyvistä Soundpainting-taiteilijoista suurin osa on muusikkoja, mutta monitaiteisuus alkaa jo näkyä Näen Soundpaintingilla sovellusmahdollisuuksia joka puolella: improvisaatioteatterin kaverina elokuvan esityshetkisenä soundtrackina ja tietysti myös sinfoniaorkesterissa ja jos haluaa tuulettaa traditioita: onhan Haydniakin jo tuunattu Tätä keksintöä voit myös käyttää koululuokassa kaaoksen hallintaan Kun minä mietin, mitä olikaan ennen Soundpaintingia, olen hyvin onnellinen siitä, että löysin sen Olen soundpainter

4 1. JOHDANTO Kirjoitelmani tarkoituksena on sanallisesti esitellä Soundpainting. Uskon, että kun kuvailun, esimerkkien ja rinnastusten valossa tutustut tähän hienoon keksintöön, ymmärrät, miksi siihen ihastuin. Ja jos jo tunnet Soundpaintingin, nauti sen seurasta ja ystävysty syvemmin... Päämääräni on luoda Soundpaintingiin kirjallinen perehtymisväylä Suomen kielellä. Oman oppini tästä aiheesta olen saanut suurelta osin englanniksi, ja terminologia on englanninkielistä. Työläintä oli suomentaa Soundpaintingin viralliseksi ja kiinteäksi muodostunut määritelmä multidiscipline live composing sign language. Kiitän Sonja Korkmania ja dosentti Seppo Leistiä käännökseen esityshetkisen taiteen tekemisen käsimerkkikieli osallistumisesta. Olen tarkoituksella jättänyt tekstiin näkyviin englanninkielisiä lainauksia, jos ne mielestäni kuvaavat aihetta paremmin kuin oheistamani omat vapaat käännökseni. Tietolähteinäni olen käyttänyt painettuja kirjoja, paljon Internetmateriaalia ja aiheesta käymiäni keskusteluita sekä tiuhaa sähköistä kirjeenvaihtoa. Faktat olen koettanut tuoda julki puolueettomasti sellaisina kuin olen ne onnistunut löytämään ja varustanut ne viittein, jolleivät ne satu kuulumaan yleissivistykseni ja muistini piiriin, joita kumpaakin toki kirjoitusprosessin aikana on muokannut runsas Wikipedian käyttö. Tarkastelen Soundpaintingia musiikin näkökulmasta, koska se on osaamisalueeni. Minä toivon tämän kirjoituksen herättävän visioita ja kiinnostuksen kipinöitä niissä tarkemmin luokittelemattomissa vapaahenkisissä sieluissa, jotka voivat tulevaisuudessa viedä Soundpaintingia eteenpäin näyttämötaiteiden saralla. Tutkin aluksi Soundpaintingin syntymaastoa ja ajankuvaa. Sitten esittelen tekijöitä, jotka sen syntyyn ja kehitykseen vaikuttivat. Selitän keskeiset käsitteet ja annan esimerkkejä. Lopuksi esitän muutamia sovellusmahdollisuuksia. Tahdon kiittää sisartani Hannaa avusta tekstinkäsittelyssä. Kiitän Äitiä lapsenhoidosta ja oikolukemisesta. Ystäviäni Virpiä ja Teemua kiitän heidän kirjallisesta viitseliäisyydestään. Kiitän Markku Luuppalaa tiivistämisen ohjaamisesta. Kiitän Walter Thompsonia haastattelusta ja siitä, että keksi Soundpaintingin. Ja sitten kiitän vielä Teatterikorkeakoulua oppivuosistani. 3

5 2. Soundpainting on Soundpainting on esityshetkisen taiteen tekemisen käsimerkkikieli, jota newyorkilainen säveltäjä Walter Thompson alkoi vuonna 1974 kehittää ohjaamaan musiikki-improvisointia. Sen juuret ovat nykymusiikissa, jazzissa ja Thompsonin omissa varhaisissa sävellyksissä. Muutamasta muusikkojen merkistä on vuosien saatossa pulpunnut virta, joka otti mukaansa muutkin taiteenalat, niin että Soundpainting-käsimerkkejä on nykyään yli tuhat. Käsimerkkikieli toimii yksisuuntaisesti kuten orkesterissa: yksi johtaa muita. Soundpaintingmerkkikieltä ymmärtäviä esiintyjiä ohjaa soundpainter. Soundpainter on esityshetkinen taiteentekijä: esityskokoonpanossa hän on käsikirjoittaja-ohjaaja, säveltäjä- sovittaja, koreografi ja kapellimestari. Esiintyjäryhmään voi kuulua yhtä lailla tanssijoita, näyttelijöitä, kuvataiteilijoita kuin muusikoitakin. Improvisointi on Soundpaintingin sydän: perusedellytys. Ryhmän jäsenet ovat Soundpaintingin keho: jäsenet ja elimet, jotka toimivat. Soundpainter on Soundpaintingin pää: aivot, silmät ja korvat, joihin keho luottaa. Merkit määräävät, miten Soundpainting toimii: pää antaa keholle merkin toimia. -Pitää olla hyvä pää, toimiva keho ja sydän paikallaan. Soundpainting on ajattelutapa, joka pitää kiinnostavana ennen kokematonta, ennen kuulumatonta, ennen esittämätöntä. Se kunnioittaa tekijän senhetkistä tunnetilaa ja vapautta valita. Tämän ajattelutavan mukaan ei ole oikeaa tai väärää. On sääntöjä, joita noudatetaan, on vapaan valinnan paikkoja, on yhteistyötä, on jännittäviä keksintöjä. On hauskaa esityshetkisen Taiteen luomiseen kuluu aikaa, kuten sen esittämiseenkin. Soundpainting-taideteoksen luominen sijoittuu samaan hetkeen, jossa se jo esitetään. Luontihetki on samalla sen esityshetki. 4

6 Improvisointi on Soundpaintingin perusperiaate, tyylipuhdasta Soundpainting-teosta ei valmistella etukäteen. Se luodaan paikan päällä, keksitään siinä. Käyttämällä valmiiksi sovittua materiaalia, palettia, joitakin osioita esitykseen voidaan harjoitella tai sopia valmiiksi. Sekä valmiin että improvisoidun materiaalin järjestys ja muokkaaminen tapahtuu esitystilanteessa taiteen tekemisen Soundpainting käsimerkkikieltä käytetään monitaiteiseen ilmaisuun. Sen avulla voi reaaliajassa rakentaa esityksiä, joissa nivoutuu yhteen musiikkia, puhetta ja muuta ääntä, liikettä, valoa ja kuvaa. Alati kasvava joukko tähän ilmaisukeinoon perehtyneitä esiintyviä taiteilijoita ympäri maailmaa käyttää sitä työvälineenään. Esiintyjä pysyy pääsääntöisesti lestissään, sen taiteenlajin piirissä, mikä on hänen osaamisaluettaan. Laulaja laulaa, kuvataiteilija työstää omaa materiaaliaan, näyttelijä puhuu ja liikkuu. Oman äänen käyttö ja arkiliikkeet kuuluvat kaikkien esiintyjien repertuaariin, joten kiltin näköinen viulunsoittaja saattaa äkisti alkaa karjua ja koko ryhmä käydä pomppimassa keskilattialla. Soundpainting-esitykset luokitellaan usein performanssitaiteeksi ja avantgardeksi. Esitysten tyylilaji määrittyy pääosin joukon kokoonpanon perusteella niin, että jazz-muusikoista koostuva ammattilaisorkesteri tuottaa aivan varmasti erilaisen esityksen kuin koululuokallinen lapsosia, jotka ovat juuri opetelleet ohjatusti käyttämään ääntään. Monipuolinen Soundpainting-ryhmä voi tuottaa hyvin vaihtelevia esityksiä käsimerkkikieli. Esiintyjät toteuttavat omia ideoitaan niiden ohjeiden mukaan, joita soundpainter heille käsimerkkikielellä antaa, esimerkiksi: kerro tarina, soita swing-tyylinen melodia F-duurissa, himmennä valot, minimalismia. Jotkut arkiset asiat, kuten nouse seisomaan, tee pieniä kasvonliikkeitä,laula taustaa tässä sävellajissa, naura, vihellä hyvällä fiiliksellä, ovat kaikille esiintyjille mahdollisia. Jotkin merkeistä jo yksin määrittelevät tarkasti, mitä esiintyjän tulee tehdä, kuten: naura korkealta ja kovaa tai lopeta. Pidempi sarja merkkejä tarkentaa tehtävää: soita pitkänä äänenä C niin hiljaa ja matalalta kuin voit ripotellen sekaan naurua korkealta ja kovaa. Eräät merkit jättävät runsaasti valinnanvaraa tai suovat täyden keksimisvapauden, 5

7 kuten säestä tai improvisoi. Esiintyjä ymmärtää merkin sisällön ja toimii sen puitteissa parhaaksi katsomallaan tavalla. Soundpainter ottaa esiintyjien tarjoamasta toiminnasta materiaalia ja sitten muokkaa sitä kehottaen jatkamaan, pyytäen liittymään joukkoon tai komentaen pysähtymään. Hän voi osoittaa ketä imitoidaan, hän voi antaa vapaat kädet improvisoinnille, tarjota sooloilun paikan tai pysäyttää toiminnan. Esitys muodostuu sellaiseksi, millaista toimintaa esiintyjät tarjoavat ja miten soundpainter sitä hyödyntää. Esiintyjäryhmän ja soundpainterin kokeneisuudesta riippuen aktiivisessa käytössä on tyypillisesti muutamasta kymmenestä pariin sataan merkkiä. Soundpaintingin alkeet on helppo oppia käytännössä, ja varsin vähin Soundpainting-käsimerkeinkin saa muodostettua kiinnostavia ja korkeatasoisia esityksiä. Walter Thompsonin Workbook -kirjasarja opettaa käsimerkkejä valokuvin ja kirjallisin selityksin sekä erinomaisen DVD:n avulla. Oppia saa myös Thompsonin omilla tai hänen opettamiensa Soundpainting-kouluttajien kursseilla. Vaikka käsimerkkikieli toimiikin autoritäärisesti vain yhteen suuntaan, on esitys vuorovaikutteinen. Esityshetkessä sekä soundpainter että esiintyjät improvisoivat. Esiintyjän tehtävänä on taiteilla niissä raameissa, jotka hänelle laitetaan, ja soundpainterin on osattava keksiä, mikä voisi olla seuraava käänne. Soundpainter koostaa kunkin esityksen niistä aineksista, mitä hänelle tarjotaan. 3. Sen keksi vuonna 1974 newyorkilainen 1900-luvun alkupuolen taidesuuntaukset Yhdysvalloissa ovat pohjana sille taideilmapiirille, jossa Soundpainting syntyi. Kaikenlaista abstraktia ja nonfiguratiivista, kokeellista ja mullistavaa oli vallalla. Manifestit, mystiikat ja uskonnot kiehtoivat taiteilijoita. Kokeilunhalu ja kaavojen rikkominen sekä irrottautuminen perinteestä tuntuivat olleen itsetarkoitus, ja vaikeasti ymmärrettävyys ikään kuin takuu sille, että taide varmasti oli taidetta. Soundpainting syntyi new Yorkin osavaltiossa Woodstockissa vuonna Woodstock oli erittäin vilkas taidekeskus. Samanniminen legendaarinen festivaali oli viitisen vuotta aikaisemmin järjestetty lähimaastossa. Soundpainting kasvoi ja kehittyi New York Cityssä. Se olikin hyvin otollinen paikka jollekin taiteeseen viittaavalle kehittyä, toisen maailmansodan jälkeen maailman taiteen painopiste 6

8 siirtyi Pariisista NewYorkiin. Amerikan hullun maalarin, Jackson Pollockin abstraktin ekspressionistiset taulut olivat kehittyneet siellä. Pollockin kaksi taulua Helsingin Taidehallin näyttelyssä tulivat kuvatuiksi Uuden Suomen taidekriitikon E.J.Vehmaksen sanoin: Niissä on vaikea nähdä mitään järkevää tarkoitusta eikä siihen ole kai pyrittykään, sillä taulut ovat saaneet osin maalata itse itsensä värin valuessa. (Vehmas, Uusi Suomi via Wikipedia) Vietnamin sodan ravisteleman kansankunnan taiteilijoiden keskuudessa näytelmäkirjailija Bertolt Brecht, kommunisti, oli suuressa suosiossa juuri poliittisuutensa tähden - karvaan kyynisyyden takana on poliittista paatosta (Zetterholm 1984) - ja hänen kirjoitustensa käännökset kuten myös näytelmänsä kukoistivat jopa Broadwayllä. New Yorkissa on myös Off Broadway, joka tarkoittaa kaupungissa tehtyjä suurempia teatteriproduktioita tuon leveän kadun ulkopuolella. Ja sitten on Off-off-Broadway, joka tarkoittaa alle satapaikkaisia pikkuteattereita ja laitakaupungin hämyisiä jazz-klubeja, joissa ne parhaat jutut pyörivät (Thompson). Soundpaintingin historian pyörteissä useat soundpaintingnäyttelijät ovat toivottaneet eeppisen teatterin käsitteen tervetulleeksi ja ottaneet Bertoltin sanoja motokseen. Vuonna 1975 perustetun marxilaisen koulun, Brecht Forumin, yhteydessä toimii nykyään Soundpaintingteatteriryhmä Strike Anywhere säveltäjä Walter Thompson Soundpaintingin keksijä Walter Thompson syntyi Floridassa. Taiteilijaperheen poika soitti kitaraa, rumpuja ja saksofonia, esiintyen 12-vuotiaasta alkaen juhlissa soittavan trion rumpalina. Kesät Thompsonin perhe vietti Woodstockissa, jossa Walter opiskeli piirtämistä The Art Students League opiston kesäkurssilla ja näyttelemistä Woodstock Playhouse kesäteatterissa. Teinivuosinaan Walter soitti improvisoivissa rockbändeissä, ja aloitti ammattimuusikon opintonsa Berklee School of Musicissa, Bostonissa vuonna Thompson muutti New Yorkin osavaltioon opiskelemaan sävellystä ja puupuhaltimien soittoa Anthony Braxtonin oppilaana. Näitä yhteensä kahdeksaa Braxtonin opissa vietettyä vuotta Thompson pitää suuressa arvossa, ja ne ovat syvästi vaikuttaneet hänen oman taiteilijanuransa 7

9 ja ennen kaikkea Soundpaintingin kehitykseen. Thompsonin käymä, Woodstockissa sijaitseva The Creative Music Studio (CMS) oli koulu, jota perustamassa oli muiden ohella free-jazzin uranuurtaja Ornette Coleman. CMS tarjosi oppilailleen kiinnostavia kursseja, joiden opettajalistalta löytyivät esimerkiksi säveltäjä John Cage, kitaristi Carlos Santana ja pianistisäveltäjä Carla Bley. Walter opiskeli neljän vuoden ajan tanssia Ruth Ingallsin kanssa, joka tuolloin oli jo kahdeksankymppinen. Ingalls oli ensimmäisiä amerikkalaisia tanssinopettajia, jotka keskittyivät improvisaatioon liikkeen lähtökohtana. Thompson ei tähdännyt ammattitanssijaksi, vaan halusi saavuttaa vankan tiedon tanssijoiden kanssa työskentelyä varten ja omien koreografioiden luomista varten. (Thompson 2010) 3.2. improvisoinnin ohjaamiseen. Thompsonin ensimmäinen oma orkesteri oli jazz-pohjaista improvisaatiota ja Thompsonin omia sävellyksiä esittävä ryhmä Woodstockiin kesälomiksi jääneitä opiskelijoita. Jammailun yhteydessä Thompson kehitti muutamia merkkejä kommunikoidakseen orkesterilaistensa kanssa näiden soittaessa, lisätäkseen elementtejä parhaillaan soitettavaan teokseen. Näin syntyivät sitten ensimmäiset viitotut käsimerkit, kuten merkit pitkälle äänelle ja improvisaatiolle pointillistiseen tyyliin. 4. Soundpainting on monitaiteisten esitysten tekotapa. Vuoteen 1986 asti Soundpaintingillä ei varsinaisesti ollut nimeä. Nimen keksi Walterin veli, Charles Thompson. Nimi Soundpainting, äänimaalaus, yhdistää kaksi Thompsoneille tärkeätä taiteen tekemisen muotoa, musiikin ja kuvataiteen. Thompson on ehtinyt toimia yli 20 vuoden ajan The Irondale Ensemble Project -teatterin musiikillisena johtajana. Hänen yhteistyönsä ohjaajien Jim Niesen ja Terry Greiss kanssa oli hyvin opettavaista. Niesen ja Greiss ovat molemmat Vietnamin veteraaneja, ja The Irondale Ensemble Project -teatteri on vuonna 1983 perustettu kokeellinen ja tutkiva teatteri. Sillä on takanaan monta kymmentä Off-Broadway-tuotantoa, joihin lukeutuu radikaaleja Tsehovin, Ibsenin, Sofokleen ja Shakespearen näytelmien tulkintoja ja 11 ensemblen sisäisenä yhteistyönä syntynyttä tuotantoa. Listoilta löytyvät myös Bertold Brechtin ja Kurt Weillin teokset Kolmenpennin ooppera ja Happy End. 8

10 Lincoln Center New Yorkissa tilasi Thompsonilta teoksen, joka olisi yleisön kanssa interaktiivinen. Tätä projektia varten The Walter Thompson Orchestraan liittyi kaksi näyttelijää Irondale teatterista. Neljäs seinä esiintyjien ja yleisön välillä murtui mukana olevien näyttelijöiden välityksellä. Ja tästä aukeni kokonaan uusi suunta Thompsonin työlle. Näyttelijät jäivät orkesterin riveihin ja teatteri-ilmaisumerkkien kehitystä jatkettiin. Thompson sanoo koettavansa ottaa kaikkiin taiteenaloihin vaikutteita toisista. Tarkoitan, että avaan taiteenlajien rajoja niin, että ne pääsevät vaikuttamaan toisiinsa musiikin käsitteet vaikuttamaan teatteriin, kuvataiteen käsitteet vaikuttamaan tanssiin jne... (Thompson 2010) Vuonna 1996 tanssijat saivat omat erikoismerkkinsä, Texasilaisen koreografin, Margery Segalin kanssa tehdyn yhteistyöprojektin myötä. Segalin tanssiryhmä M/S Nerve Dance Company ja Thompson järjestivät muun muassa Soundpainting-esityksen, jossa sata naista tanssi Congress Avenue Bridge sillalla auringonlaskun aikaan Austinin keskustassa. Kyseinen silta on muuten maailman laajimman kaupunkilepakkoyhdyskunnan koti. Lepakoita liihottelee sillan tiimoilla arviolta puolitoista miljoonaa, ja ne osallistuivat myös Soundpainting-esitykseen. Thompson laajensi merkkikieltä koskemaan myös runoilijoita ja kuvataiteilijoita 1990-luvun loppupuolella. Opiskeluvuosinaan Woodstockissa hän oli viitenä vuonna the Arts Students Leaguen järjestämällä kuvataidekurssilla. Thompson on esittänyt Soundpainting-teoksen 21:stä kuvataiteilijasta koostuneen yliopistokurssiryhmän kanssa sekä ainoastaan runoilijoista koostuneella Soundpainting-ryhmällä Thompson sai vaikutteita sekä jazzin suurmiehiltä että moderneilta säveltäjiltä Thompson selventää musiikillisia juuriaan linjaten jazzimprovisaation kulun, jossa Charlie Parker lähti yhteen suuntaan, Miles Davis toiseen, Ornette Coleman kolmanteen. Anthony Braxtonin ja muiden AACM: n eli Chicagossa vuonna 1965 muodostetun Association for the Advancement of Creative Musicians yhdistyksen jäsenten Thompson sanoo ottaneen vaikutteita myös Xenakikselta ja Stockhausenilta. Lisäksi suureksi vaikuttajakseen Thompson mainitsee Charles Ivesin musiikin ja tietysti omien vanhempiensa taiteellisuuden. 9

11 ...that it comes out of, you know, my work initially, from my parents, my exposure to Charles Ives s music, my exposure to Anthony Braxton, and that, I think, is the foundation of it. (Thompson via Duby) Walterin kotona isä maalasi ja kuunteli Charles Ivesiä. On syytä olettaa, nimenomaan sitä säveltäjän tuotantoa, jonka tähden yhdysvaltalaista Charles Ivesia pidetään maansa modernin musiikin isänä. Tämän vuosina eläneen säveltäjä-urkurin musiikki oli aikaansa edellä. Hän käytti musiikissaan kollaasi-ja klusteritekniikkaa, aleatoriikkaa, avointa muotoa, atonaalisuutta, polytonaalisuutta, polyrytmiikkaa, mikrointervalleja ja kahta samanaikaisesti soittavaa orkesteria (Otava 181) ja ehkä eniten Anthony Braxtonilta, opettajaltaan. Walter Thompson mainitsee opettajansa Anthony Braxtonin vaikutuksen tärkeänä. Braxton on vahvasti vaikuttanut sekä hänen musiikintekotapaansa että Soundpaintingin kehitykseen. Anthony Braxton on vuonna 1945 Chicagossa syntynyt säveltäjä, multi-instrumentalisti ja filosofi. Häntä luonnehditaan jazzin avantgardistiksi, jonka juuret ovat bebopissa. Hän soittaa saksofoniperheen soittimia pienimmästä suurimpaan mahdolliseen, erikokoisia klarinetteja ja huiluja sekä pianoa, ja hänellä on satoja levytyksiä. Walter Thompson ja hänen opettajansa Braxton ovat tehneet yhteistyönä Braxtonin sävellysten pohjalta Soundpaintingin avulla luotuja konsertteja. Braxtonin musiikkia on vaikea kategorisoida. Hän itse kutsuu teoksiaan ja oppilaidensa teoksia yksinkertaisesti luovaksi musiikiksi. Hän on taiteilijana laaja-alainen eikä halua luokitella itseään ainoastaan jazz-muusikoksi. Braxton on julkaissut alati kasvavan määrän teoksia suurelle orkesterille, joihin sisältyy kaksi oopperasarjaa. Anthony Braxton on arvostettu professori, joka opettaa musiikin historiaa, improvisointia ja sävellystä. Tämän lisäksi hän on intohimoinen maailmanluokan shakinpelaaja, joka yhteen aikaan kantoi aina shakkilautaa mukanaan. Hän löytää shakin ja säveltämisen yhtäläisyyksiä: Shakki on suhteiden logiikkaa, geometrian ilmentymä, ja sävellys on äänten geometriaa. Kohteita, aikomuksia: haluan näin ja näin monella siirrolla olla siinä ja siinä asemassa, siitä seuraa, että... (Braxton YouTube1) 10

12 Vuonna 1968 Braxton julkaisi kaksois-lp:n For Alto, joka on saksofonisoololevy ilman säestystä, ensimmäinen lajissaan. Albumin kahdeksasta kappaleesta kukin on jollekulle omistettu, kuten säveltäjä John Cagelle kakkosraita, kestoltaan yhdeksän ja puoli minuuttia. Kuultuaan pätkän tästä intensiivisestä, nopeasta ja irrationaalisen kuuloisesta sarjasta alttosaksofonin juoksutuksia voi moiseen tottumaton kuulija tehdä hätiköidyn päätelmän, että soittaja olisi seonnut. Anthony Braxton: For Alto (1968) "Dedicated to Multi-Instrumentalist Jack Gell" 0:42 "To Composer John Cage" 9:30 "To Artist Murray depillars" 4:17 "To Pianist Cecil Taylor" 5:18 "Dedicated to Ann and Peter Allen" 12:54 "Dedicated to Susan Axelrod" 10:24 "To My Friend Kenny McKenny" 10:06 "Dedicated to Multi-Instrumentalist Leroy Jenkins" 19: John Cagen muokkaamat käsitykset äänen ja taiteen olemuksesta John Cagelle itselleen osoitettiin aikoinaan paikkaa sekopäiden luokassa. Mutta kannattaa tutustua häneen paremmin: Musiikinhistorian suuri kokeilija John Cage eli vuosina Hän jatkoi opettajansa Henry Cowellin, klusterin keksijän, käynnistämää vallankumousta pianon sointivärin muuntelussa vuonna 1938 asentaen pianon kielten väliin pikkuesineitä ja saaden näin syntyneen preparoidun pianon soimaan omituisesti. Tutustuin joukkoimprovisaatioon nuorena Budapestissä. Liszt-Akatemia olisi ollut vihoviimeinen paikka siihen, jollei siellä olisi ollut amerikkalaisia vaihtoopiskelijoita.raul järjesti kansainvälisen revohkamme riemuksi improvisaatiosessioita. En milloinkaan unohda sunnuntai-aamua ja vaaleanruskeata, avuttomana ammottavaa flyygeliä, joka kuulosti todella oudolta kun saavuimme luokkaan. Raul tunki lisää pyyhekuminpalasia kielten väliin kun loikimme yli lattialle levitettyjen väriliitupiirrosten ne olivat hänen sävellyksiään ja naurahti: Welcome back to the Fifties! (Muisto) Soittamiseen saattoi Cagen tapaan alkaa myös käyttää flyygelinkantta. Tai : ei mitään, jännitettä olla hiljaa... Cagen tuotanto mitätöityi lukuisien arvostelijoiden silmissä vuonna 1952, kun hänen pelkkää hiljaisuutta sisältävä sävellyksensä 4:33 raivostutti eurooppalaiset säveltäjäkollegat Boulezin, Stockhausenin ja Xenakiksen, jotka muutenkaan eivät ehtineet Cagen tavoin istua Zen-buddhalaisuuden luennoilla ja hiljentyä mietiskelemään. Tätä entisten 11

13 kavereiden kiukkua tuskin lievensi Cagen arrogantin kuuloinen manifesti, jonka mukaan säveltäjä tuli tehdä tarpeettomaksi ja keskittyä kuulemaan musiikkia, joka koostui ympäristön äänistä ja sattumista. Cage saavutti kuitenkin arvonantoa opettajana ja hänen teoksistaan ottivat vaikutteita lukuisat säveltäjät mukaan luettuina lopulta yllämainitut kollegatkin sekä monet kuvataiteilijat ja kirjailijat. Cagen Imaginary Landscape No 1-5 käyttää äänilähteinä radiovastaanottimia sekä levysoittimia. Cage ei ollut kiinnostunut enää ainoastaan soitinten tuottamista äänistä, häntä kiehtoi ääni sellaisenaan. Äänimaisema, jossa arkinen ääni on arvokas. Ihmisellä on oikeus vain kuunnella ääniä, takertumatta niiden tarkoitukseen. Cagen maailma on itse asiassa meidän maailmamme ja mallimme 2000-luvun alussa. Kuvaavaa tälle postmodernille hengelle on Cagen huomautus, että kaikki tarpeellinen musiikki on jo sävelletty. On vain avauduttava meitä ympäröivälle musiikille (Tarasti 92) Cage visioi syntetisaattoreiden keksimistä. Hän kirjoitti uskovansa, että hälyä tullaan käyttämään musiikin tekemiseen jatkuvasti ja lisääntyvissä määrin aina siihen asti, kunnes saavutetaan musiikki, jota tuotetaan sähköisin instrumentein, jotka mahdollistavat kaikkien äänten käytön musiikillisiin tarkoituksiin. (Cage, 3) Samaan aikaan John Cagen elämänkumppani Merce Cunningham uudisti tanssia. Vaikka Merce Cunningham uudisti radikaalisti erityisesti koreografista ajattelua, hänkin halusi tanssijoiden toteuttavan selkeää, puhdasta ja klassisiin periaatteisiin perustuvaa kehollista estetiikkaa. (Liisa Pentti via Jyrkkä s.173) Sattumanvaraisuuden käsite ja ideoiden etsiminen muusta kuin roolihahmosta tai juonesta oli selkeästi Cagen vaikutusta. Yhteistyö näiden taiteilijoiden välillä sujui niin, että sävelletty musiikki ja luotu koreografia tapasivat vasta esityksessä vaikuttivat myös Soundpaintingin syntyyn. Kun Soundpainting- levyyn tai esityksen esittelyyn törmää, se luokitellaan avantgardeksi tai kokeelliseksi. Soundpainting syntyi taidemusiikin ja jazzmusiikin liitosta ja siinä on avantgardeverta kummankin vanhemman puolelta. 12

14 Walter Thompsonin koulutukseen kuului tietysti ankara soittotekniikan harjoittelu Charlie Parkerin hengessä. Mutta hän opiskeli myös valtavan määrän teoriaa ja kehitti taidemusiikin sävellystekniikkaansa. Braxton oli väsymätön ja tiukka opettaja. Hän tutustutti oppilaansa eurooppalaisten avantgardistien musiikkiin. Walterin käymän The Creative Music Studion perustajajäsen Ornette Coleman löytyy seuraavasta lainauksesta: 1950-luvun lopulla ja 1960-luvun alussa Miles Davis ja tenorisaksofonisti John Coltrane alkoivat kehittää ns. modaalista, asteikkoihin perustuvaa improvisointia. Samaan aikaan alttosaksofonisti Ornette Coleman hylkäsi kiinteät muodot ja loi tilalle voimakkaan ilmekylläisyyden ja rytmisen energian tyylissä, joka 1970-luvulla nimettiin harmolodiseksi musiikiksi (musiikin kaikki elementit ja muusikot ovat tasavertaisessa asemassa yhteisimprovisaatiossa). (Otava s.186) Avantgarde-jazz kehittyi niinikään 1950-luvulla, ja Colemania pidetään sekä sen että freejazzin pioneerina. Thompson kertoo turhautuneensa täysin vapaaseen improvisointiin, siksi hän ryhtyi kehittämään improvisoinnin ohjausta. 5. Improvisointi on Muodottoman kelluntamusiikin kautta pianoimprovisoinnin käytännön kysymyksiin erikoistunut Teemu Kide vastaa kysymykseeni, mitä improvisointi hänen mielestään on, näin: Improvisoiminen on ennalta näkemätöntä (lat: im-pro-visus, ennalta näkemätön). Improvisointi-termin alle voi sijoittaa niin olemista, vuorovaikutusta, näyttelemistä, soittamista kuin impulsiivista koristeluakin, kunkin sijoittajan mieltymysten mukaan. Mielestäni lopputuloksen kannalta keskeisintä on seurata hetkessä ilmeneviä impulsseja varauksetta. Vastaavasti impulssien sensurointiyritykset johtavat tavallisesti hitauteen ja winnicottilaisen false self -minuuden käyttöönottoon.(kide2010) Eero Tarasti antaa nämä tuntomerkit: Improvisaation tuntomerkkejähän on, että se tehdään kuin hetken oikusta, vailla ennakkosuunnitelmaa ja, että tulosta ei voi sellaisenaan toistaa: toistettaessa se ei enää ole improvisaatio. (Tarasti105) 13

15 5.1. Soundpaintingin sydän. Soundpaintingin ystävä yleisöstä arvostaa improvisoidun taide-esityksen ainutkertaisuutta, sitä että toista samanlaista tilaisuutta kokemiseen ei tule. Minulla on ollut ilo olla kuudessa tai seitsemässä sessiossa yleisönä. Kuunnellessani jotain huikeaa improvisaatiota tulee mieleen, että tämä tässä ei koskaan toistu. Syntyy eräänlainen ahneus: ei ole sitä mahdollisuutta, että jätän väliin ja tulen sitten seuraavalla kerralla - seuraava kerta on ihan toisenlainen.(ystävä yleisössä) Soundpainting-esitysten parasta antia on taianomainen tyhjästä luominen. Sen mahdollistaa esiintyjien uskaliaisuus ja kursailemattomuus. Virhe ei pysäytä vaan antaa uuden näkökulman, josta jatkaa improvisointia. Use the mistakes, don t get rid of them! Thompson ajaa samaa asiaa kuin teatteri-improvisaatioperinne suomalaisin sanoin: Moka on lahja! Mutta halu panna itsensä alttiiksi, muusikon taito haastaa improvisointikykynsä, siinä on sellaista alkuvoimaista riemua, joka tarttuu väkisin kuuntelijaan, saa ihon kananlihalle tai hymyn huulille vielä vuosienkin päästä.(ystävä yleisöstä) Useimmat Sondpainting-yhtyeet eivät halua ennalta määritellä kovinkaan tarkasti, mitä esityksessä tuleman pitää, vaan soundpainter itsekin päättää vasta siinä tilanteessa, mihin suuntaan esitystä ohjastaa Yksin ja yhdessä improvisoiminen on lähtökohta taiteen tekemiseen. If we didn t improvise, we wouldn t be here as a species, sanoo Walter Thompson. Koreografi Jorma Uotinen kirjoittaa, ettei hänellä yleensä ole valmista käsikirjoitusta tai mallia siitä, minkälaiseksi esityksen tulisi muotoutua, kun hän aloittaa luovan prosessin. Hänen ei tarvitse ennalta tietää, mitä kaikkea aiomme tehdä. Uotisella harjoitustilanteessa on läsnä seikkailu ja mielikuvitus saa lentää. Usein syyt ja logiikka löytyvät jälkeenpäin. Hän kokee, että odottamattomat tapahtumat ovat osa luovaa prosessia. Oleellista on, että työntekijä on sisäisesti valmis kaikkeen, mitä saattaa tapahtua. Tällainen työskentely vaatii tanssijoilta suurta kärsivällisyyttä, ehdotonta keskittymistä ja ripeää omaksumiskykyä. Minun tehtäväni on houkutella tämä kaikki esiin. Uskon, että luova olotila syntyy aidosta fyysisestä toiminnasta. Siinä luovuus! Ja merkitystä on sillä, mikä vie sivistystä eteenpäin! (Jorma Uotinen via Jyrkkä s. 66 ) 14

16 5.3. Joukkoimprovisoijat ovat janoisia kaavoille! Joukkoimprovisoinnin kaavojen tarkoituksena lienee jäsentää todellisuutta. Sitä tarvitaan olemisen sietämiseen. Taidemuotona joukkoimprovisointi toimii elämisen merkityksellistäjänä. Rakennukseenkin tarvitaan muoto. Miellän soundpaintingin jaetuksi illuusioksi - muusikoiden yhteiseksi rakennukseksi, johon jotenkin vain täytyy saada muoto.(kide 2010) Kalifornialainen jazz-kornetisti, säveltäjä ja orkesterinjohtaja Lawrence D. Butch Morris kehitti ja 80-luvuilla Conduction-nimisen tekniikan, jossa ohjataan soitinyhtyeen vapaata improvisointia sarjalla käsi- ja tahtipuikkoliikkeitä. Tällä tekniikalla ja Soundpaintigilla on yhteneväisyyksiä, mutta ne ovat kehittyneet täysin irrallaan toisistaan. YouTubesta löytyy 9-minuuttinen loppuosa Morrisin teoksesta Conduction #188. Se on c- doorinen kappale, jollaisen pystyisi Soundpainting-merkkikielelläkin toteuttamaan. Morris on symppis ja Walterin kaveri, niin että peukkua hälle. Jos kuitenkin improvisaatioon täytyy rakennetta luoda, niin sitten soundpaintataan. Että pääsevät muutkin kuin soittajat mukaan. 6. Soundpainting-ryhmän taiteilijat toimivat annetuissa tehtävissään Klassinen lähtöasetelma Soundpainting-ryhmässä on laaja kaari, jossa esiintyjät istuvat. Soundpainter seisoo ryhmän edessä. Näyttelijät ja tanssijat käyttävät tilaa ohjauksen mukaan, ja palaavat tehtävän loputtua lähtöasetelmiin. Kunkin taiteenalan erikoismerkit koskettavat vain asianomaisia, näyttelijän ei tarvitse ajatella toimivansa G-duurissa. Välillä esiintyjän on asetuttava soundpainterin käyttöön kuin marionetti, joskus taas saa itse päättää mitä tekee. Näiden kahden ääripään välille mahtuu monia valinnan paikkoja. Esiintyjä tekee sitä, mitä osaa, niin kuin osaa. Sääntö: Jos en huomaa jotain merkkiä, jatkan samaan malliin. Esiintyjillä on kaksi merkkiä, jotka he voivat tarvittaessa näyttää: en ymmärrä tai en pysty. Näin soundpainter tietää muuttaa strategiaansa Soundpainterilla on päävastuu siitä, miten esiintyjät toimivat. Mikä valta soundpainterilla oikein on? Hänellähän tuntuu olevan hillitön määräysvalta ryhmän edessä! Kaikki näkymättömät langat käsissään hän saa ihmiset sätkimään ja 15

17 lyyhistymään, toistamaan rytmistä kuviota loputtomiin, huutamaan, saattamaan itsensä naurunalaisiksi ja hiljenemään. Soundpainterilla on yhtä paljon vastuuta kuin valtaakin. Hänen on pidettävä ne näkymättömät langat käsissään. Hänen on esimerkiksi katsottava, että jokaisella on esityksen aikana jotakin tekemistä. Tai että joku ei joudu jatkuvasti paahtamaan fysiikkansa äärirajoilla. Koska kyse on ihmisistä, eikä pelinappuloista, ei ole kenenkään mielestä mukavaa, jos yksi liikuttelee toisia ainoastaan sätkynukkeina. Soundpainterin on osattava ottaa huomioon taitavien ihmisten tarve saada ilmaista itseään. On osattava löytää tasapaino yksilösuoritusten ja massaefektien välillä. Tanssija voi olla yhtä aikaa tekijä ja marionetti. Usein oman luovuuden ymmärtäminen vapauttaa tanssijan asemasta ja mielentilasta, jossa hänellä ei ole valtaa omaa kehoon. (Liisa Pentti via Jyrkkä s.173) Taiteellinen näkemys: se, onko siinä jännitteitä, suuntaa tai muotoa, riippuu soundpainterista. Kun jotain hienoa on luotu, siitä pitää ehtiä nauttia, mutta sitä ei voi loputtomiin pitää yllä. On osattava siirtyä eteenpäin, osattava lopettaa. Välillä on soundpainter täysin esiintyjän armoilla. Hän voi viittilöidä ilmaan vaikka mitä merkkejä ja tietysti se on yleisölle viihdettä mutta mitään ei tapahdu, jollei esiintyjä tarjoa omaa taiteellista antiaan. Kyseessä on yhteistyö. Ryhmän ja sen edessä seisojan välillä pitää vallita luottamus. Soundpainter voi suunnitella tarkkaan jonkin, minkä haluaa toteutettavaksi, ja useat yksityiskohdat menevät juuri suunnitelman mukaan, mutta kaikki on kuitenkin esiintyjästä ja hänen valinnoistaan kiinni. 7. Soundpainting-käsimerkki on viittaus toimintaan. Soundpainting- käsimerkkikieltä on monen kymmenen vuoden ajan kehitetty taiteentekijän työkaluksi. Merkit jakaantuvat seitsemään kategoriaan: sektiot, joilla osoitetaan yksilöitä tai esiintyjäryhmää (esim. puupuhaltajat ); rytmit, joilla osoitetaan tempot ja tahtilajit (esim. lasketaan neljään); 16

18 tonaaliset määreet, joilla määritellään sävelkorkeuksia ja sointuja (esim. F-duurissa); genret, joilla määritellään musiikin tyylilaji (esim. with Reggae Feel); funktiot, käytetään konjunktioina muiden merkkien kanssa (esim. ilman) muokkaus, lisäohjeita käsitteisiin ja sisältöön (esim. äänenvoimakkuusliuku) ja paletit, lyhyet osiot notatoituja sävellyksiä ja/tai harjoitellut tekstit tai valokuva. Ennen kuin mitään alkaa tapahtua, soundpainter viittoo käsimerkein tehtävän, josta käy ilmi, kuka, mitä, miten ja milloin. Käsimerkeistä osa on arkisia eleitä, kuten odota (nosta kämmenesi torjuvaan asentoon) tai hyvä/paha (peukalo ylöspäin/alaspäin). Osa merkeistä käynnistää improvisointitapahtuman, jonka sisältöä ei soundpainter eikä esiintyjäryhmä voi aavistaa, kuten merkki PlayCan tplay, josta on kiittäminen John Cagea, selventää Thompson. Tähän merkkiin sisältyy ryhmän sattumanvarainen jako osiin. Ajatuksena on, että kun käynnistät tapahtuman merkillä Play, esittävät mitä haluavat ne, jotka ovat päättäneet ensimmäiseksi esiintyä. On kuin avaisi radion, joka voi olla viritettynä mille tahansa kanavalle Käsimerkkikielen voi oppia kursseilla Thompson itse opettaa kursseillaan käytännönläheisesti laittamalla toiminnan käyntiin vähin puhein. Hän näyttää merkin, selittää sen sisältämän toiminnan, ja sitten tapahtuu. Joistakin merkeistä hän kertoo taustatietoa ja antaa niiden käyttömahdollisuuksista useampia esimerkkejä. Thompsonin sanoin Soundpainting on kieli. Kielen ymmärrettävyyden tähden on tärkeää, että merkit esitetään tarkasti, ja että kaikki soundpainterit tekevät ne samoin. Suuresta joukosta luonteenpiirteiltään erilaisia soundpaintereita voi muuten lohjeta melkoisia murteita. Kun Thompsonilta kysytään tarvittavien merkkien määrästä, pitääkö osata kaikki tuhat merkkiä ollakseen hyvä soundpainter, hän sanoo, että vähin merkeinkin saa aikaan hienoja esityksiä. Eihän kukaan käytä runon kirjoittamiseenkaan kaikkia Englannin kielen sanoja! Aktiivisesti käytettäviä merkkejä Thompson arvioi olevan noin 420 ja passiiviseen sanavarastoon kuuluvia, harvemmin käytettyjä merkkejä noin 600. Ranskalaiset ovat kovia kouluttamaankin: Anitya-yhtye tarjoaa Soundpainting-koulutusta: 53:n merkin pohjatiedot opetellaan viidessä päivässä. 17

19 Suomessa Soundpainting-koulutusta antavat Sonja Korkman ja Jutta Jelys tai oppikirjasarjasta: Soundpainting, The Art of Live Composition, Soundpaintingista on julkaistu oppikirjasarja. Kirjoja saa tilata Internetin kautta osoitteesta Sarjan ensimmäinen osa, Workbook 1, käsittää 43 perustavaa merkkiä, jotka selitetään musiikin termein. Kirja on tarkka, sen kuvat ovat hyvät, sanalliset selitykset valaisevia ja sen sisältämän DVD:n turvin voi oppia soundpainttaamaan oikeaoppisesti. Lauseen rakenne Soundpaintingissa on muodossa: kuka, mitä, miten ja milloin. Whole Group Long Tone (kuka?=koko ryhmä) (mitä? = pitkä ääni) Volume Fader-pianissimo (miten?=äänen voimakkuus hyvin hiljaa) Play (milloin?=nyt) aina ei määritellä miten: Whole Group, LongTone, Play. Merkit jakaantuvat kahteen eri ryhmään. Sculpting-merkit eli suomennettuna muokkausmerkit ja Function-merkit eli toimintamerkit. Muokkausmerkein määritellään kuka soittaa ja mitä soittaa. Toimintamerkein ilmaistaan kuinka soitetaan ja milloin soitetaan. Esimerkiksi merkkisarja Whole Group (muokkaus), Long Tone (toiminta), Play (toiminta), Off (toiminta) tuottaa soivan tuloksen, jossa jokainen ryhmän jäsen valitsee mielivaltaisen pitkän äänen. Merkit ovat käytössä muillakin taiteenaloilla, paitsi tonaaliset määreet, jotka koskevat vain musiikkia. Tietysti kuvataiteilija voi toimia tonaalisten määreiden mukaan synesteettisesti eli yhdistää tiettyyn säveleeseen tietyn värin. Entä miten sitten pukusuunnittelija esittää pitkän äänen? Hän voi vaikka hitaasti kietoa pitkän kankaan keskilattialla olevan näyttelijän ympärille. Sävelkorkeuksiin tarkemmin sitoutumattomien soitinten (rumpusetti, perkussiot) soittaja voi kehittää oman harkintansa mukaisen asteikon, jonka mukaan toimii. 18

20 Esimerkki rumpalin näkökulmasta: Meneillään on pitkä ääni Long Tone, F, ja rumpali soittaa tremoloa pikkurummulla. Näytetään muokkausmerkki Pitch Up, jolloin muut vaihtavat sävelensä puoli- tai kokosävelaskeleen ylemmäs. Rumpali voi vaihtaa pikkurummulla päristyksen paikkaa rummun kalvolla ja saada aikaan erilaisen sointivärin, tai hän voi siirtää tremolon soitettavaksi vaikka lautasella. Yksi Soundpaintingin hienouksista on se, että esittämällä yhden merkin Hit saa muusikon aksentoimaan, näyttelijän huudahtamaan, tai nytkähtämään kuten tanssijankin, ja valon välähtämään, kaikki samanaikaisesti jossa merkit yksityiskohtaisesti kuvaillaan. Point to Point (PTP) Kun esiintyjää osoitetaan, tämä alkaa välittömästi toimia. Improvisoinnin laji on vapaasti esiintyjän päätettävissä. Hän voi kehittää ideaansa hitaasti. Kun osoittava sormi poistuu, esiintyjä lopettaa välittömästi. Esimerkki: Soundpainter näyttää PTP, With, Long Tone. Esiintyjät esittävät sitten vain Long Tone [pitkän äänen] heitä osoitettaessa. Muita esimerkkejä on PTP, With, Pointillism tai PTP, With, Memory 1. Mahdollisuuksia on monia. Viittoman kuvaus: Merkki näytetään kahdessa osassa: valmistaminen ja toiminta. Valmistava merkki on vuoroin kummankin käden etusormen kohottaminen pään tasolta ylös ja takaisin, venttiilimäisesti.toiminnan käynnistää askel toisella jalalla eteenpäin ja esiintyjän/esiintyjien osoittaminen.(thompson 2006 s.25) Point-to-Point merkin kuvauksen kohdalla kirjassa on kaksi valokuvaa, joista ensimmäisessä kuvassa Thompsonin kädet ovat pysähtyneet tip-tap -asentoon niin, että toinen käsi on ylhäällä, toinen olan korkeudella. Kuvassa on lisäksi punaiset nuolet kummankin käden vieressä osoittamassa ylös ja alas. Toisessa kuvassa Thompson nojaa eteenpäin käsivarsi suorana osoittaen. Soundpainter voi käyttää PTP-merkkiä materiaalin keräämiseen.tarkemmin määrittelemättömänä PTP antaa esiintyjälle vapaan valinnan improvisaatioonsa. Soundpainter voi pyytää osoittamaansa esiintyjää jatkamaan Continue-merkillä (pyörittämällä osoittavan käden rannettaan tai pyörittämällä toisen käden rannetta osoittavan vierellä tyyliin jatka, jatka ). Esiintyjä jatkaa tekemäänsä hitaimmalla kehitysasteella, joka tarkoittaa sitä, että 19

21 pitkänkään ajan kuluttua toiminnan aloittamisesta sen sisältö ei olisi radikaalisti muuttunut. Tätä soundpainter voi muokata vaikka näyttämällä Stab Freeze (nojaamalla eteenpäin iskemällä nyrkin eteensä ojennetun kätensä kämmeneen), joka aiheuttaa ääneen lyhyen änkytysluupin tyyliin jäi levy päälle ja liikkeeseen nykivän juuttumisen niin pitkäksi ajaksi kuin eteenpäin nojaava soundpainter pitää nyrkkiä kämmenellään. Sitten voi näyttää vaikka Rest of the Group (toinen käsivarsi kaarena pään yllä) ja Synchronize (sormien ristiasento), ja koko ryhmä tekee samaa. 8. Soundpainting-esitys pitää tietysti itse kokea. Kuvailen seuraavaksi pätkää Play! Soundpainting Ensemblen esityksestä muistini ja mielikuvitukseni varaisesti: Puolikaaren muotoon ryhmittynyt yhdeksänhenkinen yhtye soittimineen ja mikrofoneineen istuu lavalla. Ryhmän edessä seisoo henkilö viittilöimässä ilmaan merkkejä. Kuuluu hempeätä laulua ilman sanoja pianon, basson ja lyömäsoitinten säestyksellä. Äkkiä musiikki jää jumiin kuin levy, osa orkesterista puhkeaa nauruun, kaksi soittajaa säntää keskilattialle ja esittää stereona koreografian. Yksi esiintyjä nousee nopeasti tuoliltaan, hihkaisee ja istuutuu, nousee, hihkaisee ja istuutuu, toistaa tätä. Sitten kaikki muuttuu hitaammaksi ja jumittunut ääniluuppi madaltuu mörinäksi. Liikkujat hidastavat ja kyykistyvät maahan, tuolilta nousija on jähmettynyt puoliväliin liikettään. Edessä viittilöivä liikuttaa suoraksi ojennettua käsivarttaan pyyhkäisevin liikkein edestakaisin ja ryhmän jäsenistä kukin hypähtää kuin sivallettuna hyppyjä aiheuttavalla piiskalla aina käden liikkeen osuessa omalle kohdalle. Esiintyjät jatkavat samalla omituista, hidasta ja mörisevää ääntelyään, kunnes - kuin taikaiskusta - palaavat takaisin alun lauluun, jossa kaikki istuvat kiltisti paikallaan. (muisto+visio) Seuraavassa merkit, jotka soundpainter yllä kuvatun esityksen aikaansaamiseksi olisi yhtyeelle viittonut: Percussion 1, Improvise, with, D Minor, With, Soft, Love, Feel, Enter Slowly. Go over to, Vamp, Within, Key, Percussion 2, String 1, Background, Play, Singer 1, Melody, Within, Key, Without, Word, Play Whole Group, This is, Memory 1 Whole Group, Stab Freeze, Continue String 2, Singer 2, Laugh, Play 20

22 Woodwinds 1&2, Flock, Play Percussion 3, Minimalism, With, Sit, Stand, And, 1Word, Tempo Fader Up, Play Whole Group, Tempo Fader Down, BodyLevel Fader Down Percussion 3, Freeze, Continue Whole Group, Layer, Scanner, With, Jump Whole Group, Memory 1, Play Play!Soundpainting Ensemble esiintyy keskimäärin kerran kahdessa kuukaudessa, pääosin Helsingin seudulla. Tervetuloa kokemaan! 8.1. mutta myös tallenteet antavat jonkinlaisen kuvan siitä, Korkeatasoisia Soundpainting-esityksiä on taltioitu digitaaliseen muotoon: DVD: Walter Thompson: PEXO (Dane Records). Walter Thompson ja WTO Teosta löytyy, paitsi DVD:nä, myös tallennettuna muiden pätkien lomaan kansainvälisten soundpaintereiden kotisivujen galleriaan. CD: Deconstructing Haydn Haydnin sellokonsertto Gil Selinger, sello, Walter Thompson ja Modern Chamber Orchestra Ja CD Borderline Ensemble ft. T.S. Høeg: Beware (2009) jonka voi myös mp3-muodossa ladata. Kansainvälisesti soundpainterit pitävät yllä yhteisöä, jonka Internet-kotisivujen välityksellä voi tutustua moneen ryhmään. Sivujen galleria-osastolla voi viettää aikansa ihmetellen videointeja eritasoisista esityksistä. Näistä sähköisistä osoitteista ja eteenpäin vievistä linkeistä on iloa. Borderline Ensemble:n kotisivut / galerie vidéo 21

23 vidéos -Anityan kotisivut Esimerkki Soundpainting-notaatiosta on Colors, julkaissut Boosey & Hawkes. Se on Thompsonin Soundpainting-sävellys kuorolle. 9. mitä tarkoittavat Live Composing, Live Composer ja Live Composition. Esityshetkinen taiteen tekeminen. Ei vain live-säveltämistä, vaan paljon muutakin. Tätä englanninkielisen ajattelutavan ruodintaa pidän tärkeänä siksi, että Thompson määrittelee Soundpaintingin alaotsikolla The Art of Live Composition. Thompson itse on multiartisti, ja Soundpainting on poikkitaiteellinen taiteentekotapa, siis kannattaa miettiä sanan composition monia merkityksiä. Thompson ei tarkoitakaan sanalla composition vain sävellystä. Tietysti musiikin taiteenalan puitteissa toki. In the arts, to compose is to create to make something which, for each particular artist, has not been in existence before. Artists who attain the highest peaks of perfection in composition dance: the choreographer, music: the composer, art: the painter or sculptor, drama: the dramatist or playwright, literature: the poet or novelist are inspired people of imagination and vision. (Smith-Autard v) Englanninkielisen sanan composition käännöksiä suomeksi on 21. Tuo säveltämistä tarkoittava englanninkielinen verbi tarkoittaa kokoamista ja järjestämistä muissakin kuin musiikkiin liittyvissä aiheissa. Jos sanaa vielä repii osiinsa ja latinankielisiin juuriinsa, sen näkee tarkoittavan yhteen sijoittamista. Englanninkielisesti ajateltuna säveltäminen voi tuoda mielleyhtymän rakennelman kasaamisesta, ja tässä mielessä Soundpainting on nimenomaan Live composition. Soundpainter voi rakentaa soundpaintattavasta ryhmästään vaikka kirjaimellisesti kasan niin halutessaan. Ja soundpaintattu esiintyjä siellä miettii, mihin tulikaan lähteneeksi mukaan. Live Composer puolestaan on esityshetkinen taiteentekijä. Soundpainter voi olla säveltäjä, koreografi, dramaturgi tai installaation tekijä. Live Composition on esityshetkinen taideteos. Sävellys, jos vain musiikin alasta puhutaan. Tanssiteos, jos siinä on tanssiakin. Taideteoksen laajaan kainaloon mahtuu kaikenlaista. 22

24 Onko Soundpainting improvisoimista, vaikka se rakentuu improvisatiiviselle toiminnalle? The Walter Thompson Orchestran esitykset ovat niin tarkkaan Walter Thompsonin ohjeiden varassa, ettei varsinaiselle ryhmäimprovisaatiolle jää juuri tilaa. (Kolari 5) Kun soundpainter muokkaa ryhmänsä improvisointia, hän luo taideteoksen materiaalista. Mikä ylittää teoskynnyksen? Tekijänoikeuksien kannalta teoskynnys on musiikissa kuten kirjallisuudessakin matala ja lähes minkä tahansa itsenäisen melodian katsotaan olevan teos. Filosofisesti kysymys onkin haastavampi. Henkilö, joka ei tiedä musiikista mitään, laittaa satunnaisia ääniä peräkkäin ymmärtämättä niiden sävelsuhteista mitään, luo teoksen. (Kolari luku 3) Thompson on Soundpaintin-säveltäjä. Hän käyttää kehittämäänsä tekniikkaa järjestääkseen äänet. Soittajan eteen asetetun nuottipaperin sijaan, johon on piirretty aaltoviivaa, hän piirtää sen ilmaan soittajan silmien edessä. Nuottiviivastolle piirretyn C:n hän näyttää käsimerkein. Hän luottaa siihen, että soittaja kuulee, millä sävelkorkeudella soittaa vierustoveri, kun pitää imitoida. Hän antaa soittajan itse kaivaa satunnaisten säveljärjestysten loputtomasta varastosta tilanteeseen sopivat. 10. Stockhausen, Boulez ja luodut teokset Pistesarjallinen musiikki jatkuvasti vaihtuvine dynamiikkoineen, kestoineen ja soittotapoineen on useimmiten paitsi vaikeaa soittaa, myös kuulijalle vaikeasti hahmottuvaa, koska toistuvia rakenteita ei ole, ja musiikin sarjallisen konstruktion monimutkaisuus ylittää helposti ihmisen havainto- ja erittelykyvyn.(pohjannoro web2) Stockhausen:Klavierstücke II 1952/53 Stockhausenin pistesarjallisuus on se, mihin Thompsonin Soundpainting-kielen merkki Pointillism viittaa. Sarjallisuus oli 1950 luvun eurooppalainen sävellystekniikka, jossa 23

25 jokaisella äänellä oli tarkkaan mietityt koordinaattinsa. Thompson määrittelee esitystavan Pointillism Soundpaint-musiikissa seuraavasti: Arrythmic, staccato notes and bits of longer notes performed rapidly. (Thompson: Workbook 1) tarkoittaen ei-rytmiinsidottuja lyhyitä ääniä ja pidempiä äänenpätkiä, nopeasti esitettynä. Kurssillaan hän opetti Pointillismin käsitteen muutamassa minuutissa seuraavasti: näyttelijä aloittaa jonkin asian sanomisen ilman että muodostaa kokonaista järkevää lausetta. Hänellä on aikomus ja ele, joka keskeytyy, korvautuu uudella. Musiikissa fraasia ei muodostu, on vain pieniä fragmentteja ja nopeasti toisiaan seuraavia alkuja. Kuultuna ja nähtynä siis tiivistä ryöpsähtelyä, tiheätahtista ei-mihinkään johtavaa toimintaa. Pointillism viittomamerkki tehdään nostaen kädet pään yläpuolelle etusormi peukalon kanssa yhteen nipistettyinä ja rummuttaen ilmassa edestakaisin. Soundpainting-Pointillismi siis ei ole samaa kuin kuvataiteessa käytetty termi pisteiden tiuhasta asettelusta johtuvasta värien sekoittumisesta katsojan silmässä. Miten mahtaa taivaallisessa helikopterissaan vaikeroida Karl-Heinz, kun katsoo Walterin nakuttavan iso-orkesterisen teatteriseurueen edessä kahdessa sekunnissa ilmaan parametrit, joiden säätelyyn hän itse nopeimmin kirjoittamansa viimeisen pistesarjallisen pianosoolokappaleensa säveltämisessä sai kulumaan kaksi päivää, joiden jälkeen jonkun hiuksiaan halkovan huippupianistin pitää opetella teos. Toisaalta, kuinka arvokasta onkaan kyetä toistamaan esitys. Tätä ei improvisaatio voi tehdä. Stockhausenin tarkkaan nuotinnettuja teoksia voidaan esittää yhä uudestaan. Niitä voi tankata hiuksiaan halkovan pianistin pojanpojanpojanpoikakin. Whole Group, Pointillism, Play -merkein aikaansaatu sävelkudos kuulostaa sarjalliselta musiikilta, jopa ammattilaisen korvaan, uskallan seuraavan kertomuksen tukemana väittää: Pariisin Konservatoriolla on Thompsonin vetämä Soundpainting-kurssi täydessä vauhdissa, meneillään Pointillism. Luokasta poistuu oppilas. Pierre Boulez, arvostettu sävellyksen professori, on pysähtynyt kuuntelemaan luokan oven taakse. Oppilas palaa hetken kuluttua, ja edelleen paikoillaan seisova Boulez tiedustelee tältä, mitä kiehtovaa teosta siellä soitetaan. Oppilas kertoo, että kyseessä on Soundpainting ja alkaa tarkentaa käsitettä. Kuullessaan sanan improvisaatio professori tuhahtaa Pyh!, pyörtää kannoillaan ja poistuu.(thompson) 24