Oulun Ilmailukerho ry:n jä enleh i Marra kuu 2008, Nro 49

Transkriptio

1 Oulun Ilmailukerho ry:n jä enleh i Marra kuu 2008, Nro 49

2 PÄÄTOIMITTAJANPALSTA...3 PUHEENJOHTAJAN SEPUSTUKSIA. VIRHE. KIRJANMERKKIÄ EI OLE MÄÄRITETTY. 500 KM JUNIORILLA 8 PAKKOLASKUNANATOMIAA... OIK.facelift PURJELENTOKURSSI LIITOKONEEN RAKENTAMINEN 4 KEVÄTKOKOUSILMOITUS...8 Oulun ilmailukerho ry 2008: Puheenjohtaja: Kari Aaltonen Hangaksentie Oulu Kari.Aaltonen@embe.fi Sihteeri: Janne Asikkala Iskontie Oulu Janne.asikkala@oulu.fi Nettisivut: webmaster: Kari Kangasluoma webadmin@oulunilmailukerho.fi Tilinumero: Oulun Ilmailukerho Ry SP Optia OIKOSET päätoimittaja: Helena Jaakkola Rantamänniköntie Oulu helleena@nic.fi Oikoset - Oulun Ilmailukerho ry:n virallinen kerholehti 2

3 PÄÄTOIMITTAJAN PALSTA Sateinen syksy ropisee ikkunaan viikosta toiseen. Muutamana päivänä oli hieman lunta. Se suli nopsaan pois, ikään kuin häveten sitä, että yritti ihmisiä ilahduttaa. Joulukin on tulossa. Ja flunssa-aalto kiertää Suomea, Skandinaviaa, Eurooppaa ja koko maailmaa. Globaaleja kun ollaan, eivät säily tauditkaan ihan omina. Meillä yskitään kuorossa. Ilmailijalle talvi tarkoittaa lentokoneiden huoltoaikaa ja kesän lentojen suunnittelua. Jotkut onnelliset pyrähtävät toiselle puolelle maapalloa jatkamaan kesää purjekoneen puikoissa. Joillakin on talvella hieman aikaa muille harrastuksille. Meidän lentäjä suuntaa DC-3:a rassaamaan, kuten viimetalvenakin. Minäkin olin kerran jynssäämässä koneen kuorta kiiltäväksi. Kuvassa Speedyn, Pauli Fallströmin, kanssa kolmosen ohjaamossa. Tähän lehteen tuli mukavia ilmailutarinoita. OIK:ssa ilmailijan uransa aloittanut purjelentäjä, hinauslentäjä, hyppylentäjä ja postilentäjä Pertti Ollikainen lentää nykyisin ATR:n perämiehenä ja saamme lukea lehdestä hänen riemastuttavan lentomuistelonsa Juniorilla. Pentti Korhonen kertoo miten ilmailuharrastuksensa alkoi ja Johannes Koskela kirjoittaa viimekesän purjelentokurssista. Näillä mennään. OIKMOONY oli aikanaan Oulun Ilmailukerhon Miesten Omistamien Ompeluhaluisten Naisten Yhdistys ja sen maineteoista kuulee vieläkin. Nykyisin eivät miehet naisia omista, ja miestenkin on havaittu ompelevan, ainakin pusseja purjekoneen siipien peitoksi, mutta lentäjän kanssa 3

4 parisuhteessa elävät voisivat silti aktivoitua mukaan toimintaan. Lentokenttien avaruus rauhoittaa, ulkoilmassa puuhailu kaukana kaupungin saasteista on jopa terveellistä ja normaalikesinä aurinkokin lämmittää. Lentokenttä on myös monesti paras paikka yöpyä asuntovaunun tai auton kanssa. Joskus siellä saa valmiit kahvitkin. Helsingissä leirintäalueet ovat jo niin levottomia, että keskellä kaupunkia, Malmin lentokentällä, Suomen Laskuvarjokerhon pihalla, oli kesällä paras paikka viettää yötä perheen kanssa. Ja Hangon kenttä on kuin keskellä kaukaisinta korpea, vaikka on siellä, ruuhkasuomessa! Näillä sanoilla Hyviä lukuhetkiä. Helena PUHEENJOHTAJAN TERVEISET Kaksi säiltään tosi heikkoa lento-kesää peräjälkeen on takana. Eihän sen näin pitänyt mennä! No minkäs teet, kelit ovat kiinni säistä ja pursilento vaatii kelejä. Kuten monesti on todettu, onneksi purjelentäjät ovat ikuisia optimisteja, joten kaikesta huolimatta säitä kuitenkin uhmattiin ihan ansiokkaasti. Kesän koulutussaldoksi tuli kaksi purjelennon peruskurssia, viisi uutta pursipilottia, tutustumiskursseja ja pilvilentokoulutusta ja ainakin rutkasti arvokasta kenttätiimaa. Purjelentopäiviä saimme aikaiseksi vajaa seitsemänkymmentä ja purjelentohinauksiakin kertyi kuitenkin reilusti yli kahdeksansataa. Hinaustoiminta sujui kesän aikana mallikkaasti ja aktiivisia lauttureita riitti Rallin puikkoihin mukavasti. Hinauskoneen autobensiinin tankkaus käsipelillä tuntui varmasti jossain välissä tyhmältä ja vaivalloiselta, ihan kuin tankkaussysteemien kehityksessä olisi palattu jonnekin 4

5 vuosikymmenien taakse. Kaiken lisäksi autobensiini CShell V-PowerD piti vielä rahdata Jäälistä tai Pikkaralasta, koska paikallista autobensiinisäiliötä ja siihen vielä bensiiniä ei ollut mahdollista saada kohtuullisilla järjestelyillä kentälle. Kaiken tuon rahtauksen ja muun vaivan palkkana oli kuitenkin, että käytimme autobensiiniä noin 4300 litraa, joka vastaa yli kahta kolmasosaa kesän kulutuksestamme ja saimme sen myötä reilusti yli 3000 euron säästöt verrattuna huimasti kallistuneeseen lentobensiiniin. SUURET KIITOKSET kaikille bensatalkoisiin osallistuneille kerholaisille! Jatketaan samaan malliin ensi kesänä ja kehitellään systeemejä parempaan suuntaan. Myös huvi-ilmailussa käytettävän ilmailupolttoaineen veron korotuksista selvittiin toistaiseksi pelkällä säikähdyksellä, sillä ko. vero ei koske lentotyötä, johon myös purjekoneiden hinauslennot lasketaan kuuluvan, joten saamme vielä anottua takautuvasti polttoaineen valmisteveroa takaisin. Rallin planeetan paras potkuri, kuten valmistaja Warp Drive Inc. potkuriaan mainosti, ei valitettavasti pidemmänpäälle kestänyt rankkaa hinaustoimintaamme, vaan lapakulmat ryömi, lapojen kiinnityspultteja katkeili ja lapojen tyviin sekä napaan ilmestyi säröjä ja murtumia. Onneksi mitään vakavampaa ei ehtinyt sattua ja korjaustoimenpiteet saatiin tehtyä aina välittömästi, joten hinauspalvelukaan ei noista juuri kärsinyt. Selvitykset asian tiimoilta on edelleenkin kesken mm. valmistajan kanssa ja samalla katsotaan mitä life time satisfaction guarantee oikeasti tässä tapauksessa tarkoittaa. Joka tapauksessa kokeilut tuollaisen muuten lupaavan ja hiljaisen nykyaikaisen potkurin kanssa on päätetty lopettaa ja hinauskoneeseemme asennetaan ensi kaudeksi uusi kaksilapainen Sensenich hinauspotkuri. Hinauspiloteille jää taas entistä isompi vastuu lentomenetelmiin perustuvasta melunvaimennuksesta, koska kaksilapainen potkuri on kuitenkin nelilapaista äänekkäämpi, vaikka Gomolzig lisääänenvaimennin luonnollisesti koneessa säilyykin. Perinteinen purjelennon matkalentotapahtuma Moskiito Ralli alkoi juhannuksen jälkeen lupaavasti ja heti maanantaina saatiin jopa kunnon kisapäiväkin aikaiseksi. Tuon perusteella tosin perjantaina myös palkinnot jaettiin, onneksi tällä kertaa kuitenkin ihan ilmailullisin perustein. Samaten Sunny Ni/0ts Fly-In lentotapahtuma alkoi hienosti, mutta loppuviikon säät ajoi valitettavasti runsaslukuisen osallistujajoukon etelään hiukan ennen aikojaan. Valitettavasti emme myöskään päässeet esittelemään 5

6 purjelentoa tapahtuman aikana. Kaikesta huolimatta tapahtuma oli onnistunut ja Pudasjärven ilmailukeskus ja Pudasjärven Ilmailukerho sai taas lisää mainetta ja kunniaa. Purjelennon maaliinlaskun SM-kisat elokuun loppupuolella onnistuivat hienosti, vaikka enemmänkin osallistujia olisi kisaan mahtunut. Varmaankin laatu korvasi nyt määrän ja Suomen parhaat maaliinlaskijat olivat kuitenkin paikalla, joten hienoja suorituksia nähtiin lasku toisensa perään, eikä mittanauhaa tarvinnut venyttää muutamaa metriä pidemmälle. Sää- ja tuuliolosuhteetkin suosivat kisaa lähes täydellisesti, eikä edes termiikki, sivutuuli tai auringon häikäisy päässyt häiritsemään kisasuorituksia. Ainut sadekuurokin osui kisakierrosten väliselle tauolle. Kaiken kaikkiaan kisaviikonloppu oli todella mukavan rento pienimuotoinen tapahtuma illanviettoineen kaikkineen, josta tietysti kiittäminen hyvää kisaorganisaatiota ja hyviä ennakkojärjestelyjä. Muistakaahan, että kerhossamme on aina sijaa aktiivisille ja osaaville ker0olaisille, joten jos vähänkin on vapaa-ajan ongelmia, hoidamme ne helposti pois päiväjärjestyksestä monipuolisen ja mielenkiintoisen kerhotyöhön parissa. Talvikauden toiminta jatkuu taas perinteisen huoltotoiminnan ja rakentelun tiimoilla Ahmosuolla viikonloppuisin ja sieltä löytyykin varmasti kaikille kerholaisille monipuolisia huoltotehtäviä ja arvokasta kenttä- sekä kuppilatiimaa. Purjekoneisiin tehdään pääasiassa normaalit vuosihuollot, mutta myös erikoistehtäviä löytyy esimerkiksi Ralliin asennettavan hinausvinssin tai autobensiinin tankkauskärryn parannusten parissa. Myös erilaisia kerhorakennusten ylläpito- ja kunnostustehtäviä löytyy rakennushommista kiinnostuneille. Toivottavasti talven mittaan siellä nähdään runsas joukko ahkeria kerholaisia. EASAn 0uoltomääräyksille tuli vielä ihan viime hetkillä vuoden jatkoaika, mutta kunhan määräykset selkenevät, tulee varmasti vielä kiire saada huolto-ohjelmat ja mahdolliset organisaatiot EASA-tasolle ennen syksyä Tuohonkin kaivataan sitten osaavien kerholaisten työpanosta. 6

7 Toivottavasti syyskokouksessa keskiviikkoiltana 6.. nähdään runsas joukko uusia ja vanhoja kerhoaktiiveja. Miettikäähän ja esittäkää myös uusia puheenjohtaja- ja johtokuntaehdokkaita. Rauhallista talvea! toivottelee Kari A PURJELENTO ympäristöystävällistä ilmailua aurinkoener/iaa 0yödyntäen Oulun Ilmailuker0o ry on perinteinen, mutta myös aikaansa seuraava purjelentokerho. Lentokalustona kerholla on tällä hetkellä kaksi kaksipaikkaista koulu- ja jatkokoulutuskonetta sekä kolme yksipaikkaista teho- ja harjoituskonetta sekä yksi moottorikone hinauskoneena. Keväisin ja syksyisin toiminta tapahtuu Ahmosuon lentokentällä Oulun Pikkaralassa. Kesäkuukaudet kerho toimii Pudasjärven Ilmailukeskuksessa. Kerho järjestää aktiivisesti myös purjelentokoulutusta sekä tutustumiskursseja kaksipaikkaisella purjekoneella. Lisätietoa: Kari Aaltonen, puheenjohtaja, puheenjohtaja@oulunilmailukerho.fi p Pekka Pitkänen, koulutuspäällikkö, koulutus@oulunilmailukerho.fi p

8 500 KILOMETRIÄ JUNIORILLA Pertti Ollikainen Talvi tekee tuloaan ja purjelentäjät kodeissaan suunnittelevat jo seuraavan kesän lentoja tai sitten muistelevat menneitä. Ennen vanhaan lentoaseman kuppilat olivat paikkoja joissa lentäjät vaihtoivat kuulumisia ja kertoivat toisilleen tarinoita huimista lennoistaan. Viikko sitten olin veljeni Paglin kanssa Malmin lentoaseman kuppilassa kahvilla, kun viereen syömään tuli Matias Viitanen. Vuosina Matias voitti seitsemän suomen mestaruutta. Itselleni mieleenpainuvin juttu oli Matikasen mahtava matka 712km vuonna 1969, jolloin olin kuusivuotias pikkupoika. Siinäpä kahvipöydän ääressä Matias muisteli sitäkin lentoa ja oli mukava kuulla, miten lento päätyi Sallaan. Koneena oli Phoebus C, avoimen luokan kone. Sivusimme myös Matikasen Vasaman hajoamista ilmassa SM kisoissa Vesivehmaalla. Nyt voit kuitenkin ottaa mukavan asennon ja lähteä kanssani matkalennolle Junior harjoituskoneella. Pilottina allekirjoittanut ja kokemusta 288 lentoa / 235 h MELKEIN JUNNULLA... Purjelentoharrastus oli päässyt hyvään alkuun ja kiinnostus matkalentoihin oli kasvanut pikkuhiljaa. Muutto talvella 1986 Helsinkiin pani miettimään missä kerhossa jatkaisin harrastustani. Neljä kesää oli vietetty Pudiksella, 8

9 takana olivat HC -aika Kajavalla ja HC -matka Pudasjärveltä Vaalaan Mankisen Maurin Vasamalla. Nummelassa sain tutustua suuren lentokeskuksen meininkiin ja mukaviin lentokavereihin. Piirakka, Pete, Werneri, Suksi ja muut ottivat pohjoisen pojan mukavasti porukkaan. Nummelasta operoi monta eri kerhoa. FK Cumulus, Helsingin Ilmailukerho ja Länsi-Uudenmaan Ilmailuyhdistys. Pienten tutkailujen jälkeen päätin liittyä Cumulukseen. Nummelassa lensin muutamia tunteja Astirilla ja tulipa siellä lennettyä muutama lentokeskusten välinen kolmiokin. Nummela Hyvinkää Räyskälä - Nummela. Se oli oikein hyvä harjoittelulenkki. Kolmisatanen taittui myös G102 Club Astirilla kesällä 1986 reitillä Nummela-Lahti hyppyrimäet- Urjala-Nummela Keväällä 1987 jouduin taas muutto puuhiin ja suuntana kotikaupunki Oulu. Toukokuussa 1987 tavarat kasiin ja Räyskälään opekursille. Opekurssin jälkeen tietenkin Pudasjärvelle. Kerhon harjoituskone tuntui kivalle lentää vaikka se suoritusarvoiltaan oli harjoituskone. Tehdas lupasi liitolukua 34. Perehdyin hyvin koneen suoritusarvoihin ja tutkiskelin polaaria ja piirtelin itselleni pahviselle levylle vakionopeudet eri tuuli- ja keliasetuksille. Mielessä heräsi ajatus km Juniorilla. Ei mahdoton juttu jos vain normaalia keliä piisaa riittävän kauan. Koneessa oli ihan hyvä perusvarustus. Ei laskimia eikä navigaattoria. Variometrinä oli viiden metrin kalvokompensoitu PZL. Lensin Junnulla useita lentoja ja harjoittelin maaliinlaskuja...ja välillä jopa treenasin kuttaperkka hommia... Tunsin olevani sinut koneen kanssa. Ajatus ja varusteet olivat valmiina ja sitten aamubriefingissä tuumasta toimeen. Sää ennusteen mukaan luvassa normaalia purjelentosäätä ja pienen pohtimisen jälkeen tehtäväksi edestakainen Pudasjärvi Halsua - Pudasjärvi 500 km ja koneeksi OH-744 Junior harjoituskone. Yksin ei tarvinne lähteä, sillä samanlaisen tehtävän raapustivat myös Mankisen Mauri Vasamalla ja Tourulan Tapio DG:300:lla. Mukaan varusteet: Kartat, suoritusarvotaulukko, WC-välineet, juomista ja eväät. Lämmintä vaatetta ja tietty tinttilakki ja aurinkolasit. Kaikki valmiina ja sitten... 9

10 no odotellaan tietenkin lautturia... Pitäisi mennä jo... Vihdoin homma lähtee käyntiin. Ensimmäisenä matkaan DG sitten Vasama ja viimeisenä Junnu...irroitus kentän pohjoispuolella 11:02. Olisikohan pitänyt laittaa erijärjestyksessä... sitä ei voi enää muuttaa se on jo historiaa... Taivaalle päästiin ja ilmassa katse suuntaa reitille. Keräämme korkeutta ja heti alkuun on todettava, että ei tämä keli kaksinen ole. Pilven pohjat alle 1500 m, mutta matkaan lähdetään varovasti. Tuttu kenttä jää pikku hiljaa omien okulaarien ulottumattomiin. Korkeus vaihtelee m välillä, mutta eteenpäin mennään. Tää on sitä oppikirjalentämistä... ajattelen. Nostossa ylös ja sitten liito eteenpäin. Karttaan olen laittanut reitille aikataulun, missä ja mihin aikaan. Aika mukavasti homma kuitenkin etenee. Lähellä Ylivieskaa yritän saada Mauria kiinni joka lentää noin 30 km etupuolella. Mauriin ei ole näköyhteyttä, mutta radiolla olemme yhteydessä sen verran, että summittainen tieto toisistamme säilyy. Kiinniottoyritys meinaa johtaa räpsähtämiseen Ylivieskan kentälle ja ylöspäästyäni totean, että keskityn nyt vain omaan suoritukseen. Aikaa lähdöstä on jo kulunut ja keli on pysynyt varsin tavallisena. Halsualla pääsen 1700 metriin mikä onkin päivän paras korkeus. Olisihan tuo keli voinut olla vähän parempi...matka kuitenkin on edennyt melkein aikataulun mukaan. Kartta kompassi kello...kolme koota suunnistukseen. Reitillä ollaan... Halsua kuvattiin pienellä pokkarilla ja sitten nokka kohti Pudasjärveä On tää kivaa, täällä pohjanmaalla Juniorilla...ei aina tarvita tehokoneita...vaan urheilumieltä ja uskoa... Takaisin päin matkanteko alkaa vaikeutua, olisipa sittenkin paremmin liitävä keksintö alla. Liidot venyivät aika pitkiksi ja korkeudetkin menevät välillä jo turhan alas. Muutaman kerran käyn hakemassa vauhtia 300 metrin tuntumasta. Kun nostoon pääsee niin ylöspäin mennään ihan 10

11 mukavasti. Korkeus vaihtelee :n välillä. Oulujoelle asti matka etenee vielä siihen malliin, että usko perille pääsyyn on vielä olemassa. Mauri on vielä ilmassa ja etenee varmasti kohti Pudasjärveä. Välimatka on pysynyt kutakuinkin samana. Lähestyessäni Oulujokea huomaan pohjoisen taivaan olevan jo putsaantunut pilvistä. Se on sitten yritettävä lentää kuivatermiikissä loppumatka. Oulujoen pohjoispuolella keli alkaa heikkenemään ja pitkä lento alkaa jo tuntumaan... Alan jo katselemaan alla olevaa maastoa siihen malliin, että jos kävisi niin, että matkan teko loppuu... Kelvottoman näköiset laskupaikat saavat jatkamaan matkaa varovasti. Ilmassa kuitenkin vielä pysytään ja matka etenee. Nuoritan kohdalla, katsellessani hyvää maastolaskualuetta teen päätöksen jättää leikin kesken. Parempi laskea nyt kun voi vielä rauhassa valmistautua. Maurikin on laskupuuhissa ihan Pudasjärven tuntumassa mutta Tapio sai DG:llä homman hoidettua. Kiertelen maastolaskupaikan päällä ja totean sen olevan varsin hyvän laskua varten. Laskukierrokseen ja päätös mennään laskuun. Ilma-aikaa tuli 8h 12 min ja maassa hiukan hoippuvin jaloin nousen koneesta. Hieno reissu vaikka jäikin vähän vajaaksi. Jälkeenpäin leikin ajatusleikkiä, että jos alla olisi ollut oikea tehokone, niin km ei olisi ollut mahdottomuus. Nyt oli vain harjoituskone, kiinteällä telineellä, ilman sähköisiä lisähepeneitä. 11

12 ERÄÄN PAOASUN ANATOMIAA Mikko Jaakkola Eletään vuotta 1998, siis kymmenen vuotta sitten. Sikajuhlat on vietetty edellisenä iltana ja meikäläinen on luvannut hinata tänään, jos kirkassilmäisiä pursipilotteja sattuisi olemaan paikalla. 12

13 Sunnuntaiaamu valkenee mukavaan keliin, lämmintäkin toistakymmentä astetta ja mieto, muutaman solmun itätuuli. Lupaavan näköisiä pilviä alkaa syntyä, niinpä nostontavoittelijoita ilmestyy toimistolle. Potnapekalle juotetaan reilut puolet tankit polttoainetta ja siitähän se lähtee lautturin päivä käyntiin. Kuusi asiakasta on jo viety taivaalle ja seitsemäs roikkuu köyden jatkona. Muille on riittänyt tavanomainen 500m, mutta nyt toivotaan ylemmäs. Tunnen irrotuksen ja näen peilistä pursikoneen häipyvän perästä. Korkeutta on 750m. Matkani alaspäin alkaa tavalliseen tapaan vahtien moottorin käyntinopeutta, sylinterinpään lämpöä ja nopeusmittaria sekä tietysti ilmatilaa. Hyvin menee, niin kuin aikaisemmatkin vedot. Kiitotien 08 reunassa odottaa vielä muutama purtsikka, kun tulen köydenpudotuslinjalle. Hiukan ennen köyden irrotuspaikkaa se sitten tapahtuu. Ensimmäinen oikea moottorihäiriöni! Kierrokset tipahtavat nopeasti 1200 paikkeille kuin kaasu olisi vetäisty yhtäkkiä kiinni. Myöhemmin kertoivat maassaolijat kuulleensa pari poksahdusääntä. Nopea vilkaisu mittareihin, mutta mitään outoa en ehdi huomata ja samalla olen jo vaistomaisesti vetäissyt imuilman lämmityksen päälle, todennut ettei moottori vastaa kaasuvivun liikkeisiin sekä irrottanut köyden perästä roikkumasta. Päässä vilahtaa ajatus ylösvedosta ja 180 asteen kaarrosta kiitotien laskusuuntaan. Olisihan tässä nopeutta ja hiukan korkeuttakin. Tässä astuu peliin kuppilatiiman merkitys. Kuinka monesti olenkaan kuullut eri tilaisuuksissa mahdottomasta kaarrosta. Nyt nuo opit tulevat tarpeeseen. Silmieni eteen välähtävät vakavan onnettomuustutkijan kasvot, jotka muistuttavat mieleen kuinka niin monta lentäjää on menetetty takaisinkääntymisyrityksissä. ÄLÄ KÄÄNNY, LASKE ETEEN! Onneksi pursikurssilla on kunnon sivuluisua harjoiteltu. Ohjaimet ristiin, jotta saisi pois enimmän nopeuden ja korkeuden. Tuntuu kuin Rallyeen olisi kertynyt kaikki maailman jatkuvuus. Nopeus vähenee tuskastuttavan hitaan tuntuisesti ja kiitotien asfalttiosuuden pää syöksyy nokan alle. Tai siis paremminkin vasemman siiven alle, sellaista kylkimyyryä siinä mennään halki ilmojen. Nopeusmittarin neula laskee lopulta valkoisen kaaren alueelle, potkaisen koneen suoraan ja avaan kaikki laskusiivekkeet. Nopeus laskee edelleen, mutta sorastettukin osuus näyttää käyvän lyhyeksi. Onneksi juuri 13

14 täällä päässä kiitotietä on tullut vähän ylimääräistä kentän raivausmiehille ja viimeisenä oljenkortena on käytettävissä vielä jotenkuten tasattu pehmeä maastoalue. Hiukan väkisin työnnän koneen tuon mullikon alkuun ja painan pyöräjarrut lukkoon. Voimalla lyön, onneksi kunnolliseen hinauskypärään verhotun pääni kuomun pitkittäiskehykseen. Koneen pohjasta kuuluu valtaisi räminä ja läiskähtely hiekan, mullan ja kuran piiskatessa pohjapeltejä. Suoraan edessä lähestyy lehmän kokoinen kivi ja kun en ole varma pysähtyisikö kone ennen sitä, löysään hetkeksi oikeaa jarrua. Kone muuttaa suuntaansa parikymmentä astetta, joten päistikkaa kiveen en ainakaan törmää! Viimein liike lakkaa ja ohjaamoon kuuluu vain moottorin tasainen tyhjäkäynti. Sammutan moottorin, avaan kuomun ja kiipeän siivelle. Kone näyttää ehyeltä, joskin yltäpäältä kuraiselta. Starttipaikalta on joka iikka sännännyt kohti laskupaikkaa, hehän eivät ole voineet nähdä miten kävi, koska kone häipyi mäen taakse. Tyytyväisinä todetaan niin pilotin kuin koneenkin olevan ainakin päällisin puolin kunnossa. Kone on uponnut melkein akseleitaan myöten maahan, kuitenkin porukan voimin saadaan kone vedettyä kovalle sorastukselle ja siitä asfaltille. Lu hyvin, kaikki hyvin. Hinauslentäjä Mikk Jaakkla ilmailumerkkien tälittämässä haalarissaan vetämässä knetta kiitradalle yhdessä mm. Kari Aaltsen ja Mark Winbladin kanssa. 14

15 Tutkitaan moottoria, mutta mitään poikkeavaa ei havaita. Sovitaan kuitenkin, että annetaan mekaanikon tarkastaa se ennen lentotoiminnan jatkamista. Moottori käynnistyy normaalisti ja rullaan koneen platalle. Vasta tunnin kuluttua tapahtumasta alkaa itseä tärisyttää ja kestää pitkälle iltaan ennen kuin normaali toimintakyky palaa. Kaipa ihminen on rakennettu siten, että tuntemukset tulevat vähän perässä, eivätkä ole tiellä, kun on aika toimia. Seuraavana päivänä saan laadittua Ilmailulaitokselle ilmoituksen lentoturvallisuutta vaarantaneesta tapauksesta. Mitä opimme tapauksesta? Kaasutin voi kerätä jäätä kesälläkin, vaikka mikään silminnähtävä sääilmiö ei siitä kielisikään. Jäätyminenhän tähän on ainoa löytynyt selitys, siis ohjaajan virheellinen hallintalaitteiden käyttö. Hinaustoiminnan riskejä ei pidä aliarvioida ja kannattaa käyttää mahdollisuuksien mukaan suojavarusteita, palonkestävää haalaria ja kypärää. Ja ennen kaikkea sen, että kuppilatiima on ihan yhtä tärkeä osa ilmailijan kehitystä kuin peruslentokoulutuskin. Kiitokseni Esko `Eko Lähteenmäelle, että hän on halunnut ja jaksanut kiertää jankuttamassa! Olli-Pekka ja Helena Skanen ineoia iihyyyeen Pdajären lenokenällä oamalla Loinanpellon. Eninen mökki on ii ylimääräinen ja joaa myydä. Lenäjien leirinäaleella, n. iäpiiriä ijaiea mökki, e, jonka pihalla on mra grilli, on ii kapan. Oakaapa yheyä Skaen pariknaan. OP:n phelin:

16 16

17 OIK Facelift Kari Kangasluoma Internet-sivusto (Facelift = kasvjenkhtus, uudistuminen.) Kenties olet huomannut, että Oulun Ilmailukerhon Internet-sivut ovat uudistuneet? Eroa vanhempaan versioon ei ole oikeastaan muuta kuin tekniikassa, jolla ne on toteutettu. No, ehkäpä ulkoasu on saanut uuden säväyksen, muutaman uuden ominaisuuden myötä. Teema Mutta miksi ihmeessä sivuston pääväri on vihreä - miksei sininen ja valkoinen, kuten nämä värit niin useasti purjelentoon yhdistetään? Selitys on yksinkertainen - katsokaapa muiden ilmailuun liittyvien sivustojen väriteemaa? Lähes kaikilla se on sinivalkoinen, joten valitessani sivupohjaa en nimenomaan halunnut samanlaista väriteemaa kuin muilla. Vihreään päädyin, koska mielestäni tämä väri kuuluu myös purjelentoon. Ilmasta katsottaessa maa näyttää vihreältä ja taivas sinivalkoiselta - siinä syy miksi vihreän sävyjä käytetään uudessa sivustossa. Toimintoja Dynaamisuutta löytyy aikalailla uudesta sivustosta. Sivulle kirjautunut käyttäjä voi vaikuttaa osaltansa sivuston sisältöön. Voit korjailla kirjoitusvirheitä tai täydentää tekstiä haluamallasi tavalla, klikkaamalla sivun ylälaitaa ilmestyvää Muokkaa sivua -nappia. Myös uusi keskustelupalsta antaa mahdollisuuden kertoa ajatuksiansa muille. Sitten on olemassa vielä eräät tunnukset, jolla saa vielä enemmän ominaisuuksia uudessa Internet-sivustossa, nimittäin ylläpitäjän. Näillä oikeuksilla voi lisätä uutisia sivuston ajankohtaista-osioon, sekä muokata monia muita sivustolla esiintyviä dynaamisia elementtejä kuten: päivystysvuorot, kilpailusivut jne. Uudessa päivystysvuoro-osiossa, voi kukin ilmoittaa vuoronsa itse. Eli ei ole pakko ottaa yhteyttä ylläpitoon, ja ilmoittaa milloin on vuorossa. Tosin tämäkään järjestelmä ei ole täydellinen - samalle päivälle ei voi ilmoittaa useampaa eri vuoroa, vaan ainoastaan yhden. Järjestelmää ei ole testattu 17

18 tätä varten, mutta pelkäänpä systeemin sekoavan käyttäjän yritettäessä lisätä useampaa eri vuoroa samalle päivälle. Palvelun saa käyttöönsä kun tilaa tunnukset ylläpidolta. Karttapisteet Hauska ominaisuus, mitä muilla ilmailuaiheisilla sivustoilla ei tietääkseni ole, on karttapisteominaisuus. Sivulla voi ilmoittaa esim. maastolaskupaikan, jolloin sitä voi käyttää jonkinlaisena apuna omaa lentosuunnitelmaa tehtäessä. Pisteen yhteyteen voi tallentaa lyhyen kuvauksen paikasta. Tämä toiminto pohjautuu Googlen karttapalveluun. Idea on lähtöisin Pudasjärven toimiston seinällä olevasta kartasta, johon on merkitty maastolaskupaikat nuppineuloilla. OIKWiki Tällä hetkellä Wiki-pohjainen sivusto, jota käytettäisiin tietolähteenä huoltoja varten, ei ole aktivoituna. Tämä johtuu siitä, että nykyinen palveluntarjoaja käyttää vanhempaa PHP-moduulia sivustonsa moottorina. Uusi MediaWiki -ohjelmisto vaatii vähintään version 5.0 toimiakseen. Tämä on harmillista, mutta toivomme palveluntarjoajan päivittävän moduulin tulevaisuudessa. OIKoset Uuden sivuston myötä OIKoset-kerholehti voi periaatteessa siirtyä kokonaan sähköiseksi. Lehden voi lukea Lue myös -osiosta, OIKoset - linkin takaa. Käyttäjä voi valita lukeeko lehtensä verkossa, vai lataako sen koneellensa pdf-formaatissa. Jälkimmäinen luonnollisesti vaatii, että koneelle on asennettu jokin kyseistä formaattia ymmärtävä ohjelma, kuten esimerkiksi Adobe Acrobat. Flash-tekniikalla toteutettu OIKoset verkkolehti on luettavissa käyttäjän omalla Internet-selaimella. Luultavasti jokainen selain tukee tätä ominaisuutta tänä päivänä. Flash-tekniikan huono puoli on verkkolehden hieman huonompi kuvanlaatu, jolloin luettavuus saattaa heikentyä. Näitä keinoja käytettäessä voi kerho säästävää hieman paperi-, sekä postituskuluissa. Pelkkää verkkolehteä tuskin otetaan käyttöön välittömästi, vaan siihen siirrytään asteittain, koska jäsenistöön kuulunee ihmisiä joilla Internetin käyttömahdollisuutta ei ole. Ja onhan se kiva saada ihan oikeaa postia, ja selata lehteä ihan käsissä! 18

19 METAR Sivustolla on myös ominaisuus joka hakee se hetken METARit tietokannasta, joka sijaitsee USA:ssa. Karkea sääennustekin sivulla esiintyy, joka pohjautuu täysin Yahoon tarjoamaan palveluun. Valitettavasti molemmista puuttuu Pudasjärven tiedot täysin. En tiedä onko näillä ominaisuuksilla mitään todellista arvoa, mutta tulipahan tehtyä. Luultavasti enemmän arvostusta antaisivat EFPUn reaaliaikaiset säätiedot, mutta tällä hetkellä en ole löytänyt keinoa lukea Pudasjärven lentopaikalla olevan sääaseman tietoja sähköisesti. RSS-syöte Ajankohtaista -palstan sisällöstä generoidaan automaattisesti RSS-syöte, jota voi lukea tavallisimmilla selaimilla. Tällöin uusimmat uutiset ovat aina luettavissa selaimen avulla avaamatta OIK:n Internet-sivuja. RSSsyöte päivittyy lähes reaaliajassa, ja tarjoaa näin nopean keinon uutisten seuraamiseen. WWW-ylläpito Ylläpitäjän hommat ovat siis siirtyneet allekirjoittaneelle. Marko Juoperin siirtäessä ne minulle, lupasin hoitaa kaiken ylläpidolle kuuluvat työt parhaan kykyni mukaan. Tällä keinoin kannan korteni kekoon kerhon puolesta. Mielelläni ottaisin osaa myös purjekoneiden huoltoon, mutta aikani kuluu viikonloppuisin erään toisen yhdistyksen toiminnanjohtajana. Vaikkette minua useasti tulevana talvena näe, olen aktiivisesti mukana toiminnassa. Koetan järjestää joksikin viikonlopuksi aikaa, jotta pääsisin moikkaamaan tuttuja Ahmosuolle - eihän toimipisteestäni ole matkaa sinne kuin kymmenisen kilometriä. Oikein lämmintä Joulun odotusta, ja aikaista kevättä odotellessa.. WWW-ylläpito Kari Kangasluoma Gsm: webadmin@oulunilmailukerho.fi 19

20 Jhannes Kskela Pudasjärvellä urjelentkurssilla kesällä 2008 Purjelentokurssilla kesällä 2008 Teksti ja kuvat Johannes Koskela Lokakuun viimeinen keskiviikko ei poikennut uutisaiheiltaan muistakaan menneen syksyn päivistä; finanssikriisi ja Yhdysvaltain presidentin vaalit vuorottelivat lehtien palstoilla. Pienen Kuivasjärveläisen kaksion suuri henkilökohtainen uutinen tuli kuitenkin vastaan lajitellessani päivän posteja. Jostakin Forumin ja Anttilan kuvaston välimaastosta putkahti esiin kirjeen lunastuslappu, joka oli osoitettu nimelleni Ilmailuhallinnolta. Kävin seuraavana päivänä noutamassa tuon pieneltä näyttävän kirjeen, mutta tiesin sen koostaan huolimatta sisältävän elämälleni suuren ja tärkeän asian, lentolupakirjan! Nyt kun katson tuota pientä paperin palaa, ajatukset palautuvat kesän purjelentokurssiin ja onkin mukava muistella menneitä näin painetun sanan muodossa. Kiinnostukseni ilmailua kohtaan on ollut jo lapsesta asti niin sanotusti veressä. Etenkin suihku-matkustajakoneet ovat aina kiehtoneet kauneudellaan ja sillä mystisyydellä, mitä ne liikehtivät ihmiselle niin vieraassa elementissä. Yksi kaverini kysyikin, että mitä ihmettä minä näen lento-koneissa, mutta en osannut selittää hänelle asiaa yhtään sen paremmin, kuin tässäkään. Paljon samaa näen katsellessani myös lintujen lentoa, ja etenkin näin syksyllä kaipuu yläilmoihin käy entistä kovemmaksi, kun lintujen muuttoaurat jättävät hyisen pohjolan. Olin ihaillut maanpinnalta lintujen ja koneiden lentoa lähes kolmeenkymmeneen ikävuoteen asti, kunnes päätin tehdä asialle jotakin, ja 20

21 niinpä eräänä vuoden 2008 keväisenä iltapäivänä löysin itseni purjelennonteoriatunnilla yhdessä muiden harrastuksesta kiinnostuneiden kanssa. Meitä oli koolla viisi henkeä: allekirjoittanut, Kari Kangasluoma, Markus Laitinen, Joel Päkkilä ja Ville Runtti. Kaikki olivat eri ikäisiä ja erilaisista elämäntilanteista, mutta kuten jälkeenpäin tuli huomattua, olimme hyvin toistensa kanssa toimeentulevia ja toisiaan tukeva ryhmä. Persoonallisia henkilöitä kaikki ja yhteisenä nimittäjänä sama palava halu päästä lintujen ja koneiden hallitsemalle taivaalle. Ennen kuin lentäminen oli kuitenkaan käytännössä mahdollista, oli vietettävä monta iltaa oppikirjojen parissa, sekä käytävä teoriatunneilla ja täytyy kyllä myöntää, että oppiminen käy vaikeammaksi, mitä vanhemmaksi tulee. Tenteistä tuli kuitenkin selvittyä, mutta huoli omasta kestämisestä tuli vastaan huhtikuussa ensimmäisellä lennolla Ahmosuolla. En ole koskaan tykännyt mistään tivolilaitteiden pyörityksistä, ja tuo reilun kahdenkymmenen minuutin lento termiikkiä etsiessä sai oloni pahoinvoivaksi. Ajattelin, että mitähän tästä tulee kurssin edetessä, mutta opettajani Ari jaksoi uskotella, että kyllä se olotila paranee kun pääsee itse kunnolla lentämään. Niin siinä sitten kävikin, että ensimmäisten lentojen jälkeen pahoinvointi häipyi pois ja alkoi nauttiminen myös epätavallisista lentotiloista. Kurssin lento-osuudet pääsivät toden teolla vauhtiin kesäkuun ensimmäisellä viikolla, jolloin minä, Kari ja Markus olimme viikonajan Arin intensiivisessä opissa. Joel ja Ville suorittivat lento-osuudet myöhemmin Antin kanssa. Kesäkuun puoleenväliin mennessä minulla oli lähemmäs kolmekymmentä lentoa takana, mutta sitten kohtalo puuttui 21