3 / Julkaisijat: Suomalaisen Kansantanssin Ystävät ry Kansantanssinuorten Liitto ry Pelimannikilta ry. Päätoimittaja: Kari Jaronen

Transkriptio

1 3 / 2009 Julkaisijat: Suomalaisen Kansantanssin Ystävät ry Kansantanssinuorten Liitto ry Pelimannikilta ry Päätoimittaja: Kari Jaronen Osoite: Tanhuviesti / Suomalaisen Kansantanssin Ystävät Döbelninkatu 5 B 21, Helsinki p. (09) ti , ke, to klo

2 Tanhuviesti 3 / Sisällysluettelo Tapahtumakalenteri Pääkirjoitus... 3 Tält ja tois pualt jokkee... 4 Uusi toimistonhoitaja esittäytyy... 4 Heinäkengät Ivalosta... 5 Haaste... 6 Lahden NORDLEK luovutti vetovastuun Norjan Steinkjerille... 7 NORDLEKILLA vetovoimaa ulkomaillakin... 8 Penedon suomalaisen siirtokunnan 80-vuotisjuhla... 9 Lohjanseudun Tanhuujat Itä-Karjalassa Kuka ihmeen Lissu? Vanhan kansan taikoja Tanhuviesti 50 vuotta Puvustot yhteistyöhön Virolaisryhmä etsii ystävää Vuorelma 100 vuotta Haaste leikkipäivän viettoon XV valtakunnallinen kantelekilpailu Kansallispukuja myytävänä Valokuva kansallispuvun myynti-ilmoitukseen TAPAHTUMAKALENTERI 2009 LOKAKUU Ohjaajien tsemppikurssi, Hyvinkää MARRASKUU Länsisuomalaisten tanssien kurssi, Solvalla, Espoo SKY:n ja KTNL:n vaalikokoukset, järjestön toimisto, Helsinki

3 3 PÄÄKIRJOITUS Syksyn harjoittelukausi on saatu käyntiin yhdistyksissä ympäri Suomen. Ilahduttavaa innokkuutta oli havaittavissa Hämeenlinnan syyskursseilla, jotka jälleen perinteisesti aloittivat syksyn uurastuksen ja antoivat ohjaajille eväitä syksyn ja talven harjoituksia varten. Uurastusta onkin taas tiedossa. Syksy, talvi ja kevät harjoitellaan ahkerasti, useimmiten viikoittain lukuun ottamatta pientä joulutaukoa. Ohjaajan pitää olla paikalla joka viikko, harjoituksiin on jaksettava lähteä myös syksyn synkkinä ja pimeinä iltoina, kun taivaalta sataa mitä mielenkiintoisempia muotoja veden olotilasta. Eikä riitä, että on paikalla, vaan pitää myös suunnitella ja toteuttaa. Lisäksi tämä kaikki pitäisi tehdä energisesti ja muita innostaen. Haastetta kerrakseen. Ohjaajan työ on useimmiten vapaaehtoistyötä. Sitä tehdään siksi, koska todella halutaan ja palkkiona saadaan jotain muuta kuin rahaa. Omalla kohdallani vastaavaa vapaaehtoistyötä on ollut tämä hallitustyöskentely. Olen ollut Kansantanssinuorten liiton hallituksessa jo yli vuosikymmenen. Olen saanut palkkioksi rakkaita ystäviä ja hyviä yhteistyökumppaneita. Olen kokenut onnistumisen tunteita ja päässyt paikkoihin, joihin muuten ei olisi tullut mentyä. Olen saanut tehdä asioita, joissa olen mielestäni hyvä: suunnitella, organisoida ja kehittää ideoita ja ajatuksia sekä toteuttaa hienoja tapahtumia. Palkinto on ollut nähdä lasten ja nuorten ilo ja riemu työpajoissa tai tanssilattialla. Olen lisäksi saanut pitää itselle rakkaan ja elinikäisen harrastuksen osana elämääni, vaikkei hektinen elämänvaihe tällä hetkellä mahdollista säännöllistä harjoituksissa käyntiä. Yhdistyksissämme on tälläkin hetkellä paljon hyviä ohjaajia. Kun Hämeenlinnan kurssilla tanssimisessa näkynyt hyvä mieli kulkeutuu ohjaajien mukana tanssiharjoituksiin, ei ole syytä olla huolissaan yllä mainitsemistani haasteista. Hämeenlinnassa koettiin lauantaipäivänä myös haikeita tunteita. Kansantanssinuorten liiton pitkäaikainen hallituksen jäsen ja pääohjaaja Sinikka Mäkelä veti viimeisen syyskurssinsa tuossa roolissa. Sinikka on ollut omassa tanssiharrastuksessani mukana ihan alusta alkaen. Kaksikymmentä vuotta sitten ensin vain äänenä kesäjuhlakentän kaiuttimissa ja nyt viimeisinä vuosina tärkeänä yhteistyökumppanina ja ystävänä. Arvostan suuresti Sinikan ammattitaitoa ja hänen tekemänsä työ KTNL:ssa on kunnioitettava ja todella merkittävä. Näin ollen hallitukseen on marraskuun vaalikokouksessa valittava ainakin yksi uusi jäsen. Toivoisimme hallituksessa, että pohtisitte löytyisikö teidän yhdistyksestänne sopivaa henkilöä, jonka voisitte vaalikokouksessa asettaa ehdolle. Meillä on tälläkin hetkellä hallituksessa hyvä porukka kasassa, joten mukaan on helppo tulla. Tarjolla on haasteita ja uutta näkökulmaa tanssiharrastamiseen. Vaikutusmahdollisuuksia, onnistumiseniloa ja hyvää mieltä. Meillä on useimmiten kokouksissa jopa hauskaakin. Uusilta hallituksen jäseniltä odotan itse erityisesti sitoutuneisuutta tehtävään. Aina ei ole mahdollista päästä kokouksiin, mutta osallistua voi muutenkin: olemalla itse aktiivinen, kysymällä ja tekemällä hommia etänä. Toki yhteishengen luominen edellyttää myös läsnäoloa ja se auttaa asioihin sisään pääsemisessä. Pienessä porukassa jokaisen panos on tärkeä. Lopuksi haluan toivottaa tsemppiä ja jaksamista ohjaajille alkavaan kauteen. Muistakaa pitää huolta itsestänne, muuten että jaksa jakaa energiaa toisille. Hemmotelkaa ja palkitkaa itseänne hyvistä suorituksista ja onnistumisista. Tässä vaiheessa jo myös Sinikalle erityiskiitos elämäni mittaisesta arvokkaasta työstä. Lisäksi toivon yhdistyksiltä innokkuutta syksyn vaalikokoukseen, tarve hallituspaikan täyttäjälle on todellinen. Sanna Laakso, Kansantanssinuorten Liiton puheenjohtaja

4 4 TÄLT JA TOIS PUALT JOKKEE Suomalaisen Kansantanssin Ystävät kohtaa Setlementtinuorten liiton kansantanssiväen huhtikuussa 2010 Turussa! "Tält ja tois pualt jokkee" -kansantanssitapahtuma tuo perinteisen suomalaisen kansantanssin harrastajat yhteen viikonlopun ajaksi Turkuun. Suomalaisen Kansantanssin Ystävien osalta perinteiset kesäjuhlat vaihtuvat tällä kertaa kevätpäiviksi. Setlementtien vuosittaiset kansantanssin luokittelut järjestetään ensi keväänä yhteistyössä Suomalaisen Kansantanssin Ystävien kanssa. Näin saavat myös Kansantanssin Ystävät pitkään kaivatun mahdollisuuden tuoda ryhmänsä katselmukseen nähtäväksi ja päästä kuulemaan esityksestään rakentavaa palautetta tuomaristolta. Luokittelukonserttien lisäksi viikonloppuun mahtuu Turussa paljon muutakin tapahtumaa kansantanssin ja kansanmusiikin ympärillä tanssituvista illanviettoon; yhteistä ilonpitoa! Ota haaste vastaan ja osallistu ryhminesi kansantanssikatselmukseen! Tai lähde joukolla mukaan osallistuen muuhun tanssilliseen ilonpitoon! Katselmuksen osalta tullaan tällä kertaa noudattamaan Setlementtinuorten liiton kansantanssiluokittelun sääntöjä. Säännöt ovat saatavana sähköisenä tai paperisena SKYn toimistosta. Kukin ryhmä voi itse valita, haluaako vain tuomariston palautteen vai myös luokittelun. Lisää kevätpäivien ohjelmasta tulevissa SKYn tiedotteissa tai SKY:n toimistosta! Ilmoittautumiset mennessä SKY:n toimistoon, suom(at)kansantanssinyst.fi tai p. (09) UUSI TOIMISTONHOITAJA ESITTÄYTYY Olen Annuli Perheentupa, nelikymppinen perinteentutkimusta opiskellut humanististen tieteiden kandidaatti Helsingistä. Viimeiset reilut kymmenen vuotta olen työskennellyt vapaana toimittajana. Aikaisemmin olen toiminut tutkimussihteerinä Epilepsialiitossa ja tehnyt nyt erilaisia toimistotöitä. Töiden ulkopuolella olen viisihenkisen perheen äiti. Olen imenyt mielenkiinnon perinteisiin jo äidinmaidossa sukuni perinneharrastuksen kautta. Kansanmusiikki, kansallispuvut, vanhat kädentaidot ja suullinen perinne ovat aina kuuluneet elämääni. Isäni sisaruksineen esitti kansallispukuihin puettuina perinteisiä lauluja, leikkejä ja tansseja 1950-luvulla Linnanmäen näyttämöllä sunnuntaisin lasten ohjelmassa. Kansallispukuja onkin harrastettu suvussani jo 1800-luvun lopulta. Itsellänikin on ollut lukuisia pukuja alkaen Hämeen puvusta, jonka sain kaksivuotiaana. Muutamia vuosia kuuluin myös tanhukerhoon, jonka kanssa pääsin esiintymään ulkomaita myöten, mutta teini-iässä kansantanssit jäivät musiikkiharrastuksen tieltä. Kun näin ilmoituksen, jossa SKY etsi toimistonhoitajaa, innostuin: tässäpä olisi koulutustani vastaava ja kiinnostavalta vaikuttava työ, joka lisäksi osa-aikaisena mahdollistaisi

5 5 musiikkiharrastukseni. Ossi Mäkisen ja Pia Pyykkisen työhaastattelun jälkeen olin entistä varmempi, että juuri tämä työ kiinnostaa minua. Ensimmäiset pari viikkoa ovat olleet aika pyöritystä. Ennen varsinaista työn aloittamista olin toimistolla neljä päivää tavarankanto-, siivous- ja maalaustalkoissa. Sen jälkeen on ollut hurjasti uutta opittavaa samaan aikaan, kun tavarat ovat mullin mallin ja toiminta normaalia vilkkaampaa syyskiireiden takia. Sormeni syyhyävät päästä tutkimaan jokainen mappi sisältöineen, lukemaan jokainen kirja, hypistelemään puvuston verhojen takana piileskeleviä aarteita; oppimaan, sisäistämään ja järjestämään kaikki uusi asia, johon törmään päivittäin. Mutta asia kerrallaan, ehdin niihin vielä, kunhan alkukiireet helpottavat. Kaikki tapaamani ihmiset ovat olleet todella mukavia ja heidän kanssaan on ollut helppo tulla toimeen. Kansantanssiväki on selvästi hauskaa porukkaa. Vuosiohjelmistokurssilla Hämeenlinnassa meno lattialla oli iloista ja energistä. Lisäksi mieleeni alkoi tulvia askelikkoja, tanssiotteita ja vanhoja lauluja ja aloin haaveilla vanhan harrastuksen uudelleenelvyttämisestä. Odotan innolla, että opin kaikki uudet asiat ja voin palvella Suomalaisen Kansantanssin Ystäviä, Kansantanssinuorten Liittoa, jäsenyhdistyksiä ja jäsenistöä kunnialla! Annuli Perheentupa HEINÄKENGÄT IVALOSTA Hei kaikki kansantanssin ystävät :) Minun nimeni on Pekka Marin ja olen kotoisin Ivalosta, ihan paljasjalkainen ivalolainen ja tällaisena myös pysyn. Seuramme Tanssiseura Heinäkengät ry liittyi pari vuotta sitten kansantanssiliiton jäseneksi ja olemme olleet jäsenyydestä iloisia vaikkemme ole sitä vielä paljoa voineet hyödyntää. Mutta täältä me vielä tulemme. Minua pyydettiin kertomaan jotain Suomen pohjoisimmasta tanssiseurasta vaikka joissain papereissa olemme esiintyneet "tanhuseurana". Mutta olemme tanssiseura ja harrastamme myös kansantansseja jonkin verran. Tänä syksynä on tarkoitus aloittaa laajemmin tutustuminen kansantansseihin, jos vain saamme jonkun ohjaamaan ja opettamaan meitä. Meidän seuramme tavoitteena on edistää ja kehittä Inarilaista tanssi- ja liikuntaharrastusta, kohottaa kuntoa ja virkistää mieltä. Toiminnallisena tavoitteena järjestää tanssiharjoituksia sekä erilaisia viikonlopputapahtumia, tanssikursseja ja -leirejä myös ulkopuolisten ammattiopettajien johdolla. Tutuiksi tulleita tapahtumia ovat jo huhtikuinen Lumilattarit-tapahtuma ja syyskuinen Tunturitanssii-tapahtuma Saariselän Tunturihotellissa. Tapahtumat ovat saaneet osakseen paljon kiitosta ja ne ovat löytäneet paikkansa ja vakiintuneet. Viimeisin järjestämämme tapahtuma oli tänä kesänä pidetty Inari- Lapin viikkotapahtuma. Se pidettiin yhteistyössä Inarin kunnan kulttuuritoimen ja mukaan kutsuttujen yritysten, yhdistysten ja muiden toimijoiden kanssa. Tapahtuman tarkoituksena oli saada merkittävä kesätapahtuma Inarin kuntaan ja erityisesti Ivalon taajama-alueelle. Tapahtuma sai tosi hyvän vastaanoton, tosin vasta kun tapahtuma oli ohi. Ennakkoluulot ja talkootyöt aiheuttivat aluksi päänvaivaa, mutta homma hoidettiin mallikkaasti ja mukana olleet talkoolaiset ja järjestäjät saivat ansaitun kiitoksen tapahtumasta. Savottaperinne Nellimissä, kyläjuhlat Sevetissä ja Koppelossa sekä tapahtumat Ivalossa tanssikursseineen ja tanssikilpailuineen, puhumattakaan paikallisesta tanssiorkesterista Yöntaiasta ja paikalle tilatusta Helmenkalastajat-orkesterista, Marco Bjuströmistä ja kaikista tanssiopettajista suomesta, ruotsista ja norjasta. Aivan valtaisa kiitos heille kaikille.

6 Leikkimielinen tanssikilpailu, "Tanssaa ko Inarin Väärtien kanssa" tapahtuma keräsi n 200m2 telttaan alun 700 henkeä katselemaan paikallisten kunnan vaikuttajien tanssitaitoa, seuramme jäsenten toimiessa vastapareina, ja Marco Bjuströmiä, joka juonsi tilaisuuden aivan mahtavalla ammattitaidolla kuten olemme tv:stä saaneet niin monet kerrat todeta. Tapahtuma järjestettiin 24.7, jonka jälkeen alkoivat mahtavat tanssit Helmenkalastajien tahtiin. Tapahtuman yhteistyökumppaneita olivat Suomen seuratanssiliitto, tanssiopettajat Suomesta, Ruotsista ja Norjasta, Tanssiseura Menomono Kittilästä, Sodankylän Seuratanssijat, Norjalaiset tanssiseurat: Pasvikringen ja Sør- Varanger leikarring, Ruotsalainen tanssiseura Pajalasta ja Inarin kunta. Tanssiopettajina oli Juhani Tahvanainen, Maija Astikainen, Tommi ja Pirjo Koivula, Per Arne Castren Norjasta ja Mats Lundqvist Ruotsista. Mukana tapahtumassa oli paikallisia kuoroja ja näytelmäryhmäläisiä, Ivalon Pelimannit, Metsähallitus ja Nellimin kyläyhdistys. Tanssitapahtumalla pyrittiin luomaan edellytyksiä pohjoismaisen tanssikulttuurin levittämiseen ja lähentämiseen erityisesti Pohjoisimman-Lapin, Pohjois-Ruotsin ja Pohjois-Norjan alueilla. Vuoden 2010 valmistelut on jo aloitettu ja niitä jatketaan syksyn ja kevään aikana. Ehkä ensi kesänä nähtäisiin myös jo kansantanssiesityksiä, kuka tietää. Seuramme hallituksen puheenjohtajana on alusta asti toiminut Lauri Wesslin, itse olen nyt toista vuotta mukana sihteerinä, rahastonhoitajana toimii Ritva Marin, vpj,nä ja ohjaajana, itseni lisäksi, toimii Marja-Liisa Hipeli, joka on myös perehtynyt lastenohjaukseen ja kansantansseihin. Muita jäseniä ovat Tarmo Mansikka-Aho, Sirkka Keskitalo ja varalla Hannele Heinonen. Seuramme perustettiin ja jo tammikuussa 2005 järjestettiin ensimmäiset tanssikurssit Ivalossa. Se oli alku ja loppua ei ole näkyvissä, ainakaan vielä. Jäseniä tällä hetkellä on 108 maksanutta jäsentä ympäri Suomea ja kesän tapahtumien jälkeen on tullut paljon palautetta halukkaista jäsenistä ja mukaan tulijoista. Otamme mielellämme mukaan kaiken karvaisia tallaajia, ikään ja rotuun katsomatta. Tanssiseura Heinäkengät aloitti pohjoismaisen yhteistyön tanssin osalta Norjan kanssa v Yhteistyö on käsittänyt yhteisiä tanssitapahtumia ja esiintymisiä sekä Norjassa että Suomessa. Tätä samaa yhteistyötä on tehnyt myös Kittilässä sijaitseva Tanssiseura Meno Mono ja Pohjois-Ruotsin Pajalan tanssiseura. Pari - ja tanssiliikunnan kehittäminen ja ylläpitäminen on edelleen tärkeä osa suomalaista kulttuuria myös muissa Pohjoismaissa. Esimerkiksi Ruotsissa asuville ruotsinsuomalaisille ja rajan läheisyydessä asuville, seuratanssilla ja tanssimusiikilla on tärkeä osa suomalaisen identiteetin rakentamisessa ja säilyttämisessä. Yhteistyön tarkoituksena on ollut viedä suomalaista lavantanssikulttuuria eteenpäin ja samalla tuoda esille myös uusia tanssilajeja, mitä ei kaikissa osallistujamaissa ole ennen harrastettu. Meidän iloiseen ja toimivaan seuraamme toivotamme kaikki Kansantanssin Ystävät ilolla mukaan. Toivottavasti voimme tehdä yhteistyötä myös teidän kanssamme ja tavata tanssien merkeissä :) Mukavaa syksyä toivottaen omasta ja Tanssiseura Heinäkenkien puolesta! Pekka Marin 6 HAASTE Kaikilla Tanhuviestiin kirjoittaneilla yhdistyksillä on mahdollista haastaa mukaan jokin toinen kansantanssijärjestö, jonka kuulumisia he - ja me kaikki - haluamme kuulla. Yllä Heinäkengät Ivalossa vastaa Vantaan kansanperinteen ystävien haasteeseen ja haastaa seuraavaksi mukaan Kaleva tanhuryhmän / Kaleva Folk Dancers, Sydneystä, Australiasta. Haasteeseen voi vastata kirjoittamalla Tanhuviestiin yhdistyksensä konserteista, matkoista, ryhmistä, henkilöistä tai mistä tahansa muusta.

7 7 LAHDEN NORDLEK LUOVUTTI VETOVASTUUN NORJAN STEINKJERILLE Lahdessa järjestetyillä NORDLEK juhlilla kävi 2300 Pohjoismaista vierasta. Ulkosuomalaisista kaukaisin juhlavieras saapui Havaijilta. Lauantain pääjuhla keräsi sateestakin huolimatta noin 2500 katsojaa Lahden urheilukeskuksen stadionille. Tapahtuman aikana myytiin 9848 ruoka-annosta ja kansainvälisten vieraiden viihtymisestä Lahdessa vastasi 250 hengen talkoojoukko. - Tämä kokemuksen jälkeen folkloreväki uskaltaa Lahden seudullakin ottaa uusia haasteita vastaan. Yhteistyökuviot ovat sen verran vankat, että uusia yhteistyömahdollisuuksia syntyy, NORDLEK 2009 pääsihteeri Aimo Hentinen kertoo. Hentinen toivoo, että juhlien myötä erilaisten folkloreharrastajien määrä kasvaisi Lahden seudulla ja haluaisivat samaistua tanssin ja musiikin tuomaan iloon. - Tämä harrastus kumpuaa omista juurista. Kansantanssi on myös hyvä liikuntamuoto. Sen todistavat myös NORDLEK-juhlan varttuneemmat tanssijat. Pohjoismainen tanssikulttuurin koko kirjo oli monipuolisesti esillä pääjuhlassa. - Siksi NORDLEK-aate on kantanut, että kulttuuritausta on ollut meillä yhteinen Pohjoismaissa. NORDLEK - vieraat ovat suitsuttaneet järjestelyjä. Lähes kaikki heistä lähtivät tyytyväisenä kotimatkalle. - Lahti Halli oli NORDLEKin sydän. Se soveltui loistavasti näin isoon tapahtumaan. Mieltäni lämmittivät myös onnistuneet kulkueet ja tunnelmalliset pelimannitanssit Lahti Hallin sykkeessä. Folklore Suomi Finland ry:n puheenjohtaja Esa Vilhonen oli myös tyytyväinen Lahden NORDLEK - juhlaan. - Lahdessa nähtiin hyviä ja laadukkaita konsertteja. Havaitsin myös tiivistä tunnelmaa tanssilattialla, olipa kyse sitten opetuksesta tai tanssikurssista. Voidaankin todeta, että NORDLEK 2009 oli sosiaalisen tanssin juhla. NORDLEK-juhlat Norjassa 2012 Steinkjerin kaupunki Keski-Norjassa järjestää seuraavan NORDLEKin kolmen vuoden päästä. Lahdessa vierailivat myös seuraavien NORDLEK juhlien organisaattorit Norjasta. Endre Kleiveland ja Johan Einar Bjeskem (kuvassa Aimo Hentisen ja Eivor Wallinvirran kanssa) olivat Lahdessa tarkkailemassa sitä, miten juhlat hoidetaan ammattitaitoisesti ja hyvällä sykkeellä.

8 - Meidän täytyy luoda hyvä ilmapiiri koko organisaatioon. Lahdessa kaikki tapahtuma- ja majapaikat olivat todella kompaktisti yhdessä. Aion myös tilata tuleville juhlille yhtä loistavan sään, mitä Lahdessa oli, Bjeskem kertoo. 8 Endre Kleiveland sanoo, että heidän yksi tärkeimpiä tehtäviä on houkutella erityisesti nuoria harrastajia seuraaville NORDLEKjuhlille. - Meidän on kehitettävä NORDLEKiä siten, että toimintamme vetoaa enemmän nuoriin. Molemmat miehet ovat sitä mieltä, että Norjan Euroviisu voitto tuo uusia harrastajia folkmusiikin ja tanssin pariin. - Harrastajamäärät kasvavat Norjassa tasaisesti ja uskomme, että tämä hyvä noste jatkuu myös meidän tulevien NORDLEK juhlien yli. Aimo Hentinen NORDLEK juhlan pääsihteeri NORDLEKILLA VETOVOIMAA ULKOMAILLAKIN Purpurit-tanhuryhmä Kanadasta oli Suomessa kolmannen kerran vuoden 1992 Juuret Suomessa - tapahtuman jälkeen. Melkein kaikilla ryhmän jäsenillä on jonkinlainen perinteellinen yhteys Suomeen, joten suomalaisuus ja sen kulttuurin jatko ja ylläpito on heille tärkeä tavoite. Varoja matkaa varten oli kerätty jo vuosia ja lisäkannatusta antoivat Vancouver Finlandia Club ja Suomi Seura. Mahdollisuus osallistua Lahden NORDLEK juhlaan tarkoitti, että kansantanssitieto etenee taas jonkun asteen verran Kanadassa. Vancouverin seurat ovat isäntänä muille kanadansuomalaisille vuonna 2011, kun jokavuotiset ns. Suurjuhlat pidetään lännessä. Silloin Purpurit pääsevät mukaan musiikkiohjelman suunnitteluun, joten vierailu Lahdessa oli ajankohtainen ja innoittava. Yhteensä 18 jäsentä lähti matkaan: 15 tanssijaa, 1 pelimanni, 1 kameramies ja yksi narikkalady jonka velvollisuutena oli muitten omaisuus silloin kun he olivat harjoituksissa tai kentällä esiintymässä. Jokainen osallistui joko tanssi-, musiikki-, tai käsityökursseihin ja niistä löytyi paljon aineistoa tuleviin esityksiin Kanadassa. Suomi Soi ja Tanssii -konsertti Lahden Sibeliustalolla oli yksi matkan kohokohdista. Jospa saisimme sen ohjelmiston kokonaisuudessaan Kanadaan!

9 Purpurit olivat myös hyväntahdonlähettiläitä. Heinäkuun ensimmäinen päivä on Kanadan kansallispäivä, joten kaikki ryhmän jäsenet pukeutuivat johonkin määrin valkopunaisiin asuihin. Heillä oli mukana pinssejä, joita jaettiin ympäri kaupunkia ihan ventovieraillekin ja toivotettiin kaikki tervetulleiksi ensi talven olympiakisoihin Vancouverissa. Nordlekissa oli myös mahdollisuus tavata entisiä opettajia ja ystäviä, kuten mm. Pekka Pentikäinen ja Antti Savilampi, jotka ovat käyneet Kanadassa useamman kerran. Kylläpä viisi päivää voi tehdä ison eron sään suhteen. Siniset taivaat ja lauhkeat asteikot suosivat avajaisia, mutta loppujuhlia Lahden Urheilukeskuksessa uhkasivat mustat sadepilvet heti alkuillasta. Lämpöasteikot putosivat kiivaasti ja siihen mennessä kun suomalaiset viimeisenä olivat valmiita esiintymään, satoi vettä ja lämpötila oli 9 astetta. Purpurit olivat varustautuneet läpinäkyvillä sadeviitoilla ja yrittivät värjötellä tiiviisti kentälle kutsua odotellessa. Siinä vaiheessa virallinen toimitsijatyyppi kävi huomauttamassa että "suomalaisethan eivät sitten esiinny sadetakeissa". Sisua kysyttiin. Sadetakit karsittiin pois. Ja kanadalaiset marssivat selkäsuorana pirteästi paikoilleen, ylpeänä suomalaisuudestaan ja perinteellisestä sisustaan. Raija Orava Purpurit, Kanada 9 PENEDON SUOMALAISEN SIIRTOKUNNAN 80-VUOTISJUHLA Turun Kansantanssin Ystävien ryhmä oli kutsuttu esiintymään Brasiliaan Penedon suomalaisen siirtokunnan 80-vuotisjuhlille Niinpä yhdistyksemme 26 henkilön ryhmä matkusti Brasiliaan juhlistamaan Penedon Kansantanssijoiden kanssa siirtokunnan 80-vuotisjuhlaa. Siirtokunnan perinnettä ylläpitävä Penedon Suomi-seura (Clube Finlândia) järjesti merkkivuoden kunniaksi kahdeksan päivää kestävät juhlallisuudet. Penedon 80-vuotisjuhlallisuuksien tavoitteena oli esitellä Suomea näyttävästi ja ainutkertaisella tavalla Brasiliassa. Juhlavuoden tapahtumat peilaavat luonnollisesti historiaan, mutta tavoitteena on tuoda esille myös tämän päivän monipuolinen, kehittyvä, matkailullinen ja kulttuuritapahtumien Suomi. Päivien aikana kisattiin mm. kännykän heitossa ja akan kannossa. Turun Kansantanssin Ystävien ryhmä matkasi jo neljättä kertaa Penedoon juhlimaan siirtokunnan syntymäpäiviä. Ryhmämme ovat olleet siirtokunnan 65-, 70-, 75- ja nyt 80 - vuotisjuhlilla. Eli joka viides vuosi olemme lähettäneet esiintyvän ryhmän kauniiseen ja lämpimään Brasiliaan. Yhdistyksemme kolme jäsentä ovat olleet joka kerta mukana. Olemme nähneet siirtokunnan vaiheita 20-vuoden ajalta. Monia hyviä ystävyyssiteitä on solmittu ja niitä on vaalittu vieraillen ja kirjoitellen. Penedon kansantanssiryhmät ovat myös vierailleet Turussa. Brasiliassa arvostetaan suomalaista kansantanssia ja perinnettä. Penedossa on aina vaalittu suomalaista kansantanssiperinnettä. Siellä toimii oma tanssiryhmä. Suomalaiset kansantanssiryhmät ovat aina olleet tervetulleita vierailulle Penedoon. Penedon juhlilla tarjottiin monipuolista ohjelmaa. Naantalista oli mukana puhallinorkesteri ja Helsingistä tuli toiseksi viikonlopuiksi sambaryhmä. Me esiinnyimme joka päivä klubilla.

10 Myös paikalliset kansantanssiryhmät tanssivat klubi-illoissa. Penedon Kansantanssijoiden esitys-kokonaisuudessa on tukkilaisten tanssi (kuvassa alla). Brasilialaisille piti kuvin kertoa, mitä tukkilaisuus on. Penedon juhlasta vastasi toimikunta. Meidän ohjelmaa hoiti Luis Henrique Alves. Matkaa järjestäminen aloitettiin runsas vuosi ennen tapahtumaa. Matkaohjelmistomme koostui 30 suomalaisesta tanssista. Ennen matkaa järjestimme 1.3. matkaohjelmistokonsertin "Jalalla koreasti". Konsertissa vieraili PRO-ryhmämme esittäen valtakunnalliseen luokitteluun valmistetun ohjelmakokonaisuuden. Matkamme alussa vietimme viisi päivää Riossa. Kapusimme Kristus-patsaalle ja Sokeritopalle. Hotellimme sijaitsi Cobacabanan välittömässä läheisyydessä. Cobacabanan rantahietikolla paistatimme päivää ja nautimme meren aalloista. Ihastelimme Rioa myös mereltä ja vietimme iltaa mm. Cobacabanalla sijaitsevassa ihastuttavassa ja ihmeellisessä Marjus-ravintolassa. Sternin jalokiviä käytiin ihailemassa. Muutamat ostivatkin upeita koruja. Riossa meitä opasti Maija Vartia. 10 Penedossa meidät vastaanotettiin sydämellisesti. Majoituimme pieniin ihaniin mökkeihin. Tulopäivänä nautimme maukasta ateriaa. Seuraavana päivänä osallistuimme juhlien avajaisiin. Suunnittelimme menevämme kulkueena klubille, mutta sade järjesti suunnitelmamme uusiksi. Juhlan alussa nostettiin Brasilian ja Suomen liput paikallisen soittokunnan tahdissa. Suurlähettiläs Ilpo Manninen osallistui Penedo 80 anos -juhlan avajaisiin. Avajaisissa oli lämminhenkinen tunnelma ja runsaasti Suomesta kiinnostunutta yleisöä. Pääjuhla vietettiin lauantai-iltana. Illan päätteeksi alkoi yleinen tanssi. Sunnuntaina osallistuimme jumalanpalvelukseen. Samalla vietettiin Soile Viitaniemen lasten kastejuhlaa. Viikolla ryhmämme esiintyi joka ilta klubilla. Päivällä teimme retken Itatiaian sademetsään, vierailimme Penedon suomalaisten luona ja nautimme lämmöstä ja auringosta. Haluamme kiittää Hannele Leppänevaa matkajärjestelyistä. Inga ja Eeva Hohenthal avustivat meitä vierailumme aikana moninaisissa asioissa ja tarjosivat vieraanvaraisuutta. Ystävämme Hilkka kutsui meidät ikimuistoiselle päiväkahville kotiinsa. Inkeri Laaksonen avusti tanssijoita, kun lihakset olivat jumissa. Brasilia on maailman 5. suurin valtio sekä pinta-alaltaan, että asukasluvultaan. Brasilia on pinta-alaltaan 25 kertaa Suomen pinta-ala. Vuonna 1927 matkusti Toivo Uusikallio Brasiliaan ja perusti "Ihanneyhdyskunnan" siirtokunnan Penedoon, mikä sijaitsee Rio de Janeirosta 150 km etelään São Pauloon johtavan tien varrella. Suomessa vallinneen 1930-luvun laman ja sodan vuoksi siirtokunta sai lisää asukkaita. Alun perin tiukkoja kasvissyönti- ja muita sääntöjä jouduttiin pakon edessä lieventämään. Alkuaikoina myös tanssi oli kielletty, mutta kielto kumottiin, ja perinteiset lauantaitanssit alkoivat Suomi Clubilla. Penedo on nykyään vilkas Rion ja São Paulon väestön matkailukohde luvulla Penedoon valmistui Pikku Suomi eli

11 Joulupukinmaan. Suunnittelijana toimi Alva Fagerlande ja suunnittelussa hän otti mallia Raumasta ja taloista rakennettiin harjakattoisia puutaloja, jotka oikeasti ovat sementistä. Joulupukinmaa vetää vuosittain tuhansia brasilialaisia vieraita. Penedossa voi myös käväistä Dona Evan Suomi-museossa. Museon aineisto on koottu suomalaisten lahjoittamista esineistä. Yhdistyksemme on vierailujen aikana lahjoittanut museon kokoelmiin mm. kansallispukuisia nukkeja ja suomalaisia rahoja. Leena Aho Kuvat: Seppo Mäkelä 11 LOHJANSEUDUN TANHUUJAT ITÄ-KARJALASSA Lohjanseudun Tanhuujat oli kutsuttu vierailulle Itä-Karjalaan, erityisenä teemana Suguvastavundu-festivaali, jonka avajaisissa lohjalaiset ovat kuvassa lavalla, ja Tuomikuoron 50-vuotisjuhla. Teimme matkan Karjalaan yhdessä Nummi-Pusulan Tanhuujien kanssa ja joukossa oli myös harrastajia pääkaupunkiseudulta ja Porvoosta. Soitoista huolehtivat Nummi-Pusulan pelimannit yhdessä Nilsbyn pelimannien Jukan ja Samin kanssa. Vahvistukseksi olimme saaneet Karhulasta Tarjan ja Maurin. Mari ja Tarja huolehtivat enimmäkseen laulujen esittämisestä, jossa hommassa heitä avusti Riitta ja jotkut tanssijat ehtiessään. Lähdimme matkalle Vihdin Liikenteen bussilla kuljettajana toimi Saarenmaan Raivo. Kokosimme turhankin suuren porukan matkaan, sillä emme ole miljonäärejä. Vahvuutemme oli 29 + kuljettaja = 30 henkeä, joista kaikki osallistuivat jotenkin toimintaan. Ylitimme rajan Wärtsilässä, jossa sattui ensimmäinen kommellus. Naiset olivat keränneet mukaan viemisiksi 40 laatikollista matonkuteita ja vähän käytettyjä vaatteita, joten bussin tavaratila oli aivan täynnä. Nämä viemiset oli tarkoitettu Thsalnan käsityökeskukselle, jossa ahkerat mummot kutovat niistä mattoja tai muuta tarpeellista. Seija ja Eilat ym. järjestelijät uskoivat viennin onnistuvan, koska näin oli menetelty ennenkin. Nyt kuitenkin tullimiehet ilmoittivat, että on tullut uusi määräys Moskovasta. He eivät saa päästää sellaista lastia läpi, vaan tavarat on purettava ja jätettävä tulliin tuhottavaksi. Seija keksi ehdottaa, että viemme laatikot Jänisjoen Tuville säilytettäväksi ja siihen tullimiehet suostuivat. Sortavala oli jonkinlaisessa alennustilassa. Kehitys ei ollut vielä ehtinyt sinne asti. Heti laiturin vierellä tapasimme yritteliään kartanmyyjän, joka selkeällä suomenkielellä myyskenteli Valamon karttoja. Huomasin kauppatapojen siistiytyneen siitä, kun Neuvostoliiton aikaiset rahan vaihtajat ovat joutuneet luopumaan bisneksestä. Ne ajat ovat jo joutuneet historiaan. Valamon lautta oli tukeva ja turvallisen tuntuinen pikkulaiva, jossa oli ihan hyvä matkustaa. Laatokka oli miltei peilityyni. Se antoi ihan lomafiilikset. Saavuimme ensimmäiseen etappiimme Uuteen Jerusalemiin, jossa meidät otti vastaan oppaamme Elena. Hän esitelmöi Valamosta ja sen vaiheista mainiten myös Uuden Valamon sekä yhteistyön heidän kanssaan.

12 Elena kertoi Valamon loiston ajasta ja sen laajasta elintarvikkeiden tuotannosta. Kävimme katsomassa Valamon hedelmätarhaa, jossa huomioni kiintyi leikkaamattomiin omenapuihin. Ilmeisesti luostari ei vielä ollut saanut pätevää puutarhurimunkkia. Nykyisin Valamossa on yli 100 asukasta ja luostarielämä on alkanut elpyä. Entisöintityöt ovat kuitenkin vielä kesken. Valamosta on muodostumassa oikea runsauden sarvi Karjalalle ja koko Venäjälle. Elena kertoi luostarin alennustilan ajoista aivan avoimesti. Mieleen jäi kirkko, joka oli toiminut pesulana ja ylempi osa tanssilavana. Tämän jälkeen kävimme ruokailemassa. Teimme kierroksen puistossa, jonka paikat oli nimetty pyhän maan paikkojen mukaisesti. Mainitsen esim. Getsemanen puiston ja skiitan. Palailimme hiljakseen lauttarantaan ja seurasimme puistoon asettuneita matkamuistokauppiaita. Siellä oli ilmeisesti päivittäiset markkinat. Ostin Jumalanäidin ikonin. Se oli kyllä kaunis. Hinta oli 30. Huomasin eurojen palanneen halutuksi maksuvaluutaksi. Siirryimme lautalla ihmettelemään pääluostaria, joka alkoi olla jo kunnossa. Kuuntelimme munkkien konsertin Pietarin ja Paavalin kirkossa. Siirryimme sieltä ihailemaan Kristuksen Kirkastuksen kirkkoa. Tämä kirkko on rakennettu todelliseksi Jumalan ylistykseksi lehtikullalla päällystettyine kupoleineen. Sen ikonostaasi on todella kaunis huikeine ikoneineen. Palasimme lautalla Sortavalaan ja siirryimme bussilla Prääsään. Yövyimme vielä keskeneräisessä mökkikylässä, joka oli siirretty järven toiselle puolelle edellisestä vierailustamme. Mökkikylän tiellä oli bussi todella kovilla. Heräsimme aamulla aikaisin ja lähdimme ajelemaan kohti Petroskoita. Tämä oli kolmas matkapäivämme ja viimeinen varsinainen lomapäivämme. Ajoimme suoraan Kizhin saaren lauttojen laiturille ja astuimme laivaan. Tällöin meitä vähän ihmetytti, kun lähtö alkoi pitkittyä, vaikka sää Petroskoissa oli mitä parhain. Ihmettelyymme sitten ilmoitettiin, että matkalla on sumurintama, joka estää turvallisen navigoinnin. Lähtömme myöhästyi jo silloin puoli tuntia. Kapteeni kuitenkin päätti lähteä matkaan, koska Kizhin saarella oli aurinkoinen sää. Pääsimme ajamaan lähes perille, kun sitten törmäsimme tähän merisavurintamaan ja silloin eteneminen tyssäsi. Lilluimme siinä sumupilvessä näkemättä juuri mitään aina siihen asti, kunnes Pietarista saapui suurempi risteilyalus, jonka vanavedessä pääsimme etenemään sumupilven läpi. Matkamme oli kestänyt lähes 3 tuntia, kun se normaalisti kestää vain tunti viisitoista minuuttia. Nyt olimme siis myöhässä, joten joudumme lyhentämään kierrosta saarella. 12 Sinne tullessa katseeni kohdistui rakennustelineisiin ja pääkirkon kupoleihin. Kaksi kupolia kiilteli kullanvärisenä, joten oletin niitä kullattavan. Rannassa sitten oppaamme kertoi, että haapapaanut uutena kiiltävät kullanvärisinä ja aika sitten muuttaa niiden värin hopean hohtoiseksi. Tämä oli uusi asia minulle. Tapana oli rakentaa kirkkoja kokonainen ryhmä. Kizissä ryhmän muodostivat Kristuksen Kirkastuksen 22- kupolinen kirkko vuodelta 1714, Pyhän Neitsyen esirukouksen kirkko v ja telttakattoinen kellotapuli muodostavat sopusointuisen kirkkoryhmän. Pyhän Neitsyen kirkkoon pääsimme sisälle tutustumaan sen ikoneihin ja rakenteisiin. Pääsimme vilkaisemaan myös saunaa ja saaren venemallia sekä varakkaan talonpojan taloa sisustuksineen. Kierroksemme jäi hyvin pikaiseksi, koska matkamme oli kestänyt niin kauan, mutta saimme kuitenkin selvän kuvan museoalueesta rakennuksineen. Tähän loppui meidän turistina matkustamisvaiheemme. Siirryimme ihan virallisesti Prääsän piirin ja kulttuuriosaston johtajan Veera Ivanovan vieraiksi. Heti aamulla meitä saapui ohjaamaan nuori ja osaava opas. Hän vei meidät aamiaiselle Kahvila Transitiin. Täällä hommat hoituivat erittäin sujuvasti, vaikka meitä taisi olla syömässä kaksikin bussillista ihmisiä. Aamiainen oli runsas ja jopa niin rakennettu, että meikäläinen keliaakikkokin tuli hyvin ravituksi.

13 13 Tämän jälkeen osallistuimme suomalais-ugrilaisten kansojen festivaaliin "Suguvastavundu ", joka pidettiin kesäkuuta 2009 Karjalassa. Festivaalin avajaiset pidettiin Prääsässä, seuraavat esitykset olivat Grosnaserossa, Kindasovossa (kuvassa) olimme vain vieraina ja festivaali päättyi Käkimäellä. Ukkonen ja sade lopettivat esitykset kesken. Sieltä matkustimme Tsalnaan syömään, tutustumaan Galina Hanenkon pitämään käsityö- keskukseen ja odottamaan Tuomikuoron 50-vuotisjuhlaa. Tarkastellaan tässä lopuksi Tuomikuoron 50-vuotisjuhlaa. Virallinen juhla pidettiin Prääsän kulttuuritalolla, jossa oli edustaja myös Karjalan hallituksesta, Prääsän piiristä ja paljon muitakin Karjalan kulttuurivaikuttajia. Pitkä sitkeä laulu-ura oli siis huomattu ja asiallisesti arvostettu. Voin vain todeta, että on suoranainen ihme, että yhtymä pystyy toimimaan näin pitkän ajan ja on edelleen toimiva. Nämä rohkeat heleä-ääniset naiset ovat kuitenkin näin tehneet ja kuoro on täydentänyt itseään aina, kun joku on kuoloon nukkunut. Täytyy vain toivoa myönteisiä tuulia ja menestystä upealle naiskuorolle ja sen johtajalle Galina Hanenkolle. Minusta he tekevät upeiden laulujensa ohella myös arvokasta kulttuurityötä kieliasioiden parissa. Eikä siitä hyvästä kielitaidosta liene ollut ainakaan haittaa näille Tsalnan tytöille. He ovat nuoruudessaan osallistuneet Tuomikuoroon, esim. Lohjan Eila ja Mynämäen mieskuoron johtaja Kristiina. Erinomaisia naisia. Sanoisin heitä ihan upeiksi. Eila kertoi, että ainakin Tsalnassa he saivat opetusta myös suomenkielessä vapaaehtoisena aineena. Oli hienoa huomata, että tätä heleä-äänistä naiskuoroa oli onnittelemassa suomalainen mieskuoro, jota johti Kristiina, upea nuori nainen, entinen Tuomikuoron jäsen. Tuomikuoro tulee Suomeen Nummi-Pusulan Tanhuujien kutsumana tänä vuonna elokuun alkupäivinä. Taisto Tolvanen Lohjanseudun Tanhuujien jäsen KUKA IHMEEN LISSU? Nykyisenä aikana, kun lama on päällä, yritykset ulkoistavat toimintojaan. Pyritään parempaan tehokkuuteen siellä missä olisi jotain saatava aikaan. Kansantanssialalla on aloitettu keskustelut yhteistyön tiivistämisestä Setlementtinuorten ja Suomalaisen Kansantanssin Ystävien välillä, aloittaen mahdollisista yhteisistä katselmuksista. Mutta yhteistyötä on ollut aikaisemminkin, tosin ei virallisesti liittojen välillä, vaan yhteistyöhaluisten ja kansan-tanssista kiinnostuneiden ihmisten kesken mitään väriä tunnustamatta. Kun vuosikymmeniä mukana olleet muistelevat entisiä aikoja ja puheessa vilahtaa Lissu, joka teki sitä ja tätä ja Lissu oli siellä ja täällä, nuoremmat ihmettelevät, kenestä oikein on kysymys. Tässä tulee vähän tietoa Liisa Laaksosesta. Liisa Laaksonen kävi syntymässä Kemissä Ajat olivat ankeat, ja perhe muutti Tampereelle Lissun ollessa 3-vuotias. Isän ja äidin lisäksi perheeseen kuului 5 ½ vuotta nuorempi veli. Perheessä laulettiin aina. Äiti oli kätevä käsistään ja isä toimi aluksi mekaanikkona autokoritehtaalla. Myöhemmin hänet muistetaan tunnustusta saaneena

14 valokuvaajana. Kouluaikana Lissu ajan tavan mukaan oppi pihaleikit. Koulussa oli salaisia hippoja, missä mentiin piirileikkejä. Kaikkihan ne tunsivat siihen aikaan. Tanssimaan opeteltiin tyttöjen kesken salaa. Parhaassa opetteluiässä oli sota-aika ja tanssikielto. Sodan jälkeen Lissu halusi opettajaksi ja haki Heinolaan kouluun. Hän ei päässyt, koska paikat annettiin ensisijaisesti sotaleskille. Hän pääsi Valtionpuhelimeen töihin 8 vuodeksi. Tampereelle perustettiin lastentarhanopettajaopisto, koska opettajista oli pulaa. Lissu haki ja pääsi sinne. Hän oli alkuun Ahjolassa harjoittelijana ja epäpätevänä opettajana, kunnes työura urkeni useissa tamperelaisissa päiväkodeissa eläkkeelle siirtymiseen saakka. Lissu kävi ohjaamassa naisten voimistelua. Ahjolan nuorisotyöntekijä Anida Tevas sattui samaan taloon asumaan ja näki kuinka naapuri kulki tamburiinin kanssa. Hän kysyi, "voisiko neiti Laaksonen tulla ohjaamaan tyttöjen voimistelua Ahjolaan kun edellinen vetäjä oli muuttanut muualle". Vuosi oli Siitä lähti Lissun harrastusura Ahjolassa: Tevas pyysi seuraavana vuonna tyttöleirille ja Rientolan henkisille päiville tyttöryhmän tanhuamaan. Lissu ohjasi ainoat tanssit mitä osasi. Ne olivat muuten Viistoista ja Lantti. Lissu toimi siis kerhonjohtajana. Tyttökerhoissa oli paljon muutakin toimintaa ja tanhut olivat vain yksi osa sitä. Henkisille päiville osallistuttiin ja niissä puolestaan nähtiin runonlausuntaa, laulua ym. Sekaryhmäkin saatiin aikaan, kun poikatyönohjaaja tuli itse poikien kanssa siihen mukaan puoleksi vuodeksi. Vuonna 1957 Turun Henkisiltä päiviltä syntyi idea haastaa muut setlementtien tanhuryhmät "jaloon kilpaan". Näin perustettiin Setlementtien kansantanssipäivät, joista ensimmäiset olivat jo keväällä 1958 ja ovat jatkuneet näihin päiviin asti vuosittaisena tapahtumana. Ensimmäisillä päivillä oli 18 ryhmää, eikä sen alle ole senkään jälkeen menty. Osanottajia on parhaimmillaan ollut 900. Ahjolasta lähti kerran 5 bussia tanhupäiville Järvenpäähän. Lissu oli aiheesta aina vain enemmän kiinnostunut ja kävi Oriveden kurssilla sekä seurasi kansantanssiesityksiä. Lisäopin saamiseksi harkittiin yhteistyötä muiden kansantanssia harrastavien järjestöjen kanssa. Ahjolan kanta oli se, että nuorisoseurat olivat aatemaailmaltaan niin lähellä setlementtiä, että niihin ei ollut järkevää liittyä. Suomalaisen Kansantanssin Ystävät oli puhtaasti kansantanssijärjestö, johon voi liittyä henkilöjäsenenä ja yhdistyksenä, jopa rekisteröimättömänä ryhmänä. Ahjolan ryhmä liittyikin siihen 1961 Lissun voimakkaalla myötävaikutuksella. Tästä alkoi uusi erilainen toiminnan kausi. Ensimmäinen ulkomaanmatka tehtiin Saksaan ja Osloon pohjoismaisille päiville Lissun mukanaoloaikana Ahjola osallistui kaikille Nordlek- esteenä, ryhmiä paikattiin ja oltiin paikkaamassa juhlille ja SKY:n kesäpäiville. Monet muut ulkomaanmatkat tehtiin yhteistyössä muiden ryhmien kanssa. Taustajärjestö ei ollut matkoista kiinnostuneina henkilöinä luvun alussa Aino Minkkinen, Varalan opettaja oli löytänyt SKS:n arkistosta Pälkäneen- Sahalahden purpurin. Se muokattiin esityskuntoon Maija Salon sovittaessa musiikin. Purpurin yhteyteen Tevas-Laaksonen ideoivat hämäläiset pidot. Perinneharrastus laajeni siis ruokapuolellekin. Tevas sai mukaan Ahjolan äitikerhon. Se oli sen aikaista verkostoitumista. Pitoja oli sittemmin monenlaisia. Lissu oli ollut tapakurssilla Rausmaitten ja Kari Pergholmin kanssa. Siitä syntyi idea aloittaa tanhunopettajakoulutus. Työryhmällä Erkki Ala-Könni, Vuokko Kivisaari, Kirsti Sirkkola, Paavo Tamminen ja ilmeisesti Kari Bergholm saatiin koulutus aikaan. Asian takana oli keskusjärjestön lisäksi siis myös Tampereen Ylipiston Kansanperinteen laitos. Koulutus tapahtui Varalassa ja tutkinto on Opetusministeriön hyväksymä. Aisapari Laaksonen-Tevas kiertelivät ympäri Pirkanmaata etsimässä tilkkumalleja alueen kansallispukua varten. Aitoniemen kartanosta löytyi parikin, joista molemmista saatiin suuren vaivan jälkeen hyväksytyt puvut. Ensimmäinen Pirkanmaan puku oli näytillä Tampereen 200- vuotisjuhlilla Monet kutoivat kankaat omiin pukuihinsa, kuten 1974 Tiistairyhmän uusiin esiintymisasuihinkin luvulla kehittyi yhteistyö Viron suuntaan Leigarid-ryhmän ohjaajan Kristjan Toropin kanssa. Viron Vakka on tämän yhteistyön tuloksia. Tanhuvakkahan oli koetanssittu jo joitakin vuosia aikaisemmin. Lissun perinnetietoutta käytettiin myös hyväksi, kun Mannerheimin Lastensuojeluliitto julkaisi Lystiä leikkiä-kirjasen. Lissulla oli sen toimittamisessa osuutensa Maija Salon kanssa. Liisa Laaksosen aloitteesta kansanperinneharrastusta laajennettiin 14

15 15 Ahjolassa myös mm. soitinrakennus-, kanteleensoitto-, tuohityö-, nauha- ja kengänvalmistuskurssein. Hän oli itse aina mukana. Lissu luovutti ryhmänsä ohjaustehtävät Eija-Stiina Paakkaselle keväällä Syitä oli kaksi. Hän koki vaikeana sen, ettei pystynyt ohjaamaan kuin istualtaan eikä pystynyt näyttämään askelikkoja. Eläkeaikakin lähestyi. Ryhmä toimii edelleen. Viimeksi Lissu on ohjannut tanhuja opettajille vuonna Eino R Laaksonen oli aloittanut pienimuotoisen sukututkimuksen. Tästä Lissu jatkoi. 9 vuotta meni päivittäisten kirjastokäyntien parissa. Jälkeenpäin on mietitty, miten Laaksonen sai niin suuret joukot mukaansa. Kuten todettiin, Ahjolassa homma toimi niin, että nuorisosihteeri Tatja Tevas "hoputti" siellä pyöriviä nuoria: "Tuossa on tuommoinen ryhmä, sinä menet sinne ja sinä ohjaat sitä ryhmää" jne. Lissu jatkoi siitä. Lastentarhanopettajan ammatti oli hyvä pohja, tarhantädille ei sanota ei. Se ei tietenkään riitä. Innostus kansanperinteen vaalimiseen, omat taidot, kokemus ja hyvät verkostot saivat aikaan sen, mistä nykypolvet voivat jatkaa. Lapsia tuli paljon mukaan omista tarhalaisista. Ajat ovat muuttuneet ja harrastusten kohteet ovat nyt toisenlaiset. Ehkä se kansanperinnekin tulee taas muotiin. Mitä Lissulle kuuluu nyt? Hän muutti pari vuotta sitten palvelutaloon, kun ajatteli "jos vaikka muisti alkaa pettää". Teimme hänestä haastattelua Lennu Ylänevan johdolla Tätä kävelevää muistihirmua ei ajan hammas vielä pahemmin ole järsinyt. Palvelutalossa on kuulemma paljon toimintaa. Jalat ovat kunnossa, koska Laaksonen oli ollut Lapissa viikon ja kävellyt siellä 25 kilometriä, kertoi Lissu, vajaat 83 vee. Faktatietoa Liisa Laaksosen 40 vuoden kansantanssiurasta on SKIPin arkistossa. Haastattelu ja pino leikekirjoja ovat odottamassa vuoroaan. Esko Kannusmäki VANHAN KANSAN TAIKOJA Syyskuussa suomalaiset viettivät tärkeää juhlapäivää, mikkeliä eli arkkienkeli Mikaelin muistopäivää. Mikaelilla oli itse asiassa melkein kokonainen juhlaviikko, sillä hänen varsinainen muistopäivänsä, arki-mikkeli oli aina Lisäksi juhlittiin Mikkelin lauantaita, sunnuntaita ja maanantaita, jotka sattuivat siis seuraavalle viikonlopulle ja uuden viikon alkuun. Raamatussa Mikael on vainajien saattaja ja taivaallisen sotajoukon päällikkö. Kansan keskuudessa Mikkeliin yhdistettiin paljon maallisempia mutta yhä lailla tärkeitä asioita. Mikkeli oli nimittäin sadonkorjuun päätöspäivä. Sanottiin, että "mikkelistä ämmät pirttiin, nauriit kuoppaan" eli "mikkeli pellot tyhjentää". Vastaavasti karja ja hevoset tuotiin mikkelin aattona sisään kesälaitumiltaan ja niiden suojaksi pitkän talvikauden ajaksi tehtiin kaikenlaisia taikoja. Mikkelinä ratsastettiin kirkkoon niin, että hevosilla oli valkoiset loimet selässä (Savo) tai että ratsastajilla oli satulan asemasta vasta tai pari allansa (Keski-Suomi). Myös paimenet juhlivat mikkelinä mm. sytyttämällä kokkoja, päättyihän heidän pitkä kesäinen työrupeamansa. Itä-Suomessa ja Virossa teurastettiin mikkelinpässi, joka oli jo keväällä valittu "rooliinsa". Sitä ei mm. saanut keritä. Mikkelinä päättyi muidenkin palkollisten työvuosi ja alkoivat ns. runtuviikot, seitsenpäiväinen kausi, jolloin palkollisilla oli vapaata ja siten aikaa tanssia ja ilotella ennen pestin jatkumista uudessa tai vanhassa paikassa. Yleensä palkollisten häätkin ajoitettiin juuri tähän ajanjaksoon. Kustaa Vilkunan Vuotuisen ajantiedon pohjalta Tuulia Taipale

16 16 TANHUVIESTI 50 VUOTTA Jäsenlehtemme Tanhuviesti otti ensimmäiset askeleensa jo 50 vuotta sitten. Vuonna 1958 ilmestyi ensimmäinen numero lehdestä, jolle silloin etsittiin nimeä ja jota kutsuttiin ensin alkuun vain Ystäväksi tai Kansantanssin Ystäväksi. Tanhuviesti julkaisee tämän vuoden aikana otteita vanhoista numeroistaan. Tällä kertaa vuorossa on numero 2/1989, jossa esiteltiin kansallispukuaiheisia postimerkkejä.

17 17 PUVUSTOT YHTEISTYÖHÖN Olen ilahtuneena huomannut, että kansallispukujen suosio myös erilaisissa perhe- ja työpaikan juhlissa tuntuu kasvaneen viime aikoina, siksi usein ainakin meiltä Suomalaisen Kansantanssin Ystävien puvustosta kysellään pukuja myös niihin tarkoituksiin. Usein kysyjät saattavat olla eripuolilta Suomea, jolloin ongelmaksi muodostuu pukujen toimitus varsinkin kiiretilanteissa. Niinpä ehdotankin, että me kaikki SKY:n ja sen jäsenjärjestöjen puvustot verkostoituisimme. Jos siis paikallisella järjestölläsi on oma puvusto, joka lainaa pukuja tarvittaessa myös ulkopuolisille eikä vain oman seuran jäsenille, lähetä siitä perustiedot osoitteeseen puvusto(at)kansantanssinyst.fi. Kerro yhteystiedoistanne, aukiolostanne ja pukuvalikoimastanne. Näin me täällä Helsingissä osaamme paremmin auttaa myös ei-kansantanssijoita sopivien pukujen etsinnässä ja voimme sitä kautta myös entistä ahkerammin viedä pukutietoutta eteenpäin. Muistattehan vastaavasti siellä muissa kunnissa ja kaupungeissa, että jos omasta puvustostanne rahkeet loppuvat esiintymisvaatteiden suhteen, SKY:n puvusto toimittaa mielellään vuokrapukuja postilähetyksinä myös kauemmas Suomessa, kunhan vain postin kulun tarvitsema aika huomioidaan. Ja jäsenjärjestömme tanssijat saavat luonnollisesti jäsenalennuksen puvuistamme. Lue lisää SKY:n puvuston toiminnasta Internet-sivuiltamme kohdasta Puvusto. Kuvassa puvustonhoitaja Tuulia Taipale Koiviston puvussa esittelee Etelä-Pohjanmaan puvun helysolkea toimiston avoimien ovien päivässä Taustalla Ranja Taipale puvustosta ja Hauhon puku. Tuulia Taipale Puvustonhoitaja Kuva: Matti Lankinen

18 18 VIROLAISRYHMÄ ETSII YSTÄVÄÄ Dear Madam/Sirs, We are contacting you to establish friendly relations with a Finnish folklore (dance) group. Our group JUHUKSE was established almost two years ago. Now we can proudly say that we have experience of participating on last Tantsupidu ( held in Tallinn month ago. But in time then we started, most of us did not have much experience in (folk) dance at all. The age of members of our group differ from 25 to 50. Our members represent various professions: we have some doctors, couple of engineers, baker, tailorartisan, border guard, couple of IT and finance employees, entrepreneurs, teacher etc. In spite to our low profile our instructor is fully professional and we do trainings accordingly 1-2 times in week. Notwithstanding our different social background and physical and musical capability we make up nice mixture of society who enjoys the folk dancing hobby and more broadly saying, who are going to extend the activities in this field. In our blog ( we have reflected most of our activities; the primary focus has been on preparation ourselves to the qualification contests to Tantsupidu. Our national clothes are typical to the urban style in beginning of XX century and differ from the typical imagination of Estonian national clothes. However it is still deep summer now, we are making plans for next season. As there will be the second Men's dance festival ( in Rakvere next summer, we'll start preparations for qualification to that festival. As well we are going to go on with dances which were on mood in beginning of last century. Also we continue to learn more on folk traditions and manners and are going to improve our set of clothes and accessories. At current stage we are not ready jet to show up with dance program, but hope that by the spring there will be something to show up as well. But what is more important, we looking forward to find out group of similarly thinking people, who do not hesitate to be a bit crazy enjoying the folk dance and why not, to have some fun and joint activities in future. With best regards, Andres Palumaa Andres.Palumaa(at)fi.ee Juhukse spokesman

19 VUORELMA 100 VUOTTA Helmi Vuorelma Oy on perinteikäs lahtelainen yritys, jolla on 100-vuotinen historia käsi- ja taideteollisuusalalla. Yritys tunnetaan monien sukupolvien ajalta suomalaisten kotien kaunistajana ja värikkäiden kansallispukujen valmistajana. Kaikki alkoi Helmi Vuorelman (os. Kummila) yritteliäisyydestä. Hän valmistui Fredrika Wetterhoffin kotiteollisuuskoulusta ja alkoi kutoa vuokrahuoneessaan keinutuolinmattoja ja kansallispukujen kankaita. Kysynnän laajetessa liike alkoi työllistää ammattilaisia - taitelijoita ja kutojia kodin tekstiilien ja suunnittelua ja kutomista varten. Suomen käsityön museon tuottama näyttely esittelee yrityksen historiaa, perinnettä ja nykypäivää. Esillä on runsaasti muistoja herätteleviä tuotteita eri aikakausilta, kuten täkänöitä, kuultokudoksia, ryijyjä ja kansallispukuja. Vuorelmaan liittyviä muistoja on kerätty myös näyttelyä ja museon arkistoa varten. Muistoja kerätään vielä aina elokuun loppun saakka. Lisätietoja keräyksestä: Kansallispuvun syntymäpäivänä on kansallispukunäytös ja materiaalien myyntitori. Syksyn aikana kuullaan yhteensä kolme luentoa aiheeseen liittyen. Kansallispuvun syntymäpäivänä pidettävä luento aloittaa samalla Kauneimmat kansallispuvut -sarjan. Luentosarjan toteuttavat yhteistyössä Suomen käsityön museo ja Jyväskylän kansalaisopisto. Helmi Vuorelma -luennot siivittävät jakamaan muistoja: Keski-Suomen naisen kansallispuvun historiaa la Tiina Heinonen, KM, artenomi, vaatetuksen opettaja. Luento liittyy kansallispuvun 123-vuotissyntymäpäivään ja Vuorelma 100 -näyttelyyn. Samalla se aloittaa Kauneimmat kansallispuvut -luentosarjan. Neitolinnusta kanavamaisemiin ke Riitta Latvala-Erkkilä, TaM, KteO. Latvala-Erkkilä kertoo, kuinka Helmi Vuorelma Oy:ssä taidetekstiilin suunnittelutyö etenee luonnoksesta valmiiksi tuotteeksi ja edelleen kuluttajalle sopivaksi käsityöpakkaukseksi. Taiteilijalla on käytännönläheinen näkökulma tekstiilisuunnitteluun lähes kahdenkymmenen vuoden ajalta. Helmi Vuorelma - uraauurtava naisyrittäjä 1900-luvun alussa ke Kristiina Vuorelma-Aho, senioriyrittäjä. Helmi Vuorelma oli ensimmäisiä menestyviä naisyrittäjiä Suomessa. Kristiina Vuorelma-Aho kertoo isoäitinsä perustaman yrityksen vaiheista. Luennot Suomen käsityön museossa, Kauppakatu 25. Luentosali, 2. krs. Museoon on kansallispuvun syntymäpäivänä ja luennoille vapaa pääsy. Suomen käsityön museo HAASTE LEIKKIPÄIVÄN VIETTOON Kansanmusiikin ja -tanssin edistämiskeskuksen vuosien teeman, leikkivoiman, mukaisesti leikkivoimatyöryhmä haastaa kaikki mahdolliset tahot järjestämään Lasten oikeuksien viikonloppuna valtakunnallisen leikkiviikonlopun tilaisuuksia eri puolilla Suomea mahdollisimman monella paikkakunnilla: kouluissa, päiväkodeissa, palvelutaloissa, leikkipuistoissa, nuoriseurantaloissa, ihan missä vaan. Suunnitellut leikkitempaukset kootaan kansanmusiikki.fi -sivustolle jo ennakolta, joten nyt kaikki suunnittelemaan omaa leikkitapahtumaa! Leikkipäivänä voi myös järjestää leikkikursseja. Leikittäjä- eli Lettimieskursseja voi myös tilata omalle paikkakunnallesi. Kysy lisää Kansanmusiikin ja -tanssin edistämiskeskuksesta, jos ajatus oman leikittäjäkurssin järjestämisestä tuntuu kiinnostavalta.

20 20 Kättä pidempää Teeman ideoimisesta vastaavaan työryhmään ovat kuuluneet Liisa Helenius, Maija Karhinen- Ilo, Henna Leisiö, Jutta Noponen, Elina Weckström, Hilkka Toivonen-Alastalo, Päivi Ylönen-Viiri sekä Tove Djupsjöbacka, ja he ovat mielellään avuksi teemaan liittyvissä asioissa. Teematyöryhmä on koonnut pilke silmäkulmassa Leikkituvan ABC -vihkosen, joka antaa hyvän avun leikkitupien järjestämiseen. Leikkioppaita löytyy muitakin. Suomen Kansanmusiikkiliitton sivuille putiikkiin ne on koottu yhteen Lasten osastolle. Siellä on muun muassa Suomalaisen Kirjallisuuden Seruan Din din doora, Laululeikkejä, Karjalaisen Nuorisoliiton Hiiren virs ja Hui hui huikkolaan -oppaat sekä Kom ska vi dansa kom skal vi sjunga julkaisijana Finlands Svenska Folkdansring unohtamatta Rauni ja Sakari Riikosen kumppaneineen julkaisemaa Leikkilipasta, tai Vauvan vaakaa, joka sisältää lauluja ja leikkejä vauvaperheille ja Tempoa tenaviin on Kalevan Nuorten Liiton materiaalipaketti ohjaajille. Kyllä näistä pitäisi jo löytyä apua Leikkivoiman toteutukseen. Leikkiohjeita löytyy myös internetistä esimerkiksi Mannerheimin lastensuojeluliito, Suomen Poikien ja Tyttöjen keskuksen tai Saamelaismuseo Siidan sivuilta. Hakukone on tässä oivallinen apuväline. Leikki päivässä pitää lääkärin loitolla! Leikissä on voimaa, leikissä saa käyttää voimaa, leikistä saa voimaa siis leikkivoimaa! Päivi Ylönen-Viiri Kansanmusiikin ja -tanssin edistämiskeskus XV VALTAKUNNALLINEN KANTELEKILPAILU Tampereella kesäkuussa pidetyssä XV Valtakunnallisessa kantelekilpailussa palkittiin useita yhtyeitä. Kilpailun suurin voittaja lienee kuitenkin uudistuva ja yhä laaja-alaisemmaksi käyvä kantelemusiikki. Kilpailun tuomaristo piti tämänvuotisen yhtyekilpailun tasoa korkeana. "Tekninen taito oli erinomainen. Musiikki soi moni-ilmeisenä ja kaikki musiikkilajit olivat mukana. Myös kanteleiden eri mallit ja tyypit olivat edustettuina. Soittajia oli paljon, lähes 300, ja heistä ammattilaisia oli enemmän kuin koskaan", totesi tuomariston puheenjohtaja, professori Hannu Saha kilpailun jälkeen. Kilpailijat soittivat kolmessa eri ikäsarjassa (alle 12-vuotiaat, vuotiaat ja yli 15-vuotiaat) sekä ammattilaissarjassa. Myös kullakin tyylilajilla oli oma sarjansa: mukana oli kansan- ja taidemusiikin sarja ja sekä ns. muun musiikin sarja, jossa kilpailtiin omilla sävellyksillä, sovituksilla ja teoksilla. Vaikutteita muun musiikin sarjassa on muun muassa popista, jazzista ja rockista. Mainettaan monipuolisempi kantele vetää puoleensa yhä enemmän nuoria soittajia. Tästä kertoo myös kilpailun kasvanut osallistujamäärä. Tänä vuonna yhtyekilpailuun ilmoittautui 80 yhtyettä, joista kilpailuihin osallistui ennätysmäärä eli 68 yhtyettä. Neljä vuotta sitten kilpailemassa oli 47 yhtyettä. Kilpailu järjestettiin yhteistyössä Kanteleliiton, Tampereen kaupungin, Tampereen konservatorion ja Pirkanmaan Ammattikorkeakoulun kanssa. Kilpailutapahtumaa sekä oheiskonsertteja rahoittivat Taiteen keskustoimikunta, Alfred Kordelinin yleinen edistys- ja sivistysrahasto sekä Kauko Sorjosen säätiö. Tapahtuman suojelijana oli kulttuuriministeri Stefan Wallin. Tapahtuman kaikki tulokset löytyvät osoitteesta Vilma Timonen Kanteleliiton kilpailun tuottaja