Pohjois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskuksen julkaisusarja 5. Petri Kinnunen Kaisa Kostamo-Pääkkö (toim.) ALUEELLISET HYVINVOINTISTRATEGIAT

Koko: px
Aloita esitys sivulta:

Download "Pohjois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskuksen julkaisusarja 5. Petri Kinnunen Kaisa Kostamo-Pääkkö (toim.) ALUEELLISET HYVINVOINTISTRATEGIAT"

Transkriptio

1 Pohjois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskuksen julkaisusarja 5 Petri Kinnunen Kaisa Kostamo-Pääkkö (toim.) ALUEELLISET HYVINVOINTISTRATEGIAT Pohjois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskus Oulu 2003

2 Julkaisija: Pohjois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskus Pohjois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskus Oulun sosiaalialan osaamiskeskus PL 58, Oulun kaupunki Puh. (08) , fax. (08) Oulun kaupungin painatuskeskus Oulu 2003 ISSN ISBN

3 SISÄLLYS sivu ESIPUHE 1 KOHTI HYVINVOINTISTRATEGIAA 3 Petri Kinnunen ja Jorma Kurkinen HYVINVOINTISTRATEGISEN AJATTELUN MUUTOS 16 Raija Julkunen KUNTIEN HYVINVOINTISTRATEGINEN TYÖ 38 Jorma Kurkinen LAPSI- JA NUORISOPOLIITTISET OHJELMAT 77 Anne Vierelä VANHUSPOLIITTISET OHJELMAT 106 Petri Raasakka HYVINVOINNIN ERILLISOHJELMAT 133 Kaisa Kostamo-Pääkkö MAAKUNNALLISET JA SEUDULLISET HYVINVOINTISTRATEGIAT 156 Petri Kinnunen KIRJALLISUUS 171 LIITELUETTELO 180 LIITTEET 182 KIRJOITTAJAT 216

4

5 1 ESIPUHE Alueiden kehityksen erilaistuminen ja eriarvoistuminen sekä väestöryhmien hyvinvointierojen kasvu ovat vakiintuneet viime vuosien yhteiskunnallisen kehityksen tunnuspiirteiksi. Ristiriitainen ja eriarvoistuva alueellinen kehitys on tullut ongelmalliseksi niin hyvinvoinnin palvelujärjestelmän kuin kansalaistenkin kannalta. Yhtenä keskeisenä yhteiskuntapoliittisena ratkaisuna on nähty alueilla tehtävä hyvinvointistrateginen työ ja ohjelmallinen suunnittelu. Tätä suunnittelutyötä on pyritty vahvistamaan ja tukemaan valtakunnallisen ohjeistuksen avulla. Hyvinvointipolitiikassa alueiden merkitys on korostunut. Samalla alueellisen kehityksen ennustettavuus on heikentynyt ja alueiden toimintaedellytykset erilaistuneet voimakkaasti. Paikallinen, seudullinen ja maakunnallinen hyvinvointipolitiikka on joutunut suurten haasteiden eteen. Alueelliset hyvinvointistrategiat esiselvitys arvioi sitä minkälainen ohjelmatilanne alueilla tällä hetkellä on ja miten alueet ovat vastanneet haasteisiin hyvinvointistrategisella ja ohjelmallisella suunnittelulla? Tehty selvitys koostuu erilaisten hyvinvointipoliittisten strategioiden ja ohjelmien analysoinneista. Artikkelit yhdessä valottavat alueiden ohjelmatyön tilaa ja tuovat ajankohtaista materiaalia tähän keskusteluun. Kiitos sosiaali- ja terveysministeriölle. Selvitys on toteutettu sen rahoituksen turvin. Tutkimusaineiston keräsi vuoden vaihteessa tutkimusapulainen Ari Ropponen. Kiitos hänelle tunnollisesta työstä. Kiitos myös tutkijaryhmälle YTT Petri Kinnunen, YTT Kaisa Kostamo-Pääkkö, FM Jorma Kurkinen, fil.yo Petri Raasakka ja YM Anne Vierelä, jotka yksin ja yhdessä työstivät moni-ilmeisen strategia- ja ohjelma-aineiston. YTT Raija Julkunen ei osallistunut varsinaisesti tutkijaryhmän työskentelyyn, mutta työsti strategiatyötä varten johdantoartikkelin. Tutkijaryhmän työskentelyyn osallistui myös THL Jukka Ohtonen, jo-

6 2 ka kriittisillä kommenteillaan ja perustelluilla näkemyksillään vaikutti selvitystyön etenemiseen ja sisältöön. Hyvinvointistrateginen ohjelmatyö on yhtäaikaisesti sekä oppimis-, toiminta- kuin tutkimusprosessikin. Niin on ollut myös sen arvioiminen. Toivomme tutkimusraporttimme osaltaan edistävän sitä välttämätöntä ohjelmatyötä, jota Suomen eri alueilla parhaillaan tehdään. Tammikuussa 2003 Pohjois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskus

7 3 KOHTI HYVINVOINTISTRATEGIAA Petri Kinnunen & Jorma Kurkinen 1 Hyvinvointistrategisen suunnittelun ajankohtaisuus 2 Tutkimustehtävä 3 Tämänhetkisen hyvinvointipoliittisen ohjelmatyön laajuus 1 HYVINVOINTISTRATEGISEN SUUNNITTELUN AJANKOHTAISUUS Viime vuosina on keskusteltu paljon hyvinvoinnista, hyvinvoinnin valikoivuudesta ja harjoitetusta hyvinvointipolitiikasta. Yhteistä monesti hyvinkin hajanaiselle keskustelulle on ollut se, että sosiaalipoliittisissa rakenteissa on nähty monia uudistumistarpeista. Hyvinvointipoliittisten ratkaisujen painopiste on uudella tavalla siirtynyt paikalliselle ja seudulliselle tasolle luvulle tultaessa kunnat ovat joutuneet ottamaan yhä suurempaa vastuuta hyvinvointipalveluiden toteuttamisesta, useimmiten supistuvin resurssein ja tilanteessa, jossa toimintaympäristöt ovat voimakkaasti erilaistumassa. Yhtenä vastauksena haasteisiin on nähty hyvinvoinnin nostaminen paikallisen suunnittelun keskiöön. Paikallista, seudullista ja maakunnallista hyvinvointipoliittista ohjelmatyötä on pyritty edistämään monin tavoin. Tämän seurauksena on syntynyt lukuisa joukko erilaisia hyvinvointiselontekoja, -ohjelmia ja -strategioita. Valtion keskushallinnon, aluehallinnon ja kuntien suhteen muutos on yksi merkittävä viime vuosikymmenen hallinnollinen muutos. Valtionhallinnossa alkoi 1980-luvun lopulla ja vahvistui 1990-luvulla hallinnon uudistus, jossa valtion normiohjaus- ja valvontajärjestelmää kansalaisten hyvinvoinnin edistämisessä alettiin purkaa ja kuntien itsehallinto vahvistui. Euroopan unioniin liittymisen (1995) ja EU:n ohjelmaperusteisen aluepolitiikan myötä alueiden merkitys myös korostui luvun puolivälissä perustettiin alueelliset maakuntien liitot ja työvoima- ja elinkei-

8 4 nokeskukset. Aluehallinnon uudistuksen edetessä valtion aluehallintorakennetta ohennettiin lääniuudistuksella (1993 ja 1997). Lääninhallitusten merkitys alueellisena toimijana heikkeni suhteessa aikaisempaan ja samalla niiden määrä väheni kahdestatoista viiteen luvulla tuli laman pakottamana valtion ja kuntien työnjakoon ja rahoitukseen uusia paineita. Lama syvensi hallinnon uudelleenjärjestelyyn liittyvää murrosta. Valtionosuusuudistukset (1993 ja 1997) ja osuuksien leikkaukset sekä niihin liittynyt normipurku tulosjohtamisen oppeja noudattaen korosti kuntien asemaa sosiaali- ja terveydenhuollon toteuttajana. Kunnissa ei ollut resursseja, kykyä tai poliittista tahtoa pohtia uusia vastuita ja uutta tilannetta. Osa syynä oli taloudellisen taantuman vaikutus, joka sitoi voimat taloudelliseen sopeuttamiseen. Sosiaali- ja terveysalalla kustannussäästöjä haettiin 1990-luvulla organisatorisilla muutoksilla yhdistämällä toimintoja, yhdistämällä ja vähentämällä virkoja ja toimintayksiköitä sekä uudistamalla palvelurakennetta, muun muassa siirtymällä laitoskeskeisyydestä avopalveluihin luvulla monet ristiriidat ja kehityserot kärjistyivät. Ongelmien hoitamista vaikeuttivat taloudellisen laman seurauksena tulleet uudet ongelmat, kuten massatyöttömyys ja siihen kytkeytyvät toimeentulovaikeudet, lapsiperheiden selviytymisvaikeudet, mielenterveys- ja päihdeongelmat ja muut elämäntilanteiden ennakoimattomuuden seurauksena syntyneet vaikeudet. Ei sen paremmin valtakunnallista kuin paikallistakaan sosiaalipoliittista järjestelmää oltu rakennettu vastaamaan tämän kokoluokan ongelmiin. Joukkotyöttömyys seurausilmiöineen on vain yksi 1990-luvun jättämä haaste kuntien ja sosiaali- ja terveyspolitiikalle. Ihmisten elämäntilanteet ovat erilaistuneet ja erilaistuvat. Kuntia kohtaa valikoiva muuttoliike, ikärakenteen muutokset ja väestön ikääntyminen, kansainvälistyminen, työelämän epävarmuus ja työuupuminen, perherakenteen muutokset, nuorten epävarmuus tulevaisuudesta, syrjäytymisvaarat ja julkisen sektorin supistusvaateet. Samalla sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstöön kohdistuu kasvavia paineita: työn vaatimukset kasvavat henkilöstön ikääntyessä.

9 Sosiaali- ja terveydenhuollon säästöpäätökset, niukkenevat taloudelliset resurssit ja asiantuntemuksen heikentyminen yhtyneenä uusiin haasteisiin ovat antaneet aihetta puhua hyvinvointivaltion kasvun päättymisestä ja sen supistumistrendin alkamisesta. Pelkästä supistumisesta ei kuitenkaan ole kyse, vaan myös kasvua on tapahtunut tietyillä sektorikohtaisilla palvelualueilla. Suomessa hyvinvointivaltion palvelujärjestelmä kesti 1990-luvun laman kohtuullisen hyvin. Kehityksen seurauksena kuitenkin tietyt ryhmät ovat joutuneet eriarvoiseen asemaan ja hyvinvoinnin valikoivuus on tullut selvästi esille alueellisten ja väestöryhmien välisten hyvinvoinnin ja terveyden erojen kasvuna. Huolimatta yhtäläisestä sosiaalipoliittisesta lainsäädännöstä, hyvinvointi on alueellisesti erilaistunut ja eri puolilla maata asuvien kansalaisten yhdenvertaisuus on vaarantunut kuten useissa tutkimuksissa on havaittu. Suurin haaste kunnille on hyvinvointipalveluiden kannalta se, että miten turvata muuttuneet, määrällisesti laajenevat ja laadultaan vaikeutuvat palvelutarpeet vähenevillä resursseilla. Lamasta toipumisen edistyessä, yhteiskunnallisen muutoksen ja palveluissa kohdattujen ongelmien pakottamana, on sosiaali- ja terveyspoliittinen suunnittelu noussut kunnissa uudenlaisen keskustelun kohteeksi. Kun aiemmin hyvinvointipolitiikkaa oli hoidettu pitkälti valtiollisen normi- ja ohjausjärjestelmän kautta, nyt haasteisiin vastaaminen edellyttää paikallista terveys- tai hyvinvointipoliittista pohdintaa ja päätöksentekoa. Alueellisen erilaistumisen ja väestöryhmien välisten hyvinvointierojen ja eriarvoisuuden kasvun seurauksena ongelmatkin ovat erilaisia eri alueilla luvun lopulla havaittiin, että perinteiset tavat toimia ja tuottaa hyvinvointipalveluja olivat tulleet riittämättömiksi ja liian kankeiksi vastaamaan ihmisten erilaistuviin ja muuttuvien elämäntilanteiden esiintuomiin tarpeisiin. Väestön hyvinvoinnin turvaamiseksi oli kyettävä vastaamaan muutokseen, pohtimaan toimintaympäristön ja ympäröivän maailman muuttumista. Oli aikaisempaa paremmin kyettävä vastaamaan kysymyksiin minkälaista kehityssuuntaa ja hyvinvointipalvelujärjestelmää tavoitellaan. Alueelliset sosiaalipoliittiset strategiset ja pitkäkestoiset toimintasuunnitelmat tulivat yhä välttämättömimmiksi uusien rat- 5

10 6 kaisujen kehittämiseksi vastauksena eriytyviin sosiaalisiin haasteisiin. Sinällään strateginen suunnittelu on kuntatasolla tuttua. Aiemminkin kunnissa on ollut terveyden edistämisen ohjelmia ja sosiaalipoliittisia ohjelmia, mutta nämä ohjelmat ja strategiat on rakennettu valtakunnallisissa lainsäädännöllisissä ja hallinnollisissa kehyksissä luvun lopulla tilanne oli uusi siinä mielessä, että valtion ohjausta oli vähennetty ja monia valtionhallinnon tarpeisiin rakennettuja hyvinvointipolitiikan tilasto- ja muita seurantatietojärjestelmiä purettu samalla kun oli vähennetty tutkimuksen, kehittämistyön, koulutusjärjestelmän voimavaroja. Tässä mielessä kunnat olivat uudessa tilanteessa. Silti hyvinvointipolitiikka ja hyvinvointiohjelmien teko tuli yhä tärkeämmäksi perinteisen elinkeinopainotteisen kuntasuunnittelun rinnalle. Kaiken kuntasuunnittelun perimmäisenä tarkoituksena on lopulta väestön hyvinvointi. Hyvinvointistrategian toiminta-ajatus on oikeastaan määritelty jo Kuntalaissa (365/95), jonka 1 :n mukaan kunta pyrkii edistämään asukkaidensa hyvinvointia ja kestävää kehitystä alueellaan. Kuntalain 2 :n mukaan kunta hoitaa itsehallinnon nojalla itselleen ottamat ja laissa sille määrätyt tehtävät. Kuntalain säädösten perusteella kunta on paikallisen hyvinvoinnin turvaaja. Myös kansalaiset näkevät kunnan ennen muuta hyvinvoinnin turvaajana ja tuottajana. Paikallinen hyvinvointipoliittinen strategiatyö on nähty tärkeäksi monilla institutionaalisilla tahoilla. Valtioneuvoston Sosiaalija terveyshuollon tavoite- ja toimintaohjelmassa (TATO) vuosille on yhdeksi kehittämistavoitteeksi asetettu alue- ja kuntatason hyvinvointipolitiikan vahvistaminen ja tavoitetta tukevaksi toimenpiteeksi suositellaan, että kunnat laativat paikallisia hyvinvointipoliittisia ohjelmia osana kuntasuunnittelua (Sosiaalija terveyshuollon tavoite- ja toimintaohjelma ). Laadinnan tueksi on järjestetty useita koulutustilaisuuksia eri puolilla Suomea. Sosiaali- ja terveysministeriön ja Suomen Kuntaliiton Terveydenhuolto 2000-luvulle (TH2000) hanke on asettanut tavoitteita hyvinvointiohjelmien laatimiseksi kuntiin ja lääninhallitukset ovat omalta osaltaan pyrkineet tukemaan kuntia tässä työssä. Samoin Stakesilla on terveyden edistämisen ryhmän hanke kunnan hyvin-

11 vointikapasiteetin rakentamiseksi strategiatyötä varten. Maakuntaliittojen ja seutuyhteistyön puitteissa ohjelmia on myös tehty. Ammattikorkeakoulut ovat olleet mukana koordinoimassa hankkeita ja järjestämässä koulutusta. Osa kunnallisista hyvinvoinnin erillisohjelmista tai laajemmistakin kehittämissuunnitelmista on toteutettu valtakunnallisten projektien osahankkeina, esimerkiksi Kansallinen ikäohjelma. Yleensä ei ohjelmien rakentamiseen ole kuitenkaan ollut käytettävissä riittävästi resursseja. Tämän analyysin yhteydessä tarkastellaan missä määrin ja millä keinoin resursseja on käytetty. Ohjelmatyötä on pyritty edistämään eri viranomaisten toimesta lähinnä informaatio-ohjauksen keinoin. Tarkastelemme myös miten keskushallinnon asettamat tavoitteet ilmenevät strategioissa. Uudenlaista muotoutumassa olevaa sosiaalipoliittista ajattelua kuitenkin kuvastaa, että kunnallisia, seudullisia, maakunnallisia ja laajempia hyvinvointistrategioita tehdään nyt aktiivisesti eri puolilla maata ja kaiken kaikkiaan mukana on ollut useita eri toimijoita. Tällä hetkellä suuri osa kunnista valmistelee kunnallisia hyvinvointiohjelmia ja hyvinvointitavoitteet on monissa kunnissa kirjattu kuntastrategioihin. 7 2 TUTKIMUSTEHTÄVÄ Käsillä olevan selvityksen tarkoituksena on arvioida ja analysoida kunnallisen hyvinvointistrategisen suunnittelun tilaa Suomessa. Tarkoitus on selvittää miten kunnat ovat hyvinvointistrategisella suunnittelulla vastanneet nopean yhteiskunnallisen muutoksen ja alueellisen erilaistumisen hyvinvointipalveluille asettamiin haasteisiin. Asia on alueellisten hyvinvointipalveluiden kehittämisen kannalta erittäin ajankohtainen. Strateginen hyvinvointisuunnittelu on kunnissa kuitenkin vielä melko uutta. Lähtökohtaisesti kyse on siitä, että kunnat ottavat käyttöön aikaisempaa kokonaisvaltaisemman toisenlaisen suunnittelutradition. Toistaiseksi kunnallisen hyvinvointipoliittisen ohjelmatyön tilaa on kokonaisuutena arvioitu ja tutkittu vähän.

12 8 Tutkijaryhmä keräsi vuodenvaihteessa kaikista Suomen kunnista Ahvenanmaata lukuun ottamatta erilaiset hyvinvointipoliittiset ohjelmat ja strategiat. Keräys toteutettiin niin, että jokaisen kunnan sosiaalitoimeen tehtiin puhelintiedustelu, jossa pyydettiin lähettämään kunnissa olemassa olevat hyvinvointia koskevat ohjelmat Pohjois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskukselle tätä selvitystä varten. Kunnissa vastaajina toimivat sosiaalitoimen johtajat (ks. liite). Sen lisäksi tehtiin vastaava tiedustelu lääninhallitusten sosiaali- ja terveysosastoille ja maakuntaliittoihin. Tuloksena saatiin koko maan kattava hyvinvointiohjelmaaineisto, joka käsittää hyvinvointia koskevia maakunnallisia, seudullisia ja kunnallisia strategioita sekä teemakohtaisia erillisstrategioita. Pääosin strategiat ovat varsin tuoreita. Ne on tehty luvun lopulla ja 2000-luvun alussa. Tutkijaryhmän arvion mukaan ne antavat hyvän kuvan kuntien tämänhetkisen hyvinvointistrategisen suunnittelun tilasta. Tämän selvityksen ensimmäisessä luvussa kuvataan lyhyesti kunnallisen hyvinvointistrategisen suunnittelun kasvuun viime vuosina johtanutta kehitystä sekä arvioidaan hyvinvointipoliittisten ohjelmien kokonaistilannetta. Sen jälkeen dosentti Raija Julkunen luo kokonaiskuvan hyvinvointivaltion muutoksesta, erilaisten intressien kulminoitumisesta hyvinvointivaltion tulevaisuutta koskevaan keskusteluun ja tavoista lähteä etsimään ratkaisuja esille nousseisiin haasteisiin. Seuraavissa artikkeleissa kartoitetaan hyvinvointipoliittisten ohjelmien moninaista kenttää. Päähuomio on kunnallisissa hyvinvointipoliittisissa ohjelmissa ja strategioissa. Aluksi tutkija Jorma Kurkinen tarkastelee kunnallisia hyvinvointipoliittisia ohjelmia ja strategioita. Hyvinvoinnin erillisohjelmien näkökulmaa valotetaan seuraavissa kolmessa artikkeleissa. Tutkija Petri Raasakka tarkastelee vanhuspoliittisia erillisohjelmia, kehitysjohtaja Kaisa Kostamo-Pääkkö päihde- ja huumepoliittisia sekä vammaispoliittisia erillisohjelmia ja sosiaalityöntekijä Anne Vierelä lapsi- ja nuorisopoliittisia erillisohjelmia. Lopuksi professori Petri Kinnunen arvioi seudullisia ja maakunnallisia hyvinvointiohjelmia. Tutkimuskohteena hyvinvointipoliittiset ohjelmat ja strategiat on varsin laaja ja moniulotteinen. Hyvinvointiohjelmia ja strategioita voidaan tutkia monesta näkökulmasta. Tässä selvityksessä

13 pyritään luomaan ennen muuta kattava kuva alueellisen strategisen suunnittelun tilasta. Kyse ei niinkään ole syvällisestä sisältöanalyysistä vaan deskriptiivisestä tutkimuskohteen kartoittamisesta sen eri ilmenemismuotoineen. Tutkimuskohdetta arvioidaan niin määrällisessä kuin sisällöllisessäkin mielessä pyrkimättä kuitenkaan erilaisten ohjelmien osalta tiukasti samankaltaiseen analyysiin. Selvitystyön tavoite on käytännöllinen. Sosiaali- ja terveysministeriö on tilannut sen ja halunnut ohjelma-analyysin, jonka pohjalta voidaan arvioida hallitusohjelman tavoite- ja toimintasuunnitelmaan sisältyvän alueellisen hyvinvointistrategisen työn edistymistä. Selvitystyön tavoite on myös tulevaa hyvinvointipoliittista ohjelmatyötä suuntaava. Eri ohjelmia analysoitaessa on pyritty nostamaan esiin sellaisia ohjelmia, jotka ovat esimerkillisiä positiivisessa mielessä. Tämä positiivinen varaus on ymmärrettävä niin, että tutkijaryhmän mielestä esiin nostetut esimerkkiohjelmat ovat sisällöiltään ja toteutustavoiltaan analysoitavana olevien ohjelmien parhaita. Koska tutkittava ilmiö on laaja ja moniulotteinen, ei tutkimusaineistoa kerättäessä haluttu hyvinvointipoliittisia ohjelmia ja strategioita rajata etukäteen kovin ahtaasti sen paremmin sisällön kuin valmistumisajankohdankaan mukaan. Valittu aineiston keräystapa johti tilanteeseen, jossa tutkimusaineistoksi kertyi huomattava määrä erilaisia kunnallisia, seudullisia ja maakunnallisia asiakirjoja, raportteja, erillisselvityksiä ja tutkimuksia, joita yhdistää väljästi teema hyvinvointi. Laadultaan aineisto vaihteli parin sivun pöytäkirjanotteesta usean sadan sivun tutkimusraporttiin. Työn lopulliseen analyysiin valikoitui yhteensä 261 hyvinvointiohjelman ja strategian kokonaisuus. Analyysin ulkopuolelle jätettiin erillisohjelmista kotouttamis- ja turvallisuusohjelmat sekä joukko yksittäisiä jonkin erillisteeman mukaisia erillisohjelmia. Kokonaisuutena näitä ohjelmia oli laskentavasta riippuen Samoin analyysin ulkopuolelle jätettiin yleiset kuntastrategiat, jotka lähes aina sisälsivät jonkinlaisen hyvinvointia koskevan osion. Kaikki nämä kuntastrategiat kuitenkin arvioitiin ja muutamassa tapauksessa otettiin hyvinvointia koskeva osio mukaan analyysiin, koska katsottiin niiden vastaavan hyvinvointipoliittiselle ohjelmalle tai strategialle asetettua erillisohjelman luonnetta. Aineistoksi kertyi myös melkoinen joukko kunnallisia toiminta- ja talo- 9

14 10 usarvioita ja kertomuksia. Nämä jätettiin kaikki tarkastelun ulkopuolelle hyvin tietoisina siitä, että ne sisältävät hyvinvointipoliittisia kokonaisuuksia ja osioita. Kunnallisia toiminta- ja talousarvioita tai vuosikertomuksia ei kuitenkaan analysoitu, koska katsottiin niiden enemmänkin liittyvän välittömään vuosittaiseen tai sitä lyhyempään toiminnan organisoimiseen ja resurssisuunnitteluun kuin pitkäkestoiseen strategiseen tavoitteelliseen ohjelmatyöhön. Tutkimuskohteen rajauksista huolimatta tutkijaryhmä arvioi saaneensa käyttöönsä keskeisen osan kuntien, seutujen ja maakuntien hyvinvointipoliittisia ohjelmia ja strategioita. Kunnallisia hyvinvointipoliittisia ohjelmia ja strategioita on tutkittu eri tavoin. Stakesin Terveyden edistämisen ryhmän hankkeissa kertyneistä kokemuksista kuntien hyvinvointipoliittisesta ohjelmatyöstä on raportoitu muun muassa Stakesin ja Suomen Kuntaliiton Terve Kunta päivillä ja Ehkäisevän sosiaali- ja terveyspolitiikan verkoston Est-lehdessä. Sosiaali- ja terveysministeriön ja Stakesin ehkäisevän sosiaalipolitiikan kuntaprojektin raporteissa on arvioitu ensimmäisiä normiohjauksen purkamisen jälkeisiä ehkäisevän sosiaalipolitiikan toimenpideohjelmia kunnissa vuosilta Stakesin Terveyden edistämisen kuntastrategiat ryhmän kyselyllä on kartoitettu ohjelmatilannetta vuonna Kyselyn mukaan voimassa oleva hyvinvointistrategia tai -ohjelma oli 55 kunnalla 346:sta, valmisteilla se oli 94 kunnalla, vanhusohjelma oli 216 kunnalla, ehkäisevän päihdetyön ohjelma 107 kunnalla, lapsi- ja nuoriso-ohjelma 83 kunnalla ja ehkäisevän sosiaali- ja terveyspolitiikan ohjelma 21 kunnalla. Toinen esimerkki on Oulun lääninhallituksen kysely hyvinvointistrategioiden laatimisesta Pohjois-Suomen yhteistoimintaalueen 86 kunnassa (syksy 2001). Se toteutettiin samoilla kysymyksillä Stakesin vuoden 2000 kyselyn mukaisesti. Kyselyyn vastasi 66 kuntaa. Hyvinvoinnin kokonaisstrategia oli valmis yhdeksässä kunnassa ja valmisteilla 33 kunnassa. 36 kuntaa oli mukana seutukunnallisessa ohjelmassa. Lasten ja nuorten ohjelmia oli valmiina seitsemässä ja valmisteilla 23 kunnassa. Vanhusohjelmia oli valmiina tai valmistumassa 52 kunnassa. Tulokset poikkeavat osin huomattavasti nyt tehdyn tutkimuksen tuloksista. On kuitenkin huomioitava erilainen tutkimusaineiston keräystapa

15 ja kysymys siitä mikä ymmärretään hyvinvointiohjelmaksi tai strategiaksi TÄMÄNHETKISEN HYVINVOINTIPOLIITTISEN OHJELMATYÖN LAAJUUS Vaikka nyt valitulla keräystavalla hankittujen hyvinvointipoliittisten ohjelmien ja strategioiden kokonaismäärä on huomattavasti pienempi kuin edellä kuvatuissa selvityksissä on esitetty, käsityksemme on, että määrällisessä vertailussa nyt saatu tulos on oikeampi. Kunnallisesti, seudullisesti ja jopa maakunnallisesti hyvinvointipoliittiseksi ohjelmaksi tai strategiaksi voidaan mieltää monenlaisia asiakirjoja, pöytäkirjan liitteitä, selvityksiä ja ohjelmaluonnoksia, jotka kuitenkaan tarkemman tarkastelun tuloksena eivät täytä tavoitteellisen ohjelman tai strategian tunnuspiirteitä. Tutkimuskohdetta rajatessamme syntyi siis tavallaan tämän selvitystyön ensimmäinen määrällinen tulos. Taulukko 1. Hyvinvointipoliittiset ohjelmat kunnissa vuonna 2002 Kuntia % Ei yhtään ohjelmaa ohjelma ohjelmaa ohjelmaa ohjelmaa 22 4 Yhteensä Yhteensä hyvinvointipoliittisia ohjelmia ja strategioita on 382 (88 %) kunnassa ja 50 (12 %) kunnassa niitä ei ole lainkaan. Kunnista 40 prosentissa oli kaksi tai useampia ohjelmia tai strategioita. Tällöin on kuitenkin huomattava, että näin tarkasteltuna hyvinvointipoliittiseksi ohjelmaksi tai strategiaksi on luokiteltu mikä tahansa analyysissämme mukana oleva ohjelma tai strategia.

16 12 Kuva monipuolistuu kun siihen lisätään ohjelmien ja strategioiden kohde ja laajuus. Taulukko 2. Hyvinvointipoliittiset ohjelmat - aineisto Lukumäärä Kunnalliset hyvinvointistrategiat 42 Kunnalliset erillisohjelmat: 169 vanhusohjelmat 75 lapsi- ja nuoriso-ohjelmat 37 päihde- ja huumeohjelmat 36 vammaisohjelmat 16 mielenterveysohjelmat 5 Seudulliset/maakunnalliset 33 hyvinvointistrategiat Seudulliset erillisohjelmat 17 Yhteensä 261 Vain noin 10 prosentissa kunnista on erillinen hyvinvointipoliittinen ohjelma tai strategia. Kunnallisia erillisohjelmia on kolmasosassa kuntia ja seudullisten ja maakunnallisten ohjelmien mukaan ottaminen laajentaa kuntien osuuden lähes 90 prosenttiin. Tällöin on kuitenkin tiedostettava, että ohjelmien ja strategioiden kokonaismäärä on 261 kappaletta eli vajaa kaksi kolmasosaa kuntien määrästä. Nämä 261 ohjelmaa ovat tutkimuksemme kohteena. Vertailtaessa kaikkien hyvinvointiohjelmien ja kunnallisen hyvinvoinnin kokonaisstrategioiden välistä yhteyttä, havaitaan että hyvinvoinnin kokonaisstrategia ei ole ensimmäinen kuntien tekemä hyvinvointiohjelma, mutta sen tekeminen yleistyy heti kun kunnalla on useampia ohjelmia. Strategiatyön prosessi näyttäisi kunnissa olevan, että aluksi laaditaan jokin suppeampi erillisohjelma, joka on sisällöltään palvelualakohtainen tai tiettyyn väestöryhmään keskittyvä erillisohjelma. Vasta tämän jälkeen aletaan valmistelemaan koko hyvinvoinnin kenttää koskevaa strategiaa. Kyseessä on mitä ilmeisemmin valmisteluprosessi, joka liittyy 1) kokonaisohjelman tarpeen tiedostamiseen, 2) riittävän tietopohjan syntymiseen kokonaisohjelman luomiseksi sekä 3) suunnitteluprosessin hallintaan.

17 13 On hyvinvointistrategia Ei hyvinvointistrategiaa % Muiden ohjelmien lukumäärä Kuvio 1. Kunnallinen hyvinvointistrategia suhteessa kaikkiin ohjelmiin, prosenttia Hyvinvointipoliittisten ohjelmien ja strategioiden yleisyyden ja kuntien sosiaalistaloudellisen tilanteen vertailulla haluttiin tarkastella sitä toimivatko kunnat eri tavoin erilaisessa sosiaalistaloudellisessa tilanteessa hyvinvointia koskevissa kysymyksissä. Tulosta voinee pitää jossain määrin yllättävänä. Sosiaalibarometrin 2001 aineiston kuntajaotteluun sovitettuna hyvinvointiohjelmien lukumäärällä ja kunnan sosiaalistaloudellisella tilanteella ei näyttäisi olevan keskinäistä riippuvuutta. Kuntien profiilit ovat hyvin samankaltaisia. Vaikka on syytä huomioida, että tarkastelu koskee vain ohjelmien lukumääriä, ei sisällöllistä laajuutta tai laatua, viittaa se siihen, että kuntien sosiaalistaloudellinen asema negatiivisessa tai positiivisessa mielessä ei näyttäisi toimivan merkittävästi pontimena hyvinvointipoliittisen ohjelmatyön käynnistämiseen. Tuloksen tulkinta on spekuloiva. Onko kyse siitä, että kuntien sosiaalistaloudellinen asema ei sinällään vaikuta hyvinvointipoliittisen ohjelmatyön käynnistämiseksi? Vai onko kyse siitä, että sosiaalistaloudellisesti hyvässä asemassa olevan kunnat eivät ole ha-

18 14 lukkaita nostamaan hyvinvointipoliittisia asioita käsittelyyn? Vai onko kyse siitä, että heikossa asemassa olevien kuntien on nostettava hyvinvointipoliittiset asiat esille huolimatta sosiaalistaloudellisesta tilanteestaan? Ohjelmatyön vähäisyys viittaa ensimmäiseen tulkintaa. Hyvinvointipoliittisen ohjelmatyön merkitystä ei koeta kunnissa kovinkaan tärkeäksi. % Ei yhtään Pulmakunta Tienhaarakunta Etenijäkunta Kuvio 2. Ohjelmien lukumäärä suhteessa kuntien sosiaalistaloudelliseen asemaan, prosenttia Tutkimusmenetelmämme on osin kvantitatiivinen ja kvalitatiivinen. Pääosin analyysimenetelmänä on laadullinen sisällönanalyysi. Koska aineisto on hyvin heterogeenista ja sisällöllisesti vaihtelevaa, tulkinnalle asettuu väistämättä rajoituksia. Tämä selvitys on tehty kunnista saadun asiakirja-aineiston perusteella. Tarkastelussa on voitu käsitellä vain niitä ulottuvuuksia, jotka asiakirjoista välittyvät. Asiakirjojen ulkopuolista tuloksellisuutta ja vaikuttavuutta ei ole voitu arvioida. Myös kuntien toimintaympäristöt ja hyvinvoinnin sosiaalistaloudelliset kontekstit ja niiden erot suhteessa hyvinvointistrategioihin jäävät pääosin analyysin ulkopuolelle. Tutkimusaineistollinen näkökulma muodostuu pitkälti asiakirjojen kautta annettuna, mutta sikäli todellisena ja realistisena, että sellainenhan se on ulkopuolisen silmin tarkasteltuna. Kuva olisi eittämättä monipuolistunut ja syventynyt, jos tutkijaryhmä olisi voinut kerätä tutkimusaineistoa esimerkiksi ohjelmien ja

19 strategioiden valmisteluprosessista. Valmiisiin asiakirjoihin on mitä ilmeisimmin voitu, osattu tai haluttu kirjata vain osa ohjelman valmisteluprosessista. Onkin ilmeistä, että hyvinvointipoliittisten ohjelmien ja strategioiden dokumentointi kaipaisi nykyistä jäsentyneempää muotoa. Toisaalta analyysitapamme kannalta tarkasteltuna olemme voineet luoda poikkileikkauksen alueellisen hyvinvointistrategisen suunnittelun tosiasialliseen tilaan. Huomattakoon että itse strategiapaperit eivät luonnollisesti ole lopputuotteita, vaan strategiatyö on jatkuva prosessi ja strategiat ikään kuin jatkuvasti muodostumassa olevaa. 15

20 16 HYVINVOINTISTRATEGISEN AJATTELUN MUUTOS Raija Julkunen 1 Muuttuva konteksti 2 Monen kerroksen toimijoita 3 Palvelut 1 MUUTTUVA KONTEKSTI Jatkuva hälytystila Pertti Alasuutari (1996) on jakanut Suomen sodanjälkeisen ajan kolmeen kauteen, moraali-, suunnittelu- ja kilpailutalouden kausiin. Moraalitalouden aikana julkisessa keskustelussa puhuttiin usein moraalisista periaatteista, suunnittelutalouden aikana, luvuilla taas hallitsi usko yhteiskunnan suunniteltavuuteen ja ohjattavuuteen. Usko yhteiskuntasuunnitteluun katosi samalla kun yhteiskuntakokonaisuus 1980-luvulla alkoi siirtyä kilpailutalouden vaiheeseen. Tilalle myös julkiseen toimintaan ovat tulleet johtaminen ja strategiat: yritys-, teollisuus-, teknologia-, hyvinvointi- tai aluestrategiat, muiden muassa. Oma yliopistokin on täynnä strategioita ja strategiatyötä - tietostrategiaa, henkilöstöstrategiaa, opetuksen laatustrategiaa, aikuiskoulutusstrategiaa... En ole varma, mikä lopulta erottaa vanhanaikaiseksi leimatun yhteiskuntasuunnittelun ja nykyisen strategiatyön. Suunnittelussakin kartoitettiin tilannetta, hahmotettiin muutostekijöitä, asetettiin päämääriä, keksittiin niihin vieviä keinoja ja arvioitiin saavutuksia. Jonkinlainen rationalismi niitä yhdistää, mutta pohjalla oleva filosofia on vaihtunut, samoin käytettävät tekniset mallit ja välineet. Taloudelliset ja sosiaaliset prosessit käsitetään nyt vähemmän hallittaviksi ja ohjattaviksi, ympäristö epävarmaksi, turbulentiksi- yllätykselliseksi ja pyörteiseksi. Zygmunt Bauman (2002) kuvaa tätä "notkeaa modernia" lyhytjänteisyyden mielenlaadulla:

21 17 "Bill Gatesin tuotteet tuodaan markkinoille nopeasti ja aggressiivisesti ja ne katoavat sieltä yhtä nopeasti, kun taas Rockefeller halusi omistaa öljynporaustorneja, rakennuksia, koneita ja rautateitä mahdollisimman pitkään." "Päästyään eroon raskaista koneista ja suurista tehdastyöläisten joukoista pääoma ottaa nykyisin matkalle mukaansa vain käsimatkatavarat - salkun, kannettavan tietokoneen ja matkapuhelimen. " Tässä ympäristössä yhteiskuntapoliittistenkin tavoitteiden saavuttaminen tarvitsee uudenlaista "pelin taitoa", kykyä käyttää hyväksi markkinaprosesseja ja taloudellisia kannustimia. Toimijatkin käsitetään nyt pelureina, ja taloudelliset ehdot tunkeutuvat (yhteiskunta)politiikan sisään uudella tavalla. Anu Kantola (2002) on kuvannut 2000-luvun alkua tilana, missä markkinavoimilla ja taloudenhoidolla on edellytykset kaapata politiikan asialista ja tuottaa poliittista hallintaa. Talouden tunnusluvut, inflaatio, korot, pörssien noteeraukset, tulosvaroitukset, talousbarometrit ja ennusteet tarjoavat jatkuvan vaaran ja kriisin signaaleita, jotka vaativat huomiotamme. Näin syntyy eräänlainen jatkuvan kriisin (AK) tai ainakin varuillaanolon (RJ) politiikka. Taloudenhoito on aina pyrkimistä tilaan, jota ei koskaan saavuteta, ja näin se näyttää aina vaativan huomiotamme, poikkeuksellisia toimenpiteitä ja moraalista itsekuria. Poliittisista johtajista pyrkii tulemaan teknokraatteja, "joiden talousslangi voidaan hyvin korvata budjettipäällikön puheella" (Väyrynen 2002, 22). Hyvinvointivaltion uusi politiikka Vakaampaan teolliseen yhteiskuntaan rakennetut hyvinvointivaltiot ovat parin kolmen viime vuosikymmen aikana joutuneet kovaan testiin: rakennemuutos jälkiteolliseen informaatiotalouteen, talouskasvun hidastuminen ja epävarmistuminen, täystyöllisyyden menetys, talouden kansainvälistyminen ja pääomien liikkuvuuden vapauttaminen, julkisen talouden rahoituskriisit, 1990-luvun talo-

22 18 us- ja pankkikriisit, uusliberaali kritiikki ja pyrkimys minimoida valtion rooli taloudessa ja yhteiskunnassa. Toistaiseksi hyvinvointivaltiot ovat osoittautuneet säilyviksi. Jo 1980-luvulla ennakoitua alasajoa ei ole tapahtunut. Mutta jotain on tapahtunut. Tätä voi kutsua vaikka siirtymäksi hyvinvointivaltion uuteen politiikkaan (Pierson 1996; 2001; Julkunen 2001a) tai laajenemisen jälkeiseen (jälkiekspansiiviseen) hyvinvointivaltioon (Julkunen 2001b ja c). Rakentamisesta ja ekspansiosta, vaiheesta missä luodaan modernin yhteiskunnan sosiaaliset oikeudet ja sosiaalipoliittiset järjestelmät, on siirrytty sopeuttamiseen. "Jälkiekspansiivinen tila" on pysyvää tiukkuutta ja alituista pientä taistelua kansalaisten oikeutettujen(kin) vaatimusten rajoittamisesta. Uutta politiikkaa tehdään kasvavien riskien ja pysäytetyn resurssikasvun välimaastossa. En tarkoita, että hyvinvointivaltion rakentamisvaihe olisi ollut riidatonta. Kuitenkin historian suunta oli hyvinvointivaltion asteittainen täydellistyminen. Uudessa politiikassa horisontti on vaihtunut. Maasta toiseen uudella politiikalla näyttää olevan kolme yhteistä prioriteettia: (1) julkisten menojen kasvun patoaminen, (2) työllisyysasteen nostaminen ja sosiaaliturvan muotoilu tätä tukevaksi, työhön kannustavaksi ja aktivoivaksi ja (3) sosiaalipolitiikan "tarkkuuttaminen" (recalibration), jo luotujen järjestelmien rationalisointi ja uusiin ongelmiin vastaaminen. Uusiin ongelmiin vastaamista rajoittaa se, että hyvinvointibudjetti on paljolti menneiden lupausten ja vuosikymmeniä sitten tehtyjen päätösten sitomaa. Politiikan suunnan vaihtamiseksi myös "pelin sääntöjä" on muutettu, siis poliittis-hallinnollista järjestelmää muokattu Harrinvirta (2000) toteaa julkisen hallinnon lähihistoriassa kaksi suurta transformaatiota. Ensimmäinen oli sotien jälkeen tapahtunut hyvinvointivaltioiden ekspansio. Toinen suuri kumous käynnistyi 1980-luvulla. Sen tarkoitus oli tuottaa laajenemisen jälkeinen regiimi, keinot hallita julkisen sektorin takaisinpainaminen tai kasvun pysäytys sekä markkinaperiaatteiden sisäänajo julkiseen talouteen. Suomessa esimerkiksi uusi valtionosuusjärjestelmä, budjettien jäädyttäminen, verokilpailu ja EMU-talouden pelisäännöt antavat uusia valtaresursseja ("pelimerkkejä"), joilla kansalaisten taholta tulevia paineita padotaan.

23 Kriisi - irrationaalinen rationalisoija 19 Suomessa hyvinvointivaltion laajeneminen pysäytettiin äkillisesti 1990-luvun talouskriisin luomassa tilanteessa. Koko 1990-luku oli sellaista mitä olen kutsunut suunnanmuutokseksi, politiikan ja ajattelun vaihtamista. Anu Kantolan väitöskirjassa eliitti itse kertoo, miten sairaana se näki "vanhan" Suomen, miten lama joukkotyöttömyyksineen oli välttämätön kuolinkouristus, jonka tehtävä oli antaa tietä uusille, terveille, markkinavetoisille pelisäännöille sekä kipeille mutta tervehdyttäville leikkauksille. Tämä "sairas" toimintatapa - devalvaatiot, inflaatio, raha- ja työmarkkinoiden sääntely, korporatistinen yhteistyö, valtiojohtoinen kasvun edistäminen, julkispalvelujen laajeneminen - olivat siivittäneet Suomen ennennäkemättömään kasvuun ja modernisaatioon. Nyt tuo toimintapa oli joutunut ristiriitaan vapaasti liikkuvan pääoman, Euroopan taloudellisen integraation, uusien talouspoliittisten doktriinien (esim. inflaation nujertaminen mihin hintaan tahansa ja valuutan kiinnittäminen) ja kaikkialle tihkuvan markkinaeetoksen kanssa. Missä määrin 1990-luvun politiikkaa ohjasivat strategiset suuntaviivat, missä määrin se oli päälle kaatuvien tilanteiden hoitamista? Tällaisia suuntaviivoja olivat ainakin yksityisen sektorin kilpailukyvyn palauttaminen, tietoyhteiskunnan ja kansallisen innovaatiojärjestelmän vahvistaminen sekä julkisen talouden supistaminen ja tasapaino. "Nyt on laitettava vihdoinkin kuriin julkisten menojen kasvu", julisti Iiro Viinanen luvun lopulla "kerrottiin toinen toistaan kauhistuttavampia esimerkkejä siitä, kuinka kuntasektori syö koko työvoiman kasvun ja kuinka vähitellen kaikki ovat kunnan palveluksessa. Tälle menolle piti tehdä loppu" (Lehto 2001, 105). Tiukkaa lamapolitiikkaa siis pohjusti ajatus pöhöttyneestä ja epäterveestä julkisesta, nimenomaan kuntasektorista, ja edellytykset loi yhteinen kriisitietoisuus. Suomalaisen sosiaalipolitiikan institutionaalinen rakenne säilyi 1990-luvun murroksessa ja uutta suuntaa otettiin sen puitteissa. Vaikka sosiaalipolitiikan rakenteeseen ei tuotettu radikaaleja muutoksia, periaatteellinen kynnys ylitettiin. Politiikan suuntana ja sisältönä voikin sosiaaliturvan kohentamisen ja palvelujen lisäämisen sijasta olla etuuksien ja palvelujen karsinta. Säästöpoli-

24 20 tiikkaan limittyi kannustavuus- ja aktivointipolitiikka; samat toimet palvelivat sekä säästöjä että tekevät sosiaaliturvasta vähemmän "kilpailukykyistä" ansiotyöhön verrattuna. Täten "kansalaisuuden, sosiaalisten oikeuksien ja palkkatyön suhteet rakenteistuivat uudelleen" (Saari 2001, 100) luvulla käynnistynyt suunnanmuutos jatkuu. Yksi esimerkki on eläkepolitiikka. Koko 1990-luku oli eläkepolitiikan reivaamista uuteen asentoon, ja tuloksena olikin merkittävä eläketurvan rationalisointi, eläkkeiden houkuttelevuuden vähentäminen ja tulevan eläkemenon supistaminen. Osa tästä politiikasta oli suhteellisen näkymätöntä (indeksien manipulointi), osa näkyvää ja poliittisesti arkaluontoista (kansaneläkkeen pohjaosan poistaminen). Reformi jatkuu nyt neuvotellulla uudistuksella, jonka tavoitteena ei enää suoranaisesti ole eläkkeiden tason madaltaminen, vaan varhaiseläkemahdolli-suuksien kaventaminen ja työssäpysymisen kannustimien lisääminen luvun politiikkaa hallitsi eräänlainen valtionvarainministeriön esityslista. Meillä Suomessa on ehkä erityinen alttius mennä mukaan hälytystilan politiikkaan ja talouskriisi oli levitettävissä yhteiseksi kriisi- ja säästötietoisuudeksi. Julkisen talouden tasapainon horjahtelu tai muistuttaminen ikärakenteen muutoksesta saa meidät on nytkin varpailleen. Mutta todennäköisesti VM:n esityslista, julkisten menojen kasvun patoaminen, valmisteli tietä syvemmälle murrokselle tai ainakin yhteenotolle. Sitä voisi kutsua kauppa- ja teollisuusministeriön esityslistaksi ja sen ytimessä on globaali kilpailupolitiikka ja julkisten palvelujen ns. avaaminen kilpailulle. Strategioita vai polkuriippuvuutta Neoinstitutionalismi on nousussa oleva sosiaalipolitiikan tutkimuksen suuntaus, jossa tarkastellaan instituutioiden ja toiminnan välisiä suhteita (Saari 2001; Julkunen 2002). Kerran luodut sosiaalipoliittiset järjestelmät (instituutiot) ovat vastustuskykyisiä radikaaleja muutoksia kohtaan. Jo rakennetut sosiaalipoliittiset järjestelmät ja poliittisen pelin säännöt asettavat rajat mahdollisille yhteiskuntapoliittisille strategioille ja poliittisille optioille. Strategisten valintojen sijasta joudutaan usein tyytymään inkrementa-

25 lismiin, siis olemassaolevien järjestelmien parametrien manipulointiin. Sosiaalipolitiikan muutosta koskeva keskeinen teesi on nimetty polkuriippuvuudeksi. Vakiintuessaan järjestelmät - kun niiden kiinteät kustannukset on investoitu, kun toimijat ovat sopeutuneet niihin - antavat kasvavia tuottoja, niin että niissä pysyttäytyminen on rationaalista. Muutos vaatii monia kustannuksia alkaen neuvottelu- ja kompromissikustannuksista ja niiden taloudelliset seuraamukset voivat olla arvaamattomia. Kuitenkaan polkuriippuvuus ei jäädytä olemassaolevia järjestelmiä. Pikemmin se tekee muutoksesta sidottua muutosta (Pierson 2001). Niinpä sosiaalipoliittisia periaatteita ja ajatusmalleja vaihdetaan, järjestelmiä uusitaan, etuuksia karsitaan, pelin sääntöjä muutetaan tavalla, joka tukee strategisia tavoitteita. 1 Samaan hyvinvointimalliin kuuluneet maatkin voivat lähteä erilaisille poluille, kuten Saksa ja Hollanti monissa suhteissa ovat tehneet. Riittävän muutoshakuisat ja vahvat toimijat voivat muuttaa kehityksen kulkua, ja kuten todettiin, kriisit toimivat irrationaalisina rationalisoijina. Joskus tahattomat polkuriippuvuudet tuottavat onnekkaita seurauksia. Polkuriippuvuus on eläkkeissä ilmeisimmillään. Järjestelmän vaihtaminen jakojärjestelmästä rahastoivaan eläkejärjestelmään on vaikeaa, vaikka 2000-luvun alun olosuhteet, so. ikäluokkien pieneneminen ja palkkakehityksen vaatimattomuus rahamarkkinoilta saatavaan tuottoon verrattuna puhuvat rahastoinnin puolesta 2. Eläkejärjestelmiä reformoitaessa on helpompi manipuloida luodun järjestelmän parametreja (karttumisprosentteja, indeksejä, ikärajoja) kuin vaihtaa polkua. Sitäkin tosin on tapahtunut; Thatcherin huomattavimpia sosiaalipoliittisia "saavutuksia" oli julkisen eläkejärjestelmän yksityistäminen (1981). Työnantajille ja yksittäisille vakuutetuille avattiin mahdollisuus "opt out" julkisesta eläkejärjestelmästä ja tätä kannustettiin verohelpotuksin 1 Suomessa uusi valtionosuusjärjestelmä on tunnettu esimerkki siitä, miten "pelin sääntöjä" muutettiin tavalla, joka tuki uutta strategista tavoitteitta, kuntapalvelujen kasvun pysäyttämistä. 2 Tosin sijoitusmarkkinat ovat alkaneet osoittaa jo kääntöpuolensa, epävarmuutensa ja sijoitetun varallisuuden nopeatkin menetykset. 21

26 22 ja ideologisella vyörytyksellä. Tuloksena on ollut monin tavoin ongelmallinen eläkejärjestelmä, jolla kuitenkin on yksi suuri "etu" - ainakin ekonomistien silmissä: julkisen eläkemeno on kurissa ja eläkemeno on siirtynyt julkisesta taloudesta markkinatalouteen. Suomen eläkejärjestelmä on osoittautunut viisaaksi luvun olosuhteita ajatelleen. Monetkaan ekonomistien kritiikin kohdista eivät päde Suomen järjestelmään, joka on osittain rahastoiva ja jossa lakisääteisen työeläkejärjestelmän toimeenpano, hallinnointi ja investointi on hajautettu - STM:n kontrollissa - yksityisiin eläkevakuutusyhtiöihin. Suomen eläkejärjestelmä on ainutkertainen. Oliko sen luominen strategista kaukonäköisyyttä vuoden jälkeisiin olosuhteisiin? Tuskin. Pikemmin se oli sattumien, yllätyksellisten poliittisten kompromissien ja marginaalisen pienten äänestysvoittojen seurausta. Vuoden 1956 tasaetuuksiin ja tarveharkintaan perustuvaa kansaneläkejärjestelmää oli yllätyksellinen tulos yleislakon leimaamassa ilmapiirissä; asiantuntijat ja hallitus olivat valmistelleet ansiosidonnaisen eläkejärjestelmän. Näin synnytetyn kansaneläkejärjestelmän matalat tasa-eläkkeet loivat paineen työeläkejärjestelmän nopeaan luomiseen. Tärkeitä vipuja, taktisia kompromisseja tuossa pelitilanteessa, olivat lakisääteisen järjestelmän hajauttaminen yksityisiin eläkevakuutusyhtiöihin ja maksujen takaisinlainaus pääomaköyhiin yrityksiin. 2 MONEN KERROKSEN TOIMIJOITA Ontto valtio? Uusliberaali rakennemuutos on haastanut kansalliset valtiot; äärimmäisissä skenaarioissa ne on poistettu kartalta ja tilalle tuotu verkkoja ja mahdollisesti jotain globaalia hallintaa (global governance). Näitä skenaarioita ovat esittäneet sekä innokkaat globalisaation kannattajat että kriitikot. Ontolla tai tyhjentyneellä (hollow) valtiolla on tarkoitettu taloudellisen ja sosiaalisen vallan siirtymistä

27 1) "ulos", markkinoille ja markkinavoimien organisaatioille kuten rating-laitoksille 2) "ylös", kansainvälisille elimille ja EU-tasolle 3) "alas", kuntiin 4) "sivulle", kansalaisliikkeille, järjestöille ja kolmanteen sektoriin Nämä siirtymät ovat todellisia ja paljolti valtioiden omin päätöksin tuotettuja. Silti puhe ontosta valtiosta on liioittelua, teesi valtion kuolemasta vähintäänkin ennenaikainen ja valtioita on myös erilaisia. Uusliberaalin heikon valtion sijasta järkevämpi strateginen tavoite on toimintakykyinen valtio. Hyvinvointipoliittisten tehtävien ohella kyvykkään valtion profiilissa on korostunut talouden uskottavuuteen ja kilpailukykyyn sekä teknologisiin innovaatioihin painottuva tehtävä. Valtion rooli hyvinvointipoliittisena toimijana on kaventunut ja "hyvinvointivaltion" toimeenpano on yhä hajautetumpaa. Uusi hyvinvointipolitiikka nojaa tietoiseen desentralisaatioon. Jo (suomalainen) "valtio" itsessään on hajautunut sellaisiin suhteelliseen itsenäisiin toimijoihin kuin ministeriöihin, Kelaan ja Eläkevakuutusyhtiöihin. Kuntien ja valtion suhteiden uudelleenjärjestelyä viime vuosikymmenellä on joskus sanottu maailmanhistorian suurimmaksi desentralisaatioharjoitukseksi. Uudistusaaltoon kuuluivat valtionosuusuudistus, valtionosuuksiin tehdyt leikkaukset, kuntalaki ja keskusvirastojen purku, siis valtion rahoitusvastuun ja ohjauksen höllentäminen. Jouni Niskanen (2000) on kuvannut nykyisen palvelujärjestelmän olevan "liberalisoitu, desentralisoitu kunnan, kuntayhtymien, valtion paikallishallinnon organisaatioiden, yritysten, konsulttien, kolmannen sektorin ja ylikansallisten organisaatioiden muodostama informaatio-ohjattu kokonaisuus." Hyvinvointivaltio on siis monitoimijainen maisema. Sitä sitoo yhteen yhdeksi "hyvinvointivaltioksi" paitsi lainsäädäntövalta myös yhteinen taloudellinen raami, julkisen talouden kokonaisuus. Kansainvälistyneessä EMU-taloudessa vertaillaan liki päivittäin 23

28 24 kansantalouden bruttoveroasteita ja vaaditaan sen kilpailukykyisyyttä. Rahaliiton kasvu- ja vakaussopimuksen alijäämää ja velkaa koskevat normit sitovat valtion budjetin, sosiaaliturvarahastot ja kunnat yhdeksi julkiseksi taloudeksi. Vaikka taloudellinen raami on yhteinen, kokonaisuudella ei ole yhteistä "järkeä", vaan sen sisällä myös kierrätetään kustannuksia taskusta toiseen. Kun hyvinvointivaltio on jakautunut yhä itsenäisempiin toimijoihin, näiden välisten ohjaussuhteiden ja kannustimien merkitys korostuu ja tarjoaa myös tarttumapintoja strategisille tavoitteille. Vaikka valtio on kaventanut hyvinvointipoliittista rooliaan, se ei missään tapauksessa ole mitätön. Valtio muokkaa kuntienkin toimintaedellytykset ja delegoi edelleen tehtävät. Korporatistinen yhteistyö toimii valtakunnallisella tasolla, hallitus osapuolena. Tämä osoittautui toimivaksi tavaksi koota sopu esimerkiksi EUja EMU-ratkaisuissa sekä eläkepolitiikassa. Kuten Markku Lehto (2001) sanoo, jokaista sosiaali- ja terveydenhuollon toimintamuotoakaan ei kannata keksiä joka kunnassa erikseen (esim. käypä hoito-suositukset). Myös keskushallinto luo sosiaalipoliittisia strategioita. Sosiaali- ja terveysministeriön strategia vuodelle 2010 kiteytetään neljään päästrategiaan 1) terveyden ja toimintakyvyn edistäminen 2) työelämän vetovoiman lisääminen 3) syrjäytymisen ehkäisy ja hoito 4) toimivat palvelut ja kohtuullinen toimeentuloturva, joka samalla kannustaa ansiotyöhön Markku Lehto on toisessa yhteydessä (2002) kuvannut ajattelua näin. "Tavoitteena on, että ihmisten työ- ja toimintakyky paranee, työssä jatketaan pidempään, hoidon tarve siirtyy myöhemmäksi, terveyserot kaventuvat ja että köyhyys pystytään pitämään kurissa. Toisin sanoen tavoitellaan yhteiskuntaa, joka tuottaa mahdollisimman vähän sosiaali- ja terveyspoliittista kuormaa."

29 Tällainen linjaus näyttää vastaansanomattomalta ja on edellä esitetyn "hyvinvointivaltion uuden politiikan" mukaista. Nyt pitäisi pystyä etsimään kansalaisten omaa toimintakykyisyyttä sieltäkin missä sitä ei ole helppo nähdä ja vahvistaa sitä. Tämä kääntää katsetta yhä enemmän - paitsi aktiivisen - myös ehkäisevän sosiaalija terveyspolitiikan ja lapsuuden puoleen. Esping-Andersen ym. (2001) sanovat, että kun ryhdytään aktivoimaan 30-vuotiasta, ollaan 30 vuotta myöhässä. Osa strategiaa realisoivista toimista, kuten sosiaaliturvan muotoilu, on keskushallinnon käsissä, osaan keskushallinto voi vaikuttaa ohjelmin (vrt. ikä- ja jaksamisohjelmat), osa jää kuntien ja kolmannen sektorin vastuulle. Kuntasektori on paitsi palvelutuottaja suurin työnantaja. Täten sille lankeaa suuri vastuu myös työelämän vetovoiman huolehtimisesta. EU ja globaalit pelisäännöt EU:n luonteesta on aina käyty kiistaa: missä määrin se on vain taloudellinen projekti, missä määrin sillä tulisi olla "sosiaalinen ulottuvuus". Samat yhteiskunnalliset voimat ottavat mittaa toisistaan niin EU-areenoilla kuin kansallisillakin. EU:n muodostama "pelikenttä", sen institutionaaliset puitteet, suosii talouselämän intressejä kansallista tasoa enemmän. Nykyinen EU on ainakin markkinoita vapauttava ja luova talousprojekti. EU-jäsenyydellä jäsenmaat asettavat vapaan markkinakilpailun ja vakaa euron ylikansalliseen valvontaan. Näin kansalliset hallitukset eivät voi niitä rajoittaa tai horjuttaa. Sosiaalipolitiikan osalta on vannottu subsidiariteetin (kansallisen päätöksenteon) nimiin. Halua siirtää sosiaalipoliittista toimivaltaa tai rahaa EU-tasolle ei ole ollut. Toimivaltaa on tullut siirtää EU-tasolle vain se, mikä on välttämätöntä kilpailuehtojen yhtäläistämiseksi, sisämarkkinoiden toiminnan ja työvoiman vapaan liikkuvuuden turvaamiseksi. Silti nykyinenkin tilanne, yhteismarkkinat ja yhteinen valuutta, lisääntynyt yhteistyö, EYtuomioistui-men päätökset ja EU:n sosiaaliturva-asetus, hiljakseen lähentää sosiaaliturva ja sitä koskevaa strategista ajattelua (Julkunen 2001a ja c). Esimerkiksi työkeskeinen tai "työystävälli- 25

30 26 nen" sosiaalipolitiikka - siirtyminen "sosiaaliturvavetoisesta elämästä palkkatyöhön" - on ollut EU:n yhteinen linjaus. Myös EU:n muodollinen sosiaalipoliittinen toimivalta samoin kuin perussopimusten ulkopuolinen sosiaalipoliittinen aktiivisuus ovat asteittain lisääntyneet. Rahaliiton rutinoituminen näyttää vapauttaneen energiaa sosiaaliseen ulottuvuuteen. Eurooppalaisen sosiaalisen mallin visiointi on tiivistynyt. Tällä alueella on (v. 2000) otettu käyttöön myös uusi menettely luvun puolivälissä käynnistynyttä työllisyysseurantaa seuraa nyt samantapainen sosiaalisen suojelun prosessi. Siinä asetetaan yhteisiä suuntaviivoja, pysyvä sosiaalisen suojelun komitea, seuranta ja suositukset jäsenmaille. EU-tason puuttuminen kansallisiin järjestelmiin syvenee olennaisesti. Ensimmäisenä esityslistalla olivat köyhyys ja syrjäytyminen (kansallisten köyhyysohjelmien teko), sen jälkeen eläkkeet ja terveydenhuolto. EU ei voi verottaa, kuluttaa ja uudelleenjakaa, mutta sillä on sääntelevää valtaa, jolla on sosiaaliturvaa enemmän vaikutusvaltaa esimerkiksi sukupuolten tasa-arvo- ja kuluttajakysymyksissä. EU muovaa kansallista politiikkaa myös ESR-rahoituksen kautta. EU-rahoituksesta on tullut kynnys monille kansallisille hankkeille. Samalla kun sosiaalipolitiikka tulee tylymmäksi huono-osaisia ja huonosti pärjääviä kohtaan, eurooppalaisen verkostoyhteiskunnan ja sen rahoituslähteet hallitseville tarjotaan uusia toimintamahdollisuuksia. Jo lähitulevaisuudessa EU:n ja WTO:n kilpailupolitiikasta tullee yhä merkittävämpi sosiaalipolitiikkaa muokkaava voima. KTM, VM, palvelutyönantajat ja yksityiset palvelutuottajat pyrkivät sosiaali- ja terveysmarkkinoiden luomiseen ja kilpailun avaamiseen. Nykyisellään (esim. julkiset hankinnat) Suomessa ollaan paavillisempi kuin paavi eli EU:n kilpailusäännöt itse. Hyvinvointimarkkinoiden luomisessa kansainväliset kilpailupakkoa ja kilpailuneutraliteettia koskevat sopimukset toimivat kotimaisten intressien tukena. Neuvottelut käydään maailman kauppajärjestössä (WTO). Ne ovat kaukana tavallisesta kuntalaisesta, vaikeasti hahmotettavia ja yleensä EU edustaa niissä jäsenvaltioitaan. Niiden seuraaminen onkin eriytynyt globalisaatiokriittisten liikkeiden ja verkostojen tehtäväksi.

Kaakkois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskus Oy. Socom

Kaakkois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskus Oy. Socom Kaakkois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskus Oy Socom TOIMINTASUUNNITELMA 2008 2 1 YLEISTÄ Socomin toimintaa säätelee laki sosiaalialan osaamiskeskustoiminnasta (1230/2001). Sen mukaan osaamiskeskusten tehtävänä

Lisätiedot

Hyvinvointiyhteiskunnan tulevaisuus historian valossa

Hyvinvointiyhteiskunnan tulevaisuus historian valossa Hyvinvointiyhteiskunnan tulevaisuus historian valossa Pauli Kettunen Helsingin yliopisto Politiikan ja talouden tutkimuksen laitos Kestävä hyvinvointi -seminaari Helsingin yliopisto 10.4.2013 Halusimme

Lisätiedot

Osaaminen muutoksessa avain tulevassa Sotessa seminaari 15.4.2016

Osaaminen muutoksessa avain tulevassa Sotessa seminaari 15.4.2016 Osaaminen muutoksessa avain tulevassa Sotessa seminaari 15.4.2016 Työelämän laatu ja johtaminen muutoksessa TOIMINTAYMPÄRISTÖN KAAOS RESURSSIEN NIUKKUUS JA KUNTALAISTEN RAJOTTOMAT TARPEET OVAT JO HAASTANEET

Lisätiedot

STM:n strategia ja hallitusohjelma, vanhuspolitiikan lähivuodet

STM:n strategia ja hallitusohjelma, vanhuspolitiikan lähivuodet STM:n strategia ja hallitusohjelma, vanhuspolitiikan lähivuodet Gerontologisen kuntoutuksen seminaari 23.9.2011 Kehitysjohtaja Klaus Halla Sosiaali- ja terveysministeriö Missä toimimme 2010-luvulla Globalisaatio

Lisätiedot

Kansalainen vai kuluttaja - Terveydenhuollon muutos hyvinvointipalvelusta liiketoiminnaksi. Eeva Ollila

Kansalainen vai kuluttaja - Terveydenhuollon muutos hyvinvointipalvelusta liiketoiminnaksi. Eeva Ollila Kansalainen vai kuluttaja - Terveydenhuollon muutos hyvinvointipalvelusta liiketoiminnaksi Eeva Ollila Koivusalo M, Ollila E, Alanko A. Kansalaisesta kuluttajaksi Markkinat ja muutos terveydenhuollossa,

Lisätiedot

HYVÄ ALUEFOORUM 29.10.2009

HYVÄ ALUEFOORUM 29.10.2009 HYVÄ ALUEFOORUM 29.10.2009 KASTE-OHJELMA Margit Päätalo Kaste-suunnittelija, Pohjois-Suomi puh. 044-703 4093 margit.paatalo@ouka.fi Sosiaali- ja terveydenhuollon kansallinen kehittämisohjelma (Kaste) 2008-2011

Lisätiedot

TUTKIMUS, KOULUTUS JA KEHITTÄMINEN UUDISTUVISSA RAKENTEISSA

TUTKIMUS, KOULUTUS JA KEHITTÄMINEN UUDISTUVISSA RAKENTEISSA TUTKIMUS, KOULUTUS JA KEHITTÄMINEN UUDISTUVISSA RAKENTEISSA Sosiaali- ja terveysministeriön johdon, Huoltajasäätiön ja Sosiaalijohto ry:n tapaaminen 14-08-2014 Helsinki Ylisosiaalineuvos Aulikki Kananoja

Lisätiedot

Päihdepäivät 16.9.2008

Päihdepäivät 16.9.2008 Päihdepäivät 16.9.2008 Päihdehuollon tulevaisuuden näkymiä Laitospalvelut muutosvoimien pyörteissä Mainiemen päihdetyön kehittämisyksikkö Projektipäällikkö Kimmo Mäkelä Kehittäjä-päihdetyöntekijä Aki Heiskanen

Lisätiedot

Miksi Oulun seudulla lähdettiin tekemään LNPO:ta? Salla Korhonen 11.9.2013

Miksi Oulun seudulla lähdettiin tekemään LNPO:ta? Salla Korhonen 11.9.2013 Miksi Oulun seudulla lähdettiin tekemään LNPO:ta? Salla Korhonen 11.9.2013 Taustaa Suomen kuntaliiton lapsipoliittinen ohjelma Eläköön lapset lapsipolitiikan suunta (2000) suosituksena jokaiselle kunnalle

Lisätiedot

SOTE-UUDISTUS Sosiaaliturvan uudistukset- 2020-luvun sosiaalipolitiikan kokonaiskuvaa hahmottelemassa Sosiaalipoliittinen yhdistys 3.2.

SOTE-UUDISTUS Sosiaaliturvan uudistukset- 2020-luvun sosiaalipolitiikan kokonaiskuvaa hahmottelemassa Sosiaalipoliittinen yhdistys 3.2. SOTE-UUDISTUS Sosiaaliturvan uudistukset- 2020-luvun sosiaalipolitiikan kokonaiskuvaa hahmottelemassa Sosiaalipoliittinen yhdistys 3.2.2015 Reijo Väärälä 1 Sote politiikkaprosessina Politiikan toimintatavan

Lisätiedot

Suuret muutokset mahdollisuuksina: näkymiä Suomen aluerakenteeseen. Prof. Sami Moisio Oulun yliopisto 27.11.2012

Suuret muutokset mahdollisuuksina: näkymiä Suomen aluerakenteeseen. Prof. Sami Moisio Oulun yliopisto 27.11.2012 Suuret muutokset mahdollisuuksina: näkymiä Suomen aluerakenteeseen Prof. Sami Moisio Oulun yliopisto 27.11.2012 Esitelmän tarkoitus 1. Erittelen Suomen aluerakenteen peruselementit 2. Avaan Suomen alueellisen

Lisätiedot

Yhteiskunnallinen yritys hyvinvointipalveluissa. 13.5.2011 Sinikka Salo Apulaiskaupunginjohtaja

Yhteiskunnallinen yritys hyvinvointipalveluissa. 13.5.2011 Sinikka Salo Apulaiskaupunginjohtaja 1 Yhteiskunnallinen yritys hyvinvointipalveluissa 13.5.2011 Sinikka Salo Apulaiskaupunginjohtaja 2 Hyvinvointipalvelut murroksessa Kansantalouden ja yleisen varallisuuden kasvu ovat keskeisiä hyvinvointipalvelujen

Lisätiedot

yhteiskuntana Sosiaalitutkimuksen laitos Tampereen yliopisto

yhteiskuntana Sosiaalitutkimuksen laitos Tampereen yliopisto Suomi palkkatyön yhteiskuntana Harri Melin Sosiaalitutkimuksen laitos Tampereen yliopisto Nopea muutos Tekninen muutos Globalisaatio Työmarkkinoiden joustot Globalisaatio ja demografinen muutos Jälkiteollisesta

Lisätiedot

Syrjäytymisen ja aktiivisen osallisuuden kysymykset Eurooppa 2020 strategiassa ja talouspolitiikan EU:n ohjausjaksossa

Syrjäytymisen ja aktiivisen osallisuuden kysymykset Eurooppa 2020 strategiassa ja talouspolitiikan EU:n ohjausjaksossa Syrjäytymisen ja aktiivisen osallisuuden kysymykset Eurooppa 2020 strategiassa ja talouspolitiikan EU:n ohjausjaksossa Seminaari: EMIN Vähimmäistoimeentulon jäljillä 30. syyskuuta 2014 Ismo Grönroos-Saikkala

Lisätiedot

Kunnan mielenterveys- ja päihdestrategiat - tehdäänkö papereita vai strategisia päätöksiä? Matti Kaivosoja LT, projektinjohtaja, Pohjanmaa-hanke

Kunnan mielenterveys- ja päihdestrategiat - tehdäänkö papereita vai strategisia päätöksiä? Matti Kaivosoja LT, projektinjohtaja, Pohjanmaa-hanke Kunnan mielenterveys- ja päihdestrategiat - tehdäänkö papereita vai strategisia päätöksiä? Matti Kaivosoja LT, projektinjohtaja, Pohjanmaa-hanke Miksi strategia? mielenterveyden edistäminen ja hyvien mielenterveyspalvelujen

Lisätiedot

Miten maakuntia jatkossa kehitetään? Työ- ja elinkeinoministeriö Mari Anttikoski 17.1.2013

Miten maakuntia jatkossa kehitetään? Työ- ja elinkeinoministeriö Mari Anttikoski 17.1.2013 Miten maakuntia jatkossa kehitetään? Työ- ja elinkeinoministeriö Mari Anttikoski 17.1.2013 1. Taloustilanne haastaa uudistumaan 2. Maakuntien kehittäminen lyhyellä ja pitemmällä aikajänteellä 3. Maakuntaohjelmien

Lisätiedot

ForeMassi2025 Tiedotustilaisuus 3.5.2011. Teemu Santonen, KTT Laurea-ammattikorkeakoulu

ForeMassi2025 Tiedotustilaisuus 3.5.2011. Teemu Santonen, KTT Laurea-ammattikorkeakoulu ForeMassi2025 Tiedotustilaisuus 3.5.2011 Teemu Santonen, KTT Laurea-ammattikorkeakoulu Hankkeen tavoitteet Pitkän aikavälin laadullisen ennakoinnin verkostohanke Teemallisesti hanke kohdistuu hyvinvointi-

Lisätiedot

Sosiaalipolitiikan uudistumisen esteet

Sosiaalipolitiikan uudistumisen esteet Sosiaalipolitiikan uudistumisen esteet SOSIAALIPOLITIIKAN PÄIVÄT KARI VÄLIMÄKI 23.10.2015 Sosiaalipolitiikka julkiset toimet, joilla pyritään takaamaan väestölle kohtuullinen elintaso, turvallisuus ja

Lisätiedot

HYVINVOINTIVALTION RAHOITUS

HYVINVOINTIVALTION RAHOITUS HYVINVOINTIVALTION RAHOITUS Riittävätkö rahat, kuka maksaa? Sixten Korkman Jukka Lassila Niku Määttänen Tarmo Valkonen Julkaisija: Elinkeinoelämän Tutkimuslaitos ETLA Kustantaja: Taloustieto Oy Kannen valokuva:

Lisätiedot

Liikenne- ja kuntaministeri Paula Risikko. Tulevaisuuden kunta -tilaisuus 10.12.2014 Kuopio

Liikenne- ja kuntaministeri Paula Risikko. Tulevaisuuden kunta -tilaisuus 10.12.2014 Kuopio Liikenne- ja kuntaministeri Paula Risikko Tulevaisuuden kunta -tilaisuus 10.12.2014 Kuopio Kuntien toimintaympäristön jatkuva muutos Kuntien toimintaympäristön jatkuva muutos 1/3 Kuntatalouden paineet

Lisätiedot

kehitä johtamista Iso-Syöte 21.9.2011 Sosiaalineuvos Pirjo Sarvimäki

kehitä johtamista Iso-Syöte 21.9.2011 Sosiaalineuvos Pirjo Sarvimäki Johda kehitystä, kehitä johtamista Iso-Syöte 21.9.2011 Sosiaalineuvos Pirjo Sarvimäki TAVOITTEENA SOSIAALISESTI KESTÄVÄ SUOMI 2020 Sosiaalisesti kestävä yhteiskunta kohtelee kaikkia yhteiskunnan jäseniä

Lisätiedot

SOSIAALI- JA TERVEYDENHUOLLON RAKENNE- JA RAHOITUSRATKAISUT VAIHTOEHTOJEN TARKASTELUA. Jussi Huttunen

SOSIAALI- JA TERVEYDENHUOLLON RAKENNE- JA RAHOITUSRATKAISUT VAIHTOEHTOJEN TARKASTELUA. Jussi Huttunen SOSIAALI- JA TERVEYDENHUOLLON RAKENNE- JA RAHOITUSRATKAISUT VAIHTOEHTOJEN TARKASTELUA Jussi Huttunen Keski-Suomen sosiaali- ja terveydenhuollon palvelurakenneselvityksen loppuseminaari 14.6.2011 SUOMEN

Lisätiedot

Elämänhallinta kuntayhteisöissä yhteistoiminta-alueella. Niina Lehtinen

Elämänhallinta kuntayhteisöissä yhteistoiminta-alueella. Niina Lehtinen Elämänhallinta kuntayhteisöissä yhteistoiminta-alueella Niina Lehtinen Tavoite Vastaus kysymykseen Mitkä kuntien toimenpiteet vaikuttavat niin, että ihmiset kykenevät vahvistamaan elämänhallintataitojansa?

Lisätiedot

KOHTI MAHDOLLISUUKSIEN SOSIAALITURVAA. Sosiaaliturvan kokonaisuudistus SATA

KOHTI MAHDOLLISUUKSIEN SOSIAALITURVAA. Sosiaaliturvan kokonaisuudistus SATA KOHTI MAHDOLLISUUKSIEN SOSIAALITURVAA Sosiaaliturvan kokonaisuudistus SATA Sosiaaliturvauudistus Hallitus on ryhtynyt suomalaisen sosiaaliturvan uudistamiseen. Sosiaaliturvauudistuksen (SATA) tavoitteena

Lisätiedot

Puhe Rautavaara-päivien pääjuhlassa 30.6. 2013. Professori Vuokko Niiranen, Itä-Suomen yliopisto. Hyvät Rautavaara-päivien osanottajat!

Puhe Rautavaara-päivien pääjuhlassa 30.6. 2013. Professori Vuokko Niiranen, Itä-Suomen yliopisto. Hyvät Rautavaara-päivien osanottajat! Puhe Rautavaara-päivien pääjuhlassa 30.6. 2013 Professori Vuokko Niiranen, Itä-Suomen yliopisto Hyvät Rautavaara-päivien osanottajat! Rautavaara-päivien monipuolinen ohjelma ja päivien näkyvyys kertovat

Lisätiedot

23.2.2012 TALOUSARVION TAVOITTEET JA TALOUSARVIOPROSESSI

23.2.2012 TALOUSARVION TAVOITTEET JA TALOUSARVIOPROSESSI 23.2.2012 TALOUSARVION TAVOITTEET JA TALOUSARVIOPROSESSI Turun kaupungin tarkastuslautakunta 9.2.2012 TALOUSARVION TAVOITTEET JA TALOUSARVIOPROSESSI SISÄLLYSLUETTELO 1 Taustaa... 2 2 Tavoitteiden sisältö

Lisätiedot

SOSIAALITYÖN MAHDOLLISUUKSIA

SOSIAALITYÖN MAHDOLLISUUKSIA SOSIAALITYÖN MAHDOLLISUUKSIA Päihdealan sosiaalityön päivä 22.11.2012 Aulikki Kananoja ESITYKSEN JÄSENNYS Kulttuurinen muutos ( William Ogburn) Globaali ympäristö Väestörakenteen muutos Suomalaisen hyvinvointipolitiikan

Lisätiedot

Uusi liikuntalaki ja sen merkitys vantaalaiseen liikuntaan

Uusi liikuntalaki ja sen merkitys vantaalaiseen liikuntaan Uusi liikuntalaki ja sen merkitys vantaalaiseen liikuntaan Vantaan Liikuntayhdistys ry juhlaseminaari 21.10.2014 ylitarkastaja Sari Virta Lähtökohdat Yhteiskunnan muutos: kansalaisten vähentynyt päivittäinen

Lisätiedot

EHKÄISEVÄN TYÖN TURVAAMINEN KUNNISSA

EHKÄISEVÄN TYÖN TURVAAMINEN KUNNISSA EHKÄISEVÄN TYÖN TURVAAMINEN KUNNISSA Juha Mieskolainen Länsi-Suomen lääninhallitus 12.11.2008 Päihdehaittojen ehkäisy eri KASTE-ohjelma 2008-2011: Päätavoitteet: ohjelmissa Osallisuus lisääntyy ja syrjäytymien

Lisätiedot

PÄTEVÄ on kätevä - terveyden edistämisen johtamisen ja suunnittelun oma portaali

PÄTEVÄ on kätevä - terveyden edistämisen johtamisen ja suunnittelun oma portaali PÄTEVÄ on kätevä - terveyden edistämisen johtamisen ja suunnittelun oma portaali 6.9.2011 -päätösseminaari Tamperetalo Marita Päivärinne projektisuunnittelija, TtM Minna Pohjola projektipäällikkö, th ylempi

Lisätiedot

ASIA: Valtiontalouden kehykset vuosille 2013-2016

ASIA: Valtiontalouden kehykset vuosille 2013-2016 Eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunnalle VIITE: Kuulemistilaisuus ASIA: Valtiontalouden kehykset vuosille 2013-2016 SOSTE Suomen sosiaali ja terveys ry on valtakunnallisten sosiaali- ja terveysjärjestöjen

Lisätiedot

Sosiaalipolitiikan näkökulma hyvinvointivaltion tulevaisuuteen. Jouko Kajanoja Top Ten Futures VII -seminaari 27.10.2006 Tieteiden talo

Sosiaalipolitiikan näkökulma hyvinvointivaltion tulevaisuuteen. Jouko Kajanoja Top Ten Futures VII -seminaari 27.10.2006 Tieteiden talo Sosiaalipolitiikan näkökulma hyvinvointivaltion tulevaisuuteen Jouko Kajanoja Top Ten Futures VII -seminaari 27.10.2006 Tieteiden talo Sosiaalisen tilanteen trendi Lapsiköyhyys V. 1990 köyhissä kotitalouksissa

Lisätiedot

Metsäalan strategiset valinnat: varmistelua vai riskeihin varautumista?

Metsäalan strategiset valinnat: varmistelua vai riskeihin varautumista? Metsäalan strategiset valinnat: varmistelua vai riskeihin varautumista? Jakob Donner-Amnell Metsäalan tulevaisuusfoorumi Globalisaatiokehityksen tempoilevuus suuri Yritykset ja julkinen valta panostavat

Lisätiedot

Torjutaanko sosiaalihuollon lainsäädännön uudistamisella syrjäytymistä

Torjutaanko sosiaalihuollon lainsäädännön uudistamisella syrjäytymistä Torjutaanko sosiaalihuollon lainsäädännön uudistamisella syrjäytymistä Päijät-Hämeen sosiaalipoliittinen foorumi 6.5.2010 Reijo Väärälä 6.5.2010 Kokemukset muualta Britannia, Saksa, Hollanti, Ruotsi Kilpailu

Lisätiedot

TULOKSELLISEN TOIMINNAN KEHITTÄMISTÄ KOSKEVA SUOSITUS 2008. Hannu.tamminen@ttk.fi

TULOKSELLISEN TOIMINNAN KEHITTÄMISTÄ KOSKEVA SUOSITUS 2008. Hannu.tamminen@ttk.fi TULOKSELLISEN TOIMINNAN KEHITTÄMISTÄ KOSKEVA SUOSITUS 2008 Hannu.tamminen@ttk.fi Taustaa Ohjausvälineet Lait Asetukset, ministeriön päätökset Keskusviraston suositukset Työmarkkinasopimukset Työmarkkinajärjestöjen

Lisätiedot

Lausuntopyyntö STM 2015

Lausuntopyyntö STM 2015 Lausuntopyyntö STM 2015 1. Vastaajatahon virallinen nimi Nimi - Tampereen yliopisto 2. Vastauksen kirjanneen henkilön nimi Nimi - Timo Tiainen 3. Vastauksen vastuuhenkilön yhteystiedot Nimi Asema organisaatiossa

Lisätiedot

Tavoitteiden saavuttaminen = Kuntalaisten hyvinvoinnin ja terveyden edistyminen + taloudelliset säästöt

Tavoitteiden saavuttaminen = Kuntalaisten hyvinvoinnin ja terveyden edistyminen + taloudelliset säästöt Mitä hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen (HYTE) talo sisältää? Tavoitteiden saavuttaminen = Kuntalaisten hyvinvoinnin ja terveyden edistyminen + taloudelliset säästöt Hyvinvoinnin ja terveyden sekä niitä

Lisätiedot

Sosiaali- ja terveysministeriön toimet kuntouttavan työtoiminnan kehittämisessä. Eveliina Pöyhönen

Sosiaali- ja terveysministeriön toimet kuntouttavan työtoiminnan kehittämisessä. Eveliina Pöyhönen Sosiaali- ja terveysministeriön toimet kuntouttavan työtoiminnan kehittämisessä Eveliina Pöyhönen Sosiaalisesti kestävä Suomi 2020 Sosiaalisesti kestävä yhteiskunta kohtelee kaikkia reilusti vahvistaa

Lisätiedot

Lausuntopyyntö STM 2015

Lausuntopyyntö STM 2015 Lausuntopyyntö STM 2015 1. Vastaajatahon virallinen nimi Sosiaalialan Työnantajat 2. Vastauksen kirjanneen henkilön nimi Aino Närkki 3. Vastauksen vastuuhenkilön yhteystiedot Nimi Asema organisaatiossa

Lisätiedot

Lausuntopyyntö STM 2015

Lausuntopyyntö STM 2015 Lausuntopyyntö STM 2015 1. Vastaajatahon virallinen nimi Nimi - Ammattiosaamisen kehittämisyhdistys AMKE ry 2. Vastauksen kirjanneen henkilön nimi Nimi - Petri Lempinen 3. Vastauksen vastuuhenkilön yhteystiedot

Lisätiedot

Hyvinvointipalvelujen muutos ja kansalaisten mielipiteet. Johanna Kallio, VTT Svenska social- och kommunalhögskolan, Helsingin yliopisto

Hyvinvointipalvelujen muutos ja kansalaisten mielipiteet. Johanna Kallio, VTT Svenska social- och kommunalhögskolan, Helsingin yliopisto Hyvinvointipalvelujen muutos ja kansalaisten mielipiteet Johanna Kallio, VTT Svenska social- och kommunalhögskolan, Helsingin yliopisto Esitelmä pohjautuu väitöskirjaani: Hyvinvointipalvelujärjestelmän

Lisätiedot

Mitä kunnassa pitää tapahtua, että väestön hyvinvointi ja terveys paranevat?

Mitä kunnassa pitää tapahtua, että väestön hyvinvointi ja terveys paranevat? Mitä kunnassa pitää tapahtua, että väestön hyvinvointi ja terveys paranevat? Tk-johdon neuvottelupäivät 07022013 Päivi Hirsso, pth-yksikön johtaja, PPSHP Hyvinvointi järjestämissuunnitelman ytimessä PTH-yksikkö

Lisätiedot

HOITO- JA HOIVAPALVELUT MUUTOKSESSA - missä ollaan - mitä tulossa - HYVÄ 2011-2015. Ulla-Maija Laiho, kehitysjohtaja, TEM Mustasaari 4.9.

HOITO- JA HOIVAPALVELUT MUUTOKSESSA - missä ollaan - mitä tulossa - HYVÄ 2011-2015. Ulla-Maija Laiho, kehitysjohtaja, TEM Mustasaari 4.9. HOITO- JA HOIVAPALVELUT MUUTOKSESSA - missä ollaan - mitä tulossa - HYVÄ 2011-2015 Ulla-Maija Laiho, kehitysjohtaja, TEM Mustasaari 4.9.2012 Missä ollaan? 65 vuotta täyttäneiden henkilöiden määrä ylitti

Lisätiedot

YTR:n kansalaistoiminnan teemaverkosto ja lähidemokratian edistäminen

YTR:n kansalaistoiminnan teemaverkosto ja lähidemokratian edistäminen YTR:n kansalaistoiminnan teemaverkosto ja lähidemokratian edistäminen Kylätoiminnan neuvottelupäivät Tampere 16.11.2015 Tauno Linkoranta YTR:n verkostot Tukevat maaseutupoliittisen kokonaisohjelman 2014-2020

Lisätiedot

Taloudellinen päätöksenteko julkishallinnossa ongelmat ja rajoitteet

Taloudellinen päätöksenteko julkishallinnossa ongelmat ja rajoitteet Taloudellinen päätöksenteko julkishallinnossa ongelmat ja rajoitteet JULMA-työpaja Tampereen yliopisto, 21.5.2015 Professori Jarmo Vakkuri, Tampereen yliopisto, JKK JULMA-projektin osahanke: Yhdyskuntarakenteen

Lisätiedot

Aikuisuuden muuttuvat ehdot

Aikuisuuden muuttuvat ehdot Aikuisuuden muuttuvat ehdot Sukupolvien väliset suhteet -STYR-seminaari 12.3.2012 Hanna Sutela 12.3.2012 Tausta Aikuisuuteen siirtyminen asteittainen prosessi: muutto vanhempien luota, opiskelu, työmarkkinoille

Lisätiedot

Eläkkeet ja kansantalous. Keva-päivä 26.5.2011. Seppo Honkapohja Suomen Pankki*

Eläkkeet ja kansantalous. Keva-päivä 26.5.2011. Seppo Honkapohja Suomen Pankki* Eläkkeet ja kansantalous Keva-päivä 26.5.2011 Seppo Honkapohja Suomen Pankki* *Esitetyt näkemykset ovat omiani eivätkä välttämättä vastaa SP:n kantaa. 1 I. Eläkejärjestelmät: kansantaloudellisia peruskysymyksiä

Lisätiedot

Yritystoiminnan kehittämisedellytykset EU-ohjelmakaudella 2007-2013

Yritystoiminnan kehittämisedellytykset EU-ohjelmakaudella 2007-2013 Yritystoiminnan kehittämisedellytykset EU-ohjelmakaudella 2007-2013 Hallitusohjelma Rakennerahasatokausi 2007-2013 Pirkanmaan TE-keskuksen tulossuunnitelma 2008 Pirkanmaan ennakointipalvelu Tutkimuspäällikkö,

Lisätiedot

Hallitusohjelman mahdollisuudet Kuusikkokuntien työllisyydenhoitoon. Eveliina Pöyhönen

Hallitusohjelman mahdollisuudet Kuusikkokuntien työllisyydenhoitoon. Eveliina Pöyhönen Hallitusohjelman mahdollisuudet Kuusikkokuntien työllisyydenhoitoon Eveliina Pöyhönen Hallituksen painopistealueet Köyhyyden, eriarvoisuuden ja syrjäytymisen vähentäminen Työ on parasta sosiaaliturvaa.

Lisätiedot

Tulevaisuuden sosiaali- ja terveyspalvelut

Tulevaisuuden sosiaali- ja terveyspalvelut Tulevaisuuden sosiaali- ja terveyspalvelut - Kohti näyttöön perustuvaa toimintaa Joanna Briggs Instituutin yhteistyökeskuksen julkistamistilaisuus, Helsinki 23.9.2010 Peruspalveluministeri Paula Risikko

Lisätiedot

Uudistuva sote. 8.8.2014 Kuopio/KYS auditorio, Keskustelu/Pohjois-Savo Tarja Kauppila, johtaja, ISO

Uudistuva sote. 8.8.2014 Kuopio/KYS auditorio, Keskustelu/Pohjois-Savo Tarja Kauppila, johtaja, ISO Uudistuva sote 8.8.2014 Kuopio/KYS auditorio, Keskustelu/Pohjois-Savo Tarja Kauppila, johtaja, ISO Normiuudistukset JATKUVA PROSESSI Useita normeja uusitaan (Esim. Sosiaalihuoltoon liittyen/mukaellen Sami

Lisätiedot

Toimeentulotuen Kela-siirto

Toimeentulotuen Kela-siirto Toimeentulotuen Kela-siirto Pasi Moisio Sosiaalipolitiikan tutkimusyksikkö Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) Sosiaaliturvan uudistukset -seminaari Sosiaalipoliittinen yhdistys 3.2.2015 Tieteiden talo

Lisätiedot

Tietoa, neuvontaa ja ohjausta työelämään 26.1.2011 Oulu

Tietoa, neuvontaa ja ohjausta työelämään 26.1.2011 Oulu Tietoa, neuvontaa ja ohjausta työelämään 26.1.2011 Oulu Kai Koivumäki 1 Osaamistalkoot Valtioneuvoston tulevaisuuskatsaukset pohjana seuraavalle hallitusohjelmalle: TEM Haasteista mahdollisuuksia > työllisyysaste

Lisätiedot

Kehittyvien kaupunkiseutujen merkitys menestyville alueille

Kehittyvien kaupunkiseutujen merkitys menestyville alueille KUNTAUUDISTUKSEN SEUTUTILAISUUS OULUN KAUPUNKISEUTU, Oulu 4.4.2014 Professori Perttu Vartiainen, Itä-Suomen yliopisto Kehittyvien kaupunkiseutujen merkitys menestyville alueille Mihin yritän vastata ja

Lisätiedot

15.1.2014 Neuvotteleva virkamies Jaana Valkokallio TEM, alueosasto

15.1.2014 Neuvotteleva virkamies Jaana Valkokallio TEM, alueosasto Rakennerahasto-ohjelman valtakunnalliset hankkeet 15.1.2014 Neuvotteleva virkamies Jaana Valkokallio TEM, alueosasto Rahoituksen jakautuminen (pl. alueellinen yhteistyö) Valtakunnalliset teemat EAKR ESR

Lisätiedot

Työhyvinvoinnin vuosikymmenet

Työhyvinvoinnin vuosikymmenet kuntoutuksen ja työhyvinvoinnin erikoislehti Työhyvinvoinnin vuosikymmenet Työyhteisö keskeisessä roolissa: SAIRAUSPOISSAOLOT PUOLITTUIVAT VERVE 1965-2015 Palvelujärjestelmän MONIMUTKAISUUS HÄMMENTÄÄ TYÖKYKYJOHTAMINEN

Lisätiedot

Toimintasuunnitelma 2012

Toimintasuunnitelma 2012 Toimintasuunnitelma 2012 YLEISTÄ Kaakkois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskus Socom Oy toimii Kymenlaakson ja Etelä-Karjalan maakunnissa. Socomin osakkaina on 15 Kaakkois-Suomen kuntaa ja alueen ammattikorkeakoulut

Lisätiedot

KESTÄVÄÄ KEHITYSTÄ EDISTÄVÄ OPETUS AMMATTIKORKEAKOULUSSA

KESTÄVÄÄ KEHITYSTÄ EDISTÄVÄ OPETUS AMMATTIKORKEAKOULUSSA KESTÄVÄÄ KEHITYSTÄ EDISTÄVÄ OPETUS AMMATTIKORKEAKOULUSSA Lahden ammattikorkeakoulun opetussuunnitelmien ja opetuksen tarkastelua kestävän kehityksen näkökulmasta Muotoiluinstituutin sekä sosiaali- ja terveysalan

Lisätiedot

OHEISMATERIAALIN TARKOITUS

OHEISMATERIAALIN TARKOITUS (2012) OHEISMATERIAALIN TARKOITUS Kalvosarja on oheismateriaali oppaalle TASA ARVOSTA LAATUA JA VAIKUTTAVUUTTA JULKISELLE SEKTORILLE Opas kuntien ja valtion alue ja paikallishallinnon palveluihin ja toimintoihin

Lisätiedot

HYVINVOINTIKERTOMUS JA- TILINPITO

HYVINVOINTIKERTOMUS JA- TILINPITO HYVINVOINTIKERTOMUS JA- TILINPITO Irmeli Leino, Turun AMK, Salon toimipiste Marita Päivärinne, Salon terveyskeskus 28-29.3 2011 Esityksen sisältö } Miten hyvinvoinnin seurantajärjestelmä Salossa syntyi

Lisätiedot

Yrittäjien ja ammattikorkeakoulujen yhteistyö ja alueellinen vaikuttavuus Yrittäjien näkemyksiä

Yrittäjien ja ammattikorkeakoulujen yhteistyö ja alueellinen vaikuttavuus Yrittäjien näkemyksiä Yrittäjien ja ammattikorkeakoulujen yhteistyö ja alueellinen vaikuttavuus Yrittäjien näkemyksiä http://www.yrittajat.fi/fi-fi/suomenyrittajat/tutkimustoiminta/ Koulutusasioiden päällikkö Veli-Matti Lamppu

Lisätiedot

Ammatillisen kuntoutuksen päivät 17.9.2014, Oulu, Verve Marketta Rajavaara

Ammatillisen kuntoutuksen päivät 17.9.2014, Oulu, Verve Marketta Rajavaara Ammatillisen kuntoutuksen päivät 17.9.2014, Oulu, Verve Marketta Rajavaara Sosiaalisen investoinnin idea? Ammatillinen kuntoutus sosiaalisen investoinnin näkökulmasta? Ylikansalliset organisaatiot OECD,

Lisätiedot

Alueyhteistyön kehittäminen määrällisten koulutustarpeiden ennakoinnissa

Alueyhteistyön kehittäminen määrällisten koulutustarpeiden ennakoinnissa Alueyhteistyön kehittäminen määrällisten koulutustarpeiden ennakoinnissa Ennakointiyksikkö Samuli Leveälahti 15.12.2004 Osaamisen ja sivistyksen asialla Ennakoinnin ESR hanke Opetushallituksessa 1.1.2004

Lisätiedot

Sosiaalihuollon ja kuntoutuksen uudistukset työllistymistä tukemassa. Kuntamarkkinat: Työllisyysseminaari 9.9.2015 Ellen Vogt

Sosiaalihuollon ja kuntoutuksen uudistukset työllistymistä tukemassa. Kuntamarkkinat: Työllisyysseminaari 9.9.2015 Ellen Vogt Sosiaalihuollon ja kuntoutuksen uudistukset työllistymistä tukemassa Kuntamarkkinat: Työllisyysseminaari 9.9.2015 Ellen Vogt Edellisen hallituskauden satoa - mikä kaikki on muuttumassa? Keskeisimmät meneillään

Lisätiedot

"Resurssitehokas Eurooppa" Alue- ja paikallisviranomaisille suunnattu kyselytutkimus Tiivistelmä tuloksista

Resurssitehokas Eurooppa Alue- ja paikallisviranomaisille suunnattu kyselytutkimus Tiivistelmä tuloksista "Resurssitehokas Eurooppa" Alue- ja paikallisviranomaisille suunnattu kyselytutkimus Tiivistelmä tuloksista FI Tässä asiakirjassa esitettävät päätelmät perustuvat Wirtschaftsuniversität Wienin yhteydessä

Lisätiedot

Kansallinen kestävän kehityksen yhteiskuntasitoumus haaste myös ammatilliseen koulutukseen. 21.11.2012 Annika Lindblom Ympäristöministeriö

Kansallinen kestävän kehityksen yhteiskuntasitoumus haaste myös ammatilliseen koulutukseen. 21.11.2012 Annika Lindblom Ympäristöministeriö Kansallinen kestävän kehityksen yhteiskuntasitoumus haaste myös ammatilliseen koulutukseen 21.11.2012 Annika Lindblom Ympäristöministeriö Kestävä kehitys on yhteiskuntapolitiikkaa Ekologinen kestävyys;

Lisätiedot

Sote-uudistus Miten Kanta-palvelut tukevat Sotejärjestämislain

Sote-uudistus Miten Kanta-palvelut tukevat Sotejärjestämislain Sote-uudistus Miten Kanta-palvelut tukevat Sotejärjestämislain toimeenpanoa? 14.10.2014 Maritta Korhonen, STM Pekka Järvinen, STM Sosiaali- ja terveydenhuollon tietohallinnon kehittämisen yhteistyöseminaari

Lisätiedot

Lausuntopyyntö STM 2015

Lausuntopyyntö STM 2015 Lausuntopyyntö STM 2015 1. Vastaajatahon virallinen nimi Nimi - Kunnallinen työmarkkinalaitos 2. Vastauksen kirjanneen henkilön nimi Nimi - Jaana Pirhonen 3. Vastauksen vastuuhenkilön yhteystiedot Nimi

Lisätiedot

Suomalaisen työpolitiikan linja

Suomalaisen työpolitiikan linja Suomalaisen työpolitiikan linja - Työmarkkinoiden muutostilanne ja haasteet - Suomalaisen työpolitiikan kokonaisuus ja tavoitteet - Suomen työmarkkinareformin lähtökohtia - Hallituksen periaatepäätös Työministeri

Lisätiedot

Tulevaisuuden tärkeät asiat STM:n näkökulma. Joensuu 16.-17.2.2011 Merja Söderholm, STM

Tulevaisuuden tärkeät asiat STM:n näkökulma. Joensuu 16.-17.2.2011 Merja Söderholm, STM Tulevaisuuden tärkeät asiat STM:n näkökulma Joensuu 16.-17.2.2011 Merja Söderholm, STM Sosiaalisesti kestävä Suomi 2020 - Sosiaali- ja terveyspolitiikan strategia 1. Hyvinvoinnille vahva perusta Terveys

Lisätiedot

Sote-uudistus Järjestämislain keskeinen sisältö

Sote-uudistus Järjestämislain keskeinen sisältö Kaupunginhallitus 6.10.2014 liite nro 7 (1/20) Sote-uudistus Järjestämislain keskeinen sisältö Kaupunginhallitus 6.10.2014 liite nro 7 (2/20) Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistamisen keskeiset tavoitteet

Lisätiedot

Kuntalaisten tarpeiden arviointi

Kuntalaisten tarpeiden arviointi Kuntalaisten tarpeiden arviointi Sähköinen hyvinvointikertomus tutuksi Anne Sormunen/ erityisasiantuntija 1 Se on tiedolla johtamisen tiimityöväline kuntalaisen hyvinvointi ja kokemus palveluiden toimivuus

Lisätiedot

Lääkkeiden järkevän käytön edistäminen

Lääkkeiden järkevän käytön edistäminen Lääkkeiden järkevän käytön edistäminen uudessa terveydenhuollon mallissa Liisa-Maria Voipio-Pulkki/ Terveyspalveluryhmä Sosiaali- ja terveysministeriö Mikä on uusi terveydenhuollon malli? Työ on vielä

Lisätiedot

Manner-Suomen ESR ohjelma

Manner-Suomen ESR ohjelma Manner-Suomen ESR ohjelma Toimintalinja 1: Työorganisaatioiden, työssä olevan työvoiman ja yritysten kehittäminen sekä yrittäjyyden lisääminen (ESR) Kehittää pk-yritysten valmiuksia ennakoida ja hallita

Lisätiedot

Oulun poliisilaitoksen neuvottelukunta Kunnallisen turvallisuussuunnittelun tavoitteet ja toteutus

Oulun poliisilaitoksen neuvottelukunta Kunnallisen turvallisuussuunnittelun tavoitteet ja toteutus Oulun poliisilaitoksen neuvottelukunta Kunnallisen turvallisuussuunnittelun tavoitteet ja toteutus Erityisrikostorjuntasektorin johtaja, rikosylikomisario Antero Aulakoski 1 Turvallisuus on osa hyvinvointia

Lisätiedot

TENONLAAKSON SOSIAALI- JA TERVEYSPALVELUIDEN KEHITTÄMISHANKKEEN LOPPUSEMINAARI 12.9.2012 POHJOIS-SUOMEN KASTE-TEOT

TENONLAAKSON SOSIAALI- JA TERVEYSPALVELUIDEN KEHITTÄMISHANKKEEN LOPPUSEMINAARI 12.9.2012 POHJOIS-SUOMEN KASTE-TEOT TENONLAAKSON SOSIAALI- JA TERVEYSPALVELUIDEN KEHITTÄMISHANKKEEN LOPPUSEMINAARI 12.9.2012 POHJOIS-SUOMEN KASTE-TEOT Margit Päätalo Kaste-ohjelma, ohjelmapäällikkö Pohjois-Suomi Väkiluku Pohjois-Suomessa

Lisätiedot

Työterveyshuollon rooli ja tulevaisuus

Työterveyshuollon rooli ja tulevaisuus Hyvinvointia työstä Työterveyshuollon rooli ja tulevaisuus Työterveyslaitos, Jorma Mäkitalo Lähi-Tapiolan ja Elon työyhteisöjen työhyvinvointi seminaari 12.5.2016 12.5.2016 2 Sisältö Työterveyshuollon

Lisätiedot

Susipolitiikan opetukset suojelutoimien suunnittelussa

Susipolitiikan opetukset suojelutoimien suunnittelussa Susipolitiikan opetukset suojelutoimien suunnittelussa Saimaannorppa, ilmastonmuutos ja kalastus seminaari ja kokous Rantasalmi 28.5.2010 Outi Ratamäki Suomen ympäristökeskus Väitöskirja: Yhteiskunnallinen

Lisätiedot

Yhteiskunnalliset yritykset alueiden kehittämisessä

Yhteiskunnalliset yritykset alueiden kehittämisessä Yhteiskunnalliset yritykset alueiden kehittämisessä Satu Rinkinen, Tuija Oikarinen & Helinä Melkas LUT Lahti School of Innovation 11.11.2014 Lahden tiedepäivä Alue- ja innovaatiopolitiikan haasteet - Europe

Lisätiedot

Onko velkakriisi todellakin loppunut? Meelis Atonen. konsernin kultapuolen johtaja

Onko velkakriisi todellakin loppunut? Meelis Atonen. konsernin kultapuolen johtaja Himmeneekö kullan kiilto? Onko velkakriisi todellakin loppunut? Meelis Atonen TAVEX OY konsernin kultapuolen johtaja Mikä on nykyinen maailmantalouden terveys? Lopulta taivaalta sataa euroja EKP on luvannut

Lisätiedot

Eläkerahastot Pertti Honkanen 25.4.2010

Eläkerahastot Pertti Honkanen 25.4.2010 Eläkerahastot Pertti Honkanen 25.4.2010 1 Työeläkerahastot 31.12.2009 Yhteensä 124,9 mrd. Yhtiöt 78,9 mrd. Kassat ja säätiöt 6,6 mrd. MEK ja MELA 0,8 mrd. Julkinen sektori 39,4 mrd. Lähde: TELA Rahastot

Lisätiedot

Reaalipolitiikka vs. haaveet : Suomen aluerakenteen kehitys ja kysymys kulttuurista. Sami Moisio Oulun yliopisto Kajaani 4.9.2013

Reaalipolitiikka vs. haaveet : Suomen aluerakenteen kehitys ja kysymys kulttuurista. Sami Moisio Oulun yliopisto Kajaani 4.9.2013 Reaalipolitiikka vs. haaveet : Suomen aluerakenteen kehitys ja kysymys kulttuurista Sami Moisio Oulun yliopisto Kajaani 4.9.2013 Esitelmän tarkoitus 1. Erittelen Suomen aluerakenteen peruselementit 2.

Lisätiedot

HYVINVOINTI JA TALOUDEN REUNAEHDOT. 6.11.2013 Jaakko Kiander Keskinäinen Eläkevakuutusyhtiö Ilmarinen

HYVINVOINTI JA TALOUDEN REUNAEHDOT. 6.11.2013 Jaakko Kiander Keskinäinen Eläkevakuutusyhtiö Ilmarinen HYVINVOINTI JA TALOUDEN REUNAEHDOT 6.11.2013 Jaakko Kiander Keskinäinen Eläkevakuutusyhtiö Ilmarinen 1 MITÄ HYVINVOINTI ON? Perustarpeet: ravinto, asunto Terveys: toimintakyky, mahdollisuus hyvään hoitoon

Lisätiedot

Talous ja työllisyys

Talous ja työllisyys Talous ja työllisyys 1. Suomen ja euroalueen talouspolitiikka 2. Designilla kilpailukykyä 3. Valmistavan vientiteollisuuden tuotteiden ja palveluiden pelillistäminen 4. Globaalit yritykset pienillä työssäkäyntialueilla:

Lisätiedot

Alueellinen verkostotapaaminen Rovaniemi 2.10.2012

Alueellinen verkostotapaaminen Rovaniemi 2.10.2012 Alueellinen verkostotapaaminen Rovaniemi Jaana Lerssi-Uskelin Ohjelma: Verkostot työhyvinvoinnin tukena Alustuspuheenvuorot ja työpaja Jatketaan toimintaa yhdessä! Yhteenveto Työterveyslaitos on työhyvinvoinnin

Lisätiedot

Kuntaliiton työllisyyspoliittinen. ohjelma

Kuntaliiton työllisyyspoliittinen. ohjelma Kuntaliiton työllisyyspoliittinen ohjelma Sisällysluettelo Kuntaliiton työllisyyspoliittinen ohjelma 3 Kuntaliiton työllisyyspoliittiset linjaukset 4 1) Työnjaon selkeyttäminen 4 2) Aktivointitoiminnan

Lisätiedot

Kuntoutuksen uudistaminen osana sote -uudistusta

Kuntoutuksen uudistaminen osana sote -uudistusta Kuntoutuksen uudistaminen osana sote -uudistusta Ylitarkastaja Hanna Nyfors STM sosiaali- ja terveyspalveluosasto 19.2.2016 19.2.2016 1 Sote- uudistuksen tavoitteet Sosiaali- ja terveyspalveluiden uudistamisen

Lisätiedot

Foorumin teema Kansallisen lasten ja nuorten tapaturmien ehkäisyn ohjelman näkökulmasta

Foorumin teema Kansallisen lasten ja nuorten tapaturmien ehkäisyn ohjelman näkökulmasta Foorumin teema Kansallisen lasten ja nuorten tapaturmien ehkäisyn ohjelman näkökulmasta 13.9.2012 II Lasten ja nuorten tapaturmien ehkäisyn foorumi, Säätytalo Tutkija Jaana Markkula, Tapaturmien ehkäisyn

Lisätiedot

Kainuun maakunta -kuntayhtymä, Kauppakatu 1, neuvotteluhuone 2. krs, Kajaani. Kainuun ikäihmisten neuvottelukunta Sosiaali- ja terveyslautakunta

Kainuun maakunta -kuntayhtymä, Kauppakatu 1, neuvotteluhuone 2. krs, Kajaani. Kainuun ikäihmisten neuvottelukunta Sosiaali- ja terveyslautakunta Ikääntymispoliittinen strategia -esiselvityshanke 1.5. 31.10.2010 PL 400 87070 Kainuu OHJAUSRYHMÄN 2. KOKOUS Aika: tiistai 3.8.2010 kello 9.06 11.07 Paikka:, Kauppakatu 1, neuvotteluhuone 2. krs, Kajaani

Lisätiedot

Aktiivinen kansalainen kaiken ikäisenä. 9.4.2014 Tuomo Melin & Eeva Päivärinta, Sitra

Aktiivinen kansalainen kaiken ikäisenä. 9.4.2014 Tuomo Melin & Eeva Päivärinta, Sitra Aktiivinen kansalainen kaiken ikäisenä Lähtökohtia Ikäihmiset ovat voimavara - mahdollisuus - Suomen eläkeläiset ovat maailman koulutetuimpia ja terveimpiä - Vapaaehtoistyöhön ja -toimintaan osallistumiseen

Lisätiedot

Terveydenhuoltolaki ja terveyden edistäminen - mitä muutoksia yhteistoiminta-alueilla?

Terveydenhuoltolaki ja terveyden edistäminen - mitä muutoksia yhteistoiminta-alueilla? Terveydenhuoltolaki ja terveyden edistäminen - mitä muutoksia yhteistoiminta-alueilla? YHTEISTOIMINTA-ALUEVERKOSTON XIV TAPAAMINEN 17.2.2011 Helsinki Neuvotteleva virkamies Kerttu Perttilä, STM 1 2.3.2011

Lisätiedot

Kuuleeko kukaan yksinelävää köyhää?

Kuuleeko kukaan yksinelävää köyhää? Kuuleeko kukaan yksinelävää köyhää? Kuka kuuntelee köyhää? - keskustelusarja Helsinki, 10.12.2008 Peruspalveluministeri Paula Risikko Tulevaisuuden haasteita, ongelmia Tuloerot Terveyserot Kulutuserot

Lisätiedot

Työelämän kehittäminen sopimuksissa ja hallitusohjelmassa. Työmarkkinajohtaja Markku Jalonen HR-verkoston ideatyöpaja 1.

Työelämän kehittäminen sopimuksissa ja hallitusohjelmassa. Työmarkkinajohtaja Markku Jalonen HR-verkoston ideatyöpaja 1. Työelämän kehittäminen sopimuksissa ja hallitusohjelmassa Työmarkkinajohtaja Markku Jalonen HR-verkoston ideatyöpaja 1. KT:n HR-verkoston tausta Henkilöstöjohtamisen (HR-verkosto) verkosto työnantajien

Lisätiedot

Tulevaisuuden kunta? Havaintoja kuntauudistusten valmisteluprosessien arvioinnista ARTTU2-tutkimusohjelmassa

Tulevaisuuden kunta? Havaintoja kuntauudistusten valmisteluprosessien arvioinnista ARTTU2-tutkimusohjelmassa Tulevaisuuden kunta? Havaintoja kuntauudistusten valmisteluprosessien arvioinnista ARTTU2-tutkimusohjelmassa Kuntatalous ja -johtaminen murroksessa -aluetilaisuus Kuntalaki -kiertue 27.1.2015 Rovaniemi

Lisätiedot

@Jari_Parkkonen #PHliitto. Päijät-Hämeen liitto

@Jari_Parkkonen #PHliitto. Päijät-Hämeen liitto @Jari_Parkkonen #PHliitto MAAKUNNAT ITSEHALLINTOALUEIDEN PURISTUKSESSA VAI TOISINPÄIN? Päijät-Häme osana suurmetropolia, sen rajalla vai ulkopuolella? Jari Parkkonen, maakuntajohtaja, Ossi Savolainen,

Lisätiedot

Ajankohtaiset asiat EU:ssa. 29.10.2014 Niina Pautola-Mol Neuvotteleva virkamies VNEUS

Ajankohtaiset asiat EU:ssa. 29.10.2014 Niina Pautola-Mol Neuvotteleva virkamies VNEUS Ajankohtaiset asiat EU:ssa 29.10.2014 Niina Pautola-Mol Neuvotteleva virkamies VNEUS Ajankohtaiset haasteet EU:ssa Heikko talouskasvu Korkea työttömyys, erityisesti nuorisotyöttömyys Investointien vähäisyys

Lisätiedot

SOTE palvelurakenneuudistus ajankohtaista. Arto Rautajoki, SONet BOTNIA Vaasa 11.6.2013. Ketterä moniosaaja 1

SOTE palvelurakenneuudistus ajankohtaista. Arto Rautajoki, SONet BOTNIA Vaasa 11.6.2013. Ketterä moniosaaja 1 SOTE palvelurakenneuudistus ajankohtaista kehitysjohtaja, Arto Rautajoki, SONet BOTNIA Vaasa 11.6.2013 Ketterä moniosaaja 1 SONet BOTNIAn VISIO 2015 SONet BOTNIA on Pohjanmaan maakuntien alueen sosiaalisen

Lisätiedot

Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistus

Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistus Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistus Missä nyt mennään? Pekka Järvinen STM Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistamisen keskeiset tavoitteet Päämääränä väestön hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen. Turvata

Lisätiedot

Uusi liikuntalaki voimaan 2015 Kunnat uusien haasteiden edessä Muuttuvatko kuntien tehtävät?

Uusi liikuntalaki voimaan 2015 Kunnat uusien haasteiden edessä Muuttuvatko kuntien tehtävät? Uusi liikuntalaki voimaan 2015 Kunnat uusien haasteiden edessä Muuttuvatko kuntien tehtävät? Kari Sjöholm 10.9 2014 -200-400 -600-800 -1000-1200 -1400-1600 Hallitusohjelman sekä vuosien 2012-2014 kehysriihien

Lisätiedot

Korkeakoulujen yhteiskunnallinen vuorovaikutus

Korkeakoulujen yhteiskunnallinen vuorovaikutus Korkeakoulujen yhteiskunnallinen vuorovaikutus Korkeakoulujen KOTA -seminaari 20.8.2013 Erikoissuunnittelija, KT Hannele Seppälä, Korkeakoulujen arviointineuvosto Korkeakoulujen yhteiskunnallisen ja alueellisen

Lisätiedot