Koko: px
Aloita esitys sivulta:

Download ""

Transkriptio

1

2

3

4

5

6 Karl Sanfrid Hallberg E RA K 1 RJ E 1 TA KARJALASTA Suomentanut ja toimittanut Seppo Könönen

7 Seppo Könönen 2004 omakustanne 2. painos Piirrokset, ulkoasu, kuvankäsittely ja taitto: Eero Könönen Painopaikka: Joensuun yliopiston paino 2004 ISBN

8 Sisältö Saatteeksi l KIRJE Metsä- ja eräelämää Suomessa Kuolismaan saloilla Kansanmiesten eränkäynnistä Kärsivällisyys palkitaan Pahansisuinen haavakko II KIRJE Metsä- ja eräelämää venäläis-suomalaisella rajaseudulla Talvinen karhujahti Venäjän Karjalassa Joulu venäläiseen tapaan Karhun kanssa kilpasilla Erämies Osip lli KIRJE Riistasta, eräelämästä ja metsästyksestä Pohjois-Karjalassa 53 Havaintoja Pohjois-Karjalan riistaeläimistä 53 Ukko-Feodorin ansamailla 65 IV KIRJE Metsästystä ja ammuntaa 71 Pakkasen armoilla 73 Peuravisiitti Ilomantsin kirkolla 78 Nuorajärven peurajahti 87 Lehmivaaran takaisilla saloilla 90 Joskus vain vaivat palkkana 95 V KIRJE Suomesta Karhumittelö Liusvaarassa Viranhoitoa ja metsästystä rajan takana Lupasalmen jättikontio Huomioita metsänhoidosta Venäjän Karjalassa Repolan peuramailla Peurojen perässä Tuulijärvellä Erämiehen elinkaari Pankkiherran kondie

9 .,.,..,.: t: tt,,. -

10 Saatteeksi Metsänhoitaja Karl Sanfrid Hallbergin kuolemasta vuonna 1898 on ehtinyt tähän päivään vierähtää satakuusi vuotta. Hän kuului oman aikansa merkittävimpiin suurriistan metsästäjiin ja erätarinoitten kirjoittajiin Pohjoismaissa. On korkea aika saada julkaistuksi hänen kynänsä jälki suomeksi, sillä nämä viimeinkin nyt yksiin kansiin kootut "metsästyshistoriat" ilmestyivät aikanaan ruotsiksi Tukholmassa ja Helsingissä. Kyseiset painotuotteet olivat Svenska Jägarförbundets Nya Tidskrift ja Sporten -lehti. Ensimmäiset tavoitetut kirjoitelmat ajoittuvat vuoteen Käytännön elämän kiireet näyttävät tyrehdyttäneen laajemman kirjallisen toiminnan seuraavan vuosikymmenen puolivälin jälkeen. Suppeampia artikkeleita on kuitenkin ilmestynyt muun muassa Karjalatar -lehdessä Joensuussa tämänkin jälkeen. K.S. Hallbergin eräkuvausten keskipiste oli Möhkön rautaruukki Ilomantsissa. Hänen isänsä Carl Johan Hallberg tuli sinne isännöitsijäksi 1868, josta lähtien Möhkön "Pytinki" toimi K.S. H:n ja hänen metsästystovereidensa tukikohtana. Jahtiseurueisiin kuuluivat muun muassa Pielisjoen kanavoinoista vastannut insinöörikapteeni Berndt Höök, jonka toimeenpanemissa jahdeissa kaadettiin peräti 134 karhua sekä ruotsalainen kreivi Tage Tott ja hovijahtimestari L.J. Hallgren. Viimeksi mainittujen kanssa Hallberg lienee ystävystynyt opiskellessaan Tukholmassa metsänhoitajaksi. 9

11 Niinpä Ilomantsissa elettiin talvella "kreivin aikaa", josta Möhkön kasööri, K.S. H:n tuleva lanko Onni Tapenius kertoi Laatokka -lehdelle: Meidän ruotsalainen kreivimme To tt on varsin iloinen nuori mies, noin 30 vuoden vanha ja väsymätön metsästäjä; hän ei paljon välitä mukavuuksista. Kumminkaan hän ei vielä ole ollut pitemmillä suksiretkillä, kuin jonkun peninkulman päivässä, mutta jos hän yhtä uutterasti kuin tähän asti harjoittaisi suksilla ajamista, voipi hän ennen pitkää kestää pitemmätkin matkat Ensimmäinen naaras, joka ammuttiin, makasi yksin pesässään: kauan aikaa ahdistettiin sitä seipäillä, ja kun se vihdoin nousi mukavalta vuoteeltaan ja oli kokonaan jo tullut ulos asunnostaan, kaatui se kreivi To ttin luodin satuttamana. Tosin olisimme me muutkin voineet ampua, mutta oli päätetty, että tämä huvitus jätettäisiin To ttille. Hän olikin hyvin mielissään ja lähetti kohta kotimaallensa Skooneen sähkösanoman ensimmäisestä karhuntapostaan... Hallbergien sukutalon seinällä Enon Pielniemellä komeilivat suuret puhvelin sarvet, jotka kreivi oli tuonut lahjaksi. Ne samoin kuin K.S. H: n aseet ja viimeinen säilynyt karhuntalja paloivat kartanon tuhoutuessa Hallberg tuli osallistuneeksi 63 karhun kaatoon ja noin 30 peuraa sai passituksen paremmille jäkälämaille hänen petrakiväärinsä luodeista. Vanhimmat maininnat K.S. Hallbergin karhunkaatojen osalta löytyvät Ilomantsin kuntakokouksen pöytäkirjoista. Vuodelta 1880 voimme lukea seuraavaa: Kasääri Onni Tapeniukselle ja metsänhoitaja K.S. Hallbergille maksetaan tappurahaa kahdesta täysikasvuisesta karhusta. Vuoden 1882 joulukuulta: Lautakunnan esimies Kuosmanen toi esille todistuksen metsänhoitaja K.S. Hallbergin puolesta ja anoi sen mukaan 4 täyskasvuisesta karhusta ja 2 pojasta Hallbergille tappurahoja 680 mk, vaan kun ei ole luultavaa, että Hallberg on kaikki karhut tappanut ja sen päälle ei mitään todistusta ollut, suostuttiin ainoasti maksamaan 600 mk. Edelleen: Metsänhoitaja K.S. Hallbergin anomus saada palkintoa Haarasen kiertämästä pesästä saadusta karhun penikasta, jota hoidetaan nykyään elossa Möhkön tehtaalla ei makseta mitään ennen kuin sen tappaa ja tuopi nahkan merkittäväksi. Näin suuret kaatomäärät panivat siis kunnan isännät epäilemään 10

12 niiden todenperäisyyttä. Mutta tottahan ne olivat selittyen H:n silloisilla huippuaseilla ja -taidoilla. Nykylukijasta tuntuu ehkä jopa julmalta tällaisten karhumäärien surmaaminen. Asia on kuitenkin nähtävä ajallista taustaa vasten. Karhut, joiden ääretön tukialue, kuten nykyisinkin, sijaitsi Venäjän puolella, olivat todellinen riesa talonpoikien elannolle iskiessään tämän tästä karjan kimppuun, jota yleisesti vielä käytettiin metsälaitumilla. Eikä elikot olleet turvassa kotiaitauksissakaan. Vähäinen ei ollut myöskään petojen lahmaamien viljahalmeiden määrä. Siksipä onkin ymmärrettävää huomattavien tapporahojen maksu, jotka eivät tosin olleet K.S. Hallbergin kohdalla pääasia, vaan suurriistan metsästyksen aiheuttama voimainkoetus ja jännitys vetivät häntä Iukemattomille eräretkilleen. Metsäpeurakantojen romahdus 1800-luvun loppupuolella johtui suurelta osin talonpoikien ravinnon hankinnan siirtymisestä sukupuuton partaalle hävitetyistä hirvistä peuroihin. Kansanmiesten kaatomäärien rinnalla olivat aikanaan satunnaisten urheilumetsästäjien saaliit vain pieni, tosin jälkikäteen ajatellen valitettava lisäuhka kuihtuvalle peurakannalle. Kirjoituksissaan, jotka ovat puetut ruotsalaisille ja suomalaisille metsästystovereille lähetettyjen kirjeiden muotoon, Hallberg osoittautuu huumorintajuiseksi ja tarkaksi kronikoitsijaksi. Hän kuvaa usein päävastustajiaan karhuja inhimillisinä olentoina myötäeläen niiden kohtaloita ja ylistäen niiden viisautta. Myös tuon aikaisiin satojen asukkaisiin ja heidän tapoihinsa pääsemme tutustumaan hänen eloisissa selostuksissaan. Hallberg on jopa pedanttinen kuvatessaan muun muassa metsästäjän varustuksia tai kotimaakunnan riistakantoja, mutta kaiken kaikkiaan arvostamme varmaan samalla näissä tuolle ajalle tyypillisissä, metsästysromantiikan sävyttämissä luontokuvissa ainutkertaista menneen ajan dokumentointia. Tämä koskee etenkin peuran metsästystä, josta maamme eräkirjallisuudessa ei löytyne vastaavaa ensikäden tietoa - lukuun ottamatta 1936 julkaistussa "Suurmetsästäjiä ja suurriistaa "-kirjassa (toim. M. Kivilinna) ollutta katkelmaa K.S. Hallbergin kirjoitelmasta. Perheystävä, metsänhoitaja Ragnar Reinius, josta oli tullut Hallbergin työn jatkaja Egerton Hubbard & Co:n metsäpäällikkönä valittaa kuitenkin muistosanoissaan Tidskrift för Jägare och Fiskare -julkaisussa päästyään välittömästi edeltäjänsä kuoleman jälkeen läpikäymään tämän papereita: 11

13 ... että poismennyt metsänhoitaja K.S. Hallberg ei ollut pitänyt säännöllistä päiväkirjaa metsästyksistään, vaan ne avustukset, jotka hän toimitti niin Suomessa, kuin Ruotsissakin julkaistuihin vuosikirjoihin olivat vain jälkikäteen muistista merkittyjä jahtikuvauksia... Tämä on toki suuri onnettomuus, sillä harvat ovat ne henkilöt maassamme, jotka suuremmalla antaumuksella ja menestyksellä ovat omistautuneet metsästysurheilulle... Käännöstä laadittaessa on pyritty selkeyttämään pitkähköjä tekstijaksoja sopivin väliotsikoin. Samassa tarkoituksessa on myös jätetty pois muutamia epäolennaisia katkelmia. Suomennoksen yhteydessä on rajakarjalaisten puheenvuorot esitetty alkuperäismurteella ja muutoinkin käytetty asiaan kuuluvaa arkisanastoa. Asioita selventävät kääntäjän lisäykset ovat merkityt hakasulkumerkein. Muutama ohje Karjalan kielen ääntämisestä: Z tarkoittaa soinnillista s -äännettä ja s suhuässää. Heittomerkki konsonanttien yhteydessä osoittaa ns. liudennusta (hiukan j:n mukanaoloa). Koska K.S. H:n teksteistä ei ole löytynyt ainoatakaan kuvausta karhunpeijaisista, on tämän koosteen loppuun liitetty hänen keskimmäisen poikansa, pankinjohtaja Raino Hallbergin- armoitetun jutunkertojan- kuvaus sellaisista vuodelta 1923 sekä jokunen hänen kertomansa rajakarjalaisiin karhunkiertäjiin liittyvä kasku. Kiitän Suomen Metsästysmuseota edellä mainittujen julkaisujen tallentamisesta. Maisteri Matti Jeskasta kiitän opastuksesta Raja Karjalan kielen satoihin. Käännöstyötä on taloudellisesti tukenut Karjalaisen Kulttuurin Edistämissäätiö, josta parhaimmat kiitokset. Toivotan lukijoille antoisia eräretkiä Karjalan saloilla isoisäni kynän johdattamana. Joensuussa 1. pnä toukokuuta 2004 Seppo Könönen 12

14 Metsänhoitaja K.S. Hallberg. hänen veljensä kometti Aimo H. ja karhukoira '"Piski'" Ilomantsin Möhkössä Aseet: Remington -lukkoinen Husqvama -luodikko ja Winchester -vipulukkoluodikko. 13

15 JÄGARFÖRBUNDETS NYA TIDSKRIFT.. Adertonde Årgången STOCKHOLM,

16 1< 1 RJ E Metsä- ja eräelämää Suomessa Kirje Ruotsin metsästystovereille metsästäjäitä Pohjois- Karjalasta (Svenska Jägarförbundets Nya Tidskrift 18. årg. 1880) Vaikka Suomen ja pohjoisen Ruotsin luonto muistuttaa monella tavoin toisiaan, on niissä toki vissejä eroavaisuuksiakin, jotka metsissä runsaammin liikuskeleva helposti huomaa. Suomalaisessa maisemassa pistää silmään paikoin paljaat, osaksi nuorta lehtimetsää kasvavat mäet, jotka ovat jäänteitä kaskiviljelyn aiheuttamista metsän hävitystoimista. Sellaisia ei juurikaan tavata Ruotsissa, jossa näiden sijaan on laajoja ja asumauomia havumetsiä. Täkäläiset metsämaat sisältävät suuria vastakohtia: Toisaalla näemme seutuja, jotka pahasti pistävät ammattimiehen silmään -ne ovat metsänraiskaajien täydellisen ymmärtämättömyyden aiheuttamia arpia luonnossa. Välistä taas kohtaamme suuriakin salomaita, jotka ovat saaneet olla rauhassa kirveen iskuilta -juuri nämä ovat niitä alueita, joilla parhaiten tavataan ihmisten läheisyyttä ja hävitystoimia karttavaa suurriistaa. Ei ole kovin helppoa määritellä, mistä löytyvät Suomen antoisimmat metsästysseudut Onkin pohdittava sitä, mistä riistasta kukin seutu on tunnetuin. 15

17 Jos tarkastelun kohteena ovat karhu, villipeura tai kanalinnut, osoittautuu Pohjois-Karjala epäilemättä Suomen parhaaksi metsästysalueeksi. Lisäksi näiltä kolkilta rohkenen asettaa riistarikkaimpina seutuina etusijalle Ilomantsin, Suojärven ja Suistamon pitäjät runsaine valtionmetsineen. Koska suurin osa isännöimistäni ja tehdasyhtiö N.L. Arppen perillisten omistamista metsäaloista - käsittäen pinta-alaltaan tynnyrin alaa [ ha]- sijaitsee Ilomantsissa, on minulle näin uskottu valtaosa seudun jahtimaista. Ilomantsin pitäjän kaikki itäosat ovat rajaseutuja Venäjän villejä ja riistarikkaita erämaita vasten. Tästä seuraa, sivumennen sanottuna, että metsästysretket ulottuvat usein kauaskin rajan taakse. Seudut ovat erittäin harvaan asuttuja, niin että yksinäisten talojen välille saattaa kertyä jopa pari peninkulmaa. Usein joutuukin metsästäjä matkoillaan yöpymään taivasalla, mikä useimmiten onnistuu vallan hyvin - kunhan leirituli vain rakennetaan sillä lailla, kuin tottuneilla satojen asukkailla on tapana. Se käy seuraavasti: Kuiva kelo kaadetaan ja katkaistaan kahdeksi 6-7 jalan tukiksi, jotka molemmat vestetään yhdeltä sivultaan suoraksi - mutta jättäen niin rosoiseksi kuin mahdollista. Sen jälkeen ne asetetaan päällekkäin tukien kahdella parilla koivukiiloja. Lopuksi vastakkaiset, kierresyiset pöllit sytytetään syntyneeseen rakoon tungettujen lastujen avulla. Tuli tehdään useimmiten kallioseinämän, suuren kiven tai vastaavan suojan eteen, jotta liekit nousisivat ylös ja toisekseen lämpösäteet heijastuisivat takaisin. Ajan niin salliessa laaditaan sopivalle, noin kahdentoista jalan etäisyydelle kaksi kuvatunlaista valkeaa eli "nuotiota" - niin kuin niitä kutsutaan suomeksi. Kylminä syksy- ja talviöinä tuntee tottumaton aluksi olonsa tällaisessa leirissä kolakaksi, mutta jo muutaman yön jälkeen nukutaan kuin herrassängyssä konsanaan. Pitemmillä metsästysretkillä suurimman vaikeuden - varsinkin jos vaellus suuntautuu Venäjän puolelle - tuottaa ruokatarvikkeiden ja varusteiden kuljetus, sillä onhan metsästäjällä jo pelkissä ampumavälineissään tarpeeksi kantamista. Tapana onkin ottaa avuksi kansanmies, joka on tottunut kantaja ja joka yleensä saadaan mukaan kohtuullisella päiväpalkalla. Raja-asukkaat ovat ylimalkaan kelvollisia värvättäviä tarvitsematta epäillä heidän kestävyyttään. Seikka ei koske vain miehiä, vaan myös naisia ja keskenkasvuisia nuoria, sillä väsymättä he kantavat peninkul- 16

18 makaupalla raskaita ja kookkaitakin taakkoja. Usein osoittautuu kansanihmisten kantokyky lähes uskomattomaksi, mutta se selittyy sillä, että näillä luonnonlapsilla ei kesäaikaan ole muuta kuljetuskeinoa, kuin oma selkänsä - tai parhaassa tapauksessa hevosen selkä - heidän kulkiessaan pitkospuupolkujaan torpaita toiselle. Karuilla rajaseuduilla kulku-urat ovat yleensä mahdottomia yksinkertaisimmillekin kärripeleille. Keväisin ja syksyisin, kun tulvavesi peittää loputtomat suot ja rämeet, seisahtuu kaikki yhdysliikenne, eikä hanhenmarssi edes tavanomaisia reittejä myöten onnistu. Tällaisen pariviikkoisen rospuuton aikaan eivät lähimmätkään naapurit tapaa toisiansa. Toisin on laita talvipakkasten alkaessa, kun kosteikot jäätyvät ja ohut lumikerros peittää maan. Silloin päästään rekipelissä kaikkialle ja mitä vilkkain kanssakäyminen viriää. Näin ei kuitenkaan käy joka vuosi. Siitä pitää huolen lumimäärän suuri vaihtelu.,, ' ' /' tf! ' ; ' ' 17

19 Menneenä vuonna oli meillä heti marraskuun alussa onni iloita Kuolismaan saloilla mitä mainioimmasta syyskelistä. Samalla koitti metsästäjäl Iekin suotuisa aika suoriutua jahti paikoille. Päätinkin käyttää hyväkseni koittanutta mahdollisuutta. Siispä varustauduin marraskuun puolivälissä pitkähkölle metsästysretkelle itään pyytäen mukaani erään metsänvartijoistani. Tavoitteenamme olivat "autuaalliset jahtimaat". Matkasimme 2,5 peninkulmaa Möhkön tehtaalta Kuolismaan kylään. Se sijaitsi puolessa välissä vaellustamme varsinaisten jahtitoimiemme lähtöpisteeksi valitsemaliemme kruununmetsänvartijan torpalle. Kylässä meitä kestittiin ystävällisesti aina seuraavaan puoleen päivään, jonka jälkeen tuntui arveliuttavalta hetimiten jatkaa matkaa, sillä kovin aikaisin laskeutuu salolle syksyinen hämärä. Kun vielä täältä eteenpäin ei löytynyt minkäänlaista polkua saatikka tietä tavoitellulle asumukselle, vaan kulkureitti kävi läpi tiheiden metsien, oli apuna vain hyvä suuntavaisto. Kuitenkin koska sää oli mainio ja kun saimme vielä edellä kuvatun kaltaisen, vahvan satojen miehen tavaroidemme kantajaksi - voitti houkutus jatkaa matkaa. Ensin tuli suunnistaa eräälle peninkulman päässä sijaitsevalle järvelle. Ripeä marssi vei meitä yli harjanteiden ja kallioiden, soiden ja rämeikköjen. Niinpä jo kahden tunnin kuluttua olimme järvellä. Iloisina siitä, että ilman vastoinkäymisiä olimme löytäneet tähän välitavoitteeseemme päätimme viipymättä jatkaa vaellusta. Tarkoitus oli näet ehtiä sopivasti ennen yön tuloa runsaan puolen peninkulman päässä, erään toisen järven rannalla sijaitsevalle kalastajakatokselle. - Matka arvioitiin tietenkin summittaisesti. Ensimmäinen vesieste oli sekä jään että lumen peitossa, ja jääkansi vielä niin heikko, että askeltamisessa piti noudattaa erityistä varovaisuutta. Jokaisella oli turvanaan pitkä saiko, ja kantaja veti lastiaan kirveellä muotoillun laudan pätkän päällä. Jää huokaili ja natisi, mutta ylitys onnistui ja vaelluksemme jatkui onnellisesti kovia maita myöten. Aluksi olimme samaa mieltä kuljettavasta reitistä, mutta pian me kaikki kolme osoittelimme sormillamme eri suuntiin. Kukin katsoi tietenkin olevansa oikeassa. Siispä suunnistimme omille tahoillemme säilyttäen aluksi ääniyhteyden. Mutta kohta venyivät välimatkat niin pitkiksi, ettemme enää kuulleet toisiamme. 18

20 Hapuillessani yksin eteenpäin oli pimeys jo laskeutunut salolle. Panin kuitenkin merkille hämärän vaaran muodon edessäni, jota kohti nyt otin suunnan kuullakseni kenties sieltä käsin toverieni huutoja. Kipuaminen ylös ei ollut suinkaan helppoa, sillä sain yhtenään tuskailla tiheikköisten jyrkänteiden vastarintaa. Kun sitten lopulta pääsin vaaran laelle ja huhuilin kaikin voimin, oli vastauksena ainoastaan honkien hiljainen humina. Tilanne ei ollut juurikaan suopea, varsinkin kun vatsa surkeasti muistutti olemassaolostaan eväspussin matkatessa aivan muualla. Istahdin, pistin tupakaksi ja ajattelin. Tuloksena oli: en tiennyt minne lähteä- olin täysin eksyksissä! Näinkin voi joskus käydä, mutta kadottaa nyt suunta näissä erämaissa myöhäissyksyn illan yllätettyä, on yksinkertaisesti ikävää - varsinkin jos taskussa ei ole leivän murustakaan. Sillä hetkellä vannoin, että en pitemmillä retkillä enää koskaan eroaisi evässäkin kantajasta. - Kaiken kukkuraksi olin unohtanut kompassini kotiin. Niine hyvineni kuitenkin jatkoin taas yksinäistä vaellustaru siihen suuntaan, josta luulin järven löytyvän. Mutta kun puoli tuntia marssittuanikaan en sitä vielä löytänyt, oli minun ryhdyttävä suunnittelemaan yöleiriä: Surkea siitä tulisi tosiaan - mitäpä muutakaan ilman kirvestä. Parahiksi kuului huuto, joka tuli juuri siitä suunnasta, jossa aavistelin järven sijaitsevan. iloiten ihmisäänestä autiolla saiolla riensin matkaan. Pimeyden ja karun maiseman saattelemana pelkäsin koko ajan harhautuvani. Lopulta saavuin rannalle. Järveltä kantautui korviini vuolas suomalainen sadattelu. Kiirehtiessäni pitkin rantaa kohti kiroilijaa pohdin mikä saattoi saada aikaan moisen vihanpurkauksen, jonka lähteeksi metsänvartijani pian osoittautui: Mies oli tippunut jäihin ja räpiköi nyt avannossa epätoivoisesti manaillen veden kylmyyttä. Ei ollut aikaa pitempiin siunailuihin. Ensiavuksi saivat kelvata käteen sattuneet kaksi pahaista leppäriukua ja tahojuurinen koivunvesa, joita perässäni laahaten ja luottaen syysjään sitkeyteen juoksin kohti onnettomuuspaikkaa. Lähelle päästyäni paneuduin mahatieni riukujen päälle ja ojensin koivukarahkaa kohti metsänvartijaa. Mitään välitöntä hengenvaaraa ei ollut, sillä jalat näyttivät ylettyvän pohjaan. Jokaisella nousuyrityksellä jäänreuna kuitenkin petti, joten pelastettavan asema oli kaikkea muuta kuin miellyttävä. Yhteisin ponnistuksin nousi mies lopulta vedestä ja joutuin olimme kovalla maalla, jossa ensimmäiset toimemme oli pilkkoa tervaskanto 19

21 ja sytyttää soihtu, jonka valossa pystytimme nuotion. Kohta loistikin pimeässä syysillassa oivallinen metsäpraasu, jonka äärelle kaikessa sovussa märät vaatteet ripustettiin- minun tietenkin tuntiessa velvollisuudekseni lainata kaikki mahdolliset vaatekappaleet kastuneelle. Siinä touhutessamme ilmeni, että juuri ennen hyisen kylpynsä saamista oli metsänvartija kuullut ruokakuskimme huhuilleen vastarannalla. Huusimme aikamme, minkä keuhkomme sallivat - ja iloksemme mies vastasikin. Lopulta hän ilmestyi nuotionemme yrittäen lieventää sukkelalla huumorinaan eksymistään hongikon kätköihin. Kantajaukon hajallaan roikkuvat vaatteet ja naarmujen peittämät kasvot tekivät kaiken tenttaamisen täysin tarpeettomaksi, joten pitemmittä puheitta ahnaina avasimme ruokasäkin. Hiljalleen saavutimme hyvinvoinnintilan ja sen myötä myös reippaan mielen niin, että saatoimme tarkastella humoristiselta kannalta päivän seikkailuja. Toverini panivat tässä parastaan, sillä rahvaalla - vaikka onkin maineeltaan juroa - on täällä terävä ja ovela kieli. Rakensimme leirin niin hyvin kun vain taidoimme, mutta toki yöstä tuli kaikesta huolimatta viluinen- olihan pakkasta alun toistakymmentä astetta. Yön kuluessa keitimme ja ryystimme teetä erinäisiä kertoja. Heti päivän valjetessa jätimme kenttälepopaikkamme ja ylitimme järven seuraillen railoja, joiden läpi vesi oli pursunut, sillä niiden kohdalla jää oli kantavinta. Onnellisesti näin selvisimmekin vastarannalle. Selvitettyämme vielä tulvivan Koidan ei meillä pitänyt olla enää edessämme muita suuria vesistöjä. Jäljellä oli kuitenkin neljä pienempää jokea, jotka toki saattaisivat vaikeuttaa matkantekoamme. Virroista ensimmäinen, Vuottojoki, oli rajuvuoksinen, eikä ollut saanut vielä jääpeitettä, joten oli ripeästi rakennettava lautta taituroidaksemme sen avulla pareittain toiselle rannalle. - Se ei suinkaan tapahtunut laulellen, eikä ilman melkoista sortumista alavirtaan. Pikkupurot olivat siinä määrin jäätyneitä, että saatoimme ylittää ne jalkapelissä, mutta seuraava vaativampi vesieste oli vetäytynyt jäähän vain reunoiltaan ja keskellä sitä ajelehti irtonaisia jäälauttoja. Tällä joella huomioni kiinnitti merkillinen piipittävä ääni. Se osoittautui ankaran talven armoille joutuneen, jostakin muuttoparvesta jälkeenjääneen vesilinnun vaikeroinniksi. Mielelläni olisin auttanut onnetonta, mutta vakuututtuani siitä, että sitä tulisi kohtaamaan hidas kuolema, arnmuin armonlaukauksen. Linnun onkiminen rannalle tuotti erinäisiä vaikeuksia, mutta saatuani sen käsiini, tunnistin sen täällä läpimuuttavaksi lajiksi; pilkkasii- 20

22 veksi (Fuligula nigra) [Melanitta.fusca]. [Kirjoittaja voi myös tarkoittaa mustalintua, jonka nykyinen tieteellinen nimi on Melanitta nigra- johon kerrottu ääntelykin viittaisi.] Sillä aikaa, kun minä touhusin pakkasen vangiksi jääneen linnun kanssa, olivat kumppanini ehättäneet kaataa joen yli kelohongan, joka sai nyt ystävällisesti toimia siltanamme. - Mutta vaivalloisesti sujui ylitys, sillä kelon latvus oli sekä käkkyräinen, että epäluotettava. Mutta onnistuihan se lopulta, ja sukkien vaihdon jälkeen tunsimme kaikki pelastuneemme matkan keskeytymisen aiheuttamaita mielipahan tunteelta. Kolmas varsinainen joki teetti meille eniten töitä, sillä se oli osaksi umpijäässä, osaksi sohjoinen. Sen rannalta toiselle johti kumoon kaadetuista männyistä laadittu, jo lahonnut oiuspuu. Monien tuumaitujen jälkeen tulimmekin siihen tulokseen, että laatisimme taas yksinkertaisen lautan: Kantajamme katkaisi kirveellään lähimmästä metsästä kolme tukevaa tukkia, jotka vedettiin miehissä rantaan. Kun vielä metsänvartija oli hakannut joitakin rankoja sauvoimiksi, asettauduimme kukin henkilökohtaiselle puullemme ja niin taituroimme yli joen. Se oli tietenkin alkukantaisin matkustustapa, jonka kuvitella saattaa -josko ylipäänsä sellainen koskaan eteen sattuukaan. Olimme päivän aikana tavanneet useita peuran jälkiä. Tosin ne kaikki olivat liian vanhoja seurattaviksi. Viimeisen joen ylityksen jälkeen löysimme kuitenkin yhdet aivan tuoreet sorkan painaumat. -Se saikin eloa meihin, ja hetkessä laadittu metsästyssuunnitelma pantiin heti täytäntöön: Koska paikalta ei ollut enempää kuin puoli peninkulmaa, eli 5 venäjän virstaa [V. v. = m] metsänvartijan torpalle, sai kantajamme jatkaa sinne sillä aikaa, kun minä ja apumieheni läksimme peurojen perään. 21

23 Jäljet johtivat suon yli kankaalle, jossa eläimet olivat siellä täällä kuopineet lunta päästäkseen käsiksi tavanomaiseen ravintoonsa, poronjäkälään. Tuoreiden jälkien erottaminen vanhoista ei ole niinkään helppoa, vaan se vaatii kokemusta: Jos jäljet näyttävät pakkasella jäähileisiltä, voidaan ne todeta muutamia tunteja sitten kuljetuiksi. Tottunut peuranmetsästäjä voikin näin erottaa verekset hieman vanhemmista, ja nämä taas päivän vanhoista jäljistä. Tällä kertaa päättelimme peurojen oleilevan melko lähellä, joten saattaisimme piankin saavuttaa eläimet. Kuitenkin otaksuin sen olevan kaikkea muuta kuin helppoa, sillä meno kyynärän syvässä, tiiviissä lumessa aiheuttaisi rahinaa, jonka peurat voisivat tarkalla kuulollaan huomata. Välttääksemme paljastumisen meidän täytyisi saada hiipiessämme apua myrskystä tai puhureista. llma oli kuitenkin nyt täysin tyven, joten luonnon voimista ei tällä kertaa ollut hyötyä. -Oli kuitenkin selvää, että yritys tehtäisiin. Jatkoimme siis "indianfile", eli perätysten,jäljessä tulevan polkiessa edessä kulkevan askeliin. Mutta kun huomasin, että peurat saattaisivat olla ampumaetäisyydellä, astahdin jäljiltä hieman sivuun nähdäkseni paremmin suolle - huomioimatta metsänvartijan vartalon kiertymistä vasemmalle ja selviä merkkejä saada minut seisahtumaan. Samassa kuulin kohahduksen ja jyskeen. Näin vain harmaan nauhan, joka hetken kuluttua katosi. - Peurat siinä häipyivät tiehensä! Tajusin rynnänneeni epäviisaasti esiin ymmärtämättä, että peurat olivatkin aivan edessämme. Pakenijoiden seuraaminen välittömästi tuntui mahdottomalta, joten komensin ensin kumppanini kiertämään suota ehättääkseen niitä vastaan. Heti tämän jälkeen itse jatkoin jäljitystä, jonka seurauksena yksi peuroista, vartiahäräksi otaksumani, oli kääntynyt hetkeksi kuulostelemaan ja pötältänyt sitten tovereidensa perään. Seuraavaksi huomasin lauman kääntyvän oikealle-eli tässä tapauksessa etelään -mitä ilmeisimmin samanaikaisesti suon pohjoislaidalle ilmestyneen apurini säikäyttämänä. Saavuttaessani metsänvartijan tiedusteli tämä oitis, olinko havainnut karhun jäljet. Kieltävän vastaukseni kuultuaan johdatti hän minut aivan vereksille jäljille, jotka johtivat suoraan siihen suuntaan, johon olin aikonut tehdä kierroksen peurojen perään. -Jos siis tekisin koukkauksen länteen, etelään ja itään näkemättä ulostulojälkiä, olisi selvää, että karhu makaisi kierroksessa, jonka vasemmalta kaartavan metsänvartijan ja minun kulkureittini yhdistyessään sulkisivat. 22

24 Aluksi seurasimme karhun jälkiä pienelle lammelle. Sen keskellä "vanha herra" oli viihdyttänyt itseään pienellä soolotanssilla tehden erilaisia koukeroita pyrkien näin lajille ominaiseen tapaan häivyttämään jälkensä ennen makuulle menoaan. Oli ilmeistä, että nalle löytyisi rimmen lähettyviltä, joten luottaen tähän havaintoon saatoimme nyt lähteä kohti valittua majapaikkaa. Kansanmiesten eränkäynnistä 0 hirnennen muutama sana kyseisestä kruununmetsänvartijan torpasta. Kysymyksessä ovat, niin kuin voi hyvin kuvitella, jotensakin yksinkertaiset rakennelmat, jotka on tavallisesti joku kansan kirvesmies ristisalvoksin pystyttänyt: Päärakennus koostuu yksinkertaisesta tuvasta ja pikkuruisesta kammarista, joka on tarkoitettu metsänhoitajalle tarkastusmatkoillaan käytettäväksi. Samoin on kyhätty karjahuone oheisine vajoineen tanhuan toiseen laitaan. Lisäksi löytyy lähettyviltä vielä sisäänlämpiäväksi kutsuttu sauna. Kruununmetsänvartija näillä seuduilla - toisin kuin maan keski- ja eteläosissa -on rutiköyhä. Ja ihmekös tuo, sillä hänen vuosiansionsa ovat vain satamarkkanen ynnä tynnyri ruista. Torpan äärellä olevat pienet kiviset peltotilkut ovat tietenkin vapaasti viljeltävissä, mutta niistä heruu-herra paratkoon! -kovin niukalti satoa. Vaikka metsästys onkin metsänvartijalle tärkeä lisäelinkeino, ovat hänen mahdollisuutensa sen avulla tyydyttää välttämättömiä elämäntarpeitaan kovin puutteelliset, sillä vain yksi kymmenestä metsänvartijasta omistaa kiväärin, ja sekin on usein vanha, hengenvaarallinen piilukko. Jonkun kerran hän saattaa ampua musketillaan paikallaan olevan oravan, mutta useimmiten pyssy roikkuu käyttämättömänä tuvan seinällä. S aavuttuamme torpahe tapasimme vanhan peuranpyytäjä Kettusen, joka oli kaatanut yhteensä 120 villipeuraa. Tämä innokas metsästäjä kiinnosti minua monella tapaa, niinpä me aloitimmekin vilkkaan keskustelun si len totikupeistamme lämpöisiä. Juttutuokion tuloksena syntyi päätös lähteä yhdessä jahtiin. 23

25 ... ;! : ;. Jlil r j i-& 24

26 ässä yhteydessä haluan lausua muutamia sanoja kansanmiesten Tmetsästyksestä näillä saloseuduilla. Täällä voidaan tavata kolmentyyppisiä metsästäjiä: ansamiehiä, salametsästäjiä sekä oravanpyytäjiä. Ensimmäiseen ryhmään kuuluvat käyttävät harvoin pyssyä, mutta virittelevät rihmasiaan sitäkin ahkerammin. Pyyntimies asettaa syksyn mittaan ansaa ja saaliinsa hän myy kerran vuodessa tapaamalleen linnunostajalle. Joukosta löytyy myös ammuttuja lintuja, mutta enin osa on rihmasilla pyydettyjä. Ne, joita kutsun salametsästäjiksi, muodostavat onneksi mitättömän määrän jahtimiesten joukossa. Yleensä sellaiset tekeytyvät linnustajiksi, vaikka harrastavatkin peurajahtia. He esittelevät mielellään metso- ja teerikantamuksiaan pimittääkseen todellisen saaliinsa. Onneksi tällaiset epärehelliset salakytät nyttemmin - mikä mielihyvällä merkille pantakoon - useimmiten joutuvat pidätetyiksi. Oravanpyytäjät ovat taas ukkoja, jotka kuljeksivat saloilla piipunnysä suupielessään, viikkomuona selässään, kirves vyöllään, piilukko käsivarsillaan - ja ehta sekarotuinen kippurahäntä piski seuranaan. Silloin tällöin saavat he oksanhankaan muskettiaan tukien oravan ammutuksi. Jos sattuu, että se tarttuu petäjän latvukseen, annetaan puun tehdä tuttavuutta kirveen kanssa - ja niin kaatuu yhden oravan vuoksi suurikin honka. Jos tällainen jahtimies pudottaa 12 oravaa päivässä, voidaan metsästystä pitää oivallisesti onnistuneena. Kun täällä maksetaan penniä oravannahasta, on mies näin saanut hyvän päiväpalkan. Kuitenkin tavallisesti jäävät saaliit 5-6 otukseen. Kansanmiesten ampuma-aseet ovat koko lailla alkeellisia. Pääasiassa eletään täällä vielä kehitysvaihetta, jossa piilukot vallitsevat. Kuitenkin ollaan vähitellen siirtymässä nallilukkokivääreihin. Viimeksi mainitut ovat tosin enimmäkseen syvästi halveksittuja, sillä kun ne pakkasessa kerran klikkaavat - ne klikkaavatkin perusteellisesti. Piilukko samassa tilanteessa käyttäytyy, ainakin salojen asukkaiden mielestä, huomattavasti luotettavammin. Ainoat talonpoikaismetsästäjien tuntemat koirarodut ovat: karhu-, peura-, orava- ja lintukoira eli haukkuja... sylikoiria unohtamatta. Sensijaan kanakoirasta ja sen käytöstä ei rahvaalla ole harmainta aavistusta. - Kerrankin ollessani pitkällä metsävaelluksella sattui mukaani pitkäkarvainen englantilainen lintukoirani [englanninsetteri]. Tavatessani talonpoikia sain moninaisia kertoja vastailla kysymykseen: - Tokko tuo ies oravoo haukkuup? un siis kansanmiesten metsästysvalmius ja -varustus näillä saloilla Kon sanoakseni pysähtyneisyyden tilassa, ja kun metsästysintokaan 25

27 ei täällä ole järin suuri, on todettava, että vain harvoja voidaan kutsua kestävyytensä, tarmokkuutensa sekä innokkuutensa puolesta todellisiksi metsästäjiksi. - Sellaiset uroot lyöttäytyvät usein yhteen viipyäkseen viikkokausia erämaissa. Yötäpäivää hellittämättä saattavat he suksineen seurata yhdyttämiään eläimiä, kunnes ovat onnistuneet ne kaatamaan: Vahvin ja paras hiihtäjä menee edessä ja kantaa asetta, toiseksi riskein seuraa tyhjin käsin adjutanttina ja kolmas pitää perää kantaen evässäkkiä. Kun he siten kohtaavat vaikkapa ilveksen jäljet, ponnistaa ensimmäinen tavoittamaan eläintä. Hien valuessa virtanaan kovassa takaa-ajossa hän heittelee yltään yhden vaatekappaleen toisensa jälkeen, kunnes lopulta vain paita ja housut sekä jalkineet ovat jäljellä. Seuraava hiihtäjä kerää talteen menouralle jääneet varusteet. Samalla tavalla ajetaan myös peuraa ja näätää, mutta aniharvoin ahmaa. Kärsivällisyys palkitaan Mutta on aika palata jahtikertomukseeni. Seuraavan päivän sarastaessa ja kevyen aamiaisen syötyämme kiirehdimme taas etsimään peuroja. Löysimmekin eräältä laajalta suolta aivan tuoreet jäljet. Nevan eteläreunalla oli suuri suosaareke, jossa päättelimme peurojen oleilevan. Seurasimme jälkiä, jotka aluksi suuressa kaaressa menivät mainitun saarekkeen ohi jatkuen sitten kuusikon läpi toiselle aavalle suolle, joka rajoittui Koitajokeen. Siellä olivat peurat, avoimen virran pakottamina, päättäneet kääntyä takaisin. Päästäksemme tuulen alapuolelle oli meidän aluksi pakko hiipiä pitkin suon reunaa. Jatko lähestyminen tuli suorittaa varoen ja huolehtien samalla, että perässä tuleva polki tarkkaan edellä kulkevan jalanjälkiin. Hiipiminen kävi melkoisesta voimistelusta, sillä vääntelimme notkeasti vartaloitamme ja niskojamme tähytäksemme parhaamme mukaan ympäristöä. Muutamat voimakkaat vastatuulenpuuskat toivotettiin tervetulleiksi ja vahvistivat uskoamme onnekkaasta perille pääsystä. Kun näin innokkaasti edetään, tuntuu helposti siltä, että kaikkialla näkyy etsittäviä. - Niin kävi myös meille: Jokainen tumma läikkä näytti erehdyttävästi peuran hahmolta, ja jokainen karahka muistutti epäilyttävästi sarvikruunua. 26

28 Luulimme jo löytäneemme lauman, kun kuulimme läjähdyksen- kuin kahta keppiä olisi lyöty vastakkain. Tämä ääni tulee peuran sarvesta, jota tiheässä metsässä kelotaan vasten puun runkoa. Siitä ei voinut olla epäilystäkään. Mutta yhtäkään peuraa ei ilmestynyt näkösälle. - Missä hitossa ne ovat? - Tuossa..., tuossa! Mutta ei -taaskin vain suokivi tai tuulenkaataman juurakko. Siispä jälleen hitaassa tempossa hiipien eteenpäin. Kun olimme puurtaneet läpi koko tiheikön, olimme kaikki kuin päähän lyötyjä- sillä niin äkkiä ilmaantuivat peurat eteemme - ja kuin yhdestä komennosta löimme kaikki maihin. Silmieni eteen avautui nyt uskomattoman kaunis taulu! Tuntui kuin kaikki tappamisaikeet olisivat haihtuneet metsästysinnostani muutamaksi silmänräpäykseksi: Edessäni levittäytyi avoin suo, jonka lumipeitteellä samoin kuin puissa auringon säteet loistivat - kuin säihkyvät timantit, ja mäntyjen mahtavassa holvistossa käyskentelivät ylväinä komeasarviset peurat... Mikä ihana ilmestys raikkaassa, pohjoisessa luonnossa! Sillä välin oli sivummalle heittäytynyt metsänvartija havainnut tilanteeoja makasi hanat vireessä valmiina antamaan tulta. Käskin häntä kuitenkin malttamaan hetken. Toinen toverini, aiemmin mainittu vanha peuranmetsästäjä, lojui minusta vasemmalla ja vartoi laukaustani. Hän halusi nähdä aloitukseni seuraukset valitakseen sitten hetken, jolloin peurat kerääntyisivät yhteen.- Niillä on nimittäin aina tapana säikähtäessään laukausta hypätä päikkäin rykelmäksi. Oli ilmeistä, että minä saatoin vain hetken pidättäytyä toimenpiteistä saadakseni ammutuksi kaksi lähintä eläintä. Huomattuani, että metsänvartija otti sihdilleen vasemman laitimmaisen tähtäsin oikealla seisovaa. Laukaukset kajahtivat, mutta vain minun tähtäimessä ollut peura kaatui. Vanha peuramiehemme ryntäsi nyt myös ylös ja veti Hipaisimesta - mutta ase klikkasi: Sen sijaan, että piilukko olisi ollut tavanomaisesti ampumavalmiina, oli hän epäonnekseen varustanut sen nahan palalla, joka oli tarkoitettu sankin sadesuojaksi -joten ensimmäinen yritys meni myttyyn. Samassa, kun piilukko petti, pakenivat peuratkin. Ne ottivat ensin muutaman hypyn paikallaan- ja pian saimme nähdä, että sorkat täyttivät maan mitä villimmässä paossa. Päästyämme noin 150 kyynärän päähän kaatuneesta peurasta, se 27

29 henkäisi viimeisen huokauksensa. Se oli saanut kaksi osumaa: Metsänvartijan luoti oli lävistänyt sydämen. Toinen osuma, minun ampuma, oli kaulassa - aivan leukapielen alapuolelle, josta luoti oli jatkanut kulkuaan pään sisään. Olimme siis molemmat ampuneet samaa eläintä, sillä myös metsänvartija oli katsonut sen olleen parhaiten hollilla. Vaikka minä olin ottanut jyvälle peuran etulavan, laukaus meni, koska eläin seisoi viistottain, epätyydyttävästi vasemmalle. Paenneen lauman jäljittäminen ei tullut enää samana päivänä kysymykseen. Tällaisessa tilanteessa jatkaminen on yleensä tuloksetonta - varsinkin syysaikaan, jolloin vain ohut lumi peittää maata - sillä parhaassakin tapauksessa säikytetyt eläimet jatkavat juoksuaan aina perunkulmaan saakka, johon niiltä menee aikaa vain minuuttia. Kaiken lisäksi ne voivat jatkaa lepäämättä samaa vauhtia vaikka seuraavaan yöhön. Oli siis tyydyttävä saamaamme saaliiseen. Teimme tulet ja peittelimme peuran ruhon kuusen- ja männynhavuilla 7 jalan korkeudelle pystytetylle lavalle. Tämä huolellinen toimi on välttämätön - ajatellen ahmojen ja korppien hyökkäyksiä. Koska emme olleet kaukana metsänvartijan tuvalta, kiirehdimme sinne yökortteeriin. Siellä totikupit kaivettiin tietenkin esiin ja kulutimme hiljaisen syysillan kaikessa ystävyydessä tyytyväisinä rupatellen, ironisten huomautusteni piilukkojen merkittävän "hyvistä" ominaisuuksista häiritsemättä tunnelmaa. - Näistä "ylistyksistä" vanha peuranmetsästäjämme oli kovin otettu, olihan hän iät ja ajat rakastanut piil ukkoansa. Kysymysten joukossa, jotka illan kuluessa tulivat puheeksi, oli muun muassa ahman menettely sen saalistaessa peuroja: On luultu, että useimmissa tapauksissa ahma makaa vaanimassa puun oksalla ja heittäytyy sieltä lähelle tulleen peuran niskaan. Mutta vanha metsästäjä arveli - niin yleinen, kuin tämä käsitys onkin - ettei väite ehkä pidäkään paikkaansa. Olihan hän kokenut mies todistamaan, että hän - samoin kuin muutkin yhtä vanhat metsästäjät - oli huomannut ahman aina jahtaavan peuraa seuraamalla. Täysikasvuinen villipeura, jatkoi miehemme, ei antaudu ahmalle muussa tapauksessa, kuin että se on haavoittunut- ja silloinkin se puolustautuu urheasti etukoparoillaan. Ahman tavallisin peurasaalis muodostuukin kuulemma yksinäisistä vaatimista tai vasoista, joiden ajo onnistuu parhaiten syvässä lumessa uuvuttamalla, jonka päätteeksi pedon on helppo iskeä uhrinsa kaulaan. Nämä puheet ja todistelut antoivat minulle ensikäden tietoa tarkas- 28

30 teltaessa lähemmin peurojen elämää: Tuntui tosiaan epäuskottavalta, että peurat eivät vaistoaisi väijyvää ahmaa - samoin kuin se, että peura sattuisi kulkemaan juuri sen puun alitse, jossa peto hautoi pahoja aikeitaan. Toisenlainen lienee tilanne Lapissa, jossa kesyt porot pitempiä aikoja taiduotavat yksillä paikoin, eivätkä ole niin valppaita kuin nämä villit sukulaisensa. Hyvissä ajoin aamulla olimme jälleen jahtipoluilla. Seurueeseemme ei kuitenkaan kuulunut tällä kertaa kaikki kolme jäsentä, sillä metsänvartija sai kehotuksen lähteä kiertämään havaittua karhua, joka rauhoittuneena lienee hakeutunut talvikortteeriinsa. Itse aioin keskittyä peuran ajoon Kettusen tehdessä minulle jälleen seuraa. Eläimet olivat jatkaneet rauhallisesti matkaansa, kunnes ne olivat tulleet eräälle kapulasillalle, jota pitkin joku ihminen oli kulkenut äskettäin. Siitä ne olivat jälkien säikyttäminä väistyneet pakosalle. Noin puolen peninkulmaa painettuaan olivat peurat vaihtaneet reippaaseen käyntiin, välillä innostuen iloisiin galoppikuvioihinkin. Matkan varrella oli tullut ylitetyksi joki, tai paremminkin uiduksi sen yli, sillä sen jää muistutti venäläistä verkaa - eli se ei pitänyt eikä mennyt helposti rikkikään. Kuitenkaan eläimet eivät olleet jääneet neuvottomiksi. 29

31 Meille sen sijaan joki oli sekä kiusa, että ajanhuk.ka, koska jouduimme taas miettimään ylityskeinoa. Viimein saavutimme kuitenkin Venäjän rajan, jonka taakse peurojen jäljet johtivat - leveänä polanteena kuin maantie. Ylitettyämme rajan otimme tervetulleen puolen tunnin tauon vahvistaaksemme itseämme pienellä suupalalla. Sitten jatkoimme railakasta marssiamme Venäjän saloille. Kuten jäljistä saatoimme päätellä, peuraparttio oli päivän ajon aikana yhtynyt suureen tokkaan,jonka koko kohosi pariinsataan päähän. Sitä seuratessamme tulimme jotensakin suurelle suolle, jonka vastarannalla olimme näkevinämme lauman. Voidaksemme päästä lähemmäksi otimme suojaksemme tuuheita petäjän taimia, joita kannoimme vartaloidemme edessä ylittäessämme suota. Näin kykenimme avoimella paikalla hiipimään kohti peuroja. Edetessämme meidän tuli sitä paitsi välttää sivuliikkeitä kulkien suoraan päin eläimiä. - Näin voi metsästäjä, jos tuuli on vielä suotuisa, joskus päästä tavanomaiselle ampumaetäisyydelle. Ehkä olimme jättäneet huomaamatta jonkun yksittäisen peuran sivummalla, joka tarkkana oli seurannut liikkeitämme, ehkä olimme aiheuttaneet jonkin äänen tai muun eläimiä säikäyttävän asian: Joka tapauksessa sarvipäät haihtuivat tiehensä hetkessä. Tiesimme paremmin kuin hyvin, että tämä tilaisuus oli nyt menetetty. Kuitenkin masentumatta marssimme suon yli metsään, jossa löysimme jäljet hetimiten, mutta emme tietenkään peuroja. Seurasimme jälkiä edelleen verkkaan läpi metsän uudelle suolle, jonka toisella puolella peurat olivat ottaneet suunnan tuntemattomaan, kohti ääretöntä Venäjänmaata. Olimme päivän mittaan jättäneet taaksemme lähes 3 peninkulmaa, ja takaisin metsänvartijan tuvalle, jossa aioimme ottaa jälleen yökortteerin, oli matkaa noin peninkulma. Siksipä olikin aika ajatella paluuta. Kohta kuitenkin saimme uuden, odottamattoman tarjouksen: Ei kovinkaan kaukana torpasta, metsän reunassa, kulkiessamme juuri erään heinäpieleksen ohi ryntäsi kaksi peuraa ohitsemme aivan läheltä. Alkoi jo hämärtää, joten emme olleet ampumavalmiina: Pyssyt roikkuivat olkaremmeissä, niin kuin ne usein harmittavasti ratkaisevalla hetkellä tapaavat tehdä! Niin saavuimme torpalle, ja saatuamme siltä päivältä tarpeeksemme lumisista kentistä nautimme täysin siemauksin illan rauhasta tuvan seinänvieruspenkeillä torkkuen. 30

32 Pahansisuinen haavakko euraavana päivänä jatkoimme ajoa jo sovitun suunnitelman S mukaan. Metsänvartija, joka oli hyvin täyttänyt velvollisuutensa, sai myös sinä päivänä lähteä katsastamaan karhunkierrosta minun ja Kettusen jälleen suunnatessa peurojen etsintään. Otimme sen suunnan, jossa edellisiltaiset kaksi peuraa olivat livahtaneet nenämme editse. Nyt oli helppoa erottaa uudet jäljet vanhoista, sillä yöllä oli satanut lunta. Parin tunnin vaelluksen jälkeen löysimmekin tuoreet jäljet. Meidän ei tarvinnut seurata niitä kovinkaan kauan, kun teimme sen johtopäätöksen, että lauma, luvultaan noin kaksikymmentä eläintä, oleskeli nuorta petäikköä tiheästi kasvavalla, suurehkolla suolla. Hiivimme tavanomaiset varokeinot huomioiden suon keskellä olevaan kuusitiheikköön, jonka puut olivat kuin kiilautuneena toisiinsa kiinni. Emme yrittäneetkään tunkeutua sen läpi, vaan kiersimme esteen suosiolla. Tällä kertaa ei meillä ollut apunamme minkäänlaista tuulta. Tultuamme saarekkeesta suon reunaan kuulimme tutun kolahtelevan äänen, joka osoitti meille peurojen läheisyyden. Oli eittämättä selvää, että meidän tuli nyt ponnistaa huomiokykymme äärimmilleen. Vain hetki, ja edessämme erottui peurahirvas suurine, kauniine sarvineen. Jatkoimme edelleen kiertäen kuusikkoa ja lähestyimme peuroja, jotka tällä kertaa makasivat rykelmänä suolla - tietenkin turvanaan vahti, joka seisoi itsetietoisena tarkkaillen ympäristöä. Emme edenneet tällä kertaa perätysten, vaan rintarinnan, koska uusi lumi vaiensi askeleemme. Verkkaan edeten yritin päästä paikalle, josta minulle avautuisi avoin ampumalinja peuroihin. Saavuttaakseni edullisen tuliaseman oli minun hidastettava liikkeet olemattomiin, enkä rohjennut jatkaa muuten kuin kyyristyneenä aivan matalaksi. Vartijapeura seisoi miltei poikittain edessäni. Minulla oli nyt mahdollisuus riskeerata laukaus sitä kohti, sillä ensimmäinen ohje peurajahdissa on ampua viipymättä, kun linja on selvä ja eläin jotensakin hyvin tähtäimessä. - Mahdollisuudet laukaukseen ovat nimittäin niin harvassa, että jokainen pienikin tilaisuus tulee käyttää hyväksi. Koska peura ei seisonut aivan parhaassa asennossa, ei minun auttanut, kuin pitää itseni liikkumattomana sen aikaa, että toverini hiipisi lähemmäksi laumaa. Pieni liikehdintä viestitti, että eläimet olivat havainneet minut ja tulivat levottomiksi. Saatoin nähdä täysin vain kaksi peuraa, nimittäin vartijan ja sitä 31

33 lähinnä makaavan. Oli aika rauhassa tarkkailla tilannetta. Huomasin, että molempia eläimiä ympäröi avoin alue, johon arvioin voivani kumppanini laukaistessa syöksyä. Ei ollut niinkään helppoa sietää epämukavaa asentoa, ja kärsivällisyyteni asetettiin todella koetukselle, sillä toverini liikkeet olivat äärimmäisen hitaita. - Hän ryömi kuin etana, niin että katselin häntä hermoromahduksen partaalla. Lopulta kuului: "tsyt...", ensimmäinen sähäys piilukosta, ja sen jälkeen: "PAM!", itse laukaus. Samassa ryntäsin esiin, juoksin paikalle ja näin, kuinka harmaa massa ikään kuin kiehui aukiolla. Vedin hanan vireeseen tarkoituksenani heittää kivääri poskelle ja ottaa pari loikkausta eteenpäin, kun toinen jalkani töksähti johonkin peräänantamattamaan vastukseen ja samassa hetkessä suistuin päälleni vielä kovempaan esteeseen. Nyt surrasivat puut vihreänä pyörteenä ympärilläni ja kun sekaisena katsoin ylös, koski ensimmäinen huoleni pääni kuntoa. Ruhjeesta ei onneksi ollut vaaraa, mutta peurat olivat auttamattomasti poissa, ja suotuisa hetki laukaukseen oli hukattu. Hoipuin toverini luo, joka oli heti rientänyt tarkistamaan liipaisunsa tulosta. Hän istui kannolla kykenemättä laskea edes huonoa leikkiä, sillä koko saalis supistui muutamaan hangella lepäävään karvatukkoon. Selvityksensä mukaan hän oli ampunut makaavaa peuraa saatuaan sen lavan kunnollisesti jyvälle. Mutta kuinka oli mahdollista, että laukaus jäi ilman vaikutusta? Oliko hän ampunut ohihuitaisseen pummin? No, oli miten oli! -Vanha metsästäjä päästi syvän huokauksen, otti esille piippunsa ja lohdutteli itseään parhaansa mukaan minun hiljalleen tarkastellessa peurojen jättämiä jälkiä. Koko peurakaarti oli ottanut hatkat siltä "pläntiltä" lukuun ottamatta yhtä eläintä, joka oli eronnut muista. Sen jälkeä lähdin nyt seuraamaan ja hetken kuluttua havaitsinkin veriläikän lumella. Pian näkyi toinen läikkä, sitten kolmas jne.. Huusin tiedon masentuneelle toverilleni, ja aloin kaikin voimin juosta haavoittuneen perään. - Tällä kertaa varoen uusia kivenkolhaisuja. Kun olin juossut pitkin kaikkia mahdollisia koukku ja tekeviä jälkiä lähemmäs kaksisataa jalkaa, näin haavakon katoavan samaiseen kuusikkoon, jonka olimme äsken kiertäneet. Juuri sillä kohden ei metsä ollut sakeimmillaan, joten saatoin havaita peuran, joka seisoi sivuttain kahden nuoren näreen takana toivoen voivansa näin piiloutua. Otin jyvälle sen eturuumiin ja!aukaisin. 32

34 Peura teki rajun hypyn, mutta vaipui sitten maahan. Sen kaula ojentui suoraksi. Riensin eläimen luokse ja havaitsin sen olevan vielä elossa, joten kiirehdin lataamaan aseeni antaakseni armonlaukauksen. - Mutta ennen kuin sain tuupatuksi panoksen piippuun, peura ryntäsikin kaikin voimin päälleni ja antoi etukoparoillaan tyrmäävän iskun. Paiskauduin tantereeseen - ja kaupanpäälle syksyisen veden täyttämään kuoppaan. Samalla kaatui peurakin, mutta yritti vielä kerran hyökätä päälleni. Sen sentään kykenin estämään vääntämällä sarvista eläimen pään sivuun. Makasin nyt selätettynä suokuopassa. Asemani oli tukala, sillä samalla kun pidättelin kouristuksenomaisesti sarvia antoivat sorkat vielä muutamia iskuja, jotka aiheuttivat kipeitä mustelmia muistuttamaan muutamaksi päiväksi tästä seikkailusta. Onneksi peura hiljeni vähitellen ja vetäisi kohta viimeisen henkäyksensä, joten pääsin lopultakin ylös ahdingostani. Samassa saapui myös toverini lopen hengästyneenä paikalle. Olimme molemmat tyytyväisiä jahdin kulkuun, eikä pieni seikkailu sen päätteeksii juurikaan häirinnyt iloamme. Kuten tavallisesti, tutkimme alkajaisiksi osumia: Osoittautui, että kumppanini luoti oli mennyt sisään lapataipeesta ja minun tuuman sydämen takaa. Sytytimme nuotion, taskumatti otettiin esille ja kaatoryypyt siemaistiin. Sitten kunnon karjalais-pakanalliseen tapaan hypähtelimme kömpelön metsästystanssin kaatuneen peuran ympärillä. - Niin on kansantapa täällä! Loput tästä jahtimatkasta voin sivuuttaa kokolailla lyhyesti: Kun peura oli noudettu torpasta lainatulla reellä, lepäsimme yön yli metsänvartijan luona. Aamulla kiersimme karhun umpeen, ja sen ylösajo siirrettiin tuonnemmaksi. - Syntyneen kierroksen laajuus oli noin 1500 kyynärää kertaa 500 kyynärää. Aloitimme paluumatkan erämaasta. Saaliiksi saadut kaksi peuraa vedimme aluksi omin käsin reellä lähimpään kylään, josta jatkoimme sitten kotimatkaa hevosilla. Päätteeksi totean, että vaikka saalis ei aina olekaan ylenpalttisen suuri, peuranajo on aina kokemuksista rikas ja unohtumattomia muistoja tuottava tapahtuma. Toivottavasti nämä kirjoittamani rivit ovat antaneet Ruotsin met- 33

35 sästystovereilleni jonkinlaisen käsityksen omalaatuisista sattumuksista eräelämässä myöhäissyksyisen Karjalan villissä luonnossa. Möhkö toukokuussa 1880 H - g.... :.... ::,._,-'. / 34

36 l\'letsä- ja eräelämää venäläis-suomalaisella rajaseudulla Kirje Ruotsin metsästystovereille metsästäjäitä Pohjois-Karjalasta (Sv. J. N. T. 19. årg. 1881) Missä metsästyksen reipastuttavaa urheilua harjoitetaankin, tulee jokaisen metsästäj än ymmärtää joutuneensa pysyvästi loukkuun villin luonnon vetovoiman voittamana. Pysyväisin ja kiintoisin viehätys on itse jahtitapahtumassa. Tunnelmat niinä hetkinä, kun riistaa lähestytään, aj etaan railakkaasti tai seisotaan sitä vaanimassa toivon ja pelon vaihdellessa, ovat aivan ainutkertaisen kiehtovia - varsinkin jos kaiken vielä lopussa kruunaa saaliin onnistunut kaato. Sen lisäksi tulee nautinto vapaasta luonnosta, sillä koskaan ei ole mieli niin vastaanottavainen luonnon suuruudelle, villeydelle tai kauneudelle, kuin metsästysretkien aikana. Silloin eletään syvimpien vaikutelmien ja sävyjen suhteen elämän korkeimpia hetkiä! Myös puhtaasti aineellisessa katsannossa tuottaa metsästyselämä pieniä, mutta palkitsevia ilonaiheita. On esimerkiksi suuri nautinto viedä vesikauha huulilleen, kun on tuntikausia odottanut tätä yksinkertaista mutta välttämätöntä juomaa. Entä kuppi kahvia sitten? Kyllä varmaan moni tanttakin epäilemättä kadehtisi metsästäjää, jos vain näkisi, millä mielihyvällä ja antaumuksella tämä monesti si ee ruskeata juomaa tuohisesta keitettyään sen ensin lumesta sulattamaansa veteen. 35

37 Ja kuinka ihanalta maistuukaan pieni keitto voileipien kanssa, kun kurniva vatsa on pitkään ja hartaasti muistuttanut ruumiin tarpeista. Ja lopuksi: kuinka hyvin uinailu sujuu yksinkertaisessa leirissä metsästyspäivän ponnistelujen ja vaivojen jälkeen. Mitä muuta oikea metsästäjä voi todella toivoa osakseen! Täällä meidän salomailla, joissa metsästysmatkat usein ovat melkoisen kauas ulottuvia, joudutaan toisaalta usein kokemaan pitkien syys- ja talvi-iltoj en synkkyys, johon kuitenkin paikallinen kansanelämä tarjoaa monenlaista mielenkiintoista viihdykettä. Näin kävi sillekin metsästysseurueelle, jonka muodosti kapteeni Höök, kasöörit Paldani ja Tapenius sekä allekirjoittanut, kun menneenä talvena teimme karhunmetsästysmatkan. Kuvailen sitä muutamalla rivillä. Talvinen karhujahti Venäjän Karjalassa Viime syksy oli täällä erittäin sopimaton karhujen kiertämiseksi. Venäjän rajan takana oli muutama kierros toki saatu suoritetuksi, joten matkasimme heti vuoden alkajaisiksi varosteinemme ja muonavaroinemme rekipelissä noihin venäläisiin erämaihin. Valtavat lumimassat peittivät tienoita, ja vaikka vonkuva rajuilma piiskasi selkää, kuin jouduttaakseen kulkuamme, kävi matkanteko hitaasti. Lopulta jäi kuitenkin taaksemme seitsenpeninkulmainen taival Möhkön ruukilta Pusamalahden kylään [Tuulijärvellä] tehden näin vähitellen mahdolliseksi myöhemmät toimemme. Venäjän kylät ovat rakennetut aivan erilailla kuin ruotsalaiset ja suomalaiset, sillä asumukset tavallisesti sijoittuvat toisiinsa nähden likekkäin, yhteen pakkautuneina välissään vain 25 jalan levyinen kylänraitti. Kaikilla joki varren taloilla on poikkeuksetta sauna ja riihi, saman katon alla. Talli, karjasuoja, vaj a ja ladot ovat päärakennuksen alakerrassa väen asuessa ylhäällä. Koska heinä- ja olkivarat sijaitsevat asuinhuoneiden alapuolella, on tällainen asumus todella palonarka. Luulisikin kyläläisten varautuvan hyvin tulta vastaan, mutta kaukana siitä: Helposti syttyvien pehkujen yläpuolella, pimeissä ja sokkeloisissa tiloissa räiskyvät puoliavointen tulisijojen lieskat. Jopa hehkuvia hiiliä näkee usein lattioilla. - Välinpitämättömyys on syvällä venäläisten naapuriemme luonnossa! 36

Napapiirin luontokansio

Napapiirin luontokansio Puolipilvistä, sanoi etana ja näytti vain toista sarvea Tutki säätilaa metsässä ja suolla ja vertaa tuloksia. Säätilaa voit tutkia mihin vuodenaikaan tahansa. 1. Mittaa a) ilman lämpötila C b) tuulen nopeus

Lisätiedot

Minä päätin itse sitoa ankkurinköyden paikalle, johon laitetaan airot. Kun ankkuri upposi joen pohjaan ja heti

Minä päätin itse sitoa ankkurinköyden paikalle, johon laitetaan airot. Kun ankkuri upposi joen pohjaan ja heti Joki Minä asun omakotitalossa. Talo sijaitsee Kemijärven rannan lähellä. Talon ja rannan välimatka on noin 20 metriä. Tänä keväänä Kemijoen pinnan jää alkoi sulaa aikaisemmin kuin ennen. Kaiken jään sulamisen

Lisätiedot

]tç Çt ]ùüäxçá äâ Jv

]tç Çt ]ùüäxçá äâ Jv ]tç Çt ]ùüäxçá äâ Jv Elipä kerran kolme aivan tavallista lasta: Eeva, Essi ja Eetu. Oli kesä joten koulua ei ollut. Lapset olivat lähteneet maalle isovanhempiensa luokse. Eräänä sateisena kesäpäivänä,

Lisätiedot

Jeesus parantaa sokean

Jeesus parantaa sokean Nettiraamattu lapsille Jeesus parantaa sokean Kirjoittaja: Edward Hughes Kuvittaja: Janie Forest Sovittaja: Ruth Klassen Kääntäjä: Anni Kernaghan Tuottaja: Bible for Children www.m1914.org BFC PO Box 3

Lisätiedot

Kaija Rantakari. hänen takaraivostaan kasvaa varis, joka katsoo yhdellä silmällä, ainoalla 1/10

Kaija Rantakari. hänen takaraivostaan kasvaa varis, joka katsoo yhdellä silmällä, ainoalla 1/10 Kaija Rantakari hänen takaraivostaan kasvaa varis, joka katsoo yhdellä silmällä, ainoalla 1/10 astun tarinan yli, aloitan lopusta: sydämeni ei ole kello putoan hyvin hitaasti ansaan unohdan puhua sinulle,

Lisätiedot

Matkaraportti Viro, Tartto, Kutsehariduskeskus

Matkaraportti Viro, Tartto, Kutsehariduskeskus Matkaraportti Viro, Tartto, Kutsehariduskeskus 7.3.2011 17.4.2011 Joni Kärki ja Mikko Lehtola Matka alkoi Oulaisten rautatieasemalta sunnuntaina 16.3. Juna oli yöjuna, ja sen oli tarkoitus lähteä matkaan

Lisätiedot

Lennä, kotka, lennä. Afrikkalainen kertomus. Mukaillut Christopher Gregorowski. Lennä, kotka, lennä

Lennä, kotka, lennä. Afrikkalainen kertomus. Mukaillut Christopher Gregorowski. Lennä, kotka, lennä Lennä, kotka, lennä Afrikkalainen kertomus Mukaillut Christopher Gregorowski Lennä, kotka, lennä 5 Muuan maanviljelijä lähti eräänä päivänä etsimään kadonnutta vasikkaa. Karjapaimenet olivat palanneet

Lisätiedot

Matkakertomus Busiasta 2.6.-15.6.2011

Matkakertomus Busiasta 2.6.-15.6.2011 Matkakertomus Busiasta 2.6.-15.6.2011 Lähdimme Kenian matkalle hyvin varautuneina kohdata erilainen kulttuuri. Olimme jo saaneet kuulla, mihin asioihin on syytä varautua, ja paikan päällä tuntuikin, että

Lisätiedot

Teksti: Annika Luther Kuvat: Bettina Björnberg

Teksti: Annika Luther Kuvat: Bettina Björnberg Teksti: Annika Luther Kuvat: Bettina Björnberg Tällä satukirjalla haluamme kertoa lapsille, miten suuret puut ovat aloittaneet elämänsä pieninä taimina. Kerromme, mitä vaiheita metsän puut käyvät läpi

Lisätiedot

Helsingissä Kustannusosakeyhtiö Otava

Helsingissä Kustannusosakeyhtiö Otava Helsingissä Kustannusosakeyhtiö Otava JAKSON❶TAVOITTEET 1. Tutustu jaksoon 1. Kotona, koulussa ja kaupungissa. Mikä aiheista kiinnostaa sinua eniten? 2. Merkitse rastilla tärkein tavoitteesi tässä jaksossa.

Lisätiedot

LAPSELLINEN POIKA TEKIJÄ: LASSI 7B

LAPSELLINEN POIKA TEKIJÄ: LASSI 7B LAPSELLINEN POIKA TEKIJÄ: LASSI 7B Oli kaunis päivä, aurinko paistoi, taivas oli kirkas ja linnut lauloivat. Anselmi keräili kukkia niityillä. Yhtäkkiä Anselmi näki peltohiiren ja säikähti niin, että juoksi

Lisätiedot

Prinssistä paimeneksi

Prinssistä paimeneksi Nettiraamattu lapsille Prinssistä paimeneksi Kirjoittaja: Edward Hughes Kuvittaja: M. Maillot; Lazarus Sovittaja: E. Frischbutter; Sarah S. Kääntäjä: Anni Kernaghan Tuottaja: Bible for Children www.m1914.org

Lisätiedot

Rantasalmenkierros 18-19.6 2012

Rantasalmenkierros 18-19.6 2012 Rantasalmenkierros 18-19.6 2012 Osallistujat: Raimo Hämäläinen Vantaa Aulis Nikkanen Aarne Talikka Helsinki Salo yksinsoutuvene. Veneet: Sulkavan soutumalliset vuorosoutuvene ja Aloitimme kierroksen Tammenlahden

Lisätiedot

Nettiraamattu. lapsille. Tuhlaajapoika

Nettiraamattu. lapsille. Tuhlaajapoika Nettiraamattu lapsille Tuhlaajapoika Kirjoittaja: Edward Hughes Kuvittaja: Lazarus Sovittaja: Ruth Klassen; Sarah S. Kääntäjä: Anni Kernaghan Tuottaja: Bible for Children www.m1914.org 2012 Bible for Children,

Lisätiedot

Aidon luontoelämyksen jäljillä - vaelluskertomusten analyysia

Aidon luontoelämyksen jäljillä - vaelluskertomusten analyysia Aidon luontoelämyksen jäljillä - vaelluskertomusten analyysia Luontomatkailun tutkija Seija Tuulentie seija.tuulentie@metla.fi Elämys on... matkailu- ja markkinointitutkimuksen näkökulmasta: moniaistinen,

Lisätiedot

Nettiraamattu. lapsille. Jumala loi kaiken

Nettiraamattu. lapsille. Jumala loi kaiken Nettiraamattu lapsille Jumala loi kaiken Kirjoittaja: Edward Hughes Kuvittaja: Byron Unger; Lazarus Sovittaja: Bob Davies; Tammy S. Kääntäjä: Anni Kernaghan Tuottaja: Bible for Children www.m1914.org 2008

Lisätiedot

VALMENTAJA 1 AMMUNNAN PERUSTEET. Asko Nuutinen

VALMENTAJA 1 AMMUNNAN PERUSTEET. Asko Nuutinen VALMENTAJA 1 AMMUNNAN PERUSTEET Asko Nuutinen Ammunnan perusteet - tuuli Kuvat: Jami Aho Malli: Eija Salonen Asko Nuutinen - Ammunta on taitolaji joka on opittavissa harjoittelemalla - perusteet heti oikein

Lisätiedot

SORIA MORIAN LINNA Tuhkapojan seikkailuja. Theodor Kittelsen

SORIA MORIAN LINNA Tuhkapojan seikkailuja. Theodor Kittelsen SORIA MORIAN LINNA Tuhkapojan seikkailuja Theodor Kittelsen Eräänä päivänä Tuhkapoika oli levittelemässä tulisijaan kertynyttä tuhkakasaa, kun siinä kytevät kekäleet vierähtivät esiin ja niistä muodostui

Lisätiedot

yökerhon takaoven. Se jysähti äänekkäästi seinää vasten ennen kuin hän astui kujalle. Hän

yökerhon takaoven. Se jysähti äänekkäästi seinää vasten ennen kuin hän astui kujalle. Hän 5 Suuttumus sai toimimaan hätiköidysti. Ei kovin hyvä juttu, Stacia ajatteli työntäessään auki yökerhon takaoven. Se jysähti äänekkäästi seinää vasten ennen kuin hän astui kujalle. Hän muistutti itselleen,

Lisätiedot

SUBSTANTIIVIT 1/6. juttu. joukkue. vaali. kaupunki. syy. alku. kokous. asukas. tapaus. kysymys. lapsi. kauppa. pankki. miljoona. keskiviikko.

SUBSTANTIIVIT 1/6. juttu. joukkue. vaali. kaupunki. syy. alku. kokous. asukas. tapaus. kysymys. lapsi. kauppa. pankki. miljoona. keskiviikko. SUBSTANTIIVIT 1/6 juttu joukkue vaali kaupunki syy alku kokous asukas tapaus kysymys lapsi kauppa pankki miljoona keskiviikko käsi loppu pelaaja voitto pääministeri päivä tutkimus äiti kirja SUBSTANTIIVIT

Lisätiedot

JOULUN TUNNELMA. Ken saavuttaa nyt voi joulun tunnelmaa niin parhaimman lahjan hän itselleen näin saa.

JOULUN TUNNELMA. Ken saavuttaa nyt voi joulun tunnelmaa niin parhaimman lahjan hän itselleen näin saa. JOULUN TUNNELMA Nyt joulun kellot näin kaukaa soi, joulurauhaa julistaa. Äänet hiljentyvät kaupungin ja on kiire jäänyt taa. Nyt syttyy tähdet nuo miljoonat jokaiselle tuikkimaan. Jälleen kodeissa vain

Lisätiedot

HIIRIKAKSOSET. Aaro 22.2.2013. Lentoturma

HIIRIKAKSOSET. Aaro 22.2.2013. Lentoturma NALLE PUH Olipa kerran Nalle Puh. Nalle Puh lähti tapaamaan veljeään. Nalle Puh ja hänen veljensä nauroi itse keksimäänsä vitsiä. Se oli kuka on Nalle Puhin veli. Vastaus oli puhveli. Sitten he söivät

Lisätiedot

VIRKISTYSLEIRI SOMPALAN LEIRIKESKUKSESSA

VIRKISTYSLEIRI SOMPALAN LEIRIKESKUKSESSA VIRKISTYSLEIRI SOMPALAN LEIRIKESKUKSESSA 12. 16.8.2013 Olipa tosi mukava kurssi. Sopivan rauhallinen tempoltaan ja kuitenkin tarpeeksi jokaiselle sopivia aktiviteetteja ja paikka mitä loistavin! Lähdimme

Lisätiedot

SUOMEN ESIHISTORIA. Esihistoria

SUOMEN ESIHISTORIA. Esihistoria Suomen esihistoria / Ulla-Riitta Mikkonen 1 SUOMEN ESIHISTORIA Suomen historia jaetaan esihistoriaan ja historiaan. Esihistoria tarkoittaa sitä aikaa, kun Suomessa ei vielä ollut kristinuskoa. Esihistorian

Lisätiedot

Tulva tuhosi Minória Manuelin viljelmät

Tulva tuhosi Minória Manuelin viljelmät Minória Manuel osoittaa pellolleen, jonka vesi valtasi Zambesi-joen tulviessa. Tulva tuhosi Minória Manuelin viljelmät Pellolla jalat uppoavat syvälle lämpimään mutaan. Siellä täällä näkyy vielä auringossa

Lisätiedot

Kinnulan humanoidi 5.2.1971.

Kinnulan humanoidi 5.2.1971. Kinnulan humanoidi 5.2.1971. Peter Aliranta yritti saada kiinni metsään laskeutuneen aluksen humanoidin, mutta tämän saapas oli liian kuuma jotta siitä olisi saanut otteen. Hän hyökkäsi kohti ufoa moottorisahan

Lisätiedot

MIEHEN ROOLIEN MUUTOKSET JA PERHE SIIRTOLAISUUDESSA Palvelujärjestelmän kohtaaminen

MIEHEN ROOLIEN MUUTOKSET JA PERHE SIIRTOLAISUUDESSA Palvelujärjestelmän kohtaaminen Varsinais-Suomen sosiaalialan osaamiskeskus VASSO MIEHEN ROOLIEN MUUTOKSET JA PERHE SIIRTOLAISUUDESSA Palvelujärjestelmän kohtaaminen Mies Suomessa, Suomi miehessä-luentosarja Helsinki 26.11.2008 MERJA

Lisätiedot

Teksti: Annika Luther Kuvat: Bettina Björnberg-Aminoff Käännös: Annika Mäklin

Teksti: Annika Luther Kuvat: Bettina Björnberg-Aminoff Käännös: Annika Mäklin M etsäankka Teksti: Annika Luther Kuvat: Bettina Björnberg-Aminoff Käännös: Annika Mäklin Tämän satukirjan avulla haluamme kertoa lapsille, miten puusta syntyy lautoja ja miten laudoista tehdään puulelu,

Lisätiedot

Löydä päivävaelluksen hauskuus

Löydä päivävaelluksen hauskuus Päivävaelluksen suunnittelu FValitse jokin hauska ja mielenkiintoinen retkikohde. Jos liikutte ryhmänä, ota muut huomioon retkikohteen valinnassa. FOta selvää vaellusreitin pituudesta ja siitä, kuinka

Lisätiedot

Kaksi taakan kantajaa. (Pojalla raskas taakka ja tytöllä kevyt)

Kaksi taakan kantajaa. (Pojalla raskas taakka ja tytöllä kevyt) Draama-Taakankantajat Kirjoittanut Irma Kontu Draama perustuu Raamatunjakeisiin: Fil. 4:6-7 Älkää olko mistään huolissanne, vaan saattakaa aina se, mitä tarvitsette, rukoillen, anoen ja kiittäen Jumalan

Lisätiedot

ANDREA MARIA SCHENKEL HILJAINEN KYLÄ

ANDREA MARIA SCHENKEL HILJAINEN KYLÄ ANDREA MARIA SCHENKEL HILJAINEN KYLÄ SUOMENTANUT LEENA VALLISAARI GUMMERUS 3 Ympäristövastuu on osa Gummerus Kustannus Oy:n jokapäiväistä toimintaa. www.gummerus.fi/ymparisto Saksankielinen alkuteos Tannöd

Lisätiedot

Pidän hänen ilmeestään, kun sanon sen hänelle.

Pidän hänen ilmeestään, kun sanon sen hänelle. Hän rakastaa minua. Tietenkin minä rakastan häntä. Kyllä minä uskon, että hän rakastaa minua... Hänhän on vaimoni! Joskus hän sanoo sen ääneenkin. Pidän hänen ilmeestään, kun sanon sen hänelle. On hyvä

Lisätiedot

GOLFIN ETIKETTI 1. Mitä on golfpelin henki? a) Pelaan omaa peliäni välittämättä muista pelikavereista. b) Olen oman pelini tuomari

GOLFIN ETIKETTI 1. Mitä on golfpelin henki? a) Pelaan omaa peliäni välittämättä muista pelikavereista. b) Olen oman pelini tuomari GOLFIN ETIKETTI 1 Mitä on golfpelin henki? a) Pelaan omaa peliäni välittämättä muista pelikavereista b) Olen oman pelini tuomari c)huomioin toiset pelaajat GOLFIN ETIKETTI 2 Mitä seuraavista asioista teet

Lisätiedot

Agricolan Monenlaista luettavaa 1

Agricolan Monenlaista luettavaa 1 Tiainen ja karhu Puun oksalla oli tiaisen pesä. Karhu tuli pesän luokse ja olisi halunnut tulla vie-rai-sil-le. Tiaisen pojat tirs-kah-te-li-vat pesässä. Onko isänne kotona? karhu kysyi. Ei ole, vastasivat

Lisätiedot

Aurinko nousi ja valaisi Ihmevaaran kaatopaikan. Jostain kuului hiljainen ääni. Lilli-kettu höristi korviaan. Mistä ääni kuului? Ei se ainakaan lintu

Aurinko nousi ja valaisi Ihmevaaran kaatopaikan. Jostain kuului hiljainen ääni. Lilli-kettu höristi korviaan. Mistä ääni kuului? Ei se ainakaan lintu Aurinko nousi ja valaisi Ihmevaaran kaatopaikan. Jostain kuului hiljainen ääni. Lilli-kettu höristi korviaan. Mistä ääni kuului? Ei se ainakaan lintu ollut. Ääni kuului uudestaan. - Sehän tulee tuosta

Lisätiedot

Lintu ja uistin Nokia 11.8.2014

Lintu ja uistin Nokia 11.8.2014 Tämä kertomus on kirjoitettu kuvastamaan allekirjoittaneen huolta vastuuttomien kalastajien luontokappaleille aiheuttamista vaaroista. Tällä kerralla tilanne päättyi hyvin, mutta kuinka kauan tuo kuvattu

Lisätiedot

ESIINTYMINEN. Laura Elo Cambiare p. 040 748 7884 laura@johtajuustaito.fi

ESIINTYMINEN. Laura Elo Cambiare p. 040 748 7884 laura@johtajuustaito.fi ESIINTYMINEN Laura Elo Cambiare p. 040 748 7884 laura@johtajuustaito.fi Jännitys hyvä renki huono isäntä Kumpi kuvaa sinua? Jännitys auttaa minua. Jännitys lamaannuttaa ja vaikeuttaa esillä oloani. Jännitys

Lisätiedot

Jeesuksen seuraaminen maksaa

Jeesuksen seuraaminen maksaa Jeesuksen seuraaminen maksaa Mt 8:18-34 18. Seuraa minua! Kun Jeesus näki, miten paljon väkeä hänen ympärillään oli, hän käski lähteä vastarannalle. 19. Muuan lainopettaja tuli silloin hänen luokseen ja

Lisätiedot

Bulevardi 12:n WSOY:n kirjamyymälään Vuojoen kartanon kesäretkestä. WSOY:n edustaja Joni Strandberg WSOY "Puutarhan aika" "Onnellinen puutarhuri"

Bulevardi 12:n WSOY:n kirjamyymälään Vuojoen kartanon kesäretkestä. WSOY:n edustaja Joni Strandberg WSOY Puutarhan aika Onnellinen puutarhuri Kirja- ja matkailta Karkasimme puutarhaan kirjojen ja matkojen pariin karkauspäivänä 29.2. Hyvissä ajoin ennen tilaisuuden alkua väkeä alkoi saapua Bulevardi 12:n WSOY:n kirjamyymälään tekemään edullisia

Lisätiedot

3. Miksi rottaa kutsuttiin Ronkeliksi? 4. Mitä rotta söi maanantaisin? 5. Mitä rotta söi tiistaisin? 6. Mitä rotta söi keskiviikkoisin?

3. Miksi rottaa kutsuttiin Ronkeliksi? 4. Mitä rotta söi maanantaisin? 5. Mitä rotta söi tiistaisin? 6. Mitä rotta söi keskiviikkoisin? Rotta Ronkeli Eräällä rotalla oli kummallinen nimi. Rottaa kutsuttiin Ronkeliksi. Ronkeli oli saanut nimensä ruokatavoistaan. Se halusi syödä vain hedelmiä. Maanantaisin rotta söi banaaneja. Tiistaisin

Lisätiedot

Työssäoppimassa Sunny Beachilla Bulgariassa 12.7. 23.8.2011

Työssäoppimassa Sunny Beachilla Bulgariassa 12.7. 23.8.2011 Työssäoppimassa Sunny Beachilla Bulgariassa 12.7. 23.8.2011 Sunny Beach on upea rantalomakohde Mustanmeren rannikolla Bulgariassa. Kohde sijaitsee 30 kilometrin päässä Burgasista pohjoiseen. Sunny Beachin

Lisätiedot

JOULUSEIKKAILU. -Aikamatka ensimmäiseen jouluun

JOULUSEIKKAILU. -Aikamatka ensimmäiseen jouluun JOULUSEIKKAILU -Aikamatka ensimmäiseen jouluun Näytelmä ensimmäisen joulun tapahtumista Israelissa. «Esitykset ja kuljetukset ilmaisia kaikille Kuopion kouluille ja päiväkodeille» Jouluseikkailu on alakoululaisille

Lisätiedot

Ihmisen toivottomuuden alku

Ihmisen toivottomuuden alku Nettiraamattu lapsille Ihmisen toivottomuuden alku Kirjoittaja: Edward Hughes Kuvittaja: Byron Unger; Lazarus Sovittaja: M. Maillot; Tammy S. Kääntäjä: Anni Kernaghan Alina Rukkila Tuottaja: Bible for

Lisätiedot

VARESJÄRVEN PADON RAKENTAMINEN

VARESJÄRVEN PADON RAKENTAMINEN VARESJÄRVEN PADON RAKENTAMINEN Oli perjantai 24.4.2010 ja New Yorkin pörssikurssit nousivat korkeimmilleen 19 kuukauteen. Maailmalla ja Euroopassa näkyi orastavia merkkejä myönteisestä kehityksestä. Vastaavaa

Lisätiedot

Sukuseuran matka Pietariin 13 16.5.2010

Sukuseuran matka Pietariin 13 16.5.2010 Sukuseuran matka Pietariin 13 16.5.2010 Ohessa olemme pyrkineet heijastamaan joitakin tapahtumia ja tunnelmia sukuseuran matkasta. Lyhyellä matkakertomuksellamme tahdomme jakaa hauskan ja antoisan matkamme

Lisätiedot

Heippa. Jari Vanhakylä

Heippa. Jari Vanhakylä 1 2 Heippa Kevät on tullut taas siihen pisteeseen, että on aika aloitella kalastuskausi. Kohta jäät sulavat ja mm. siikaonginta kevätauringossa kutsuu. Kun kahden kilon siika on saatu vuorossa on yli kolmen

Lisätiedot

Eerolan tila, Palopuro SYKSY

Eerolan tila, Palopuro SYKSY 1. Kesän kasvukausi Kesän kasvukausi on takana ja tähkät ovat tuleentuneet eli viljat ovat korjuukypsiä. Kesän aikana maanviljelijä on joutunut ruiskuttamaan viljan tuholaiseläinten ja homeiden yms. aiheuttamien

Lisätiedot

Sävel Oskar Merikanto Sanat Pekka Ervast

Sävel Oskar Merikanto Sanat Pekka Ervast Sävel Oskar Merikanto Sanat Pekka Ervast KUOLEMAN KUNNIAKSI Pekka Ervast Oskar Merikanto Teoksen taustaa Tukholman kongressi 1913 ja Oskar Merikanto. Kuten lukijamme tietävät, pidetään ensi kesänä Tukholmassa

Lisätiedot

Maanviljelijä ja kylvösiemen

Maanviljelijä ja kylvösiemen Nettiraamattu lapsille Maanviljelijä ja kylvösiemen Kirjoittaja: Edward Hughes Kuvittaja: M. Maillot; Lazarus Sovittaja: E. Frischbutter; Sarah S. Kääntäjä: Anni Kernaghan Tuottaja: Bible for Children

Lisätiedot

Purjehdi Vegalla - Vinkki nro 2

Purjehdi Vegalla - Vinkki nro 2 Purjehdi Vegalla 1 1 Purjehdi Vegalla - Vinkki nro 2 Tuulen on puhallettava purjeita pitkin - ei niitä päin! Vielä menee pitkä aika, kunnes päästään käytännön harjoituksiin, joten joudutaan vielä tyytymään

Lisätiedot

Monikossa: talojen, koirien, sinisten huoneitten / huoneiden

Monikossa: talojen, koirien, sinisten huoneitten / huoneiden Teidän talonne on upouusi. MINKÄ? KENEN? MILLAISEN? = talon, teidän, sinisen huoneen= GENETIIVI Monikossa: talojen, koirien, sinisten huoneitten / huoneiden Genetiivi ilmaisee omistusta Laurin koira, minun

Lisätiedot

Savonlinnan normaalikoulun joulujuhla 2014. Yhteislaulut

Savonlinnan normaalikoulun joulujuhla 2014. Yhteislaulut Savonlinnan normaalikoulun joulujuhla 2014 Yhteislaulut Joulu on taas (Trad.) :,: Joulu on taas, joulu on taas, kattilat täynnä puuroo. :,: :,:Nyt sitä saa, nyt sitä saa vatsansa täyteen puuroo. :,: :,:

Lisätiedot

Taurus Hill Observatory Venus Transit 2012 Nordkapp Expedition. Maailman äärilaidalla

Taurus Hill Observatory Venus Transit 2012 Nordkapp Expedition. Maailman äärilaidalla Taurus Hill Observatory Venus Transit 2012 Nordkapp Expedition Maailman äärilaidalla Miksi mennä Pohjois-Norjaan havaitsemaan Venuksen ylikulkua? Lähimmillään Venuksen ylikulkua saattoi kokonaisuudessaan

Lisätiedot

Jumalan lupaus Abrahamille

Jumalan lupaus Abrahamille Nettiraamattu lapsille Jumalan lupaus Abrahamille Kirjoittaja: Edward Hughes Kuvittaja: Byron Unger; Lazarus Sovittaja: M. Maillot; Tammy S. Kääntäjä: Anni Kernaghan Tuottaja: Bible for Children www.m1914.org

Lisätiedot

Bahá u lláh, Ridván muistio. www.bahai.fi/lamppu

Bahá u lláh, Ridván muistio. www.bahai.fi/lamppu Jumalallinen kevätaika on koittanut... Kiiruhda kaiken luomakunnan edessä ylistämään Jumalasi nimeä ja kaiuttamaan hänen kiitostansa, niin että kaikki luodut virvoittuisivat ja uudeksi muuttuisivat. Bahá

Lisätiedot

Tuttuja hommia ja mukavaa puuhaa

Tuttuja hommia ja mukavaa puuhaa Maanantai 22.6. Hei olen Joni ja aloitin kesätyöt tänään. Päivä alkoi aamupäivästä kahdentoista pintaan perehdytyksellä työtoimista, sekä ohjeista blogin pitämisen suhteen. Loppu päivä menikin hyllyttäessä

Lisätiedot

Nettiraamattu lapsille. Jumalan lupaus Abrahamille

Nettiraamattu lapsille. Jumalan lupaus Abrahamille Nettiraamattu lapsille Jumalan lupaus Abrahamille Kirjoittaja: Edward Hughes Kuvittaja: Byron Unger; Lazarus Sovittaja: M. Maillot; Tammy S. Kääntäjä: Anni Kernaghan Tuottaja: Bible for Children www.m1914.org

Lisätiedot

Suosikkipojasta orjaksi

Suosikkipojasta orjaksi Nettiraamattu lapsille Suosikkipojasta orjaksi Kirjoittaja: Edward Hughes Kuvittaja: Byron Unger; Lazarus Sovittaja: M. Kerr; Sarah S. Kääntäjä: Anni Kernaghan Tuottaja: Bible for Children www.m1914.org

Lisätiedot

OULULAISET VENÄJÄN REISSULLA

OULULAISET VENÄJÄN REISSULLA OULULAISET VENÄJÄN REISSULLA Oulunseudun metsätilanomistajien perinteinen kesäretki suuntautui tänä vuonna Venäjän Karjalaan. Oululaisittain sanottuna onnikallinen (bussilastillinen) jäseniä suuntasi kesäkuun

Lisätiedot

Jeremia, kyynelten mies

Jeremia, kyynelten mies Nettiraamattu lapsille Jeremia, kyynelten mies Kirjoittaja: Edward Hughes Kuvittaja: Jonathan Hay Sovittaja: Mary-Anne S. Kääntäjä: Anni Kernaghan Tuottaja: Bible for Children www.m1914.org 2014 Bible

Lisätiedot

Dalinda Luolamo. Tunteiden sota. Runokokoelma

Dalinda Luolamo. Tunteiden sota. Runokokoelma Dalinda Luolamo Tunteiden sota Runokokoelma Tunteiden sota Dalinda Luolamo Ulkoasu: R. Penttinen Painettu: Mediapinta, 2010 ISBN 978-952-235-235-4 Alkusanat Arvoisat lukijat. Tahdon kertoa teille projektistani

Lisätiedot

TOIMINNALLINEN ESIOPETUS HENNA HEINONEN UITTAMON PÄIVÄHOITOYKSIKKÖ TURKU

TOIMINNALLINEN ESIOPETUS HENNA HEINONEN UITTAMON PÄIVÄHOITOYKSIKKÖ TURKU TOIMINNALLINEN ESIOPETUS HENNA HEINONEN UITTAMON PÄIVÄHOITOYKSIKKÖ TURKU Toiminnallinen esiopetus on: Toiminnallinen esiopetus on tekemällä oppimista. Vahvistaa vuorovaikutus- ja yhteistyötaitoja, sekä

Lisätiedot

AISTIT AVOINNA YMPÄRI VUODEN

AISTIT AVOINNA YMPÄRI VUODEN Aistikahvilan saattaminen ympärivuotiseksi Deme-passi koulutus 2012-2013 LOMAKOTI ILONPISARA Toiminnan alku Aistikahvila sai alkunsa THL (terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen) Mental healthprojektista,

Lisätiedot

Merisuo & Storm Monenlaista luettavaa 1. Sisältö

Merisuo & Storm Monenlaista luettavaa 1. Sisältö Merisuo & Storm 1 Sisältö Opettajalle.................................... 3 Hiiri räätälinä (kansansatua mukaellen).............. 5 Tiainen ja karhu (kansansatua mukaellen)............ 7 Taikapata (kansansatua

Lisätiedot

Oppilaiden motivaation ja kiinnostuksen lisääminen matematiikan opiskeluun ja harrastamiseen. Pekka Peura 28.01.2012

Oppilaiden motivaation ja kiinnostuksen lisääminen matematiikan opiskeluun ja harrastamiseen. Pekka Peura 28.01.2012 Oppilaiden motivaation ja kiinnostuksen lisääminen matematiikan opiskeluun ja harrastamiseen Pekka Peura 28.01.2012 MOTIVAATIOTA JA AKTIIVISUUTTA LISÄÄVÄN OPPIMISYMPÄRISTÖN ESITTELY (lisätietoja maot.fi)

Lisätiedot

Hirvijohtajien koulutus 2011

Hirvijohtajien koulutus 2011 Hirvijohtajien koulutus 2011 Suomen riistakeskus Lappi Kemijärvi 19.9.2011 21.9.2011 Suomen riistakeskus 1 Metsästyksenjohtajan tehtävät (Ma 23 ) 1. Suunnitella käytännön metsästystapahtumat Passitus,

Lisätiedot

Suomi toisena kielenä tehtäviä 2.-4. -luokkalaisille: Iso vai pieni alkukirjain? Essi Järvelä/Nummen koulu/turku. 1. Kirjoita sanat oikein: turku

Suomi toisena kielenä tehtäviä 2.-4. -luokkalaisille: Iso vai pieni alkukirjain? Essi Järvelä/Nummen koulu/turku. 1. Kirjoita sanat oikein: turku Iso vai pieni alkukirjain? Essi Järvelä/Nummen koulu/turku Iso alkukirjain seuraaviin: nimet, maat, kaupungit Pieni alkukirjain seuraaviin: viikonpäivät, kielet, kuukaudet 1. Kirjoita sanat oikein: turku

Lisätiedot

Nettiraamattu lapsille. Viisas kuningas Salomo

Nettiraamattu lapsille. Viisas kuningas Salomo Nettiraamattu lapsille Viisas kuningas Salomo Kirjoittaja: Edward Hughes Kuvittaja: Lazarus Sovittaja: Ruth Klassen Kääntäjä: Anni Kernaghan Tuottaja: Bible for Children www.m1914.org 2013 Bible for Children,

Lisätiedot

Sunnuntaina startattiin rannasta klo 1400 aikoihin. Päällikkö keksi suunnata kohti Mjösundetin siltaa, matkalla rigattiin valmiiksi maailman parhaat

Sunnuntaina startattiin rannasta klo 1400 aikoihin. Päällikkö keksi suunnata kohti Mjösundetin siltaa, matkalla rigattiin valmiiksi maailman parhaat Andörja 27.07.08 Matkalle lähdettiin Turusta perjantaina klo 1800. Alku sujui hankalasti koska Villen kalsarit jäi Mietoisiin. Ajomatkaa kertyi kaiken kaikkiaan noin 1500 kilometriä. Perillä oltiin joskus

Lisätiedot

VAIN YKSI PALASI KIITTÄMÄÄN

VAIN YKSI PALASI KIITTÄMÄÄN Suomen Tunnustuksellinen PYHÄKOULUMATERIAALI 1(5) VAIN YKSI PALASI KIITTÄMÄÄN 1. Kertomuksen taustatietoja a) Missä kertomus tapahtui Tapahtuman paikka on joku kylä Samarian ja Galilean rajalla b) Vieraat

Lisätiedot

TEHTÄVIÄ SATUUN PEUKALOINEN

TEHTÄVIÄ SATUUN PEUKALOINEN 1 TEHTÄVIÄ SATUUN PEUKALOINEN A) Sisältökysymykset: 1. Miksi pojan nimeksi tuli Peukaloinen? 2. Millainen Peukaloinen oli lapsena? 3. Miten Peukaloinen ohjasi hevosta oikeaan paikkaan? 4. Mitä vastaan

Lisätiedot

Tarhamatka 8.-10.10.2010: Vantaa, Virumaa, Toolse, Tallinna, Rapla

Tarhamatka 8.-10.10.2010: Vantaa, Virumaa, Toolse, Tallinna, Rapla Tarhamatka 8.-10.10.2010: Vantaa, Virumaa, Toolse, Tallinna, Rapla Tarhamatka alkoi torstai iltana ja menimme yöpymään rekkuaktiivin luokse Vantaalle, jossa rapsuttelimme useita kotia etsiviä kissoja.

Lisätiedot

PAKKANEN ILVES VARPUSHAUKKA HIRVI. Pakkanen yrittää saada kaikkia eläimiä kiinni. Sinun täytyy metsästää 4 eläintä: KETTU ORAVA JÄNIS TEERI

PAKKANEN ILVES VARPUSHAUKKA HIRVI. Pakkanen yrittää saada kaikkia eläimiä kiinni. Sinun täytyy metsästää 4 eläintä: KETTU ORAVA JÄNIS TEERI PAKKANEN Pakkanen yrittää saada kaikkia eläimiä kiinni. Jos eläimellä on joku näistä korteista, eläin pelastuu: TALVIKARVA TALVIPESÄ PARVI SUOJAA LUMIPEITE ILVES Sinun täytyy metsästää 4 eläintä: KETTU

Lisätiedot

Irlanti. Sanna Numminen Sisustuslasi 2015 Glass Craft and Desing studio, Spiddal Craft Village

Irlanti. Sanna Numminen Sisustuslasi 2015 Glass Craft and Desing studio, Spiddal Craft Village Irlanti Sanna Numminen Sisustuslasi 2015 Glass Craft and Desing studio, Spiddal Craft Village Lähdin Irlantiin 2.3.2015 suorittamaan työssä oppimistani. Lähteminen pois suomesta jännitti jonkun verran

Lisätiedot

Herra on Paimen. Ps. 100:3 Tietäkää, että Herra on Jumala. Hän on meidät luonut, ja hänen me olemme, hänen kansansa, hänen laitumensa lampaat.

Herra on Paimen. Ps. 100:3 Tietäkää, että Herra on Jumala. Hän on meidät luonut, ja hänen me olemme, hänen kansansa, hänen laitumensa lampaat. Herra on Paimen Ps. 100:3 Tietäkää, että Herra on Jumala. Hän on meidät luonut, ja hänen me olemme, hänen kansansa, hänen laitumensa lampaat. Joh. 10:11 Minä olen se hyvä paimen. Joh. 10:11 Minä olen

Lisätiedot

SYNTYMÄTTÖMILLE LAPSILLEMME

SYNTYMÄTTÖMILLE LAPSILLEMME SYNTYMÄTTÖMILLE LAPSILLEMME MAA OLI AUTIO JA KYLMÄ I minä kävelin poispäin näistä päivistä jätin sudenjälkiä ettei minua etsittäisi polulla kohtasin tytön joka sanoi että on vapaus nauttia ei sitä kiinnostanut

Lisätiedot

Löydätkö tien. taivaaseen?

Löydätkö tien. taivaaseen? Löydätkö tien taivaaseen? OLETKO KOSKAAN EKSYNYT? LÄHDITKÖ KULKEMAAN VÄÄRÄÄ TIETÄ? Jos olet väärällä tiellä, et voi löytää perille. Jumala kertoo Raamatussa, miten löydät tien taivaaseen. Jumala on luonut

Lisätiedot

KUBB PELI, JOHON KAIKKI VOIVAT OSALLISTUA. MM-kisasäännöt

KUBB PELI, JOHON KAIKKI VOIVAT OSALLISTUA. MM-kisasäännöt KU PELI, JOHON KIKKI VOIVT OSLLISTU MM-kisasäännöt KU Peli, jolla on traditiot Kubb on vanha Gotlantilainen peli, joka syntyi siihen aikaan, kun joka pihalla oli halkokasa. Valittiin vain sopiva määrä

Lisätiedot

SEIKKAILU PEIKKOMETSÄSSÄ TAIDETEOS

SEIKKAILU PEIKKOMETSÄSSÄ TAIDETEOS SEIKKAILU PEIKKOMETSÄSSÄ TAIDETEOS SEIKKAILU PEIKKOMETSÄSSÄ 1. Peikot ovat taitavia ylittämään metsän esteitä. Miten voitte ylittää kiven, ison oksan tai kaatuneen puun? 2. Peikot tykkäävät tasapainotella

Lisätiedot

Jouluaaton kunniavartion Ohjeistus Ylöjärven Reserviupseerit ry Ylöjärven Reservinaliupseerit ry

Jouluaaton kunniavartion Ohjeistus Ylöjärven Reserviupseerit ry Ylöjärven Reservinaliupseerit ry Ilmoittautuminen: Ilmoittaudu ajoissa. Joulukuun alussa saat vielä valita itsellesi sopivimman vartiovuoron. Varustus ja vartioaika: Yhdistykset tarjoavat kunniavartiohenkilöstölle käyttöön: lumipuvun

Lisätiedot

Tekninen ja ympäristötoimiala

Tekninen ja ympäristötoimiala Lahden seudun ympäristöpalvelut Tekninen ja ympäristötoimiala 6.11.2006 24.11. alkaa kaamos. Aurinko painuu alas Suomen pohjoisimmassa kolkassa, Nuorgamissa noustakseen seuraavan kerran taivaanrantaan

Lisätiedot

Leimaus 2011 Kisakeskuksessa

Leimaus 2011 Kisakeskuksessa Leimaus 2011 Kisakeskuksessa ma 6.6. Lähdimme perinteisesti Lappia talolta kimpsuinemme klo 12 kohti etelää. Martti ja Mauri otettiin kyytiin Keminmaasta. Onneksi autossa oli DVD laite ja ilmastointi,

Lisätiedot

Vaihto-opiskelu Eindhoven Syksy 2007. Matti Talala& Jarkko Jakkula

Vaihto-opiskelu Eindhoven Syksy 2007. Matti Talala& Jarkko Jakkula Vaihto-opiskelu Eindhoven Syksy 2007 Matti Talala& Jarkko Jakkula MIKSI? Hollannin menestyneet kamppailu-urheilijat saivat meidän kiinnostuksen heräämään Eindhovenia kohtaan. Olisihan se hienoa mennä opiskelijavaihtoon

Lisätiedot

1. Niilo 2. Juho Kusti 3. Tapio 4. Valentin 5. Paavo 6. Siiri 7. Hertta 8. Veikko 9. Ester 10.Henry

1. Niilo 2. Juho Kusti 3. Tapio 4. Valentin 5. Paavo 6. Siiri 7. Hertta 8. Veikko 9. Ester 10.Henry KEKSI SUKUNIMI SEURAAVILLE ETUNIMILLE 1. Niilo 2. Juho Kusti 3. Tapio 4. Valentin 5. Paavo 6. Siiri 7. Hertta 8. Veikko 9. Ester 10.Henry KEKSI ETUNIMI SEURAAVILLE SUKUNIMILLE 1. Laine 2. Sillanpää 3.

Lisätiedot

Näiden tapahtumien jälkeen tuli keskustelua seurannut lainopettaja Jeesuksen luo kysyen Jeesukselta, mikä käsky on kaikkein tärkein.

Näiden tapahtumien jälkeen tuli keskustelua seurannut lainopettaja Jeesuksen luo kysyen Jeesukselta, mikä käsky on kaikkein tärkein. Mark.12:28-34: Muuan lainopettaja oli seurannut heidän väittelyään ja huomannut, miten hyvän vastauksen Jeesus saddukeuksille antoi. Hän tuli nyt Jeesuksen luo ja kysyi: "Mikä käsky on kaikkein tärkein?"

Lisätiedot

LAPSEN HAASTATTELULOMAKE (alle 10-vuotiaalle)

LAPSEN HAASTATTELULOMAKE (alle 10-vuotiaalle) LAPSEN HAASTATTELULOMAKE (alle 10-vuotiaalle) Lapsi Haastattelija Päivä ja paikka 1 LAPSI JA HÄNEN PERHEENSÄ Vanhempasi ovat varmaankin kertoneet Sinulle syyn siihen, miksi olen halunnut tavata Sinua.

Lisätiedot

Raamatullinen geologia

Raamatullinen geologia Raamatullinen geologia Miten maa sai muodon? Onko maa litteä? Raamatun mukaan maa oli alussa ilman muotoa (Englanninkielisessä käännöksessä), kunnes Jumala erotti maan vesistä. Kuivaa aluetta hän kutsui

Lisätiedot

Tervetuloa mukaan Saunaseura SaunaMafia ry:n iloisiin tapahtumiin! Saunaseura SaunaMafia ry:n julkaisu SAUNASEURA 29.9.2013 2/10

Tervetuloa mukaan Saunaseura SaunaMafia ry:n iloisiin tapahtumiin! Saunaseura SaunaMafia ry:n julkaisu SAUNASEURA 29.9.2013 2/10 SAUNASEURA 29.9.2013 1/10 4. NUORGAMIN RUSKAPUNKKU AIKA: Su 8.9. pe 13.92013 PAIKKA: Nuorgam, Pulmankijärvi ja Norja SaunaMafia ry:n jäsenten yksityinen vierailu Jouni Tetrin mökille Nuorgamin Pulmankijärvelle

Lisätiedot

Kätkö on piilotettu Fagervikin ruukin kauniiseen ympäristöön.

Kätkö on piilotettu Fagervikin ruukin kauniiseen ympäristöön. Glad i Ingå! Iloinen Inkoo! 1 N 59 58.617 E 023 52.802 Meren äärellä sijaitseva kätkö. Kätkö on piilotettu Inkoon saaristoon. Tänne pääset lautalla. Kaunis pieni kyläyhteisö Barösund tarjoaa kätköä etsivälle

Lisätiedot

Brasil - Sempre em meu coração!

Brasil - Sempre em meu coração! Brasil - Sempre em meu coração! (Always in my heart) Pakokauhu valtasi mieleni, enhän tiennyt mitään tuosta tuntemattomasta latinomaasta. Ainoat mieleeni kumpuavat ajatukset olivat Rio de Janeiro, pienempääkin

Lisätiedot

Piristyspartio. Viikko 3. Maanantai 15.6.2015 Anttolaa ja Mikkelin siltakemmakat

Piristyspartio. Viikko 3. Maanantai 15.6.2015 Anttolaa ja Mikkelin siltakemmakat Piristyspartio Viikko 3 Maanantai 15.6.2015 Anttolaa ja Mikkelin siltakemmakat Maanantaiaamuna suuntasimme kohti Anttolaa. Vastaanotto oli lämmin sekä ystävällinen ja tunsimme itsemme tervetulleiksi. Aloitimme

Lisätiedot

METSÄVISA 2001. 12 p. 1. Nimeä lajit. Määritä metsätyypit. b c. g h. 5-8 cm. Nimi. Koulu. Kunta. metsätyyppi: metsätyyppi:

METSÄVISA 2001. 12 p. 1. Nimeä lajit. Määritä metsätyypit. b c. g h. 5-8 cm. Nimi. Koulu. Kunta. metsätyyppi: metsätyyppi: METSÄVISA 2001 1. Nimeä lajit. Määritä metsätyypit. 1 Nimi Koulu Kunta a b c d metsätyyppi: e f g h 5-8 cm i metsätyyppi: j 2. Tunnista suurpetojen jäljet. a b c d Esimerkki 3. Rastita oikeat vastaukset,

Lisätiedot

S-114.2720 Havaitseminen ja toiminta

S-114.2720 Havaitseminen ja toiminta S-114.2720 Havaitseminen ja toiminta Heikki Hyyti 60451P Harjoitustyö 2 visuaalinen prosessointi Treismanin FIT Kuva 1. Kuvassa on Treismanin kokeen ensimmäinen osio, jossa piti etsiä vihreätä T kirjainta.

Lisätiedot

NÄKY, JOHTAJUUS, RAKENTAJAT ESRAN KIRJAN 1-7 KAUTTA TÄHÄN PÄIVÄÄN / VARIKKO 11.1.2015

NÄKY, JOHTAJUUS, RAKENTAJAT ESRAN KIRJAN 1-7 KAUTTA TÄHÄN PÄIVÄÄN / VARIKKO 11.1.2015 NÄKY, JOHTAJUUS, RAKENTAJAT ESRAN KIRJAN 1-7 KAUTTA TÄHÄN PÄIVÄÄN / VARIKKO 11.1.2015 J O TA I N K Ä S I T TÄ M ÄT Ö N TÄ Jumala vaikuttaa pakanakuninkaan toteuttamaan suunnitelmansa Kuin kastelupuro on

Lisätiedot

Nettiraamattu. lapsille. Jaakob, petturi

Nettiraamattu. lapsille. Jaakob, petturi Nettiraamattu lapsille Jaakob, petturi Kirjoittaja: Edward Hughes Kuvittaja: M. Maillot; Lazarus Sovittaja: M. Kerr; Sarah S. Kääntäjä: Anni Kernaghan Tuottaja: Bible for Children www.m1914.org 2011 Bible

Lisätiedot

Nettiraamattu lapsille. Pietari ja rukouksen voima

Nettiraamattu lapsille. Pietari ja rukouksen voima Nettiraamattu lapsille Pietari ja rukouksen voima Kirjoittaja: Edward Hughes Kuvittaja: Janie Forest Sovittaja: Ruth Klassen Kääntäjä: Anni Kernaghan Tuottaja: Bible for Children www.m1914.org 2013 Bible

Lisätiedot

J. L. "T Ä M Ä U N I O N T A U T I"

J. L. T Ä M Ä U N I O N T A U T I J. L. "T Ä M Ä U N I O N T A U T I" (lauluja) Hajallani sata vuotta sitten maahan kaivettiin jotain mistä suvussamme aina vaiettiin aika painoi lasten piilotajuntaan epäselvän olosuhteen mädän hajun taa

Lisätiedot