Suomen Eläinlääkärilehti 2004, 110, 11 ELÄINLÄÄKÄRI S UOMEN E LÄINLÄÄKÄRILEHTI 11/2004 F INSK V ETERINÄRTIDSKRIFT

Transkriptio

1 ELÄINLÄÄKÄRI Suomen Eläinlääkärilehti 2004, 110, 11 S UOMEN E LÄINLÄÄKÄRILEHTI 11/2004 F INSK V ETERINÄRTIDSKRIFT 561

2 C TM 562

3 Toivottavasti ei nähdä Kiitos kovasti käynnistä. Toivottavasti ei nähdä, hyvästeli eläinlääkärin päivystyksessä avun saanut, tyytyväinen viljelijäasiakas. Ystävällisesti hymyillen. Tarkoittiko hän sitä? Toki tiedämme aika tarkkaan, mitä hän tarkoitti: ystävällisyys kertoi, että on hienoa, että eläinlääkärin saa tarvittaessa. Toive poissa pysymisestä taas viesti, että tilanteet, joissa viljelijä joutuu eläinlääkäriä etenkin päivystäjää käyttämään, ovat henkisesti ja taloudellisesti koettelevia. Kun viljelijä joutuu tilaamaan sairaalle eläimelle eläinlääkärin, hän tietää jo kärsineensä tappion. Kysymys on enää tappion suuruudesta. Maatilojen eläinlääkärityön paradoksi on, että työsuorituksen sankarillisuus korreloi huonosti tehdyn työn taloudelliseen tuottavuuteen. Kolmena päivänä koliutaretulehduslehmälle annettu hengen pelastava nestehoito harvoin johtaa siihen, että lehmä hoidon jälkeen saisi maksetuksi eläinlääkäri- ja rehulaskujensa jälkeen vielä viljelijän toimeentuloakin. Mutta kun eläinlääkäri estää ennalta sairauden, joka ei sitten koskaan tule näkyviin, hänestä on tilalle eniten hyötyä. Jos eläinlääkäri saa viljelijän hankkimaan lehmille parsimatot, hän saattaa ehkäistä kuusi sorkkakuumetta, kahdeksan utaretulehdusta ja kahden poikimahalvauslehmän menettämiseen johtavat lihasvauriot ja samalla lehmien ruoka- ja lepohaluja parantamalla nostaa karjan keskituotosta viisi prosenttia. Kokonaisvaikutus on paljon merkittävämpi. Ihmistyön hinta nousee ja tuotantoeläinyksilön hinta laskee. Sairastuneen tuotantoeläimen pelastaminen elämälle vastaa yhä harvemmin eläinlääkäriltä ja viljelijältä vaadittavan lisätyön arvoa semminkin, kun eläimen tuotos paranemisesta huolimatta kärsii. Sairastuneen ja kuolleen eläimen arvo ei enää pääsääntöisesti ole sen häilyvässä elämänliekissä tai sen ruoka- tai rehukäyttöön mahdollisesti pelastettavissa olevassa lihassa vaan informaatiossa. Sairaus kertoo meille olosuhteista, ympäristöstä ja taudinaiheuttajista, joita sairastunut eläin on joutunut kohtaamaan. Se kertoo, mitä riskitekijöitä eläimen elinpiiristä on erityisesti etsittävä. Tämä Eläinlääkärilehti on suunnattu tilakäyntejä tekeville eläinlääkäreille. Lehdessä kerrotaan perusteellisesti ja selvällä suomen kielellä merkittävimpien sika- ja nautasairauksien modernista hoidosta. Mutta, mikä vielä tärkeämpää, jokaisessa artikkelissa tarjotaan myös eväät sairauden syiden ymmärtämiseen ja ongelmien ehkäisyyn. Niin janoavina kuin kuulemmekin tärkeät yksityiskohdat, mitä lääkkeitä, mitä reittiä, millä annoksella ja kuinka pitkän aikaa mihinkin sairauteen tulee annostella, on meidän syytä avata ymmärryksemme vastaanottamaan tieto eläimen sairastumisen syystä. Meidän aikamme eläinlääkärin tulisi nähdä, haistaa, kuulla tai mitata, milloin eläin on olosuhteissa, joissa sairaus uhkaa sitä. Mieluimmin jo ennen kuin ensimmäinen eläin edes sairastuu. Jokohan sellaisen eläinlääkärin seuraavaa käyntiä odotettaisiin innolla? Vesa Rainio terveydenhuoltoeläinlääkäri, ETU-koordinaattori EELA, Kuopion tutkimusyksikkö 563

4 Draxxin-antibiootti. Yxxi annos riittää. R DRAXXIN 100 mg/ml injektioneste, liuos naudalle ja sialle Koostumus: Vaikuttava aine: Tulatromysiini 100 mg/ml Apuaine: Monotioglyseroli 5 mg/ml LÄÄKE- MUOTO: Injektioneste, liuos Kohde-eläinlajit: Nauta ja sika Käyttöaiheet: Nauta: Naudan hengitysteiden infektioiden hoito ja ehkäisy (BRD, bovine respiratory disease), kun aiheuttajana on tulatromysiinille herkkä bakteeri, Mannheimia (Pasteurella) haemolytica, Pasteurella multocida tai Haemophilus somnus.taudin esiintymisestä karjassa on varmistuttava ennen ennaltaehkäisevän hoidon aloittamista. Sika: Sian hengitysteiden infektioiden hoito (SRD, swine respiratory disease), kun aiheuttajana on tulatromysiinille herkkä bakteeri, Actinobacillus pleuropneumoniae, Pasteurella multocida tai Mycoplasma hyopneumoniae. Vasta-aiheet: Ei saa käyttää tapauksissa, joissa esiintyy yliherkkyyttä makrolidiantibiooteille. Ei saa käyttää samanaikaisesti muiden makrolidien tai linkosamidien kanssa. Ei saa käyttää lypsäville lehmille, joiden maitoa käytetään elintarvikkeeksi. Ei saa käyttää 2 kuukauden aikana ennen laskettua synnytystä tiineille lehmille tai hiehoille, joiden maitoa käytetään elintarvikkeeksi. Annostus ja antotapa: Nauta: 2,5 mg tulatromysiiniä painokiloa kohden (vastaa 1 ml/40 elopainokiloa) nahanalaisesti yhtenä injektiona. Hoidettaessa yli kg painavaa nautaa annos jaetaan siten, että injisoidaan korkeintaan 7,5 ml yhteen kohtaan. Sika: 2,5 mg tulatromysiiniä painokiloa kohden (vastaa 1 ml/40 elopainokiloa) yhtenä lihaksensisäisenä injektiona niskaan. Hoidettaessa yli 80 kg painavia sikoja, annos jaetaan siten, että injisoidaan korkeintaan 2 ml yhteen kohtaan. Erityisvaroitukset kohde-eläinlajeittain: Ei ole. Varoaika: Nauta: teurastus: 49 vrk. Sika: teurastus: 33 vrk. Ei saa käyttää lypsäville naudoille, joiden maitoa käytetään elintarvikkeeksi. Ei saa käyttää 2 kuukauden aikana ennen laskettua poikimisaikaa tiineille lehmille tai hiehoille, joiden maitoa käytetään elintarvikkeeksi. Yhteensopimattomuudet: Koska yhteensopimattomuustutkimuksia ei ole tehty, Draxxinia ei saa sekoittaa muiden eläinlääkevalmisteiden kanssa. Kestoaika: 36 kuukautta. Avatun pakkauksen kestoaika: 28 päivää Säilytys: Ei erityisiä säilytysohjeita. Hävittäminen: Käyttämättömät eläinlääkevalmisteet tai niistä peräisin olevat jätemateriaalit on hävitettävä paikallisten määräysten mukaisesti. Myyntiluvan haltija/markkinoija: Pfizer Limited, Yhdistynyt kuningaskunta/pfizer Oy, Animal Health, Helsinki ATC-koodi: QJ01FA94 Pakkaus ja hinta: 50 ml, TOH ALV0% 74 euroa. Täydellinen valmisteyhteenveto: Pakkaus, Eläinlääkkeet 2005 kirja.

5 E L Ä I N L Ä Ä K Ä R I Suomen Eläinlääkärilehti 2004, 110, 11 S U O M E N E L Ä I N L Ä Ä K Ä R I L E H T I F I N S K V E T E R I N Ä R T I D S K R I F T tieteelliset artikkelit 567 Nautojen tartunnallisten hengitystietulehdusten hoito Treatment of respiratory infections in Finnish cattle Heikki Rusanen ja Heidi Härtel 573 Maitokuumeen etiologia Post partum dysgalactia syndrome in the sow: etiology, symptoms and treatment Olli Peltoniemi ja Outi Hälli 577 Utaretulehduksen hoito lypsykaudella Treatment of mastitis during lactation Satu Pyörälä, Suvi Taponen ja Heli Simojoki 587 Umpeenpanohoito utaretulehduksen hoidossa ja ennaltaehkäisyssä Dry cow therapy in the treatment of mastitis and prevention of new intramammary infections Satu Pyörälä, Tanja Lehtolainen ja Kristiina Dredge 593 Sikojen hännänpurenta on olosuhdeongelma Tail-biting in pigs is a matter of environment Camilla Munsterhjelm 597 Sikojen niveltulehduksen hoito Treatment of joint infections in pigs Mari Heinonen ja Tapio Laurila muut artikkelit 608 Naudan sorkkakurssi Helsingissä Minna Kujala 611 Suomen tautivapaus on vahvuus Veikko Tuovinen vakiot 563 Pääkirjoitus: Toivottavasti ei nähdä 566 Ledare: Hoppeligen möts vi inte igen 610 Puheenjohtajan palsta: Tavoitteena toimiva terveydenhoito 612 Eläinlääketieteen säätiön apurahat 613 Uuden viraston peruskivi on muurattu 616 Ajankohtaista EELAsta 618 Henkilöuutiset 620 Microglossus: Uhkaava muistokatkos 622 Kurssit 624 Fennovet järjestää 628 Avoimet työpaikat 11/2004 Tieteellinen teemanumero: siat ja naudat Nautoja Sikoja Temat för detta nummer är sjukdomarna hos produktionsdjur, svin och nöt, deras behandling och hur de förebyggs. Sex vetenskapliga artiklar som borrar ner sig i följande ämnen: smittosamma sjukdomar i respirationsorganen hos nöt, mjölkfeberns etiologi, behandlingen av juverinfl ammation under laktationsperioden, sinläggningsbehandlingen och förebyggandet av juverinfl ammation, det miljöproblem kannibalism utgör och behandlingen av ledinfektioner hos svin. De övriga artiklarna om bensjukdomar hos nöt och om organisatorn av en svinkongress stöder temat. I de återkommande kolumnerna gör vi bl.a. en tidsresa med Microglossus. Tieteellisesti tarkistettu Genomgått ve tens kap lig granskning Kansikuva/Pärmbild: Laulujoutsenten marssi/marscherande sångsvanar. Asko Hämäläinen Kannessa on ilmoitus. Det finns reklam på pärmen. Kirjoitusohjeet voi tulostaa lehden kohdalta, tilata sähköpostitse riitta.puro@sell.fi tai puhelimella Riitta Puro (09) Satu Pyörälä Mari Heinonen

6 Suomen Eläinlääkärilehti Finsk Veterinärtidskrift 566 Hoppeligen möts vi inte igen Tack så mycket för besöket. Hoppeligen möts vi inte igen sade den nöjda jordbrukarkunden, som under jouren hade fått hjälp, till veterinären. Och smålog vänligt. Menade han det? Vi vet emellertid ganska noga vad han menade: vänligheten var ett tecken på att det är fint att man vid behov får tag på veterinär. Hoppet om att inte mötas igen talar om att situationer där jordbrukaren måste ty sig till veterinär, speciellt till jourhavande, är prövande både psykiskt och ekonomiskt. När jordbrukaren måste tillkalla veterinär till ett sjukt djur vet han att han redan har gått på en förlust. Enbart förlustens storlek är öppen. Paradoxen med veterinärt arbete på jordbruken är att den heroiska arbetsprestationen korrelerar dåligt med arbetets ekonomiska produktivitet. Trots att vätsketerapi tre dagar i rad räddar livet på en ko med coli-juverinflammation leder det sällan till att kon efter behandlingen kan betala förutom sina räkningar för veterinär och foder också sin andel av jordbrukarens utkomst. Men då veterinären förebygger sjukdomen, som sedan aldrig manifesterar sig, är han/hon till största nytta för gården. Om veterinären får jordbrukaren att skaffa stallmattor kan han/hon kanske förebygga sex fall av klövfeber, åtta fall av juverinflammation och förlusten av två kor med muskelskador efter kalvningsförlamning. Samtidigt förbättras besättningens genomsnittliga produktion med fem procent genom att korna får bättre matlust och lust till att vila sig. Helhetseffekten är mycket mera betydande. Priset på mänskligt arbete stiger och prisen på produktionsdjur sjunker. Att rädda ett produktionsdjur till livet motsvarar allt mera sällan värdet på det extra arbete som krävs av jordbrukaren och veterinären speciellt eftersom djurets produktion trots tillfrisknandet lider. Värdet på det sjuka eller döda djuret ligger inte längre i dess fladdrande livslåga eller i det värde som köttet, man eventuellt kan rädda, har som mat eller foder utan i information. Sjukdomen berättar om de omständigheter, den miljö och de sjukdomsalstrare det insjuknade djuret har mött. Den berättar om vilka riskfaktorer man speciellt bör leta efter i djurets livsmiljö. Detta nummer av Veterinärtidskriften är riktat till veterinärer som gör gårdsbesök. Tidningen redogör grundligt och på klar finska för modern vård av de viktigaste sjukdomarna hos svin och nöt. Men ännu viktigare är att varje artikel erbjuder också medel till att förstå sjukdomarnas orsaker och hur problemen skall förebyggas. Trots att vi törstar efter att höra viktiga detaljer, vilka mediciner vi skall använda, hur skall vi applicera dem, med vilken dosering och för hur lång tid i enskilda sjukdomar, bör vi också öppna vårt sinne för att motta kunskap om orsakerna till djurets insjuknande. En veterinär i tiden borde kunna se, lukta sig till, höra och kunna mäta när ett djur befinner sig i sådana omständigheter att sjukdomar hotar det. Helst innan det första djuret ens insjuknar. Månntro man skulle vänta ivrigt på en sådan veterinärs nästa besök? Vesa Rainio hälsovårdsveterinär, ETU-koordinator, EELA, Kuopio forskningsenhet Suomen Eläinlääkäriliitto ry:n jäsenlehti Medlemsblad för Finlands Veterinärförbund r.f. Vuodesta Päätoimittaja Huvudredaktör: Ari-Matti Pyyhtiä puh ari-matti.pyyhtia@sell.fi Toimitussihteeri Redaktionssekreterare: Anna Parkkari puh. (09) faksi (09) toimitus@sell.fi Kirjoitusohjeet Direktiv för skribenter: lehden kohdalta tai tilaa riitta.puro@sell.fi Ilmoitusasiat Anmälningsärenden: Pirkko Nousiainen puh. (09) pirkko.nousiainen@sell.fi Tieteellinen toimituskunta Vetenskapligt re dak tions råd: dosentti Marja-Liisa Hänninen ELT Liisa Kaar ti nen professori Terttu Katila professori Hannu Kor kea la do sent ti Sven Ni kan der pro fes so ri Satu Pyörälä ELT Mirja Ruohoniemi professori Hannu Sa lo nie mi ELT Timo Soveri Toimitusneuvosto Redaktionsråd: puheenjohtaja Tuomas Herva jäsenet Mari Heinonen, Janne Lunden, Leena Saijonmaa- Koulumies, Minna Viitanen Raisa Iivonen asian tun ti ja ja Anna Parkkari sihteeri Toimitus Re dak tion: Suomen Eläin lää kä ri liit to Mäkelänkatu 2 C, 4. krs Hel sin ki puh. tel. (09) faksi (09) toimitus@sell.fi Pääkirjoituksen ruotsinnos/ Översättning av ledaren Leif Wikman Painos Upplaga: 2200 Tilaushinnat 2004 Prenumerationspriser 2004: 85 e, eläin lää ke tie teen opis ke li joil le, jot ka ei vät vielä ole lii ton jäseniä ja liiton eläk keel lä oleville jä se nil le 28 e, poh jois mais ten eläin lää kä ri - liit to jen jä se nil le 40 e. 85 e, för vet.med. stu de ran de och pensio ne ra de 28 e, för med lem nor dis ka ve te ri när för bund 40 e. ISSN Painopaikka Kalevaprint Oy Oulu Aikakauslehtien liiton jäsen

7 Heikki Rusanen ja Heidi Härtel Nautojen tartunnallisten hengitystietulehdusten hoito Treatment of respiratory infections in Finnish cattle YHTEENVETO Nautojen hengitystietulehdusten vastustamiseen kuuluu oleellisesti muiden toimenpiteiden ohella myös asianmukainen sairaiden eläinten lääkitys. Lääkehoidon tulee olla tapauskohtaisesti suunniteltua ja mahdollisimman pitkälle tutkimustuloksiin perustuvaa. Lääkityksen tulee perustua farmakokineettiseen ja -dynaamiseen tietämykseen ja mikrobilääkehoidossa tulee kiinnittää huomiota myös resistenssin mahdolliseen leviämiseen. Hoidon tulee myös olla kustannustehokasta. Erityisen tärkeää on aloittaa hoito ajoissa ja jatkaa sitä riittävän pitkään. Lievästi oireileville suositellaan pelkkää mikrobilääkehoitoa, mutta voimakkaammin oireileville tulee käyttää myös tulehduskipulääkkeitä. Tulehduskipulääke on hyvä antaa vakavissa tapauksissa suonensisäisesti. Jatkolääkityksessä sekä lievemmissä tapauksissa annostelu voidaan tehdä nahanalaisesti, lihaksensisäisesti tai suun kautta. Mikrobilääkitys suositellaan annettavaksi parenteraalisesti ja lääkeaineeksi tulisi Suomessa ensisijaisesti valita oksitetrasykliini tai penisilliini. Toissijaisesti kysymykseen tulevat myös fluorokinolonit ja trimetopriimi-sulfonamidit. Täysikasvuiselle naudalle mikrobilääkkeeksi voidaan ensisijaisesti käyttää penisilliiniä, koska mykoplasmoilla ei yleensä ole aikuisten nautojen hengitystietulehduksissa kliinistä merkitystä. Kontrolloiduissa olosuhteissa voi myös harkita muita lääkehoitoja tulehduskipulääkkeiden ja mikrobilääkkeiden kanssa käytettäväksi. Hyväkään lääkehoito ei kuitenkaan korvaa ennaltaehkäiseviä toimenpiteitä ja naudan hyvää perushoitoa. SUMMARY With other management procedures the restriction of bovine respiratory infections includes proper medical treatment of sick animals. Medical treatment has to be individually planned and evidence-based as far as possible. Medication has to be based on pharmacokinetic and pharmacodynamic knowledge, and attention must be paid also to possible increase in resistance to antimicrobials. Treatment has to be cost-effective. It is essentially important to begin treatment in time and to continue it long enough. With mild symptoms only, an antimicrobial treatment is recommended, but also non-steroidal anti-inflammatory treatment has to be given when the symptoms are more severe. With severe symptoms, it is recommended to give non-steroidal anti-inflammatory treatment intravenously. Medication can be continued and milder cases can be medicated subcutaneously, intramuscularly or per orally. Parenteral antimicrobial treatment is recommended and antibiotic of choice in Finland is either oxytetracycline or penicillin. Second-choice antibiotics are fluoroquinolones or trimethoprim-sulfonamides. Penicillin is the antibiotic of choice for adult cattle, because in respiratory infections of adults mycoplasmas are usually clinically insignificant. Also other medical treatments can be considered with non-steroidal anti-inflammatory drugs and antimicrobials when the patient can be carefully monitored. Not even good medical treatment can replace prophylactic procedures against respiratory infections and proper management of cattle. JOHDANTO Hengitystietulehdukset ovat tyypillisiä monisyisiä ongelmia, joiden etiologiassa tärkeä rooli on tartunnallisten taudinaiheuttajien lisäksi tartuntapaineella sekä olosuhde- ja stressitekijöillä (Ames 2001). Terveydenhuollon keinoin sairastumisia on mahdollista ennaltaehkäistä ja sairastumisten oireita lieventää. Pelkkä kasvatusolosuhteiden ja hoitorutiinien korjaus ei kuitenkaan aina riitä ja sairastuneet naudat tulee tarvittaessa lääkitä. Hoidon tulee olla tapauskohtaisesti suunniteltua, mahdollisimman usein tutkimustuloksiin perustuvaa ja tuotantoeläinten kyseessä ollessa myös kustannustehokasta (Barrett 2000). ETIOLOGIA Nautojen hengitystietulehdusten mikrobietiologiassa mukana ovat virukset, mykoplasmat ja bakteerit 567

8 (Andrews 1992, Ames ym. 2001). Viruksista tärkeimpinä pidetään naudan respiratory syncytial virusta (RSV), naudan koronavirusta (BCV), parainfluenssa-3-virusta (PIV-3) ja adenoviruksia sekä lisäksi naudan herpesvirus-1:stä (IBR) ja virusripulivirusta (BVDV) (Ames ym. 2001). IBR:llä ja BVD:llä ei kuitenkaan Suomessa ole suurta merkitystä (Nikunen ym. 2001, Anon. 2002). Tärkeimpiä nautojen hengitysteistä sairastapauksissa eristettyjä mykoplasmoja ovat Mycoplasma bovis, Mycoplasma dispar, Mycoplasma bovirhinis ja Ureaplasma diversum (Mosier 1997, Nikunen ym. 2001, Quinn ym. 2002). Hengitystietulehdusten yhteydessä todetuista bakteereista tärkeimpinä pidetään Mannheimia haemolyticaa, Pasteurella multocidaa, Histophilus somnia (ent. Haemophilus somnus) sekä Arcanobacterium pyogenesta (Andrews 1992, Ames ym. 2001). Muita yleisiä bakteerilöydöksiä ovat muun muassa Fusobacterium sp., Streptococcus sp. sekä muut Pasteurella-lajit (Ames ym. 2001). Eläimen omien puolustusmekanismien heikkeneminen altistaa sekundääriselle bakteeri-infektiolle ja yleensä naudan menehtyminen on seurausta voimakkaasta bakteeri-infektiosta (Mosier 1997, Ames ym. 2001). Suomessa tehdyissä tutkimuksissa nuorten nautojen hengitystiesairastumisissa on eniten merkitystä todettu BC-, RS-, PI3- ja adenoviruksilla. Keuhkohuuhtelunäytteistä on sairailta eläimiltä yleisimmin löydetty Pasteurella multocida ja U. diversum, M. dispar sekä M. bovirhinis -bakteereita. Toistaiseksi Suomessa ei ole todettu M. bovista (Nikunen ym. 2001, Rikula ym. 2004, Pentikäinen ym. 2004). TAUDINAIHEUTTAJIEN TUNNISTAMINEN Marko Jokinen, Suunnitelmallinen naudanlihantuotantohanke, A-Tuottajat Oy Taudinaiheuttajien tunnistaminen vaatii laboratoriotutkimuksia. Yhden näytteen tutkiminen ei anna luotettavaa kuvaa eläinryhmän tilanteesta, joten on suositeltavaa ottaa näytteitä useammasta oireilevasta eläimestä. Taudinaiheuttajavirusten esiintymistä voi tutkia 3 4 viikon välein otetuilla pariseeruminäytteillä. Serologian käyttökelpoisuutta rajoittaa hitaus, ja vasikoilla maternaaliset vasta-aineet voivat vaikeuttaa tulosten tulkintaa. Tärkeimpien virusten suoraan tunnistamiseen voidaan käyttää PCR-menetelmää. Menetelmä on nopea ja näytteeksi käy pumpulipuikkoon otettu sierainlimanäyte tai keuhkohuuhtelunäyte. Virukset eivät välttämättä ole enää tunnistettavissa tulehduksen kroonistuttua, joten näytteenotto on pyrittävä tekemään tulehduksen akuutissa vaiheessa. Hengitystieongelman selvittämiseksi suositellaan sekä vasta-ainetutkimusta että virusten suoraa osoitusta. Bakteriologinen tutkimus vaatii keuhkohuuhtelunäytteen alemmista hengitysteistä. Terveetkin naudat kantavat monia taudinaiheuttajabakteereja ylemmissä hengitysteissään ja siksi sierainlimanäytteestä ei ole juurikaan apua bakteriologiseen diagnoosiin (Ames ym. 2001). EELAssa on tarjolla hengitystiesairauksien ongelmaselvityksiin soveltuvia tutkimuspaketteja, jotka sisältävät seerumi-, keuhkohuuhtelu- ja sierainlimanäytteiden tutkimuksia määrättyjen taudinaiheuttajien varalta. Lisätietoa tutkimuspaketeista sekä kuljetuselatusaineita mykoplasmanäytteitä varten on saatavilla EELAn Kuopion alueyksiköstä. Näytteenottovälineitä ja ohjeistusta keuhkohuuhtelun tekemiseen voi tiedustella HY:n Saaren klinikalta. LÄÄKITYKSEN PÄÄMÄÄRÄT JA KLIINISET OIREET Ilmanvaihdonarviointi muun muassa testisavuja käyttäen on keskeinen osa hengitystietulehdusten hallintaa. Evaluation of ventilation, for example by test smoke, is an essential part of controlling bovine respiratory syndrome. Elimistö reagoi taudinaiheuttajia vastaan tulehduksella, jonka tarkoitus on rajoittaa vauriota aiheuttavan tekijän leviämistä tai häätää se. Jos tulehduksen aiheuttanutta tekijää ei saada eliminoitua, seurauksena on krooninen tulehdus tai eläimen 568

9 kuolema (Van De Weerdt ja Lekeux 1997). Lisäksi elimistön puolustusreaktio voi olla liian voimakas, jolloin sen seuraukset isäntäeläimelle voivat olla tuhoisammat kuin tulehduksen infektiivinen aiheuttaja. Lääkityksen tarkoitus on tukea elimistön puolustusreaktioita ja nopeuttaa mikrobien eliminointia. Lisäksi lääkityksellä pyritään estämään tulehdusreaktion ylilyöntejä ja parantamaan eläimen vointia (Lekeaux 1995). Kenttäolosuhteissa diagnoosin tekeminen perustuu kliiniseen tutkimukseen. Hengitystietulehdusten oireina havaitaan tavallisesti ruumiinlämmön ja hengitystiheyden nousu, epänormaaleja keuhkoääniä, sierain- ja silmävuotoa ja yskää. Tulehduksen seurauksena voi esiintyä muutoksia eläimen yleistilassa, kuten depressiota ja ruokahaluttomuutta (Andrews 1992). Hoitopäätöksen tulee perustua yksilölliseen yleistutkimukseen ja massalääkityksiä tarvitaan Suomessa vain harvoin. Hengitystietulehdusoireiset naudat suositellaan hoidettavaksi ainakin, jos ruumiinlämpö ylittää 40,0 C, hengitys on selvästi voimistunutta tai vaikeutunutta ja keuhkoäänet epänormaalit. Krooninen yskä ja kasvusta jälkeen jääminen ovat myös merkkinä hoidon tarpeesta, joskin hoitoennuste on pitkälle edenneessä tulehduksessa varauksellinen (Clarke 1991, Bateman 2000). MIKROBILÄÄKKEEN VALINTA Käytettävällä valmisteella täytyy saada terapeuttinen pitoisuus keuhkokudoksessa riittävän pitkäksi aikaa. Bakteerin tulee olla in vitro herkkä valittavalle antibiootille. Käytettävän antibiootin tulee olla mahdollisimman kapeakirjoinen lääkeaineresistenssin kehittymisen välttämiseksi ja sitä tulisi olla saatavana naudalle rekisteröitynä valmisteena. Annostelureitti ja -väli tulee sovittaa käytännön mahdolli- Tuomas Herva Keuhkohuuhtelunäytettä otettaessa vasikka työntää kielensä ulos, kun katetri on henkitorvessa. The calf pushes out its tongue when the BAL-catheter is in the trachea. suuksiin tilalla. Hoitoa suunniteltaessa myös varoajat tulee ottaa huomioon. Aiemmista hyvistä kliinisistä hoitotuloksista voi olla apua valinnassa. Hoidolla saavutetun taloudellisen hyödyn tulisi olla kustannuksia suurempi. Liiallista mikrobilääkkeiden käyttöä tuotantoeläimille tulee kuitenkin välttää (Barrett 2000). Vasikoiden keuhkohuuhtelunäytteistä tehtyjen herkkyystutkimusten perusteella vaikuttaa siltä, että nautojen hengitysteistä eristettyjen Pasteurella-bakteerien mikrobilääkeresistenssi on Suomessa vähäistä (Nikunen ym. 2001). Näyttääkin siltä, että lääkeaineresistenssi ei Suomessa vielä aseta rajoituksia käytettäville mikrobilääkkeille, vaan voidaan yhä valita paras mahdollinen lääkeaine farmakokineettisten ja -dynaamisten ominaisuuksien perusteella. Hoidon onnistumisen kannalta oleellisinta on hoidon aloittaminen riittävän aikaisessa vaiheessa ennen kuin tulehdus ehtii muodostaa keuhkokudokseen kapseloituneita pesäkkeitä ja tiivistymiä (Clarke 1991). Uusien lääkeaineiden käytöstä tulisi pidättäytyä niin kauan, kun entisetkin vielä tehoavat (Mikrobilääketyöryhmä 2003). Lisäksi ihmisten lääkitykseen ja resistenssiongelmiin varattujen reservilääkkeiden, kuten fluorokinolonien käyttöä tulisi välttää (Helin-Soilevaara ym. 2004). MIKROBILÄÄKKEIDEN ANTOTAPA Märehtijöiden vierasainemetabolian takia suun kautta annostelluilla lääkeaineilla on vaikea saavuttaa riittäviä pitoisuuksia keuhkokudoksessa. Juottovasikalla suun kautta annostelu automaattijuotossa annostelulaitteen avulla saattaa tulla kyseeseen. Ongelmana on kuitenkin, että sairastuneiden eläinten ruokahalu voi olla heikentynyt. Mikrobilääkkeiden parenteraalisella annostelulla päästään yleensä korkeimpiin lääkeainepitoisuuksiin. Monet lääkeaineet ovat kuitenkin ärsyttäviä ja lihaksensisäisten injektioiden seurauksena voi olla voimakasta arpikudosmuodostusta ja kipua (Clarke 1991). Niitä tulisi 569

10 mahdollisuuksien mukaan välttää, vaikka monen lääkeaineen farmakokineettiset ominaisuudet on testattu nimenomaan lihaksensisäisin injektioin ja esimerkiksi nahanalaisesti annosteltuna aineet voivat käyttäytyä eläimessä eri tavalla. Nahanalainen annostelu on kuitenkin kudosystävällisempää ja joistakin lihaksensisäiseen annosteluun rekisteröidyistä lääkkeistä on hyviä kliinisiä kokemuksia nahanalaisesti annosteltuna. Alle kuusikuukautiselle vasikalle on käytettävä ensijaisesti nahanalaista annostelua. Lääkkeen antaminen suoneen on suositeltavaa etenkin taudin akuutissa vaiheessa, jos valittu valmiste siihen soveltuu ja jos se on käytännössä mahdollista. Vakavissa oireissa kannattaa lääkitys ainakin aloittaa suonensisäisellä tulehduskipu- ja mikrobilääkityksellä. MIKROBILÄÄKKEET Mikrobilääkityksen keston tulisi olla vähintään viisi päivää. Lääkitystä suositellaan jatkettavaksi vielä kaksi päivää oireiden loppumisen jälkeen (Clarke 1991). Liian lyhyt hoito voi johtaa potilaiden oireiden palaamiseen ja tulehduksen kroonistumiseen, jolloin hoitoennuste on huomattavasti heikompi. Liian lyhyet hoitojaksot voivat myös lisätä lääkeaineresistenssiä. Oksitetrasykliinin suolat hakeutuvat tehokkaasti keuhkokudokseen ja se tehoaa myös mykoplasmoihin. Koska kyseessä on bakteriostaattisesti vaikuttava mikrobilääke, eikä keuhkoissa saavuteta yhtä korkeita pitoisuuksia kuin seerumissa, tulee annoksen olla riittävä ja annosteluvälin tarpeeksi tiheä. Oksitetrasykliinihydrokloridia voi annostella suonensisäisesti ja terapeuttiset pitoisuudet saavutetaan keuhkoissa annoksella 10 mg/kg kerran päivässä. Oksitetrasykliinidihydraattia annostellaan lihaksensisäisesti tai nahanalaisesti, ja riittävien pitoisuuksien turvaamiseksi annoksen tulee olla 20 mg/kg, joka voidaan antaa joka toinen päivä. Kudosärsyttävyyden takia tulisi käyttää valmisteita, jotka on rekisteröity nahanalaiseen käyttöön. Oksitetrasykliinillä on todettu myös kudostuhoa vähentävää vaikutusta tulehduksellisissa tiloissa (Golub ym. 1985). Tiheällä annostelulla ja suurilla annoksilla voidaan oksitetrasykliinillä saada aikaan toksisia reaktioita (Apley 1999). Myös penisilliiniä voidaan edelleen käyttää Suomessa nautojen keuhkotulehduksien hoidossa (Mikrobilääketyöryhmä 2003). Soluseinättömiin mykoplasmoihin penisilliini ei tehoa. Penisilliinin hakeutuminen keuhkoihin on suhteellisen heikkoa, mutta tulehduksissa sen kudoshakuisuus lisääntyy. Hengitystietulehdusten hoitoon käytettävien annosten tulee olla riittävän suuria ( IU/kg/vrk) (Apley 1999). Penisilliini on aikariippuvainen mikrobilääke, joten annoksen kasvattamisesta tätä suuremmaksi ei ole hyötyä. Tärkeää on saada terapeuttinen pitoisuus pysymään keuhkoissa pitkän aikaa. Suuret annokset johtavat myös pidentyneisiin liha- ja maitovaroaikoihin, mikä tulee ottaa huomioon. Bentsyylipenisilliiniprokaiinia annostellaan tavalliseen tapaan kerran päivässä ja bentsyylipenisilliininatriumia kahdesti päivässä. Laajakirjoisempien penisilliinien, kuten amoksisilliinin ja ampisilliinin, käytöllä ei saavuteta merkittävää lisähyötyä peruspenisilliiniin verrattuna ja öljypohjaisilla valmisteilla on vaikea saavuttaa terapeuttisia pitoisuuksia. Fluorokinoloneilla, joista naudan hengitystietulehdusten hoitoon Suomessa on rekisteröity enrofloksasiini ja danofloksasiini, on todettu saavutettavan korkeat pitoisuudet keuhkokudoksessa ja bronkiaalieritteissä. Fluorokinolonit hakeutuvat sytoplasmaan ja tehoavat tärkeimpiin taudinaiheuttajabakteereihin, mykoplasmat mukaan luettuna, yleensä nopeasti. Fluorokinoloneita annostellaan kerran päivässä. Farmakokineettisten tutkimusten perusteella fluorokinolonit ovat pitoisuusriippuvaisia lääkeaineita eli annoksen nostaminen parantaa niiden tehoa ja hidastaa resistenssin kehittymistä. Tämän takia enrofloksasiinin annokseksi suositellaan hengitystieinfektioissa 5 mg/kg/vrk (McKellar 1999). Fluorokinolonit on kuitenkin tarkoitettu reservilääkkeiksi ja niiden käyttöä nautojen hengitystietulehduksissa tulee toistaiseksi välttää (Helin-Soilevaara ym. 2004). Trimetopriimi-sulfonamidien käytön hengitystietulehduksissa tekee ongelmalliseksi trimetopriimin nopea eliminoituminen märehtijöiden elimistössä. Bakteriostaattisina lääkeaineina niiden pitoisuuksien keuhkokudoksessa täytyisi pysyä koko annosteluvälin yli bakteerikohtaisten MIC-arvojen. Trimetopriimin inaktivoiduttua lääkeyhdistelmän synergistinen vaikutus menetetään. Lisäksi nekroottinen kudos tarjoaa bakteereille runsaasti foolihappoa ohittaen näin sulfayhdisteiden vaikutusmekanismin, ja märkäisessä tulehduksessa tulehdusalueella oleva tymidiini estää trimetopriimi-sulfonamidien vaikutusta (Greko ym. 2002). Uusien laajakirjoisten valmisteiden käytölle nautojen hengitystieinfektioiden hoidossa ei suomalaisessa resistenssitilanteessa ole tarvetta. Indikaatiota ei ole myöskään fenikoleihin kuuluvan, sialle rekisteröidyn florfenikolin käytölle, kun naudalle rekisteröidyt valmisteet vielä toimivat. Myös makrolidiantibiootit ovat vaikutukseltaan laajakirjoisia ja vaarana niiden käytössä on resistenttien bakteerikantojen kehittyminen. TULEHDUSKIPU- LÄÄKKEET Tulehduskipulääkkeiden on todettu olevan hyödyllisiä ja tärkeitä akuuttien hengitystietulehdusten hoidossa. Akuuteissa tapauksissa ja voimakkaissa virusinfektioissa on tulehduskipulääkkeellä todennäköi- 570

11 sesti myös merkitystä eläimen selviytymiselle. Injektiovalmisteena naudalle on Suomessa saatavana fluniksiinimeglumiini- ja ketoprofeenivalmisteita, joita annostellaan kerran päivässä. Fluniksiinimeglumiinin annos naudalle on 2,2 mg/kg/vrk ja ketoprofeenin 3 mg/kg/vrk. Erityisesti hengitystietulehdusten hoitoon markkinoilla on saatavana meloksikaamia, jonka vaikutusaika on edellä mainittuja pidempi. Naudalle meloksikaamia annetaan kertainjektiona 0,5 mg/kg. Lisäksi Suomessa on myyntilupa karprofeenivalmisteella. Nopein vaikutus saavutetaan suonensisäisellä annostelulla; jotkut lääkkeistä voivat olla lihakseen annettuna ärsyttäviäkin (Pyörälä ym. 1999). Suun kautta annettavista lääkkeistä Suomessa on markkinoilla fluniksiinimeglumiini- ja ketoprofeenivalmisteita. Fluniksiinimeglumiinin annos naudalle suun kautta annosteltuna on 2,2 mg/kg/vrk ja ketoprofeenin 4 4,5 mg/kg/vrk. Meillä markkinoilla olevien tulehduskipulääkkeiden annostasoja ei ole varsinaisesti testattu vasikoille, mutta niiden pitäisi toimia myös nuorilla eläimillä. HENGITYSTIE- TULEHDUSTEN TUKIHOITO Hoidettavat eläimet kannattaa mahdollisuuksien mukaan siirtää sairaskarsinaan, jossa ne pidetään oireiden helpottamiseen asti. Siirto sairaskarsinaan tarjoaa potilaalle monesti stressittömämmän ympäristön ja sairaiden siirto vähentää myös tartuntapainetta kasvatusryhmässä. Sairaskarsinassa eläimelle tulisi tarjota mahdollisimman kuiva ja vedoton ympäristö, riittävästi vettä ja rehua sekä lämpöä ja raikasta ilmaa. KIRJALLISUUS Ames, T.R., Baker, J.C. ja Wikse, S.E. Lower respiratory tract diseases. Teoksessa: Smith, B.P. (toim.) Large animal internal medicine. Mosby, St. Louis s Andrews, A.H. Calf respiratory diseases. Teoksessa: Andrews, A.H. ym. (toim.) Bovine medicine, diseases and husbandry. Blackwell, Oxford s Anonyymi. Nautojen terveystilanne on hyvä. Vuosikertomus Annual Report Eläinlääkintä- ja elintarviketutkimuslaitos EELA, Helsinki. 2002: 4 5. Apley, M. Respiratory disease therapeutics. Teoksessa: Howard, J. L. ja Smith, R.A. (toim.) Current veterinary therapy 4 Food animal practice. W. B. Saunders, Philadelphia s Barrett, D. C. Cost-effective antimicrobial drug selection for the management and control of respiratory disease in European cattle. Vet. Rec. 146, 2000: Bateman, K.G. Antimicrobial drug use in cattle. Teoksessa: Prescott, J.F. ym. (toim.) Antimicrobial therapy in veterinary medicine, Iowa State University Press, Ames s Clarke, C.K., Burrows, G.E., Ames, T.R. Therapy of bovine pneumonia. Vet. Clin. North Am. Food An. Pract. 7, 1991: Greko, C., Bengtsson, B., Franklin, A., Jacobsson, S.-O., Wiese, B. ja Luthman, J. Efficacy of trimethoprim-sulfadoksine against Escherichia coli in a tissue cage model in calves. J. Vet. Pharmacol. Therap. 25, 2002: Golub, L.M., Wolff, M., Lee, H.M., McNamura, T.F., Ramamurthy, N.S., Zambon, J. ja Ciancio, S. Further evidence that tetracyclines inhibit collagenase activity in human cervicular fluid and from other mammalian sources. J. Periodont. Res. 20, 1985: Helin-Soilevaara, H., Myllyniemi, A. & Kaartinen, L. Fluorokinolonien käyttö erityisseurantaan. Suom. Eläinlääkäril. 110, 2004: Lekeaux, P. Bovine respiratory disease complex: An European perspective. Bovine Practitioner 29, 1995: McKellar, Q., Gibson, I., Monteiro, A. ja Bregante, M. Pharmacokinetics of enrofloxacin and danofloxacin in plasma, inflammatory exudate, and bronchial secretions of calves following subcutaneous administration. Antimicrobial Agents and Chemotherapy. 43, 8, 1999: Mikrobilääketyöryhmä. Mikrobilääkkeiden käyttösuositukset eläinten tärkeimpiin tulehdus- ja tartuntatauteihin. Työryhmämuistio. Maa- ja metsätalousministeriö, Helsinki 2003: s. Mosier, D.A. Bacterial pneumonia. Vet Clin. North Am. Food An. Pract. 13, 3, 1997: Nikunen, S., Härtel, H., Neuvonen, E., Tanskanen, R., Kivelä, S-R., Salmela, P., Pyörälä, S. ja Saloniemi, H. Bovine respiratory disease in Finland. Proceedings of 11th International Conference on Production Diseases in Farm Animals, Copenhagen. 2001: 136. Pentikäinen, J., Pohjanvirta, T., Kuronen, H., Rusanen, H., Autio, T., Härtel, H., Aho, P., Herva, T., Pelkonen, S. Bacterial pathogens associated with respiratory disease in calf rearing units in Finland. Proceedings of 23rd World Buiatrics Congress, Poster Abstracts, Quebec : 78. Pyörälä, S., Laurila, T., Lehtonen, S., Leppä, S. ja Kaartinen, L. Local tissue damage in cows after intramuscular administration of preparations containing phenylbutazone, flunixin, ketoprofen and metamizole. Acta vet. scand. 40, 1999: Quinn, P. J., Markey, B. K., Carter, M. E., Donnelly, W. J. ja Leonard, F. C. Microbial infections and pneumonia. Teoksessa: Veterinary microbiology and microbial disease. Blackwell Science Ltd, Oxford s Rikula, U., Rusanen, H., Härtel, H., Aho, P., Herva, T., Juvonen, H., Huovilainen, A., Sihvonen, L., Pelkonen, S. Viral respiratory infections in calf rearing units in Finland. Proceedings of 23rd World Buiatrics Congress, Poster Abstracts, Quebec : 78. Van De Weerdt, M. L. ja Lekeux, P. Modulation of lung inflammation in the control of bovine respiratory disease. The Bovine Practitioner, 1997: KIRJOITTAJIEN YHTEYSTIEDOT Heikki Rusanen, ELL Fasaanikuja Porvoo Puh. (019) s-posti:heikki.rusanen@fimnet.fi Heidi Härtel, ELL LSO Foods Oy Turuntie Forssa Puh. (03) s-posti: heidi.hartel@lso.fi 571

12 Parvoruvax vet injekt Suomen Eläinlääkärilehti 2004, 110, 11 Marcel Merieux n ja Louis Pasteur in perinteet Merial in sikarokotteet Parvoruvax vet. Inaktivoitu yhdistelmärokote sian parvovirusta ja sikaruusua vastaan. Perusrokotus: 2 injektiota 3-4 viikon välein 6 kk:n iästä alkaen, toinen injektio annetaan vähintään viikko ennen ensimmäistä keinosiemennystä tai astutusta. Tehosterokotus 6 kuukauden välein ( emakoille vieroitusta edeltävän viikon aikana). Neocolipor vet. Ennaltaehkäisevä rokote enterotoksisia E.coli kantoja vastaan. Rokote sisältää adhesiinejä F4ab, F4ac, F4ad, F5, F6 ja F41. Hyoresp vet. Sikojen aktiiviseen immunisointiin vähentämään Mycoplasma hyopneumoniaen aiheuttamia taudinoireita ja sairauteen liittyviä keuhkomuutoksia ongelmasikaloissa. Parvoruvax: injektioneste 10 ml ja 50 ml Neocolipor: injektioneste 10 ml ja 50 ml Hyoresp: injektioneste 100 ml Myyntiluvan haltija/markkinolja: Merial, Lyon, Ranska/Veter Ab Veter AB Rauhankatu 17 ba Turku Puhelin Faksi Parvoruvax vet injektioneste, suspensio Rokote sisältää inaktivoitua sian parvovirusta ja hajotettuja Erysipelothrix rhusiopathiae serotyypin 2 bakteerisoluja. Kohde-eläinlajit: Sika. Indikaatiot:Sikojen aktiivinen immunisointi parvovirusta ja sikaruusua vastaan. Kontraindikaatiot: Ei tunnettuja. Haittavaikutukset: Rokotus voi toisinaan aiheuttaa yliherkkyysreaktion, erityisesti sioilla, jotka ovat herkistyneet sikaruusutartunnalle. Yliherkkyysreaktion hoito on oireenmukainen. Erityiset varotoimet: Ainoastaan terveitä eläimiä saa rokottaa. Rokote on annettava puhtaasti. Annostus ja antotapa: Yksi 2 ml rokoteannos annetaan lihaksensisäisesti korvan taakse. Rokote suositellaan annettavaksi huoneenlämpöisenä. Varoajat: 0 vrk. Neocolipor vet injektioneste,suspensio Rokote sisältää inaktivoituja, porsaille enterotoksikoosia aiheuttavia E.coli kantoja, jotka sisältävät adhesiineja F4ab, F4ac, F4ad, F5, F6 ja F41. Kohde-eläinlajit: Sika. Indikaatiot: Vastasyntyneiden porsaiden passiivinen immunisointi E-coli infektiota vastaan. Kontraindikaatiot: Ei tunnettuja. Haittavaikutukset: Satunnaisia yliherkkyysreaktioita saattaa esiintyä, kuten kaikilla rokotteilla. Erityiset varotoimet: Ainoastaan terveitä eläimiä saa rokottaa. Rokote on annettava puhtaasti. Varoajat: 0 vrk. Hyoresp vet injektioneste, suspensio Rokote sisältää inaktivoitua Mycoplasma hyopneumoniae- antigeenia ja adjuvanttia. Kohde-eläinlajit: Sika. Indikaatiot: Sikojen aktiivinen immunisointi vähentämään Mycoplasma hyopneumoniaen aiheuttamia infektioita ja sairauden aiheuttamia keuhkomuutoksia. Kontraindikaatiot: Ei tunnettuja. Haittavaikutukset: Rokotteen injisointi saattaa aiheuttaa injektiokohdassa ohimenevää turvotusta ja lihastulehdusta, joka yleensä häviää viikon kuluessa, mutta voi harvoissa tapauksissa kestää 5 viikkoa. Rokote voi aiheuttaa lievää, ohimenevää ( < 1 C ) ruumiinlämmön nousua 24 tunnin sisällä rokotuksesta. Tämä ei vaikuta eläimen terveyteen tai tuotantokykyyn. Rokote saattaa harvoissa tapauksissa aiheuttaa yliherkkyysreaktioita. Erityiset varotoimet: Ainoastaan terveitä eläimiä saa rokottaa. Rokote on annettava puhtaasti. Ravistettava ennen käyttöä. Varoajat: 0 vrk. 572 Merial Ltd:n rekisteröimä tavaramerkki. Reklamproducenten AB, Sweden

13 Olli Peltoniemi ja Outi Hälli Maitokuumeen etiologia, oireet ja hoito Post partum dysgalactia syndrome in the sow: etiology, symptoms and treatment TIIVISTELMÄ Tässä katsauksessa käsitellään maitokuumeen hoitopäätökseen vaikuttavia seikkoja tehdyn tutkimustyön perusteella. Keskeisessä asemassa sairastumisprosessissa on endotoksemia, josta kliiniset oireet johtuvat. Ensimmäiset oireet havaitaan yleensä vastasyntyneissä porsaissa, jotka alkavat nääntyä ja kuivettua. Tämän jälkeen havaitaan yleisoireet emakossa: ruumiinlämpö nousee nopeasti, se menettää ruokahalunsa ja alkaa makailla. Paikallisoireina nähdään utareen kuumotus, turvotus, punotus ja soluluvun nousu maidossa sekä toisinaan valuttelua ulkosynnyttimistä. Hoitopäätöstä tehtäessä tulee kliininen kuva kokonaisuudessaan ottaa huomioon, esimerkiksi pelkkä ruumiinlämmön nousu ei riitä indikaattoriksi hoidon tarpeesta, sillä monesti emakoilla lämpötila kohoaa fysiologisista syistä porsimisen aikaan. Mikrobilääkehoito on perusteltua, jos emakolla esiintyy selkeät yleisoireet. Suomalaisessa sikalassa ensisijainen mikrobilääkeryhmä on sulfonamidit, vaihtoehtoisesti tulevat kysymykseen aminopensilliinit ja laajakirjoisemmat vaihtoehdot herkkyysmäärityksen perusteella. Tulehduskipulääkkeen käyttö maitokuumeen hoidossa on joka tapauksessa perusteltua, samoin oksitosiini maidon laskeutumisen edistämiseksi. Porsaiden ja emakon nesteyttäminen on tärkeä osa hoitoa, etenkin vakavassa maitokuumetapauksessa. SUMMARY This review deals with the factors effecting decision making of treatment in post partum dysgalactia (PPDS; MMA) in the sow, based on evidence available in literature. The essence of patophysiology in this condition is endotoxemia resulting in clinical symptoms. The first symptoms are commonly seen in the newborn piglets, which soon after birth start to starve and loose body condition. Thereafter, general symptoms are encountered in the dam: body temperature elevates and she looses her appetite and becomes lethargic with a sternal recumbency. Local symptoms found on a regular basis include those related to the udder: swelling, hyperemia, local increase in temperature and increase of the somatic cell count in milk. Sometimes vulvar discharge may be detected. Commencement of antimicrobial treatment should be based on the clinical picture as a whole, for instance, increased body temperature alone may not warrant antimicrobial theraphy, since elevated temperature is subject to such a high degree of physiological variation at parturition in the sow. Use of antimicrobials is indicated if generalized symptoms are present. In Finland, the antibacterials of choice in treatment of PPDS are sulfonamides and aminopenicillins. More broad spectrum antibacterials can be used, if necessary, based on sensitivity testing. In any case of PPDS, use of NSAID is always indicated as is the use of oxytocin for the milk let down. Fluid theraphy of piglets as well as the dam is an important part of treatment, especially in a serious case of PPDS. JOHDANTO Maitokuumeen ensimmäiset oireet nähdään yleensä vastasyntyneissä porsaissa. Porsaat tulevat nälkäisiksi ja menettävät nopeasti ruumiinkuntoaan, mikäli tilanteeseen ei puututa. Lähestulkoon kaikki maitokuumetapaukset ilmenevät kolmen päivän kuluessa porsimisesta (Hermansson ym. 1978). Seuraavassa kirjoituksessa kuvataan maitokuumeen keskeiset syyt ja kliiniset oireet. Painotus on tämän jälkeen maitokuumeen hoidossa. Keskeiset periaatteet hoitopäätöksien ja lääkevalintojen suhteen käydään läpi käytettävissä olevan tiedon perusteella. ETIOLOGIA Maitokuume on luonteeltaan monisyinen, sekä infektiivisiä että ei-infektiivisiä syitä on löydetty ja raportoitu. Hoito-olosuhteisiin ja ruokintaan liittyvät syyt ovat tärkeitä. Maitokuumeessa oleellinen komponentti on mastiitti. Metriitti on käytännössä harvinaisempi (Persson, A. 1997). Hypogalaktia kuuluu oleellisena osana ongelmaan. Mastiitti on gramnegatiivisten bakteerien, useimmiten E.colin, aiheuttama voimakas tulehdustila, joka etupäässä johtuu endotoksemiasta. 573

14 Ruotsalaisessa tutkimuksessa yli 60 prosenttia tapauksista oli E. colin aiheuttamia (Persson 1997). Maitokuumeessa yleisoireet johtuvat gramnegatiivisten bakteerien soluseinien lipopolysakkaridien joutumisesta verenkiertoon (Nachreiner ja Ginther 1974). Maitokuumeessa nähtäviin hormonaalisiin, endotoksemiaan liittyviin muutoksiin kuuluvat lisääntynyt kortisolin tuotanto ja vähentynyt prolaktiinin tuotanto (Smith ja Wagner 1984, Threlfall ym. 1974). Maitokuumeen ei-infektiivisiin syytekijöihin (harvinaisempia) kuuluvat psykogeeninen agalaktia, primääri agalaktia ja nisien epämuodostumat. Hoitoon ja ympäristöön liittyviä syytekijöitä ovat esimerkiksi rajoitettu liikunta (joutilashäkit) joutilaskauden aikana sekä varsinkin porsimisen aikaan (Backstrom ym. 1984), niukka vedensaanti, heikko karsinahygienia ja kuivikkeiden puute. Voimakas ruokinta ilman kuitua viimeisen tiineysviikon aikana altistaa porsivan emakon ummetukselle ja maitokuumeelle (Persson 1997). KLIINISET OIREET JA HOITOPÄÄTÖKSEEN VAIKUTTAVAT TEKIJÄT Yli puolet maitokuumetapauksista ilmenee vuorokauden kuluessa porsimisesta. Lähes kaikki sairastuvat emakot oireilevat viimeistään kolmen vuorokauden kuluttua porsaiden syntymästä. (Hermansson ym. 1978). Maitokuumeinen emakko ei nouse ylös eikä syö. Emakko makaa mahallaan eikä anna porsaiden imeä. Porsaiden imemisyritykset harvenevat epäonnistumisten myötä. Niiden veren glukoosipitoisuus alkaa nopeasti laskea. Emakon lämpötila kohoaa yli 39,8 asteen. Yleinen käsitys siitä, että ruumiinlämmön nousu (esimerkiksi päälle 39,5 asteen) olisi luotettava indikaattori maitokuumeen esiintymisestä, lienee väärä. Tiineyden aikana emakon ruumiinlämpö on hyvin stabiili, yleensä 38,3 38,5. Porsimisen yhteydessä ruumiinlämpö nousee huomattavasti. Vaihteluväli normaaliksi tulkittavassa ruumiinlämmössä (peräsuolesta mitattuna) on porsimisen aikaan ja välittömästi porsimisen jälkeen erittäin suuri. Alimmillaan porsimisen aikaan on tavattu niinkin alhaisia ruumiinlämpöjä kuin 38,4 astetta. Ylimmillään terveellä ja normaalisti pahnuettaan hoitavalla emakolla on todettu 40,5 asteen ruumiinlämpö. Ruumiinlämpöä laskevat väljät ja viileät tuotanto-olosuhteet. Vastaavasti ruumiinlämpöä nostavat etenkin porsitushäkit (intensiivinen tuotantotapa) sekä lämpöinen tai kuuma porsitushuone (yli 20 astetta). Lisäksi on huomioitava, että nuoremmilla emakoilla ruumiinlämpö on yleensä noin 0,3 0,4 astetta korkeampi. Maitokuumeessa verenkuva muuttuu osana tulehdusprosessia. Hematokriitti laskee, samoin veren hemoglobiini. Ensimmäisen vuorokauden aikana nähdään leukopenia, joka kuitenkin palautuu jo seuraavan vuorokauden aikana paranemisprosessin alkaessa. Seerumin kalsiumarvot laskevat, samoin magnesium ja glukoosi, toisaalta fosforitasot nousevat maitokuumeen seurauksena (Klopfenstein, C, Farmer, C. and Martineau, G. P.). Tulehtuneet utarelohkot voivat olla punaiset, turvonneet ja kovat. Mikäli maitoa lähdetään kyseisistä neljänneksistä arvioimaan, pitää soluluvun lisäksi ottaa huomioon myös maidon ph (Persson 1997). Soluluku yleensä nousee noin 5 10 miljoonaan soluun / millilitra. Osalla maitokuumetta potevia emakoita todetaan myös ummetus, joka on maitokuumeelle altistava tekijä. HOITO Mikrobilääkehoito on perusteltu, mikäli emakolla on enemmän kuin yksi tunnetuista yleisoireista. Mikrobilääkkeen valinta tehdään etiologiaan ja ennen kaikkea lääkeherkkyyteen perustuen. Sulfa-trimetopriimi (30 40 mg/kg lihaksensisäisesti, 2 3 päivän ajan) on ensisijainen vaihtoehto. Sulfatrimetopriimin valintaa maitokuumeen hoidossa tukee sialla sen hyvä biologinen hyväksikäytettävyys, joskin pitoisuudet maidossa jäävät pieneksi lääkkeen happo-luonteen takia (Henry, S. C. ja Apley M., 1999), mutta utarekudoksessa lääkeen pitoisuus ylittänee MIC-arvot hyvin olettaen, että kudos ei ole kuoliossa. Suomessa herkkyystilanne sulfatrimetopriimille E. coli -bakteerin osalta on säilynyt suhteellisen hyvänä (EELA 2002). Toisena kohtuullisen hyvänä vaihtoehtona on pidettävä synteettisiä penisilliinejä, joilla on tehoa gramnegatiivisiin bakteereihin (ampisilliini, 10 mg/kg, 2 3 päivän ajan). Dynamiikaltaan tämän ryhmän mikrobilääkkeet on sialla verrattavissa sulfonamideihin, eli biologinen hyväksikäytettävyys on korkea ja se jakautuu hyvin kudoksiin. Vaikka kansainvälisesti resistenssitilanne aminopenisilliinien osalta on merkittävästi huonontunut (Henry, S. C. ja Apley M., 1999), ovat aminopenisilliinit edelleen Suomessa varteenotettava mikrobilääkeryhmä maitokuumetta hoidettaessa. Tetrasykliiniä maitokuumeen hoidossa ei puolla sen enempää sen farmakodynamiikka sialla kuin resistenssitilannekaan. Annostasolla 20 mg/kg oksitetrasykliinia päästään hädin tuskin yli E. coli -bakteerin MIC-arvon (2 µg/ml (Bertschinger 1999). Resistenssitilanne koliformisten bakteerien osalta suhteessa tetrasykliineihin on tunnetusti ollut huono jo pitkään (Bertschinger 1999). Fluorokinoloni-ryhmään kuuluva enrofloksasiini on periaatteessa tehokas, mitä tulee farmakodynamiikkaan. Jo annostasolla 2,5 mg/kg saavutetaan 1,2 µg/ml konsentraatio, joka on yli 20-kertainen verrattuna kyseisen mikrobilääkkeen MIC-arvoihin E. coli -bakteerille (Bertschinger 1999). Koska fluorokinolonien käyttömäärät ovat Suo- 574

15 messa viime aikoina lisääntyneet, fluorokinolonien käyttöä tuotantoeläimille todennäköisesti rajoitetaan (MMM, 2003). EELAn tekemän resistenssiselvityksen mukaan Suomen sioista eristetyistä E. coli -kannoista 70 prosenttia on herkkiä sulfa-trimetopriimille. Kanadan ja Tanskan tilanne oli hyvin samanlainen kuin Suomessakin. Isossa-Britanniassa vain noin puolet kolikannoista oli herkkiä sulfavalmisteille. Helsingin yliopiston Saaren yksikön potilastapauksista (vuodesta 1996 lähtien) kerätyissä näytteissä vain neljännes E. coli -kannoista oli herkkiä sulfatrimetopriimille. Vain yksi kymmenestä sioista eristetystä kolikannasta oli Suomessa vastustuskykyinen ampisilliinille EELAn selvityksen mukaan. Saaren potilasaineistossa kaikki E. coli -kannat olivat herkkiä. Tanskan tilanne on ollut hyvin samanlainen kuin Suomessakin. Kanadassa ja Isossa-Britanniassa tilanne on paljon huonompi. Vain puolet tutkituista kannoista oli vastustuskykyisiä ampisilliinille. Tulehduskipulääkkeet (NSAID, non-steroidi anti-inflammatorinen analgeetti) ovat olennainen ja tehokkaaksi osoitettu osa maitokuumeen hoitoa. Esimerkiksi seuraavilla tulehduskipulääkkeillä on endotoksemian oireita lievittävä, terapeuttinen vaikutus maitokuumeen hoidossa: meloxikaami 0,4 mg/kg i.m. (Hirsch ym. 2003), fluniksiinimeglumiini 2,2 mg/kg i.m. (Hirsch ym. 2003) tai ketoprofeiini 3 mg/ kg i.m. (Arnaud, 1994). Lisäksi yleensä päädytään antamaan oksitosiinia (5 10 I.U. i.m.) turvaamaan porsaiden maidon saantia. Annos voidaan uusia tarpeen vaatiessa muutaman kerran, ei kuitenkaan useammin kuin puolen tunnin välein. Endotoksemia johtaa helposti sairastuneen eläimen dehydraatioon, joten nestehoito on erittäin perusteltua, etenkin vakavassa maitokuumetapauksessa. Emakolle voidaan antaa nestehoitona esimerkiksi Ringer-liuosta noin kaksi prosenttia elopainosta i.v. korvasuoneen asetetun kanyylin kautta. Käytännön praktiikaan hyvin soveltuva tapa on letkuttaa peräsuoleen esimerkiksi noin kymmenen litraa fysiologista suolaliuosta. Porsaille annetaan tarvittaessa viisiprosenttista glukoosia i.p. 15 millilitraa porsasta kohden (Bertschinger 1999). ENNALTAEHKÄISY Mari Heinonen Liikunnan lisääminen joutilasaikana nopeuttaa porsimista ja pienentää maitokuumeen riskiä. Siirtyminen joutilashäkeistä pihatoihin auttaa vähentämään maitokuumeen esiintymistä. Porsiva emakko tulee siirtää kuivaan, desinfioituun ja kuivitettuun porsimiskarsinaan kaksi viikkoa ennen porsimista. Ruokintaa kevennetään ( ry/pv) kahden viimeisen tiineysviikon aikana. Samalla lisätään karkearehua (heinä/olki/pellavansiemenrouhe) ruokintaan. E. coli -rokotusohjelman käyttöönotto on monessa tapauksessa vähentänyt maitokuumeen esiintymistä, vaikka kirjallisuudessa näyttö tämän asian vahvistamiseksi puuttuu. MIKSI MAITOKUUMEEN HOIDOLLA ON KIIRE? Porsailla on syntyessään hyvin rajoitetut energiavarat, rasvakudosta varastorasvan muodossa tuskin ollenkaan. Mikäli hoito viivästyy, porsaiden veren glukoosipitoisuus alenee nopeasti ja ennuste heikkenee. KIRJALLISUUS Arnaud, J.P., Pommier, P., Wessel, R.S. & Consalvi, P.J. Assessment of the efficacy of ketoprofen in the treatment of MMA syndrome in sows International Pig Vet- Vapaana porsittaminen vähentää maitokuumeen riskiä. Farrowing without crates is known to reduce the risk of post partum dysgalactia syndrome. 575

16 erinary Society Congress, 13th Meeting, Bangkok, Thailand, s Backstrom, L., Morkoc, A.C., Connor, J., Larson, R., Price, W. Clinical study of mastitis-metritis-agalactia in sows in Illinois. J. Am. Vet. Med. Assoc. 185, s Bertschinger H.U. Coliform mastitis. Diseases of swine, s Henry, S. C. ja Apley M. Therapeutics. Diseases of swine, s Hermansson, I., Einarsson, S., Larsson, K., Backstrom, L. On the agalactia post partum in the sow. A clinical study. Nord. Vet. Med. 30, s Hirsch, A.C., Philipp, H., Kleemann, R. Investigation on the efficacy of meloxicam in sows with mastitis-metritis-agalactia syn- drome. J. Vet. Pharmacol. Ther. 26, s Klopfenstein, C, Farmer, C., Martineau, G.P. Diseases of the mammary glands and lactation problems s Nachreiner, R. F. Ginther, O. J. Induction of agalactia by administration of endotoxin (Escherichia coli) in swine. Am. J. Vet. Res. 35, s Persson, A. Mastitis in Sows , PhD Thesis, SLU, Uppsala. Smith, B. B. Wagner, W. C. Suppression of prolactin in pigs by Escherichia coli endotoxin. Science. 224, s Threlfall, W.R., Dale, H.E., Martin, C.E. Serum and adenohypophyseal concentrations of prolactin in sows affected with agalactia. Am. J. Vet. Res. 35, s KIRJOITTAJAT Olli Peltoniemi Dosentti Saaren eläinklinikka Pohjoinen pikatie Saarentaus olli.peltoniemi@helsinki.fi Outi Hälli Tutkija Saaren yksikkö Helsingin yliopisto Asikkalantie 18 as Hämeenkoski matkapuh outi.halli@helsinki.fi Lehden ilmestymisaikataulu Valmis Numero Ilmestymispäivät ilmoitusaineisto viimeistään Virkailmoitukset viimeistään Nummer Utgivningsdagar Annonser senast Tjänstsanmälningar senast 12/ Vuoden 2005 mediakortti on saatavissa joulukuun alussa. Ilmoitusmyynnistä vastaa talouspäällikkö Pirkko Nousiainen puh. (09) , sähköposti pirkko.nousiainen@sell.fi. Tammikuun lehden valmiiden ilmoitusten ja virkailmoitusten jättöaika on viimeistään Kirjapainon uusi yhteystieto on siitä alkaen kirjapano@uusimaa.fi. Virkailmoitusaineiston voi lähettää toimitukseen sähköpostilla toimitus@sell.fi. Ilmoitustekstiä ei oteta vastaan puhelimitse. 576

17 Satu Pyörälä, Suvi Taponen ja Heli Simojoki Utaretulehduksen hoito lypsykaudella Treatment of mastitis during lactation YHTEENVETO Kirjoitus käsittelee utaretulehduksen hoitoa lypsykaudella ja keskittyy kliiniseen utaretulehdukseen. Subkliinistä utaretulehdusta ei suositella Suomessa hoidettavaksi mikrobilääkkeillä, paitsi erityisestä syystä, esimerkiksi jos kyseessä on tarttuva mastiitti. Kliinisen mastiitin hoitosuositukset perustuvat julkaistuihin kliinisiin tutkimuksiin sekä saatavilla olevaan tietoon lääkeaineiden farmakokinetiikasta ja -dynamiikasta. Ennen hoitoa otetaan aina maitonäyte bakteriologiseen tutkimukseen. Kliinistä utaretulehdusta aiheuttavat Suomessa lähinnä grampositiiviset bakteerit. Jos tulehduksen aiheuttaja on herkkä luonnolliselle penisilliinille, hoidossa suositellaan käytettäväksi vain sitä. Suomessa kaikki mastiittistreptokokit ovat ja suurin osa stafylokokeista on edelleen herkkiä penisilliinille. S. aureuksen kohdalla penisilliiniresistenssi voi olla ongelma, ja kartoitustutkimuksessa vuonna 2001 eristetyistä kannoista yli puolet oli resistenttejä. Kliinisestä mastiitista eristetyillä kannoilla resistenttien kantojen osuus ei välttämättä ole niin korkea; Saaren klinikan praktiikka-alueelta kerätyssä aineistossa S. aureus -kannoista vain neljäsosa oli resistenttejä. Streptokokkien ja koagulaasinegatiivisten stafylokokkien aiheuttama mastiitti suositellaan hoidettavaksi pelkällä paikallishoidolla ja hoitotulokset ovat yleensä hyviä. S. aureus -mastiitissa bakteerikannan penisilliiniherkkyys vaikuttaa sekä lääkevalintaan että ennusteeseen. Penisilliiniherkän kannan aiheuttama mastiitti hoidetaan injektioiden ja intramammaarien yhdistelmähoidolla, ja ennuste on kohtalaisen hyvä. Penisilliiniresistentin kannan aiheuttamassa tulehduksessa ennuste on huono ja jos hoitoon ryhdytään, ensisijainen lääkeaine on kloksasilliini. Koliformimastiitissa mikrobilääkehoitoa suositellaan, jos bakteerikasvu maidossa on runsasta ja lehmällä on vakavat kliiniset oireet. Mikrobilääke annetaan yleishoitona ja vaihtoehdot ovat enrofloksasiini tai suurena annoksena käytetty trimetopriimi-sulfonamidi-yhdistelmä. Jälkimmäisen tehosta ei ole kliinistä näyttöä. Mikrobilääkehoidon pituus on 3 5 päivää ja pisin S. aureuksen ja Str. uberiksen aiheuttamassa mastiitissa. Tulehduskipulääkkeen käyttö on suositeltavaa, etenkin koliformi- ja kesämastiitissa. Oksitosiinia voi käyttää tiheään lypsyyn yhdistettynä. Omistajan tulisi seurata utaretulehduksen hoitotulosta CMT-testillä. SUMMARY Treatment of mastitis during lactation is discussed in this article, with focus on clinical mastitis. Antimicrobial treatment of subclinical mastitis is not recommended in Finland, except for special reasons, e.g. if mastitis is very contagious. The recommendations how to treat clinical mastitis are based on published clinical studies and knowledge available on pharmacokinetics and pharmacodynamics of the antimicrobial substances. Before treatment, an aseptic milk sample is always taken for bacteriological examination. Clinical mastitis is in Finland mainly caused by gram-positive organisms. If the causing agent is susceptible for penicillin G, it should be used in the treatment. In Finland, all mastitis streptococci and major part of staphylococci are still susceptible for penicillin G. In mastitis, due to S. aureus, resistance to penicillin may be a problem, as in the survey in 2001 more than half of the isolates were resistant. Among isolates from clinical mastitis this figure may be lower. In a clinical material collected from the practice area of Saari Clinic, only 26 % of the S. aureus isolated were resistant to penicillin. Mastitis caused by streptococci and coagulase-negative staphylococci is recommended to be treated intramammarily, and the cure rates are generally high. In S. aureus mastitis, susceptibility to penicillin G affects both selection of treatment and prognosis for cure. Mastitis due to penicillin-susceptible strain is treated with concomitant intramammary and parenteral treatment, and prognosis is reliably good. In mastitis caused by penicillin-resistant strain, prognosis is poor. If the cow is treated, first drug of choice is cloxacillin. In coliform mastitis, antimicrobials are recommended, if the bacterial growth in milk is heavy and the cow has serious clinical signs. The antimicrobial treatment is administered parenterally and the alternatives are enrofloxacin or trimethoprim-sulfonamides in large doses. No clinical evidence is available on the efficacy of the latter combination. The duration of antimicrobial treatment is from 3 to 5 days and the longest in mastitis caused by S. aureus or Str. uberis. Treatment should include non-steroidal anti-inflammatory agents, which are recommended in particular in coliform and summer mastitis. Oxytocin can be administered if frequent milking-out is carried out. The owner is advised to follow-up the treatment response using CMT. 577

18 JOHDANTO Kirjoitus keskittyy kliinisen utaretulehduksen eli mastiitin hoitoon lypsykaudella. Kliinisellä mastiitilla tarkoitetaan utaretulehdusta, jossa on piilevien oireiden lisäksi ainakin yksi seuraavista, kliinisessä tutkimuksessa havaittavista oireista: yleisoireet (kuume, syömättömyys), paikallisoireet utareessa (lämpö, turvotus, arkuus), tai makroskooppiset muutokset sairaan neljänneksen maidossa (vetisyys, kokkareet, värin muutos). Piilevä eli subkliininen mastiitti on todettavissa vain jollakin testillä, kuten solutestillä (CMT). Akuutti kliininen mastiitti vaatii hoitoa, tavallisesti mikrobilääkitystä, mutta hoito voi olla myös tukihoitoa, kuten tiheää lypsyä. Kliinisten mastiittien asianmukainen hoito on yksi osa karjan utareterveysohjelmaa. Subkliinisten mastiittien hoito lypsykauden aikana ei yleensä ole taloudellista (Mc- Dermott ym. 1983). Antibioottihoitoa tulisi käyttää niihin vain, jos siihen on erityi stä syytä, kuten tavallista suurempi tartuntavaara. Suomessa mastiittia aiheuttavat pääasiassa grampositiiviset bakteerit. Kliinisestä mastiitista eristettyjen bakteerien jakaumasta on tietoa Saaren klinikan praktiikka-alueelta vuosilta (Nevala ym. 2004): Staphylococcus aureus 11 prosenttia, koagulaasi-negatiiviset stafylokokit (KNS) 16 prosenttia, streptokokit 25 prosenttia (Streptococcus dysgalactiae 11 % ja Streptococcus uberis 14 %), koliformit 12 prosenttia, pyogenes-oireyhtymä neljä prosenttia, muut bakteerit kahdeksan prosenttia, ei bakteerikasvua 26 prosenttia (Nevala ym. 2004). Subkliinisessä mastiitissa eri bakteerien osuudet positiivisista näytteistä olivat Suomessa vuonna 2001 tehdyn kartoitustutkimuksen mukaan (Pitkälä ym. 2004) seuraavat: S. aureus kymmenen prosenttia, KNS 50 prosenttia, streptokokit kaksi prosenttia, koliformit puoli prosenttia ja korynebakteerit 33 prosenttia; lisäksi löytyi vähäisessä määrin muita bakteereita, kuten enterokokkeja ja laktokokkeja. Kartoitustutkimuksessa näytteet otettiin satunnaisesti valittujen karjojen kaikista lehmistä ja 62 prosenttia neljänneksistä oli bakteriologisesti negatiivisia. TÄRKEIMMÄT MASTIITTITYYPIT Stafylokokkimastiitti Mastiittipatogeeneista ongelmallisin ja merkittävin on S. aureus, joka aiheuttaa tartunnallista mastiittia (Haveri 2003). Vähemmän patogeenisina pidetyt koagulaasinegatiiviset stafylokokit (KNS) ovat kuitenkin lisääntyneet huomattavasti ja vallanneet tilaa edelliseltä (Myllys ym. 1998, Pitkälä ym. 2004). KNSmastiitissa on sekä tartunnallisen että ympäristöperäisen mastiitin piirteitä. Stafylokokkitulehdusta on laktaatiokauden kaikissa vaiheissa, eniten umpeenmenon aikana tai pian poikimisen jälkeen. S. aureukset pystyvät tehokkaasti kiinnittymään vetimen pään ja maitotiehyiden epiteeliin sekä kasvamaan hyvin utareessa ja maidossa, eli ne pystyvät vastustamaan erilaisia maidon antibakteerisia tekijöitä. Maidossa kasvaessaan stafylokokit pystyvät muodostamaan hiilihydraateista koostuvan, hydrofiilisen kapselin, joka vaikeuttaa bakteerien eliminoimista utareesta. On viitteitä siitä, että jotkut S. aureus -kannat ovat patogeenisempia kuin muut ja aiheuttavat helpommin kroonisen mastiitin (Haveri 2003). Monet stafylokokit ovat lehmän utareen ja vedinten ihon normaaleja asukkaita ja kykenevät aktiivisesti kolonisoitumaan nännin päähän. Varsinaisen infektion syntymiseen vaaditaan jonkinlainen vastustuskyvyn alentuminen, esimerkiksi lämpötilan muutos, virusinfektio tai erityisesti epiteelivaurio. S. aureus -mastiitin tyypillinen taudinkuva on krooninen. Tällöin bakteerit esiintyvät nimenomaan solunsisäisi- nä epiteelisolujen, neutrofiilien ja makrofagien sisällä. Perakuutti mastiitti on harvinainen ja aiheuttaa voimakkaat yleisoireet. Utare on sinertävä, kovasti turvonnut ja muuttuu myöhemmin kylmäksi. Tila on yleensä fataali (Tast ym. 1998). KNS-bakteerien aiheuttama mastiitti on kliiniseltä kuvaltaan S. aureus -mastiittia huomattavasti lievempi. Tavallisimpia mastiittinäytteistä eristettyjä KNS-lajeja ovat S. simulans ja S. chromogenes (Taponen ym. julkaisematon). Toistaiseksi ei ole voitu varmuudella osoittaa eri lajien välisiä virulenssieroja, joita todennäköisesti on olemassa. Erityisen yleisiä KNS-mastiitit ovat hiehoilla ja tulehdus havaitaan usein poikimavaiheessa. KNS-mastiitti on lievä, mutta saattaa jäädä persistoimaan utareeseen. Hoidon ennuste on yleensä hyvä ja tulehduksen aiheuttamat kudosvauriot lieviä (Pyörälä & Pyörälä 1998). Streptokokkimastiitti Streptokokkien aiheuttama infektio pysyy maitotiehyissä pinnallisena infektiona. Streptococcus agalactiae on naudan utareen obligatorinen asukas, eli naudan utare tai esimerkiksi vetimen vaurioitunut iho ovat infektiolähteinä tärkeimmät, joskin ihmisestä saatu tartunta on sekin mahdollinen. Str. dysgalactiae on mastiitinaiheuttaja, jonka pääasiallinen tyyssija on naudan utare sekä vedinten mahdolliset vauriot. Koska organismi on vähemmän tarttuva kuin Str. agalactiae, karjan infektioaste on paljon alhaisempi. Infektioita havaitaan eniten laktaatio kauden alkupuolella. Str. uberis eroaa muista mastiittistreptokokeista ympäristöbakteeri- ja opportunistiluonteensa takia (Zadoks ym. 2003). Organismia tavataan kaikkialla navettaympäristössä sekä lehmän iholla, ulosteessa, pötsissä, vedinten iholla jne. Tavanomaiset torjuntakeinot tehoavat varsin heikosti Str. uberis -mastiittiin. Mastiiteista voidaan myös 578

19 eristää ns. fekaalisia streptokokkeja (Enterococcus faecalis ja E. faecium), jotka nimensä mukaisesti ovat ulosteperäisiä. Ne ovat yleensä resistenttejä lähes kaikille yleisimmille antibiooteille ja siksi hankalia hoitaa (Pitkälä ym. 2004). Koliformimastiitti Koliformit eivät varsinaisesti ole utarepatogeenisia, sillä ne eivät yleensä pysty kolonisoitumaan maitotiehyeisiin. Koliformien aiheuttamille infektioille on tyypillistä, että bakteereista vapautuva endotoksiini-yksikkö saa aikaan voimakkaan tulehdusreaktion yleisoireineen (Erskine 2000). Noin 85 prosenttia tapauksista on E. colin aiheuttamia. Kolimastiitin kliiniseen kuvaan ja taudinkulkuun vaikuttaa ratkaisevasti lehmän oma vaste. Itse bakteerikannan virulenssitekijöillä ei ole erityistä merkitystä, ja samassakin karjassa tulehduksia aiheuttavat useat eri kannat (Lehtolainen 2003). Vastapoikinut lehmä on erityisen herkkä kolimastiitille, koska sen oma puolustusmekanismi toimii huonosti. Ummessaolevalla lehmällä kolimastiitti on harvinainen, muun muassa utare-eritteen korkean laktoferriinipitoisuuden vuoksi. Noin puolet kolimastiiteista on suhteellisen lieviä ja muistuttaa muiden patogeenien aiheuttamia utaretulehduksia. Puolessa tapauksista tulehdus on hyvin akuutti ja nähdään klassiset kolimastiitin oireet. Utareen erite muuttuu heramaiseksi ja siinä on tavallisesti jyväisiä fibriinikokkareita. Koliformit aiheuttavat kroonisia, subliini sia infektioita hyvin harvoin; tällöin on usein kyseessä Klebsiella-suku. Tyypillisimmillään klebsiellojenkin aiheuttama mastiitti on kuitenkin akuutti ja kuumeinen. Muita harvemmin eristettyjä koliformeja ovat Pseudomonas- ja Serratia-sukujen edustajat, joiden aiheuttamien tulehdusten hoitoennuste on huono (Myllys 2003). Pyogenes-oireyhtymä eli kesämastiitti Kesämastiitti on yleensä hiehoilla ja ummessaolevil la lehmillä esiintyvä utaretulehdus, jolle tyypillisiä piirteitä ovat voimakkaat kliiniset oireet sekä tulehtuneen neljän neksen mätämäi nen ja haiseva erite. Tauti on ylei sin loppu kesällä, ja sen tärkeimpänä levittäjänä pidetään Hydrot hea irritans -kärpästä. Kesämastiitin tapaista syndroomaa tavataan sisäruokintakau den aikana ummes sa olevilla, mutta myös lypsävillä lehmillä. Suomessa tämä tautimuoto on ilmeisesti yhtä yleinen kuin varsinainen kesämastiitti ja liittyy yleensä vedinvammaan. Ke- Reijo Jokivuori Lehmän utaretulehduksen hoitoa niin sanotusti piikittämällä eli yleishoitoa käyttäen. Treatment of bovine mastitis using systemic administration. 579

20 sämastiitti on aerobisten ja anaerobisten bakteerien aiheuttama sekainfektio, joten luonteva, taudin kaikki muodot käsittävä nimi olisi ana erobi-aerobi-mastiitti. Kesämastiitista eristetään yleisimmin Arcanobacterium (ent. Actinomyces) pyogenes. Seuraavaksi yleisimpiä ovat Str. dysgalactiae, Peptost reptococcus indolicus sekä Bacteroides-lajit (Jousimies-Somer ym. 1996). A. pyogenes on opportunisti, jota voidaan normaalis tikin eristää lehmän limakalvoilta. Kesämastiitille on tyypillistä nekrotisoiva tulehdus, joka yleensä tuhoaa tulehtuneen neljänneksen. Ennuste on huono; huolimatta intensiivisestä hoidosta vain muutama prosentti neljänneksistä palaa maidontuotantoon. UTARETULEHDUKSEN HOITO Hoito on vain yksi osa mastiitin vastustustyössä. Ennaltaehkäisevät toimet ovat tärkeimmät, eikä hoito ilman uusien tartuntojen ehkäisyä vaikuta mastiitin insidenssiin karjassa. Eläinlääkärin on tehtävä karjoihin utareterveyssuunnitelma, joka sisältää myös hoitosuunnitelman (Pyörälä 2003). Diagnoosi Koko karjan mastiittiongelman selvittämisen kannalta bakteriologiset diagnoosit ovat avainasemassa. Maitonäytteet on tutkittava laboratoriossa, jossa on toimiva laatujärjestelmä ja jonka bakteriologinen diagnostiikka on luotettavaa (Pitkälä & Pyörälä 2003). Akuutissa mastiitissa tarvitaan kuitenkin nopea diagnoosi, joka vaatii eläinlääkärin itsensä viljelemän näytteen. Tähän pikadiagnostiset viljelymenetelmät antavat hyvät mahdollisuudet. Laajamittaiset herkkyysmääritykset eivät ole tarpeen, mutta stafylokokkien ß-lakta maasitestin on aina sisällyttävä pikadiagnostiikkaankin. Nopeasti saadusta tuloksesta on hyötyä varsinkin, jos annettu hoito ei tunnu tepsivän. Näytteen perusteella voidaan määrittää ennuste. Aikaisemmista diagnooseista on apua torjuntasuunnitelman teossa ja myöhempien tapausten hoidossa. Bakteriologiset diagnoosit ja kaikki hoidot, sekä mikä neljännes on tulehtunut, on merkittävä lehmän terveyskorttiin. Terveyskortis- Satu Pyörälä Bakteriologinen diagnoosi on tärkeä asia utaretulehduksen mikrobilääkehoitoa suunniteltaessa. Kuvassa Staphylococcus aureus -bakteerikasvua verilevyllä. Bacteriological diagnosis is an importantprerequisite for antimicrobial treatment of mastitis. Growth of Staphylococcus aureus bacteria on a blood agar plate. 580