R A T K E S L E I K I L E I K I

Koko: px
Aloita esitys sivulta:

Download "R A T K E S L E I K I L E I K I"

Transkriptio

1 1 R A T K E S L E I K I L E I K I RATKAISU- JA VOIMAVARAKESKEISTEN MENETELMIEN LEHTI 2/2001

2 2 N:o 2 / 2001 ( ) 7.vuosikerta Julkaisija: R A T K E S ratkaisu- ja voimavarasuuntautuneiden menetelmien edistämisyhdistys (ry.) Päätoimittaja: Tapio Malinen puh/fax. (019) Toimitussihteeri: Timo Rytkönen puh Toimitusneuvosto: Ben Furman, Lauri Heikkilä, Vesa Heiskanen, Leena Helle, Kristiina Lipponen,Antti Mattila. Taitto: Tarja Heikkilä (019) tai Taiteellinen suunnittelu&kansi: Kati Simonen puh Jäsenasiat, lehdentilaus ja osoitteen muutokset: Tilipiirto os. Ratkes ry. PL 56, Hki fax: (09) Ratkesin kotisivua ylläpitää: Päivittelijä Lasse Salmi Ilmoituksista ota yhteys: Aapo Pääkkö puh Jäsenmaksu+lehti yksityiset: 130 mk/vuosi yhdistykset/yritykset: 200mk/v Lehteä voi tilata liittymättä jäseneksi hintaan 200mk/v Ilmestyy neljä numeroa / 2001 Seuraava numero Lehteen tulevan materiaalin on oltava toimituksessa mennessä. Toimituksen osoite: Kajavatie 21, 06100, Porvoo ILMOITUSHINNAT: 1 sivu 1500 mk 1/2 sivua 1000 mk 1/3 sivua 800 mk Sisältö 3. LUKIJALLE Ben Furman 4. RATKAISUKESKEISYYTTÄ KOKO KANSALLE BEN FURMANIN HAASTATTELU Lauri Heikkilä ja Pekka Väänänen 12. MONIÄÄNISYYS VERKOSTOIVASSA YHTEISTYÖSSÄ Tom Erik Arnkil ja Esa Eriksson 18. TAIDE SILTANA DIALOGEJA KUVIEN KANSSA Leena Helle 26. NETTIVINKKI Lasse Salmi 27. AJATTELUTANKISTA UUTEEN TERAPIAAN RATKAISUKESKEISEN TYÖTAVAN JA TEORIAN KEHITYKSESTÄ Tapio Malinen 36. RATKAISUKESKEISTÄ TERAPIAA KOSKEVAT YLEISIMMÄT VÄÄRINKÄSITYKSET Yvonne Dolan 38. PERUSASIOIDEN SIETÄMÄTÖN KEVEYS Liisa Tuovinen 40. ELINVOIMAA TUNTEISTA JA ITSETUNNOSTA! KESKUSTELUA Toivo Rönkä 42. LEIKKIOPPIA AIKUISILLE KIRJAESITTELY Maija Halonen 43. KANTAPÄÄN KAUTTA KIRJAESITTELY Aila Weripää 44. KOULUTUS 48. RATKESIN ALUEELLINEN TOIMINTA ISSN

3 3 Ben Furman Lukijalle Wienissä järjestetään tänä keväänä suuri kongressi, jonka aiheena on systeemiset ja ratkaisukeskeiset lähestymistavat organisaatioiden kehittämisessä. Malmössa oli hiljattain workshop, jossa käsiteltiin ratkaisukeskeisen työtavan soveltamista ei-kliinisissä yhteyksissä. Internettiin on vastikään perustettu lista, jossa keskustellaan työtavan soveltamisesta yksittäisiä asiakkaita laajempiin yhteyksiin. Kouluja ja päiväkoteja varten on viime vuosina kehitelty erilaisia ratkaisukeskeisiä sovellutuksia. Olen itsekin ollut tekemässä Muksuoppia, Mission Possible-ohjelmaa ja Vastuunportaita (ks. Osasimmeko me, jotka aikoinamme innostuimme lyhytterapiasta ja ratkaisukeskeisestä psykologiasta arvata, että nyt kymmenen, viisitoista vuotta myöhemmin surffaisimmekin aalloilla, joilla on potentiaalisesti mahdollisuus vaikuttaa laajemminkin maailmassa, eikä vain niihin harvoihin asiakkaisiin, jotka tulevat vastaanotoillemme? Jokaisella psykoterapeuttisella suuntauksella on imperialistisia pyrkimyksiä. Suutarit pysyvät harvoin lesteissään. Psykoanalyysi ei pysynyt siellä, mistä se alkoi. Se tuli ulos vastaanottohuoneistaan ja alkoi suodattua yhteiskuntaamme, hiipi arkiajatteluumme ja väritti ihmisten keskinäisiä suhteita; jokaisen isän ja äidin suhdetta omaan lapseensa sekä lasten suhdetta omiin vanhempiinsa. Nyt on tullut hetki, jolloin myös ratkaisukeskeisyys irtoaa alustastaan. Se alkaa tunkeutua arkiajatteluumme ja vaikuttaa siihen, mitä tavalliset ihmiset ajattelevat itsestään ja miten he suhtautuvat toisiinsa. Elämme jännittävää aikaa. Jos ennustukseni osuu oikeaan, on mielenkiintoista nähdä, tuleeko ratkaisukeskeisyydestä ihmiskunnalle siunauksellinen psykologinen suuntaus vai onko sekin vain yksi uusi ja muodikas oppi, jonka avulla ihmiset laittavat itsensä ja toisensa valmiiksi valettuun muottiin välittämättä seurauksista. Olen pitkään pohtinut ratkaisukeskeisyyttä nimenomaan ihmisoikeuksien näkökulmasta ja minusta tämä lähestymistapa kestää tarkastelun. Se ei perustu valmiille malleille siitä, minkälaisia ihmisten pitäisi olla, mikä on tervettä ja mikä sairasta, mikä on oikein ja mikä väärin. Se on pikemminkin tapa, miten ihmiset voivat yhteistyössä, toinen toisiaan kunnioittaen käynnistää ja ylläpitää haluamiaan muutoksia. Otetaanko tulevaisuuden yhteiskunnassa ratkaisukeskeiset ideat laajemminkin käyttöön? Itse olen ainakin vielä tässä vaiheessa toiveikas, että näin tulee käymään.

4 4 Lauri Heikkilä ja Pekkä Väänänen Ratkaisukeskeisyyttä koko kansalle Ratkes-lehti haastatteli Ben Furmania Ben Furman peilaa haastattelussaan ratkaisukeskeisyyttä laajalle, yhteiskunnalliselle tasolle. Hän miettii, miten ratkaisutarinoiden kertomisperinnettä olisi laajennettava ja saatava aikaan kulttuurimuutos. Visioiden siirtymistä kilpailukulttuurista ja ongelmapuheesta yhteistyökulttuuriin ja ratkaisu-/onnistumispuheeseen. Hän puhuu myös ratkaisukeskeisyyden perusasioista: asiakaslähtöisyydestä, vastavuoroisuudesta ja tavoitteiden asettamisen merkityksestä. Ja siitä, miten hyvää voisi jakaa mahdollisimman laajalle. Mielenterveyttä vai henkistä hyvinvointia? Aluksi on ehkä syytä perustella valitsemaani otsikkoa. Aikoinaan oli muotia hahmoterapia ja sitä pääsivät kaikki halukkaat opiskelemaan. Kursseille sai mennä vaikka ei ollut ammatti-ihminen, kunhan oli kiinnostunut asiasta. Fritz Pearls, yksi hahmoterapian kehittäjistä, on sanonut: terapia on liian hyvää tarjottavaksi vain neurootikoille. Tuo hauska sanonta jäi noilta ajoilta soimaan päähäni. Ben Furmania He uskoivat silloin, että maailma olisi paljon parempi, jos kaikki kävisivät hahmoterapiassa ja näitä ryhmiä voitaisiin järjestää kaikille. Siitä voi olla montaa mieltä, tuleeko ihmisistä sen onnellisimpia tai hurskaampia, jos me kaikki kävisimme hahmoterapiassa, mutta se ajatus oli hyvä: monilla terapiasuuntauksilla on paljon annettavaa ns. tavallisillekin ihmisille, joilla ei ole mitään ongelmia. Jos ajatusta jatkaa ja miettii, mitkä tämän hetken terapiasuuntauksista ( psykoanalyysi, kognitiivinen terapia, perheterapia, ryhmäterapian eri muodot jne.) sopisivat parhaiten ennaltaehkäisevään mielenterveystyöhön, niin kyllä ratkaisukeskeisyydellä näyttäisi olevan paljon annettavaa.

5 5 Ennaltaehkäisevä mielenterveystyö -käsitteen taustoista voisin myös kertoa hieman. Aikanaan kun keksittiin termi Mental Health, mielenterveys, vastapainoksi käsitteelle mielen sairaus, sillä ilmaistiin halua edistää mielen terveyttä, eikä vain parantaa mielen sairautta. Ei kestänyt kauan, kun termistä mielenterveys tulikin synonyymi termille mielensairaus. Sairauden merkitykset siirtyivät tätä termiä koskeviksi. Se on surullista. Niin on käynyt, ei vain Suomessa, vaan muissakin maissa. Siitä yhtenä merkkinä on se, että nyt on lanseerattu uusi termi Positiv Mental Health. Tämä on surkuhupaisaa. Seuraavaksi pitäisi kai sitten olla Positiv-Positiv Mental Health (tai Super Positiv Mental Health). Joudut tavallaan ajamaan takaa omaa häntääsi, jos kaikki myönteiset merkitykset, joita yritetään antaa, saavatkin kielteisen merkityksen ja niillä viitataankin mielen häiriytymiseen ja mielenterveyden ongelmiin. Nykyään ollaan kuitenkin kehittämässä erilaisia työmuotoja, jotka edistävät mielen terveyttä. Suomenkielessä on otettu käyttöön termi, joka ei ainakaan vielä ole ryvettynyt: henkinen hyvinvointi. Oikeastaan jo 60-luvulla aloitettiin liike, jonka tarkoituksena oli edistää ihmisen mielenterveyttä, mutta se ei oikein toiminut. Eräs syy oli se, että paljon energiaa laitettiin itse käsitteiden määrittelemiseen ja muuhun teoreettiseen keskusteluun. Vasta viime aikoina on alkanut tulla oikeasti erilaisia mielen terveyden eli ihmisen henkisen hyvinvoinnin edistämisessä vakavasti otettavia menetelmiä. Uskon, että tässä on tärkeä sovellutusalue ratkaisukeskeiselle lähestymistavalle. Jos sitä käytetään työyhteisöjen henkisen hyvinvoinnin lisäämiseen, emme voi oikein kutsua sitä enää terapiaksi. Joskus olen leikillisesti sanonut, että koko psykoterapia on menneen talven lumia ja ettei psykoterapialla olisi oikein tulevaisuutta. Se korvaantuu vähitellen kaikenlaisilla muilla jutuilla. Ei niin, etteikö ihmisiä enää autettaisi, vaan se ei vain olisi se tulevaisuuden tapa hoitaa ja ratkoa näitä ongelmia. Valmentautumista hyvinvointiin Hesarissa oli taannoin juttu, jossa kerrottiin miten paljon nuoria opiskelijoita hakeutui Ylioppilaiden Terveydenhoitosäätiön alaiseen terapiaan. Siellä on pitkät jonot ja tarve näyttää olevan niin suuri, ettei kaikkia ennätetä hoitaa yksilömenetelmin. Pitäisikö kouluttaa psykoterapeutteja lisää niin paljon, että niitä riittäisi hoitamaan kaikkia vai voiko ongelman hoitaa muuten? Voidaan kysyä, olemmeko nyt vedenjakajalla, jossa täytyy miettiä muita ratkaisuja kuin perinteinen psykoterapia yksityisillä vastaanotoilla. Oma käsitykseni on, että olemme tulleet tiemme päähän. Seuraava vaihtoehto on se, että psykoterapia alkaa korvaantua oikeasti erilaista muunlaisilla menetelmillä. Todennäköisesti ne ovat jonkinlaisia ryhmäsysteemejä, ehkäpä kursseja. Itse olen kutsunut niitä kursseiksi. Se tulee termistä sopeutumisvalmennuskurssi. Jos sinulla olisi esim. masennus, et menisikään terapiaan, vaan kurssille, jossa opiskellaan mielialojen säätelyä tai menisit yksinkertaisesti jollekin henkisen hyvinvoinnin kurssille. Samalle kurssille voisivat mennä ne, jotka kärsivät masennuksesta ja ne jotka eivät kärsi. Silloin alkaisi hävitä tämä psykoterapia professiona. Tämä on tietenkin ristiriitaista. Meidänkin alalla ihmiset hankkivat nimenomaan juuri psykoterapeutin pätevyyksiä. He haluavat mennä kolmivuotiseen koulutukseen, ratkaisukeskeisenkin psykoterapeutin pätevyyden antavaan koulutukseen. Meidänkin firma, Lyhytterapiainstituutti, on perustanut kolmen vuoden koulutuksen ja Eeripartners ja yliopisto suunnittelevat kolmivuotista psykoterapeutin pätevyyden antavaa ratkaisukeskeistä koulutusta. Juuri sen takia, että saataisiin tehtyä näistä ihmisistä psykoterapeutteja. Mutta jos psykoterapialla ei ole tulevaisuutta, niin meidän ei ehkä välttämättä kannattaisi sitä pyörää ruvetakaan pyörittämään. Varsinkin jos se ei pyöri kauhean kauan. Aikoinaan ihmiset hakeutuivat hahmoterapiakursseille. Käymällä niitä kursseja sinusta itsestäkin tuli hahmoterapeutti. Sama järjestelmä on psykodraamassa. Opiskelet psykodraamaohjaajaksi ja samalla opiskellessasi itse hoidat/hoidatat itseäsi. Viime vuosina ratkaisukeskeiseen terapiaankin on liitetty tämä itsensä kehittäminen. Niinpä meidänkin kolmivuotisen koulutuksen ohjelmassa on selvä itsensä kehittämisosuus (jonka myös TEO edellyttää). Tapani Ahola ja minä olemme kirjoittaneet kirjankin siitä, miten tätä työtapaa voidaan käyttää, ei niinkään ongelmien ratkontaan, vaan puhtaasti itsensä kehittämiseen. Se onkin kiehtova ajatus, jos tämä itsensä kehittämisen -idea leviää ja vahvistuu. Iso osa niistä ongelmista, jotka on totuttu hoitamaan psykoterapialla, voidaankin hoitaa itsensä kehittämisellä. Tämäkin on yksi naula lisää psykoterapian arkkuun. Maailmalla kehittyy niin kutsuttu henkilökohtaisten valmentajien liike. Tämä personal coach on sellainen henkilö, joka tukee sinua tekemään niitä harjoituksia, muutoksia ja päätöksiä, mitä elämässäsi haluat tehdä ja jotka vastaavat itse itsellesi asettamiasi päämääriä ja tavoitteita. Tällainen henkilökohtainen valmentaja -liikekin on yksi esimerkki näistä psykoterapian olemassaoloa horjuttavista asioista.

6 6 Ratkaisukeskeinen itsensä kehittäminen Olen pikkuriikkisen huolissani siitä, kun näissä haastatteluissa kysytään tekemisistäni, että asia voidaan käsittää niin, että minä vain mainostan tuotteitani. Siksi haluankin hiukan perusteellisemmin kertoa työstäni tällä hetkellä. Olen sanonut, että viime vuosina minun työni on ollut paketoijan työtä. Se on ollut paketointia. Olen paketoija. Tämä tarkoittaa sitä, että otat saman kakan uudessa paketissa, kuten leikillisesti sanomme tai paremmin, kuten Tapani sanoo: Sama pupu, uudesta hatusta. Ratkaisukeskeiset periaatteet ovat yksinkertaisia ja selkeitä, mutta ne täytyy paketoida niin, että ihmiset voivat ottaa ne vastaan ja omaksua ne ja käyttää niitä. Ideat täytyy paketoida ihmistä varten. Kun paketti on tehty väärin, se ei puhuttele ihmisiä eikä ole hyödyllinen. Siksi olemme kehitelleet erilaisia paketteja ratkaisukeskeisestä ajattelusta. Nämä ovat sattumalta myös tuotteita. Kun puhuu tuotteista, ei voi välttyä siltä vaikutelmalta, että haluaa mainostaa omia tuotteitaan. Pohjimmiltaan kuitenkaan ei ole kyse tuotteista, vaan perusidea on tämä paketoinnin filosofia: etsitään muotoja, joilla asia/sanoma saataisiin menemään paremmin perille. Yksi keskeinen muotoon/pakettiin liittyvä seikka on työkirja, työkirjaidea ja yleensä koko työkirja-filosofia. Jotta ihmiset noudattaisivat jotakin mallia, ohjetta tai ideaa (me ihmiset olemme sellaisia, että fuskaaminen houkuttelee ), on hyvä keino ryhdittää asiaa työkirjalla. On toki muitakin keinoja esim. voi järjestää sarjan työnohjaussysteemejä, joissa kerrataan ja opitaan uutta. Mutta jos halutaan opettaa suurta yleisöä käyttämään jotain menetelmää, käyttökelpoisin systeemi on sama kuin kouluissa: annetaan työkirjat. Sitten kun olet tehnyt tehtävät sieltä työkirjasta, olet oppinut sen asian. Siksi me olemme alkaneet käyttää näitä kirjoja. Paineet valmentajalta/terapeutilta/konsultilta vähenevät, koska he täyttävät yhdessä ihmisten kanssa työkirjoja. Niissä toteutuu samalla transparenssi: ihminen näkee heti millä systeemillä ja millä tavoin työskennellään. Kouluttaja/ konsultti ja asiakkaat lähtevät samalta viivalta. Näyt tulevaisuuteen Olen vannoutunut pakettien tekijä. Perustan varmaankin paketoijien yhdistyksen. Ei vainskaan. Minua vain edelleenkin kiinnostaa laittaa ajatuksia ja ideoita jakoon. Pidän siitä. Minussa on aina ollut tätä toimittajan vikaa ja olen ollut siitä nuoresta alkaen kiinnostunut. Tavalla tai toisella haluan välittää ihmisille hyviä juttuja, joita olen löytänyt. Jos paketoimisesta pitää, niin kyllä silloin jollakin tavalla on myös kiehtovaa tämä multimedian, internetin, videon, tv:n käyttö ja itse asiassa koko haitari, kaikki mahdolliset median käyttömahdollisuudet. Olen kokeillut myös interaktiivisia radio-ohjelmia, joihin ihmiset voivat soittaa. Digi-tv tuo tullessaan myös monia uusia mahdollisuuksia.

7 7 Nykyään tv:ssä kun ohjelmat tulevat tietyiltä kanavilta ja ne näkyvät kaikille ja kanavat kilpailevat katsojista, niin ei ole niin yksinkertaista tehdä ohjelmaa esim siitä, miten hoidat paniikkihäiriötä. Ohjelmassa pitää olla yleistietoa, siinä pitää olla yleissivistävää asiaa, vähän jokaiselle jotakin. Mutta jos välineenä olisi digi-tv ja jos se olisi kohdistettu tietylle kohderyhmälle ainoastaan, voisimme oikeasti tehdä ohjelman, jossa olisi harjoituksia, tehtäviä ja esiteltäisiin konkreettisesti keinoja, millä paniikkihäiriötä voi hoitaa. Se olisi silloin oikeasti terapeuttinen ohjelma. Silloin pääsisimme tästä yksilöterapian pakkopaidasta vähitellen pois. Ihmiset, joilla on vaikeuksia elämässään, heidän ei aina välttämättä tarvitse hakeutua yksilöterapeutin puheille, vaan olisi muitakin reittejä ja mahdollisuuksia saada ihan oikeata apua. Tämä mielenterveyden hoitaminen muuttuisikin niin, että se ei olisikaan enää tätä vanhaa, vaan kansa osallistuisi keskusteluihin tai foorumeihin tai joihinkin tällaisiin interaktiivisiin seminaareihin, joihin voi osallistua samanaikaisesti vaikka tuhansia tai kymmeniä tuhansia ihmisiä. Niissä esiintyisi puhujia, kuulisimme luentoja ja reaalisajassa ihmisten kokemuksia siitä, mikä heitä on auttanut. Tavallaan se ratkaisutietous, mikä on sillä hetkellä olemassa, se saataisiin ihmisille välittömästi välitettyä ja monipuolisesti! Kansanviisaus välittyy ratkaisukertomuksissa Voi olla niin, että vanhankansan viisaus on myytti. Mutta sitä myyttiä kannattaisi ylläpitää, koska se edesauttaisi sitä, että ihmisten mieleen alkaa tulla erilaisia ajatuksia, joista löytyy niitä ratkaisun avaimia. En voi olla kertomatta tässä yhteydessä, että olen alkanut myös itse tehdä satukirjoja. Se liittyy juuri tähän: jos on olemassa kansanviisautta, jonka avulla on ongelmia ratkottu, lastenkasvatuksessa, ihmissuhteissa, parisuhteessa, pelkojen voittamista jne., niin se viisaus on varmasti ollut tarinoiden muodossa. Sitä on välitetty kertomuksilla. Ne kertomukset ovat voineet olla joko suoria kertomuksia tai sitten oppi on piilotettu johonkin eläinsatuun tai vastaavaan. Jos katsoo lyhytterapeuttista kirjallisuutta, niin yksi syy miksi niitä on aina niin kiehtovaa lukea on se, että sieltä löytyy niin ihania ratkaisutarinoita. Tarinoita, kertomuksia siitä, miten jotakin ihmistä on autettu tai mitä kertoja itse on keksinyt jossain hankalassa tilanteessa. Ratkaisutarinoiden ehtymätön aarrearkku pitäisi saada auki. Se on meidän kaikkien ratkeslaisten tehtävä. Itse olen alkanut kantaa korttakekoon tässä savotassa kirjoittamalla satukirjan. Ensimmäinen on jo kirjoitettu ja toinen on tulossa. Ratkaisutarinoiden kuunteleminen (kertomisen ohella) on tietysti oma taitonsa. Niitähän ei pidä kuunnella niin, että miksi tuo ei toimi minun tapauksessani, vaan niin, että mitähän tuosta ottaisin käyttööni sellaista, joka toimisi minunkin tapauksessani. Eikä ratkaisutarina ole ratkaisu, vaan se on inspiraatio, joka auttaa sinua löytämään omat ratkaisusi, löytämään sinulle soveltuvat keinot. Tässä puhutaan nyt tietyllä tavalla kulttuurin muuttamisesta. Meillähän on ollut pitkä perinne siinä, että kaikki saavat kertoa toisilleen epäonnistumisen tarinoita. Sen kertomisesta on tehty hyväksyttyä, jos sinulla on ollut raskasta ja vaikeata eivätkä hommat toimi, ja sen miten huonosti sinulla menee ja kuinka raskasta työ on. Kulttuurin muutos ratkaisutarinointiin Tv-ohjelmanikin pyrkii olemaan tällainen ratkaisutarinoiden kertomisfoorumi ja haluaa jotenkin näyttää, että kaikenlaisista ongelmista ja asioista löytyy ratkaisutarinoita. Ennen kaikkea, että ihmiset innostuisivat kertomaan niitä toinen toisilleen. Meillähän on olemassa sellainen perinne, että monista ongelmista puhutaan niin ongelmakeskeisesti, että ihmiset alkavat jo vältellä puhumasta niistä. Jos jo tapa, millä asioista puhutaan, on kauhean ongelmakeskeistä, niin mielenterveyden säilyttämiseksi lopetetaan kokonaan puhumaan siitä. Ongelmapuhe omalta osaltaan ylläpitää leimaantumista ja ongelmien häpeilyä. Jos sitä kulttuuria muutetaan, että onkin mielenkiintoista puhua ja jakaa kokemuksiaan vaikeuksistaankin, että se onkin jännittävää, siitä oppiikin jotain, saa ideoita ja muuta, niin miksei se houkuttaisi puhumaan ja purkaisi leimoja. Hyvä esimerkki tästä on tämä lastenkasvatus. Kun lapsilla on paljon ongelmia nykyään, paljon vaikeuksia koulussa ja kotona; huumeongelmia, rikollisuutta, väkivaltaisuutta jne. Siitä aiheesta sitten tietenkin puhutaan. Mutta jos joka kerta, kun ihmiset avaavat siitä aiheesta suunsa, jos se aina on sitä, että ongelmaa vain kauhistellaan, sen suuruutta nostetaan esiin, sen vakavuutta korostetaan ja sen syitä, juuria ja taustoja mietitään. Niin ei tällaista jaksa kauhean kauan seurata. Se on niin tylsää ja ahdistavaa. Jos ei sitten koskaan keskustella siitä, mitä sitten voisi tehdä. Mitä konsteja koulut, kodit, muut ihmiset ovat keksineet. Mutta tämä on isompi ongelma. Tämähän tarkoittaisi sitä, että myös tiedotusvälineetkin muuttaisivat tyylinsä. Tiedotusvälineethän eivät ole sillä tavalla perinteisesti olleet kiinnostuneet ratkaisuista, vaan ne ovat olleet kiinnos-

8 8 tuneempia ongelmista, koska ongelmat myyvät paremmin kuin ratkaisut. Sillä tavalla tämä tv-ohjelma, mitä olen ollut tekemässä, yrittää kantaa kortta kekoon, ettei aina tarvitsisi olla sitä tragedia-dramatiikkaa, vaan siinä voi olla myös tällainen positiivinen juttu mukana ja silti se voisi olla myös kiinnostavaa. Tosiasiahan on, että ihmiset, jotka tvohjelmia myyvät ja tuottavat, edellyttävät sitä, että ohjelmissa yms. pitäisi aina olla jokin jännite. Hyvän tvohjelman luonteeseen kuuluu, että siinä on jokin ristiriita, debatti, ikään kuin päästäisiin jotain riitaa kuuntelemaan ja katselemaan. Jos tällaista ristiriitaa ei ole, voidaan sellainen ohjelma kokea ikään kuin hymisteleväksi. Kirkkokuoro, joka laulaa jotakin positiivista kokemusta. Sitten tulee tämä kysymys, että tarvitseeko sen olla kaikkia kiinnostava? Voiko olla tv- ja radio-ohjelmia, joita ei ole edes tarkoitettukaan kaikille? Voimmeko luoda kulttuuria, jossa ns. psyykkisistä ongelmista puhutaan normaalisti eli kerrotaan toisillemme mikä minua on auttanut ja mikä sinua on vastaavassa tilanteessa auttanut. Samalla lailla kun keskustellaan koirien ongelmista. Koiranomistajat kohdatessaan toisensa koirapuistossa juttelevat vastaantulijan kanssa ja kysytään, mitä sä teit kun sun koiralla oli tämä ja tämä. Täytyy tulla keskustelukulttuuri, jossa ihmiset jakavat kokemuksiaan, antavat vinkkejä ja ideoita toisilleen. Ajatellaanpa noita tietokoneita, kun ne reistailevat koko ajan. Jos meillä ei olisi sellaista kulttuuria, jossa ihmiset koko ajan kertovat toisilleen vinkkejä ratkaisuista: paina sitä nappulaa, yritä sammuttaa se välillä, kokeile mennä sinne tiedostoon sitä toista kautta, jospa se auttaisi jne. Kauheasti ratkaisutarinoita, kokonainen arkisto. Sellaisia ratkaisutarinoita, joista on syntynyt kokonaisia uusia tietokoneohjelmia. Ajattele jos tietokoneesi ei toimisi kunnolla ja et voisi kenellekään kertoa siitä, koska se on hävettävää. Sinä kuulut sellaisiin. Sinulla olisi sitten oma henkilökohtainen tietokoneenkorjaaja, jonka luona kävisit viikottain puhumassa, mitä vikaa koneessa on ollut ja sitten tulisit sieltä ja yrittäisit taas saada konetta toimimaan. Tietenkin anoisimme Kelalta rahaa ensin, että saisimme käydä siellä tietokoneenkorjaajalla ja kun menisit sinne, sanoisi tämä korjaaja, että nyt pitäisi tulla käymään kaksi kertaa viikossa täällä. Emmä tarvitse kuin silloin tällöin vaan. Jaajaa, sanoo korjaaja, niin sinä ehkä luulet, mutta siellä voi olla ihan käyttöjärjestelmä tasolla erilaisia vikoja, kyllä tämä ongelma pitää hahmottaa koko laajudessaan ennen kuin voidaan sanoa toimiiko se varmasti vai ei. Kyllä ehdotan sellaista kolmen vuoden periodia tähän. Eli kyllä sen tv-ohjelman tarkoitus on luoda sellaista käsitystä, että nämä psyykkiset ongelmat ovat ihan samanlaisia ongelmia kuin nämä tietokoneongelmatkin ja niistä voi puhua ja kysellä. Tällaisen kulttuurin olemme luoneet, joka tukee leimaantumista. Sitten tulee tv-ohjelma, jota minä olen tehnyt ja näiden monien julkkisten kaapista tule-

9 9 minen kertomaan omista psyykkisistä ongelmistaan rikkomaan tätä tabua, vaikenemisen lakia. Tällainen trendi on tarpeellinen, jotta leimaantuminen mitätöityisi, tulisi tehottomaksi ja turhaksi. Stigmahan ei ole enää henkilökohtainen probleema, vaan se on koko yhteisön asia. nioittavasti ja ystävällisyyden merkeissä vai tehdäänkö niistä joitain pakkopaitoja, mihin heitä yritetään ahtaa. Ja jos ihmiset eivät suostu näihin yrityksiin, niin lyödäänkö silloin ihmisiä halolla päähän. Ainahan sellainen vaara on olemassa. Myös ratkaisuyritys voi pahentaa ongelmaa Kun lyhytterapian alalle tulee, niin ensimmäinen läksy, kuningasajatus, minkä oppii on tämä: myös ratkaisuyritys voi pahentaa ongelmaa. Mutta toisaalta, jos näin rupeat ajattelemaan, niin sinustahan tulee silloin itsekriittinen, oman alan kritisoija. Samahan se on, jos olisit juristi ja istuisit oikeudessa. Eikä se taida olla mahdoton ajatus, että voisit miettiä, että tämä oikeusjärjestelmä, jonka me olemme luoneet, saattaisi - etenkin nuorten kohdalla - jopa pahentaa enemmän sitä rikollisuutta kuin parantaa. Sellainen ajatus voi tulla, mutta en suosittele, sillä jos olet sisällä siinä järjestelmässä ja ajattelet saakutti, nyt ollaan luotu sellainen järjestelmä, joka palvelee rikollisuutta enemmän kuin parantaa sitä, niin ei sinulla kauhean hauskaa sen jälkeen enää ole. Mielestäni kuuluu asiaan, että kaikkia hallitsevia hoitokäytäntöjä tarkastellaan siitä näkökulmasta, voivatko nämä pahentaa itse hoidettavaa asiaa. Se on jokaisen ajattelevan ihmisen velvollisuus ja vastuu, vaikka myöhemmin osoittautuisi, että olisi väärässäkin kritiikissään. Avoimet kortit Ratkaisukeskeisyys on ollut näihin päiviin asti ns. vaihtoehtoliike, ja siksi on vaikeaa nähdä sitä kovin kriittisessä valossa. Se on vielä nuoruuden intoa puhkuva toisinajattelijoiden kehto. Sitä mukaan kun se alkaa järjestäytyä ja saada asemaa ja päätäntävaltaa ja muuta, niin sitä enemmän tuo kysymys muuttuu ajankohtaiseksi. Itse kun harrastan tätä paketointia ja paketithan ovat aina kaksiteräinen miekka: tavallaan ne on tehty paketeiksi sen takia, että ne olisi helppo omaksua ja käyttää ja kun ne on sitten kansiin kirjattu, niin silloinhan se vähentää joustavutta ja luovuutta helposti siinä työssä. Okei! Hyvä paketti on sellainen, että se pikemminkin lisää joustavuutta ja luovuutta kuin vie sitä. Aika näyttää sitten, mitä minunkin paketointityö tuo tullessaan. Käytettäänkö niitä sitten joustavasti, luovasti, kun- Ratkaisevaa on, tehdäänkö sitä ihmisille vai ihmisten kanssa. Voin sanoa, että yksi syy siihen, että olen alkanut paketteja kehittämään on tämä, että sen voi näyttää asiakkaalle ja asiakas voi jakaa sinun kanssasi ikään kuin sen menetelmän. Mielenterveysalallahan on muotia tällainen termi kuin transparenssi eli läpinäkyvyys. Se tarkoittaa sitä, että meillä olisi eettinen velvollisuus kertoa, mitä me ajattelemme ja mikä on taustana menetelmissämme, mihin ne perustuvat yms. Ennenhän tällaista ei ole ollut. Tämä on uutta muotia tämä, että pelattaisiin avoimin kortein, että se työkirja mitä käytetään, annetaan asiakkaalle, joka voi itse katsoa sieltä, millä tavalla tässä on tarkoitus nyt menetellä. Hinku palautteesta ja taikauskosta Kun olen ammattipaketoija niin minä ilahdun, kun joku sanoo, että sinun paketeistasi on ollut jotain apua. Jos vielä sananen unelmasta, niin toivon, että pystyisin kantamaan korteni kekoon kulttuurin muutokseen, jossa ei välttämättä ole näitä minun kehittämiä paketteja tai alkaisi ainakin tulla vastaavanlaisia paketteja muiltakin ja ihmiset kiinnostuisivat niistä. Tällainen ratkaisutarinoiden kertomisperinne tulisi ikään kuin uudestaan kulttuurin. Voidaan hypoteettisesti ajatella, että ratkaisutarinoiden kertominen on kansalta riistetty perinne, joka on professionalisoitu ja etäännytetty munkkilatinan taakse ja kyse on tämä oikeuden palauttamisesta takaisin kansalle. Minua motivoi myös se, että meidän alalla on hirveästi taikauskoa. Suoraan sanottuna koen joskus itseni jonkinlaiseksi (taika-)uskonpuhdistajaksi. Psykologian alalla on valtavasti erilaisia myyttejä ja uskomuksia, jotka ovat asiantuntijoilta tulleet ja jotka

10 10 Ymmärrän hyvin, että eri ihmisillä voi olla vähän erilaisia määrittelytapoja siitä, mitä ratkaisukeskeisyys on, enkä halua monopolisoida asiaa enkä sanoa että minulla on oikea tapa ajatella asiaa. Sanon vain sen, miten sen itse näen. Näen sen niin, että ratkaisukeskeisyys on nimenomaan tavoitteista lähtevää työskentelyä. Itse asiassa on usein tuntunutkin, että se sana ratkaisukeskeisyys on harhaanjohtava termi. Paljon oikeammin olisi sanoa, että se on tavoitelähtöistä, tavoitteiden edistämistyöskentelyä. Tavoitteita kohti kulkemista. Kun katsoo, mitä tahansa meidän työkirjaa, joita alkaa olla jo kymmenkunta erilaista, niin niissä on kaikissa aina sama rakenne: alussa neuvotellaan ihmisten kanssa tavoite. Perinteisessä terveyden- tai mielenterveyshuollossa se tavoite on se asiantuntijan määrittely, diagnoosi. Sitten hän sanoo, että tämä on sinun tavoite ja voi lyödä sinua halolla päähän saadakseen sinut ymmärovat sitten levinneet kansaan ja on ajateltu, että niin se asia sitten varmaan on. Kaikki nämä uskomukset, jotka ovat vuosien varrella syntyneet tähän psykologisen ajattelun pohjakerrostumaan, eivät välttämättä ole hyödyllisiä. Yksi on uskomus lapsuuden kokemusten kohtalokkaasta merkityksestä ihmisen elämälle, ihmisen psykologiselle kehitykselle. Se on myytti, jota olen yrittänyt kirjassani Ei ole koskaan liian myöhäistä saada onnellinen lapsuus romuttaa omalta osaltani. Sitä tehdessä huomasin, että sitä ovat tehneet muutkin omista näkökulmistaan ja tavoillaan. Tämä lapsuuden determinismin kaataminen on ollut viimeisenä vuosikymmenenä aika populaari aihe. Sekin on sellainen vahva myytti, että jos sitä pyrkii kritisoimaan ja kyseenalaistamaan, niin voi kyllä saada nenilleen ja aika pahasti. Ratkaisukeskeisyyden tulevaisuus? Minulla on sellainen kuvitelma, että vertaus vihreään liikkeeseen on osuva tähän asiaan. Ratkaisukeskeisyys voi jopa kadota maailman kartalta aika pian. Siinä on niin paljon hyviä ideoita, jotka ovat käyttökelpoisia laajemminkin. Kun vihreäliike teki poliittisen ohjelman, joka korosti luonnonsuojelua, niin hyvin äkkiä ne ajatukset tulivat muidenkin poliittisten puolueiden ohjelmiin. Samalla lailla arvelen ratkaisukeskeisyydellekin käyvän. Esim. jotkut puoluetoimistot ovat jo omassa sisäisessä työyhteisön kehittämisessä käyttäneetkin ratkaisukeskeisiä ajatuksia. Mutta siitä on ehkä matkaa siihen, miten puolueiden sisällä tai puolueiden välillä voitaisiin soveltaa ratkaisukeskeisiä ideoita. Kaikkein kiehtovimpia ajatuksia on se, että nyt ollaan onnistuttu löytämään keinoja, joiden avulla me voimme viedä ratkaisukeskeistä ajattelua johtamiseen, tiimityöhön, kouluihin, luokkiin ja ihmisyhteisöihin, joissa ihmisten pitää toimia keskenään. Eräs tuttavani siirtyi tietokonealan yritykseen esimieheksi. Kysyin häneltä ketkä ovat sinun pahimpia kilpailijoitasi? Hän vastasi pilke silmäkulmassa: ei minulla ole kilpailijoita, vain yhteistyökumppaneita! Niin mekin yritämme ajatella tässä terapiamaailmassa, ettei olisi kilpailijoita, vaan yhteistyökumppaneita, joiden kanssa tehdään erilailla ja tavoin yhteistyötä. Tämä ajattelu olisi periaatteessa sovellettavissa poliittiseenkin työhön, joka tähän asti on perustunut jonkinlaiseen kilpailuideaan. Olisin aikoinani toivonut, että tämä ratkaisukeskeisyys olisi tavallaan sytyttänyt vihreänliikkeen huomaamaan, että meillähän on tämän alan asiantuntijoita maassamme satoja, jotka enemmän tai vähemmän käyttävät tätä menetelmää, ajattelutapaa työs- sään ja jotka voisivat antaa hyvinkin vinkkejä siitä, miten terveydenhuoltoa, sosiaalityötä ja muutenkin poliittista päätöksentekoa voitaisiin kehittää yhteistyöhakuisempaan suuntaan. Eihän se ole niin, että yksi hiekkalaatikko kasvaisi keskelle ja pyrkisi sysäämään syrjään ne muut hiekkalaatikot, vaan että tämän uuden hiekkalaatikon lelut tulisivat käyttöön muillekin hiekkalaatikoille ja silloin tätä uutta hiekkalaatikkoa ei välttämättä tarvittaisikaan. Se on silloin tehnyt tehtävänsä. Se on levittänyt ne meeminsä sinne meemipooliin; maailma on tehnyt tehtävänsä! Mitä Se on? Jos haluaa määritellä ratkaisukeskeisyyden, voi sanoa, että se on terveyden edistämisen metodologia, sen avulla edistetään terveyttä tai vahvistetaan hyvinvointia. Se on kauhean looginen ja järkevä tapa. Itseasiassa se on sellainen tapa, minkä kuka tahansa keksisi, jos reunaehdoiksi annetaan: keksi menetelmä, jonka avulla ei analysoida ongelmia, vaan vahvistetaan esimerkiksi ihmisten terveyttä. Sama on käytössä esimerkiksi kehonrakennuksessa. Et sinä istu analysoimassa, miksi sinulla on joku lihas niin heikko, vaan mietit kuinka vahvaksi sen haluat ja kehität ohjelman, millä siihen tavoitteeseesi pääset. Onhan meillä ratkaisukeskeisyyttä käytössä kulttuurissamme siellä sun täällä. Varsinkin urheilumaailmassa ja liike-elämässä koko ajan käytetään paljon ratkaisukeskeistä ajattelua, vaikkei sitä sillä nimellä kutsutakaan. Määritelmä voisi olla: myönteisten ilmiöiden edistämisteknologia, toivottujen käyttäytymispiirteiden, ilmiöiden, tunnetilojen, vuorovaikutussuhteiden, ympäristöjen tutkimista, määrittelemistä ja edistämistä. Sitä on ratkaisukeskeisyys.

11 11 tämään tavoitteesi. Ratkaisukeskeisyydessäkin voi tietysti tapahtua työtapaturmia, niin että ihmiset innostuvat tuputtelemaan niitä omia tavoitteitaan ihmisille. Se on inhimillistä. Me kaikki saatamme sortua siihen. Mutta se tärkeä idea ratkaisukeskeisyydessä on, että sen tavoitteen asettaa se asianomainen itse. Loppu onkin sitten sitä, miten sitä ihmistä autetaan, kannustetaan ja rohkaistaan ja innostetaan siihen, että hän jaksaa sitä tavoitetta kohti mennä. Ratkaisukeskeisyydessä on muutamia erittäin kelvollisia konsteja siihen, miten ihmistä autetaan jaksamaan hänen pyrkiessään kohti tavoitetta. Tietenkin se ensimmäinen konsti on jo se, että ihminen pääsee itse olemme siirtyneet tähän on se, että olemme halunneet levittää näitä ideoita suuremmalle yleisölle. Sinun ei tarvitsisi opiskella filosofiaa tai jotain elämänasennetta, sinun ei tarvitse omaksua jotakin tiettyä tapaa ajatella tai suhtautua tai löytää itsestäsi luovaa lyhytterapeuttia, vaan sinä voit lähteä ihan vain käsityöläisenä tekemään. Sitten kokeilet ja katsot ja jos on työkirja käytössäsi, etenet sen mukaan ja jos se toimii sinun asiakkaasi kanssa ja huomaat, että tämä toimi hyvin, niin silloin sinua ei tarvitse mihinkään malliin aivopestä, vaan sinä vain toteat, että tämä toimii, otanpa tämän käyttööni. Muistan kun Tapani meni tahollaan opiskelemaan judoa ja minä opiskelin karatea. Molemmat sitten Ratkaisukeskeisyys kyseenalaistaa kulttuurillemme tutun väitteen: kärsimysten kautta voittoon sitä tavoitetta asettamaan ja luomaan! Yksinkertaisin ja nerokkain idea on se vanha idea siitä, että autetaan ihmistä ymmärtämään, että hän on jo sillä tiellä. Ettei se olekaan valtava vuori, jonka juurella hän vasta on ja siitä pitäisi lähteä kapuamaan. Konkreettisilla asioilla luodaan mielikuva siitä, että hän on jo yllättävän pitkällä siinä prosessissa kohti tavoitetta. Nämä on näitä hyödyllisiä tekniikoita, joita tämä ratkaisukeskeisyys on meille opettanut ja joiden avulla voimme luoda asiakkaalle sitä tunnetta, että hän jaksaa työstää tavoitetta kohti. Tässä tämä minun tapani ajatella asiaa. Oppimisen vallankumous Olemme Tapani Aholan kanssa olleet sellaisen ambivalenssin kanssa tekemisissä, jota voisi sanoa luovuus vs. struktuuri. Ollaanko hersyviä, ideoidaan vapaasti, ollaanko kekseliäitä, luovia vai pyritäänkö pitämään yllä tiettyä selkeätä mallia, jonka mukaan työskennellään. Nyt kaikki tämä työskentely näiden työkirjojen kanssa on ollut voimakas heilahdus siihen struktuurin suuntaan. Voi jopa sanoa näin, onko se sitten taantumista vai kehitystä, en osaa itsekään sitä sanoa, että olen varmasti uhrannut luovuuttani tälle struktuurin alttarille. Nyt sitten aika näyttää, oliko se viisas ratkaisu vai ei. Brainstrom -tyyppinen ideahautomo, jota olemme myös harrastaneet aikaisemmin paljon, on alkanut korvaantua struktuurin luomisella. Tässä on tietenkin monta näkökulmaa asiaan. Yksi keskeinen syy siihen, miksi me kiinnostuimme zen-buddhalaisuuden opeista. Ei meille siellä näitä opetettu, ne ovat sisäänrakentuneina niihin kaavoihin ja malleihin. Me opiskelimme vain taistelu- ja itsepuolustustaitoja, mutta rivienvälissä opimme samalla paljonkin itämaista filosofiaa ja kiinnostuimme samalla niiden taustalla olevista aatteista. Tässä työkirja jutussa on vähän sama asia. Kun olet käyttänyt sitä struktuuria muutaman kerran, et voi olla omaksumatta jotakin siitä filosofiasta, joka on sen struktuurin takana. Se on vähän samaa kuin jos opiskelisit tanssimaan vaikka salsaa. Ethän sinä voi sille mitään, että tanssin mukana sinä saat palasen kulttuuria, menttaletiteettia, palasen siihen tanssiin liittyvää elämänfilosofiaa. Näin se on myös tietyissä terapiamenetelmissä ja työtavoissa. Menetelmää oppiessa opit myös menetelmiin liittyviä arvoja yms. Mekin olemme tehneet niin, että olemme alkaneet katsoa tätä ratkaisukeskeistä työskentelyä näiden omien työkirjojen ja mallien kautta ja keksitty kutsua tätä ajattelua uudella nimellä: ratkaisukeskeinen pedagogiikka. Näihin työskentelytapoihin liittyy radikaaleja, vallankumouksellisia näkemyksiä siitä, miten ihmiset oppivat asioita. Viimeisessä työkirjassamme (Reteaming Experience) toteamme, että saat ratkaisukeskeisyydestä elämyksiä ja jo niistä oppii riippumatta siitä, saavutatko tavoitteesi vai et. Itseasiassa tavoitteet eivät ole keskeistä, vaan niitä kohti pyrkiessäsi opit sellaisia tapoja, jotka tuottavat sinulle hienoja oppimiskokemuksia.

12 12 Tom Erik Arnkil ja Esa Eriksson Moniäänisyys verkostoivassa yhteistyössä Esittelemme tässä artikkelissa menetelmiä, joilla voi saada selkeyttä hankaliin moniongelmatilanteisiin. Aineistonamme ovat Stakesin Palmukeprojektissa ( ) tehdyt kokeilut Hämeenlinnassa ja Raisiossa. Työn tavoitteena oli kehittää voimavarakeskeisiä menetelmiä, verkostosuuntautunutta työotetta ja ylisektorisia palvelurakenteita. Asiakastyön laatua pyrittiin edistämään kehittämällä asiakkaita ja heidän läheisiään kunnioittavien vuoropuheluiden metodeja sekä heidän resurssejaan tukevia työkäytäntöjä. Moniongelmaisuus monen työntekijän ongelmana Moniongelmatapaukset ovat väistämättä moniasiakkuustapauksia. Laaja-alaisissa pulmissa kansalaisen on haettava palvelunsa usealta erikoistuneelta ammattilaiselta. Moniasiakkuustilanteet ovat käytännössä myös monineuvottelutapauksia. Pitää olla yhteydessä usealle taholle, sopia palavereita, neuvotella usean tahon kanssa. Joskus yhteystyö sujuu jouhevasti, toisinaan se on hankalampaa. Lasten riskitilanteissa moniasiakkuutta syntyy erityisen herkästi. Moniammatillisiin palavereihin liittyy moniongelmatapauksissa usein melkoisia latauksia. Ei ole tavatonta, että viranomaisten keskinäinen vuorovaikutus muistuttaa läheisesti perheiden vuorovaikutusta, johon ammattiauttajat ovat kosketuksissa. Kun työntekijät ovat tekemisissä sellaisten vaikeiden prosessien kuten lastensuojelun tai syrjäytymiskysymysten kanssa (jotka sisältävät aina eri näkökulmia ja monesti vastakkaisia ajatuksia siitä, mitä pitäisi tehdä), keskustelut pyrkivät jo sinällään toistamaan iso-

13 13 morfisesti (samanrakenteisesti) niitä kehityskulkuja ja rakenteita, joita käsitellään. Perhekuviot ja viranomaiskuviot samankaltaistuvat. Pulmallinen vuorovaikutus pyrkii valloittamaan neuvottelutilanteetkin. Schartzman ja Kneifel (1985) kuvaavat lasten riskitilanteiden kahta perusmallia ja niihin liittyvää ammattiauttajien vuorovaikutusta: (1) Jos lapsen huolenpito on perheessä hajallaan, nähdään usein hajaantuvia viranomaisverkostoja. Lapsi saattaa olla tilanteessa, jossa lähipiirin aikuisista kukaan ei ota turvallista vastuuta; lapsi joutuu ylimitoitettujen itsenäistymistehtävien eteen ja ottamaan itse huolenpitovastuuta jopa aikuisista. Hän saattaa olla alati vaihtuvien liittoutumien ja syyttelykuvioiden ristivedossa. Kadun imu on kova, kodin vähäinen. Tällaisissa tilanteissa viranomaisten keskuudessa esiintyy vuorovaikutusta, jossa mistään ei oikein löydy vastuunkantajaa eikä ole yhteistä suunnitelmaa. Kukin yrittää tahollaan ja on tyytymätön siihen, mitä muut tekevät. Johtajuus tuntuu olevan hukassa niin perheessä kuin viranomaisverkostossakin. (2) Toinen lasten riskitilanteiden äärimuoto on päinvastainen. Perhe on niin tiivis, ettei lapselle jää juuri lainkaan tilaa itsenäistyä. Kaikki seuraavat toistensa liikkeitä. Kodin imu on vahva, ulkomaailma pelottaa. Tällaisissa kuvioissa viranomaisten keskuudessa ilmenee saarekkeisuutta ja hyvin kiinteitä tiimejä. On eristäytyviä työryhmiä, jotka miltein omivat ko. perheet ja kokevat, että muut eivät oikein ymmärrä tilannetta, ovat liian kovakouraisia tai muuten pelottavia. Pelkistys on tietysti aina yksinkertaistus, mutta havaintojemme mukaan hajanaisia viranomaiskuvioita tavataan enemmän asosiaalisesti oirehtivien lasten kohdalla ja sulkeutuvia ja saarekkeisia taas enemmän sisäänpäin oirehtivien lasten kohdalla. Asiakkaiden ja viranomaisverkostojen samankaltaistuminen on tietysti hyvin luontevaa ja pohjimmiltaan myönteinen ilmiö: tunteet tarttuvat. Emotionaalinen samaistuminen on mitä keskeisin ymmärtämisen lähde. Ilman empatiaa ei ole kuulluksitulon kokemusta. Jos kuitenkin mennään tyystin mukaan, menetetään mahdollisuksia toimia toisin. (Paniikissa olevaa ei voi auttaa menemällä itse paniikkiin.) Ammattiauttamisessa lienee keskeistä sekä mennä mukaan ja toimia sopivasti toisin. Asiakastyössä kohdatut vuorovaikutuskuviot tulevat ymmärtävän samaistumisen kautta sisään moniammatilliseen yhteistyöhön. Eräitä yhteistyön ydinkysymyksiä (psykososiaalisessa työssä) onkin: Miten toimia niin, että yhteistyö ei ole samaa mylläkkää kuin mitä yritetään selkiyttää? Mitä tehdä, kun useat eri spesialistit ovat tekemisissä samojen asiakkaiden tai asioiden kanssa eikä heillä ole yhteistä kieltä tai yhteistä näkemystä tilanteesta? Esitämme seuraavassa metodisen tiivistyksen parista verkostoituneiden tilanteiden selkiytymispalaverista. Kuvaamme ensin neuvonpitoa, jossa on paikalla vain viranomaisia. Sen jälkeen esittelemme vuoropuhelua, jossa perhekin on mukana. Dialogit moniammatillisessa kohtaamisessa Paikalla on viranomaisia eri toimipisteistä. He ovat kytkeytyneet erään perheen auttamiseen. Läsnä on ammattilaisia äitiys- ja lastenneuvolasta kouluun, sosiaalitoimistosta psykiatriseen sairaalaan, toistakymmentä ihmistä. Palaverin on kutsunut koolle sosiaalityöyksikkö, joka toivoo selkeyttä viranomaisten keskinäiseen toimintaan. Samaa toivovat muutkin. Täysin tyytyväisiä osapuolia ei ole. Perheelle on kerrottu neuvonpidosta ja luvattu viestittää, mitä siellä puhuttiin. Me (Esa ja Tomi) olemme paikalla konsultteina Palmuke-projektin merkeissä. Meidän tehtävänämme konsultteina on (vain) organisoida keskustelua tietenkin ihmisten suostumuksella. Esitämme läsnäolijoille kolme kysymystä. Siinä kaikki. Keskustelurakenteessa a) puhuminen ja kuuntelu erotetaan toisistaan; b) kukin puhuu vain omasta toiminnastaan ja ennakoi tekojensa seurauksia; c) minkäänlaista yhteistä ongelmamääritystä ei tavoitella. Mitä tapahtuisi, jos ette tekisi mitään? Ensimmäiseksi kysymme: Mitä (tässä tapauksessa) tapahtuisi, jos viranomaiset eivät tekisi mitään? Kukin tapaustyöskentelyyn kytkeytyneistä pohtii vuorollaan ääneen, toisten kuunnellessa. Kukin voi käyttää edellisten pohdintoja omien aineksina. Pohdintoja ei kommentoida. Kysymyksessä on siis sananmukaisesti vuoropuhelu. Suora kommentointi merkitsee yritystä hallita keskustelutilannetta ja toisten tulkintoja. Poistamalla välitön kommentointi osanottajat vapautetaan tilanteenhallinnan tehtävistä ja tehdään enemmän tilaa vaikutelmille. Autamme apukysymyksillä: ( Jos ette tekisi mitään,) ketkä reagoivat ja miten? Keiden puoleen perheenjäsenet kääntyisivät? Tulisiko vetoomuksia? Kenelle? Kuka olisi erityisen huolissaan/ilahtunut? Ensimmäisellä kysymyksellä (jos viranomaiset eivät tekisi mitään) kartoitetaan mm. (a) käsityksiä tilanteen kehityspiirteistä ja mahdollisesta huolestuttavuudesta, (b) muuta kuin ammattiverkostoa ts. luomuverkoston mahdollisia voimavaroja ja (c) näkemyksiä ketkä näyttäisivät olevan erityisen hyvässä tuen positiossa.

14 14 Tämä kysymys asettaa ammattilaiset eräällä tavalla samalla viivalle: kaikki ovat arvailemassa, tekemässä ääneen ajatuskokeita. Kukaanhan ei tiedä varmasti mitä tapahtuisi, jos mitään ei tehtäisi. Kukin voi kuitenkin käyttää ennakointeihinsa kaiken juuri tuon perheen kanssa kokemansa, sen mitä ammatissaan on tuonkaltaisista asioista yleisemmin oppinut ja senkin mitä teoreettisesta erityistiedostaan arvailuun hyödyntää. Jos ihminen ennakoi aktiivisesti esimerkiksi sanoen itselleen: Jos teen näin, noin tulee tapahtumaan - ja muut toimijat a, b ja c reagoivat noin ja noin, hänellä on mahdollisuus kokeilla aktiivisesti. Elämä on kokeilemista joka tapauksessa, ja ihminen ennakoi kaiken aikaa. Ennakointi tarkoittaa sitä, että tehdään intuitiivisesti ajatuskokeita siitä, mitä tapahtuisi, jos teen tämän, tuon tai jotain muuta tai ellen tee mitään. Jos tämä tehdään edes hieman tietoisemmin kuin rutiineissa, ennakoijalla on on tilaisuus punnita tilannetta ajatuskokeina. Näin toiminnot tehdään tietoisemmiksi, refleksiivisemmiksi ja dialogisimmiksi. Tämä kaikki on kokemuksemme mukaan toisille kiinnostavaa. Käy hyvin havainnollisesti ilmi, että asiaan liittyy monta näkökulmaa ja tulkintaa. Toisten tulkinnan ovat maastoa, johon itse kunkin on juuri kyseisessä tapauksessa sovitettava omat tekonsa ja tulkintansa. Kenelläkään ei ole hallintaa tulkintojen kokonaisuuteen. Moniäänisyys alkaa kiinnostaa oman toiminnan voimavarana, oman toimintamaaston kartoituksena. Kun ennakoidaan dialogisessa asetelmassa, jokainen voi saada tietoa toisten ennakoinneista ja tällä tavoin saavuttaa erittäin tärkeää tietoa niistä suhteista ja tulkintaverkostoista, joissa toimii. Muiden ennakointien kuuleminen puolestaan on hyvin hedelmällistä omille ajatuskokeille. Uudenlainen asiantuntijuus kysyy refleksiivisiä valmiuksia täytyy nähdä asioiden monimutkaisuus jamuotoisuus sekä kyetä asettamaan itsensä monitoimijaisiin tilanteisiin. Lisäksi on hyvä tiedostaa, ettei suora kontrolli ole kenellekään mahdollista. Tarvitaan itse asiassa asiantuntemuksen neuvottelemista niissä yhteyksissä, joissa sitä käytetään. Asiantuntemus saa siis käyttönsä suhteissa ja juuri noissa suhteissa ratkaisut on neuvoteltava. Yksipuolinen ratkaisujen sanelu käy laatuun yhä harvemmin. Niinpä asiantuntemus ilmaantuu pikemminkin henkilöiden väliin kuin yhdenkään ekspertin sisään samaan tapaan kuin asioiden tulkinnat ja merkitykset muodostuvat ihmisten vuorovaikutuksessa, merkityksiä neuvotellen. Refleksiivinen asiantuntijuus edellyttää kykyä asettaa itsensä yhteyksiin, joissa kaikki heijastuu takaisin, ennemmin tai myöhemmin, tavalla tai toisella, ja joissa kenelläkään ei ole suoraviivaista hallintaa ympäristöön nähden, olkoon se sitten fyysinen tai suhteita koskeva. Käsityksemme mukaan tuollainen ammattitaito sisältää vahvasti tietoisen ennakoinnin ja joustavan uudelleen orientoitumisen elementtejä. Tällöin laaja-alaista ja monipuolista näkemystä haetaan moniäänisyydestä ja näkökulmaisuudesta hallitsematta yksin (monologisesti) kokonaisuutta. Mitä sinä voisit tehdä ja mitä siitä seuraisi? Kakkos-ja kolmoskysymyksemme liittyvät yhteen. Kysymme jokaiselta vuorotellen, toisten kuullen: Mitä nyt kannattaisi tehdä ja mitä juuri sinä voisit tehdä? ja Jos teet niin, mitä arvioit tapahtuvan? Voimme jälleen lisätä apukysymyksiä: Millaiseen yleissuuntaan kannattaisi ehkä edetä? Kuka reagoisi ja miten, jos tekisit niin? Millaisia seurauksia tukiyrityksilläsi olisi luomuverkostossa, viranomaisverkostossa? Kukin pohtii siis ääneen omia toimintamahdollisuuksiaan ja tekojensa mahdollisia seuraamuksia. Ykköskysymyksen yhteydessä hahmottuu se konteksti (viranomais- ja luomuverkosto), jossa perheen/lapsen problematiikka elää. Kakkos- ja kolmoskysymysten yhteydessä ammattilainen pääsee pohtimaan mikä olisi sellainen hänen tehtävissään oleva teko, jonka ennakoidut seuraukset olisivat (verkostot huomioon ottaen) lapsen/perheen kannalta suotuisat. Moniammatillinen yhteistyö hankaloituu, jos yritetään määritellä mitä toisten pitäisi tehdä tai ajatella. Kullakin on omat perustehtävänsä ja senhetkinen työtilanteensa. Kullakin on myös juuri kyseisen perheen kanssa aivan omanlaisensa kontakti, jota kukaan ulkopuolinen ei voi tuntea sisältäkäsin. Siksi mielestämme kannattaa puhua ensisijaisesti itsestä ja kuunnella, mitä muut puhuvat itsestään asetellen itseään verkostokokonaisuuteen. Kokemuksemme on, että kun näkökulmat poikkeavat tai törmäävät toisiinsa, kannattaa lisätä subjektiivisuutta. Moniammatillinen yhteistyö hankaloituu myös, jos yritetään tavoittaa yhteinen ongelmamäärittely. Yhteistä ongelmaa ei lopulta ole. Kullakin on omansa vaikka pulmat liittyvätkin toisiinsa ja tavallaan tuotavat toisiaan. Moniammatillisen yhteistyön vaikeuksien ja epäselvyyksien keskeinen lähde on se, että osapuolet pyrkivät objektiiviseen lintuperspektiivistä tehtyyn ongelmanmäärittelyyn. Koska kenelläkään ei ole sellaista perspektiiviä (jokainen voi ainoastaan nähdä ja tulkita asioita myöskin ns. kovia faktoja subjektiivisesta näkökulmasta), kaikki yritykset määritellä tilanne oman näkökulman ylä-

15 15 puolelta tuottavat sekaannusta ja myös vastarintaa toisten taholta. Erityisesti jos joku väittää tietävänsä, mitä muut ajattelevat tai miten heidän pitäisi ajatella, vastustus on melko varmaa. Jos huoltaja juo ja lapsi lintsaa koulusta, opettaja opettaa ja sosiaalityöntekijä vetoaa lapsen etuun, niin jokaisella on oma ongelmansa. Huoltaja ehkä ratkoo seurustelun ja vastuunkannon yhtälöä, lapsi koettaa olla lojaali kotona, kadulla ja koulussa, opettaja yrittää tavoittaa yhtä kolmestakymmenestä oppilaastaan ja sosiaalityöntekijä koettaa annostella kontrollia tukiyritelmiinsä. Asiakkaat eivät tee ammattityötä eivätkä ammattilaiset elä asiakkaiden arkea, vaikka koettaisivatkin tehdä työnsä mahdollisimman laadukkaasti. Jos ongelmat olisivat yhteisiä, niitä voitaisiin vaihtaa keskenään. Mielestämme kannattaa rohkaista pohdintoja oman pulman ratkaisuista verkostokontekstissa so. toisten tulkinnat ja toimet huomioon ottaen. Tämä on ollut meille keskeisimpiä Palmuke-prosessin opetuksia. Aiemmin otaksuimme, että on yhteisiä ongelmia, joita pitäisi yrittää määritellä. Palmuke-kokeilussa viranomaisten moniammatilliset pohdinnat sisälsivät vain nuo edellä esitetyt kolme kysymystä vuoropuheluina. Lopuksi vain tarkistettiin, että on jonkinlainen yhteinen käsitys siitä, mitä kukin tekee seuraavaksi ja tekevätkö jotkut jotain yhdessä. Ulkoinen asetelma ja sisäiset dialogit On olennaista, että osanottajat kuuntelevat ja saavat vaikutelmia, joita he voivat reflektoida omissa sisäisissä dialogeissaan. Ihmiset ovat kertoneet, että toisia kuunnellessa tulee mieleen kokonainen ryöppy kommentteja tai tarkennuksia mutta kun malttaa kuunnella pitemmälle, toisen ajatuksista ilmenee lisää. Kommentointi on usein monologinen yritys hallita dialogien kulkua ja siksi kommentti pyrkii keskeyttämään sisäiset dialogit. Kommenteista pidättäytyminen ruokkii uteliaisuutta: on informatiivista kuulla toisten ennakointeja. Tästä syystä puhuminen ja kuunteleminen on erotettu toisistaan. Keskeytyksiä ja kommentteja ei sallita, jotta saataisiin luotua mahdollisimman paljon tilaa moniäänisille sisäisille dialogeille. Kuunteleminen on aktiivinen tapahtuma. Kuulemaansa ei noin vain liitä aikaisempiin ajatuksiin taikka hylkää. Kuultua suhteutetaan sisäisessä dialogissa myötä- ja vastaväittein katsomusjärjestelmään. Jos yrittää hallita keskustelutilannetta, sisäiselle dialogille ei tahdo jäädä tilaa. Pyrimme sisäisen dialogin kannalta suotuisaan ulkoisen dialogin asetelmaan. Tällaiseen työskentelyyn olemme saaneet paljon vaikutteita Tom Andersenin töistä ja Jaakko Seikkulan kirjoituksista. Perhe mukana Seuraavassa esitetään perusrakenne sellaisille dialogeille, jossa on mukana perhe, heidän läheisiään ja tilanteeseen kytkeytyneitä ammattiauttajia. Yhä useammin sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaiset ajattelevat, että asiakkaat/potilaat, perheet voisivat hyvin olla mukana neuvonpidossa. Koetaan jopa että muu on selän takana puhumista. Mikä muuttuu, jos perhe on mukana? Käykö sama keskustelun rakenne kuin edellä? Mielestämme ei. Perheiden/asiakkaiden läsnäollessa on huomioitava, että keskustelu on aina suoraa interventiota. On kerrottu palavereista, joihin asiakaslähtöisyyden nimissä on kutsuttu asiakas mukaan, mutta toimittu niin kuin häntä ei olisikaan. Asiakas on poistunut vähemmän kuntoutuneena kuin palaveriin tullessaan. Perheiden kanssa on mielestämme keskeistä toimia niin, että perheenjäsenet ja ammattilaiset poistuvat toiveikkaampina kuin tulivat. Ratkaisukeskeisistä kysymyksistä saadaan toiveikkuuden voimistamiseen hyviä aineksia. Haastattelun lähtökohtana on tulevaisuus, ei nykyisyys. Tulevaisuus hahmotetaan tyydyttäväksi, jolloin keskeiset ongelmat ovat saaneet ratkaisunsa. Nykyisiä huolia ja pulmia lähestytään retrospektiivisesti. Tällöin mahdolliset ratkaisut hallitsevat tulevaisuuskuvaa, sen sijaan että nykyiset ongelmat varjostaisivat sitä. Toiveikkuuden tavoittelun ei kuitenkaan tulisi sulkea pois keskustelua huolista. Olemme huomanneet, että jos ne sivuutetaan, ne palaavat takaovesta niistä puhutaan takanapäin avoimen dialogin sijasta. Kutsumme ennakoinnin, dialogien ja ratkaisukeskeisyyden yhdistävää menetelmäämme tulevaisuuden muisteluksi. Ratkaisukeskeinen muunnelma Paikalla on perhe ja joukko auttamiseen kytkeytyneitä viranomaisia. Kokoonkutsuja on ollut joku ammattiauttaja tietenkin yhteistyössä perheen kanssa. Perhe on valinnut itse, keitä on halunnut paikalle ja heitä on rohkaistu tuomaan mukanaan myös ystäviään ja muita luottohenkilöitään. Me olemme läsnä konsulteina koettamassa järjestää sisäisille dialogeille otollista asetelmaa. Kestustelijat järjestetään samassa huoneessa pöytäkuntiin. Toisen pöydän ääreen menee perhe ja toinen konsulteista. Toisen ympärille asettuvat ammattiauttajat ja toinen konsultti.

16 16 Viranomaispohdinnan kysymykset: 1. Mitä tapahtuisi, jos viranomaiset eivät tekisi mitään? - Ketkä reagoivat ja miten? - Keiden puoleen käännyttäisiin? - Esitettäisiinkö vetoomuksia; millaisia? - Millaista tukea asianosaiset saisivat ja mistä? 2. Mitä kannattaisi tehdä ja mitä Sinä voisit tehdä? - Millaiseen suuntaan kannattaisi mennä? - Mitä tueksi tarkoitettua juuri Sinä voit tehdä? 3. Mitä arvioit tapahtuvan, jos teet (yllä pohtimasi)? - Ketkä reagoivat ja miten? Kysymykset perheen kanssa: 1. Perheen kanssa eläydytään hyvään tulevaisuuteen: Vuosi on kulunut hyvin. Miten asiat ovat nyt? Mitä itse teitte? Mistä / keiltä saitte tukea; millaista? Olitteko jostain huolissanne (silloin vuosi sitten) / mikä sai huolenne vähenemään? 2. Viranomaisten kanssa (hyvään vuoteen eläytyen): Perheellä menee nyt paremmin; mitä teitte hyvän vuoden tueksi? Olitteko jostain huolissanne (silloin vuosi sitten) / mikä sai huolenne vähenemään? 3. Yhteenveto: Onko perheen suunnitelma hyvästä vuodesta ymmärretty oikein? Onko viranomaisten tukisuunnitelma ymmärretty oikein? Katsotteko kukin voivanne olla mukana /vetäytyä em. tavalla? Pohdinta alkaa liittymiskeskustelun jälkeen siten, että perhepöydässä oleva konsultti pyytää perheen jäseniä eläytymään tulevaisuuteen, vuoden päähän. On kulunut vuosi. Perheenne tilanne on nyt hyvä. Millainen se on? Konsultti auttaa eläytymistä erilaisin konkreettisin apukysymyksin: Petterihän on nyt seitsemän ja on koulussa. Miten koulun aloittaminen meni? Tuliko kavereita? Onko kivaa? Miten työ sujuu, entä asuminen? Ja niin edelleen. Kokemuksemme mukaan perheen jäsenet eläytyvät yleensä ihan mielellään (helpommin kuin viranomaiset). Ongelman määrittelyä ei tehdä. Viranomaiset kuulevat perheen jäsenten pohdinnat siis heidän toiveensa hyvästä vuodesta. Kommentteja ei sallita. Perheenjäseniäkin pyydetään kuuntelemaan toisiaan. Kuultuaan kuvaukset hyvästä tulevaisuudesta konsultti kysyy perheenjäseniltä: Kun asiat ovat siis nyt (kuviteltuna päivänä vuoden kuluttua) näin, niin mitä olette tehneet? Olette ehkä saaneet vuoden aikana myös tukea joltakin keiltä te oikein tukea saittekaan? Perheenjäsenet kertovat usein erilaisista henkilöistä luomuverkostossa ja joistain ammattilaisistakin. Viranomaiset saavat siis kuulla luomuverkoston resursseista. Konsultti tarkistaa vielä yksityiskohtaisesti, osoittaen kuhunkin läsnäolevaan viranomaiseen: Saitteko tältä taholta tukea ja millaista? Kolmanneksi konsultti kysyy perheenjäseniltä kaksiosaisen kysymyksen: Huolestuttivatko teitä jotkin asiat silloin vuosi sitten? Mikä sai huolenne vähenemään? (Vuosi sitten tarkoittaa itse asiassa juuri keskusteluhetken ajankohtaa.) Perheenjäsenet pääsevät puhumaan ajankohtaisesta huolestaan, mutta hyvästä tulevaisuudesta ja sen tukirakenteesta käsin. He saavat kuulla toistensa näkemykset huolistaan ja niiden vähenemisestä, ja saman saavat kuulla myös viranomaiset. Lopuksi konsultti toistaa tiivistäen: Olette kertoneet tällaisesta ja tällaisesta hyvästä vuodesta sekä tällaisesta tuesta sille ja vielä näistä ja näistä huolista ynnä seikoista, jotka saivat huolenne vähenemään. Jos näin tiivistän, onko teidät ymmärretty oikein? Aiheeseen liittyvää lisätietoa: Arnkil, T. & Eriksson, E. (1998) Selkeyttäviä vuoropuheluja moniammatilliseen yhteistyöhön. Dialogi 8/98, Stakes. Arnkil, T. & Eriksson, E. (1999) Moniäänisiä vuoropuheluja hankalissa tilanteissa. Tiimi 3-4/1999. Arnkil, T.& Eriksson, E. & Arnkil, R. (2000) Palveluiden dialoginen kehittäminen kunnissa. Raportteja 253, Stakes.

17 17 Ammattilaisten huoli ja toivo Vuoro siirtyy viranomaispöytään, jossa toinen konsultti pyytää kutakin ammattilaista eläytymään ja pohtimaan: Kuulitte juuri että perheellä menee nyt (kun vuosi on kulunut) hyvin. Teittekö jotain tukeaksenne perhettä? Mitä? Kukin puhuu vuorollaan. Perhe kuuntelee, toiset kuuntelevat.- Kullakin ammattilaisella on mahdollisuus liitää pohdintansa siihen, mitä perheenjäsenet olivat äskettäin tukitoiveistaan sanoneet. Toisen kierroksen kysymys on: Olitko jostain huolissasi vuosi sitten (siis tosiasiassa tänään) ja mikä sai huolesi vähenemään? Viranomaisetkin pääsevät nyt puhumaan huolistaan ja seikoista, jotka vähentävät huolta, mutta hyvän tulevaissuuden suunnassa. Lopuksi konsultti toteaa: Olette esittäneet tällaisia ja tällaisia tukitoimia sekä tällaisia huolenaiheita ynnä seikkoja, jotka niitä vähentävät. Jos tällainen tiivistys tehdään, onko teidät ymmärretty oikein? Aivan lopuksi kysytään kaikilta: Jos tässä on tavoitettu perheen hyvä vuosi ja tässä on tukirakennelma, ovatko kaikki sitä mieltä, että voivat omasta puolestaan olla siinä mukana (tai sovitulla tavalla vetäytyä)? Asiat voidaan myös kirjata fläpille ja antaa se perheelle arvioitavaksi vuoden kuluttua, hyvässä tulevaisuudessa. Lopuksi Asiakkaiden palaute tällaisista istunnoista on ollut hyvin myönteistä. He ovat kokeneet tulleensa kuulluiksi. Puhe on koettu kaikkia osapuolia kunnioittavaksi. Voi vain kuvitella, kuinka kauan menisi siihen, jos kaikki se informaatio, joka tällaisessa tilanteessa tulee esille ja välittyy nopeasti kaikille, yritettäisiin koota ja välittää kullekin osapuolelle erikseen. Sitä paitsi kaikki osallistujat kuulevat kaikki reflektoinnit ja voivat niitä kuullessaan rikastuttaa näkemyksiään. Dialogissa esiin tulevan informaation hankkiminen erikseen perhe kulkemassa toimipisteestä toiseen ja ammattiauttajat käymässä heidän kotonaan yksi toisensa jälkeen veisi suunnattomasti aikaa, eikä edes tuottaisi samaa tulosta. Tällaisella työtavalla kadotettaisiin myös jotain oleellista: ulkoiset dialogit, jotka tuottavat sisäisiä dialogeja ja rikastavat jokaisen vaikutelmia ja ymmärrystä. Tom Arnkil on tutkimusprofessori Stakesissa ja Helsingin yliopiston sosiaalipolitiikan laitoksen dosentti. Esa Eriksson on psykologi, perheterapeutti ja erikoissuunnittelija Stakesin em. verkostoryhmässä. J Ä L K I K I R J O I T U S Lähettäjä: Tapio Malinen Vastaanottaja: Päivä: 22. helmikuuta :22 Aihe: Dialogin orastus Hyvä Tom, Suoraan asiaan! Työskentelen Porvoossa koulupsykologina ja kokeilin pari viikkoa sitten Palmuke-projektissanne kehittämäänne moniäänisten vuoropuheluiden työtapaa eräässä sangen haastavassa ryhmätilanteessa. Kokemukseni oli äimistävä! Huoli ja Toivo saivat äänensä kuuluviin niin arvostavalla ja innostavalla tavalla, että tapaamiseen osallistuvien ihmisten pelko ja ahdistus muuntuivat hämmästyksekseni työrupeaman aikana nopeasti vastuuksi, luovuudeksi ja tavoitteelliseksi yhteistoiminnaksi. Jäin muiden ihmisten tavoin inspiroituneeseen tilaan ja päätin ottaa Sinuun yhteyttä. Olette mielestäni kehittäneet työtavan, jossa voimittavuus ja tarinallisuus yhdistyvät hienovaraisesti ja sanoisinko occamin partaveitsen ryydittämällä tavalla. Olen itse jo hieman seniorisoitunut psykologi ja tunnen usein syvää kiitollisuutta kohtaamisissa, joissa voi kokea perususkomustensa toteutumisen lisäksi häivähdyksen esteettisyyttä: työtapanne rakenne on mielestäni yksinkertaisen kaunis. Minulla on Sinulle kaino kysymys: työskentelen virkatyöni ohella Ratkes-lehden päätoimittajana. Olisi ilo ja kunnia julkaista lehdessämme kuvaus hulppeasta työkalustanne. Olen tutustunut Tiimissä ja Dialogissa julkaistuihin artikkeleihinne ja lueskelen parhaillaan Palveluiden dialogista kehittämistä kunnissa. Ratkes-juttu voisi noudatella näiden teemoja tai sitten voisit itse ehdottaa muutakin muotoa ja sisältöä. Mitenhän viestini koskettaa Sinua tällä hetkellä? Innostutkohan siitä vai koetkohan sen häiritsevänä? Vastaatkohan siihen heti vai Sinulle parhaaksi sopivalla hetkellä? Jään mieli kiinnolla odottamaan, mitä tapahtuu. Ystävällisesti tervehtien, Tapio Malinen Ratkes-lehti J Ä L K I K I R J O I T U S

18 18 Leena Helle T aide siltana - dialogeja kuvien kanssa Ihminen on kaikkina aikoina pyrkinyt etsimään maailmastaan ja elämästään kauneutta, tasapainoa, sopusointua ja onnea. Kauneuden etsimisen ja löytämisen rinnalla elää särkyminen, satutettuna oleminen, vimma ja halu myös tuhota ja rikkoa. Taide on yksi keino ja tie yhdistää ihmisen monet maailmat, kertoa mahdolliset ja mahdottomat tarinat. Taiteen avulla voi katsoa ja tutkia tavallista ja tuttua tarkkaan, useasta eri kulmasta ja löytää sekä esittää siitä uusia, hämmästyttäviäkin puolia. Sen avulla voi kiinnittää huomionsa muotoihin, väreihin, pintoihin, valoihin ja varjoihin; ja antaa kaikkien eri näkökulmien olla samanaikaisesti näkyvissä, kuten kubismissa. Haltioitua yksityiskohdista. Liikuttua. Taiteen avulla voi oppia tuntemaan itseä paremmin ja laajentaa omia kokemushorisontteja.

19 Kuvan ikkunan läpinäkyvyys Ekspressiivisessä taideterapiassa (mm. Levine 1997, Knill 1995) käytetään eri taiteen tekemisen muotoja, esimerkiksi ääntä, mielikuvia, liikettä, tekstiä, kuvaa jne., tunteiden kokemisen ja ilmaisun apuvälineinä. Mikä tahansa taiteellisen tekemisen muoto, joka syntyy ihmisen sisäisestä maailmasta käsin, mahdollistaa samalla itsen löytämisen prosessia ja voi toimia terapeuttisesti. Tällaisessa prosessissa ei esimerkiksi kuvan tai maalauksen esteettisyydellä ja taiteellisella osaamisella tai välineiden ja menetelmien hallinnalla ole juurikaan merkitystä. Merkittävää on kuvan tekemisen ja tuottamisen prosessi, sen kyky vastata inhimillisen olemisen eri puoliin sekä tästä prosessista käyty terapeuttinen vuoropuhelu. Eri menetelmien ja materiaalien tuttuus saattaa toki mahdollistaa hienovaraisemman ilmaisun ja tätä kautta vaikuttaa terapeuttiseen prosessiin. Olin vuonna 1998 ekspressiivisten taideterapioiden pääsiäis-symposiumissa Ruotsissa. Tuolloin minulle tutuimmat ilmaisulliset muodot olivat draama, musiikki ja kirjoittamien; olin hyvä harrastelija. Muistan, kuinka tunsin itseni osaamattomaksi ja kömpelöksikin taiteellisen taustan omaavien osanottajien keskellä. Minun oli suunnattoman vaikea aloittaa esim. kuvan tekemistä, koska en mielestäni osannut oli niin helppoa verrata itseä muihin ja kokea taitamattomuutensa. Vuosien mittaan on taiteen symbolinen, metaforinen, tunteista laulava poeettinen kieli tullut minulle yhä tärkeämmäksi sekä mahdollisuutena käsitellä omaa elämääni ja kokemuksiani että toimiessani terapeuttina, kouluttajana ja työnohjaajana. Olen oppinut näkemään taiteellisen tekemisen voiman yhtenä itsensä ilmaisemisen muotona ja tapana olla maailmassa. Esimerkiksi kuvien katsominen yksin tai toisten kanssa tai kuvien tuottaminen piirtämällä, maalaamalla tai eri materiaaleja käyttäen ja niistä tai niiden tekemisen prosessista keskusteleminen, rikastuttaa vuorovaikutusta ja tuo siihen uutta intensiteettiä sekä uusia tasoja. Kuvasta tai maalauksesta sinänsä ei voi hakea mitään yhtä totuutta tai tulkintaa: totuus 19 syntyy aina uudelleen, vuorovaikutuksessa sen ihmisen, niiden ihmisten kanssa, jotka kuvaa tekevät tai katselevat. Kuva kertoo tai näyttää itsestään eri puolia eri ihmisille samalla lailla kuin me itse kukin olemme hieman erilaisia eri tilanteissa, eri ihmisten kanssa. Kuva on kuin ikkuna; sen kautta voi katsella maailmaa sisään ja ulos. Se rajaa sisätilan ulkotilasta, siihen voi heijastaa omia sisä- ja ulkopuolisuuden kokemuksiaan. Se antaa muodon jäsentymättömälle. Kuvan avulla voi tarkentaa ja fokusoida. Tärkeää on kunnioittava ja arvostava suhtautuminen niin kuvan tekijään kuin kuvaan, tapahtui työskentely sitten yksin, toisen kanssa tai ryhmässä. Kirjoitan tätä tekstiä kesämökillä pääsiäislauantaina. Tänä iltana kymmenet tuhannet ihmiset eläytyvät Helsingissä Via Crucikseen Raidin, Kai Lehtisen kulkiessa ristin tietä Jeesuksena. Pitkäperjantain pimeyden takaa hohtaa pääsiäisen valo. Ikkunasta näen tutun, minulle rakkaan maiseman alkukevään asussaan: Kuolleita lehtiä vihertyvällä nurmella ja sammaleella. Jäinen, sinertävä järvenselkä, josta ensimmäistä kertaa tänä vuonna voi jo nähdä auringon heijastuksia vapaan veden merkkinä. Solakat, vaaleat koivunrungot katajien ja mäntyjen vihreyttä vasten. Ensimmäiset lumikellot. Pihakeinu. Aurinko paistaa ja varjot ovat selkeärajaisia, tummia. Muutama punakylkija mustarastas hyppii nurmea nokkimassa: josko sieltä löytyisi jokin herkkupala. ja yöllä lumisade peitti kaiken. Kuvien, mielikuvien päällekkäinen maailma. Ahdistus ja rauha. Uppoudun ikkunan maisemaan. Mieleni rentoutuu. On hyvä olla. Kunnioittavasti yhdessä Kun tekee kuvaa yhdessä toisten tai ryhmän kanssa, olipa kyseessä terapeuttinen, ilmauksellinen, koulutuksellinen tai työnohjausryhmä, toisen persoonan, työskentelyn ja kuvien kunnioittaminen kaikissa työskentelyn vaiheissa on oleellista. Vetäjän tehtävänä on olla kanssakulkija kuvallisella matkalla, toimia turvarakenteiden luojana, sisäisen matkan mahdollistajana. Tarvittaessa hän voi kysymyksillään ja

20 20 väliintuloillaan edesauttaa prosessia, tuoda uusia näkökulmia, antaa vinkkejä miten työstää asioita eteenpäin. Tärkeää on, että vetäjä tai terapeutti osoittaa hyväksyntää, empatiaa ja haluaan olla läsnä toisen maailmassa, toisen tarinassa; ja tuntee vastuunsa. Kuvan tekeminen noudattelee luovaa, taiteellisen tekemisen prosessia. Kun käyttää kuvaa ja kuvan tekemistä terapiassa, työnohjauksessa tai koulutuksessa, tulee olla tietoinen tämän prosessin eri puolista ja rytmistä, jotta voi antaa sille tilaa ja tukea ihmistä tekemisen eri vaiheissa. Tärkeää on, että voisi heittäytyä, antautua tekemisen virtaan. Luova prosessi ei juurikaan noudata ihmisen tietoista ohjausta, vaan se on jatkuvaa vuoropuhelua tietoisen ja tiedostamattoman välillä. (Wardi 1981) Minulle on ominaista tehdä kuvaa / kuvia itse. Näin ylläpidän kosketusta omiin luoviin, taiteellisiin puoliini sekä tapaani tehdä ja prosessoida, katsoa kuvan avulla. Tapanani on ennen kuvan tekemistä virittäytyä luomisen prosessiin. Vaihtelen virittäytymiseni tapoja intuitiivisesti, samalla tavalla itseäni kuunnellen kuin kuvaa tehdessäni. Joskus kuuntelen barokkimusiikkia, joskus gregoriaanista laulua. Toisinaan rock n roll nostaa energiaani sopivalle tasolle. Välillä tanssin tai haeskelen rytmiä tjemberumpujen avulla. Usein, niin kuin tänäänkin, rentoudun uppoutumalla luontoon, sen alati muuttuviin näkymiin, väreihin, liikkeeseen, muotoihin, tuoksuihin. Joskus runous johdattaa minut kuvan tekemisen äärelle. Herkistää minut sille mikä ei vielä näy tai kuulu. Myös silloin, kun teen kuvaa jonkun toisen ihmisen tai ryhmän kanssa, virittäytymisellä on aina oma paikkansa prosessin käynnistäjänä, lämmittäjänä. Kuvaa tehdessä voi jo tekemisen tavassa heijastaa omaa sisäistä maailmaansa. Mm. Merleau-Ponty lainaa Kantia todetessaan, että kädet ovat aivojen ulkoinen osa. (Merleau-Ponty 1986) Maalauksen voi tehdä herkin, kevein siveltimen vedoin. Paperille voi roiskia väriä, valuttaa sitä. Kuvan voi tehdä raapimalla tai repimällä. Paperin voi rutistaa. Voi liimata erilaisia paperipintoja yhteen; kerätä luonnosta materiaalia, tehdä kollaasin (Sederholm 2000, 9, 72). Voi käyttää tasareunaista paperiarkkia tai muotoilla siitä mieleisensä saksilla tai repien. Kuvaa voi maalata hiljaisuudessa tai ääntä tuottaen: hyräillen, laulaen, karjuen, inisten sekä myös myötäillen kuvan tekemistä oman kehonsa erilaisilla liikkeillä. Miltä tuntuisi tanssien piirretty kuva? -Sopisiko mielentilaasi, sielunmaisemaasi paremmin tango vai jazz? Mitä uutta se tuottaisi kuvaasi? Voit myös kokeilla piirtää tai maalata seisten, makuulla, vasemmalla kädellä, oikealla kädellä, varpaillasi, silmät ummessa Maalatessa tulee ottaneeksi kantaa myös väreihin. Väri on viesti. Ihmisellä on henkilökohtainen suhde väreihin. Väri on olennainen osa hänen elämismaailmaansa. Se on riippumaton annetuista värien symbolisista tai assosiatiivisista merkityksistä.(mantere 1990,118) Fauvistit näkivät maalaustaiteessa värin sisäisen havainnon fyysisenä ilmentymänä; itsenäisenä elementtinä, jolla saattoi rakentaa kuvaa (Sariola, 2001,195).Värin avulla voi kuvata ja herättää erilaisia tunteita ja johdatella ajatuksia. Erittäin merkittävää on värin kyky resonoida omiin tunteisiin. Väri voi toimia myös symbolina. Kuva

1. Ohjaustyylit. Esimerkkejä tyylin käyttötilanteista. Tavoite. Työpaikkaohjaajan toiminta. Tulokset

1. Ohjaustyylit. Esimerkkejä tyylin käyttötilanteista. Tavoite. Työpaikkaohjaajan toiminta. Tulokset 1. Ohjaustyylit on hyvä tunnistaa itselleen ominaiset tavat ohjata opiskelijoita. on hyvä osata joustavasti muuttaa ohjaustyyliään erilaisiin tilanteisiin ja erilaisille opiskelijoille sopivaksi. Seuraavaksi

Lisätiedot

Moniasiakkuus ja osallisuus palveluissa -seminaari 4.10.2012 Moniammatillinen yhteistyö ja asiakaskokemukset

Moniasiakkuus ja osallisuus palveluissa -seminaari 4.10.2012 Moniammatillinen yhteistyö ja asiakaskokemukset Moniasiakkuus ja osallisuus palveluissa -seminaari 4.10.2012 Moniammatillinen yhteistyö ja asiakaskokemukset Riikka Niemi, projektipäällikkö ja Pauliina Hytönen, projektityöntekijä, Jyväskylän ammattikorkeakoulu

Lisätiedot

Ratkaisukeskeinen työskentely otteita yhden päivän koulutuksesta

Ratkaisukeskeinen työskentely otteita yhden päivän koulutuksesta Ratkaisukeskeinen työskentely otteita yhden päivän koulutuksesta Ratkaisukeskeisyyden taustaa ja filosofiaa Ongelmakehältä ratkaisujen kehälle Tiimien ja organisaatioiden ajankäyttö enemmän aikaa oppimiselle

Lisätiedot

HYVÄ ARKI LAPSIPERHEILLE - sopeutumisvalmennus

HYVÄ ARKI LAPSIPERHEILLE - sopeutumisvalmennus HYVÄ ARKI LAPSIPERHEILLE - sopeutumisvalmennus Outi Ståhlberg outi.stahlberg@mtkl.fi 050 3759 199 Laura Barck laura.barck@mtkl.fi 050 4007 605 Mielenterveyden keskusliitto, kuntoutus ja sopeutumisvalmennus

Lisätiedot

3. Arvot luovat perustan

3. Arvot luovat perustan 3. Arvot luovat perustan Filosofia, uskonto, psykologia Integraatio: opintojen ohjaus Tässä jaksossa n Omat arvot, yrityksen arvot n Visio vie tulevaisuuteen Osio 3/1 Filosofia Uskonto 3. Arvot luovat

Lisätiedot

Ryhmätoiminnan tausta-ajatuksia

Ryhmätoiminnan tausta-ajatuksia VOIKUKKIA-vertaistukiryhmän ohjaajakoulutus Ryhmätoiminnan tausta-ajatuksia VOIKUKKIA 2014 Suomen Kasvatus- ja perheneuvontaliitto ja Sininauhaliitto Tekijät: Virpi Kujala SISÄLTÖ Dialogisuus Narratiivisuus

Lisätiedot

Ajatukset - avain onnellisuuteen?

Ajatukset - avain onnellisuuteen? Ajatukset - avain onnellisuuteen? Minna Immonen / Suomen CP-liiton syyspäivät 26.10.2013, Kajaani Mistä hyvinvointi syntyy? Fyysinen hyvinvointi Henkinen hyvinvointi ja henkisyys Emotionaalinen hyvinvointi

Lisätiedot

Nimeni on. Tänään on (pvm). Kellonaika. Haastateltavana on. Haastattelu tapahtuu VSSHP:n lasten ja nuorten oikeuspsykiatrian tutkimusyksikössä.

Nimeni on. Tänään on (pvm). Kellonaika. Haastateltavana on. Haastattelu tapahtuu VSSHP:n lasten ja nuorten oikeuspsykiatrian tutkimusyksikössä. 1 Lapsen nimi: Ikä: Haastattelija: PVM: ALKUNAUHOITUS Nimeni on. Tänään on (pvm). Kellonaika. Haastateltavana on. Haastattelu tapahtuu VSSHP:n lasten ja nuorten oikeuspsykiatrian tutkimusyksikössä. OSA

Lisätiedot

Oma ääni kuuluviin omat taidot näkyviin

Oma ääni kuuluviin omat taidot näkyviin Oma ääni kuuluviin omat taidot näkyviin Hyvää Ikää Kaikille seminaari Seinäjoella 18.9.2014 Marjut Mäki-Torkko Vammaispalvelujen johtaja, KM Mitä ajattelet ja sanot minusta Sitä luulet minusta Sinä olet

Lisätiedot

Saa mitä haluat -valmennus

Saa mitä haluat -valmennus Saa mitä haluat -valmennus Valmennuksen jälkeen Huom! Katso ensin harjoituksiin liittyvä video ja tee sitten vasta tämän materiaalin tehtävät. Varaa tähän aikaa itsellesi vähintään puoli tuntia. Suosittelen

Lisätiedot

Tässä keskitymme palveluiden kehittämiseen ja niistä viestimiseen jotta osaaminen olisi nähtävissä tuotteena. Aluksi jako neljään.

Tässä keskitymme palveluiden kehittämiseen ja niistä viestimiseen jotta osaaminen olisi nähtävissä tuotteena. Aluksi jako neljään. 28.12.2007 HN Palvelun tuotteistaminen, palvelutuote Miksi on oltava tuote? Jotta olisi jotain myytävää! Voiko osaaminen olla tuote? Tässä keskitymme palveluiden kehittämiseen ja niistä viestimiseen jotta

Lisätiedot

2. JAKSO - MYÖNTEINEN MINÄKUVA Itsenäisyys, turvallisuus, itseluottamus, itseilmaisu

2. JAKSO - MYÖNTEINEN MINÄKUVA Itsenäisyys, turvallisuus, itseluottamus, itseilmaisu 2. JAKSO - MYÖNTEINEN MINÄKUVA Itsenäisyys, turvallisuus, itseluottamus, itseilmaisu Jokaisella lapsella tulisi olla itsestään kuva yksilönä joka ei tarvitse ulkopuolista hyväksyntää ympäristöstään. Heillä

Lisätiedot

Tapani Ahola. Lyhytterapiainstituutti Oy

Tapani Ahola. Lyhytterapiainstituutti Oy Tapani Ahola Lyhytterapiainstituutti Oy Osaavaa työ- ja työhönvalmennusta hanke 1.1.2008-31.3.2012, Loppuseminaari 9.12.2011 Tavoitteistaminen 1/5 Tavoitteistaminen tekee ongelmista puhumisen helpommaksi.

Lisätiedot

Huoli puheeksi! Kankurisveden koulu, Jämsänkoski 24.11. 2011

Huoli puheeksi! Kankurisveden koulu, Jämsänkoski 24.11. 2011 Huoli puheeksi! Kankurisveden koulu, Jämsänkoski 24.11. 2011 Merja Pihlajasaari, kehittäjäterveydenhoitaja, työnohjaaja Markku Mäkinen, kehittäjäsairaanhoitaja, työnohjaaja Lapset ja perheet Kaste-hanke

Lisätiedot

Lefkoe Uskomus Prosessin askeleet

Lefkoe Uskomus Prosessin askeleet Lefkoe Uskomus Prosessin askeleet 1. Kysy Asiakkaalta: Tunnista elämästäsi jokin toistuva malli, jota et ole onnistunut muuttamaan tai jokin ei-haluttu käyttäytymismalli tai tunne, tai joku epämiellyttävä

Lisätiedot

Kuka on arvokas? Liite: EE2015_kuka on arvokas_tulosteet.pdf tulosta oppilaiden lomakkeet tehtäviin 1 ja 2.

Kuka on arvokas? Liite: EE2015_kuka on arvokas_tulosteet.pdf tulosta oppilaiden lomakkeet tehtäviin 1 ja 2. Kuka on arvokas? Jotta voisimme ymmärtää muiden arvon, on meidän ymmärrettävä myös oma arvomme. Jos ei pidä itseään arvokkaana on vaikea myös oppia arvostamaan muita ihmisiä, lähellä tai kaukana olevia.

Lisätiedot

1. Lapsi on päähenkilö omassa elämässään

1. Lapsi on päähenkilö omassa elämässään Satakieli-teesit 1. Lapsi on päähenkilö omassa elämässään Lapsuus on arvokas ja merkityksellinen aika ihmisen elämässä se on arvojen ja persoonallisuuden muotoutumisen aikaa. Jokaisella lapsella on oikeus

Lisätiedot

Oppilaiden motivaation ja kiinnostuksen lisääminen matematiikan opiskeluun ja harrastamiseen. Pekka Peura 28.01.2012

Oppilaiden motivaation ja kiinnostuksen lisääminen matematiikan opiskeluun ja harrastamiseen. Pekka Peura 28.01.2012 Oppilaiden motivaation ja kiinnostuksen lisääminen matematiikan opiskeluun ja harrastamiseen Pekka Peura 28.01.2012 MOTIVAATIOTA JA AKTIIVISUUTTA LISÄÄVÄN OPPIMISYMPÄRISTÖN ESITTELY (lisätietoja maot.fi)

Lisätiedot

Tehtävät. Elämänpolku opettaa. Selviytymistyylejä on monia. 114 ole oman elämäsi tähti

Tehtävät. Elämänpolku opettaa. Selviytymistyylejä on monia. 114 ole oman elämäsi tähti Tehtävät 1 Elämänpolku opettaa A. Miten olet selvinnyt vaikeista hetkistä elämässäsi? Voit palata tarkastelemaan ensimmäisessä luvussa piirtämääsi elämänjanaa ja pohtia tehtävää sen avulla. B. Kirjoita

Lisätiedot

Lapsen kannustaminen arjessa ja haasteiden kääntäminen taidoiksi. Anne Kuusisto, varhaiskasvatuksen erityisopettaja, Suomen Sydänliitto ry

Lapsen kannustaminen arjessa ja haasteiden kääntäminen taidoiksi. Anne Kuusisto, varhaiskasvatuksen erityisopettaja, Suomen Sydänliitto ry Lapsen kannustaminen arjessa ja haasteiden kääntäminen taidoiksi Anne Kuusisto, varhaiskasvatuksen erityisopettaja, Suomen Sydänliitto ry Luennon sisältö Lapsen kannustaminen Erilaiset tavat kannustaa

Lisätiedot

Osaava henkilöstö kotouttaa kulttuurien välisen osaamisen arviointi. Työpaja 8.5.2014 Hämeenlinna

Osaava henkilöstö kotouttaa kulttuurien välisen osaamisen arviointi. Työpaja 8.5.2014 Hämeenlinna Osaava henkilöstö kotouttaa kulttuurien välisen osaamisen arviointi Työpaja 8.5.2014 Hämeenlinna Osaamisen arviointi Osaamisen arvioinnin tavoitteena oli LEVEL5:n avulla tunnistaa osaamisen taso, oppiminen

Lisätiedot

HENKISTÄ TASAPAINOILUA

HENKISTÄ TASAPAINOILUA HENKISTÄ TASAPAINOILUA www.tasapainoa.fi TASAPAINOA! Kaiken ei tarvitse olla täydellisesti, itse asiassa kaikki ei koskaan ole täydellisesti. Tässä diasarjassa käydään läpi asioita, jotka vaikuttavat siihen,

Lisätiedot

Lapset palveluiden kehittäjiksi! Pääkaupunkiseudun lastensuojelupäivät 29.9.2011

Lapset palveluiden kehittäjiksi! Pääkaupunkiseudun lastensuojelupäivät 29.9.2011 Lapset palveluiden kehittäjiksi! Maria Kaisa Aula Pääkaupunkiseudun lastensuojelupäivät 29.9.2011 1 YK-sopimuksen yleiset periaatteet Lapsia tulee kohdella yhdenvertaisesti eli lapsen oikeudet kuuluvat

Lisätiedot

Lyhytaikaisen keskusteluhoidon ja neuvontatyön perusteet 4.11.2015 Pori Tapani Ahola. Lyhytterapiainstituutti

Lyhytaikaisen keskusteluhoidon ja neuvontatyön perusteet 4.11.2015 Pori Tapani Ahola. Lyhytterapiainstituutti Lyhytaikaisen keskusteluhoidon ja neuvontatyön perusteet 4.11.2015 Pori Tapani Ahola Lyhytterapiainstituutti Myönnä, että alkoholi on sinulle ongelma. Myönnä, ettet selviä siitä itse vaan tarvitset hoitoa.

Lisätiedot

MONIAMMATILLISUUS : VÄLKKY-PROSESSIN AVAUSPÄIVÄ Yhteiset tavoitteet & johtavat ajatukset 16.6.2009. 16. kesäkuuta 2009 Humap Oy, www.humap.

MONIAMMATILLISUUS : VÄLKKY-PROSESSIN AVAUSPÄIVÄ Yhteiset tavoitteet & johtavat ajatukset 16.6.2009. 16. kesäkuuta 2009 Humap Oy, www.humap. MONIAMMATILLISUUS : VÄLKKY-PROSESSIN AVAUSPÄIVÄ Yhteiset tavoitteet & johtavat ajatukset 16.6.2009 16. kesäkuuta 2009 Humap Oy, www.humap.com sivu 1 OHJELMA 16.6.2009 TYÖSKENTELYLLE TEEMA Keskeisten johtavien

Lisätiedot

Visio: Arjen riskit hallintaan ennakoiden ja yhteistyössä! 4.5.2014 Yhteiset palvelut/jhaa 1

Visio: Arjen riskit hallintaan ennakoiden ja yhteistyössä! 4.5.2014 Yhteiset palvelut/jhaa 1 Visio: Arjen riskit hallintaan ennakoiden ja yhteistyössä! 4.5.2014 Yhteiset palvelut/jhaa 1 Kokemuksia työnohjauksesta johdon näkökulmasta 4.5.2014 Yhteiset palvelut/jhaa 2 Työnohjauksen peruskysymyksiä

Lisätiedot

AMMATTILAISET ARVAILEVAT TOISISTAAN. - tulkintaverkostot psykososiaalisessa työssä

AMMATTILAISET ARVAILEVAT TOISISTAAN. - tulkintaverkostot psykososiaalisessa työssä SUB Qöttlngen 204 533 376 ESA E R I K S S O N T O M ERIK A R N K I L ( T O I M. ) AMMATTILAISET ARVAILEVAT TOISISTAAN - tulkintaverkostot psykososiaalisessa työssä STAKES SOSIAALI- JA TERVEYSALAN TUTKIMUS-

Lisätiedot

KASVATUSTIETEELLISET PERUSOPINNOT

KASVATUSTIETEELLISET PERUSOPINNOT KASVATUSTIETEELLISET PERUSOPINNOT Opiskelijan nimi Maija-Kerttu Sarvas Sähköpostiosoite maikku@iki.f Opiskelumuoto 1 vuosi Helsinki Tehtävä (merkitse myös suoritusvaihtoehto A tai B) KAS 3A osa II Tehtävän

Lisätiedot

AHDISTUSTA, MASENNUSTA VAI KRIISIREAKTIOITA? Jarmo Supponen psykoterapeutti kriisityöntekijä

AHDISTUSTA, MASENNUSTA VAI KRIISIREAKTIOITA? Jarmo Supponen psykoterapeutti kriisityöntekijä AHDISTUSTA, MASENNUSTA VAI KRIISIREAKTIOITA? Jarmo Supponen psykoterapeutti kriisityöntekijä Sopeutumisprosessin vaiheet ovat Sokkivaihe Reaktiovaihe Työstämis- ja käsittelyvaihe Uudelleen suuntautumisen

Lisätiedot

IHMISOIKEUSKASVATUS Filosofiaa lapsille -menetelmällä

IHMISOIKEUSKASVATUS Filosofiaa lapsille -menetelmällä Pohdi! Seisot junaradan varrella. Radalla on 40 miestä tekemässä radankorjaustöitä. Äkkiä huomaat junan lähestyvän, mutta olet liian kaukana etkä pysty varoittamaan miehiä, eivätkä he itse huomaa junan

Lisätiedot

3. Ryhdy kirjoittamaan ja anna kaiken tulla paperille. Vääriä vastauksia ei ole.

3. Ryhdy kirjoittamaan ja anna kaiken tulla paperille. Vääriä vastauksia ei ole. 1 Unelma-asiakas Ohjeet tehtävän tekemiseen 1. Ota ja varaa itsellesi omaa aikaa. Mene esimerkiksi kahvilaan yksin istumaan, ota mukaasi nämä tehtävät, muistivihko ja kynä tai kannettava tietokone. Varaa

Lisätiedot

naisille, jotka (työ)elämän neuvotteluissa.

naisille, jotka (työ)elämän neuvotteluissa. Pieni neuvottelutaitojen työkirja naisille, jotka (työ)elämän neuvotteluissa. Neuvottelutaidot ovat (työ)elämän ydintaitoja Neuvottelutaidot muodostuvat erilaisten taitojen, tietojen, toimintatapojen ja

Lisätiedot

VANTAA. Perhekeskeisen verkostotyön malli

VANTAA. Perhekeskeisen verkostotyön malli VANTAA Perhekeskeisen verkostotyön malli Milloin verkostotyötä? Kun huoli perheen tilanteesta kasvaa, ovat seuraavat kysymykset työntekijän apuna: Mitä tapahtuu jos kukaan ei tee mitään? Mitä siitä seuraa,

Lisätiedot

Tulevaisuusverstas. Toiminnallinen tehtävä

Tulevaisuusverstas. Toiminnallinen tehtävä Toiminnallinen tehtävä Tulevaisuusverstas Tulevaisuusverstaassa pohditaan omaa roolia ja toimintaa kestävän kehityksen edistämisessä. Lisäksi tavoitteena on oppia tulevaisuusajattelua: ymmärtää, että nykyiset

Lisätiedot

Kohti yhdessä tekemisen kulttuuria. Merja Mäkisalo-Ropponen SH, TtT, kansanedustaja

Kohti yhdessä tekemisen kulttuuria. Merja Mäkisalo-Ropponen SH, TtT, kansanedustaja Kohti yhdessä tekemisen kulttuuria Merja Mäkisalo-Ropponen SH, TtT, kansanedustaja Yhdessä tekemisen hyödyt Perustehtävän laadukas toteutuminen Toimijoiden hyvinvointi Toimijoiden hyvinvoinnin vaikutus

Lisätiedot

HS:n taitopolku. 1) Visio täydellisestä suorituksesta. 2) Suunnistustaito oma oivallus. 3) Rastiväli kerrallaan ja leuka ylös, HS:n taitokirja

HS:n taitopolku. 1) Visio täydellisestä suorituksesta. 2) Suunnistustaito oma oivallus. 3) Rastiväli kerrallaan ja leuka ylös, HS:n taitokirja HS:n taitopolku 1) Visio täydellisestä suorituksesta 2) Suunnistustaito oma oivallus 3) Rastiväli kerrallaan ja leuka ylös, HS:n taitokirja 4) Vinkkejä Visio täydellisestä suorituksesta Hyvä puhdas suunnistus

Lisätiedot

Kim Polamo Työnohjaukse ks n voi n m voi a Lu L e,,ku inka i t yönohj t aus s autt t a t a t yös t s yös ä s si s. i 1

Kim Polamo Työnohjaukse ks n voi n m voi a Lu L e,,ku inka i t yönohj t aus s autt t a t a t yös t s yös ä s si s. i 1 Kim Polamo Työnohjauksen voima Lue, kuinka työnohjaus auttaa työssäsi. 1 Työnohjauksen tulos näkyy taseessa.* * Vähentyneinä poissaoloina, parempana työilmapiirinä ja hyvinä asiakassuhteina... kokemuksen

Lisätiedot

Muuton tuki ja yhteisöllisyys. Pirjo Valtonen

Muuton tuki ja yhteisöllisyys. Pirjo Valtonen Muuton tuki ja yhteisöllisyys Pirjo Valtonen Muutto ja muutos Muutto ja muutos ovat isoja asioita, joissa koetaan epävarmuutta. Omalta mukavuusalueelta poistuminen on ahdistavaa. Muutos tuo aina haasteita

Lisätiedot

Kuinka vammaisen henkilön päätöksentekoa voidaan tukea?

Kuinka vammaisen henkilön päätöksentekoa voidaan tukea? Kuinka vammaisen henkilön päätöksentekoa voidaan tukea? Maarit Mykkänen, Savon Vammaisasuntosäätiö Kehitysvammaliiton opintopäivät 2015 Tuetusti päätöksentekoon -projekti Projektin toiminta-aika: 2011-31.7.2015

Lisätiedot

Perhetyön päivät 3-4.11.-11 Tuula Lampela

Perhetyön päivät 3-4.11.-11 Tuula Lampela Perhetyön päivät 3-4.11.-11 Tuula Lampela -kahdenkin kohtaamisessa verkosto mukana suhteissa. perhesuhteet,muut ammattilaiset jne -monitasoiset pulmat-moniasiakkuus,monet toimijat asiakkaan ympärillä -palvelujen

Lisätiedot

Vaikeat tilanteet esimiestyössä

Vaikeat tilanteet esimiestyössä Vaikeat tilanteet esimiestyössä Workshop esimiehille ja tiiminvetäjille 1.-3.10.2014 Suomen Yhteisöakatemia Oy Saarijärventie 5 B 14, Taitoniekantie 8 D 35 40200 Jyväskylä 40740 Jyväskylä www.sya.fi www.sya.fi

Lisätiedot

RIITTA OJALAN HAASTATTELU 15.8.2004

RIITTA OJALAN HAASTATTELU 15.8.2004 RIITTA OJALAN HAASTATTELU 15.8.2004 Auli, Maj, Kaija ja Anne jututtivat Suomen Tanssiterapiayhdistyksen järjestämän tanssiterapeuttien jatkokoulutuksen jälkeen kouluttajaamme, keho- ja tanssiterapeutti

Lisätiedot

PERHEINTERVENTIOIDEN SOVELTAMINEN LASTEN JA NUORTEN VASTAANOTOLLA

PERHEINTERVENTIOIDEN SOVELTAMINEN LASTEN JA NUORTEN VASTAANOTOLLA PERHEINTERVENTIOIDEN SOVELTAMINEN LASTEN JA NUORTEN VASTAANOTOLLA Mielenterveyskeskus Lasten ja nuorten vastaanotto 0-20 v. lasten ja nuorten tunne-el elämään, käyttäytymiseen ytymiseen ja kehitykseen

Lisätiedot

Dialogin missiona on parempi työelämä

Dialogin missiona on parempi työelämä VIMMA 6.6. 2013 Dialogin missiona on parempi työelämä Amis-Dialogi yhdisti yritykset ja opiskelijat vuoropuheluun rakentamaan yhdessä parempaa tulevaisuuden työtä. Amis-Dialogia tehtiin isolla porukalla

Lisätiedot

Yhteistyövanhemmuus. Miten huolehdimme lapsesta eron jälkeen?

Yhteistyövanhemmuus. Miten huolehdimme lapsesta eron jälkeen? Yhteistyövanhemmuus Miten huolehdimme lapsesta eron jälkeen? On tärkeää, että lapsi saa varmuuden siitä, että molemmat vanhemmat säilyvät hänen elämässään. Toisen vanhemman puuttuessa lapsen elämästä on

Lisätiedot

Itsemurhasta on turvallista puhua

Itsemurhasta on turvallista puhua Itsemurhasta on turvallista puhua Vaikuttaako joku lähelläsi masentuneelta? Voisiko hän miettiä itsemurhaa? AINOA tapa tietää on kysyä asiasta suoraan. Usein ajatellaan: Ettei itsemurhia oikeasti tehdä.

Lisätiedot

Näin me työskentelemme ja palvelemme asiakkaita / A

Näin me työskentelemme ja palvelemme asiakkaita / A 1 Otteita osallistujalle jaettavasta materiaalista Näin me työskentelemme ja palvelemme asiakkaita / A Nimi Päivämäärä TUTUSTUMINEN NAAPURIIN Naapurin kertomat tiedot itsestään TOTUUDEN HETKI o Totuuden

Lisätiedot

1) Ymmärrä - ja tule asiantuntijaksi askel askeleelta

1) Ymmärrä - ja tule asiantuntijaksi askel askeleelta Tarkkailuharjoitus 4..4. Tarkkailu- harjoitus Tarkkailuvihkotekniikka Alla on kuvattu askel askeleelta etenevät ohjeet siitä, kuinka kuluttajien tarpeita voidaan paljastaa. Tämä metodi auttaa sinua tekemään

Lisätiedot

TUNNE ITSESI TYÖNHAKIJANA

TUNNE ITSESI TYÖNHAKIJANA TUNNE ITSESI TYÖNHAKIJANA Sisällysluettelo: 1. Johdanto 2. Omien taitojen tunnistaminen 3. Omista taidoista kertominen 4. Työnhaun viidakko 5. Miten ylläpitää motivaatiota? 6. Työntekijöiden terveisiä

Lisätiedot

TURVATAIDOT PUHEEKSI

TURVATAIDOT PUHEEKSI TURVATAIDOT PUHEEKSI Haastattelulomake Tekijät: Neuvolan perhetyöntekijä Merja Häyrynen, kodinhoitaja Pirjo Wihinen, lastensuojelun perhetyöntekijät Päivi Hölttä- Vikki, Eija Luontama ja Piia Järvinen

Lisätiedot

Perhe- ja nuorisoneuvolapalvelut

Perhe- ja nuorisoneuvolapalvelut Perheneuvolat ja nuorisoneuvola turvaavat lasten, nuorten ja perheiden hyvää psykososiaalista kehitystä ja tulevaisuutta yhteistyössä perheiden ja eri toimijoiden kanssa. Palvelut ovat luottamuksellisia,

Lisätiedot

LIONIEN PALVELUT LAPSILLE PAIKKAKUNNAN ARVIOINTILOMAKE

LIONIEN PALVELUT LAPSILLE PAIKKAKUNNAN ARVIOINTILOMAKE LIONIEN PALVELUT LAPSILLE PAIKKAKUNNAN ARVIOINTILOMAKE Uusimmat tilastot kertovat, että uskomattoman monet lapset joka puolella maailmaa kärsivät köyhyydestä, sairauksista, vammoista ja lukutaidottomuudesta

Lisätiedot

Vuorovaikutusta arjessa näkökulmana palaute

Vuorovaikutusta arjessa näkökulmana palaute Vuorovaikutusta arjessa näkökulmana palaute 28.5.2013 Minna Lappalainen, TtM, TRO, työnohjaaja minna.lappalainen@apropoo.fi Tavoitteena: Erilaisten näkökulmien ja työvälineiden löytäminen arjen vuorovaikutustilanteisiin:

Lisätiedot

Lapsi tarvitsee ympärilleen luotettavia, sanansa pitäviä ja vastuunsa kantavia aikuisia. Silloin lapsi saa olla lapsi. Tämä vahvistaa lapsen uskoa

Lapsi tarvitsee ympärilleen luotettavia, sanansa pitäviä ja vastuunsa kantavia aikuisia. Silloin lapsi saa olla lapsi. Tämä vahvistaa lapsen uskoa Luottamus SISÄLTÖ Perusluottamus syntyy Vastavuoroinen kiintymyssuhde Pieni on suurta Lapsi luottaa luonnostaan Lapsen luottamuksen peruspilarit arjessa Lapsen itseluottamus vahvistuu Luottamuksen huoneentaulu

Lisätiedot

Näin syntyy Ulkopolitiikka. Yhteistyötä, hiljaisia signaaleja ja sinnikästä editointia

Näin syntyy Ulkopolitiikka. Yhteistyötä, hiljaisia signaaleja ja sinnikästä editointia Näin syntyy Ulkopolitiikka Yhteistyötä, hiljaisia signaaleja ja sinnikästä editointia Joonas Pörsti / UP / 17.9.2014 Ulkopolitiikka on sitoutumaton kansainvälisiin suhteisiin erikoistunut aikakauslehti.

Lisätiedot

Kuolevan potilaan kohtaaminen. Heidi Penttinen, LT Syöpätautien erikoislääkäri, Syöpäkeskus, HUS Psykoterapeutti, YET

Kuolevan potilaan kohtaaminen. Heidi Penttinen, LT Syöpätautien erikoislääkäri, Syöpäkeskus, HUS Psykoterapeutti, YET Kuolevan potilaan kohtaaminen Heidi Penttinen, LT Syöpätautien erikoislääkäri, Syöpäkeskus, HUS Psykoterapeutti, YET Mikä tämän esityksen tavoite on? Saada neuvoja kuolevan ihmisen kohtaamiseen. Saada

Lisätiedot

Välähdyksiä lasten maailmasta välähdyksiä tulevaisuudesta

Välähdyksiä lasten maailmasta välähdyksiä tulevaisuudesta Välähdyksiä lasten maailmasta välähdyksiä tulevaisuudesta Lapsen ääni ja peruspalvelut -päivä Jyrki Reunamo Merja Salmi 7.4.2011 Hyvinkää, Laurea Helsingin yliopisto 1. Ajatellaan että olet leikkimässä

Lisätiedot

Miten lapset reagoivat, kun äiti sairastaa? Miten autamme lasta selviytymään?

Miten lapset reagoivat, kun äiti sairastaa? Miten autamme lasta selviytymään? Miten lapset reagoivat, kun äiti sairastaa? Miten autamme lasta selviytymään? RINTASYÖPÄYHDISTYS / DOCRATES Eva Nilson 13.10.2011 Kun äiti sairastaa, mikä on toisin? Syöpä on ruumiin sairaus, mutta se

Lisätiedot

Lapsen kielen kehitys II. Kielen ja puheen kehityksen tukeminen. www.eksote.fi

Lapsen kielen kehitys II. Kielen ja puheen kehityksen tukeminen. www.eksote.fi Lapsen kielen kehitys II Kielen ja puheen kehityksen tukeminen www.eksote.fi Lapsi- ja nuorisovastaanotto Puheterapia 2010 PUHUMAAN OPPIMINEN Puhe on ihmisen tärkein ilmaisun väline. Pieni lapsi oppii

Lisätiedot

Osallisuuden kehittämistä VKK-Metron tutkimuspäiväkodeissa

Osallisuuden kehittämistä VKK-Metron tutkimuspäiväkodeissa Osallisuuden kehittämistä VKK-Metron tutkimuspäiväkodeissa Lapsen kuuleminen Minun ihannepäiväkodissani lasten ajatuksia kuullaan seuraavalla tavalla: Lapsi saisi kertoa omat toiveet, ne otettaisiin huomioon.

Lisätiedot

VARHAINEN PUUTTUMINEN

VARHAINEN PUUTTUMINEN VARHAINEN PUUTTUMINEN www.tasapainoa.fi MITÄ VARHAINEN PUUTTUMINEN ON? Varhaisella puuttumisella tarkoitetaan yksinkertaisesti sitä, että autetaan kaveria tai ystävää jo silloin kun mitään vakavaa ei vielä

Lisätiedot

Kirjaraportti. Elina Karhu P08D 28.09.09 1

Kirjaraportti. Elina Karhu P08D 28.09.09 1 Kirjaraportti Elina Karhu P08D 28.09.09 1 Akvaariorakkautta Luin kirjan nimeltä Akvaariorakkautta, joka kertoo kahden nuoren ihmisen, Saaran ja Jounin suhteesta. Suhteen pulmana on Saaran ongelmat oman

Lisätiedot

Kim Polamo T:mi Tarinapakki

Kim Polamo T:mi Tarinapakki Kim Polamo T:mi Tarinapakki Työnohjauksen voima Lue, kuinka työnohjaus auttaa työssäsi. 1 Tässä esitteessä on konkreettisia esimerkkejä työnohjaus -formaatin vaikutuksista. Haluan antaa oikeaa tietoa päätösten

Lisätiedot

Dialoginen oppiminen ja ohjaus

Dialoginen oppiminen ja ohjaus Dialoginen oppiminen ja ohjaus Helena Aarnio Hämeen ammattikorkeakoulu/ammatillinen opettajakorkeakoulu helena.aarnio@hamk.fi Tavoitteet osata erottaa dialogi muista keskustelumuodoista syventää ymmärrystä

Lisätiedot

Strategian tekeminen yhdessä 14.5.2014

Strategian tekeminen yhdessä 14.5.2014 Strategian tekeminen yhdessä 14.5.2014 Suvi von Becker Miksi yhdessä tekeminen? Johtoporras: Ymmärrys valuu kuin vesi hanhen selästä Ovat niin hankalia, asennevamma. Eikö sana kuulu vai eikö se mene perille?

Lisätiedot

MIKSI OLET SELLAINEN KUIN OLET?

MIKSI OLET SELLAINEN KUIN OLET? Karl-Magnus Spiik Ky Itseluottamus / sivu 1 MIKSI OLET SELLAINEN KUIN OLET? Itseluottamus on ihmisen sisäinen mielikuva (uskomus) itsestään. Ihminen on sellainen kuin uskoo olevansa. Itseluottamus ei siis

Lisätiedot

Haastateltavan nimi: Ajankohta: Tehtävä: Valmistaudu haastatteluun ja varmista, että sinulla on selkeä näkemys/vastaus seuraaviin kysymyksiin?

Haastateltavan nimi: Ajankohta: Tehtävä: Valmistaudu haastatteluun ja varmista, että sinulla on selkeä näkemys/vastaus seuraaviin kysymyksiin? TYÖPAIKKAHAASTATTELU Voit käyttää tätä työpaikkahaastattelun käsikirjoitusta apuna haastattelutilanteessa. Tulosta käsikirjoitus ja tee omia merkintöjä ennen haastattelua, sen kuluessa ja haastattelun

Lisätiedot

Minun elämäni. Mari Vehmanen, Laura Vesa. Kehitysvammaisten Tukiliitto ry

Minun elämäni. Mari Vehmanen, Laura Vesa. Kehitysvammaisten Tukiliitto ry Minun elämäni Mari Vehmanen, Laura Vesa Kehitysvammaisten Tukiliitto ry Minulla on kehitysvamma Meitä kehitysvammaisia suomalaisia on iso joukko. Meidän on tavanomaista vaikeampi oppia ja ymmärtää asioita,

Lisätiedot

Kognitiivisen psykoterapian lähestymistapa elämyspedagogiikassa. Kaisa Pietilä 28.1.2016

Kognitiivisen psykoterapian lähestymistapa elämyspedagogiikassa. Kaisa Pietilä 28.1.2016 K Kognitiivisen psykoterapian lähestymistapa elämyspedagogiikassa Kaisa Pietilä 28.1.2016 Työpajan lähtökohdat Jokaisella on mahdollisuus lisätä työhönsä terapeuttisia elementtejä kysyä ja kyseenalaistaa

Lisätiedot

Lifeplus. Global Training System. Aloittaminen. Nimi: PIN-koodi: Sponsori: Ylempi Diamond-jäsen:

Lifeplus. Global Training System. Aloittaminen. Nimi: PIN-koodi: Sponsori: Ylempi Diamond-jäsen: Lifeplus Global Training System Aloittaminen Nimi: PIN-koodi: Sponsori: Ylempi Diamond-jäsen: Koulutuspyörä Tämän yksinkertaisen pyörän pitäisi antaa sinulle käsitys ensimmäisistä askeleista, joita voit

Lisätiedot

Lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden ja lastenpsykiatrian poliklinikan yhteistyö. Eeva Vermas 2010

Lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden ja lastenpsykiatrian poliklinikan yhteistyö. Eeva Vermas 2010 Lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden ja lastenpsykiatrian poliklinikan yhteistyö Eeva Vermas 2010 Itäinen perhekeskus Sörnäisten lastenpsykiatrian poliklinikka Lastensuojelu on sosiaaliviraston lapsiperheiden

Lisätiedot

TYÖPAJA 3. SAMAUTTAMINEN VUOROVAIKUTUKSESSA KEVÄT 2015

TYÖPAJA 3. SAMAUTTAMINEN VUOROVAIKUTUKSESSA KEVÄT 2015 TYÖPAJA 3. SAMAUTTAMINEN VUOROVAIKUTUKSESSA ULLA PIIRONEN-MALMI METROPOLIA KEVÄT 2015 KIELELLINEN SAMAUTTAMINEN IHMISELLÄ ON SOSIAALISISSA TILANTEISSA MUUNTUMISEN TARVE HÄN HALUAA MUOKATA JA SOVITTAA OMAA

Lisätiedot

DIALOGISUUS PARITERAPIASSA Eija-Liisa Rautiainen

DIALOGISUUS PARITERAPIASSA Eija-Liisa Rautiainen DIALOGISUUS PARITERAPIASSA Eija-Liisa Rautiainen Dialogisuus parisuhteessa: Tärkeää mutta vaativaa Pariterapiaistunto on oma erityinen tilanteensa pyrkiä dialogiin. Parisuhteessa on luonnollista toivoa

Lisätiedot

Kohti kuntoutuskumppanuutta? Millaista uutta vuorovaikutusta on syntymässä?

Kohti kuntoutuskumppanuutta? Millaista uutta vuorovaikutusta on syntymässä? Kohti kuntoutuskumppanuutta? Millaista uutta vuorovaikutusta on syntymässä? Vappu Karjalainen 19.3.2010 22.4.2010 Esityksen nimi / Tekijä 1 Kuntoutusjärjestelmä Asiakas: millaisin ehdoin edetään? Kuntoutusjärjestelmä:

Lisätiedot

POTEROISSA VAI SAMALLA PELIKENTÄLLÄ?

POTEROISSA VAI SAMALLA PELIKENTÄLLÄ? POTEROISSA VAI SAMALLA PELIKENTÄLLÄ? - Ovatko eri viitekehysten kohtaamiset haasteita vai mahdollisuuksia? Ei kohdata ihmistä kokonaisuutena! Palvelujärjestelmä on sektoroitunut Tukevatko meneillä oleva

Lisätiedot

KEHITYSVAMMAISTEN PALVELUJEN HYVÄT KÄYTÄNNÖT OHJEET KÄYTÄNNÖN KUVAAMISEKSI. Kehitysvammaliitto / Hyvät käytännöt -projekti

KEHITYSVAMMAISTEN PALVELUJEN HYVÄT KÄYTÄNNÖT OHJEET KÄYTÄNNÖN KUVAAMISEKSI. Kehitysvammaliitto / Hyvät käytännöt -projekti 1 KEHITYSVAMMAISTEN PALVELUJEN HYVÄT KÄYTÄNNÖT OHJEET KÄYTÄNNÖN KUVAAMISEKSI Kehitysvammaliitto / Hyvät käytännöt -projekti 2 Tuotetaan käytännöstä tietoa yhdessä Käytännön kuvaamisen tarkoituksena on

Lisätiedot

Struktuurista vuorovaikutukseen. Tietotekniikka- ja kommunikaatiokeskus, Kaisa Laine, puheterapeutti

Struktuurista vuorovaikutukseen. Tietotekniikka- ja kommunikaatiokeskus, Kaisa Laine, puheterapeutti Struktuurista vuorovaikutukseen Tietotekniikka- ja kommunikaatiokeskus, Kaisa Laine, puheterapeutti Termeistä Ihminen, jolla on puhevamma = ei pärjää arjessa puhuen, tarvitsee kommunikoinnissa puhetta

Lisätiedot

Susanna Anglé. PsT, psykoterapeutti Psykologikeskus ProMente, Turku 20.1.2011

Susanna Anglé. PsT, psykoterapeutti Psykologikeskus ProMente, Turku 20.1.2011 Susanna Anglé PsT, psykoterapeutti Psykologikeskus ProMente, Turku 20.1.2011 I Toiveikkuuden määritelmästä ja merkityksestä Mitä toiveikkuus, toivo, on? Miksi toivo on tärkeää? II Toiveikkuuden ylläpitämisestä

Lisätiedot

Vertaistoiminnan ikuisuusvastauksia? Marja Vuorinen Asiantuntija Espoon kaupunki, mielenterveys- ja päihdepalvelut

Vertaistoiminnan ikuisuusvastauksia? Marja Vuorinen Asiantuntija Espoon kaupunki, mielenterveys- ja päihdepalvelut Vertaistoiminnan ikuisuusvastauksia? Marja Vuorinen Asiantuntija Espoon kaupunki, mielenterveys- ja päihdepalvelut Vertaisuus ja kokemus = inhimillisen toiminnan perusasioita Hoito- ja kuntoutusjärjestelmissä

Lisätiedot

LUOTTAMUSHENKILÖT: Raili Kerola, Tuula Mäntymäki, Riitta Liinamaa, Riitta Toivonen, Reino Rissanen, Maria Riitta Laukkanen Veteläinen.

LUOTTAMUSHENKILÖT: Raili Kerola, Tuula Mäntymäki, Riitta Liinamaa, Riitta Toivonen, Reino Rissanen, Maria Riitta Laukkanen Veteläinen. PUIMALA: Asiakaslähtöinen palvelu kunnassa LUOTTAMUSHENKILÖT: Raili Kerola, Tuula Mäntymäki, Riitta Liinamaa, Riitta Toivonen, Reino Rissanen, Maria Riitta Laukkanen Veteläinen. Mitä tarkoittaa asiakaslähtöinen

Lisätiedot

SISÄLTÖ. Kehitä kuuntelutaitojasi Tarkista, kuulitko oikein Hyvät sanat avaavat korvat Kasvokkain

SISÄLTÖ. Kehitä kuuntelutaitojasi Tarkista, kuulitko oikein Hyvät sanat avaavat korvat Kasvokkain Sanat SISÄLTÖ Puhuminen ja kuunteleminen tie läheisyyteen Mitä on viestintä? Puhumisen tasoja Miten puhun? Keskustelu itsensä kanssa Puhumisen esteitä Kuuntelemisen tasoja Tahdo kuunnella Kehitä kuuntelutaitojasi

Lisätiedot

Työhyvinvointikysely 2014. Henkilöstöpalvelut 2.1.2015

Työhyvinvointikysely 2014. Henkilöstöpalvelut 2.1.2015 RAAHEN SEUDUN HYVINVOINTIKUNTAYHTYMÄ Työhyvinvointikysely 2014 Henkilöstöpalvelut 2.1.2015 Yleistä Työhyvinvointikyselyyn 2014 vastasi 629 työntekijää (579 vuonna 2013) Vastausprosentti oli 48,7 % (vuonna

Lisätiedot

Mikä ihmeen Global Mindedness?

Mikä ihmeen Global Mindedness? Ulkomaanjakson vaikutukset opiskelijan asenteisiin ja erilaisen kohtaamiseen Global Mindedness kyselyn alustavia tuloksia Irma Garam, CIMO LdV kesäpäivät 4.6.2 Jun- 14 Mikä ihmeen Global Mindedness? Kysely,

Lisätiedot

Hyvinvoiva kansalainen työelämässä

Hyvinvoiva kansalainen työelämässä Hyvinvoiva kansalainen työelämässä Tampereen yliopiston terveystieteen laitos Hyvinvoinnin tulkintoja 1. Ulkoisesti arvioitu vs. koettu Ulkoisesti (yhteisesti) arvioitu Tunnuslukuja: suhteellinen köyhyys

Lisätiedot

Ensitietoa skitsofreniasta Mitä skitsofrenia tarkoittaa?

Ensitietoa skitsofreniasta Mitä skitsofrenia tarkoittaa? Ensitietoa skitsofreniasta Mitä skitsofrenia tarkoittaa? Materiaali hoitosuhdekeskusteluihin Selkomukautus Ensitietoa skitsofreniasta Mitä skitsofrenia tarkoittaa? Opas on tehty Arjen mieli -hankkeessa,

Lisätiedot

Etätyökysely henkilöstöstölle 22.1.-2.2.2015

Etätyökysely henkilöstöstölle 22.1.-2.2.2015 Etätyökysely henkilöstöstölle 22.1.-2.2.2015 Olen kokenut etätyön hyväksi työskentelytavaksi Saan etätyöpäivän aikana pääosin tehtyä suunnittelemani työt Ohjeistus etätyön tekemiseen on ollut riittävää

Lisätiedot

STEP 1 Tilaa ajattelulle

STEP 1 Tilaa ajattelulle Työkalu, jonka avulla opettaja voi suunnitella ja toteuttaa systemaattista ajattelutaitojen opettamista STEP 1 Tilaa ajattelulle Susan Granlund Euran Kirkonkylän koulu ja Kirsi Urmson Rauman normaalikoulu

Lisätiedot

Märsky 29.10.2012. Heikki Pajunen Novetos Oy. Luomme menestystarinoita yhdessä

Märsky 29.10.2012. Heikki Pajunen Novetos Oy. Luomme menestystarinoita yhdessä Märsky 29.10.2012 Heikki Pajunen Novetos Oy Luomme menestystarinoita yhdessä Aamun ajatus By Positiivarit: Maanantai 29.10.2012 AAMUN AJATUS Elämä on 10-prosenttisesti sitä miten elää ja 90-prosenttisesti

Lisätiedot

Tulevaisuuden markkinat tulevaisuuden yrittäjä. Vesa Puhakka vesa.puhakka@oulu.fi

Tulevaisuuden markkinat tulevaisuuden yrittäjä. Vesa Puhakka vesa.puhakka@oulu.fi Tulevaisuuden markkinat tulevaisuuden yrittäjä Vesa Puhakka vesa.puhakka@oulu.fi Dynaamisessa liiketoimintaympäristössä on valtavasti informaatiota mutta vähän tietoa. Koska suurin osa yrityksistä ja ihmisistä

Lisätiedot

Lapsuuden arvokas arki ARVO-hankkeen koulutus 13.8. 2008. PRO koulutus Ulla Rasimus ja konsultointi

Lapsuuden arvokas arki ARVO-hankkeen koulutus 13.8. 2008. PRO koulutus Ulla Rasimus ja konsultointi Lapsuuden arvokas arki ARVO-hankkeen koulutus 13.8. 2008 ARVO-koulutuspäivän tavoitteet 13.8. 2008 Selkiyttää ja luoda moniammatillisesti yhteisiä merkityksiä hankkeen tavoitteille, käsitteille ja kehittämisprosessille.

Lisätiedot

Tuetun päätöksenteon hyviä käytäntöjä ja tuloksia. Maarit Mykkänen ja Virpi Puikkonen Sujuvat palvelut täysivaltainen elämä seminaari 29.10.

Tuetun päätöksenteon hyviä käytäntöjä ja tuloksia. Maarit Mykkänen ja Virpi Puikkonen Sujuvat palvelut täysivaltainen elämä seminaari 29.10. Tuetun päätöksenteon hyviä käytäntöjä ja tuloksia Maarit Mykkänen ja Virpi Puikkonen Sujuvat palvelut täysivaltainen elämä seminaari 29.10.2014 Tuetusti päätöksentekoon- projekti Projektin toiminta-aika:

Lisätiedot

AMMATTIMAINEN YHTEISTYÖ & ASIANTUNTIJUUS Tiedon ja ideoiden jakaminen 12.8.2009. 10.8.2009 Humap Oy, www.humap.com sivu 1

AMMATTIMAINEN YHTEISTYÖ & ASIANTUNTIJUUS Tiedon ja ideoiden jakaminen 12.8.2009. 10.8.2009 Humap Oy, www.humap.com sivu 1 AMMATTIMAINEN YHTEISTYÖ & ASIANTUNTIJUUS Tiedon ja ideoiden jakaminen 12.8.2009 10.8.2009 Humap Oy, www.humap.com sivu 1 TAVOITTEET 12.8.2009 TYÖSKENTELYLLE TEEMA Ammattimainen yhteistyö moniammatillisessa

Lisätiedot

Objektiharjoituksia. Harjoitus 2 Tässä on lyhyitä dialogeja. Pane objektit oikeaan muotoon. 1) - Vien... TÄMÄ KIRJE postiin.

Objektiharjoituksia. Harjoitus 2 Tässä on lyhyitä dialogeja. Pane objektit oikeaan muotoon. 1) - Vien... TÄMÄ KIRJE postiin. Objektiharjoituksia Harjoitus 1 Pane objekti oikeaan muotoon. 1. Ensin te kirjoitatte... TÄMÄ TESTI ja sitten annatte... PAPERI minulle. 2. Haluan... KUPPI - KAHVI. 3. Ostan... TUO MUSTA KENKÄ (mon.).

Lisätiedot

Yksinhuoltajana monikkoperheessä

Yksinhuoltajana monikkoperheessä Yksinhuoltajana monikkoperheessä J A N N A R A N T A L A L A S T E N P S Y K I A T R I A N E R I K O I S L Ä Ä K Ä R I P A R I - JA P E R H E P S Y K O T E R A P E U T T I 4. 9. 2 0 1 5 w w w. j a n n

Lisätiedot

Opiskelukyky, stressinhallinta ja ajanhallinta

Opiskelukyky, stressinhallinta ja ajanhallinta Opiskelukyky, stressinhallinta ja ajanhallinta 7.9. ja 7.10. 2015 Timo Tapola Opintopsykologi Aalto-yliopisto LES Student services Yhteystieto: timo.tapola@aalto.fi Opiskelukyky http://www.opiskelukyky.fi/video-opiskelukyvysta/

Lisätiedot

Prosessikonsultaatio. Konsultaatioprosessi

Prosessikonsultaatio. Konsultaatioprosessi Prosessikonsultaatio Lähtötilanteessa kumpikaan, ei tilaaja eikä konsultti, tiedä mikä organisaation tilanne oikeasti on. Konsultti ja toimeksiantaja yhdessä tutkivat organisaation tilannetta ja etsivät

Lisätiedot

Työpajojen esittely ja kokemukset: Tampere 25.9.2014, Vaasa 2.12.2014

Työpajojen esittely ja kokemukset: Tampere 25.9.2014, Vaasa 2.12.2014 Työpajojen esittely ja kokemukset: Tampere 25.9.2014, Vaasa 2.12.2014 MOSAIC-ohjausryhmä, 15.1.2015 Janne Laine, Johanna Leväsluoto, Jouko Heikkilä, Joona Tuovinen ja kumpp. Teknologian tutkimuskeskus

Lisätiedot

TOIMIVA LAPSI & PERHE KOULUTUS LAPSET PUHEEKSI, VERKOSTOT SUOJAKSI

TOIMIVA LAPSI & PERHE KOULUTUS LAPSET PUHEEKSI, VERKOSTOT SUOJAKSI TOIMIVA LAPSI & PERHE KOULUTUS LAPSET PUHEEKSI, VERKOSTOT SUOJAKSI Ennaltaehkäisevän lapsikeskeisen työmenetelmän kehittäminen ja työskentelyn keskeiset periaatteet vanhemman sairastaessa 1.Riski- eli

Lisätiedot

Tunneklinikka. Mika Peltola 0443336719 www.tunneklinikka.palvelee.fi

Tunneklinikka. Mika Peltola 0443336719 www.tunneklinikka.palvelee.fi Tunneklinikka Mika Peltola 0443336719 www.tunneklinikka.palvelee.fi Tunnekehoterapia on luontaishoitomenetelmä, joka on kehittynyt erilaisten luontaishoitomenetelmien yhdistämisestä yhdeksi hoitomuodoksi.

Lisätiedot

U N E L M +1 +1. Motivaatio Hyvinvointi. Pohdintakortti

U N E L M +1 +1. Motivaatio Hyvinvointi. Pohdintakortti ONKS U N E L M I? I! Motivaatio Hyvinvointi Raha Pohdintakortti KÄDEN TAIDOT Käden taidot ovat nykyään tosi arvostettuja. Työssäoppimisjakso vakuutti, että tää on mun ala ja on siistii päästä tekee just

Lisätiedot