Lasten ja nuorten puutarhayhdistys, 2013 Saatavilla pdf-muodossa:

Transkriptio

1 Lasten ja nuorten puutarhayhdistys, 2013 Saatavilla pdf-muodossa:

2 Suunnitelman tarkoitus ja yleiset lähtökohdat Puutarhaympäristö kestävän kehityksen kasvattajana Lapsilähtöisen koulukasvitarhatoiminnan erityispiirteet Kumpulan koulukasvitarhan toimintakulttuuri Vapaa-ajan puutarhassa oppimisen määrittelyä Viljelyleirit Kasvun ihme Ympäristötaideleirit Salainen puutarha Yhdessä toimiminen Hyvinvointi Tiedon puutarha Taitojen puutarha Kaikki erilaisia kaikki kasvitarhalaisia Kuokka kehitysvammaisten lasten ja nuorten oma leiri

3 ervetuloa kasvamaan, oppimaan ja virkistymään puutarhassa! Koulukasvitarhatoiminta Helsingissä täytti huikeat 100 vuotta kesällä 2012! Juhlavuoden humussa kiteytyi tavoite kirjoittaa auki vuodesta 1928 toiminnassa olleen ja tänä päivänä ainoana laatuaan Kumpulan koulukasvitarhan vapaa-ajan toiminnan pedagogiikka nyt käsillä olevan puutarhassa kasvun ja oppimisen suunnitelman avulla. Sen tavoitteena on antaa tietoa Lasten ja nuorten puutarhayhdistyksen toimintaan osallistuville lapsille, nuorille, perheille ja yhteistyökumppaneille koulukasvitarhan puutarhaleireistä ja niiden ympäristökasvatusnäkemyksestä. Lasten puutarha on suunnitelmassa monipuolinen, luonnonläheinen vapaa-ajan harrastus- ja oppimisympäristö ja ennen kaikkea: kasvun ihmeen kokemisen paikka! Kumpulan työyhteisölle oppimissuunnitelma raamittaa koulukasvitarhan parhaat käytännöt ja toimintaa ohjaavan teorian puutarhapedagogiseksi malliksi, jonka avulla toiminnan laatua ja yhtenäisyyttä voidaan ylläpitää ja kehittää. Suunnitelma sisältää kasvitarhan yhteisen toimintakulttuurin ja puutarhassa oppimisen keskeiset tavoitteet, mutta se jättää ohjaajalle vapauden ja vastuun valita sopivimmat sisällöt ja työtavat jokaisen kasvitarhalla kesälomaansa viettävän lapsen parhaan leiripäivän, oppimisen ja kasvun näkökulmasta. Lasten ja nuorten puutarhayhdistys on perustamisestaan (2005) saakka pyrkinyt määrätietoisesti edistämään lapsilähtöisen ja kestävän puutarhakulttuurin ideaa ja kaikenikäisten hyvinvointia. Kumpulan koulukasvitarhan vapaa-ajan toiminnan pedagogiikan tunnistaminen ja tunnustaminen tukee myös yhdistyksen eri koulujen ja päiväkotien kanssa keväisin ja syksyisin tekemän oppimisympäristöyhteistyön täsmentämistä. Suunnitelma avaa samoin yhteyksiä kansainvälisen puutarhapedagogiikan kentälle. Puutarhassa kasvun ja oppimisen suunnitelma otetaan käyttöön keväällä Koko kasvitarhayhteisön palaute on tärkeää, kun suunnitelmaa jatkossa uudistetaan ja tarkennetaan! uunnitelman laatimiseen osallistunut työryhmä Oppimissuunnitelma laadittiin kehittämisprojektina, jota ohjasi ja jonka koosti ympäristöalan erikoisammattitutkinnon (YAEAT) opinnäytteenään Anna Pukema. Materiaalin tuottamiseen osallistui eri vaiheissa ja eri tavoin kommenteillaan työryhmä: Annika Alervo, Eeva-Maija Bergholm, Leena Helenius, Tiina Humaloja, Laura Jaakkola, Riina Järvelä, Susanna Klapuri, Veera Kuokka, Taina Laaksoharju, Sirkku-Liina Laitinen, Senja Lappalainen, Mervi Lehmusoksa, Janne Länsipuro, Aino Kaila, Hegi Kovanen, Anna Nurmi, Virve Paasovaara, Virve Sankala, Salla Savolainen, Pinja Sipari ja Elise Toivanen-Laukkanen. Kiitos innostavasta ja opettavaisesta projektista! Aurinkoon päin, Helsingissä

4 1.1 Suunnitelman tarkoitus ja yleiset lähtökohdat ämä puutarhassa kasvun ja oppimisen suunnitelma koskee Kumpulan koulukasvitarhan vuotiaiden lasten vapaa-ajan toimintaa, jota Lasten ja nuorten puutarhayhdistys ry toteuttaa erilaisten päiväleirien muodossa koulujen kesäloma-aikana. Sen lisäksi suunnitelmassa kuvataan lyhyesti Lasten ja nuorten puutarhayhdistyksen järjestämien kehitysvammaisten päiväleirien ja nuorten vapaaehtoisen työtoiminnan tavoitteita ja keskeisiä sisältöjä. Perinteiset koko kesän viljely- ja lyhytkestoisemmat ympäristötaidepäiväleirijaksot ovat tarkoitettu kaikille helsinkiläisille alakouluikäisille. Leireille haetaan hakemuksella kevätlukukauden aikana, mutta vielä kesän kuluessa voi kysyä vapaaksi jääneitä paikkoja. Eniten toiminnasta saa irti, kun siihen voi sitoutua koko kasvukauden tai kokonaisen leirijakson ajaksi, mutta jo lyhyemmän ajan kuluessa lapsi voi kokea olevansa kasvitarhalainen. Moni tulee siksi vuosi toisensa jälkeen Kumpulan koulukasvitarhalle kokemaan yhdessä kasvun ihmeen tai lumoutumaan ympäristötaiteesta! Sama koskee kasvitarhan ohjaajia, jotka ovat ympäristökasvatus-, taide- ja puutarha-alan ammattilaisia tai sellaiseksi opiskelevia. Ohjaajayhteisöä yhdistää kiinnostus puutarhaympäristön laaja-alaiseen pedagogiseen hyödyntämiseen, jossa otetaan huomioon lapsen ja nuoren kokonaisvaltaisen kasvun tukeminen yhteisen puutarhatyöskentelyn avulla. Oppimissuunnitelman perusteella kasvitarhan ohjaaja- ja muu aikuishenkilökunta suunnittelee, valitsee ja toteuttaa lasten ja nuorten parissa tapahtuvan vapaa-ajan kasvatus- ja ohjaustoimintansa tarkemmat sisällöt, menetelmät ja arvioinnin. Monimuotoisen toiminnan yhteisenä raamina suunnitelma on koulukasvitarhan keskeinen pedagoginen työväline ja toiminnan jatkuvan laadunparantamisen malli. Sen avulla viestitään myös toimintaan osallistuville ja siitä kiinnostuneille lapsille, nuorille, perheille ja yhteistyökumppaneille Kumpulan koulukasvitarhan vapaa-ajan toiminnan lähtökohdista ja tavoitteista. Koko tämän päivän koulukasvitarhatoiminta pohjautuu Lasten ja nuorten puutarha-yhdistyksen arvoihin: luonnonläheisyys, lapsilähtöisyys ja yhteisöllisyys, ja siinä otetaan huomioon kestävän kehityksen periaatteet, kestävään tulevaisuuteen tähdäten. Tarjottavan palvelun näkökulmasta ylläpidetään toiminnan edullisuutta ja sosiaalista tasa-arvoa. Kumpulan koulukasvitarhalla huomioidaan myös Helsingin kaupungin strategiaohjelman eettiset linjaukset: rehellisyys, oikeudenmukaisuus, yhdenvertainen kohtelu sekä avoimuus. Jo yli satavuotiaan vapaa-ajan koulukasvitarhatoiminnan perustavoite on yhä mukavan ja virkistävän kesälomavaihtoehdon tarjoaminen kaupungissa kesäänsä viettäville lapsille luonnonläheisessä, viihtyisässä, turvallisessa ja saavutettavassa puutarhaympäristössä

5 1.2 Puutarhaympäristö kestävän kehityksen kasvattajana umpulan koulukasvitarha sijaitsee Helsingin Käpylän kaupunginosassa, Kumpulan siirtolapuutarhan ja Kätilöopiston kupeessa. Sijainniltaan Kumpulan koulukasvitarha on liikenteellisesti helposti saavutettavissa niin julkisilla liikennevälineillä, pyörällä kuin kävellen. Vähänkyröntien molemmin puolin sijoittuva 4,3 hehtaarin alue käsittää peltoviljelyalaa, hedelmäpuita, marjapensaita, nurmikenttiä, metsän ja muun muassa Gunnar Taucherin suunnittelemat alkuperäiset, restauroidut paviljonkirakennukset. Alun perin puutarhaneuvoja Elisabeth Kochin suunnittelemaa koulukasvitarhaa kehitetään nykyisen käyttö- ja hoitosuunnitelman mukaan maatahoitavan luomuviljelyn periaattein kate- ja vuoroviljelynä. Tavoitteena on askel askeleelta parantaa savipitoisten maiden ilmavuutta ja humuksen osuutta. Järjestelmällinen kestävän kehityksen työ Kumpulan koulukasvitarhalla aloitettiin vuonna 2008 luomalla oma kestävän kehityksen politiikka. Jo sitä ennen kasvitarhalle oli laadittu turvallisuussuunnitelma. Kestävä kehitys toiminnan ohjenuorana on lyhyesti pyrkimys ekologisesti, taloudellisesti, kulttuurisesti ja sosiaalisesti vastuulliseen nykypäivän toimintaan, joka ei riistä tulevilta sukupolvilta hyvän elämisen mahdollisuuksia maapallolla. Se on asteittainen, jokaista koskettava oppimis- ja muutosprosessi, johon koulukasvitarhalla pyritään ympäristö- eli kestävän kehityksen kasvatuksen, ja työyhteisön omien toimintatapojen kautta. Näistä valitaan vuosittain yhdessä erityinen kehityskohde- tai kohteet, joiden toteutumista seurataan leirikauden ajan, ja jatketaan tarvittaessa. Kumpulan koulukasvitarhan vapaa-ajan toiminnan ympäristökasvatusnäkemys perustuu ensisijaisesti kasvitarhalaisen myönteisen luontosuhteen edistämiseen ja vahvistamiseen. Tavoitteena on lapsi ja nuori, joka osaa ja haluaa toimia ympäristössään ja sen puolesta. Luonnonmukaisesti hoidetussa puutarhaympäristössä ja siihen liittyvässä metsikössä, silti keskellä kaupunkia, kasvitarhalaista ohjataan aktiiviseen, omakohtaiseen toimintaan ja tiedonhankintaan. Mielekkäiden kokemusten, oman ja yhteisen työskentelyn kautta ja tuloksena on mahdollista ymmärtää vihreiden kasvien merkitys elämälle maapallolla ja oppia ihmisestä osana luonnon prosesseja. Lapsille ja nuorille suunnattu ja sallittu, luonnonläheinen puutarha on jo itsessään kestävän kehityksen kasvatuksen metodi: Ympäristö, jossa saa, voi ja on hauska olla! - 5 -

6 Puutarhaympäristössä lapsella ja nuorella on mahdollisuus fyysisesti ja henkisesti olla sananmukaisesti lähellä luontoa: aurinkoa, tuulta, sadetta, multaa, peltolieroja, perhosia, lintuja Kasvitarhaleirien aikana pikkuhiljaa kenties ensin ällöttävästä mudasta tulee luovan toiminnan materiaalia, ja alun arastelun jälkeen puut ovat leikin näyttämö! Kun puutarhassa oppii olemaan rennosti, mutta toisia ihmisiä ja ympäristöä kunnioittaen, voi muuttua tarkkailijasta aktiiviseksi toimijaksi. Tämä tulee ilmi esimerkiksi siinä, miten leirijakson lopulla kasvitarhalainen usein piirtää itsensä osaksi puutarhaa! Yksilölliset ja yhteiset tiedolliset, taidolliset ja taiteelliset kokemukset puutarhaekosysteemissä yhtä hyvin kuin leikki, lepo ja virkistyminen tarjoavat mahdollisuuden ymmärrykselle hyvinvoivan luonnon merkityksestä kasvitarhalaisen omalle hyvinvoinnille. Kestävän puutarhanhoidon menetelmien ja tapojen tuntemuksen rinnalla opitaan nauttimaan puutarhasta ja sen sadosta monin tavoin: Mikään ei maistu paremmalle kuin itse kasvatettu porkkana tai basilika! Samalla voidaan pohtia kasvisvoittoisen ruokavalion terveydellisiä ja taloudellisia etuja sekä ihmiselle että ympäristölle. Puutarhan innoittamat, ympäristöystävälliset taiteelliset projektit, uudet kaverit, leikit, tarinat, taidot ja tiedot ovat myös kestävää satoa ja sen jakamista yhdessä. Koulukasvitarhan ainutlaatuisessa miljöössä lapset ja nuoret edistävät, kehittävät ja tallentavat myös omaa puutarhakulttuuriaan: kaikkea, mitä he itse tekevät puutarhassa! Kasvitarhalla lapsi ja nuori saa oppia kokemaan ympäristöään fyysisesti ja visuaalisesti eri perspektiiveistä, kenties ensimmäistä kertaa maan tasolla makuulta, puun oksalta tai palstalla itseä korkeampien kasvi

7 en välissä! Vahva luontosuhde kantaa lasta läpi elämän, ja voimakkaat kokemukset luonnossa muistetaan yleensä koko loppuelämän huippuhetkinä. Siitä mistä välittää, haluaa pitää huolta. Taloudellisen kestävyyden näkökulmasta Kumpulan koulukasvitarhalla puutarha- tai ympäristötaideharrastukseen osallistumiseen ei tarvita kalliita välineitä: Säänmukainen vaatetus ja omat ruokailuastiat riittävät, kun työvälineet, siemenet, taimet ja taidetarvikkeet ovat kasvitarhan yhteisiä. Viljely- ja ympäristötaideleirien materiaalivalinnat ja niiden käyttötavat: nuukuus, huoltaminen, korjaaminen, ja lainaaminen ovat myös esimerkin avulla kulutuskriittistä ja kestävää oppimista puutarhassa. Kestävään koulukasvitarhatoimintaan kuuluu jatkuvuus: Ohjattu vapaa-ajantoiminta Kumpulan koulukasvitarhalla voi antaa sysäyksen lapsen ja nuoren omaehtoiselle luonto- tai puutarhaharrastukselle, ja jopa puutarhaan liittyvälle ammatilliselle polulle. Varsinaisen leiri-iän ohittaneet nuoret voivat osallistua Kumpulan koulukasvitarhalla vapaaehtoiseen työtoimintaan kykyjensä mukaan ja hakeutua myöhemmin kesätöihin tutussa ympäristössä. Kasvitarhalaisten perheenjäsenille, palstamummeille ja -vaareille tarjottava vapaaehtoistoiminta lisää myös toiminnan sosiaalista ja kulttuurista kestävyyttä. Jotkut heistä ovat itsekin aikoinaan olleet kasvitarhalaisia! Kumpulan koulukasvitarhalla sekä lapset että aikuiset voivat välittää toisilleen luonnossa toimimisen taitoja, viljelyperinteitä ja -tietoutta luvulta peräisin oleva, keskeytyksettä lapsille ja nuorille kuulunut viheralue ja kulttuuriympäristö Helsingin sydämessä säilyy samalla elinvoimaisena, ja voi näin tuottaa yhä uusia oppimiskokemuksia ja hyvinvointia kaikenikäisille!

8 1.3 Lapsilähtöisen koulukasvitarhatoiminnan erityispiirteet Täällä mä oon! uurarimestari Alex Ärt ajatteli työväen lasten hyvinvointia ja yhä vaikenevia kasvuolosuhteita kaupungissa, kun hän viime vuosisadan alussa testamenttasi markkaa Helsingille käytettäväksi lasten hyväksi. Silloinen kansakoulutarkastaja Adolf von Bonsdorff esitti nousussa olleen kansainvälisen puutarhakasvatus- ja valistusaatteen hengessä, että varat käytetään lasten kasvitarhatyön käynnistämiseen. Vuonna 1912 ensimmäiset kasvitarhalaiset aloittivatkin vihdoin opettaja Laura Haganin Mitä täällä voi tehdä? johdolla viljelyn Töölön Savilassa Ärtin koulukasvitarhalla 1. Vaikka Rakentaa Majaa Maja joka sittemmin 1960-luvulla jäi Jäähallin parkkipaikan alle. Kaikkiaan neljästä helsinkiläisestä koulukasvitarhasta ainoana jäljelle jäänyt Kumpulan koulukasvitarha on ajassamme 3. Pelata Palloa Pallo Kerhossa Kerhossa vihreä huutomerkki lapsen ja epäkaupallisen julkisen tilan 4. Täällä Saa Syödä puolesta kaupungissa ja koko yhteiskunnassa! Vuosikymmenten kuluessa toiminnan painotus on siirtynyt lasten ja 5. Saa Poimia herneitä ym 6. Saa Mennä Metsään 7. Saa Leikkiä Ruuan Jälkeen perheiden ravitsemusvalistuksesta puutarhasta nauttimiseen, ja tiukka opettajajohtoisuus lapsilähtöiseen otteeseen. Loppu Linda 8. Ja Muuta Kivaaa. Muut, koulukasvitarhatoiminnan alkuperäiset, lasten virkistymiseen, turvallisuuteen ja yleiseen hyvinvointiin liittyvät tavoitteet, ovat kuitenkin entistä ajankohtaisempia juuri tänään: Jo pelkästään lyhyen leiripäivän aikana kasvitarhalaiset viettävät enemmän aikaa ulkona raittiissa ilmassa kuin monet ikätoverinsa Kerhossa 2. Piirtää Ja Kirjoittaa Toimittaja

9 Koulukasvitarhatoiminnalla on yhä myös lastensuojelullisia piirteitä, kuten lämpimän aterian tarjoaminen jokaisena leiripäivänä ja yksinäisyyttä vastaan taisteleminen! Kasvitarhan työntekijät tiedostavat koulukasvitarha-aatteen historiallisen kehityslinjan ja vuosien työssä syntyneen viisauden, joka on johtanut lapsilähtöisyyteen ottamiseen toiminnan ytimeen. Lapsilähtöisyys Kumpulan koulukasvitarhan vapaa-ajan toiminnassa tarkoittaa omalta osaltaan myös lapsen elämäntilanteen ja -piirin huomioimista ja koko perheen arjen tukemista: Koulukasvitarhan ideaan kuuluu, että lyhyen leiripäivän jälkeen ehtii vielä tehdä ja harrastaa muuta tai vain nauttia kesästä! Koulukasvitarhalta on myös perinteisesti käyty osallistumassa esimerkiksi Helsinki Cupissa, kun kasvitarhapaikka odottaa välillä muualla puuhailevaa tai lomailevaa lasta. Lapsia ja perheitä on kuultu ja kuullaan edelleen toiminnan kehittämisessä. Toiminnalla tuetaan myös lapsen ja nuoren koulunkäyntiä, kun uudet oppimishaasteet on helpompi ottaa jälleen vastaan virkistävän kesäloman jälkeen. Lapsilähtöisen koulukasvitarhan ohjaaja tai muu työntekijä on kasvitarhalaiselle ystävällinen ja mukava, mutta osaa ottaa aikuisen roolin ja pysyä siinä, erityisesti esimerkiksi kasvitarhalaisten välisissä riita- tai väkivaltatilanteissa yleensä aina, kun opetellaan yhdessä toimimista ja jakamista. Kasvitarhalaisen päivä on huoleton ja mukava, kun hän tietää selkeästi, mistä asioista aikuiset, ja mistä lapset, ovat vastuussa kasvitarhalla. Kasvitarhan aikuisyhteisöllä on merkittävä rooli myös viihtyisän, turvallisen, saavutettavan ja ensisijaisesti lapsille ja nuorille tarkoitetun puutarhaympäristön ylläpitäjänä. Kasvitarhalaisen ajattelulle, mielikuvitukselle ja leikille tarjotaan monipuolisia virikkeitä. Vaikka lapset voivat vaikuttaa toiminnan etenemiseen, ohjaajilla on tärkeä tehtävä kasvitarhalaisen ja koko leiriryhmän kiinnostuksen kohteiden laajentamisessa aikuisen näkökulmien ja tietojen avulla. Viime kädessä ohjaajilla on aina vastuu toiminnan suunnittelusta ja toteuttamisesta leiripäivän aikana Monitulkintainen, ja historiassaan erilaisia käytännön toteutuksia saanut, lapsesta käsin lähtemisen pedagogiikka tarkoittaa Kumpulan koulukasvitarhalla erityisesti seuraavia asioita: Jokaisesta kasvitarhalaisesta jää jälki puutarhaan! jokaisen lapsen ainutlaatuisuus ja kunnioittaminen lasta kuullaan toiminnan suunnittelussa ja toteuttamisessa lapsi on aktiivinen toimija ja oppii kasvitarhayhteisön jäsenenä Vapautus aikuisuuteen valmistautumisesta! mielekäs kesäloma ja kavereita: lepo ja virkistys oppimisen ohella ei pakko oppia osallistuminen ja reilu meininki riittävät vertaisryhmän merkitys, myös kasvussa ja oppimisessa - 9 -

10 Kesäloma ja kavereita puutarhassa! Kumpulan koulukasvitarhan perinteistä päiväleiritoimintaa vuotiaille helsinkiläisille koulujen kesäloman ajan ensimmäisestä lomamaanantaista koulun alkua edeltävään viikkoon! Viljelyleirille voi osallistua koko kesän, ympäristötaideleirit ovat kahden tai kolmen viikon jaksoja. Suurin osa leiriryhmistä kokoontuu klo Yksi ryhmä on auki klo Juhannuksen jälkeinen viikko on juhannuslomaa. Heinä- ja elokuussa perjantait ovat vapaapäiviä. Leirikesän jälkeen järjestetään sadonkorjuuta lauantaisin yleensä syyskuun loppuun. Toimintaan voi osallistua perheenjäsenten kera jo kevättyölauantaisin huhti-toukokuussa erikseen ilmoitettavina ajankohtina!

11 1.4 Kumpulan koulukasvitarhan toimintakulttuuri ikuisten käsitykset ihmisestä, työstä ja esimerkiksi yhdessä toimimisesta vaikuttavat suuresti siihen, millainen oppimisympäristö kasvitarhalla todellisuudessa vallitsee. Näitä piirteitä kutsutaan tässä oppimissuunnitelmassa toimintakulttuuriksi yhdessä työn virallisten ja epävirallisten käytänteiden sekä yleisesti aistittavan omaleimaisen ilmapiirin kanssa. Kumpulan koulukasvitarhan toimintaympäristön erityispiirteitä on muun muassa työskentely tämän päivän Helsingissä, mutta 1920-luvun kulttuurimiljöössä, jota halutaan yhdessä vaalia ja kehittää luonnonmukaisen, maatahoitavan ja kestävän viljelyn periaattein. Aikuisten fyysinen työympäristö keittiövastaavia lukuun ottamatta on koulukasvitarhalla pääsääntöisesti hyvin samantapainen kuin lapsilla, eli ulkona säällä kuin säällä. Työympäristö ei ryhmien omien telttojen ja puutarhan puiden lisäksi sisällä juuri edes näkösuojaa: Työtä tehdään konkreettisesti toisten silmien alla. Ohjaajat ja lapset käyttävät myös enimmäkseen samoja työkaluja ja laitteita, kun isompien puutarhatyökoneiden käyttö on koulukasvitarhalla alueenhoidon vastuulla. Erilaisten kasvitarhan työtehtävien lisäksi ohjaajien koulutustaustat ja työhistoria vaihtelevat niin paljon, että voidaan hyvällä syyllä puhua moniammatillisesta ympäristökasvatustyöyhteisöstä! Yhteistyötä tehdään tavoitteellisesti myös muiden Kumpulan koulukasvitarhaa käyttävien tahojen ja yhteisöjen, kuten Käpylän koulun, parissa. Tällä hetkellä Lasten ja nuorten puutarhayhdistys tuottaa koulukasvitarhan lasten ja nuorten vapaa-ajan toiminnan pääasiallisesti Opetusviraston kanssa tehdyn palveluntuottosopimuksen puitteissa, mutta Kumpulan koulukasvitarhan toimintaa kehitetään yhteistyössä useiden eri hallintokuntien kanssa. Lasten ja nuorten puutarhayhdistyksen vapaa-ajan toiminnassa ylläpidetään humaania, aktiivista ja toimijalähtöistä ihmis-, oppimis- ja ohjauskäsitystä, joka toistuu toiminnan arvolähtökohtien lisäksi usein työyhteisön tavoissa, puheessa ja esimerkiksi yhteistyökumppaneiden va

12 linnassa: Ihminen nähdään osana luontoa, kasvitarha on lasten vihreä keidas, koulukasvitarhayhteisö arvostaa erilaista oppijuutta ja erilaisia kulttuuritaustoja. Tähän mennessä yhteistyötä on tehty esimerkiksi Kinaporin vanhusten palvelukeskuksen, Helsingin lyhytaikaiskoti ja työpaja Lyhty ry:n, Aalto-yliopiston taideteollisen korkeakoulun ja Nuorisoasiankeskuksen kanssa. Koulukasvitarhatoiminnassa korostuu tekemällä oppiminen, ja siinä pyritään mahdollisuuksien mukaan ottamaan huomioon erilaiset lahjakkuudet ja oppimistyylit. Aikuisen esimerkki ja valmius tarttua puutarhaympäristön ja leiriyhteisön ajassa, tilassa ja paikassa tarjoamiin oppimismahdollisuuksiin on tärkeää oppimistilanteiden lähtökohtana. Kumpulan koulukasvitarhalla korostuu tiedon yhteisöllinen luonne ja rakentuminen: Puutarhaa kasvu- ja oppimisympäristönä voi lähestyä useilla, toisiaan täydentävillä tavoilla, ja pedagogisen puutarhaympäristön vaatima asiantuntijuus on niin laaja-alaista, että kukaan ei yksin voi osata kaikkea. Työntekijöiden vuorovaikutuksessa korostuvat yhteisöllinen asiantuntijuus, avoimuus ja luottamus toisiin erilaisista temperamenteista ja työtavoista huolimatta. Kun kausiluonteisen työyhteisön koostumus voi vaihtua vuosittain paljon, yhteinen pedagoginen suunnitelma vapauttaa voimavaroja toiminnan suunnitteluun jokaisen kasvitarhalaisen parhaan leiripäivän, kasvun ja oppimisen näkökulmasta. Työyhteisön tiedonkulkua ylläpidetään ja yhteistä pedagogiikkaa tuotetaan ja tallennetaan, kun työskennellään tiimeissä ja työpareina. Tietoa ja toimintatapoja välitetään myös säännöllisissä viikko-palavereissa, muissa kokouksissa, kasvitarhan sisäisissä blogeissa ja Moodle-oppimisympäristössä. Kasvitarhan vaillinaiset it-järjestelmät tosin rajoittavat jonkin verran jälkimmäisten hyödyntämistä hyvien käytäntöjen keruussa. Myös kokemukseen perustuvan niin sanotun hiljaisen tiedon ja perinteiden esille tuontiin sekä viljelyssä että ympäristötaiteessa on panostettava. Tämä koskee myös muita kesäleirien pedagogisia elementtejä sisältäviä työtehtäviä: esimerkiksi ruoanjakelun ja bussikuljetuksen vastaavien toimet. Vaikka oppimi

13 nen ja sen ohjaaminen ei olisi työyhteisön perinteinen puhetapa, on syytä olla ylpeä historialtaan pitkän vapaa-ajan koulukasvitarhatoiminnan informaalissa oppimisympäristössä kehitetyistä ja tuotetuista toimintatavoista. Yhteisen keskustelun pohjalta Kumpulan koulukasvitarhalla arvostetaan seuraavia asioita: näkemystä puutarhapedagogiikasta tietoa ja taitoa luonnonmukaisen viljelyn ja kestävän ympäristötaiteen menetelmistä yhteistyökykyä ja joustavuutta kiireetöntä ja tilannelähtöisyyden huomioivaa tapaa toimia lasten kanssa tekemisen iloa ja ovien avaamista leikin maailmaan kykyä tuottaa omaa puutarhapedagogista materiaalia Huussitonttu Huussitonttu ei hajuista häiriinny. Se siivoaa lapsilta jääneet purut ja roskat. Kun huussintyhjennys on ajankohtainen, huussitonttu jättää merkin tarhamestareille ja loka-auto tulee tyhjentämään laadukasta perustoimintaa ja sitoutumista huussit. yhteisiin arvoihin toimijalähtöisyyttä luovuutta, ideoita, rohkeutta, aloitekykyä ja jakamista kykyä arvioida ja dokumentoida omaa ja yhteistä työtä ja viestiä siitä demokraattista, tasavertaisuuteen perustuvaa vuoropuhelua työyhteisön hyvinvointia ja visiota Kumpulan koulukasvitarhasta lasten ja nuorten puutarhakulttuurikeskuksena! Koko työyhteisön vastuulla on, että Kumpulan koulukasvitarhassa voi vallita iloinen, avoin, rohkaiseva ja kiireetön ilmapiiri. Lasten ja nuorten hyvinvointia ei voi edistää, jos ei itse voi hyvin. Koulukasvitarhalla ylläpidetään ideologista puolueettomuutta, epäpoliittisuutta ja uskonnollista neutraaliutta. Toisaalta esimerkiksi kestävä kehitys voidaan nähdä myös ideologisena rakennelmana. Kumpulan koulukasvitarhan kesäleireillä halutaan kuitenkin pitää kiinni toimijalähtöisistä tulkinnoista ja kunnioittaa jokaisen harkittuja valintoja. Koulukasvitarhalla voidaan toteuttaa erilaisia pedagogisia, ympäristökasvatuksellisia ja ympäristötaiteeseen liittyviä näkemyksiä, silloin kun ne sopivat yhdessä sovittuihin periaatteisiin sekä vapaaajantoiminnan yleisenä lähtökohtana oleviin Lasten ja nuorten puutarhayhdistyksen arvoihin: luonnonläheisyys, lapsilähtöisyys ja yhteisöllisyys. Toiminnan merkitys ja vaikutukset otetaan huomioon laajemmin kuin vain koulukasvitarhan porttien sisäpuolella. Avainasemassa tässä on yhteistyö perheiden kanssa, joka perustuu tasaarvoisen kasvatuskumppanuuden idealle. Huoltajilla on ensisijainen kasvatus- ja huoltovastuu lapsestaan, jota Kumpulan koulukasvitarhalla pyritään tukemaan monin tavoin yhteistyössä. Myös kasvitarhalaisen perheenjäsenten, ystävien ja muiden läheisten mahdollisuutta osallistua toimintaan kehitetään esimerkiksi erilaisten juhlien, teemaviikkojen ja vierailujen avulla

14 Koulukasvitarhayhteisön avoimuutta ja vuorovaikutusta lisätään yhteistyössä erilaisten vapaaehtoisten ja esimerkiksi ympäristökasvatus- ja sosiaalialan harjoittelijoiden työpanoksen avulla. Vapaaehtoisilla on paljon tarjottavaa kesäleirien pedagogisten sisältöjen toteuttamisessa, ohjaajilla on kuitenkin aina päävastuu toiminnan suunnittelusta ja esimerkiksi kasvitarhalaisen turvallisuudesta. Harjoittelijoille pyritään tarjoamaan monipuolinen toimintaympäristö ammattitaidon kehittämiseen. Heidän tietoja, taitoja ja näkökulmiaan arvostetaan, ja heidät pyritään ottamaan osaksi työyhteisöä. Kasvitarhan ohjaajayhteisön asiantuntemuksen laatua ravitaan myös yhteistyöllä esimerkiksi muiden kolmannen sektorin ympäristökasvatus-, puutarhaja taidealojen toimijoiden sekä virallisen opetus- ja kasvatustoimen edustajien kanssa. Kumpulan koulukasvitarhaa laajennetaan oppimisympäristönä lähiympäristön tarjoamilla vaihtoehdoilla. Kumpulan kasvitieteellinen puutarha ja Kumpulan maauimala ovat esimerkkejä pitkästä toimintakumppanuudesta. Esimerkki leiripäivän ohjelmasta 9:45 Kasvitarhan portit aukeavat 10:00 Ryhmät kokoontuvat aamupiirin oman teltan luokse 10:15 Ohjattua toimintaa kasvimaalla 11:30 Ruokailuun siirtyminen ja ruokailu 12:00 Ohjattua joutenoloa leikkikentällä 12:30 Ryhmän omaa ohjelmaa esim. viljelytietoutta, taiteilua, leikkejä 13:30 Loppupiiri 14:00 Kasvitarhan portit sulkeutuvat

15 1.5 Vapaa-ajan puutarhassa oppimisen määrittelyä Puutarhaa tarkastellaan tässä suunnitelmassa tavoitteellisena ja monipuolisena lasten ja nuorten vapaa-ajan kasvu- ja oppimisympäristönä, jolla on selkeä kestävän kehityksen kasvatusta painottava sisältö. Kumpulan koulukasvitarhalla puutarhassa oppiminen on luonnonläheistä, lapsilähtöistä ja yhteisöllistä toimintaa, jonka lähtökohtana ovat mielekkäät, välittömät luontokokemukset, ja aktiivinen, tekemällä osallistuminen. Puutarhassa hankitaan tietoa ihmettelemällä, havainnoimalla, tutkimalla, kokeilemalla, iloitsemalla ja eläytymällä ja sitä käsitellään vuorovaikutuksessa omien aikaisempien käsitysten, toisten ihmisten ja ympäristön kanssa. Ympäristön ja ihmisen kannalta kestäviä työskentelytapoja ja valintoja opitaan Kumpulan koulukasvitarhalla käytännön toiminnassa niin viljely- kyin ympäristötaideleireillä Puutarhaympäristöä hyödynnetään oppimisessa paikkalähtöisesti ja oppiminen tapahtuu ulkona säällä kuin säällä. Parhaimmillaan puutarhassa oppimisessa keholliset, tiedolliset, esteettiset ja sosiaaliset elämykset yhdistyvät myönteistä luontosuhdetta vahvistavaksi kokonaisvaltaiseksi kokemukseksi. Puutarha on oppimisessa läsnä kaikilla aisteilla, ja se antaa mahdollisuuksia elämälle merkittävien luonnon prosessien, elämän kiertokulun ja kasvun ihmeen ymmärtämiseen oman tutkivan oppimisen kautta. Puutarhaympäristössä toimiminen opettaa ihmisestä luonnon muokkaajana ja toisaalta ihmisen ja luonnon hyvinvoinnin suorasta riippuvuussuhteesta. Puutarhassa oppimisessa sukupolvilta toisille siirtyvä viljelyperinne ja -tietous ovat merkittävässä osassa samalla kun lapset luovat ja edistävät yhdessä omaa puutarhakulttuuriaan. Puutarhassa oppiminen kehittää sekä isojen kokonaisuuksien hahmotustaitoa että luonnon pieniin yksityiskohtiin tutustumista, ja niiden yhteyttä toisiinsa. Lapsi voi konkreettisesti oppia esimerkiksi vihreiden kasvien kasvun edellytyksistä, aineiden kiertokulusta, ravintoketjuista tai luonnon värimaailmasta. Luonnon luokkahuone -ajattelussa puutarha ei kuitenkaan rajoitu vain luonnontieteen metodiksi, vaan se nähdään eri tieteen- ja taiteenalojen pohjalta merkittävänä uudenlaisena ja samalla ikiaikaisena oppimisympäristönä: Puutarhaa viitekehyksenä käyttämällä voidaan tarkastella niin kielen, matematiikan, musiikin, historian kuin vaikka kotitalouden ja etiikan ilmiöitä. Tällaisesta toiminnasta on runsaasti kansainvälisiä esimerkkejä, ja esimerkiksi Käpylän koulu on käyttänyt Kumpulan koulukasvitarhaa säännönmukaisesti jo vuo-

16 sia elävänä oppimisympäristönä. Lasten ja nuorten puutarhayhdistys toteuttaa Kumpulan kasvitarhalla tätä ajattelua vuoropuheluna viljelyn ja ympäristötaiteen välillä sekä erityisesti kaikille leiriläisille tarjottavassa monipuolisessa teema- ja kerhotoiminnassa. Puutarhassakin lepo, virkistys ja hyvinvointi ovat keskittyneen työskentelyn ja oppimisen edellytyksiä vapaa-ajan toiminnassa ne ovat myös jo itsessään oppimisen tavoitteita. Lapsen ja nuoren näkökulmasta puutarhassa oppimisen tavoitteisuuden ei tarvitse kesäloma-ajan leirillä olla alleviivattua, mutta mielekäs, hauska ja kiinnostava tekeminen voi johtaa siihen, että lapsi oppii kesän kuluessa kuin vaivihkaa. Myös lapset itse luovat oppimistavoitteita ja suuntaavat kiinnostustaan puutarhassa, kun heille tarjotaan siihen mahdollisuus. Aikuisten vastuulla on antaa lapsen tekemiselle, kysymyksille ja ihmettelylle aikaa ja tilaa, ja etsiä yhdessä lapsen kiinnostuksenkohteille ja energiavirroille sopivia purkautumiskanavia. Kumpulan koulukasvitarhalla erilaiset oppimistyylit ja temperamentit voivat kukkia perinteisestä kouluoppimisesta hyvin poikkeavassa ja oppijoiden eroa tasaavassa ympäristössä. Puutarhassa oppiminen on joustavaa. Lisäksi puutarhaa oppimisympäristönä leimaa tilannelähtöisyyteen perustuvien oppimiskokemusten mahdollisuus, joihin liittyy lapsen ja nuoren oppimaan oppimisen erilaisten taitojen ja tekniikoiden karttuminen sekä oman toiminnan epämuodollinen arviointi. Puutarhaympäristössä voidaan ottaa huomioon myös lapsen ja nuoren aikaisempi osaaminen ja harrastuneisuus, ja tarjota sille mahdollisesti uusi näkökulma: Millaista on heittää kärrynpyörä nurmikolla tai soittaa rumpua puiden katveessa? Koulukasvitarhayhteisön ohjaajilla ja muilla aikuisilla on yhdessä iso rooli suotuisan kasvu- ja oppimisympäristön vaalimisessa ja monipuolisten oppimisen polkujen avaamisessa puutarhaan ja sen porttien ulkopuolelle. Puutarhassa oppiminen tukee monia perusopetuksen tavoitteita ja oppimisvalmiuksia, mutta ennen kaikkea: siitä on iloa lapselle ja nuorelle, tässä ja nyt!

17 umpulan koulukasvitarhan kesäleirien puutarhassa oppimisen yleiset tavoitteet on seuraavassa koottu yhteen Lasten ja nuorten puutarhayhdistyksen arvojen näkökulmasta: TAIDE TIEDE Lapsilähtöisyys lasta kuullaan ja kunnioitetaan toiminnan mielekkyys tässä ja nyt tilaa ja aikaa ihmisenä kasvulle Puutarhassa oppiminen Luonnonläheisyys ruokkii aisteja ja ajatuksia vahvistaa luontosuhdetta motivoi ja luo hyvinvointia LUONNON LUOKKAHUONE Yhteisöllisyys erilaisuuden arvostaminen tietojen ja taitojen jakaminen sukupolvien vuorovaikutus

18 ässä luvussa kuvataan Kumpulan koulukasvitarhan lasten kesäleirien puutarhassa oppimisen alueet kasvitarhaympäristön, kasvitarhalaisen itsensä ja toimintaa ohjaavan aikuisen kannalta. Oppimisalueet on nimetty koulukasvitarhan lasten vapaa-ajan toiminnan käytännön organisoinnin mukaan, ja ne toistavat ajatusta luonnonläheisestä, lapsilähtöisestä ja yhteisöllisestä puutarhassa kasvusta ja oppimisesta. Jokaisella oppimisalueella on oma tarkentava näkökulma ja keskeiset sisältönsä, joita avataan laadullisen kuvailun ja esimerkkien avulla. Perusvalinnasta riippumatta kaikille yhteisesti kuuluvina oppimisalueina hyvinvointi ja yhdessä toimiminen ravitsevat puuta vahvana juuristona, jonka painopiste on korostetusti kasvatuksessa. Tiedon ja taitojen puutarha on edellisten varassa versova rehevä lehvästö, jonka sisällöt tulevat todeksi erityisesti viljely- ja ympäristötaideleirejä rikastavan, eheyttävän ja kasvitarhalaisen näkökulmasta myös eriyttävän teema- ja kerhotyöskentelyn kautta. Kestävä puutarha -näkökulma on läpäisevänä tavoitteena ja sisältöinä mukana kaikissa oppimisalueissa. Oppimisalueet linkittyvät käytännössä lukuisin tavoin toisiinsa ja niiden rajat on tarkoitettu tarvittaessa ylitettäviksi. Osa sisällöistä voisi perustellusti sopia yhtä hyvin jonkin toi- Oppimisalueiden kokonaisuutta on luonteva verrata puuhun, jonka tukeva ja näkyvä, kaksihaarainen runko on viljely ja ympäristötaideleirit. Kasvitarhalaiselle viljely tai ympäristötaide on perussisältö, jonka lapsi toimintakausittain valitsee kiinnostuksensa ja tarpeidensa mukaan

19 sen oppimisalueen alle. Kokonaisuutena kukin kuudesta oppimisalueesta edustaa taustaltaan kuitenkin hieman erilaista tapaa tarkastella ja jäsentää maailmaa, tietoa ja puutarhaa. Oppimisalueiden alla luetelluista sisällöistä kaikkea ei yhden rajallisen kasvitarhaleirijakson- tai edes kauden aikana ehditä käsitellä perusteellisesti. Joitain sisältöjä ei ehkä pystytä huomioimaan lainkaan, toiset, erityisesti kasvitarhalaisen hyvinvointiin ja turvallisuuteen liittyvät asiat on välttämättä tuotava aina esille käytännön toiminnassa. Sisällöt ovat ohjaustyölle lähteenä, kompassina ja arviointivälineenä. Sisällöt kuvailuineen vastaavat, mikä on tavoiteltavaa ja arvokasta, mutta kysymyksiin kuinka paljon ja millä tavalla, ohjaajien on vastattava itse kasvitarhaympäristössä, jossa jo vaihtelevat säätilanteet, siinä missä koostumukseltaan usein eroavat leiriryhmät haasteineen vaikuttavat toiminnan kulkuun. Puutarhassa oppimisen sisältöjä ei ole koulumaisen tarkasti määritelty kasvitarhalaisten iän tai luokka-asteen mukaan. Aiemman osaamisen kannalta kasvitarhatoimintaan osallistumisvuosien määrä on yleensä ikää merkittävämpi tekijä, vaikka yksilöllinen vaihtelu, esimerkiksi harrastuneisuuden vuoksi, voi myös olla suurta. Toisaalta esimerkiksi aloitteleva 11-vuotias päihittää monesti yleisissä taidoissaan sen, minkä kolmasluokkalainen puutarhatietämyksessään: haaste ja mahdollisuus yhteisölliselle oppimiselle! Oppimisalueet on kaikkiaan tarkoitus nähdä eräänlaisena taito- ja tietotason kasvun ja oivallusten polkuna puutarhassa, jossa samat sisällöt toistuvat uusista näkökulmista, vähitellen tarkentuen ja syventyen. Huimaa edistymistä voi tapahtua jo yhden kesän aikana, vaikka periaatteessa puutarhassa voi aina oppia uutta! Ehyet oppimiskokonaisuudet ja oppimisprosessi ovat myös usein tärkeämpiä kuin yksittäiset sisällöt tai työskentelyn tulokset. Jo osallistumista ja oppimaan oppimista on pidettävä puutarhan hyvänä satona mahdollisten herkullisten vihannesten ja hienojen taideteosten rinnalla. Oppimisalueisiin liittyvää virike-, tausta- ja oppimateriaalia on julkaistu runsaasti, vaikkei yleensä alun perin Kumpulan koulukasvitarhan kaltaiseen lasten ja nuorten vapaa-ajan toimintaan puutarhassa, tai suomeksi. Luonnonmukaisen viljelyn tai ympäristötaiteen nimenomaan lapsille suunnattuja oppaita ei tänä päivänä vielä juuri ole. Siksi Kumpulan koulukasvitarhan ohjaajayhteisön asiantuntemus ja kyky valikoida, arvioida, soveltaa ja tuottaa myös omaa materiaalia kuten on tehty jo pitkään merkitsee paljon. Kasvitarhalaiset itsekin voivat dokumentoida parhaita käytäntöjään ja tuottaa omaa puutarhassa oppimisen materiaalia. Pohjimmiltaan työtapojen valintaa määrittää tarkoituksenmukaisuus ja se, miten ne tukevat vapaa-ajan puutarhassa oppimisen yleisiä tavoitteita. Ohjaajan tulee perustella toimintansa ja materiaalivalintansa siten, että yleiset pedagogisesti tavoitteet, kestävän kehityksen näkökulmat sekä lapsiryhmän tarpeet, toiveet ja aloitteet toimintaa kohtaan on otettu huomioon

20 2.1 Viljelyleirit Kasvun ihme luonnonmukainen viljely ja puutarhanhoito kestävän viljelyosaamisen edistämisen näkökulma TYÖKALUT TOP 3: 1. kastelukannu 2. kuokka 3. hara & lapio Nadja, Kasvismix 2009 Sisältöjä: viljelysuunnittelu ja palstan esityöt viljelijän työvälineet, niiden käyttö ja huolto hyötyviljely-, koriste- ja rikkakasvien, marjapensaiden sekä puulajiston tuntemus siemenet, taimet kylvö, istutus, kasvun tuki sadonkorjuu, jakaminen palstan talvehtimistyöt pysyvissä kohopenkeissä viljely sekaviljely ja kumppanuuskasvit maaperä, maan rakenne ja sen ylläpito esim. viljelykierron avulla kasvinravitsemus, typen ja ravinteiden kierto viherlannoitus, elävä kate kasvijätteiden kompostointi, palstan muiden jätteiden vähentäminen ja kierrätys luonnonmukainen kasvinsuojelu: esim. pyydyskasvit viljelijän elävät apulaiset: esim. lierot ja leppäkertut kasvit tuottajina, ihmisen elinehtona ja hiilinieluina kasvisruoan alkutuotantoprosessit Kasvun ja oppimisen tilanteita: ämän päivän Kumpulan koulukasvitarhalla viljely ja ympäristötaide ovat keskenään yhtä arvokkaita sisältöjä ja tapoja osallistua yhteiseen puutarhaan. Kasvitarhalaiselle itselleen viljelyn ja ympäristötaiteen raja-aidat voivat olla vielä ohjaajiakin matalammalla moni lapsi osallistuu ja kokeilee kasvitarhan oppimispolkunsa aikana molempia valintoja. Jokaisen viljely

21 leirejä ohjaavan on hyvä pohtia, mitä ympäristötaideleirien sisällöistä sopisi kokeiltavaksi myös oman ryhmän kanssa, silloin kun esimerkiksi palstanhoito vie vähemmän päivittäistä leiriaikaa. Viljelyleireillä tavoitteena olevan kestävän viljelyosaamisen käsite pitää sisällään luonnonmukaiseen viljelyyn liittyvät tiedot, taidot ja niiden soveltamisen. Alussa opitaan perusasioita puutarhaympäristössä toimimisesta: Miltä tuntuu laittaa kädet multaan, miltä syötävät kasvit näyttävät ja tuoksuvat, millaisia ovat niiden siemenet tai taimet. Käytännön toiminnassa yhdessä ohjaajan ja toisten kasvitarhalaisten kanssa opitaan, miten pysyvä kohopenkki perustetaan ja millaisilla toimilla siinä ylläpidetään ja tuetaan viljelykasvien kasvua. Yhteistä palstaa viljellään ja hoivataan, jolloin lapsi oppii omin käsin tekemällä, miten siemenestä kasvaa taimi, miten kasvi kehittyy sadoksi ja se vähitellen korjataan. Luonnonmukaisessa puutarhamaanhoidossa opitaan tutkimalla maan eri eliöiden, lintujen, matojen, leppäkerttujen, koppakuoriaisten, viljelykasvien, oheiskasvien, sienten ja bakteerien yhteistyötä. Opetellaan ja pohditaan myös viljelijän tehtävää ja vastuuta viljelymaan hoitajana ja sen kasvun ohjaajana. Kasvitarhalaisen omaan tai ryhmän yhteiseen viljelypäiväkirjaan kirjattavien erilaisten huomioiden ja havaintojen avulla voidaan tallentaa viljelyprosessiin liittyviä kokemuksia, tietoja ja oivalluksia. Maanhoitoa painottavan viljelyn päämääränä on jättää viljelymaa tuleville sukupolville paremmassa kunnossa, eli käytännössä kasvattaa eloperäisen maa-aineksen ja maaperäeliöstön määrää vuodesta toiseen. Kasvitarhalaisten kanssa tätä aihetta käsitellään luonnollisissa oppimistilanteissa yhteispalstan ja mahdollisuuksien mukaan puutarhan muiden alueiden hoitamisen yhteydessä. Oppimisessa liikutaan alun hyvin konkreettiselta tasolta syventävämpiin taitoihin ja käsitteellisemmän ajattelun tasoille. Maaperään, maan rakenteeseen ja sen ylläpitämiseen liittyen jo pienimpien kasvitarhalaisten kanssa voidaan opetella tekemään peruskokeita, esimerkiksi maan kuntoa määrittävä lapiotesti tai lierotutkimus Paljon työtapojen valinnassa riippuu kasvitarhalaisten esimerkiksi fyysisistä ja ikäkauteen liittyvistä erityispiirteistä ja vähintään yhtä paljon ryhmän yleisistä taidoista ja yhteenhioutuneisuudesta

22 Viljelyleireillä on otettava huomioon ja millaisia haasteita ja mahdollisuuksia puutarhatöiden kausiluontoisuus antaa oppimiselle. Koulukasvitarhan kesäkuukausia on perinteisesti jaoteltu kylvö-, kasvu- ja satokauteen (vrt. kesä-, heinä- ja elokuu). Nykyisten kevättyölauantaiden ja sadonkorjuun elokuuta pidemmän kaaren vuoksi, ja erityisesti, koska tietyistä kasveista saadaan satoa jo aivan kesän alussa, on tarpeen valita myös toisenlaisia pedagogisia lähestymistapoja viljelyoppimiseen. Voidaan valita esimerkiksi jokin tietty kasvi, jota tarkastellaan lähemmin kasvitarhalaisen töiden kannalta, ja suhteessa muihin palstan kasveihin koko kesän ajan. Viljelyosaamisen välittäminen ja kehittäminen Kumpulan koulukasvitarhalla perustuu yhteisölliseen tietojen, taitojen ja kokemusten jakamiseen. Siksi myös kasvitarhalainen voi välillä neuvoa ohjaajia tai ohjatusti opettaa ja jakaa viljelyyn liittyviä tai esimerkiksi myönteistä viljelyilmapiiriä haastavissakin olosuhteissa ylläpitäviä asioita tovereilleen ja aikuisille. Viljelyleireillä arvostetaan lapsen ja nuoren aikaisempaa aiheeseen liittyvää osaamista, ja pyritään tuomaan se näkyväksi. Monta vuotta toiminnassa mukana olleita konkareita opastetaan yksilöllisten, syventävien oppimistavoitteiden ja viljelytehtävien hahmottamisessa. Viljelyoppiminen pitää nähdä puutarhassa kasvun ja oppimisen yleisten tavoitteiden pohjalta kokonaisvaltaisena, luontosuhteen kehittymistä ja vahvistamista edistävänä prosessina. Käytännössä esimerkiksi kasvintuntemusta voidaan oppia kaikkien aistien avulla pois lukien myrkylliset tai syötäväksi kelpaamattomat kasvit. Tiedot, taidot, kokemukset, arvot ja asenteet linkittyvät koko ajan yhteen, kun laajennetaan käsityksiä ihmisen ja luonnon riippuvuussuhteista. Kun ollaan viljelemässä syötäviä kasveja, voidaan samalla pohtia kasvien merkitystä ihmisen ruokavaliossa yleensä, ja esimerkiksi ilmastonmuutoksen torjumisessa maata hoitavien viljelytapojen ohella

23 Viljelysuunnittelu on oppimisen alkuvaiheissa yleensä hyvin aikuisjohtoista. Silti viljelysuunnittelun yksinkertaisimpia periaatteita ja tavoitteita voidaan avata jo pienimpien kasvitarhan ensikertalaistenkin kanssa. On tarpeen pohtia, miten kasvitarhalaisia voitaisiin paremmin osallistaa oppimisen näkökulmasta myös esimerkiksi viljeltävien siementen ja taimien valintaan jo edellisellä kasvukaudella. Viljelyleirin kaari tulee täydeksi siinä vaiheessa, kun satoa korjataan, jaetaan ja sitä opitaan hyödyntämään. Viimeistään tässä vaiheessa kasvitarhalaisen kokemusmaailma voi laajeta kasvitarhan kasveihin joita ei välttämättä ole ollut itse kylvämässä tai hoitamassa, esimerkiksi herukat, perunat tai omenat. Niiden sadonkorjuun ja hyödyntämisen ohjaukseen on siksi oppimisen näkökulmasta syytä panostaa yhä enemmän. Kysymys: Minkä kasvin voi tunnistaa ilman näkö- ja hajuaistia? Vastaus: Nokkosen! Iätön kasvitarhavitsi! Vaikka kasvitarhalainen viettäisi Kumpulan koulukasvitarhalla viljelyleirillä vain viikon sama koskee myös muita Kumpulan leirejä ja leiriläisiä on tavoiteltavaa, että hänelle jäisi jonkinlainen muistijälki myöhemmän oppimisen pohjaksi luonnonmukaisen viljelyn periaatteisiin liittyvistä käsitteistä: maanhoito, ravinneomavaraisuus ja monimuotoisuus. Käsitteitä konkretisoidaan, tulkitaan ja avataan lapsen kielelle, yhdessä kasvitarhalaisten kanssa. Viljely- leirien lähtökohtana oleva elävä maa ja lasten omakohtainen viljelyprosessi on perusta, mihin kaikki oppiminen Kumpulan koulukasvitarhalla loppujen lopuksi linkittyy ainakin kulttuurihistoriallisena tulkintana ja paikkalähtöisenä kiinnekohtana

24 2.2 Ympäristötaideleirit Salainen puutarha puutarha luovan toiminnan lähteenä taidekasvatuksen ja ympäristötaiteen näkökulma Puutarhan salaperäinen hiljaisuus. Mistä se kertoo? Se kertoo kesän ihanista hetkistä! Sisältöjä: Elli Neliapila 2011 ympäristötaide puutarhassa kuvataide, sanataide, draama, musiikki, kuvanveisto, arkkitehtuuri, valokuvaus, maataide, puutarhataide - ym.! luovuuden ylläpitäminen muutos ja aika paikkalähtöisyys sosiokulttuurinen prosessi vaikuttaminen yksilöllinen ja yhteisöllinen tuottaminen henkilökohtaisuus ja julkisuus aineeton ja aineellinen taide ympäristötaidenäyttely kestävät työskentelytavat jätteen synnyn ehkäisy ja kierrätys Kasvun ja oppimisen tilanteita: mpäristötaideleirien idea Kumpulan koulukasvitarhalla syntyi 2000-luvun alkupuolella tarpeesta luoda hyötyviljelyn rinnalle vaihtoehtoinen puutarhassa kasvun ja oppimisen tapa. Ympäristötaideleirien tuoman tuulahduksen avulla Kumpulan koulukasvitarhan puutarhan esteettiset ja kulttuuriset merkitykset myös lapsille ja nuorille ovat tulleet selvemmin esille. Kestävä puutarha on myös kauneuden ja tunteiden puutarha. Kumpulan koulukasvitarhan työntekijöiden mielikuvat ja vertaukset tuovat hyvin esille tätä puolta: Kumpulan koulukasvitarha on moniaistinen, mielenkiintoinen, ihana, vihreä paikka ja lasten salainen puutarha! Viljely -oppimisalueen ohella ympäristötaide on Kumpulan koulukasvitarhan nykyisen käytännön toiminnan toteuttamisen perusta. Ympäristötaideleirien kokonaisuudessa on reagoitu myös sellaisten lasten ja perheiden tarpeisiin, jotka eivät voi sitoutua koko kesän leirille. Kumpulan koulukasvitarha on myös edullinen ja erittäin luonnonläheinen paikka taideharrastukselle. Noin kahden ja kolmen viikon ympäristötaideleirijakso eroaa lähtökohtaisesti ajalliselta kaareltaan paljon koko kesän viljelyleireistä. Toisaalta jotkut lapset osallistuvat viljelyleirille vain kesän alussa ja lopussa. Myös ympäristötaideleirillä oppimiskokemus puutarhasta värittyy sillä, ollaanko lähempänä kylvö vai sadonkorjuukautta

25 Kaiken kaikkiaan puutarhassa oppimisen kannalta on perusteltua tarkastella ympäristötaidetta ja viljelyä enemmän yhdistävien kuin erottavien tekijöiden kautta. Aivan samat ryhmäytymisen ja lasten luontosuhteiden eroavaisuudet koskettavat ja tuovat haastetta toiminnan ohjaamiselle molemmissa oppimisalueissa. Myös koulukasvitarhan luonnonympäristö kohtelee viljelyä ja ympäristötaidetta samoin: Puutarhaan tehdyt ja jätetyt taideteokset ovat esimerkiksi yhtä sään ja muiden luonnonilmiöiden armoilla kuin vihannekset palstoilla. Puutarha taiteellisena oppimisympäristönä on aina vaihteleva, kun luonnon ateljeen kaikkia tekijöitä ei voi koskaan täydellisesti ennakoida. Tämä piirre kuitenkin tuo taiteen tekemiseen yllätyksellisyyttä ja uusia näkökulmia, muotoja ja materiaaleja joita voidaan hyödyntää luovassa oppimisprosessissa. Kestävän kehityksen kasvatuksen näkökulmat tulevat luontevasti esille ympäristötaideleirillä esimerkiksi materiaalivalinnoissa, niiden käytössä ja tavoitteena olevissa taidetöissä. Puutarhassa työskentelyn lopputuloksena syntyvä teos voi olla myös täysin aineeton, ja sellaisena vaikuttava hetki kulutuksen ja esineiden täyttämässä nyky-yhteiskunnassamme. Lapsen kesäleirikokemuksen kannalta on silti usein tärkeää, että hän voi yhteisten, ehkä ajassa täysin katoavien produktien lisäksi saada puutarhasta mukaansa myös jotain pientä, konkreettista omaa samaan tapaan kuin viljelyleiriläiset saavat palstansa vihanneksia satona. Tärkeänä sisältönä ympäristötaideleirillä puutarhassa opitaan ylläpitämään luovuutta, kun rentoudutaan ja inspiroidutaan yhteydessä luontoon. Maailman taidehistoria on täynnä taiteilijoita, joille luonto ja nimenomaan puutarha on ollut portti luovuuteen, konkreettisesti ja symbolisesti. Lasten toiveet, ideat, näkemykset ja kokemukset ovat yleensä kuitenkin tärkeämpiä työskentelyn lähtökohtana, kuin ulkopuolisten aikuisten teosten analysointi. Ympäristötaiteen lukuisista, toisistaan esimerkiksi ekologisissa painotuksissa eroavista, määritelmälatauksista ja merkityksistä Kumpulan koulukasvitarhan ympäristötaideleireille sopii erityisesti seuraavaa, pelkistetty ilmaus: Ympäristötaiteessa on aina jollain tavalla kyse kommentista ihmisen ja ympäristön suhteeseen. Määritelmä ei kahlitse ohjaajan taiteellista toimintaa lasten kanssa Kumpulan koulukasvitarhan leireillä mihinkään yhteen tiettyyn taidemuotoon: Ympäristötaideleirit voivat näin olla hyvin toimijoidensa näköisiä ja sisältää monipuolisesti oppimiskokemuksia ja tutustumista erilaisiin taiteenlajeihin. Puutarhaa voi kuvittaa niin musiikilla, draamalla, tanssilla kuin ekologisia pohdintoja herättävillä sarjakuvilla!

26 Kumpulan koulukasvitarhalla ympäristötaide hengittää aina hyvin läheisessä suhteessa tapahtumapaikkana olevaan puutarhaan. Lapsilähtöisesti se ottaa aineksia myös kasvitarhalaisen omasta elämänpiiristä, tärkeistä asioista, pohdinnoista ja leikeistä. Aikaan ja paikkaan sidotun ryhmän lisäksi tärkeää on koko puutarhan ympäröivää todellisuus eri toimijoineen, eliöineen ja ilmiöineen. Yhteisöllisyys ja lapsilähtöisyys toistuvat ajatuksessa sosiokulttuurisesta innostamisesta taidetyöskentelyn lähtökohtana. Monta toimintakautta mukana ollut ympäristötaideleiriläinen saa tuoretta opittavaa aina vähintään erilaisista lapsista koostuvat uudesta ryhmästä Lapsen näkökulmasta ympäristötaiteen ei tarvitse olla aina isoa ja näyttävää. Esimerkiksi kesän 2012 ruohopatsas saattoi olla aikuisten mielestä vaatimaton, mutta lapsille se oli kuitenkin persoonallinen, itse tehty Tuhis-tuhatjalkainen! Ympäristötaiteessa vaikuttaminen voi olla yhteisölle suunnattua tai hyvin henkilökohtaista silti yhtä merkittävää ja luontosuhdetta edistävää. Ympäristötaide saa olla hauskaa! Koko kasvitarhayhteisölle leirijaksojen lopussa avoimet puutarhataidenäyttelyt ovat elävää lasten omaa puutarhakulttuuria. Ympäristötaideleiriläiselle ne ovat mahdollisuus saada mukavia muistoja, palautetta ja oppimiskokemus taideteoksen syntymisestä lopulta yhdessä yleisön reaktioista. Monelle Kumpulan koulukasvitarhan vierailijoista ympäristötaideleiriläisten koulukasvitarhalle jättämät yhteiset teokset voivat olla ensimmäinen silmien aukaisu kohti ympäristötaidetta ja lasten kestävän puutarhakulttuurin moninaisuutta! Uuden ja tuntemattoman kohtaaminen rohkeasti on tärkeää, kun puutarhaa ja metsää opitaan tutkimaan taiteen keinoin ja erilaisten tehtävien avulla. Hyvänä apuna tässä prosessissa on ympäristötaideleiriläisten oma, pienimuotoinen palsta, jota hoidetaan yhdessä kuten viljelyleireillä. Myös Kumpulan koulukasvitarhan historia ja rakennustaide ovat ulottuvuuksia, joiden varassa voi rakentaa paikkalähtöistä ympäristötaidetta. Eräällä leirillä lapset tekivät esimerkiksi muistomerkin kaikille kesäänsä Kumpulassa ikinä viettäneille lapsille. Sadonkorjuukausi yhdistää lopulta kaikki kesän kasvitarhalaiset. Ympäristötaiteen uusia jakamisen muotoja on hyvä kehittää koulukasvitarhan muun sadon pedagogisen hyödyntämisen rinnalla

27 Puutarhassa oppimisen yleisistä tavoitteista osallistuminen ja moniaistisuus suorastaan soivat ympäristötaideleireillä! Yhteisessä toiminnassa ja lähiympäristön tarjoamien materiaalien avulla opitaan, miltä puutarha näyttää, haisee, tuntuu, kuulostaa ja maistuu kielen päällä ja sydämessä!

28 2.3 Yhdessä toimiminen rakentava minäkäsitys, sosiaaliset taidot, vaikuttaminen ja osallistuminen itsetuntokasvatuksen ja myönteisen yhteisöllisyyden näkökulma Sisältöjä: ryhmässä toimiminen hyvän kaverin ja hyvän yhteisön ominaisuuksia kiusaamisen ehkäisy toimintakauden sääntöjen luominen yhdessä oman mielipiteen ilmaiseminen toisten kuunteleminen omien vahvuuksien ja heikkouksien tunnistaminen kasvitarhalaisena myönteisen palautteen antaminen itselle ja muille Kasvit tarvitsevat myös auringonvaloa, kuten me ihmiset turvallista taloa. Omapalstalainen, KasvisMix 2009 leiriryhmän yhteiset projektit ystävyysryhmien väliset vierailut ja projektit kasvitarhan yhteiset tilaisuudet ja juhlat kaikki erilaisia kaikki kasvitarhalaisia eettiset kysymykset ja pohdinnat sadon jakaminen turvallisuus kasvitarhalla Kasvun ja oppimisen tilanteita: okaista kasvitarhaleiriä voidaan hyvällä syyllä pitää kasvitarhayhteisönä pienoiskoossa. Ohjaajilla ja muilla kasvitarhayhteisön aikuisilla on vastuu johtaa ryhmäytymistä ja ryhmässä toimimisen oppimista. Tämä on niin tärkeää, että se menee leirijakson aikana aina etusijalle, vaikka kuinka pitäisi laittaa maa kylvökuntoon tai suunnitella yhteistä maataideteosta. Toisaalta juuri toiminnan kautta ryhmähengen muodostuminen on yleensä sujuvasti mahdollista. Kumpulan koulukasvitarha on myös ihmisten puutarha