PARAS SUKU NUMERO 9. Ohessa vihkikuva Uudentalon mammasta ja pappasta eli Maija-tädistä ja Kallesta, eli

Transkriptio

1 PARAS SUKU NUMERO 9 Ohessa vihkikuva Uudentalon mammasta ja pappasta eli Maija-tädistä ja Kallesta, eli Marja Lovisa Uusitalo Karl Aleksander Uusitalo Ent. Hjulgren Ent. Hjulgren (M ) Os. Nordström S Porin MLK S Porin MLK K Pori K Pori Heidät on vihitty ja tiettävästi silloin asuneet Toukarin Uusitalossa. Vihkipaikasta ei ole tietoa. TAATA NORDSTRÖMIN SUKUSEURA RY:N JOULUJULKAISU 2005

2 Thurmanin perheen juhlavuosi Ilkka 60 v , Tarja 60 v vuotishääpäivä Taata Nordströmin sukuseura onnittelee! VALOKUVA 103 VUODEN TAKAA Katsoitko etusivun kuvaa. Siinä nuoripari istuu vakavana, ilmeisen luottavaisina katsovat tulevaisuuteen. Kuvan vihkipari on Maija-täti ja Kalle eli Taatan vanhin tytär Maria Lovisa Uusitalo ent. Hjulgren os. Nordström ja Karl Aleksander Uusitalo, ent.hjulgren. Heidät on vihitty Vihkipaikasta ei ole tietoa, tiettävästi he asuivat tuolloin Toukarin Uusitalossa. Sulhanen on kuvassa 26-vuotias, morsian täyttää seuraavassa huhtikuussa 17 vuotta. Arvokas kuva on säilynyt suvun arkistoissa. Mietityttää tämä nykyinen digi-arkistointi. Mitähän kuvia meistä on tallella 103 vuoden kuluttua, vuonna 2108? Maijan ja Kallen pojanpojanpojan poika ja tytär Oskar ja Oona Uusitalo poseeraavat tässä Paras Suku lehdessä. Kiitollisena kuluneesta vuodesta toivotan kaikille lukijoille Hyvää Joulua! Paras Suku lehden toimitus Päivikki Lehtihalme (tänä vuonna tuplamummi, syntyi toinen pojanpoika!)

3 RAKKAAT SUKULAISET! Jos Jumala suo, on meidän Herramme ja Vapahtajamme armorikas syntymäjuhla ja täten julistetaan yleinen joulurauha alkaneeksi. Näin juhlavilla sanoilla on joulurauha julistettu Suomen Turusta Brinkkalan talon parvekkeelta jo 1600-luvulta lähtien. Joulurauhan alettua oli kiellettyä yletön ruualla Esko Taustila ja kunniajäsen Antti Uusitalo mässäily, juopottelu, kylässä käynti ja kaikenmoinen melskaaminen. Paljon ovat joulutavat muuttuneet vuosisatojen saatossa. Kulunut vuosi on ollut todellista hurrikaanien ja myrskyjen aikaa. Vuoden hirmumyrskyjen lukumäärä lähentelee jo kolmeakymmentä. Onko ihmiskunta toimillaan ärsyttänyt luontoa? Onko luonto noussut puolustuskannalle? Tätä pitäisi itse kunkin tykönään miettiä! Vietimme viime kesänä sukuseuramme ensimmäistä 10-vuotisjuhlakokousta. Lauantaina teimme yhteisen kävelyretken sukumme vanhoille asuinsijoille ja vietimme mukavaa iltaa Pihlavan VPK:n talolla yhdessäolon ja seurustelun merkeissä. Kutsuvieraanamme oli Pihlavan viimeisen asemapäällikön poika Juhani Hyvätti. Hän kertoi vauhdikkaasti mielenkiintoisia asioita Pihlavan vanhoista ajoista. Sunnuntaina, hautausmaalla käynnin ja kirkonmenojen jälkeen istutimme oman sukupuun kirkon viereen. Sen jälkeen siirryimme Meri-Porin Lukiolle sukukokousta pitämään. Kokouksesta tarkemmat tarinat tässä joululehdessä. Kiitos vielä kaikille sukukokouksessa mukana olleille. Kaunis kiitos vielä teille kaikille kokousjärjestelyissä mukana olleille. Oli mukava kokous! Kesällä meitä kohtasi suruviesti. Sukumme vanhin Leo Saine oli poistunut keskuudestamme. Tunnemme syvää surua Leon poismenon johdosta. Leo Saine oli hieno mies. Toivotan koko suvulle hyvää ja kaunista joulua sekä onnea ja menestystä uudelle vuodelle Muistakaa halata toisianne! Esko Taustila

4 IISAIN JUURIVESA Taata Nordströmin sukuseura istutti viime kesänä puun Pihlavan kirkon pihaan. Paikka onkin sopiva, sijaitseehan kirkko suvun entisillä mailla. Aineettoman sukupuun lisäksi teillä on elävä, vihreä puu kirkon kupeessa. Jo Vanha Testamentti vertaa sukua puuhun. Profeetta Jesaja ennustaa näin: Iisain kannosta nousee verso, vesa puhkeaa sen juurista. Tähän raamatunpaikkaan ankkuroituu vanha joululaulu on ruusu Iisain juuren. Iisai oli kuningas Daavidin isä. Ihmiset odottivat vaikeina aikoina uutta, Daavidin kaltaista kuningasta. Ennustus toteutui sitten erikoisella tavalla. Jeesus syntyi kyllä Daavidin sukuun, muttei kuninkaallisiin oloihin. Jumala toimi aivan toisin, kuin ihmiset odottivat. Moni sukututkija on löytänyt esivanhemmistaan jotain saman tapaista. Elämä kuljettaa ihmistä eri tavalla, kuin hän osasi arvata. Joulun sanoma vakuuttaa meille, että Jumala tuo toivon toivottomalle. Kukoistavana kasvava sukupuu voi kuuluttaa samaa sanomaa. Jumalan siunaamaa joulua ja menestyksellistä uutta vuotta toivottaen Pirjo Tiira kappalainen Pihlavan seurakunnassa

5 IN MEMORIAM Ylikonemestari Leo Arvo Alfred Saine Kokki Reko Alfred Saine Isämme, Ukkimme eli hyvää täyttä elämää 98-vuotta, eteenpäin suuntautuen jokaisella vuosikymmenellä. Ukkimme elämän rakennuspalikat poikansa Joukon silmin katsottuina olivat vanhempiensa syvä kunnioitus ja arvostus, ensimmäisen maailmansodan kokemukset sekä nuorena jo 15-vuotiaana Porin teollisuuskouluun meno vaikka ei tuntenut plus- ja miinusmerkkejä saatikka algebraa. Sanoivat Pihlavassa Leon olleen Suomen nuorin konemestari. Merillä olo ja vieraat maat jättivät häneen voimakkaan vaikutuksen. Leosta tuli oman tiensä kulkija. Hän eli ja antoi muiden elää omia ajatuksiaan. Leo oli realisti. Hän oli työssään rehti ja reilu, arvosti työtä ja sen tekijöitä. Ja häntä arvostettiin. Meille läheisille Leo oli hieman etäinen. Eläkkeellä hän oli yli 30-vuotta. Tämä aika oli täynnä monia aktiviteetteja. Kalastus, höytyliikunta maalla, matkailu Kanarian saarille, missä hän oli jo nuorena miehenä käynyt ja muihin välimeren maihin. Elämän realismi oli Leolle arkipäivää. Hän seurasi televisiota ja luki lehdet tarkkaan. Hän ei uskonut helppoon elämään ja eli vaatimattomasti. Leo auttoi mielellään heikompiosaisia ja ymmärsi heidän tarpeensa. Sitkeydellä ja peräänantamattomuudella hän meni yli monen sairauden. Emme pitäneet Ukkiamme vanhuksena, vaan iäkkäänä ihmisenä. Hän oli herrasmies, oman arvonsa tuntien. Hänen pojanpoikansa Reko Alfred menehtyi auto-onnettomuudessa 24-vuotiaana Tässä surussasikin Ukkimme ajatusmaailma tuo lohtua meille lähimmäisille. Lämpimin ajatuksin hyvää joulua teille rakkaat sukulaiset. Terveisin Jouko Saine Heinolasta

6 TERVEHDYS ESPANJASTA! RAKKAAT SUKULAISET! Lukiessanne tätä olen jo Suomessa Joulun vietossa. Tätä kirjoitan kuitenkin Espanjan Aurinkorannikolla. Minulla on nyt viime talvi mukaan lukien noin puolen vuoden kokemus siitä, miten elämä sujuu vieraassa kulttuurissa talviaikana, jolloin täällä ei ole läheskään hiekkarantaelämään sopivaa lämpöä mutta kylläkin huomattavasti lämpöisempää ja vähälumisempaa kuin Suomen talvessa. Olen voinut täällä toistaiseksi hyvin! Tulin rannikolle lokakuun alussa. Ilmoittauduin espanjan jatkokurssille, koska olen opiskellut kieltä aiemmin jo noin vuoden. Kielen oppiminen ei ole helppoa ainakaan minulle. Mutta selviän jo matkoilla, kaupoissa ja toreilla. Kykenen myös seuraamaan täkäläisten ihmisten arkea ja huomaan, miten erilaista se on omaamme verrattuna. Täällä pukeudutaan viikonloppuisin juhlallisesti ja riennetään koko perheen voimin ruokailemaan tai juhlimaan. Koska kaupat ja virastot suljetaan arkisin noin klo väliseksi ajaksi, myös lapset lepäävät päivisin ja ilakoivat sitten leikkipuistoissa ja kylillä vielä puolen yön aikaan. Ruoka on kevyempää kuin Suomessa. Öljyssä valmistetut kasvikset, mantelit, hedelmät ja kala tai liha on hyvää! Olen myös vihdoinkin oppinut juomaan kivennäisvettä runsaammin kuin Suomessa. Viinikin on hyvää mutta onneksi siitä en kovin suuressa määrin pidä! Aika kuluu vähän liiankin nopeasti. Sehän on tyypillistä keski-iän ylittäneille toki myös Suomessa. Erityisesti täällä minulle on kertynyt runsaasti ohjelmaa. Kaksi kertaa viikossa olen koulussa; espanjan kurssit ovat 7 min. junamatkan päässä Torremolinoksessa ja läksyjä tulee aina paljon. Torstaisin olen taas toisessa suunnassa, Fuengirolassa seurakunnan omaishoitoryhmässä. Olen siellä nyt jo toista lukukautta. Omaistaan kotona hoitavat ihmiset nuoret tai vanhemmat tulevat seurakuntatuvalle, jossa ensin ruokailemme ja sitten yhteisen teemahetken jälkeen jakaudumme 2 ryhmään. Paljon on tekemistä ja toinen toistemme tukemista. Suunnittelemme virkistysmatkaa vuoristokyliin. Seurakunnalla oli myös juuri suuret 20-vuotisjuhlallisuudet. Olen myös Aurinkorannikon diakoniatoimikunnassa, jossa suunnitellaan ja toteutetaan tukitoimia apua tarvitseville. Elämä ei kaikille aina ole vieraassa maassa helppoa! Olen päässyt mukaan myös suomalaisyhdistysten toimintaan. Tulin juuri valituksi Torremolinoksen johtokuntaan, jolloin ennen joulua jo todennäköisesti sitoudun johonkin toimintasektoriin. Myös Kulttuuriseura Kalevan toiminnassa olen mukana. Tehtäviä täällä olisi vaikka kuinka paljon, siksi joutuu monesta kieltäytymään. Eläkkeelläkin kun sentään pitää olla! Perjantaiaamua aina odottelen. Silloin pääsen tuttavarouvan kyydissä uimahallille. Siellä mieli ja keho uudistuvat, kun 1,5 tuntia jumppaamme ja uimme altaassa. Saunoja siellä ei ole. Onneksi - koska en ole milloinkaan erityisemmin pitänyt saunasta. Tämä juontaa taas Pihlavan kotisaunasta, jossa kakarana sain tarpeekseni kuumaksi lämmitetystä saunasta ja komennosta kiivetä ylälauteille ja pestä sen jälkeen tukka kunnolla! Meinasin kuolla! Seuraavaksi täällä on edessä suomalaisten 88. Itsenäisyyspäivän juhlallisuudet. Päivä alkaa juhlajumalanpalveluksella. Sen jälkeen on kongressitalolla suomalaisyhdistysten yhteinen päiväjuhla ja illalla yhdistysten omat iltajuhlat. Olen aitiopaikalla illalla! Istun Sitran johtaja Esko Ahon vieressä ja pääsen vielä pitämään puheenkin! Miksi? Sitä en tiedä! Mutta yksi syy on se, että aina kuulemma aiemmin on puhujana ollut mies. Olen jo valmistellut puheen. Lyhyt, kansallishenkeä korostava puheeni päättyy Paavo Cajanderin runoon; Isänmaalle. Runon löysin äitini vanhasta Lukemisto-kirjasta, joka on vuodelta Joten, uskotte varmaan, että lausun sen hyvin syvällä tunteella ja aidolla satakuntalaisen suvun mentaliteetilla! Runon loppusäe sopii hyvin myös sukuseuramme henkeen. Siksi lähetänkin sen joululehteemme lämpimin ajatuksin ja hyvän Joulun toivotuksin: Niin aina olkohon Suomenmaas` ain uljuutta, uskollisuutta! Kun vaara uhkaa, ne tuokohot taas vapautta ja valoa uutta! Tää maa se ei koskaan sortua saa! Eläköön tämä muistojen, toivojen maa! Eläköön kauan eläköön Suomi! Paula Könnilä (os. Lehtonen) Benalmàdena, Arroy de la Miel, Espanja webmaster Mika Lehtonen

7 LAUANTAI SUKU KOKOONTUI PIHLAVAAN VPK:n naiset huolehtivat tarjoilusta Lähdimme jalkaisin tutustumaan suvun vanhoille asuinsijoille. Oppaina toimivat Viinahaminassa Grönroosin Tuula, Halssissa Heidi Thurman. Antti Uusitalo opasti Lehtosen suvun asuinpaikan kautta retkeilijät takaisin VPK:n talolle, joka sijaitsee sunnilleen vanhan Uudentalon entisessä pihapiirissä. Kuvassa oikealla lehtori Juhani Hyvätti. Hänen muistelmiaan Pihlavan asemalta saimme lukea lehtemme viime vuoden numerosta. Nyt hän oli mukana kertaamassa muistojaan vanhasta Pihlavasta, esim. mitä reittejä ennen kuljettiin. Illan jännitys tiivistyi yhdistetyssä tikka/mölkkykisassa, johon osallistuivat melkein kaikki mukana olleet. Voittajan palkinto oli arpajaisten 3 arpaa, toiseksi tullut sai 2 arpaa ja kolmas yhden arvan. Kuvassa jarnothurman ja kannustajat Suvun Olympialaisten tulokset: 1 Heidi Marjamäki 34 2 Marika Thurman 32 3 Jukka Vuorio 29 4 Jari Raivio 28 5 Maija Vuorio 26 6 Liisa Tuhkanen Heikki Wiksten 22 Jarno Thurman 9 Tuula Grönroos Risto Mikkonen Erik Raitala 19 Osallistujia oli 46 ARPAJAISTEN PÄÄVOITTONA TAAS KÄSINTEHTY PUUKKO Risto Mikkonen lahjoitti jo kolmannen tekemänsä puukon sukuseuralle

8 SUKUSEURAN KUNNIAJÄSENET Taata Nordströmin Sukuseura ry tulee toimineeksi v vuotta. Hallitus esitti vuosikokoukselle, että sukumme iäkkäät, aktiivisesti toimineet jäsenet Anna Vuorio, Kerttu Wiksten ja Rauha Lepistö kutsuttaisiin sukuseuran kunniajäseniksi. Perusteluina esitettiin Annan ja Kertun aktiivinen panos ensimmäisen sukukokouksen järjestelyissä, sekä Rauhan mittava työ hänen kerätessään tiedot Taatan ensimmäisen vaimon jälkeläisistä heidän liittyessään sukuseuraan. Vuosikokous hyväksyi ehdotuksen yksimielisesti. SUVUN VANHIN Taata Nordströmin Sukuseuran vanhin jäsen on v 2005 Annikki Raivio, synt 1914.

9 HYVÄT LÄSNÄOLIJAT, ARVOISAT PIHLAVAN SEURAKUNNAN EDUSTAJAT, RAKKAAT SUKULAISET Lapsuuden muistot jäävät mieliin eräänlaisina kuvina, jotka vuosien varrella haalistuvat ja tulevat jotenkin epätarkoiksi. Tähän paikkaan minun mielessäni liittyy kaksi muistikuvaa. Ensimmäinen: olen noin 5-6 vuotias, annan leivänpalaa hevoselle, jonka nimi on siri tai liputus, iltaaurinko lämmittää ja lähellä on aikuisia, kalle-tuffa, isä-esko, antti. Toinen, muutama vuosi myöhemmin: katselen tuolta wikstenin kaupan pihasta, suuren rakennuksen katonharjan korkeudelle nouseee päädystä vinottain suuri kuljetin, joka nostaa rakennustarvikkeita ja minä ajattelen samalla hevosia. Sakari topeliuksen sadussa lapsien mielikuva oli selvä: koti löytyy sieltä, missä on koivu ja tähti. Vanhimmat meistä muistavat sen suuren kuusen, mikä kasvoi uudentalon pihassa. Jokaisella meistä on muistikuvansa lapsuuden aikaisesta pihapuusta. Tämän pihapuun symboolina Taata Nordsrömin sukuseura on saanut pihlavan seurakunnalta luvan istuttaa muistopuun tähän kauniiseen kirkkopuistoon. Pikku mettä nimiselle tilalle. Valintamme on kotipihlaja. Toivomme sen saavan lujat ja vahvat juuret niin kuin on taata nordstömin suvulla täällä pihlavassa. Uskomme sen oksien haarautuvan runsaasti, kuten sukummekin. Se varmasti kukoistaa rehevin valkein kukin keväisin ja kantaa oksillaan kauniit marjat. Syksyn tulleen kotipihlajamme hehkuu ruskan värejä. Kiitos Pihlavan seurakunnalle yhteistyöstä Taata Nordstömin sukuseuran ry:n kanssa Martti lutherin sanoin: jumala ei kirjoita ilosanomaansa vain raamattuun, vaan myös puihin ja kukkiin ja pilviin ja tähtiin. (Kotipihlaja, sorbus aucubaria istutettiin pihlavan kirkonpuistoon Puheen puulle esitti Päivikki Lehtihalme, sukuseuran sihteeri)

10 TAATA NORDSTRÖMIN SUKUSEURA RY PÖYTÄKIRJA SUKUKOKOUS 2005 Aika klo Paikka. Meri-Porin lukion auditorio Läsnä: 48 osallistujaa (luettelo liitteenä 1) 1 KOKOUKSEN AVAUS Sukuseuran hallituksen puheenjohtaja Esko Taustila avasi kokouksen. Hän toivotti kaikki sydämellisesti tervetulleiksi. Onnittelut lausuttiin kaikille merkkipäiviään viettäneille ja opinnoissaan valmistuneille. Suvun vanhin Leo Saine kuoli juuri sukukokouksen alla, Vietettiin hiljainen hetki edesmenneitten jäsenten muistoksi. Todettiin, että suvun vanhin on nyt Annikki Raivio Mantan sukuhaarasta. Kokouksen osallistujat esiteltiin sukuhaaroittain. 2 KOKOUKSEN JÄRJESTÄYTYMINEN Kokouksen puheenjohtajaksi kutsuttiin Hannu Uusitalo. Sihteeriksi kutsuttiin Päivikki Lehtihalme Tämän kokouksen pöytäkirjan tarkistajiksi ja äänenlaskijoiksi valittiin Sari Thurman ja Vesa-Jukka Raivio. 3 KOKOUKSEN LAILLISUUS JA PÄÄTÖSVALTAISUUS Kirjallinen kutsu on lähetetty jäsenille, joiden osoite on ollut tiedossa. Tieto kokouksesta on julkaistu Suvut / Sukuseurat palstalla: Satakunnan Kansa , Helsingin Sanomat ja Aamulehti Kokous todettiin lailliseksi ja päätösvaltaiseksi. 4 TYÖJÄRJESTYKSEN HYVÄKSYMINEN Hyväksyttiin kokouksen esityslista työjärjestykseksi. 5 ESITETÄÄN SUKUSEURAN TILINPÄÄTÖKSET, TOIMINTAKERTOMUKSET JA TILINTARKASTAJIEN LAUSUNNOT Rahastonhoitaja Helena Mikkonen esitti vuosien 2003 ja 2004 tilinpäätökset, (liitteet 2 ja 3, sekä toimintakertomukset v 2003 ja (liitteet 4 ja 5) sekä esitettiin kokoukselle tilintarkastajien lausunnot. 6 TILINPÄÄTÖKSIEN VAHVISTAMINEN JA VASTUUVAPAUDEN MYÖNTÄMINEN Hallitukselle ja muille tilivelvollisille päätettiin myöntää tili- ja vastuuvapaus. 7 SEURAAVAN TOIMIKAUDEN TOIMINTASUUNNITELMA, TULO- JA MENOARVIO SEKÄ LIITTYMIS- JA JÄSENMAKSU SEURAAVALLE TOIMINTAKAUDELLE. TULO- JA MENOARVIO: Rahastonhoitaja esitteli tulo- ja menoarvion. TOIMINTASUUNNITELMA: sihteeri luki hallituksen esittämän toimintasuunnitelman seuraavaksi toimikaudeksi. LIITTYMIS- JA JÄSENMAKSUT. Esitettiin liittymismaksuksi 10 euroa, vuosijäsenmaksuksi 5 euroa (toimintakauden jäsenmaksu on 2 x 5 e= 10 e). Ainaisjäsenmaksu on sääntöjen mukaan 10 kertaa vuosijäsenmaksu, eli 50 euroa. Toimintasuunnitelma, tulo- ja menoarvio sekä liittymis- ja jäsenmaksut seuraavalle toimikaudelle hyväksyttiin yksimielisesti. 8 SUKUSEURAN HALLITUKSEN VALINTA Sukuseuran hallituksen puheenjohtajaksi esitettiin kahta henkilöä: Esko Taustila ja Hannu Uusitalo. Suoritetussa äänestyksessä Esko Taustila sai 24 ääntä ja Hannu Uusitalo 19 ääntä. Näin ollen puheenjohtajaksi tuli valituksi Esko Taustila (sukuhaara Elle) Varapuheenjohtajaksi valittiin Hannu Uusitalo (sukuhaara Kalle). Hallituksen jäseniksi valittiin Paula Könnilä (sukuhaara Aina), Heidi Thurman (sukuhaara Manta), Paula-Tiina Grönroos (sukuhaara Kristiina), Pekka Tuhkanen (sukuhaara Kalle) ja Hannu Raitala (sukuhaara Maija) Hallituksen ulkopuolelta esitettiin jatkamaan rahastonhoitajana Helena Mikkonen ja sihteerinä Päivikki Lehtihalme. Nyt valittu hallitus ilmoitti pitävänsä järjestäytymiskokouksen heti sukukokouksen jälkeen.

11 9 TILINTARKASTAJIEN VALINTA Tilintarkastajiksi valittiin Juha Hjulgren ja Heli Hjulgren, sekä varatilintarkastajiksi Sari Thurman ja Vesa Raivio. 10 KUNNIAJÄSEN Hallitus esitti sukuseuralle kolmea kunniajäsentä. Anna Vuorio (no 2) ja Kerttu Wiksten (no 3). Heidän panoksensa ensimmäisen sukukokouksen järjestelyissä oli erityisen merkittävä. Rauha Lepistö (no 4) Hän teki merkittävän työn Taatan ensimmäisen avioliiton jälkeläisten tietojen kerääjänä. Sukukokous hyväksyi kunniajäsenyydet yksimielisesti. 11 SEURAAVA SUKUKOKOUS V 2007 Sukukokous pidetään joka toinen vuosi aina heinäkuun viimeisenä ehjänä viikonloppuna. Vuoden 2007 sukukokouksen suunnittelu annettiin hallituksen tehtäväksi seuraavin ohjein: Harkitaan sukukokouksen muuttamista yksipäiväiseksi kokouksen pitopaikan vaihto pitää selvittää kokouspäivän/päivien ohjelmaan toivotaan enemmän sisältöä. suvun nuoren polven osallistumista seuran toimintaa on kannustettava. esitettiin myös välivuosien lisäämistä nykyisen 2 vuoden sijaan, mutta todettiin sen vaativan sääntömuutoksen. 12 MUUT ASIAT Arpajaisten pääpalkintona oli Risto Mikkosen omin käsin tekemä puukko, merkinnällä: Taatan Suku no 3. Sen voitti Tuula Grönroos. Lauantaina pidetyn illanvieton tikkakilpailun voitti Heidi Marjamäki palkintona 3 arpaa, toiseksi tuli Marika Thurman, kaksi arpaa ja kolmanneksi Jukka Vuorio, yksi arpa. Kaikille palkintojen lahjoittajille esitettiin sukuseuran lämpimät kiitokset.. 13 KOKOUKSEN PÄÄTTÄMINEN Kokouksen päätteeksi puheenjohtaja kiitti vielä kaikkia kokouksen järjestelyihin osallistuneita. Kokous päätettiin klo Jumalanpalveluksessa epistola tekstin luki Raili Peltomaa.

12 HOLMAN MAA Porissa Juho Kustaa Nordström myi neljänneksen Landmeetarin rusthollia, Mäkitaloksi kutsutun, Kokemäensaaren kylästä. Paitsi niin kutsuttu Holman maa ja Yyterin rajalla oi leva Kuusiluodon maakappale. Tilusten lohkomista käsittävä kokous pidetiin Tästä päivästä Holman maa oli nimeltään Uusitalo, Rn:o 1/6 pinta-ala 0,0625 manttaalia. Vuonna 1894 maaliskuun 9. päivänä Ulvilan käräjäkunnan kokouksessa myönnettiin ensimmäinen lainhuuto Uusitalon maahan. Vuonna 1894, lokakuun 19. pnä myönnettiin toinen moitteeton lainhuuto ja myönnetiin kolmas moitteeton lainhuudatus. Vuonna 1914 suoritettiin tilassa halkominen Tuurela Rn:o 1/17, Mäkelä R:no 1/18, Uusitalo Rn:o 1/19. Vuoden 1918 lain voimaan tutlon aikaan tilalla oli noin 30 mäkitupaa. Vuonna 1950 tilasta lohkottiin seurakunnalle Pihlavan kirkon tontti. Tila myytiin Porin Mlk:lle v 1955

13 Pihlavan srk:n kirkkoherra Pertti Hietalahti pyysi minulta kesällä 2005, ennen kokoustamme lyhyttä selvitystä Taata Nordströmin historiasta. Liitän tähän hänelle lähettämäni tiedot. Otan mielelläni vastaan kommentteja ja varsinkin täsmennyksiä. (Päivikki Lehtihalme) TAATA NORDSTÖMIN HISTORIA LYHYESTI Syntyi Noormarkussa 1826, kuoli Porin mlk:ssa avioliitto: Johanna Juhanintytär Marjamäki syntyi 1817, kuoli 1883 Porin mlk 2.avioliitto: Fredrika Matilda Mariantr, syntyi 1855 Kullaa, kuoli 1931 Porin mlk. 1.aviolitosta lapsia 4: Serafia 1850, Maria Kristiina 1852, Juho Kustaa 1854, Isak Mauritz avioliitosta lapsia 6: Maija Maria 1885, Manta Amanda 1887, Juha 1889, Kalle Karl 1891,Aina 1894, Elli Nuorimman lapsensa syntyessä Taata oli 71-vuotias. Taata asui Porin seudulla Noormarkussa, Toukarilla ja v Porin mlk:n Kokemäensaaressa. n v 1890 hän tuli Pihlavaan Uusitaloon rustitilalliseksi. Taata Nordströmin suku tunnetaan Pihlavassa nimellä Uusitalo. Tila oli seudun ainoa maanviljelystila, Se ulottui Kokemäenjoen rannan tienoilta Rieskalan suuntaan Enäjärven rantaan. Päärakennus Uusitalo maatilan rakennuksineen sijaitsi nykyisen VPK:n talon tienoilla. Peltoalueita oli mm nykyisen Kirkkotien kohdilla, laitumet nykyisen urheilukentän paikalla. Taatan kuollessa 1908 Riikka-vaimo oli n 50-vuotias ja nuorin lapsi Elli 11-vuotias. Uudentalon isännyys siirtyi Taatan nuorimmalle pojalle Kallelle. Aivan kuten isänsä, niin myös Kalle Uusitalo oli aktiivisesti mukana kotiseutunsa kehittämisessä. Hän toimi mm toimitusjohtajana Pihlavan Puhelinyhtiössä sekä Pihlavan sähköyhtiössä. Kunnallisissa luottamustehtävissä hän toimi useita vuosia. Hän rakennutti liiketalo Kalevan vastapäätä nykyistä Työväentalontien risteystä. Kalevassa toimi mm elokuvateatteri, kahvila, parturiliike. Kaleva paloi v Teollistumisen laajentuessa Pihlavassa, Kalle Uusitalon perhe tarjoutui myymään koko maatilan silloiselle Porin maalaiskunnalle v Tuolloin oli juuri rakennettu ns yhdystie (Harry Gullichsenintie) Ahlströmin risteyksestä Mäntyluodon pikatielle. Se kulki Uudentalon pihan poikki saunan ja päärakennuksen välistä. Pihlavan seurakunnan kanssa sovittiin maakauppa Pikku mettä nimisestä tilasta. Tälle tilalle rakennettiin Pihlavan kirkko. Suku on levittäytynyt laajalle Etelä-Suomeen. Aikanaan Uusitalo -tilalla asuneita on Pihlavassa vieläkin muutamia perheitä, heistä mainittakoon Wikstenin perhe (Pihlavan Talouskauppa) Tässä oli lyhyesti tietoa Taata Nordströmin suvun historiasta. Sukuseuramme perustettiin v 1995, joten vietämme nyt 10-vuotisjuhlaa. Kokoonnumme joka toinen vuosi heinäkuun viimeisenä viikonloppuna. Joka joulu toimitetaan Paras suku lehti. Mukana on sukua jo 6. sukupolvessa. Pihlavan seurakuntaa lämpimästi tervehtien Päivikki Lehtihalme s Uusitalo (syntynyt marraskuussa v 1947 Uudentalon tilan peräkamarissa) puh työ tai

14 SAIMA ZITTERIN MUISTELMIA VIINAHAMINASTA Viinahamina sijaitsi saaressa. Sinne kuljettiin Bärjen sivustaa ripahalkoja pitkin. Tie oli lähempänä tehdasta kuin nyt. Lapset pitivät Kristina-mummusta, siis fammusta, paljon ja halusivat sinne aina. Kesäisin Viinahamina oli täynnä ketomansikoita ja fammu paistoi lättyjä, joita lapset söivät makeiden mansikoiden kera. Pihalla oli iso ja kaunis tuomi, joka kesäisin loisti täydessä kukassaan. Maa oli tasaista kalliota ennen sotaa. Pihalla oli myös vinttikaivo ja ulkorakennuksia. Talossa oli keittiössä maalattia ja keskellä suuri uuni. Salissa oli lautalattia ja iso kynnys, jonka Saima muistaa hyvin. Oli kaiketi monta kertaa kompastunut siihen. Siiri-täti ja Bruuno-setä asuivat Kristiinan luona kammarissa. Jouluisin suku kokoontui aina Fammulaan viettämään yhteistä joulua. Ruokaa oli tarjolla keittiössä runsain määrin ja joulukuusta pidettiin Siirin ja Bruunon kammarissa. Joulukuusessa oli vaaleanpunaisia marsipaaniporsaita, joita hiiret olivat nakerrelleet vintillä. Kesäisin olivat toripäivät sahan tiellä. Siellä järjestettiin myös urheilukilpailuja. Saima-täti muistaa eräänkin kesän, jolloin hän oli 10-vuotias, elettiin vuotta Kristiina-mummu kuoli tammikuussa ja pidettiin ruumiinvalvojaisia, kuten siihen aikaan oli tapana. Saima-täti muistaa elävästi, kuinka hän pakon edessä joutui hautajaisissa lukemaan muistovärssyä, joka palautui hänen mieleensä nytkin selkeästi, se kuuluu näin: Nuku rauhassa mummu kulta sua hellien muistellaan talvi viskovi valkolunta seppeleellesi hohtamaan. Sota-aikana Viinahaminan talot hajosivat pommituksissa Mari-tädin asuttaessa niitä. Siiri ja Bruuno hakivat säikähtyneen Mari-tädin Linnelle. Iloisempana muistona Saima-täti muistelee aikaa, jolloin he lapsina menivät ponttoonilla matkaten katsomaan Tillqvistin tätiä Työväentalolle. Viinahamina oli Grönroosien omistuksessa ja 1980-luvun puolivälissä Erkki myi sen suvulta pois Porin kaupungille, koska Viinahaminaan ei saanut voimalinjojen vuoksi rakentaa. Saima-täti jää usein muistoihin vaeltamaan kotoisaan Pihlavaan ja elää nuoruuden kesiä uudelleen ja uudelleen kauniissa maisemissa. Saima-täti lähettää Kristianin kanssa kaikille rakkaille sukulaisille paljon terveisin Saksasta. Lääkäri kielsi Saimaa kesällä matkustamasta sukukokoukseen Suomeen infarktivaaran takia. Saima-tädin muistelmat kirjasi Paula.Tiina Grönroos

15 LUMIAKKA Eilen satoi oikeastaan se oikea ensilumi. Sitä tuli sen verran täällä Porissa, että sai kolata pihan useaan otteeseen. Muutimme runsas kuukausi sitten uuteen kotiin Vähälleraumalle ja nyt siis meilläkin on oma, kauan kaivattu, piha. Töistä päästyämme, ensimmäisen lumiurakan jälkeen, rupesimme Lauran, tulevan tytärpuoleni, kanssa tekemään talven ensimmäisiä lumiukkoja. Ensimmäistä lumipalloa pyörittäessäni huomasin, ettei se ollutkaan niin helppoa. Olikohan vika lumessa, ilman lämpötilassa vaiko kenties tekijässä? Hmm. siitä kyllä on rutkasti aikaa, kun viimeksi olen lumiukkoja tehnyt. Tai ehkä vikana on se, että en ole tehnyt lumi-ukkoja, vaan lumi-akkoja. Siis akan tekoon. Pallon teko alkoi sujua pienen harjoittelun jälkeen ja sainkin yhden valmiiksi ja muokattua hameen alahelmaksi. Lumiakallahan on mekko. Tai ainakin minun akallani on. Muistelin, mitä kaikkea lapsena lumesta tehtiin ja mehän teimme valtavia lumihevosia ja isoja linnoja, joissa leikittiin niin kauan, kunnes lapaset ja toppapuku olivat läpimärät ja äiti käski sisälle. Muistellessa tuli pyöriteltyä toinenkin pallo, jonka nostin helman jatkoksi ja muotoilin siistiksi. Vielä yksi pallo vartaloon ja sitten kädet puuskaan ja onhan akalla pieni rintavarustuskin. Viimeiseksi tein kaulan ja siihen istutin pään. Ja tietysti tukan. Pitäähän akalla tukka olla. Pienistä palloista tein akalleni kiharat ja naiset kun tuppaa noista koruista tykkäämään, niin tein sille helmet kaulaan. Nyt se on valmis. Kasvonpiirteitä vähän muotoilin ja kohensin kampausta ja suoristin hameen helmaa. Kelpaa nyt akan odotella vierelleen komeaa lumi-ukkoa sulhasekseen. Oikein Rauhaisaa Joulua Kaikille ja Valoisampaa Uutta Vuotta 2006! Paula-Tiina Grönroos Liitteenä kuvat minusta ja Kaarinista (hoitolapsestamme) ja meidän upeasta lumiakasta, jonka äidin kanssa teimme. Vuosi taitaa olla n

16 PIKKUPOJAN UNELMA Pikkupojalla oli unelma. Hän oli melkein 5-vuotias. Äiti oli sanonut, että säästämällä rahaa pankkiin tulee isona rikkaaksi. Kesäkuussa 1937 pikkupoika sai oman Säästökirjan no 3235 Porin Seudun Osuuskassasta. Alkupääomana oli 100:- Mk. Tili oli pankissa, vuodet kuluivat, siirryttiin ns. nykymarkkoihin. Ensimmäinen nosto tililtä tehtiin kesäkuussa Pääoma oli talletettuna 30 vuotta 8 kk 8 päivää. Markkamäärä oli korkojen ja talletusten lisäyksellä noussut 376,73 markkaan, korkoja oli kertynyt 198,37 mk. Hyöty tältä ajalta oli 52,6 %. Vuosituotoksi tulee siltä ajalta 6,62 mk, vuotuisen koron määräksi 1,73 %. Säästökirja tai pankkikirja, kuten sitä oli alettu nimittämään, oli edelleen tallessa. Siirryttiin euroihin Jäljellä olevasta 14,80 markan säästöstä tuli 2, 48 euroa. Sama pankkikirja oli käytössä vuoteen 2002 saakka. Tili lopetettiin Tiliin oli lisätty korkoa 0,02 euroa. Irtisanottu säästö oli 2,50 euroa. Sama pankkikirja oli käytössä 65 vuotta 5 kuukautta ja 6 päivää. Kuinka kävi pikkupojan unelmalle?

17 Carita ja Marko Uusitalon esikoinen Oskar ehti juuri täyttämään kaksi vuotta kun sai pikkusiskon Tyttö kastettiin Oona Hanna Maariaksi Oskar hoitaa pikkusiskoaan ja joskus jopa aika kovin ottein sisko saa halin tai pusun. Kuvassa sisarukset Oskar ja Oona (4 kk) poseeraavat kotona Kivinillä Kyläsaaressa joulua odotellessa.

18 SUKUSEURAAN LIITTYMINEN Rekisteröinti (liittymismaksu) on 10,00 uusilta, 18 v täyttäneiltä jäseniltä. JÄSENMAKSU on 5,00 /vuosi. Sukukokous päättää jäsenmaksun suuruuden, nyt kerättävä jäsenmaksu on vuosille 2006 ja 2007 AINAISJÄSENMAKSU Sääntöjen mukaan 10 x vuosimaksu, eli nyt 50,00 SUKUSEURAN PANKKIYHTEYS: Nordström Taata sukuseura ry, Porin Seudun Op: RAHASTONHOITAJA: Helena Mikkonen, Rätiälänkatu 17 B 44, TURKU puh JÄSENTIETOJEN YLLÄPITO Ilmoita henkilötietojen muutokset, osoitteen muutokset ym jäsenrekisteriin tulevat muutokset osoitteella: Pekka Tuhkanen, Linjatie 13, PATTIJOKI Puh pekkae.tuhkanen@ruukki.fi TAATA NORDSTRÖMIN SUKUSEURA HALLITUKSEN JÄSENIEN, RAHASTONHOITAJAN JA SIHTEERIN YHTEYSTIEDOT Nimi Osoite Puh/Fax Sähköposti Könnilä Paula Maalahdentie paula.konnila@luukku.com MÄNTSÄLÄ Grönroos, Mikonkatu 18 A (työ) paula-tiina.grönroos@ Paula-Tiina PORI putkirakentajat.fi Raitala Hannu Härkämäenp hannu.raitala@luukku.com NOORMARKKU Mikkonen, Helena Rätiälänk 17 B (koti) helena.mikkonen@lyran.fi TURKU (työ) Taustila, Esko Keskuskatu (koti) kodinkonehalli@kolumbus.fi VIIALA (työ) (fax) Thurman Heidi Kalevanpuisto 60 C19 heidi.thurman@luvia.fi PORI Thurman, Ilkka Sepeteuksent (koti) ilkka.thurman@kolumbus.fi HELSINKI Tuhkanen, Pekka Linjatie (koti) pekkae.tuhkanen@ruukki.com PATTIJOKI (työ) Lehtihalme Myllärintie 2 A (koti) Päivikki EURAJOKI (työ) paivikki.lehtihalme@luukku.com (fax)

19 JOULUEVANKELIUMI RAUMAKSI. Vuan 1903 präntätyst Raamatust Rauman kiälelk kääntän Kylänpään Ant / kääntämistyön tarkastan raumankiälen professor Tauno Koskela. 1. Rookas juur niin päivin käöd, et keisar Augustus annoi oorteli et kaik mailma ihmse räknättäis ja pannais verol. 2. Verol pano varte räknämine ol ensmänen, ko rookas ol juur sillon, kon Kyrenius ol maaherran Syyrias. 3. Itek kuki men sit rekisterimerkkamist varte oman kaupunkkihis. 4. Nii Joosef sit kans Galileast Nasaretin kaupunkist men Juudeaha Taavetin kaupunkkin ko kutsutan Betlehemiks, sil et hän ol Taavetin huusholli ja sukku. 5. Antama ittes räknät rekisterihi Marian kihlatu emäntäs kans ko ol viimsilläs. 6. Ja rookas kans käöd juur heijä siäl ollesas, et ko hän kerra viimsilläs ol, nii häne synnyttämises aik tul. 7. Ja hän synnyt poja, ensmättes ja kapaloit häne ja pan juhtai syämpöödäl, kotei heillk kerra ol tila kastkeevris. 8. Ja paimne ol hereil silk kulmkunnal ja pitivä yäl vahti laumastas. 9. Ja kattokkast, Herra enkel seisos iha heijän tykönäs ja Herran kirkkaus loist heijä ymprilläs ja hep peljästyivä kovaste. 10. Ja enkel sanos heil: Älkkäm peljäk, sil et, kattokkast, mnää ilmotan teil suure ilose asja, kon kuulu kaikelk kansal: 11. Teil o tänäpä syntyn Vapattaja, ko on Kristus Her Taavetin kaupunkis. 12. Ja tämä on teil osviitaks, te löödät lapsen kapaloittun juhtai syämpöödäl makkamas. 13. Ja yhtäkki ol enklin kans oikkem pali taevalist sotaväkki, kon kiitiivä Jumala ja sanoiva: 14. KUNNI JUMALALK KORKKEUDES JA MAAHA RAOH JA IHMISIL HYVÄ TAHTO!

20