1/2009. KoPuttaja. Koivusaaren Pursiseuran jäsenlehti

Transkriptio

1 1/2009 KoPuttaja Koivusaaren Pursiseuran jäsenlehti

2 Sisällysluettelo 1/2009 KoPu Koivusaaren Pursiseura ry PL HELSINKI puh/fax (09) Pankki: Nordea Kommodori: Heikki Kosonen Sihteeri: Marianne Tamminen KoPuttaja on Koivusaaren Pursiseuran jäsenlehti, joka ilmestyy kahdesti vuodessa Ulkoasu: Tuija Lepo Valokuvat: Esa T. Törmä, Juha Tuohino, Jarmo Metso, Jarmo Niinimäki, Kalle Laine, Tuija Lepo Pääkirjoitus 3 Vuosikokouksen esityslista Syyskokouksen 2008 päätökset 5 Kokouskutsu Toimintakertomus Yleistä 6 Kilpailutoiminta 7 Nuorisotoiminta 12 Katsastus 12 Roslagen 13 Satamatoiminta 16 Vartiointi 16 Kaavoitus 17 Tiedotus 17 Matkakertomus 18 Kauden tapahtumia 32 Tiedotuksia jäsenille 33 Tilinpäätös Tuloslaskelma 34 Tase 36 Alustavat venepaikat 38 Laituripaikkakaavio 42 Johtokunnan yhteystiedot 43

3 Sähköä maalla, merellä ja ilmassa Pääkirjoitus Viime vuoden tilinpäätöstä tuijotellessa kiinnitti huomiota sataman sähkönkulutus. Kun siitä poistaa alueen arvioidun valaistuksen osuuden, niin jäljelle jää varsin suuri luku. Kun sen jakaa veneiden lukumäärällä, niin keskimääräinen venekohtainen energiankulutus vaikuttaa edelleen suurelta. Ainakin sellaisen veneilijän näkökulmasta joka syksyisin pesee pohjan painepesurilla, käyttää sähkötyökaluja satunnaisesti ja lataa veneen akkuja kauden aikana. Pohdinnassa satamakapteenin ja sähkömestarin kanssa päädymme seuraamaan tarkemmin sähkömittaria alkaneen kauden aikana. Käytettäväksihän sähkö on tarkoitettu kunhan vaan tiedämme, minne se on menossa. Kerrankin miellyin venenäyttelyssä moottorivenehallin tuotteeseen. Se oli sähköperämoottori, jossa akku on varsin pieni ja integroitu kätevästi kokonaisuuteen. Käyttöaikakin on jo moneen tarkoitukseen riittävä. Sellaisen kelpuuttaisin kumiveneeni moottoriksi. Ainut vika on, että sen hinnalla saa kolme vastaavaa bensakonetta ja jos haluaisi vaihtoakun niin se maksaa vielä yhden bensakoneen verran. Olihan siellä purjeveneosastollakin yksi iso suomalainen vene, johon halutessaan saa dieselin tilalle sähkömoottorin. Vieläköhän tässä elämässä ennättäisi nähdä sähkömoottorin veneensä apumoottorina? Lauttasaarelainen yritys otti yhteyttä johtokuntaan ja kysyi lupaa pystyttää tuulivoimalan Koivusaareen meidän hallinnoimalle alueelle tai sen välittömään läheisyyteen. Voimala on tarkoitettu testi- ja esittelykäyttöön. Johtokunta suhtautui asiaan myönteisesti. Olemme yrityksen edustajan kanssa jo katsastaneet mahdolliset paikat. Lopullisesta luvasta päättää Helsingin kaupunki. Koskahan meillä on tuulivoimala Roslagenissa, joka pyörittää talvella sähkömittaria takaperin, jäsenet kesällä etuperin ja vuoden lopussa katsomme Fortumin kanssa, kuka maksaa kenellekin. Se kopulaisten joukko, joka on osallistunut aktiivisesti yhteisten asioidemme hoitoon, on edelleen ilahduttavan suuri. Kiitos teille työmuurahaiset! Hyvää tuulivoimaa kaikille jäsenille toivottaa Heikki Kosonen kommodori 3

4 Koivusaaren Pursiseuran vuosikokouksen 2009 esityslista 1. Kokouksen avaus 2. Kokouksen laillisuuden ja päätösvaltaisuuden toteaminen kutsu julkaistu KoPuttajassa 3. Kokouksen toimihenkilöiden valinta puheenjohtaja, sihteeri, 2 ääntenlaskijaa, 2 pöytäkirjantarkastajaa 4. Edellisen vuoden toimintakertomus (esitetty tässä lehdessä) 5. Edellisen vuoden tuloslaskelma, tase ja tilintarkastuskertomus (esitetty tässä lehdessä) 6. Päätetään tilinpäätöksen vahvistamisesta, vastuuvapauden myöntämisestä johtokunnalle ja tilikauden ylijäämän käytöstä 7. Päätetään seuran yleisen kokouksen koollekutsumistapa Johtokunnan ehdotus: KoPuttaja tai PikaKoPuttaja-lehti tai sähköposti 8. Lisäbudjetti lisätään vuoden 2009 budjettiin arvioitu pojuremontin kustannus euroa 9. Pankkilainan lyhennys Johtokunnan esitys: Johtokunta voi lyhentää Roslagenin hankintaan otettua pankkilainaa harkintansa ja seuran taloustilanteen mukaan 10. Muut asiat ja jäsenten vapaa sana 11. Kokouksen päättäminen 4

5 Syyskokouksen 2008 päätökset Kokouksen alussa jaettiin huomionosoituksena kiikarit kilpailuissa menestyneille jäsenille. Lisätietoa on kilpailujen toimintakertomuksessa. Henkilövalinnat tehtiin johtokunnan esityksen mukaisesti sekä täydennettiin toimikuntia seuraavasti: nuorisotoimikuntaan valittiin Jari Maunu, Heli Kukko, Mika Toivonen ja Janne Laaksonen ja tiedotustoimikuntaan verkkosovellusten kehittäjäksi Juho Törmä. Nuorisopäälliköksi ei löytynyt halukasta. Toimintasuunnitelma ja talousarvio vuodelle 2009 vahvistettiin johtokunnan esityksen mukaisena. Vuosikokouskutsu Koivusaaren Pursiseura ry:n sääntömääräinen vuosikokous pidetään keskiviikkona NJK:n paviljongilla Koivusaaressa. klo Veneen hankinta Välimeren rannalta ja tuonti Suomeen, Jarmo Metso kertoo kokemuksistaan Kahvitarjoilu klo Vuosikokous Tervetuloa! 5

6 Toimintakertomus 2008 Yleistä Kilpailutoiminta on säilyttänyt edelleen kiinnostavuutensa vaikka ennätyksiä osallistujamäärissä ei nyt tehtailtukaan. KoPun mestaruuskisan ja Roslagenin syysretken yhdistäminen näytti olevan hyvä idea. Meidän Express purjehtijat menestyivät kansallisissa kisoissa loistavasti, tosin johtokunnalla ei tässä ole mitään osuutta. Roslagenin suosio näyttää vakiintuneen. Vielä keväällä näytti että venepaikkoja jää vapaaksi, mutta pienellä ponnistuksella saimme myytyä laituripaikat kesäkuussa käyvällä hinnalla kausipaikoiksi ja sitä kautta saimme vielä pari uutta pysyvää veneilijää. Sataman poijuremonttikin alkoi syksyllä vaikka ei vielä tullutkaan valmiiksi. Telakointitilaa saatiin lisää niin että kaikki halukkaat saivat telakointipaikan Nuorisotoimintamme oli lamassa. Perinteiset viikoittaiset jollaillat ovat lopahtaneet ja mitään muutakaan kivaa ei tehty. Kaavoitustoimikunta on ollut aktiivinen ja parempaa tulosta prosessin tässä vaiheessa ei olisi voinut kuvitella. Talous on vahvalla pohjalla ja maksoimme ylimääräisen lainan lyhennyksen. Myyntisaamisten perintää tehostettiin niin, että kaudelta 2008 ei ole käytännössä saamisia ja tätä vanhemmat puhdistettiin kirjanpidosta. Sääntömuutos, jolla veneilijäjäsenten sukupolven vaihdos tehdään taloudellisesti kevyemmäksi, on osoittautunut toimivaksi. KoPu on keskusliittojen, TUL ja SPL, lisäksi Pidä Saaristo Siistinä ja Helsingin Meripelastusyhdistyksen yhteisöjäsen. SPL:n purjehtijapäiville osallistuivat Heikki Kosonen ja Esa Kalervo. 6

7 Poimintoja kauden varrelta sataman vesiletkut uusittiin KoPun aloitteesta pidettiin palotarkastus satamassa. Turvallisuussuunnitelman teko satamalle ja Roslagenille käynnistyi KoPuilloista toteutui kaksi eli turvallisuusilta rannassa ja Ari Huuselan esitys yksinpurjehduskisasta syyskokouksessa. Sen sijaan solmut eivät kiinnostaneet kopulaisia, tilaisuus piti peruuttaa. yhdestä syksyn Tiistaikilpailusta saatiin Arcadan toimesta suoraa videokuvaa verkkoon muurahaisilla oli perinteinen illanvietto jossa tarjottiin entiseen tapaan soppaa ja kakkua. Kutsuttuja oli n. 100 ja paikalla 62. Jäsenlaji Uudet Eronneet Jäsenet Veneilijäjäsenet Nuorisojäsenet Yhteensä KoPun kilpailutoiminta Helsinkin-Tallinna Race Helsinki-Tallinna Race pidettiin nyt 16 kerran. Kilpailun johtajan toimi Risto Saikko, organisaatiossa oli 36 tekijää, joista viisi ei-kopulaista. Kilpailun alkuperäinen tunnus Purjehdi auttaman toteutui jälleen hyvin. Tallinnan Lastensairaalan tukemiseksi 30 yritysvenettä ja 144 muuta venettä keräsivät noin EEK osallistumismaksuistaan. Se lahjoitettiin juuri ennen palkintojen jakoa Lastensairaalan edustajalle apulaiskaupunginjohtaja Merike Martinssonille. Hän totesi että HTR rooli lastensairaalan tukemisessa on merkittävä ja HTR sijoittuu Silver Sponsor -listalle. Hän toivoi että Helsinki-Tallinna Race voisi jatkua ikuisesti. 7

8 Uutta tänä vuonna oli paljon. Passintarkastus oli poistunut vuoden vaihteessa ja lähtölinja oli siirretty pois laivaväylältä Melkin länsipuolelle. Lähtöajat olivat myös aikaisemmin. Piritan satama oli vuokrannut entisen vierasvenesataman altaan yksityisille ja vierasveneet oli siirretty heti tullikopin taakse kahteen altaaseen. Myös Kalev on laajentanut satamaansa. Ennen kilpailua kuviteltiin, että satamissa olisi ahdasta, mutta toisin kävi. Kaikki mahtuivat mukavasti ja tullikopissa sijainnut HTR toimisto kertoi, että kipparit toivat maaliraportit ja pressut hymyssä suin. Ehkä siinä auttoi se. että pääsponsori Eriksson tarjosi kaikille oluet ja Enterprise Estonia karamellit. Kummassakin satamassa oli kumiveneet ohjaamassa veneitä paikoilleen ja se auttoi huomattavasti rantautumista. Kilpailun tietoja Sää oli melko rauhallinen ja mukava. Alkuun sivutuulessa, sitten pläkään ja aamulla sivu- tai myötätuulessa maaliin. Tuulesta aiheutuneita kalustovaurioita ei tiettävästi sattunut. Tulokset saatiin julkistettua jo aiemmin iltapäivällä Eriksson kaupan ikkunaan ja juuri ennen klo 18 myös netissä. Iltajuhlissa oli tänä vuonna hyvin paljon osallistujia. Sääkin suosi ja sade oli lakannut iltaan mennessä. Tilaisuudesta muodostui hyvin iloinen tilaisuus. Varsinaisia kilpailuluokkia oli 10, mutta palkintoja jaettiin kaikkiaan 13 eri luokassa tai ryhmässä. Kiertopalkintoja on nyt kaikkiaan kuusi, kun IRC:n yritysvenepalkinto tuli mukaan. Koemielessä perustettiin uusi tasoitusluokka IRC, johon tulikin mukavasti 8 venettä. Myös X99-yksityyppiluokka saatiin jälleen aikaan minimimäärällä viisi venettä. Tällä kertaa osallistujia oli Business LYS: 21 venettä, ORC Club1: 13, ORC Club2: 14, LYS1: 33, LYS2 samoin: 33, LYS3: 31, LYS4-6: 7, Arvio LYS: 9 venettä. Naisistoja oli mukana vain yksi, toivottavasti ensi vuonna reippaasti enemmän. ORC yritysveneisiin osallistui kolme venettä ja yritys LYS:iin viisi. Tänä vuonna veneitä ilmoittautui melkein 180; muutaman peruutuksen jälkeen Piritaan purjehti 174 venettä ja 993 purjehtijaa. Suomalaisia oli eniten: 908 henkeä, virolaisia 85, kahdeksan venäläistä, kolme liettuasta, kaksi UK:sta, kaksi slovenialais- 8

9 ta, yksi USA:sta ja yksi hollantilainen. Keskimäärin veneessä oli 5,7 purjehtijaa. Mukana oli 30 yritystä, joista 21 Business LYS -luokassa, muut yhdeksän jakautuneet ORC Club, LYS- ja IRC-luokkiin. Käy katsomassa tulossivulla kaikkien veneiden tulokset, Lastensairaalaa tukeneiden yritysten luettelo, sekä LYS- ja ORCyritysveneiden keskinäinen kilpailu ja kiertopalkintojen voittajat. Mukana on myös radan pituudesta riippumaton keskinopeustaulukko, jonka mukaan jaettiin nopeimman kiertopalkinto. Tiistai-kilpailut Tiistaikilpailut oli edelleen suosittu; tässä lyhyt tilasto: Kisoja 12 kpl, elokuussa neljä vastatuulilähtöä Osallistujia 89 ( venettä) eri venettä, 33 (26) seurasta Keskimäärin 30 (38) venettä per kisa (24-48) Kauden aikana 359 (459) yksittäisen veneen lähtöä Koko sarjan voitti s/y Alfa Romeo, J Lehti, M, 155 pistettä 7. paras kopulainen s/y 4PLAY, Alanne/Annunen, KoPu, 103,3 pistettä Kahden lähtöryhmän järjestelyllä on jatkettu ja se on osoittautunut hyvin toimivaksi. Kisa käydään edelleenkin yhtenä LYS-luokkana. Protesteja käsiteltiin sekä keväällä yksi (2) että syksyllä yksi (2). Yksi vahinkotapahtuma tuli järjestäjien tietoon. Marja Liisanantin kipparoimasta Nautonnierista repesi keulahela ja masto tuli alas. Se oli sama kisa, joka videoitiin Arcadan toimesta suorana verkkoon. Suuresta osallistujamäärästä huolimatta kilpailulautakunta on hoitanut koko Suomen suurimman ja tiukimman viikkokilpailu ranking-sarjan hyvin itsenäisesti ja korkean laatutason säilyttäen. Keväällä järjestettiin koulutustilaisuus, jossa käytiin läpi kilpailun perusteita aivan aloittelijoille. HSK:n Blue Peterissä oli osanottajia puolisen sataa. Koulutuksen veti Esa Kalervo. Tämän tapainen koulutus lienee jatkossakin tarpeellinen. 9

10 KoPu järjesti vielä seuraavat kisat: KoPun mestaruuskilpailu järjestettiin tällä kertaa syystalkoiden yhteydessä. Osanotto oli mahdollisesti ennätyksellisen hyvä, 7 venekuntaa. Yksinpurjehduksessa oli kohtuullisesti osanottajia. Juhlatiistain ja Yksinpurjehduksen palkinnot jaettiin KoPun majalla elokuun lopulla. Kausi päättyi Karvalakkiin lokakuun alussa, jolloin lähtölinjalla oli 36 venettä. Kausi päättyi lopullisesti Blue Peterissä pidettyyn Mastonkaatajaisiin, jossa oli palkintojen jako. Paikalla oli runsaasti purjehtijoita ja myös kopulaisia. Kopulaiset sijoittuivat muissa kisoissa: KoPun mestaruus 1 Bluegrass FIN 1855 Albin Express J. Heikkilä 2 Senni FIN 8622 Bavaria 37 E. Riikonen 3 Muusa L 9076 Albin Nova J. Laakko 4 Tuulia FIN First 31.7 H. Häkkinen 5 Bonbon D 78 BB 10 meter J. Valkama 6 Marjuska FIN 7047 Scanmar 345 H. Kosonen DNF Seasong L 410 Albin Ballad E. Reinikainen Yksinpurjehdus 1 Camomilla FIN 6573 Scanper 22 R. Heikkilä 5 Tuulia FIN First 31.7 H. Häkkinen 7 Meri Kalhu II FIN 9295 Elan 295 J. Lukkari Karvalakki LYS 3-5 LYS Manta FIN 651 Melges 24 A. Sallinen 13 Phoenix FIN X-33 P. Halonen 18 Tuulia FIN First 31.7 H. Häkkinen LYS Yola FIN 118 Albin Express J. Laaksonen 11 Albino FIN 691 Albin Express R. Saikko Albin Express -laivue menestyi jälleen erinomaisesti luokkaliiton SM-kilpailuissa: 1 Lurifax FIN 644 J. Hänninen 2 Demokratia FIN 736 V. Voltti 10

11 Myös Hangon regatassa Express-purjehtijat menestyivät: Juha Hänninen voitti ja Janne Laaksonen Yolalla oli toinen. Syyskokouksessa seuran puolesta muistettiin hyvin menestyneitä (Express) kopulaispurjehtijoita tavarapalkinnoin: Juha Hänninen Ville Voltti Janne Laaksonen Kilpailulautakunnan venettä Kopukkaa hoiti Matti Reittamo. KoPun uusituille nettisivuille toteutettiin uudelleen osanottajien ilmoittautuminen ja tulosten siirto Roope Tervon toimesta Ville Voltin ohjauksessa. Tiistai-rankingin tuloslaskenta toimi em. muutoksin Villen ja hänen laatimansa työkalun avulla. Uudet sivut aiheuttavat vielä tulevalla kaudella hieman puuhaa arkistoinnin ja viimeistelyn merkeissä. Kopulaiset ovat osallistuneet innolla kilpailujen järjestämiseen ja saavuttaneet vankan tason, joka ei häpeä minkään muun seuran rinnalla Suomessa. Helsinki-Tallinna Racen järjestämiseen osallistui n 9% koko KoPun jäsenistöstä (n 31/360) muodossa tai toisessa. Varsinaisessa kilpailulautakunnassa on jäseniä 19, joista 16 osallistui tiistaikisojen järjestämiseen tavalla tai toisella. Kiitos kaikille järjestäjille ja kilpailijoille koko vuoden uurastuksesta! Risto Saikko Helsinki-Tallinna Race Hannu Häkkinen Kilpailupäällikkö 11

12 Nuorisotoiminta KoPulla ei ollut johdettua nuorisotoimintaa kaudella Yksi optimistijolla vietiin Roslageniin ja sillä on ollut enemmän käyttöä kuin sataman jollilla. Nuorisotoiminnan uudeksi vetäjäksi ei ole halukasta löytynyt. Taustavoimia lasten vanhemmista ja nuorisotoiminnan konkareista olisi käytettävissä. Katsastustoiminta Kuluneena vuonna katsastuksissa pieniä puutteita lukuun ottamatta ei havaittu vakavia laiminlyöntejä, jotka olisivat johtaneet veneen hylkäykseen. Peruskatsastuksia tehtiin 20 kpl. Joiltakin jäseniltä tiedon saanti peruskatsastuksesta oli jäänyt huomioimatta ja näin ollen osa katsastuksesta (runko ja takila) jouduttiin suorittamaan veneilykauden päätyttyä. Katsastuksen yhtenä painopistealueena olivat kaasuhellat ja niiden liitoskytkennät sekä ilmatäytteisten pelastusliivien huolto ja varaosat. Katsastusjakso ajoitettiin välille missä katsastukset painottuivat selvästi jakson loppupäähän, kun vastaavasti alkupäässä tapahtumia ei ollut juuri lainkaan. ProSailorin kanssa oli sovittu vanhentuneiden hätärakettien vastaanottamisesta ja uusien myynnistä tarjoushinnoin KoPu:n satamassa 19.5 ja muiden turvavälineiden tarjonnasta. Tapahtuma ei herättänyt mielenkiintoa jäsenistön keskuudessa. Venelaji Lukumäärä Lisäys Poistuma Köliveneet Kevytveneet 16 Peräjolla 6 Moottoriveneet 3 Soutuveneet 1 Yhteensä Kari Huttunen Katsastuspäällikkö 12

13 Roslagen Roslagenin neljäntenä kesänä parannustöitä saaren viihtyvyyden parantamiseksi jatkettiin. Enää ei purjehtijan, pitkän päiväpurjehduksen jälkeen, tarvitse alkaa virittämään ensitöikseen grilliä, milloin minnekin, vaan Roslagen-toimikunnan arkkitehtien suunnittelema grilli seisoo jämäkästi peruskalliossa odottamassa nälkäistä gastia. Siinä muuten grilliruokaa saa isompikin gasti tai useampi samaan aikaan. Samoin saunan lauteilla oli huomattavasti turvallisempi olo, kun uutuuttaan vaaleina hohtavat lauteet kaiteineen odottivat löylyttelijää. Myös laiturin toisen turinapenkin valmistuminen, kauden jo kääntyessä loppuun, oli hieno näyttö siitä, mihin aktiivinen purjehdusseuran jäsenistö pystyy. Siis kiitokset suuret kaikille talkoisiin osallistuneille ja ennen kaikkea niille omatoimisille henkilöille, jotka ovat vieneet hankkeita eteenpäin ja hoitaneet Roslageniin liittyviä tehtäviä. Jokainen tunnistanee tästä itsensä. Perinteinen Juhannusjuhla järjestettiin myös ja sateesta huolimatta juhlaväki nautti perinteisen kala-aterian ja testasi uuden saunan ja grillin toimivuuden. Kävijätilastojen mukaan saaren suosio on säilynyt ja luulen, että kaikki ovat yhtä mieltä siitä, että saari on hieno paikka seuran jäsenille ja jo tehdyt toimenpiteet ovat suuresti parantaneet saaren viihtyvyyttä. 13

14 Tapahtumat Veneet/Osallistujat Veneet/Osallistujat Veneet/Osallistujat Veneet/Osallistujat Kevättalkoot 13 / / 27 5 / 15 Jollaleiri 9 Eskaaderi 8 / 18 5 / 12 Juhannus 4 / 9 28 / / / 69 Vuosijuhla - / - 14 / 34 - / - Syysretki 16 / / / / 24 Purjehduskausi 2009 Vuosi 2009 alkaa taas uutena haasteena seuralaisille, myös Roslagenin osalta. Uudesta saunasta on puhuttu ja tätä kirjoittaessa suunnitelmat ovat vielä auki hankkeen osalta. Totuuden nimessä, Roslagen isännänkin mielessä projekti odottaa haastavana ja ehkä pelottavan suurena hankkeena toteuttaa talkootöinä. Sitä se myös vaatii, jotta se kustannustehokkaasti voidaan saada. Hanke kuitenkin käynnistetään, ainakin suunnittelun osalta, katsotaan sitten, mihin asti rahkeet ja aika riittävät vuonna 2009, ehkä projekti tulee vaatimaan muutaman kesän valmiiksi toteutuakseen. Grillin osalta kuitenkin tullaan miettimään ympäristön ehostamista ja mahdollisesti katoksen tekemistä, jotta sadesäälläkin grillaaminen onnistuu. Muita parannustöitä mietitään vielä kevään aikana, mutta ainakin polttopuiden teko ja ehkä polkujen pohjien täyttäminen voisivat olla hyödyllisiä. Sen verran sadetta kaudella 2008 saatiin, että sekä laiturilla että veneessä huomasi kenkien pohjissa kantautuneen liikaakin humusta mukana. 14

15 Tulevaisuudesta Neljän vuoden aikana on paljon saatu aikaan ja paljon on vielä tekemistä, jotta kaikki jäsenistön toiveet tai ainakin miltei saadaan toteutettua. Tämä kaikki vaatii talkootyönä tehtynä paljon aktiivisuutta, sekä jäseniltä että vetäjiltä. Välillä tulee itsellekin tunne, ettei normaali työn ja muiden kiireiden ohella ehdi asioita hoitamaan tarpeeksi hyvin ja taas toisaalta toivoo, ettei aina sama porukka vastaisi vuodesta toiseen projektien toteutuksesta, mielipiteitä kun asioista kyllä löytyy aina useampia. Toivoisin, että tänä vuonna talkoisiin ja tarvittaviin projekteihin saadaan uusia aktiiveja, vanhojen lisäksi, ja sitä kautta uusia näkemyksiäkin Roslagenin asioista. Unohtaa ei kuitenkaan pidä niitä periaatteita, jotka alun perin on suunnittelun pohjaksi asetettu. Samalla haluaisin muistuttaa siitä, mihin Esa Huusela 2/2008 Koputtajassa puuttui. Hienoja asioita on saatu aikaan, mutta ne eivät toteudu ja säily, jos jokainen tekee mitä haluaa, kunnioittamatta muita seuralaisia. Itsestään selvää on, että saunapuita tehdään jos käytetään, roskat viedään, jos niitä aiheutetaan ja muutenkin pidetään yleisestä siisteydestä huolta, kun yhteisessä saaressa ollaan. Isännälle saa aina viestiä, jos puutteita saaresta löytyy. Esan loppukaneettiin totean, että välinpitämättömyys ei saa jatkua, se ei tunnu paremmalta. Jari Berglund Roslagenin isäntä 15

16 Satamatoiminta Poijuremontti saatiin vihdoin käyntiin. Alun perin urakan voittanut toimittaja ei ollutkaan halukas työtä tekemään, joten keväällä tiedusteltiin toisen urakoitsijan aikatauluja. He eivät onnistuneet saamaan kalustoaan KoPuun ennen ensimmäistä laskua ja veneiden siirteleminen työn alta syrjään todettiin liian hankalaksi, joten remontti siirtyi syksyyn. Lopulta työt alkoivat joulun jälkeen. Jo ensimmäisten poijujen nostamisen yhteydessä todettiin remontin olevan enemmän, kuin tarpeellinen. Suunniteltu Jätkäsaaren alueen käyttäminen telakointiin todettiin yhteisesti Helsingin veneseurojen toimesta, että se ei ole kovin sovelias suojattomuutensa takia. Veneseurat käyvät kaupungin kanssa neuvotteluja Kalasataman alueella olevasta entisestä autojen varastointikentästä. Alue tosin on matalan sillan takana, joten mastot pitäisi kaataa ja säilyttää esim. KoPussa. Viime kesänä meillä jäi jokunen laituripaikka vapaaksi, saimme kuitenkin juhannuksen jälkeen vuokrattua niitä loppukaudeksi ns. kausipaikkoina. Telakkapaikan pystyimme osoittamaan kaikille halukkaille. Nosto-organisaatiossa tuli hieman henkilöstövaihdoksia, mutta onneksi jäsenistöstä löytyi innokkuutta osallistumaan yhteisen hyvän tuottamiseen. Suuren kiitokset kaikille sataman ylläpitoon osallistuneille! Juha-Pekka Nurro Satamakapteeni 16 Vartiointi Vartiointi toteutui perinteiseen tapaan. Vartiokausi alkoi sunnuntaina ja päättyi lauantaina Vartiokauden pituus oli siis 190 yötä. Tästä ajasta 10 yötä oli ilman varattua vartiovuoroa. Varkauksia tai ilkivallantekoja ei päättyneellä kaudella ole kirjattu yhtään kappaletta. Kauden aikana kirjattiin vain yksi vartioinnin laiminlyönti. Tästä erityiskiitos kaikille vartiointiin osallistuneille. Vartiomiesten viikonpäiviin sidottujen tehtävien hoito sen sijaan toteutui vain tyydyttävästi. Esa Kalervo Vartiopäällikkö

17 Kaavoitus Vuonna 2008 keväällä neuvoteltiin Helsingin kaupunkisuunnitteluviraston kanssa Koivusaaren ideakilpailun tehtävänannon veneseuroja koskevasta sisällöstä yhdessä NJK:n ja VaVK:n kanssa. Saimmekin omat vaatimuksemme mukaan riittävässä määrin. Sen jälkeen kaavoituksessa ei juuri tapahtunut mitään loppuvuonna. Ideakilpailun tulokset tulevat vasta vuoden 2009 alussa. Seurojen lausunto on luettavissa verkkosivulta. Ideakilpailun tulos julkistettiin Ykköspalkinnon sai ehdotus Kuunari. Sen tekijä on lauttasaarelainen arkkitehtuuritoimisto Sopanen - Svärd Oy. Kolme muuta työtä palkittiin ja kolme sai kunniamaininnan. Tulosten esittely ja arvostelupöytäkirja on luettavissa esim. täältä Helsingin kaupunkisuunnitteluvirasto työstää suunnitelmaa voittaneen toimiston kanssa ja veneseuroja tullaan edelleen kuulemaan. Helsingin Veneilijöiden etujärjestö Hel-vene neuvottelee kaupungin kanssa uudesta telakka-alueesta Verkkosaaressa. Se sijaitsee Kalasataman metroasemasta pohjoiseen jonkin matkaa ennen Arabianrantaa. Tilaa on noin 1500 veneelle. Sinne voitaisiin talvitelakoida KoPun lisäksi NJK ja VaVK sekä Eiranrannan veneet. Vieressä on kolmen muun venekerhon isohko telakka-alue. Sijainti on suojainen mutta siltojen takana. Alue on aidattu ja vartiointi on järjestettävissä varmaankin melko tehokkaasti koska alueella tulisi olemaan 6-7 kerhoa. Myös muut palvelut voisivat olla hyvää tasoa isosta venemäärästä johtuen. Alue voisi olla venekäytössä melko pitkään, koska maapohja on aikoinaan muodostunut meritäytöillä ja on noin 10m syvyydeltä ongelmajätettä, muun muassa Kyläsaaren jätteiden polton tuhkaa yms. Asuntokäyttöön muuttaminen olisi erittäin kallista. Esa T. Törmä Kaavoitustoimikunta Tiedotustoiminta Suurin ponnistus oli uusien verkkosivujen käyttöönotto. Se onnistui hyvin ja aikataulussaan. VeMun sisältöä kevennettiin siirtämällä vakiona pysyvää ja harvemmin tarvittavaa aineistoa verkkoon. VeMuun on yritetty koota niitä asioita, mitä voisi kuvitella tarvittavan veneessä ja olettaen, että ei ole käytettävissä langatonta verkkoyhteyttä. Kaksi KoPuttajaa ilmestyi entiseen tapaan. Tuija Lepo Tiedotuspäällikkö 17

18 Sapattivapaalla Malineron matkassa osa 2 Kallis Italia Italia on kaunis maa. Ihmiset pukeutuvat hyvin ja siellä syödään pastaa ja pizzaa. Näillä ennakkotiedolla saavuimme Italiaan. Olimme tietysti tutustuneet myös Välimeren satamakirjan ja Italian Pilotin ennakkotietoihin satamista, niiden palveluista ja hintatasosta. Kaikista ennakkotiedoista huolimatta korkea hintataso yllätti meidät. Varsinkin satamamaksut olivat kohtuuttomat, esimerkiksi 10,5 m veneelle: 45 euroa sisältäen kiinnittymisen laituriin omalla ankkurilla, ei vettä, ei sähköä, ei WC:tä. Kyseisen sataman hinta satamakirjojen mukaan euroa. Tosin Italia Pilot valisti satamamaksuista seuraavasti: paikalliset pikku mafiosot pyytävät huomattavasti korkeampia hintoja ja heillä on virallisilla leimoilla varustetut hinnastot. On myös syytä huomioida, että he ovat usein paikallisen poliisipäällikön jälkeläisiä ja heidän kanssaan riiteleminen tietää satamamaksujen lisäksi sakkoja. Esitimme oman näkemyksemme satamamaksun suuruudesta ja sen tueksi esittelimme painettua julkaisua satamamaksuista. Vastineeksi saimme nähdä virallisen hinnaston. Ei auttanut kuin aloittaa peräköysien irrottaminen. Kun toinen peräköysi oli irrotettu, hinta putosi 30 euroon ja päätimme jäädä ko. satamaan, koska seuraavaan satamaan oli matkaa 35 mpk ja hinta olisi ollut siellä mahdollisesti vieläkin korkeampi. Kipparin syntymäpäivä läheni ja mikäs sen parempi paikka viettää synttäreitä kuin Capri. Saavuimme saarelle iltapäivällä. Satama oli erittäin ahdas ja ruuhkainen. Nopeat matkustaja-alukset mantereelta saapuivat ja lähtivät muutaman minuutin välein. Vierasvenesatamassa oli täynnä metrin moottorijahteja. Satamassa oli neljä purjevenettä meidän lisäksemme. Rantauduimme ruotsalaisen Maxi 990 viereen. Iloisina satamakonttoriin hoitamaan velvollisuuksia. Pikkusen alaleuka väpätti kun kohtelias virkailija ilmoitti hymyillen hinnan: 120 euroa. Maksun 18

19 jälkeen tutkimaan peseytymistiloja: likaiset parakkisuihkut ja Välimeren lattia-wc:t siinä sitä luksusta koko hinnan edestä. Capri on luonnoltaan ja ennen kaikkia luoliltaan maineensa veroinen. Iltaisin, kun kymmenettuhannet turistit ovat palaneet mantereelle päiväretkeltään, saari muuttuu huomattavasti rauhallisemmaksi ja jopa miellyttäväksi. sen läpipurjehtimiseen meni tunti. Kirjoista olimme lukeneet, että salmessa on voimakas virtaus ja suunta vaihtelee, mutta miksi vastavirta? Ehkä se johtui vaihtelevista Välimeren tuulista, jotka ovat hyvin paikallisia. Purjehdus Italian vesillä oli meidän kokemuksen mukaan kaksijakoinen. Ainakin syyskuussa itärannikolla tuulet olivat navakoita tai kovia kun taas länsirannikolla ei käytännössä tuullut olenkaan. Yksi seikka, johon kiinnitimme huomiota, oli se, että länsirannikolla purjeveneitä oli suhteellisesti erittäin vähän. Lieneekö syy heikoissa tuulissa? Ensimmäinen kunnon kokemus merivirrasta saatiin Messinan salmessa. Olimme havainneet Italian rannikolla kahden solmun virtauksia, jotka olivat tietysti merkittäviä heikoissa tuulissa. Nyt purjehdimme reippaassa sivumyötäisessä tuulessa kohti Messinan salmen kapeikkoa, nopeus pohjan suhteen kahdeksan solmua. Edessämme on merkillinen koski keskellä merta. Tuuli on edelleen reipas, keula kohisee, mutta vene liikkuu epämääräiseen suuntaan kylkimyyryä. Nopeus on pohjan suhteen pudonnut kahteen solmuun. Lisäksi Lisbet teki havainnon ja ilmoitti, että tässä on vain kaksi metriä vettä. Merikortin mukaan kyseessä paikassa oli yli 200 m vettä, voimakas virtaus vain häiritsi kaikuluotaimen toimintaa. Virtaava salmi oli vain kaksi mpk, mutta Upea Sardinia ja Korsika Saavuimme Sardinian Porto Cervoon lokakuun alkupäivinä. Ajankohdan valintaan vaikuttava seikka oli sesonkiaikana (päättyy syyskuun loppuun). Sardiniassa perittävä kertamaksu vierailevalta, alle 12 mertin veneeltä on 500 euroa. Satamamaksu oli 65 euroa, mutta sillä rahalla sai hyvät palvelut ja paljon glamouria, mm. purjehduksen MM-kisat Moby 30 -luokassa. Kyseinen satama on tunnettu purjehduskeskus, jossa järjestetään vuosittain mm. Swanien regatta Rolex cup tai race mikä lieneekin. 19

20 Lisbetin täti sattui olemaan saarella ystävänsä luona vierailemassa, joten siivouspäivä, vene puhtaaksi ulkoa ja sisältä. Seuraavana päivänä neljä rouvaa saapui kylään veneelle. Kaikki vieraat saatiin lankkua pitkin veneeseen ja takaisin rantaan kuivana, mikä ei ollut helppo suoritus, kun kyseessä oli hivenen varttuneempien ladyjen joukko, jolla ei ollut suurempaa veneilykokemusta. Rouvat olivat varmasti helpottuneita päästyään takaisin vankalle laiturille, niin paljon he kiittelivät ihanasta kokemuksesta purjeveneessä. Seurueen poistuttua veneeltä, sattui mielenkiintoinen episodi. Paikallinen nuori mies pyysi lupaa astua veneeseen. Toivotimme hänet tervetulleeksi. Nuorukainen astui veneeseen, tarttui ruoriin, poseerasi tyttöystävälleen, joka otti muutamia valokuvia, nuorukainen kiitti ja poistui veneestä. Ei tullut muuta mieleen kun että kyseessä täytyi olla lippubongari, jolta puuttui Suomen lippu; varsinkin kun hän kysyi, mistä maasta olimme tai sitten hän oli kiinnostunut pienistä purjeveneistä ja halusi kuvata itsensä sataman pienimmässä purressa. Kilpaveneiden saapuessa kilpailupäivän päättyessä satamaan, ihmisiä tungeksi laitureilla ja satamassa ennennäkemättömän paljon. Olin juuri kuvaamassa laituritungosta, kun ohitseni kulki suomenkieltä puhuva kilpailijajoukko: Hei kundit mennään tonne yläterassille. Ennen kuin ehdin avata suuni, olivat purjehtijat hävinneet ihmismassaan. Etsimisestä huolimatta ei kavereita löytynyt. Vene kyllä löytyi, mutta siinä ei ollut miehistöä. Jos joskus vuokraan veneen Välimereltä viikoksi tai kahdeksi, niin varteenotettava vaihtoehto on Pohjois-Sardinia tai Etelä Korsika. Siellä on upea luonto, mahdollisuus harrastaa saaristopurjehdusta, lyhyet etäisyydet, hyvät satamat, hienot historialliset kaupungit ja omaperäinen ilmapiiri. Viikossa ehtii hyvin molempiin saariin ja jää riittävästi aikaa myös satamaelämään. Syksyinen Riviera Korsikalla vuokrasimme päiväksi auton ja ajelimme serpentiiniteitä ylös vuoristoon. Siellä ensimmäisen kerran tuli syksy mieleen. Korkealla vuoristossa oli tutunoloinen maisema mäntyineen ja koivuineen, joiden kellertävät lehdet varisivat tuulenpuuskissa maahan. Shortsit ja t-paita tuntuivat vilpoisalta asulta. Alas palattuamme oli jälleen kesä. Purjehdimme yön yli manner- Ranskaan St Maximelle. Matka ei ollut kuin noin 100 mpk, mutta ilmat muuttuivat viileän syksyisiksi ja muutaman päivän kuluttua hankimme veneeseen pari sähkölämmitintä viileneviä öitä varten. Oli lokakuun puoliväli ja syksy oli saapunut Rivieeralle. 20

21 Seppo saapuu Marseilleen Juta ja Arvo olivat palanneet Viroon ja olimme sopineet Suomalaisen Sepon kanssa syysretkestä. Sepon oli määrä tulla Maseilleen 27. lokakuuta. Saavuimme kaupunkiin jo viisi päivää aikaisemmin, joten meillä oli aikaa tutustua kaupunkiin hoidella, pyykinpesua ym. Tapasimme suomalais-ranskalaisen nuorenparin, jonka veimme myös sunnuntaipurjehdukselle kaupungin edustalle. Sain myös houkuteltua Lisbetin elämänsä ensimmäisen kerran jalkapallo-otteluun. Oli kyseessä Campions liigan ottelu Marseille-FC Porto ja ottelu näkyi katukuvassa koko päivän. Itse ottelu oli melkoista menoa, varsinkin kun pääsimme tai jouduimme Marseille fanikatsomoon. Jonkinlainen itänen ihme mekin olimme, koska meiltä kyseltiin kesken kiihkeän ottelun: Mistä olette ja miksi olette katsomassa ottelua? Mitäpä siihen vastaisi? Vihdoin koitti päivä, jolloin tulisi vieraita kotisatamasta. Olin sopinut Sepon kanssa, että olisin vastassa vanhan sataman metroasemalla. Ei ollut ongelmia tunnistaa herra Suomalaista isoine kasseineen. Jälleennäkemisen iloa ja muhkeat tuliaiset. Tietysti ruisleipää, kahvia ja Fazerin sinistä, lisäksi yllätyslahjana hieno LED-fikkari. Seuraavana aamuna oli juhlallinen hetki, kun Malineron saalinkiin nousi ensimmäistä kertaa KoPu:n viiri. Seremoniassa Seppo toimi itseoikeutettuna lipunnostajana. Vielä provianttitäydennyksiä veneeseen ja sitten kohti Leijonien lahtea. Syksy oli jo pitkällä ja ilmat olivat viileitä. Tuulet olivat navakoita ja vastaisia eikä venettämme ole tehty vastatuulipurjehdukseen. Onneksi meillä oli osaava ja innokas ruorimies, joten minun tehtäväksi jäi lähinnä virvokkeiden nautinta ja niiden tarjoilu. Päiväetapit eivät olleet järin pitkiä, mutta ei meillä ollut myöskään kiire. Tarkoitus oli talvehtia Ranskassa ja olimme hyvin lähellä tulevaa kotikaupunkia. Leijonien lahti on usein myös ammattimerenkulkijoiden mainitsema paikka, kun puhutaan tuulisista merialueista Euroopassa eikä turhaan. Meillekin sattui navakoita tuulia kaikille osuuksille kyseisellä alueella. Tuulet puhaltavat luoteesta ja pohjoisesta pitkin Rhonen laaksoa ja Keskiylänköjen ja Pyreneiden välisestä solasta. Port Napoleonissa pidimme välipäivän. Paikka ei ollut niin viehättävä, että sinne olisi ollut pakko jäädä. Tuulta oli noin 20 m/s ja puuskissa enemmänkin, joten välipäivä oli paikallaan. Seuraavana päivän tuuli oli keventynyt, mutta sitä oli vieläkin reippaasti toistakymmentä metriä. Olimme katsoneet satamakirjasta sulun aukeamisajat. Olimme sululla hyvissä ajoin odottamassa sen 21

22 avautumista. Vaan eipä avautunut koskaan. Yritin ottaa VHF yhteyttä ilmoitetulla kanavalla, mutta en saanut minkäänlaista vastausta. Ei auttanut kuin lähteä kiertämään itäistä reittiä, jolloin ylimääräistä matkaa tuli noin 15 mpk. Jos veneessä olisi ollut ranskankieltä taitava henkilö, tilanne olisi voinut olla toinen, mene ja tiedä. Sepon syysretki oli lopullaan, kun saavumme Seteen. Sete on elinvoimainen satama- ja kalastuskaupunki. Siellä on paljon ranskalaisia turisteja, mistä johdonmukaisena seurauksen rantakatu vierivieressä toistaan parempia kalaravintoloita. Nautimme viimeisestä syysretki-illasta kalaravintolassa. Seuraavana aamuna saatoimme Sepon junalle. Muutamassa tunnissa junalla Marseilleen, kun purjehtien matka oli kestänyt viikon. Viivymme Setessä vielä muutaman päivän selvittäen samalla talvitelakointipaikkaa veneelle. Sellainen löytyikin Narbonnesta, tarkemmin Grusanista. Se oli erittäin sopiva paikka meille, koska siitä oli lyhin matka Castelsarrasiniin, jossa kaikki lapsenlapseni asuvat. 22 Talven viettoa Grussanissa Vene nostettiin ylös Olimme vuokranneet pienen yksiön huoneistohotellista. Huoneiston löytämisessä ei ollut ongelmia. Kävelimme lähimpään huoneistovälitykseen, josta saimme valita kymmenien huoneiden joukosta mieluisen. Kaikki meren rannassa keskellä marinaa ja edullisesti. Tilanne oli sama kun menisi Lapin hiihtokeskukseen keskikesällä: tuhansia tyhjiä vuokrattavia majoitustiloja, rantaravintoloita rivissä silmäkantamattomiin, mutta vain kaksi tai kolme niistä avoinna. Seuraavat kuukaudet kuluivat vuoroin vieraillen sukulaisissa ja vuoroin veneen kunnostuksessa ja varustami-

23 sessa Pohjolan olosuhteisiin. Joulun vietimme Suomessa. Kunnostustöiden ohessa venekin tuli tutummaksi kun muutaman kuukauden ryömi sen syövereissä. Tosin paljon jäi vielä laitettavaa. Hankimme myös taitettavat polkupyörät, joilla tutustuimme ympäristön suistoalueisiin ja kanaviin. Grusanissa ei satanut koskaan, mutta tuuli aina ja voimakkaasti. Paikka oli surffareiden paratiisi ja viikonloppuisin surffaajia riitti talviaikanakin. Tuulet olivat voimakkaita ja lähes aina maanpuoleisia. Vene laskettiin veteen Moottorin kanssa tuli yllätys, kun juuri Suomessa huolletut ja uusitut sumutussuuttimet eivät toimineet toivotulla tavalla. Irrotimme suuttimet ja painoimme ne paikallisen asentajan kanssa penkissä. Yksi suuttimista avautui 30 bar: ssa, ruiskutti löpöä, ei sumuttanut. Oikea avautumispaine suuttimille on 180 bar. Otin yhteyttä Helsingin Dieseliin ja kysyin miten tämä on mahdollista, eikö suuttimia ollut painettu kärkien vaihdon jälkeen, johon sain vastauksen, ettei heiltä lähde asiakkaalle ilman testausta yhtään suutinta. Tämä pienen tuntuinen kömmähdys viivästytti lähtöämme kuukauden. Olisin saanut tarvittavat osat Suomesta maahantuojalta postitse kolmessa päivässä tai siinä tapauksessa, jos niitä ei löydy Suomesta Hollannin keskusvarastosta ensin Suomeen ja sieltä Ranskaan viidessä päivässä. Tiedän asian, koska tilasin tietyt osat näin menetellen. Minulle ilmoitettiin, ettei kyseisiä osia ole Ranskan maahantuojalla ja niiden toimitus kestää kolme viikkoa. Ilmoitin hankkivani osat itse ja tilasin vain ne osat, joita maahantuojalla oli ja joiden toimitusaika oli kolme päivää. Siinä sitten vierähti kolme viikkoa. Kun kysyi aamupäivällä osia, ilmoitettiin, että ne ovat iltapäivällä ja iltapäivällä ilmoitettiin niiden olevan huomenna. Sama jatkui päivästä toiseen aivan kuin viiveestä olisi ilmoitettu ensimmäisen kerran. Kaikkeen tottuu, this is Meridean. Barcelona ja Baleaarit 26. päivä maaliskuuta pääsimme vihdoin lähtemään. Grussanin vangit olivat vapaat, upea tunne saapua uuteen satamaan ja uusiin maisemiin vaikka ensimmäisen päivän purjehdusmatka St. Gyprien Plagen oli vain 33 mpk. Ilmat olivat olleet kylmiä ja tuulisia, joten lähdön viivästyminen ei niin suuresti harmittanut. Eikä lämmintä ollut vieläkään, ainakaan merellä, kerrospu- 23

24 keutuminen ja purjehdusasut olivat tarpeen auringonpaisteesta ja myötäisistä tuulista huolimatta. Saavumme Barcelonaan 30. päivä maaliskuuta. Kevät Pyreneiden eteläpuolella oli selvästi pidemmällä ja lämpötilakin oli noussut o C. Odottelimme muutaman päivän kevätlomalaisia Suomesta ja tutustuimme kaupungin nähtävyyksiin. Harjun Markku (työkaveri) ja Husun Jussi (käly) tuplasivat miehistöluettelon pariksi viikoksi. Mallorcalla turistikausi oli jo täydessä tohinassa huhtikuun alkupäivinä. Maissa t-paita ja shortsit olivat riittävä asustus iltapäivisin. Mallorca oli positiivinen yllätys purjehtijalle, hyvät suojaisat satamat, luonnonkauniilla paikoilla ja niissä kaikki palvelut. Satamien hintataso oli selvästi korkeampi kuin manner-espanjassa ja vapaita paikkojakin oli niukasti. Ibiza vastaavasti oli pettymys. Näin alkukeväästä saari oli vielä talviunilla, eikä sen luontokaan ollut Mallorcan veroinen. Ibizalta mantereelle purjehdittaessa oli tiukka vastainen ja tuultakin reilusti toistakymmentä metriä, jolloin porukan ainoa ammattimerenkulkija 25 vuotta Suomen kauppalaivastossa seilannut Jussi kysyi : Oliko Lisbet aikaisemmin ollut näin suuressa aallokossa? Huhtikuun pulivälissä kevätlomalaiset jäivät pois kyydistä Alicantessa eli maileja ei paljon kertynyt, mutta sitä enemmän oli vietetty mukavaa satamaelämää. 24 Espanjan aurinkorannikko Nyt olimme saapuneet kesään. Etenimme rauhallisesti nauttien lämpimistä keleistä, muttei liian kuumista, kuin Suomen kesä parhaimmillaan 24 oc. Satamamaksut olivat tähän vuodenaikaan edulliset. Turismi näkyi kaikkialla. Myös suomalaisia oli riittävästi. Kun saavumme Fuengirolan, emme olleet saaneet vielä köysiä kiinnitetyksi, kun naapuriveneestä toivotettiin meidät tervetulleeksi selvällä suomenkielellä. Pienen juttutuokion jälkeen selvisi, että naapurimme olivat asuneet aurinkorannikolla veneessään jo hivenen pitempään eli 10 vuotta. Olivat lähteneet Oulun seudulta ja päätyneet Kanarian saarten kautta tälle alueelle. Veneenä heillä oli puinen Nautikatti. San Josessa koimme matkamme toisen myrskyn. Tuuli voimistui nopeasti. Ehdimme onneksi satamaan ennen var-

25 sinaista myrskyä, mutta kyllä tuulta oli aivan tarpeeksi jo meidän rantautuessa m/s ja puuskissa yli 20. Takki tyhjeni kun kiristin vinssillä moorigsköyden. Kun varsinainen myrsky tuli päälle, oli vene jo kiinnitetty kahdeksalla köydellä eli kaksi mooringsia keulassa, neljä peräköyttä ja kolme springiköyttä tuulenpuolen kyljessä kiinnitettynä paikalliseen vankkaan kalastusalukseen tietysti marinan henkilökunnan sitomana aluksen puolelta. Siinä vene tanssi saksanpolkka vajaat pari vuorokautta. Ei auttanut kun toivoa, että knaapit ja vinssit, joihin osa köysistä oli sidottu, kestävät ja kestivähän ne. Veneessä ei ollut erityisen mukavaa, koska sen liikehdintä oli ennalta arvaamatonta ja liikkeet äkkinäisiä. Ei tule heti mieleen milloin olisin nähnyt kovemman tuulen veneilyreissulla. Tuulta oli noin m/s. Gibraltar ja toukokuinen Portugali Lähestyessämme Gibraltaria, karttaplotterissa ei näkynyt merta laisinkaan vaan koko salmi ja sen läheisyys peittyi AIS:n näyttämistä laivoista. Mitenkähän sinne mahtaa mahtua sekaan? Kun alusten tietoja tarkasteli lähemmin, havaitsimme, että valtaosan nopeus oli 0 solmua. Tässä vaiheessa alukset olivat vielä horisontissa. Kun vihdoin sivuutimme ankkuroidut alukset, ei voinut kuin ihmetellä merenkulun ylikapasiteettia. Puikkelehdimme ainakin sadan aluksen välistä joukossa aivan uusia jättitankkereita ja kaasutankkereita suurimmat reilusti yli 300 m pitkiä, kaikki miehitettyinä odottamassa mahdollista lastia. Gibraltarille sisään ajettaessa oli keskelle väylää ilmestynyt jokin rakennelma, joka oli rajattu neljältä puolin merimerkein ja lisäksi suurehko hinaaja päivysti läheisyydessä. Uteliaisuus voitti ja ajoimme lähemmäksi todetaksemme, että kyseessä oli uponnut laiva, jonka komentosilta ja muutama masto olivat veden pinnalla. Gibraltarilla päätimme säästää satamamaksuissa ja yövyimme ns. yleisessä laturissa, josta oli hyvät yhteydet polkupyörällä ruokakauppaan ym. palveluihin. Säästö jäi kuitenkin näennäiseksi, yksi yöpyminen maksoi yhden taitettavan polkupyörän. Ainoa kerta 25

26 kun meiltä varastettiin mitään koko reissulla ja aivan omaa laiskuutta. Jätin pyöräni yöksi laiturille. Lisbet nosti omansa sitlooraan ja se oli riittävä toimenpide varkau-den estämiseksi. Ulos ajaessamme ylimääräiset merimerkit ja uponnut alus olivat poissa. Talven aikana tuli opiskeltua vuorovesitaulukoiden käyttöä ja tietysti myös vuorovesivirtoja. Nyt oli tilaisuus testata osaamista käytännössä. Asiaa helpotti kaksi seikkaa: Portugalin rannikolla vuorovesivaihtelut ja virrat ovat niin pieniä, ettei niitä juurikaan ole dokumentoitu. Toinen vieläkin enemmän helpottava asia oli nykyaikaiset navigointilaiteet. Karttaplotterista löytyi kaikki vuorovesitiedot niin virta kuin veden korkeuskin jo valmiiksi laskettuna ko. sijaintipisteessä ja lisäksi laitteesta näki asetellulla aikavälillä tulevan tilanteen niin pitkälle kuin halusit katsoa. Virrat näkyvät selkeästi nuolinäytöllä (virran suunta), jonka vieressä numeronäyttönä virran voimakkuus solmuina. Lisäksi nuolisymbolin koko muuttui virran voimakkuuden mukaan. Ei voisi asia enää helpommaksi muuttua. Ei silti kaduta Nautical-almanakan hankinta ja sen käytön opiskelu. Algarven rannikko on melkoista luksusrannikkoa. Marinat ovat aidattuja alueita, joissa on asuntoja, hotelleja ja merkkiliikkeitä ja jonne ei ulkopuolisilla ole mitään asiaa, urheiluautoja kalliita veneitä, pari kolme golfkenttää lähiympäristössä. Kelit kesäisiä, mutta tuulet pääasiassa vastaisia, onneksi tiukkaa vastaista oli vain muutaman mailin korjaustikki päivää kohti. Lissabonissa loppui kesä. Edellisenä päivänä täälläkin oli vielä 26 o C, nyt vain 20. Seuraavan kerran kesäinen sää suosi meitä kesä-heinäkuun vaihteessa Tanskassa. Potugalin länsirannikolla etäisyydet ovat melko pitkiä. Satamat ovat noin mpk etäisyydellä toisistaan. Tästä seuraa, että päivämatkat ovat käytännössä mpk. Lisäksi tuulet olivat heikkoja, joten moottoria tuli käytettyä useana päivänä. Viivyimme Portugalissa vain kaksi viikkoa, joten emme ehtineet tutustua maahan kovin perusteellisesti. Se mikä jäi mieleen, oli ystävälliset ihmiset sekä hyvät, viihtyisät ja halvat ravintolat. Biskajan ylitys Olimme sopineet Suomalaisen Sepon kanssa alustavasti jo Sepon syysretkellä Biskajan ylityksestä ja Tirrosen Riston kanssa vuodenvaihteessa vieraillessamme Suomessa. Nyt asia oli konkretisoitunut niin, että Risto oli tilannut lennon Lissaboniin ja Seppo La Corunaan, molempien lentopäivä oli ja me odottelimme Bayonassa Vigossa. Sekä Seppo ja vihdoin myös Risto myöhään illalla saapuvat Bayonaa. Vain Sepon matkatavarat jäivät saapumatta. Seuraava päivä selviteltiin matkatavaroiden kohtaloa. Välillä ne olivat La 26

27 Corunassa, sitten Madridissa, seuraavaksi Vigossa, olivat kuulemma käyneet myös Bayonassa, mutta tavaroiden kuljettaja ei puhunut englantia, joten hän ei tästä syystä soittanut Sepolle, jonka numero oli lentoyhtiöllä. Vihdon matkatavarat löytyivät Vigon lentokentältä ja pääsimme merelle 20. päivä iltapäivällä. Capo Finisterrin kohdalla karttaplotterista loppui merikarttapohja, vaikka se piti sisältää kokonaan Espanjan ja Ranskan rannikot. Seuraavana päivänä La Corunassa yritimme vaihtaa viallisen elektronisen kartan siinä onnistumatta. Meillä oli vain Biskajan yleiskortti, joka oli riittävä ylitykseen, mutta Bretagen rannikosta olisimme tarvinneet tarkemman kortin. Vaan ei löytynyt moista La Corunasta. Lähdimme La Corunasta illalla kello Sääennuste lupasi kohtuullisia kelejä lukuun ottamatta parin vuorokauden päästä luvattuja 40 solmun puuskia. Asia kyllä hivenen kaiveli mieltä, mutta meillä oli neljän henkilön miehistö, kaikilla purjehduskokemusta kohtuullisesti eikä aikataulukaan antanut myöten jäädä odottelemaan olivathan Seppo ja Risto varanneet vain viikon purjehdukseen. Lähdimme liikkeelle mukavassa sivutuulessa ihan hyvällä matkanopeudella. Ensimmäinen yö oli mukavaa purjehdusta ja seuraavana päivänä delfiinejä pyöri veneen ympärillä. Oli aurinkoinen mukava purjehduspäivä. Toisena yönä tilanne oli käytännössä muuttumaton. Aamulla alkoi sataa ja tuuli kääntyi vastaisemmaksi. Iltapäivällä tuli sitten se puuska joka kesti 5-6 tuntia. Puuskan voimakkuus oli arviolta 14 m/s ja sen suunta oli täysin vastainen. Kyseisessä kohdassa Biskaja madaltuu muutaman tuhat metriä ja aallot tulivat kahdesta suunnasta ja olivat suhteellisen lyhyitä eli epämiellyttäviä. Purjehdimme pienillä purjeilla kokeillen molempia halsseja samalla tuloksella: veneen nopeus pohjan suhteen oli 5 solmua, mutta etenemisnopeus reittipisteeseen nähden käytännössä 0 solmua. Tunnelma veneessä oli melko vaisu, kun ei tiennyt kauanko tilanne kestää ja porukka oli jo melko väsynyttäkin ja kaiken lisäksi satoi rankasti vettä, mikä toisaalta varmaankin tappoi aallokkoa. Onneksi tilanne helpottui illansuussa. Tosin aallokkoa riitti pitkälle yöhön sen verran, että Sepon tullessa vapauttamaan minua vahdista aamuyöllä, hän valitteli, ettei keulapiikissä ollut erityisen mukava nukkua. Kolmantena päivänä tuuli heikkeni niin paljon, että ajoimme moottorilla koko iltapäivän kohti Brestiä. Vettä satoi taukoamatta koko päivän. Nyt alkoi rannikkopurjehdusarvailu Brestistä ulos tulevan laivan reitin perustella, joka onneksi näkyi AIS.ssä. Sen perusteella piti päätellä, miltä puolelta Brestin edustan saaria väylä menee sisään, yleiskorttiin ei sisään-menoväylää ollut 27

28 28 merkitty. Meillä oli käytettävissä satamakirja, johon oli merkitty parin viimeisen mailin reitti satamaan. Ostaessani myöhemmin Brestistä merikortin ja tarkastaessani siitä sisääntuloreitin, totesin meidän tulleen sisään melkein oikeaa reittiä eli arvaus ei ollut ihan onnistunut. Saavumme Brestiin 24.toukokuuta klo eli matka oli kestänyt 2,5 tuntia alle kolme vuorokautta. Vettä satoi niin paljon, ettemme vaivautuneet edes muutaman sadan metrin päässä olevaan sataman ravintolaan vaan valmistimme juhla-aterian veneessä vaikka pojat olivat lähdössä jo seuraavana päivänä kotimatkalle. Seppo ja Risto eivät koko viikon aikana päässeet viettämään juuri lainkaan satamaelämää, mutta onhan mistä kertoa lapsenlapsille. Reilussa neljässä vuorokaudessa tuli purjehdittua 490 mailia Vigosta La Corunan kautta Brestiin. Tämä oli reilusti pisin etappi koko meidän reissulla. Bretage, Normandia ja vuorovedet Hivenen säälitti poikia, kun he joutuivat lähtemään seuraavana aamuna pitkälle junamatkalle kohti Pariisia ja sieltä edelleen lento Helsinkiin. Kolmessa viikossa olimme purjehtineet Gibraltarilta Brestiin. Nyt oli aika vetää vähän henkeä ja tutustua myös ympäristöön. Jos olet sammakko, viihdyt hyvin Bretagessa, tämä ranskalainen vanha sanonta pitää hyvin paikkansa. Seikka, johon kiinnitimme huomiota Brestin vilkkaassa purjehdussatamassa oli, että lapset meloivat, sousivat ja purjehtivat t-paidoissa ja shortseissa, vaikka ilman lämpötila oli 14 o C, vesi 12 o C ja satoi kaatamalla. Se vaikutti normaalisäältä. Nyt oltiin sitten ihan oikealla vuorovesialueella. Vedenkorkeuden vaihtelu springin aikaan oli 10 metriä, vuoden toisiksi korkein. Olihan se aika mielenkiintoista katsoa, mistä oli tullut, kun vesi häipyi kokonaan, lukuun ottamatta satama-allasta. Esimerkiksi ristiviitta seisoi korkealla vuorella, joka oli mielestäni turhan laaja kyseisellä, vain 2 m korkuisella, merkillä merkittäväksi. Lähdimme springin aikaan kanaalin saarilta Cherbourgia. Alkumatkasta purjehdimme kevyessä myötätuulessa 8-9 solmun nopeutta pohjansuhteen eikä keulasta kuulunut juurikaan mitään ääntä. Muutaman tunnin kuluttua purjehdimme edelleen kevyessä myötätuulessa moottorilla auttaen, nopeus veden suhteen 8 solmua, keula kohisi,

29 mutta nopeus pohjan suhteen oli yksi solmua suuntaan 120 o eli kylkimyyryä hivenen taaksepäin. Kolme tuntia siinä puskettiin, pienen kiviröykkiön välillä loitotessa sivulle ja pienen kurssimuutoksen jälkeen taas lähestyessä. Kyllä täytyy nostaa hattua entisajan purjehtijoille, joilla ei ollut hienoja navigointilaitteita, jotka näyttävät samanaikaisesti nopeuden sekä pohjan että veden suhteen ja vielä lisäksi virran suunnan ja nopeuden. Mietin, mitä olisi ollut tehtävissä, jos veneessä ei olisi ollut moottoria, eikä mieleen tullut muuta keinoa kuin laskea ankkuri tai antaa virran viedä niin kauan kuin savutaan ankkurointisyvyiselle vesialueelle. Kesäkuun alkupäivinä saavuimme Dieppeen. Siellä näimme ensimmäisen kerran julkkis-veneen. Kyseisen veneen miehistö kirjoitti juttua matkastaan venelehteen. Emme kuitenkaan tavanneet veneen miehistöä, koska veneessä ei ollut ketään paikalla. Me olimme lähdössä viettämään viikonloppua Lisbetin serkun luokse, joka tuli hakemaan meitä Fe Campiin, jossa hän perheineen asui. Palattuamme oli s/y Carisima jo lähtenyt. Belgia, Hollanti ja Saksa Kun Välimerellä marssivauhti oli kuukausi/maa, niin nyt tuntui kuin etenisimme vauhdikkaasti, koska maat vaihtuvat huomattavasti useammin. Varsinkin Hollannissa ja Saksassa katukuvassa oli näkyvissä erittäin voimakkaasti käynnissä oleva jalkapallon EM-turnaus. Pohjanmeri oli meille erittäin lempeä, mukavia pääasiassa sivumyötäisiä tuulia. Yksi myrskypäivä, reilut 20 m/s, pideltiin kelejä Borkumissa, jossa kyseisellä tuulen suunnalla satama oli erittäin suojainen. Borkumista lähdettäessä olin katsonut sopivan lähtöhetken, jotta pääsisimme hyödyntämään suotuiset virrat. Lähdöstä ei kuitenkaan tullut mitään, Lisbet totesi kaiun näyttävän 0,6 metriä. Ei se voi näyttää oikein. Satamakirjan mukaan sataman syvyys piti olla 2 m. Kokeilin ruoria, ei kääntynyt. Puoshaka esiin ja todellakin vettä oli vain 60 cm, onneksi pohja oli pehmeä. Kyseisessä satamassa oli monta huomattavasti suurempaakin venettä ja moni muukin vene odotteli veden nousemista päästäkseen lähtemään. Borkumista Cuxhaveniin purjehdimme yön yli. Koska väylä on erittäin vilkasliikenteinen ja kapea, sekä Kielin että Hampurin liikenne kulkee sen kautta eli jatkuva laivajono molempiin suuntiin, ajattelin, että purjehdimme väylän ulkopuolella kapeahkolla vyöhykkeellä, jossa on riittävästi vettä ja näin myös teimme. Valitettavasti emme olleet ainoat, jotka käyttivät tätä reittiä. Kaikki saksalaiset hivenen pienemmät rahtialukset käyttivät samaa reittiä, samoin hinaajat, joita oli liikkeellä runsaasti. Hinaajien osalta tilanne oli 29