Avaimia päivähoidon arkeen erityispäivähoidon kehittäminen osana varhaiskasvatusta Länsi- ja Keski-Uudellamaalla

Transkriptio

1 STRESSITEKIJÄT PÄIVÄKODISSA Stressi vaatii persoonallisuudelta erityisiä voimavaroja. Stressiä on usein vaikeata rajata ja vielä vaikeampaa määritellä mikä sen sisältö on. Stressiä tulee aina tarkastella suhteessa yksilöön ja tämän elämän tilanteeseen. Sama asia joka on jollekin stressi saattaa toiselle olla traumaatinen tilanne ja kolmannelle vain pikku juttu. Erna Furman kertoo keski-ikäisestä työtoverista joka saatuaan sukset lahjaksi vietti kokonaisen sunnuntain hiihtoretkellä. Hän ei ollut aikaisemmin hiihtänyt eikä ollut tottunut fyysiseen kuntoiluun. Päivän päätteeksi hänet jouduttiin kantamaan kotiin jossa hän sitten viikon verran kärsi lihaskivuista. Meistä tämä varmaan kuulostaa melko typerältä. Olisihan hänen pitänyt tietää että moinen on liikaa. Psyykkisen stressin suhteen käyttäydymme kuitenkin usein kuten yllä mainittu hiihtäjä. Mitä stressaavampi tilanne on sitä taipuvaisempia olemme sulkemaan sille silmämme, vähättelemään sen vaativuutta jopa uskottelemaan itsellemme että pikku juttuhan se vaan on On kuitenkin myös paljon stressitilanteita jotka tunnistamme omien kokemusten perusteella. Pystymme myös tuntemaan empatiaa samoihin tilanteisiin joutuneiden kanssa. Tiedämme miltä tuntuu. Tunnistamme merkit jotka kertovat heidän hädästään vaikkei he itse siitä kerro. Meidän on kuitenkin paljon vaikeampaa tuntea empatiaa pienen lapsen kanssa. Olemme kaikki melkein tyystin unohtaneet mitä elämämme ja mitkä tunteemme olivat alle kuusi vuotiaana. Ja jokin meissä pitää hyvän huolen siitä ettemme myöskään sitä muista. Aikuisen näkökulmasta emme voi arvioida mikä on lapselle stressi. Siksi meidän on myös hyvin vaikeata nähdä miten stressi näkyy lapsen käyttäytymisessä. Tämän vuoksi emme useinkaan pysty säästämään lasta tietynlaiselta stressiltä emmekä myöskään pysty auttamaan heitä näiden stressien kanssa. Emme myöskään tiedä koska lapsi on saanut stressin hallintaansa ja koska ei. Päivähoidossa aloittaminen on stressi vanhemmille ja lapsille. Tämä on seikka joka yleensä tiedostetaan päiväkodeissa. Tiedetään että muutokset ovat aina vaikeita, uudet olosuhteet tuntuvat aina oudoilta ja usein peloittavilta. Miten päiväkoti voi auttaa lasta ja vanhhempia tämän stressin kanssa siitä yksityiskohtaisempi selvitys erikseen. ( katso Eron työstäminen päiväkodissa. ) Meidän on usein vaikeampaa nähdä että lapsen vaikeudet saattavat johtua stresseistä jotka liittyvät päiväkotiin. Näitä stressitekijöitä on parhaissakin päiväkodeissa. Päiväkodin tavallisimmat stressit 1. Sairastumisriskin kasvu on ehkä ilmeisin stressi. Lapsi altistetaan uusille bakteereille ja viruksille. Lapsi sairastelee tavallisesti runsaasti ensimmäisen hoidossaolo vuoden aikana. Oman immuniteetin kehittäminen on usein pitkä ja tuskallinen prosessi. Sairastelu jättää lapsen sekä fyysisesti että psyykkisesti heikentyneeseen tilaan yhtäaikaa kun hänen kaikkia voimavaroja tarvitaan Tarja Lund : koulutusaineisto Sivu 1/6

2 uuteen tilanteeseen sopeutumiseen. 2. Iso lapsiryhmä, materiaalien ja lelujen paljous, aikuisten suhteellinen vähyys. Paraskaan hoitaja ei pysty yhtä hyvin opastamaan ja tukemaan lasta isossa ryhmässä kuin äiti. Valinnan mahdollisuudet, mateeriaalien ja lelujen paljous nähdään usein antavan lapselle mahdollisuuden käyttää mielikuvitustaan ja innottaa häntä keksimään uusia leikkejä ja tekemisiä. On kuitenkin tosiasia että pieni lapsi kokee usein turvattomuutta kun on niin paljon mahdollisuuksia joutua vaikeuksiin ja niin vähän aikuisia jotka hänestä huolehtivat. 3. Lapsi kokee myös stressinä erillaisten lasten kohtaamisen ja tunteiden paljouden. Hän joutuu ehkä ilkeiden, vihaisten, pelokkaiden, järkyttyneiden, surullisten tai käyttäytymishäiriöistä kärsivien lasten kanssa tekemisiin. Tämä peloittaa pientä lasta, varsinkin jos hän on näiden tunteiden kohde tai mahdollinen kohde. Hänestä tuntuu usein kummalliselta ja käsittämättömältä toisten lasten tunneilmaisut. Ne saattavat myös muistuttaa häntä hänen omista vaikeasti hallittavista tunteista kuten erillaisista peloista, äidin ikävästä, halusta sotkea, vaikeudesta jakaa toisten kanssa. Lapsi joutuu myös välillisesti tai välittömästi kohtaamaan toisten lasten perhetilanteet ja tapahtumat kuten avioerot, onnettomuudet, sisarrusten syntymät kuolemantapaukset jne. Ruumiillisen vamman uhka saattaa myös olla olemassa. Pieni lapsi kokee toisten lasten tai aikuisten fyysiset poikkeavuudet, loukkaantumiset, tautikohtaukset, haavat jne.uhkaavina ja peloittavina. 4. Suurin stressi päivähoidossa on se tosiseikka että aikuiset vähättelevät omaa merkitystään lapselle, miten tärkeätä se lapselle on että he ovat paikalla. Kun tätä ei ymmärretä aiheutetaan lapselle lisää stressiä. Ei valmistella lapsia tarpeeksi ennen suunniteltuja poissaoloja. Lapsia ei etukäteen tutustuteta sijaiseen jne. Lasten kanssa ei myöskään käsitellä odottamattomia poissaoloja. Toimitaan ikäänkuin lapsi ei edes huomaa muutoksia. Niitä ei nähdä stresseinä joiden työstämisen kanssa lapsi tarvitsee aikuisen apua. Lapset usein mukautuvat tähän He eivät kysele eivätkä kommentoi. Käsittelemättä jätetty stressi ilmenee kuitenkin tavallisesti lapsen käyttäytymisessä, itsekontrollin pettämisenä, vaikeutena tulla toimeen toisten lasten kanssa, sijaisen kiusaamisena sekä myös hoitajan kun tämä palaa. Lapsia usein torutaan näissä yhteyksissä ja tottelemattomuus nähdään johtuvan läpsen yrityksestä käyttää tilannetta hyväkseen tai sijaisen määrätietoisuuden puutteesta. Todellisuudessa lapsen vaikeudet useimiten kertovat siitä että heiltä on vaadittu enemmän kuin mihin he ovat pystyneet. Lapset selviävät useinmiten melko hyvin muutoksista kun heitä niihin valmistellaan; keskustelemalla heidän kanssaan ja antamalla heille mahdollisuus kysellä ja tuoda esille tilanteeseen liittyviä tunteitaan. Tarja Lund : koulutusaineisto Sivu 2/6

3 5. Vieraat päiväkodissa on stressi joka ei ole yhtä merkittävä mutta jonka työstäminen on silti tärkeätä. Lapsen kyky suhtautua asiallisesti vieraisiin on paljon heikompi kuin aikuisen. Lapset usein pelkäävät, ja pelko tulee esille eri tavoin. Tavallinen pelkoa ilmaiseva käyttäytyminen on lapsen tunkeilevaisuus vierasta kohtaan, syliin tuppautuminen jne. Lapsi pyrkii näin viestittämään: Jos olen sinulle kiltti niin olethan myös minulle kiltti. 6. Muutokset päiväjärjestyksessä, huonekalujärjestyksessä, uudet lelut ja materiaalit ovat stressitekijöitä joiden huomioiminen on myös tärkeätä. Kaikesta selvitään paremmin kun valmistellaan, puhutaan ja täten poistetaan mahdolliset väärinkäsitykset. 7. Yllätykset, juhlat ja erillaiset tempaukset. Me aikuiset olemme yleinsä sitä mieltä että lapset nauttivat yllätyksistä, isoista meluisista juhlista, retkistä ja erillaisista tempauksista. Usein ei nähdä että nämä tapahtumat herättävät lapsessa paljon vaikeasti hallittavia tunteita, jotka saavat helposti yliotteen ja saavat lapsen tuntemaan itsensä avuttomaksi ja hämmentyneesksi. Lapsen kiihkeät tunneilmaisut kuten kiljuminen ja liian kova nauru, tulkitaan aidoksi hauskanpidoksi. Toisissa tilanteissa, leikeissä kaverien kanssa on ehkä helpompi nähdä että ylikierroksilla käyminen varsin heikosti peittää alleen voimakkaista tunteista johtuvan sisäisen myllerryksen. Tiedetään myös että ylikierrokset päättyvät tavallisesti kyyneliin ja kiukutteluun. Päiväkodin retkistä muodostuu pienille lapsille usein myös liian suuria elämyksiä jos niitä ei huolella valmistella. Usein pieni lapsi tarvitsee kaikki voimavaransa hallitakseen tilanteen outouden ja virikkeiden paljouden. Vain hyvin vähän energiaa jää itse tutustumiseen ja oppimiseen. Aikuisten näkökulmasta retket ovat hauskoja ja opettavaisia. Aikuisen on vaikeata samaistua lapsen kokemukseen siitä miten vaikeata on sulattaa ja vastaanottaa niin paljon uusia ärsykkeitä. Huolellisen valmistelun, jälkipuinnin ja toistuvien käyntien kautta autetaan lasta hallitsemaan ärsykkeiden paljous, hahmottamaan kokemus ja oppimaan uusia asioita. Esim. Eräs maanviljelijä joka oli useimman vuoden ajan tarjonnut päiväkodeille mahdollisuuden tulla tutustumaan eläimiin pienellä tilallaan oli tehnyt havainnon että ensimmäisellä käynnillä lapset eivät oppineet juuri mitään. Jotkut juoksentelivat villisti ympäriinsä, toiset roikkuivat pelokkaina hoitajien helmoissa, toisia inhotti hajut ja eläimet. Tämä ei merkitse sitä etteikö retkiä pitäisi tehdä vaan että huolellinen valmistelu sekä ryhmän ja jokaisen lapsen lähtökohtien huomioiminen on aina tärkeätä. Myös sen pohtiminen mikä on retken tarkoitus, mihin pyritään ja missä ollaan menossa. 9. Kun lapsen ruumiin yksityisyyttä ei päiväkodissa kunnioiteta aiheutuu tästä lapselle stressiä. Pienten lasten kiinnostus omaa ruumistaan kohtaan kuuluu normaaliin kehitykseen. Tiedetään myös että tähän mielenkiintoon sisältyy paljon voimakkaita tunteita. Tarja Lund : koulutusaineisto Sivu 3/6

4 Lapsia kiihottaa oman ruumiin näyttäminen sekä toisten alastomuuden näkeminen. Tämä usein kiihottaa heitä myös liikaa. 3-5 vuotias on kehitysvaiheessa jossa yhteiset WC-käynnit ilman ovia tai verhoja, yhteiset riisumiset nukkumaanmenoa tai voimistelua varten kiihdyttävät ja herättävät erillaisia vahvoja tunteita, jotka vuorostaan heikentävät lapsen mahdollisuuksia pärjätä muissa asioissa. Tämä pätee eritysesti niiden lasten kohdalla joilla on vaikeuksia impulssikontrollin kanssa ja jotks helposti kiihtyvät. Intiimit omaa ruumista koskevat huolet ja kysymykset käsitellään parhaiten kotona vanhempien kanssa.päiväkodon toiminnan tavoitteena on suunnata lapsen kiinnostus ja uteliaisuus siihen mitä ympärillä ja maailmassa tapahtuu ja olemaan ylpeä saavutuksistaan. Lapsen kyky oppia ja ymmärtää riippuu siitä miten paljon hänen on omaksuttava ja mikä hänen tunnetilansa on. Lapsi ei pysty oppimaan eikä keskittymään kun hänen tunteensa käyvät kuumina ja uhkaavat riistäytyä hallinnasta. Lapsen auttaminen erillaisren stressiien kanssa on hoitajan ehkä tärkein tehtävä päiväkodissa. Tärkeätä on aina arvioida stressin laatu ja merkitys. Mitkä stressit on hallittavissa ja mitkä eivät ja mitä on tehtävissä ettei niiden vaikutus ole lapselle haitallinen ts. miten saada stressi sellaiseen muotoon että se on helpommin hallittavissa. Sopiva määrä stressiä stressiä harjottaa lapsen henkisiä lihaksia ja vie kehitystä eteenpäin, kun taas stressi joka ylittää lapsen sietokyvyn ja mahdollisuudet hallita tilannetta, on kehitykselle vahingollinen. Päiväkodin kasvattajan keskeinen tehtävä on stressin puuttuminen joko välttämällä aktiviteettejä jotkä sisältävät liikaa stressiä tai auttamalla lapsia käsittelemään stressiä tai pyrkiä vähentämään tai estämään liiallista stressiä. Keskeistä on myös stressin huomioonottaminen toiminnan suunnittelussa suhteessa jokaiseen lapseen erikseen ja jokaiseen ryhmätilanteeseen. Käytännössä hoitaja auttaa lapsia stressin kanssa rohkaisemalla heitä olemaan tarkkaavaisia, pukemaan havaintonsa sanoiksi, näin opastaen heitä syyn ja seurauksen ymmärtämisessä, todellisuuden erottamisessa mielikuvituksesta sekä uuden ja opitun tiedon yhdistämisessä. Nämä taidot ovat pienellä lapsella varsin kehittymättömiä, kuten on myös hänen kykynsä sietää stressiä, joka taas ilmenee vaikeutena sietää turhautumia, odottaa tyydytystä, hyväksyä vaihtoehtoja, nähdä itsensä erillisenä muista sekä vaikeutena kokea myötätuntoa. Robert Furmannin kertoma esimerkki siitä miten eräässä päiväkodissa autettin lapsia stressin kanssa. Tulin lounastamaan yhdessä erään päiväkodin ryhmän kanssa.. Pöydässäni istui kolme 5vuotiasta poikaa ja yksi lähes 4vuotias tyttö sekä ryhmän omahoitaja.. Yht äkkiä ovelle ilmestyi poliisi pienen 4-5 vuotiaan pojan kanssa. Tämä sai aikaan melkoisen hämmennyksen. Hoitajalle kerrottiin että poika oli harhaillut vilkkaasti liikennöidyllä kadulla päiväkodin ulkopuolella ja poliisi uskoi hänen kuuluvan tänne. Poliisille kerrottiin ettei näin ollut asian laita ja saatuaan neuvoja miten kysellä pojalta hän lähti. Lukija voi hyvin kuvitella minkälaisen tunnelman tapahtuma jätti jälkeensä. Tarja Lund : koulutusaineisto Sivu 4/6

5 Pöydässäni istuva hoitaja olisi voinut hoitaa tilanteen monella tavalla. Hän olisi esim. voinut hyssytellä lapsia ja kehoittanut heitä jatkamaan syömistä, ikään kuin mitään ei olisi tapahtunut, torjuen myös peloittavalta tuntuvan asian että poika oli eksyksissä. Mutta hän totesi: Oh hoh sepä oli yllätys, eikö ollutkin? Sitten hän kääntyi pelokkaalta näyttävän pojan puoleen kysyen : Mitä sinä siitä ajattelet Jimmy? Minua Pelotti. Vastasi Jimmy. Kysymykseen minkä takia hän jatkoi: Oliko poika ollut tuhma, senkö takia poliisi oli ottanut hänet kiinni? Hoitajakertoi mitä oli tapahtunut. Poika oli eksynyt ja poliisi yritti häntä auttaa. Tekeekö poliisi hänelle pahaa? Oli seuraava kysymys. Ja opettaja kertasi mitä oli tapahtunut. Pienen hiljaisuuden jälkeen, eräs poika kysyi: Missä hänen äitinsä oli? Ennen kuin hoitaja ehti vastata, toinen poika totesi: Äiti on sanonut minulle että jos eksyn voin mennä poliisin luo pyytämään apua. Hoitaja jatkoi tätä ajatusta: Mitä hän voisi silloin poliisille sanoa? Seurasi vilkas keskustelu monine hyvine ehdotuksineen. Jokainen harjotteli nimensä sanomista. Kaikki olivat samaa mieltä että poika joka osasi puhelin numeronsa ja osoitteensa oli hyvin valmistautunut tämänkaltaiseen tilanteeseen. Kun lounas oli loppumaisillaan harjottelivat lapset innokkaina oman osoitteen ja puhelin numeronsa osaamista. Mitä tilanteessa tapahtui? 1. Stressi 2. Hoitaja ei ohittanut siihen liittyviä tunteita. 3. Hoitaja auttoi lapsia ilmaisemaan tilanteeseen liittyvät ajatukset ja tunteet. 4. Kertasi mitä oli tapahtunut 5. Tilanteesta seurasi oppimistapahtuma Viikon pääst kun taas vierailin ryhmässä, pieni tyttö tervehti minua kertomalla puhelinnumeronsa ja osoitteensa. Mitä hoitajan mielessä saattoi liikkua tapahtuman aikana? Hän ymmärsi että jos tapahtumaa ei käsiteltäisi lounaan jatkosta tulisi todennäköisesti hankala. Tapahtuman lapsissa herättämät tunteet tulisivat häiritsemään myös iltapäivän aktiviteettejä, siksi hän otti välittömäst asian käsittelyyn toteamalla varsin varovaisesti miltä hänestä oli tuntunut : hämmästynyt. Kun hän oli lapsille kertonut oman tunteensa pystyi kauhistunut Jimmy jatkamaan. Kun tunteet ja ajatukset tuotiin esille pystyi hoitaja niihin vastaamaan ja selvittämään mistä oli ollut kyse todellisuudessa. Sitten seurasi tärkeä oppimistilanne sekä poistettiin häiriötekijät jotka olisivat tehneet iltapäivän hankalaksi. Toinen esim. on päiväkodin ulkopuolella koetusta lapsen stressistä ja miten se ilmeni päiväkodissa. Lapsen stressin syy oli alussa hoitajalle epäselvä. Tommi oli tapahtuman sattuessa 3½ vuotias vilkas poika jolla oli ollut vaikeata sopeutua päiväkotiin. Ero äidistä oli ollut vaikea kestää. Tarja Lund : koulutusaineisto Sivu 5/6

6 Eräänä päivänä hoitaja huomasi että Toommi oli tavallista rauhattomampi. Hänen olemisensa muistutti alkuaikojen vaikeuksia. Hoitaja ei heti kiinnittänyt erityistä huomiota Tommin käyttäytymiseen kunnes hän näki Tommin hyökkäävän itseään paljon suuremman pojan kimppuun. Tommi yllätti pojan hyökkäyksellään joka itki enemmän pelästystään kuin että häneen olisi sattunut. Tommi ei tuntunut laisinkaan katuvan tekoaan, näytti vain kiihtyneeltä. Hoitaja tunsi Tommin jo aika hyvin ja otti hänet syrjään kysyen vaivasiko häntä jokin oliko jotain sattunut. Tommi vastasi : Nyt se on ihan mäskänä.hoitajan kysymykseen: Mistä nyt oikein on kyse? Tommi ei vastannut mutta rauhoittut hetkeksi kunnes uusi rytäkkä oli menossa palikkanurkassa jossa Tommi oli rikkonut toisen lapsen leikin. Hoitaja poisti varsin määrätietoisesti Tommin ja oli tälle juuri sanomassa ettei näin voi jatkua kun Tommi totesi : Pow rikoin kaiken. Pow ja sitten sitä ei enää ollut. Tämä oli lisävihje jota hoitaja oli tarvinnut saadakseen Tommilta selityksen: Matkalla päiväkotiin auto oli pysähtynyt punaisilla valoilla. Kadunkulmassa purettiin parhaillaan melkoisella vauhdilla rakennusta. Ison rakennuksen hävitys oli kestänyt vain vuorokauden. Hoitaja totesi heti että on pelottavaa nähdä kodin hajoavan melkein silmien edessä. Tommi ei sanonut mitään mutta rauhottui. Hoitaja kysyi Tommilta haluaisiko tämä kertoa toisille lapsille siitä mitä oli nähnyt. Vaikka tapahtuma olihieman peloittava oli se myös mielenkiintoinen ja erikoinen, joka varmast kiinnostaisi myös muita. Hoitaja tiesi että muutkin lapset olivat nähneet purkutyöt. Asiasta puhuminen selittäisi myös Tommin poikkean käyttäytymisen joka oli ihmettänyt lapsia.. Tommi pystyi kertomaan että tuntui kummalliselta nähdä kun jokin yht äkkiä tuhoutuu. Hoitaja vakuutti ettei ole vaaraa että heidän talolleen käy samoin. Että purkuryhmä on hyvin taitava ja titää mitä tekee. Talo purettiin että voitaisiin rakentaa jotain uutta ja hienoa. Kaikki pohtivat mitä se voisi olla. Kevään myötä lapset toivat havantojaan nousevasta talosta. Mitä tässä tapahtui? Stressi työstettiin sitä ei pyritty ohittamaan.ensin käsiteltiin tunteet, sitten kerrottiin tosiasiatja tilanteesta muodostui oppimistapahtuma. Esimerkki erosi edellisestä siinä että hoitaja näki Tommin käyttäytymisestä että hän oli kokenut stressin. poikkeavuudet käyttäytymisessä kertovat usein stressistä. Tarja Lund : koulutusaineisto Sivu 6/6