PÄIVÄ KERRALLAAN Neljän venäläisen miehen kertomuksia raitistumisesta AA-kerhon avulla

Transkriptio

1 PÄIVÄ KERRALLAAN Neljän venäläisen miehen kertomuksia raitistumisesta AA-kerhon avulla Tatjana Miheeva ja Irina Wahlbäck Opinnäytetyö, kevät 2008 Diakonia-ammattikorkeakoulu Diak Etelä, Helsinki Hoitotyön koulutusohjelma Sairaanhoitaja (AMK)

2 TIIVISTELMÄ Tatjana Miheeva & Irina Wahlbäck. Päivä kerrallaan neljän venäläisen miehen kertomuksia raitistumisesta AA- kerhon avulla. Helsinki, kevät 2008, 69 s., 1 liite. Diakonia-ammattikorkeakoulu, Diak Etelä Helsinki. Hoitotyön koulutusohjelma, Sairaanhoitaja(AMK). Opinnäytetyömme tavoitteena oli kuvata päihderiippuvuudesta toipuvien venäläisten miesten kokemuksia ja käsityksiä omasta toipumisestaan ja siihen vaikuttaneista tekijöistä. Kohteena oli 4 miestä, joita yhdistää päihderiippuvuudesta toipuminen. Taustatietona olivat eri syyteoriat alkoholismista, eri näkemyksiä toipumisprosessista. Tutkimus toteutettiin haastattelemalla ja osallistumalla AA-kerhon kokouksiin kerhon jäsenenä. Haastatteluissa käsiteltiin mm. lapsuutta, arkielämää ja tulevaisuutta. Kirjallisuuden avulla luotiin teoriakehys, johon haastatellun kokemuksia peilattiin. Haastatteluissa selvisi, että alkoholismi, sen syyt ja alkoholismista toipuminen ovat hyvin henkilökohtaisia kokemuksia. Jokainen kokee ne eri tavoin. Myös tekijät, jotka käynnistävät toipumisprosessin ovat hyvin henkilökohtaisia. Joillakin toipuminen voi alkaa uskontulemisella, toiset haluavat tietoisesti toipua esimerkiksi puhtaasti terveyssyistä. Alkoholismi on monisyinen ja moniulotteinen ilmiö. Se vaikuttaa alkoholistiin itseensä ja hänen lähiympäristöönsä hyvinkin haitallisesti. Haastateltujen kohdalla merkittäviä toipumista edistäviä kokemuksia olivat uskontuleminen ja AA eli Nimettömät Alkoholistit. Tutkimuksen mukaan AAryhmällä oli erittäin suuri merkitys miesten elämässä. Vertaistuki, asioiden ja kokemusten jakaminen sekä yhdessä tekeminen lisäsivät elämän mielekkyyttä. Vertaistuki AA:n ryhmältä auttoi haastateltuja pysymään raittiina ja selvittämään arkipäivän haasteet. Myös harrastuksilla ja ystävyyssuhteilla oli raittiutta edistävä vaikutus. Itse toipumisprosessi kesti jokaisen kohdalla vuosia. Venäjänkielisistä miesasiakkaista ei ole tutkimustietoa olemassakaan. Uskomme, että AA-kerhon työyhteisö voi hyödyntää opinnäytetyön tuloksia omassa toiminnassaan. Asiasanat: holistinen ihmiskäsitys, hengellisyys, kognitiivinen lähestymistapa, toipuminen, alkoholinkäyttö, ryhmä, vertaistuki, AA- kerho.

3 SISÄLLYS 1 JOHDANTO VENÄJÄNKIELISTEN KOTOUTUMINEN Akkulturaatio Kielitaidon merkitys maahanmuuttajille Sosiaaliset verkostot Toimeentulo Terveydentila Syrjintä ALKOHOLI JA ALKOHOLIRIIPPUVUUS Kuka on alkoholisti? Runsaan alkoholinkäytön vaikutus terveyteen Päihteiden käytön aiheuttamia ongelmia Alkoholismin selitysmalleja Psykiatrinen malli Sosiaalinen malli Oppimismalli Geneettinen teoria Venäläisten juomatavat APUA ALKOHOLISMISTA TOIPUMISEEN Nimettömät Alkoholistit AA:n peruskäsitteet hoito-ohjelman perustana Ajatusmallien tarkastelu ja muutosprosessi Ihmiskäsitys ja hengellisyys AA- kerhossa Holistinen ihmiskäsitys Hengellisyys käsitteenä Hengellisiin tarpeisiin vastaaminen AA- kerhossa TUTKIMUKSEN LÄHTÖKOHDAT Tutkimustehtävä ja tutkimuksen tarkoitus...32

4 5.2 Kvalitatiivinen tutkimus Elämänkerrallinen tutkimus Tutkimuksen toteuttaminen Tutkimushenkilöiden valinta Haastatteluympäristö Tutkimusaineisto, aineiston analysointi ja tutkimusmenetelmä Tutkimuksen luotettavuus ja eettisyys TUTKIMUKSEN TULOKSET Syyt juomiseen Moniongelmaisuus Syyllisyys Juomisesta toipumiseen Toipuminen Vertaisryhmästä tukea Toipumisen hengelliset kokemukset JUOMISTARINASTA TOIPUMISTARINAKSI Igor Vladimir Aleksandr Fedor YHTEENVETO TARINOISTA POHDINTA...59 LÄHTEET...63 Liite 1. Haastattelukysymykset

5 1 JOHDANTO Opinnäytetyössämme haluamme syventyä suomalaisessa yhteiskunnassa melko vaiettuun aiheeseen, venäjänkielisten miesten alkoholismiin. Halusimme tietoa siitä, miksi ihminen voi tulla riippuvaiseksi tästä nautintoaineesta ja miten siitä muodostuu ongelma. Kiinnostavinta on kuitenkin se, miten tästä kiehtovasta aineesta pääsee eroon sen muodostuttua elämää hallitsevaksi tekijäksi. Se on tutkimuksemme keskeinen kysymys. Pohdimme myös hengellisyyden merkitystä toipumisprosessissa. Alkoholismi määritellään yleisesti riippuvuuden tilaksi, joka on elämää haittaava tekijä, sekä juovalle henkilölle, että heidän läheisilleen. Alkoholismiin liittyy olennaisesti sosiaalinen riippuvuus, fyysinen riippuvuus sekä psyykkinen riippuvuus aineesta. Idea tutkia juuri tätä kohderyhmää, venäjäkielisiä keski-ikäisiä miehiä, syntyi omien kokemustemme pohjalta. Tunnemme monia miehiä, jotka kärsivät alkoholiongelmista. Venäjäkielisten inkerinsuomalaisten paluumuutto Suomeen lisääntyy vuosi vuodelta. Monelle on vaikea sopeutua uuteen elämään ja ympäristöön. Kaikki ajattelevat, että Suomessa heitä odottaisi valoisa tulevaisuus ja hyvät vanhuuden päivät. Integroituminen uuteen yhteiskuntaan ei ole kuitenkaan helppoa ja se ei tapahdu kivuttomasti. Erityisesti miehet kärsivät, jos ei ole työtä eikä ystäviä. Monet haluavat päästä todellisuudesta pois juomalla alkoholia. Tarkastelimme haastateltujen vastauksissa heidän sopeutumistaan uuteen yhteiskuntaan ja kulttuuriin. Kirjallisuuden kautta perehdyimme siihen, minkälaiset historialliset ja yhteiskunnalliset merkitykset säätelevät venäjänkielisten miesten suhdetta alkoholiin. Toisaalta haluamme kuvata miesten alkoholiongelmaa myös subjektiivisesta näkökulmasta, miesten itsensä kokemana ja kertomana.

6 6 Pyrimme tuomaan esille kokemuksen siitä, minkälaista on elää venäjänkielisenä alkoholiongelmaisena miehenä Suomessa. Toinen kiinnostuksen kohteemme on ryhmän ja vertaistuen merkitys heidän elämässään. Kuinka AA-ryhmä tukee haastattelemiamme miehiä ja mitkä ryhmän toimintamuodot ovat heille parhaita tukimuotoja? Lähestyimme aihetta kirjallisuuskatsauksen pohjalta ja käsittelimme toipumisproblematiikkaa alkoholistien elämätarinoiden kautta. Heidän tuntemuksiaan esittelemme tekstissä sana sanalta, heidän sanominaan. Tekstissä sisennetyt lainaukset ovat heidän esittämiään ajatuksia. Haluamme myös nostaa esiin sen tosiasian, että miesten päihdekäytön taustalla ei ehkä aina nähdä tai haluta nähdä miesten epätoivoa ja itsetuhoa, koska aihe on vaikea ja voi herättää työntekijässä ahdistusta. Tutkimus on kvalitatiivinen eli laadullinen. Aineiston analyysi on induktiivinen eli aineistosta käsin lähtevä. Tutkimuksen tuloksia voivat käyttää venäjäkielisten alkoholistien parissa työskentelevät työntekijät AA-kerhossa, terveyskeskuksessa, A- klinikalla tai seurakunnissa. Haastattelemamme henkilöt toivoivat, että esittelisimme heidän näkemyksiänsä ja kokemuksiansa terveys ja sosiaalialan työntekijöille, jos mahdollista. He halusivat, että työntekijät saisivat todella tuntumaa siihen, mitä alkoholistin mielessä liikkuu, etteivät he vain kuvittelisi tietävänsä.

7 7 2 VENÄJÄNKIELISTEN KOTOUTUMINEN Kotoutumisella tarkoitetaan sitä, että maahanmuuttajat osallistuvat yhteiskunnan taloudelliseen, poliittiseen ja sosiaaliseen elämään tasavertaisina jäseninä, joilla on samat velvollisuudet ja oikeudet kuin valtaväestöllä. Maahanmuuttajilla on myös mahdollisuus samalla ylläpitää ja kehittää omaa kulttuuriaan ja uskontoaan sopusoinnussa Suomen lainsäädännön kanssa. Käsite kotoutuminen (integraatio) on vakiintunut suomen kielen kotouttamislain (493/1999) myötä. Sen tavoitteena on, että maahanmuuttajat voisivat osallistua suomalaisen yhteiskunnan toimintaan kuten muutkin maassa asuvat. Kotouttamisen tukena ovat esimerkiksi kunnat, työvoimatoimistot ja järjestöt. (Liebkind ym.2004, ) 2.1 Akkulturaatio Akkulturaatiolla tarkoitetaan eri kulttuureja edustavien ryhmien jatkuvista ja välittömistä kontakteista aiheutuvia ilmiöitä sekä näistä kontakteista seuraavia, toisen tai molempien ryhmien kulttuurissa tapahtuvia muutoksia (Liebkind ym. 2004, 46). Milton Gordonin(1964) mukaan akkulturaatio oli vain yksi assimilaation eli sulautumisen monesta ulottuvuudesta, joka kuvasi lähinnä käyttäytymisen tasolla tapahtuvaa sulautumista valtaväestöön. Näin ollen akkulturaatio merkitsi sitä, kuinka laajasti vähemmistöryhmä oli omaksunut valtaväestön kulttuurin: kielen, pukeutumistyylin, taiteen, uskonnon ja urheilun. Sitä vastoin niin sanottu rakenteellinen sulautuminen merkitsi prosessia, jonka mukaan vähemmistöryhmän jäsenet sulautuvat yhteiskunnan sosiaalisiin ja ammatillisiin rakenteisiin sekä poliittisiin ja kulttuurisiin organisaatioihin. Yksilö omaksuu sitä enemmän valtakunnan kielen, arvot, identiteetin, asenteet ja käyttäytymisen, mitä enemmän hän akkulturoituu. (Liebkind ym.2004, )

8 8 Akkulturaatio voidaan jakaa kahteen pääryhmään. Toisessa mallissa akkulturaatiota pidetään yksisuuntaisena prosessina kohti sulautumista valtakulttuuriin. Toisessa mallissa prosessi katsotaan kaksisuuntaiseksi, jolloin sen tuloksena voi olla monikulttuurisuus. Edellisen mallin mukaan maahanmuuttajat sulautuvat vähitellen valtaväestöön, omaksuvat vastaanottavan yhteiskunnan arvot ja käyttäytymisen, ja heidän alkuperäinen kulttuuri- identiteettinsä häviää. Kaksisuuntaisessa mallissa useimpien maahanmuuttajien oletetaan säilyttävän jotakin omasta kulttuuristaan samalla kun he oppivat toimimaan menestyksellisesti uudessa yhteiskunnassa. (Liebkind ym.2004, 49.) Maahanmuuttajan etninen identiteetti oli vahvasti yhteydessä heidän akkulturaatiostrategioihinsa. Odotusten mukaisesti nuorten venäläinen ja suomalainen identiteetti liittyivät erilaisiin strategioihin. Ne, joilla oli voimakas venäläinen identiteetti, valitsivat usein muita useammin eristäytymiseen tähtäävän strategian. Ne, joiden suomalainen identiteetti oli vahvempi, valitsivat assimilaation. Etninen identiteetti sen sijaan ei ollut merkitsevässä yhteydessä perinteisten perhearvojen hyväksymiseen eikä perhearvojen hyväksyminen liittynyt systemaattisesti akkulturaatiostrategioihin. Näin ollen hyvinkin suomalaisena itseään pitävä ja assimilaatiota kannattava maahanmuuttaja saattoi ylläpitää perinteisiä venäläisiä perhearvoja ja päinvastoin. Venäläiset hyväksyivät usein vanhempien auktoriteetin perheessä ja huomattavasti harvemmin lasten oikeudet päättää omasta elämästään. Miten enemmän nuoret kokivat saavansa äidin ja isän tukea ja ymmärrystä, sitä enemmän he kunnioittivat vanhempien oikeutta päättä perheen asioista.(jasinskaja-lahti & Liebkind ym. 2000, ) Tulosten mukaan voimakas suomalainen identiteetti ei liittynyt korkeaan vaan päinvastoin alhaiseen akkulturaatioasteeseen. Tämä heijastaa maahanmuuttajien suomalaisuuden ja suomalaisten suomalaisuuden eroa: nämä suomalaisina itseään pitävät venäläiset olivatkin kulttuuriarvoiltaan hyvin venäläisiä. Taustatekijöistä akkulturaatioasteeseen vaikuttivat ikä Suomeen tullessa, maassaoloaika ja sukupuoli!: ne, jotka olivat muuttaneet Suomeen nuorempina tai jotka olivat asuneet täällä kauemmin, olivat akkulturoituneempia kuin ne, jotka olivat muuttaneet vanhempina tai jotka asuneet Suomessa lyhyemmin ajan, ja maa-

9 9 hanmuuttajatytöt näyttivät akkulturoituneen enemmän kuin pojat.(jasinskaja- Lahti & Liebkind ym. 2000, 131.) Opetus- ja sosiaalialojen työntekijät ovat vakuuttuneita siitä, että mitä nopeammin venäjänkielinen maahanmuuttaja vapautuu omista kulttuurisiteistään ja opettelee uuden kulttuurin tavat ja arvot, sitä nopeammin maahanmuuton aiheuttamat paineet ja ongelmat tasaantuvat tai poistuvat kokonaan (Jasinskaja- Lahti & Liebkind ym. 2000,134) Kielitaidon merkitys maahanmuuttajille Kieliongelmat estävät maahanmuuttajia yleensä ainakin aluksi hyödyntämästä lähtömaassaan hankkimaansa muuta inhimillistä pääomaa - koulutusta, ammattitaitoa ja työkokemusta uudessa ympäristössä. (Liebkind ym.2004, 81.) Elämänhallinnan kannalta suomen kielen taito on välttämätön. Kontaktien saaminen kantaväestöön on lähes mahdotonta ilman suomen kielen taitoa, samoin asioiminen kaupassa ja pankissa. Maahanmuuttaja saattaa olla riippuvainen lasten, muiden sukulaisten tai tulkin avulla. (Salokangas & Tossavainen 1999, 52.) Maahanmuuttajien ja valtaväestön kielisukulaisuuden voidaan olettaa helpottavan valtakielen oppimista. Esimerkiksi Suomeen muuttavilla virolaisilla voidaan kielisukulaisuuden vuoksi olettaa olevan enemmän kielellistä pääoma ja maahan tullessaan kuin venäläisillä, joilla kieli eroaa sanastoltaan, kieliopiltaan, lauserakenteeltaan ja kirjoitustavaltaan huomattavasti suomen kielestä. (Liebkind ym. 2004, 83.) Perhe, opiskelu- ja työympäristö voivat vaikuttaa valtakielen oppimismahdollisuuksiin. Valtaväestön kuuluva puoliso ja hänen sukulaisensa samoin tuleva työyhteisö ovat vastaanottamassa maahanmuuttajaa hänen tullessaan maahan. Nämä sosiaaliset verkostot tarjoavat mainion tilaisuuden oppia valtakieltä heti muuton jälkeen kotona. (Liebkind ym.2004, 83.)

10 10 Valtaväestön kielteinen suhtautuminen maahanmuuttajiin vähentää mahdollisuuksia solmia kontakteja heidän kanssaan. Maahanmuuttajan kielitaitoon vaikuttaa luonnollisesti myös virallisesti maahanmuuttopolitiikka. Maahanmuuttajalle on tarjolla kielikursseja ja valtakielellä annettua työllisyyskoulutusta, ja erityisesti Euroopan sosiaalirahaston turvin toteutetaan mittavia maahanmuuttajien integraatiota tukevia hankkeita. (Liebkind ym.2004, 85.) Maahanmuuttajien arviot omista suomen kielen taidostaan olivat selvästi parantuneet vuodesta Maahanmuuttajat kokivat keskimäärin hallitsevansa puhuttua, ymmärrettyä, kirjoitettua ja luettua suomen kieltä nyt melko hyvin. Maahanmuuttajat kertoivat käyttävänsä suomenkieltä erityisesti työ- ja opiskelutovereidensa kanssa, mikä puolestaan kertoo työ- ja opiskelupaikan löytämisen edistävän heidän suomen kielen oppimistaan. (Perhoniemi & Jasinskaja-Lahti 2006, 74.) Sosiaaliset verkostot Maahanmuuttajien suhteet lähtömaahan jääneisiin sukulaisiin voivat olla heille edelleen hyvin tärkeitä, vaikka he tapaisivat näitä harvoin (Liebkind ym. 2004, 88). Millaiset verkostot tukevat parhaiten maahanmuuttajia? Ketjumuuton ansiosta seuraavat tulokkaat saapuvat usein paikkakunnalle, joille on jo syntynyt heidän omista sukulaisistaan, tuttavistaan ja maanmiehistään koostuva etninen yhteisö. Samat sosiaaliset verkostot, jotka vaikuttivat muuttopäätökseen, toimivat usein maahanmuuttajien vastaanottajina ja turvaverkkoina muuton jälkeen. (Liebkind ym. 2004, 96.) Sosiaalisen tuen saaminen on tärkeää maahanmuuttajien henkiselle hyvinvoinnille. Lukuisat tutkimukset osoittavat, että sosiaalisen tuen saatavuus vaikuttaa myönteisesti heidän fyysisen ja psyykkiseen terveydentilaan ja lieventää esimerkiksi syrjinnän aiheuttamia psykologisia ongelmia. (Liebkind ym. 2004, 97).

11 11 Oma etninen ryhmä tukee maahanmuuttajien etnisen identiteetin ja persoonallisuuden säilymistä ja auttaa heitä tällä tavoin ylläpitämään henkistä tasapainoa muuton jälkeen (Liebkind ym. 2004, 97). Monien tutkimusten mukaan maahanmuuttajat eivät useinkaan integroitu suoraan vastaanottavaan yhteisöön vaan omaan etniseen yhteisöönsä. Mahdollisuus ylläpitää luonnollisia, etniseen samaistumiseen perustuvia sosiaalisia suhteita tukee maahanmuuttajien sopeutumista uuteen kulttuurin. (Salokangas & Tossavainen 1999, 51.) Toimeentulo Maahanmuuttajilla aineellisen köyhyyden riski on suurempi kuin valtaväestössä keskimäärin, mutta riski on hyvin erilainen eri etnisissä ryhmissä. Venäjän- kieliset maahanmuuttajat ovat hyvin koulutettuja, ja osa heistä osaa hyvin suomea. Käytettävissä olevat tiedot viittaavat kuitenkin siihen, että heidän työttömyytensä on varsin yleistä. (Liebkind ym.2004, 62.) Koska toimeentulo on olennaisesti sidoksissa työmarkkina- asemaan, lienee syytä olettaa, että venäläisten maahanmuuttajien toimentulo on heikompi kuin virolaisten, sillä heidän työttömyysasteensa on perinteisesti ollut korkeampi kuin virolaisten (Tilastokeskus 2002; Liebkind ym. 2004, 63) Terveydentila Maahanmuuttajien terveys on usein valtaväestöä heikompi. On todettu, että vaikka useimmissa tutkimuksissa valtakulttuurin omaksumiseksi ymmärretty akkulturaatio ja henkinen hyvinvointi tukevat toinen toisiaan, monen tutkimuksen mukaan lisääntynyt akkulturaatio itse asiassa lisää maahanmuuttajien masennusta. (Liebkind ym.2004,70.)

12 Syrjintä Suomessa asuu noin venäjänkielistä henkilöä. Heistä noin on Venäjän kansalaisia. Vuonna 2004 suomalaisten suhtautuminen Venäjään ja venäläisiin herätti huomattavasti keskustelua. Suomalaisten yleisestä kielteisestä suhtautumisesta Venäjää kohtaan kertoo lokakuussa 2004 julkaistu Gallup Internationaalin teettämä tutkimus. Tutkimuksen mukaan 62 prosenttia suomalaisista suhtautui Venäjään joko melko kielteisesti tai erittäin kielteisesti. Melko tai erittäin myönteisesti Venäjään suhtautuvia suomalaisista oli yhdeksän prosenttia. (Shakir & Tapanainen 2004, 74.) Suomalaisten yleinen kielteinen asennoituminen Venäjää kohtaan heijastuu myös suomalaisten asenteissa venäläisiä maahanmuuttajia kohtaan. Vuonna 2004 julkaistussa tutkimuksessa venäläinen, virolainen, suomalainen verrattiin kolmea maahanmuuttajaryhmää, ja todettiin suomalaisten kielteisten asenteiden ja syrjivän käyttäytymisen kohdistuvan erityisesti venäjän kieltä puhuviin henkilöihin. (Shakir & Tapanainen 2004, 74.) Venäläinen, virolainen, suomalainen -tutkimuksessa selvitettiin venäläisten, virolaisten ja etniseltä taustaltaan suomalaisten maahanmuuttajien elämää Suomessa. Tutkimuksen mukaan syrjäytymisriskit olivat yleisempiä venäläisten kuin virolaisten tai etniseltä taustaltaan suomalaisten maahanmuuttajien keskuudessa. Syrjäytymisriskeiksi tutkimuksessa luokiteltiin kolme tekijää: kasautuva työttömyys (vähintään 12 kuukautta työttömänä viimeisen 24 kuukauden aikana), koetut toimeentulovaikeudet tai huono tai melko huono terveydentila. Kaksi syrjäytymisriskiä tai enemmän oli tutkimukseen osallistuneista venäläisistä joka viidennellä. Tutkimuksen mukaan venäläiset maahanmuuttajat olivat yleisesti hyvin koulutettuja ja osa heistä osaa hyvin suomea. Tästä huolimatta heidän asemansa työmarkkinoilla oli heikko ja työttömyysasteensa korkea. Verrattuna virolaisiin ja etniseltä taustalta suomalaisiin, venäläiset olivat muita ryhmiä heikommassa asemassa työmarkkinoilla silloinkin kun osaavat suomen kieltä. Venäläisten työstä syrjäytymisen riskin olikin suuri. Tutkimukseen osallistuneista venäläisistä viimeisen vuoden aikana vähintään 12 kuukautta työttömänä olleita oli 32 %. (Shakir & Tapanainen 2004, 75.)

13 13 Tutkimuksessa selvitettiin myös venäläisten syrjintäkokemuksia. Venäläisten asema työelämässä todettiin selvästi heikommaksi kuin muiden tarkasteltujen ryhmien. Työhönottotilanteessa venäläisistä noin puolet kertoi tulleensa syrjityksi. Asuntoa vuokratessaan tai ostaessaan syrjintää kertoi kohdanneensa lähes neljännes. Yhtä moni oli tullut naapureiden syrjimäksi. Kadulla tai liikennevälineissä tapahtuneista syrjintäkokemuksista kertoi lähes puolet. Rasistisien rikoksen uhriksi viimeisen vuoden aikana oli joutunut joka kolmas. Yleisin koettu rikos oli solvaus, jonka uhriksi ilmoitti joutuneensa noin neljännes kaikista tutkimukseen osallistuneista venäläisistä. Verrattuna virolaisiin venäläiset olivat kokeneet syrjintää selvästi enemmän. Tyypillisimmäksi syrjinnän uhriksi tutkimuksessa todettiin äidinkielenään venäjää puhuva mutta suomea osaava keskiikäinen aikuinen, joka oli asunut Suomessa pidemmän ajan. Useimmiten uhri asui pääkaupunkiseudulla tai isolla paikkakunnalla ja kävi työssä, jonka tuottama toimeentulo jäi kuitenkin heikoksi. (Shakir & Tapanainen 2004, 76.) Rasismin ja etnisen syrjinnän kohteeksi joutuminen on uhrille henkilökohtainen loukkaus, johon liittyy paljon tunteita, myös häpeää ja syyllisyyttä. Väkivallan kohteeksi joutuminen on ylipäänsä henkisesti hyvin vaikea kokemus. Kun siihen liittyy henkilön ominaisuuksiin ja identiteettiin kohdistuvaa satuttamista ja vähättelyä, seurauksista on tavallistakin vaikeampi päästä yli. Väkivallan uhrin todennäköisyys masentua ja ahdistua lisääntyy ja minäkuvan ja itsetunnon kehittyminen ja ylläpitäminen vaarantuvat. Maahanmuuttajien kohdalla se tarkoittaa myös kotoutumisen ja tasavertaisena kansalaisena toimimisen vaarantumista. (Shakir & Tapanainen 2004, 56.) 3 ALKOHOLI JA ALKOHOLIRIIPPUVUUS Suomessa yleisimmin käytetty päihde on alkoholi. Alkoholin suurkulutus kehittyy vähitellen. Kun alkoholia juodaan säännöllisesti sietokyky kasvaa. Pitkäaikainen alkoholinsuurkulutus lisää terveyshaittojen ja riippuvuuden syntymisen riskiä. Voidaan puhua alkoholin varhaisvaiheen ongelmakäytöstä, joka haittaa jo mer-

14 14 kitsevästi perhe-elämää, henkistä hyvinvointia, työelämää, harrastuksia ja taloutta. Kysymys voi olla myös kriisijuomisesta, jolloin alkoholia käytetään lieventämään jotakin elämän kriisiä. (Havio ym. 1995). Alkoholiriippuvuus eli alkoholismi tarkoittaa pakonomaista tarvetta käyttää alkoholia. Alkoholiriippuvuus on aivosairaus. Tällöin ilmenee fyysistä, psyykkistä ja sosiaalista riippuvuutta. Alkoholismin kehitys on pitkä prosessi. Vaikeus lopettaa alkoholin käyttö, vieroitusoireet ja riippuvuus elämän tavasta, jossa alkoholilla on keskeinen merkitys, on merkki päihderiippuvuudesta. Aivojen mielihyväkeskuksesta vapautuu dopamiini- välittäjäainetta. Aivot harhautuvat luulemaan päihteiden vaikutusta yhtä tärkeäksi viettitoiminnaksi kuin syöminen, juominen ja seksuaalinen käyttäytyminen. Kyseessä on kuitenkin harhavietti. Ihminen haluaa tuntea hyvää oloa ja välttää pahaa oloa. Haluttua tunnetilan muutosta haetaan kemiallisilla aineilla, kuten tupakalla, lääkkeillä, dopingaineilla, huumeilla tai alkoholilla. (Havio ym.1995). Juominen kestää siihen asti, kunnes juomisen taustalla olevat ongelmat on selvitetty. Tuurijuoja on raittina pitkiäkin aikoja, mutta retkahtaa juomaan haitallisen rajusti ilman, että hän tarvitsee juomisen syyksi erityistä kriisiä tai objektiivisesti tunnistettavaa tapahtumaa. (Havio ym.1995). 3.1 Kuka on alkoholisti? Terveydenhuollossa käytettävällä käsitteellä alkoholin suurkulutus tarkoitetaan alkoholinkäyttöä, joka mahdollisesti muodostaa terveysriskin. Riskikäyttöä arvioidessa alkoholin kulutusta arvioidaan annoksina, joissa yksi annos vastaa 12 grammaa puhdasta alkoholia. (Ks. taulukko 1) Taulukko 1. Alkoholin riskikäyttö (Päihteet puntarissa 2005, 38) 1 annos = 12 grammaa = 1 pullo keskiolutta = lasi (12cl) puna- tai valkoviiniä

15 15 = annos (8cl) väkevää viiniä = annos (4cl) viinaa Riskirajat ovat viitteellisiä, sillä yksilölliset tekijät, kuten henkilön paino, mahdolliset sairaudet, lääkitys ja perinnölliset taipumukset, voivat vaikuttaa niihin. Taulukko 2. Alkoholin suurkulutuksen rajat (Päihteet puntarissa 2005, 39) Annoksia Miehet Naiset Suurkulutus 24 annosta/vko 16 annosta/vko = 24 pulloa keskiolutta tai = 16 pulloa keskiolutta tai = 3 ½ pulloa mietoa viiniä = 2 1/3 pulloa mietoa viiniä tai = 1 ¾ pulloa viinaa tai = 1 1/5 pulloa viinaa Kertakulutus 7 annosta/ kerta = 7 pulloa keskiolutta tai = 1 pullo mietoa viiniä tai = 1/2 pulloa viinaa 5 annosta/ kerta = 5 pulloa keskiolutta = 2/3 pulloa mietoa viiniä = 1/3 pulloa viinaa Taulukosta 2 nähdään alkoholin suurkulutuksen rajat. Viikkoannosten ylittäessä miehillä 36 ja naisilla 26 annosta juomisesta on selvästi fyysisiä, psyykkisiä ja sosiaalisia haittoja. Alkoholisairauksien kehittyminen tapahtuu naisilla 5 10 vuodessa ja miehillä 8 15 vuodessa runsaasti alkoholia käytettäessä. Alkoholiriippuvuusoireyhtymää (F10.2) kutsutaan usein alkoholismiksi. Alkoholinkäyttäjistä alkoholisteja on vain 1 5 prosenttia. Tällöin ilmenee voimakasta fyysistä, psyykkistä ja sosiaalista riippuvuutta, jonka merkkejä ovat esim. vaikeus lopettaa alkoholin käyttö, vieroitusoireet ja riippuvuus elämäntavasta, jossa alkoholilla on keskeinen merkitys. Tällöin arkielämän toiminnoista on vaikea suoriutua ilman alkoholia. (Inkinen, Partanen & Sutinen 2006, 44.) 3.2 Runsaan alkoholinkäytön vaikutus terveyteen

16 16 Tavallisimpia runsaan alkoholinkäytön aiheuttamia haittoja ovat unihäiriöt, masennus, pelkotilat, keskushermoston ja ruuansulatuskanavan sairaudet. Runsas alkoholinkäyttö lisää myös huomattavasti tapaturmariskiä. Alkoholin ja masennuksen yhteyttä on tutkittu, eikä aina ole helppo arvioida, johtuuko masennus runsaasta alkoholin käytöstä vai onko runsaan alkoholinkäytön taustalla masennus. Pitkään jatkunut ja runsas alkoholinkäyttö lisää myös vaaraa sairastua parantumattomaan fyysiseen sairauteen, kuten maksakirroosiin, keskushermoston rappeutumiseen ja krooniseen haimatulehdukseen. Suomessa esim. 90 % maksakirrooseista on alkoholin aiheuttamia. Runsaasti alkoholia käyttävillä on lisäksi monikertainen riski sairastua suun, nielun, kurkunpään, ruokatorven ja mahan syöpään. (Päihdetilastollinen vuosikirja 2006, 12.) 3.3 Päihteiden käytön aiheuttamia ongelmia Alkoholin käytön seurauksena Suomessa kuolee vuosittain noin 3000 henkeä. Vuonna 2006 sairaaloiden vuodehoito-osastoilla kirjattiin yli hoitojaksoa, jossa alkoholisairaus on joka pää- ja sivudiagnoosina. (Päihdetilastollinen vuosikirja 2006, 13.) Sosiaali- ja terveysalan tutkimus- ja kehittämiskeskus Stakesin tuloksen mukaan suomalainen käytti alkoholiin vuodessa 1024 euroa vuonna Kaikkiaan vuonna 2006 rahaa alkoholiin kului 6 miljardia euroa, joka oli 0,6 miljardia euroa enemmän kuin edellisenä vuonna. Aikuisväestöstä alkoholia käytti lähes 90 prosenttia. Suurin osa alkoholin käyttäjistä käytti alkoholia kohtuullisesti tai vähän. Suurkuluttajia oli arviolta 6 12 prosenttia aikuisista eli tuhatta henkilöä. (Päihdetilastollinen vuosikirja 2006.) Perheen jäsenen päihteenkäytön ongelmat, varsinkin päihderiippuvuus, aiheuttavat usein monimutkaisia vaikeuksia perheyhteisössä. Yhden perheen jäsenen päihderiippuvuus aiheuttaa muutoksia myös muiden reagoinnissa ja käyttäyty-

17 17 misessä. Muutoksia, joita päihdeongelma perheessä aiheuttaa, voivat olla vaikeus puhua asioista ja ilmaista tunteita sekä luottaa ihmisiin tai elämään. Tunteille perheessä ei ole tilaa, vastaanottaja, lohduttajaa. Monesti lapset joutuvat ottamaan vastuuta enemmän kuin heidän ikänsä ja kypsyytensä edellyttäisi. Jos perheen molemmilla vanhemmilla on päihdeongelma, heikkenevät perheen selviytymismahdollisuudet voimakkaasti. (Havio ym. 1995, ) Tilastojen valossa tarkastettuna ovat päihdehaitat yhteydessä rikollisuuteen. Alkoholijuomisen käytön yhteys rikoksiin käy ilmi poliisi tilastoista sekä rikoksia ja väkivaltaa käsittelevistä tutkimuksista. (Päihdetilastollinen vuosikirja 2006, 13.) Alkoholinkäyttöön liittyvä rikollisuus on useammin väkivaltarikoksia kuin omaisuusrikoksia. Humalatilan vähentäessä kontrollia ihmisistä tulee helposti aggressiivisia, he joutuvat tappeluihin ja tekevät asioita, joita eivät useimmiten tekisi ollessaan selvänä. Suurin osa tapoista tehdään päihtyneenä. Suomessa henkirikoksen tekijöistä 85 % ja uhreista 75 % on ollut alkoholin vaikutuksen alaisena. (Inkonen ym.2000, ) 3.4 Alkoholismin selitysmalleja Ronald Wiman (Wilman 1986, 26) esittelee kolme selitysmallia alkoholismille: psykiatrinen malli, sosiaalinen malli ja oppimismalli Psykiatrinen malli Ajatusmalli tarjoaa onneton lapsuus- tyylisen selityksen alkoholismille. Wimanin mukaan lapsuudessa koettu turvattomuus häiritsee persoonan tasapainoista kehitystä ja synnyttää tietoisuuden tason ulkopuolelle jääviä sisäisiä konflikteja. Myöhemmin nämä konfliktit purkautuvat eräänlaisina henkisinä pakkoliikkeinä, epätarkoituksen mukaisina reaktioina. Liikakäyttö nähdään siis persoonallisuuden häiriönä. Päihteitä käytetään avustamaan egoa sietämään sisäisiä ristiriito-

18 18 ja. Tämän mallin mukaan katsottuna alkoholiongelman hoito edellyttää psykoterapeuttista otetta. (Wiman 1986, 26.) Sosiaalinen malli Sosiaalisen mallin perusteet juontuvat sosiologian klassikkoon Emile Durhemiin ja lähempänä nykyaikaa Robert Meltoniin (Wiman 1986, 26). Alkoholiongelman taustana nähdään ristiriidat ihmisen ja hänen ulkoisen maailmansa välillä. Näitä ristiriitatilanteita synnyttävät ne tavat, joilla alkoholia markkinoidaan joten esim. lasten ja nuorten mielenkiinto ainetta kohtaan kasvaa jyrkempi kielto tätä ainetta koskee. Ihmiset kokevat ristiriitaa yleisesti hyväksyttyjen ja tarjolla olevien saavutus keinojen välillä. sopeutuminen tähän ristiriitaan johtaa poikkeavaan käytökseen. Alkoholismi on passiivista ja vetäytyvää poikkeavaa käyttäytymistä. Wiman painottaa, että kapina tai uusien keinojen keksiminen olisi vaihtoehto alkoholismille, mutta alkoholi vaikeuttaa aktiivisten vaihtoehtojen käyttämistä ja johtaa vain ongelman syvenemiseen, noidankehään. Henkilö putoaa helpolla yhteiskunnan ulkopuolelle. (Wiman 1986, 26.) Oppimismalli Alkoholismi nähdään opittuna elämäntapana, selviytymisstrategiana. Se on kehittynyt pitkän ajan kuluessa eräänlaiseksi ratkaisumalliksi sisäisiin ja ulkoisiin ristiriitoihin. Taustalla on käsitys ihmisestä aktiivisena olentona, joka tekee valintoja päästäkseen päämääräänsä. Ihmistä ympäröivä todellisuus vaikuttaa ihmiseen, mutta ihminen myös siivilöi sieltä saamiaan vaikutteita ja pyrkii tätä kautta muuttamaan sekä itseään että ympäristöään. Tämä ei toki tarkoita, että tehdyt valinnat olisivat oikeita tai hyviä, mutta ne ovat tilannekohtaisesti katsottuna järkeviä yrityksiä ratkaista ristiriidat. Alkoholiongelmanhoito edellyttää uusien korvaavien käyttäytymismallien ja ongelmanratkaisukeinojen opettelua. (Wiman 1986, 26.)

19 Geneettinen teoria Geneettinen teoria alkoholismin syistä on herättänyt paljon keskustelua etenkin viimeaikoina. Alkoholismia on huomattu esiintyvän paljon suvuittain ja siitä on tehty päätelmiä alkoholismin perinnöllisyydestä. Ilmeisesti geneettiset tekijät muodostavat alkoholismin kehitykselle eräänlaisen kasvualustan, jossa sosiaalisilla ja kulttuurisilla tekijöillä on huomattava osuus. Alkoholismia ei siis voida selittää pelkältä perinnöllisbiologiselta pohjalta. (Heikkilä 1990, 43.) 3.5 Venäläisten juomatavat Venäläiset juovat paljon, mutta he eivät juo koskaan ilman syytä. Aina löytyy hyvä syy juoda vodkaa. Kunnon syyn tulee olla pakonomainen. Ja sellaisia ovat juhlapäivät, ei vodkan halpuus. Juhlapäivät löytyvät kalenterista: pääsiäinen, joulu, pyhän kolminaisuuden päivä, laskiainen, juhannus, Iljan päivä joka vastaa suomalaista Jaakon päivää. (Verkkouutiset 1999.) Hyviin tapoihin kuuluu juoda ryyppy yhdessä ja lausua sitä ennen muutamalla sanalla jotakin ylevästä terveydestä, rauhasta, ystävyydestä, lapsista. Kun ryyppy on kumottu, voi sanoa horoso posla, hyvin upposi ja haukata päälle. (Lehmusoksa & Lehmusoksa, 1995, 138). Pietarilaistutkija Jelena Zravomyslova puolestaan arveli, että neuvostoaikana paisunut työmaajuopottelu on vähentänyt viime vuosina. Raskaan ja likaisen ruumiillisen työn tekijälle vodka on edelleen rentoutumiskeino, mutta esimerkiksi yrityselämässä töissä naukkailua ei suvaita. Myös venäläisen kuningasjuomanvotkan- asema saattaisi olla rapautumaan päin ainakin Pietarissa: oluen kulutus kaupungissa on kasvanut reippaasti. (Verkkouutiset 1999.) Zravoslovan mukaan venäläisen miehen kunnia- asia on kestää suuria alkoholimääriä. Hän on tutkaillut Pietarin viinakulttuuria haastattelemalla alkoholisteja.

20 20 Moni haastatelluista sanoi lipsuneensa kaidalta tieltä mm. työ- ja toveripiiriin liittyvien ryyppyjäisten siivittämänä. Myös venäläisessä kulttuurissa ilmiö on esillä. Moni kirjallisuudessa esiintyvä hahmo on juopahtavaa sorttia, ja neuvostovenäläinen kulttihahmo näyttelijä- lauluja Vladimir Vysotskikin tunnettiin hulvattomasta viinankäytöstään. Jos rankka juopottelu on naapureille yhteistä, tiet eroavat raittiusliikkeen kohdalla. (Verkkouutiset 1999.) Venäjän alkoholikulutus on kuitenkin jotakuinkin varmasti huomattavasti runsaampaa kuin Suomessa. Suomalaisten arvioidaan juovan henkeä kohti vuosittain tilastoimaton kulutus mukaan lukien noin yhdeksän litraa puhdasta alkoholia. Venäjällä luku on 15 litran tienoilla. (Verkkouutiset 1999.) 4 APUA ALKOHOLISMISTA TOIPUMISEEN Useimmat ihmiset tekevät monia epäonnistuneita yrityksiä ennen kuin onnistuivat pääsemään irti riippuvuusongelmastaan. Haastateltavat miehet onnistuivat vain AA-kerhon avulla. 4.1 Nimettömät Alkoholistit Nimettömät Alkoholistit, Anonymous Alcoholics eli lyhemmin AA-liike, on lähtöisin USA: st. AA sai alkunsa siitä, kun kaksi epätoivoista alkoholistia tapasi toisensa vuoden 1935 äitienpäivänä New Yorkissa. He huomasivat, että alkoholismista puhuminen helpottaa heitä. Samalla he oivalsivat, että alkoholisti saattaa pysyä raittiina, kun keskustelee juomaongelmastaan vielä kärsivän alkoholistin kanssa. Pysyäkseen raittiina nämä kaksi miestä tarvitsevat joukkoonsa kolmannen alkoholistin, jolle jakaa kokemuksensa. Ja kun tästä tuli raitis, oli joukkoon löydettävä neljäs jne. Näin tarve saneli AA:n kasvun. AA on määritelmänsä mukaisesti sekä miesten että naisten toveriseura, jossa he jakavat keskenään kokemuksiansa. Toiminta ei ole ammatillista hoitoa. AA ei ole sidoksis-

21 21 sa mihinkään aatteelliseen, uskonnolliseen tai poliittiseen järjestöön tai laitokseen. Se toimii täysin omien vapaaehtoisten avustusten pohjalta. (Kojo 1998.) AA-liikkeen uskomusjärjestelmässä keskeistä on kontrollikyvyn menetys. Henkilö ei hallitse alkoholinkäyttöä ja hänellä on myös ongelmia elämänhallinnassa. Tällaista ihmistä kutsutaan AA:ssa alkoholistiksi. Alkoholismi mielletään sairaudeksi, mutta AA:n aatteiden mukaan ihminen itse ei ole moraalisesti vastuussa alkoholismistaan, mutta hän on velvollinen tekemään asialle jotakin. Henkilö ei voi tahdonvoimallaan hallita tilannetta, vaan ainut keino on ottaa vastaan ulkopuolista apua. (Lausvaara 1996, 4.) AA:n ajatus on, että alkoholismin diagnoosin jokainen henkilö tekee viimekädessä itse, koska vain hän voi jatkossa ottaa vastuun alkoholinkäytöstään. AA:ssa ei uskota varsinaisesti mihinkään tiettyyn Jumalaan, vaan korkeampaan voimaan, joka auttaa. Jokainen saa itse määritellä mitä kokee korkeimmalla voimalla. AA: n toiminta on siis kokemuksista oppimista. Toipumispolku on kiteytetty kahteentoista askeleeseen ja ne ovat kiinteästi yhteydessä kokemuksista oppimiseen. Toimintamuotoihin kuuluvat alkoholisteille itselleen tarkoitetut toveriryhmät, alkoholistien läheisille suunnatut AL-Anon ja Alateen ryhmät, narkomaaneille tarkoitettu Na-ryhmä sekä auttava puhelin. Maapallolla AA- liikkeellä on paikkakunnalle. (Lausvaara 1996.) 4.2 AA:n peruskäsitteet hoito-ohjelman perustana Jumala suokoon minulle Tyyneyttä hyväksyä asiat joita en voi muuttaa Rohkeutta muuttaa mitkä voin ja Viisautta erottaa nämä toisistaan. (AA- kerhon rukouksen sanat) Rukouksiin tai hartaushetkiin kenenkään ei ole pakko osallistua. Ihmiseltä pyydetään vain sitä että hän anna muiden menetellä niin mikäli he sitä haluavat.

22 22 AA-palaverissa luetaan ääneen vain kahta rukousta: Tyyneysrukousta, jota pidetään amerikkalaisen teologin Reinhold Niebuhrin kirjoittamana ja jota toisinaan sanotaan AA-rukoukseksi, ja Isämeidän rukousta. Alkoholistit saavat siitä lohdutusta, siitä on tullut heille jonkinlainen ankkuri. (Robertson 1989,163.) AA:ssa, kuten muissakin 12 askeleen toipumisohjelmissa, puhutaan hengellisestä toipumisohjelmasta. AA:n (NA:n) toipumisohjelman kaksitoista askelta ovat: 1. Ensimmäinen askel: Myönsimme voimattomuutemme alkoholiin nähden ja että elämämme oli muodostunut sellaiseksi, ettemme omin voimin kyenneet selviytymään. 2. Toinen askel: Opimme uskomaan, että joku itseämme suurempi voima voisi palauttaa terveytemme. 3. Kolmas askel: Päätimme luovuttaa tahtomme ja elämämme Jumalan huomaan sellaisena kuin Hänet käsitimme. 4. Neljäs askel: Suoritimme perusteellisen ja rehellisen moraalisen itsetutkistelun. 5. Viides askel: Myönsimme väärien tekojemme todellisen luonteen Jumalalle, itsellemme ja jollekin toiselle ihmiselle. 6. Kuudes askel Olimme täysin valmiit antamaan Jumalan poistaa kaikki nämä luonteemme heikkoudet. 7. Seitsemäs askel Nöyrästi pyysimme Häntä poistamaan vajavuutemme. 8. Kahdeksas askel Teimme luettelon kaikista vahingoittamistamme henkilöistä ja halusimme hyvittää heitä kaikkia. 9. Yhdeksäs askel Hyvitimme henkilökohtaisesti näitä ihmisiä milloin vain mahdollista, ellemme näin tehdessämme vahingoittaneet heitä tai muita. 10. Kymmenes askel Jatkoimme itsetutkiskeluamme ja kun olimme väärässä, myönsimme sen heti.

23 Yhdestoista askel Pyrimme rukouksen ja mietiskelyn avulla kehittämään tietoista yhteyttämme Jumalaan, sellaisena kuin Hänet käsitimme, rukoillen ainoastaan tietoa Hänen tahdostaan meidän suhteemme ja voimaa sen toteuttamiseen. 12. Kahdestoista askel Koettuamme hengellisen heräämisen näiden askelten tuloksena yritimme saattaa tämän sanoman alkoholisteille sekä toteuttaa näitä periaatteita kaikissa toimissamme. (AA:n 12 askeleita ja perinnettä) 4.3 Ajatusmallien tarkastelu ja muutosprosessi Kognitiivisen lähestymistavan ensisijaisena tavoitteena on muuttaa haitallista käyttäytymistä ylläpitäviä ajatusmalleja. Päihderiippuvuuden kognitiivis- behavioraalisessa lähestymistavassa pyritään kognitiivisen käyttäytymisterapian menetelmin muuttamaan päihteidenkäyttöä ylläpitäviä mielikuvia ja uskomuksia sekä opettamaan potilaalle keinoja niiden säätelemiseksi tai hallitsemiseksi. (Beck ym. 1993, ) Kognitiivisen käyttäytymisterapian näkemysten mukaan haitallisen käyttäytymisen lopettamiseen tähtäävästä muutosprosessista voidaan erottaa useita yhteneviä vaiheita: 1. Esiharkintavaiheessa henkilö ei näe itsellään olevan ongelmaa tai joka tapauksessa käytön hyödyt ovat suuremmat kuin siitä aiheutuvat haitat. Tällöin ympäristö ja läheiset tunnistavat ongelman. 2. Harkintavaiheessa henkilö miettii päihteiden käyttöään ja tiedostaa ongelman. 3. Valmisteluvaiheessa henkilö ryhtyy johtavaan toimintaan, mutta on epävarma, miten se tehdään. 4. Toteutusvaiheessa henkilö on sitoutunut tavoitteeseen ja toteuttaa muutoksen. 5. Ylläpitovaiheessa henkilön käyttäytyminen muuttuu sekä suhteessa päihteiden käyttöön että siihen liittyviin uskomuksiin. 6. Vakiinnuttamisvaiheessa muuttunut toiminta ylläpidetään koko loppuelämän ajan. (Prochaska ym. 1994; Holmberg 1998, )

24 24 Muutosprosessiin kuuluvat myös lipsumiset ja retkahdukset, joiden jälkeen palataan takaisin esipohdintavaiheeseen. Hoidon kannalta on tärkeää ajoittaa hoitointerventiot potilaan muutosvaiheen mukaan. Yleensä potilaat hakeutuvat hoitoon harkintavaiheessa, jolloin hoidon tavoitteena on auttaa potilasta tarkastelemaan eri vaihtoehtoja muutoksen ja nykyisen käyttäytymisen välillä ja yrittää kallista vaakaa muutoksen puolelle. (Holmberg 1998, 190.) 4.4 Ihmiskäsitys ja hengellisyys AA- kerhossa Ihmiskäsityksiä on monia. Ihmiskäsitys ohjaa tapaa, jolla ihmiset suhtautuvat itseensä ja toisiinsa. Siihen sisältyy tulkinta ihmisen arvosta, elämän tarkoituksesta ja hyvän ja pahan olemuksesta. Opinnäytetyössämme käsittelemme humanistisen ihmiskäsityksen, joka tuli esille AA- kerhon miehien haastatteluissa. Tämän vuoksi pidimme tärkeänä tuoda tämä ihmiskäsitys esille Holistinen ihmiskäsitys Humanistinen ihmiskäsitys on holistinen, joka tarkoittaa että ihminen nähdään maailmassa olevana kokonaisuutena sekä tietoisena, vapaana ja vastuullisena kulttuuriolentona. ihminen osaltaan vaikuttaa maailmaan, mutta myös maailma vaikuttaa ihmiseen. Hoitotyössä holistinen ihmiskäsitys merkitsee sitä, että ihmistä ei pidetä irrallisena yksilönä vaan ympäristönsä, perheensä ja yhteiskuntansa osana. (Sarvimäki & Stenbock- Hult 1996, ) Ihmisarvon kunnioittaminen on holistisen ihmiskäsityksen periaate. Ihmistä arvostetaan ikään, sukupuoleen, väriin tai yhteiskunnalliseen asemaan katsomatta. Holistinen ihmiskäsitys tulee esiin, kun ei katsota ihmisen ikää, tausta, väriä, ulkonäköä eikä asemaa yhteiskunnassa, vaan ihmi-

25 25 sestä välitetään, koska hän on ihminen, samanlainen ihminen kuin minäkin.( venäläisen AA- kerho vetäjä) Holistinen ihmiskäsitys AA- kerhossa on kohtalokaverin kunnioittamista, hänen oikeuksiaan ja elämäänsä. Kannustaa kohtalotovereita. (Vladimir). Holistinen ihmiskäsitys on tasavertaisuus ja lähimmäisenrakkaus. Miehien kuvauksissa tuli esiin myös se, että jokainen ihminen on ainutlaatuinen yksilö. Lähimmäisenrakkaus AA- kerhossa on sitä, että annetaan jokaiselle aikaa, kohdellaan häntä tasavertaisena ihmisenä, kuunnellaan, kun hänellä on puhuttavaa, annetaan tilanteesta riippuen asiantuntevia ja ystävällisiä neuvoja 12 askeleiden ja omien kokemuksien perusteella, rukoillemme yhdessä. (venäläisen AA- kerho vetäjä). Holistisen ihmiskäsityksen mukaan otetaan huomioon kohtalokaverin lähimmäisenä.(fedor). Lauri Rauhala (1983) määrittelee holistinen ihmiskäsityksen mukaisiksi ihmisen olemassaolon perusmuodoiksi seuraavat ihmisen eksistenssin eli olemassaolon osa- alueet: 1. Kehollisuus (olemassaolo orgaanisena tapahtumana) 2. Tajunnallisuus (psyykkis- henkinen olemassaolo) 3. Situationaalisuus (olemassaolo suhteina todellisuuteen) Holistista ihmiskäsitystä määritellessään Rauhala(1983) painottaa sekä näiden ihmisen eri olemassaolon osa- alueiden erottamista toisistaan että toisaalta myös niiden keskinäisten suhteiden tarkastelua. Kehollisuutta Rauhala(1983) tulkitsee holistisen ihmiskäsityksen mallissaan saksankielisestä käsitteestä Lieblickeit, määritellen sen olemassaoloksi orgaanisena tapahtumana. Muihin olemassaolon muotoihin verrattuna Rauhala painottaa kehollisuuden konkreettisuutta: Mikään ei sen (kehollisuuden) piirissä tapahdu symbolisen tai käsitteellisen kaukovaikutteisesti (Rauhala 1985, 30).

26 26 Äärimmäisen hienosyisiä aivotoimintoja myöten kaikki kehollisuudessa on konkreettista aineellisorgaanista, mekaanisesti tai elektrokemiallisesti tutkittavaa lähivaikutusta. (Rauhala 1989, ) Tajunnaksi Rauhala (1983) määrittelee inhimillisen kokemuksen kokonaisuuden. Tajunnan ja tajunnallisuuden määräävin ulottuvuus ja ominaisuus puolestaan ovat mieli ja mielellisyys. Mielen avulla ymmärrämme asiat joksikin; se antaa asioille merkityksen. Mielen avulla ymmärrämme, tiedämme, tunnemme, uskomme ja uneksimme. Mieli ilmenee ja koetaan jossakin tajunnan tilassa eli elämyksessä. Elämyksellisiä tiloja ovat esimerkiksi havaintoelämys ja tunneelämys. Elämys ja mieli ovat siten tajunnallisten tapahtumien perusyksikköjä. Kun mieli asettuu tajunnassamme suhteeseen jonkin objektin, asian tai ilmiön kanssa, syntyy niiden välille merkityssuhde. Mielen avulla luomme asialle tai ilmiölle henkilökohtaisen merkityksen. Merkityssuhteet muodostavat verkostoja, joista syntyvät maailmankuvamme sekä käsitykset itsestämme. (Rauhala 1989, 29-32) Rauhalan näkemysten mukaan mieli jäsentää myös sitä merkityssuhdetta, jolla ihminen hahmottaa ja ymmärtää suhdettaan situaatioonsa. Holistisen ihmiskäsityksen näkökulma ei edellytä, että ihmisen olemassaolon kokonaisuuden äärirajana olisi hänen ihokuorensa. Päinvastoin Rauhalan mukaan ihmistä ei voida käsittää ilman maailmaa, jossa hän elää. Situaatio eli elämäntilanne on se osa maailmaa, johon ihminen on suhteessa. Vaikka ihmisten situaatioissa on yhteisiäkin tekijöitä, kuten yhteiskunnalliset maantieteelliset ja ilmastolliset olosuhteet, kulttuuri, tavat ja tottumukset, uskonnollinen ilmapiiri, arvot ja normit, silti situaatio on aina henkilökohtainen ja ainutkertainen. (Rauhala 1985, ) Situaation näkökulmasta ihminen ymmärtää ympäristöään; omaa paikkaansa siinä ja vuorovaikutussuhdettaan sen kanssa. Situaation avulla ihminen myös hahmottaa ja hallitsee omaa todellisuuttaan eli omaa näkemystään todellisuudesta. Situaatio puolestaan vaikuttaa takaisin tajunnallisuuteen: tajunnassa tapahtuva ympäristön kokeminen antaa merkityksen olemiselle ja olemassaolon ehdoille. Tätä vastavuoroisuutta tajunnallisuuden ja situaation välillä Rauhala nimittää holistista ihmiskäsitystä koskevissa teoksissaan situationaaliseksi säätöpiiriksi. (Rauhala 1989, 48-52)

27 27 Inhimillisestä kokemuksesta puhuttaessa käytetään tajunnan nimen sijasta usein ilmaisuja psyyke tai psyykkinen ja henki tai henkinen. Henkilön aikaisempi kokemustausta toimii uusien kokemusten ymmärtämisyhteytenä. Vanhaa kokemustaustaa, jossa mieli tulkitsee uusia kokemuksia, kutsutaan horisontiksi. Kokemisen muutoksiin voidaan pyrkiä tajunnan tasolla toimittaessa eri tavoin. Voidaan esimerkiksi aktivoida uusia horisontteja, joiden yhteydessä asiat näyttäytyvät toisessa valossa. Näin toimien ajattelun vääristymät ja yksipuoliset kokemustavat voivat vähitellen oikaistua. Tällaista itseään korjaavien kognitiivisten ja emotionaalisten prosessien käynnistämistä hyödynnetään monissa erilaisissa terapeuttisissa suuntauksissa, toteutustavat vain vaihtelevat teoreettisen näkökulman mukaan. (Rauhala 1989, ) Hengellisyys käsitteenä Ihmisessä on hengellinen ulottuvuus. Uskonnollisuus luo pohjan ihmisen tavalle toimia sen mukaan, miten hän on elämäntarkoituksensa ymmärtänyt. Hengelliset arvot ohjaavat elämäntapoihin, eettisiin kysymyksiin ja eri elämänvaiheissa tehtäviin ratkaisuihin. (Kuuppelomäki & Eriksson 1993, 25.) Hengellisyys on yksilöllinen kokemus. Se kokee sisäisenä yhä kasvavana rauhana, tyhjyyden poistumisena ja tarkoituksen löytymisenä. Kun juovan ajan lopulla ihminen oli pelkkää pelkoa, tilalle alkaa nousta luottamus elämään. Kun itsesääli oli vallitseva olotila, tilalle nousee kiitollisuus siitä, että saa elää, saa seikkailla. Kun hän juovan ajan lopulla suhtautui varautuneesti kaikkeen ja kaikkiin, hän alkaa hyväksyä myös toisten ihmisten mielipiteet: hän alkaa kuulla muita. Kun juovan ajan lopulla elämän perusjuonne oli epärehellisyys, valehtelu itselle ja läheisille, tilalle tulee pyrkimys rehellisyyteen ja halu vastata omista teoistaan myös käytännössä. Hengellisyys koostuu luottamuksesta, kiitollisuudesta, hyväksymisestä ja rehellisyydestä yksilöllisellä tavalla koettuna. Mietiskely ja rukous saavat sijansa ihmisen elämässä. Voimattomuuden myöntämisestä syntyy voima.

28 28 Hengellisen ulottuvuuden merkitys tulee kasvamaan inhimillinen elämän osa- alueena. (Ekholm 1991, 95) Hengellisyys ja siihen liittyvät ajatukset, asenteet, kokemukset, tavat ja tottumukset ovat ihmiselle hyvin intiimejä. Toimittaessa hengellisillä alueilla tämä on otettava erityisesti huomioon sekä kunnioitettava jokaisen itsemääräämisoikeutta ja ajattelua. (Kujala 2005, 130.) Alkoholismin hoitokeinoja pohdittaessa on uskonto saanut merkittävän aseman. Sen on arvioitu vapauttavan ehkä perusteellisemmin menneisyydestä, kuin muut hoitokeinot. Lisäksi syvästi omaksuttuna uskonto voi antaa vapautuksen syyllisyyden tunteesta ja täydellisemmän anteeksiannon, kuin minkä ihmisiltä kokisi saavansa. Myös alkoholi vapauttaa syyllisyysajatuksista, mutta vain lyhyeksi aikaa. (Valopaasi ym.1996, 44.) Hengellisyys ei ole pelkkä käsite vaan se on tekemistä, sanoja, tunteita ja kokemuksia. Ihmisellä on henkinen olemus, vaikkei hän olisikaan uskovainen. (Kuutamo-Marinov 1996, 56.) Ihmisen elämässä saattaa olla vaikeita hetkiä, jolloin hengellisyyden merkitys nousee erityisesti esiin. Vaikeina hetkinä ihminen saattaa kaivata pehmeömpiä arvoja, siis myös hengellisyyttä. Hengellisyyden ei tarvitse välttämättä olla kristinuskon mukaista hengellisyyttä vaan se voi nousta esiin myös muiden kulttuurien uskonnoista. Hoitotyön yksi ulottuvuus on ihmisen hengellisyyden sekä hänen hengellisten tarpeidensa ymmärtäminen sairauden hoitamisessa. (Grönlund 1998, 29.) Hengellisiin tarpeisiin vastaaminen AA- kerhossa Lauri Rauhalan alkuperäistä holistisen ihmiskäsityksen mallia (1983) ja sen kolmijakoista näkemystä olemassaolon osa- alueista voidaan kritisoida ihmisen hengellisen olemuksen kapea- alaisesta näkökulmasta. Jorma Niemelä (1998) on väistökirjatutkimuksessaan Usko, hoito ja toipuminen lähestynyt päihderiip-

29 29 puvuudesta toipumista uskonnollisten kokemusten ja kristillisen päihdetyön näkökulmasta. Tutkimuksensa teoriataustassa Niemelä esittelee oman sovellutuksensa Rauhalan holistisesta ihmiskäsityksestä, hengellisellä ulottuvuudella laajentamansa ihmiskäsitysmallin. Niemelä on laajentanut Rauhalan kolmijakoista näkemystä Paul Tillichin (1983) henkisyyden käsitteellä, jossa hengellisyys määritellään hengen asettumiseksi itsensä ulkopuolelle kohti olemisen ja merkityksen perimmäistä ja ehdotonta ulottuvuutta. Tutkimuksemme teoriataustan suhteen tulimme Rauhalan näkemyksiä tarkemmin tutkiessamme tyydyttyneeksi myös hänen asettelemistaan hengellisen ulottuvuuden määritelmistä. Hänen lähtökohtaisesti vain holistista ihmiskäsitystä esitelleitä teoksia myöhemmin ilmestyneissä teoksissa Henkinen ihmisessä (1992) on paneuduttu huomattavasti syvemmin myös ihmisen hengelliseen olemuspuoleen. Toisaalta tutkimuksemme myllyhoidollinen konteksti tarjosi - Rauhalan käsitettä lainataksemme oivallisen horisontin Rauhalan hengellisyyden määrittelyille. Rauhala määrittää hengellisyyden olemassaoloa ja kokemusta ensisijaisesti situationaalisen säätöpiirin eli henkisen ja situationaalisen kokemisen vastavuoroisuuden kautta. Hengellisyydestä puhuessaan Rauhala korostaa, että situation rajat määräytyvät aina tajunnallisuudesta käsin. Situaatiota ei holistisen ihmiskäsityksen mallissa ole kuitenkaan rajattu vain maalliseen olemassaoloon, vaan se ulottuu kaikkeen muihin ihminen voi olla suhteessa. Jumalan, jumaluuden ja muut hengelliset käsitteet Rauhala nimeää ihmiskäsityksensä mukaan ihmisen situaatioksi siinä mielessä ja sillä tavalla, kuin hän on tai uskoo olevansa suhteessa niihin.(rauhala 1989, 67.) Myös monet holistisen ihmiskäsityksen mukaiset toipumisen henkiset ja hengelliset merkityssuhteiden muutokset näyttäytyvät rinnasteisina myllyhoitoon sisäänrakennetun AA- filosofian näkemyksille tajunnallisen ja situationaalisen säätöpiirin kautta. Myllyhoitomallisessa työotteessa hengellisyys nähdään päihderiippuvuudesta toipumisen kulmakivenä, perustana sisäsyntyisen halun heräämiselle kokonaisvaltaiseen ja pysyvään elämänmuutoksen. (Ekholm & Kettunen 1995, 48.) Tosin 12 askelen terminologialla ilmaistuna pysyväkin elämänmuutos- raittius ja puhtaus- tapahtuu ja kestää vain tässä hetkessä, päivä kerrallaan. (Ekholm & Kettunen 1995, 7.) Yksi ristiriitaisimmista mutta samalla