Koneturvallisuuden standardit

Transkriptio

1 Koneturvallisuuden standardit Standardeilla turvallisuutta 1

2 Koneturvallisuuden standardit käsittelevät koneiden sekä niissä olevien järjestelmien, laitteiden ja toisinaan myös komponenttien turvallisuuskysymyksiä. Ne liittyvät tyypillisesti koneiden suunnitteluvaiheessa toteutettavissa oleviin kysymyksiin, mutta voivat käsitellä myös koneen elinkaaren muissa vaiheissa sovellettavissa olevia asioita. Koneet voivat olla sekä kuluttajatuotteita että tuotantovälineitä. Euroopan unionissa koneilla tarkoitetaan yleensä konedirektiivin 2006/42/EY soveltamisalaan kuuluvia tuotteita, mutta nekään eivät rajoitu vain varsinaisiin koneisiin. Koneturvallisuuden standardit käsittelevät kaikkia konedirektiivin liitteen I olennaisissa vaatimuksissa käsiteltäviä turvallisuuskysymyksiä. Standardit esittävät vaatimuksia koskevia tarkempia ja tekniikan nykytietämyksen huomioon ottavia ratkaisuja ja vaatimuksia. Standardit voivat olla tuotekohtaisia turvallisuusstandardeja, ne voivat käsitellä yksittäistä turvallisuuskysymystä tai suojausteknistä laitetta tai ne voivat käsitellä suunnittelussa sovellettavissa olevia menettelytapoja (esimerkiksi riskin arviointi) tai menetelmiä (esimerkiksi päästöjen mittausmenetelmät). C-tyypin standardit sisältävät yksityiskohtaisia yksittäisten koneiden tai koneryhmien turvallisuusvaatimuksia, jotka osittain toteutetaan viittaamalla A- tai B-tyypin standardeihin. Hierarkian tarkoituksena on ollut nopeuttaa standardien laadintaprosessia. Toisaalta tarkoituksena on varmistaa, että turvallisuussuunnittelun (riskin arvioinnin ja riskin pienentämisen) perusperiaatteet olisivat yhtäläiset kaikenlaisia koneita suunniteltaessa. Konedirektiivi ja standardit Nykyisten koneturvallisuuden standardien lähtökohtana on EU:n konedirektiivi 2006/42/EY, joka harmonisoi EU/ETAalueella ensimmäistä kertaa markkinoille saatettavia tai käyttöön otettavia koneita koskevat säädökset. Konedirektiivin liite I sisältää yleiset koneiden suunnittelussa käytettävät terveys- ja turvallisuusvaatimukset. Näiden yleisten vaatimusten tarkempia teknisiä ratkaisuja kuvataan koneturvallisuuden standardeissa. Konedirektiivi 2006/42/EY on saatettu Suomessa voimaan valtioneuvoston asetuksella koneiden turvallisuudesta 400/2008. Tätä asetusta kutsutaan tavallisesti koneasetukseksi. Nykyistä konedirektiiviä ja koneasetusta on pitänyt soveltaa alkaen. Tässä esitteessä on yleistietoa koneturvallisuuden standardeista, yhdenmukaistetuista standardeista sekä uuden konedirektiivin 2006/42/EY vaikutuksista koneturvallisuuden standardeihin. Esitteessä on myös tietoa standardisointiin osallistumisen mahdollisuuksista, uusimmista julkaistuista koneturvallisuuden SFS-standardeista ja SFS-käsikirjoista sekä linkkejä tiedon etsimiseksi muista tietolähteistä. Mitä tuotteita konedirektiivi ja siihen liittyvät standardit koskevat? Konedirektiivi 2006/42/EY koskee paitsi varsinaisia koneita ja koneista koottavia koneyhdistelmiä myös turvakomponentteja, nostoapuvälineitä, nostamiseen tarkoitettuja ketjuja, köysiä ja vöitä, nivelakseleita sekä osittain valmiita koneita. Konedirektiivin liite I edellyttää, että koneen valmistajan tai joissain tapauksissa maahantuojan, myyjän tai muun koneen markkinoille saattajan, jos varsinainen valmistaja ei ole koneen markkinoille saattaja on suoritettava koneen turvallisuussuunnittelu (riskin arviointi ja riskin pienentäminen) ottaen huomioon kaikki koneeseen liittyvät terveys- ja turvallisuusriskit koneen elinkaaren kaikissa ennakoitavissa olevissa vaiheissa. Tältä pohjalta kone on suunniteltava ja rakennettava tarkoitettuun käyttöön sopivaksi ja turvalliseksi ottaen huomioon myös kohtuudella ennakoitavissa oleva väärinkäyttö. Uusi konedirektiivi vahvistaa, että turvallisuussuunnittelu on Käytännön suunnittelutilanteessa olisi aina ensin selvitettävä, syytä tehdä myös osittain valmiille koneille siltä osin kuin se onko suunniteltavaa konetta koskevaa C-tyypin standardia on mahdollista. Koneturvallisuuden standardeja sovelletaan olemassa. Jos tällainen standardi on olemassa, se yleensä siis myös suunniteltaessa tuotteita, jotka eivät toimi itsenäisesti. ohjaa standardissa olevien viittausten kautta, mitä B-tyypin standardeja suunnittelutilanteessa tarvitaan ja mitä A- ja B- Koneturvallisuuden standardien hierarkia tyypin standardeissa esitettäviä vaatimuksia on mahdollisesti noudatettava C-tyypin standardissa olevien vaatimusten Konedirektiiviin liittyvät turvallisuusstandardit jaotellaan kolmiportaisen hierarkian mukaan A-, B- ja C-tyypin standardeihin. aina ensisijaisia B-tyypin standardien vaatimuksiin nähden. lisäksi. C-tyypin standardeissa esitettävät vaatimukset ovat A-tyypin standardit määrittelevät koneturvallisuuden perusfilosofian (perusterminologia, riskin C-tyypin standardien tarkoituksena on esittää tuotekohtaiset tarkat ja yksityiskohtaiset turvallisuusvaatimukset (riskin pienentäminen) konedirektiivin liitteen I olennaisten terveys- ja arvioinnin periaatteet ja turvallisuussuunnittelun periaatteet; standardi SFS-EN ISO 12100) turvallisuusvaatimusten täyttymiseksi. Lisäksi tarkoituksena on B-tyypin standardit käsittelevät suunnittelijoiden tarvitsemaa horisontaalista perustietoa alaiset ja mahdollisesti eri toteutusvaihtoehtoja sisältävät määrittää, miten A- ja B-tyypin standardien toisinaan laaja- (kuten melun ja tärinän hallinta ja mittaaminen, ergonomia, turvalaitteet, suojukset, kulkutiet ja turvaetäisyydet) suunnittelussa ja rakenteessa. yleiset periaatteet on toteutettava kyseessä olevan koneen A-TYYPIN STANDARDI SFS-EN ISO MATERIAALIT JA PÄÄSTÖT Tulipalo ja räjähdys, hygienia PÄÄSTÖJEN HALLINTA JA MITTAUS Melu, tärinä, säteily, aineet On myös olemassa muita koneturvallisuuteen liittyviä erityissäädöksiä, kuten henkilöhissejä, painelaitteita, maataloustraktoreita, sähkömagneettista yhteensopivuutta (EMC) ja räjähdysvaarallisissa tiloissa käytettäviä laitteita (ATEX) koskevat erityissäädökset, ja niihin liittyviä standardeja. Tämä esite ei kata näiden erityisalueiden turvallisuusstandardeja. B-TYYPIN STANDARDIT SUOJAUSTEKNISET LAITTEET TEHONSYÖTTÖJÄRJESTELMÄT OHJAUSJÄRJESTELMÄT IHMISEN JA KONEEN VÄLINEN VUOROVAIKUTUS ERGONOMIA Suojukset, turvalaitteet Sähkö, hydrauliikka ja pneumatiikka Rakenneperiaatteet, odottamattoman käynnistyksen estäminen, hätäpysäytys Ohjaus- ja näyttölaitteet, signaalit, merkinnät, ohjeet Ihmisen henkiset kyvyt, fyysinen ympäristö, antropometria ja biomekaniikka ETÄISYYSSUOJAUS Turvaetäisyydet, puristumissuojaetäisyydet KULKUTIET Tasot, kaiteet, portaat, tikkaat Kuva 1. A- ja B-tyypin standardien kattamat aihealueet 2 3

3 C-tyypin standardien soveltaminen riskin pienentämisessä ei poista konedirektiivissä 2006/42/EY esitettävää pakollista vaatimusta riskin arvioinnin tekemisestä. Riskin arviointi on myös tällöin tehtävä, mutta sen laajuus on suppeampi kuin ilman C-tyypin standardin noudattamista. C-tyypin standardia laadittaessa on jo suoritettu riskin arviointi. Sen soveltajan tehtäväksi jää lähinnä sen varmistaminen, kattaako C-tyypin standardi kaikki suunniteltavana olevaa tuotetta koskevat vaarat ja konedirektiivin olennaiset terveys- ja turvallisuusvaatimukset. C-tyypin standardin soveltajan on tehtävä yksityiskohtaisempi riskin arviointi vain niiden vaarojen osalta, joita standardi ei kata. Jos C-tyypin standardia ei ole käytettävissä, voi suunnittelija käyttää suoraan A- ja B-tyypin standardeja. Riskin arviointi tehdään aina soveltaen A-tyypin standardeja. Standardien rooli konedirektiiviä sovellettaessa Konedirektiivin liite I sisältää lähinnä direktiivin soveltamisalaan kuuluvia tuotteita koskevat yleisluonteiset olennaiset vaatimukset. Näiden lisäksi tarvitaan vapaaehtoisia standardeja. Eurooppalaiset standardisoimisjärjestöt CEN ja CENE- LEC ovat saaneet Euroopan komissiolta tehtäväkseen laatia näitä konedirektiiviin liittyviä standardeja. Ne aloittivat koneiden turvallisuusstandardien laatimisen suunnilleen samoihin aikoihin 1980-luvulla, kun konedirektiiviä alettiin valmistella. Koneiden turvallisuussuunnittelussa ainoastaan konedirektiivin liitteessä I esitettävät vaatimukset ovat tosiasiallisesti pakollisia vain direktiivin vaatimuksia on pakko noudattaa. Vapaaehtoisten koneturvallisuuden standardien tarkoituksena on esittää yksityiskohtaisempaa tietoa siitä, miten näitä vaatimuksia voidaan noudattaa yleisesti hyväksyttävällä tavalla. Koneturvallisuuden vapaaehtoisten standardien noudattamiseen liittyvä ja konedirektiivin takaama vaatimustenmukaisuusolettamus tekee standardien käyttämisestä luontevaa ja houkuttelevaa. Konedirektiivin mukaisesti vapaaehtoisia yhdenmukaistettuja standardeja noudatettaessa katsotaan koneen olevan automaattisesti vaatimustenmukainen niiden konedirektiivin olennaisten vaatimusten suhteen, jotka kyseinen standardi kattaa. Erityisesti kansalliset viranomaiset eivät voi esittää tai vaatia yhdenmukaistettujen standardien vastaisia vaatimuksia. Koneturvallisuuden standardit auttavat kahdella tavalla olennaisten terveys- ja turvallisuusvaatimusten noudattamisessa: 1. Ne tarjoavat työkaluja itse suunniteltuprosessin järjestämiseen ja rakentamiseen. Tällainen standardi on erityisesti SFS-EN ISO Yleiset suunnitteluperiaatteet, riskin arviointi ja riskin pienentäminen. Kyseistä standardia soveltamalla voidaan noudattaa olennaisissa terveysja turvallisuusvaatimuksissa esitettäviä riskin arviointia, sen suorittamista ja dokumentointia koskevia pakollisia vaatimuksia. 2. Ne tarjoavat teknisiä yksityiskohtaisia ratkaisuja turvallisuusvaatimusten mukaisuuden varmistamiseen (riskin pienentämiseen), eli ne koskevat koneen tai sen osajärjestelmien rakennetta tai esittävät mittausmenetelmiä koneiden päästöjen mittaamiseksi ja mittaustulosten raportoimiseksi. Pääosa standardeista on juuri tähän ryhmään kuuluvia. Yhdenmukaistettuja koneturvallisuusstandardejakin sovellettaessa on noudatettava konedirektiivin liitettä I. Standardit eivät koskaan kokonaan korvaa liitettä I, vaan avustavat sen vaatimusten toteuttamisessa. Standardit ovat erityisen hyödyllisiä pk-yrityksille, koska ne esittävät lainsäädännön tunnustaman tavan direktiivin liitteen I vaatimusten täyttämisestä. Standardit osoittavat turvallisuustason, joka voidaan nykytietämyksen mukaan saavuttaa ja jota vastaavaa tasoa konedirektiivin liitteen I olennaisten vaatimusten noudattaminen edellyttää. Koneturvallisuuden standardeja eivät käytä ainoastaan koneiden suunnittelijat ja valmistajat, vaan myös direktiivien voimaan saattamisesta vastuussa olevat kansalliset viranomaiset, testaus- ja tarkastuslaitokset sekä koneiden käyttäjäorganisaatiot. Mitä ovat yhdenmukaistetut standardit ja vaatimustenmukaisuusolettamus? Yhdenmukaistetulla standardilla tarkoitetaan konedirektiivin yhteydessä sellaista koneturvallisuuteen liittyvää ja Euroopan komission toimeksiannosta laadittua EN-standardia, joka liittyy yhteen tai useampaan konedirektiivin liitteen I olennaiseen terveys- ja turvallisuusvaatimukseen ja jonka viitetiedot (tunnus ja otsikko) on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä (EUVL). Koneturvallisuuden standardin viitetiedon julkaisu EUVL:ssä vahvistaa sen, että kyseinen vapaaehtoinen standardi tarjoaa yleisesti hyväksytyn teknisen tavan täyttää direktiivin liitteen I vastaavat olennaiset vaatimukset (ns. automaattinen vaatimustenmukaisuusolettamus). Pääosa koneturvallisuuden standardeista on yhdenmukaistettuja standardeja, mutta näin ei ole automaattisesti. Sen vuoksi on syytä aika ajoin tarkistaa, onko suunnittelussa sovelletuilla standardeilla tämä tärkeä erityisstatus. Esimerkiksi tekniset raportit tai tekniset spesifikaatiot eivät voi olla yhdenmukaistettuja standardeja. Toisinaan Euroopan komissio yhdessä jäsenvaltioiden kanssa ei hyväksy standardia yhdenmukaistetuksi (joko osittain tai ei lainkaan) siinä olevien turvallisuusvaatimusten puutteellisuuksien vuoksi. Vaikka jokin koneturvallisuuden EN-standardi ei saavuttaisikaan yhdenmukaistetun standardin asemaa, se on silti aina kaikissa EU/ETA-maissa voimassa oleva kansallinen ja virallinen standardi. Jos yhdenmukaistetuksi tulemisen esteenä on ollut standardissa ollut turvallisuuteen liittyvä puute, pelkkä standardin noudattaminen ei vielä takaa automaattista oletusta direktiivin liitteen I vastaavien vaatimusten täyttymisestä. Tällöin tuotteen suunnittelijan on standardin puutteellisten vaatimusten osalta suoritettava oma riskin arviointi ja toimeenpantava sellaisia lisäsuojaustoimenpiteitä, joita standardissa ei eritellä. Mikään standardi ei myöskään ole heti julkaisuhetkellään yhdenmukaistettu standardi, koska CEN tai CENELEC standardin julkaisijoina eivät voi tätä päättää. Yhdenmukaistetuksi tulemisen ehtona on aina se, että Euroopan komissio päättää kyseisen standardin viitetiedon julkaisemisesta EU:n virallisessa lehdessä. Uuden EN-standardin julkaisemisen ja EU:n virallisessa lehdessä tehtävän viitetiedon julkaisemisen välillä voi toisinaan olla jopa usean kuukauden viive. Kertaalleen yhdenmukaistetuksi tulleen standardin status voidaan myös myöhemmin poistaa. Standardeja uudistettaessa standardin sopivuus yhdenmukaistetuksi punnitaan aina uudelleen standardin uuden painoksen tai muutoksen ilmestyessä. 1. Soveltamisalan varmistaminen onko sovellettava? 2. Turvallisuussuunnittelu (riskin arviointi + riskin pienentäminen) >> olennaisten vaatimusten noudattaminen yhdenmukaistettujen standardien (vaatimustenmukaisuusolettamus) tai muiden standardien avulla Standardien rooli konedirektiiviä sovellettaessa 3. Vaatimustenmukaisuuden arviointi >> sovellettujen yhdenmukaistettujen ja muiden standardien kirjaaminen koneen teknisessä tiedostossa 4. EY-vaatimustenmukaisuusvakuutuksen laatiminen >> sovellettujen yhdenmukaistettujen ja muiden standardien julkinen ilmoittaminen vakuutuksessa 5. CE-merkinnän kiinnittäminen Kuva 2. Standardien rooli konedirektiivin soveltamisen eri vaiheissa (koneet) 4 5

4 Kaikkia standardeja uudistetaan määräajoin. Standardin uusi painos syrjäyttää aina edellisen painoksen myös yhdenmukaistettuna standardina joko tietyn siirtymäkauden jälkeen tai ilman sitä. Siirtymäkausi voi olla enimmillään 3 vuotta ja silloin sekä standardin vanha että uusi painos voivat olla samanaikaisesti yhdenmukaistettuja standardeja. Usein standardin vanha painos voi olla jo kumottu sekä EN-standardina että kansallisena standardina, mikä ei estä sen olemista yhdenmukaistettu standardi. Siirtymäkausilla halutaan helpottaa teollisuuden siirtymistä uuteen standardiin ja annetaan aikaa tuotannon sopeuttamiseen. Siirtymäaika hyödynnetään toisinaan myös vastaavan SFS-standardin osalta. Tällöin voi olla samanaikaisesti voimassa sekä SFS-standardin uusi että vanha painos. Mistä yhdenmukaistetun standardin voi tunnistaa? Koneturvallisuuden standardien esipuheessa tai erityisessä Z-liitteessä on tavallisesti maininta siitä, että kyseisen standardin on tarkoitus olla myös yhdenmukaistettu standardi. Itse standardissa olevan tiedon perusteella ei kuitenkaan voida koskaan päätellä, onko kyseinen standardi sillä hetkellä yhdenmukaistettu, koska Euroopan komissio vahvistaa standardin sopivuuden yhdenmukaistetuksi tulemisesta jopa useita kuukausia standardin julkaisemisen jälkeen. Kulloinkin voimassa olevien yhdenmukaistettujen standardien luettelon voi tarkistaa mm. Euroopan komission tai SFS:n verkkosivuilta (lisätietoja tämän esitteen loppupuolella). Jos standardi on yhdenmukaistettu, voi siinä olevan Z-liitteen avulla sen sijaan tarkistaa, mitkä konedirektiivin 2006/42/EY liitteen I olennaiset vaatimukset kyseinen standardi kattaa. Standardeissa voi olla myös useampia direktiivikohtaisia Z-liitteitä. Miten standardien sisältöön voi vaikuttaa? Kaikkien standardien sisältöön voi vaikuttaa joko osallistumalla niitä laativiin työryhmiin (CEN, CENELEC, ISO, IEC) ja liittymällä kansallisiin seurantaryhmiin tai komiteoihin. Kaikki asiasta kiinnostuneet osapuolet ja sidosryhmät voivat osallistua standardien laatimiseen. Käytännön osallistuminen tapahtuu aina kansallisten standardisoimisjärjestöjen ja Suomessa SFS:n toimialayhteisöjen kautta. Lisätietoja toimialayhteisöistä on esitteen lopussa. Näitä perusstandardeja tarvitsevat kaikki Koneturvallisuuden perusteita, teknisiä suunnitteluperiaatteita ja riskin arviointia käsittelevä A-tyypin standardi on: SFS-EN ISO Koneturvallisuus. Yleiset suunnitteluperiaatteet, riskin arviointi ja riskin pienentäminen. Standardi SFS-EN ISO sisältää konedirektiivin liitteen I soveltamiseksi tarvittavat perusteet vaarojen tunnistamiseksi, niistä aiheutuvien riskien arvioimiseksi sekä riskin pienentämisen perusperiaatteet ja pääasialliset käytettävissä olevat tekniset periaatteet. Siinä kuvataan koneiden riskin arvioinnin periaatteet ja esitetään hyväksyttävä tapa konedirektiivin 2006/42/EY edellyttämän pakollisen riskin arvioinnin suorittamiseksi ja dokumentoimiseksi. Standardia tukeva ISOn tekninen raportti SFS-ISO/TR puolestaan sisältää esimerkkejä riskin arvioinnin käytännön menetelmistä. Konedirektiivi edellyttää suunnittelijalta koneen turvallisuuden varmistamista sen elinkaaren kaikissa vaiheissa rakentamisesta hävittämiseen asti. Suunnittelijan tehtävänä on tunnistaa koneeseen liittyvät vaarat ja tämän jälkeen suunnitella kone riskin arviointiin ja riskin pienentämiseen perustuvaa suunnittelutapaa soveltaen. ISO on laajasti tunnustettu standardi USA:sta Kiinaan Jo alun perin vuonna 1991 tunnuksella EN 292 julkaistu ja vuonna 2003 standardiksi EN ISO muuttunut koneturvallisuuden perusstandardi on tunnettu ja tunnustettu myös Euroopan ulkopuolella. Standardi EN ISO on myös kansainvälinen standardi tunnuksella ISO 12100:2010. Aiempi standardi EN 292 oli julkaistu vuonna 1992 ISOn teknisenä raporttina ISO/TR (osat 1 ja 2) ja se oli käännetty mm. japaniksi ja kiinaksi. Standardin ISO aiemmat vuoden 2003 painokset on vahvistettu kansalliseksi standardiksi nykyisin ainakin USA:ssa (ANSI/ISO ja ANSI/ISO ), Kiinassa (GB/T ja GB/T ), Koreassa (KSBISO :2003 ja KSBISO :2003) ja Malesiassa (MS ISO :2005 ja MS ISO :2005). Standardissa SFS-EN ISO esitetään kolmiportainen konedirektiivin edellyttämä suunnittelumetodi: 1. Ensisijaisesti poistetaan vaaroja tai pienennetään riskejä luontaisesti turvallisilla suunnittelutoimenpiteillä 2. Käytetään suojausteknisiä toimenpiteitä (turvalaitteita ja suojuksia) ja täydentäviä suojaustoimenpiteitä (hätäpysäytys, kulkutiet jne.) jäljelle jääneiden riskien poistamiseksi tai pienentämiseksi. 3. Annetaan käyttäjille tietoa (merkinnät, käyttöohjeet, henkilönsuojainten käyttö) niistä vaaroista ja riskeistä, joita suunnittelu- ja suojaustoimenpiteistä huolimatta jää. Standardin ISO vuoden 2010 painos on muodostettu yhdistämällä standardit ISO A1:2009, ISO A1:2009 ja ISO :2007 yhdeksi kokonaisuudeksi. Tekniseltä sisällöltään ISO 12100:2010 on identtinen aiempien painosten kanssa. Koneturvallisuuden A-tyypin standardit on kerätty SFS-käsikirjoihin 93-1 ja Nämä käsikirjat sisältävät tiivistetysti koneturvallisuuden perusstandardit sekä toimitettua muuta hyödyllistä lisäaineistoa, joiden avulla konedirektiivin edellyttämän turvallisuussuunnittelun voi aloittaa. 6 7

5 Koneturvallisuuden standardit entistä useammin kansainvälisiä Standardit käytössä olevien koneiden turvallisuuden varmistamisessa A-tyypin standardin EN ISO lisäksi useimmat B-tyypin EN-standardit on julkaistu samansisältöisinä kansainvälisinä ISO- tai IEC-standardeina. Monet B-tyypin standardit ovat jo alun perin ISOn tai IEC:n laatimia. Tällaisia ovat esimerkiksi melunmittausta ja koneiden sähkölaitteistoja koskevat standardit. Seuraava vaihe on yhteisten kansainvälisten ja eurooppalaisten C-tyypin standardien laatiminen. Tätä silmällä pitäen ISO on jo julkaissut tällaisten koneturvallisuusstandardien laadintaperiaatteet kuvaavan oppaan ISO Guide 78:2008 Safety of machinery. Rules for drafting and presentation of safety standards, joka perustuu vastaavaan CENin oppaaseen CEN Guide 414. ISO Guide 78 edellyttää, että kansainväliset C-tyypin koneturvallisuusstandardit perustuvat standardissa ISO esitettäviin perusteisiin ja perusperiaatteisiin, joiden lähtökohta on tosiasiallisesti EU:n konedirektiivissä. Uusien koneiden ja laitteiden suunnitteluun tarkoitetut ja tässä esitteessä kuvattavat koneturvallisuuden standardit ja niissä esitettävät perusperiaatteet voivat olla hyödyllisiä tiedonlähteitä myös silloin, kun kyse on käytössä olevien koneiden ja työvälineiden turvallisuuden tai työpaikan työturvallisuuden arvioinnista tai parantamisesta siten kuin valtioneuvoston asetus työvälineiden turvallisesta käytöstä ja tarkastamisesta 403/2008 (käyttöasetus) edellyttää, vaikka kyseinen säädös ei standardien käyttämistä erityisesti edellytä tai niihin viittaa. Standardisoinnin laajuus CEN ja CENELEC ovat julkaisseet noin 800 koneturvallisuuteen liittyvää voimassa olevaa standardia, standardin muutosta tai muuta julkaisua kuten tekniset raportit. Yksityiskohtaista luetteloa kaikista koneturvallisuuden standardeista on vaikea esittää ja tärkein käytettävissä olevien standardien tarkistuslähde on aina yhdenmukaistettujen standardien viimeisin voimassa oleva luettelo. EU:n konedirektiivin vaikutuksesta laaditut koneturvallisuuden standardit ovat entistä laajemmin helpottamassa myös koneiden kansainvälistä kaupankäyntiä eurooppalaisten koneturvallisuuden standardien tullessa entistä laajemmin käyttöön myös EU/ETA-alueen ulkopuolella. Koneturvallisuuteen liittyviä standardeja Koneturvallisuuden A- ja B-tyypin standardit luetellaan tämän esitteen liitteessä. Koneturvallisuuteen liittyvät EN-, ISO- ja IEC-standardit ryhmitellään SFS-luettelossa ICS-luokituksen mukaisiin ryhmiin ISOn, IEC:n, CENin ja CENELECin kyseisille standardeille tekemän luokituksen mukaisesti. Pelkästään koneturvallisuuteen (EU:n konedirektiivin merkityksessä) liittyviä EN-standardeja sisältäviä ICS-luokkia on SFS-luettelossa käytännössä vain yksi: Koneturvallisuus. ICS-luokka sisältää kuitenkin vain koneturvallisuuden A-tyypin standardit ja pääosan B-tyypin standardeista. Muutamat standardit voivat olla useammassa ICS-luokassa ja C-tyypin koneturvallisuusstandardit luokitellaan aina aihekohtaisiin kyseisen teollisuussektorin mukaisiin luokkiin, joissa tavallisesti on myös kyseisiä tuotteita koskevia muita standardeja, jotka eivät liity lainkaan koneturvallisuuteen. SFS-verkkokaupassa standardien ICS-luokituksen mukaiset viitetiedot löytyvät sivuston vasemman valikon SFS:n julkaisut ryhmittäin kautta. Aluksi on valittava ICS-luokituksen pääryhmä ja tämän jälkeen alaryhmä. Esimerkiksi ryhmä Koneturvallisuus on pääryhmän 13 Ympäristön ja terveydensuojelu. Turvallisuus alaryhmä 110. Kulloinkin voimassa olevat, kyseiseen ryhmään liittyvät standardit voi tarkistaa SFS-verkkokaupan luettelosta (sales.sfs.fi). Täydellinen ja ajantasainen luettelo koneturvallisuuden yhdenmukaistetuista standardeista on luettavissa Euroopan komission verkkosivuilla. Luetteloa päivitetään useamman kerran vuodessa. 8 9

6 Tietoja yhdenmukaistetuista standardeista Euroopan komissio ylläpitää luetteloja EU:n uuden lähestymistavan direktiiveihin liittyvistä yhdenmukaistetuista standardeista osoitteessa Tietolähteitä Eurooppalaisten ja kiinalaisten standardien tietopalvelu (ml. koneturvallisuus): EUR-LEX EU:n lakitietokanta: FINLEX Valtion säädöstietopankki: Guide to application of Directive 2006/42/EC 2nd Edition June 2010, European Commission 404 pp. documents/guidance/machinery/index_en.htm Koneturvallisuus. Koneiden tekniset vaatimukset ja vaatimuksenmukaisuus (Voimaan ) Työsuojeluoppaita ja -ohjeita 16, Työsuojeluhallinto, Tampere s. ISBN METSTA, koneturvallisuuden verkkojulkaisu: standardisointi/index.php Turvallisuustietoinen koneiden ja tuotantolinjojen modernisointiprosessi Timo Malm & Vesa Hämäläinen VTT TIEDOTTEITA 2359, Espoo 2006, 60 s. ISBN SFS-tiedotus SFS:n julkaisema asiantuntijalehti Lisätiedot standardien sisällöstä sekä standardien laadintaan osallistumisesta Metalliteollisuuden Standardisointiyhdistys METSTA ry Puh MTT Maatalousteknologian tutkimus (Vakola) palveluttuotteet/mittausjatestaus/mis/standardisointi Puh Rakennustuoteteollisuus RTT Puh SESKO ry Puh KAN Report 40 The new Machinery Directive A tool to uncover the changes introduced by the revised directive, edited by Ulrich Bamberg and Stefano Boy, 112 p. Brussels/Sankt Augustin, May 2008, ISBN , Monta tapaa hankkia standardeja SFS:n julkaisemat standardit ovat saatavissa sekä paperilla että pdf-tiedostoina. SFS-standardeja voi hankkia yksittäin tai kestotilauksena. Kestotilaus tehdään ICSryhmittäin. Palvelu varmistaa, että standardit ovat aina ajan tasalla. Verkkokauppa SFS-standardien ajantasainen luettelo löytyy SFSverkkokaupasta osoitteessa sales.sfs.fi. Verkkokaupasta voi myös tilata standardeja tai ladata niitä omalle koneelle. SFS ONLINE -palvelu SFS ONLINE -palvelussa standardit ovat aina ajan tasalla ja käytettävissä kellon ympäri Internetissä. Standardeja on helppo hakea ja kätevä käyttää. SFS päivittää kokoelmaa automaattisesti. Palvelussa voi olla standardeja aiheen mukaisesti ICS-ryhmittäin tai yksittäin. Asiakas voi itse valita palveluun ne ryhmät tai yksittäiset standardit, joita tarvitsee. Suomen Standardisoimisliitto SFS ry asiakaspalvelu Malminkatu 34 (PL 130) HELSINKI puh faksi sähköposti: sales@sfs.fi 10 11

7 9/2012 SUOMEN STANDARDISOIMISLIITTO SFS RY Malminkatu 34, PL 130, Helsinki Puh , faksi Internet sähköposti 12

8 Koneturvallisuuden standardit

9 Koneturvallisuuden standardit 2012 Tässä esitteessä luetellaan kaikki koneturvallisuuden A- ja B-tyypin standardit. Vain englanninkielisinä saatavilla olevien standardien tunnuksen lopussa on merkintä :en. Standardien hinnan, sivumäärän ja saatavuuden suomen kielellä voi varmistaa SFSverkkokaupan luettelosta: Koneturvallisuuteen liittyvät EN-, ISO- ja IEC-standardit ryhmitellään ICS-luokituksen mukaisiin ryhmiin ISOn, IEC:n, CENin ja CENELECin kyseisille standardeille tekemän luokituksen mukaisesti. Muutamat standardit voivat olla useammassa ICS-luokassa. Pelkästään koneturvallisuuteen (EU:n kone-direktiivin merkityksessä) liittyviä EN-standardeja sisältäviä ICS-luokkia on SFSluettelossa käytännössä vain yksi: Koneturvallisuus. ICS-luokka sisältää kuitenkin vain koneturvallisuuden A-tyypin standardit ja pääosan B-tyypin standardeista. C-tyypin koneturvallisuusstandardit luokitellaan aina aihekohtaisiin kyseisen teollisuussektorin mukaisiin luokkiin, joissa tavallisesti on myös kyseisiä tuotteita koskevia muita standardeja, jotka eivät liity lainkaan koneturvallisuuteen. SFS-verkkokaupassa standardien ICS-luokituksen mukaiset viitetiedot löytyvät sivuston vasemman valikon linkistä SFS:n julkaisut ryhmittäin. Aluksi on valittava ICS-luokituksen pääryhmä ja tämän jälkeen alaryhmä. Esimerkiksi ryhmä Koneturvallisuus on pääryhmän 13 Ympäristön ja terveydensuojelu. Turvallisuus alaryhmä 110. Täydellinen ja ajantasainen luettelo koneturvallisuuden yhdenmukaistetuista standardeista on luettavissa Euroopan komission verkkosivuilla european-standards/harmonised-standards/index_en.htm Koneturvallisuus SFS-EN 349+A1 Koneturvallisuus. Vähimmäisetäisyydet kehonosien puristumisvaaran välttämiseksi, 2008 SFS-EN 574+A1 Koneturvallisuus. Kaksinkäsinhallintalaitteet. Toiminnalliset näkökohdat. Suunnitteluperiaatteet, 2008 SFS-EN A1 Koneturvallisuus. Koneiden päästämien vaaraa aiheuttavien aineiden terveysriskien vähentäminen. Osa 1: Periaatteita ja spesifikaatioita koneiden valmistajille, 2008 SFS-EN A1 Koneturvallisuus. Koneiden päästämien vaaraa aiheuttavien aineiden terveysriskien vähentäminen. Osa 2: Todentamiseen johtava menetelmä, 2008 SFS-EN 953+A1 Koneturvallisuus. Suojukset. Kiinteiden ja avattavien suojusten suunnittelun ja rakenteen yleiset periaatteet, 2009 SFS-EN 1037+A1 Koneturvallisuus. Odottamattoman käynnistymisen estäminen, 2008 SFS-EN 1088+A2 Koneturvallisuus. Suojusten kytkentä koneen toimintaan. Suunnittelu ja valinta, 2009 SFS-EN Osa 1: Testausmenetelmän valinta, 2009 SFS-EN A1 Osa 2: Merkkiainekaasumenetelmä tunnetun ilman epäpuhtauden päästöarvon mittaamiseksi, 2008 SFS-EN A1 Osa 4: Poistojärjestelmän sieppaustehokkuus. Merkkiainemenetelmä, 2008 SFS-EN A1 Osa 6: Massaerotustehokkuuden mittaus. Kanavoimaton ulostulo, 2009 SFS-EN A1 Osa 7: Massaerotustehokkuuden mittaus. Kanavoitu ulostulo, 2009 SFS-EN A1 Osa 8: Ilman epäpuhtauden pitoisuusarvo. Testipenkkimenetelmä, 2009 SFS-EN A1 Osa 9: Ilman epäpuhtauden pitoisuusarvo. Huonemenetelmä, 2009 SFS-EN A1 Osa 11: Puhdistuvuusindeksi, 2009 SFS-EN :en Räjähdysvaaralliset tilat. Räjähdyksen esto ja suojaus. Osa 1: Peruskäsitteet ja menetelmät, 2011 (suomennos julkaistaan) SFS-EN A1 Koneturvallisuus. Kosketuksen tunnistavat turvalaitteet. Osa 1: Tuntomattojen ja tuntolattioiden suunnittelun ja testauksen yleiset periaatteet, 2009 SFS-EN A1 Koneturvallisuus. Kosketuksen tunnistavat turvalaitteet. Osa 3: Tuntopuskureiden, tuntolevyjen, tuntoköysien ja vastaavien laitteiden suunnittelun ja testauksen yleiset periaatteet, 2009 SFS-EN 1837+A1:en Koneturvallisuus. Koneiden valaistus, 2010 SFS-EN A1 Koneturvallisuus. Koneiden säteilypäästöjen riskien arviointi ja vähentäminen. Osa 1: Yleiset periaatteet, 2009 SFS-EN A1 Koneturvallisuus. Koneiden säteilypäästöjen riskien arviointi ja vähentäminen. Osa 2: Säteilypäästön mittausmenetelmä, 2009 SFS-EN A1 Koneturvallisuus. Koneiden säteilypäästöjen riskien arviointi ja vähentäminen. Osa 3: Säteilyn vähentäminen vaimentamalla tai suojaamalla, 2009 SFS-EN A1 Koneturvallisuus. Palontorjunta ja palosuojelu, 2008 SFS-EN Koneturvallisuus. Merkinantaminen, merkitseminen ja vaikuttaminen. Osa 1: Näköön, kuuloon ja tuntoon perustuvia signaaleja koskevat vaatimukset, 2008 SFS-EN Koneturvallisuus. Merkinantaminen, merkitseminen ja vaikuttaminen. Osa 2: Merkintää koskevat vaatimukset, 2008 SFS-EN Koneturvallisuus. Merkinantaminen, merkitseminen ja vaikuttaminen. Osa 3: Vaatimukset ohjaimien sijoitukselle ja käytölle, 2008 SFS-EN A1 Osa 3: Testipenkkimenetelmä tunnetun ilman epäpuhtauden SFS-EN A1 Koneturvallisuus. Kosketuksen tunnistavat turvalaitteet. Osa 2: Tuntoreunojen ja tuntolistojen suunnittelun ja testauksen yleiset periaatteet, 2009 SFS-EN Koneturvallisuus. Turvallisuuteen liittyvien sähköisten, elektronisten ja ohjelmoitavien elektronisten ohjausjärjestelmien toiminnallinen turvallisuus, 2005 päästöarvon mittaamiseksi,

10 SFS-EN ISO 4413 Hydraulinen tehonsiirto. Järjestelmiä sekä niiden SFS-EN ISO A1 Koneturvallisuus. Koneiden kiinteät kulkutiet. SFS-EN A1 Koneturvallisuus. Ihmisen mitat. SFS-EN ISO Lämpöolojen ergonomia. Arviointimenetelmät pintoihin komponentteja koskevat yleiset periaatteet ja Osa 2: Työskentelytasot ja kulkutiet, 2010 Osa 3: Antropometriset tiedot, 2008 koskettamisen vaikutuksista ihmiseen. turvallisuusvaatimukset, 2011 SFS-EN ISO 4414 Pneumaattinen tehonsiirto. Järjestelmiä sekä niiden SFS-EN ISO A1 Koneturvallisuus. Koneiden kiinteät kulkutiet. Osa 3: Portaat, porrastikkaat ja suojakaiteet, 2010 SFS-EN A1 Koneturvallisuus. Ergonomiset suunnitteluperiaatteet. Osa 1: Terminologia ja yleiset periaatteet, 2009 Osa 1: Kuumat pinnat, 2008 SFS-EN ISO Lämpöolojen ergonomia. Arviointimenetelmät pintoihin komponentteja koskevat yleiset periaatteet ja turvallisuusvaatimukset, 2011 (suomennos julkaistaan) SFS-EN ISO A1 Koneturvallisuus. Valmistusjärjestelmien koneyhdistelmät. Perusvaatimukset, 2010 SFS-EN ISO Koneturvallisuus. Yleiset suunnitteluperiaatteet, riskin arviointi ja riskin pienentäminen, 2010 SFS-EN ISO Koneturvallisuus. Turvallisuuteen liittyvät ohjausjärjestelmien osat. SFS-EN ISO A1 Koneturvallisuus. Koneiden kiinteät kulkutiet. Osa 4: Kiinteät tikkaat, 2010 SFS-EN ISO Koneturvallisuus. Koneensuunnittelua koskevat hygieniavaatimukset, 2008 SFS-EN ISO Koneturvallisuus. Satunnaisesti tuotteen kanssa kosketuksissa olevat voiteluaineet. Hygieniavaatimukset, 2006 SFS-EN A1 Koneturvallisuus. Ergonomiset suunnitteluperiaatteet. Osa 2: Työtehtävien ja koneen suunnittelun väliset vuorovaikutukset, 2009 SFS-EN 842+A1 Koneturvallisuus. Näköön perustuvat vaarasignaalit. Yleiset vaatimukset, suunnittelu ja testaus, 2009 SFS-EN A1 Koneturvallisuus. Merkinantolaitteiden ja ohjaimien suunnittelun ergonomiset vaatimukset. Osa 1: Yleiset periaatteet koskien ihmisen ja merkinanto- koskettamisen vaikutuksista ihmiseen. Osa 3: Kylmät pinnat, 2008 SFS-EN ISO Koneturvallisuus. Koneeseen liittyvien työskentelypaikkojen suunnittelun antropometriset vaatimukset, 2009 SFS-EN ISO :en Ergonomia. Tietokonepohjaiset ja muut ihmismallit. Osa 1: Yleiset vaatimukset, 2009 Akustiset mittaukset ja meluntorjunta yleensä Osa 1: Yleiset suunnitteluperiaatteet, 2008 SFS-EN ISO Koneturvallisuus. Turvallisuuteen liittyvät ohjausjärjestelmien osat. Osa 2: Kelpuutus, 2008 (uusi painos julkaistaan 2013) Ergonomia SFS-EN A1 Koneturvallisuus. Ihmisen fyysinen suorituskyky. Osa 1: Termit ja määritelmät, 2009 laitteiden sekä ohjaimien vuorovaikutusta, 2009 SFS-EN A1 Koneturvallisuus. Merkinantolaitteiden ja ohjaimien suunnittelun ergonomiset vaatimukset. Osa 2: Merkinantolaitteet, 2009 SFS-EN ISO 3741:en Akustiikka. Melulähteiden äänitehotasojen ja äänienergiatasojen määrittäminen käyttäen äänenpainetta. Tarkkuusmenetelmät kaiuntahuonemittauksiin, 2010 SFS-EN ISO Koneturvallisuus. Hätäpysäytys. Suunnitteluperiaatteet, 2008 SFS-EN ISO Koneturvallisuus. Suojausteknisten laitteiden sijoitus ottaen huomioon kehon osien lähestymisnopeudet, 2010 SFS-EN ISO Koneturvallisuus. Turvaetäisyydet yläraajojen ja alaraajojen ulottumisen estämiseksi vaaravyöhykkeille, 2008 SFS-SFS-ISO/TR Koneturvallisuus. Riskin arviointi. Osa 2: Käytännön opastusta ja esimerkkejä menetelmistä, 2012 (julkaistaan) SFS-EN ISO A1 Koneturvallisuus. Koneiden kiinteät kulkutiet. Osa 1: Kahden tason välisen kiinteän kulkutien valinta, 2010 SFS-EN A1 Koneturvallisuus. Ihmisen fyysinen suorituskyky. Osa 2: Koneen ja sen osien manuaalinen käsittely, 2009 SFS-EN A1 Koneturvallisuus. Ihmisen fyysinen suorituskyky. Osa 3: Koneen käytön suositellut voimarajat, 2009 SFS-EN A1 Koneturvallisuus. Ihmisen fyysinen suorituskyky. Osa 4: Koneesta aiheutuvien työasentojen arviointi, 2009 SFS-EN A1 Koneturvallisuus. Ihmisen mitat. Osa 1: Koneiden kulkuaukkojen mittojen määrittämisperiaatteet, 2008 SFS-EN A1 Koneturvallisuus. Ihmisen mitat. Osa 2: Työskentelyaukkojen mittojen määrittämisperiaatteet, 2008 SFS-EN A1 Koneturvallisuus. Merkinantolaitteiden ja ohjaimien suunnittelun ergonomiset vaatimukset. Osa 3: Ohjaimet, 2009 SFS-EN Koneturvallisuus. Merkinantolaitteiden ja ohjaimien suunnittelun ergonomiset vaatimukset. Osa 4: Merkinantolaitteiden ja ohjaimien sijoittaminen ja järjestely, 2010 SFS-EN 981+A1 Koneturvallisuus. Kuuloon ja näköön perustuvien vaaraja merkinantosignaalien järjestelmä, 2009 SFS-EN ISO Ihmisen perusmitat teknistä suunnittelua varten. Osa 1: Ihmisen perusmittojen määritelmät ja mittauspisteet, 2010 SFS-EN ISO 7731 Ergonomia. Julkisten ja työalueiden vaarasignaalit. Kuuloon perustuvat vaarasignaalit, 2009 SFS-EN ISO 3744:en Akustiikka. Melulähteiden äänitehotasojen määrittäminen äänenpainemenetelmällä. Tekninen menetelmä olennaisesti vapaassa kentässä heijastavan tason yläpuolella, 2010 SFS-EN ISO 3746:en Akustiikka. Melulähteiden äänitehotasojen määrittäminen äänenpainemenetelmällä. Kartoitusmenetelmä käyttäen heijastavan tason yläpuolella olevaa lähdettä ympäröivää mittauspintaa, 2011 SFS-EN ISO 3747:en Akustiikka. Melulähteiden äänitehotasojen määrittäminen äänenpainemenetelmällä. Vertailumenetelmä kenttäolosuhteissa, 2011 Koneiden ja laitteiden aiheuttama melu SFS-EN ISO 4871 Akustiikka. Koneiden ja laitteiden melupäästöarvojen ilmoittaminen ja todentaminen,

11 SFS-EN ISO Akustiikka. Suositeltava käytäntö vähämeluisten koneiden Mekaaninen värähtely SFS-käsikirja 630 Koneturvallisuus. Henkilön havaitsevien turvalaitteiden SFS-käsikirja ja laitteiden suunnittelemiseksi. Osa 1: Suunnittelu, 2009 SFS-EN ISO Akustiikka. Suositeltava käytäntö vähämeluisten koneiden ja laitteiden suunnittelemiseksi. Osa 2: Johdanto vähämeluisen suunnittelun fysiikkaan, 2001 SFS-EN ISO Akustiikka. Koneiden ja laitteiden melupäästö. Ohjeita työskentelypaikan ja muiden nimettyjen paikkojen päästöäänenpainetasojen mittaamiseen tarkoitettujen perusstandardien käyttämisestä, 2009 SFS-EN ISO 11201:en Akustiikka. Koneiden ja laitteiden melupäästö. Päästöäänenpainetasojen mittaaminen työskentelypaikalla ja muissa nimetyissä paikoissa olennaisesti puolivapaassa kentässä ilman merkityksellisiä ympäristökorjauksia, 2010 SFS-EN ISO 11202:en Akustiikka. Koneiden ja laitteiden melupäästö. Päästöäänenpainetasojen mittaaminen työskentelypaikalla ja muissa nimetyissä paikoissa soveltaen likimääräisiä ympäristökorjauksia, 2010 SFS-EN ISO 11203:en Akustiikka. Koneiden ja laitteiden melupäästö. Päästöäänenpainetasojen määrittäminen työskentelypaikalla ja muissa niemtyissä paikoissa äänitehotasosta laskemalla, 2009 SFS-EN ISO 11204:en Akustiikka. Koneiden ja laitteiden melupäästö. Päästöäänenpainetasojen mittaaminen työskentelypaikalla ja muissa nimetyissä paikoissa soveltaen tarkkoja ympäristökorjauksia, 2010 SFS-EN ISO 11205:en Akustiikka. Koneiden ja laitteiden melupäästö. Tekninen SFS-EN 1032+A1 Mekaaninen värähtely. Liikkuvien koneiden testaus kehoon kohdistuvan tärinäpäästön määrittämiseksi, 2009 SFS-EN 1299+A1 Mekaaninen värähtely ja isku. Koneiden tärinäeristys. Ohjeita tärinälähteen eristämiseksi, 2009 SFS-EN ISO 20643:en Mekaaninen värähtely. Käsikoneet ja käsin ohjattavat koneet. Tärinäpäästön arviointiperiaatteet, 2008 SFS-EN ISO :en Mekaaninen värähtely. Käsiin kohdistuvan tärinäaltistuksen mittaus ja arviointi. Osa 1: Yleiset vaatimukset, 2002 Sähkötekniikka, yleistä SFS-EN Koneturvallisuus. Koneiden sähkölaitteisto. Osa 1: Yleiset vaatimukset, 2006 SFS-EN A1 Sähkölaitteiden kotelointiluokat (IP-koodi) Koneturvallisuuteen liittyvät tekniset raportit ja muut julkaisut CEN GUIDE 414:fi Koneturvallisuus. Turvallisuusstandardien laadintaa ja esitystapaa koskevat säännöt, 2005 CEN/TR 14715:fi Koneturvallisuus. Koneiden ionisoivan säteilyn päästöt. Opastusta teknisten standardien soveltamiseen koneen suunnittelussa lainsäädännön vaatimusten täyttämiseksi, 2004 käyttö, 2008 Koneturvallisuuden käsikirjasarja SFS-käsikirja 93-1 Osa 1:Suunnittelun perusteet, 2010 SFS-käsikirja 93-2 Osa 2: Riskin arviointi, 2010 SFS-käsikirja 93-3 Osa 3: Suojukset, turvalaitteet, hätäpysäytys, odottamattoman käynnistymisen esto, 2010 SFS-käsikirja 93-4 Osa 4: Koskettamatta tunnistavat turvalaitteet, 2010 SFS-käsikirja 93-5 Osa 5: Hydrauliikka ja pneumatiikka, paloturvallisuus, hygienia, 2010 SFS-käsikirja 93-6 Osa 6: Ohjausjärjestelmät, 2011 SFS-käsikirja 93-7 Osa 7: Ergonomiset periaatteet, henkinen työkuormitus, 2010 SFS-käsikirja 93-8 Osa 8: Ohjaimet, merkinantolaitteet, merkinantosignaalit, turvamerkinnät, 2010 Osa 11: Kulkutiet, 2010 SFS-käsikirja Osa 12: Pintalämpötilat ja lämpöolot, 2010 SFS-käsikirja Osa 13: Aineiden päästöt, säteily, 2010 SFS-käsikirja Osa 14: Tärinän hallinta ja mittaus, 2010 SFS-käsikirja Osa 15: Meluntorjunnan perusteet, melualtistus, 2011 SFS-käsikirja Osa 16: Melunmittauksen perusstandardit, 2010 SFS-käsikirja Osa 17: Sanasto, 2011 SFS-käsikirja Osa 18: Säädökset, 2011 Oppilaitoksille tarkoitettu koneturvallisuuden käsikirja SFS-käsikirja 403 Kone-, tuotanto- ja materiaalitekniikka. Koneiden turvallisuus, 2009 menetelmä päästöäänenpainetasojen mittaamiseksi kenttäolosuhteissa työskentelypaikalla ja muissa nimetyissä paikoissa käyttäen äänen intensiteettiä, 2009 IEC/TR 62513:fi Koneturvallisuus. Suuntaviivat tietoliikennejärjestelmien käyttämiseen turvallisuuteen liittyvissä sovelluksissa, 2009 SFS-käsikirja 93-9 Osa 9: Koneen käyttäjän voimat, liikkeet ja asennot, 2010 SFS 5974 Opastusta standardien ISO ja IEC soveltamiseksi koneen turvallisuuteen liittyvien SFS-käsikirja Osa 10: Turvaetäisyydet ja toimintatilan mitoitus, 2011 ohjausjärjestelmien suunnittelussa,

12 Monta tapaa hankkia standardeja SFS:n julkaisemat standardit ovat saatavissa sekä paperilla että pdf-tiedostoina. SFS-standardeja voi hankkia yksittäin tai kestotilauksena. Kestotilaus tehdään ICS-ryhmittäin. Palvelu varmistaa, että standardit ovat aina ajan tasalla. Verkkokauppa SFS-standardien ajantasainen luettelo löytyy SFS-verkkokaupasta osoitteessa sales.sfs.fi. Verkkokaupasta voi myös tilata standardeja tai ladata niitä omalle koneelle. SFS ONLINE -palvelu SFS ONLINE -palvelussa standardit ovat aina ajan tasalla ja käytettävissä kellon ympäri Internetissä. Standardeja on helppo hakea ja kätevä käyttää. SFS päivittää kokoelmaa automaattisesti. Palvelussa voi olla standardeja aiheen mukaisesti ICS-ryhmittäin tai yksittäin. Asiakas voi itse valita palveluun ne ryhmät tai yksittäiset standardit, joita tarvitsee. Suomen Standardisoimisliitto SFS ry asiakaspalvelu Malminkatu 34 (PL 130) HELSINKI puh faksi sähköposti: SUOMEN STANDARDISOIMISLIITTO SFS RY Malminkatu 34, PL 130, Helsinki Puh , faksi Internet sähköposti 8