Verkkoon tarttuneet. Internet-addiktion yhteys persoonallisuuteen. Laura Ermi Tutkimusseminaarityö Kevät 1998 Psykologian laitos Tampereen yliopisto

Transkriptio

1 1 Verkkoon tarttuneet Internet-addiktion yhteys persoonallisuuteen Laura Ermi Tutkimusseminaarityö Kevät 1998 Psykologian laitos Tampereen yliopisto

2 2 Tampereen yliopisto Psykologian laitos ERMI, LAURA: Verkkoon tarttuneet. Internet-addiktion yhteys persoonallisuuteen. Tutkimusseminaarityö, 26 s., 21 liites. Psykologia Toukokuu 1998 Tässä tutkimuksessa selvitettiin, onko tietyillä persoonallisuudenpiirteillä yhteyttä Internetaddiktioon. Internet-addiktiolla tarkoitettiin runsasta ja intensiivistä Internetin käyttöä ja se määriteltiin Internet-käyttäjän omien kokemusten perusteella. Tutkimus toteutettiin avoimena lomakekyselynä World Wide Webin kautta tammi-helmikuussa Tutkimuslomakkeella pyrittiin selvittämään vastaajalta seuraavia asioita: hänen Internetin käyttötapojaan ja käyttömääräänsä, mahdollista Internet-addiktiotaan sekä hänen joitakin persoonallisuuspiirteitään. Tutkimusaineisto (n = 530) analysoitiin kvantitatiivisesti tilastollisia menetelmiä hyväksikäyttäen. Internet-addiktien todettiin paitsi käyttävän Internetiä ei-addikteja enemmän, myös käyttävän sitä toisenlaisiin, sosiaalisempiin, tarkoituksiin. Internet-addiktien todettin myös eroavan ei-addikteista monien persoonallisuudenpiirteiden osalta: addiktit ovat ahdistuneempia, impulsiivisempia ja masentuneempia sekä vähemmän aktiivisia ja seurallisia. Internet-addiktit kokevat elämänhallintansa, itseluottamuksensa ja sosiaalisen rohkeutensa heikommiksi kuin eiaddiktit ja ovat elämänasenteeltaan pessimistisempiä. Tulosten pohjalta voidaan päätellä, että Internet-addiktiossa ei ole kysymys niinkään itse välineestä vaan siitä, mitä sen avulla ja sen kautta voidaan saavuttaa ja millaista lisäarvoa se voi tuoda käyttäjän elämään. Osa käyttäjistä, kenties addikteistakin, kykenee hallitsemaan tämän suhteen ja käyttämään Internetiä hyödykseen, kun taas osalle siitä aiheutuu ongelmia muilla elämänalueilla.

3 3 Sisällys 1. JOHDANTO INTERNET JA ADDIKTIO Verkkojen verkko Addiktio ja riippuvuus INTERNET-ADDIKTIO Aikaisempi tutkimus Internet-addiktion tausta MENETELMÄT Tutkimuslomake ja mittarit Kohdejoukko Aineiston analyysi TUTKIMUSTULOKSET Aineiston kuvaus Internet-addiktion esiintyminen Addiktit ja Internetin käyttö Persoonallisuuden yhteys Internet-addiktioon POHDINTA LÄHTEET [Liitteet poistettu verkossa julkaistusta versiosta.]

4 1 1. Johdanto Nykypäivänä ei ole enää tarpeen osata ohjelmointia ja tuntea teknisiä laitteita, jotta voisi muodostaa tiiviin suhteen tietokoneen kanssa ja jotta siitä voisi tulla elämän keskeinen sisältö. Joskus voi riittää, että saa käyttöönsä Internet-yhteyden ja oppii muutaman perusasian joidenkin siihen liittyvien ohjelmien käytöstä. Yhdysvalloissa on esimerkiksi raportoitu tapaus, jossa 43-vuotias nainen addiktoitui Internetiin niin vakavasti, että siitä alkoi olla jo vakavaa haittaa koko perheen elämälle, vaikka nainen muuten koki olevansa tyytyväinen elämäänsä eikä hänellä ollut aikaisemmin ollut psyykkisiä ongelmia (Young 1996b). Myös Suomessa on tiedotusvälineissä (ks. esim. Heiskanen 1998, Virkkula 1997) erityisesti viime aikoina alettu puhua nettiholisteista ja Internet-addikteista, jotka jättävät taakseen sellaiset tavallisen elämän askareet kuten syömisen ja nukkumisen vain voidakseen naputella tietokonettaan ja vajota Internetin ihmeelliseen maailmaan. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on pyrkiä selvittämään Internet-addiktion olemusta, sillä kaikesta julkisuudesta ja hurjista kertomuksista huolimatta siitä tiedetään vielä suhteellisen vähän. Jonkinverran aikaisempaa tutkimusta aiheen tiimoilta on, erityisesti Yhdysvalloista, ja siinä on pääasiassa keskitytty Internet-addiktion keskeisten piirteiden ja oireiden selvittämiseen. Tässä tutkimuksessa kysytään osin samoja kysymyksiä ja halutaan selvittää, onko ilmiö Suomessa samankaltainen. Keskeisin kysymys liittyy kuitenkin Internet-addiktien persoonallisuuteen ja siihen, eroavatko Internet-addiktit ehkä ominaisuuksiltaan jollain tapaa niistä Internetin käyttäjistä, joille Internetistä ei ole muodostunut addiktio. Tämän varsinaisen tutkimusongelman ohella toivotaan saatavan vastauksia myös siihen, mikä Internetistä tekee addiktoitumista aiheuttavan, jos tekee, ja kuinka vakavaa tämä riippuvuus on. Internet-addiktiolla ei tarkoiteta tässä tutkimuksessa sitä, miten paljon viettää aikaansa Internetin parissa vaan huomion keskipisteessä ovat Internetkäyttäjän omat henkilökohtaiset kokemukset ja tuntemukset koskien hänen omaa Internetin käyttöään. Tämän tutkimuksen puitteissa ei ole mahdollista toteuttaa mitään laajaa persoonallisuustestausta, vaan tutkitaan Internet-addiktion yhteyttä joihinkin tiettyihin persoonallisuudenpiirteisiin sen selvittämiseksi, onko persoonallisilla tekijöillä mitään merkitystä ilmiön kannalta.

5 2 2. Internet ja addiktio 2.1. Verkkojen verkko Kylmän sodan aikana 1960-luvulla Yhdysvaltain puolustusministeriö aloitti ns. DARPA-ohjelman 1, jonka tarkoituksena oli rahoittaa sotilaallisia tarkoituksia varten perustetun ARPAnetin toiminta. ARPAnet oli tietoverkko, joka oli suunniteltu kestämään mahdollisimman hyvin mahdollisia vihollisen iskuja, sillä se pystyisi toimimaan, vaikka osa verkon yhteyksistä olisi poikki ja välittämään viestin paikasta toiseen kulloinkin vapaina olevia reittejä pitkin. (Kasvio 1997, Kelter 1996.) Aluksi ARPAnet yhdisti vain neljän yhdysvaltalaisen yliopiston keskustietokoneet, mutta luvulla siihen alettiin liittää myös muita tutkimuslaitoksia, armeijan yksiköitä ja supertietokonekeskuksia. Ensimmäiset paikallisiksi tarkoitetut tietoverkot (nyk. lähiverkot) otettiin käyttöön 1980-luvun alkupuolella ja kun sitten näitä lähiverkkojakin alettiin kytkeä yhteen syntyi varsinainen Internet, joka on siis ikään kuin verkkojen verkko. (Kasvio 1997, Kelter 1996.) Pian myös yritykset alkoivat kiinnostua Internetin mahdollisuuksista tiedonvälityksessä ja luvun puolivälissä Internet teki valtavan läpimurtonsa ja käyttäjiksi tuli yhä enemmän myös tavallisia yksityishenkilöitä niin, että vuoden 1995 alussa verkkoon oli kytketty jo noin neljä miljoonaa tietokonetta, mikä tarkoittaa kymmenestä jopa viiteenkymmeneen miljoonaa käyttäjää. Keskeinen tekijä Internetin yleistymisessä oli etenkin World Wide Web (WWW), joka on erittäin helppokäyttöinen ja saavutti siten nopeasti suuren suosion. (Kasvio 1997, Kelter 1996.) WWW:n lisäksi Internet tarjoaa käyttäjälleen esimerkiksi sähköpostin, ftp-tiedonsiirron, telnetpääteyhteydet, IRC 2 -keskustelukanavat ja news- eli uutisryhmät. Viestintämuotona Internet on ainutlaatuinen. Se on avoin tietoverkko, jossa tieto kulkee digitaalisessa muodossa ja tämän ansiosta sen kautta voidaan välittää tekstin lisäksi myös ääntä, kuvaa tai vaikkapa videopätkiä. Internet on yhtäaikaa sekä kommunikointi- että julkaisuväline, eli viestintä sen kautta voi olla joko yksisuuntaista tai interaktiivista. (Kelter 1996.) 1 Defence Advanced Research Programme Agency 2 Internet Relay Chat

6 3 Suomessa on tällä hetkellä väestömäärään suhteutettuna enemmän Internet-liittymiä kuin missään muualla maailmassa (Kasvio 1997) - käyttäjiä on noin 10 prosenttia väestöstä (Röksä 1997), mutta silti suomalainen Internetiin ja sen käyttöön liittyvä tutkimus on vielä vähäistä Addiktio ja riippuvuus Termi addiktio (engl. addiction) tulee latinankielisestä sanasta, joka tarkoittaa isännälle annettua, orjuutettua. CD-Perussanakirja 1997 määrittelee addiktion riippuvuudeksi huumeesta tai lääkeaineesta, mutta mainitsee myös sen laajemman käytön mahdollisuudet, josta esimerkkinä rakkausaddiktio. Addiktion käsite onkin alunperin liitetty erilaisiin aineriippuvuuksiin, esimerkiksi huume- ja alkoholiriippuvuuteen, mutta sieltä se on kuitenkin popularisoitunut tarkoittamaan monenlaisia ja monenasteisia riippuvuuksia; voidaan puhua vaikkapa TV-addiktiosta tai seksiaddiktiosta. Tämän vuoksi addiktio-sanan merkitys on muuttunut epämääräisemmäksi ja hajanaisemmaksi ja sen käyttöä on psykiatristen luokitusten yhteydessä ryhdytty välttämään. Addiktion sijaan käytetään virallisessa kielessä mieluummin sanaa riippuvuus. Vaikka addiktion käsitettä siis vältetään psykiatristen luokitusten yhteydessä, on kuitenkin mahdollista, että kaikille addiktioille olisi olemassa yhteinen perusta. Perusta voi olla esimerkiksi neurokemiallinen tai -anatominen ja se voisi olla yhteinen kaikille addiktioille riippumatta siitä, onko kyseessä varsinainen aineriippuvuus vai jokin muunlainen addiktio, kuten esimerkiksi pelaaminen, varastaminen tai syöminen. Voidaan ajatella, että addiktiivisella käyttäytymisellä sinällään olisi tietynkaltaisia vaikutuksia spesifeille palkkioalueille aivoissa. (Kaplan ym. 1994, 386.) Tässä tutkimuksessa kuitenkin puhutaan Internet-addiktiosta eikä Internet-riippuvuudesta. Ensinnäkin sillä tahdotaan korostaa sitä, että kyse ei ole mistään virallisten psykiatristen tautiluokitusten mukaisesta oireyhtymästä eikä muutenkaan välttämättä suoranaisesta riippuvuudesta. Toisaalta sanan addiktio käyttö on Internetin yhteydessä luontevaa, sillä niin Internetin käyttäjät itse kuin aikaisempaa tutkimusta aiheesta tehneet tutkijatkin käyttävät sitä samassa yhteydessä ja se on sitä kautta ainakin jossain mielessä vakiintunut kielenkäyttöön.

7 4 3. Internet-addiktio Internet-addiktio voidaan lyhyesti määritellä sellaiseksi Internetin käytöksi, joka johtaa negatiivisiin seurauksiin muilla elämänalueilla intensiivisyytensä vuoksi. Mitään tarkkaa ja siinä mielessä oikeaa määritelmää ei voida antaa, sillä kuten jo aiemminkin todettiin, Internet-addiktion tutkimus on vasta kokeilevalla asteella eikä sen olemusta ole vielä kyetty kattavasti selvittämään. Erilaisia kuvauksia siitä, miten Internet-addiktio ilmenee ja mistä merkeistä sen voi tunnistaa, on kyllä olemassa runsaasti. Addiktiosta kärsivä esimerkiksi käyttää Internetin parissa paljon aikaansa, ja silloinkin kun ei Internetiä käytä, ajattelee sitä ja sinne taas menemistä suhteellisen paljon. Hänen on vaikea lopettaa tai vähentää Internetin käyttöään ja siksi hän usein jääkin sinne paljon pidemmäksi aikaa kuin oli ehkä suunnitellut ja etenkin juuri Internetin vaatiman ajan vuoksi kärsivät helposti muut elämänalueet. Addikti voi myös peitellä omaa runsasta Internetin käyttöään ja valehdella sen kysyttäessä vähäisemmäksi Aikaisempi tutkimus Ensimmäisen kerran Internet-addiktion käsite tuli laajalti esiin noin kolme vuotta sitten, jolloin yhdysvaltalainen psykiatri Ivan Goldberg (1995) kirjoitti aiheesta 3 Internetin uutisryhmissä esitellen sen diagnostiset kriteerit sekä ilmoittaen perustavansa tukiryhmän ongelmasta kärsiville Internet-postituslistan muodossa. Tämän jälkeen alkoi ilmestyä monenlaisia tutkimuksia ja kyselylomakkeita ilmiön tiimoilta, mutta ironista on, että Goldberg oli alunperin tarkoittanut kirjoituksensa parodiaksi DSM-IV -tautiluokituksesta, jota psykiatriassa käytetään häiriöiden diagnosointiin, eikä siis suinkaan ollut vakavissaan vaikka monet hänet oitis niin tulkitsivat. Eräs joka aloitti Internet-addiktion tutkimisen tämän jälkeen oli professori Kimberly Young Pittsburghin yliopistosta. Hän muodosti samankaltaisen diagnostisen kriteeristön DSM-IV:n pohjalta kuin mitä Goldberg oli tehnyt ja etsi vapaaehtoisia vastaajia Internetin kautta. Hän luokitteli vastaajat kahteen luokkaan kahdeksan testikysymyksensä avulla siten, että viiteen tai useampaan kysymykseen myöntävästi vastanneet luokiteltiin addikteiksi. Vastaajista 396 luokittui addikteiksi ja 100 ei-addikteiksi. Youngin (1996a) tutkimuksen mukaan addikteilla oli taipumusta kehittää ikään kuin toleranssia Internetin suhteen: aluksi he käyttivät Internetiä vain joitakin tunteja viikossa, mutta kun heidän tekniset taitonsa sen suhteen paranivat, he lisäsivät käyttöä asteittain kunnes se oli alkuperäiseen nähden jopa kymmenkertainen. Internetin käytön määrä näytti olevan 3 Internet Addiction Disorder, IAD

8 5 keskeinen tekijä addiktiossa, sillä addiktit käyttivät Internetiä harrastustarkoituksiin keskimäärin 38,5 tuntia viikossa, kun ei-addiktien vastaava keskiarvo oli 4,9 tuntia. Young totesi myös, että eiaddiktit käyttivät Internetiä lähinnä tiedonhakuun ja jo olemassa olevien ihmissuhteiden ylläpitoon, kun taas addiktit suosivat sellaisia käyttötapoja, joissa oli mahdollista tavata uusia ihmisiä ja keskustella heidän kanssaan. Tutkimuksessa kartoitettiin myös Internetin käytön aiheuttamia mahdollisia haittoja. Addikteilla näitä esiintyi eri elämänalueilla, sillä he eivät kyenneet säätelemään verkossa viettämäänsä aikaa, mutta silti he olivat haluttomia vähentämään käyttöä tai lopettamaan sen. (Young 1996a.) DSM-IV:n pohjalta laati mittarinsa myös Viktor Brenner Marquetten yliopistosta Milwaukeesta. Brenner käytti mittarinsa pohjana samoja aineriippuvuuden (engl. substance abuse) diagnostisia kriteerejä kuten Youngkin. Hän muodosti 32-osioisen mittarin, jota kutsutaan myös nimellä IRABI 4. Brennerin tutkimuksessa ilmeni selvä trendi siinä, että vanhemmat käyttäjät kokivat Internetin aiheuttavan vähemmän ongelmia, vaikka olisivat viettäneet verkossa yhtä paljon aika kuin nuoremmat. Brenner löysi myös alustavia viitteitä siihen suuntaan, että Internet-addiktioon liittyisivät sellaisetkin piirteet kuten toleranssi ja esimerkiksi tupakoisijoiden kokemia psyykkisiä vierotusoireita vastaavat oireet. (Brenner 1997.) Oliver Eggerin (1996) tutkimuksessa Internet-addiktion tai -riippuvuuden saivat vastaajat itse määritellä vastaamalla siitä suoraan kysyttäessä joko 'kyllä', 'ei' tai 'en tiedä'. Näin kaikista vastaajista (n = 453) 10,6 % luokittui addikteiksi ja 80,6 % ei-addikteiksi. Egger löysi tutkimuksessaan selviä eroja addiktien ja ei-addiktien välillä. Addiktit esimerkiksi olivat saaneet verkossa enemmän uusia tuttavuuksia ja kokivat sen vaikuttavan negatiivisemmin elämänsä eri osaalueisiin. Addiktit myös käyttivät IRC:tä ei-addikteja enemmän ja kokevat enemmän tarvetta päästä Internetiin ja odottavat innokkaammin seuraavaa kertaa. Addiktit kokevat enemmän syyllisyyttä paljosta käytöstä ja ajattelevat Internetissä tapahtuvia asioita useammin - silloinkin kun eivät sitä käytä. Egger päätyi johtopäätökseen, että Internet-addiktit kyllä eroavat tilastollisesti merkitsevästi monin tavoin ei-addikteista, mutta ei silti katso omien tulostensa pohjalta voitavan puhua addiktiosta siinä mielessä, että se merkitsisi jatkuvaa ja itsepintaista käyttöä negatiivisista vaikutuksista huolimatta. (Egger 1996.) Steve Thompson (1996) erotteli tutkimuksessaan addiktion ja riippuvuuden (engl. dependency) toisistaan siten, että määritteli addiktion kyvyttömyydeksi tahdonalaisesti hallita jotakin tiettyä

9 6 toimintaa ja riippuvuuden vahvaksi ja pakottavaksi haluksi jatkaa jotakin tiettyä toimintaa. Vastaajia, jotka kaikki olivat tutkimukseen varta vasten kutsuttuja "addikteja", oli tässä kaiken kaikkiaan 34 ja heistä 62,5 % luokittui addikteiksi ja 43,8 % riippuvaisiksi. Näiden ryhmien väliltä löytyi eroja: riippuvaiset viettivät enemmän aikaa Internetin parissa, mutta addiktit kokivat enemmän haittoja ja vaikeutta katkaista yhteyttä. (Thompson 1996.) 3.2. Internet-addiktion tausta Aikaisempi tutkimus näyttää viittaavan siihen suuntaan, että Internet-addiktiossa ei kenties olekaan aina kyse niinkään addiktiosta Internetiin sinänsä, vaan jostakin muusta. Internethän koostuu monenlaisista eri käyttömahdollisuuksista, joista läheskään kaikki eivät välttämättä ole addiktiivisia. Usein näyttävät addiktion yhteydessä tulevan esiin verkossa saadut ihmissuhteet ja erilaisten keskustelukanavien ja muiden vastaavien käyttö. Kenties kyse on siitä, että keskusteluryhmät ja fantasiamaailmat tarjoavat mahdollisuuden anonyyminä esiintyen ottaa itselleen erilaisia sosiaalisia rooleja, kuin mitä kasvokkainen vuorovaikutus tarjoaa (Griffiths 1997). Myös Internetin käytön aikaansaamalla jännityksen tunteella voi olla keskeinen osa addiktion synnyssä, sillä sen yhteydessä on ainakin joissakin tapauksissa raportoitu samankaltaisia jännityksen tunteita, kuin mitä toisissa tutkimuksissa videopelien ja uhkapelaamisen yhteydessä (ks. Young 1996b). Esimerkiksi Katie Argyle (Argyle & Shields 1996) kertoo omienkin kokemustensa pohjalta, miten eroottisesti virittyneet keskustelut Internetissä ovat saaneet hänessä aikaan aivan samanlaisia tunteita ja fysiologista kiihtymystä kuin oikea seksi. Toisaalta hän kuitenkin lisää, että tällaisten keskustelujen jälkeen yksinäisyyden tunne on kohonnut ja yhteyden katkaiseminen on ollut paremminkin kivuliasta kuin tyydyttävää. Young (1997) on tehnyt tutkimusaineistonsa pohjalta myös laadullista analyysiä. Hän totesi, että addiktit käyttivät Internetiä pääasiassa tiettyihin tarkoituksiin: sellaisiin, jotka mahdollistivat kaksisuuntaisen ihmisten välisen kommunikaation. Sellaisia olivat erityisesti keskusteluryhmät ja - kanavat sekä roolipelit kuten MUD 5. Kysyttäessä syytä näiden viehätykseen, addikteista 86 % mainitsi anonyymiyden. Young päätyi analyysissään siihen, että Internetillä oli kolme erityisen palkitsevaa piirrettä, jotka saivat aikaan addiktion: sosiaalinen tuki, seksuaalinen tyydytys ja uuden persoonan luominen. Sosiaalisella tuella tarkoitetaan sitä, että kun Internetin käyttäjät säännöllisesti tapaavat toisiaan esimerkiksi jossakin tietyssä keskusteluryhmässä, syntyy heidän välilleen kiinteä 4 Internet-Related Addictive Behavior Inventory 5 Multi-User Dungeons

10 7 yhteys ryhmän yhteisten normien, kielenkäytön ja merkkien ym. kautta. Internetissä eivät keskustelua rajoita myöskään tavanomaiset arkielämän säännöt, vaan henkilökohtaisia asioita voidaan - ja ikään kuin kuuluukin - kysyä ja puhua eikä arkaluontoisiakaan keskustelunaiheita tarvitse välttää. Omalta osaltaan juuri tämä henkilökohtaisista asioista puhuminen on myös omiaan luomaan yhteyden tunnetta. Seksuaalista tyydytystä puolestaan voi löytää eroottisesti painottuneista keskusteluryhmistä ns. cyber- tai netseksin muodossa. Sen kiehtovin puoli näyttää myös olevan anonymiteetti: ei tarvitse pelätä, että oikea henkilöllisyys paljastuisi ja voi vapaasti - ainakin mielikuvien tasolla - toteuttaa rohkeimpiakin fantasioitaan. Toisaalta voi myös luoda itsestään haluttavamman persoonan kuin mitä tosiasiassa on. Uuden persoonallisuuden luomismahdollisuus olikin kolmas addiktiivinen tekijä; arkielämässä vallitsevat sosioekonomiset ja muut roolit voi muuttaa mieleisikseen ja kokeilla jotain aivan muuta. (Young 1997.) On mahdollista, että Internet-addiktiossa onkin kyse nimenomaan virtuaalitodellisuusaddiktiosta. Kolmiulotteiset virtuaalimaailmat eivät vielä nykyään ole massatuotteita, mutta tekstipohjaiset keskusteluryhmät (esim. IRC, MUD) ovat tämän päivän cyberspace - ja kokemus on monien mielestä hyvin intensiivinen. Toisille ne voivat olla vain peliä tai vain yksi tapa kommunikoida, kun taas toiset voivat käyttää niitä lääkkeenä yksinäisyyteen tai muihin ongelmiinsa. (Bromberg 1996) Sillä vaikka teknologia usein nähdäänkin muurina ihmisten välillä, tästä ei aina tarvitse olla kysymys: kommunikaatio ei ole laitteistossa tai ohjelmissa vaan ihmisten välillä, heidän mielissään (Argyle & Shields 1996). Samankaltaisiin lopputuloksiin kuin Young (1997) on päätynyt myös Heather Bromberg (1996) omassa tutkimuksessaan: hän listasi Internetin neljä tärkeää sosiaalista funktiota: roolileikin mahdollisuuden, eroottisen vetovoiman, hallinnan tunteen sekä seuran. Roolileikillä tarkoitetaan juuri mahdollisuutta kokeilla erilaisia rooleja ja kenties jopa tutkia itsen muuten tavoittamattomissa olevia puolia. Eroottisen vetovoiman ja netseksin Bromberg arvelee liittyvän itse välineeseen: mahdollisuus irtautua ruumiista ja realiteeteista on jo sinällään kiihottava ja voimistava. Hallinnan tunteen saavuttaminen voi nousta tärkeäksi erityisesti sellaiselle henkilölle, joka ei sitä omassa elämässään juurikaan voi kokea. Internetin keskusteluryhmissä korkean statuksen saavuttamiseen ei tarvita samoja avuja kuin muutoin - keskeisimmäksi nousevat atk-taidot ja verbaaliset kyvyt. Tähän samaan hallinnan tunteeseen pyrkivät Brombergin mukaan Internetissä myös hakkerit ja muut häiriköt - kun taas MUD:in fantasiamaailma tarjoaa näitä mahdollisuuksia jokaiselle kuviteltujen hahmojen muodossa. Seuraa Internetistä puolestaan etsivät erityisesti eristyneet ja yksinäiset

11 8 ihmiset, koska esimerkiksi keskusteluryhmien kautta he voivat suhteellisen helposti saada yhteyden muihin. (Bromberg 1996.) Ilmeisesti Internet-addiktiossa on siis kyse enemmänkin ihmissuhteista kuin tietokoneverkosta. Malcolm Parks ja Kory Floyd (1996) tutkivat uutisryhmissä syntyneitä henkilökohtaisia ihmissuhteita ja totesivat, että ne ovat yleisiä: 60,7 % vastaajista (n = 176) ilmoitti muodostaneensa henkilökohtaisen ihmissuhteen jonkun uutisryhmässä tapaamansa kanssa. Todennäköisimmin heidän tutkimuksessaan ihmissuhteita muodostivat sellaiset henkilöt, jotka olivat pitkään seuranneet jotakin tiettyä uutisryhmää. Useimmiten verkossa alkaneet ihmissuhteet myös pysyvät siellä, vaikka toisinaan johtavatkin muunlaisiinkin tapaamisiin ja kontakteihin. (Parks & Floyd 1996.) Kun kerran Internet-addiktiolla on ilmeisestikin voimakas yhteys sosiaalisiin ja ihmissuhdetekijöihin, niin voidaan olettaa, että sen taustalla saattaisi olla tietynlaisia persoonallisuuden piirteitä ja ominaisuuksia. Tätä kysymystä ei kuitenkaan tähänastisissa tutkimuksissa ole yleensä otettu esiin. Alkuvuodesta ilmestyneessä Internet-addiktiota käsittelevässä kirjassaan Kimberly Young (1998) kylläkin kuvaa hieman addiktin profiilia. Hänen mukaansa suurimmassa vaarassa Internet-addiktion suhteen ovat sellaiset henkilöt, jotka jo kärsivät masennuksesta, ahdistuksesta, heikosta itsetunnosta tai jotka ovat parhaillaan toipumassa jostakin muusta addiktiosta. (Young 1998) Ja esimerkiksi netseksiin addiktoitumisen taustalla on nähty seuraavanlaisia tekijöitä: riittämättömät sosiaaliset kyvyt, viehtymys johonkin nimenomaiseen seksuaaliseen fantasiaan, kommunikoiminen oman mielikuvituksen luomien harhakuvien kanssa ja kyvyttömyys vastustaa pakottavaa halua harrastaa netseksiä. (Bingham & Piotrowski 1996.) 4. Menetelmät Tutkimus toteutettiin käyttämällä WWW-lomaketta, joka oli vapaasti saatavilla kuukauden ajan ( ) tutkijan kotisivun yhteydessä 6. Jotta Internetiä käyttävät paremmin löytäisivät lomakkeen, sitä mainostettiin jonkun verran useissa uutisryhmissä, postituslistoilla sekä muutamalla WWW-sivulla ja joillakin IRC-keskustelukanavilla. Lomakkeen mainostuksen sekä siihen kuuluvan instruktion yhteydessä pyrittiin tietoisesti välttämään varsinaisen tutkimusongelman esiintuomista, koska se olisi mahdollisesti valikoinut vastaajajoukkoa. Sen 6 URL:

12 9 sijaan kerrottiin vain, että ollaan tekemässä tutkimusta Internetin käytöstä ja käyttäjistä, jotta mukaan saatiin mahdollisimman monenlaisia vastaajia: sekä sellaisia, jotka käyttävät Internetiä paljon ja moniin tarkoituksiin että sellaisia, jotka käyttävät sitä jokseenkin satunnaisesti, ehkäpä vain työtarkoituksiin. Kuitenkin tulee muistaa, että vaikka kaikin mahdollisin tavoin pyrittäisiinkin saamaan edustava ja laaja otos, on tällainen tiedonkeruumenetelmä silti menetelmänä itsevalikoituva, joten tutkimustuloksia ei voida suoraan yleistää mihinkään perusjoukkoon, vaan niiden pohjalta laajempien johtopäätösten vetämisessä on oltava varovainen. Toisaalta on otettava huomioon, että kaikilla Internetiä käyttävillä ei välttämättä ole pääsyä WWW:hen tai he saattavat käyttää tekstipohjaista selainta, jolla kuvia sisältäviin kysymyksiin vastaaminen ei ollut mahdollista. Kaikki Internetin käyttäjät eivät myöskään ole olleet tasa-arvoisessa asemassa lomakkeesta ja tutkimuksesta tiedottamisen suhteen, koska se oli sattumanvaraista ja tutkijan omiin valintoihin perustuvaa. Tulosten pohjalta ei siis pidä tehdä päätelmiä esimerkiksi siitä, kuinka paljon Internetaddikteja Suomessa on Tutkimuslomake ja mittarit Tutkimuslomake koostui kolmesta osiosta. Niistä ensimmäisen avulla pyrittiin kartoittamaan vastaajan taustatietoja ja hänen Internetinkäyttötapojaan ja -mahdollisuuksiaan (ks. liite). Toisen osion tarkoituksena oli mitata Internet-addiktiota. Osio sisälsi sekä Kimberly Youngin 8-kohtaisen mittarin (Young 1996a) että Viktor Brennerin 32-kohtaisen mittarin (Brenner 1996). Lisäksi osiossa olivat mukana Brennerin mittariin kuuluvat neljä ns. tarkistuskysymystä. Molemmat mittarit toimivat samankaltaisella periaatteella, jossa vastaaja merkitsee esitetyn väitteen tai kysymyksen joko paikkansapitäväksi tai epätodeksi. Molemmat mittareista pohjautuvat DSM-IV -luokitukseen, vaikkakin Youngin mittari paljon suoraviivaisemmin: sen kahdeksan kysymystä on laadittu DSM-IV:n patologisen pelaamisen diagnostisten kriteerien mukaisiksi ja siten sen avulla voidaan myös tavallaan jakaa ihmiset kahteen osaan: viisi tai enemmän pisteitä saaneet luokitellaan addikteiksi. Youngin mittarin reliabiliteetiksi tuli tässä tutkimuksessa Cronbachin alpha-kertoimella mitattuna 0,741, mikä kertoo mittarin hyvästä sisäisestä reliabiliteetista.

13 10 Koska kaikki Internet-addiktioon liittyvät mittarit ovat kokeellisella asteella, halusin tutkia samaa asiaa kahden eri tutkijan mittareilla. Brennerin mittari perustuu siis myös DSM-IV:een, mutta sen lähtökohtana ovat aineriippuvuuden (engl. substance dependence) diagnostiset kriteerit, joiden pohjalta on laadittu yhteensä 32 väittämää. Mahdollisesti kysymysten suurempi määrä ja siten laajempi kattavuus johti siihen, että Brennerin mittarin reliabiliteettikerroin oli hieman korkeampi: 0,847. Kolmas ja viimeinen tutkimuslomakkeen osio käsitti kymmenen eri persoonallisuuden piirteitä mittaavaa Markku Ojasen laatimaa asteikkoa (Ojanen 1998) ja yhden tutkijan itse saman mallin mukaan kokeilumielessä laatiman Internetharrastuneisuutta mittaamaan pyrkivän asteikon sekä 10-kohtaisen masentuneisuutta mittaavan Deps-seulan (Salokangas ym.1994). Lomakkeen lopussa vastaajia vielä kehotettiin halutessaan kirjoittamaan kommenttejaan ja heille osoitettiin myös erillinen lomake, jolla oli mahdollista lähettää palautetta tai kysymyksiä tutkimuksentekijälle joko nimen ja sähköpostiosoitteen kanssa tai anonyyminä. Persoonallisuutta mittaamaan valittiin Markku Ojasen asteikot pääasiassa jotta lomake voitaisiin pitää mahdollisimman lyhyenä, sillä monet persoonallisuustestit ovat pitkiä sisältäen jopa useita satoja väittämiä tai kysymyksiä ja niihin verrattuna Ojasen asteikot ovat nopeita vastata. Huolimatta pyrkimyksistä pitää lomake mahdollisimman lyhyenä, se venyi aika pitkäksi ja jotkut vastaajista kokivat vastaamisen aika työlääksi. Toisaalta pitkällä lomakkeella on tässä tapauksessa tietty etukin: se karsii huonommin vastaamiseen motivoituneita henkilöitä ja siten mahdollisesti vähentää hätäisesti annettuja ja ehkä jopa valheellisiakin vastauksia. Ojasen asteikoiden kiistaton etu oli myös se, että niitä käyttäessä saatettiin ongelmitta valita tutkimukseen vain joitakin persoonallisuudenpiirteitä, joita haluttiin tutkia. Tutkimukseen valittiin mukaan sellaisia persoonallisuudenpiirteitä, joita usein tyypillisen stereotypian mukaan liitetään paljon Internetiä käyttäviin, koska niiden suhteen addiktien ja ei-addiktien välille saattaisi todennäköisimmin löytyä eroja, mikäli stereotypia ei ole täysin tuulesta temmattu. Toisaalta tarjoutui myös mahdollisuus kumota voimassa olevia käsityksiä, joita Internetin käyttäjiin liittyy. Tutkimukseen tulivat mukaan seuraavat persoonallisuudenpiirteet: ahdistuneisuus, toiminnallisuus, avoimuus, impulsiivisuus, elämänhallinta, itseluottamus, seurallisuus, vaihtelunhalu, sosiaalinen rohkeus ja elämänasenne (ks. liite). Alunperin tavoitteena oli valita tutkittavat persoonallisuudenpiirteet aikaisemman riippuvuustutkimuksen pohjalta, mutta se osoittautui mahdottomaksi, koska sopivia tutkimuksia ei

14 11 löytynyt. Yleensä riippuvuutta tutkittaessa on tutkittu nimenomaisesti alkoholi- ja huumeriippuvuutta ja sen yhteydessä saadut tulokset persoonallisuudenpiirteistä eivät ole kovin yksiselitteisiä ja selkeitä. Oikeastaan vain masentuneisuuden todetaan useammissa lähteissä liittyvän riippuvuuteen, vaikkakaan ei voida varmasti sanoa, ajaako masentuneisuus riippuvuuteen vai aiheuttaako riippuvuus masentuneisuutta (esim. Nathan 1988). Koska masentuneisuus kuitenkin tuli niin selkeästi esiin riippuvuuksien yhteydessä, otettiin sekin mukaan tutkimukseen Deps-seulan muodossa. Deps-seula koostuu kymmenestä väittämästä, joiden sopivuutta omaan itseen arvioidaan neliportaisella asteikolla. Myöhemmin, kun tutkimusaineisto oli jo kerätty, raportoivat Kimberly Young ja Robert Rodgers (1998) uusimpia tutkimustuloksiaan, joissa he olivat löytäneet yhteyden masennuksen ja Internet-addiktion välillä: addiktien (n = 259) keskiarvo Beck Depression Inventory:ssa (BDI) oli 11,2 (SD 13,9), mikä viittaisi lievään tai kohtalaiseen masennukseen normaaliväestöön verrattuna. (Young & Rodgers 1998.) Tutkijoiden tulkinnan mukaan masennus on yksi keskeinen Internet-addiktiota aiheuttava tekijä Kohdejoukko Tutkimukseen tuli vastauksia kaiken kaikkiaan 568 kappaletta. Siitä, kuinka moni tuona aikana kävi katsomassa sivua mutta jätti vastaamatta, ei ole tietoa sillä sivulle ei ollut asennettu laskuria. Kuitenkin esimerkiksi Brennerin tutkimuksessa sivulla käyneistä vain noin 35 % vastasi kyselyyn, joten on mahdollista, että sivulla kävi jopa yli tuhat henkilöä. Joissakin tapauksissa lomake oli epähuomiossa postitettu useampia kertoja, joten kun nämä kaksoiskappaleet poistettiin, jäi lopulliseksi vastausten määräksi 549. Brennerin mittarin sisältämien tarkistuskysymysten avulla muodostettiin ns. epäsäännöllisyysasteikko, ja sillä yli kaksi pistettä saaneet vastaukset pudotettiin pois lopullisesta tutkimusaineistosta. Tällaisia vastauksia oli aineistossa kaiken kaikkiaan 19 kappaletta (3,5 %), tosin yksikään vastauksista ei yltänyt kokonaiseen neljään pisteeseen. Nämä vastaukset pudotettiin pois tutkimuksesta, koska niitä ei voitu pitää riittävän luotettavina. Tutkimusmenetelmästä johtuen tarkistuskysymykset nousevat tärkeiksi, sillä vastaamistapa houkuttelee tavanomaista lomaketutkimusta helpommin antamaan vastauksia pilailumielessä. Vaikuttaa todennäköiseltä, että tässäkin tutkimuksessa muutama lomake oli tarkoituksellisesti täytetty epärehellisesti, mutta suurimmassa osassa epäsäännöllisyysasteikolla kolme pistettä saaneista vastauksista oli ilmeisesti kyllä pyritty vastaamaan totuudenmukaisesti. Monista palautekommenteista kävi nimittäin ilmi, että vastaajat pitivät yleisesti kovin hankalana kielteisiin kysymyksiin tai väittämiin vastaamista, mikä on saattanut aiheuttaa vaikeuksia. Tästä

15 12 tutkimuksentekijän on otettava syy omille niskoilleen, sillä kysymyksenasettelua olisi pitänyt saada selkeämmäksi, sillä monet vastaajista eivät ilmeisesti jaksa lukea ennen osion alkua annettuja vastausohjeita. Lopulliseksi vastausten lukumääräksi jäi siis 530 kappaletta, joskin puuttuvien vastausten vuoksi kaikissa analyyseissä ei voitu käyttää aivan kaikkia vastauksia Aineiston analyysi Vastausten suhteellisen suuren määrän sekä lomakkeen pituuden vuoksi sähköpostitse saadun aineiston saattaminen havaintomatriisin muotoon oli aikaa vievä vaihe tutkimuksessa. Jälkeenpäin ajatellen olisi kannattanut käyttää lomakkeen rakentamiseen enemmän aikaa, jotta vastaukset olisivat olleet helpommin käsiteltävässä muodossa - tämä tosin olisi vaatinut tutkijalta parempia ohjelmointitaitoja. Aineiston analysoimiseen käytettiin Excel-, Tixel- ja SPSS-ohjelmistoja. Käytetyistä mittareista sekä Youngin että Brennerin addiktiomittarit ja Deps-seula perustuivat yksittäisten kysymysten avulla muodostettuun summamuuttujaan. Ojasen persoonallisuusasteikot antavat sinällään kvantitatiivisesti käsiteltävissä olevan vastauksen: jokaisen piirteen ilmenemistä kuvataan kokonaisluvulla, joka voi olla mitä tahansa väliltä Niinpä näiden kaikkien muuttujien välisiä yhteyksiä tutkittiin pääasiassa korrelaatiokertoimien avulla. Toisaalta koska Youngin mittari antoi mahdollisuuden myös dikotomiseen jaotteluun addiktien ja ei-addiktien välillä, tutkittiin näiden ryhmien välisiä keskiarvojen eroja t-testeillä. Myös taustamuuttujien merkitystä analysoitaessa käytettiin korrelaatioita ja t-testejä. 5. Tutkimustulokset 5.1. Aineiston kuvaus Tutkimukseen vastanneiden lopullinen määrä oli siis 530 henkilöä. Naisten osuus oli 27 %, mikä tietysti tarkoittaa, että miehet (73 %) olivat yliedustettuna aineistossa, mutta toisaalta naisten osuus Internetin käyttäjistä on kaiken kaikkiaankin ilmeisesti alhaisempi (ks. esim. Järvinen 1998). Keskiiältään vastaajat olivat 24-vuotiaita (SD 5,6) nuorimman vastaajista ollessa 11-vuotias ja

16 13 vanhimman 50-vuotias. Aineisto on siis ikäjakaumaltaan painottunut nuoriin henkilöihin, mutta se vastannee suhteellisen hyvin Internetkäyttäjien ikäjakaumaa (vrt. esim. Järvinen 1998). Vastaajista enemmistö (63%) on opiskellut tai opiskelee 7 korkeakoulutasolla. Peruskoulun käyneitä on 6% ja keskiasteen koulutuksen saaneita 14%. Opistoasteen koulutuksen saaneita on vastaajista 8% ja ammattikorkeakoulussa opiskelevia tai opiskelleita 9%. Suuri osa tutkimukseen vastanneista onkin parhaillaan jossakin oppilaitoksessa, sillä 61% vastaajista ilmoitti asemakseen joko koululaisen tai opiskelijan. Työelämän piirissä vastaajista oli 34% ja työttöminä 2%. Vastaajat olivat tutkimuksentekohetkeen mennessä käyttäneet Internetiä keskimäärin noin neljän vuoden ajan (SD 2,5). Tuorein käyttäjä oli käyttänyt Internetiä vasta yhden kuukauden, kokeneimmat ilmoittivat käyttäneensä Internetiä jo useita vuosia eli jopa 1980-luvun alkupuolelta lähtien. Vastaajat arvioivat käyttävänsä Internetiä keskimäärin noin 22,0 tuntia viikossa, joka tarkoittaa noin 3,1 tuntia vuorokaudessa. Viikkokohtainen Internetin käyttö vaihteli vastaajilla yhdestä tunnista jopa yli sataan tuntiin. Käyttömäärän arvioiminen on tietysti hankalaa, ja vastaajat ovat saattaneet arvioida sitä hiukan eri menetelmillä; osa on ilmoittanut tarkalleen sen ajan, jonka arvioi aktiivisesti tekevänsä jotakin Internetin parissa, toiset taas ovat ilmoittaneet sen ajan, jonka heillä on yhteys avoinna Internetiin vaikka he samalla puuhailisivatkin myös monia muita asioita. Tämä oli odotettavissakin, sillä luonnollisesti sellaisen henkilön, joka käyttää Internetiä hyvin vähän, on helpompaa arvioida käyttöaikaansa kuin sellaisen, jolle Internet on luonteva osa koko elämäntapaa ja joka käyttää sitä hyvin monin tavoin hyödykseen. Käyttömäärän yhteydessä kysyttiin erikseen myös arviota siitä, kuinka paljon vastaaja käyttää Internetiä ns. harrastustarkoituksiin eli sellaisiin vapaa-ajan asioihin, joilla ei ole tekemistä hänen työnsä tai opiskelunsa kanssa. Harrastuskäytön keskiarvo oli viikkotasolla 12,4 tuntia. Osa vastaajista (3,2 %) ei käyttänyt Internetiä ollenkaan harrastustarkoituksiin, kun taas toisille (19,6 %) harrastuskäyttö oli ainoa Internetin käyttötapa eivätkä he hyödyntäneet sitä lainkaan työssään tai opiskelussaan. Internetin tärkeimpiä käyttötarkoituksia selvitettiin kysymällä vastaajilta, mitä sovelluksia he käyttivät ja arvioimaan käytön määrää neliportaisella asteikolla. Tärkeimmäksi käyttötarkoitukseksi nousi odotetusti sähköposti eli , jota 90% vastaajista ilmoitti käyttävänsä usein. Samankaltaiseen tulokseen on päätynyt myös Järvinen (1998) omassa tutkimuksessaan, jossa

17 14 92,9% vastaajista ilmoitti käyttäneensä sähköpostia WWW:n ohella viimeksi kuluneen viikon aikana. Toiseksi eniten käytettiin World Wide Webiä, jota 90% vastaajista käytti joskus tai usein. WWW:n käyttöä kysyttäessä viitattiin tässä tutkimuksessa lähinnä ns. surffailuun eli WWW:n selailuun ja tutkimiseen ilman sen erityisempiä päämääriä. Varsinainen tiedon etsintä tuli kolmannella ja neljännellä sijalla siten, että opiskeluun tai työhön liittyvän tiedon etsintä ei ollut aivan niin suosittua kuin muunlaisen. Sähköpostien lähettäminen ja lukeminen WWW:n selailu Muun tiedon etsiminen Opiskeluun/työhön liittyvän tiedon etsiminen Uutisryhmien lukeminen Kuvien ja/tai ohjelmien imurointi Sähköpostilistojen seuraaminen Verkkolehtien lukeminen Ostosten ja/tai pankkiasioiden hoitaminen Keskustelukanaville osallistuminen Verkkopelien pelaaminen Etäopetukseen osallistuminen Keskustelumaailmaan osallistuminen KUVIO 1. Internetin käyttötavat suosituimmuusjärjestyksessä. Valtaosalla vastaajista (89%) oli mahdollisuus käyttää Internetiä yhdestä kolmeen eri paikassa. Kotona Internet oli 34%:lla ja koulussa, muussa oppilaitoksessa tai työpaikalla 50%:lla. Yleisimpiä yhdistelmiä käyttöpaikoissa olivat modeemi kotona ja sen lisäksi käyttömahdollisuus joko jossakin oppilaitoksessa tai työpaikalla. Keskeisintä on kuitenkin se, että peräti 94% vastaajista arvioi omat mahdollisuutensa käyttää Internetiä melko tai erittäin hyviksi. Näin ei asian kuitenkaan varmaan voida ajatella olevan suurimmalla osalla Internetiä jonkin verran käyttävistä, vaikka Suomessa Internet-yhteyksien suhteellinen määrä onkin suuri, vaan on todennäköisempää, että tutkimukseen vastaajat valikoituvat osittain juuri käyttömahdollisuuksien perusteella: ne, joilla on hyvät 7 Vastaajia pyydettiin ilmoittamaan korkein koulutustaso, jolla ovat opiskelleet tai jolla parhaillaan opiskelevat.

18 15 mahdollisuudet saada käyttöönsä Internetyhteys, ovat myös niitä, joiden on helpointa päästä osallistumaan tutkimukseen, joka toteutetaan WWW:ssä. Vaikka tämä onkin otettava huomioon mietittäessä tutkimustulosten yleistämistä, ei se varsinaisen tutkimusongelman kannalta aiheuta vaikeuksia, sillä on vaikea ajatella henkilön, jolla ei juuri ole mahdollisuuksia päästä käyttämään Internetiä kehittävän siihen kovin erityistä suhdetta saati kärsivän addiktiosta Internet-addiktion esiintyminen Youngin mittarin avulla oli mahdollista jakaa vastaajat kahteen luokkaan: addikteihin ja eiaddikteihin siten, että viisi tai enemmän pisteitä saaneet eli ainakin viiteen kysymykseen kahdeksasta "kyllä" vastanneet luokiteltiin addikteiksi. Internet-addikteiksi voitiin täten Youngin mittarin pohjalta luokitella 16% vastaajista. Brennerin mittarin avulla tällaista kahtiajakoa ei ollut mahdollista tehdä, mutta jos raja vedettäisiin Youngin mittarin avulla 16%:iin vastaajista, se tarkoittaisi, että 13 tai enemmän pisteitä asteikolla 0-32 saaneet luokiteltaisiin addikteiksi. Brennerin mittarin keskiarvopistemäärä oli 7,7 (SD 5,1) ja vastaavasti Youngin 2,5 (SD 2,0). Omassa tutkimuksessaan Brenner (1997) sai mittarinsa keskiarvopistemääräksi 11 pistettä. 40 % 35 % 30 % Youngin mittari Brennerin mittari 25 % 20 % 15 % 10 % 5 % 0 % 0 / 0 1 / / / / / / / / KUVIO 2. Prosentuaaliset pistejakaumat Youngin ja Brennerin mittareilla. Youngin ja Brennerin mittarien välinen korrelaatio oli suhteellisen voimakas (r = 0,742, p < 0,001), ja Youngin mittarilla addikteiksi luokittuvien henkilöiden keskiarvo Brennerin asteikolla oli 15,2, mikä on tilastollisesti merkitsevästi (p < 0,001) enemmän kuin ei-addiktien keskiarvo 6,3.

19 Addiktit ja Internetin käyttö Tutkimusaineiston analysoinnissa lähdettiin liikkeelle kerätyistä taustatiedoista ja niiden mahdollisista yhteyksistä Internet-addiktioon. Addikteista miehiä oli 78%, mikä on hiukan enemmän kuin mitä heitä oli aineistossa kaiken kaikkiaan (73%). Sukupuoliero ei kuitenkaan ollut tilastollisesti merkitsevä (p = 0,244), mutta ikä sen sijaan korreloi negatiivisesti addiktion kanssa (Young: r = -0,201, p < 0,001; Brenner: r = -0,142, p < 0,01) eli addiktio oli enemmän nuorempien Internetkäyttäjien ongelma kuin iäkkäämpien. Toisaalta käyttövuosilla ei näyttänyt olevan tässä merkitystä vaan nimenomaan kalenteri-iällä vaikkakin ne ovat yhteydessä toisiinsa (r = 0,450; p < 0,001). Odotetusti Internetin keskimääräinen käyttöaika viikossa oli addikteilla suurempi kuin eiaddikteilla. Harrastuskäyttöaika viikkotasolla näytti liittyvän addiktioon hieman voimakkaammin (B: r = 0,509; p < 0,001) kuin viikon kokonaiskäyttöaika (B: r = 0,464; p < 0,001). Harrastuskäyttö oli myös toisaalta yleisempää nuoremmilla käyttäjillä kuin vanhemmilla (p < 0,001), kun taas kokonaiskäytön suhteen ikäeroa ei ollut havaittavissa. Koulutuksen yhteys Internet-addiktioon ilmeni siten, että peruskoulun tai keskiasteen oppilaitoksen suorittaneilla tai sellaisessa parhaillaan opiskelevilla addiktiopistemäärät (keskiarvo 10,1) olivat huomattavasti korkeammat kuin pidemmälle kouluttautuneilla (7,1; p < 0,001). Tätä saattaa selittää myös ikäkysymys, sillä kuten aikaisemmin jo todettiin, Internetin addiktiivinen käyttö oli yleisempää nuorilla henkilöillä. Asemalla ei sen sijaan näyttänyt olevan merkitystä Internetaddiktiossa. Internet-addiktio ei näytä liittyvän Internetiin kokonaisuutena, vaan tutkimustulosten perusteella tietyt Internetin osa-alueet voivat olla addiktiivisempia kuin toiset. Varsinaisesti tätä asiaa vastaajia ei pyydetty arvioimaan, mutta päätelmiä voidaan tehdä siitä, millaisiin käyttötarkoituksiin addiktit pääasiassa käyttivät Internetiä (ks. taulukko 1). Internet-addiktit käyttivät ei-addikteja enemmän keskustelukanavia, keskustelumaailmoja, verkkopelejä, imuroivat kuvia sekä ohjelmia verkosta ja seurasivat uutisryhmiä. Youngin asteikkoa käytettäessä myös WWW-surffailu on merkitsevästi enemmän addiktien käyttötapa (r = 0,117; p < 0,01), mutta Brennerin asteikolla addiktiota mitatessa tämä ei ilmene. Opiskeluun tai työhön liittyvän tiedon etsiminen oli enemmän ei-addiktien käyttötapa. Internetin käyttömahdollisuudet eivät vaikuttaneet addiktioon, mutta addiktit sen sijaan käyttivät Internetiä yleensä useammassa eri paikassa kuin ei-addiktit (r = 0,137; p < 0,01).

20 17 TAULUKKO 1. Eri käyttötarkoituksien keskiarvot addikteilla ja ei-addikteilla Youngin mukaan jaoteltuna ja korrelaatiot Brennerin mittariin. Addiktit Ei-addiktit p-arvo Korrelaatio p-arvo Kuvien ja ohj. imurointi 3,14 2,77 0,01 0,175 0,001 Keskustelukanavat 3,12 2,07 0,001 0,506 0,001 Opiskelu ja työ 3,08 3,34 0,01-0,169 0,001 Verkkopelit 1,91 1,51 0,001 0,190 0,001 Keskustelumaailmat 1,51 1,22 0,01 0,203 0,001 Uutisryhmät 0,099 0,05 WWW-surffailu 0,081 0,1 Tulosten mukaan Internetin keskeinen piirre näyttää olevan jonkinlainen ajantajun menetys sitä käytettäessä. Kaikista vastaajista 78% vastasi myöntävästi kun kysyttiin, onko huomannut viettävänsä Internetissä pidemmän aikaa kuin oli aikonut. Varsinkin addiktit näyttävät kärsivän tästä ja sen vuoksi saattavat sitten ateriat ja nukkumiset unohtua (ks. taulukko 2). Internetin viemää aikaa voidaan sitten yrittää vähentää tai peitellä muilta. Puolet addikteista on turhaan yrittänyt vähentää Internetissä viettämäänsä aikaa, mutta tämän tutkimuksen pohjalta ei voida päätellä, onko toinen puoli siinä onnistunut vai eivätkö he ole olleet edes halukkaita. On myös hyvä huomata, että vaikka suhteellisen pieni osa vastaajista on varsinaisesti joutunut ongelmiin työpaikalla tai opiskelupaikassa Internetin käyttönsä vuoksi, kuitenkin 36% kokee työnsä tai jonkin muun suorituksensa heikentyneen sen jälkeen, kun alkoi käyttää Internetiä. Mahdollisesti tässäkin on kysymys nimenomaan ajankäytöstä Internet nielee aikaa, jota ennen voitiin käyttää muihin tarkoituksiin.

21 18 TAULUKKO 2. Myönteisten vastausten osuudet joissakin yksittäisissä Brennerin mittarin kysymyksissä, jotka liittyvät Internet-käytön määrään ja intensiteettiin. Jos edellisestä kerrasta Internetissä on kulunut jo pidemmän aikaa, minun on vaikea olla ajattelematta, mitä kaikkea minua siellä odottaa, kun taas menen sinne Addiktit Eiaddiktit Kaikki 63% 17% 25% Työni tai muut suoritukseni ovat huonontuneet kun aloin käyttää Internetiä 52% 33% 36% Useammin kuin kerran olen jättänyt aterian väliin mieluummin kuin lopettanut Internetin käytön 52% 15% 21% Useammin kuin kerran olen nukkunut alle 4 tuntia yössä Internetin käytön vuoksi 51% 14% 20% Olen yrittänyt vähentää Internetissä viettämääni aikaa, mutta en ole onnistunut 50% 4% 11% Olen yrittänyt peitellä muilta, kuinka paljon aikaa itse asiassa vietän Internetissä 45% 6% 12% Olen joutunut ongelmiin työpaikalla/opiskelupaikassa/koulussa nettiin liittyvien seikkojen vuoksi 29% 2% 7% 5.4. Persoonallisuuden yhteys Internet-addiktioon Internet-addiktiolla näyttää tämän tutkimuksen mukaan olevan yhteyttä useisiin persoonallisuudenpiirteisiin (ks. taulukko 2). Ne, joilla on addiktiivinen suhde Internetiin, näyttäisivät olevan ahdistuneempia, impulsiivisempia ja masentuneempia kuin ei-addiktit. Addiktit ovat myös vähemmän toiminnallisia ja vähemmän seurallisia ja he kokevat elämänhallintansa, itseluottamuksensa ja sosiaalisen rohkeutensa heikommiksi. Addiktien elämänasenne on myös pessimistisempi kuin ei-addiktien. Tutkituista piirteistä vain avoimuuden ja vaihtelunhalun suhteen ei löytynyt tilastollisesti merkitseviä eroja. Korrelaatiot olivat tilastollisesti merkitseviä samojen persoonallisuuden piirteiden osalta myös Youngin asteikkoa käytettäessä sillä erotuksella, että impulsiivisuuden osalta korrelaatio jäi hiukan alhaisemmaksi (r = 0,111; p < 0,05).

22 19 Jos vastaajat luokiteltiin Youngin esimerkin mukaan addikteihin ja ei-addikteihin, voitiin näiden ryhmien välillä todeta tilastollisesti merkitseviä eroja muissa edellä mainituissa persoonallisuuden piirteissä paitsi elämänasenteessa, jonka kohdalla ryhmien välinen ero oli kyllä samansuuntainen, mutta ei riittävän suuri. TAULUKKO 3. Persoonallisuuspiirteiden keskiarvot addikteilla ja ei-addikteilla Youngin mukaan jaoteltuna ja korrelaatiot Brennerin mittariin. Addiktit Ei-addiktit p-arvo Korrelaatio p-arvo Masentuneisuusa 8,67 4,31 0,001 0,400 0,001 Ahdistuneisuus 46,72 32,25 0,001 0,320 0,001 Itseluottamus 63,67 73,69 0,001-0,241 0,001 Sosiaalinen rohkeus 63,36 72,89 0,001-0,214 0,001 Toiminnallisuus 57,93 64,86 0,05-0,159 0,001 Elämänhallinta 73,25 79,49 0,05-0,132 0,01 Impulsiivisuus 63,84 58,62 0,05 0,165 0,001 Seurallisuus 58,49 63,77 0,05-0,199 0,001 Elämänasenne 61,30 65,63 0,1-0,206 0,001 a Masentuneisuus Deps-seulalla mitattuna, asteikko 0-30 Vertailun vuoksi mainittakoon, että eri sukupuolten välillä tilastollisesti merkitseviä eroja esiintyi ainoastaan ahdistuneisuudessa (p < 0,05) ja avoimuudessa (p < 0,001). Ahdistuneisuushan oli erotteleva tekijä myös addiktiivisuuden suhteen siten, että addiktit olivat ahdistuneempia kuin eiaddiktit. Sukupuoliero ilmeni tässä kuitenkin niin päin, että naiset olivat ahdistuneempia kuin miehet. Naiset olivat myös miehiä avoimempia. Brennerin mittarista oli löydettävissä kaksi eri faktoria, joista ensimmäinen keskittyi pääasiassa Internetin käytön määrään ja intensiteettiin, kun taas toisen keskeinen sisältö olivat Internetin kautta saadut tärkeät ihmissuhdekontaktit. Näiden faktorien avulla muodostettujen uusien summamuuttujien keskinäinen korrelaatio on addikteilla suhteellisen voimakas (r = 0,335), joten vaikuttaa siltä, että ne ovat läheisesti yhteydessä toisiinsa ja Internet-addiktiossa molemmat puolet ovat yleensä läsnä. Käytön määrään ja intensiteettiin liittyviä tuloksia on jo esitelty luvussa 5.3., joten tässä keskitytään sosiaalisten suhteiden luonteeseen ja merkitykseen. Tuloksista (ks. taulukko 4) voidaan nähdä, että Internetin käyttö masennuslääkkeenä ei ole etenkään addikteilla harvinaista. Keskeiseen osaan

23 20 nousevat tällöin sieltä saatavat ihmiskontaktit. Ilmeisesti kontaktien luominen Internetin kautta ei ole muutenkaan harvinaista, sillä kaikista vastaajista 54% on myös sopinut tapaamisesta jonkun Internetissä kohtaamansa henkilön kanssa ja 7% vastaajista ilmoittaa jopa, että ovat saaneet useimmat ystävistään Internetin kautta. On mahdollista, että Internetin merkitys ihmisten yhteen saattajana perustuu siihen, että sen kautta koetaan olevan helpompaa puhua ihmisten kanssa ja kontaktit muodostuvat helposti hyvin henkilökohtaisiksi (taulukko 4). TAULUKKO 4. Myönteisten vastausten osuudet joissakin Brennerin mittarin yksittäisissä kysymyksissä, jotka liittyvät sosiaalisiin suhteisiin Internetissä. Addiktit Eiaddiktit Kaikki Olen käyttänyt Internetiä piristämään itseäni, kun olen huonolla tuulella tai masentunut 87% 54% 59% Olen käyttänyt Internetiä voidakseni puhua toisille silloin, kun tunnen itseni eristyneeksi tai yksinäiseksi 74% 30% 37% Minusta on helpompaa puhua ihmisille Internetissä kuin kasvokkain 68% 27% 34% Olen jakanut suuren salaisuuden jonkun ihmisen kanssa Internetissä 62% 25% 31% Useimmat ystävistäni olen saanut Internetistä Vain Internet-ystäväni todella tuntevat minut 20% 4% 7% 10% 1% 2% 6. Pohdinta Tämän tutkimuksen perusteella vaikuttaa siltä, että Internet-addiktio on todellinen, olemassa oleva ilmiö, vaikkakaan ei ehkä aivan niin yleinen kuin mitä yleensä annetaan ymmärtää: on runsaasti Internetiä käyttäviä henkilöitä, joille Internet ei silti ole addiktio. Toisaalta, vaikka monet pystyvätkin hallitsemaan runsaankin Internetin käyttönsä, se ei tarkoita, että kaikki tähän kykenisivät. Ainakin osan tästä erosta voi selittää persoonallisilla eroilla, sillä ilmeisesti Internetin tietyt puolet ja osa-alueet vetoavat erityisesti joihinkin ihmisiin. Voidaan helposti nähdä yhteys siinä, että mm. anonymiteetti sekä mahdollisuus solmia sosiaalisia suhteita ja muuttaa rooliaan listattiin johdanto-osassa Internetin keskeisimmiksi sosiaalisiksi funktioiksi ja vastaavasti

24 21 tutkimustulokset osoittivat, että Internetiä addiktiivisesti käyttävät erosivat mm. sosiaaliselta rohkeudeltaan ja itseluottamukseltaan muista käyttäjistä. Eroja löytyi addiktien ja muiden Internetkäyttäjien välillä myös sellaisissa persoonallisuudenpiirteissä kuten masentuneisuus, ahdistuneisuus, elämänhallinta ja impulsiivisuus, jotka voidaan helposti liittää yhteen minkä tahansa riippuvuuden tai addiktion kanssa. Eli jos vedetään rohkeita johtopäätöksiä, tullaan sellaiseen tulokseen, että Internet-addiktio on eräs addiktio muiden samankaltaisten joukossa ja sille ovat erityisen alttiita sellaiset henkilöt, jotka kaipaavat sosiaalisia kontakteja. Kuitenkin tulee pitää mielessä jo aiemmin mainitut tutkimusmenetelmään liittyvät heikkoudet sekä se, että erot persoonallisuuden osalta eivät olleet niin suuria, kuin helposti saattaa tuntua, vaan kyse oli keskimäärin noin kahdeksan pisteen eroista asteikolla. Eli vaikka ero addiktien ja muiden käyttäjien välillä oli tilastollisesti merkitsevä, se ei välttämättä ollut kovin suuri. Jos lukuarvoja selkeyden vuoksi Ojasen mittarin pohjalta tulkitaan, addiktit olivat jonkin verran ahdistuneita, melko toiminnallisia, melko herkästi innostuvia, melko seurallisia ja sosiaalisesti melko rohkeita. He kokivat vaikuttavansa omaan elämäänsä melko paljon ja heidän itseluottamuksensa oli melko vahva ja elämänasenne melko myönteinen. Tällä tavalla esitettynä tulos ei kuullosta aivan yhtä radikaalilta. Kuten jo aiemminkin todettiin, Internet-addiktiossa ei ole kysymys mistään psykiatrisesta luokituksesta. Sitä kautta on hyvin ymmärrettävää, että vaikka addiktit eroavat muista Internetkäyttäjistä monin tavoin, ero ei ole niin suuri ainakaan tässä aineistossa, että voitaisiin puhua mistään varsinaisesta häiriöstä. Eli vaikka saattaakin olla totta, että joillekin ihmisille Internetaddiktiosta muodostuu todellinen vaiva ja he tarvitsevat sen hoitoon ammattiapua, lienee kuitenkin yhtä totta, että monien kohdalla ongelma on niin lievä ja tilapäinen, että se ei vaadi mitään erityisempiä toimenpiteitä. Tämän tutkimuksenkin palautteessa muutamat vastaajista kertoivat olevansa entisiä Internet-addikteja, mutta saaneensa käytön sittemmin hallintaan ja normaalitasolle. Toisaalta voidaan kysyä, onko lievä addiktoituminen Internetiin välttämättä aina ja jokaisen kohdalla negatiivinen asia; jos sieltä saa apua esimerkiksi masennukseensa tai löytää ystäviä yksinäiseen elämäänsä, jää luultavasti kuitenkin voiton puolelle. Tietysti tässäkään ei voida mennä kohtuuttomuuksiin liiallinen Internetin käyttö vaikkapa ystävien saamistarkoituksessa voi helposti kääntyä itseään vastaan, jos addikti jättää muut ihmissuhteet ja niiden muodostumismahdollisuudet huomiotta ja keskittyy vain yhteen kanavaan. Myöskään masentuneisuuden ei tiedetä ainakaan helpottavan riippuvuuksien myötä.