VATT-KESKUSTELUALOITTEITA VATT-DISCUSSION PAPERS KLASSILLINEN OSAKEYHTIÖ- VERO KANSAIN- VÄLISEN VERO- HARMONISOINNIN MUOTONA

Transkriptio

1 VATT-KESKUSTELUALOITTEITA VATT-DISCUSSION PAPERS 258 KLASSILLINEN OSAKEYHTIÖ- VERO KANSAIN- VÄLISEN VERO- HARMONISOINNIN MUOTONA Seppo Kari - Jouko Ylä- Lieenpoja Valtion talouellinen tutkimuskeskus Government Institute or Economic Researc Helsinki 2001

2 ISBN ISSN Valtion talouellinen tutkimuskeskus Government Institute or Economic Researc Hämeentie 3, Helsinki, Finlan Oy Nor Print Ab Helsinki, einäkuu 2001

3 KARI SEPPO YLÄ-LIEDENPOHJA JOUKO: KLASSILLINEN OSAKE- YHTIÖVERO KANSAINVÄLISEN VEROHARMONISOINNIN MUOTONA. Helsinki, VATT, Valtion talouellinen tutkimuskeskus, Government Institute or Economic Researc, 2001, (C, ISSN , No 258. ISBN Tiivistelmä: Klassillinen osakeytiövero verottaa osinkoja kateen kertaan. EUmaissa yleinen käytäntö on myöntää yvitys osakeytiöverosta kotimaisille osakkaille. Tämä rajoitus muuntaa ytiöveron yvitysjärjestelmän klassilliseksi osakeytiöveroksi kansainvälisesti omistettujen yritysten osalta. Kun kotiutettuiin osinkoiin sovelletaan vapautusmenetelmää, ne eelleen jaettuina tulevat lisäksi ytiöveron yvitysjärjestelmässä täyennysveron piiriin. Osakeytiövero kertaantuu kansainvälisesti. Tätä lievennetään monimutkaisilla täyennysveron uojennussäännöillä. Klassillinen osakeytiövero, yistettynä ulkomaisen korko- ja osinkotulon vapautusmenettelyyn, on allinnollisesti selkeä. Se on lisäksi osinko- ja raoituspäätösten suteen neutraali, jos korkomenot eivät ole väennyskelpoiset ytiön verotuksessa, eli jos kaksinkertainen verotus ulotetaan myös korkoiin. Monikansallisten yritysten osalta veroarmonisointi voisi perustua klassilliseen järjestelmään. Verokilpailu pitäisi verokannat matalina ja pienentäisi kaksinkertaisen verotuksen aittavaikutusta. Asiasanat: Kansainvälinen verotus, talouellinen interaatio, monikansallinen yritys KARI SEPPO YLÄ-LIEDENPOHJA JOUKO: KLASSILLINEN OSAKE- YHTIÖVERO KANSAINVÄLISEN VEROHARMONISOINNIN MUOTONA. Helsinki, VATT, Valtion talouellinen tutkimuskeskus, Government Institute or Economic Researc, 2001, (C, ISSN , No 258. ISBN Abstract: Te classical corporation tax entails ouble taxation o corporate income. Te current EU practise is to impute te corporation tax to te omestic recipients o iviens. In case o a company wit international owners te eature converts te imputation system back to a classical corporation tax. Wen te exemption meto is applie to te taxation o repatriate iviens, teir onwar istribution to te international owners o te parent requires complex rules or exemptin tem rom te compensatory tax, wic equals te tax creit on iviens. In contrast, te classical corporation tax, combine wit te tax exemption o orein an omestic iviens witin te coporate sector, maintains its simplicity an can be esine neutral wit respect to te inancin an ivien ecisions o multinationals, by aoptin ouble taxation o interest income. Broa tax bases an low tax rates are avocate as eneral policy. Key wors: International taxation, economic interation, multinational irm

4

5 Sisällys 1 Joanto 1 2 Peruskäsitteet 4 3 Raoituksen neutraalisuus 7 4 Kotiutettava ulkomainen tulo 10 5 Ytiöveronyvitys ja kotiutettava tulo 17 6 Päätelmät 21 Läteet 24 Liitteet 25

6

7 1 Joanto Klassinen osakeytiövero verottaa osakeytiön luomaa tuloa kateen kertaan, erikseen osakeytiötä ja uuestaan omistajia osinkotuloista ja osakkeien myyntivoitoista suomatta omistajille mitään yvitystä osakeytiön jo maksamista veroista. Tätä perusrakennetta eli kaksinkertaisuutta pietään sen uonona puolena. Ajatellaan sen iskriminoivan osakeytiöien perustantaa, ekäisevän välttämättömän oman pääoman etoisen raoituksen ankkimista ieoien talouelliseksi yöyntämiseksi sekä koentavan uuelleen talouellisia voimavaroja osakeytiösektorista muille sektoreille ja aieuttavan täten koko kansantalouelle teokkuustappioita kuuluisan Harberer-mallin (Harberer 1962) mukaisesti. Näien aittojen eliminointitarve synnytti ja 1970-lukujen vaiteessa veroreormit, joien painopiste oli osakeytiön ja omistajien tuloverotusten interoinnissa. Suomessa se tapatui suomalla 1969 voimaan tulleessa elinkeinoverolaissa osittainen väennys jaettujen osinkojen perusteella. EECmaissa vakiintui ajatus pitää osakeytiön tuloveroa eräänlaisena ennakonpiätyksenä omistajien lopullisista veroista. Tämän takia se laskettiin omistajien yväksi jaetun voiton osalta. Syntyi nk. ytiöveron yvitysjärjestelmä (avoir iscal), jolla pyrittiin takaamaan osakeytiön voiton verottaminen kertaalleen. Jakamattoman voiton osalta osakeytiöveron yvittämistä omistajille ei ees arkittu, koska monessa EEC-maassa osakkeien luovutusvoitot olivat joko kokonaan verovapaita tai osinkoja lievemmän verotuksen koteena, jota realisointien lykkääminen eesauttoi. Täten piätettyjen voittojen osalta osakeytiövero nätiin kertymäperusteisena verona, jota ilman piätetyt voittovarat välttäisivät verotuksen kokonaan, mikä olisi vastoin laajapojaisen tuloveron ajatusta. Ytiöveron yvitysjärjestelmässä osakeytiö ja sen omistajat käsitellään tavallaan ytenä verotusyksikkönä, klassillisessa osakeytiöverossa puolestaan täysin erillisinä. Ytiöveron yvitystä ei kuitenkaan tyypillisesti myönnetä ulkomaisille osakkeenomistajille eikä ulkomailta saauista osinoista kuin vastavuoroisuusperiaatteella. Suomella on ollut tällainen sopimus Iso-Britannian ja Irlannin kanssa 1 Ytiöveron yvitysjärjestelmä ei siten poista kaksinkertaista verotusta ulkomaisten ja ulkomaille virtaavien osinkojen osalta. Päinvastoin ulkomailta saaut ja eelleen jaettavat osinot tulevat tyypillisesti ytiöveronyvitystä vastaavan täyennysveron koteeksi osinkoja jakavan ytiön kotimaassa. Siten kauttavirtaavat osinot ovat jo lätiessään kateen kertaan verotettuja. Omistajien asuinmaa asettaa toennäköisesti vielä lisäveroja. Tämän vuoksi Suomi soveltaa läpivirtaaviin osinkoiin monimutkaisia uojennussääntöjä täyennysverosta. 1 Irlantilaiset osakkeenomistajat saavat eelleenkin ytiöveron yvityksen, joka on puolet Suomessa yleisesti verovelvollisten saamasta ytiöveron yvityksestä. Hyvitys koskee portoliosijoituksia.

8 2 Nämä seikat osoittavat ytiöveron yvitysjärjestelmän soveltuvan uonosti kansainvälisesti toimiviin yrityksiin, mikä on kyllä tunnistettu verokirjallisuuessa; ks. Boaway ja Bruce (1992) 2. Saksan vuoen 2001 alusta astettain voimaan tulevassa verouuistuksessa luovutaan ytiöveron yvittämisestä osakkaien enkilökotaisessa tuloverotuksessa kokonaan, mutta puolet osinoista luetaan omistajien tavalliseksi verotettavaksi tuloksi. Myös USA on koko ajan pysyttäytynyt kaksinkertaisen verotuksen perusperiaatteessa lukuisista muutosyrityksistä uolimatta. Seuraavassa emonstroimme klassillisen osakeytiöveron (i) vanan tunnetun tosiasian, että jos osakeytiöveron veropoja sisältää sekä oman pääoman että vieraan pääoman tuoton eli jos lainojen korot eivät ole väennyskelpoisia osakeytiöverotuksessa ja jos omistajien verotuksessa verotetaan vieraan ja oman pääoman tuottoja (sekä osinkoja että pääomavoittoja) samalla verokannalla, niin osakeytiövero ei vääristä yrityksen raoitusrakennetta, ks. Kin (1974, s. 109). Samoin osoitamme, että (ii) (iii) kansainvälisesti toimivien ja omistettujen yritysten osalta kyseinen vero ei kertaannuta osakeytiöveroja, jos ulkomaisista veroista myönnetään aina täysi veroyvitys osinkoja ja pääomavoittoja vastaanottavassa maassa, tai jos ketjuun synnytetään osinkojen osalta useien Euroopan maien perinteisesti nouattama verovapaus. Vertaamme myös eellä kuvatun klassillisen osakeytiöveron ominaisuuksia tapaan, jolla nykyinen ytiöveron yvitysjärjestelmä on toteutettu osakeytiöien kansainvälisessä verotuksessa. Osoitamme tällöin (iv) osakeytiöveron alkavan kertaantua, jos ytiöveron yvitysjärjestelmässä osakeytiön saamat kansainväliset osinot ovat verovapaita, mutta sen ulkomaisista osinoista jakamat osinot ovat täyennysveron koteena, ja (v) järjestelmän muuntuvan käyttäytymiskannusteiltaan takaisin klassilliseksi osinkojen kaksinkertaiseksi verotukseksi kun uomioiaan se, että ytiöveron yvitystä ei suoa ulkomaille maksetuille osinoille. Velkojen väennyskelpoisuuen eliminointi yritysverotuksessa eli ominaisuuet (i) täyttävä verojärjestelmä on ollut esillä myös kansainvälisessä veropoliittisessa kirjallisuuessa viimeisen kymmenen vuoen aikana. Vero tunnetaan akronymistä CBIT (Compreensive Business Income Tax) eli laajan yritystulon verona; 2 Alwort (1988) viittaa imputation system was invente by te Frenc to be beastly to te Americans, koska se suosii kotimaista omistusta ulkomaisen kustannuksella.

9 3 ks. Cnossen (1996). Itseasiassa motivointi CBIT:n taustalla on se, että yritystuloa verotettaisiin vain kerran pelkästään yritystasolla eikä enää lainkaan omistajien tuloverotuksessa. Osinot olisivat verovapaat, ja osakkeien myyntivoittoja verotettaisiin vain siltä osin, kuin ne ylittävät osakeytiön piättämät kumulatiiviset voitot osakkeien ostamisen jälkeen. Perusteena yritystulon verottamiseen vain ytiötasolla on neutraalisuus eri omistajarymien kesken, koska suurin osa osakeomistusta on kasautunut verottomille institutionaalisille sijoittajille. Monissa maissa suoaan myös tarkoituksellisesti elpotuksia sijoitustulojen verotuksessa kuten säästämisen, erityisesti osakesäästöjen, väennysoikeus verotettavasta tulosta tiettyyn vuosirajaan saakka. Jos emoytiön kotimaaan kotiutettu ulkomainen tulo kuten osinot olisivat kokonaan vapautetut kotimaisesta verosta (exemption meto), CBIT ilman osinkojen, pääomavoittojen ja korkotulojen verotusta toteuttaisi nk. putaan läemaaperiaatteen (source principle) kansainvälisten toimintojen verotuksessa. Tytärytiön asemamaa keräisi kaiken verotulon. Toisaalta tällainen järjestelmä panisi valtiot kilpailemaan alueilleen sijoittuvista investoinneista alentamalla osakeytiöien eektiivistä verorasitusta. Täysin vastakkainen kansainvälisen tulon verotusperiaate on nk. asuinmaaperiaate (resience principle), jossa tulo verotetaan vain sijoittajien pysyvässä asuinmaassa. Tytärytiön asemamaa ei keräisi mitään verotuloja eikä välttämättä emoytiönkään, jos sen omistajat ovat ulkomailla. Tämä puolestaan jotaisi verokilpailuun lopullisten omistajien asuinmaista. Käymme seuraavaksi aieen läpi ieman ormaalisemmin ja palaamme lopuksi veropoliittisiin kysymyksiin.

10 4 2 Peruskäsitteet Kinin (1974, 1977) läestymistapaa soveltaen tarkastellaan osakeytiön ja sijoittajien kokonaisveromäärän eri komponentteja olettaen aluksi ytiön olevan toiminnaltaan ja omistukseltaan putaasti kotimaisen (-maa). Määritellään y = oikean tulokäsitteen mukainen tulo -maassa Π = verotettava tulo -maassa ennen velan korkojen väentämistä b = reaaliset korkomenot β = väennyskelpoinen osa b:stä τ = osakeytiöverokanta -maassa Tällöin osakeytiövero on -maassa (1) T = τ ( Π β b) Verotettava tulo voi poiketa oikeasta tulosta, jos esimerkiksi verotuksessa yväksytyt poistot eivät vastaa oikeita talouellisia poistoja. Poikkeama voi tietenkin olla sekä positiivinen että neatiivinen, mutta tään ei kiinnitetä nyt uomiota. Oletetaan myös sekä oikea y että verotettava Π tulo eksoeenisiksi, koska yksinkertaisuuen vuoksi tässä ei malliteta yrityksen kasvua. Sijoittajat maksavat reaalisista korkotuloistaan enkilökotaista tuloveroa määrän b b (2) T = τ b b jossa korkotulon toellinen verokanta τ on vakio. Se on tyypillisesti korkeampi kuin lain määrittelemä pääomatulojen verokanta τ, koska tätä sovelletaan nimellisiin korkotuloiin, joista osa on kompensaatiota inlaation aieuttamasta pääomatappiosta. Määritellään eelleen = jaetut osinot τ = toellinen veroaste, jolla osakeytiön piättämä tulo tulee verotetuksi sijoittajien tuloverotuksessa pääomavoittona γ = markkinoien arvostuskerroin osakeytiöön piätetylle tulolle.

11 5 Tällöin sijoittajan pääomavoittoveron määrä on (3) T = τ [ y b T ]γ jossa akasuluissa oleva lauseke on osakeytiön piättämä oikea tulo ja γ kertaa se on verotettava oikea pääomavoitto. Käytännössä tietenkin kaavasta (3) poiketen leaalista pääomatulojen verokantaa τ sovelletaan realisoituiin pääomavoittoiin (luovutusvoittoiin). Koska realisointi tapatuu usein myöemmin kuin pääomavoitto syntyy, tosiasiallinen τ on leaalista veroastetta τ alaisempi veronmaksun lykkääntymisen vuoksi. 3 Toisaalta leaalista veroastetta sovelletaan useimmissa maissa inlaation vääristämiin nimellisiin realisointivoittoiin, mikä puolestaan koottaa tosiasiallista veroastetta τ ; ks. laskelmista Ylä-Lieenpoja (1999). Osinkotulojen verotuksen oletetaan tapatuvan osakeytiöveron yvityksen periaatteen mukaisesti sijoittajien enkilökotaisessa tuloverotuksessa. Kirjallisuuessa on vakiintunut mallintaa se brittiläisen järjestelmän 4 mukaan. Siinä ytiöveron yvitys määritellään yvitettävän ytiöverokannan u avulla, jonka mukaan saatu osinko on katsottu jo tulleen laskennallisesti (siitä nimi imputation system) verotetuksi osakeytiöverotuksessa. Näin brittien järjestelmässä verotettava brutto-osinko saatua osinkoeuroa koti on 1/(1-u) euroa, ja siitä saatu yvitys on u/(1-u) euroa. Sekä osinkoa että ytiöveron yvitystä verotetaan verokannalla τ, mutta sijoittaja saa lukea jälkimmäisen yväkseen. Sijoittajan maksama lisävero osinoista on täten (4) T = ( τ u) 1- u Osakeytiön luoman tulon kokonaisverorasitus osakeytiövero ja sijoittajan tason verot yteenlaskien on (5) b T = T + T + T + T 3 Suomessa on myös vuosittainen varallisuusvero, jota sovelletaan kansainvälisesti jo suteellisen alaisen tason ylittävään kokonaisvarallisuuteen. Kun pörssiosakkeen markkina-arvosta 70 % luetaan verotettavaksi varallisuueksi ja kun pörssiosakkeen pitkän aikavälin reaalituotto ennen enkilökotaista tuloveroa on uusimpien kansainvälisten laskelmien mukaan keskimäärin 6.7 % vuoessa (Dimson, Mars ja Staunton 2000) eli 29 %:n verokannalla 9.5 % ennen osakeytiöveroa, niin nykyinen 0.9 %:n varallisuusvero vastaa (0.7)(0.009)/0.095 eli noin 6.6 %:n kertymäperusteista veroastetta osakesijoituksen reaalituotosta! Ylä-Lieenpojan (1999) laskelmat eivät sisällä varallisuusveroa. 4 Suomen ytiöveronyvitysjärjestelmän mukainen kuvaus on liitteessä A.

12 6 Viimeinen elementti mallia on piätettyjen voittovarojen arvostuskertoimen γ määräytyminen. Oletetaan markkinoilla olevan sijoittajia, jotka aluavat yötyä osinkojen ja pääomavoittojen välisistä maollisista veroeroista. Arbitraasitasapainossa piätetyn euron markkinainnan γ täytyy olla sellaisen, että sijoittajalle on samantekevää, myykö än sijoituksensa, jolloin änen veronjälkeinen pääomavoittonsa on (1-τ )γ, vai nostaako än voittoeuron osinkona, jolloin veronjälkeinen netto-osinko θ saausta yen euron osinosta = 1 on (6) θ = 1 T = 1 τ 1- u Tällöin arbitraasieosta (1-τ )γ = θ saaaan tasapainossa (7) γ = 1 τ ( 1 τ )(1 u) Käyttämällä näitä saaaan osakeytiön ja sijoittajien kokonaisverotaakan lausekkeeksi (8) T = τ ( Π β b) + τ [ y b τ ( Π β b) ]γ b + τ b + ( τ u )/(1 - u)

13 7 3 Raoituksen neutraalisuus Raoitus- ja osinkopolitiikan neutraalisuus tarkoittaa tässä mallissa osakeytiön oikean tulon y kanavointipäätösten riippumattomuutta verojärjestelmästä. Tulo voiaan käyttää velan korkoiin b, jakaa osinkoina tai piättää osakeytiöön. Kaikissa päätöksissä on mukana veroseuraamus osakeytiötasolla ja maollinen lisäseuraamus sijoittajatasolla. Pitämällä korkomenoja b ja osinkoa päätösmuuttujina niien veroseuraamukset saaaan määritelmän (8) osittaiserivaattoina T b (9) = τ τ β τ γ (1 τ β ) ( = 0 ) b T τ u (10) = τ γ ( = 0) 1- u joissa γ täyttää aina arbitraasieon (7). Etojen (9) ja (10) tulee olla samanaikaisesti nollia neutraalisuuen takaamiseksi. Ennen näien etojen tarkastelua on yöyllistä tulkita eot (9) ja (10). Veroseuraamuksen (9) ollessa nolla saaaan b (11) τ τ β = τ γ (1 τ β ) Vasen puoli kertoo sen lisäverorasituksen, joka sijoittajille ja osakeytiölle koituu osakeytiön käyttäessä voittoaan velan korkomenojen lisäykseen: sijoittajan lisävero korkoeurosta miinus verosäästö osakeytiössä korkoeuron väennyskelpoisuuen vuoksi. Tämän täytyy olla ytä kuin sijoittajalle koituva pääomavoittoveron lisä, jos osakeytiö päättää olla lisäämättä korkomenoja, jolloin ytiöön säästyy korkoeurosta ( 1 τ β ) euroa. 5 Samoin veroseuraamuksen (10) ollessa nolla saaaan τ u (12) = τ γ 1 u eli sijoittajan lisäverorasituksen tulee olla samat käytettäessä yksi euro osakeytiön veronjälkeistä voittoa osinonjakoon (vasen) tai piätettäessä se osakeytiöön (oikea). 5 Itse asiassa tämän ja eon (12) täyelliset tulkinnat ovat paljon monisäikeisemmät, kuten ilmenee alkuperäisläteestä (Kin 1974, 1977, luku 4; ks. myös Sinn 1987, luku 4.2). Tässä omaksutut tulkinnat ovat kuitenkin täysin riittäviä onelman veropoliittisen selkeyen kannalta.

14 8 Klassillinen osakeytiövero Klassillisessa järjestelmässä on ytiöveron yvitysaste u = 0. Jos lisäksi velan korkomenot ovat väennyskelvottomia osakeytiöverotuksessa eli β = 0, neutraalisuuseot (11)-(12) tulevat muotoon (13a) (13b) τ τ b = = τ τ γ γ Nämä ovat voimassa samanaikaisesti, jos kaikkien sijoittajien osalta pätee (14) τ = b = τ τ, jolloin γ =1 pätee myös. Tämä verokantaeto toteutuu periaatteellisella kannalla pojoismaisessa eriytetyssä tuloverojärjestemässä, jossa sijoittajien tuloverotuksessa reaalisia korkotuloja, osinkoja ja reaalisia pääomavoittoja verotetaan sama-asteisesti. Eot (13ab) ja (14) pätevät sekä verovapaille että verotettaville sijoittajarymille mutta eivät niien välillä. Ainoa insentiivi on kanavoia säästämistä ja pääomatuloja verovapaien instituutioien kautta, eli järjestelmä ei ole neutraali omistajuuen suteen. Velka- ja osinkopäätökset ovat kuitenkin riippumattomia verojärjestelmästä. Neutraalisuus toteutuu verollisten sijoittajien osalta, koska sekä velankorkoina että osinkoina jaettu liikevoitto verotetaan kaesti kuten osakeytiöön piätetty liikevoitto: ensin osakeytiössä verokannalla τ, tai oikeammin eektiivisellä verokannalla τ Π y, ja sitten enkilökotaisen tulon pääomatulovero- kannoilla (14). Ratkaisevaa neutraalisuuelle on siten enkilökotaisten pääomatuloverokantojen sama-asteisuus ja oikean reaalitulon verotus. Osakeytiön tasolla verotettava tulo voi poiketa oikeasta liikevoitosta Π =/ y raoitus- ja osinkopäätösten neutraalisuuen rikkoutumatta, mutta tällöin se vääristää in- Π ei määräyy samoin kaikkien pro- vestointipäätöksiä, jos verotettava voitto jektien osalta. Emme kiinnitä tään jatkossa lisäuomiota. Liite B sisältää katsauksen verojen vaikutuksesta investointipäätökseen. Luonnollisin ratkaisu estää osakeytiöveron kertaantuminen osakeytiösektorin sisällä on vapauttaa muilta kotimaisilta osakeytiöiltä saaut osinot ja korkotulot kokonaan osakeytiöverosta. Tarkemmin ottaen sääntö koskisi kaikkia yteisöverotettavia. Siis raa- ja luottolaitosten veropoja sisältäisi vain luonnollisilta enkilöiltä ja verovapailta yteisöiltä saaut korkotulot, mutta mitkään korkomenot eivät olisi väennyskelpoisia.

15 9 Toinen vaitoeto on suoa yteisöille täysi ytiöveron yvitys muilta kotimaisilta osakeytiöiltä saauista osinoista ja koroista nykyisen ytiöveron yvityksen tapaisesti. Sitä siis laajennettaisiin koskemaan myös korkotuloa. Osakeytiön veropoja sisältää kaikki korot ja osinot ja niistä saaut ytiöveron yvitykset, jotka osakeytiön veroa määrättäessä yvitetään ja maollinen saatava palautetaan.

16 10 4 Kotiutettava ulkomainen tulo Olkoon oikea ulkomainen tulo y ja kotiutettava ulkomainen tulo Π, joka koostuu emoytiölle maksetuista koroista b ja osinoista. Analoisesti lausekkeen (1) kanssa ulkomaille maksettu osakeytiövero on (15) T = τ [ Π β ( b + b ) ] jossa b on ulkomailta suoraan sijoittajille maksetut korot. Kotimaan oletetaan yvittävän kotiutetusta osinosta maksetun ulkomaisen veron sekä kotiutettavasta tulosta ulkomaan perimän läeveron vain kyseisestä tulosta menevään kotimaiseen veroon asti. Tällöin kotiutettavan tulon osalta osakeytiön verot - ja -maassa ovat yteensä (16) [ ] + T = wb max 0,( τ w ) b + τ τ 1 τ max 0, w + w jossa w = läeverokanta -maassa. Jos kotimainen ytiöverokanta ylittää riittävästi ulkomaisen ja maollisen läeveron, oikea arumentti max-lausekkeissa pätee. Silloin sanotaan monikansallisella yrityksellä olevan ulkomaisten veroyvitysten vajaus (eicit creits). Jos taas kotimainen vero on ulkomaista alaisempi, max-lausekkeien nolla pätee, jolloin ytiöllä on ulkomaisten veroyvitysten ylijäämä (excess creits). Ulkomaisen veron yvittämisen asemesta ulkomainen tulo voiaan vapauttaa kokonaan kotimaisesta verosta (nk. exemption meto) kaksinkertaisen kansainvälisen verotuksen estämiseksi. Tällöin max-lausekkeien 0-arumentti pätee (16):ssa. 6 Sijoittajien korkotuloistaan maksama vero (2) voiaan laajentaa koskemaan kansainvälistä raoitusta siten, että b sisältää myös ulkomailta suoraan sijoittajille maksetut korot b kotimaassa maksettujen b lisäksi eli b = b + b. Ulkomaisesta korkotulosta peritty läevero yvitetään sijoittajan tuloverotuksessa. Näin moiioituna lauseke (2) tulee muotoon 7 b b b (17) T = wb + τ b + max[ 0,( τ w)b ] 6 Suomi ei yvitä varsinaista ulkomaista tuloveroa, vaan pelkän läeveron. Sen sijaan Suomi soveltaa vapautusmenettelyä varsin laajalti. 7 Tässä siis oletetaan, että sijoittajien asuinmaissa korkotulon verokanta vastaa -maan verokantaa τ b.

17 11 Sijoittajien pääomavoittoveron lauseke (3) tulee puolestaan muotoon u (18) T = τ y b T T T γ 1 u jossa monikansallisen ytiön oikea liiketulo y = y + y ei siis sisällä ytiön sisäistä erää Π, kuten b = b + b ei sisällä korkojen kotiutusta b emoytiölle, ja jossa = ulkomaisesta tulosta eelleen jaetut, Suomen käytännön mukaiset täyennysveron alaiset osinot. Täyennysvero vastaa ytiöveron yvitystä u/(1-u) osinkoeurolta, ja sen maksaa emoytiö. Osinonjako +, jossa on -maan verokannalla verotetuksi tulleesta tulosta jaetut osinot, aieuttaa analoisen moiikaation lausekkeeseen (4). Lisäksi tulee maollinen täyennysvero osakeytiötasolla, mikäli jaetun ulkomaisen tulon veroyvitykset eivät riitä kattamaan osinkojen ytiöveronyvitystä - maassa eli mikäli on positiivinen. Täten osinonjaon lisäverorasitus sisältää (4):stä poiketen nyt sekä osakkeenomistajan että emoytiön verot: (19) T = ( τ u) 1 + u u + 1 u Sijoittajien ja monikansallisen ytiön kokonaisverorasitus on eot (15) (19) kooten täten (20) b T = T + T + T + T + T + T Veroseuraamusten jotaminen määritelmästä (20) korkomenojen lisäys- ja osinonjakopäätöksille tapatuu etojen (9) (12) tavoin. Keen (1991) jotaa vastaavat eot ynaamisella analyysillä. Korot suoraan sijoittajille Ulkomaisen konserniytiön suoraan sijoittajille maksamien lisäkorkomenojen veroseuraamus on nolla, jos T/ b = 0 pätee eoista (15) - (18) ja (20) eli b b (21a) τ τ β = τ γ (1 τ β ); τ > w (21b) w τ β = τ γ (1 τ β ); w τ b Eot ovat analoiset eon (11) kanssa. Siten klassillista osakeytiöveroa ilman korkojen väennyskelpoisuutta koskeva yleistys (13a) velkaraoituksen veroneutraalisuuesta pätee myös kansainvälisten korkojen tapauksessa, jos γ =1 pä-

18 12 tee ja veroasteien sama-asteisuuen eto (14) on voimassa kaikille sijoittajille 8, kun perittävä ulkomainen läevero yvitetään kokonaan sijoittajien omassa tuloverotuksessa (21a). Kun β = 0 eli korkomenojen väennyskelvottomuus pä- tee, silloin ei enää ole talouellista perustetta läeveron perimiselle -maassa ulkomaille maksetuista koroista. 9 Korot emoytiölle Lausekkeista (15) ja (16) saaaan veroseuraamus T (22a) = τ τ β ; τ > w b (22b) = w τ β ; w τ (22c) = 0; ulkomainen korkotulo verovapaa eikä läeveroa peritä -maassa. Tarkastellaan jälleen tilannetta, jossa -maassa korkomeno ei ole väennyskelpoinen eli kun β = 0 pätee. Tuloerän b kotiutus ei saisi lisätä konsernin vero- rasitusta. Eoista (22a-c) näään, että vain (22c) toteuttaa tämän. Jos b jaetaan eelleen -maassa korkoina emoytiön velkaan sijoittaneille, korkotulo verotetaan verokannalla τ b eellä analysoiun mukaisesti. Näin emoytiön kautta virtaava korkotulo tulee verotetuksi kaesti. Jos ulkomainen korkotulo jaetaan osinkoina -maassa, neutraalisuus toteutuu jälleen ilman ytiöveron yvitystä u = 0, ja läpivirtaava tulo tulee verotetuksi kaesti. Samoin käy, jos ulkomainen korkotulo b piätetään investointien raoittamiseksi -maassa ja verotetaan pääomavoittona eon (14) mukaisella verokannalla. Eoista (22a-b) 8 Tämä siis pitää sisällään sen ratkaisevan olettamuksen, että veroasteet (14) ovat samat riippumatta sijoittajien asuinmaasta. Toisaalta avaitsemme jäljempänä, että piätettyjen voittovarojen markkinaarvostuskerroin γ riippuu osinkojen läeverosta ja osinkojen kotiutuksen maollisesta lisäverosta kotimaassa. Koska tässä on tarkoitus pelkästään emostroia yo. klassisen järjestelmän neutraalisuusominaisuus velkaraoituksen osalta, vastaava järjestely osinkojen kotiutuksen ja eelleenjaon osalta eellyttää nimenomaan γ = 1 paikkansa pitävyyttä eli osinkojen läeverottomuutta ja vapautusmenettelyä kotimaassa. 9 Toisaalta -maan korkojen ilmoittaminen sijoittajien asuinmaassa on tunnetusti vaikeasti valvottava asia. Jos läeverokanta w = τ b pätisi aina, mitään valvontaa ja ilmoitusvelvollisuutta -maassa ei tarvita. Jos lisäksi γ =1 vallitsisi, neutraalisuus τ b =w=τ pätisi sekä koti- että ulkomaisen korkomenojen lisäämis- ja väentämispäätösten välillä, kun korko on väennyskelvoton β = β = 0. Tällainen järjestely toteuttaisi velan korkojen osalta läemaaperiaatteen täyellisesti. Sijoittajan asuinmaa ei vain saisi mitään verotuloja.

19 13 näään myös, että ulkomainen läevero ja sen yvitys ovat perusteltavissa vain korkojen väennyskelpoisuuen β = 1 yteyessä. 10 Kotiutettava osinko Tarkastellaan ulkomaisen konserniytiön kotiuttamaa osinkoa ja sen jakoa eelleen osinkoina omistajille myös kaessa eri vaieessa. Pelkän kotiutuspäätöksen veroseuraamus saaaan eoista (16) ja (18): (23a) T/ = w( 1 τ γ ); τ < τ + ( 1 τ ) w ; (veronyvitysten ylijäämä) τ τ 1 τ (veronyvitysten alijäämä) (23b) = ( 1 τ γ ); τ τ + ( 1 τ )w ; (23c) = 0 ;(ulkomainen osinko verovapaa eikä läeveroa peritä) Näistä (23a) pätee ulkomaisten veroyvitysten ylijäämän tapauksessa. Tällöin kotiutettava marinaalinen osinko tulee verotetuksi ulkomailla eektiivisellä verokannalla τ + ( 1 τ ) w. Kotimaa ei kerää mitään verotuloja konsernilta, koska ulkomaisia veroja pietään kotimaan veroisina. Ulkomaille jätetyn voiton arvostus Eoissa (23a-b) esiintyvä γ on nyt ulkomaille jätetyn osakeytiöveron jälkeisen voiton markkina-arvostuskerroin. Olkoon sen symboli γ. Se riippuu kotiutettavan ulkomaisen osinon maollisesta lisäverorasituksesta ja joetaan analoisesta arbitraasieosta kuin γ eossa (7): (24) ( 1 τ ) γ = θ Tässä θ tarkoittaa tytärytiöstä kotiutetun osinon tuottamaa veronjälkeistä netto-osinkoa emoytiön lopullisille omistajille: τ τ (25) θ = 1 max w,0 w ( 1 T ) 1 τ 10 Toisaalta tarkastelun joonmukaisuus vaatisi, että korkojen väennyskelvottomuuen tapauksessa ulkomaisen tytärytiön osakeytiövero koron osalta yvitettäisiin tapauksessa (22a). Käsittely olisi aivan vastaava kuin kotimaiselta osakeytiöltä saaun korkotulon verokotelu eellä tai seuraavaksi tarkasteltavan kotiutettavan osinon osalta ulkomaisen osakeytiöveron yvittäminen.

20 14 jossa kiarasulkujen ensimmäinen termi on ulkomaisen tytärytiön jakama osinko (= osakeytiöveron τ jälkeinen voittoeuro), toinen termi kuvaa kotiutetusta osinosta emoytiön kotimaassa maollisesti menevää lisäveroa ja kolmas ulkomaan perimää läeveroa. Kiarasulkujen lauseke itsessään kertoo kotiutetusta osinosta emoytiön jakaman osinon, ja T on yen osinkoeuron lisävero (19). Lausekkeista (24) ja (25) seuraa arvostuskertoimeksi ulkomaisten veroyvitysten ylijäämän (23a) tapauksessa (max-lauseke = 0), jolloin ei ole, määritelmän mukaisesti, täyennysveron alaista osinonjakoa = 0: (26a) γ 1 τ = 1 τ 1 w 1 u Ulkomaisten veroyvistysten vajausten tapauksessa max-lausekkeen ensimmäinen arumentti pätee, ja ulkomaisesta tulosta jaetut täyennysveronalaiset osinot ovat eelleenkin = 0 eoissa (18)-(19), jolloin lausekkeista (24)-(25) seuraa (26b) γ 1 τ = 1 τ 1 τ 1 τ 1 1 u Käsiteltäessä ulkomaista osinkoa vapautusmenetelmän mukaan, max-lauseke = 0 eossa (25) ja > 0 eoissa (18)-(19). Näin eoista (24)-(25) saaaan (26c) γ = ( 1 τ u)( 1 w) ( 1 τ )( 1 u) Eelleen jaetun ulkomaisen osinon kokonaisvero Sijoittajien veroseuraamus osinonjaosta on tavanomainen (10), paitsi kun > 0 pätee, jolloin analoinen eto saaaan (19):sta. Täten kokonaisveroseuraamus ulkomaisen osinon kotiuttamisesta ja jaosta eelleen osinkoina omistajille on ulkomaisten veroyvitysten ylijäämän tapauksessa etojen (10) ja (23a) summa eli T T τ u (27a) + = τ γ + w( 1 τ γ ), 1 u jossa γ on eon (26a) γ. Tässä yteyessä olemme kiinnostuneita klassisesta osakeytiöverosta u = 0 ja sama-asteisten pääomaverojen tapauksesta (14). Tällöin veroseuraamus on nolla, jos ulkomaista läeveroa ei peritä w = 0, koska

21 15 γ = 1 pätee. Jälleen sijoittajien asuinmaa kerää veron sekä osinkotuloista että pääomavoitoista -maaan jätetyn voiton osalta, -maan kerätessä tytärytiön osakeytiöveron. Jos taas tytärytiön asemamaa perii läeveron, γ < 1 pätee eossa (26a), ja kokonaisveroseuraamus (27a) on positiivinen osinonjaon molemmissa vaieissa. Konsernilla on kannuste jättää voittoeurot tytärytiön asemamaaan niin kauan kuin optimaalisen investoinnin eto täyttyy; ks. liite B, eto (B5). Kotiutuksen veroseuraamuseto (23b) on voimassa puolestaan, kun emoytiöllä on ulkomaisten veroyvitysten alijäämä. Jos samat osinot jaetaan eelleen omistajille, veroseuraamus on tavallinen (10), ja toimenpiteien kokonaisveroseuraamus on T T τ u τ τ (27b) + = τ γ + ( 1 τ γ ), 1 u 1 τ jossa γ on eon (26b) γ. Veronyvitysten vajeesta seuraa γ < 1, kun ytiöverojärjestelmä on klassinen ja sijoittajien osinko- ja pääomavoittoverokannat ovat sama-asteiset. Tällöin molemmat vaieet, ulkomaisen osinon kotiutus ja jako eelleen omistajille, aieuttavat positiivisen veroseuraamuksen. Konsernilla on kannuste jättää voittomarkat tytärytiön asemamaaan ja investoia ne, mikäli investoinnin optimaalisuuseto toteutuu; ks. liite B, eto (B5). Vasta investointimaollisuuksien etymisen jälkeen konserni kotiuttaa ulkomaisen tulon, ja kotimaa kerää emoytiöltä sen verran mitä kotimainen ytiöverokanta ylittää ulkomaisen τ ja läeverokannan w. Näin ulkomailta kotiutettu osinko tulee lopulta verotetuksi ytä ankarasti kuin kotimaassa syntynyt tulo ennen emoytiön osinonjakoa. Eto (23c) pätee, kun kotiutettu ulkomainen osinko vapautetaan emoytiön kotimaan verosta eikä läeveroakaan peritä. Jaettaessa tällaiset voitot eteenpäin osinkoina, niiin koistuu emoytiössä täysimääräisesti täyennysvero, joka vastaa osinoista myönnettävää ytiöveron yvitystä eossa (19). Täten osinonjaon lisävero saaaan eoista (18)-(20) seuraavaksi: T τ u u (27c) = τ γ + [ τ γ ] 1 u 1 u 1 jossa γ on nyt eon (26c) γ. Jälleen kerran klassisen ytiöveron tapauksessa ja sama-asteisin pääomaveroastein osinoille ja pääomavoitolle γ =1 pätee ja veroseuraamus (27c) on nolla. Omistajilta kerätään joko osinkovero tai pääomavoittovero. Se, mitä säästetään pääomavoittoverossa, kun jaetaan osinkoja, maksetaan osinkoverona. Kotiutusja osinkopäätökset ovat riippumattomia verojärjestelmästä. Verojärjestelmä ei vääristä investointien suuntautumista. Osakeytiön tuottama tulo on verotettu

22 16 kaesti, ensin tytärytiön asemamaassa verokannalla τ ja sitten omistajien asuinmaassa verokannalla τ = τ. Tulos on eektiivisesti aivan sama kuin koassa (27a), jos läeveroa ei peritä, tai koassa (27b), jos kotimainen verokanta on ytäsuuri kuin ulkomainen. Osakeytiövero maksetaan tulon synnyttävän osakeytiön asemamaassa ja sijoittajien tuloverot eiän asuinmaiinsa. Näin olemme emostroineet alussa mainitut ominaisuuet (i)-(iii). Olemme myös näyttäneet, että tässä tapauksessa ulkomaisen tulon verotus osinon ja korkotulon osalta tuottaa aivan saman lopputuloksen käsiteltäessä ulkomaista tuloa osakeytiösektorin sisällä joko vapautusmenettelyn tai veron yvitysmenettelyn mukaan, jos osakeytiöverokannat ovat samat eri maissa. Tällöin järjestelmä ei vääristä investointien jakautumista eri maien kesken.

23 17 5 Ytiöveronyvitys ja kotiutettava tulo Olemme kirjoittaneet eellä kaikki kaavat pitäen mukana ytiöveron yvitys. Siksi ne voiaan yöyntää läestulkoon sellaisinaan. Pääero klassilliseen osakeytiöveroon avaitaan kaavasta (7). Pääomavoiton ja netto-osinon välinen arbitraasi jotaa piätetyn voiton markkina-arvon γ nousuun. Putaasti kotimainen osakeytiö Sijoittamalla γ:n lauseke (7) raoitus- ja osinkopäätösten neutraalisuusetoiin (11)-(12) saaaan (28) (29) τ b τ τ u = 1 u τ β = τ ( 1 τ )( 1 τ β ) ( 1 τ )( 1 u) ( 1 τ ) ( 1 τ )( 1 u) Kun korot ovat väennyskelpoisia β = 1 ja pääomatulojen verokannat samaasteiset (14) ja ytäsuuria kuin osakeytiöverokanta, joka yvitetään täysin eli u =τ, eon (28) vasen puoli on nolla. Velan korko verotetaan kertaalleen, mutta oikea puoli on ytä kuin τ, koska piätetyt voittovarat verotetaan kaesti. Samoin eon (29) vasen puoli on nolla. Osinkona jaettu voitto verotetaan kerran, mutta oikea puoli on jälleen τ. Verotus ei siten vääristä velan korkojen ja osinkojen välistä jakopäätöstä, ytälöien (28) ja (29) vasempien puolien ytäläisyyttä, mutta kylläkin suosii näitä voiton kanavointimuotoja voittojen piättämiseen näen. Näin ytiöveron yvitysjärjestelmän ja korkojen väennyskelpoisuuen kanssa neutraali piätettyjen voittojen verokotelu olisi vapauttaa ne kokonaan luovutusvoittoverosta, joka on eelleenkin yleinen käytäntö monissa Manner-Euroopan maissa. Vielä parempi on Norjan järjestelmä, jossa osakeytiövero yvitetään omistusaikana kertyneien piätettyjen voittovarojen osalta. Sellaisten yritysten osalta, jotka eivät vielä ole teneet voitollista tulosta, mutta kuitenkin myyty voitolla (nk. otpommit), vero lankeaa yksinomaan yritysten tulevien talouellisten lisäarvovirtojen pääoma-arvoille. Kansainvälisesti toimiva yritys Eot (27a-c), ja vastaavasti γ eoista (26a-c), antavat kotiutettavan ulkomaisen ja eelleen jaettavan osinon kokonaisveroseuraamukset. Eot (27a) ja (26a) ovat voimassa, kun kotimainen vero on ulkomaista alaisempi. Osinkopäätöksen neutraalisuus eellyttäisi sekä pääomavoittoverokannan τ :n että ulkomaisen läeveron w:n asettamista nolliksi, kun osinosta myönnetään täysi ytiöveron yvitys eli kun τ = u = τ pätee. Samanaikainen velkapäätöksen neutraalisuus

24 18 eellyttäisi lisäksi tytärytiön osakeytiöverokannan τ armonisointia samalle tasolle sijoittajien sama-asteisten pääomatuloverokantojen kanssa; ks. eto (21a), kun β = 1. Investoinnin tuottovaatimus olisi tällöin sama kaikkien raoitusmenojen osalta ja sama sekä tytär- että emoytiössä. Jos taas pääomavoittoverokanta ja läeverokanta ovat positiiviset, avaitsemme niien kumoavan toistensa vaikutuksen γ :än niin kauan kuin ne ovat samaasteiset, mutta nettovaikutuksen eossa (27a) alentavan kotiutuksen ja osinon eelleenjaon kokonaisverorasitusta termin wτ γ verran. Koska tässä tapauksessa konsernilla on ulkomaisten veroyvitysten ylijäämä, läevero alentaa suoraan ulkomaisen tytäryrityksen ja koko konsernin veronjälkeistä voittoa. Siksi osakkeen markkina-arvo osinonjaon seurauksena ei alene pelkästään tavanomaisen γ :n verran vaan lisäksi wγ :llä, mikä alentaa osakkeien realisoinnin pääomavoittoveroa. Hyvitysjärjestelmän vuoksi tytärytiön asemamaalla on oukutin asettaa läevero kotiutettaville osinoille. Nettomääräisesti emoytiön kotimaa menettää verotuloja siis enemmän kuin yvitettyjen ulkomaisten verojen määrän, koska myös sijoittajien pääomavoittoverotaakka kevenee. Toisaalta tieämme, että lopullisille sijoittajille myönnetty ytiöveron yvitys ei koske yleensä emoytiön ulkomaisia omistajia. 11 Täten osinonjaon lisäveroa (19) tulee itse asiassa tarkentaa (η = ulkomaille maksettava osa osinonjaosta): (30) T 1 η u ( τ u) + τ + = η 1 u 1 u jossa = +. Tästä seuraa arbitraasieosta (24) täyen ytiöveron yvityksen u = τ järjestelmässä piätettyjen voittovarojen markkina-arvostus- kertoimeksi 1 ητ (31a) γ η = ( 1 w ) 1 τ eli sama kuin eto (26a) klassisen osakeytiöveron tapauksessa, mutta eektiivinen osinkoveroaste on ulkomaisten omistajien omistusosuuella painotettu osinkoveroaste Sama koskee kotimaisia verottomia sijoittajia kuten eläkeraastoja ja -säätiöitä. 12 Jos ulkomaiset omaistajat ovat etupäässä verovapaita eläkeraastoja kuten kotimaistenkin pääosa, arvostuskertoimeen (31a) jää jäljelle yksinomaan maollisen läeveron w vaikutus. Se, mikä on oikea tapa mallintaa eläkeraan eektiiviset pääomatuloveroasteet, on kuitenkin ebatin alaista, koska nostettu säästö eli eläke on veronalaista.

25 19 Myös eto (27a) on moiioitava vastaavasti, koska osinonjaon lisäverorasitus saaaan nyt eosta (30): T T τ u (32a) + = ( 1 η) + ητ τ γ + w( τ γ ) 1 u 1 η jossa γ on (31a):n γ. Jos siis emoytiön kotimaa nouattaa täyen ytiöveron yvityksen politiikkaa u =τ =τ kotimaaan maksetuille osinoille, eon (32a) ensimmäinen termi on nolla. Jäljellejäävien termien yteisvaikutuksen tulee olla nolla, että verojärjestelmä olisi neutraali osinon kotiutuksen ja eelleenjaon suteen. Täten myös sijoittajien pääomatuloveroasteen tulee olla positiivisen. Jos läeveroa ei ole w = 0, näään eosta (32a), että τ = ητ tulee vallita neutraalisuuen takaamiseksi. Jäljelle jää kuitenkin velan verosuosinta korkomenojen ollessa väennyskelpoisia. Tarkastellaan seuraavaksi ulkomaisten veroyvitysten vajeen tapausta, jolloin kotimainen osakeytiöveroaste ylittää ulkomaisen. Eto (27b) pätee osinon kotiutuksen ja eelleenjaon kokonaisveroseuraamukselle ja (26b) vastaavasti γ :lle. Verrattaessa etoa (27b) etoon (27a) näemme, että nyt kotimaisen osakeytiöverokannan enemmyys ulkomaiseen näen on läeverokannan roolissa. Eot ovat muutoin samat. Emoytiön kotimaa kerää lisäveroa kotiutuksesta, ei enää läeveron asettajamaa yksin. Osinkopäätösten veroneutraalisuus eellyttäisi pääomavoittoveron asettamista nollaksi ja kotimaisen osakeytiöverokannan armonisointia ulkomaisen tasolle, jonka pitäisi eelleen vastata sijoittajien korkotulon veroastetta velkapäätöksen samanaikaisen neutraalisuuen takaamiseksi. Otettaessa uomioon ulkomainen omistus ja ulkomaille maksetut osinot tilanne palautuu jälleen tosiasiallisesti klassillisen osakeytiöveron analyysiksi, jossa tytärytiöön piätettyjen voittovarojen arvostustekijä, u =τ =τ pätiessä, on eosta (24): (31b) 1 ητ 1 τ τ τ 1 1 τ γ η = Tetäessä vastaavaa moiikaatio etoon (27b) eosta (30) tulokset ovat analoiset eon (32a) kanssa. Kotimaisen ja ulkomaisen ytiöverokannan ero on vain ulkomaisen läeveron roolissa. Jälleen siis ulkomaisen osakeytiöveron yvitystä nouattavalla maalla on samanaikainen oukutin käyttää positiivista pääomaverotuloverotusta paremman neutraalisuuen aikaansaamiseksi osinkopäätöksen osalta, mutta velkaraoituksen verosuosinta kasvaa samalla. Tarkastellaan lopuksi kotiutettavan osinon vapauttamista kotimaisesta verosta, etoa (27c), jolloin kaikki osinot saavat ytiöveron yvityksen ja jolloin konsernilla on täyennysveronalaista osinonjakoa > 0. Täyennysvero kertaan-

26 20 nuttaa selvästi osakeytiöveron, mutta parantaa verojärjestelmän neutraalisuutta positiivisen pääomavoittoveron vallitessa. Selvä vaikutus on eosta (26c) nätävä tytärytiöön piätetyn voiton alaisempi markkina-arvostus kuin eon (26a). Ulkomaisen tulon vapautus kotimaisessa verotuksessa ei siten ole joonmukainen ytiöveron yvitysjärjestelmän ja täyennysveromenettelyn kanssa. Jälkimmäinen on tarpeeton, jos ytiöveron yvitys ulotetaan myös ulkomaisiin osakeytiöveroiin. Huomioitaessa ulkomaille maksettavat osinot ja pysyttäyyttäessa täyen ytiöveron yvityksen järjestelmässä kotimaassa u = τ = τ saaaan arbitraasie- osta (24) tytärytiöön piätettyjen voittovarojen markkina-arvostuskertoimeksi: (31c) γ η = 1 ητ u 1 w 1 u 1 τ Eon (27c) moiiointi vastaavasti tuottaa osinon kotiutuksen ja eelleenjaon kokonaisveroseuraamukseksi: T τ u u (32c) = ( 1 η) + ητ τγ + [ τ γ ] 1 u 1 u 1 η jossa γ on γ eosta (31c). Tulos on analoinen tapauksen (32a) kanssa. Ainoa ero koskee tytärytiöön jätetyn voiton alaisempaa arvostuskerrointa (31c). Tämä selittää sen, miksi päätöksentekijät ovat taipuneet myöntämään täyennysveron uojennukset ulkomaille maksettavien osinkojen osalta. Ytälailla täyennysvero kertauttaa osakeytiöveron kotimaaan jäävien osinkojen osalta. Järjestelmä, jossa ytiöveron yvitys ulotetaan emoytiön kaikkiin omistajiin, myös kansainvälisiin, eot (27a-c), on kannusteiltaan ekvivalentti sen kanssa, että sijoittajien asuinmaa nouattaa ulkomaisen veron yvitysmenetelmää. Verotulojen jakaantuminen emoytiön ja sijoittajien asuinmaien kesken kuitenkin poikkeaa. Joka tapauksessa lopputulos ulkomaisen omistuksen uomioimisesta nykyisellä tavalla on se, että emoytiön käyttäytymistä ojaavat klassisen, kaesti verotetun osinon mukaiset kannusteet, riippumatta siitä, nouattaako emoytiön kotimaa ulkomaisen tulon verokotelussa vapautusmenettelyä tai ulkomaisen veron yvittämistä. Kaksinkertainen verotus koskee nimenomaan osinkoa. Korkotulo tulee sen sijaan verotetuksi vain kertaalleen, koska se on tyypillisesti väennyskelpoista. Näin ulkomainen omistus myös saa aikaan kansainvälisesti omistetun konsernin raoitusrakenteen vääristymisen.

27 21 6 Päätelmät Olemme tarkastelleet varsin seikkaperäisesti sekä ytiöveron yvitysjärjestelmän että klassisen kaksinkertaisen osakeytiöveron ominaisuuksia kansainvälisesti toimivien konsernien verojärjestelminä. Tarkastelu on olettamuksiltaan yleisempää kuin putaasti Suomen soveltama kansainvälisten toimintojen verotus. Toisaalta myös Suomen järjestelmä on paljon vivaekkaampi kuin tässä oletetut tyyppitapaukset. Tarkastelumme käyttövoimana on osakeytiöveron nk. trappe equity arumentin loiikka. Sen mukaan osinonjaon lisävero tai veroelpotus kapitalisoituu osakkeen intaan, koska voitonjako osinkoina on lopulta ainoa tapa kanavoia osakeytiön luoma kassavirta omistajille. Osinonjaon lisävero maksetaan siis siinäkin tapauksessa, kun voittoeuro piätetään yrityksen investointien raoittamiseksi. Oma pääoma on siten veroloukussa. On kuitenkin muistettava trappe equity arumentin liittyvän ytiön pitkän aikavälin tasapainoon, jossa yrityksen kannattavat lisäinvestointikoteet ovat etyneet ja tuottavat juuri reaalisen raoituskustannuksen verran. Ytiöveron yvitysjärjestelmän osalta päätuloksenamme voi pitää sitä, että uomioitaessa osakeytiöien ulkomainen omistus ja se, että ytiöveron yvitystä ei suoa ulkomaille maksetuille osinoille, ytiöveron yvitysjärjestelmä palautuu käyttäytymisen kannusteiltaan kuitenkin samaksi kuin klassillinen osakeytiövero. Ytiöveron yvitys ei siis kapitalisoiu osakekurssiin. Oman pääoman tuotto, sekä osinot että osakkeien realisointivoitot, ovat kaksinkertaisen verotuksen koteena. Tämä tapatuu siitä riippumatta, nouattaako emoytiön kotimaa ulkomaisen tulon osalta vapautusmenetelmää tai tulosta ulkomailla maksetun veron yvitystä kotimaista veroa vastaan, jolloin emoytiöllä voi olla ulkomaisen veroyvitysten ylijäämä tai vaje. Toisaalta ulkomaisten verojen yvittäminen olisi kotimaisen ytiöveron yvitysjärjestelmän luonnollinen looinen jatko tai sitten ulkomaisen tulon vapautusta pitäisi myös osinon eelleen jaossa soveltaa looisesti ilman täyennysveroa. Nyt täyennysvero kertaannuttaa ulkomaisen osakeytiöveron jaettaessa verovapaa ulkomainen osinko eelleen osinkoina omistajille siitä siippumatta, jaetaanko ne kotimaaan vai ulkomaille. Suomi kylläkin myöntää täyennysveron uojennuksen ulkomaille maksettavien osinkojen osalta. Ulkomaisen omistuksen kotelu ytiöveron yvitysjärjestelmässä jotaa myös siien, että verojärjestelmä vääristää lopulta myös raoitusrakennepäätöstä, koska korkotulo pysyy yteen kertaan verotettuna korkomenojen väennyskelpoisuuen vuoksi.

28 22 Ytiöveron yvityksen suosiminen vain kotimaan maksetuille osinoille parantaa kuitenkin omistuksen neutraalisuutta. Se panee osinkojen osalta kotimaisen enkilöomistuksen samalle viivalle säätiöien ja eläkeraan kanssa. Jos ulkomainen omistus on pääasiassa verotonta eläkeraaa, myös se on samassa veroasemassa. Olemme myös liitteessa B osoittaneet, että sen paremmin ulkomaisen tulon verokotelu, vapautus tai yvitys, kuin ulkomaille maksettavien osinkojen kotelu ytiöveron yvitysjärjestelmässä ei vaikuta ulkomaisessa tytärytiössä syntyneen tulon eelleen investoimisen minimituottovaatimukseen, joka ei riipu ytiöveron yvitysjärjestelmästä laisinkaan, vaan ulkomaisesta osakeytiöverokannasta, pääomavoittoveroasteesta ja vaitoetoisen korkosijoituskoteen veroasteesta. Liite B tarkastelee myös lyyesti piätettyjen voittovarojen keskimääräistä veroastetta, joon ytiöveronyvitysjärjestelmä vaikuttaa putaasti kotimaisesti omistetussa osakeytiössä sitä koottavasti. Ytiöveron yvitysjärjestelmä on kansainvälisestä perspektiivistä allinnollisesti monimutkainen ja palauttaa erityisesti kansainvälisesti omistettujen osakeytiöien osalta kaikki perinteiset klassillisen osakeytiöveron uonot ominaisuuet, jotka ytiöveron yvitysjärjestelmän oli tarkoitus oikaista. Siksi olemme analysoineet kirjoituksemme alussa laajalti klassillista osakeytiöveroa. Erityisesti olemme emonstroineet sen toteuttamista kaksinkertaisena koko osakeytiön tulon osalta, eli ilman korkomenojen väennysoikeutta, mutta sijoittajan verotuksessa sama-asteisin veroastein. Tällöin saavutetaan 1. allinnollinen yksinkertaisuus, koska osakeytiösektorin sisällä virtaavat osinot, korot ja realisointivoitot ovat aina saavalle ytiölle verovapaat; ulkomaisesta tulosta maksettujen verojen yvitysmenettelyä maksimirajoineen ei tarvita; ei tarvitse määritellä, mitkä ovat yvitettäviä veroja ja miten; läeveron perimiselle ei ole olemassa talouellisia perusteita, kun tulon maksaja on osakeytiö. 2. ymmärrettävyys ja selkeys. 3. neutraalisuus eri raoituksen läteien kesken; osakeanti-, voitto- ja velkaraan tuotot olisivat kaikki verotetut kaesti, ensin osakeytiöverokannalla, siten sijoittajien tuloverokannoilla. Jäljelle jäisivät kuitenkin laajakäsitteisen tuloveropojan yleiset onelmat 4. säästämis- ja investointipäätösten intertemporaalinen vääristymä eli investointien bruttotuottoaste ylittää verokiilan verran säästämisen nettotuottoasteen, ja

29 23 5. omistuksen vääristymän; säästövarat pyrkivät kanavoitumaan verottamattoman sektorin kautta, eli eläkesäätiöien, eläkevakuutusytiöien, säätiöien ja erilaisten yistysten omistusosuus kasvaa. Nämä onelmat liittyvät kaikkiin verojärjestelmiin, jotka pyrkivät verottamaan kotitalouksien saamia pääomatuloja kertymäperusteisesti. Monissa maissa suoaankin yksityiselle säästämiselle tiettyyn vuosirajaan saakka sama verokotelu, kuin eläkeraa nauttii, eli väennyskelpoisuus säästettäessä, mutta täysi verollisuus nostettaessa säästöpääomaa korkoineen kulutuskäyttöön. Myös kansainvälinen verokilpailu säästäjien sijoitusmarkoista on tästä perspektiivistä yväksi. Se pakottaa valtioita alentamaan sijoittajien saamien pääomatulojen verokantoja ja laajentamaan eläkeraan verotuskotelua nauttivan yksityissäästämisen piiriä ja täten pienentäen verottoman ja verollisen omistuksen välistä iskriminointia. Verokilpailu reaalisijoituksista eli työpaikkojen luomisesta pitäisi puolestaan osakeytiötason verokannat kurissa ilman muoollista armonisointia. Ainoa armomisoinnin tarve koskisi siten veropojaa ja perusjärjestelmää. Harmonisointipyrkimysten oella verokilpailu yllä kaavaillun järjestelmän muoossa jotaisi osakeytiöverokantojen yenmukaistumiseen kansainvälisesti, samoin sijoittajien pääomatuloverokantojen osalta. Investoinnin kokonaisverokiila pyrkisi muoostumaan samaksi siitä riippumatta, missä investointi toteutetaan ja missä lopullinen säästäjä asuu. Investointien ja säästämisen allokoituminen läentyisivät taloustieteiljän teokkuusianteita.

30 24 Läteet: Alwort, J.S. (1988): Te Finance, Investment an Taxation Decisions o Multinationals, Basil Blackwell, Oxor. Boaway, R. an N. Bruce (1992): Problems wit interatin corporate an personal income taxes in an open economy, Journal o Public Economics 48, Cnossen, S. (1996): Company taxes in te European Union: criteria an options or reorm, Fiscal Stuies 17, Dimson, E., P. Mars ja M. Staunton (2000): Te Millennium Book: A Century o Investment Returns, Lonon Business Scool ja ABN-Amro. Harberer, A.C. (1962): Te Incience o te Corporation Income Tax, Journal o Political Economy 70, Keen, M. (1991): Corporation tax, orein irect investment an te sinle market, teoksessa Winters, L.A. an A.J. Venables (toim.) European interation: trae an inustry, Cambrie University Press. Kin, M.A. (1974): Taxation an te Cost o Capital, Review o Economic Stuies, 41, Kin, M.A. (1977): Public Policy an te Corporation, Capman an Hall, Lontoo. Poterba, J. ja L.H. Summers (1983): Divien taxes, corporate investment an Q, Journal o Public Economics 22, Sinn, H.-W. (1987): Capital Income Taxation an Resource Allocation, Nort- Hollan, Amsteram. Ylä-Lieenpoja, J. (1999): Eräien pääomatulojen verotuksen ankaruuesta, VEROTUS nro 2/1999.

31 25 LIITE A: Suomessa ytiöveron yvitysjärjestelmä toteutetaan Ranskan avoir iscal in mukaisena. Siinä määritellään = ytiöveron yvitysaste jaettavasta osinosta. Tällöin verotettava brutto-osinko saatua osinkoeuroa koti on 1+ euroa. Sijoittajan maksama lisävero osinosta on täten (4, ) T = [ τ ( 1+ ) ] Hänen veronjälkeinen netto-osinkonsa yen euron osinosta =1 on (6, ) θ = 1 T = ( 1 τ )(1 + ). ja piettyjen voittojen arvostuskerroin (7 ) γ = ( 1 τ )(1 + ) (1-τ ) Amerikkalaiset tutkijat käyttävät γ :sta vielä poikkeavaa versiota Poterba ja Summersin (1983) vaikutusvaltaisen artikkelin joosta. He puuvat osinkojen veropreerenssiparametrista (7 ) jossa ( 1 τ )(1 τ istr + τ γ = ( 1 τ )(1 τ ) ret imp ) τ istr = osakeytiöverokanta jaetuille voitoille τ ret = osakeytiöverokanta piätetyille voitoille τ imp = osakkenomistajan saama ytiöveronyvitys Ero (7 ):n ja (7 ):n välillä jotuu siis siitä että (7 ):n lätökota on osakeytiön voitto ennen veroa, kun taas (7 ) lätee osakeytiön veronjälkeisestä voitosta.

32 26 LIITE B: Investointipäätös ja trappe equity - arumentti Intertemporaalinen neutraalisuus tarkoittaa sitä, että kulutuksen ajoitus- ja investointipäätökset eivät riipu lainkaan säästämisen tuoton verotuksesta. Laaja tulovero aluaa kuitenkin tarkoituksellisesti verottaa myös säästämisen tuottoa, mutta siten että kaikkia säästämiskanavia verotetaan sama-asteisesti kaikkien säästäjien osalta. Korkotulojen väennyskelpoisuuen eliminointi osakeytiöverotuksessa jotaa siien, että investoinnin bruttotuotto tulee verotetuksi kateen kertaan, mutta silti sama-asteisesti investoinnin raoitusläteestä riippumatta. Katsotaan asiaa tarkemmin ja yleisemmin piätetyin voiton raoitetun investoinnin osalta, aluksi putaasti kotimaisen osakeytiön osalta. Määritellään MRR = investoinnin reaalinen tuottovaatimus kotimaassa oikean talouellisen poiston jälkeen r = vaitoetoisen inanssisijoituksen reaalikorko ennen veroja Piättäytymällä osinonjaosta yellä eurolla ja investoimalla kyseisen osakeytiöveron jälkeisen voiton omistajien varallisuus kasvaa γ eurolla. Investointi tuottaa omistajilleen kaikkina tulevina perioeina veronjälkeisen osinkovirran θ ( 1 τ ) MRR olettaen, että oikea poisto investoiaan jatkuvasti, mikä säilyttää koteen tulontuottokyvyn ennallaan amaan tulevaisuuteen. Kun vaitoetoisen b inanssisijoituksen veronjälkeinen reaalituotto on ( 1 τ ) r, reaali-investoinnin täytyy tuottaa väintään saman. Näin osakeytiö vaatii viimeiseltä investoimaltaan eurolta tuottoastetta MRR siten, että (B1) θ ( 1 τ ) MRR b = ( 1 τ )r γ jossa θ on eosta (6) ja γ eosta (7). Koska näistä seuraa, että γ = θ / ( 1 τ ) pätee, supistuu θ pois sekä osoittajasta että nimittäjästä eossa (B1). Investoinnin reaalinen minimituottovaatimus ennen veroja on siten (B2) MRR = b ( 1 τ ) r ( 1 τ )( 1 τ ) Näin piätetyin vottovaroin muoostuneelle pääomalle jaettujen osinkojen verotus ei riipu lainkaan osinkoveroasteesta τ, koska osinkovero väennetään jo