Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymä

Transkriptio

1 Turun ja Kaarinan Meidän seurakuntayhtymä KIRKKO TOIMINTAA, TAPAHTUMIA JA TAPAUKSIA TURUN JA KAARINAN SEURAKUNNISSA 2005

2 Yksityiskohta Pyhän Henrikin ekumeenisen taidekappelin ikkunasta Hirvensalossa. Julkaisija: Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymä Toimituskunta: Hannu Kallio (pj), Mia Fager, Irma Hokka, Hannu Hurme, Aapo Kaisti, Armi Laaksonen, Osku Laukkanen, Eero Sepponen, Minna Vesanto Toimitus & taitto: Roope Lipasti Paino: Newprint 2006 Kuvat: Hanna Hopea, Timo Jakonen, Erkki Kiiski, Riku Laukkanen, Pasi Leino, Johanna Kemppainen, Jaakko Rautanen, Marja Ruusu, Karoliina Pirkkanen, Martti Puhakka, Katri Saarela, Annika Saarikko, Uolevi Salonen, Rita Suhonen, Mervi Syrjänen, Tietokuva Oy, Minna Vesanto, Yhteisvastuun kuvapankki 2

3 Kirkko on täynnä... Turussa on vaikea ellei peräti mahdoton kulkea huomaamatta lukuisia kauniita kirk- koja. Monille ensimmäinen asia, joka Turus- ta tulee mieleen, on Tuomiokirkko. Kirkko instituutiona on kuitenkin paljon muutakin kuin jumalanpalvelukset. Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymän yhdeksän seurakuntaa elävät kaupunkilaisten arjessa tuhansin ta- voin, joka ikinen päivä. Seurakunnat ovat mukana ihmisen elämän kaikissa tärkeissä vaiheissa, ristiäisissä, rip- pijuhlissa, häissä ja hautajaisissa. Suurim- malle osalle ihmisistä on tuttua seurakunnan lastenkerho- tai nuorisotyö. Moni on käynyt partiossa ja seurakunnan leireillä, vanhus- tenpiireissä tai vaikka kirkossa laulamassa kauneimpia joululauluja. Kirkko yhdistää ihmisiä ja antaa toivoa. Kirkon diakoniatyö jakaa henkistä lohtua, mutta myös materiaalista apua vähäosaisil- le. Ulkomaantyö avustaa ihmisiä kauempa- na. Erilaisin keräyksin tuetaan hädänalaisia vuonna 2005 pelkästään kolehteja kerättiin noin euroa eli noin 3300 kiloa! Papit työskentelevät paitsi tavallisissa seurakunnissa, myös sairaaloissa, vankilassa tai vaikkapa suurissa messutapahtumissa ja kouluissa kirkko on siellä missä ihmisetkin. Kirkko on myös paikalla silloin, kun tapah- tuu asioita, joita on vaikea hyväksyä, kuten tsunamikatastrofi tai niin ikään inhimillistä hätää aiheuttanut Leafin kokonaisen teh- taan lakkauttaminen. Mainosta mukaillen: kirkko on. Ja on ollut pitkään. Viime vuonna vietettiin kirkon 850-vuotisjuhlaa. Tähän kirjaan on koottu poimintoja vuo- den 2005 seurakuntien tapahtumista ja toiminnasta. Turun ja Kaarinan seurakun- tayhtymässä järjestettiin vuoden aikana yli 4000 erilaista tapahtumaa ja niihin osallistui noin ihmistä, joten käsillä olevan tekstin tarkoituskaan ei ole olla kattava toi- mintakertomus. Pikemmin se on kokoelma makupaloja vuoden varrelta: tällaistakin tehtiin, tässäkin seurakunnat olivat mukana, tämä jäi seurakuntalaisten mieleen. Toiveena on välittää lukijalle pieni pala kirkon vuoden ajan toiminnasta. Siitä, että kirkko on täynnä elämää, iloa, uskoa ja toivoa mutta myös ihan tavallista arkista työntekoa, joka näkyy joskus pienissä ja joskus vähän suuremmissa asioissa ja jolla on suuri merkitys kymmenien tuhansien turkulaisten ja kaarinalaisten elämässä. Lisätietoa seurakuntien toiminnasta löytyy osoitteesta 3

4 toimintaa Jokaista seurakuntalaista kohti on lasken- nallisesti käytettävissä päivittäin 37 senttiä. Pikku rahalla pääsee osallistumaan jos jon- kinlaiseen toimintaan. Kirkolla on päivittäin kerhoja, piirejä, keskusteluryhmiä, harta- ustilaisuuksia, kuoroja, esitelmiä ja kaikkea siltä väliltä. Lisäksi tulee työ, jota tehdään yksityisten ihmisten parissa: autetaan päih- deongelmaisia, vanhuksia, perheitä, vihitään aviopareja, kastetaan lapsia, siunataan kuolleita ja ylipäänsä pyöritetään koko Tu- run ja Kaarinan seurakuntalaisen muodostamaa enemmän tai vähemmän uskonnollista arkea. Tavallisena tiistaina (tai minä tahansa muuna arkipäivänä) voi olla yli sata erilaista tapahtumaa, joten kiire tulee, jos seurakuntalainen kaikkiin aikoo osallistua. Karkeasti ottaen päivittäisessä kirkolliskalenterissa aamu on lasten, päivä vanhusten, iltapäivä nuorten ja ilta nuorten sekä aikuisten. Esimerkiksi Tuomiokirkkoseurakunnassa järjestetään kaksi kertaa viikossa avoin päiväkerho. Avoin tarkoittaa, että kuka tahansa lapsi on tervetullut kerhotilaan leikkimään, kunhan aikuinen on mukana. Parhaimmillaan aikuisia voi olla yli kaksi- kymmentä ja lapsia tuplasti. Yhdeksästä kymmeneen askarrellaan. Kymmeneltä al- kaa ohjattu toiminta kynttilähartaushetkel- lä. Aikuisille tarjotaan kahvit, lapset syövät omat eväät. Lopuksi luetaan satuja. Tällaisia perhekerhoja on lähes kaikissa seurakunnissa. Niiden lisäksi järjestetään viikoittain vauvamuskareita, pyhäkouluja, iltapäiväkerhoja. Myös kesällä lapsille järjestetään toimintaa. Kun lapsi kasvaa vauvamuskarista sekä äidin helmoista ulos, seurakunnalla on tarjota näille varhaisnuorille lukuisia omia kerhoja. Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymässä toimii muun muassa 27 partiolippukuntaa, joissa on mukana kolme ja puolituhatta par- Bruttomenot 2005 (46,6 M ) 4

5 Aviopareja vihittiin Päiväkerhoja oli 40 kappaletta. tiolaista. Lisäksi on tyttö- ja poikakerhoja sekä monenlaisia harrastekerhoja, joissa puuhataan tietokoneiden, moottorilennokkien tai vaikka pienoisveneiden kanssa. Varhaisnuorten kerhoja oli vuonna 2005 peräti 176 ja osallistujia lähemmäs Nuorteniltoja järjestettiin lähes joka ilta ja niissä kävi liki 7000 nuorta. Erilaisia nuorten kerhoja ja ryhmiä oli 33, ja niissä kävi noin 550 nuorta Lisäksi järjestettiin tapahtumia kuten ehtoolliskirkkoja tai laulu- ja pizzailtoja. Seurakunnalliset toimintamenot 2005 netto (yht. 14 M ) Opiskelijoita varten on oma opiskelijapappi. Ehtoolliskirkkojen ohella saattoi osallistua sellaiseenkin erikoisuuteen kuin gospelbiciin eli seurakuntayhtymän sponssaamaan ilmaiseen gospel-aerobiciin. Aikuisia ja miksei vähän nuorempiakin varten on erilaisia keskustelupiirejä, sinkkutoimintaa, kuoroja, kerhoja ja vastaavia sekä tietysti kaikenlaisia koko perheen tapahtumia. Vanhempaa väkeä varten kokoontuvat eläkeläispiirit, lähetyspiirit (toki sinne nuoremmatkin ovat tervetulleita) ja opintopiirit toisinaan tehdään retkiä. Suuri osa seurakunnan järjestämästä toiminnasta sopii tietysti monenikäisille. Sinkun ei tarvitse olla nuori. Vastaavasti lähetys-, merimieskirkko- ja diakoniapiireihin ovat myös nuoret tervetulleita. 5

6 Kerhoissakaan ei aina tarvitse olla ihan samanikäinen kuin muut. Esimerkiksi seurakuntien puhallinorkesteri on osa nuorisotoimintaa, mutta nuorison raja on määritelty melko löyhästi, sillä vanhin soittajista lähestyy kahdeksaakymmentä nuorin puhallinsoitinopiskelija on seitsemän. Kyseinen puhallinorkesteri on toiminut vuosikausia ja on aika erikoinen muun muassa siksi, että se lainaa soittajilleen tarvittaessa soittimet ja tarjoaa myös maksutonta musiikinopetusta. Musiikki ylipäänsä on tärkeä työmuoto: vuonna 2005 seurakunnan erilaisiin kuoroihin ja soitinyhtyeisiin osallistui 1344 ihmistä. Päivä seurakunnassa Seurakuntien päivät ovat siis tapahtumarikkaita. Jos haluaa vastinetta edellä mainitulle 37 sentille, olisi vuonna 2005 saattanut suunnitella tavallisen arkipäivän seurakunnan hoivissa vaikkapa seuraavasti ja tässä on vain osa päivän tarjonnasta: Puoli kahdeksalta aamun aloittaisi aamurukous Henrikinkirkossa, josta ehtisi kahdeksaksi Tuomiokirkkoon aamuehtoolliselle. Tällöin tosin olisi missannut rukouspiirin Kaarinan kirkolla. Puoli yhdeksältä voisi mennä perhekerhoon, josta tehokkaana ihmisenä ehtisi kymmeneksi Runosmäkeen kokkikerhoon. Itse valmistetun lounaan jälkeen ongel- maksi nousisi valinnanvaikeus: mennäkö suomen- tai ruotsinkieliseen eläkeläisten kerhoon vai kenties laulamaan Mikaelin seu- rakuntakotiin? Eläkeläiskerhoja tosin riittää pitkin iltapäivää, joten ehkä kannattaa ensin mennä laulamaan. Ennen kuuden iltamessua ehtisi vielä puu- hakerhoon Raunistulaan. Messun jälkeen pitäisi valita käsityökerhon ja perheiden taidekerhon välillä. Silloin tosin jäisi väliin kaksikin raamatturyhmää muualla kaupungissa. Iltakirkon voisi jättää seitsemältä väliin ja mennä sen sijaan saunailtaan Merimieskirkolle ja osallistua vasta sen jälkeen opiskelijoiden iltahartauteen. Silloin iltauutiset olisivatkin jo ohi ja voisi hyvin mielin palata kotiin valmistautumaan seuraavan päivän uusiin hartaus- ja harrastusmahdollisuuksiin kirkko kun on täynnä toimintaa. Joka päivä. Tulevia urkureita kotikirkkoon tutustumassa. 6

7 vastuuta Kun yhteiskunnan tukiverkot harvenevat ja kovat taloudel- liset arvot saavat elämässä yhä vahvemman jalansijan, tarvitaan niitä, jotka pitä- vät heikompien puolta ja auttavat sekä lohduttavat ihmisiä vastoinkäymisissä. Seurakunnilla on tässä merkittävä rooli on aina ollut. Vuoden aikana jaettiin seurakuntayhtymässä niin henkistä kuin materiaalista tukea tuhansille ihmisille. Seurakuntien toteuttama Yhteisvastuukeräys on ehkä se kaikkein näkyvin avustus- muoto, muttei suinkaan ainoa. Diakoniatyö, muut keräykset, vanhustyö tai vaikka va- paaehtoistyö ovat kaikki asioita, joihin seu- rakunnat osallistuivat. Diakoniatyö Diakoniatyössä tiivistyy kirkon yhteiskuntavastuu ja myös yhteiskunnallinen merkitys syrjäytyneiden auttajana. Diakoniatyö eli avun antaminen niille, jotka sitä tarvitsevat, Yhteisvastuukeräyksellä kerättiin rahaa mm. Kalkutan köyhille. on yksi kirkon perustehtävistä. Siihen kuuluu leiri- ja retkitoimintaa, hengellistä, henkistä, fyysistä ja materiaalista tukea elämän eri tilanteissa, sielunhoito- ja keskusteluapua, vapaaehtoistoimintaa ja lähimmäispalvelua. Diakoniatyöhön kuuluu niin vanhusten auttaminen, sinkkutoiminta, maahanmuuttajien tukeminen kuin ylipäänsä sellaisten ihmisten elämän helpottaminen, joilla muuten on vaikeaa. 7

8 Usein diakoniatyö on myös se viimeinen oljenkorsi, johon ihminen voi tarttua, kun muualta ei saa apua. Työ on monesti kriisityötä, eli ihmisen elämässä on tapahtunut suuriakin menetyksiä: läheisen kuolema, työn menetys, sairaus, riippuvuus. Diakonia- työstä voi saada paitsi henkistä apua, myös materiaalista tukea. Aineellinen tuki on tietysti usein tärkein, mutta yhtä lailla haetaan jotakuta, jonka kanssa keskustella. Kirkon diakoniatoimisto on paikka, jossa voi kertoa asioistaan ja kokea, että tulee kuulluksi. Vuonna 2005 seurakuntien diakoniatoimistojen asiakkaina oli 4647 ihmistä ja asiakaskäyntejä Tyypillinen asiakas on vuotias mies. Poiju on vanhusten kohtauspaikka. Vapaaehtoistoiminta Tärkeä diakoniatyön kautta organisoitu työmuoto on vapaaehtoistoiminta. Seurakuntayhtymän vapaaehtoistoiminnan keskus Lyhty välittää vapaaehtoisia ihmisiä ystäviksi ja tueksi niille, jotka ystävää tarvitsevat. Käytännössä vapaaehtoisia tarvitaan muun muassa vanhus- ten tukihenkilöiksi kotiin ja laitokseen, saattoavuksi vaikkapa lääkäriin tai apteekkiin, kirpputorimyyjiksi, ohjelmatuokioiden ja piirien vetäjiksi tai kahvioemänniksi. Vapaaehtoiset eivät saa työstään rahapalkkaa, mutta harva kokee silti tekevänsä työtä ilmaiseksi: vapaaehtoisia palkitsee auttamisen ilo ja tieto siitä, että he ovat voineet keventää lähimmäisen päivää. Seurakuntayhtymä tarjoaa kursseja vapaaehtoistyöhön ryhtyville, mutta tärkeimpinä työkaluina ovat kuitenkin auttajan oma persoona, kokemukset, tiedot ja taidot. Raskaaseenkin työhön saa tukea ja voimaa virkistystoiminnasta ja työnohjauksesta sekä vertaistukea muilta vapaaehtoisilta. Vuoden 2005 uusi avaus oli kohtaamispaikka Poiju, jossa seurakunnat 8

9 ovat yhtenä toimijana mukana. Poiju palvelee vanhuksia, joiden omaehtoinen selviytyminen vaatii henkilökohtaista apua. Poijusta saa tukea päivittäin sekä puhelinneuvonnasta että ilman ajanvarausta toimivasta vastaanotosta. Neuvontapalvelusta vastaavat kaupungin sosiaalitoimen ja terveystoimen työntekijät. Omatoimiset voivat etsiä tietoja myös esitteistä tai internetistä asiakaspäätteiden avulla. Seurakuntien osuus toiminnassa on vapaaehtoistyö - vapaaehtoisilla on paikkansa Poijussa muun muassa kahvilaemäntinä tai lähimmäisavunvälityksessä. Diakoni leafiläisten tukena Turussa koettiin melkoinen shokki, kun makeistehdas Leaf ilmoitti lopettavansa toimintansa kaupungissa vuoden 2007 loppuun mennessä. Satoja jäi työttömäksi. Seurakunnat halusivat olla mukana surutyössä ja yhtymän yhteiskuntavastuun työalavastaava, diakoni Antti Aro tapasi leafiläisiä ja oli heidän käyttävissään tehtaalla joka viikko yhden iltapäivän verran. Myös Maarian seurakunta lähti mukaan tukitoimiin. Tarkoituksena oli rakentaa luottamukselle perustuva keskusteluyhteys Leafin väen kanssa, kuunnella heidän tarpeitaan ja välittää toiveita eteenpäin. Suurin työn loppumiseen liittyvä ahdistus työntekijöillä oli huomata, miten tyhjän päälle arjen järjestämisessä joutuu. Millä korvata sosiaaliset suhteet? Leafin tehdas päätettiin lopettaa. Kirkko oli mukana surutyössä. Millä täyttää työstä tyhjäksi jäävä aika? Kaikki kysymyksiä, joista on helpottavaa keskustella ammattilaisten kanssa. Turku ei muutenkaan säästynyt ikäviltä uutisilta: pari vuotta sitten Wärtsilä ilmoitti lopettavansa Turun tehtaansa. Toiminnan lopettamisen aikoihin tehtaalla toimi henkisen tuen ryhmä, jossa oli mukana Martinseurakunnan seurakuntapastori Lasse Mustonen. Sittemmin toiminta on jatkunut yhdistysmuotoisena. Seurakunta on edelleen säännöllisesti mukana näissä puolensadan entisen työntekijän kokoontumisissa. Yhteyttä on näin pidetty jo pari vuotta. Yhteyttä yli rajojen Tärkeä tapa kantaa yhteiskuntavastuuta on välittää ihmisistä myös Suomen rajojen ulkopuolella. Turun ja Kaarinan seurakunnissa on yhteensä 46 nimikkosopimusta, joiden joukossa on 43 nimikkolähettiä. Nimikkosopimuksilla tuetaan myös useita kummilap- 9

10 sia, kokonaista kummilapsiluokkaa ja yhtä opiskelevaa stipendiaattia. Lisäksi tuetaan lähetystyötä useilla työalueilla. Niiden myötä Turun ja Kaarinan seurakunnilla on yhteys 21 maahan ja neljään maanosaan. Vuonna 2005 lähetysjärjestöjen ja Kirkon Ulkomaanavun kautta annettiin lähetystyöhön 1,6 miljoonaa euroa. Lukuun sisältyy sekä vapaaehtoinen kannatus (kolehdit, keräykset, myyjäiset, tempaukset, yhteisvastuukeräys, testamentit jne.) että talousarviossa myönnetyt määrärahat. Turun ja Kaarinan seurakunnilla on myös ystävyysseurakuntia, kaikkiaan kuusitoista kappaletta. Yhteinen ystävyysseurakunta on Pietarin Pyhän Marian seurakunta, jota tuetaan paitsi taloudellisesti myös henkisesti ja hengellisesti. Kyseessä on pääosin suomenkielinen seurakunta, jossa jumalanpalveluksia pidetään sekä venäjäksi että suomeksi. Turkulaisia pappeja käy paikalla noin kuuden viikon välein pitämässä jumalanpalveluksen sekä vetämässä nuorten raamattuiltoja näin helpotetaan seurakunnan ainoan papin työtaakkaa. Nuorisovaihtoa tehdään myös: pietarilaisille varhaisnuorille ja nuorille on järjestetty leirimatkoja Turkuun ja onpa sieltä käynyt toisinaan myös vähän Turun ja Kaarinan seurakuntien yhteistyökohteet maailmalla. 10

11 Pietarin Pyhän Marian kirkko täytti 200 vuotta. Turun ja Kaarinan seurakunnat ovat rahoittaneet peruskorjausta. nuussopimus vuodesta Vuonna 2005 julkaistiin Suomen Liikemiesten lähetysliiton toimesta kirja El Salvador - väkivaltaa ja alkuperäistä pyhyyttä. Kirja perustuu rovasti Lasse Vahtolan ja kirkkoherra Pirjo Vahtolan päiväkirjamerkintöihin Turun arkkihiippakunnan delegaation matkalla El Salvadoriin tammi-helmikuun vaihteessa Vaikka El Salvador ei ole lähetysmaa, maan luterilaisen kirkon toiminta pyrkii samaan, mihin kristillinen lähetystyö: ihmisarvon kunnioittamiseen, köyhien elinolosuhteiden parantamiseen ja heikkojen puolesta iäkkäämpääkin väkeä kyläilemässä. puhumiseen. Muitakin ystävyysseurakuntia on. Esimerkiksi Katariinanseurakunta aloitti vuonna 2005 ystävyystoiminnan Portsmouthin sikäläisen Pyhän Marian kirkon kanssa. Ruotsalaisella seurakunnalla on oma ystävyysseurakunta niin ikään Pietarissa, Pyhän Katarinan ruotsalainen seurakunta. Mielenkiintoinen yhteys on Turun ja El Salvadorin välillä. Turun arkkihiippakunnalla on ollut El Salvadorin pienen luterilaisen kirkon kanssa kumppa- Piispat El Salvadorissa. 11

12 elämää Helposti ajatellaan, että kaikessa toimin- nassa oli kyse sitten Tepsin matsista tai kirkon tapahtumista tärkeintä on määrä ja se, kuinka monta tuhatta ihmistä saadaan liikkeelle. Sekin on tietysti tärkeää. Yhtä lailla tär- keitä ovat kuitenkin pienet luvut, yksittäiset ihmiset, jotka ovat saaneet lohtua tai apua seurakunnan toiminnasta. Vanhukset, joi- den yksinäisyyttä erilaiset piirit ovat lie- ventäneet, vähäosaiset, jotka ovat saaneet diakoniasta apua umpikujaan. Ihmiset, jotka ovat saaneet keskustella heitä askarruttavista asioista papin kanssa. Tällaisen avun arvoa ja määrää on mahdo- ton arvioida. Siksi on helpompaa keskittyä suuriin lukuihin ja massoja liikuttaneisiin tapahtumiin. Niitäkin kirkossa riittää. Tilastojen mukaan jumalanpalveluksiin osal- listui ihmistä. Muissa kirkossa järjestetyissä tilaisuuksissa kävi ihmistä. Seura- kunnissa työskenteli 167,5 pappia, kanttoria, diakoniatyöntekijää ja nuoriso-ohjaajaa (se puolikas ei ole varreltaan muita lyhempi, onpahan puolipäiväinen). Yksittäisiä tilaisuuksia jär- jestettiin 4187 kappaletta. Ehtoollisella kävi ihmistä ja heitä varten hankittiin 558 litraa ehtoollisviiniä pariskuntaa sanoi kirkossa tahdon, 1730 kertaa kokoonnuttiin surullisempaan tilaisuuteen, hautajaisiin. Seurakunnan kolme leirikeskusta, Kuns- tenniemi, Heinänokka ja Sinappi olivat kaikenikäisten ahkerassa käytössä läpi vuoden. Kuvaava luku käyttöasteesta on se, että vuoden aikana leirikeskuksissa syötiin ateriaa. Kirkko oli siis vuonna 2005, kuten aina ennenkin, näkyvästi läsnä turkulaisten arjessa ja juhlassa. Yleisömäärällä mutta myös merkittävyydellä mitattuna kaksi kirkkotapahtumaa nousi kuitenkin vuonna 2005 ylitse muiden. Toinen oli surullinen, toinen tunnelmallinen ja toivorikas. Henkilöstö tehtävittäin 12

13 Tsunamijumalanpalvelus toi lohtua Surun kaupunkilaisten sydämiin toi Kaakkois-Aasian tsunami, jonka peruina moni suomalainenkin menetti perheenjäsenen, sukulaisen, ystävän tai tuttavan. Alun perin Turun tuomiokirkossa oli tarkoitus viettää Suomen kirkon 850-vuotisjuhlien kunniaksi ekumeeninen jumalanpalvelus, mutta luonnonkatastrofin jälkeen se muutettiin muistojumalanpalvelukseksi. Tuomiokirkko täyttyi ääriään myöten kirkkokansasta ja osa joutui tyytymään seisomapaikkoihin. Saarnassaan arkkipiispa Jukka Paarma muistutti, kuinka paras lohdutus on, jos löytyy toivo, jonka avulla huomispäivä olisi kirkkaampi ja sen merkkinä muistojumalanpalveluksessa olivat vahvasti läsnä lapset, tulevaisuuden tekijät. Muistojumalanpalvelukseen saapui ihmisiä kauempaakin hiljentymään kadonneiden muistolle. Tasavallan presidentin, maan hallituksen ja valtiovallan korkeiden edustajien läsnäolokin jäi taustalle, kun eläytyminen jumalanpalvelukseen, erityisesti lasten kulkueeseen ja ekumeenisesti toteutettuun kirkkorukoukseen, yhdisti kaikki mukana olleet surevaksi ja rukoilevaksi seurakunnaksi. Tsunamijumalanpalveluksessa lapset loivat toivoa. Mukana oli myös maan korkein johto. 13

14 Yöllisiä joululauluja Onneksi elämällä on valoisammatkin hetkensä eikä tsunamijumalanpalveluksen kaltaisia tapahtumia tarvinnut järjestää enempää. Jos tsunamijumalanpalveluksessa ihmisiä yhdisti suru, toisenlaiseen tunnelmaan keräännyttiin joulun alla Mikaelinkirkkoon, jossa järjestettiin ensimmäinen kerran Kauneimpien joululaulujen yö. Joululaulutapahtumat ovat perinteisestikin olleet hyvin suosittuja, mutta tuskin kukaan arvasi, että yöllä ne ovat vielä suositumpia. Satavuotias Mikaelinkirkko nitisi liitoksissaan, kun innokkaat kaupunkilaiset saapuivat paikalle sankoin joukoin tulijan jälkeen vahtimestarin oli pakko laittaa ovelle lappu kirkko on täynnä. Suosion takia joululauluja tullaan kuulemaan Mikaelinkirkossa yöllä jatkossakin. Vauvankorkuinen kirkon kynnys Tulevaisuuteen katsottiin Kaarinan ja Henrikinseurakuntien yhteistyössä järjestämässä vauvakirkossa, johon oli kutsuttu 118 vastikään kastettua pienokaista vanhempineen. Vauvakirkon tarkoitus oli madaltaa kirkon kynnystä myös vauvaikäisten vanhempineen tulla. Samalla lapset tottuvat kirkossa käymiseen pienestä pitäen hehän niitä huomispäivän seurakuntalaisia ovat. Tsunamijumalanpalveluksen sekä Kauneimpien joululaulujen lisäksi muun muassa Tuomamessut vetivät väkeä läpi koko vuoden. 14

15 Vanhemmat tulivat vauvakirkkoon mielellään. Ei tarvinnut pelätä paheksuntaa, vaikka pikkuinen itkisi tai nälkä yllättäisi. Kirkkoon kuului vauvanmittainen, noin puolen tunnin pituinen hartaushetki. Kun kaukalot, kantokopat ja lastenvaunut oli parkkeerattu penkeille ja käytäville, aloitettiin hiljentymistuokio, jota sävyttivät perheille rakkaat ja tutut, vauvantuoksuiset virret kuten Ystävä sä lapsien ja Jumalan kämmenellä. Vauvakirkossa oli rento tunnelma. 15

16 lapsia, nuoria ja perheitä Päiväkerhotyö alkaa olla jo hieman ohitta- nut päiväkerhoiän, sillä seurakuntayhtymän päiväkerhotoiminta täytti viime vuonna pe- räti 60 vuotta. Juhlan kunniaksi Paattisten seurakunnan päiväkerholapset istuttivat kirsikkapuun. Tarkoituksena on, että lapset voivat matkansa varrella katsoa sen kasva- van. Lasten kasvaessa rippikouluikään puu saattaa jo kantaa hedelmää. Muutenkin juhlittiin: Tuomiokirkon perhe- messussa mikkelinpäivänä päiväkerholais- ten enkelikulkue aloitti jumalanpalveluksen, jossa lasten tekemien ja aikuisten lukemien esirukousten aikana sytytettiin 60 kyntti- lää. Jumalanpalveluksen jälkeen julkistettiin päiväkerhotyötä juhlistava kirja, johon on koottu tapahtumia ja sattumuksia vuosi- kymmenien varrelta. Kirjassa pohditaan lisäksi muun muassa lapsen hengellisyyttä, lastenohjaajien koulutusta ja päiväkerhon tulevaisuudennäkymiä. Mutta on kirjassa vähemmän vakavaakin asiaa, kuten lasten teologisia näkemyksiä: Taivaan Isä määrää liikenteessä ja valvoo, että ihmiset noudattavat lakia, arvelee joku. Pappi siunaa ihmiset ja kastelee ne, tietää toinen, johon kolmas ei voi kuin lisätä, että Lastenohjaaja on aikuinen, joka kouluttaa lapsia, että ne osais olla kotona. Ja lopulta kirjasta selviää myös vuosikausia ihmisiä askarruttanut asia: mitä ihmettä Kirkkohallituksessa tehdään? "Siellä kastetaan vauvat ja voi myös uida." Päiväkerhoja seurakuntayhtymässä oli 40, ja niissä kävi yli 600 lasta. Virsikirjat tokaluokkalaisille Vähän vanhempia lapsia varten seurakuntayhtymä järjesti tietysti niin ikään valtavan määrän erilaisia kerhoja ja muuta mielekästä tekemistä. Erikoislaatuinen projekti oli, että seurakunta muisti kokonaista ikäluokkaa hankkimalla sille virsikirjat. Jatkossa virsien veisaaminen ei ole ainakaan sanojen puutteesta kiinni. Turun ja Kaarinan tokaluokka- 16

17 Kaikki tokaluokkalaiset saivat oman virsikirjan. Nuorten messut olivat menestys. laisille lahjoitetuilla virsikirjoilla juhlistettiin Suomen kirkon 850-vuotisjuhlaa. Tokaluokkalaisten lisäksi Turun ja Kaarinan noin 70 perus- ja erityiskouluun sekä lukioon hankittiin kuhunkin 30 virsikirjan luokkasarja virrenveisuun harjoittelua varten. Kaikkiaan hankittiin 3700 virsikirjaa. Ihan pelkkään virsien tenhovoimaan ei kuitenkaan luotettu, kun nuorta väkeä houkuteltiin kirkkoon. Nuorille suunnattiin oma messu, jonka suunnittelussa ja toteutuksessa he saivat itse vahvasti olla mukana. Kokemukset nuorten messusta olivat sen verran myönteiset, että kuluvana vuonna toimintaa on laajennettu ja nuorten messuja on tarkoitus järjestää kerran kuussa. Nuoriin saatiin tietysti yhteys myös rippikoulun kautta. Rippikoulua onkin viime vuosina sanottu yhdeksi kirkon tärkeimmistä brändeistä. Isoskoulutus seuraa tiukasti kannoilla. Kaikkiaan rippikoulun kävi 1667 nuorta, ja mikä ilahduttavinta, isoskoulutukseen heistä osallistui liki puolet, 798 nuorta. Apua perheille Seurakunta järjestää paljon yhteistä toimintaa perheille, mutta on mukana myös silloin, kun perhe kaipaa apua. Tätä tärkeää tehtävää täyttämään perustettiin vuonna 1955 Perheasian neuvottelukeskus, joka siis vietti 50-vuotissynttäreitään. Turussa toiminta al- 17

18 Partiorippileirillä Houtskarissa. Rippikoulun kävi 1667 nuorta. koi yhden papin muun työn ohella antamasta perheneuvonnasta. Nykyisin Perheasiain neuvottelukeskuksessa työskentelee kuudessa virassa seitsemän perheneuvojaa ja vastaanottosihteeri. Vuosien varrella perheneuvonnasta ovat saaneet apua kymmenet tuhannet perheet. Vuonna 2005 asiakkaita oli tuhatkunta. Keskimäärin he kävivät keskustelemassa 6-7 kertaa. Suurin osa asiakkaista tulee Perheasian neuvottelukeskukseen parisuhteeseen liittyvien ongelmien vuoksi, mutta kolmasosalla kävijöistä vaikeudet liittyvät muihin ihmissuhteisiin, esimerkiksi lasten ja vanhempien välisiin ristiriitoihin. Turkulaisten ja kaarinalaisten lisäksi perheneuvonnan ovet ovat avoinna lähes 40 ympäristöseurakunnan alueen asukkaille. Asiakkaalle ilmaisen neuvonnan kuluista vastaa hänen kotipaikkansa seurakunta. Perheneuvonnan asiakkaaksi voivat hakeutua myös luterilaiseen kirkkoon kuulumattomat. Kiireisen elämän vastapainoksi Perheasian neuvottelukeskuksessa halutaan tarjota asiakkaille mahdollisuus pysähtymiseen. Kiireettömyyden tunne on tärkeä, sillä on- 18

19 gelmat ovat yleensä syntyneet pitkän ajan kuluessa eikä niitä voida hetkessä ratkaista; parisuhdekriisi on pysähtymisen paikka. Perheneuvonta on osa kirkon sielunhoitotyötä. Perheneuvojat soveltavat työssään erilaisia terapiamenetelmiä, mutta keskeisintä on ihmisen kuunteleminen, kunnioittaminen ja rinnalla kulkeminen. Seurakunnissa on pitkään annettu apua myös Palvelevan puhelimen kautta, mutta vuonna 2005 palvelu laajeni verkkoon, osoitteeseen Verkkoauttaminen laajentaa avun saantia niille, joille omista asioistaan kirjoittaminen on luontevampaa kuin niistä puhuminen. Netissä anonymiteetti on helppo säilyttää, eikä kirjoittaminen ole sidottu kellonaikaan. Käytännössä palvelu toimii niin, että Palvelevaan nettiin rekisteröidytään ja viesti lähetetään verkkopalvelun kautta. Viestinsä voi tallentaa verkkopalvelussa keskeneräisenä, jatkaa viestiä myöhemmin ja lähettää vasta sitten. Tietoturvaan on palvelua rakennettaessa kiinnitetty erityistä huomiota Palvelevan netin suojattua verkkoyhteyttä voi verrata verkkopankkien suojaukseen. Netistä apua 19

20 ...uusiutumista Voisi ajatella, että koska kirkko vietti 850-vuo- tisjuhliaan, katse olisi ollut tiukasti historiassa. Ei pelkästään niin. Vuosi 2005 oli myös uu- siutumisen vuosi, sillä silloin valmistui mer- kittäviä rakennushankkeita, jotka viitoittavat matkaa tulevaan. Pyhän Henrikin ekumeeninen taidekappeli oli epäilemättä yksi vuoden erikoisimmista ja kehutuimmista arkkitehtonisista hank- keista. Jo ennen rakennustöiden aloittamista ark- kitehti Matti Sanaksenahon suunnittelema rakennus sai kansainvälistä huomiota muun muassa Venetsian Biennalessa, maailman merkittävimmässä arkkitehtuurinäyttelyssä. Taiteilija Hannu Konola, kappeli-idean isä, on tehnyt korkeat lasimaalaukset alttarin sivu- seinille. Kokonaistaideteokseksi luokiteltavan taidekappelin rakennuskustannukset kohosivat 1,6 miljoonaan euroon. Kansalaishankkeena rakennetun kappelin rahoitukseen on osallistunut yli kuusikymmentä liikelaitosta, säätiötä ja yksityistä. Suurimpia lahjoittajia ovat olleet Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymä, opetusministeriö ja Kirkkohallitus. Taidekappelin rakennuttamisesta on vastannut kansalaisvaltuuskunta, johon kuuluu jäseniä kahdeksasta kirkkokunnasta. Aurelia vihittiin Ruotsalaisessa seurakunnassa puolestaan vihittiin käyttöön uusi hieno Aurakadun seurakuntatalo. Uutta tarvittiin, koska vanha oli jo varsin huonossa kunnossa. Uusi seurakuntatalo nimettiin kilpailun jälkeen Aureliaksi. Vihkimisen suoritti Porvoon piispa Erik Vikström piispantarkastuksen yhteydessä Turun ruotsalainen seurakunta kuuluu nimittäin Porvoon hiippakuntaan. Se on maantieteellisesti laaja ja hajanainen hiippakunta, johon Taidekappeli sisältä.

21 nuorten. Kolmanteen kerrokseen on sijoitettu keskustelu- ja kokoustilat sekä työntekijöiden huoneet. Talon kolme ylintä kerrosta on vuokrattu yrityskäyttöön. Sisäpihalle on rakennettu amfiteatteri. Pihalla on leikkitilaa ja paikkoja tuoleille ja pöydille. Pihalla voi siis viettää esimerkiksi seurakunnan tilaisuuksien ja perhejuhlien kahvitteluhetken. Kunstenniemeen rakennettiin kappelia Kunstenniemen leirikeskuksen ruokalan viereen ryhdyttiin huhtikuussa rakentamaan kappelia, joka tosin vihittiin käyttöön vasta vuoden 2006 alussa. Kappeliin tuli istumapaikat kahdeksallekymmenelle leiriläiselle. Ulkopuolelle rakennetaan terassi, johon salin lasiovet aukeavat. kuuluvat kaikki ruotsinkieliset seurakunnat sekä ne kaksikieliset seurakunnat, joissa ruotsin kieli on enemmistökieli. Aurelian tilat ovat kolmessa kerroksessa. Ensimmäinen kerroksen saleissa voidaan viettää seurakunnan kokoontumisten lisäksi myös perhejuhlia. Toinen kerros on lasten ja Piispa Erik Vikström vihki Aurelian käyttöön. Kappelin suunnittelussa Kunstenniemen saaristoluonnolla oli keskeinen rooli. Kappelin sisätila voi visuaalisesti jatkua luontoon ja olla osa sitä myös talvella. Terassin ansiosta kesällä sisä- ja ulkotilan voi käytännössäkin yhdistää. Kappelin suunnittelua ohjasi luon- 21

22 non lisäksi valo ja se, kuinka päivänvalo eri vuoden- ja vuorokauden aikoina lankeaa kappeliin. Kunstenniemen leiritoiminta alkoi jo vuonna 1946 ja on pysynyt vireänä: vuonna 2005 Kunstenniemeen järjestettiin yli kolme ja puolisataa retkeä ja leiriä. Kaikkiaan retkija leiripäiviä ihmismäärään suhteutettuna tuli kunnioitettavat Rakennuksia korjattiin Seurakuntien tärkeänä kulttuurihistoriallisena tehtävänä on pitää yllä arvokasta rakennusperintöä. Merkittävä hanke oli Katariinan pappilan restauroinnin valmistuminen. Pieteetillä ja vanhoja rakennustapoja kunnioittaen kunnostettiin Pyhän Katariinan kirkon kupeessa sijaitseva vuonna 1816 rakennettu kaunis pappilarakennus. Pappilasta sukeutui 375 neliön kokoinen kokoontumis- ja juhlatila, jota seurakuntalaiset voivat vuokrata perhejuhlia varten. Mielenkiintoinen hanke oli myös Tuomiokirkon äänentoiston saattaminen digiaikaan. Uusi tekniikka paransi merkittävästi kirkon äänentoistoa ja mahdollistaa muun muassa suorat yhteydet paikallisradioihin, Eerikinkadun seurakuntataloon ja Kerttulin vanhainkotiin. Uusi järjestelmä parantaa 22 Katariinan pappila.

23 kuuluvuutta myös kirkon sisällä. Katvealueita ei jää, kun äänentoistojärjestelmä kattaa myös pää- ja ristikuorin sekä Pormestarin ja Tarkk ampujan kappelit. Digiaikaan siirtyminen tarkoittaa myös sitä, että radiointeja voidaan tehdä myös ilman erillisiä kaapeleita. Kaapeleita kansallispyhätössä toki edelleen on yli kolme kilometriä, mutta ne eivät ole näkyvillä. Hiljaista uusiutumista Rakennuskannan uusiutuminen ja kulttuurihistoriallisesti mittaamattoman arvokkaitten vanhojen rakennusten ylläpitäminen on konkreettinen ja näkyvä osa, jolla seurakunnat osallistuvat kaupunkikuvan kaunistamiseen ja sitä kautta kaupunkilaisten elämään. Toisenkinlaista uusiutumista tapahtuu, luonteeltaan henkisempää. Kirkko pyrkii antamaan jäsenilleen ja muillekin mahdollisuuden rauhoittua ja hiljentyä, pohtia asioita, jotka ovat tärkeämpiä kuin jokapäiväinen palaverimme. Yksi keino henkiseen uusiutumiseen ovat vuosi vuodelta suositummat retriitit. Esimerkiksi valtakunnalliseen Hiljaisuuden Ystävät ry:een liittyy joka kuukausi uusia jäseniä, vaikka hiljaisuuden ystävät eivät luonnollisestikaan pidä itsestään suurta meteliä. Retriittien idea on antaa ihmiselle tilaa, kun normaalielämässä ihminen täyttää tilan: metelillä, tavaralla, kiireellä, toisarvoisuudella. Melu on tapa paeta, hiljaisuudessa ollaan läsnä. Kun on hiljaista, voi miltei kuulla lumihiutaleitten putoilevan, tuntee kuinka aistit terävöityvät. Retriiteissä keskitytään olennaiseen ruokakin on yksinkertaista, leipä tuoretta ja tuoksuvaa. Retriiteissä on yksinkertaisuutta. Niissä ollaan vapaita suorituspaineista. Hengellinen sanoma tuodaan niin alas ja niin lähelle ihmistä, että kosketuspinta syntyy. Retriittien henkeen kuuluu avoimuus ja ekumeenisuus. Hiljaisuudessa näkee, kuulee, haistaa, maistaa ja ehkä muistaa, mitä joskus elämältä halusi, mitä toivoi lapsena, miksi tahtoi isona. Kaikille avoimien retriittien ohella Turussa on järjestetty jo lähes kymmenen vuoden ajan työyhteisöretriittejä, joissa on käynyt jo pari tuhatta ihmistä. Vuonna 2005 järjestettiin yhteensä 43 retriittiä, joihin osallistui yhteensä 535 ihmistä. 23

24 synttäreitä Vuonna 2005 Turussa ja Kaarinassa kastet- tiin yli puolitoistatuhatta uutta seurakun- talaista aika usein ilmeisesti Veetiksi tai Emmaksi, sillä ne olivat vuoden suosituim- mat nimet. Näiden jokaiselle niin tärkeiden henkilökohtaisten syntymää juhlistavien ta- pahtumien ohella juhlittiin paria muutakin merkkipäivää. Seurakunnat muistavat pieniä jäseniään synttärikortilla neljävuotiaaksi saakka. Vähän myöhemmin, kun lapsi täyttää kymmenen, hänet kutsutaan perinteisille kymppisynttä- reille Konserttitalolle. Sinne ovat tervetullei- ta kaikki sinä vuonna kymmenen täyttävät Kymmenen on passeli ikä. nuoret kaupunkilaiset. Tarjolla on synttä- ripurtavaa, musiikkia ja muuta ohjelmaa. Kymppisynttäreitä ryhdyttiin viettämään vuonna 1985 ja ne ovat levinneet Turusta myös muualle maahan. Tärkeä synttäriperinne ovat myös seura- kunnan muistamiset, kun täytetään vähän aikuisempia vuosia: seitsemästäkymmenestä eteenpäin voivat pyöreitä vuosia täyttävät odottaa seurakunnalta tervehdyskäyntiä. Yli yhdeksänkymppisiä muistetaan joka vuosi. Kyseessä on pitkä ja odotettu perinne, jota vanhukset paljon arvostavat. Kirkon omassa synttärikakussa kynttilöitä oli vieläkin enemmän, sillä kirkko täytti 850 vuotta. Juhlavuoden näytelmä Valon kantaja kerä- si Turun tuomiokirkolle arviolta puolitoista- tuhatta katsojaa pääsiäissunnuntain iltana. Valoilla, musiikilla ja tanssilla höystetty näytelmä kertasi Suomen kirkon historiaa aina ensimmäisestä ristiretkestä, piispa Henrikistä ja Lallista. Näytelmässä nostettiin voimakkaasti esiin kirkon rooli kansanopetuksen alkajana ja sosiaalisen vastuun kantajana. Muutenkin juhlittiin. Esimerkiksi Maarian seurakunnan kesä oli täynnä tapahtumia: yhdessä Art Maaria taideyhdistyksen kans- 24

25 sa järjestettiin kuvataidekurssi ja sen päätösnäyttely Maarian pappilassa. Turun vanhimman seurakunnan historiaa esiteltiin tuoreessa esitteessä. Kaarinassa puolestaan vietettiin kirkkopäiviä tavallista juhlavammin. Avajaisissa vaellettiin soihtukulkueessa kirkkoon. Perinteinen jumalanpalvelus oli korvattu Tuomasmessulla, sunnuntain messun toiminnalliseen evankeliumitekstiin olivat kaikki halukkaat voineet valmistautua bibliodraamaryhmässä. Kirkkopäivillä äänestettiin myös Kaarinalle oma nimikkovirsi: Suvivirsi. (Ylh.) Kaarinan kupariset kirkkotekstiilit tuntuivat käteen jännältä. (Oik.) Valonkantaja -näytelmä juhlisti kirkon 850-vuotisjuhlaa. 25

26 Satavuotias Mikaelinkirkko Toinen merkittävä synttärisankari oli Lars Sonckin suunnittelema kaunis Mikaelinkirkko, joka vihittiin käyttöön kynttilänpäivänä 5. helmikuuta Turkulaiset ihastuivat välittömästi sen uusgotiikan ja jugendin hallitsemaan muotokieleen eikä ihastus sen koommin ole vähentynyt kirkko on nykyisin erittäin suosittu vihkikirkko. Keskustelu uuden kirkon rakentamisesta alkoi jo 1880-luvulla. Turun kaupungissa oli tuolloin vain yksi seurakunta ja sen ainoa kirkko, Tuomiokirkko, alkoi käydä ahtaaksi kasvavalle seurakunnalle. Uuden kirkon rakentamisesta päätettiin Tontti sijaitsi kallioisella kumpareella rakentamattomalla alueella, johon niihin aikoihin kohosi nykyään niin arvostettu työläisten puutalokaupunginosa, Port Arthur. Rakentamisessa oli kuitenkin monenlaisia vaikeuksia, ja varsinaisesti töihin päästiin vasta vuoden 1900 alussa. Sen jälkeenkään rakentaminen ei sujunut kuin tanssi. Eräs suuri ongelma oli raha, kirkko tuli lopulta maksamaan kaksi kertaa enemmän kuin oli kaavailtu. Lopputulos joka tapauksessa oli sellainen, jota kaikki kilvan ylistivät. Juhlavuoden kunniaksi kirkon värikkäät rakennusvaiheet ja rakennuksen kauniit yksityiskohdat koottiin myös kirjaksi. Mikaelinseurakunta juhli niinikään koko vuoden lukuisin tapahtumin ja julkaisi juhlavuoteen liittyen muun muassa oman lehden. 26

27 pieniä tärkeitä asioita Toisinaan elämän tärkeät tapahtumat ovat pieniä, mutta silti merkityksellisiä. Ajatellaan vaikka kynttilöitä. Kynttilöissä ei ole mitään ihmeellistä, vai? No ei ole. Tai on, jos niitä on tehnyt joka ikinen viikko kesät talvet 1970-luvulta Steariini valutetaan muotteihin. saakka tarkoituksena tukea nuorten par- tiotoimintaa, niin kuin Mehto-vartio tekee. Kuten vartio-nimestä voi päätellä, kyse on partiolaisista. Ihan sudenpentuja mehto- vartiolaiset eivät kuitenkaan enää ole, sillä keski-ikä on jo reilusti eläkeiän puolella. Mehto-vartio lähti aikanaan liikkeelle isien ryhmänä, kun heidän lapsensa olivat partiossa. Sittemmin lapset kasvoivat isoiksi, mutta isit unohtuivat kynttilähommiin. Kynttilämiehistä voikin sanoa, että tärkeintä on hyvä sydän ja kunnollinen valu. Joukkuepappi mukana MM-kisoissa Mielenkiintoinen päänavaus olivat ammatti- taidon maailmanmestaruuskisat Helsingissä. Tapahtumaan osallistui ihmistä. Suomen joukkueen pappina toimi turkulainen oppilaitospappi Atte Airaksinen. Pappia tarvittiin, koska valmentautumis- jaksot ovat hyvin ammattimaisia ja inten- siivisiä. Urheilupuolella on aiempina vuosi- na ollut hyviä kokemuksia joukkuepapista, joten ajateltiin, että sellaiselle olisi käyttöä myös ammattitaidon kisoissa. Joukkuepapin lisäksi kisoissa oli myös kisapappeja, joiden tehtävänä oli huolehtia hiljaisesta huoneesta, jonne saattoi tulla hiljentymään tai keskustelemaan. Hiljainen huone on tarkoitettu myös yleisölle, siis kaikille paikallaolijoille. Airaksisen normaalityö poikkeaa niin ikään perinteisestä papin hommasta, sillä hän on ammattikoulu- ja ammattikorkeakoulupappi. Oppilaitospappi on läsnä kouluissa, ja hänelle voi mennä juttelemaan mieltä askarruttavista asioista. Hänen työtään on olla mukana ryhmässä, leireillä ja tutortoiminnassa. Hänet voi nähdä pihalla ja käytävillä, toisinaan oppitunneillakin. Ja tietenkin oppilaitospappi 27

28 on myös henkilökunnan pappi siinä kuin oppilaiden. Työ on vierellä kulkemista. Seimikävelyltä joulumieltä Maailman mittakaavassa seurakuntavuoden 2005 kuriositeetteihin kauniisiin ja mieltä lämmittäviin kuuluivat joulun ajan lukuisat seimet, joita saattoi ihastella liikkeiden ikkunoissa eri puolilla kaupunkeja. Turun seimet olivat matkanneet pitkän matkan, sillä ne olivat lähetysjärjestöjen eri puolilta maailmaa tänne lähettämiä. Seimien historia on mielenkiintoinen. Joulukuvaelmissahan pyhä perhe sijoitetaan yleensä talliin, mutta todennäköisesti Jeesuksen seimi sijaitsi kallioluolassa, joita pari tuhatta vuotta sitten käytettiin eläinten suojina. Yhtä Betlehemin lähistöllä sijaitsevaa luolaa on alkukirkon ajoista pidetty Jee- Thaimaalainen seimi. suksen syntymäluolana. Paikalle rakennettiin 300-luvulla kirkko, joka edelleen tunnetaan Jeesuksen syntymäkirkkona. Syntymäkirkko on houkuttanut hartaita kristittyjä pyhiinvaellukselle vuosisatojen ajan. Koska vain harvoilla oli mahdollisuus lähteä pitkälle ja vaivalloiselle matkalle, ryhdyttiin Italiassa valmistamaan luolan 28

29 pienoismalleja. Vanhimmat seimiasetelmat on löydetty Rooman katakombeista. Matkan varrella luola muuttui talliksi, mutta Jeesuslapsi on aina ollut seimen keskipisteenä. Seimiä oli Turussa kaikkiaan kuusitoista, pankkien, valokuvaliikkeiden, apteekkien ikkunoissa. Niihin saattoi kätevästi tutustua seimikartan avustuksella, joka julkaistiin Kirkko ja Me lehdessä joulukuussa. Kestävää kehitystä hautuumaalla Hautausmaat ovat monella tavalla kaupungin kauneimpia paikkoja: niissä on vuosisatojen arvokkuutta, ne pakottavat hiljentymään. Samalla ne ovat puistomaisuudessaan eräänlaisia kaupungin hiljaisia keitaita. Vaikka hautausmaat näyttävät luonnonrauhassaan sellaisenaan hyvin luonnonmukaisilta, se ei kuitenkaan riitä. Hautausmailla halutaan panostaa kestävään kehitykseen siinä kuin kaikessa muussakin toiminnassa. Seurakunnat ovat esimerkiksi mukana perennatutkimuksessa, jossa selvitetään eri perennalajien soveltuvuutta julkiseen viherrakentamiseen. Tavoitteena on löytää kestäviä perennoja nyt käytettävien kesäkukkien sijaan. Perennat ovat paitsi pitkäikäisiä, myös energiatehokkaita sikäli, että ne kostuvat jo sadevedestä eivätkä vaadi juurikaan lannoitteita ja kasvintorjunta-aineita, jolloin maaperä ei rasitu. Niin ikään hautausmailla kiinnitetään huomiota esimerkiksi siihen, että kastelu tehtäisiin mahdollisuuksien mukaan yöllä. Näin aurinko ei pääse haihduttamaan vettä, vaan saadaan mahdollisimman suuri kasteluhyöty mahdollisimman vähällä vedellä. Hautausmailla panostetaan monivuotisiin kasveihin. 29

30 Piispantarkastuksia Arkkipiispa tarkasti Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymän sekä Turun Tuomiokirkkoseurakunnan Yhteisen kirkkovaltuuston kokouksen ohella arkkipiispa tutustui mm. Turun Sanomiin, Leafiin, Kerttulin vanhainkotiin ja V-S partiopiiriin. Vanhusten kohtaamispaikka Poiju siunattiin piispantarkastuksen yhteydessä. Piispa Erik Vikström tarkasti Ruotsalaisen seurakunnan Turku TV:ssä nauhoitettiin paneelikeskustelu. Åbo Akademin Arkenissa arkkipiispa luennoi kirkon arvoista ja visioista.

31 Mikaelin mopo Toisinaan seurakunta on mukana mitä epätodennäköisimmissä paikoissa käytettyjä autoja se ei sentään kauppaa, mutta vuonna 2005 siltä saattoi ostaa mopon. Tai ei nyt ihan seurakunnalta, mutta Mikaelinseurakunnan mopokerholta. Kirkkoherra Jouni Lehikoisen luotsaaman mopokerhon parikymmentä nuorta olivat Turun messuilla kauppaamassa kunnostamiaan mopoja, ja kuvan Tunturi City vaihtoi omistajaa 200 euron hintaan, joskaan ostaja ei ollut kuvassa mopoa esittelevä Aiju von Schöneman. Kirkko oli siis viime vuonna muun muassa moponkorjaamista, jumalanpalveluksia, partiota, eläkeläispiirejä, hartautta, hiljentymistä, häitä, hautajaisia, torvisoittoa, pizzailtoja, heikompien auttamista ja paljon muuta. Yhteinen nimittäjäkin tälle kaikelle löytyy: kirkossa ihminen ei milloinkaan ole yksin. Mikaelin mopo. Ja Aiju. 31

32 Meidän KIRKKO Tämä kirja kertoo kohtaamisesta ja yhteydestä. Seurakunta merkitsee Jumalan ja ihmisten kohtaamista yksin ja ennen kaikkea yhdessä. Kohtaamisia on tarjolla koko ajan. Tärkeintä toiminnassamme ei ole määrä vaan aito ihmiset kohtaava sanoma. Emme myöskään voi aina etukäteen tietää, mikä tilaisuus, toimintamuoto tai teko herättää uskoa, toivoa tai rakkautta. Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymän toiminta on myös hallintoa, taloudellisten asioiden hoitamista ja kiinteistöjen ylläpitoa. Olemme pystyneet hoitamaan kirkkorakennusten ja hautausmaiden kulttuuriarvoja - hienosta remontoinnista esimerkkinä on perhejuhliin vuokrattava Katariinan vanha pappila keskellä kaupunkia Aurajoen töyräällä. Olemme huolissamme koko yhteiskunnan hengen muuttumisesta, mutta iloisia ihmisten hengellisyyden lisääntymisestä. Työntekijämme laittavat persoonansa likoon ja pitävät toivon henkeä yllä. Jokainen edustaa omassa roolissaan myös kokonaiskirkon arvoja ja vastaa välillä kiperiinkin kysymyksiin. Seurakuntaelämä on aina ollut murrosvaiheessa. Aina on uusia haasteita, kaikkina aikoina löytyy ongelmia, joihin ei ole valmiita vastauksia. Kansankirkon luonteeseen kuuluu yhdessä kysyminen, yhdessä toimiminen ja yhdessä päättäminen. Marraskuun seurakuntavaaleissa valitaan jälleen kerran 61 kirkkovaltuutettua sekä toista sataa seurakuntien seurakuntaneuvostojen jäsentä. Etusivulla on painettuna ensimmäistä kertaa yhtymän yhteinen logo. Uusi tunnuksemme kuvaa yhdeksää seurakuntaa, jotka yhdessä muodostavat ristin. Eteenpäin osoittava risti johtakoon meitä. Hannu Kallio Hallintojohtaja syksystä 2005 Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymä