Seurakuntamme pitopalvelussa. väkeä valmistamassa ja tarjoamassa jouluruokaa ja ympärivuotistakin ruokaa ja juomaa.

Transkriptio

1 K Hyvinkään seurakuntalehti nro Kuva: Ville Friman Siunattua Joulua!

2 Vapaaehtoisten joulujuhlissa Kunnon väki Joulu ilo Evankeliumi tarkoittaa suomeksi ilosanomaa. Se on hyvien uutisten kertomista. Seurakunta on lähetetty ja valtuutettu kertomaan hyvät uutiset kaikille niin kuin lähetyskäskyyn kuuluu menkää kaikkialle maailmaan ja julistakaa evankeliumi kaikille luoduille. Mark. 16: 15. Sanoma Jumalan rakkaudesta on niin suuri ja tärkeä uutinen, että sitä ei voi pidätellä eikä kahlita. Mieti sinäkin juuri nyt iloa. Jumala rakastaa sinua niin paljon, että on antanut ainoan Poikansa syntyä ihmiseksi. Tämä on vastaus odotukseen ja kaipuuseen. Mikä ihmiskunnalta alussa katosi, sen Jumala on korjannut Kristuksessa ja on vielä kerran tekevä sen lopullisesti. Katosi yhteys ja eheys sanan syvimmässä ja koko ihmiskuntaa koskevassa mielessä. Jäi kaipuu ja särkyminen. Sillä tiellä kuljemme jokainen. Koemme elämän ilot ja surut kulkiessamme enemmän tai vähemmän yksin tiellämme. Matkalla oleva ihminen käy kysymään elämän edessä miten ja mihin. Minne Kristus on hävinnyt, kun en Häntä näe kulkemassa kanssani? Ei Hän ole kaukana meistä. Ensimmäiset kristityt käyttivät uskonnostaan yksinkertaisesti myös sanaa TIE. Se kuvastaa elämää Jumalan yhteydessä. Siinä itsessään on vastaus ihmisen kysymyksiin. Siinä on lahjan ja ilon ulottuvuus. Kristus on tie itse. Hän kantaa ihmistä tämän elämän halki. Jouluna 2002 voimme yhtyä siihen iloon, josta puhuu tutun uudemman laulun sanat: Nyt taivaat avautuu, laulaa kuoro enkelten. Maan ääriin kantautuu suuri ilouutinen. Tulkaa kaikki nyt laulamaan, on Poika syntynyt maailmaan. Kutsumme tämän lehden välityksellä sinut jakamaan yhteistä iloa. Kotikirkon kynnys voi tuntua liian korkealta. Uskallanko mukaan? Tekee mieli rohkaista jokaista epäröivää mukaan jumalanpalveluksiin tai muihin seurakuntamme järjestämiin tilaisuuksiin. Ilo ei tosin rajoitu näiden seinien sisälle. Se tulee aina sinne, missä ihminen viettää sydämen joulua. Siinä ei ole pelkkää kaipuuta vaan mukana vastaus, lahja. Joulun suuri lahja on Vapahtaja. Iloiten kanssasi Ilkka Järvinen kirkkoherra Kun elämä ahdistaa Palveleva puhelin on kuuntelevana korvana joka ilta kello Pitopalvelun vapaaehtoistyöntekijöiden joulujuhlissa Seurakuntamme pitopalvelussa on kunnon väkeä valmistamassa ja tarjoamassa jouluruokaa ja ympärivuotistakin ruokaa ja juomaa. Mukana on kolmisenkymmentä vapaaehtoista, jotka omasta halustaan ja omalla ajallaan käyvät keittiöllä silpputöissä voimiensa mukaan. Vapaaehtoistyö ei saa olla kuin pellavankitkijällä, joka toisten paidoiksi vain pellavaa kitkee ja itseksensä itkee. Niinpä pitopalvelijoidenkin on hyvä tietää, miltä ruoka maistaa. Oli Aino-emäntä laittanut laitattanut kystä kyllä ja kutsunut väkensä pikkujoulu- lounaalle jo paljon ennen kauden alkua. Kun itse kokee juhlat kutsuvieraana, osaa sitten myöhemmin taas vuorollaan pitää hyvänä toisia pitkin syksyä seurakunnan palveluita tilaavia. Juhlatunnelmat olivat lämpimät. Oli käyty kampaamassa, pantu vähän parempaa päälle ja hiukan hajuvettä korvan taakse. Otettiin glögiä ja rauhallisesti. Työkaverin kanssa sai kerrankin haastella vailla kiirettä. Pöytään tarjottiin aluksi viittä leipää ja kahta kalaa. Sitten syötiin paistia ja juotiin lientä. Kuiske kuului, miltä ruoka maistuu. Eikä ollut moitteen sijaa. Perinteiden mukaan päästiin jälkiruoan kautta kakkuun ja kahviin. Leikkejä ei leikitty, mutta laulut laulettiin. Matti-kanttori soitteli säveliä ja Ilkka-kirkkoherra puhui kauniisti kauniista asioista. Hiekkaan piirretty elämä Näin yöllä unessa näyn sellaisen, että Jeesuksen kanssa rannalla astelen. Luoja näytti hiekassa kuvina sen, millainen elo oli ollut tään ihmisen. Koko eloni kaari oli piirretty hiekkaan, sen siitä lukea sain, ja silloin huomasin kuinka hiekassa astui, kahdet jäljet rinnakkain. Toiset jäljet olivat omani, heti toisia tuntenut en, mutta silloin ääni taivaasta kuiskas, ne jäljet on Jeesuksen. Koko eloni hiekassa nähdä sain, yksi asia silti mua vaivasi vain, yhdet jäljet näkyivät kohdissa niissä, missä elämän myrskyt painoi, ja missä elämän raskaat aatokset, minun sieluani kaivoi. Katsoin ylös pilviin ja kysyin Luojaltain, miksi häipyivät välillä jälkeni mun, ja hiekassa näkyy vain jälkesi sun? Minä lupasin kerran Luojallein, että kuljen Sen rinnalla ain, miksi kuitenkin rannan hiekassa niin usein jäljet on yhdet vain. Tähän Jeesukselta kuitenkin heti vastauksen sain; Rakas lapsonen, rakkaus sielussain soi, sua koskaan yksin jättää en voi. Yhdet jäljet hiekassa kertovat siitä, että ihmisen voimat eivät aina riitä. Siks kantaa sua käsilläin sain, jolloin hiekkaan jäi yhdet jäljet vain. Eikä siinä papin puheet riittäneet. Oikein piti pistää kiitoslauluksi yhdessä vierailevan solistin kanssa. Oli mukavaa tulla niin sanotusti valmiiseen pöytään. Runotkin oli valmiiksi rustattu, kun niitä Anun esittäminä herkistyttiin kuuntelemaan. Välillä taas laulettiin yhdessä ja otettiin lisää kahvia. Oltiin niin varhaisilla pikkujouluilla, että joulupukki ei vielä ehtinyt kiireiltään paikalle. Oli mokoma kuitenkin toimittanut ison kasan lahjapaketteja jaettavaksi. Mitä kenenkin paketissa mahtoi olla, jääköön salaisuudeksi ainakin jouluaattoon asti. Paketti oli kova, mutta juhlijoiden mieli hyvä lämmin hellä ja valmis jaksamaan taas joulunajan ruokakiireissä. Teksti Risto Nihtilä Kuva Aino Kuronen Nyt katson ylös Luojaani taivaaseen ja kiitän avusta siitä, jonka tarjosit silloin heikolle, kun omat voimat eivät riitä. Jorma Virta 2

3 Hyvinkään kirkollisveroäyri kahdeksanneksi matalin Suomessa Seurakunnan varat riittävät perustoimintaan Kirkkoneuvosto on valmistellut seurakunnan talousarvion vuodeksi 2003 ja toiminta- ja taloussuunnitelman vuosiksi Kirkkovaltuusto käsittelee esityksen ja hyväksyy lopulliset suunnitelmat kokouksessaan Kirkollisveroprosentti pysyy ennallaan Seurakuntaan kuuluu 82,4 % hyvinkääläisistä. Väkiluvun ennakoidaan nousevan vuoden 2003 loppuun mennessä :aan. Vakinaisia työntekijöitä on 104. Henkilötyöpanos työvuosina mitaten kohoaa 115,5 työvuoteen vuonna Yleiset talousnäkymät ovat myös seurakunnan näkökulmasta epävarmat. Vuonna 2003 talous kääntynee kasvuun lievän taloustaantuman jälkeen. Työttömyyden ennustetaan kuitenkin kasvavan hieman vuonna Seurakunnan taloudellinen tilanne on vakaa. Kirkollisveroprosentti 1,15 on kahdeksanneksi alhaisin Suomen seurakunnista. Toimintakulut ovat vielä kohtuulliset, mutta ne ovat kasvaneet viime vuosina melko nopeasti. Investoinnit on rahoitettu tulorahoituksella ja lainoja ei ole. Seurakunnan varallisuus on kuitenkin olennaisesti pienempi kuin saman kokoluokan seurakuntien varallisuus, mikä vähentää sopeutumisvaraa suhdanneheilahteluissa. Uusilla hallintoelimillä edessä vilkas toimintakausi Seurakuntatyössä perustoiminnot jatkuvat entisellään. Rippikoululaisia on ilmoittautunut tavanomaista enemmän, mikä vilkastuttaa kesän toimintaa. Lähivuosien toimintasuunnitelmiin on kirjattu uusina hankkeina seurakuntatapahtuma ja lähetysjuhlat vuonna 2007 yhdessä Suomen Lähetysseuran kanssa. Vuonna 2003 aloittavat uudet hallintoelimet toimikautensa, joten hallintoa sävyttää uusien luottamushenkilöiden koulutus ja mm. henkilökunnan kanssa tehtävä yhteinen strategiatyöskentely. Myös koko henkilökunnan kattava työyhteisökoulutus toteutetaan vuosina Hautaustoimen alueella jatketaan Rautatieläisten hautausmaan kehittämistä toteuttamalla palautuneiden hautojen inventointi. Uusi hautaustoimilaki tullee voimaan vuoden 2003 aikana, jolloin mm. hautaustoimen hinnoitteluperiaatteet ja maksutaso tarkistetaan uuden lain edellyttämällä tavalla. Talousarvio 2003 Seurakunnan toimintakulut ovat 6,7 miljoonaa euroa, missä on nousua 9,8 %. Kasvusta 5,5 % selittyy edellistä vuotta suuremmista vuosikorjaushankkeista ja 2,1 % henkilöstökulujen määrän kasvusta. Muu osa on seurausta palkka- ja muiden kulujen kasvusta. Uusina henkilöinä palkataan toimistosihteeri tiedotuksen ja hallinnon tarpeisiin. Erilaisina tehtäväjärjestelyinä, joihin sisältyy myös työpanoksen lisäämistä, on perustettu perheneuvojan ja hautaustoimen työnjohtajan virat sekä siivoustyönohjaajan toimi. Lisäksi kirkkoteatterityöhön on kahdeksi vuodeksi perustettu määräaikainen virka. Uusia varoja on osoitettu myös musiikkityön, kesäpapin ja kolmannen nuorisotyön kesätyöntekijän palkkamäärärahoihin. Käyttötalouden suurimmat vuosikorjaushankkeet ovat kirkon katon kunnostus ja Vehkojan seurakuntakeskuksen matalien osien kattojen uusinta. Toimintatuotot ovat yhteensä 1,5 miljoonaa euroa. Pitopalvelun osuus tuottokertymästä on 43,1 %. Verotuottokertymäksi on ennakoitu 5,7 miljoonaa euroa, missä on laskua 3,5 % vuoden 2002 arvioidusta kertymästä verotulojen tilitysten heilahtelujen vuoksi. Uudet rakennushankkeet Investoinneista merkittävin koko suunnittelukaudella on Martin seurakuntatalon rakentaminen. Hankkeen kustannusarvio on euroa, josta vuodelle 2003 on varattu euroa. Muita merkittäviä suunnittelukauden hankkeita ovat Rauhannummen hautausmaan laajentaminen vuonna 2005 sekä Sääksiin vuodeksi 2006 suunniteltu kappeli. Kalustohankinnoista suurimpia ovat suunnittelukaudella atk-laitteet ja -ohjelmistot. Vuosikatteella ei investoida Vuosikatetta jää euroa. Vuonna 2001 vuosikate oli euroa, ja vuoden 2002 arvioitu vuosikate on euroa. Poistojen suuruus on euroa. Tilikauden 2003 alijäämäksi on siten budjetoitu euroa. Kassavarojen muutos (rahoitustarve) investointien jälkeen on euroa, mikä katetaan kassavaroja vähentämällä. Eli vuonna 2003 vuosikate ei riitä investointien kattamiseen. Kassavarat vuoden 2003 lopussa ovat euroa, mistä rahastojen ja lahjoitusvarojen osuus on euroa. talousjohtaja Jouni Lätti Välvouhkat työttömiä tapaamassa Sosiaaliasiamies Ulla Kuorikoski (vas.) ja potilasasiamies Arja Tamminen opastivat. Työttömien torstai on viettänyt 10-vuotisjuhlavuottaan perehtyen toimintapäivissään kaikille kansalaisille tärkeisiin asioihin. Marraskuussa Vehkojalla vierailivat sekä Hyvinkään perusturvakeskuksen sosiaaliasiamies Ulla Kuorikoski että Hyvinkään sairaanhoitoalueen potilasasiamies Arja Tamminen - kaksi välvouhkaa, kuten ammattinimike vierailijoitten mukaan kääntyisi savon murteelle. Sosiaalineuvoja-sosiaaliasiamies Ulla Kuorikosken mukaan sosiaalihuollon uuden asiakaslain tarkoituksena on edistää asiakaslähtöisyyttä ja asiakkaan oikeutta hyvään sosiaalihuoltoon ja hyvään kohteluun. Nyt alkuvaiheessa sosiaalineuvojan rooli työnkuvassa on erityisesti korostunut, kertoi Ulla Kuorikoski. Noin 90 prosenttia työajasta menee tähän puoleen. Toimeentulotuki on keskeinen kyselyjen ja neuvonnan kohde. Kaikista asiakaskontakteista 80 prosenttia koskee toimeentulotukea. Vaikka tukipäätökset tehdään nykyisin ensisijaisesti kirjallisina, sosiaaliasiamies pitää tärkeänä myös henkilökohtaisen tapaamisen mahdollisuutta. Raha on tiukassa Vierailun yhteydessä käytiin vilkasta keskustelua erityisesti vanhusten hoidosta. Monet valittelivat, ettei kaupungilta saa apua, kun sitä omaisten mielestä tarvittaisiin. Ulla Kuorikoski joutui viittaamaan riittämättömiin resursseihin Hän totesi lisäksi, että joskus joudutaan jopa karsimaan jo kerran saatuja etuisuuksia, kun raha on tiukassa. Toisaalta viranomaiset luottavat paljon myös omaisten apuun. Jo sosiaaliasiamiehen osuus nostatti osallistujien tunteita. Lopullisesti tunteet ryöpsähtivät pintaan, kun päästiin käsittelemään omakohtaisia sairaalakokemuksia ja uskottuja hoitovirheitä. Välvouhka Arja Tamminen joutuikin vastailemaan diplomaattisesti kieli keskellä suuta molempia osapuolia ymmärtäen. Kannattaa kysyä Tamminen esitti yksityiskohtaisen toimintalistan, jonka mukaan olisi hyvä menetellä, jos kokee joutuneensa hoitovirheen kohteeksi. Ensin tulisi pyrkiä selvittämään asia hoitoyksikön kanssa suullisesti tai asiakaspalautteena ja vasta sitten tarpeen tullen edetä kanteluun ja potilasvahinkoilmoituksen tekemiseen. Kun monien kokemus oli, että potilasvahinkohakemukset tulevat bumerangeina takaisin, Arja Tamminen totesi tähän, että maalaisjärjellä ja lakiasioilla ei ole mitään tekemistä keskenään. Niin monimutkaisista ja tasoisista asioista on usein hänen mukaansa kyse. Molemmat alustajavieraat korostivat erityisesti asiakkaan tiedonsaantioikeutta itseään koskevista asioista. Asioista on hyvä ottaa selvää. Ja jos ei tunne yksin selviytyvänsä, kannattaa epäröimättä kääntyä sosiaali- tai potilasasiamiehen puoleen. Palvelu on maksutonta. Arja Tamminen esitteli juttuhetken lopuksi potilasoppimiskeskus Soppea, joka toimii Hyvinkään sairaalassa. Sieltä voi hankkia omin päin tai avustettuna lisätietoa sairauksista ja niiden hoidosta. Käytettävissä on Internet, videoita, kirjoja ja lehtiä. Sosiaalineuvoja-sosiaaliasiamies Ulla Kuorikoski on tavattavissa sosiaalikeskuksessa, Hämeenkatu 6 A arkisin kello tai sopimuksen mukaan ajanvarauksella, puh Potilasasiamies Arja Tammisen toimipaikka on potilasoppimiskeskus Sopessa Hyvinkään sairaalan ala-aulassa, puh Teksti ja kuva Pentti Kakkonen Etiopiassa tarvitaan pikaista ruoka-apua Kirkot ovat käynnistämässä hätäruoka-apuohjelmaa Balessa Etiopiassa, missä kuivuus on aiheuttamassa jättimäisen nälkäkatastrofin Suomalainen erikoissairaanhoitaja Marja Mäkiniemi kertoo ihmisten vaeltavan joukoittain etsimässä ruokaa ja juomaa. Baleen perustetulla leirillä on jo kuollut kymmeniä lapsia aliravitsemukseen. Lisää ihmisiä tulee alueelle päivittäin, varsinkin Hararesta, jossa 1,47 miljoonaa ihmistä kärsii ruoan ja juomaveden puutteesta. Tarkoituksena on aloittaa lasten ruokintaohjelma, terveydenhoitopalvelut ja antaa materiaalista apua, kuten peitteitä. Kirkot ovat yhdistäneet voimansa ja lähetystyöntekijät ovat jakamassa ruokaa. Katastrofi johtuu maailman sääolojen muuttumisesta, minkä vaikutukset ovat pahimmat Afrikassa ja varsinkin Etiopiassa. Sadosta on tuhoutunut noin kuudesosa, paikoin koko sato. Katastrofin laajuus on tiedetty syksystä lähtien, mutta se ei ole ylittänyt uutiskynnystä vauraassa maailmassa. Suunnilleen kolme neljäsosaa Etiopian 65 miljoonaisesta väestöstä on suoraan riippuvaisia viljasadosta. Avustusjärjestöt ja kirkot arvioivat hätäavun ehtivän parhaillaan leirillä oleville ihmisille, mutta varsinainen katastrofi odottaa ensi vuonna. Nyt puhutaan jo 15 miljoonasta, jotka kärsivät ruoan puutteesta. Ellei apua aloiteta pian, seuraukset ovat hirvittävät. Avustusjärjestöt arvioivat tarpeen tulevan olemaan ainakin 800 miljoonaa dollaria. Ehtiikö apu ajoissa, on puheenaiheena nyt. - Luultavasti, jos toimitaan nyt ja ripeästi, Marja Mäkiniemi sanoo. Hän on Ev.lut. Lähetysyhdistys Kylväjän lähettämä erikoissairaanhoitaja, kätilö, joka ollut lähetystyössä Etiopiassa vuodesta Etiopian Merkane Yesus -kirkon jakamaa ruoka-apua voi tukea Kylväjän kautta. Tilit: Sampo tai OP , molemmissa pankeissa viitenumero on (KT) Oikaisu Edellisessä Kirkonmäeltä-lehdessä (5/2002) mainittu rovasti Per-Olof Malkin eläkkeellejääminen perustui virheelliseen tietoon. Per-Olof Malk on työelämässä edelleen mukana. Toimitus pahoittelee virhettä. 3

4 Seurakuntavaalien äänestysprosentti Hyvinkäällä 15,3 Kirkkoherran vaaliennustus osui nappiin! V aalipaneelissa puheenjohtaja esitti kaikille ehdokaslistojen edustajille sekä kirkkoherralle kysymyksen, mikä olisi Hyvinkään äänestysprosentti. Palkinnoksi luvattiin voittajalle kahvit. Veikkaukset aaltoilivat 1315 prosentin välillä. Kirkkoherra pudotti luvun 15.3 joko näppituntumalta, innostuksen luomiseksi tai vankan hallintomiehen näkökulmasta, miten vain, mutta todeksi se lopulta osoittautui. Luvatut kahvit ovat vielä tarjoamatta. Koko maan kirkkovaltuustoissa naisvaltuutettujen osuus kasvoi. Kun luku koko on 53 prosenttia, se meillä Hyvinkäällä on peräti 57,6. Edellisessä valtuustossa naisenemmistö oli vain yhden paikan varassa (1716). Uudessa valtuustossa on 19 naisedustajaa, joista uusia 10. Ehkäpä naisistuminen ja valtuuston kokonaisuudistuminen (15/45,5 %) näkyy myös päätöksen teossa. Löytävätkö myös pehmeät, diakoniset ja toiminnalliset arvot uuden maaperän seurakunnan päätöksissä? Sen uusi valtuusto näyttää neljän seuraavan vuoden aikana. Valtuusto vaihtui Kymmenen nykyisessä valtuustossa istuvaa jäsentä ei asettunut enää ehdolle vaaleissa. Heistä Tapani Heinämäki ja Lea Paukku olivat tullet valituiksi jo vuoden 1970 valtuustoon. Nuo vaalit olivat ensimmäiset nykymuotoiset, joissa tosin valittiin sekä kirkkovaltuusto että kirkkoneuvosto. Sitä ennenkin sekä Heinämäki että Paukku olivat jo olleet seurakuntamme hallintotehtävissä. Yli 30 vuoden hallintovastuu vei Tapani Heinämäen kirkkovaltuuston puheenjohtajan pallille ja Lea Paukun kirkkoneuvoston varapuheenjohtajan sekä taloudellisen jaoston puheenjohtajan tuolille. Ääniharavat Kolmen viime vaalin (1994, 1998, 2002) ääniharavana on ollut Pekka Laine, jonka vaihto ehdokaslistalta toiselle ei vaikuttanut suosioon näissäkään vaaleissa. Seuraavina näiden kolmen vaalin yhteisäänimäärissä ovat Taisto Heimonen, Elina Kiuru ja Marja-Leena Virtanen, Armas Hurstin, Risto Nihtilän ja Raimo Perälahden seuratessa tiiviissä vanavedessä. Kaikilla ehdokaslistoilla olivat omat suosikit. Nuoretkin saivat jalansijaa uudessa valtuustossa, sillä nuorin valituista on 18-vuotias. Kun piispa Eero Huovinen vieraili Hyvinkäällä piispantarkastuksessa vuonna 1996 hän ihmetteli kirkkoneuvoston ikärakennetta. Ehkäpä nyt on kirkkovaltuustolla (keski-ikä 52,9 vuotta) entistä parempia keinoja ja mahdollisuuksia asettaa nuoria hallintoelinten jäseniksi. Kokemuksella on silläkin arvonsa, jota ei ole syytä heittää pesuveden mukana maa- 4 Marraskuun seurakuntavaalien koko kirkon lopullinen äänestysprosentti oli 14,3 eli kuusi kymmenystä enemmän kuin edellisissä vaaleissa Hyvinkäällä äänestysprosentti oli 15,3, jossa oli nousua edellisiin vaaleihin melkein kolme prosenttiyksikköä. han. Mutta nuoren kokemuskin karttuu vain pääsemällä mukaan ja oppimalla. SEURAKUNTAVAALIEN TULOS 2002 Vaali-innostuksen syyt Vaalien jälkeen on pohdittu Hyvinkäällä äänestysprosentin selkeän nousun syitä. Ehdokkaiden esittely, lehtimainonta, koteihin lähetetty äänestyskirje, ennakkoäänestyspaikkojen valinta ja hyvä vaalisää lienevät osaltaan vaikuttaneet tulokseen, mikä nyt vielä ei ole lukuna kovin imarteleva. Innokkaimmin äänestivät Suomessa Uukuniemen seurakuntalaiset (58,6 %), mutta heitä kaikkiaankin on vain hieman yli 550. Laimeinta äänestys oli Kuopion Kallaveden seurakunnassa, jossa jäätiin 3,9 %:iin. Innokkaimmin on äänestetty Hyvinkään seurakuntavaaleissa vuonna 1978, jolloin äänestysprosentti oli 16,55. Miten päästäisiin esim. 50 %:n äänestysmääriin kuten Uukuniemellä? On puhuttu postiäänestyksestä, vaalien selkeästä politisoimisesta, vaalipaikkojen ja äänestysaikojen lisäämisestä jne. Voi olla, että uudistukset eivät oleellisesti muuta nykytilannetta. Pikemminkin sen muuttaa mielenkiintoinen ja monipuolinen ehdokasjoukko sekä yleisen kiinnostuksen kasvu seurakunnan toimintaan ja hallintoon. Vuoden 2002 seurakuntavaaleissa Hyvinkäällä oli nytkin va- Vaalien äänestysprosentti oli 15,38 (edellisissä vaaleissa 12,5) Paikat jakautuivat seuraavasti: I Lähellä ihmistä -valitsijayhdistys 7 paikkaa Äänten lasku alkaa. littavana erinomaisia ehdokkaita yhteiskunnallisen ja seurakunnallisen elämän alueilta. Tulokset puhuvat puolestaan. Edessä on neljän vuoden vastuullinen kausi, joiden aikana uudet valtuutetut täyttävät seurakunnan jäseniltä saamansa luottamuksen. Edessä on monia kauaskantoisia, mielenkiintoisia, mutta samalla myös vastuullisia tehtäviä, joiden päättämiseen tarvitaan sekä maalaisjärkeä että uskon lujuutta. Seurakunnan oleellisinta tehtävää, ilosanoman kertomista, ei ole syytä unohtaa. Sen varassa valtuustonkin toiminta löytää mielekkyyden ja oikean tarkoituksen. Teksti Tapio Turunen Kuvat Jorma Ersta II Seurakuntaelämässä mukana -valitsijayhdistys 13 paikkaa III Nuori aikuinen kehittämään kirkkoasi -valitsijayhdistys ei paikkaa IV Keskellä elämää -valitsijayhdistys 8 paikkaa V Yhteinen seurakuntamme -valitsijayhdistys 5 paikkaa Hyvinkään seurakunnan valtuustossa on 33 jäsentä ja näissä vaaleissa tuli valituksi 15 uutta valtuutettua (45,5 %). Valtuustossa on 19 naista ja 14 miestä (edellisessä valtuustossa 17 naista ja 16 miestä). Valtuuston keski-ikä on 52,9 vuotta (edellisen valtuuston keski-ikä oli 54,2 vuotta).

5 Uusi kirkkovaltuusto I Lähellä ihmistä -ryhmä Hursti Armas kuvataiteilija, 122 Perälahti Raimo ohjaaja, 116 Linna-Pirinen Tuija pääluottamusmies, 95 Puumalainen Eila ompelija, 85 Paananen Eeva- Liisa, osastonhoitaja, 41 Leppänen Jorma metallimies, 40 II Seurakuntaelämässä mukana -ryhmä Laitinen Salme kaivertaja, 31 Laine Pekka komisario, 201 Nihtilä Risto opettaja, 96 Kiuru Elina lehtori, 95 Heimonen Taisto ylipostimies evp., 88 Vainikainen Juhani yliteknikko, eläk., 66 Yli-Saunamäki Tapani, johtaja, 63 Jaakkola Olavi maanviljelijä, 58 Ojala Pirkko pyhäkoulusihteeri, 58 Alakärppä Heikki- Pekka, osastoupseeri, 55 Tetri Tuula maatilan emäntä, 52 Kiuttu Pekka insinööri, 49 Kokko Annika luokanopettaja, 47 IV Keskellä elämää -ryhmä Laine Marja-Leena päiväkodin johtaja, 44 Virtanen Marja- Leena, lab.hoitaja, 115 Karppinen Hannele lääkäri, 111 Hirvonen Aila luokanopettaja, 105 Erkkilä Jukka opiskelija, 60 Sakki Riikka sairaanhoitaja, 57 V Yhteinen seurakuntamme -ryhmä Jantunen Marja sairaanhoitaja, 56 Rajala Inga-Lill radiotoimittaja, 52 Mc Leod Smith Karel, opinto-ohj., 48 Vanhatalo Tuula MMK, 116 Ahola Mervi osastonhoitaja, 88 Karhunen Tuula pankkitoimihenkilö, 88 Rönkä Antero nuorisotyönohjaaja, teol.yo, 59 Hutri Liisa KTM, lehtori, 57 Äänestys alkoi vilkkaasti Hyvinkään sunnuntaina 10. marraskuuta heti jumalanpalveluksen jälkeen. Nämä 33 valtuutettua päättävät seurakuntamme asioista neljän seuraavan vuoden aikana. Ehdokkaat kuvissa ryhmittäin ja äänimäärien mukaisesti sijoitettuina. Uusia valtuutettuja on 15. 5

6 Neljä päättäjää uuden valtuustokauden kynnyksellä Jorma Leppäseltä syntyy itseltäänkin vaikkapa puinen kehto. Verson tilat tajoavat mahdollisuuden monenlaisille harrastuksille. Jukka Erkkilä ei tämän koulun ovea enää monta kertaa avaa. Ylioppilaskirjoitusten ja armeijan jälkeen hän tutustuu joko teologiseen tai tekniseen tieteenalaan. Liisa Hutrin uusin harrastus on öljyvärimaalaus. Kankaalle ikuistuvat rajan taakse Karjalaan jääneet maisemat. Jorma Leppänen ehdokaslistalta Lähellä ihmistä Isä teki suntion, haudankaivajan ja arkkuunpanijan töitä pienessä Tuusniemen seurakunnassa, joten lapsuudessa jo totuin turvalliseen kirkolliseen ilmapiiriin. Pappikin oli mukava ja minulle jäi myönteinen kuva seurakunnasta. Kun jäin orvoksi seitsemänvuotiaana ja meidät viisi lasta lähetettiin Siilinjärvelle kaukaisiin sukulaisiin, muuttui tahti. Heti kun kasvoimme sen verran, että pystyimme tekemään töitä, kunta määräsi meidät töihin taloon, joka elätti halvimmalla. Kun sikäläinen pappi vielä saarnassaan totesi meidän kuuluvan alimmista alimpiin, niin käsitykseni muuttui seurakunnan työstä aivan päinvastaiseksi. Nämä kokemukset kuitenkin ovat vaikuttaneet siihen, että haluan tehdä kykyjeni mukaan vapaaehtoistyötä ja puolustaa heikkoja. Rippikoulusta selvisimme puolessatoista tunnissa kun orvoille tarkoitettuun ammattikouluun ei pappi useammin ehtinyt. Onneksi ripillepäästessä oli käytössä alba, sillä pukuun ei olisi ollut varaa. Minullakin taisi olla paremman puutteessa kumisaappaat jalassa. Vapaaehtoistyö sydäntä lähellä Metallimiehenä työnsä tehnyt Jorma Leppänen toimii nyt vapaaehtoistyössä. Sydän pakotti ottamaan kevyemmin 27 työvuoden jälkeen. Hän on Hyvinkään Verson puheenjohtaja ja päivät pitkät paikalla Paavolan kerhotalolla. Me toteutamme ns.klubitalomallia niin, että pyrimme pitämään mielenterveyspotilaiden kuntoa yllä tarjoamalla heille mahdollisuuksia erilaisiin käden- taidon töihin. Meillä syntyy poppanaa, sukkaa, tilkkutöitä ja monenlaisia puuesineitä. Ehdotus seurakuntavaaleihin osallistumisesta tuli yllättäen ja yllätys oli läpimenokin.vaalityötä tein aina kun tuttuja tapasin, mutta sen tiedän, että tältä mielenterveysporukalta ei paljon ääniä voinut saada. Syynä on yksinkertaisesti se, että heistä moni on joutunut eroamaan kirkosta. He käyvät kyllä mielellään seurakunnan tilaisuuksissa, mutta kirkollisvero on monelle liian korkea. Kunnallisvero on pakollinen, samoin asuminen, ruoka ja kalliit lääkkeet, eläkkeen ollessa kuitenkin minimiluokkaa. Silti he tekivät vaalityötä hyväkseni kehottamalla sukulaisiaan äänestämään minua. Diakoniatyö tutuinta Seurakunnassa on paljon tuttuja ja ymmärtäväisiä pappeja. Heidän kanssaan on ollut paljon yhteistyötä mm. diakoniapuolella, joten tavallaan tulen tuttuun paikkaan. Vielä en oikein ole selvillä miten siellä äänensä kuuluviin saa, mutta kaikkien kanssa uskon tulevani toimeen. Sopivimmalta ja mieluisimmalta tuntuisi osallistua yhteiskunta- ja aikuistyön johtokuntaan, onhan se lähinnä tätä lähimmäistyötäkin. Seurakunnassa on hyvä kaataa raja-aitoja esimerkiksi juuri mahdollisuudella äänestää marketeissa. Kaavoihin ei sielläkään pidä kangistua. Jukka Erkkilä ehdokaslistalta Keskellä elämää Olen kasvanut uskoon, se on kodin perintöä. Pienestä asti olen käynyt vanhempieni kanssa ja pitänyt iltarukousta itsestään selvyytenä. Tavat ovat luoneet turvallisuudentunteen, joten mitään haittaa en tälläisesta elämänasenteesta ole huomannut. Rippikoulu oli hieno kokemus, mutta ei mitenkään käänteentekevä, sillä usko kuului jo silloin elämääni. Halusin isoiskoulutukseen ja olenkin päässyt soveltamaan oppimaani leireillä sekä Sääksissä että Joutsassa. Olen ollut aktiivinen muussakin seurakunnan nuorisotyössä monella tapaa ja samalla tutustunut sen työntekijöihin. Kirkkonäytelmissä esiintyminen on yksi antoisimmista elämyksistä. Jopa kesätöitä olen tehnyt seurakunnan leivissä, hautausmaalla. Nuori mies ehtii silti harrastaa myös lumilautailua, koripalloa, golfia ja kitaransoittoa. Halu vaikuttaa nuorten asioihin Abiturientti Jukka Erkkilä on 18 vuotias. Näin nuorta kirkkovaltuutettua ei Hyvinkään seurakunnassa ole miesmuistiin nähty. Nuoren miehen tulevaisuudensuunnitelmat ovat vielä kaksijakoiset. Ennen armeijaan menoa pitäisi panna paperit sisään joko teknilliseen korkeakouluun tai teologiseen tiedekuntaan. Suku, isovanhemmat eritoten, toivovat hänestä pappia. Hyvä koulumenestys takaisi pääsyn kumpaan tahansa. Oikeastaan jo riparilla pohdin, miten voisin vaikuttaa nuorten asioihin. Seurakunnan toiminnassa meidän edustuksemme on hyvin vähäinen. Kun etenkin tutut seurakunnan työntekijät vielä kannustivat yrittämään, oli minut helppo houkutella mukaan. Eiköhän ääniä tullut koulustakin, olen pitänyt siellä aamunavauksia, tosin mainostamatta itseäni nimeltä, mutta kehottamalla heitä äänestämään. Järjestötoiminta ei ole minulle ihan vierasta, olen nuorisovaltuuskunnan puheenjohtaja ja oppilaskunnan hallituksessa. Toivonkin saavani kirkkovaltuustossa kokouskokemusta lisää. Mielipiteet rohkeasti esiin Uskon että saan mielipiteeni siellä esiin ja eiköhän tavat opi ensimmäisen vuoden aikana, tukea ja neuvoja on jo luvattu. Lähinnä minua kiinnostaisi tietenkin lapsi- ja nuorisotyön johtokunta. Olen nähnyt, että nuoret ovat hyvin innostuneita tapaamaan toisiaan rippikoulujen jälkeen ja klubi-illat Betaniassa ovat hyvin suosittuja. Se fiilis pitäisi jotenkin saada jatkumaan, etenkin poikien kohdalla, esimerkiksi käsillä tekemisen avulla. Seurakunnan teatteritoiminta on onneksi aktiivista ja mukaansa tempaavaa. Marketissa äänestys oli hyvä idea ja toi varmasti nuorten ääniä. Myös vanhan kirkon aulassa olisi tässä meidän koulun vieressä voinut olla uurna. Liisa Hutri ehdokaslistalta Yhteinen seurakuntamme Lapsuudenkodissani uskonnollisuus kuului arkeen. Isäni oli kanttori, molemmat vanhempani lauloivat kirkkokuorossa, olin itsekin myöhemmin mukana ja toimin aktiivisesti seurakuntanuorissa. Kodin henki loi perustan myöhemmällekin elämälle, se antoi tietynlaiset elämänarvot. Uskonto antaa syvyyttä ja merkitystä elämän suurille hetkille niin vaikeille kuin ihanillekin. Rippi-isä herätti kyllä suurta kunnioitusta, mutta vasta lukiossa koin uskonnollisen heräämisen. Kun sitten maalaistyttönä muutin Helsinkiin opiskelemaan, löysin turvallisuutta ja samanhenkisyyttä kauppakorkeakoulun kristillisestä yhdistyksestä. Järkevää mielipidettä kuunnellaan Lehtori Liisa Hutri on ollut pitkään mukana Hyvinkään seurakunnan toiminnassa, aiemmin myös valtuutettuna, välillä taas jäsenenä tai varajäsenenä eri johtokunnissa. Nyt tuntui, että osa-aikaeläkkeen myötä voisi toimintaan panostaa taas enemmän. Kun minua pyydettiin ehdokkaaksi en halunnut enää vedota ajanpuutteeseen. Äänestäjäni lienevät työpaikalta ja ystävien keskuudesta. Heille jaoin jonkinverran listamme esitteitä. Edustan mielestäni tavallista seurakuntalaista ja tietysti myös työyhteisöäni. Kokemuksesta tiedän, että ryhmässä mielipidettäni kuunnellaan jos kohta vastustajatkin heräävät. Vaatii pitkäjänteistä työtä ennenkuin usein hyvin syvälle juurtuneet mielipiteet muuttuvat. Päätösten teko lienee aika jähmeää ja jäykkää. Monet toiminnat kiinnostavat Johtokunnista minua kiinnostavat talousasiat, suunnittelu ja tiedottaminen sekä musiikki ainakin hyvänä kuuntelijana. Uusi mummin rooli on herkistänyt mielenkiinnon myös lapsityöhön. Mielestäni äänestyspaikan tuominen markettiin sekä tietysti ennakkoäänestys ylensäkin nosti prosenttia ja toi minullekin varmasti ääniä. Tämäntapasta maallistumista ei pidä pelätä. Miten hienoa on esimerkiksi kun pienet innokkaat jalkapallonpelaajat täyttävät kirkon juhlistaen näin kauden päättymistään. Kunnan ja seurakunnan yhteistyö on aina hyväksi ja mielestäni seurakunnassa mennään väärään suuntaan, jos siellä vastustetaan teatteria tai kuvataidetta....jatkuu seuraavalla sivulla 6

7 Täällä maalla pihaseurat ja erilaiset hartaushetket nuorisotalolla ovat olleet sydäntäni lähellä, sanoo Tuula Tetri. Tuula Tetri ehdokaslistalta Seurakuntaelämässä mukana Kotonani kunnioitettiin ajan mukaisesti perinteisiä tapoja, johon kuuluivat ruoka- ja iltarukoukset. Isäni toimi puutarhurina mm. kartanossa Nakkilassa, mutta sota-aika heitteli äitiä ja meitä lapsia milloin mihinkin. Mieheni kanssa asetuimme tänne Hyvinkäälle. Nykyään kolme poikaamme ja seitsemän lastenlastamme asuvat tässä lähellä. Rippikoulun muistan hyvin vahvana ja vaikuttavana kokemuksena. HyvinkäänYhteiskoulun opettaja Lasse Rontu sitä piti ja hän antoi meille paljon ajateltavaa. Ripille pääsimme tuomiosunnuntaina ja muistan, miten minua sen jälkeen itketti monta viikkoa, niin syvälle se nuoreen mieleen vaikutti. Uskon asiat ovat olleet koko ajan mukana elämäni aikana. Perinteistä on meillä pidetty kiinni, vaikka etsikkoaikojakin on sen varrelle mahtunut. Täällä maalla pihaseurat ja erilaiset hartaushetket nuorisotalolla ovat olleet sydäntäni lähellä. Kolmas valtuustokausi Maatilan emäntä Tuula Tetri on istunut kirkkovaltuustossa kaksi kautta ja ajatteli jo, että nyt riittää, on nuorempien vuoro. Viime hetkellä kuitenkin päädyin vielä koettamaan sillä mielellä, että äänestäjäthän sen ratkaisevat, olenko jatkossakin mukana. Valtuustoaika on ollut antoisaa ja etenkin kirkkoneuvoston varajäsenyys on päästänyt minut kurkistamaan asioihin lähempää. Ryhmäkeskusteluissa on saanut myös itselleen paljon. Oman äänensä saa kuuluviin sinnikkyydellä. Minulle henkilökohtaisesti vuoden tärkein tapahtuma on syksyinen sadonkorjuumessu ja sen puitteissa tehtävä valmistelava työ. Olenhan aktiivisesti mukana myös maa- ja kotitalousnaisten toimissa. Tunnen valtuustossa edustavani meitä maalaisia, maatalojen emäntiä ja isäntiä. Jatkossa minua kiinnostaisi edelleen se työ mitä teimme Kaukasten alueneuvostossa, koska sen piiriin kuuluu myös tämä oma kotialueeni Ahdenkallio Ylentolan ja Ridasjärven ohella. Myös diakonia- ja sairaalatyön johtokunnassa haluaisin jatkaa, samoin kiinnostaa vanhustyö, teenhän säännöllisesti vapaaehtoistyötä Kauniston dementiaosastolla. Nyt valittu valtuusto on uudistunut aikalailla ja on hyvin mielenkiintoista nähdä miten se muotoutuu asemiinsa.nyt kun mukana on myös useita kärkipoliitikkoja, tulevaisuus näyttää miten heidän aikatauluunsa mahtuu seurakunnan asioiden hoito. Kirkon kynnys matalaksi Vierastin ensin ajatusta äänestyspaikasta marketissa. Kirkon kynnys pysyy mielestäni yhtä korkealla, vaikka äänestyslipun täyttää kauppakeskuksen käytävällä. Yritin ensin olla asiaa vastaan, mutta en kovin jyrkästi. Loppujen lopuksi se oli hyvä asia. Olin itse vaalipöydän takana ja moni vanhempikin henkilö tunnusti äänestäneensä kirkollisvaaleissa nyt ensimmäistä kertaa. Paikka pysähdytti viinakauppaan menijöitäkin ja me toimitsijat itse saattoimme kutsua tuttujamme uurnan ääreen. Eri asia on tulevatko nämä ihmiset sitten kuitenkaan kirkon kynnyksen yli. Teksti ja kuvat Kati Rauhakoski Sanojen takaa Sanojen takaa Villakoiran ydin? Sanojen takaa Seurakuntanuorissa aikoinaan ahkerasti lietsoessani oli seurapuhujien yksi suosikkisloganeista: Pääasia on, että pääasia on pääasia Se tarkoitti hengellisen perussanoman, Kristuksen ja ristin pitämistä keskuksessa. Ja aivan oikeaa asiaa siinä painotettiin. On niin helppoa ja houkuttelevaa eksyä sivuraiteille, sotkeutua lillukanvarsiin, tuhlata ruutia joutavaan. Vaan eipä ole tuo iskusana mitenkään vanhentunut tuolta kaukaiselta 1960-luvulta. Aina uudestaan törmään enkä vain ulkopuolisiin katsoessa vaan itseni löydän samasta pöheiköstä siihen että sivuasiasta tulee pääasia ja ytimestä sivujuonne. Ajatellaan yhtenä esimerkkinä valtakunnan budjetin tekoa tai kotiseurakunnan rahanjakoa. Suuret linjat, viisi-kuusinumeroiset summat vilahtavat läpi käsittelyn kommenteitta, mutta sitten jokin triviaali detalji herättää intohimot. Ärhennetään, aikaa kuluu, kolmi-nelinumeroisesta määrärahasta saadaan aikaan kiista, joka ei johda mihinkään! Viime aikoina olen hiukan ihmetellyt, kummastellut kirkkomme kokonaiskuvioissa tiukkuuden ja löysyyden uutta jakoa. Elämme postmodernia aikaa, jossa kaikkien kukkien pitää kukkia; totuuksiakin saa toki olla, mutta ei yksi niistä ole sen parempi kuin toinenkaan. Julistuksessa ja opetuksessa tämä merkitsee, että voit saarnata melkein mitä vain, kirjoittaa kirjoja jossa kristikunnan perinteiset tulkinnat kääntyvät ylösalaisin. Tämän suuren suvaitsevuuden rajat tulevat vastaan vain siinä, että Raamatun erinäisiä ehdottomuuksia ei saa esittää. Tiukkoja, perin peräänantamattomia ollaan siinä, että tietyt järjestykselliset asiat toteutuvat tarkalleen, kuten elimet ovat päättäneet. Tällaista sisältyy voimavaroja jatkuvasti syövään virkakeskusteluun, jossa vanhempaa näkemystä edustavat saavat nykyään huutia. Television taannoisessa Punaisessa langassa altavastaaja yritti julkituoda, että hänen kutsumuksensa on ensisijaisesti julistaa evankeliumia ja tehdä lähetystyötä. Kirkkoherran virkaa hän ei voi kuitenkaan enää saada; yhtään joustoa ei löydy. Mustaa kylkeä lienee näissä kuvioissa kyllä sekä padalla että kattilalla, mutta silti ei voi välttyä ajatukselta, että elämme järjestysfundamentalismin aikaa. Toinen prosessi osittain edelliseen liittyvä jota ajetaan kuin käärmettä pulloon, on herätysliikepohjaisten lähetysjärjestöjen paimennus kohti kirkkolähetystä. Yhteistyötä sillä sektorilla tarvitaan, ja sitä on kärsivällisesti neuvotellen lisättykin. Mutta on kirkollisia silmäätekeviä, joille tämä ei riitä. Kirkon rahat pois ulkopuolisilta tällaisen viestin välitti Kotimaa-lehti taannoin. Kovin oudoksuttaa tällainen kirkonkellon ääni monia uskollisia vastuunkantajia. Kun seurakunnan uudet (ja vanhat) luottamushenkilöt astuvat tehtäviinsä vuoden alusta, toivoisi nöyrästi, että vanha iskulause pääasiasta palautuisi usein mieleen. Miksi seurakunta on, mitä sen Herra (ei vain kirkkoherra, papit, valtuutetut toisiltaan jne) meiltä odottaa ja ennen muuta mitä hän meille lahjana antaa sanassaan ja sakramenteissaan? Miten toisiamme uskon aarteen omistamiseen ja jakamiseen rohkaisisimme? Kirkkohan on, kuten professori Osmo Tiililän tunnettu sanonta kuuluu, olemassa sen vuoksi että täällä kuollaan. Tämän muistaminen antaa niille tuhansille tärkeille pienille asioille oikean värin. Villakoirat saa joskus jättää juoksemaan. Niistä ei ydintä löydy. Reijo Huuskonen Sydämellinen kiitos Mieltäni ilahduttaneista muistamisista, joita sain osakseni eläkepäiville siirtyessäni. Teuvo Leutonen Radiohartaudet uudistuvat ja ajankohtaistuvat Radiohartauksien lähetysympäristöt muuttuvat. Aamuhartaus saa uuden lähetysympäristön ja iltahartauden osalta myös lähetysaika muuttuu. Eri puolelta Suomea ja hyvin erilaisista työympäristöistä tulevat hartauspuhujat ovat uusien haasteiden ääressä. Uutis- ja ajankohtaislähetysten keskellä aamuhartaus pyrkii kristinuskon ydinsanoman pohjalta kertomaan elämän mahdollisuuksista ja tuomaan toivoa arkeen ajankohtaisten teemojen kautta. Lähetysajankohdat ovat maanantaista lauantaihin klo 6.15 ja klo Ylen kanavauudistuksen ensimmäisenä päivänä, maanantaina , hartauden pitää arkkipiispa Jukka Paarma suorassa lähetyksessä Turusta klo Ajankohtaista iankaikkisuudesta Merimiespappi Eija Kalliala puhuu aamuhartauksissa helmi-maaliskuun muutamana maanantaina. Muukalaisuus, yksinäisyys ja lähteminen ovat teemoja, jotka ovat askarruttaneet Eija Kallialaa. Koti-ikävä on sairaus jota jokainen merellä kulkija potee, hän toteaa ja jatkaa Yksi monista tehtävistä on lievittää koti-ikävää.. Kuten laivat kohtaavat yössä, niin me ihmisetkin kohtaamme. Ihmisessä kohtaamme Jumalan. Merimieskirkolla toimimme ilman uskonnollista fraseologiaa. Uskomme että Jumala on tässä. Tammikuun tiistaiaamuissa hiippakuntasihteeri Raine Haikarainen Helsingistä käyttää kuun lopussa 30-v taiteilijajuhlaa viettävän gospelmuusikko Jaakko Löytyn musiikkia hartauksissaan. Pääsiäisen jälkeisellä viikolla Kuopion piispa Wille Riekkinen vie aamuhartauksissa kuuntelijat ylösnousemusihmeiden keskelle Iltahartaus saa uuden lähetysajan ja ympäristön. Musiikkitoimituksen tuottama Hartaat sävelet lähetetään maanantaista lauantaihin klo jonka jälkeen klo kuullaan Iltahartaus. (KT) Mummon kammarin toiminta käynnistyy jälleen tiistaina lauluhetkellä klo 13. Kahvipannu kuumana jo klo 11 alkaen. 7

8 Uutena työntekijänä tuttuun taloon Kirsi Väliheikki aloitti työt seurakunnan lapsityönohjaajana marraskuun alusta. Hyvinkään seurakunta on hänelle tuttu työympäristö, onhan hän palvellut täällä aiemmin yhdentoista vuoden ajan varhaisnuorisotyöntekijänä. Pari vuotta kului Keravan seurakunnassa oppimassa uusia työtapoja ja näkökulmia lapsityöhön. Tampereelta lähtöisin oleva Kirsi valmistui vuonna 1982 nuorisotyönohjaajaksi Pieksämäeltä Kirkon Sisälähetysseuran Opistosta. Valmistumisen jälkeen tie vei Satakuntaan. Kiikan seurakunnan palveluksessa kului seitsemän vuotta. Hyvinkäällä ollessaan Kirsi Väliheikki suoritti lapsityön ohjaajan tutkinnon Järvenpään Lapsityön Instituutissa. Mikä veti takaisin Hyvinkäälle? Täysi virka oli eräs syy hakeutua Hyvinkäälle, olin Keravalla 75 prosenttisessa virassa. On myös mukavampi tehdä työtä kotikaupungissa, matkat jäävät vähemmälle. Monet kysyivät minulta haenko auki tullutta virkaa. Se innosti minua hakemaan. Keravalla vietetty aika oli mielestäni hyödyllistä ja auttaa uudessa virassani. Kerava oli minulle lapsityön korkeakoulu. On eri asia olla työssä itse sisällä kuin kuin seurata lapsityötä sivusta kuten tein Hyvinkäällä. Sain paljon uusia ideoita ja näkökulmia lapsityöhön Keravalta. Mitä työsi pitää sisällään? Vastaan kaikesta mikä liittyy pyhäkoulutyöhön. Hankin pyhäkoulunopettajia ja mainostan asiaa. Päiväkotien kanssa ollaan yhteistyössä. Pidämme päiväkodeissa pyhäkouluhetkiä, niissä on minun lisäkseni kolme lastenohjaajaa. Millainen vastaanotto pyhäkouluhetkillä on ollut? Se on ollut hyvä. Hyvinkäällä on jo perinteitä, jotka vaikuttavat myönteisesti. Kerran kuussa Kirsi Väliheikki herättelee vanhempia tuomaan lapsia pyhäkouluun. käymme useissa päiväkodeissa. Meillä on vierailuilla erilaista ohjelmaa, jokainen tekee niitä omalla tyylillään. Ensi keväänä kaikilla on samat aiheet. Näitä on muun muassa Jeesus temppelissä 12 vuotiaana, Jeesuksen kaste, halvaantunut mies ja pääsiäinen. Toukokuussa Sääksin leirikeskuksessa pidetään päiväkotien leiripäivät. Onko ollut vaikea saada pyhäkoulunopettajia? Opettajia ei ole ollut vaikea saada, mutta pyhäkoululaisia kylläkin. Herättelisin tässä vanhempia tuomaan lapsia pyhäkouluun. Pyhäkoululaiset ovat pieniä, nuorimmat nelivuotiaita, joten he eivät itse tule pyhäkouluun vaan jonkun on heidät tuotava sinne. Äidit voisivat käydä isän kanssa vaikka lenkillä sillä välin kun lapset ovat pyhäkoulussa. Kirsi Väliheikin perheeseen kuuluu Jouni-puoliso ja kaksi lasta, Saana (10 v.) ja Seppo (8 v.). Koko perhe harrastaa uintia ja pesäpalloa sekä partiota. Harrastan ihan omana juttuna pitsinnypläystä. Ajattelin kokeilla kestääkö huumorintajuni ja hermoni tällaista harrastusta. Teksti ja kuva Jorma Ersta Jukka Norvanto: Luvattuun Maahan Joosuan ja Tuomarien kirjat Raamatun rikkauksia radioaalloilta ja karttuvasta selityssarjasta Jeesus maailman valo Johannes 1-10 Raamattu elämään -sarjan osat 16 ja 17 Perussanoma 2002 Nidottu asu, sivuja 208 ja 196 Raamattu on suurenmoisen rikas kirja. Tutkimista, oppimista, yllättäviä löytöjä riittää koko iäksi. Me suomalaiset olemme valtaosin turtuneet, kyynistyneet ja ikään kuin rokotetut Raamatulle, mutta maailmanlaajasti ottaen Raamattu jatkaa valloitustaan luetuimpana ja käännetyimpänä kirjana. Toki meilläkin Kirjojen kirjan äärellä tehdään löytöjä ja innostutaan. Monelle on uutta avausta merkinnyt radioraamattukoulu, joka kohta kuuden vuoden ajan on kutsunut Raamatun säännölliseen opiskeluun. Yksi ja toinen hyvinkääläinen kuuntelee iltayhdeksältä tai sitten varhain aamulla Hyvinkäällä toimitettua ohjelmaa, jota mm. radio Dei välittää päivittäin. Ohjelmien tuottaja on radiotyöhön erikoistunut lähetysjärjestö Sanansaattajat ry. Sotkamolaisen teol.lis. Jukka Norvannon opetus, jossa on tarkoitus käydä koko Raamattu läpi, on edennyt radioteitse jo yli puolenvälin. Sama ohjelma muokatussa asussa on ollut viitisen vuotta saatavissa myös kirjallisessa muodossa. Tosin kirjat seuraavat hitaammassa tahdissa, sen mukaan kuin kustantaja Perussanoma Oy pystyy niitä tuottamaan. Ylle on merkitty sarjan viimeisimmät osat, Vanhan testamentin puolelta Joosuan ja Tuomarien kirjan selitys sekä Uuden testamentin osalta Johanneksen evankeliumin alkuosa. Viimemainitun jälkiosa, JEESUS, TIE, TOTUUS JA ELÄ- MÄ, ilmestyy lokakuussa. Joosuan kirjan äärellä ei voi olla liittymättä hyvin ajankohtaisiin, kipeisiinkin Lähi-idän kysymyksiin. Kenelle kuuluvat kolmen uskonnon keskeiset pyhän paikat ja alueet ja millä perusteella? Jukka Norvanto ei polemisoi, vaan pohtii tasapuolisesti historiallisia taustoja ja Jumalan merkillistä valintaa yhden kansan, juutalaisten hyväksi. Millään tavalla omasta ansiostaan ei tuo kansa todellakaan ole erityisasemaansa saanut eikä sitä esimerkillisesti ylläpitänyt. Jumala on silti uskollinen, vaikka hänen pyhyytensä näkyy liiton rikkomisen seurausten karuudessa. Uuden testamentin ehkä luetuin kirja on Johanneksen evankeliumi. Se ei kuitenkaan ole helpoin, vaan syvällisyydessään ja laajoissa näköaloissaan mitä haastavin. Apostoli Johanneksen vanha symboli on kotka, ja ikään kotkan korkeuksiin evankeliumi nouseekin esim. johdannossaan, jossa liikutaan maailman luomisen ja Jeesuksen ennaltaolemisen näköaloissa. Jukka Norvanto panee lukijan kaiken aikaa peilaamaan omaa asennettaan niihin Jeesuksen opetuksiin ja väitteisiin, jotka jo Jeesuksen aikana aiheuttivat kahtiajakoa. Ajattelen: jos on jokin asia, mitä ei jälkeen päin tarvitse katua ajankäytössä, on Raamatun äärellä viipyminen ja sen mietiskely sekä sovellus. Maa ja taivashan katoavat, mutta ei Jumalan sana. Radioraamattukoulu ja kirjasarja, joka opastaa sisälle sanaan, ovat viisasta, tähän aikaan ja tulevaan vaikuttavaa ajankäyttöä. Reijo Huuskonen 8

9 Michel Angelo: Aadamin luominen uskon A B C Joulusanoman ydin: Jumala ihmisen osaan Miksi vietämme joulua on kysymys, jonka pieni lapsikin osaa jossain vaiheessa tehdä. Hän kysyy sitä vaivihkaa äidiltä kaupan joulutungoksessa, isältä notkuvan joulupöydän ääressä tai isosiskoltaan ja - veljeltään hautausmaan kynttiläja ihmispaljouden keskellä. Saattaapa lapsi yllättää mummin tai ukin tällä kysymyksellään joulukirkon hartaassa tunnelmassa. Kysymys on hyvä ja tarpeellinen. Jälkikristillisessä maailmassa joulun varsinainen sisältö on uhattuna. Tänä aikana tarvitaan lapsen rohkeutta kysyä miksi oikeastaan vietämme koko joulua? Lahjat, pukit, tontut, kuuset ja kinkut - siis kaikki sinänsä hyvä ja mukava - peittävät helposti alleen joulun syvimmän sanoman. Tarua vai totta? Jouluevankeliumista saattaa sielun silmille piirtyä sentimentaalinen kiiltokuva: esivallan matkalle pakottamasta miehestä ja viimeisillään raskaana olevasta naisesta, joka synnyttää pienen lapsen eläinten majapaikassa. Seimessä nukkuva Jeesus, vierellä valvovat Maria ja Joosef, enkelit ja paimenet mielletään helposti vain kauniiksi saduksi. Kirjoittaessaan evankeliumia Luukas tuskin mielsi itseään sadunkertojaksi, vaan teki oman aikansa kriittistä historiantutkimusta ja teologiaa. Sadunkirjoittaminen mielessään hän ei olisi loruillut evankeliuminsa alkuun: Niin olen nyt minäkin, otettuani alusta asti kaikesta tarkan selon, päättänyt kirjoittaa yhtenäisen esityksen. (Luuk. 1: 3). Sadun kehykseksi Luukas tuskin olisi vaivautunut puhumaan aikansa hallitsijoista, keisari Augustuksesta ja Syyrian käskynhaltija Quiriniuksesta. Näitä tarvittiin historiallisten tosiasioiden kertomiseksi. Joku tulisi kuitenkin joskus kysymään, milloin Jeesus syntyi. Pysähdypä siis sinäkin tänä jouluna ja kysy itseltäsi onko tämä tarua vai totta! Joulun sanoma kaikille Joulukertomuksen varsinainen tarkoitus ei ole herkistää meitä kerran vuodessa samaistumaan köyhän perheen kovaan osaan muinaisessa Betlehemissä. Toki silläkin on oma tehtävänsä. On hyvä, että me kerran vuodessa ajattelemme tämän maailman kovaosaisia, joille joulu ei ole yltäkylläisyyttä sen paremmin aineellisesti kuin henkisestikään. Joulun ydinsanoma ei onneksi ole sidottu tunnelmaan, lahjojen paljouteen, ympärillä oleviin ihmisiin tai notkuviin herkkupöytiin. Sanoma on tarjona tasavertaisesti jokaiselle ihmisille - niin rutiköyhälle Intian katulapselle kuin Beverly Hillsin upporikkaalle. Älkää pelätkö! Minä ilmoitan teille ilosanoman, suuren ilon koko kansalle. Tänään on teille Daavidin kaupungissa syntynyt Vapahtaja. Hän on Kristus, Herra. Tämä on merkkinä teille: te löydätte lapsen, joka makaa kapaloituna seimessä. (Luuk. 2:10-12). Jumala ihmisen osaan Ilman joulun tapahtumia ihmiskunta olisi hukassa. Raamattu kuvaa koruttomasti kuinka ihminen lankesi syntiin. Kyseessä ei ollut mikä tahansa pikkukolttonen tai vahinko, vaan ihminen lankesi ylöspäin. Paholaisen viettelemänä hän alkoi luulla itsestään liikaa. Ihminen kuvitteli, että hänestä tulisi Jumalan vertainen. Ihmisen lankeemus aiheutti seuraamukset, jotka ovat yhäkin nähtävissä. Synti ja sen seuraukset eivät pidä vapaata valitettavasti edes jouluna. Enkelien välittämä rauhansanoma tarkoitti muunlaista rauhaa kuin sodan ja väkivallantekojen täydellistä taukoamista. Jumalan vastaus ihmiskunnan katastrofiin oli täydellinen samaistuminen ihmisen osaan, tosin ilman syntiä. Kristinuskon luovuttamaton sisältö on, että Jumala tulee ihmiseksi (inkarnaatio) eli ottaa Jeesuksessa Kristuksessa ihmisen muodon. Joulua seuraa pääsiäinen. Jumala tuli siis ihmiseksi sovittaakseen ihmiskunnan synnit ristillä ja noustakseen sitten kuolleista. Kristuksen ihmiseksi syntymisellä, ristinkuolemalla ja ylösnousemuksella Jumala korjasi sen, minkä lankeemus oli särkenyt. Täysi Jumala ja täysi ihminen Lausuessamme tutun Apostolisen uskontunnuksen kertaamme Jumalan ihmiseksitulon ihmettä. Uskontunnustuksiin on kiteytetty kristillisen uskomme tärkeimmät opinkohdat. Sellaisinaan ne ovat vanhoja ja syntyneet tiettyyn tarpeeseen. Ensimmäisillä kristillisillä vuosisadoilla Jeesuksen persoonasta oli liikkeellä myös erilaisia harhakäsityksiä. Osa niistä mitätöi Jeesuksen todellisen ihmisyyden ja toiset taas hänen todellisen jumaluutensa. Kirkkoisät uskoivat Jumalan sanan valossa ja Pyhän Hengen ohjaamina, että Jeesuksen Kristuksen persoona sisälsi inhimillisesti katsoen mahdottoman yhtälön: hän oli täysi Jumala ja täysi ihminen. Inhimillisyys ja jumaluus yhdistyivät yhdessä persoonassa, Jeesuksessa Kristuksessa, sekoittamatta, muuttamatta, erottamatta ja jakamatta. Kyseessä ei ollut oppineiden hiustenhalkominen, vaan elämän ja kuoleman kysymys. Oppi Kristuksen täydestä jumaluudesta ja täydestä ihmisyydestä auttoi ymmärtämään Raamatun erilaisia kuvauksia Kristuksen persoonasta ja hänestä ihmiskunnan syntien sovittajana (esim. Fil. 2: 6-11 ja Kol. 1: 12-20). Sovituksen kannalta ydin oli siinä, että vain Jumala saattoi antaa synnit anteeksi. Kun kyseessä oli ihmiskunnan syntitaakka, sovituksen tuli tapahtua ihmisruumiissa. Anselm ja Martti ihmeen äärellä Keskiajalla Jumalan ihmiseksitulon aiheeseen pureutui Anselm Canterburylainen ( ), jonka pääteos Jumala ihmiseksi (Cur Deus homo) on pelkästään tämän seikan tutkistelua. Myös Anselmille Jumalan ihmiseksitulon mielekkyys avautui vahvasti syntien sovituksen näkökulmasta. Uskonpudistajamme Martti Luther ( ) oli varsinainen joulun sanoman ihmettelijä ja ihailija. Lutheria tutkinut Roland Bainton onkin todennut, että parhainta ja omaperäisintä Lutheria ovat juuri hänen joulusaarnansa. Ilmeisesti joulussa uskonpuhdistajaamme yhä uudelleen sykähdytti Jumalan täydellinen samaistuminen ihmisyyteen. Tätä Lutherin asennetta kuvaa hyvin hänen tekemänsä tutun jouluvirren Enkeli taivaan (vk 21) viidennen säkeistön sanat: Ah Herra, joka kaikki loit, kuin alentaa noin itses voit ja tulla halpaan seimehen heinille härkäin, juhtien Sinä, minä ja Jeesus Vanhakirkollinen tulkinta joulun sanomasta on elänyt meidän päiviimme saakka, vaikka sitä onkin pyritty turhentamaan kieltämällä Jeesuksen neitseestäsyntyminen. Ilman ensimmäisenä jouluna tapahtunutta ihmettä ei olisi pelastusta. Olisi vain ihmisten tavoittamattomiin jäänyt Jumala tai korkealla moraalilla varustettu esimerkillinen ihminen. Jumala tuli Kristuksessa tähän maailmaan nimenomaan sen tähden, että hän syntiemme sovittajana voisi asua sydämissämme ei vain jouluna vaan joka ainoana elämämme päivänä! Joulun sanoma ei ole tämän maailman järkiviisautta. Neitseestäsyntymistä ja Jumalan ihmiseksituloa ei voi tieteellisesti osoittaa todeksi. Kyseessä on lopulta uskon asia ja sellaisenaan se kuuluu samaan sarjaan kuin maailman luominen. Ihme tapahtuu kuitenkin tässä todellisuudessa ja tämän maailman historiassa, eikä missään haave-, fantasia- tai ideamaailmassa. Jumalan ihmiseksitulo on ihme ja haastaa meidät uskomaan lapsenomaisesti. Uskohan on tässäkin asiassa sen todellisuutta, mitä toivotaan, sen näkemistä, mitä ei nähdä. (Hepr. 11:1). Teksti Juha Koivulahti 9

10 Lukiolainen Ulla Huhtinen: En pidä joulukrääsästä JOULUN MON Ulla Huhtinen opiskelee Hyvinkään Sveitsin lukiossa viimeistä lukuvuotta. Jos kaikki menee suunnitelmien mukaan, hän saattaa päätyä opiskelemaan taloustieteitä Jyväskylän yliopistoon. Rauhallisuus, sopu ja kiireetön olotila tekevät joulun. Silloin saa olla sukulaisten kanssa eikä tarvitse hössöttää. En pidä joulukrääsästä. Minulla on kynttilöitä ja pari kullanväristä enkeliä, jotka asetan näkyville pari viikkoa ennen joulua. Nuori nainen kertoo olleensa kouluaikana melko hyvä matematiikassa, fysiikassa ja kemiassa. Siksi hän halusi tulla luonnontiedepainotteiseen Sveitsin lukioon. Hän odottaa saavansa paremmat valmiudet jatko-opiskeluihin. Soitin seurakuntaan Käytyään rippikoulun Ulla alkoi olla mukana Lappeenrannan seurakunnan nuorten toiminnassa. Hän halusi jatkaa samaa rataa myös Hyvinkäällä. Kun tulin syksyllä 2000 Hyvinkäälle, soitin seurakuntaan ja kysyin, voisinko tulla mukaan isoskoulutukseen. Pääsin siihen ja olen ollut mukana rippileireillä. Käyn myös nuorten raamattupiirissä ja Helena Lehtisen johtamassa nuortenkuorossa. Ulla sytyttää koristeellisen lipaston päälle kaksi kynttilää. Niiden vieressä on pari ikonintyyppistä kuvaa. Seurakunnassa mukana oleminen pitää kiinni uskonelämässä. Yksin ollessa voisi käydä niin, että rukoileminen ja yhteydenpito Jumalaan jäisivät vähemmälle. On rohkaisevaa, että on samanuskoisia ystäviä. Joululahjoihin ei mene paljon rahaa Huhtisten perheessä on kuulemma ajatuksena, että kenellekään ei ruveta pakolla ostamaan joululahjoja. Jos eteen sattuu jotakin sopivaa ja käytännöllistä, siinä se on. Minun suosikkikirjani on Mika Waltarin Johannes Angelos, joka on käännetty myös englanniksi. Sitä toivon itselle- Ulla Huhtinen ei pidä jouluhössötyksestä. Hän haluaa keskittyä joulun kristilliseen sanomaan Vapahtajan syntymästä. ni joululahjaksi, vaikka en ole vielä kirjoittanut joulupukille. Äidille olen ostanut kirpputorilta Haavoittunut enkeli -taulun. Isälle on vaikea ostaa lahjaa. Kerran onnistuin siinä, kun ostin hänelle luontoaiheisen paidan. Veljelleni Tapiolle ostan varmaan paidan. Ullan mielestä on tärkeää lukea joulun ja pääsiäisen alla niihin liittyviä Raamatusta löytyviä tekstejä. Kristinusko on uskonto, jossa on annettu ihmiselle mielettömän suuri armo ja rakkaus. Oikeastaan koko Raamattu rakentuu sen varaan. Siksi on lohduttavaa lukea Raamattua. Monet ihmiset tekevät joulustaan suorituksen ja silloin he eivät saavuta sen aitoa sisältöä. Nyt elämme adventin aikaa. On otettava aikaa. Kodin siivoamiseen ja lahjojen ostamiseen ei pidä kiinnittää liikaa huomiota, jos haluaa rauhallisen joulun. Ulla kertoo, että Hyvinkään seurakunnan nuoret viettävät joulujuhlaa Vehkojan seurakuntakeskuksessa lauantaina 14. joulukuuta. Sinne hän aikoo mennä. Joulu taas kuluu perheen luona Lappeenrannassa. Teksti ja kuvat Seppo Ylönen Palomies-sairaankuljettaja Topi Haikala on työssä koko joulupäivän ja seuraavan yön. Työn keskellä nautitaan jouluateria. Hän neuvoo, että äkillisen ja puristavan rintakivun tullessa on soitettava heti numeroon 112. Sydänkohtauksen saaneelle annetaan jo kotona liuotushoitoa. Palomies-sairaankuljettaja Topi Haikala: Ambulanssia tarvitaan myös jouluna Hyvinkään aluepaloasemalla ollaan valmiina, kun tarvitaan tulen sammuttajia tai sairaiden kuljettajia. Miehistö on paikalla myös joulunpyhinä. Kaksitoista vuotta palolaitoksen työssä ollut palomiessairaankuljettaja Topi Haikala saa olla jouluaaton perheensä kanssa. Haikalan perheesen kuuluvat Tiina-vaimo sekä pojat, kaksivuotias Tino ja puolivuotias Timi. Ambulanssityöhön on mentävä joulupäivän aamuna kello kahdeksaksi, ja vuoro kestää Tapaninpäivän aamuun. Auto lähtee hätiin, jos on kysymys äkillisestä sairauskohtauksesta tai onnettomuudesta. Meitä sairaankuljettajia työllistää paljon suomalaisten perussairaus eli sydänperäiset rintakivut, Topi Haikala sanoo. Ambulanssihenkilöstö hoitaa kohtauksen saaneen sellaiseen kuntoon, että hänet voidaan siirtää turvallisesti sairaalaan. Eräs jouluaaton perinne on myös kuljettaa hoitopaikoissa olevia vanhuksia muutamaksi tunniksi kotijoulun viettoon. Tietoa tarvitaan lisää Aivan uusi ja äkillinen puristava rintakipu on merkki jostakin vakavasta. Silloin pitää soittaa heti hätänumeroon 112 ja pyytää apua. Mitä nopeammin hoito päästään aloittamaan, sitä paremmin potilas siitä toipuu. Jos potilaalla on jo nitrot ja niiden käyttö sekä lepo eivät auta, silloinkin on soitettava hätänumeroon. Maallikoiden valistamisessa on Topi Haikalan mukaan iso sarka. Potilaiden lisäksi myös näiden omaiset olisi saatava ajoissa aktivoitua. Tyypillinen potilas on keskiikäinen vuotias mieshenkilö. Nykypäivänä aloitetaan hoito jo kotona. Pystymme aloittamaan tarvittaessa heti sydäninfarktin saaneelle liuotushoidon Paloasemalla on joulu Perheettömänä ollessaan Topi Haikala antoi perheellisille miehille tilaisuuden olla aattona kotona. Nyt hänellä on itselläänkin lapsia. Joulu on perhejuhla ja silloin olen mielelläni kotona. Mutta sattuu kuitenkin harvoin, että koko joulu olisi vapaata. Aikaisempina vuosina hän kertoo käyneensä joulu. Nyt hän menee perheen kanssa laulamaan Kauneimpia joululauluja. Joulupyhinä sitä miettii perinteistä joulusanomaa, kun katsoo lapsien touhua. Vanhimmalla lapsella on joulukalenteri. On laulettu yhdessä joululauluja ja tanssittu. Meillä on iso suku ja perinteisesti sitä on vietetty yhdessä. Topi Haikala on tottunut erikoiseen työrytmiin. Joulu näkyy myös paloasemalla. Joulukuusikin koristellaan. Ennen joulua on paloasemalla henkilökunnan lapsille pikkujoulu. Yleensä joulu on työssä rauhallista aikaa. Jouluateria tarjotaan jokaiselle työvuorolle. Teksti ja kuva Seppo Ylönen 10

11 ET KASVOT Kristillinen seurakunta alkoi pari tuhatta vuotta sitten auttamisesta. Sama toiminta jatkuu nyt Hyvinkään seurakunnassa. Jokainen meistä pystyy olemaan avuksi toiselle. Tämä on joulun sanoma, sanoo diakoniasihteeri Kirsi Kemppainen. Joulupukki Yksinäisyys kohtaa jouluna Diakoniatyö on ihmisten auttamista. Sitä tekevät sekä seurakuntalaiset että työntekijät. Jokainen kristitty on uskostaan käsin siinä tilanteessa, että hänen täytyy ottaa kantaa toisen ihmisen hätään. Auttaminen toteutuu arkisessa lähipiirissä. Se on toisen ihmisen kuuntelemista ja toimimista. Lama ei ole hellittänyt Ihmisten ongelmat ovat nykyään yhä monimutkaisempia ja syvempiä. Maamme seurakuntien diakoniatyössä muutos huonompaan suuntaan alkoi näkyä luvun alun laman myötä. Vaikka maamme talous kääntyi saman vuosikymmenen lopulla nousuun, se ei kohdistunut tasaisesti kaikkiin kansalaisiin, vaan joidenkin kohdalla lama jatkuu edelleen, Kirsi Kemppainen sanoo huolestuneena. Hyvinkäällä, joka kuuluu Uudenmaan työvoimahallinnon piiriin, on ollut jatkuvasti korkea työttömyysaste. Pitkäaikaistyöttömyys näkyy seurakunnan diakoniatyössä. Hälyttävintä on vaikeasti työllistettävien nuorten suhteellisesti suuri määrä. Laman myötä asiakaskuntaan tulivat nuoret, työikäiset ja työssäkäyvät. Suomessa teetetään paljon pätkätöitä, koska ihmisillä ei ole valinnanvaraa. Sellaisessa työssä olevan on vaikea suunnitella tulevaisuuttaan, koska taattua tuloa ei ole. Eräs asia, mikä näkyy diakoniatyössä, on kotitalouksien velkaantuminen. Velkamäärät eivät ole aina edes suuria. Pienikin velka voi kaataa talouden, jos se on kohtuuton tuloihin nähden. Seurakunnan diakoniatoimi työskentelee hyvässä yhteistyössä velkaneuvojan kanssa, mikä on välttämätöntä. Diakoniapuolella teemme velkojen kokonaisselvittelyä ja talousneuvontaa. Velkaneuvoja tekee puolestaan velkajärjestelyhakemukset. Kriisi lamauttaa Diakoniatoimesta haetaan apua silloin, kun ihmisen elämäntilanteessa tapahtuu jokin voimakas muutos. On ihminen rikas tai köyhä, hän voi joutua kriisiin, jolloin toimintakyky lamautuu. Kysymyksessä voi olla perheen hajoaminen, sairastuminen, läheisen ihmisen menetys, yksinäisyys sekä muut elämänkriisit, joissa ihminen haluaa vain keskustella eikä kuormittaa omaa lähipiiriään. Elämän kriisin voi aiheuttaa taloudellisesti vaikea tilanne tai jokin henkisesti raskas vaihe. Jos suhteet toisiin ihmisiin ovat niukat, silloin jää yksin. Mielenterveyskysymykset ovat tavallisia. Niistä kuntoutuvien avopalvelut eivät ole kuitenkaan nykyään riittäviä tarpeeseen nähden. Järjestöt tekevät sen vuoksi hyvää työtä. Tällainen on esimerkiksi Verso, jonka kanssa seurakunta tekee yhteistyötä. Keskustelua ja taloudellista apua Keskustelu auttaa meitä ihmisiä. On hyvä, kun joku kuuntelee ja ottaa kantaa meidän kysymyksiimme, joiden kanssa kamppailemme. Diakoniatyössä keskustellaan paljon, ja kaikki työntekijät ovat vaitiolovelvollisia. Asioita ei levitellä kylillä. Voimme antaa taloudellista tukea tilapäisissä taloudellisissa vaikeuksissa olevalle. Viime vuonna taloudellinen apu oli yli 70 prosenttisesti ruoka-apua. Rahassa se oli yli euroa. Muita avustuksia oli yli euroa. Ihmiset saavat meiltä maksusitoumuksen, ja he valitsevat itse, mitä tarvitsevat. Seurakunnasta voi saada taloudellista apua esimerkiksi silloin, kun jonkin yleisen haetun etuuden saaminen viivästyy. Joulun sanoma Elämä on arvaamaton ja joskus hallitsematon. Kriisi voi kohdata ketä tahansa. Jokainen meistä tarvitsee jossain vaiheessa apua. Jokainen meistä pystyy olemaan avuksi toiselle. Tämä on joulun sanoma, Kirsi Kemppainen sanoo painokkaasti. Vaikeuksien keskellä voi tapahtua sellainen ihme, että Jumala tulee meidän elämäämme. Kristuksen koko elämä oli esimerkki toisten ihmisten auttamisesta. Jokainen meistä voi tehdä jotakin. Kukaan ei voi auttaa kaikkia, mutta jokainen voi auttaa jotakuta. Joulu on tunteisiin vetoavaa aikaa, jonka kaupallistuminen voi aiheuttaa turhiakin paineita. Yksin oleminen on hyvin monelle erityisen raskasta. Jos lähelläsi on joku yksinäinen, voisitko kutsua hänet luoksesi jouluksi. Kirsi Kemppainen suosittelee osallistumista ohjelmaltaan monipuoliseen Avoin jouluaatto -tapahtumaan, joka on Vehkojan seurakuntakeskuksessa aattona kello Siellä on saunaa, glögitarjoilua, joululauluja, jouluateria, joulupukki lahjoineen, tiernapojat sekä lopuksi joulukahvit. Halukkaiden on hyvä ilmoittautua ruokailujärjestelyjen vuoksi etukäteen seurakunnan neuvontaan. Teksti ja kuva Seppo Ylönen toivotuin vieras Mäntylässä Jo perinteeksi muodostuneen tavan mukaan kokoontuu Mäntylän väki jouluaaton juhlahetkeen klo 12. Aluksi kuunnellaan ja katsellaan joulurauhan julistus Turusta, jonka jälkeen hallituksen puheenjohtaja, ylikomisario evp Veli-Eino Nykänen on lukenut jouluevankeliumin. Vanhat, jo lapsuudessa opitut joululaulut palauttavat kodin ja perheen yhteiset joulut mieleen. Tunnelma on herkkä. Papin puhe ja joulupukin vierailu kuuluvat nekin aattojuhlan ohjelmaan. Pukin tuoma lahja on monelle Mäntylän asukkaalle hyvin tärkeä. Mitäpä aatto olisi ilman Mäntylän toiminnanjohtajan ja kodin sielun Tuire Metsätien paistamia kinkkuja, riisipuuroa, perinteisiä laatikkoja ja sekahedelmäkeittoa. Laatikot hankitaan seurakunnan pitopalvelusta. Joulupäivän aamuna molemmat kinkut ovat kadonneet parempiin suihin. Joulujuhla ja aattoillan ohjelma on hyvin herkkä tilanne Mäntylässä, sillä muistot palaavat omiin lapsiin ja menneisiin vuosiin, kertoo Tuire Tapaan käytävällä Matin, Karin, Jarin ja Reijon. Kysäisen heiltä, mikä heidän mielestään on aattoillan tärkein hetki. Kyllä se on pukin vierailu, pojat toteavat yhteen ääneen. Pukki on kokenut ja monet joulut Mäntylän kodissa vieraillut, tuntee kodin asukkaat ja juttelee heidän kanssaan tuttavallisesti. Kun mukana on suuri säkki lahjoineen, ei kukaan jää ilman pakettia. Mäntylän vaiheita Mäntylä, Suokadun varrella sijaitseva 28 asukkaan koti oli alun perin Hyvinkään Katulähetysyhdistyksen perustama suojamaja. Vuonna 1973 se siirtyi perustetulle Riihimäki-Hyvinkää Suojakotiyhdistykselle ja vuonna 1986 perustettiin nykyinen Mäntylä ry. Vuosikymmenten aikana majasta on muotoutunut viihtyisä koti, jossa Tuire ja Rami ovat jo vuosia kantaneet huolta päivittäisistä rutiineista. Mäntylän hallitus kantaa huolen talon kunnosta ja toimeen tulosta. Lisäpaikkoihin olisi tarvetta ja suunnitelmissa niitä on kahdeksan. Seurakunnan edustajina ovat vuosien varrella olleet Pekka Lehtinen, Antero Viitanen, Kirsi Kemppainen ja Pentti Kakkonen. Jouluaaton juhlahetkessä on usean vuoden aikana vieraillut myös Tapio Turunen. Joulu on jälleen tulossa. Aattoiltana kokoonnutaan aulaan pukkia odottamaan, laulamaan kauneimpia joululauluja ja hiljentymään joulusanoman ääreen. Joulu on jälleen tullut Mäntylään! Teksti Tapio Turunen Kuva Tuire Metsätie 11

12 Kaupoissa riitti jouluksi 1938 tavaraa hedelmiä ja leivoksia myöten. Sai ostaa rusinoita, appelsiineja, säilykkeitä ja monenlaisia Fazerin makeisia. Niitä niinkuin Merijalin Eucalyptus-karamellejäkin säilytettiin kaupassa isoissa peltipurkeissa, joista ne punnittiin asiakkaalle paperipussiin. Herkkua olivat myös kuivatut omenarenkaat, kertoo Viertolankadun varrella asuva Tuija Tikka. Hän palveli asiakkaita A.W.Långin siirtomaatavaraliikkeessa jo 14 vuotiaasta alkaen. Kauppa sijaitsi nykyisen Heleneravintolan paikalla. Joulun alusaikaan kierrettiin ihailemassa kauppojen houkuttelevia näyteikkunoita, mutta komea luonnonkuusi valaistiin kauppalan toimesta lampuilla vasta myöhempinä vuosina. Se sijaitsi nykyistä siltaa edeltäneen puusillan itäpäässä, Ahjon liiketalon ja kahdeksankulmaisen pyöreän Jokisen kioskin vierellä. Lipeäkala tuhkasaavissa Leipomosta saattoi ostaa vaikka bebejä tai aleksanterinleivoksia, maitokaupasta tuhtia maitoa, kermaa ja voita. Voi paketoitiin vaa alla käynnin kautta voipaperiin, maito mitattiin litran tai puolen mitalla asiakkaan kannuun ja kerma valutettiin desin mitalla tratin kautta usein patenttikorkkiseen limonaadipulloon. Kaikkia tarvikkeita joululeivonnaisiin oli vielä saatavissa. Kinkut, laatikot, sekahedelmäkeitto, piparkakut ja karamellit toivat koteihin joulun tuoksun. Lipeäkala kuului myös jouluun ja äiti valmisti sen itse. Kopisevan kovaa turskaa pehmitettiin saavissa kankaan alla koivutuhkan avulla pari viikkoa, Tuija Tikka muistelee. Hätä keksi keinot Hyvin lämpimän kesän 1939 jälkeen sodan uhka kasvoi, väestönsuojelulautakunta valpastui, asetettiin kansanhuoltolautakunta ja polttoainepulan vuoksi Hyvinkäälläkin alkoivat metsähoidolliset hakkuut. Sokeri pantiin ensimmäisenä kortille. Ostokuponki oli vaaleansininen ja minua oikein hirvitti, miten sellaista asiakkaan arvopaperia osaan siististi leikatakaan, Tuija Tikka muistelee. Sokeria sai kilon kuukaudessa henkilöä kohti. Pian säännösteltiin myös kahvi. Erkylän kartanosta kauppaan saatiin sentään oikein hyviä omenoita ja lämpimän kesän ansiosta riitti tomaattejakin myyntiin. Pian hamstrauksen seurauksena lop- Tuija Tikan rakas lapsuudenmuisto on isän tekemä. Hevosen harja ja häntä kynittiin kuitenkin parturileikeissä ajat sitten pois. Kun joulupäivän rauhan keskeytti pommitus Joulu vuonna 1938 oli vielä hyvä vanhan ajan joulu tavaroineen ja herkkuineen. Noin kuuden ja puolentuhannen asukkaan Hyvinkään kauppalassa elettiin kuin Herran kukkarossa. Ikävät uutiset ja lähestyvä sodan uhka alkoi askarruttaa mieliä vasta seuraavana kesänä. Suomalaiset viettivät tietämättään viimeistä rauhan joulua ennen vuosikausiksi venynyttä epävarmuutta ja pula-aikaa. puivat kuitenkin säilykehedelmät ja vähitellen moni tuttu päivittäistavara. Kansan kekseliäisyys loi korvikkeet kahville ja leivonnaisille. Kakut tehtiin ruisjauhosta, makeutettiin sakariinilla, nostatettiin alunalla ja värjättiin vielä karamellivärillä. Emäntä Olga Palva kuljetti Ridasjärven tilaltaan hevosella maitoa joka päivä 60 litran tonkissa. Se oli tullesaan vielä lämmintä. Siinä ne tonkat seisoivat kaupan nurkassa ilman mitään kylmäsäilytystä kunnes tyhjenivät, silloinen myyjätär muistelee. Joulu pulasta huolimatta Vuoden 1939 jouluvalmistelut vaativatkin edellisiin verrattuna runsaasti omatoimisuutta. Lähes jokaisen talon ulkorakennuksessa täällä Viertolassa röhki possu. Sama rautatieläismies kiersi sivuhommina talosta taloon lahtaamassa ne. Niin oli joulukinkku turvattu. Peruna, porkkana ja lanttu saatiin laatikoihin omasta maatilkusta ja jostain se sekahedelmäkeittokin taiottiin. Kuusen saattoi hakea läheisestä metsästä tuosta Kuokkalasta. Metsää riitti aina Vehkojan muutamalle talolle saakka. Oksille ripustettiin perinteinen nauha suomenlippuja, omenoita kannastaan ja kovia litteitä kuusenkaramellejä, joiden kiiltävää paperia koristi enkelin kuva. Kynttilät kuuluivat kuuseen ja niitä poltettiin varoen, kaikkien kokoontuessa niitä hartaana ihailemaan. Me lapset yritimme silloin laulaa äidin mukana joululauluja, hänellä oli hyvä ääni. Lahjat olivat siihen aikaan villasukkia- ja tumppuja sekä isän veistämiä leluja. Meno-niminen puuhevonen minulla on vieläkin. Sillä oli komea harja ja häntä, mutta leikin sen kanssa parturia niin ahkerasti, että siitä tuli kalju, Tuija Tikka kertoo. Pelon aika Joulukuun 12. päivänä 1939 Hyvinkäällä oli kaksi ilmahälytystä. Koneet lensivät yli ja Nummisillan metsään pudotettiin yksi pommi. Huhut täällä liikkuvista desanteista pelottivat kovasti. Kun asioillakäynti ajoitettiin pimeään aikaan, olivat kaupatkin kiinni päi- väsaikaan ja me myyjät saimme kulkea pimeässä iltatöihin. Talojen valot jäivät paksujen pimennysverhojen taakse ja lisäksi jännitti koko ajan koska Villatehtaan pillit ujelsisivat ilmahälytystä. Muistoista kauhein Joulupäivänä puolenpäivän aikaan moni hyvinkääläinen havahtui pommikoneiden surinaan. Oli kirkas aurinkoinen pakkassää ja kolmen koneen nähtiin pyyhältävän pohjoiseen päin. Ehdittiin jo melkein huokaista helpotuksesta. Ne kääntyivät kuitenkin Riihimäeltä takaisin ja ilmahälytys sai meidät lapset juoksemaan äidin kanssa Jukolan lähimetsään. Isä ei ottanut sitä vaaraa tosissaan vaan jäi kotiin kahvinkeittoon. Puuha jäi pahasti kesken kun kahvimylly ja -purkki sekä kello tipahtivat tärinästä hyllyltä alas. Isä ehti sammuttaa puuhellan tulen ja sitten häntä jo vietiin tontin väliseen ojaan mahalleen suojaan. Pommi oli repinyt talon seinää auki ja ravistanut taloamme niin, että palomuurit piti myöhemmin halkeamien vuoksi purkaa. Jouluisen sekahedelmäkeiton seasta löytyi sirpaleita ja palasokerikin oli mennyt murusiksi. Sen joulun vietto jatkui pelästyksestä toivuttuamme siten, että isä ryhtyi lyömään lautoja ikkuna-aukkoihin. Kaikki lasit olivat rikki. Viertolan asukkaat saivat turvapaikan nykyisessä Martissa sijainneella Luikkosen saunalla, Tuija Tikka kertoo. Pommeja osui alueelle useita, Kirvesmiehenkadun taloistakin ne repivät seiniä auki. Samaisessa pommituksessa kuoli 12-vuotias hyvinkääläistyttö. Muistoista kaunein Kauheat sotatapahtumat palaavat Tuija Tikan mieleen joka joulupäivä. Mukavammat ja hyvin mieliinpainuneet joulumuistot lapsuudesta ovat kuitenkin joulu käynnit. Sinne kuljettiin koko nelilapsisen perheen voimin ensin Jokelankatua ylös ja kun Uudenmaankatua ei vielä ollut, niin Hyvinkäänkadun kautta pientä mäkeä ylös. Punaisen vanhan kirkon korkeista ikkunoissa loistivat kynttilät, se kaikki ihana valo heijastui lumesta. Oli niin juhlavaa ja kaunista. Teksti ja kuva Kati Rauhakoski HEIPPA! Tässä tietoa 7-12 v. VARHAISNUORTEN TALVIPÄIVÄSTÄ Sääksin leirikeskuksessa LA ! Ohjelmassa mm. ulkoillua, askartelua, ja hiljentymistä. Syömme lounaan, välipalan sekä päivällisen. Mukaan tarvitset hyvät ulkoiluvarusteet ja tietysti ilmanalasta riippuen sopiva vaatetus. Hinta 5 euroa, joka kerätään paikanpäällä (raha siis mukaan). Lähtö tapahtuu kokoontumalla kirkkoon klo 9.00, josta sitten lähdemme alkutoimien ja hiljentymisen jälkeen busseilla Sääksiin. Paluu klo kirkkoon, jossa päätöshartaus, joka päättyy klo 18. Tähän päätöshetkeen toivotamme myös vanhemmat / huoltajat lämpimästi tervetulleiksi. Ilmoittautuminen Talvipäivään tapahtuu soittamalla seurakunnan neuvontaan p arkisin klo viim. pe ! Ilmoita nimi, osoite, puhelinnumero ja mahdolliset ruoka-allergiat. Päivästä ei tule erillistä kirjettä, tarvittava tieto on tässä. Mikäli joudumme perumaan Talvipäivän esim. vähäisen osanoton vuoksi, ilmoitamme asiasta! 12

13 JOULUENKELIN IHMEKASSI Vanhan ajan joulukertomus lapsille ja lapsenmielisille Oletko Sinä koskaan tavannut jouluenkeliä? Että mikä se sellainen muka on? No, annappas kun minä selitän. Jouluenkeli on sellainen pieni ja vaatimaton olento, jonka tehtäväksi Taivaan Isä on antanut paljastaa jouluun valmistautuville kiireisille ihmisille, mitä varten he ylipäänsä joulua viettävät. Ei, ei jouluenkelillä ole siipiä, se herättäisi aivan turhaa huomiota. Hänellä on kädessään vain tavallinen punainen kassi. Että mitä siinä kassissa on sisällä? Siinä juuri on jouluenkelin salaisuus, jota en voi vielä Sinulle paljastaa. Maltahan hetkinen irpaleita VALO JA PIMEYS Valoa pidetään hyvän, pimeyttä pahan symbolina. Alussa oli pimeys, jonka Jumala poisti ja valkeus koitti maailmaan. Pimeyttä myös pelätään. Silti voin nauttia syksyisestä pimeydestä, pilkkopimeydestä, jonka voi kokea vain kaukana maaseudulla. Ympäröivä pimeys sulkee pois muun maailman, kaiken näkyvän ja aineellisen, se rauhoittaa ja suo mahdollisuuden kuunnella omaa sisimpäänsä. Sokea näkee joskus enemmän kuin näkevä, kuuro kuulee tarkemmin kuin kuuleva ja mykkä voi puhua enemmän kuin puhekykyinen. Myös pimeydessä voi sielu joskus täyttyä valon kirkkaudesta paremmin kuin päivänvalossa, ja kaukana maailman hälytystä kuulee parhaiten ihmisen ja luomakunnan äänen. IHMEIDEN KESKELLÄ Y Yksi tällainen jouluenkeli kulki kerran suuressa kaupungissa pitkin ruuhkaisia katuja. Kuten tavallista, kaikilla ihmisillä oli hirveä kiire. Kiire mihin? No tietysti ostamaan paljon jouluherkkuja ja lahjoja, kun oli jo jouluaatonaatto. Pieni jouluenkeli oli monta kertaa jäädä ihmisten jalkoihin. Kukaan ei huomannut häntä ja hän alkoi melkein itkeä ja kiukutellakin (enkelitkin voivat kiukustua!). Voi minua raukkaa, kun olen taas saanut tällaisen tehtävän Taivaan Isältä. Miksei Hän lähettänyt jotain isoa ja vahvaa enkeliä, kun tämä kassikin on niin painava. Joka joulu maan ihmiset ovat entistä hermostuneempia, kiireisempiä ja väsyneempiä. Eivät ne halua edes kuulla mitään joulun todellisesta sanomasta. Minua paleltaa ja väsyttää Jouluenkelimme huomasi juuri silloin olevansa suuren tavaratalon oviaukon kohdalla. Väkijoukko suorastaan painoi hänet ovesta sisään. Kauppa oli täynnä joulun kimallusta, tiskit ja hyllyt pursusivat joulutavaroita ja kovaäänisistä tulvi joululauluja. Petteri Punakuono, oli poro nimeltään Jouluenkelin täytyi panna sormet korviinsa, ettei olisi menettänyt kuuloaan (enkelit ovat hyvin herkkäkuuloisia). Mutta onneksi hän löysi tyhjän tuolin ja sai hetkisen lepuuttaa väsyneitä jalkojaan. Mutta miten hän voisi suorittaa tehtävänsä, paljastaa joulun todellisen ilosanoman Vapahtajan syntymästä? Jouluenkelin väsyneissä aivoissa ei syntynyt yhtään järkevää ajatusta tämän hullunmylläkän keskellä. Mutta sitten hän äkkiä muisti jotakin Punainen kassi! Onneksi se oli tallessa, vaikka painoikin liian paljon enkelin mielestä. Hän painoi pienen kätensä kassin sisälle ja otti sieltä hyppysellisen taivaallista muistinvirkistysainetta (aineen valmistusresepti on tiedossa vain Taivaallisilla Hovihankkijoilla). Jouluenkeli heitti sen ilmaan ja ihme tapahtui: eräs mies seisahtui enkelin kohdalla ja hieroi kummissaan päätään. Aivan yllättäen hänen mieleensä tuli ajatus: Mitä varten minä ryntäilen täällä kuin päätön kana? Ja pahus sentään, kun jäi aamulla sopimatta paha riita vaimon kanssa. Eikös joulun sanoma olekin rauhaa ja rakkautta ihmisten kesken? Nyt minä kyllä lähden kotiin, saavat jäädä huomiseen nämä lahjaostokset. Siitäkö jouluenkeli ilahtui: muistinvirkistysaine ei ollut sittenkään menettänyt tehoaan, ainakaan kaikkien ihmisten osalta! Sitten osui kohdalle nuori tyttö, jonka kassista kuului kilahduksia. Jouluenkeli tiesi, mitä se tarkoitti. Hän heitti kiireesti muistinvirkistystä tytön päälle. Tyttö pysähtyi ja kuuli omituista kolkutusta sydämensä kohdalta. Voihan s-keli, mitä mä oon tyriny. Ei olis pitänyt pummata mutsin kukkarosta fyrkkaa ja ostaa kaljaa. Miten ne papin jutskat riparilta tulikin ny mieleen. Hyvästä omasta tunnosta, joulun tarkoituksesta ja sen semmosesta. Nyt mun tarttee lähtee pyytään mutsilta anteeks eikä mennä niihin kotibailuihin ryyppään. Vielä muutama ohikulkija sai hyvän osansa jouluenkelin ihmelääkkeestä eikä hän enää tuntenut itseään yhtään väsyneeksi ja kiukkuiseksi. Kannatti tämä sittenkin, kun alkuun pääsi! Sitten hän sai loistotuuman, koskapa tavaratalon kovaääniset mylvivät joululauluja yhä suuremmalla volyymilla. Hän heitti kaikin voimin muistinvirkistystä lähimpään kovaääniseen, joka parhaillaan mökästi Hei tonttu-ukot hyppikää, nyt on riemun raikkahin aika Laulu pysähtyi kuin seinään ja vanha ihana joululaulu - En etsi valtaa loistoa, en kaipaa kultaakaan. Vaan etsin taivaan valoa ja rauhaa päälle maan - täytti tavaratalon. Kiireiset asiakkaat pysähtyivät kuuntelemaan ja muistivat kuin muistivatkin, kenen syntymäpäivää jouluna vietettiin ja kuka joulun tärkeimmän lahjan antoikaan kauan sitten. Jouluenkelimme suorastaan säteili joulun iloa ja valoa. Hän lähetti taivaaseen äänettömän viestin, kiitokset avusta ja pyynnön kotiin noutamisesta seuraavalla pikavuorolla. Kyllä tätä loistotehokasta muistinvirkistystä kannattaisi valmistaa enemmän ja käyttää muinakin aikoina kuin jouluna, kun monet maan asukkaat ovat niin toivottoman huonomuistisia heille kaikkein tärkeimmän asian suhteen! P.S. Olen saanut tietooni, että täältä maan päältäkin löytyy muistinvirkistysainetta. Sitä saa kuivatussa muodossa vanhasta kirjasta nimeltä Raamattu. Tavara on edullista, hyvin säilyvää ja vaikuttaa jo pieninä annoksina. Suosittelen lämpimästi sinullekin joulustressin ja kiireen vastalääkkeeksi! Teksti Antti Pohjanraito Piirros Mirjam Ersta Niin ilmaisukykyinen kuin ihmiskieli onkin, tuntuu ettei ole sellaisia sanoja, joilla ilmaista sitä tunnetta, jonka kokee pimeänä ja kirkkaana yönä kaukana kaupungin valoista tähtitaivaan alla. Katson taivaalle suurenmoista linnunradan näkyä ja ajattelen, että tällä hetkellä tunnetun maailmankaikkeuden halkaisija on 15 miljardia valovuotta. En tunne itseäni pieneksi ja mitättömäksi vaan enemminkin merkitykselliseksi, sillä olenhan osa tätä suurta kaikkeutta vieläpä elävä, tunteva ja tajuava osa. Tunnen oloni turvalliseksi, sillä tajuan, että tämä maailmankaikkeus on jonkun itseäni suunnattomasti suuremman hallussa. Jumalan läsnäolon tunne on voimakas kokiessani universumin mittaamattomuuden. Uskomatonta, mutta totta. Olen kuullut ihmisistä, jotka uskovat, että ihminen on ainoa älyllinen olento maailmankaikkeudessa. Joskus ihmiset miettivät, onko ihmisen järjellä rajoja lainkaan. Sitä sopiikin tietysti ihmetellä, mutta kyselemättäkin on selvää, ettei ainakaan hänen järjettömyydellään ole rajoja. Kauneimmat joululaulut jo 30. kerran sunnuntaina Katso sivu 19 seurakunnassa tapahtuu Tervetuloa laulamaan yhdessä! 13

14 Etiopiassa joulua vietetään 7. tammikuuta. Lapsi on syntynyt meille Pirkko ja Matti Nummelan terveiset Etiopiasta Joulutunnelmia Dessiessä Lähestyvä joulu on puitteiltaan meille hyvin erilainen kuin joulut aikaisemmin. Odotamme neljättä joulua täällä Etiopiassa. Kaksi joulua vietimme Hosainassa, jossa olimme suomalaisen koulun opettajina kaksi vuotta. Niihin jouluihin kuului perinteinen joulujuhla sekä mukailtu suomalainen joulu saunoineen ja jouluaterioineen. Viime joulun vietimme kielikoulumme puolivälissä Addis Abebassa. Siellä osallistuimme kansainvälisen seurakunnan joulun viettoon. Elokuussa olemme asettuneet asumaan 400 km pohjoiseen Addis Abebasta, Pohjois-Wollon pääkaupunkiin Dessieen. Olemme aloittaneet työmme AIDS-orpojen kanssa. Lapset on sijoitettu laajennettuihin perheisiin. Huoltajina on useimmiten isoäiti/isoisä, elossa vielä oleva toinen vanhempi täti tai eno/setä. Osalla lapsista ei ole sukulaisia vaan joku naapuri on ottanut lapset huostaansa. Muutamat sisarukset asuvat keskenään ilman aikuista ja asuupa joku nuori yksinkin. Suurin osa ohjelmassamme tällä hetkellä olevista lapsista on muslimeja. Kuolema jokapäiväinen vierailija Vierailimme viisivuotiaan Tilahun-pojan kotona marraskuun alussa. Pojan huoltajaksi oli tullut molempien vanhempien kuoltua aidsiin hänen noin 80-vuotias isoäitinsä. Pojalla on myös muutaman vuoden vanhempi veli. Perhe asuu Dessien kaupungin vanhimmassa osassa. Talo on vanha, huonokuntoinen savitalo, kuten kaikki muutkin alueen talot. Talossa asuu monia perheitä. Kullakin on yksi huone käytössään. Käydessämme perheeseen kuului yhdeksän henkeä. Vanha isoisä makasi sairaana sängyssä ja huoneen toisessa sängyssä makasi poikamme eno kuoleman sairaana. Kolmen päivän kuluttua vierailessamme uudelleen kodissa eno oli juuri samana aamuna kuollut. Muutaman päivän päästä isoisä- kin kuoli. Isoäiti on surunmurtamana heikentynyt. Muut perheenjäsenet ovat keskenkasvuisia lapsia ja yksi nuori tyttö, jolla on pieni vauva. Muita tuloja perheellä ei ole kuin meiltä saatu kuukausittainen avustus yhdelle orpolapselle. Kuolema on tuttu vieras orpolastemme kodeissa. Tämän muutaman kuukauden aikana Dessieen asettumisemme jälkeen monien lastemme huoltajat ovat ehtineet vaihtua kuoleman johdosta. Aidsiin sairastuneet kuolevat hyvin nuorina. Monissa perheissä koko työikäinen sukupolvi on sairastunut ja kuollut jättäen jälkeensä isovanhemmat ja pikkulapset. Perinteisesti etiopialaiseen kulttuuriin kuuluu, että lapset huolehtivat vanhemmistaan. Nyt tämä sosiaaliturva on järkkynyt erittäin pahasti ja isovanhemmat ovat joutuneet ottamaan raskaan taakan harteilleen. Heidän on huolettava lastenlapsensa sylivauvoista asti. Avuntarvitsijoita on moninkertaisesti enemmän kuin mitä apua pystytään antamaan. Lisäksi uusi nälänhätä on uhkaamassa aluetta. Suomessa on juuri näille lapsille Joululahja lähetykselle -keräys meneillään Suomen Lähetysseuran kautta. Wollo on ortodoksien ja muslimien vahvaa aluetta. Etiopialaisen kalenterin mukaan joulu on vasta tammikuun 7. päivänä. Siihen ei liity samanlaista kaupallista hyörinää kuin Suomessa tai muualla länsimaissa. Länsimainen joulu sijoittuu keskelle arkiviikkoa. Se ei tule täällä näkymään mitenkään. Täällä ei juuri muita ulkomaalaisia tietääksemme asu. Omaan jouluumme tuottaa iloa poikamme Hannun tulo ystävineen tänne. Heidän kanssaan tietysti vietämme perinteisen jouluaaton kotona. Lisäksi haluamme käydä Lalibelassa, Etiopian ortodoksisen kirkon pyhässä paikassa. Toivotamme kaikille hyvinkääläisille rauhallista ja Jumalan siunaamaa joulua! Teksti Pirkko Nummela Ihmiskunnalle, joka vaeltaa pimeydessä ja kuoleman varjossa loistaa toivon valkeus. Maailmalle on annettu lapsi, joka tuntee jokaisen. Yhdenkään ihmisen ei tarvitse kokea itseään ulkopuoliseksi kuunnellessaan joulun sanomaa. Meillä kaikilla on yhtäläinen oikeus iloon, sillä meille on syntynyt Vapahtaja. Ihmisten joukossa ei ole yhtään synnitöntä ja juuri siksi hän tuli kaikkia varten. Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän. Jumalan suuri rakkaus ihmisiä kohtaan on lahjoitettu rakkaus. Sen voimasta joulu on todellisuutta myös täällä Kroatiassa. Tyhjä kirkko täyttyy Raili Tapion kanssa järjestimme ensimmäisen joulujumalanpalveluksen Kutinan kirkkoon vuonna Kukaan ei tullut mukaan, eivät edes ne, joihin jo olimme tutustuneet. Esteeksi sanottiin sairaudet, vieraat ja lumikeli. Todellista syytä ei ollut kuitenkaan vaikea huomata: he eivät halunneet tulla. Vuonna 1991 emme sodan vuoksi voineet kokoontua Kutinan ollenkaan. Kotikäynneillä kuuntelimme konekiväärien rätinää, ammuntaa ja ihmisten suurta ahdistusta. Muutos tapahtui vuonna Kirkko oli tungokseen asti täynnä ja mme kastettiin kaksi poikaa: Goran ja Danimir. Siitä lähtien joulu on ollut suuri perheen juhla seurakunnissamme Kutinassa, Veliki Zdencissä ja Brsljanicassa. Pienet kirkkomme ratkeilevat liitoksistaan väen paljouden tähden. Lapsilla ja nuorilla on ohjelmaa aattoillan tilaisuuksissa. Joulupäivän ehtoollispöydässä on myös saatu kokea todeksi seimen ja ristin rakkaus, Jeesus Kristus. Perheiden jouluvaellus Viime jouluna järjestimme jouluvaelluksen. Poikkesimme suu- rella joukolla hedelmätarhassamme olevalle paimenten kedolle ja tapasimme siellä nuotion äärellä olevat paimenet. Enkelitkin lehahtivat sinne tuomaan ilosanoman. Sitten riensimme koirankopille, jonka edestä löysimme Marian, Joosefin ja seimessä lepäävän lapsen. Kirkon edessä suuri valonheitin sopi hyvin tähdeksi, jota tietäjät osoittivat kysellen meiltä missä vastasyntynyt Kuningas mahtaa olla. Tämän jälkeen laulettu virsi Enkeli taivaan lausui näin tuntui hyvin todelliselta. Joulu jatkuu Joulun keskeinen sanoma siitä, että Jumala antoi Poikansa, on tullut seurakunnissamme omakoh- Jouluna kirkko on ääriään myöten täynnä. Seija Uimonen, nimikkolähettimme Kroatiassa. taiseksi monelle. Sillä lapsi on syntynyt meille, poika on annettu meille! (Jes. 9: 5). Kenelle hänet on annettu? Meille! Minulle ja muille maailman ihmisille! Kaikilla on oikeus kuulla, että heillekin on syntynyt Vapahtaja. Tätä sanomaa kannattaa levittää kirkoissamme ja sielläkin missä kirkkoja ei vielä ole. Siten Kunnia Jumalalle korkeuksissa kaikuu yhä useamman sydämessä ja toteutuu profeetan sana: Elävät, elävät sinua ylistävät! Herra on minut pelastanut, hänen ylistystään soi meidän soittomme hänen pyhäkössään kaikkina elämämme päivinä. (Jes 38: 19-20). Teksti Seija Uimonen 14

15 Pienet suuret ihmiset Taivaan Isä suojelet. Siunaa meitä kaikkia juhlassa ja kotona. ona. Neljävuotiaat perheineen täyttivät seurakuntakeskuksen ison salin Neljävuotiaiden juhlat olivat toiset Hyvinkään seurakunnassa. Tähän juhlaan olivat kutsun saaneet elo- ja joulukuussa vuosia täyttävät. Kutsuun vastattiinkin hyvin sillä juhlijoita oli lähes 180. Juhlan aluksi lapsityönohjaaja Kirsi Väliheikki piti lyhyen hartauden ja kertoi kasteen lahjasta. Laulettiin ja leikittiin Taivaan Isällä on paljon lapsia. Kirsi kutsui lapsia mukaan pyhäkouluihin ja kerhoihin. Synttärisankareista muodostui komea joukko salin etuosaan ja tietenkin heille laulettiin onnittelulaulu. Sankarit saivat pienen kirjan muistoksi. Onnittelulaulun jälkeen oli vuorossa laulu- ja leikkituokio Mian säestäessä. Avoauto johdatti lapset Piippolan vaarin luokse. Tiedättekö, että vaarilla on tallissaan kenguru, joka sanoo poing? Vaarin pihalta löytyi myös rullalle mennyt käärme, joka onneksi laulun aikana saatiin suoraksi. Kirsi sai apua toiselta lapsityönohjaajalta Vänskän Tuijalta. Piippolan matkan jälkeen vuoron sai nukketeatteri Valkovillan Nooan Arkki. Kertomus oli jännittävä kun salamat räiskyivät ja myrskysi. Onneksi kaikki päättyi hyvin ja eläimet pääsivät turvaan. Nukketeatterin loputtua oli aika syödä kakkua ja juoda mehua tai kahvia. Me lapsityönväki haluamme kiittää kaikkia mukana olleita. Te teitte siitä juhlan. Kiitos positiivisesta palautteesta, jota saimme niin ohjelman sisällön kuin keston ja tarjoilun suhteen. Tätä juhlaa muistellessa jaksamme monta päivää. Tiedoksi: vuonna 2003 aiomme järjestää kolmet synttärit! Teksti Kirsi Väliheikki ja Tuija Vänskä Kuva Venla Vänskä Joulujuhlia Nuorten joulujuhla la klo Vehkojan srk-keskuksessa * Kevään ohjelman esittelyä * Nukketeatteria * Puuroa, kahvia, torttua, glögiä * Päättyy messuun Nuorten vanhemmat tervetuloa mukaan! Uudenmaan Kansanlähetyksen joulujuhla su klo Paavolan srk-kodissa * Tapio Turunen * Seppo Väisänen * Eero Ahonen ym. * Musiikkia * Joulunäytelmä * Kahvitarjoilu Joulujuhla su klo Hyvinkään Harjutalossa Harjukatu 1 * Ilkka Järvinen * Kosti Kallio * Pirkko Ojala * Hyvinkään Evankelinen kuoro, joht. Antti Pyylampi * Laulujen säestykset Anna- Maija Peltomaa * Kahvitarjoilu Lähetyksen ja pienryhmien joulujuhla ke klo srk-keskuksessa Hämeenkatu 16 * Tauno Tuominen * Antti Pohjanraito * Pertti Niiranen * Helena Lehtinen ja kuoro * Jouluista yhteislaulua * Puuroa ja muuta hyvää Avoin jouluaatto ti klo Vehkojan srk-keskuksessa * Saunat klo 16-17(naiset) ja (miehet) * Glögiä * Jouluateria ja kahvit * Trubaduurimusiikkia ja yhteislaulua * Joulupukki * Tiernapojat Jouluateria tarjotaan tänä vuonna maksutta kaikille veteraaneille. Myös työttömille ja muille tarvitseville on tarjolla ilmaisia aterialippuja. Itse maksavat saavat lippuja 10 euron hintaan seurakunnan neuvonnasta (ilmoittaudu etukäteen ruokailujärjestelyjen vuoksi). Lämpimästi tervetuloa Vehkojan avoimeen jouluaattoon! TULE MUKAAN PYHÄKOULUUN! Pyhäkoulut sunnuntaisin KELLO Seurakunnan työkeskus, Hämeenkatu 16 Paavolan seurakuntakoti, Aittatie 1 KELLO Talvisilta, Sieponkuja 2 KELLO Hakalanmäki, Ahmankatu 2 Vehkojan srk.keskus, päiväkerhotalo Rauhanyhdistyksen toimitalo, Paavolankatu 3 Pyhäkoulujen kokoontuvat asti. Vuonna 2003 pyhäkoulut aloittavat su Toimintapaja, Puskintie 4 Pikkupaja (5-10 v.) klo Isopaja (11-13 v.) klo Aloittaa toimintansa Pyhäkoulut ovat maksuttomia ja sinne voi tulla ilmoittautumatta. Pyhäkoulussa saat kortin ja siihen tarroja sekä pyhäkoululehden. - Lisätietoja saat lapsityönohjaaja Kirsi Väliheikiltä, puh Sirpa Kallio Jouni Laine Helena Lehtinen Jarkko Siekkinen Charlotta Kivistö Arkana seimelle M i t ä s m e p o i j j a a t... Joulukonsertti Kytäjän la klo Helena Lehtisen ja Jarkko Siekkisen lauluja ISIEN JA POIKIEN YHTEINEN LEIRI Hyvinkään seurakunnan leirikeskuksessa Sääksissä Luvassa kaikenlaista toimintaa ja yhdessä olemista miesten (isojen ja pienten) kesken. Myös isoisät ovat tervetulleita, jos isät eivät pääse. Leirin vetäjinä ovat: Ari-Pekka Laakso ja Veli Matti Helminen Ilmoittautumiset Ari-Pekka Laakso, puh viimeistään Leirin hinta: 30 euroa isä /15 euroa poika Ilmoittautuneille lähetetään leirikirje 15

16 Martta -kerhon enkelit Iso noppa pyörimään, kirkkovuosipeli voi alkaa. Saila Holm (vas.) ja Liisa Ranta askartelivat jouluksi enkeleitä. Martta -kerho on tarkoitettu 1314 vuotiaille tytöille. Kerho sai alkunsa aktiivisista leiriläisistä jotka olivat kasvaneet ulos seurakunnan varhaisnuorten kerhoista. Tämä kerho on perustettu meidän takia, sanovat tytöt. He kokoontuvat keskiviikkoisin Vehkojan seurakuntakeskuksessa. Me tehdään ruokaa ja syödään, askarrellaan ja ennen kaikkea kälätetään, koko ajan, toteavat tytöt ja tiivistävät kaiken yksinkertaisesti: täällä on kivaa. Seurakunnan kerhoissa askarrellaan monenlaista. Mutta tontut ja pääsiäisnoidat sekä halloweenkoristeet eivät kuulu kristilliseen perinteeseen, joten niitä ei myöskään kerhoissa tehdä, toteaa Kirsi Kupiainen, kerhon vetäjä ja seurakunnan varhaisnuorisotyönohjaaja. Se kälättäminen on keskustelemista, ihan kaikesta. Eivätkä tytöt näytä hihittelevän vain teinityttöjen juttuja, vaan pohtivat ihan oikeita asioita. Enkelit suojelevat ihmisiä Viime kerroilla tytöt ovat tehneet kauniita paperienkeleitä. He aikovat myydä ne joulumyyjäisissä ja tuoton he haluavat antaa AIDS-lasten parissa tehtävään työhön. Enkelit ovat kivoja, ne suojelee ihmisiä. Enkelit on kirkkaita, jotenkin loistavia ja vaaleahiuksisia naisia. Vaikka Raamatussa mainitut enkelit kyllä olivat miehiä. Tytöiltä tulee pohdintoja enkeleistä niin ettei mukana meinaa pysyä. Enkelit kertoo Jumalalta viestejä ihmisille, tai ainakin ennen kertoivat. Enkeleistä tulee mieleen joulu. Enkeli ilmoitti Marialle ja paimenille Jeesuksen syntymästä. Keskustelu muuttuu yhä pohtivammaksi. Miltähän enkeleistä mahtoi tuntua kun he kertoivat pelastushistorian suurinta uutista ja ihmiset eivät aluksi ymmärtäneet ollenkaan, pikemminkin pelkäsivät ja ihmettelivät. No, onneksi paimenet kuitenkin tajusivat lähteä etsimään Jeesus-lasta. Omalla tavallaan Häntä etsivät Martta -kerholaiset kuten myös samaan aikaan yläkerrassa sählyä pelaavat nuoretkin. Tekstit ja sivun kuvat Satu Rytilahti Uusi kirkkovuosi pyörähti käyntiin ensimmäisestä adventista Vuosi vaihtuu kohta. Uusi kirkkovuosi pyörähti käyntiin ensimmäisestä adventista. Paavolan koulun kuudesluokkalaiset kävivät kirkkovuotta läpi liikuntasalin lattialle levitetyn pelilaudan kanssa. Monet kysymykset ja vastaukset painuivat mieleen, totesivat 6 b luokan oppilaat. Erityisesti jäi mieleen täydennystehtävä: Ei ole sen suurempaa rakkautta, kuin antaa henkensä ystävien puolesta. Myös Barabbaan nimi jäi mieleen, hänkin sai säilyttää henkensä Jeesuksen ansiosta. Oppilaat sanoivat, että kirkkovuodesta tulee mieleen juhlat. Kinastelua tosin aiheutti kumpi on suurempi juhla, joulu vai pääsiäinen. Ilman joulua ei olisi pääsiäistä ja ilman pääsiäistä tuskin olisi koko kirkkovuottakaan. Enkeleitä juuri alkaneelle kirkkovuodelle! Enkeliajatuksia pohdiskelivat Liisa Ranta, Saila Holm ja Kirsi Kupiainen Matka jouluun Hyvinkään kirkon ikkunan äärellä voit käydä tekemässä matkaa jouluun. Nukkeasetelma vaihtuu loppiaiseen asti joka sunnuntaiksi. Ikkunasta vastaavat ja sitä työstävät nuorisotyönohjaaja Satu Ryhtilahti ja lapsityönohjaaja Kirsi Väliheikki. 16 Paavolan koulun 6 b luokkalaisia takana Pajtim, Säde, Mikko, ja Jani, edessä Soraja ja Sanna pohdiskelivat kirkkovuoden merkitystä: Kirkkovuoden eri aiheet on siksi, että saisi tietoa Jeesuksesta, Raamatusta ja uskonnosta.

17 PIPAREITA JA JOULUN ODOTUSTA Marraskuun 27. päivänä Palopuron ala-asteen ensimmäinen ja toinen luokka tutustuivat joulutapahtumiin seurakunnan koulutyöntekijän Satu Rytilahden johdolla. Joulusta kertoi välillä pieni lintu, välillä aasi ja välillä lammas. Jouluseimi rakennettiin yhdessä tarinan edetessä. Jokainen oppilas sai vuorollaan asettaa talliin jonkin esineen. Oppilaat seurasivat jännityksellä tarinan kulkua ja innostuivat pienistä tehtävistä kuten palapeleistä, joihin oli kätketty osa tarinaa ja salakielellä kirjoitettu ohjeet aasin etsimiseen. Tarinoiva aasi oli piiloutunut lapsilta ja jotta tarina voisi jatkua, lasten piti se löytää. Tarinatuokiosta mieleen painuivat erityisesti kertomuksen pääkohdat, enkelien ilmestymiset, matka Betlehemiin ja Jeesuksen syntymä. Erityistä hilpeyttä aiheuttivat tarinaa kertoneet käsinukke-eläimet, jotka toisinaan sanoivat jotain hassua ns. eläimille tyypillisellä tavalla. Vaikka kertomus oli hauska, silti kaikille jäi päällimmäiseksi ajatus ensimmäisestä joululahjasta, eli Jeesuksesta ja ensimmäisestä joulupaketista, eli Mariasta. Jos ei olisi Jeesusta ei olisi jouluakaan. Joulua odotetaan innolla Palopuron koulun oppilaat odottavat joulunaikaa innolla ja kaikilla on jos jonkinlaisia suunnitelmia joululoman varalle. Toimintaa tuntuu olevan tiedossa: hiihtämistä, luistelua, kuusen koristelua, torttujen ja pipareiden leipomista sekä lukuisia muita puuhia. Joku tiesikin jo mitä pukinkontista hänelle löytyy ja hän oli sopinut leikkivänsä uudella lahjalla ystävänsä kanssa. Mikä sitten on lasten mielestä tärkeintä joulussa? Erityisen tärkeäksi oppilaat kokivat kaikki jouluun liittyvät askareet, kuten kuusen koristelu, syöminen, kodin koristelu jne. Kuitenkin päällimmäinen ajatuksena oli tehdä kaikki jouluaskareet iloisella mielellä ja yhdessä perheen kanssa. Perinteisesti joulu mielletään perhejuhlaksi. Tästä myös nykyajan varhaisnuoret tahtovat pitää kiinni. Veera askarteli äidin kanssa. Montako pientä palloa kranssiin liimattiin? Piirrokset ja tehtävät Eija Viitanen Teksti Minna Marjanen Diakonia-AMK opiskelija, Hyvinkään seurakunnan nuorisotyönharjoittelija Kuvat Satu Rytilahti Auta Joosefia ja Mariaa löytämään oikea reitti talliin! 17

18 Kirkkoherranvirastossa myynnissä suru- ja onnitteluadresseja lähetystyön hyväksi Hyvinkään seurakunnan adressi 6 euroa Suomen Lähetysseuran adressit 11 euroa Hyvinkään seurakunnan Pitopalvelu Hämeenkatu 16 (Seurakuntakeskus) Lounas joka arkipäivä klo Perhejuhlien, kahvi- ja ruokatarjoilujen järjestelyt ammattitaitoisesti sekä seurakunnan että asiakkaan Pitopalvelumainos varaamissa tiloissa. Leivonnaisia voi noutaa myös kotiin ja työpaikalle. Tiedustelut ja varaukset (019)

19 JOULUKUU Sunnuntai / 3. Adventtisunnuntai Tehkää tie kuninkaalle, Kirkon Kamarikuoro klo Messu Paavolan seurakuntakodissa, laulamme kauneimpia joululauluja, pyhäkoululaiset klo Joulujuhla Paavolan seurakuntakodissa, SEKL:n Uudenmaanpiiri klo Joulujuhla Harjutalossa, Sleyn Hyvinkään osasto Tänään KAUNEIMMAT JOULULAULUT 30 - vuotta klo Kaukasten palvelutalossa klo Kytäjän klo Vanhassa klo Hyvinkään klo Vanhassa klo Hyvinkään klo Hyvinkään Keskiviikko klo Evankelioimis-ja lähetystyön joulujuhla seurakuntakeskuksessa Lauantai / Tuomaanpäivä klo Joulurauhanjulistus metsänväelle Kytäjällä Saukkosen lammella, Palkkisillantie 416 klo Arkana seimelle -joulukonsertti Kytäjän, Helena Lehtisen ja Jarkko Siekkisen lauluja Sunnuntai / 4. Adventtisunnuntai Herran syntymä on lähellä klo Sanajumalanpalvelus Paavolan seurakuntakodissa, laulamme kauneimpia joululauluja klo Kauneimmat joululaulut Vehkojan seurakuntakeskuksessa klo Konsertti Hyvinkään, Hyvinkään Kamarikuoro Maanantai klo Aatonaaton messu Paavolan seurakuntakodissa Tiistai / Jouluaatto Lupaukset täyttyvät klo Perhehartaus Hyvinkään, joulunäytelmä klo Jouluhartaus Rauhannummen kappelissa klo Perhehartaus Hyvinkään, joulunäytelmä Joulu Helmikuu 2003 kl Julbön i Gamla kyrkan klo Avoin jouluaatto Vehkojan seurakuntakeskuksessa klo Aattohartaus Kytäjän klo Aattohartaus Puolimatkan hautausmaalla klo Yömessu Hyvinkään Keskiviikko / Joulupäivä Nyt Betlehemiin klo 6.00 Joulukirkko Vanhassa klo 6.00 Joulukirkko Paavolan seurakuntakodissa klo 7.00 Joulukirkko Hyvinkään klo 8.00 Joulukirkko Vanhassa klo 8.00 Joulukirkko Kytäjän klo 9.00 Joulukirkko Vehkojan seurakuntakeskuksessa klo Yhteislaulutilaisuus Hyvinkään, laulamme jouluvirsiä Torstai / Tapaninpäivä/ 2. Joulupäivä Kristuksen todistaja Sunnuntai / 1. sunnuntai joulusta Pyhä perhe Tiistai / Uudenvuodenaatto Aikamme on Jumalan kädessä klo Uudenvuoden vastaanotto Vanhassa, SEKL klo Yömessu Hyvinkään Vuosi 2003 TAMMIKUU Keskiviikko 1.1. / Uudenvuoden- päivä Jeesuksen nimessä, radiointi YLE Sunnuntai 5.1. / 2.sunnuntai joulusta Herran huoneessa klo Kahvit ja lähetysjuhla klo Sanajumalanpalvelus Paavolan seurakuntakodissa klo Messu Vehkojan seurakuntakeskuksessa klo Puolimatkan kappelin käyttöönottotilaisuus, Puolimatkan kappeli Maanantai 6.1. / Loppiainen Jeesus, maailman valo klo Sanajumalanpalvelus Hyvinkään klo Kauneimmat joululaulut vielä kerran Vanhassa Sunnuntai / 1. sunnuntai Loppiaisesta Kasteen lahja klo Messu Paavolan seurakuntakodissa klo Messu Kaukasten Palvelutalossa klo Raamattuluento Vanhassa, Esa Kokko klo Tuomasmessu Vanhassa Keskiviikko klo Raamattuluento Vanhassa, Ilkka Rytilahti Kristittyjen ykseyden rukousviikko Sunnuntai / 2.sunnuntai Loppiaisesta / 1.Rukouspäivä Jeesus ilmaisee jumalallisen voimansa klo Sanajumalanpalvelus Paavolan seurakuntakodissa klo Messu Vehkojan seurakuntakeskuksessa klo Kristittyjen ykseyden rukousviikon juhla Hyvinkään Lauantai klo Iltakirkko Vanhassa, Rauhanyhdistys Sunnuntai / 3. sunnuntai Loppiaisesta Jeesus herättää uskon Luottamushenkilöiden kirkkopyhä klo Messu Paavolan seurakuntakodissa klo Messu Kytäjän klo Raamattuluento Vanhassa, Esa Kokko klo Kirkkoilta Vanhassa, Raamattuopisto klo Siionin virsiseurat Vehkojan seurakuntakeskuksessa Keskiviikko klo Raamattuluento Vanhassa, Ilkka Rytilahti HELMIKUU Sunnuntai 2.2. / Kynttilänpäivä Kristus, maailman valo Yhteisvastuukeräyksen avaus klo YV-messu ja perhekirkko Hyvinkään klo Sanajumalanpalvelus Paavolan seurakuntakodissa klo Messu Vehkojan seurakuntakeskuksessa klo Iltakirkko Vanhassa Keskiviikko 5.2. / Runebergin päivä klo Runeberg-ilta Vanhassa Sunnuntai 9.2. / 5. sunnuntai Loppiaisesta Kahdenlainen kylvö, Miestapahtuma, Hannu Päivänsalo saarnaa Miestapahtuma jatkuu klo Seurakuntakeskuksessa klo Messu Paavolan seurakuntakodissa klo Messu Kaukasten Palvelutalossa klo Raamattuluento Vanhassa, Esa Kokko klo Miesten messu Hyvinkään Keskiviikko klo Raamattuluento Vanhassa, Ilkka Rytilahti Sunnuntai / 3. sunnuntai ennen paastonaikaa/ Septuagesima Ansaitsematon armo klo Sanajumalanpalvelus Paavolan seurakuntakodissa klo Messu Vehkojan seurakuntakeskuksessa klo Iltakirkko Vanhassa Muutokset mahdollisia! Seuraa kirkollista ilmoittelua. Seurakunnan osoitteet ja puhelinnumerot Postiosoite: PL 29, HYVINKÄÄ Käyntiosoite: Hämeenkatu 16, HYVINKÄÄ Puh Telefax Suuntanumero: 019 Kirkkoherranvirasto Avoinna: ma-ke 9-16, to 9-18 ja pe 9-15 Puh Taloustoimisto Avoinna: ma-to 9-16 ja pe 9-15 Puh Diakoniatoimisto Avoinna: ma, ti, to ja pe 10-13, Puh Nuorisotoimisto Avoinna: ti ja to Puh Hyvinkään seurakuntalehti Päätoimittaja: Ilkka Järvinen puh. (019) ilkka.jarvinen@evl.fi Toimitussihteeri: Jorma Ersta puh. (019) jorma.ersta@evl.fi Tiedotustoimikunta: Pekka Laine, Annaleena Pakkanen, Kati Rauhakoski, Mimmu Seitsonen, Kirsti Wartiovaara Toimituskunta: Reijo Huuskonen, Antti Pohjanraito, Kati Rauhakoski ISSN Kustantaja: Suomen Kirkko-Mediat Oy Taitto: Jorma Ersta Paino: Salon Lehtitehdas Painos: Seuraava lehti ilmestyy: Aineisto toimitukselle:

20 SANARISTIKKO Oikean ratkaisun lähettäneiden kesken arvotaan kaksi kirjapalkintoa. Vastaukset lähetetään ma mennessä osoitteeseen Hyvinkään seurakunta, Kirkonmäeltä-lehti, PL 29, Hyvinkää. Kuoreen merkintä Ristikko. Nimi: Osoite: HEI! Ristikon 5/2002 ratkaisu Kilpailuun osallistui 38 ristikon ratkaisijaa. Arpaonni suosi tällä kertaa Asko Rauramoa ja Kyllikki Hiittensuota. Heille lähetetään kirjapalkinnot postin välityksellä. Onnea voittajille ja kiitos kaikille osallistumisesta. Tässä on SINULLE tilaisuus! Oletko kiinnostunut lapsista ja lapsiryhmien ohjaamisesta tai ajatteletko kasvatusalaa ammatiksesi? Tarvitsemme sinua hoitamaan lastenohjaajien sijaisuuksia kerhoissamme tai pitämään pyhäkoulua. Ota yhteyttä: Hyvinkään seurakunnan lapsityöntoimisto, Tuija Vänskä puh. (019) , (kerhot) ja Kirsi Väliheikki puh. (019) , (pyhäkoulut). 20