Merimieskirkko. Sjömanskyrkan Merimiehen ystävä vuodesta 1882 Sjömansvännen från 1882

Transkriptio

1 Merimieskirkko 3/2015 Sjömanskyrkan Merimiehen ystävä vuodesta 1882 Sjömansvännen från 1882 Tallinnan laivaliikenne 50 vuotta s. 11 Virpi Mäkinen maalaa rauhan tunnelmia s. 18 Borgårederi Primagruppen i förlig vind s vuotiasta Merimieskirkkoa juhlittiin Meri-Porissa s. 20 Merimieskirkko 3/2015 Sjömanskyrkan 1

2 Kotiin ja lahjaksi nettipuodista *Huom! Ostamalla Merimieskirkon myymiä tuotteita tuet merimieskirkkotyötä! 37,00 37,00 Hopeasepän tekemä hopeinen kaulariipus ketjulla. Ajaton ankkuririipus sopii kaulaan ripustettavaksi niin miehelle kuin naiselle. Ankkuriristin mitat: leveys 12 mm, korkeus 13 mm. Voit valita ketjun pituuden: 45 cm tai 50 cm. Huom! Katsoi lisää Jokipiin ja muita tuotteita nettipuodista. 22,00 Tyylikäs, merihenkinen Jokipiin tyyny vaikka autoon tai saunaan. 50 % pellavaa, 50 % puuvillaa. Mitat 22 cm x 40 cm. 15,00 Hopeasepän tekemät tyylikkäät, hopeiset korvakorut. Korvakorujen ankkuriristin mitat: 9 x 9 mm. Tyylikäs, merihenkinen Jokipiin urheilu-, kylpytai rantapyyhe, jonka voi rullata kätevästi kokoon ja kiinnittää omalla kumilenkillä. 50 % pellavaa, 50 % puuvillaa. Mitat: 145 cm x 80 cm. 49,00 5,00 Kaunis, tuulelta ja tuiskulta suojaava tummansininen tuubihuivi, jota koristaa Merimieskirkon ankkurilogo. Nappeli-puunappulapeli on viihdyttävä ja hauska peli kaikenikäisille (ei alle 3-vuotiaille: sisältää pieniä osia). Pelilaatikkoa koristaa Merimieskirkon ankkuriristi-logo. Pakkaus sisältää peliohjeet. Pelipakkauksen koko: 12 cm x 7,5 cm x 5 cm. Materiaali: puu. Tilaukset: merimieskirkko.fi/nettipuoti Jäsenenalennus syöttämällä maksu-vaiheessa alennuskoodikenttään tunnus: SMKJASEN2015 *Huom! Vuoden 2015 laivakortit ovat tilattavissa nettisivulla merimieskirkko.fi 2 Merimieskirkko 3/2015 Sjömanskyrkan Varjo Liikennevaloissa edessäni seisovan auton sivuikkunasta ilmestyi kämmenselkä, ja etusormi napautti tupakan tuhkapään tuulen vietäväksi. Kuljettaja näki sivupeilistään minun katsovan toimitusta. Käsi ei ilmestynyt enää ikkunaan. Kolkuttiko roskaajan omatunto, mietin tyytyväisenä. Valon vaihtuessa vihreäksi auto kiihdytti nopeasti reilun sadan metrin päähän omastani. Silti näin, kuinka tupakanjämä lensi ikkunasta kadulle. Olikohan helpompi roskata, kun kenenkään ei pitänyt nähdä? Miksipä sitä haisevaa tumppia oman autonsa tuhkakuppiin laittaisi? Jos joku muu ei ehdi siivoamaan, niin tuuli ja sade kuljettavat tuonkin tumpin lopulta vesistöön. Yhden tupakantumpin hajoaminen kestää keskimäärin 1,5 vuotta makeassa vedessä ja noin kolme vuotta merivedessä. Keväällä katsoin videotallennetta vesilinnusta, joka oli työntänyt nokkansa rannalla lojuneen tölkin sokan reikään. Klipsu ei ollut luistanutkaan takaisinpäin. Siivekäs oli nääntymässä ja kitui. Itsekkään ja ajattelemattoman ihmisen nautinnoilla on varjopuolensa. Nämä pikkuruiset ja harmittomalta tuntuvat sokat ja tumpit vahingoittavat ja tappavat lintuja ja meren eläimiä. Tai eivät ne, vaan me ihmiset. Marko Toljamo toimitussihteeri marko.toljamo@merimieskirkko.fi toimittajalta Kuva Anne Valtonen Kuva: Linda Line. Merimieskirkko / Sjömanskyrkan Merimiehen ystävä / Sjömansvännen 3/ vuosikerta / 133:e årgången ISSN Julkaisija / Utgivare: Suomen Merimieskirkko ry / Finlands Sjömanskyrka rf. Päätoimittaja / Chefredaktör: Hannu Suihkonen hannu.suihkonen@merimieskirkko.fi Toimitussihteeri / Redaktionssekreterare: Marko Toljamo marko.toljamo@merimieskirkko.fi Översättningar / Käännökset: Novatext, Mari Nyman 90-vuotias Leena Kaislaniemi teki elämäntyönsä sotakorvausalusten ja sittemmin paperikoneiden ilmastointikaavioiden piirtäjänä. Sortavalasta kotoisin oleva ja Turkuun kotiutunut Kaislaniemi oli työpaikkansa ainoa naispuolinen puhtaaksipiirtäjä. Teknisen piirustustaidon lisäksi hänellä on taiteellista lahjakkuutta ja tarkka värisilmä. Heinäkuun alussa tuli kuluneeksi 50 vuotta siitä, kun sodanjälkeinen laivaliikenne avattiin Helsingin ja Tallinnan välillä. Ensimmäiset alukset olivat virolainen m/s Vanemuine ja suomalainen matkustajahöyrylaiva Wellamo. Nykyisin passeja ei kysellä, mutta tuolloin Tallinnassa vastassa oli aseistautuneet neuvostoarmeijan sotilaat luvun lopulla matka kesti kahdeksan tuntia, mutta nykyään noin 80 kilometrin merimatkan voi matkustaa puolessatoista tunnissa, nopein lienee Linda Linen katamaraani. 33 Merirosvoilla on erityislaatuinen historia, jota taiteilijat ovat hyödyntäneet teoksissaan kautta aikain. Romanttisuuden sijaan merirosvous on yhä vakava ongelma. Nykypiraatit ovat yhä vaarallisempia huipputekniikan turvin. Taustalla on paitsi ahneus myös vastatoimi lännen harjoittamalle laillistetulle ryöstökalastukselle etenkin Afrikan maiden tuntumassa. Kullan kimallus ja merirosvot käyvät ajasta aikaan käsi kädessä. Kuva teoksesta Karibian kaapparit ja merirosvot. Tämä merkki kertoo, että aiheesta on enemmän tai juttu on toisella kotimaisella kielellä lehden lisäsivuilla netissä. Nettilehti (pdf) ilmestyy noin viikko virallisen ilmestymispäivän jälkeen. Toimituskunta / Redaktion: Suihkonen Hannu (pj.), Juthas Christina, Malmberg Thure, Poutanen Pertti, Toljamo Marko, Tukkimäki Paavo, Valtonen Anne, Varho Liisa Tilaukset, osoitteenmuutokset ja jäsenasiat / Prenumerationer, adressförändringar och medlemsäranden: Albertinkatu 2 B, Albertsgatan 2 B Helsinki, Helsingfors Puh. / Tel Fax heidy.egger@merimieskirkko.fi Jäsenmaksu / Medlemsavgift: 50 Katso s. 37 Se på s. 37. Vuosikertahinta 4 numeroa / Prenumerationspris 4 tidskrifter: Suomessa / i Finland: 50 EU-maihin / till EU länder: 50 Muihin maihin / till andra länder: 55 2 Toimittajalta 4 Pääkirjoitus / ledare 5 Hartaus, 125 vuotta sitten, pilapiirros 6 Leena Kaislaniemi sotakorvauslaivojen piirtäjä 9 Merimieskirkkouutisia 10 Vapaaehtoistyö on suosittua 11 Tallinnan laivaliikenne 50 vuotta 12 Uutisia 13 Merenkulun turvallisuuspalkinto, Merisunnuntai 14 Kirkkolaiva 15 Meritaide, sarjakuva 16 Laivamiehiä ja kolibreja Saimaalla 18 Rauhaa Virpi Mäkisen taiteessa 20 Kesäjuhla / sommarfest 24 Bårgorederi Primagruppen 26 I kyrkans skepp 27 Tallinn öppnades 50 år sedan 28 Sjökapten Calonius i Antwerpen 29 Böcker / Kirjat 30 Laiva Toivo elää lauluissa 32 Kirjat 32 Merirosvous elää 34 Hyvä testamentti 35 Merikohtaloita 36 Merimieskirkkouutisia 37 Perhepiiri / Jäsensivu 38 Merimieskirkkouutisia 39 Yhteystiedot / kontakt uppgifter 40 Elämän merellä Irtonumerohinta / Lösnummerpris: 10,00 + pst. Ulkoasu / Layout: Taija Näsi Paino / Tryckeri: Wellprint Oy Kansi / Pärm: Porin Reposaaren kirkko. Kuva: Marko Toljamo Aineisto- ja ilmestymispäivät 2015: Nro 4: / Lehteen tarjottu tai tilattu aineisto julkaistaan sillä ehdolla, että se voidaan ilman eri korvausta käyttää kaikissa lehden uudelleen julkaisuissa tai muussa käytössä toteutus- ja jakelutavoista riippumatta. Toimitus ei vastaa tilaamattomasta aineistosta. Mahdollinen palkkio maksetaan julkaisemisen / lehden ilmestymisen jälkeen. sisältö

3 pääkirjoitus / ledare Kohtaamisen rinnalle yhteisöllisyys Suomen itsenäisyyden juhlavuoden rahasto Sitra on koonnut 13 tulevaisuuden kannalta tärkeätä globaalia muutosilmiötä eli megatrendiä. Sitran listaamat maailmanlaajuiset trendit voidaan ryhmitellä viiteen ryhmään, jotka ovat hyvinvointiin, yhteiskuntaan, talouteen ja rakenteisiin, ympäristöön sekä kompleksisuuteen liittyvät muutossuunnat. Mainitut trendit kuvaavat maailmaa ja sen muutossuuntia eli tilannetta, jossa Merimieskirkko viettää toimintansa 140-vuotisjuhlaa. Sen jälkeen, kun vuonna 1875 perustettiin Suomalaisten merimiesten ulkomaan satamissa sielunhoitoyhtiö, sittemmin Suomen Merimieslähetysseura ja Suomen Merimieskirkko, on tapahtunut paljon. Työtä on aloitettu ja merimieskirkkoja perustettu uusiin maihin ja maanosiin, tilanteiden ja painotusten muuttuessa niistä on myös luovuttu. Merimieskirkon työtä ja työtapaa on kehitetty monin eri tavoin. Yksi keskeinen tähän päivään kantava työtapa Hannu Suihkonen pääsihteeri generalsekreterare tai työote on kohtaaminen. Kohtaaminen, joka on tasavertainen ja läsnäoloa ilmentävä. Tämä työtapa tulee olemaan jatkossakin merkityksellinen. Samalla meidän on kuitenkin kysyttävä mitä muuta kohtaamisen rinnalle tarvitsemme. Yksi Sitran listaama muutostrendi on yhteisöjen voimaantuminen. Voisiko yhteisöllisen työotteen vahvistaminen olla jatkossa yksi Merimieskirkon työn kulmakivistä? Voisiko Merimieskirkko olla välittävä yhteisö, jonka tuntomerkkejä entistä enemmän ovat vieraanvaraisuus, avoimuus, vuorovaikutteisuus, lähimmäisen rakkaus sekä ihmisten oman toiminnan ja sitoutumisen mahdollistaminen ja tukeminen? Merimieskirkon 140-vuotisjuhlaa vietettiin Meri-Porin seurakunnan isännöimänä elokuun toisena viikonloppuna teemalla Matkakumppani. Merimieskirkko on historiansa aikana ollut lukemattomien ihmisten matkakumppani: läheinen tai sitten vähän kaukaisempi. Lämmin kiitos sinulle, joka olet tai olet ollut eri tavoin Merimieskirkon matkassa mukana. Olet antanut aikaasi, työpanoksesi, esirukouksesi, osallistunut toimintaan tai tukenut muuten Merimieskirkkoa ja sen työtä. Uskon, että Merimieskirkon työlle on kysyntää ja tarvetta vielä kauas tulevaisuuteen. Pyhä Jumala työtämme siunatkoon. Rauha kaikille hartaus Kun maahanne tulee muukalaisia asumaan keskuudessanne, älkää sortako heitä. Kohdelkaa joukossanne asuvia siirtolaisia ikään kuin he olisivat heimolaisianne ja rakastakaa heitä kuin itseänne, sillä te olette itsekin olleet muukalaisina Egyptissä. Minä olen Herra, teidän Jumalanne. Rauhasta Jumalan kanssa aukeaa uudenlainen elämä, jossa toteutuu Jumalan, lähimmäisen ja oman itsen rakastaminen. Jokaisella ihmisellä on Jumalan silmissä mittaamaton arvo. Jumalan rakastamaa ei saa kohdella huonosti. Ystävyys ja toisista huolen pitäminen ovat rauhanpyrkimysten arkisovelluksia, jotka ovat mahdollisia kaikenikäisille. Armosta eläminen on uutta elämää. Kristityn sisäinen rauha ammentaa (3. Moos. 19:33 34) Kuva: Marko Toljamo Suomessa asuvat ghanalaissyntyinen mies ja virolaissyntyinen nainen yhteisen lapsensa kanssa vuonna voimansa Jumalasta ja hänen ehtymättömästä hyvyydestään. Se kutsuu vastuuseen. Vastuun kantaminen vie arkiseen hyvän tekemiseen ja kilvoitteluun, mutta myös työhön vääristyneiden rakenteiden ja epävanhurskaiden toimintatapojen muuttamiseksi. Rauhan, ihmisoikeuksien ja kansainvälisen vastuun rukouspäivä Samfundsarbete jämte mötet Jubileumsfonden för Finlands självständighet Sitra har listat 13 globala förändringar megatrender som är viktiga för framtiden. Trenderna kan delas in i fem grupper: förändringar som rör välfärd, samhälle, ekonomi och strukturer, miljö samt komplexitet. Dessa trender beskriver omvärlden och dess förändringsriktningar, med andra ord den situation där Sjömanskyrkan firar sitt 140-årsjubileum. Mycket har hänt sedan man 1875 grundade Föreningen till beredande af själavård för finska sjömän i utländska hamnar, sedermera Finska Sjömansmissionssällskapet och Finlands Sjömanskyrka. Man har inlett verksamheter och grundat sjömanskyrkor i nya länder och landsdelar, och även övergett dem på grund av nya förutsättningar och satsningar. Sjömanskyrkans arbete och arbetsmetoder har utvecklats på många olika sätt. En viktig arbetsmetod som används än i dag är mötet. Det jämbördiga mötet som präglas av närvaro. Denna arbetsmetod kommer att vara viktig även i fortsättningen. Samtidigt måste vi fråga oss vad vi behöver jämte mötet. En förändringstrend på Sitras lista är att samfunden blir starkare. Skulle en av hörnstenarna i Sjömanskyrkans verksamhet kunna vara att stärka samfundsarbetet? Skulle Sjömanskyrkan kunna vara ett samfund som bryr sig och som i ännu högre grad kännetecknas av gästfrihet, öppenhet, interaktivitet och kärlek till medmänniskan? Ett samfund som möjliggör och stöder människors egna insatser och engagemang? Sjömanskyrkans 140-årsjubileum firades under andra veckoslutet i augusti. Havs-Björneborgs församling stod värd för arrangemanget och temat var Reskamraten. Sjömanskyrkan har genom historien varit otaliga människors reskamrat, en nära eller lite mera avlägsen. Ett innerligt tack till dig som på något sätt är eller har varit med på Sjömanskyrkans resa. Du har bidragit med din tid, din arbetsinsats, din förbön, deltagit i verksamheten eller på annat sätt stöttat Sjömanskyrkan och dess arbete. Jag tror att Sjömanskyrkans arbete kommer att vara efterfrågat och nödvändigt långt framöver. Gud välsigne vårt arbete. Niin, kun lähetyksemme työ vain tulee tunnetuksi, voittaa se varmuudella suosiota ja osanottoa. Ne tiedot, jotka merimiespappiemme kertomuksista nytkin ovat luettavat, puhuvat selvää ja vakuuttavaa kieltä. / Lähetyksellemme tulevat yhä runsaammat lahjat näyttävät niinikään, että työn tärkeys jo onkin tajuttu laajoissa piireissä kotimaassa. Toivolla ja luottamuksella katsoo sentähden lähetyksemme tulevaisuutta kohti. Merimiehen Ystävä 9/ Merimieskirkko 3/2015 Sjömanskyrkan Merimieskirkko 3/2015 Sjömanskyrkan 5

4 Sotakorvauslaivoja piirtämässä Valmetin telakalla Turun Uittamolla asuu tänä keväänä 90 vuotta täyttänyt Leena Kaislaniemi, joka teki elämäntyönsä piirtäjänä ensin tehtiin sotakorvausaluksia Valmetin Pansion telakalla ja myöhemmässä vaiheessa piirrettiin paperikoneiden ilmastointikaavioita. Leena Kaislaniemi on kotoisin Sortavalasta, Laatokan rannalta. Kotona oli kymmenen lapsen suurperhe, jonka isä palveli sotilasmestarina Laatokan rannikkotykistörykmentissä. Lapsuuttaan Leena muistelee hyvällä: Harmittaa vaan, kun koulunkäynti Jaakkimassa jäi puoli vuotta vajaaksi ennen kuin oli pakko lähteä evakkoon. Evakkotie vei Varkauteen, sitten takaisin Karjalaan ja sodan päätyttyä vuonna 1945 Turkuun, joka onkin ollut Kaislaniemen mukaan hyvä kotikaupunki. Löytyi työpaikka ja elämänura. Lisäksi lähistöllä asuu useita sukulaisia, ja karjalaiseen tapaan sukulaiset tapaavat toisiaan ahkerasti. Sodan jälkeen Pansion telakalle töihin Sotavuosien jälkeen elettiin kovia aikoja: oli asuntopula, elintarvikkeet kortilla, rahaa niukasti ja huvit vähissä. Noin Karjalan evakkoa oli menettänyt kotinsa lopullisesti. Neuvostoliitto langetti Suomen maksettavaksi raskaat sotakorvaukset, joiden toimittamiselle oli tiukat määräajat. Sotakorvauksiin kuului monenlaisia metalliteollisuuden tuotteita ja lisäksi runsaasti laivoja, joista suurin osa rakennettiin juuri Turun telakoilla. Nouseva laivanrakennusteollisuus tarjosi Leena Kaislaniemellekin työpaikan: parikymppinen nuori nainen pääsi tsuppariksi eli lähetiksi Valmetin Pansion telakalle keväällä Telakka oli saanut alkunsa aivan tyhjästä edellisenä vuonna, kun Turun laivastoaseman sodan aikana perustamasta korjauspajasta kehitettiin telakka. Se kuului ensin omana yksikkönään Valtion Metallitehtaisiin, ja vuodesta 1951 lähtien sen nimi oli Valmet Oy Pansion telakka. Telakan päätehtävänä oli sotakorvausteollisuuden tuotteiden, kuten proomujen ja jokihinaajien valmistaminen Neuvostoliittoon. Leena Kaislaniemi on vielä ikäihmisenäkin vireä ja toimelias. Hänen suuresta sisarussarjasta on elossa vielä kolme. Leena piti yhteiset syntymäpäiväjuhlat 95 vuotta täyttäneen siskonsa kanssa maaliskuussa Kaislaniemen työura eteni postitus- ja konekirjoitustehtäviin pariksi vuodeksi, ja vuonna 1949 laivapiirtäjäksi. Ajan tavan mukaan silloin ei käyty mitään kouluja tai kursseja, vaan mentiin suoraan töihin: Tekemällä oppii. Myöhemmin olisi ollut alan kurssitustakin Wärtsilässä, mutta piirtäjän esimies totesi, että sinä Leena osaat jo nuo jutut, joten koulutus jäi. Nykytermein on tapana puhua työssä oppimisesta, mutta sodan jälkeen tehtiin puolipakolla paljon ylitöitä, sillä laivatoimitusten myöhästymisistä seurasi ankaria sakkoja Suomelle. Ylityöt korvattiin kuitenkin rahalla. Kaikessa edettiin sotakorvausten tiukan aikataulun mukaan. Leena Kaislaniemi työssään vuonna Ainoa nainen työympäristössään Leena Kaislaniemi oli työpaikkansa ainoa naispuolinen piirtäjä tai pikemminkin puhtaaksipiirtäjä. Kaikki kollegat olivat miehiä, samoin esimiehet joka portaassa. Piirustustyöt tehtiin seisten isokokoisen vinon piirustuslaudan äärellä viivaimia ja teräviä kyniä käyttäen. Tällaisen näkymän varmaan kaikki keski-ikäiset ja sitä vanhemmat muistavat, mutta nykyisin alan tehtävät hoituvat tietokoneilla ja suunnitteluohjelmilla. Piirustustyö oli pikkutarkkaa ja pienipiirteistä, eikä virheisiin ollut varaa. Työ oli itsenäistä, mutta tarvittaessa lisäohjeita saattoi kysyä esimieheltä. Kaislaniemi kertoo, että työilmapiiri oli rehti ja reipas, mitä nyt miehet tekivät pikku jäynää silloin tällöin. Sen verran oli Tämä kynäteline oli Leena Kaislaniemen henkilökohtainen hänen ollessaan työelämässä. Hän sai telineen mukaansa eläkkeelle lähtiessään. hierarkiassa muodollisuutta, että esimiehiä teititeltiin. Asiat sujuivat, sillä kaikilla oli mielessä yhteinen missio: hoitaa sotakorvaukset omalta osaltaan moitteettomasti. Työtä oli paljon ja palkat nykyiseen verrattuna pieniä, ja naisilla tietysti vielä pienempiä kuin miehillä. Kun yksi projekti saatiin valmiiksi, päästiin aloittamaan seuraavaa. Sodan jälkeen työttömyys oli täysin tuntematon ilmiö. Työmatkat Pansioon Kaislaniemi kulki kesäisin polkupyörällä 10 km suuntaansa. Talvisin matkat hoituivat kahdella bussilla. Leena Kaislaniemi piti itseään työorientoituneena ihmisenä, ja 37 työvuoden jälkeen vuonna 1983 eläkejuhlassa hänen mainittiin olleen hyvä ja vastuuntuntoinen työntekijä. Valmet oli hyvä työnantaja Viimeiset sotakorvaukset Suomi maksoi vuonna Sotakorvausalusten jälkeen Pansiossa tehtiin tavallisia siviilialuksia, esimerkiksi hedelmänkuljetuslaivoja. Onpa Leena Kaislaniemi ollut tekemässä kauas Siperian Lena-joelle tarkoitettua Lena-nimistä laivaakin luvun puolivälistä eteenpäin Pansiossa piirrettiin paperikoneiden ilmastointikaavioita. Telakka siirtyi Pansiosta Helsingin Vuosaareen vuonna Sodan jälkeen työolot vähitellen paranivat ja vapaa-aika lisääntyi. Ensin tehtiin kuusipäiväistä viikkoa, sitten lauantain >> 6 Merimieskirkko 3/2015 Sjömanskyrkan Merimieskirkko 3/2015 Sjömanskyrkan 7

5 >> työ väheni puolen päivän mittaiseksi, kunnes lopulta vuonna 1970 saatiin viisipäiväinen työviikko. Kaislaniemenkin työpaikalla syötiin alkuun omia eväitä lounaaksi, kunnes myöhemmin oli mahdollisuus myös työpaikkaruokailuun luvulla ei ollut televisioita, joten ihmisten sosiaalinen elämä oli vilkasta: työntekijöillä oli innostusta osallistua erilaisiin työnantajan järjestämiin harrastekerhoihin. Leena muistaa olleensa niin näytelmäkerhossa kuin keilailuporukassa. Myös opintomatkoja tehtiin innokkaasti. Kun Kaislaniemi esittelee sukulaisille tekemiään kauniita onnittelukortteja, huomaan, että hänellä on teknisen piirustustaidon lisäksi myös runsaasti luovaa taiteellisuutta ja tarkka värisilmä. Kaislaniemi on edelleen ikäihmisenä vireä ja toimelias. Hän asuu yksin kerrostalon yläkerrassa, käy kaupassa ja hoitaa asiat itsenäisesti. Lukeminen on hänelle mieluisa harrastus, ja muiden ihmisten tapaaminen pitää virkeänä. Teksti: Anne Valtonen Kuvat: Anne Valtonen ja Leena Kaislaniemen kotiarkisto merimieskirkkouutisia Tankkilaiva Esso Fennia on yksi Leena Kaislaniemen piirtämistä laivoista. Heinäkuun lopulla neljä filippiiniläistä merimiestä konttialus Kristin Schepersiltä kävi Vuosaaren merimieskirkolla. Pienen juttutuokion jälkeen sivari Tuomas haastoi laivakokki Edgarin pöytätennisotteluun. Lopputulos jääköön arvoitukseksi. Ottelun jälkeen keskustelu kääntyi vielä mm. filippiiniläisten eri urheilulajeihin. Selvisi, että yksi heidän suosituimmista urheilulajeista on Jai alai, jota pidetään maailman nopeimpana pallopelinä. Pelin luonne piti tarkistaa heti netistä. Toivottavasti tapaamme nämä neljä herrasmiestä vielä uudestaan samoissa merkeissä! Kuva: Tuomas Karppanen. M/V Statengrachtin miehistöstä Adrian Capitania, Anthony Tulauan, Rafaek Jr. Diocton ja A.M. Lumayag kävivät Rauman merimieskirkolla kesällä Tervetuloa uudelleen! Kuva: Eija Tuorila. Satamassa on välillä hieman aavemainen olo. Toukokuun 2015 lopulla Rauman satamaan laskeutui sumu viidessä minuutissa, ja konttilaiva jäi sumun keskelle. Kuva: Eija Tuorila. Kemin Ajoksen satamaan saapui tänä kesänä kolme risteilijää. Kuvassa niistä suurin, Artania, kuvattuna Kuva: Heli Tuokkola. Sotakorvaukset Sotakorvaus on materiaalinen, immateriaalinen tai rahallinen korvaus sodassa hävinneeltä maalta voittaneelle maalle, ja se pohjautuu vahvemman oikeuteen. Joulukuussa 1944 vahvistetun välirauhansopimuksen mukaan Suomen oli maksettava Neuvostoliitolle kuuden vuoden aikana sotakorvauksia 300 miljoonan kultadollarin edestä. Kultadollarin arvo oli määritetty vuoden 1938 arvon pohjalta, joka oli noin 15 % normaalia dollaria korkeampi. Vuoden 1945 lopussa maksuaika pidennettiin kahdeksaan vuoteen, ja kesällä 1948 korvausten nimellisarvo alennettiin 226,5 miljoonaan kultadollariin. Raskaimmillaan vuosina sotakorvaukset sitoivat noin 15 % valtion menoista. Menojen kattamiseksi säädettiin uusia veroja ja valtio otti pitkäaikaista ulkomaista lainaa. Vuonna 1948 Suomi liittyi jäseneksi Maailmanpankkiin ja sai sieltäkin rahoitusta. Ensimmäisenä sotakorvausvuonna Suomi joutui luovuttamaan muun muassa 119 alusta eli noin neljäsosan jo sodan seurauksena vähentyneestä laivastosta. Toisesta vuodesta lähtien luovutettiin pääosin uustuotantoa. Maamme 15 telakalla rakennettiin sotakorvauksina yli 500 laivaa. Lisäksi metalli- ja puuteollisuuden erilaisia tuotteita luovutettiin yhteensä satojatuhansia rautatievaunullisia. Viimeinen tavarantoimitus lähti Suomesta Vuoden 1952 hintatasolla laskettuna sotakorvausten arvoksi muodostui lähes 600 miljoonaa dollaria. Sotakorvausten hyötynä pidetään Suomen metalliteollisuuden voimaperäistä kehittymistä sodan jälkeen. Vuonna 1949 Suomella oli sotakorvausten seurauksena Pohjoismaiden uudenaikaisimmat telakat sekä vahva konepaja- ja valimoteollisuus. Anne Valtonen Lähteet: wikipedia, veteraanienperinto.fi ja verkkojulkaisu Eilen, tänään ja huomenna (kolumbus.fi/webweaver/sota) Ahvenanmaan Merenkulkupäivä järjestettiin 21. toukokuuta Sjöfartens Dag on koonnut varustamoja, merenkulkuoppilaitoksia ja eri merenkulun toimijoita yhteen vuodesta Tapahtumassa on mm. näyttelyitä, seminaareja ja verkostoitumista. Merimieskirkkoa edustivat Jaakko Laasio ja Jaana Rannikko. Kuva: Jaakko Laasio. Kokkolan merimieskirkon lipputangosta katkesi keväällä naru, niinpä heinäkuussa järjestimme narunvaihtotalkoot. Lipputangon ruostuneita ruuveja ja saranoita ei ollutkaan ihan helppo saada auki. Kun tanko saatiin vihdoin vaakasuoraan, kävi ilmi, että nuppikin oli kadonnut. Ei muuta kuin kiireesti rautakauppaan uutta ostamaan. Erinäisten vaiheiden jälkeen saatiin nuppi ja naru paikalleen ja kovalla työllä lipputankokin jälleen pystyyn ja Merimieskirkon lippu liehumaan. Suurkiitos talkoolaisille! Kuva: Anu-Marja Kangasvieri. 8 Merimieskirkko 3/2015 Sjömanskyrkan Merimieskirkko 3/2015 Sjömanskyrkan 9

6 Joka kolmas suomalainen tekee vapaaehtoistyötä Auttamis- ja talkootyö ovat suosituimmat vapaaehtoistyön muodot Vapaaehtoistoiminnassa on mukana 1,4 miljoonaa suomalaista, ilmenee Kansalaisareenan, HelsinkiMission ja kirkkohallituksen teettämästä tutkimuksesta (Vapaaehtoistyön tekeminen Suomessa. Taloustutkimus 2015). Joka kolmas suomalainen tekee vapaaehtoistyötä. Vapaaehtoistyötä tehdään keskimäärin 18 tuntia kuukaudessa ja lähes henkilötyövuotta, kun lukema oli vuonna Suurimmat toiminnan kentät ovat liikunta ja urheilu ( vapaaehtoista), seniorien ja vanhusten parissa tehty vapaaehtoistyö ( ) sekä lasten ja nuorison parissa tehty vapaaehtoistyö ( ). Auttamistyö ja talkootyö ovat edelleen suosituimmat vapaaehtoistyön muodot. Säännöllisesti ja pitkäkestoisesti Kyselyyn vastanneista 64 prosenttia ilmoitti tekevänsä pitkäkestoista vapaaehtoistyötä. Puolet tehdystä vapaaehtoistyöstä tapahtuu järjestön tai yhteisön organisoimana. Ihmisten itsensä organisoima ja Lontoon merimieskirkon tiimi vapaaehtoisineen pakkasi Merimieskirkkoa kahdeksan vuoden ajan palvelleen Hällin perheen tavarat konttiin kesällä Hällien läksiäisjuhlaa viettiin Lontoossa 6. syyskuuta. spontaani vapaaehtoistoiminta on ollut kasvussa viime vuodet, mikä on upea asia. Sosiaalinen media mahdollistaa aivan uusia tapoja auttaa ja toimia. Monet haluavat edelleen sitoutua pidempikestoiseen ja säännölliseen toimintaan. Kaikenlaisille vapaaehtoistyön muodoille, niin kertaluonteiselle kuin pitkäkestoiselle on tilaus, ja tällä kentällä moninaisuus on ehdottomasti hyvä asia, sanoo Kansalaisareenan toiminnanjohtaja Anitta Raitanen. Kirkkohallituksen asiantuntijan Irene Nummelan mukaan myös kirkon vapaaehtoistoiminta on ollut viime vuosina kasvussa. Vapaaehtoisena voi toimia esimerkiksi isosena lapsi-isovanhempi-leirillä, tukihenkilönä sairaalassa, tapahtuman järjestäjänä tai jumalanpalveluksessa tekstin lukijana. Haluaisin rohkaista jokaista kysymään ystäviään ja tuttujaan tekemään vapaaehtoistyötä, sillä se antaa elämään sisältöä ja pidentää tutkimusten mukaan jopa elinaikaa, Nummela toteaa. Huomionarvoista on, että yli puolet heistä, jotka eivät osallistu tällä hetkellä vapaaehtoistoimintaan, olisivat halukkaita osallistumaan, jos heitä vain pyydettäisiin mukaan! Peräti kaksi kolmesta vuotiaista osallistuisi vapaaehtoistoimintaan, jos heitä pyydettäisiin. Vapaaehtoistyötä merimieskirkoilla Merimieskirkolla yli 800 vapaaehtoista Suomen Merimieskirkolla työskentelee vuosittain lähes tuhat henkilöä eri tehtävissä. Vuonna 2014 palkattua henkilöstöä oli yhteensä 47, joista osa-aikaisia oli 12. Ulkomaan merimieskirkkojen vapaaehtoisia assistentteja oli yhteensä 20 ja muita vapaaehtoisia luottamushenkilöt mukaan lukien ulkomailla ja Suomessa oli kaikkiaan 823. Ilman vapaaehtoisten panosta nykyisen laajuinen ja tämän kaltainen merimieskirkkotyö olisi mahdotonta. Kiitos kaikille työpanostaan merimieskirkolle antaneille! Ilman vapaaehtoisia olisi nykyisenkaltainen merimieskirkkotyökin mahdotonta. Kotimaan toimipisteissä moni asia pyörii nimenomaan vapaaehtoisten ansiosta. Useimmissa toimipaikoissa Euroopassa toimii yksi tai useampi palvelusopimuksen tehnyt vapaaehtoinen assistentti. Assistentit ovat työtiimin täysiä jäseniä ja vastaavat itsenäisesti heille uskotuista tehtävistä. Vuosivapaaehtoisen pesti sopii erinomaisesti esimerkiksi opiskelusta tai palkkatyöstä välivuotta pitävälle ja kansainvälistä kokemusta haluavalle. Työ eri tehtävineen, velvoitteineen ja joustavine työaikoineen ei sovellu esimerkiksi yksinhuoltajavanhemmalle. Nimensä mukaan vuosivapaaehtoisen assistentin palvelusopimus tehdään vuodeksi. Vapaaehtoisten assistenttien tehtävät merimieskirkoilla jakautuvat neljään pääalueeseen: keittiö- ja asiakaspalveluun, työhön merenkulkijoiden ja rekkamiesten parissa, lapsi-, perhe- ja nuorisotoimintaan sekä kiinteistöhuoltoon. Hakijoilta edellytetään ajokorttia, ajokokemusta, rohkeutta ajamiseen, kielitaitoa (vähintään englanti), motivaatiota, joustavuutta ja hyviä sosiaalisia taitoja. Työstä ei EU-säännösten mukaan makseta palkkaa, mutta Merimieskirkko kustantaa matkat, solu- tai muun yhteisasunnon sekä ruoat. Niin kotimaassa kuin muualla Euroopassa sijaitsevilla kirkoillamme tarvitaan myös vapaaehtoisia kiireapulaisia. Toimintaan voi osallistua myös silloin tällöin, aina kun itselle sopii. Tästä toiminnasta ei makseta korvauksia eikä kuluja, mutta kirkko tarjoaa mahdollisuuden osallistua hyvässä seurassa kansainväliseen työhön. Lue lisää vapaaehtoistyöstä merimieskirkolla nettisivultamme merimieskirkko.fi valikosta Työpaikat. Teksti: Marko Toljamo Tallinna aukesi 50 vuotta sitten 1800-luvun lopulla matka Helsingistä Tallinnaan kesti kahdeksan tuntia. Nykyään lahden yli voi matkustaa nopeimmillaan puolessatoista tunnissa. Heinäkuun alussa tuli kuluneeksi 50 vuotta siitä, kun sodanjälkeinen laivaliikenne avattiin Helsingin ja Tallinnan välille. Ensimmäiset alukset olivat virolainen m/s Vanemuine ja SHO:n (Suomen Höyrylaiva Osakeyhtiö, ruotsiksi FÅA) matkustajahöyrylaiva Wellamo. Tallinnassa vastassa oli aseistautuneet neuvostoarmeijan sotilaat, ja sen jälkeen vuorossa oli vastaanotto raatihuoneella. Tallinna, tai Rääveli, niin kuin ennen sanottiin, oli suosittu kohde suomalaisille jo 150 vuotta sitten, kun ensimmäiset höyrylaivat alkoivat seilata yli Suomenlahden. Jo vuonna 1858 siipiratasalus Grefve Berg joka pistäytyi myös Suomen satamissa poikkesi Räävelissa Tukholman ja Pietarin välisellä reitillä. Mutta kun nykyään lahden yli voi matkustaa alle parissa tunnissa, saattoi matka 1800-luvun loppupuolella kestää kahdeksan tuntia. Jos laivat juuttuivat jäihin, sai varautua useisiin päiviin. Aseistautuneet sotilaat vartioivat laivaa Tuuli navakasti, kun s/s Wellamo heinäkuun yhdeksäntenä 1965 kiinnittyi Tallinnan vanhaan satamaan. Maarianhaminalaisella merikapteenilla Enzio Ekströmillä oli vaikeuksia tuulen kanssa, joka painoi Wellamoa sivuun. Laiturilla odotti sekä sotilaita konepistooleineen että virolainen naiskuoro, joka lauloi. Kun matkustajat olivat luovuttaneet passinsa lankongilla ja saaneet tilalle Kuva: Bengt Sjöströmin kokoelma proopuskan eli venäläisen kontrollikortin, joka kaikilla piti olla mukana, ohjelmassa seurasi Tallinnan kiertoajelu bussilla. Tätä samaa kaavaa valtion neuvostoliittolainen matkailutoimisto Intourist toisti useiden vuosien ajan. Ohjelma muodostui faktoja toistavan oppaan puheesta, joka antoi innostavia tilastotietoja esimerkiksi vastarakennettujen vuokratalojen lukumääristä. Kiertoajelu päättyi käyntiin valuuttamyymälässä, jossa länsivaluutalla saattoi ostaa venäläistä šampanjaa, vodkaa, suklaata ja erilaisia matkamuistoja, kuten esimerkiksi monista sisäkkäisistä kuorista muodostettuja venäläisiä puunukkeja. Ruplat eivät kelvanneet, vaikka maa (vasten tahtoaan) kuului Neuvostoliittoon. Kävelimme Toompeanmäelle ja teimme kiertueen niin ikään Lasnamäelle, jota esiteltiin ihanteellisena neuvostoasuntoalueena. Eräässä Raatihuoneentorin kellarikrouvissa tarjoiltiin Vana Tallinnaa ja Viru Valgeeta, joista tuli joillekin suomalaisille vieraille kohtalokas sekoitus. Seprakauppaa ja laituritansseja Wellamo oli ensimmäinen suomalainen matkustaja-alus Tallinnaan sodan jälkeen. Laiva oli rakennettu vuonna 1927 liikenteeseen Helsingistä Kööpenhaminan kautta Englantiin. Aluksella ei ollut yökerhoa tai diskoa. Kuva: Hugo Sundström Kuva: Thure Malmberg Proopuska. Tämän kontrollikortin sai jokainen, kun oli luovuttanut passinsa Tallinaan saapuessaan. Systeemi oli käytössä vielä vuotta 1965 myöhemminkin. Jos joku kadotti korttinsa, hän sai odottaa, kunnes kaikki muut matkustajat olivat menneet laivaan. Suomelle vasta-avattu Helsingin ja Tallinnan välinen liikenne oli ensiaavistus juuri avautuneista näköaloista. Runsaan 20 vuoden ajan Viro oli ollut lähes ilmatiiviisti suljettu, ja maasta oli saattanut esittää vain arvailuja. Vielä 1930-luvulla olivat virolaiset ja suomalaiset harjoittaneet keskenään rauhanomaista vaihtokauppaa Suomenlahden yli. Tätä perunoiden ja viljan vaihtamista kalaan ja suolaan kutsuttiin seprakaupaksi. Keväällä purjehdittiin lahden yli vanhojen ystävien luo ja tuotiin, mitä haluttiin vaihtaa pois. Syksyllä palattiin taas vaihdettujen tavaroiden kanssa. Rahaa ei tarvittu, sillä molemmin puolin seurattiin tavaran arvoa. Kyse ei ollut ainoastaan kaupanteosta: Virosta oli tapana toisinaan myös purjehtia Uudenmaan saaristoon tanssimaan. Sodan puhkeaminen vuonna 1939 lopetti tämän kaiken. Maltillisesta alusta miljoonaliiketoiminnaksi Siitä maltillisesta alusta vuonna 1965, jolloin s/s Wellamo pystyi ottamaan Helsingistä noin 150 matkustajaa kerrallaan, ja lähtöjä olivat joka toinen päivä, on Tallinnan-liikenne kasvanut miljoonaliiketoiminnaksi. Pienet ja viihtyisät laivat on korvattu persoonattomilla jättiläisillä autokansineen, mikä on samalla avannut todelliset mahdollisuudet autoturismille. Seuraava askel oli nopeat alukset. Esimerkiksi Estonian New Line asetti liikenteeseen vuonna 1993 katamaraanin, joka selviytyi matkasta puolessatoista tunnissa. Nyt on lauttoja, joihin mahtuu runsaat matkustajaa ja joiden lahdenylitysaika on vain reilut kaksi tuntia. Lähtöjä on myös kymmenkunta kumpaankin suuntaan joka päivä ympäri vuoden. Teksti: Thure Malmberg Käännös: Liisa Varho Neuvostoliittolainen passintarkastus vuonna 1965: Tallinnassa passit piti luovuttaa lankongilla. Aseistetut vahdit seisoivat aluksen vieressä. 10 Merimieskirkko 3/2015 Sjömanskyrkan Merimieskirkko 3/2015 Sjömanskyrkan 11

7 uutisia Vierasvenesatamat järjestykseen Suomen vierasvenesatamat kisaavat jälleen Vuoden vierasvenesatama -tittelistä. Tänä vuonna palkitaan erikseen sekä rannikkoalueen että järvisuomen suosikki. Äänestykseen osallistuu yhteensä noin 500 satamaa. Mukana ovat kaikki viralliset vierasvenesatamat, jotka tarjoavat yöpymiseen soveltuvia vieraspaikkoja laituriltaan ja käymälän vieraiden käyttöön. Äänestys on käynnissä verkkosivuilla Museovirastolta avustuksia alusten säilymiseen Museovirasto on keväällä 2015 myöntänyt avustuksia yhteensä euroa 31:n arvokkaaksi luokitellun aluksen säilymisen varmistamiseen. Avustukset on tarkoitettu restaurointiin, jolla tarkoitetaan aluksen tai sen osan kulttuurihistoriallisen arvon säilyttävää korjaamista. Valtaosa avustuksen hakijoista oli yksityishenkilöitä ja yleishyödyllisiä yhteisöjä, mutta mukana oli myös muutamia aluksia, joiden omistaja on kunta, museo tai aluksen kaupallista käyttöä varten perustettu osakeyhtiö. Avustuksia sai yksitoista höyrylaivaa, yhdeksän purjevenettä, kolme moottorilaivaa, kolme moottorivenettä, kolme purjelaivaa ja kaksi museon kokoelmin kuuluvaa museolaivaa. Nauvon vierasvenesatama ja äänestää voivat kaikki vierasvenesatamien vieraat. Suomen Purjehdus ja Veneily ry on järjestänyt kisan perinteisesti jo vuodesta Kilpailulla innostetaan vierasvenesatamia lisäämään ja parantamaan palvelutarjontaansa. Äänestyksen voittajat julkistetaan Vene 16 Båt -messuilla Helsingissä. Marko Toljamo Suurin avustus euroa myönnettiin vuonna 1948 vesille lasketun 2-mastoisen kaljaasi Svanhildin rungon kunnostukseen. Kaljaasi Svanhildin kotisatama on Helsingin Halkolaituri, jossa voi tutustua myös muihin perinnepurjelaivoihin. Moottorilaivoista avustusta myönnettiin mm. Kemissä liikennöivän jäänmurtaja Sampon puukannen uusimiseen ja Normandian maihinnousua varten New Yorkissa vuonna 1943 rakennetun haminalaisen hinaaja Merikarhun konetekniikan kunnostukseen. Avustettujen höyrylaivojen joukossa ovat molemmat maamme vanhimmista edelleen kulussa olevista laivoista eli 1870-luvulla valmistuneet hinaajat Metsä ja Yhtiö. Museolaivoista avustettiin turkulaista parkkilaiva Sigyniä, jolle myönnettiin tukea aluksen takilan uusimiseen ja kansainvälisesti ainutlaatuista höyrykuunari Salamaa, jonka kotipaikka on Savonlinna. Ottiopas kattava kalastusopas verkossa Maamme suurin vapaa-ajankalastajien järjestö Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestö (SVK) ja Gummerus ovat tuottaneet yhteistyössä Ottiopas-nimisen digitaalisen kalastusoppaan. Ottiopas on suomalaisille vapaa-ajankalastajille ja muille asiasta kiinnostuneille suunnattu ilmainen tietopaketti. Se sisältää 30 kalalajin monipuoliset esittelyt sekä havainnolliset kuvasarjat eri kalalajien käsittelystä. Kartta-osiossa voi valita tuhansista kohteista, haluaako tutkia esimerkiksi kalapaikkoja, veneluiskia tai retkeilypalveluita, kuten tulentekopaikkoja, halkovajoja ja laavuja, vai löytää lähimmän apteekin. Kartan mittakaava on muutettavissa, ja valittavana on myös maastokarttanäkymä. Ottioppaan etusivulla julkaistaan ajantasaisesti kalastusteemaiset uutiskoosteet. Lisäksi Ottiopas sisältää runsaasti kalastajan perustietoa niin kalastusluvista, kalojen rauhoitusajoista ja alamitoista kuin ohjeita yleisimpien solmujen tekoon. Ottioppaan saa ilmaiseksi käyttöön osoitteessa Merisunnuntai on merenkulun juhlapäivä Merenkulku yhdistää ihmisiä. Merisunnuntaina, Sea Sundayna, tuodaan esille merenkulun myönteisiä puolia. Merisunnuntaina, Sea Sundayna, halutaan huomioida niitä, jotka ansaitsevat elantonsa merellä ja merestä. Näitä ammattiryhmiä ovat esimerkiksi merenkulkijat ja kalastajat. Myös raskaan liikenteen kuljettajat liittyvät Merisunnuntain teemaan, jatkavathan he siitä, mihin merikuljetus päättyy. Siksi Merisunnuntai on pyhitetty näille mereen liittyvien ammattien harjoittajille. Meri, samoin kuin sisävedet, liittyvät vahvasti myös vapaa-ajan viettoon. Vesistöjen laineilla ja rannoilla miljoonat ihmiset viettävät aikaa unohtaen hetkeksi arjen kiireen ja stressin. Vedessä on myönteistä ja elämää ylläpitävää voimaa, joka pitää ihmisen liikkeellä. Siksi meri ansaitsee oman pyhäpäivänsä. Suomessa Merisunnuntain vietto on noin 15-vuotisen historiansa saatossa vakiintunut syyskuun kolmanneksi sunnuntaiksi. Tänä vuonna Merisunnuntaita vietetään 20. syyskuuta. Pyhä on nimenomaan elämän sunnuntai, kun taas mereen menehtyneitä muistetaan pyhäinpäivänä. Merisunnuntaina Suomen ev.lut. kirkon jumalanpalveluksissa kerättävä kolehti kannetaan merimieskirkkotyön hyväksi. Jotkut seurakunnat ja merelliset järjestöt järjestävät Merisunnuntaina myös muuta ohjelmaa meren ja merenkulun teeman ympärille. Marko Toljamo Merenkulun turvallisuuspalkinto Liikenneviraston VTS-toiminnalle VTS eli Vessel Traffic Service tarkoittaa alusliikennepalvelua, jonka tarkoituksena on parantaa merenkulun turvallisuutta, edistää alusliikenteen sujuvuutta ja tehokkuutta sekä ennaltaehkäistä onnettomuuksia ja niistä mahdollisesti syntyviä ympäristöhaittoja. Palkinnon myöntämisen perusteena on Liikenneviraston uraauurtava toiminta, jolla on merkittävä merenkulun turvallisuutta parantava vaikutus. VTS-toiminnan avulla on havaittu useita yksittäisiä vaaratilanteita, joihin on pystytty reagoimaan. VTS-toiminta on saanut myös laajaa kansainvälistä huomiota. Liikenneviraston VTS-keskukset ovat vuosien varrella tehneet paljon työtä merenkulun sujuvuuden ja turvallisuuden edistämiseksi. Esimerkiksi kesäkuun alkupuolella Suomenlahden meriliikennekeskus onnistui ehkäisemään suuren rahtialuksen mahdollisen karilleajon Suomenlahdella. Alus saatiin meriliikenneohjauksen yhteydenottojen avulla muuttamaan kurssinsa kohti turvallista vesialuetta. Alukset, joiden suurin pituus on vähintään 24 metriä, ovat velvollisia osallistumaan alusliikennepalveluun. Liikkuessaan VTS-alueella on näiden alusten ylläpidettävä jatkuvaa päivystystä alueen työskentelykanavalla. Myös muita aluksia, jotka liikkuvat VTS-alueella, suositellaan kuuntelemaan kyseisen VTS-alueen tai -sektorin työskentelykanavaa. Alusliikennettä järjestellään liikenteen sujuvuuden ja turvallisuuden parantamiseksi. Tavoitteena on ehkäistä alusten vaarallisia kohtaamisia ja ohituksia sekä liikenteen ruuhkautumista. VTS-palveluja tarjotaan 24 h/vrk ympäri vuoden. Alusliikennepalvelua annetaan tarpeen mukaan suomen, ruotsin tai englannin kielellä. Merenkulun turvallisuuspalkinto Sea Sunday on viranomaisten sekä ammatti- ja vapaa-ajan merenkulun järjestöjen vuonna 1996 perustama tunnustuspalkinto. Palkinnon myöntämisen perusteena voi olla konkreettinen teko, oivallus, asenne, kehitysprojekti tai muu merenkulun turvallisuuteen liittyvä seikka. Palkinto voidaan antaa nimetylle henkilölle, aluksen miehistölle, varustamolle, viranomaiselle tai muulle yhteisölle. Palkinto luovutettiin Liikennevirastolle 3. syyskuuta. Palkintoesineenä on Emil Cedercreutzin tekemä pronssiin valettu veistos Ruorimies. Teksti ja Kuva: Marko Toljamo Suomen rannikon merialueet on jaettu kuuteen VTS-alueeseen ja Suomenlahden meriliikennekeskukset sijaitsevat Helsingissä, Kotkassa ja Hangossa. Kuva Helsingistä vuodelta Merimieskirkko 3/2015 Sjömanskyrkan Merimieskirkko 3/2015 Sjömanskyrkan 13

8 kirkkolaiva Etsi mereltä Jos et tunne Jumalaasi siellä missä elät, lähde merelle! Sanonnan tausta on aivan selvä: meri pelkistää, altistaa ja opettaa. Siinä missä arkinen elämänmeno sen kuin vain puuduttaa tai siinä missä se peittää touhunsa alle kaikkein olennaisimman, merellä horisontti avartuu ja aukeaa. Iskulause jää mieleen, ja se toimii juuri yksinkertaisuuttaan. Elämänmeno on kuitenkin monimutkaisempaa. Ja vaikka meret ja maat pysyvät, maailma muuttuu. Uskonnollista automatiikkaa merenkulusta löytyy aiempaa vähemmän. Yhä edelleen on käydäkseen niin, että kohtalot ja kärsimykset kääntävät tähänastisen elämänkulun tai jopa katkaisevat sen. Niinkin voi tapahtua, että tämän saa aikaan jonkun toisen esimerkki ja joskus jopa julistettu Jumalan sana. Ja sitten sen voi tuottaa se meri. Kun noin käy, taustalla on koko ajan ollut jokin sen kaltainen tietoisuus tai edes aavistus, ettei elämä semmoisenaan ja itsekseen ohjaudu oikein. Vaikka kaste onkin kantaakseen ja vaikka kristillinen kasvatus olisi kuinka kannattanut, niin vain on yksi jos toinenkin ajautunut epämääräisen tarkoituksettomuuden ja päämäärättömyyden tilaan. Maailmasta on tullut umpinainen, eikä se avaudu toivoon eikä mieleen, saati sitten Jumalaan. Ja siinä sitten pitäisi sen meren auttaa. Voi se niin tehdä, mutta voi se olla tekemättäkin. Jumalan löytäminen merellä tai mereltä ei oikein voi tarkoittaa sitä, että Jumala toimisi merellä sen selvemmin tai nähtävämmin kuin maallakaan. Ei, vaikka aivan alussa Jumalan Henki liikkuikin juuri vetten päällä. Toiseksi Jumalan puhuttelun kuuleminen ja kokeminen merellä vaatii jonkinlaista vaikka vain vähäistä ja hahmotonta tajua Jumalasta tai edes elämän syvärakenteesta. Jos ihmisen elämänmuoto on tyystin suljettu, jos se on aivan nykyhetkinen ja pintatasoinen, ei siihen hevin tunkeudu mikään toisen maailman ääni, saati Kolmiyhteisen Jumalan salaisuuden kajo. Uskonnollista automatiikkaa mereltä saa turhaan hakea. Elämän realiteettien tajuamiselle se silti altistaa. Se saattaa sittenkin osoittaa, mikä mitäkin on. Merenkulun maailma altistaa realiteeteille aina ja jatkuvasti siksi, että se paikoittaa ihmisen oikein. Meren laajuus ja avaruus ja ylivoimaisuus ei vain myrskyssä vaan koko ajan on ihmiselle hänen oman pienuutensa ja Jumalan suuruuden sakramentti. Merellä koettu ihmiskontaktien puute, tai joka tapauksessa vähyys, pakottaa tunnistamaan ja tunnustamaan, että ei ole ihmisen hyvä olla yksinään (Gen. 2,18), että hän kuuluu yhteen muiden kanssa ja että hän saattaa olla jopa koko muun luomakunnan sisar tai veli. Jumala-usko on ennen muuta ja kaiken jälkeen tosiasioiden myöntämistä, vastaanottamista ja oikein näkemistä. Muovinen ja roskaantunut maailma, joka sinnikkäästi yrittää viihdyttää itsensä hengiltä, kaipaa pelkistystä. Se kaipaa sitä, mitä merillä ja rannoilla on ennen ja nyt aavisteltu ja koettu. Se kaipaa voimatekoa mielensä muuttamiseksi, vaikka se saattaakin hamuta enempää, vahvempaa ja runsaampaa, sen kaipuu kuitenkin täyttyy vasta vähemmässä ja heikommassa. Olemisen syvä mysteeri, pyhän Jumalan salaisuus, on jo läsnä kaikessa ja odottaa vain sitä, että sen päältä pyyhitään roskat ja rojut. Rakkaus, armo ja ilo ovat valtaamaisillaan meidät. Ellemme muuten sitä tajua, lähdetään merelle. Haaksirikko Kihnun rannikolla Jaan Oad ( ) on tunnetuimpia virolaisia naivistitaiteilijoita. Hän oli syntyisin Kihnusta, joka on Riianlahden suurin saari ja Viron pienin kunta 600 asukkaineen. Saaren kotiseutumuseo kunnioittaa Oadia hänen taulujensa pysyvällä kavalkadilla. Oadin tarina tunnetaan: hän pakeni vuonna 1944 sodan jaloista ensin Ruotsiin ja sittemmin loppuiäkseen Kanadaan. Koti-ikävä oli valtava, ja niinpä Oad omistautui teoksissaan kuvaamaan lapsuutensa ja nuoruutensa kotiseutua sekä etenkin muistikuviaan merimieselämästään purjehduksineen ja hylkeenpyynteineen. Tauluihinsa hän on tallentanut kalastajien puuhia ja jopa kalastajien vaimojen porsasmarkkinoilta paluuta. Jaan Oad: Haaksirikko Kihnun lähellä, Oadista tuli itseoppinut taiteilija maanpaossa ollessaan. Hänen aikaisempi merimiehen ammattinsa mahdollisti asiantuntevan merellisen elementin kuvauksen, josta häntä erityisesti ylistetään. Tapasin Pärnussa vuonna 2008 Uuden Taiteen Museon johtajan, kuuluisan filmimiehen Mark Soosaaren, esittelemässä Oadin maalauksista Torontossa tekemäänsä filmiä. Viime vuonna sain nauttia Oadin teoksista itse paikalla Kihnun kotiseutumuseossa. Erityisesti vaikutuin teoksesta Haaksirikko Kihnun lähellä vuodelta Majakka, jonka korkeus on 29 metriä, loistaa kauempana. Merenkävijät ovat venäjänkielisesti merkityn purjelaivan kannella hädissään. Oadin meritauluissa on yleensä rauhallisesti soljuvia veneitä purjeet uljaasti lepattaen. Liekö tässä myrskyisässä kuvauksessa kotimaan silloisen tilanteen sanelemaa symboliikkaa synkin pilvitaustoin ja vahvoin aallokoin? Kihnun museo toimii vanhassa koulussa ja tarjoaa kaikenlaista kiintoisaa kansantiedettä kalastajasaaren naisten taidokkaista käsitöistä ja tarvekaluista alkaen tarustoihin saakka. Kypsät kansallispukuiset huivipäiset kylännaiset laulavat ja tanssivat ja ovat valmiina kiertoajelulle moottoripyörineen, jonka sivuvaunussa turistin on mukava katsella UNESCON maailmanperintökohteeksi hyväksymän saaren maisemia. Aira Heinänen meritaide Piispa Kaarlo Kalliala Lyhennelmä saarnasta Suomen Merimieskirkon kesäjuhlilla Reposaaressa Saarnateksti: Matt. 11: Kuva: Marko Toljamo 14 Merimieskirkko 3/2015 Sjömanskyrkan Merimieskirkko 3/2015 Sjömanskyrkan 15

9 Kuva: Marko Toljamo Ikkuna höyrylaivakulttuuriin isänmaamme jättijärvellä lupsakkaiden savolaisten opastamana. Suomen kaikkien aikojen ensimmäinen höyrylaiva, Ilmarinen, teki neitsytmatkansa Kiteeltä Joutsenoon 10. elokuuta Ilmarisen Kiteellä rakennuttanut tohmajärveläinen Nils Ludvig Arppe, tuomari ja liikemies, seurasi ylpeänä menoa, kun alus veti perässään viittä puutavaralotjaa. Lotjalla tarkoitetaan moottoritonta, matalan syväyksen omaavaa tavarankuljetukseen sopivaa venettä. Ilmarisen rakennusmateriaalina oli puu, ja se oli tyypiltään siipiratashinaaja. Höyrykone siinä oli englantilaisen Clarken konepajan valmistama. Ilmarisen käyttöikää ei varmuudella tunneta. Epäillään, että laiva olisi romutettu Puhoksessa 11 vuoden kuluttua sen valmistumisesta. Höyrylaivojen varsinaisen hyötyliikenteen katsotaan alkaneen 1860-luvulla. Kuitenkin vasta vuosisadan taitteen alkukymmenillä koettiin näiden alusten parhaat vuodet. Museolaiva s/s Saimaa Lappeenrannan satamassa kesällä Höyrylaiva on toiminut Saimaan alueen ja myöhemmin Suomenlahden puolella tarkastusaluksena sekä vuosina Merenkulkulaitoksen edustuskäytössä. Laivamiehiä ja kolibreja Saimaan aalloilla Varmakulkuiset höyrylaivat yleistyivät suomalaisvarustamoilla hitaasti, sillä purjealuksiin verrattuna ne olivat kalliita hankintoja. Niinpä vielä 1900-luvun alkaessa suurin osa Suomen viennistä meriliikenteessä kulki brittien höyrytonnistolla. Sisävesillä Saimaalla asiat olivat toisin. Alustyypit olivat ripeästi alkaneet erikoistua yleislaivoista puolitoista tai kaksikantisiin matkustajahöyrylaivoihin, hinaajiin ja tervahöyryihin, mikä tarkoitti tervattua puurunkoa, jossa koneisto oli peräosassa. Niinpä perussavolaisen Tatu Pekkarisen Kauniissa Veerassa laulettiin tarkennus:...ja sen tervahöyryn nimi oli Prinsessa Armaada ja me parrulastissa seilattiin noita Saimaan aaltoja (1951). Laivatyypeistä yleisin oli 25 metriä pitkä, puolitoistakantinen alus, jonka pohjakerroksessa oli koneen ja kattilan lisäksi tiloja lastille, matkustajille ja miehistölle. Välikannella sijaitsivat salongit, ravintola ja keittiö, kun yläkannella olivat ohjaustila, päällikön hytti ja kattamaton peräosa. Suljettu ajohytti oli tullut uutuutena 1890-luvulla, ja sähkövalo vuosisadan vaihteessa. Kun yläkansi katettiin kokonaan, sinne sijoitetut hytit olivat haluttuja avaramman näköalan vuoksi. Näin muuttuivat kaksikantisiksi höyryiksi muun muassa Savonlinna, Punkaharju-Orivesi I, Heinävesi I ja sisaralus Heinävesi II-Kuopio ja Kalavesi-Suvi-Saimaa. Saimaan kanavan avautuminen (1856) ja kauppojen vapautuminen maaseudulle (1859) olivat jo pitkään vauhdittaneet talouselämää. Kaukoliikennekin Venäjälle, Suomenlahdelle ja Itämerelle toimi hyvin. Lähiliikenteen suosittuihin kulkupeleihin lukeutuivat pienet höyryveneet, joita sanottiin kolibreiksi. Ne olivat ketteräliikkeisiä ja hinaukseen tarkoitettuja, mutta muina aikoina niillä kulki kirkkoväkeä, kesänviettäjiä ja huviseurueita. Matkustajille sopuhintaisessa kolibrissa oli suojaisa suvikatto, ja alus pystyi rantautumaan mataliin vesiin. Se myös selvisi hyvin kapeikoista. Kolibrihöyryjä oli käytössä vielä 1950-luvulla. Presidenttiä odotan minuutin Kolibrilaiva Ystävä. Samalla vuosikymmenellä Saimaalle alettiin järjestää täysihoitoristeilyjä erityisen oppaan vetäminä. Kun laivojen miehistö on perinteisesti jakautunut kansi- ja konemiehiin, Saimaalla he olivat ylä- ja alamiehiä. Kaikki kuitenkin olivat laivamiehiä vastineita merimiehille. Sisävesiliikenteen lihavina vuosina ennen maamme itsenäistymistä koulutettiin laivureita, perämiehiä ja konemestareita myös Savonlinnan ja Kuopion merimieskouluissa. Ne kuitenkin lakkautettiin asetuksella vuonna 1918 tarpeettomina, sillä sisävesille näihin tehtäviin pääsi tenttimällä merenkuluntarkastajalle vaaditun säännöstön. Laivamiesuran saattoi aloittaa esimerkiksi kokkipoikana, yövahtina, kansimiehenä tai lämmittäjänä. Parin vuoden kuluttua reitit opittuaan pätevän oloinen, onnekas nuorukainen pääsi ajomieheksi päällikön valvonnassa. Näin kävi usein hinaajissa, kun taas matkustajalaivoissa ajomiehen opastus lankesi perämiehelle. Tutkija Heikki Ohvo antaa asiaa käsittelevässä kirjassaan maukkaita kaskunäytteitä muun muassa laivan päällikön ylivallasta. Vanhan ajan kapteenit olivat usein mieleenpainuvia persoonallisuuksia, joihin lukeutui mm. Imatra II:ssa Juho Huttunen. Ni muutamat matkustajat sano, että voisko laiva vähän varttua lähtöajasta. Ni Juho Huttunen sano, että presidenttiä uotan minuutin ja Mannerheimia kaksi, mutta muita en yhtään. Silti aikataulussa pysyttely oli näissä vuosikymmenien takaisissa laivayhteisöissä venyvä käsite. Kelloon katsottiin vain, jos piti kohdata muu kulkuväline tietyssä paikassa tai ehtiä torille. Vaikka lähtö tapahtui kellon mukaan, perillä oltiin suurin piirtein. Kyllähän ne koitti ajjoo. Jos se män ylivoimaseks, niin antaa seistä, kyllä se sumu selvii sitte. Ne vuan pyrkivät ajamaan ettei olis monta tuntija myöhässä. Joutus ihmiset kaupunkiin ja taas pois sitte omille töilleen. Sotien jälkeen matkustajat alkoivat vaatia parempaa varustelutasoa. Hytit koettiin ahtaiksi, eikä peseytyminen ollut mahdollista, tai sitten se oli perin alkeellista. Niinpä laiva pysähtyi matkan varrella rantasaunojen kohdalla, ja näin pesut löylyineen tuli järjestettyä. Iäkkäällä hinaaja Ahulla (1863) keksittiin toisenlainen konsti, kun höyrykattilan päällä olevaan tilaan rakennettiin höyrysauna vuonna Silti Ahu romutettiin neljä vuotta myöhemmin. Heikki Ohvo toteaa, että höyrylaivakulttuuri oli tietty jakso vesiliikenteessä kohti kehittyneempiä konevoimaisia muotoja. Nykyään höyrykulttuuriin liittyy romantiikkaa ja nostalgiaa, minkä varassa se paikoittain elää pehmeän teknologian hengessä. Lisää aiheesta: Irmeli Tanttu Mustavalkokuvat ja sitaatit Heikki Ohvon kirjasta Laivamiehet Saimaan matkustajahöyrylaivoissa 1900-luvulla. Saimaan Purjehdusmuseoyhdistys, Saimaa-museo, Imatra II 1 ½ -kantisessa asussaan. S/s Punkaharju halonotossa Ristipohjassa. 16 Merimieskirkko 3/2015 Sjömanskyrkan Merimieskirkko 3/2015 Sjömanskyrkan 17

10 Veden aaltoilu, meren pärskeet, tuulesta pullistuvat purjeet Hampurin merimieskirkolle hyvin sopivia aiheita. Virpi Mäkisen näyttely ihastutti koko kesän. Virpi Mäkisen teoksissa huokuu tuulen tuntu ja sävyjen harmonia Veden aaltoilu, meren pärskeet, tuulesta pullistuvat purjeet, enkelit, katunäkymät Merimieskirkolle hyvin sopivia aiheita. Virpi Mäkisen taulut luovat kaihoisia, kaukokaipuuta ja mielikuvitusta ruokkivia tunnelmia. Hirsitalon olohuoneen tuntumassa on Virpi Mäkisen ateljee. Hänen ympärillä lattialla maalaavat lapset omia teoksiaan. Taidenäyttelyn avajaiset kesäkuisena torstai-iltana olivat myöhästyä Hampurin merimieskirkolla. Saksalle tyypilliset ruuhkat jumiuttivat Virpi Mäkisen seurueen automatkan. Taiteilijaa odotellessa malttamattomat avajaisvieraat jo huokailivat taulujen äärellä. Yhden suosikki oli Tuulta anna -niminen teos, jossa mustalla ja valkoisella maalattu purjevene seilaa kallellaan tuulessa. Keltaiset läiskät loivat katsojalle mielleyhtymän auringon viimeisistä säteistä. Toinen ihaili Huolettomuus-teosta. Mustalla, harmaan eri sävyillä ja valkoisella tauluun oli saatu struktuuria ja vaikuttavuutta. Kolmas ihaili Virpin teoksista tehtyjä postikortteja. Virpin saavuttua miehensä ja kahden lapsensa, Petruksen ja Pajun kanssa, saimme kuulla taiteilijan elämästä. Hän on kotoisin Raahesta, mutta asuu yhdeksänlapsisen perheensä kanssa Seinäjoella. Lakeuksien keskellä asuessa meri silti elää hänessä, ja rannikon tuuli ulvoo hänen korviensa välissä. Merelliset tuntumat tulevat hänestä ulos tauluiksi muotoutuen. Teoksista, sisustus- ja akustiikkatauluista, suurimman osan hän tekee tilaustöinä. Harrastuksesta tuli työ Virpi on koulutukseltaan sosionomi, mutta pitkäaikaisesta taiteenteon harrastuksesta on muotoutunut hänelle työ. Hän maalaa kotonaan. Työskennellessään massan ja maalien kanssa, välillä siveltimien lisäksi sormia ja veistä käyttäen, lapset taiteilevat vieressä. Toisinaan hän maalaa istuen keltaisessa keinutuolissa. Siitä on tullut nimi hänen yritykselleen. Mäkiset olivat Hampurissa käydessään viikon kestäneellä automatkalla. Matka jatkui Lyypekin kautta Travemündeen ja edelleen Ruotsin läpi takaisin Suomeen. Virpin taulut jäivät ihastuttamaan merimieskirkon kävijöitä kahdeksi kesäkuukaudeksi. Moni pysähtyi niiden ääreen pitkäksi toviksi. Aivan kuin tuulten tuntua tavoittelemaan tai enkelten kuiskutuksia kuuntelemaan. Virpi Mäkisen kotisivut: keltainenkeinutuoli.fi Teksti: Elina Välimäki Kuvat: Petrus Mäkinen Virpin teokset ovat päätyneet myös postikorteiksi. Hän on luvannut maalata myös Merimieskirkon tämänvuotiset joulukortit. Virpi Mäkisen taulut luovat mielikuvitusta ruokkivia kaihoisia tunnelmia. 18 Merimieskirkko 3/2015 Sjömanskyrkan Merimieskirkko 3/2015 Sjömanskyrkan 19

11 K E S Ä J U H L A T Matkakumppani Merimieskirkko 140 vuotta Suomen Merimieskirkko juhli 140-vuotista taivaltaan kesäjuhlillaan Meri-Porissa Matkakumppani-teemainen kesäjuhla alkoi oheisohjelmalla, paikallisoppaan johtamalla retkellä merelliseen Poriin, jossa kierrettiin niin Reposaarta, Mäntyluotoa kuin satamaa sekä tutustuttiin saksalaiseen merimieskirkkoon, jossa oli tarjolla porilaista itse tehtyä lähijäätelöä. Satamakierroksella tutustuttiin Porin Sataman toimitusjohtajan Sari Virtasen opastamana Mäntyluodon ja Tahkoluodon satamiin. Pääjuhlaa edeltäneessä Merimieskirkon ajankohtaiskatsauksessa puheenjohtaja Timo Lappalainen toi esille niin Merimieskirkon resurssit kuin uudistettavan strategian, joka tulee ohjaamaan kaikkea toimintaa. Viime vuonna kaikilla suomalaisilla merimieskirkoilla kohdattujen ihmisten määrä oli eli 800 per vuorokausi. Hän korosti, että ilman vapaaehtoisia näin mittava toiminta olisi mahdotonta, ja kiitti samalla kaikkia merimieskirkkotyön tukijoita. Uusi strategia tuo mukanaan myös Antwerpenin merimieskirkkokiinteistön myynnin sen toiminnan hiivuttua kannattamattomaksi ja kunnostushinnan ylittäessä olemassa olevat resurssit. Järkevää taloudenpitoa on myös se, että keskustoimiston tilat tullaan myymään, ja sen toiminta siirtyy pienempiin vuokratiloihin. Suomen Merimieskirkko ry:n sääntömääräisessä vaalikokouksessa mielenkiintoisin asia oli hallitusjäsenten valinta erovuoroisten tilalle. Kaikki neljä erovuoroista olivat ilmaisseet olevansa käytettävissä uudelle kaudelle, ja näiden lisäksi vaalivaliokunnan ehdotus sisälsi kaksi muuta ehdokasta. Kokouksessa ei uusia ehdokkaita asetettu, joten valinta 20 Merimieskirkko 3/2015 Sjömanskyrkan suoritettiin lippuäänestyksellä kuuden ehdokkaan kesken. Valituiksi tulivat: Timo Lappalainen, Tarja Larmasuo, Jarkko Nisula ja Asta Turtiainen (uutena). Merkittävää oli sekin, että kokous päätti vaalivaliokunnan ehdotuksen mukaan vaihtaa yhdistyksen tilintarkastajan. Uudeksi tilintarkastajayhteisöksi vuodelle 2016 valittiin KPMG vastuullisena tilintarkastajana Heidi Vierros, KHT, varatilintarkastajanaan Marko Saxell, KHT. Tietoa, taidetta ja tunnetta Pääjuhlan juonsi Merimieskirkon yhteyspäällikkö, pastori Katri Oldendorff, joka oli suunnitellut ja järjestänyt kesäjuhlan yhdessä Meri-Porin seurakunnan kanssa. Juhlan muonituksen ja kahvitukset hoitivat rautaisella ammattitaidolla Pihlavan sekä Meri-Porin Martat. Kielen sulattavan keiton, pirteät piirakat ja suussa sulavat sumpit valmistaneet Martat olivat hankkineet työllensä myös seuraavat sponsorit: Satakunnan osuuskauppa / K-Market Pihlava / SataMaito / Porin leipä / Rantamarjat (Laitila) / Valokuvaamo Studio Pihlavan Kuva / Hannelen lahja ja tekstiili (Pihlava) / Riuttan tila (Kyläsaari) / Rödingin tila (Pälkäne). Tervehdyksen 140-vuotiaalle Merimieskirkolle toivat niin Meri-Porin seurakunta (khra Heimo Hietanen), Porin kaupunki (kaupunginhallituksen pj., kansanedustaja Jaana Laitinen-Pesola), Porin Satama (toimitusjohtaja Sari Virtanen) ja Hacklin Probulk (johtaja Juhana Köykkä). Tilaisuuden juhlapuheen piti Merimieskirkon pääsihteeri Hannu Suihkonen, ja saksalaisen merimieskirkon toiminnasta kertoi pastori Wolfgang Pautz-Wilhelm. Lue tervehdykset ja puheet nettilehdestä. Juhlassa jaettiin myös ansiomerkit kymmenelle aktiivisille ja pitkään merimieskirkkotyötä tehneille vapaaehtoisille. Sanomallista viihdettä esittivät lapsikuoro Leppis johtajanaan Marjatta Salonen, soolotanssija Liina Lummevaara (Tanssikoulu Liisa Nojonen) sekä Pori Gospel Choir johtajanaan Minna Liettyä-Tyni. Juhlan päätteeksi yleisö sai nauttia näytelmästä Elämä on meri. Juhlamessu ainutlaatuisessa kirkossa Ennen sunnuntaista messua Meri-Porin khra Heimo Hietanen esitteli Reposaaren kirkkoa, joka on harvinainen ja osin ainutlaatuinen maassamme. 140-vuotisjuhlamessun toimitti piispa Kaarlo Kalliala avustajana ja liturgina rovasti Heimo Hietanen. Muut avustajat olivat: Hannu Suihkonen, Wolfgang Pautz-Wilhelm, Rea Skog, Timo Lappalainen, Jani Peltola, Satu Oldendorff ja Katri Oldendorff. Tekstikappaleet lukivat Kaija Gaupp ja Tarja Jeenicke. Lyhennelmä piispa Kallialan saarnasta Etsi mereltä on tämän lehden Kirkkolaiva-palstalla ja kokonaisuudessaan se on luettavissa Turun arkkihiippakunnan nettisivulla. Messussa siunattiin työhön vuodenvaihteessa työnsä aloittanut Suomen Merimieskirkko ry:n pääsihteeri Hannu Suihkonen. Samaan aikaan toimitetuissa messussa Ahlaisissa saarnasi merimiespastori Jarmo Karjalainen ja Pihlavan kirkossa merimiespastori Anna Eklund. Messun loputtua kirkossa suoritettiin myös Merimieskirkon kesäjuhlien "viestikapulan" luovutus ensi vuoden kesäjuhlan järjestäjälle Lappeenrannan seurakuntayhtymälle. Merimieskirkkonuket Sirun ja Eliksen otti vastaan pastori Ari Tuomikoski. Ensi kesänä juhlamessu tullaan pitämään Sammonlahden kirkossa su Suomen Merimieskirkko kiittää sydämellisesti kaikkia kesäjuhlan valmistelussa ja toteutuksessa mukana olleita, tapahtumaa tavalla tai toisella tukeneita sekä kaikkia juhlaan osallistuneita. Katso lisää kesäjuhlakuvia nettisivulta: merimieskirkko.fi/kuvagalleria. Teksti: Marko Toljamo Kuvat: Marko Toljamo, Uolevi Salonen ja Riitta Tunturi Pääjuhla aloitettiin ilmansuuntiin viittaavalla alkurukouksella, jonka toimitti tilaisuuden juontaja, pastori Katri Oldendorff (oik.) sekä paikalliset nuoret Senni Mattila (vas.) ja Alma Aurora Kartio, jotka myös lauloivat Leppis-kuorossa. / Huvudfesten inleddes med en förbön som refererade till väderstrecken och som förrättades av pastor Katri Oldendorff (t.h.) och Senni Mattila (t.v.) samt Alma Aurora Kartio, ungdomar från trakten som även sjöng i Leppis-kören. Liina Lummevaara (tanssikoulu Liisa Nojonen) esitti hienon soolotanssiteoksen Dream of Doll. / Solodansaren Liina Lummevaara. Kesäjuhlassa pronssisen ansiomerkin saivat / Förtjänsttecknet i brons delades ut till: Pekka Aalto (ei paikalla / ej närvarande), Tellervo Hannimäki (vas / t.v.), Pulmu Juhola, Marjatta Kuusisto, Terttu Mäkilä, Eeva Nuurma ja Jani Peltola. Hopeisen ansiomerkin sai Paula Raitis (fick ett förtjänsttecken i silver) ja kultaisen Kaarina Huhtala ja Annemi Virkanen (fick ett i guld). Näytelmä Elämä on meri oli hieno lopetus pääjuhlalle. Teoksen esittivät näyttelijät Pasi Alonen ja Sanna-Kaisa Patrikainen sekä viulisti Anita Salmi ja hanuristi Krista Savolainen. / Den fina pjäsen Elämä on meri fick avsluta huvudfesten. Pjäsen spelades upp av skådespelarna Pasi Alonen och Sanna- Kaisa Patrikainen samt violinisten Anita Salmi och dragspelaren Krista Savolainen. Lapsikuoro Leppis valloitti johtajanaan Marjatta Salonen ja pianistina Leelo Lipping. / Leppis-kören under ledning av Marjatta Salonen och pianist Leelo Lipping. Porin kaupunginhallituksen puheenjohtaja, kansanedustaja Jaana Laitinen-Pesola toi juhlaan kaupungin tervehdyksen. Den 140-åriga Sjömanskyrkan gratulerades av bland andra Björneborgs stad (stadsstyrelsens ordf., riksdagsledamot Jaana Laitinen-Pesola). Turun piispa Kaarlo Kalliala saarnasi juhlajumalanpalveluksessa Reposaaren kirkossa. / Åbos biskop Kaarlo Kallila predikade under festgudstjänsten i Räfsö kyrka. Merimieskirkko 3/2015 Sjömanskyrkan 21 >>

12 >> "Merimieskirkko on matkamiesten ja -naisten, ehkä myös juurettomien tai etsijöiden kirkko. Nimensä mukaisesti kirkon teemaa on elämän meri. Palveluista arvostan etenkin saunaa, mutta myös monet ostokset ja juttuseurat olen kirkolta löytänyt." - merimies- S O M M A R F E S T Reskamraten Sjömanskyrkan 140 år Merimieskirkon uusi pääsihteeri siunattiin työhönsä juhlajumalanpalveluksessa. / Vid mässan välsignades Sjömanskyrkas generalsekreterare Hannu Suihkonen, som började sitt uppdrag vid årsskiftet. Kesäjuhlan muonituksesta vastasivat Pihlavan ja Meri-Porin Martat. Emäntä/kokki vasemmalla. / Svinhamns och Havs-Björneborgs marthor ansvarade för maten. Husmodern/kocken till vänster. "Vaikka me kaikki ei niin uskonnollisia välttämättä ollakaan, niin silti tämä on meille ihan hirveän tärkeä paikka. Vaikea kuvitella, jos ei tätä olisikaan." - rekkamies - Meri-Porin srk:n kirkkoherra, lääninrovasti Heimo Hietanen luovutti kesäjuhlien päätteeksi "viestikapulan" ensi kesän isäntäseurakunnalle. Eliksen ja Sirun vastaanotti pastori Ari Tuomikoski. Sommarfesten avslutades med att kyrkoherden i Havs-Björneborgs församling, kontraktsprosten Heimo Hietanen, överlämnade stafettpinnen till nästa sommars värdförsamling. Elis och Siru togs emot av pastor Ari Tuomikoski. Pori Gospel Choir svengasi ja tempaisi mukaan Minna Liettyä-Tynin johdolla. / Det svängde medryckande om Pori Gospel Choir under ledning av Minna Liettyä-Tyni. Porin Mäntyluodossa toimivan saksalaisen merimieskirkon pastori Wolgang Pautz-Wilhelm kertoi työstään hyvällä suomen kielellä. / Pastor Wolfgang Pautz-Wilhelm berättade om den tyska sjömanskyrkans verksamhet. Sundellin "Merimieskirkkobussi" vei noin 30 hengen ryhmän kiertueelle merelliseen Poriin. Vierailulla saksalaisella merimieskirkolla juotiin kahvia ja syötiin paikallista jäätelöä. / Sundells Sjömanskyrkobuss tog en cirka 30 personer stor grupp på en rundtur till det maritima Björneborg. Vid besöket i tyska sjömanskyrkan drack man kaffe och åt lokalproducerad glass. "Merimieskirkko yhdistää minut luterilaiseen kirkkoon, mikä on mielestäni ''maailman paras kirkko'. Se yhdistää minut suomalaiseen kulttuuriin esim. kirjakerhon ja elokuvailtojen kautta sekä muihin alueen suomalaisiin esim. keskustelukerhojen ja muiden tapahtumien kautta." - ulkosuomalainen - Finlands Sjömanskyrka firade sin 140-åriga resa under sommarfesten i Havs- Björneborg den 8 9 augusti Sommarfesten med temat Reskamraten inleddes med en utflykt utanför det ordinarie programmet. Utflykten gick till det maritima Björneborg och man besökte Räfsö, Tallholmen, hamnen och den tyska sjömanskyrkan, där det bjöds på närproducerad glass från Björneborg. Rundturen i hamnen guidades av Sari Virtanen, vd för Porin Satama, som visade hamnarna Tallholmen och Vetenskär. Vid Sjömanskyrkans aktualitetsöversikt som föregick huvudfesten informerade ordförande Timo Lappalainen om Sjömanskyrkans resurser och den nya strategin, som kommer att styra all verksamhet. Förra året besöktes de finländska sjömanskyrkorna av sammanlagt personer, alltså 800 besökare per dygn. Han betonade att denna omfattande verksamhet skulle vara omöjlig utan frivilliga och passade samtidigt på att tacka alla som stöder sjömanskyrkoarbetet. Den nya strategin innebär bland annat försäljning av sjömanskyrkofastigheten i Antwerpen, eftersom verksamheten där har blivit olönsam och underhållskostnaderna överstiger de tillgängliga resurserna. Huvudkontorets lokaler kommer också att säljas av ekonomiska skäl och verksamheten flyttas till mindre hyreslokaler. Det mest intressanta på Finlands Sjömanskyrka rf:s stadgeenliga valmöte var valet av de styrelseledamöter som ersätter dem som står i tur att avgå. Alla fyra avgående ledamöter hade uppgett att de var tillgängliga för den nya perioden, och utöver dessa innehöll valutskottets förslag två andra kandidater. Inga ytterligare kandidater nominerades vid mötet och valet avgjordes därför bland sex kandidater genom sluten omröstning. De som fick flesta röster var Timo Lappalainen, Tarja Larmasuo, Jarkko Nisula och Asta Turtiainen (ny ledamot). På mötet beslutade man dessutom att i enlighet med valutskottets förslag byta föreningens revisor. KPMG valdes till revisionsbyrå för 2016 med Heidi Vierros CGR som ansvarig revisor och Marko Saxell CGR som ställföreträdande revisor. Kunskap, konst och känsla Sjömanskyrkans kommunikationschef, pastor Katri Oldendorff, var huvudfestens konferencier. Hon hade planerat och anordnat sommarfesten tillsammans med Havs-Björneborgs församling. Mat och kaffe serverades mycket proffsigt av Svinhamns och Havs-Björneborgs marthor. De bjöd på en ljuvlig soppa, fräscha piroger och gott kaffe, och hade skaffat sponsorer för uppdraget. Den 140-åriga Sjömanskyrkan gratulerades av bland andra Havs-Björneborgs församling (kyrkoherde Heimo Hietanen), Björneborgs stad (stadsstyrelsens ordf., riksdagsledamot Jaana Laitinen-Pesola), Porin Satama (vd Sari Virtanen) och Hacklin Probulk (vd Juhana Köykkä). Festtalet hölls av Sjömanskyrkans generalsekreterare Hannu Suihkonen, och pastor Wolfgang Pautz-Wilhelm berättade om den tyska sjömanskyrkans verksamhet. Under festen delade man även ut tio förtjänsttecken till frivilliga som länge varit aktiva inom sjömanskyrkoarbetet. För underhållningen stod barnkören Leppis ledd av Marjatta Salonen, solodansaren Liina Lummevaara (Tanssikoulu Liisa Nojonen) och Pori Gospel Choir ledd av Minna Liettyä-Tyni. Som avslutning fick publiken njuta av pjäsen Elämä on meri ( Livet är havet ). Festmässa i unik kyrka Innan söndagens mässa visade Havs-Björneborgs kyrkoherde Heimo Hietanen upp Räfsö kyrka, som är ovanlig och till vissa delar helt unik i Finland. 140-årsfestmässan förrättades av biskop Kaarlo Kalliala som assistent och prosten Heimo Hietanen som liturg. Övriga medhjälpare var Hannu Suihkonen, Wolfgang Pautz-Wilhelm, Rea Skog, Timo Lappalainen, Jani Peltola, Satu Oldendorff och Katri Oldendorff. Texterna lästes av Kaija Gaupp och Tarja Jeenicke. Ett sammandrag av Kallilas predikan Sök till sjöss finns i spalten I kyrkans skepp i detta nummer och kan läsas i helhet på finska på Åbo ärkestifts webbplats. Vid mässan välsignades Finlands Sjömanskyrka rf:s generalsekreterare Hannu Suihkonen, som började sitt uppdrag vid årsskiftet. Vid mässorna som hölls samtidigt i Vittisbofjärd och Svinhamn predikade sjömansprästen Jarmo Karjalainen respektive sjömansprästen Anna Eklund. I slutet av mässan överlämnades stafettpinnen för Sjömanskyrkans sommarfest till nästa års arrangör Villmanstrands kyrkliga samfällighet. Sjömanskyrkodockorna Siru och Elis togs emot av pastor Ari Tuomikoski. Nästa sommar hålls festmässan i Sammonlahti kyrka söndagen den 14 augusti Finlands Sjömanskyrka vill rikta ett hjärtligt tack till alla som deltagit i förberedelserna och genomförandet av sommarfesten, alla som på ett eller annat sätt har stöttat evenemanget samt alla festdeltagare. Fler bilder från sommarfesten finns på webben: merimieskirkko.fi/kuvagalleria. Text: Marko Toljamo Bilder: Marko Toljamo, Uolevi Salonen och Riitta Tunturi 22 Merimieskirkko 3/2015 Sjömanskyrkan Merimieskirkko 3/2015 Sjömanskyrkan 23

13 Borgårederi i förlig vind Från Sköldvik dirigeras Primagruppen med bl.a. åtta egna och två inchartrade bulkfartyg i främst Östersjötrafik, egen hamn och logistik. Hans kontor på andra våningen i ett gammalt hamnmagasin i Tolkis ligger intill djupfarleden Sköldvik västerut. På kajen utanför ligger högar med gatsten från Portugal, och bakom Grönqvists skrivbord står en modell av Ghita, ett litet stålbyggt sandfartyg som under 17 års troget arbete lade grunden till dagens Prima Shipping. Ett par gånger per år tar vi in en last gatsten från Leixoes utanför Porto. De vita små stenarna används bl.a. till rondellbyggen i södra Finland. Gatsten importeras också till Vasa med tanke på behovet i norra Finland. Vi har koncentrerat oss på bulklaster och vill inte gå över till container. Vi för finländsk flagg och använder oss av blandbesättningar med finländskt befäl i huvudsak från våra kusttrakter. Visst kan inhyrda fartyg med exempelvis rysk besättning bli cirka euro billigare per år än våra, men vi räknar med att i längden vinna på att vi har en effektiv, motiverad besättning. Halva flottan arbetar på spotmarknaden *), andra halvan med t.ex. olika kontrakt, säger Grönqvist. Mindre fartyg passar kunder Grus, korn, raps och generatorer Farfar Runar Grönqvist byggde m/aux Margaretha på hemstranden i Grännäs, i dåvarande Borgå landskommun. Fadern Leif gick till sjöss som 13-åring på en skuta som körde huvudsakligen sand från Vessö till Helsingfors cement från Pargas till Helsingfors. Själv var Christian Grönqvist 15 år när han ombord på familjeskutan Prima seglade Christian Grönqvist, skeppare i tredje led, är verkställande direktör för Prima Shipping, en koncern som vuxit ut med logistik, befraktning, hamnverksamhet och eget rederi. sand från Vålax, sockerbetor från Åland och rödstybb (för tennisbanor) från svenska Köping. Sjömansyrket ledde till överstyrmansbrev och olika befälsjobb inom familjebolaget Prima Shipping i Borgå, grundat Nu styr han det nyöppnade kontoret i Tolkis intill djupfarleden till Sköldvik. Härifrån dirigeras hela Primagruppen med bl.a. åtta egna och två inchartrade bulkfartyg i främst Östersjötrafik, egen hamn och logistik. Totalt sysselsätts cirka 100 personer, därav 15 på kontoret i Tolkis och två i Tallinn. Av de egna fartygen har fyra blandbesättningar medan tre bemannas helt finländskt. Tonnagets dimensioner gör det möjligt att både använda Saima kanal och gå via Göta älv och Trollhättan till Vänern. Vi har planer på att skaffa ett nytt fartyg på cirka bruttoton under förutsättning att vi hittar ett med god isklass, säger Christian Grönqvist. Det betyder finländsk isklass 1A eller 1B, bäst i världen. Lättmatros Kaisa Hörkkö från Åbo stänger Nathalies pontonluckor inför avgång från Tolkis. Under den julivecka Sjömanskyrkan besökte Tolkis var Prima Shippings tio fartyg sysselsatta så här: ett fartyg dockade i Tallinn, ett annat körde Wärtsilämaskiner från Vasa till S:t Petersburg, från Klaipeda i Litauen togs en last rapskross till Raumo och från Toppila till Moerdijk utanför Rotterdam transporterade ett av bolagets fartyg torv. En projektlast maskindelar transporterades från Fredrikshamn till Rotterdam. Från Riga till Raumo förde ett av Prima Shippings fartyg korn medan ett annat tog en last generatorer från Gdynia till Hamburg. Lättmatroserna Ida Pesonen (t.v.) och Kaisa Hörkkö skaffar sig sjöpraktik ombord på Nathalie inför fortsatta sjöfartsstudier i Åbo. På spårvagnslinjen Ingå Bekkeri (Tallinn) med tät trafik fraktade ett av Prima Shippings fartyg grus, som också samtidigt skeppades med en annan bolagsbåt från Pargas till Kaliningrad. En last massaved togs från Salo till Sunila vid Kotka för att efter behandling kanske fraktas vidare ut över haven till nya användare. Inhyrda Nathalie tillhörande samarbetande bolaget Rederi Ab Nathalie i Borgå lossade ton estnisk konstgödsel i Tolkis och återvände sedan till varvet i Paljassaare, Tallinn, för målningsarbeten. Samtidigt anlände årets nyförvärv, 88 m långa ms Prima Lady som kan lasta ton till samma varv för att byta till bolagets blå skrovfärg. Nathalies kapacitet passar många kunder bra i dag, när man vill undvika stora lagringskostnader och kan gå in till små hamnar, säger fartygets kapten Harri Heino från Västanfjärd. Vi är fem i besättningen, vilket innebär att alla i princip gör allt. I princip sköter däcksarna som den här gången båda råkar vara kvinnor maten, men eftersom jag själv gillar att laga mat och har frivakt när vi äter dagens enda mål varm mat är det ofta jag som får vara kock, säger Heino. I tio års tid har Nathalie gått under finländsk flagg, men det holländska ursprunget märks fortfarande bl.a. i den sittgrupp med bord man har på styrbords sida av bryggan. När det passar bäst samlas alla fem runt bordet till mat med perfekt utsikt föröver. Ett annat påfallande holländskt drag är att det är bländande rent ombord. Man kan gå i strumplästen i maskinrummet och både korridorer och däck glänser. Vi gillar att ha det rent ombord, säger kapten Heino. Det holländska ursprunget märks också ombord på m/s Prima Lady på bruttoton. Hon är byggd 1995 i Delfzijl. Upp till bryggdäck leder en spiraltrappa, troligen den första sådana jag någonsin sett på finländska lastfartyg. Här jobbar åtta man, hälften från Finland och den andra hälften från övriga EU, säger Prima Ladys kapten Jan Wickström från Dickursby. Dessutom har vi en praktikant ombord. På små lastfartyg gäller det att jobba med allt, en bra skola. *) Till skillnad mot kontraktslaster innebär spotmarknaden ofta mindre lastpartier bokade med kort varsel. Text och foto: Thure Malmberg 24 Merimieskirkko 3/2015 Sjömanskyrkan Merimieskirkko 3/2015 Sjömanskyrkan 25

14 i kyrkans skepp Sök till sjöss Om du inte känner din Gud där du lever, gå till sjöss! Bakgrunden till slagordet är självklart: livet på havet präglas av enkelhet, utsatthet och lärdomar. När vardagslivet gör oss avtrubbade eller får oss att missa vad som är viktigt på grund av alla sysslor, vidgas och öppnas horisonten till sjöss. Ett slagord kommer man ihåg just tack vare dess enkelhet. Livet är dock mer komplicerat. Och även om hav och mark består, förändras världen. Den religiösa automatiken inom sjöfarten har minskat. Alltjämt får öden och lidanden livet att vända eller rentav att ta slut. Orsaken till detta kan också vara någon annans exempel och ibland rentav Guds förkunnade ord. Och sedan kan det där havet ge upphov till detta. När så sker, har det hela tiden i bakgrunden funnits ett slags medvetenhet eller åtminstone misstanke om att livet som sådant inte hamnar på rätt kurs av sig självt. Även om dopet innebär att bli buren och oavsett hur bärande en kristen uppfostran än är, så har många av oss hamnat i oklara situationer som känns hopplösa och utan mål. Världen har blivit sluten, och den öppnar sig varken med hopp eller vilja, än mindre genom Gud. Men havet skulle alltså hjälpa. Det må hända, men det kan lika gärna inte ske. Att man skulle finna Gud till sjöss kan inte betyda att Gud verkar tydligare eller synligare på havet än på land. Nej, även om Guds Ande svävade över vattnet i begynnelsen. Dessutom krävs det något slags medvetande om än litet och konturlöst om Gud eller åtminstone livets djupstruktur för att man ska kunna höra och uppleva Guds tilltal till sjöss. Om en människas liv är helt stängt, om det bara levs i nuet och på ytan, är det inte lätt för en röst från en annan värld att tränga in, för att inte tala om skimret från den gudomliga treenighetens hemlighet. Religiös automatik får man söka efter förgäves på havet. Havet får oss dock att förstå livets realiteter. Det kan trots allt visa oss sakernas rätta natur. Sjöfartsvärlden utsätter oss ständigt för realiteter eftersom den tvingar oss i rätt riktning. Havets omfång och rymd och överlägsenhet inte bara när det stormar, utan hela tiden är människans sakrament över sin egen litenhet och Guds storhet. Den bristande, eller i varje fall ringa, mänskliga kontakten till sjöss tvingar oss att känna och erkänna att det inte är bra att mannen är ensam (1 Mos 2:18), att vi hör samman med andra och att vi rentav kan vara hela den övriga skapelsens syster eller bror. Gudstro innebär främst och trots allt att acceptera och ta emot fakta och tolka dem på rätt sätt. Vår plastiga och nedskräpade värld som envist försöker underhålla sig till döds behöver förenkling. Den behöver det man då och då har misstänkt och upplevt på havet och längs kusterna. Den behöver en kraftgärning för att ändra åsikt. Även om den famlar efter mer, kraftigare och rikligare, fylls dess längtan först vid mindre och enklare omständigheter. Varandets djupa mysterium, den heliga Gudens hemlighet, finns redan i allt och bara väntar på att få komma fram under allt skräp och bråte. Kärleken, nåden och glädjen har tagit oss i besittning. Om vi inte förstår det på annat sätt, ger vi oss av till sjöss. Biskop Kaarlo Kalliala Förkortning av predikan under Finlands Sjömanskyrkas sommarfest på Räfsö Predikotext: Matt. 11: år sedan Tallinn öppnades I dag kan man åka över viken på en och en halv timme, men i slutet av 1800-talet tog resan åtta timmar. I början av juli var det 50 år sedan den efterkrigstida båttrafiken mellan Helsingfors och Tallinn öppnades. Första fartyg var estniska m/s Vanemuine och FÅA:s passagerarångare Wellamo. I Tallinn mötte sköldmör och sovjetisk beväpnad militär och sedan blev det mottagning på rådhuset. Tallinn, eller Reval som man sade förut, var redan för 150 år sedan när de första ångbåtarna började korsa Finska viken, ett populärt mål för finländare. Redan 1858 vek hjulångaren Grefve Berg som också anlöpte finländska hamnar på vägen mellan Stockholm och S:t Petersburg in till Reval. Men medan man i dag kan åka över viken på bara ett par timmar kunde resan mot slutet av 1800-talet ta åtta timmar. Fångades båtarna i isen fick man räkna med flera dagar. Beväpnad militär vaktade båten Det blåste friskt när FÅA:s s/s Wellamo den 9 juli 1965 gick in till kaj i Tallinns gamla hamn. Sjökapten Enzio Ekström från Mariehamn hade svårigheter med blåsten, som tryckte Wellamo åt sidan. På kajen väntade både militär med kulsprutepistoler och en estnisk damkör som sjöng. När turisterna lämnat sina pass vid Bild: Collection Bengt Sjöström landgången i utbyte mot en propusk, ett ryskt intyg alla måste bära med sig, följde en rundtur med buss i Tallinn enligt ett mönster som den statliga sovjetiska turistbyrån Intourist sedan skulle upprepa under många år. Programmet bestod av en faktarabblande guide som gav entusiastiska statistiska uppgifter om exempelvis antalet nyproducerade hyresbostäder. Turen avslutades med ett besök i en valutaaffär, där rysk champagne, vodka, choklad och olika suvenirer bl.a. de ryska trädockorna bestående av många olika skal kunde köpas för västvaluta. Rubel dög inte, fast landet (motvilligt) hörde till Sovjet. Vi promenerade upp till Domberget och gjorde också en rundtur i Lasnamäe, som framhölls som ett idealiskt sovjetiskt bostadsområde. På en källarkrog vid Rådhusplatsen bjöds på Vana Tallinn och Viru Valge, för en del av de finländska gästerna en ödesdiger blandning. Seprahandel och bryggdans För Finland var den nyöppnade trafiken mellan Helsingfors och Tallinn den första aningen om nyöppnade horisonter. I mer än 20 år hade Estland varit nästan hermetiskt stängt, ett land man bara kunde gissa sig till. Ännu på 1930-talet hade estländare och finländare bedrivit fredlig byteshandel med varandra över Finska viken. Seprahandel kallades det här utbytet av potatis och spannmål mot fisk och salt. Man seglade på våren över viken till gamla vänner, levererade vad man ville byta bort, och återkom på hösten för att Wellamo var det första finländska passagerarfartyget i Tallinn efter kriget. Båten var byggd 1927 för trafik från Helsingfors via Köpenhamn till England och hade varken nattklubb eller disco. Bild: Hugo Sundström Bild: Thure Malmberg Propusk. Det här kontrollkortet fick alla när man lämnat ifrån sig passet vid ankomsten till Tallinn Systemet användes ännu långt senare. Tappade man kortet fick man vänta tills alla andra passagerare gått ombord. byta till sig andra varor. Pengar var inte nödvändiga, man höll reda på värdet på båda sidor. Det handlade inte bara om handel: från Estland seglade man också gärna ibland över för att dansa i den nyländska skärgården. Krigsutbrottet 1939 tog död på allt detta. Sedan den blygsamma starten 1965, då s/s Wellamo kunde ta cirka 150 passagerare per gång på sina resor varannan dag från Helsingfors har Tallinntrafiken vuxit till en miljonaffär. De små och trivsamma båtarna har ersatts med opersonliga jättar med bildäck som samtidigt öppnat för bilturism på allvar. Nästa steg var de snabba båtarna. Estonian New Line satte exempelvis 1993 in en katamaran som klarade av resan på en och en halv timme. I dag finns färjor med kapacitet för mer än passagerare och en överfartstid på bara drygt två timmar. Det finns också ett tiotal avgångar i vardera riktningen varje dag året runt. Text: Thure Malmberg Sovjetisk passkontroll: 1965 i Tallinn fick man lämna passen vid landgången. Beväpnade vakter stod vid fartyget. 26 Merimieskirkko 3/2015 Sjömanskyrkan Foto: Marko Toljamo Merimieskirkko 3/2015 Sjömanskyrkan 27

15 Sjökapten Calonius i Antwerpen 1897 Gamla fotografier är fantasieggande Hangö, 7 september Freden är slut i Europa och gamlingen s/s Ceres har fått sina nationalitetsbeteckningar målade på skrovet. Birgitta Calonius i Grankulla skänkte våren 2015 till olika museer en samling dokument och bilder som tillhört främst sjökapten Hugo Calonius. Han var befälhavare på Finska Ångfartygs Aktiebolagets lastångare Ceres, byggd 1889 i Newcastle. Kapten Calonius var född 1859 i Borgå och flyttade senare till Ekenäs, där familjens sjötraditioner fördes vidare av sonen Harald som drev en skeppsmäklarfirma i staden. Liten svart ångare Ceres hade synbarligen ett strävsamt men lugnt liv, eftersom inga dramatiska haverier eller olyckor finns omnämnda i Matti Pietikäinens och Bengt Sjöströms detaljerade lista över FÅA:s fartyg Ceres var en liten svart lastångare på bara 1027 bruttoregisterton, drygt 66 m lång och nära 10 m bred. Trippelexpansionsångmaskinen gav en fart av 8 knop. Hon skrotades i Belgien Kapten Calonius var en ordentlig man. På en sommarresa till bl.a. Antwerpen tog han med sin familj och när fotograf Lind kom ombord för att erbjuda sina tjänster beställde Calonius ett familjeporträtt, som han sedan kompletterade med tydliga anteckningar om namn och familjemedlemmarnas ålder. Lind var enligt Calonius egen anteckning på fotografiet en f.d. svensk sjöman, som slagit sig på fotografering av fartyg och besättningar i Antwerpens hamn. Familjeporträttet ser aningen arrangerat ut, och livbojens placering förbryllar. Kan fotografen ha hängt utanför skrovet för att kunna ta bilden? Knappast, Ceres hade en stor öppen brygga där presenningar antagligen riggades upp som skydd för sol och vind. Tagen från akterkanten av bryggan kunde bilden få sin ovanliga vinkel. Intressant är också att notera livbojens vita färg. Någon gång långt senare, kanske på 1950-talet, målades de rödvita, och först senare blev en gulbrun färg vanlig. Fartygets namn skulle ju alltid finnas med; på den här bilden är det målat med en vågrät schablon medan man senare gick in för att låta texten följa livbojens rundning. Besök i Svenska sjömanskyrkan? Ceres låg antagligen länge i Antwerpen Lossning och lastning då tog lång tid, när allt skulle göras med handkraft. Om kapten Calonius med familj ville besöka en kyrka gick man troligen till Svenska sjömanskyrkan vid Rijn Plaats 5 helt nära Stora Boulevarden som det står på baksidan av en karta över Antwerpens hamn i kaptens Calonius papper. Där hölls gudstjänst två gånger varje söndag och onsdag kvällar dessutom samkväm. Kyrkan hade Läs- och skrifrum för Svenska Sjömän med gratis skrivmaterial samt frimärken och kort till salu. Kära Sjöman, skrif ofta hem! uppmanar texten. Vår egen finländska sjömanskyrka vid Italiëlei öppnades först Där har finländskt sjöfolk alltid trivts, och redan sommaren 1905 finns besök från Ceres noterat i kyrkans rapport. Hösten 2015 stänger detta finländska fönster emellertid för gott. Utlandsstationerade finländare i Bryssel och långtradarchaufförer i kontinenttrafik har i stället blivit kyrkans nya målgrupper utomlands. Text: Thure Malmberg Familjen Calonius på s/s Ceres kommandobrygga i Antwerpen juni juli Fr.v. Harald (3 år), mamma Hanna (35), lillebror Birger (3 månader), och pappa Hugo (38), befälhavare på ss Ceres. Foto Lind. Ny estnisk bok om räddningen av Gullkronas folk I en januaristorm 1941 slog finländska fyrmastade skonaren Gullkrona på resa med kol från Rostock till Helsingfors läck på Östersjön för att slutligen stranda nära Soru på Dagö vid estniska västkusten. Under svåra förhållanden lyckades fyra tappra män från Dagö rädda alla ombord på Gullkrona, två kvinnor och nio män. Fartyget, som var byggt 1921 i Kärra, Dragsfjärd, men hörde hemma i Helsingfors, sjönk. Våren 2014 restes ett minnesmärke på Soru strand: en liten träbåt bland stenar som symboliserar isflak. I år har den svåra räddningsoperationen fått ett annat monument; en liten bok sammanställd av Helen Kommus på basen av de estniska sjöräddarnas anteckningar och bl.a. en estnisk radiointervju. Boken kan rekommenderas som estnisk lösövning. Vill man läsa utförligt om Gullkronas sista resa har Helge Heikkinen skildrat den i sin bok Vaarallisilla vesillä (1960) Betecknande för de förhållanden som rådde i Estland vintern 1941 är att de sovjetiska ockupanterna satte finländarna i fängelse för förhör. Efter en tid kunde dock alla återvända till Finland. (TM) Oikaisu Edellisen lehden numerossa 2/2015 artikkelissa (s. 8) Iloista työtä yhteiseksi hyväksi mainittiin Paula Alarinnan hoitaneen Rotterdamin kirkon kirja- ja kasettiosastoa kuluneet kymmenen vuotta. Tässä vapaaehtoistehtävässä hän toiminut siis kirkon joulumyyjäisten aikana. Kirjaston toiminnasta ja -hoidosta on kyseisen ajan vastannut Kristiina Salojärvi. Harrastuksesta oikeaksi urheiluksi Eero Lehtinen: Suomalaiset sankaripurjehtijat. Kahvelipurjeista skiffeihin. John Nurmisen säätiö, Nykyisin Suomi ei ole tunnettu purjehdusmaa. Toisin oli ennen. Ahvenanmaalaisen Gustaf Eriksonin suurten purjelaivojen aikaan maailmalla seurattiin innokkaasti suomalaisten purjealusten ns. vehnäpurjehduksia Australiasta Eurooppaan. Kilpailu oli kovaa, ja voittajalaivojen ja niiden kippareiden nimiä toistellaan vieläkin. Taannoin yöpyessäni Englannin Falmouthissa bed and breakfast -paikkani isäntä kuultuaan minun olevan Suomesta juoksutti eteeni kenkälaatikollisen valokuvia, jotka esittivät Falmouthin redille ankkuroituneita Eriksonin aluksia. Isoisäni otti nämä kuvat suomalaisista raakapurjelaivoista ja varoitti hukkaamasta niitä, koska ne ovat arvokasta merenkulun ja kilpapurjehduksen historiaa, Cornwallin mies selitti. Kysyessäni, mitä mieltä hän on Suomen nykyisestä purjehdusmaineesta, hän sanoi, ettei tiedä siitä muuta kuin että Suomessa tehdään hyviä veneitä. Milloin kilpapurjehtiminen Suomessa aloitettiin, sitä ei Eero Lehtinen Suomalaiset sankaripurjehtijat -kirjassaan kerro, ja vaikeaa se olisikin. Jokainen purjehdusta harrastanut tietää, että kilpailu purjein liikkuvien veneiden välillä alkaa aina, kun edessä näkyy toinen purjevene. Virallisia purjehduskilpailuja alettiin järjestää Suomessa pian purjehdusseurojen perustamisen jälkeen. Ensimmäinen purjehdusseura Segelförening i Björneborg perustettiin Poriin Purjehdusseuroja pidettiin pitkään herrasväen yläluokkaisina klubeina. Vuosikymmenten kuluessa seuroista on tullut muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta kaiken kansan urheiluseuroja. Kilpapurjehdus on pysynyt retki- ja perhepurjehduksen yleistymisestä huolimatta seurojen tärkeänä toimintamuotona. Olympialaisissa suomalaiset purjehtivat ensi kerran vuonna 1912 Tukholmassa. Kotiin viemisiksi sieltä saatiin yksi hopeamitali ja kaksi pronssista. Olympialainen menestys ei ole myöhemminkään ollut kaksinen, vaikka kultaakin on toki tullut. Moskovan olympialaisissa 1980 Esko Rechard purjehti Finn-jollallaan voiton Tallinnan vesillä ja Sydneyssä Thomas Johanson ja Jyrki Järvi ilahduttivat 49er-luokan kirkkaimmalla mitalilla. Lehtisen kirjan kiinnostavin osio kertoo suomalaisista avomeripurjehtijoista. Liikkeelle kertoja lähtee niinkin kaukaa kuin Herman Spöring nuoremmasta, joka ensimmäisenä suomalaisena kiersi Kap Hornin James Cookin retkikunnassa Gustaf Eriksonin suuret purjealukset saavat oman lukunsa ja sitten ollaankin jo suolanpärskeisissä maailmanympäripurjehduskilpailuissa. Lehtinen kuvaa maailmanympäripurjehduksia alan eksperttinä. Kokemusta on vaikka muille jakaa. Skopbank of Finlandin suoritukselle Whitbread-kilpailussa hän antaa kovasti kehuja. 51-jalkainen vene sai todella kovaa kyytiä, ja miehistö taisteli tosissaan merta vastaan veneen porhaltaessa jopa yli 20 solmun nopeudella. Veneen loppusijoitus 29 osallistujan joukossa oli 12:s. Gahmbergin perheen suurprojektin, Skopbank of Finlandin, saama suuri julkisuus toimi kannustimena seuraaville maailmanympäripurjehdushankkeille. Kaikkiaan suomalaisvenekuntia on osallistunut Whitebreadiin, joka sittemmin vaihtui Volvo Ocean Raceksi, viisi venekuntaa. Jokaisen veneen osallistuminen on ollut valtaisa taloudellinen ponnistus. Avomerikilpailu on aina oma seikkailunsa itkuineen ja nauruineen. Huomaan Lehtisen arvostavan erityisesti maapallon kiertäneitä suomalaisia yksinpurjehtijoita Harry Harkimoa ja Pentti Salmea. Heidän henkensä oli The BOC Challengessa monta kertaa hiuskarvan varassa. Osaamisen ja voimien puutetta korvattiin sisulla ja jopa tuurilla. Eero Lehtinen on kirjoittanut ja John Nurmisen säätiö kustantanut hyvän kirjan suomalaisista purjehtijoista. Tällaista on kaivattu. Joni Skiftesvik böcker / kirjat 28 Merimieskirkko 3/2015 Sjömanskyrkan Merimieskirkko 3/2015 Sjömanskyrkan 29

16 Toivon laulu Tiettävästi ainoa valokuva, joka varmuudella esittää Toivoa, tosin jo parkiksi muutettuna. Kuva on julkaistu Yrjö Kaukiaisen Laiva Toivo, Oulu -kirjassa. (Sjöhistoriska museet vid Åbo Akademi) Henrik Wilhelm Wille Snellman syntyi kauppaneuvos J.W. Snellman Gerhardssonin yhdeksänlapsisen perheen viidenneksi vanhimpana vesana Jo neljäntoista ikäisenä hänet merkittiin Oulun merimieshuoneen matrikkeliin. Willen opiskelujen aikana rakennettiin kauppaneuvos Snellmanin telakalla Toppilan Kraakkulassa fregattia, josta oli määrä tulla suurin Oulussa siihen mennessä rakennetuista laivoista. Varustajan odotukset valmistuvan laivan osalta olivat suuret. Omistajan aivoituksia kuvastaa hyvin fregatin nimi Toivo. Yllätys oli suuri, kun Snellman pestasi suurimman ja kalleimman laivansa päälliköksi vain 23-vuotiaan, vastikään merikapteenin kirjan saaneen poikansa Willen. Ensimmäiselle matkalleen Toivo lähti Oulusta puutavaralastissa Liverpooliin. Merimiesten karkaamiset laivoista olivat tuohon aikaan yleisiä. Toivosta lähti sen ensimmäisessä ulkomaan satamassa viisi miestä omille teilleen. Sittemmin karkaamisia oli lähestulkoon jokaisessa satamassa. Mistä konfliktit johtuivat, sitä on "vatuloitu" paljon. Osasyynä lienee ollut kipparin nuoruus ja virkaintoisuus. Osansa oli varmasti myös miehistön halulla kokeilla nuoren päällikön kestokykyä. Englannista Toivo suuntasi helmikuussa 1872 Intian Bombayhin ja Burmaan. Eurooppaan alus palasi vuoden kuluttua. Laiva lähellä tuhoutumista Wille Snellman otatti itsestään valokuvan Greenockissa Laiva ja kapteeni elävät laulussa Merikapteeni Henrik Wilhelm Snellman, kuuluisan Toivo-fregatin värikäs päällikkö, on tunnetuimpia suomalaisia merenkyntäjiä. Harvasta merenkulkijasta on tehty laulu, "Toivon herrasta" ja hänen laivastaan on. Pensacolan lastauspaikalla Toivo sai pohjakosketuksen ja myräkässä katosi osa lastattavista pelkoista. Viereen ankkuroitu laiva ajautui Toivon kylkeen vaurioittaen sen takilaa. Toivon traaginen matka talvimyrskyjen aikaan Meksikonlahdelta Englantiin oli vähällä päättyä fregatin täydelliseen tuhoon. Selviytyminen tuholta oli neuvokkaan, toimintakykynsä kaikissa olosuhteissa säilyttäneen kapteenin ja osaavan laivanväen yhteisen ponnistelun tulos ja on sellaisenaan hieno esimerkki purjelaivakauden merimiesten korkeasta ammattitaidosta. Atlantti otti tosissaan mittaa Oulun pojasta. Miehistö taistelee hirmumyrskyä vastaan. Alus makaa voimakkaiden puuskien seurauksena kyljellään. Suojanpuoleinen kaide on veden sisässä. Takila alkaa vaurioitua, purjeet repeilevät. Valtava aalto lyö laivan yli, rikkoo skailetin ruudut ja täyttää kajuutan vedellä. Osa ruokatavaroista tuhoutuu. Pilssit peilataan ja aluksessa havaitaan olevan 7 jalkaa (2,1 m) vettä. Meri pieksää vuotavaa, raskaasti liikehtivää alusta, joka menettää koko ajan purjeitaan. Tuulen voimakkuus putoaa viimein 8 beaufortiin. Vahingoittuneeseen takilaan vaihdetaan ehyitä purjeita. Alus on saanut erittäin pahan vuodon, mutta selviytynyt myrskystä. Fregatti Toivon pienoismalli purjehtii Tuiran kirkossa votiivilaivana. Einari Sorosen rakentaman pienoismallin lahjoitti seurakunnalle Oulun laivanpäällystöyhdistyksen naistoimikunta 1990-luvulla. Pumpaten yli Atlantin Kirjeessään Liverpoolista isälleen Wille mainitsee kyljessä olevan jopa neljän tuuman syvyyteen ulottuvia toukan reikiä ja esittää, että laiva olisi viisainta ottaa kotiin perusteellisia korjauksia varten. Kauppaneuvos on kuitenkin sitä mieltä, ettei Toivon kannata vuodostaan huolimatta purjehtia tyhjänä Ouluun telakoitavaksi. Hän käskee hakea Portugalista suolalastin tuomisiksi. Kun Toivo lähtee suolalastissa Setubalista, alus vuotaa kovasti ja toinen pumppu juonittelee. Kööpenhaminan redille vuotava alus saapuu Yöllä karkaa toinen perämies, ja talousesimiehelle Wille antaa potkut. Ensimmäiseltä, viisi vuotta kestäneeltä purjehdukseltaan Toivo palaa kotisatamaansa Aivan kotiportilla, Hailuodon kohdalla, alus käy karilla luotsin jo ollessa laivassa. Ankkuroiduttuaan Oulun redille Wille käskee miehet pumppuihin, mutta nämä kieltäytyvät. Pumppaajat on pestattava maista. Willen komennossa Toivo-laiva purjehti vielä kolmisen vuotta käyden mm. Jaavalla, Brasiliassa ja USA:n Philadelphiassa. Syyskuussa 1879 Wille luovutti Rochefortissa Ranskassa laivan päällikkyyden serkulleen Hamina-Villeksi kutsutulle H.W. Snellman vanhemmalle. Laulussa liioitellaan Toivo-laivan vaiheet ovat kiinnostaneet tutkijoita. Lähteenä on käytetty mieluusti aliperämies Jaakko Haatajan ja Onni-laivassa seilanneen Allu Wallgrenin sepittämää laulua Laiva Toivo, Oulu. Laulu oli tarkoitettu pilkkalauluksi ja kostoksi. Vaikka laulun on todettu eräiltä osiltaan kertovan todellisista tapahtumista, on siinä myös selviä liioitteluja. Toivon säilyneet asiakirjat sekä Willen ja J.W. Snellmanin välinen kirjeenvaihto osoittavat, että Willellä oli kaikissa toimissaan vain yksi pyrkimys: laivan oli tuotettava voittoa. Raha ja aikatauluissa pysyminen saivat korostetun aseman nuoren kapteenin ajatusmaailmassa ja toiminnoissa. Maihin jäätyään Wille teki menestyvän uran liikemiehenä. Avioliitosta pappis- ja kauppiassukuisen Maria Fellmanin kanssa syntyi kymmenen lasta. Oululaiset tunsivat "Neelmannin Willen" joviaalina, mutta räiskähtelevänä persoonana, joka "praataili" mielellään toisten merimiesten kanssa punssilasin ääressä. Hän kuoli vain 54 vuoden ikäisenä pahan vilustumisen seurauksena. Toivo-laiva myytiin punnan hinnasta Norjaan Lloyd sin rekisteristä se poistettiin Lue yksityiskohtaisempi juttu nettilehdestä. Joni Skiftesvik Vuonna yksituhattakahdeksansataa seitsemänkymmentäyksi laivuri koitti saada poikia pestatuksi Hän pestas pyhän, pestas kaksi, pestas kolmannen laivaan Toivoon Oulun. Hurraa hurraa sen omistajalle, hurraa hurraa sen kuljettajalle. Toivon herrat kuuluu kyllä kaikkein korvissa ja laiva Toivo Oulun Waan ei hän saanut niitä poikia kauvan siinä pitää, kuin he pääsit Englandiin he eron otit siitä. He heitit herra laivurin Laiberineen laivaan Toivoon Oulun. Hurraa hurraa... Herran äiti herjais heitä rakkariksi siitä kuin he karkais poijes meidän nuorelta laivurilta. Ei tiennyt äiti ennustaa eteenpäin elämää laivassa Toivossa Oulun. Hurraa hurraa... Ystäviä kokous kerran laivurille laivaan, ilonhetkiä viettämään he tulit tuohon Toivoon. Vaan kuin he kuulit kuulan keulassa kaikuvan laivassa Toivossa Oulun. Hurraa hurraa... Kerran Vilho vahin kanssa hullutteli sitä että kolme luutaa yhteen varteen panna pitää. Kuin ei sitä saattanut niin sai hän kontata laivassa Toivossa Oulun. Hurraa hurraa... Kokkia he ruoskivat kuin järjettömät villit siksi kokki kyllästyi kurjalle elämälleen, he henkeä sen väijyivät, hän hyppäs merehen laivassa Toivossa Oulun. Hurraa hurraa... Kauheasti vuodatit he meriläisten verta usein däkki punainen kuin teurastettu kenttä. Perämies se pieksi heitä laivurin kanssa laivassa Toivossa Oulun. Hurraa hurraa... Kaksisataa viisikymmentä miestä kerkes pitää, herra laivuri laivassansa neljän reissun sisään, vaan enin osa eros heistä omall oikeudell laivasta Toivosta Oulun. Hurraa hurraa... Jos hän ei ois syntyisin tuon komersroodin poika, niin ei laki antais hänen laivaa enää hoitaa, sillä Toivon herran toimet oli kuulut kautta maan. Laivassa Toivossa Oulun. Hurraa hurraa. 30 Merimieskirkko 3/2015 Sjömanskyrkan Merimieskirkko 3/2015 Sjömanskyrkan 31

17 kirjat Ehtymätön Aarresaari Robert Louis Stevenson: Aarresaari. 9.painos. WSOY, Suomentaja Hannes Korpi-Anttila. Kannen kuva lienee teoksen varhaisemmista painoksista. Ami Hauhio: Aarresaari. Sarjakuvakirja luvulla. Mauri Kunnas: Aarresaari. Kuvakirja. Otava, Skotlantilainen Robert Louis Stevenson julkaisi vuonna 1883 merirosvoista kertovan esikoiskirjansa Aarresaari (Treasure Island), joka pohjautui hänen vähän aiemmin ilmestyneeseen jatkokertomukseensa Young Folks -lehdessä vuotiaille suunnattu merirosvoseikkailu ei ole menettänyt tenhoaan, sillä noin 130 vuoden aikana tästä klassikosta on otettu lukuisia painoksia ja versioita. Aarresaaresta on tehty elokuvia, sarjakuvia, animaatiota, ja onhan Mauri Kunnas ilakoinut kuvakirjankin. Tarinan kertojaminä on nuori Jim Hawkins, jonka äiti pitää majataloa. He löytävät vanhan merikarhun jäämistöstä aarrekartan, ja niin kuunari Hispaniola purjehtii kohti aarresaarta Jim kajuuttapoikana. Laivakokki Pitkä-John Silver onkin katala rosvo, kuten muutama muukin merimies. Rosvot alkavat kahakoida kalleuksista, eivätkä he pääse enää laivaan. Lopulta kullat ja jalokivet jaetaan oikeudenmukaisesti hyvää tahtovien ihmisten kesken. Mauri Kunnaksen tulkinta Aarresaaresta on vertaansa vailla. Yksityiskohtia rikkaasti pursuavan kuvituksen kohdeyleisönä ovat nyt myös pienemmät lapset. Kunnaksen ilmaisu, kekseliäisyys sekä huumorin ja komiikan sekoitus hellivät lukijaa. Tarinan huipentavan taitekohdan, jossa Jim kapuaa mastoon henkensä edestä ja puolustautuu aseella merirosvoa vastaan, on Kunnas ratkaissut pehmeästi vesipyssyllä. Aarresaaren merirosvolaulu on Kunnaksella lyhyesti Viistoista miestä ja arkussa luut, huh-hah-hei ja rommia pullo! Stevenson on poiminut veisun Charles Kingsleyn kirjasta At last: Viistoista miestä arkulla vainaan, jahhohhoo ja rommia pullo! Loput otti piru ja ne kuolivat viinaan, jahhohhoo ja rommia pullo! Entä mitä merkitsevät nuo miehet arkulla? 15 miestä ei voi istua pienellä merimieskirstulla. Selitys löytyy ruumisarkun vanhasta nimityksestä dead chest. Draken kanaalissa St. Johnin ja Tortolan välillä on saari Dead Chest, joka on nimensä mukainen muodoltaan. Tutkijat sanovat, että laulu viittaa juuri tähän merirosvojen suosimaan saareen, jossa saaliita jaeltiin. Aarresaareen vaikutti syvästi myös Daniel Defoen teos Robinson Crusoe, on Stevenson kertonut vaikutteistaan. (Pirates Fact and Fiction, 1992). Robert Louis Stevensonia (1850 Edinburg 1894 Samoa) viehätti vapaa matkustelu ja boheemi elämä. Hän oli lähtöisin uskonnollisesta perheestä, jonka isä oli majakkainsinööri ja äiti papintytär. Robert Louis luki ensin insinööriksi, vaihtoi lakitieteeseen, mutta ei koskaan toiminut tuomarina. Monipuolisen kirjailijan mielipuuhaa oli samoilla Skotlannin nummilla viipyillä pubeissa kuuntelemassa elämäntarinoita ja havainnoida ihmisiä ympärillään. Kaliforniasta hän löysi itselleen vaimon, ja viimeisen kotipaikan Etelämeren Samoalta. Viimeinen leposija on saaren korkeimmalla kukkulalla paikallisten kunnianosoituksena arvostetulle tusitalalle, tarinankertojalle. Uusimmat Aarresaaret Kunnaksen jälkeen ovat Createspace n vuonna 2014 kustantama nide, suomi englanti-rinnakkaistekstinä sekä selkokielinen lyhennelmä vuodelta 2015 Avain-kustantamolta. Disneyn animaatio Treasure Planet vuodelta 2002 on muuntautunut aikamme pyrkimysten mukaisesti avaruuteen. Stevensonin kynänjälki venyy ehtymättä suuntaan jos toiseenkin. Otamme ilolla vastaan. Irmeli Tanttu Merirosvot ja kullan kimallus Euroopassa luultiin pitkään merirosvouden hiipuneen, kun 1800-luvun alkupuolella moni maa ryhtyi kukistamaan laittomuuksia. Totuus on kuitenkin, että merirosvous on yhä vakava ongelma lähes kaikkien merien rannikoilla. Viikingit, muinaisskandinaaviksi merirosvot, olivat häärineet mereltä toiselle jo tuhat vuotta sitten. Tästä 500 vuotta eteenpäin valikoitui Meksikonlahdesta avautuva Karibianmeri trooppisine saarineen lännen kuuluisimpien merirosvojen saalisalueeksi. Sinne päin oli tietä viitoittanut löytöretkeilijä Kolumbus, joka oli rantautunut Väli-Amerikkaan San Salvadorissa (kuten hän sen nimesi) vuonna Niin alkoi Uuden maailman aarteiden haaliminen Euroopan kruunupäille ja muille itsensä etuoikeuttaneille. Rosvo vai sankari? Espanjalaisten ja portugalilaisten kulta-, hopea- ja jalokivilastit Amerikasta Eurooppaan olivat olleet 1500-luvulla englantilaisten, hollantilaisten ja ranskalaisten rosvojen kiikarissa. Laivasaattueistakaan ei ollut apua, sillä hyökkääjät iskivät jo alkumatkasta Panamassa. Lain turvaama kaappari erottui merirosvosta sen mukaan, kuka toimintaa tulkitsi luvulla Englannin Francis Drake, muun muassa kaappari, oli espanjalaisille rosvo. Engelsmanni William Hawkins muistetaan ensimmäisenä orjakauppiaana Guineanlahden rannikolla, josta hän salakuljetti afrikkalaisia Länsi-Intian plantaaseille. Niiden ei-englantilaiset omistajat katsoivat, että hän oli merirosvo. Karibianmeren piratismin ns. kulta-aikaa elettiin luvuilla. Jamaikan merirosvoista rohkeimpia ja raakalaismaisimpia oli Walesissa vuonna 1635 syntynyt Henry Morgan. Hän hävitti Portobelon kaupungin, tappoi vastustajat raa asti ja palasi tukikohtaansa valtava saalis mukanaan. Kapteeni, arkkipiraatti William Kidd (s. 1645), hyvän perheen poika, oli ensin merirosvoja vastaan, mutta sittemmin kurssinsa kääntyi. Raamattunsakin hän Merirosvoilla on erityislaatuinen historia, jota taiteilijat ovat hyödyntäneet teoksissaan kautta aikain. Romanttisuuden sijaan merirosvous on yhä vakava ongelma. oli haudannut, koska Pyhä kirja tuomitsi hänen pahan elämäntapansa ja laittoman uransa. Jälkimaailman arvio Kiddistä ei imartele: kolmannen luokan merirosvo ja neljännen luokan herrasmies. Hänen elämänsä päättyi hirttosilmukkaan. Hyvältä ei kuulosta kuvailu upporikkaasta Edward Teach Mustaparrastakaan, joka surmattiin vuonna 1718 laivallaan. Hänen kasvuvuosistaan tiedetään vain, että hän karkasi varhain piraattien matkaan. Mustaparta oli 193 cm pitkä, painoi 100 kg, ja hänen bassoäänensä jylisi kuin tykin suusta. Pelotteiksi hän sitoi palavia tuppuja tukkaansa ja partaansa. Merirosvotarinoista pahimmat, joiden kuvailu ei innosta ovat juuri Mustaparrasta lähtöisin. (1 Hirttämisiä ja hylkäämisiä Historioitsija Hamilton Cochran muistuttaa teoksessaan (2, että piraattien hirmuteot tapahtuivat julmana aikana ja lapsiakin saatettiin hirttää mitättömistä seikoista. Moni rosvo oli paennut köyhyyttä, työttömyyttä ja orjuutta. Oli myös karkulaisia armeijasta, laivastoista tai vankiloista. Näissä kun kurinpito oli lähes kiduttamista. Piraattien käyttämän hirttorangaistuksen sijasta saatettiin hangoittelija hylätä autiolle saarelle vain vesipullo, vähän muonaa ja pyssy mukanaan. Asumaton Howard Pylen maalaus Hyljätty. Sanoja ei tarvita. saari, kuten Jamaika, Hispaniola ja Tortuga, toimi myös tukikohtana. Samoin Madagaskar Afrikan itärannikolla oli otollinen konnien leireillä ja kätkeä saaliita. Kirjallisuuden autiosaarista tunnetuin löytyy Daniel Defoen romaanista Robinson Crusoe (1719). Siitä tuli maailman ensimmäinen bestseller, ja sen suomennos ilmestyi jo vuonna O.T. Andefeltin käännös oli uskollinen Defoelle: Robinpojan Kruusen ihmeelliset elämänwaiheet. Howard Pylen maalaus Kätketty aarre. Arkkipiraatti Kidd valvoo tilannetta. Kirja perustui tapahtumiin Juan Fernandez -saarella Chilen rannikolla, jonne skotlantilainen Alexander Selkirk joutui neljäksi vuodeksi, kunnes kaapparit pelastivat hänet. Robinpoika pysyi saarellaan 28 vuotta ennen löytymistään. Defoella oli ollut piraateista omia kokemuksia vuonna R.L. Stevensonin Aarresaaressa (1883) on vaikutteita paitsi Robinson Crusoen seikkailuista myös William Kiddistä Long-John Silverin hahmossa. Lisäksi siinä on Stevensonin yksijalkaisen ystävän W.E. Henleyn luonteenpiirteitä. Mustaparta on puolestaan ollut Kapteeni Koukun esikuva J.M. Barrien lastennäytelmässä Peter Pan (1904, kirja 1911). Kaikista edellä mainituista on tehty lukuisia versioita, eikä vähiten elokuvina. Kaikkien aikojen suomalainen merirosvoelokuva on Hannu Lemisen ohjaama Rosvo-Roope (1949). Sen sytyke oli Rafael Ramstedtin Balladi (1931), jonka Tauno Palo ikimuistoisesti esitti. Siinä Roope palaa leskeksi jääneen armaansa luo, mutta miten käykään: ja sillä lailla Rosvo-Roope hiljaa hirtettiin. Nykypäivän merirosvous Takaisin fiktiosta faktaan: nykypiraatit ovat yhä vaarallisempia huipputekniikan turvin. YK on pyytänyt jäsenmaidensa laivastoja turvaamaan niin risteily- kuin rahtialuksia etenkin Nigerin ja Somalian edustalla. Saaliina ovat nyt miehistö, matkustajat ja lasti lunnasrahoja vastaan. Taustalla on paitsi ahneus myös vastatoimi lännen harjoittamalle laillistetulle ryöstökalastukselle etenkin Afrikan maiden tuntumassa. Kullan kimallus ja merirosvot käyvät ajasta aikaan käsi kädessä. 1) Pirates Fact & Fiction, Collins & Brown ) Karibian kaapparit ja merirosvot, American Heritage Publishing 1961, Uusi Kirjakerho Teksti: Irmeli Tanttu 32 Merimieskirkko 3/2015 Sjömanskyrkan Merimieskirkko 3/2015 Sjömanskyrkan 33

18 testamentti Testamentti osana elämää Merimieskirkko käynnisti kesällä 13 muun hyväntekeväisyysyhdistyksen kanssa Hyvä testamentti -kampanjan. Monelle testamentista puhuminen on kiusallista, ja juuri siksi kampanja on tarpeellinen. Tavoite on haastaa kaikki suomalaiset pohtimaan asennettaan testamentin tekemiseen ja ymmärtämään sen olevan osa elämän suunnittelua. Suomessa vain lapsilla ja lähisukulaisilla on lainsäädännöllinen mahdollisuus perintöön. Jos perijöitä ei ole, omaisuus menee kokonaisuudessaan valtiolle. Olipa henkilöllä perhettä tai ei, kaikissa tapauksissa ihminen voi itse päättää omaisuutensa jakamisesta tarkemmin testamentilla. Omaisuutensa voi testamentata joko osaksi tai kokonaan jollekin henkilölle tai taholle. Testamentatusta omaisuudestaan voi nauttia aina viime hetkiin saakka, sillä testamentattu omaisuus siirtyy sen saajalle vasta nykyisen omistajan kuoltua. Testamenttaus on siksi oman omaisuuden hyödyntämisen aktiivista suunnittelua siinä mielessä, että varojaan voi ohjata sellaisen toiminnan pariin, jonka kokee tärkeäksi. Testamentit ovat kantaneet esimerkiksi Merimieskirkkoa yli taloudellisten taantumien ja lama-aikojen. Testamenttien avulla olemme kriisiaikoinakin voineet auttaa monia vaikeuksiin joutuneita ja kehittää hyväntekeväisyystyötämme. Lisää tietoa kampanjasta löytyy sivustolla: Sivuston lisäksi kampanjalla on oma lakiasiantuntija vastaamassa testamentin tekemistä koskeviin kysymyksiin. Kaikissa testamentteihin liittyvissä asioissa Sinua palvelee myös Suomen Merimieskirkon talousjohtaja Kirsi Wallén, Kampanjan ja tämän tekstin tarkoitus on kerjäämisen sijaan antaa informaatiota testamentin tekemisen mielekkyydestä ja tietoa eri mahdollisuuksista. Teksti: Marko Toljamo Sarja kertoo menneen maailman merenkulun tapahtumista, jotka on kokoelmistaan valinnut Rauman merimuseo. Teksti: Paavo Tukkimäki, kuva: Rauman merimuseo Hildan onni loppuu Luvialainen rahtilaiva Hilda Merimieskirkko tarjoa jälleen tänä vuonna mahdollisuuden lähettää joulupaketteja tuntemattomille merenkulkijoille. Tämä joululahjaperinne on odotettu, pidetty ja muistoja herättävä merenkulkijoiden keskuudessa. Suomen Merimieskirkon toimipisteet kotimaamme rannikkokaupungeissa sekä Alankomaissa, Belgiassa, Iso-Britanniassa, Kreikassa ja Saksassa välittävät kotoisen joulun tunnelman heille, jotka viettävät joulunsa merellä. Toivomme, että lahjat toimitetaan, jos mahdollista, marraskuun alkuun mennessä Helsingissä Vuosaaren merimieskirkolle (Provianttikatu 4, Helsinki) sekä muualla Suomessa ja Euroopassa lähimmälle merimieskirkolle. Lahjoja voi tuoda toki aina jouluun saakka. Perinteisen joulupaketin sisällöksi sopivat esimerkiksi villasukat, makeiset (ei suklaa), kirjat sekä musiikkilevyt. Älä paketoi kuitenkaan elintarvikkeita tai kynttilöitä. Merimieskirkon nettipuodin tuotevalikoimasta löytyy myös hyviä lahjaideoita. Paketin sijaan voit antaa myös rahalahjoituksen. Kertyneillä varoilla valmistamme merimieskirkoillamme vastaavia joulupaketteja. Yhden paketin hinta on tällöin 15 euroa. Rahalahjan voi osoittaa Suomen Merimieskirkon tilille FI Merkitse viitenumeroksi 3052 tai viestikenttään tieto Joululahja merenkulkijalle. Lämmin kiitos kaikille merenkulkijoiden ja merimieskirkkotyön ystäville! Keräyslupa / Insamlingstillstånd : POL Poliisihallitus / Polisstyrelsen Penninginsamling 2015 i Åland: ÅLR 2014/7267 Ålands lanskapsregering Kuolleet Mirja Ritari Kotkan seurakuntalainen rouva Mirja Ritari on kuollut 95-vuotiaana keväällä Hän oli yli 60 vuotta Kotkan merimieskirkkopiirin kantava voima ja vielä viime kesänäkin henkeen ja vereen merimieskirkkotyön kannattaja. Mirja oli luonteeltaan hyvin vaatimaton ihminen, mutta hän oli yksi vanhimmista ja pitkäaikaisimmista merimieskirkkotyön tukijoista. Kesäjuhlille hän Luvialainen rahtilaiva Hilda pääsi sarjan edellisessä osassa livahtamaan tosin saksalaispommien runtelemana ulos ranskalaisesta Dunkerquen kaupungista kohti Doveria. Sieltä matka jatkui Cherbourgin kautta La Palliceen, jonne tultiin sunnuntaina 26. toukokuuta Laivaa korjailtiin ranskalaissatamassa, ja vehnälastia tuli lisää. Viljan määränpää oli Englanti. Kesäkuun puolivälin jälkeen Hilda oli päällikkönsä mielestä jo kohtalaisessa kunnossa, mutta viranomaisilta ei saatu lähtölupaa kapteeni Antti Veneen arvion mukaan sodan aiheuttaman sekasorron vuoksi. Vene kertoo meriselityksessään, että torstaina 20. kesäkuuta kuluneena yönä oli kohtalaista pommitusta, jolloin tokassa paloi yksi laiva ja ainakin yksi upposi tokan edustalla olevalla ankkuripaikalla. Hildan käskettiin lähteä, ja kun Vene pyysi ohjeita, hänelle vastattiin: Mene Englantiin. Lähdön jälkeen Hilda joutui todistamaan, kuinka kaksi saksalaista lentokonetta hyökkäsi englantilaista sota- ja kuljetusalusta vastaan. Hildallakin varauduttiin pahimpaan: paras pelastusvene laskettiin veteen ja jätettiin noin 200 metriä pitkän köyden päähän. Veneessä oli yksi matruusi. Hildan sotaonni loppui perjantaina kello Matruusi oli veneestä nähnyt sota-aluksen tumman hahmon ja kuullut pienen helähdyksen, minkä jälkeen oli seurannut räjähdys Hildalla ja koko alus oli peittynyt savuverhoon. Hilda alkoi heti upota, ja keskilaivassa olleet miehet menivät pelastusveneeseen. Vedessä oli valittava merimies, jolle ojennettiin airo, mutta mies ei kyennyt tarttumaan siihen. Ennen kuin vene pääsi aallokossa ja pyörteissä hukkuvan luo, tämä oli hävinnyt. Pelastusvene soudettiin hinauksessa olleen veneen luo ja sidottiin siihen, ja sitten palattiin vielä uppoamispaikalle. Kateissa olevista ei löytynyt jälkeäkään, ja suunta päätettiin ottaa paremmalla pelastusveneellä kohti Espanjan rannikkoa. Jäljellä olleet 11 miestä olivat terveitä lukuunottamatta pälikön saamaa paria sydänkouristusta ensimmäisenä aamupäivänä. Sunnuntaina saatiin Espanjan ranta näkyviin, käynnistettiin veneen moottori ja kello 10 saavuttiin Castro-Urdiales nimiseen kaupungin satamaan. Satamakapteeni otti tulijat huostaansa ja ohjasi heidät hotelliin. Konemestari, keittäjä ja kaksi lämmittäjää olivat olleet nukkumassa Hildan perässä ja ilmeisesti kuolleet heti. Vedestä huomattu puolimatruusikin oli ollut perässä räjähdyskeskuksen päällä. Kaikki pelastuneet vakuuttivat, että järjestys ja sopu säilyvät kaikissa vaiheissa, ja sen ansiosta 11 miestä pääsi Espanjan kamaralle. lähti aina mielellään. Erikseen hän tuki vielä laivakuraattoritoimintaa. Hänen puolisonsa Hans oli merikapteeni. Rouva Ritarin hautaan siunaamisen Kotkan kirkossa toimitti kappalainen Kirsi Hämäläinen. 34 Merimieskirkko 3/2015 Sjömanskyrkan Merimieskirkko 3/2015 Sjömanskyrkan 35

19 merimieskirkkouutisia Kreikka toivottaa matkalaiset tervetulleiksi Skandinaavinen merimieskirkko Ateenassa on remontoitu ja syyskausi alkanut. Ateenan suomalainen merimieskirkko toivottaa matkalaiset ja pitempään maassa vierailevat tervetulleiksi kirkolle. Työtä tehdään Ruotsin merimieskirkon tiloissa Plakalla. Se sijaitsee lähellä Parthenonia ja kirkon terassilta näkyy jopa Zeuksen temppeli. Kesällä kirkkoa on maalattu ja remontoitu. Suomi-koulun syyslukukausi alkaa 19. syyskuuta. Nuortenilta Brysselin merimieskirkolla kevättalvella Kirkon sosiaalikuraattori Mari Hilonen on saanut vastata kesällä kyselyihin Kreikan tilanteesta. Kreikan talousvaikeudet puhuttavat mediassa, mutta kreikkalaiset toivottavat turistit ja muut matkalaiset lämpimästi maahan. Ulkomaalaisiin ei ole kohdistunut nostosumma-, luottokortti- tai muita rajoitteita. Suurempana huolena maassa on kesällä Syyriasta saapuvat pakolaiset. Kreikkalaisillakin on vähän, mutta he jakavat vähästäänkin tässä tilanteessa, sanoo Mari Hilonen. Teksti ja kuva: Iiris Kivimäki Brysselin nuortenillat alkoivat Sosiaalikuraattori Mari Hilonen sanoo, että kreikkalaiset ovat vieraanvaraisia ja jakavat vähästäänkin. Turkulaisen merimaalarin TH Norlingin töitä voi ihailla Uudessakaupungissa Vason näyttelytiloissa. Upea meritaidenäyttely Uudessakaupungissa Uudessakaupungissa on esillä upea meritaidenäyttely, jossa on nähtävillä kaikkiaan noin 70 turkulaisen merimaalarin TH Norlingin työtä. Näyttelytilan seinillä seilaa komeita purjelaivoja, hienoja höyrylaivoja ja uudenaikaisia moottorilaivoja. Suuri osa tauluista on perinteisiä öljyvärimaalauksia. Lisäksi esillä on purje- ja pressukankaalle maalattuja laivoja, majakoita ja muita merellisiä kohteita. Näyttelyn helmiä ovat Kap Hornin edus- Syntymäpäiviä 80 vuotta Hilkka Kananen Vuonna 1930 toimintansa aloittaneen Kajaanin srk:n merimieskirkkopiirin uusi vetäjä. Paljon onnea ja Jumalan siunausta päivänsankareille! Helena Miettinen Munkkivuoren merimieskirkkopiirin pitkäaikainen rahastonhoitaja. 60 vuotta Saara-Helena Lindqvist Suomen Merimieskirkon hallintosihteeri Juhani Korolainen Lontoon merimieskirkon 2. merimiespastori vuosina vuotta Saila Santamaa Rauman merimieskirkon satamakuraattorin sijainen Johtajat vaihtuvat Lontoon merimieskirkon johtaja Teemu Hälli on aloittanut Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymän diakoniajohtajana ja Benelux-maiden merimieskirkon johtaja Jarmo Karjalainen on kutsuttu Suomen Lähetysseuran aluepäälliköksi Mekongin alueelle. Hälli ja Karjalainen ovat molemmat tehneet ansiokasta työtä missuunassa, mistä heille molemmille puolisoineen kuuluu suuri kiitos. Suomen Merimieskirkko toivottaa heille perheineen onnea ja siunausta uuteen elämänvaiheeseen! Uusien johtajien rekrytointi on käynnistetty. Lontoon merimieskirkon johtajana toimii loppuvuoden 2015 ajan Lontoosa tuttu sosiaalikuraattori Hanna Lindholm ja väliaikaisena merimiespastorina toimii Lyypekin merimieskirkon sosiaalikuraattori, pastori Anna Eklund. Eklundia Lyypekissä sijaistaa Ilona Matikainen. Hyvä tukijäsen, käytä hyväksesi jäsenetumme Merimieskirkko on neuvotellut eri yritysten kanssa jäsenilleen jäsenetuja. Tänä vuonna jäsenetuja tarjoavia yrityksiä ovat Viking Line, Finnlines, Scandic-hotellit, Maaseutuhotelli Eevantalo, Hertz-autovuokraamo, asianajotoimisto Tuomanen & Kreander Oy sekä Härkätien hautaustoimisto. Jäsenetuja saattaa tulla kuluvan vuoden aikana lisääkin. Muistathan, että edun saamiseksi jäsenyys tulee yleensä mainita tai osoittaa aina jo palvelua varatessa. Varaudu myös todistamaan jäsenyytesi Merimieskirkon jäsenkortilla. Jäseneduista lisää nettisivullamme Merimieskirkon yksi pitkäaikaisimmista jäsenetujen tarjoajista on täyden Tervetuloa jäseneksi hyvään seuraan! Liity Merimieskirkon jäseneksi! Kun liität itsesi tai ystäväsi hyvään seuraamme, osallistut vuoden aikana suoritettaviin arvontoihin, joissa voi voittaa yllätyspalkintoja. Uusi jäsen ja uuden jäsenen ilmoittaja ovat mukana arvonnassa, kun jäsenmaksu on maksettu. Mitä useamman jäsenen hankit, sitä paremmat voittomahdollisuudet sinulla on. Jäsenmaksu on 50 kalenterivuodessa, perhejäsenmaksu 20. Merimieskirkon jäsenedut näet viereisestä tietolaatikosta sekä yksityiskohtaisemmin internet-sivuiltamme. Liity jäseneksi ja palauta alla oleva lomake selkeästi täytettynä Merimieskirkolle. UUDEN JÄSENEN TIEDOT Kiitos sinulle tuestasi, tervetuloa hyvään seuraan. Ilmoitan alla mainitun henkilön Suomen Merimieksirkon jäseneksi. palvelun Maaseutuhotelli Eevantalo Pohjois-Savossa (Keihäskoskentie 150, Syvänniemi). Jäsentarjous on 10 % alennus huonehinnasta. Suosittelemme lämpimästi niin yksinään kuin ryhmässä matkustaville ja kaikille kokoustaville: Uusin jäsenetuja tarjoava yritys on Scandic-hotellit, joka on Pohjoismaiden johtava hotelliketju lähes 230 hotellilla. Merimieskirkon jäsenenä yövyt kaikissa Suomen Scandic-hotelleissa sopimushinnalla, joka on 10 % edullisempi kuin päivän hinta. Lisäetuna voit liittyä Scandicin kanta-asiakkaaksi ja nousta saman tien lisää etuja tuovalle 2nd Floor -jäsenyystasolle: merimieskirkko. fi/304-scandic. Nuortenilta on Sukunimi maa, ja voit tavata niissä samanikäisiä Etunimi samanikäisten tapaaminen nuoria. Merimieskirkon kirjastossa fiilistellään kesän riparia ja suunnitellaan Lähiosoite kerran kuukaudessa. Postinumero ja -toimipaikka tulevaa. Tiedossa on jutustelemista, tutustumista ja tiukkaa infoa. Puhelin Sähköposti Ripari takana, elämä edessä? Tekeekö mielesi jakaa ajatuksia moittautua syksyn isoskoulutukseen talla kuvattu Suomen Joutsen ja uusikau- Illassa on mahdollisuus myös il- Uuden jäsenen allekirjoitus Uusi jäsen maksaa jäsenmaksunsa paluupostissa saamallaan tilillepanokortilla. kesän riparilta? Kiinnostaako tai merimieskirkon päivärippikouluun. punkilaisen Zachariassen-varustamon Uusi jäsen on mukana kilpailussa maksettuaan jäsenmaksunsa. isoskoulutus? Oletko syntynyt vuonna Ilmoittautua voi myös sähköpostitse: S/S Kronoborgia esittävä maalaus. 2001? Eikö riparipaikkaa ole vielä piia.lannenpaa@merimieskirkko. Uudenkaupungin merihistoriallisen UUDEN JÄSENEN ILMOITTAJA (tarvittaessa) Suomen Merimieskirkko ry tiedossa? Tule kerran kuukaudessa pidettävään nuorteniltaan Brysselin meri- toinen pidetään lauantaina klo avoinna syyskuun 30. päivään saakka Etunimi Ensimmäinen nuortenilta oli 3.9. ja yhdistyksen järjestämän näyttely on Sukunimi Finlands Sjömanskyrka rf mieskirkolle. Myös edellisvuosien isoskoulutuksessa olleet ovat tervetulleita! loissa Pakkahuoneenrannassa. Postinumero ja -toimipaikka Albertsgatan 2 B päivittäin kello Vason näyttelyti- Lähiosoite Albertinkatu 2 B, Erillistä ilmoittautumista ei tarvita. Teksti ja kuva: Piia Lännenpää-De la Cruz Puhelin Nuortenilloissa on monenlaista ohjel- Teksti: Matti Jussila. Kuva: Mika Reinholm Sähköposti Helsinki, Helsingfors Ilmoittajan allekirjoitus Kiitos jäsenhankinnasta. Uuden jäsenen ilmoittaja on kilpailussa 36 Merimieskirkko 3/2015 Sjömanskyrkan mukana, kun tämä on maksanut jäsenmaksunsa. Merimieskirkko 3/2015 Sjömanskyrkan 37 perhepiiri

20 merimieskirkkouutisia Alkukesän lähetystorilla Rovaniemellä päivystivät piiriläinen Raili Klemetti ja piirin vetäjä Kaisa Simonaho. Kuvassa myös Kemi-Tornion merimieskirkon johtava satamakuraattori Heli Tuokkola. Pöydällä oli myynnissä sukkia ja huovutettuja lapasia. Ei palele pohjoisessa eikä etelässä! Rovaniemen seurakunnan Korkalovaaran merimieskirkkopiiri kokoontuu kahden viikon välein seurakunnan tiloissa. Tulevan alven ponnistus on täälläkin myyjäiset ennen joulua. Kuva: Riitta Tunturi. Mepan vuotuisessa futisturnauksessa Sonera Stadiumilla Helsingissä myös Merimieskirkko oli mukana tapaamassa tuttuja, keräämässä tyhjiä pulloja, kuskaamassa pelaajia jne. Niin, ja pelaamassa! Numerolla 5 Langh Shipin joukkueessa pelasi merimiespastori Sirpa Tolppanen (kuvassa oik.). Joukkue sai kisan Fair Play Team -tunnustuksen (reilun pelin joukkue). Koko kisan voitti Silja Serenade. Kuvat: Pekka Karppanen ja Jaana Rannikko. TUE JA LAHJOITA MERIMIESKIRKKOTYÖLLE AVUSTUSTILI: FI NDEAFIHH Keräyslupanumerot seuraavalla sivulla. Anna tukesi merimieskirkkotyölle. Lahjoituspuhelin Puhelun hinta 10,26 + pvm. (Keräyslupanro seuraavalla sivulla) Nyt voit tukea Merimieskirkon toimintaa myös tekstiviestillä! Lähetä viesti: 5 TUKI (5 ) tai 10 TUKI (10 ) numeroon ja olet mukana tukemassa! Askarruttaako elämä? Kaipaatko keskustelukumppania? merimieskirkko.fi/ nettipappi palvelee ulkosuomalaisia netissä. Lähetä palautetta kirjeitse: Merimieskirkko-lehti, Albertinkatu 2 B HELSINKI sähköpostilla: marko.toljamo@merimieskirkko.fi Merimieskirkot ulkomailla Sjömanskyrkor utomlands BENELUX-MAAT / BENELUX-LÄNDERNA jo. Jarmo KArjalainen p. (BE) , (NL) mp Pauliina Tuomanen jsk Piia Lännenpää-De La Cruz, p Belgia / Belgien Foyer Finlandais 33 Rue Jacques de Lalaing, BE-1040 Bruxelles bryssei@merimieskirkko.fi puh pv Heidi Kvist Finse Zeemanskerk ItaIiëlei 67, BE-2000 Antwerpen antwerpen@merimieskirkko.fi puh sk Pekka Wilska, pv Heidi Kvist Alankomaat / Nederländerna Finse Zeemanskerk Aleidisstraat 18 c NL-3021 SK Rotterdam rotterdam@merimieskirkko.fi puh fax sk Eeva-Maria Ranta, pv Anniina Juhola Luxemburg luxemburg@merimieskirkko.fi mp Wille Westerholm, p Iso-Britannia / Storbritannien The Finnish Church in London 33 Albion Street, GB-London, SE16 7HZ Iontoo@merimieskirkko.fi puh fax va.jo. Hanna Lindholm puh sk Hanna Lindholm, puh Kreikka / Grekland Skandinaviska kyrkan Daidalou 18, GR Plaka, Athen ateena@merimieskirkko.fi puh fax sk Mari Hilonen, p Saksa / Tyskland jo. Satu Oldendorff p Finnische Seemannsmission Ditmar-KoeI-Starsse 6 DE Hamburg hampuri@merimieskirkko.fi puh fax pv. Tiina Ylitalo sk Ritva Lehmann Finnische Seemannsmission Einsiedelstrasse 43, DE Lübeck lyypekki@merimieskirkko.fi puh fax sk Ilona Matikainen MATKAPAPPITYÖ / RESEPRÄSTARBETEN Puola / Poland varsova@merimieskirkko.fi mp Ritva Szarek, p , Kaakkois-Aasia / Sydostasien info@merimieskirkko.fi Merimieskirkot Suomessa Sjömanskyrkor i Finland Hamina-Kotka / Fredrikshamn-Kotka Gerhardinväylä, PL 13, Hamina hamina@merimieskirkko.fi puh. (05) jsku Pekka Wilska, p Helsinki (Vuosaari) / Helsingfors (Nordsjö) Provianttikatu 4, Helsinki vuosaari@merimieskirkko.fi puh. (09) fax. (09) jsku Heikki Huttunen, p mp Sirpa Tolppanen, p Kemi-Tornio / Kemi-Torneå Ajoksentie 761, Kemi kemi@merimieskirkko.fi jsku Heli Tuokkola, p Kokkola / Karleby Satamakatu 51, Kokkola kokkoia@merimieskirkko.fi puh. (06) jsku Anu-Marja Kangasvieri, p sku Tero Väliniemi Oulu / Uleåborg Poikkimaantie 4, Oulu ouiu@merimieskirkko.fi puh jsku Antti Härö os.aik. sku Sanni Sirviö, p Raahe / Brahestad Lapaluodontie 342, Lapaluoto raahe@merimieskirkko.fi puh ja fax. (08) jsku Rea Skog, p Rauma / Raumo Hakunintie 28, Rauma rauma@merimieskirkko.fi puh. (02) jsku Eija Tuorila, p Turku / Åbo Suikkilantie 2, Turku turku@merimieskirkko.fi puh. (02) jsku Arja Suvanto, p sku Tuure Oldendorff, p AVUSTUSTILI / DONATIONSKONTO: FI NDEAFIHH Keräyslupa / Insamlingstillstånd : POL Poliisihallitus / Polisstyrelsen Ahvenanmaa, Åland 2015: ÅLR 2014/7267 Ålands lanskapsregering, beslut AVUSTUSPUHELIN: (puhelun hinta 10,26 + pvm.) NETTIPAPPI Suomen Merimieskirkko ry Finlands Sjömanskyrka rf (keskustoimisto, Helsinki centralkansliet, Helsingfors) Albertinkatu 2, Helsinki Albetrsgatan 2, Helsingfors Puh. (09) , fax (09) info@merimieskirkko.fi henkilökohtaiset sähköpostiosoitteet: etunimi.sukunimi@merimieskirkko.fi Pääsihteeri / Generalsekreterare Hannu Suihkonen, Hallintosihteeri / Administrativsekreterare Saara-Helena Lindqvist, p. (09) Taloushallinto Talousjohtaja / Ekonomidirektör Kirsi Wallén, Kirjanpitäjä / Bokförare Jouni Rihtniemi, p. (09) , Toimistoassistentti / Byråassistent Heidy Egger, p. (09) Varainhankinta Varainhankintakoordinaattori / Insamlingskoordinator Katja Honkala (äitiyslomalla) Katri Oldendorff, p Viestintäpäällikkö / Kommunikationschef Marko Toljamo, p Toiminta va. Henkilöstöjohtaja / tf Personaldirektör Jaakko Laasio, p Johtava laivakuraattori / Ledande skeppskurator: Jaana Rannikko, Laivakuraattori / skeppskurator Sanna Siivonen, p LYHENTEET jo. = johtaja jmp = johtava merimiespastori mp = merimiespastori jsku = johtava satamakuraattori sku = satamakuraattori jsk = johtava sosiaalikuraattori sk = sosiaalikuraattori pk = projektikoordinaattori pv = palveluvastaava MERIMIESPALVELUTOIMISTO SJÖMANSSERVICEBYRÅN Helsinki puh. (09) , fax. (09) Kotka puh. (05) , fax. (05) Gsm Turku Puh. (02) , fax. (02) yhteystiedot myös / / kontakt uppgifter 38 Merimieskirkko 3/2015 Sjömanskyrkan Merimieskirkko 3/2015 Sjömanskyrkan 39