VANHUSTEN HOIVA JA HUOLENPITO TULEVAISUUDESSA

Transkriptio

1 Katariina Heikkilä & Anna Kirveennummi VANHUSTEN HOIVA JA HUOLENPITO TULEVAISUUDESSA Näkökulmia Loimaan seudulla järjestetyn tulevaisuusverstaan pohjalta TUTU ejulkaisuja 4/2009 1

2 2

3 TUTU ejulkaisuja 4/2009 VANHUSTEN HOIVA JA HUOLENPITO TULEVAISUUDESSA Näkökulmia Loimaan seudulla järjestetyn tulevaisuusverstaan pohjalta Katariina Heikkilä Anna Kirveennummi 3

4 Katariina Heikkilä FM, tutkija Tulevaisuuden tutkimuskeskus, Turun kauppakorkeakoulu/turun yliopisto Anna Kirveennummi FM, projektipäällikkö Tulevaisuuden tutkimuskeskus, Turun kauppakorkeakoulu Copyright 2009 Anna Kirveennummi & Katariina Heikkilä & Tulevaisuuden tutkimuskeskus & Turun kauppakorkeakoulu ISBN ISSN Tulevaisuuden tutkimuskeskus Turun kauppakorkeakoulu Rehtorinpellonkatu 3, TURKU Korkeavuorenkatu 25 A 2, HELSINKI Pinninkatu 47, TAMPERE Puh. (02) Faksi (02) tutu info@tse.fi, etunimi.sukunimi@tse.fi 4

5 SISÄLLYSLUETTELO 1. TAUSTA JA TAVOITE Tilanne Varsinais Suomessa ja Loimaan seudulla TULEVAISUUSKUVAT Tulevaisuuskuva 1: Loimaan seudulla saa latautua viihtyisässä miljöössä Tulevaisuuskuva 2: Vuorovaikutusta teknologisessa ja kansainvälisessä hoivaympäristössä Tulevaisuuskuva 3: Elämykselliset palvelut vanhuksen arjessa SUOSITUKSIA HYVÄN HOIVAN TURVAAMISEKSI TULEVAISUUDESSA Loimaan seudun ikääntymispoliittinen strategia Tiedonvälitys, palvelujen näkyvyys ja verkostoituminen Palvelutarpeiden ennakointi ja käytännön tutkimustiedon tuottaminen Palvelusetelikäytäntö koko Loimaan seudulle kokeilu Työvoiman saatavuus ja hoivatyön imago Maaseutuympäristö ja kodinomaisuus vahvuuksina Hoivatarpeiden koordinointi Avoin keskustelu tulevaisuuden haasteista ja mahdollisuuksista TULEVAISUUDEN TEKEMINEN Hoivaa ja hyvinvointia haasteiden keskellä Kokonaisvaltaisuus, pitkäjänteisyys, uskallus LÄHTEET

6 1. TAUSTA JA TAVOITE Tämä työraportti kokoaa ja jäsentää ajatuksia, joita heräsi Maatilat maaseudun palveluliiketoiminnassa hankkeen 1 yhteydessä järjestetyssä tulevaisuusverstaassa. Verstaan aiheena olivat Loimaan seudun vanhusten hoivaan ja hyvinvointiin liittyvät tulevaisuudennäkymät ja ylipäänsä maaseudun mahdollisuudet hyvinvointipalveluiden järjestämisessä. Esittelemme tässä raportissa eri toimijoiden keskusteluista koostettuja tulevaisuuskuvia ja niiden pohjalta esitettyjä toimenpide ehdotuksia. Tulevaisuusajattelun avulla voidaan tuoda esille paikallisella tasolla esitettyjä toivomuksia ja käsityksiä seudulla piilevistä mahdollisuuksista. Samassa yhteydessä esitellään usein myös niitä reunaehtoja, jotka tällä hetkellä tai tulevaisuudessa kenties vaikeuttavat toivottavan tulevaisuuden toteutumista. Yleisten sosiaalipalvelujen järjestämisestä säädetään sosiaalihuoltolaissa (607/1982). Laissa määriteltyjä sosiaalipalveluja ovat mm. sosiaalityö, kotipalvelut, asumispalvelut, laitoshuolto ja omaishoidon tuki. Vanhustenhuollon kansallisten tavoitteiden mukaan kunnan vastuulla on, että vanhukset voivat elää aktiivista elämää ja vaikuttaa yhteiskuntaan ja arkielämäänsä, vanheta turvallisesti ja riippumattomasti. Vanhusten tulee saada osakseen kunnioittavaa kohtelua sekä hyvää hoitoa ja huolenpitoa. Vanhusten hoivapalvelut järjestetään osana yleisiä sosiaalipalveluja ilman erillislainsäädäntöä eikä vanhusten sosiaalipalvelujen laajuutta ole määritelty yksityiskohtaisesti. Kunnissa toimitaan melko itsenäisesti lainsäädännön ja valtakunnallisten yleislinjauksien pohjalta. Hoiva määritellään tässä raportissa siten, että hoivaa on kaikki työ ja toiminta, jonka ensisijainen tehtävä ei ole sairaanhoidollinen tai terveydenhuollollinen. Hoivapalvelujen ja hoivapolitiikan tavoitteena on siten ylläpitää vanhojen ihmisten toimintakykyä, auttaa selviytymään arjen perusasioista sekä auttaa ylläpitämään sosiaalisia suhteita ja osallistumista yhteiskunnan toimintoihin. 2 Raportissa puhutaan myös hyvinvointipalveluista, jolloin ajatuksena on, että tulevaisuudessa tuotetaan yhä enemmän kysynnän perusteella myös hyvinvointia lisääviä ja ylläpitäviä palveluita, jotka eivät kuulu perushoivan piiriin. Suomalaisessa vanhuspolitiikkaa ja vanhustenhuoltoa käsittelevissä teksteissä ja asiakirjoissa on tällä hetkellä käytössä hyvinkin vaihtelevia määrittelyjä vanhuudelle. Enää ei puhuta vain vanhuksista tai eläkeläisistä vaan myös ikääntyvistä, ikääntyneistä, ikäihmisistä tai harmaista panttereista ja senioreista. Toimintaympäristössä tapahtuvat muutokset vaikuttavat myös määritelmien horjuvuuteen, esimerkiksi työeläkejärjestelmän uudistamisen myötä eläkkeelle voi siirtyä joustavasti vuoden iässä eikä 65 vuoden ikärajaa voi enää automaattisesti pitää työeläkeiän rajapyykkinä, minkä avulla aiemmin voitiin rajata vanhukset omaksi väestöryhmäkseen tai kohdentaa palveluja tietylle ikäryhmälle. 3 Kronologisen 1 Lisätietoja hankkeesta ks. esim. Yli Viikari et al Anttonen ja Sointu 2006, Rintala 2004, , 405; Helander 2007,

7 iän rooli vanhuuden määrittelyssä on vähentymässä ja sen sijaan on alettu korostaa toimintakyvyn merkitystä. Yleisesti kuitenkin katsotaan, että fyysiset ikääntymismuutokset lisääntyvät 75 ikävuoden jälkeen. 4 Tässä raportissa käsitetään vanhuus väljästi käsitteiden kolmas ja neljäs ikä kautta niin kuin ne Ikäihmisten palvelujen laatusuosituksessa (2008) Peter Laslettin määritelmään pohjautuen kuvataan: kolmas ikä on ajanjakso, joka sijoittuu työelämästä pois jäämisen ja toisten avusta riippuvuuden, ns. neljännen iän, väliin. Kolmatta ikää luonnehtivat itsenäisyys ja vapaus toteuttaa persoonallisia päämääriä. Neljännelle iälle tyypillistä on hauraus ja tarve turvautua yhä enenevässä määrin toisten apuun ja tukeen selviytyäkseen heikkenevän terveyden ja vanhuuden sairauksien alentaman toimintakyvyn varassa päivittäisestä elämästään. 5 Vanhukset ovat heterogeeninen ryhmä ja vanhusten palvelutarve vaihtelee. Fyysinen ikä ei automaattisesti kerro palvelutarpeen määrästä vaan siihen vaikuttaa suuresti yksilön terveydentila. Käsityksemme ja mielikuvamme eläkeläisistä ja vanhuudesta tulevat varmasti muuttumaan lähivuosikymmeninä. Tämä ajatus on ollut lähtökohtana pohtiessamme tulevaisuuden vanhustenhuoltoa ja palveluiden järjestämisen haasteita Loimaan seudulla. Tulevaisuuden eläkeläiset, ns. kolmatta ikää elävät, ovat yhä terveempiä ja elävät hyväkuntoisina yhä pidempään. Heidän varallisuutensa on suurempi ja he muodostavat tärkeän kuluttajaryhmän. Uusien tuotteiden ja innovaatioiden kehittäminen aktiivisten seniorikansalaisten tarpeisiin on jo osa tämän päivän liiketoimintaa. Hyvinvointi ja hoivapalveluala ei sekään ole yhtenäinen kenttä vaan palveluita kehitetään eri käyttäjäryhmien tarpeisiin jatkuvasti. Teknologisia ratkaisuja haetaan tukemaan yksilön pärjäämistä omassa kodissaan, mutta toisen ihmisen läsnäolon ja kohtaamisen tarvetta ne eivät poista, joten kysyntää perinteiselle hoivalle tulee riittämään. Hoivapalveluiden tuottaminen on yhteiskunnan demografisten ja rakenteellisten muutosten myötä uusien haasteiden edessä. Tämän hetkisten kehityskulkujen nojalla on odotettavissa, että väestö ikääntyy ja sen myötä Suomen väestön ikärakenne muuttuu. Muutokset johtuvat sekä keskimääräisen eliniän pitenemisestä että syntyvyyden vähenemisestä. Ennusteiden mukaan Suomen väestömäärä saavuttaa huippunsa 2020 luvulla ja kääntyy sitten laskuun. Samaan aikaan työikäisten (15 64 vuotiaat) lukumäärä alkaa supistua ja vanhusten lisääntyä. Vanhushuoltosuhde saattaa muuttua hyvin radikaalisti ja mikäli ennusteet toteutuvat on mahdollista, että 65 vuotta täyttäneiden määrä suhteessa työikäisiin jopa kaksinkertaistuu vuoteen 2030 mennessä. 6 Uuteen tilanteeseen varautuminen edellyttää keskusteluja paitsi maaseudun toimintaympäristöjen tulevaisuudessa kohtaamista keskeisistä haasteista ja muutostekijöistä, myös paikallisen vanhustenhoidon palveluiden reunaehdoista ja mahdollisuuksista. Suunnitelmallisesti tulevaisuuteen orientoituvassa päätöksenteossa tulisi aina ottaa huomioon tulevaisuuteen liittyvä ennakoimattomuus, ja keskustella siis avoimesti erilaisista vaihtoehdoista ja tilanteista. 4 Koskinen et al. 1998, Ikäihmisten palvelujen laatusuositus 2008, 50; ks. myös Laslett Parjanne 2004, 13, 15. 7

8 1.1. Tilanne Varsinais Suomessa ja Loimaan seudulla Ikääntyvien ja vanhusten lukumäärän kasvu ja hoivapalveluiden tarve koskettaa Loimaan seutua erityisesti. Varsinais Suomen hyvinvointiklusterin esiselvityksen mukaan vuonna 2006 huoltosuhde 7 oli Loimaan seutukunnassa 61,6, kun se koko Varsinais Suomessa oli 50,9 ja koko maassa 50,5. Loimaan seutukunnassa on Turunmaan ohella eniten iäkkäitä henkilöitä Varsinais Suomessa ja ennusteiden perusteella ikärakennekehityksen oletetaan jatkuvan samansuuntaisena vuotta täyttäneistä kotitalouksista kodinhoitoapua saaneita oli Loimaan seutukunnassa vuonna ,3 %, kun koko Varsinais Suomessa vastaava luku oli 17,8 ja koko maassa 18,3. 9 Väestön muuttoliikkeen vaikutukset heijastuvat tulevaisuudessa yhä enemmän maaseudulle. Maaseutualueilla väestö on jo tällä hetkellä monin paikoin iäkkäämpää kuin kaupungeissa ja työikäisten muutto kaupunkeihin vaikeuttaa edelleen työvoiman saatavuutta hoiva alalla. Loimaan seutukunnassa on tällä hetkellä lasten osuus väestöstä suurempi kuin maakunnassa keskimäärin. Myös muuttoliike on 2000 luvun alkuvuosista lähtien kehittynyt seudulla positiivisempaan suuntaan. 10 Jotta seutukunnassa kasvavat lapset ja nuoret viihtyisivät seudulla myös aikuisina, on tärkeää panostaa myös hoiva alan työpaikkoihin ja yleiseen viihtyvyyteen. Ylipäänsä jako työikäisiin ja vanhuksiin on hyvin keinotekoinen kärjistys. Eri ikäiset ovat myös yhteiskunnan aktiivisia toimijoita ja tuottajia, vaikka olisivatkin työllisen työvoiman ulkopuolella. Huoltosuhdetta ei siis pitäisi nähdä vain rasitteena joka kohdistuu ns. työikäisiin. Hyvinvointi ja hoiva alaan on kiinnitetty huomiota valtakunnallisesti jo pidempään ja yhdeksi Suomen yhdeksästä avainklusterista on nimetty hyvinvointiklusteri. Hyvinvointiklusterin kehittämisprosessissa voidaan erottaa neljä toisiinsa kytkeytyvää tasoa: toiminnan eri osapuolten identifiointi, intressien ja resurssien integrointi, väestön hyvinvointiin liittyvien toimintaprosessien suunnittelu sekä toiminnan käynnistäminen. 11 Paikallisia hyvinvointiklustereita on Suomessa useita ja niiden kehittäminen on eri vaiheissa. Myös Varsinais Suomen maakuntaohjelmassa hyvinvointiala on yksi kehittämisen painopisteistä ja Varsinais Suomen hyvinvointiklusterin kehittäminen elää tällä hetkellä aktiivista vaihetta. 12 Vuonna 2007 valmistui Turun ammattikorkeakoulun tekemä Yksityiset sosiaali ja terveyspalvelujen tuottajat Varsinais Suomessa hyvinvointiklusterin esiselvitys. Lokakuussa 2008 käynnistyi Tekesin rahoituksella hankkeen seuraava vaihe, jossa on tarkoituksena laatia Varsinais Suomen hyvinvointikluste vuotiaiden ja yli 65 vuotiaiden osuus sataa vuotiasta kohti. 8 Vuorio 2007, Vuorio 2007, 63, Vuorio 2007, 17, Hernesniemi et al. 2001, 26; Koivukangas & Valtonen 1995, Vuorio 2007, 15. 8

9 rin tulevaisuusanalyysi ja toimintamalli yhteistyössä sosiaali ja terveydenhuollon toimijoiden sekä bioja ict klustereiden kanssa. Toimintamallin avulla hyvinvointiklusteriin kuuluvien toimijoiden roolit ja yhteistyömahdollisuudet tarkentuvat. 13 Loimaan seudulla samoin kuin kuntien muodostamassa Loimaan seutukunnassa on havahduttu myös kiinnittämään huomiota hoiva ja hyvinvointialan haasteisiin, ja tämä työraportti on osa samaa laajempaa prosessia. Loimaan seutukunnan hyvinvointialan kehittämisryhmän esittämän vision mukaan Loimaan seutukunnan hyvinvointipalveluissa työskentelee vuonna 2015 osaavaa, verkostomaisesti toimivaa henkilöstöä, joka on alan imagosta ylpeä. 14 Hyvinvointi on noussut yhtenä keskeisenä teemana esiin myös Loimaan seudulla järjestetyissä Loimaan tulevaisuusklubin tapaamisissa. Yhteisissä keskusteluissa tuotiin esille mm. ajatuksia ikääntymisen näkemisestä seudun positiivisena voimana ja uusien asukkaiden houkuttelijana. Syntyi ajatus Loimaan seudusta ns. Senioriparatiisina. 15 Loimaan seudulla järjestetyissä verkostomaisissa asiantuntijatapaamisissa sekä Maa ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksen (MTT) ja Tulevaisuuden tutkimuskeskuksen yhteisessä Maatilat maaseudun palveluliiketoiminnassa hankkeen (MAPA) keskusteluissa ja haastatteluissa sekä nyt käsiteltävänä olevassa tulevaisuusverstaassa nämä Senioriparatiisi idean taustalla olevat ajatukset saivat jälleen uusia piirteitä. Keskustelujen pohjalla on toive alueellisesta kilpailukyvystä ja toimintavalmiudesta, jossa ammennetaan seudun omikseen kokemista voimavaroista. Loimaan seudun haasteet ja mahdollisuudet on nähtävä kansallista ja laajemmin Euroopan Unionin harjoittaman politiikan taustaa vasten. Euroopan Unionin taholta voidaan nähdä tulevan paineita esimerkiksi yleisesti hoivapalveluiden sisämarkkinoiden kilpailun lisäämiseen, mutta toisaalta samaan aikaan voidaan nähdä Manner Suomen maaseudun kehittämisohjelman tarjoavan työkaluja ja rahoitusmahdollisuuksia alueellisen omaleimaisuuden hyödyntämiseen ja esimerkiksi maaseudulla sijaitsevien hoivapalveluyritysten kehittämiseen Tekes ohjelma Innovaatiot sosiaali ja terveyspalvelujärjestelmässä. Varsinais Suomen sosiaali ja terveydenhuollon verkostolle uusi toimintamalli. Julkaistu Loimaan seutukunnan hyvinvointialan kehittämisryhmä Powerpoint esitys, elokuu Lounaismaan lehti ; Nurmi Manner Suomen maaseudun kehittämisohjelma ; Koskiaho

10 2. TULEVAISUUSKUVAT Asukkaiden hoiva ja hyvinvointipalveluiden kehittäminen ja sektorin tulevaisuusnäkymien luotaaminen oli lähtökohtana siinä tulevaisuusverstaassa, jonka Loimaan seudun kehittämiskeskus järjesti yhdessä Tulevaisuuden tutkimuskeskuksen ja Maa ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksen kanssa. Verstas rajattiin Loimaan seudun vanhusten hoivan ja huolenpidon tulevaisuusnäkymiin noin kymmenen vuoden päästä. Tavoitteena oli herätellä osallistujia miettimään vanhusten hoivapalvelujen järjestämistä hieman pitemmästä aikaperspektiivistä nykypäivän ratkaisuista ja ongelmista erottautuvien tulevaisuuskuvien avulla. Toisaalta verstaan avulla haluttiin tuoda esiin niitä reunaehtoja ja mahdollisuuksia, joita vanhusten hoivapalveluiden järjestämiseen maaseutumaisissa kunnissa liittyi. Verstasta pohjustettiin Maatilat maaseudun palveluliiketoiminnassa hankkeen alustavilla tuloksilla maaseutumaisten ympäristöjen potentiaaleista hoivapalveluiden tuotannossa. 17 Lisäksi verstaan avulla haluttiin verkottaa paikallisia toimijoita ja luoda kenties pohjaa uusille ideoille ja tulevalle yhteistyölle. Verstaan osallistujat olivat alueelta, joka kattaa Loimaan ympäristön kunnat: Aura, Alastaro, Koski, Loimaa, Marttila, Mellilä, Oripää, Pöytyä, Tarvasjoki ja Yläne. Vuoden 2009 alusta Mellilä ja Alastaro yhdistyivät Loimaaseen. Loimaalla sijaitsevan Sarka museon Riiheen kokoontui runsaat 20 osallistujaa. Mukana oli niin yrittäjiä kuin kehittäjiä sekä ammattikoulutuksen ja kolmannen sektorin edustajia. Työryhmien keskusteluihin osallistui sekä Maatilat maaseudun palveluliiketoiminnassa hankkeen että MTK:n ja Maa ja kotitalousnaisten hyvinvointihankkeen edustajia. Verstaan vetäjinä toimivat Anna Kirveennummi ja Katariina Heikkilä Tulevaisuuden tutkimuskeskuksesta. 18 Tämä raportti koottiin verstaassa tehtyjen työryhmäesitysten ja keskustelumuistiinpanojen sekä yhden ryhmäkeskusteluista tehdyn nauhoitteen avulla. Tulevaisuusverstaan kolmessa työryhmässä syntyi lukuisia mahdollisia tulevaisuuskuvia. Olemme koostaneet keskustelujen pääpiirteet kolmen tulevaisuuskuvan aineksiksi. Ne esittelevät erilaisia näkökulmia aiheeseen, mutta ne ovat myös joiltain osin yhdisteltävissä toisiinsa. Halusimme pitäytyä lähellä paikallisia keskusteluja toisena mahdollisuutena olisi ollut sekoittaa eri ryhmäkeskustelujen ainekset erillisiksi ja kärjistetyiksi skenaarioiksi. Skenaarioprosessia jatketaan vielä Green Care toiminnan yhteydessä, joten katsoimme ajatusten soveltuvan hyvin erilaisten tulevien skenaario ja strategiaprosessien lähtökohdaksi. 17 Lilja et al Ks. kuva 1. Anna Kirveennummi Jenseniä (1996) mukaillen. 18 Paikalla oli myös toimittaja, joka koosti verstaan tuloksista Loimaan Lehdessä julkaistun lehtiartikkelin.. Gustafsson

11 Tulevaisuuskuvien aikajänne ulottui liukuvasti nykyhetkestä vuosien 2015 ja 2020 välille, joten osa keskusteluista käsitteli jo aivan lähivuosien tulevaisuutta. Tulevaisuuden ajallisen perspektiivin muodostaminen edellyttää hyvää tietoisuutta nykytilasta ja toiminnan taustoista. Keskusteluiden antina onkin usein ihmisten tuleminen tietoisemmaksi nykytilaan sisältyvistä erityispiirteistä ja arvotuksista. Tulevaisuuskuvia muodostettiin aikajänteen tilallisia ulottuvuuksia hyödyntämällä. Käyttämässämme menetelmässä eri aikaperspektiivejä vastaaviin kehämäisiin tiloihin kirjattiin erilaisia mahdollisia, varmoja tai todennäköisiä vanhusten hoitoon liittyviä ilmiöitä. Uloimmalle kehälle nostettiin ilmiöitä, jotka haastavat tällä hetkellä ilmeisenä pidettäviä kehityskulkuja. Tämä ajattelutapa korostaa tulevaisuuteen liittyvää ennakoimattomuutta ja yllätyksellisyyttä: tärkeimpiä asioita voivat olla ne uudet tekijät ja painotukset, jotka toteutuessaan voivat kokonaan muuttaa hoivapalveluiden järjestämisen tulevaisuutta. Yhdessä pohtiminen tulevaisuuskuvia eri näkökulmista kääntelevät keskustelut ja asioiden välisten yhteyksien tarkastelu on tärkein tuloksia tuottava menetelmä. Loimaalla kokoontuneet työryhmät esittelivät lopuksi näkemyksensä toisille osanottajille, ja ne herättivät vilkasta keskustelua. Seuraavassa esittelemme kolme keskustelujen pohjalta muodostettua Loimaan seudun vanhusten hoivaa koskevaa tulevaisuuskuvaa. Tulevaisuusverstaan keskusteluja ja ryhmätöinä laadittuja tulevaisuuskuvia on paikoitellen verrattu Loimaan tulevaisuusklubissa esiinnousseisiin ajatuksiin sekä kirjallisuuteen. Ne käsittelevät yleisesti Loimaan seudun hyvinvointia vuonna 2020, sekä vanhustenhuollon kansallisia haasteita. Pääluvussa kolme esittelemme keskustelujen pohjalta tehdyt toimenpide ehdotukset, johtopäätökset ja niiden kytkeytymisen tulevaisuudessa eteen tuleviin haasteisiin Tulevaisuuskuva 1: Loimaan seudulla saa latautua viihtyisässä miljöössä Osaavaa työvoimaa ja kansainvälisiä yrityksiä seniorien tarpeisiin 2010 luvun loppupuolella hyvinvointipalvelujen tarve ja määrä on kasvanut ja yhtä matkaa ovat kasvaneet yksilölliset vaatimukset palveluiden laadusta. Vanhusten hoidossa on siirrytty laitoshoidosta avopalveluihin. Sen myötä omaishoidon rooli on kasvanut ja omaishoitajille vapaapäivät varmistavan lomitusjärjestelmän kehittämiseen on panostettu. Vanhuksille on kehitetty senioriystävällisiä asuntoja, ja niiden rakentamiseen investoiminen on tarjonnut työtä rakennusalan työntekijöille. Niin Loimaan seutu kuin muukin maaseutu on joutunut monin keinoin taistelemaan osaavasta hoiva alan työvoimasta, joka uhkaa siirtyä enenevässä määrin kaupunkeihin. Toisaalta liikkuvuus on yleisesti lisääntynyt. Asiakkaiden ja hoitajien kulttuuriset taustat ja kotipaikat ovat yhä useammin Suomen ulkopuolella. Hoivapalveluiden tulevaisuutta varjostaa vahvasti työvoiman siirtyminen kaupunkeihin. Muuttoliike on ajan myötä vahvistunut ja vaikeuttanut palveluiden järjestämistä. 11

12 Toisaalta hoivapalveluiden tarjonta on monipuolistunut, kun Loimaan seudun julkisen sektorin toimijoiden lisäksi markkinoille on tullut lukuisia yksityisiä pienyrityksiä. Kotimaisten ja paikallisten toimijoiden lisäksi myös ensimmäiset kansainväliset yritykset ovat jalkautuneet seudulle. Hyvin markkinoitujen ulkomaisten brändien myötä kansainväliset ketjut ovat näkyvästi esillä hyvinvointialan palvelutarjonnassa ja palveluista käytävässä kilpailussa. Polarisoituva vanhusväestö vapaaehtoisten ja omaisten käsissä Palveluiden tarjonnassa ja kysynnässä ratkaisevassa asemassa on se, miten ihmisillä on varaa ja mahdollisuus hankkia riittävästi ja laadukkaita palveluja ja minkälaisin ehdoin tai tukimuodoin. Väestö on todennäköisesti polarisoitunut hyvä ja huono osaisiin, ja osa vanhuksista on selkeästi huonommassa asemassa myös terveytensä puolesta. Kolmannen sektorin tekemälle vapaaehtoistyölle riittää jatkuvasti kysyntää erilaisten tukimuotojen ja verkostojen tuottajana. Haasteena on kuitenkin löytää riittävästi vapaaehtoistyöntekijöitä voimakkaasti kasvaneen vanhusväestön auttamiseksi. Omaishoidon merkitys kasvaa. Tilanne luo uusia haasteita, joihin on kyettävä jatkossa vastaamaan nykyistä tehokkaammin ja laadukkaammin palveluin. Esimerkiksi omaishoitajien vapaapäivien pitämistä tukevan lomitusjärjestelmän toimivuutta on pitänyt parantaa. Niinpä tulevaisuudessa Loimaan seudulla on palveluita, jotka tarjoavat vanhusten päivätoimintaa niin kaupungissa kuin esimerkiksi maatiloilla sijaitsevissa hoivayrityksissä. Omaishoitajat voivat tuoda hoidettavan omaisen vapaapäivänsä ajaksi maatilalle päivähoitoon. Maaseutumaisema toimii sekä virikkeellisenä että rauhoittavana ympäristönä esimerkiksi dementoituneelle omaishoidettavalle. Maaseutu antaa henkistä virtaa vanhusväestölle Ensimmäisen tulevaisuuskuvan laatijaryhmä näki Loimaan seutukunnan hoiva ja hyvinvointipalveluiden tulevaisuuden positiivisena mahdollisuutena. Ryhmä tuotti maaseudun ympäristöjen voimaa korostavan iskulauseen: Loimaa lataa ainakin Varsinais Suomen vanhukset viihtyisässä miljöössä! Visioon sisältyi ajatus siitä, että nimenomaan maaseutuympäristö on tulevaisuudessa resurssi, joka tuo lisäarvoa seutukunnan hoivayrittäjyydelle. Ympäristö houkuttelee asiakkaita kaupunkeja myöten nauttimaan maaseudun rauhasta ja viihtyisyydestä. Maaseutu on seutukunnassa voimissaan ja maatiloilla on runsaasti tarjolla erilaisia hoivapalveluyrityksiä. Visiossa pidettiin mahdollisena sitäkin, että Loimaan seutukunta ei houkuttele asiakkaita vain Varsinais Suomen vaan koko Suomen alueelta ja jopa ulkomailta. Uusiksi iskulauseiksi ideoitiin myös Latausviikot ja Loimaan Lataamo. Lataaminen viittaa siihen, että Loimaan seutukunnan viihtyisässä maaseutumiljöössä ikääntyvät ja vanhukset voivat ladata akkujaan ja viettää aikaa joko lyhytaikaisten hoivapalvelujen, kuten päivätoiminnan, parissa tai nauttia palveluista esimerkiksi hoivakodin asukkaana. Nämä ajatukset perustuvat vahvasti ajatukseen Loimaan seudun voimavaraksi koetusta yhteisöllisyydestä, jonka oheneminen tai menettämisen pelko reunusti uhkana monia keskusteluja. 12

13 Paljolti on kyse siitäkin, onko seudulla paljon samaan ikäryhmään ja elämäntilanteeseen kuuluvia ihmisiä. Suuret ikäluokat ovat eläkkeelle jäädessään jatkaneet liikkuvaa elämäntyyliään, mutta paikallinen tukikohtakin on tarpeen. Suuren ikäryhmän on myös mahdollista tuottaa tarpeeksi joukkovoimaa edistämään mieleisiään kansallisia ja paikallisia poliittisia päätöksiä. Sen seurauksena vanhusten hoivapalvelut saavat taloudellisia panostuksia myös Loimaan seudun kunnissa. Vanhusten poliittisen aktiivisuuden vaikutus hoivapalveluihin on myös tutkimuksen kohteena. 19 Teknologia turvallisuuden takaajana Positiivisia näkemyksiä uhkaavat näkymät, joissa hoivan painotus on inhimillisen sijasta entistä teknologisempi. Hoiva alan yritysten yhdeksi vahvaksi toimenkuvaksi on tulevaisuudessa kenties muodostunut valvonta ja yleinen turvallisuudesta huolehtiminen. Alalle on keksitty runsaasti uusia teknisiä apuvälineitä ja valvontateknologiaa. Turvallisuuteen investoidaan ja asiakkaiden hyvinvointia voidaan valvoa mutta lisääntyykö asukkaiden turvallisuuden tunne lopultakaan uusien teknologisten ratkaisujen myötä? Jos vähäiset hoivaresurssit laitetaan laiteinvestointeihin, niin millä korvataan vanhusten elämästä puuttuvat ihmiskontaktit? Terveydenhuolto kuormittuu inhimillistä kontaktia kaipaavien potilaiden hakeutuessa lääkärien vastaanotoille ilman varsinaista (fyysistä) terveydellistä syytä. Kaavio 1. Poiminta keskusteluissa esille nousseista tulevaisuusteemoista. 19 Esim. Parjanne 2004,

14 2.2. Tulevaisuuskuva 2: Vuorovaikutusta teknologisessa ja kansainvälisessä hoivaympäristössä Toisistaan etääntyneet sukupolvet mitä on vanhuus ja millainen on ikääntynyt ihminen? Tulevaisuuden hoivapalveluihin vaikuttavia muutostekijöitä ovat yhteisöllisyys, teknologia ja kansainvälistyminen. Ennen kuin yhteisöllisyys toteutuu, on kuitenkin päästävä eroon nykyhetken yhteiskunnassa vallitsevasta ilmiöstä, jossa eri sukupolvea olevat kansalaiset, nuoret ja vanhukset, eivät enää tunne toisiaan. Tässä tulevaisuuskuvassa uhkana on eri ikäryhmien entistä suurempi vieraantuminen ja nuorten ja ikääntyvien eläminen totaalisesti erillisissä saarekkeissa. Arjessa tiet eivät kohtaa, kun aikaa vietetään pääosin oman ikäryhmän jäsenten parissa. Vieraantumisen lisäksi myös media ruokkii ajatusta siitä, että vanheneminen ei ole normaalia. Ihmiskuva on kaventunut ja ulkonäköpaineet lisääntyneet. Nuoret eivät enää tiedä, millaista on olla ikääntyvä tai vanhus vaan vierastavat vanhuutta. Vanhustyö ei kiinnosta opiskelijoita eikä vanhustyö ole 2000 luvun alussa kuulunut suosittuihin ammattikoulutuksen erikoistumisaloihin. Myös yhteiskunnan yleiset arvot näyttävät unohtaneen ikäihmisten olemassaolon. Arki sovitetaan työikäisten ja sitä nuorempien elämäntahtiin sopivaksi. Lähimmän kymmenen vuoden aikana haasteena on saada aikaan yhteiskunnallinen kasvuprosessi, jossa eri sukupolvien vieraantuminen toisistaan ja vanhustyön heikko imago saadaan muuttumaan positiiviseen suuntaan. Joustavaa hoivaa Tulevaisuutta lähestytään myös keskenään ristiriitaisin kehityskuluin: tässä tulevaisuuskuvassa on siis sekä positiivista kehitystä että uhkatekijöitä. Positiivisesta näkökulmasta katsottuna suhtautuminen vanhuuteen on 2020 lukua lähestyttäessä muuttunut ja välittäminen ja yhteisöllisyyden arvostus lisääntyneet. Taustalla on monien ihmisten havahtuminen nykymenon mielettömyyteen. Kaikille vanhuus ei enää ole vieras ja vältettävä asia. Yhteiskunnan tarjoamat vaihtoehdot ovat monipuolistuneet ja myös omaisille on tarjolla riittävästi tukea omaishoitajien asemaa helpottamaan. Tämän vuoksi vanhusten kotihoito on yleistynyt, ja osa nuorista ja lapsista tottuu näkemään vanhuuden erilaisia puolia. Työelämän joustot ovat lisääntyneet, kun kyseessä on omaisen tarve huolehtia vanhuksen hoidon tarkoituksenmukaisesta järjestämisestä. Kansainvälistyminen näkyy sekä henkilökunnan että asiakkaiden kohdalla. Hoitohenkilökunta on yhä monikansallisempaa, sillä monet maahanmuuttajaperheiden lapsista ovat kouluttautuneet hoiva alalle ja toisaalta myös ikääntyville maahanmuuttajavanhuksille pyritään järjestämään palveluja heidän erityistarpeensa huomioiden. Vaikka maahanmuuttajaväestön osuus tule 14

15 vista vanhuksista onkin Loimaalla todennäköisesti melko pieni, olivat muuttoliikkeen erilaiset vaikutukset sellainen asia, johon toivottiin jollain lailla varauduttavan. 20 Yksityisten palveluntuottajien lukumäärä on kasvanut tasaisesti, samoin vapaaehtoistyötä tekevien määrä. Hoivapalveluiden erikoistuminen on edistynyt huomattavasti ja vanhuksille on eri tavoin räätälöityä tarjontaa mm. sen mukaan, millaisesta ympäristöstä vanhus on kotoisin. Yhä enemmän on tarjolla pienkoteja ja ryhmäkoteja, joissa vanhukset voivat jatkaa itsenäistä kodinomaista elämää vielä siinä vaiheessa, kun he tarvitsevat apua päivittäisistä toiminnoista suoriutumiseen. Tämä on lisännyt omaishoitajien omaa hyvinvointia ja jaksamista ja sitä kautta vähentänyt sairaanhoidon kustannuksia seudulla. Maatiloilla toimivat päiväkodit ja hoivapalvelut houkuttelevat päivävierailijoita ja muita asiakkaita aina Turusta ja muista lähikaupungeista saakka. Aktiiviset vaikuttajat ja uusimman teknologian hyödyntäjät 2020 luvulle tultaessa vanhusten hoiva koskettaa omaisia ja vanhuksia itseään huomattavasti nykyistä enemmän. Omaiset puuttuvat aiempaa aktiivisemmin vanhustensa hoitoon ja myös ikäihmiset itse ovat oppineet vaatimaan palveluja ja osallistuvat aktiivisesti omaa hoivaa koskevien päätösten tekoon. Aktiivista otetta tukee se, että Suomessa on saatu aikaan erityinen laki vanhustenhuollosta, joka tarjoaa selvät puitteet palveluiden sisällölle. Yksilöllisiä palveluja kaipaavien vanhusten aktiivisuus asettaa haasteita kuntasektorille, jonka on kyettävä vastaamaan lisääntyvään määrään kyselyjä ja valituksia. Turvallisuutta ja viestintää tehostavan teknologian hyödyntäminen vanhusten hoivapalveluissa on lisääntynyt merkittävästi. Uusia teknologisia ratkaisuja käytetään avuksi niin hoidon tuottamisessa, toteutuksessa kuin tilaamisessa. Teknologisten innovaatioiden tarjoamien uusien ratkaisujen turvin seudun vanhukset voivat elää itsenäisesti kotonaan yhä pidempään. Tulevaisuuden vanhukset ovat yhä aktiivisempia itse kokeilemaan erilaisia uusia apuvälineitä. Tällä hetkellä vanhukset kokevat teknologian hallinnan usein vaativana ja jopa ahdistavana. Tilanne muuttuu, kun tulevaisuuden vanhukset ovat jo nuoruudessaan tottuneet viestintäteknologian hyödyntämiseen, ja kun teknologisten ratkaisujen kyky lukea asiakkaiden tarpeita paranee. Vuorovaikutuksen haasteita Näiden myönteisiksi nähtyjen kehityskulkujen rinnalla vanhusten hoivapalveluiden tulevaisuus kirvoitti keskusteluja toimialan kohtaamista haasteista ja mahdollisista ongelmista, joita tulevaisuudessa olisi kyettävä ratkaisemaan. Vaikka asenteet hoivapalvelutyötä kohtaan ovat muuttuneet positiivisiksi, pahimpana pelkona on se, että ala 2020 luvulle tultaessa kärsii huomattavasta resurssi ja työvoimavajees 20 Isommilla paikkakunnilla ikääntyneiden maahanmuuttajien hyvinvointipalvelujen kehittäminen on jo ajankohtaista, ks. esim. Nylund

16 ta. Tämän seurauksena vanhukset eivät välttämättä saa riittävästi palveluja kotiin eivätkä voi vointinsa heikentyessä siirtyä myöskään palvelutaloon tai hoivakotiin. Huolimatta hoivapalvelujen erikoistumisesta ja ammattitaitoisista hoitajista, on dialogi hoitajien ja vanhusten välillä heikentynyt, koska suuret yksiköt laitostuttavat molempia osapuolia. Suuret yksikkökoot ovat arkipäivää niin yksityiselle sektorille kotiutuvissa suurissa kansainvälisissä hoivayrityksissä kuin kuntien ylläpitämissä palveluissa. Erilaiset lisääntyvät säädökset ja määräykset vaikeuttavat yrittäjyyden kehittämistä kotihoidon tueksi samoin kuin erityisten hoivakotien perustamista ja ylläpitoa. Pahimpien uhkakuvien mukaan ne heikentävät erityisesti pienten yritysten mahdollisuutta pärjätä alan kilpailussa, ja estävät tarpeelliseksi koetun pienimuotoisen yksityisen toimialan kehittymisen. Kaavio 2. Poiminta keskusteluissa esille nousseista tulevaisuusteemoista Tulevaisuuskuva 3: Elämykselliset palvelut vanhuksen arjessa Elämyksellistä hoivaa Kolmannen tulevaisuuskuvan lähtökohtana on näkemys väestön ikääntymisestä ja siitä, miten hyvinvointiin tottuneiden ikäryhmien ikääntyessä erityisesti laadukkaiden ja monipuolisten hyvinvointipalveluiden 16

17 tarve kasvaa. Laadukkaan kysynnän kasvaessa syntyy myös runsaasti asiakkailleen erilaista lisäarvoa tuottavia yksityisten hyvinvointipalveluiden tarjoajia sekä suoraan hyvinvointipalveluita tuottavia yrityksiä että erilaisia tukipalveluita tuottavia yrittäjiä. Arvioiden mukaan monien vanhusten taloudellinen vauraus lisääntyy tulevaisuudessa ja yhä useamman on mahdollista ostaa haluamiaan palveluja yksityiseltä sektorilta. 21 Toisaalta, kuten edellisen tulevaisuuskuvan esittelyssäkin kävi ilmi, on ilmeistä että palveluiden sisällölle asetetaan 2020 luvulle tultaessa huomattavasti moninaisempia vaatimuksia. Hyväkuntoiset vanhukset eivät hae vain peruspalveluita vaan laadukkaiden palveluiden kautta saatavia elämyksiä. Elämykset voivat olla arkisia, hyvästä vuorovaikutuksesta kumpuavia mielekkyyden hetkiä, mutta myös esimerkiksi luonnonmukaisten ympäristöjen ja maisemien tai hoivayksiköihin sijoitettujen eläinten tarjoamaa läheisyyttä ja mielihyvää. 22 Loimaan seudun maaseutumaisuus erilaisine mahdollisuuksineen korostuu, kun kaupunkien yhdyskuntarakenne on entisestään tiivistynyt. Hyvin toimeentulevien vanhusten elämyspalveluiden tarjontaan keskittynyt tulevaisuuskuva johtaa katseen hyvinvoinnin jakautumiseen. Ovatko laadukkaat hoivapalvelut, harkitut maisemakokonaisuudet ja esimerkiksi eläinten ja luontokokemusten varaan rakennettavat päivittäiset aktiviteetit ainoastaan yksityisen sektorin asiakkaiden ulottuvilla? Entä millä edellytyksillä ja resursseilla hoivapalveluihin voidaan ylipäänsä tulevaisuudessa rakentaa ylimääräistä hyvinvointia tukevaa hoivaa ja vuorovaikutusta? Vanhusten kokema yksinäisyys ja pirstaloituvat palvelut Elämyksellisten palveluiden hakemisen taustalla voi olla myös yksinäisyys ja kaipaus saada osakseen välittämistä ja toisen ihmisen läsnäoloa. Yksinäisyyden kokeminen lisääntyy erityisesti neljännessä iässä esimerkiksi toimintakyvyn heikentyessä tai leskeyden myötä eikä se katso yksilön varallisuuteen. 23 Elämysten tarjonta voi osaltaan tehdä yksinäisyyden havaitsemisen vaikeaksi ja vaikeuttaa yksinäisen ihmisen todellisten tarpeiden kohtaamista. Lisäksi on mahdollista, että palvelukentän pirstaloituessa sekä julkisia että yksityisen sektorin tarjoamia palveluja on kyllä saatavilla runsaasti, mutta vanhuksen kokonaistilanteesta ei kanna huolta kukaan eikä palveluntarjoajien välillä ole riittävästi koordinaatiota ja vuorovaikutusta. Lisäarvoa tuottavien palveluiden ulkopuolelle jäävät, tai kenties myös runsaasta palvelutarjonnasta huolimatta, vanhukset voivat kokea kotonaan yksinäisyyttä ja turvattomuutta. Turvattomuus heikentää elämisen laatua. Tässä tilanteessa vanhuksille annetaan tukea esimerkiksi esimerkiksi turvapuhelimista, mutta se ei pitkän päälle ratkaise itse ongelmaa eli läheisyyden tarvetta. Ratkaisevaa on, heikentyykö omaisten tai muiden läheisten ihmisten kyky ja halukkuus kuunnella vanhusten tarpeita tulevaisuudessa entisestään? Jaksavatko ja osaavatko vanhusten omaishoitajat asioiden 21 Esim. Parjanne 2004, 21; Haverinen et al. 2006, Ks. Yli Viikari et al Esim. Jylhä 2006,

18 monimutkaistuessa, palvelukentän pirstoituessa löytää itselleen ja läheisilleen sopivia yksilöllisiä ratkaisuja? Ja jaksavatko vanhuksia hoitavat työntekijät? Palvelutarpeen ennakoinnin kehittämisestä hyötyvät kaikki 2010 luvun haasteena on kehittää palvelutarpeen ennakointia tarkemmaksi, jotta palvelujen tarjonta ja asiakkaiden kysyntä kohtaisivat toisensa molempia osapuolia tyydyttävällä tavalla. Loimaan seudun yrityskentässä on edellytyksiä tuottaa moninaisia elämyksellisiä hoivapalveluja. Jatkossa tarvitaan kuitenkin yhä lisää tietoutta, näkemyksiä ja keskustelua siitä, millaisille palveluille on seudun vanhusten keskuudessa kysyntää ja tarvetta. Ennaltaehkäisevän ja hyvinvointia ylläpitävän toiminnan rooli palvelutuotannossa vahvistuu ja sille aletaan antaa enemmän painoarvoa vanhusten hoivapalveluja ohjaavissa hyvinvointipoliittisissa linjauksissa. Myönteistä kehitystä auttaa se, että erilaisten toimintakykyä ja hyvinvointia ylläpitävien toimintamuotojen vaikuttavuuden arvioimiseksi saadaan kehitettyä valtakunnalliset indikaattorit. 24 Ne osoittavat selkeästi ennaltaehkäisevien toimintamuotojen tarjoavan yllättävän lyhyellä aikavälillä säästöjä vähentyneinä sairas ja lääkekuluina. Kaavio 3. Poiminta keskusteluissa esille nousseista tulevaisuusteemoista. 24 Toimintakykymittareiden käytöstä tällä hetkellä ks. esim. Voutilainen ja Vaarama

19 3. SUOSITUKSIA HYVÄN HOIVAN TURVAAMISEKSI TULEVAISUUDESSA Seuraavassa käsitellään näkemyksiä ja toimenpide ehdotuksia, joita nousi esiin tulevaisuusverstaan ryhmätöissä sekä yleiskeskustelussa liittyen hoiva alan nykyhetken ja tulevaisuuden haasteisiin. Tulevaisuusverstaan osallistujien mielestä Loimaan seudulla kannattaa panostaa vanhusten hoivapalveluiden kehittämiseen, sillä siitä hyötyvät vanhusten lisäksi myös muut seudun asukkaat työpaikkojen ja yleisen viihtyvyyden ja välittämisen ilmapiirin kautta Loimaan seudun ikääntymispoliittinen strategia Ikääntymispoliittiset strategiat tarjoavat työkalun hoiva ja hyvinvointipalvelujen yksityiskohtaisempaan tarkasteluun ja seudullisen yhteistyön rakentamiseen niiden tuottamisessa. Sosiaali ja terveysministeriö on yhdessä Kuntaliiton kanssa laatinut uuden Ikäihmisten palvelujen laatusuosituksen, jonka tavoitteena on edistää vanhusten hyvinvointia ja terveyttä sekä parantaa palvelujen laatua ja vaikuttavuutta. Ikärakenteen muutokseen varautumiseksi suosituksessa kehotetaan kuntia tai laajempia yhteistoiminta alueita laatimaan ikääntymispoliittinen strategia, jonka toimeenpano kytketään kunnan talousarvioon ja jonka toteutumista seurataan säännöllisesti. Strategiassa pyritään siihen, että palveluiden painopiste on lähipalveluissa. Ikääntymispoliittisen strategian tulee pohjautua kattavaan palvelujen ja väestön hyvinvoinnin ja terveyden nykytilan analyysiin sekä toimintaympäristön muutosten ennakointiin. Ennakkoarvioinnin avulla tunnistetaan erilaisten toimintakäytäntöjen vaikutukset ja sitä käytetään vaihtoehtojen vertailun ja päätöksenteon tukena. 25 Jo tätä edeltävässä vuonna 2001 julkaistussa laatusuosituksessa kannustettiin kuntia laatimaan vanhuspoliittisia strategioita ja vuonna 2002 arviolta peräti 80 prosenttia Suomen kunnista oli laatinut tai laatimassa vanhuspoliittista strategiaa. 26 Koska tulevaisuudessa tarvitaan yhtä tiiviimpää seudullista yhteistyötä, jotta tarvittavat palvelut voidaan tuottaa kasvavalle vanhusten joukolle, on yksi mahdollisuus laatia yhteinen Loimaan seudun ikääntymispoliittinen strategia. Se voisi toimia luontevana lähtökohtana ja käytännöllisenä keinona nivoa yhteen monet eri tarpeet ja toimijat. Yhteinen strategia tarjoaisi mahdollisuuden käydä läpi, millaista hoi 25 Ikäihmisten palvelujen laatusuositus 2008, Voutilainen 2007,

20 vapalvelujen tulevaisuutta seudulla halutaan tavoitella ja millaisten arvojen ja valintojen pohjalta se on toteutettavissa. Strategiaan on mahdollista kirjata niin lyhyen kuin pitkän tähtäimen toimenpiteet Tiedonvälitys, palvelujen näkyvyys ja verkostoituminen Tiedonvälitykseen on kiinnitettävä seutukunnassa enemmän huomiota. Lisää tietoa kaivattiin esimerkiksi seutukunnassa jo olemassa olevista yrityksistä ja palveluista. Verkostoituminen puolestaan tukee monipuolisen palvelutarjonnan ylläpitämistä ja kehittämistä. Parempi tiedonvälitys hyödyttää niin asiakasta kuin yrittäjää. Tiedonvälitys on edellytys sille, että palveluja osataan kysyä ja käyttää. Parempi tiedonvälitys auttaa myös yrittäjiä löytämään toisensa ja mahdollistaa verkottumisen ja palvelutarjonnan kehittämisen seutukunnassa. Yhteistyön kehittäminen yrittäjien kesken sekä suhteessa palveluiden ostajiin on mahdollista aloittaa pieninkin resurssein, kun vain yhteinen tahtotila on olemassa. Esimerkiksi vuonna 2004 käynnistyi sosiaali ja terveysalan yrittäjien valtakunnallinen palveluverkkohanke, jonka tuloksena on syntynyt valtakunnallinen palveluhakemisto ja tietopankki: Loimaan seudulla voitaisiin hyödyntää tietoisemmin tällaista jo olemassa olevaa verkostoa ja tietopankkia. Samalla, kun tarkistettaisiin, että kaikki seudun hoivapalveluyrittäjät ovat tietoisia palveluhakemistosta ja halukkaat voivat liittää sinne tietonsa, voitaisiin kerätä tiedot Loimaan seudun hyvinvointi ja hoiva alan yrittäjistä seudun omaa tiedotustoimintaa varten. Tietopankkiin koottujen yhteystietojen avulla olisi helppo välittää tietoa seudun hoiva alan yrittäjille, kutsua yhteisiin tapaamisiin ja rakentaa yhteistyöhankkeita. Verkostoitumisen merkitys tulee kasvamaan tulevaisuudessa, mikäli pienet paikalliset yritykset haluavat edelleen menestyä hoivapalvelualalla yleistyvien suurten yritysketjujen rinnalla. Tulevaisuusverstaan osallistujien toivekuvissa oli näkymä, jossa seudulle syntyy pienten hoiva alan yritysten yhteistoiminnallisia ryppäitä, jotka kykenevät räätälöimään laadukkaita palvelukokonaisuuksia erilaisten sekä yksityisen että julkisen sektorin asiakkaiden tarpeisiin Palvelutarpeiden ennakointi ja käytännön tutkimustiedon tuottaminen Palvelutarpeiden ennakoinnin kehittäminen yhteistyössä eri tahojen kanssa nähtiin välttämättömänä, jotta yrittäjät voivat kehittää omaa yritystoimintaansa pitkäjänteisesti. Seudun oppilaitoksilla on oma tärkeä roolinsa tutkimus, ennakointi ja kehittämistoiminnassa. Ennakoinnin kehittäminen on mahdollista nivoa yhteen laajempien yksiköiden kanssa, kuten esimerkiksi Tekesin Innovaatiot sosiaali ja terveyspalvelujärjestelmässä ohjelman kautta. Palvelutarpeiden ennakointia tarvitsevat alueen yrittäjät oman yritystoimintansa kehittämiseksi, sillä harvalla on itsellään 20

21 taloudellisia ja ajallisia resursseja käytettäväksi muuhun kuin itse yritystoiminnan pyörittämiseen. Kuitenkin yrittäjillä olisi edellytyksiä ja halua kehittää oma palvelutarjontaansa asiakkaiden toivomaan suuntaan, mikäli tietoa palvelutarpeesta olisi saatavilla. Hyvin kehitetty palvelutuotekokonaisuus, joka huomioi esimerkiksi jonkin erityisryhmän tarpeet, voi houkutella asiakkaita myös laajemmalta alueelta. Palvelutarpeiden ennakoinnin kautta saatava tieto voi auttaa näkemään uusia liiketoimintamahdollisuuksia ja synnyttää siten uusia yrityksiä tai lisätä yritysten verkostoitumista. Palvelutarpeiden ennakointi on tarpeen myös Ikääntymispoliittisen strategian laatimisessa. Loimaan seudun oppilaitoksissa on hyvät edellytykset tuottaa käytännön tutkimustietoa niin yleisesti hoiva ja hyvinvointipalveluihin kuin erityisesti seudun vanhusten hyvinvointiin ja tarpeisiin liittyen. Oppilastyönä tehdyt selvitykset sopivat ennakoinnin pohjamateriaaliksi. Oppilaitosten välinen yhteistyö mahdollistaa myös laajempien tutkimuskokonaisuuksien toteuttamisen. Seudulla olisi hyvä laatia pitemmän aikavälin suunnitelma tutkimus ja ennakointitiedon tuottamiseksi oppilaitoksissa. Suunnitelma tarjoaisi oppilaitosten opettajille mahdollisuuden kehittää opintosuunnitelmia pitkäjänteisesti ja loisi opiskelijoille luontevan yhteyden koulutuksen ja työelämän välille. Tulevaisuusverstaassa käydyissä keskusteluissa kaivattiin lisää perustutkimusta, niin laadullista kuin määrällistä, vanhusten elämästä ja arjesta. Keskustelijoiden arkikokemus osoitti, että ennaltaehkäisevä työ lisää vanhusten hyvinvointia ja saa aikaan kustannussäästöjä vähentämällä mm. terveydenhuollon kustannuksia. Tästä havainnosta toivottiin tarkempaa tutkimusta, jotta kustannussäästöt voitaisiin todentaa riittävän vakuuttavasti myös taloudellisista resursseista päättäville tahoille ja ennaltaehkäisevät toimintamuodot olisivat yhä useamman vanhuksen käytettävissä Palvelusetelikäytäntö koko Loimaan seudulle kokeilu Palvelusetelikäytännön ulottaminen koko Loimaan seudulle hyödyttää sekä alueen yrittäjiä että vanhuksia. Tulevaisuusverstaan osallistujat toivoivat, että palvelusetelikäytäntö ulottuisi koko Loimaan seutukunnan alueelle. Palvelusetelin käytöstä on osallistujien mukaan saatu hyviä kokemuksia Loimaalla ja olisi hyvä, että kaikilla seudun vanhuksilla olisi mahdollisuus valita palveluntarjoaja esimerkiksi siivoukseen ja muuhun kotiapuun liittyen omien mieltymystensä mukaan. Sisäasiainministeriö laati vuonna 2006 toimenpide ehdotuksia, joiden tavoitteena on turvata ikääntyvän väestön palvelut syrjäseuduilla ja yksi toimenpide ehdotuksista käsitteli palvelusetelin käytön laajentamista. 27 Palveluseteli parantaa syrjäisemmällä seudulla asuvan vanhuksen mahdollisuuksia jatkaa omassa kodissa asumista ostamalla setelillä tukipalveluita. 27 Sisäasiainministeriö 2006,

22 3.5. Työvoiman saatavuus ja hoivatyön imago Työn arvostusta on kyettävä lisäämään konkreettisin toimin sekä kehittämällä paikallisia yrityksiä työnantajina, jotta alalle saadaan koulutettua ja osaavaa työvoimaa myös tulevaisuudessa. Tulevaisuusverstaan keskusteluissa kannettiin huolta siitä, että vanhustyö ammattiurana houkuttelee tällä hetkellä vain harvoja opiskelijoita. Osallistujien mukaan vanhustyön imago on saatava muuttumaan houkuttelevammaksi, muutoin alaa uhkaa lähitulevaisuudessa vakava työvoimapula Loimaan seudullakin. Ilmiö koskettaa tällä hetkellä koko sosiaalialaa. Haverinen et al. huomauttavatkin, että matalapalkka alat onnistuvat heikosti rekrytoinneissaan ja julkisten palveluiden puolella magneettiorganisaatiot odottavat vielä kehittäjäänsä. 28 Miten Loimaan seudulla voitaisiin vahvistaa työorganisaatioita, joissa vallitsee hyvä työilmapiiri ja jotka vetävät magneetin tavoin puoleensa innostuneita työntekijöitä? Alan palkkatasoon on kyettävä vaikuttamaan jollakin tavalla. Hoiva ala on fyysisesti raskasta työtä ja erilaisilla henkilökunnan työhyvinvointia edistävillä käytännön toimilla, kuten liikuntaetuuksilla, fysioterapiapalveluilla ja lisäkoulutusmahdollisuuksilla voidaan vaikuttaa työssä jaksamiseen ja viihtymiseen. Arvostuksen osoittaminen hoivapalvelutyötä kohtaan on tärkeää eikä se saa jäädä juhlapuheiden retoriikan tasolle. Esimerkiksi vuonna 2009 kärjistynyt taantuma on ollut osoitus siitä, että työvoiman saatavuuden taustalla on suhdanteisiin liittyvää liikehdintää. Loimaan seutukunnan hyvinvointialan kehittämisryhmä on myös kiinnittänyt huomiota hoivatyön imagoon ja suunnittelee käytännön keinoja hoiva alan työviihtyvyyden lisäämiseksi ja ylläpitämiseksi Loimaan seudulla sekä opiskelijoiden innostamiseksi alalle. 29 Hoiva alan työvoimakysymyksessä on tilaa uusille avauksille. Stakes on tarttunut aiheeseen ja kehittänyt keväällä 2008 päättyneessä HOT hankkeessa mallin, jossa hoito ja hyvinvointialan sosiaaliset yritykset työllistävät osatyökykyisiä ja pitkäaikaistyöttömiä hoiva alan avustaviin tehtäviin. Stakesin hankkeessa esimerkiksi vammaiset ja pitkäaikaistyöttömänä olleet työllistyivät vanhusten kotihoidon avustaviin tehtäviin: he muun muassa siivosivat, tekivät ruokaa ja kävivät vanhusten puolesta kaupassa. Näin koulutetulle hoitohenkilökunnalle jäi paremmin aikaa keskittyä varsinaiseen hoitotyöhön. Pääasiassa pieniin, alle kymmenen hengen, sosiaalisiin yrityksiin työllistyneet saivat työstään normaalia palkkaa ja heidät koulutettiin yhteistyössä kunkin kunnan työllistämispalvelun kanssa. 30 Sosiaaliset yritykset tarjoavat myös Loimaan seudulle uusia mahdollisuuksia. Loimaan seudulla on kehitettävä valmiuksia hyödyntää myös maahanmuuttajataustaista työvoimaa hoiva alalla. 28 Haverinen et al. 2006, Loimaan seutukunnan hyvinvointialan kehittämisryhmä Powerpoint esitys, elokuu Pöyhönen ja Karhu

23 3.6. Maaseutuympäristö ja kodinomaisuus vahvuuksina Loimaan seudulla kannattaa panostaa maaseutuympäristön hyödyntämiseen osana hyvää hoivaa, sillä ympäröivä luonto toimii sekä virikkeenä että rauhoittajana. Kodinomaisuus luo turvallisuuden tunnetta ja tarjoaa mahdollisuuden huomioida vanhuksen yksilöllisiä tarpeita. Ensimmäisen ryhmän ajatus Loimaan Lataamosta herätti vilkasta keskustelua ja se liitettiin keskusteluissa siihen, miten maaseutualueen vahvuuksia voitaisiin tuoda enemmän ja tietoisemmin palvelutarjonnassa ja sen markkinoinnissa esille. Hoivamaatalouden ajatus kiinnosti ja useat keskustelijat näkivät siinä runsaasti mahdollisuuksia alueen maatiloille niin vanhusten päivätoiminnan tarjoajina, ateriapalvelujen tuottajina kuin hoivakotien sijoituspaikkoina jne. Luonnon tapahtumien seuraaminen tarjoaa elämyksiä ja ylläpitää vanhusten mielenvirkeyttä ja voi toimii terapeuttisena kokemuksena dementoituneelle vanhukselle. Laitosmaisuudesta haluttiin vanhusten hoivapalveluissa varsin yleisesti eroon. Laitosmaisuudella viitataan yleisessä puheessa usein yksityisyyteen ja omaan vapauteen tottuneille ihmisille vieraaseen kollektiivisen asumisen muotoon, jonka sujumiseksi arjen toimien on oltava hyvin organisoituja ja johdettuja. Laitosmaisuuteen sisältyy usein ajatus kellontarkasta rytmistä ja kaikkien mieliin iskostuneista hierarkisista järjestyksistä työntekijöiden kesken. Laitosten saaman huonon kaiun taustalla voivat olla myös vanhoilta ajoilta ammentavat ajatukset vaivaistaloista ja köyhäinhoidosta ja täysin vieraiden ihmisten armeliaisuuden varaan joutumisesta. Laitosten suuri koko toimii usein synonyymina laitosmaisuudelle, jossa ihmiset eivät tunne toisiaan ja menettävät suuren ryhmän ehdoilla toimiessaan oman yksilöllisen identiteettinsä. Tulevaisuusverstaan keskusteluissa suurten yksiköiden vaarana nähtiin juuri se, ettei yksilön kohtaamiselle riitä aikaa ja kiinnostusta vaan hoito on tehdasmaista, kuten seuraavassa sitaatissa pohdiskellaan: Näin siinä käy suurissa vanhusten hoitolaitoksissa, jokaisen tarina katoaa laitoksen käytäville, harva on oikeestaan tulohaastattelun jälkeen kiinnostunut mistä sä oot tullu ja mitä sä oot kokenut. Sen näkee jossain palvelutaloissa miten vanhukset eristäytyy huoneisiinsa, että on hyvin vähän sellasta yhteisöllisyyttä. Ja semmonen henkilökunnan kanssa dialogisuus kapenee vaan, ehkä se johtuu medikalisoitumisesta ja lääkkeillä hoitamisesta, kun on isot yksiköt niin siitä tulee vähän, paha sana, tehdasmaista. 31 Ei siis ole ihme, että laadukkaiden maatilamaisten hoivayksiköiden etuna nähtiin ajatus hoivapalveluiden kodinomaisuudesta. Kodinomaisessa yksikössä tulevat tutuksi asukkaiden ominaispiirteet ja tavat ja ne voidaan ottaa huomioon rutiinienkin keskellä. Myös vanhuksille tuttujen hoivapaikkojen tarve nostettiin esille. Tämän voi nähdä niin, että hoivapalveluiden tulisi olla näkyvä osa arjen elämää kaikille yhteisön jäsenille elämänkaaren kaikissa vaiheissa, jol 31 Keskustelu Loimaan tulevaisuusverstaassa

24 loin niistä muodostuisi myönteinen osa elämää. Taustalla on toive siitä, että eri elämäntilanteessa olevia ei eristettäisi toisistaan, vaan esimerkiksi vanhusten ja nuorten välillä olisi enemmän vuorovaikutusta. Keskusteluissa kysyttiin, voisiko kehitys Suomessa johtaa siihen, että vanhuksetkin keskittyvät alueellisesti kasvukeskuksiin, mikäli tulevaisuudessa vanhusten hoito siirtyy yhä enemmän omaisten vastuulle, jotka jo valmiiksi asuvat etelän kasvukeskuksissa. Tämän kehityskulun vastapainona esiintyi ajatus Loimaan lataamosta, joka vetää puoleensa myös isojen kaupunkien vanhukset. Verstaskeskusteluissa pidettiin tärkeänä sitä, että Loimaa mm. yhdyskuntasuunnittelun keinoin edelleen pysyy maaseutumaisena asuinympäristönä. Keskusteluissa peräänkuulutettiin sitä, ettei kehitys saisi johtaa suuriin yksiköihin vain taloudellisen tehokkuuden nimissä vaan olisi käytävä arvokeskustelua hoivan laadusta ja arvioitava erilaisten vaihtoehtojen seurauksia pitemmällä aikavälillä. Esimerkiksi Isossa Britanniassa kehitys on viimeisten 10 vuoden aikana johtanut siihen, että isot kansainväliset hoivayritykset ovat ostaneet pieniä yksityisiä hoitokoteja ja hetken perästä lopettaneet ne ja näin yksiköiden koko on tehostamisen nimissä jatkuvasti kasvanut. Tämä ei kuitenkaan ole johtanut edullisempiin hoivapalveluihin vaan hoitokotien maksut ovat päinvastoin ajan kuluessa nousseet Hoivatarpeiden koordinointi Loimaan seudulla toteutetaan erilaisten vanhusryhmien hoivatarpeiden koordinointi niin, että kaikille tarjotaan aktiivisesti mahdollisuutta käyttää tarjolla olevia hoivapalveluita. Tämä edellyttää eri tahojen yhteistyötä.. Hoivatarpeiden koordinointi nähtiin tärkeäksi, jotta vanhukset eivät jää yksin, vaikka saatavilla olisi seuraa ja palveluja. Omaishoito nähtiin tärkeänä, mutta samalla keskusteltiin siitä, riittääkö tulevaisuudessa omaishoitajia vanhuksille, kuten seuraava keskustelukatkelma osoittaa: Omaishoidon roolia tulee kasvattaa, ei meidän tulevat sukupolvet ei ne näillä porkkanoilla lähde tekemään omaishoitoa. Nämä nykyiset sitä tekee, ei ihmiset jotka on kouluttaneet itsensä ammatteihin, ja joilla on hyvät työpaikat. Ei ne jätä niitä jollain 317 euron omaishoidontuella. 33 Hoivatarpeiden koordinointi pitää sisällään sen, että otetaan huomioon erilaiset kohderyhmät. Kohderyhmistä voi nostaa esiin esimerkiksi hyväkuntoiset liikkuvat muistihäiriöiset, maahanmuuttajavanhukset ja alkoholiongelmasta kärsivät vanhukset, jotka eivät välttämättä osaa itse hakeutua palvelujen ulottuville. 32 Koskiaho 2008, Keskustelu Loimaan tulevaisuusverstaassa