CKONTRA. Topeno-tuoli. Zoran. Bassokilpailu tulossa jälleen! Renaud arcía-f. eiset Karjaalta ja Oriv. rivedeltä 3/2011

Transkriptio

1 C 3/2011 Topeno-tuoli Bassokilpailu tulossa jälleen! Zoran Mar arko kovic Renaud Gar arcía-f cía-fons Leiriterveiset eiset Karjaalta ja Oriv rivedeltä

2 2 Kontra-C Sisällysluettelo Suomen kontrabassoklubi ry:n jäsenlehti 29. vuosikerta Ensimmäinen lehti julkaistiin vuonna 1982 Painos 167 kpl Päätoimittaja: Toimituskunta: Mainossihteeri: Taitto: Kopiointi ja jakelu: Osoitteenmuutokset: ISSN Perustettu vuonna 1976 Henrica Fagerlund-Sippoin Yhdistyksen hallitus Tomi Laitamäki Ari Mansala Jonne Juntheikki & Jussi Salo Kerasivu Oy puh. (09) Puheenjohtaja Juha Kleemola Varapuheenjohtaja Marja-Helena Ojanperä Sihteeri, jäsenasiat Johannes Raikas Hallituksen jäsenet Aapo Juutilainen, KV-vastaava Tomi Laitamäki, mainosvastaava Pontus Grans, nuotistonhoitaja Infosivu... 2 Pääkirjoitus... 3 Puheenjohtajan tervehdys... 4 Teppo-Fest Wells Cathedral Schoolilla... 5 Nuorten Kansallinen Kontrabassokilpailu... 6 Zoran Markovic Kuhmossa... 8 Myydään!... 9 Karjaan leirillä +40 astetta Bassojen matka ärrästä ämmään kaksi tarinaa Nuorison orkesterikurssi 50 vuotta Laita kalenteriin! Topeno-tuoli Renaud García-Fons Helsingin juhlaviikoilla Rättäri bassonkuljetusautona Kansi: Basson uskalias kurkistus kuiluun Musiikkitalossa. Marja-Helena Ojanperä Kontra-C on Suomen kontrabassoklubi ry:n jäsenlehti, johon jokainen jäsen voi antaa myös omia artikkeleitaan julkaistavaksi. Jutut lähetetään toimitukseen mieluiten sähköpostitse. Suositeltavin tiedostomuoto on Microsoft Word. Konekirjoitusliuskoja ja selviä käsinkirjoitettuja tekstejä otetaan vastaan postitse. Aineisto toimitetaan päätoimittajalle: Henrica Fagerlund-Sippoin Soukankuja 14 A Espoo puh kontra.c@gmail.com Seuraavaan lehteen tarkoitettu aineisto pyydetään toimittamaan kello mennessä. Varajäsenet Henrica Fagerlund-Sippoin hefagerl@siba.fi Karoliina Koivusalo karoliina.koivusalo@metropolia.fi Taloudenhoitaja Eila Saikkonen eila.saikkonen@gmail.com

3 3 Visioita Mitä sä muuten teet? Oon muusikko. Tai siis... olin joskus. Nykyään mä... en oikeastaan ole mitään... Leikkipuistossa yleensä puhutaan lapsista, mutta tällä kertaa ventovieras kotiäiti oli kiinnostunut muustakin. Ajoitus oli kummallinen. Olin juuri lopettanut soittamisen ja päätin myydä soittimeni, koska en ikinä ehdi treenata, eikä kukaan enää pyydä minua mihinkään soittamaan, kun olen ollut niin kauan poissa. Sitten kuulin itseni sanovan tuon saman ääneen tälle toiselle kotiäidille. mata, että minulla on pääni sisällä visio jostakin kappaleesta! Ennen vanhaan tarvitsin aina opettajan, joka kertoi kuinka kappale soitettaisiin. Nyt tuntuukin, että en tällä hetkellä tarvitse opettajaa lainkaan, koska opettaja ei voi tietää, millainen päänsisäinen visioni on. Paras opettajani on Zoomi, pikkuruinen vehje joka tallentaa soittoa. Kuulen heti kuulostaako soittoni siltä, miltä haluan. Ja tässä vaiheessa osaan jo itsekin arvioida, millä keinoin soiton saisi kuulostamaan siltä. Yritin piilottaa itseltäni pienen pistoksen sydämen pohjalla. Yritin uskotella, että tosiaankin elämässä on nyt alkanut se uusi sivu. Kotiäiti kuitenkin jatkoi utelua elämästäni, ja yhtäkkiä hän hämmästyi. Ai oletko sä SE? Hän oli tutustunut rentoutuskonsertti-ideaani ja piti sitä hienona juttuna. Hänen mielestään minun ehdottomasti pitäisi jatkaa niitä. Bassonsoitto on kummallista. Ei siitä näköjään pääse yli eikä ympäri. Vaikka yrittäisikin. Mainitsemastani keskustelusta ei kulunut kuin muutama päivä, ja yhtäkkiä eräs tuttavani ilmoitti minulle, että hänellä on Aurelialle hoitopaikka. Olin aivan ihmeissäni. Olisi siis mahdollista ryhtyä treenaamaan. Pian alkoi sadella rentoutuskonserttikyselyjä sähköpostiin ja puhelimeen. Nyt siis olen tässä jälleen, sorvin äärellä. Rentoutuskonserttia pukkaamassa. Olen hieman hämilläni. Ehkä eniten siitä, kuinka upeaa on saada treenata bassonsoittoa! Kuinka älyttömän hienoa on huo- Mutta tärkein tekijä on juuri tuo visio. Kun visio on olemassa, keinot sen toteuttamiseen kyllä löytyy jos niin vain haluaa. Mutta miten sen visionsa löytää, siihen en osaa vastata. Ehkä minulla toimi riittävän pitkä ja totaalinen irrottautuminen soitosta? Lakkasin täyttämästä aivojani liiallisella musiikki-informaatiolla ja pähkäilyllä, ja jonnekin muiden ajatusten alle oli jäänyt jotakin muhimaan? Mutta kyllä se on hienoa, sen tiedän! Nyt on uusi lukukausi pyörähtänyt hyvään vauhtiin, ja basistien keskuudessa on paljon hyviä visioita. Esimerkiksi bassokilpailut! Nyt on oivallinen hetki ryhtyä valmistautumaan koitokseen, joko itse osallistumaan tai valmentamalla oppilaita osallistumaan. Lue lisää lehtemme sivuilta! Innosta uhkuen, Henrica Fagerlund-Sippoin

4 c 4 Puheenjohtajan tervehdys Olen erittäin iloinen siitä, miten hommat tätä nykyä rullaavat klubissamme. Aktiivisia klubilaisia löytyy myös hallituksen ulkopuolelta, ja vastuu tekemisistä on jakautunut mukavasti laajalle alalle. Erityistä ylpeydentunnetta minussa tällä hetkellä nostattaa Nuorten Kansallisten Kontrabassokisojen, eli NKK:n järjestelyt. Ne on mielestäni hoidettu ensiluokkaisesti ja kaiken lisäksi vielä hyvissä ajoin. Nyt kun kisoihin on vielä yli puoli vuotta, on kaikki jo oikeastaan valmista. Tilavaraukset on tehty, tuomarit, pianisti ynnä muut tärkeät henkilöt on rekrytoitu, pakolliset kappaleet valittu, ja niin edelleen. Hienoimpia yksityiskohtia ovat kilpailujen omat nettisivut, joilta löytyy kaikki säännöistä ilmoittautumiseen. Lisäksi kilpailulla on oma juliste, jota pyritään toimittamaan mahdollisimman monen musiikkiopiston seinälle. Viimeaikoina paljon voimavarojamme on mennyt kisojen valmisteluun, mutta muutakin on tehty. Tämän lehden ilmestymisen aikoihin järjestetään "bassofuksiaiset" tänä ja viime vuonna ammattiopintonsa aloittaneille basisteille. Taka-ajatuksena on luonnollisesti saada lisää aktiivisia nuoria voimia klubiamme pyörittämään, jotta me hieman kauemmin toiminnassa mukana olleet voisimme vähitellen siirtyä enemmän taka-alalle. Bassofuksiaisista lisää seuraavassa lehdessä. Ja kuka tietää, ehkä sen jutun on sitten kirjoittanut joku tuleva aktiivi! Henkan kanssa usein muistutamme teitä siitä, kuinka tärkeää olisi saada lehteen juttuja useammilta kirjoittajilta. Hallituksen tehtävä EI ole toimia reporttereina, vaan lehti on meidän KAIKKIEN klubilaisten yhteinen äänitorvi. Siksi olisikin tärkeää esimerkiksi saada tietää mitä kieliä Oulun bassosektio tänä vuonna käyt- tää. Mitkä kielet toimivat kylmässä ilmanalassa paremmin? Käytetäänkö Kuopiossa kieroja keppejä? Kaikki aiheet ovat hyviä ja kiinnostavia, kunhan ne jollain tavalla liippaavat bassonsoittoa tai basisteja. Eikä oikeinkirjoituksestakaan kannata kantaa huolta. Sihteerimme kyllä korjaa (tämänkin palstan) kielioppi- ja pilkkuvirheet. Taittajamme Mansalan Ari-Heikki, tai Raaka-Arska, kuten me häntä Tampereella nimitämme, on käynnistänyt mittavan projektin, jolla juhlistamme ensi vuonna jo 30-vuotiasta lehteämme. Tarkoitus on koostaa joitain vanhoja juttuja ja julkaista niitä uudelleen kaikissa juhlavuoden lehdissä. Lisäksi kaipaamme teiltä muisteloita ja mielipiteitä, miten lehti on vaikuttanut teihin ja miten sitä voitaisiin edelleen kehittää. Olemme jo aloittaneet laajan skannausprojektin, jossa kaikki tähän mennessä julkaistut lehdet olisi tarkoitus saada klubin nettisivuille ihmeteltäviksi. Näitä vanhoja lehtiä lukiessa täytyy kiittää lehden nykyistä toimitusta, joka on onnistunut erinomaisesti säilyttämään lehden korkean tason ja jopa kohentamaan sitä. Ainakin lehdet ovat melko paksuja, kun eräässäkin skanssaamassani lehdessä oli vain kahdeksan sivua. Hyvää syksyä kaikille ja tervetuloa Tampereelle kuuntelemaan Kalmiston Koraaliaanaa! Juha Kleemola, Suomen kontrabassoklubi ry:n puheenjohtaja Ylöjärvellä,

5 c 5 Teppo-Fest Wells Cathedral Schoolilla Englantilainen Wells Cathedral School järjesti kaksipäiväisen Teppo-Festin Teppo Hauta-Ahon 70-vuotisjuhlan kunniaksi. Tapahtumaa varten Wells Cathedral School tilasi Tepolta teoksen, joka on pianosäestyksellinen ja sopiva 2/3-tasoiselle basistille. Teoksen nimeksi tuli TEPPO'S TEN, ja juhlavuoden aikana se esitetään myös Brasiliassa, Hollannissa, Ranskassa, Tanskassa, Singaporessa, Turkissa, Argentiinassa ja Maltalla. Ohessa kuvia tapahtumasta.

6 6 c Nuorten Kansallinen Kontrabassokilpailu järjestetään ensimmäistä kertaa Ensimmäisenä vuonna paikaksi on valittu Hämeenlinnan Sibelius-opisto. Kilpailun järjestää Suomen kontrabassoklubi ry. ja sen mahdollistaa Hämeen Kulttuurirahastolta saatu apuraha. Suomen kontrabassoklubi ry. on aikaisemmin järjestänyt kilpailuja nimellä Pikkubassokisat, joita on järjestetty noin viiden vuoden välein ja joista viimeinen oli marraskuussa 2007 Länsi-Helsingin musiikkiopistolla. Nimenmuutoksella halutaan ilmentää kilpailujen kohonnutta tasoa ja nostaa sen profiilia lähemmäs muita kansallisia jousisoitinkilpailuja. Myös Nuorten Kansallista Kontrabassokilpailua pyritään järjestämään noin viiden vuoden välein eri kaupungeissa. Pikkubassokisoja järjestettiin aikanaan Helsingin lisäksi Tampereella ja Jyväskylässä. Kilpailuraadissa on mukana joukko suomalaisia pitkän linjan pedagogeja ja orkesterimuusikoita. Yksipäiväisen tapahtuman ensisijaisena tarkoituksena on innostaa nuoria kontrabasisteja harrastuksensa parissa. Kuten Suomen kontrabassoklubi ry:n, myös Nuorten Kansallisen Kontrabassokilpailun tavoitteisiin kuuluu kontrabasson tunnettuuden lisääminen. Pitkä päivä on kilpailijoille, heidän vanhemmilleen, opettajilleen ja järjestäjille täynnä vilskettä monine kilpasarjoineen yleisölle pyritään kuitenkin luomaan rento ja miellyttävä musiikkielämys. Tämä on toivoaksemme omiaan lisäämään bassomusiikin ystäviä. Juha Kleemola, Suomen kontrabassoklubi ry:n puheenjohtaja Ylöjärvellä

7 7 Kilpailun säännöt: Kilpailu käydään neljässä eri luokassa: Alakoulu, alle kaksi vuotta soittaneet (syntymävuodet 1999 ja sen jälkeen) 1. palkinto 70 euroa 2. palkinto 35 euroa 3. palkinto 20 euroa Alakoulu (syntymävuodet 1999 ja sen jälkeen) 1. palkinto 100 euroa 2. palkinto 60 euroa 3. palkinto 30 euroa Yläkoulu (syntymävuodet ) 1. palkinto 200 euroa 2. palkinto 120 euroa 3. palkinto 60 euroa Lukio (syntymävuodet ) 1. palkinto 300 euroa 2. palkinto 200 euroa 3. palkinto 100 euroa Kontrabassonsoittoa ammatikseen korkeakoulussa opiskelevilla ei ole oikeutta osallistua kilpailuun. Poikkeuksena on kuitenkin Sibelius-Akatemian nuorisokoulutus. Varsinaisten kilpailuluokkien lisäksi kilpailuissa on "jokeriluokka". Siihen saa osallistua kuka hyvänsä, mutta osallistujan on soitettava teokset ¼-kokoisella tai sitä pienemmällä kontrabassolla. Tuomaristolla on oikeus jakaa palkintoja siten, että useampi osallistuja saa saman palkinnon. Samoin tuomaristolla on oikeus jättää palkintoja jakamatta. Tuomaristolla on oikeus myös muuttaa palkinnoista jaettavia rahasummia siinä tapauksessa, että palkintosijoja jaetaan useamman kilpailijan kesken. Ohjelmisto Alakoulu, alle kaksi vuotta soittaneet Budrow: The Happy Bass Player, D-duuri Eastern European Folk Song: Hatikvah, a-molli Ruotsalainen: The More We Get Together (Ju mer vi är tillsammans), D-duuri Schumann: The Happy Farmer (Fröhlicher Landmann), D-duuri Schlemüller: A Song Tschaikovsky: Old French Song, d-molli Verdi: Grand March from Aida Alakoulu Bach: Menuetti D-duuri (BWV Anh. 116, [orig. G]) Chopin: Maiden s Wish Lancen: Berceuse for Baby Hippopotamus Merle: Caballero Merle J. Isaac: The Jolly Dutchman Saint-Saëns: Elefantti Schlemüller: Mountain Maiden Schlemüller: Our Soldiers Walton: A Deep Song Yläkoulu Bach: Menuetti G-duuri (BWV Anh. 114) Bach: Gavotti g-mollisarjasta (BWV 822, osa 3) Gossec: Gavotti G-duuri Hauta-aho: Miniatyyri Marcello: Sonaatti a-molli, osat 1. ja 2. (Sonaatti nro 3 kokoelmasta 6 sonaattia sellolle ja basso continuolle) C. Webster: Scherzo Lukio Bottesini: Elegia nro 1 Bottesini: Rêverie Eccles: Sonaatti g-molli, osat Largo ja Corrente, Allegro con spirito Fauré: Après un Rêve Koussevitzky: Chanson Triste Larsson: Concertino, 1.osa Lorenziti: Gavotti Kussakin sarjassa soitetaan kaksi kappaletta, joista ainakin toinen on valittava oheisesta luettelosta. Kappaleiden yhteenlaskettu kesto saa olla kilpailusarjasta riippuen korkeintaan seuraava: Alakoulu, alle kaksi vuotta soittaneet: 10 min. Alakoulu: 10 min. Yläkoulu: 10 min. Lukio: 15 min. Kappaleet voivat olla pianosäestyksellisiä tai säestyksettömiä. Kilpailun säestäjänä toimii Elina Saksala. Myös oman säestäjän käyttäminen on mahdollista. Harjoitusmahdollisuus kilpailujen säestäjän kanssa pyritään järjestämään, mutta kilpailupäivän tiukan aikataulun vuoksi harjoituksia ei pystytä takaamaan. Teosten ulkoa esittäminen on suositeltavaa, mutta ei pakollista.

8 8 Zoran Markovic Kuhmossa Zoran Markovic oli Kuhmon Kamarimusiikkiviikoilla tänä kesänä toista kertaa soittamassa kamarimusiikkia ja sen ohella opettamassa musiikkikursseilla. Markovic on kasvanut Serbia-Montenegrossa ja muutti töiden perässä Sloveniaan vuonna 1984, ja vuosina hän toimi Slovenian Filharmonisen orkesterin kontrabassosektion äänenjohtajana. Nykyisin hän on Slovenian Ljubljanan musiikkiakatemian kontrabassonsoiton professori ja kiertää soittamassa kamarimusiikkia eri puolilla Eurooppaa. Ljubljanan musiikkiakatemiassa hänen luokallaan on kerrallaan viidestä kuuteen oppilasta. En voi kuvitella, että minulla olisi paljon enempää oppilaita; jokainen oppilas on minulle yksilö, kokonaisuus, jonka opettamiseen ja kehittämiseen haluan paneutua. En pidä koulukunta-ajattelusta tai yleispätevistä säännöistä haluan, että lopulta jokaisen soitto kuulostaa siltä, mitä juuri tämä henkilö edustaa. Markovic on levyttänyt paljon kamarimusiikkia ja tehnyt oman levyn, jolta löytyvät Franckin viulusonaatti ja Beethovenin sellosonaatti A-duurissa. Hän halusi levyttää nämä sonaatit, koska pitää niistä ja koki, että bassolle sävellettyjä tämän tason sonaatteja ei vain ole olemassa. Uusin hänen levyistään sisältää ortodoksista liturgiamusiikkia Markovic sovitti liturgiamusiikkia bassoyhtyeelle ja nauhoitti sen yhdessä oppilaidensa kanssa. Kun kysyn häneltä, keitä ovat hänen tärkeimmät opettajansa, hän vastaa hetkeäkään epäröimättä. Elämä! Elämä on ollut tärkein opettajani. Koen kulkeneeni omaa tietäni ja keränneeni kokemuksia ja ajatuksia eri puolilta. Hetken harkittuaan hän mainitsee muutamia nimiä. Petracchi, häneltä opin, miten soittaa peukaloasemissa hän osasi opettaa minulle, miten sormet järjestyvät siellä parhaiten. Salzburgissa opiskelin Klaus Stollin johdolla, hän opetti minulle paljon soittoasennoista. Münchenissä opiskellessani Georg Hörtnagel auttoi minua estetiikan kanssa maalaustaide, arkkitehtuuri, taiteet miten kaikki linkittyvät toisiinsa. Hän auttoi minua löytämään itseni, kuulostamaan minulta. Musiikki on elämää; pelkkä suoritus, vain oikein soittaminen ei mitään. Ainoastaan se, mitä soittaa sielustaan,

9 9 on merkityksellistä sitä kautta musiikki on tosi tai ei tosi. On suuri ero siinä, tekeekö musiikillisia ratkaisuja siksi, että on käsketty tehdä niin vai siksi, että uskoo siihen, mitä tekee. Markovic on soittanut useiden slovenialaisten orkestereiden (muun muassa Filharmonian) sekä muun muassa Belgradin Filharmonisen orkesterin solistina. Solistina ollessaan hän soittaa mielellään Bottesinin ja Koussevitzkyn konserttoja ja Rotan Divertimentoa. Omia resitaaleja Markovic kertoo soittavansa vuosittain noin viidestä kahdeksaan. Kontrabasso ei ollut Markovicin ensimmäinen soitin hän aloitti soittamalla harmonikkaa. Ollessaan 14-vuotias hän vaihtoi bassoon. Se ei ollut rakkautta ensi silmäyksellä, mutta lopulta resonanssi vei voiton, ja bassosta tuli hänen kaverinsa. Nykyisin Markovic on laajentanut osaamistaan myös johtamisen puolelle hän on johtanut kotimaassaan muun muassa Ljubljanan oopperastudion opiskelijaorkesteria, minkä lisäksi hän vierailee säännöllisesti Itävallan Feldkirchenissä ja opettaa siellä myös kesäisin mestarikurssilla. Tänä kesänä Markovic vieraili Suomessa ja Kuhmossa toista kertaa. Hän sanoo Kuhmon olevan erityinen paikka. Hän kehuu vuolaasti soittajien tasoa ja ennen kaikkea ilmapiiriä. Hän pitää siitä, miten kaikki festivaalin työntekijät todellakin tekevät töitä festivaalille, niin että kokemus olisi kaikille mahdollisimman antoisa. Suomalaiseen saunaan hän ei ole vielä uskaltautunut ja toteaakin, että ehkä hänen täytyy matkustaa tänne vielä uudestaan, vaikka sitten vain saunoakseen. Kieltenpidike Nykyisin Markovicin ajasta vie suuren osan hänen kehittelemiensä kieltenpidikkeiden valmistus. Kokeilin muun muassa lyhyttä kielenpidikettä, jossa kaikki kielet olivat tallan takana hyvin alhaalla eli kieltenpidin lyhyt. Silloin basso alkoi kyllä soida, mutta huminaa oli jo liikaa. Niinpä eri vaiheiden kautta päädyin nykyiseen malliin e-kieli on tallan takana pisin kieli, ja se viritetään h- säveleksi. Muiden kielten pituus tallan takana lyhenee tasaisesti g-kieltä kohti. Kielet eivät siis ole pidikkeessä perinteisesti rivissä, vaan esimerkiksi e- ja g-kielen pituusero tallan takana on noin 18 cm. Kielet viritetään tallan takana yläsävelsarjojen mukaisesti. Kieltenpidike ei ole tarkoitettu vain bassolle vaan kaikille jousisoittimille. Markovicin mukaan hänen rakentamansa kieltenpidike on nykyisin noin 300 soittimessa viuluista bassoihin. Olen myös aloittanut yhteistyön Thomastikin kanssa, joka alkaa valmistaa uusia pidempiä alakieliä. Tavallinen e-kieli on yleensä hieman liian lyhyt käytettäväksi tämän kieltenpidikkeen kanssa. Pidempiä kieliä tulee eri kielisarjoihin, ja niitä olisi tarkoitus saada jo nyt syksyllä. Oman bassoni sointia kieltenpidike on auttanut, ja olen iloinen jos se auttaa muitakin! Teksti: Marja-Helena Ojanperä Kuva: Serban Mestecaneau Bassonkorjaajani Sergio Scaramelli sai mahdollisuuden tehdä korjaustöitä Dragonettin Gasparo da Salo - kontrabassolle. Kun työ oli valmis, hän soitti minulle ja kysyi, haluanko tulla kokeilemaan soitinta. Tietysti halusin! Ihmettelin basson sointia ja erityisesti sen kieliä, selvitin valmistajan nimen ja päätin tilata itselleni samanlaiset. Kun lopulta sain kielet, ne eivät toimineet omassa soittimessani ollenkaan, ja olin erittäin pettynyt. Pohdin, mitä voisin muuttaa saadakseni samanlaisen soinnin kuin tuossa bassossa oli ollut. Päädyin kokeilemaan erilaisia ratkaisuja kielenpidikkeeksi ja aloin kehitellä kielenpidikettä, joka parantaisi sointia ja resonanssia. Myydään! Wilfer, koko 7/8. D-mensuuri. Virheetön kunto. Rakennettu Basso Kotkassa. Tiedustelut / Eki Siikasaari

10 10 Karjaan leirillä +40 astetta Muistatko vielä ne kaikkein kuumimmat ja tukalimmat kesäviikot? Olin juuri silloin Karjaan musiikkileirillä, ja vaikka näin jälkeepäin se kuumuus on jo unohtunut, niin tuolloin todellakin olisin antanut Nobelin palkinnon tuulettimen keksijälle! Leirille lähteminen jännitti. Ei sen takia, että olin menossa uudelle opettajalle, tai muun soittoon liittyvän syyn takia. Jännitti, koska puolitoistavuotias tyttäreni Aurelia oli tulossa mukaan. Olin saanut anoppini (jolla on muitakin lapsenlapsia Karjaalla) suostuteltua tulemaan mukaan pientä tyttöä viihdyttämään. Ja olin ottanut Aurelialle myös pikkuruisen basson eli viulun mukaan, jotta hänkin saisi osallistua touhuun. Leiri oli suomenruotsalaisen Martin Wegelius -instituutin järjestämä, ja se toimi jotenkin yhteistyönä niin, että opettajia ja leiriläisiä oli kaikista pohjoismaista, Islannistakin asti. Tuuletin oli kovassa käytössä. Kuvassa Julia Kronlund (vas.), Lotta Westerlund sekä Anni Kåhre. Ja hienostihan se Aurelian kanssa meni! Tyttö soitti niin innokkaasti omaa pikkupikkubassoaan orkesterissa, ja mummokin oli aivan haltioissaan istuessaan Aurelian kanssa keskellä orkesteria ensimmäistä kertaa elämässään. Aureliallehan homma oli jo tuttua toiselta kesäleiriltä, jossa olin opettajana. Siellä Aurelia halusi kovasti soittaa mukana, ja yritin näyttää hänelle, kuinka pikkuruista viulua pidetään. Vaan tyttö nappasi soittimen oitis bassonsoittoasentoon ja otti jousestakin napakan saksalaisesti kiinni ja ryhtyi vinguttamaan. Vissiin jostakin ottanut mallia... Orkesteri on muuten Aurelian kielellä kaveribasso. Ihan loogista, eikö!? Karjaan leirillä bassoa opetti Kööpenhaminan oopperan soolobasisti Mette Hanskov. Basso-opetuksen lisäksi hän johti leiriorkesteria mahtavien pedagogisten ideoidensa pohjalta. Pääajatus ja lähtökohta oli, että ihan kaikki soittavat tai vähintään laulavat! Mette oli tehnyt valtavan työn ja sovittanut runsaasti hyviä biisejä niin, että jokaisella on omalle tasolleen mielekästä soitettavaa. Huikeinta oli, että hän oli sovittanut Beethovenin ysin finaalin niin, että kaikilla oli soitettavaa ja silti se kuulosti ihan oikealta! Mutta ei hän karttanut poppibiisejäkään. Tämän kesän hitti oli Hey Jude, josta tehty sovitus toimi kuin junan vessa (sellaisen vanhanaikaisen junan...;). Tarkennettakoon, että leirillä oli erityisen paljon laulajia laulunopettaja Emma Salokoski veti näköjään väkeä joten meillä oli ilahduttavan toimiva kuoro myös! Roskiskatoksen varjossa oli hyvä pitää ryhmätuntia, viileämpää kuin luokassa ainakin. Mette Hanskovilla oli täydet päivät. Orkesterin lisäksi basso-oppilaita oli kahdeksan, jotka kaikki saimme yksityisopetusta, ja lisäksi meillä oli vielä mahtava basso-orkesterikin. Sitten hän ehti vielä soittaa sooloja ja kamarimusiikkia useassakin konsertissa. Ja ihan oikeasti soitti upeasti ja eloisasti. Ihastuttavan aurinkoinen tykkimimmi!

11 11 Itselleni oli melkoinen yllätys, kun Mette ensimmäisellä soittotunnilla laittoi koko jousitekniikkani uusiksi. Streicherin ote piti opetella. Aluksi olin hieman epäileväinen, sillä vaikka en tiennyt kuinka se käytännössä toimii, olin saanut jostakin jotain ennakkoluuloja. Sitten ajattelin, että yritän kuitenkin hyödyntää kaiken opin, mitä voin saada, ja harjoittelin jousenkäyttöä ahkerasti. Ja aika äkkiä huomasin, että siinä onkin aika paljon jujua! Yksi työkalu lisää on aina plussaa! Leirillä oli joka ilta konsertteja, mutta ne olivat niin myöhään ja pitkän bussimatkan päässä, etten päässyt kuuntelemaan, koska Aurelia oli jo nukkumassa. Mutta yhtenä iltana nakitin anoppini vahtimaan tuhisevaa pikkupalleroa, koska viereisessä talossa oli Der Kontrabass -esitys. Se olikin ensimmäinen kerta kun sen näin, ja hauskahan se oli. Esittäjä oli tanskalainen ammattinäyttelijä ja Meten basso-oppilas Anders Ahnfelt-Rønne. Loppuleiristä anoppi joutui lähtemään, ja soittamiseni tietysti hieman väheni. Soitin oikeastaan vain orkesterissa, koska sinne pystyin ottamaan Aurelian mukaan. Mutta yllätyskeikkaa tuli myös... En edes ymmärrä, kuinka niin pääsi käymään, mutta jotenkin olin lupautunut iltamatineaan Piazzolla-yhtyeeseen soittamaan. No, tulipahan sitten testattua tämäkin: vauva selkärepussa on mahdollista esiintyä! Yleisössä kävi kollektiivinen äimistyshumaus, kun astelimme lavalle, ja saimmekin raikuvat aplodit jo ennen soittamista. Ja Aurelia oli kiltisti repussa, mitä nyt jalat vähän vipatti... :) Tuttibasisti Piazzolla-keikalla. kävikään... Ensimmäisen biisin, Beethovenin ysin finaalin hän jaksoi soittaa (ihan kelpo debyytti yksivuotiaalle, etten sanoisi!), mutta sitten hän jo kyllästyi ja laittoi soittimen sivuun. Seuraava kappale oli juuri alkamassa, joten piti keksiä pikaratkaisu. Pääni raksutti, että annan Aurelialle taskussani olevan puhelimen, niin hän pysyy ehkä hetken paikallaan sitä näpräillen. Ja oikeassa olin. Kunnes yhtäkkiä bassostani kuului kummallinen kumaus. Ei voi olla totta!! Repesin aivan täysin ja nauroin ääneen! Bassossani oli puhelin!!! Joo, kyllä tuollainen vanhanaikainenkin tiiliskivi mahtuu f-aukosta sisään... Loppukonsertti sujui visusti Aurelia selkärepussa... Vielä kommentti hupaisasta kotimatkasta. Olisin varmasti saanut aika hyvät pojot bassonroudauskilpailussa, sillä roudattavaa oli enemmän kuin riittävästi, ja julkisilla mentiin. En vieläkään käsitä, että sain parin viikon matkatavarat (potta, kylpylelut, tyynyt, peitot, vaatteet, kengät, vaipat, eväät...), viulun, basson, lastenvaunut, pikkutytön ja itseni junaan, sieltä paikallisbussiin ja vielä pysäkiltä kotiin asti. Hulluutta se oli. Mutta todellakin kannatti! Teksti ja kuvat: Henrica Fagerlund-Sippoin Toista oli leirin megaorkesterin loppukonsertissa. Olin järjestänyt lapsenvahdin, mutta sitä ei näkynyt eikä kuulunut, eikä häntä saanut puhelimellakaan kiinni. No, ajattelin, että mennään vanhalla kaavalla: Aurelialle oma pikkubassonsa ja saa vain soittaa mukana. Vaan kuinkas Keskittynyttä kaveribassoilua, kuvassa Julia, Aurelia sekä Ritva-mummo. Huomaa jousiote!

12 12 Bassojen matka ärrästä ämmään kaksi tarinaa A katemian bassoluokat muuttivat Musiikkitaloon kesäkuun alussa. Uudet bassoluokat sijaitsevat Akatemian tornin kuudennessa kerroksessa. Ikkunoista on näkymät Mannerheimintielle Kansallismuseoon päin. Uusissa bassoluokissa on paljon hyvää akustiikkalevyjä säätämällä voi muuttaa luokan akustiikkaa, luokista löytyy mahdollisuus nauhoittaa omaa soittoaan nappia painamalla, ja ilmastointikin toimii! Bassovarasto on hieman pieni, kaksi muuta luokkaa ihan mukavan kokoisia. Parannus on myös se, että molemmista varsinaisista luokista löytyy piano. Herkät jäähyväiset R-talon bassoluokalle. Kesän ajan talo oli vielä keskeneräisen oloinen, mutta vähitellen syksyä kohti alkoivat palaset olla paikoillaan. Vielä syksylläkin jotkin käytännön asiat ovat toimineet tahmeasti ja kärsivällisyyttä on vaadittu muun muassa sähköavaimien toimimattomuuden kanssa. Suorastaan hölmöä on puolestaan se, että Akatemian tiloissa on vain viisi pelkästään harjoitteluun tarkoitettua huonetta. Mukavaa akatemialaisen näkökulmasta on, että samassa talossa toimivat nyt myös Helsingin isot orkesterit talo itsessään tuntuu kiinnostavan ihmisiä, ja samoin kaikki siellä olevat konsertit, myös Akatemian järjestämät, ovatkin olleet koko alkusyksyn yleisön kansoittamia! - Marja-Helena Ojanperä Do not feed the bass! Isompi bassoluokka ennen muuttoa. Opasbasso näyttää, missä bassoluokat sijaitsevat.

13 13 B assoni Iku-Turso ja minä muutimme Musiikkitaloon Saavuimme uuden Sibelius-Akatemian ovelle ja pääsin ensimmäistä kertaa kokeilemaan hienoa harmaata avainta, joka oli hankittu jo hyvissä ajoin huhtikuussa. Avain jännityksestä tärisevissä käsissäni lähestyin seinässä olevaa lukijaa, ja siinä sitten tovi täristiinkin, kun ei se lukija suostunutkaan neljään minuuttiin tunnistamaan lätkääni, mahtoikohan olla sittenkin joku tutkanlukija vai mikä. Sisällä avautui kaunis maisema: koulumme sisäänkäynti hehkui kivan jouluisissa harmaan ja punaisen sävyissä. Puhuva hissi vei kuudenteen kerrokseen, jossa opasteista huolimatta bongasin bassoluokan. Bassovarastoon oli aluksi tuotu tuttujen bassonseinäänkiinnitys-systeemien sijaan hyllyjä. Päätin välittömästi varata bassoni säilytykseen sen ylimmän katon rajassa olevan, mutta kuten ojentajieni koosta tällä hetkellä huomaa, hyllyt vaihtuivat sittemmin ihan niihin aitoihin oikeisiin R-talon(!) seinähärpättimiin. Tällainen Taka-Töölössä asuva maalaistyttö oli helppo hurmata liikkeen tunnistavilla valaisimilla, ja treenaamisen lomassa saikin hyödyllistä taukojumppaa valojen sammuessa kesken kappaleen. Ei muuta kuin ylös ja epämääräistä venkoilua basson kanssa milloin mihinkin suuntaan, kun en ymmärtänyt selvittää, missä se liikkeentunnistin oikein sijaitsee. Talo tarjosikin heti kärkeen arvokasta palautetta joko henkilökohtaisesta suorituksestani tai bassonsoittotaiteesta yleensä: soittamista ei edes liikkeentunnistin tunnistanut "liikkeeksi". Eräänä iltana avautui vihdoin myös se Sibelius-Akatemian kuuluisa käsite "osastojen välinen yhteistyö", kun bassoluokasta löytyi kansanmusiikkiyhtye ja kansanmusiikkiyhtyeen basistin käsittelystä oma bassoni. Hämmästys oli suuri ja molemminpuoleinen. Tämän tapauksen johdosta totesimme, että Musiikkitalossa ei sittenkään ole ihan kaikki yhteistä, ja esimerkillisinä osastojen välisen yhteistyön ja yleensäkin solidaarisuuden kannattajina panimme bassoluokat visusti lukkoon. Itseasiassa vähän turhankin visusti, kun lukuvuoden aluksi ihan kaikki basistitkaan eivät niihin vielä päässeet sisään. Ja jos satutte bongaamaan basisteja esimerkiksi musiikkikasvattajien bändiluokista, älkää vaan kertoko kenellekään. Me päästään täällä nimittäin melkein minne vaan. Hys! Syksyn startattua kunnolla ei Musiikkitalosta ole enää todellakaan voinut marmattaa. Treenitilaa on. Luokissa ja kopeissa on hyvä akustiikka soittaa ja sopiva lämpötila treenata. Niissä voi äänittää. Ne ovat äänieristettyjä. Roudaaminen salista toiseen ja takaisin kotikonnuille basso- Isompi bassoluokka muuton jälkeen... Luokkien välissä on bassovarasto. ( Täälläkin reenataan! ) Myös pienemmässä bassoluokassa on piano. luokkaan käy näppärästi. Basistien keskinäinen treenikoppienvarausmenetelmä toimii. Kaikki ovat iloisia. Ja minua väsyttää. Kello on ja Musiikkitalon ATK-luokan liikkeentunnistin on nyt sitä mieltä, että minä en enää liiku. Joten näin sen on oltava. - Kiira Siikavirta Kuvat: Marja-Helena Ojanperä

14 14 Nuorison orkesterikurssi 50 vuotta Niilo Myllynen (vas.), Panu Pärssinen, Karoliina Koivusalo ja Julius Haanperä. Kesäinen Orivesi kutsui taas nuoria muusikoita nauttimaan kesästä, musiikista ja sen hyvästä opetuksesta sekä juhlistamaan Nuorison orkesterikurssin 50-vuotista hyvinsoivaa taivalta. Basistit pääsivät leirillä Panu Pärssisen teho-opetukseen. Basistiopiskelijoina ahkeroivat kokenut ja lahjakas Niilo, nuori huippulahjakkuus Julius sekä allekirjoittanut eli Karo. Meillä oli hyvä meininki niin jokapäiväisissä orkesteritreeneissä kuin lähes jokapäiväisillä ryhmätunneillakin! Ryhmiksissä opettelimme stemmasoittoa ja soitimme kamarimusiikkia bassokvartetilla. Panu Pärssinen piti leirillä tunteja ilahduttavan anteliaasti. Hän on huippuopettaja, jolta saa lyhyessäkin ajassa paljon eväitä treenikoppiin. Panu on opettajana huumorintajuinen ja lempeä, mutta pystyy samanaikaisesti antamaan oppilaalle paljon palautetta ja vaatimaan tältä sopivasti. Persoonana Panu on huomioiva ja avulias. Hänen kanssaan on aina ilo työskennellä! Sinfoniaorkesterissa meitä odotti ammattitaitoinen, huumorintajuinen ja musikaalinen kapellimestarimme Juk- ka Iisakkila sekä tietysti itse ihana musiikki. Ohjelmistossamme oli Schumannin Konserttikappale neljälle käyrätorvelle ja orkesterille, jonka harmonioihin osallistuessa on ihanaa olla basisti, Šostakovitšin tunnelmallinen 9. sinfonia sekä Arttu Takalolta tilattu Dream Works, lapsellisen elokuvamusiikin omainen tunnelmakavalkadi. Olimme Juliuksen kanssa erittäin tyytyväisiä äänenjohtajaamme Myllysen Niiloon taitavaan muusikkoon sekä ilahduttavan avuliaaseen kollegaan. Basistikaartimme ilahdutti yleisöä monissa konserteissa. Oppilasmatineoissa Karo soitti pianotaiteilija Maarit Peltoniemen kanssa M.Bruchin Kol Nidrein sekä E.Granadoksen Intermezzon ja sai kuulla leirikavereilta hämmästelyjä siitä, että miksette te basistit käy missään esiintymässä tai tosi harvoin kuulee bassoo missään. Opettajakonsertti tarjosi täyttä bassonautintoa kun Panu Pärssinen tulkitsi J.Ungarin teoksen Ashokan Farewell. Panun soitto on musikaalista kuunneltavaa, joka saa sydämen väpättämään! Sunnuntai-illan kamarikonsertissa soi lavan täydeltä bassoja, kun bassokvartettimme Pohjalla tunnelmoi Bachin ennenkuulumattoman Etelä-Ameri-

15 15 kan matkan tahtiin. Jesu, meine Freude -koraalista merenäänien kautta edennyt teos päättyi latinalaisrytmiseen iloitteluun, joka muistutti harmonioiltaan erehdyttävästi ensimmäisen sellosarjan preludia. Jos näitä löytyisi lisää, voitaisiin Zumban sisarlajiksi lanseerata Bachamba! Bach tuntui sitä paitsi olleen luovalla mielin mahtoikohan häneltä jäädä Etelä-Amerikkaan myös jälkeläisiä Jos aika kokopäiväisestä musisoinnista huolimattakin uhkasi käydä pitkäksi, oli tarjolla monenlaisia rientoja pingisturnauksesta Suureen Seikkailuun. Uimaan pääsi Laita kalenteriin! opiston viereiseen uimahalliin, ja kävipä joku himoliikkuja lenkilläkin. Myös herkkupöytien ääressä notkuminen oli jälleen maistuvaa puuhaa. Leiri huipentui 50-vuotisjuhlakonserttiin Tampereen tuomiokirkossa sekä päätöskonserttiin Oriveden opistolla. Orkestereissa tunnelmoimassa olimme tietysti myös me leirin basistit Teksti: Karoliina Koivusalo Kuva: Juha Kleemola * klo 17 Deep Relaxing Sounds -Rentoutuskonsertti Henrica Fagerlund, kontrabasso Veronica Solje, viulu ja kantele Vapaa pääsy! Varmista konserttipaikka osoitteesta: deeprelaxingsounds.blogspot.com * klo 19 Kamarimusiikkisali Kirkkokatu 6, Lohja Peter Grans Lohjalla 20v. Ohjelmassa Peter Gransin sävellyksiä. Kaarlo Törmi, laulu ja näyttelijä Kamariyhtyeissä viulu, klarinetti, lyömäsoittimia, piano ja kontrabasso Liput 12e * klo 15 Tampere-talo, Pieni sali Yliopistonkatu 55, Tampere Faunien iltapäivä mm.teppo Hauta-aho: Koraliaana Petri Mäkiharju, Tuomi Kinnunen, Juha Kleemola ja Antti Laulaja ; kontrabasso Liput 8/5e * klo 19 Helsingin Musiikkitalo, Camerata-sali Mannerheimintie 13 a, Helsinki Petri Lehdon jatkotutkintokonsertti H.Dutilleux: Diptyque "Les Citations" P.Hindemith: Sonaatti kontrabassolle ja pianolle R.V.Williams: Kvintetto Liput 5-15e * klo Tullikamarin pakkahuone Tullikamarin aukio 2, Tampere Dave Holland & Pepe Habichuela Flamenco Quintet feat. Josemi Carmona Liput 36/29e * klo 19 Helsingin Musiikkitalo, Camerata-sali Mannerheimintie 13 a, Helsinki Tema con Variazioni mm.schubert: Forellikvintetto mm. Lasse Lagercranz, cb Liput 5-15e * klo 19 G18-sali ; Yrjönkatu 18, Helsinki Tulkinnanvaraista John Eckhardt, kontrabasso Funk-sähköbasistina soittouransa aloittanut Eckhardt on ammentanut persoonalliseen kontrabassotekniikkaansa vaikutteita jazzista, vapaasta improvisaatiosta ja Feldmanin, Ligetin ja Xenakiksen musiikista. Vuonna 2008 Eckhardt julkaisi ensimmäisen sooloalbuminsa Xylobiont, jonka materiaalia hän esittää myös tässä konsertissa. Xylobiontin tekniset ratkaisut ovat kekseliäitä; musiikin polttopiste on kuitenkin orgaanisessa kehittelyssä ja mietiskelevässä tarkkaavaisuudessa. Liput 15/10e

16 16 Topeno-tuoli Ajatus bassotuolista, joka jäljittelisi soittajan seisomaasentoa mahdollisimman luontevasti, pyöri päässäni vuosia. Keskeisiä asioita, jotka tuli ottaa huomioon tuolin suunnittelussa, olivat tuolin liikkuvuus sekä kyky jäljitellä seisoma-asentoa mahdollisimman hyvin. Tuolin tuli myös olla äänetön liikkuvuudestaan huolimatta. Tuolin ensimmäiset esiversiot näkivät päivänvalon noin kahdeksan vuotta sitten, kun Finlandia-talon silloiset metallimiehet hitsailivat putkenpätkiä kasaan ilman sen suurempaa menestystä... Ne putkenpätkät kuitenkin viitoittivat tien ja näyttivät, mihin suuntaan pitää mennä. Noin neljä vuotta sitten käynnistyi varsinainen kehitystyö, joka johti moniin oivalluksiin istumisen ja seisomisen saloista. Topeno-tuoli ei olisi Topeno-tuoli ilman metalliwelho Asko Niemelää, jonka käsissä rosteri taipui ja sai inhimillisiä ominaisuuksia. Tuoliin valikoitui istuimeksi polkupyörän satula, joka Topeno-tuolissa on ns. geelisatula. Liikkuvuus ja säädettävyys (joka tuolissa on sen keskeinen ominaisuus) tulee parhaiten ilmi insinöörikielellä, jolla kuvataan tuolin ominaisuuksia: Keksinnön mukaisen tuolin suurimmat edut ovat, että sen jousitusrakenne mahdollistaa tuolin istuinosan 360 asteen portaattoman liikkumisen tuolin pystyakselin ympäri ja että tuoli on monipuolisesti säädettävissä mitä erilaisimpia Seisontamalli Istuntamalli käyttötarpeita ja ihmiskokoja varten. Tuolin voidaan olettaa edistävän käyttäjän terveyttä, koska se mahdollistaa käyttäjän selän ja alaraajojen liikkuvuuden, kun istuinosa on korkealla; ja kun istuinosa on säädetty alhaiseen korkeusasemaan vastaamaan normaalia istuinkorkeutta, istuinosa kannattaa erityisesti käyttäjän vatsaa ja selkää. Tuoli on rakenteeltaan yksinkertainen ja toimintavarma, siinä ei tarvita esimerkiksi istuinosaa vaimentavaa ilmajousta. Tuoli on käytössä äänetön. Topeno-tuolista on kaksi eri versiota: satulalla varustettu seisontamalli sekä leveällä istuinosalla varustettu, lähinnä toimistokäyttöön tarkoitettu malli, joka toimii erinomaisesti myös niille, jotka soittavat matalalla jakkaralla. Työmäärä, joka tällaisen projektin läpiviemiseen vaaditaan, on melkoinen, sen vuoksi Topenotuoli on suojattu mm. EU:n mallisuojalla. Tuolia testattiin HKO:n bassoryhmässä sillä seurauksella, että taiteilijat Väätäinen, Ignatius ja Parviainen soittavat esisarjan Topeno-tuoleilla. RSO:sta Nuuttila on yhden esisarjatuolin onnellinen käyttäjä. Myös Janne Saksala testasi tuolia Berliinissä ja tilasi heti itselleen Topeno-tuolin. Asiasta kiinnostuneet voivat ottaa yhteyttä. - Jiri Parviainen,

17 17 Renaud García-Fons Helsingin juhlaviikoilla Helsingin juhlaviikot tarjosi mielenkiintoisen ja erityisesti basisteja innostavan konsertin, nimittäin viisikielisen basson sankari, bassonsoiton Paganiniksikin kutsuttu Renaud García-Fons saapui Linea del Sur -yhtyeensä kanssa esiintymään Tokoinrannan juhlatelttaan. García-Fons soittaa yhtyeensä kanssa itse säveltämäänsä musiikkia, joka on saanut vaikutteita ympäri maailmaa muun muassa jazzista, klassisesta musiikista, kansanmusiikista sekä tangosta. Tämän vuoksi musiikkia on vaikea luokitella mihinkään yhteen genreen. Garcia-Fonsín Linea del Sur -kokoonpanoon kuuluu hänen lisäkseen David Venitucci, harmonikka; Kiko Ruiz, flamencokitara sekä Pascal Rollando, lyömäsoittimet. Ranskasta kotoisin oleva, juuriltaan katalonialainen Renaud García-Fons tunnetaan viisikielisestä bassostaan, jonka viides kieli on lisätty kielistä ylimmäiseksi. Tämän vuoksi García- Fonsin basson kuvaillaan soivan kuten sello tai alttoviulu. astui itse herra García-Fons yhtyeineen. Vaikka ilmassa oli jo kylmenevän syysillan tuntua, loi García- Fons miellyttävän ja lämpimän tunnelman juhlatelttaan ystävällisellä jutustelullaan kappaleiden välissä. Olipa herra opetellut jopa pari sanaa suomeakin. Konsertissa García-Fons soitti materiaalia uusimmalta albumiltaan Méditerranées, joka on saanut vaikutteensa säveltäjän kierrellessä Välimeren maissa. Renaud García-Fons kertoo oman sävellystyönsä lähtevän aina bassolla soittamistaan melodioista, joiden ympärille rakentuu bändin luoma osuus. García-Fonsin soittoa katsoessa huomio kiinnittyy siihen, miten helpolta ja kevyiltä nämä virtuoottiset ja parhaillaan koko kappaleen kestävät melodiakulut näyttävätkään. On kuitenkin myönnettävä, että herran soittama basso ja trimmaus eroavat meille tutuiksi tulleista bassoista. Olisikin hauska saada näppituntumaa, millaista tuolla konsertissa nähdyllä soittimella onkaan soittaa. García-Fons on opiskellut Pariisin konservatoriossa ranskalaisen jousitekniikan saloja Francois Rabbathin oppilaana. García-Fons on vaikuttanut myös muun muassa L'Orchestre de Contrebassesin ja Orchestre National de Jazzin riveissä sekä tehnyt yhteistyötä monien musiikinalojen huippunimien kanssa. Konsertti oli vetänyt juhlateltan täyteen yleisöä. Ihmisten keskeltä oli bongattavissa paljon kontrabasson soiton ammattilaisia, opiskelijoita ja harrastelijoita klassisen, pop & jazzin sekä kansanmusiikin saralta, mikä kertoo García-Fonsin musiikin monipuolisuudesta. Yleisöä toisella korvella salakuunnelleena laitoimme merkille, että monet olivat lähteneet paikalle tarkemmin tietämättä illan ohjelmasta. Kuulimme takaamme myös spekulointia muun muassa basistien Paganini - nimityksestä ja kyseiset konserttivieraat odottivat innolla, kuinka nämä kaksi käsitettä voitaisiin yhdistää. Hymyilimme kyseiselle keskustelulle, sillä tiesimme mitä odottaa. Konserttitunnelmaan meidät siivitti andalusialaista flamencomusiikkia ja intialaista perinnettä yhdistävä kokoonpano Indialucia. Tämän jälkeen lavalle Konsertin jälkeen puimme basistiystäviemme kanssa, kuinka hämmentävää on nähdä Suomessa useimmin taustalle jäävä kontrabasso parrasvaloissa suuren yleisön edessä. Sellaista emme olleet ennen päässeet kokemaan. Ihmiset taputtivat seisten ja vaativat encorea. Ulkona kävi myös kuhina siitä, että miten äsken kuultu voi olla mahdollista noin suurella instrumentilla. Ihmisjoukossa basistina oli helppo hymyillä ylpeänä kontrabasson saamasta positiivisesta huomiosta. Varmasti konsertti vahvisti kontrabasson asemaa soolosoittimena ja loi kiinnostusta valtaväestön silmissä. Valitettavasti viehättävä valokuvaajaryhmämme ei ehtinyt tavoittaa itse bassotaiteilijaa konsertin jälkeen yhteispotrettia varten. Jos konsertti jäi väliin, tutustu musiikkiin täällä: Teksti: Liina Hämäläinen ja Fanni Hoppari

18 c 18 Rättäri bassonkuljetusautona Kuten jotkut teistä tietävätkin, olen viehättynyt kaikenlaisista kulkimista, ja niinpä meille viime kesänä hankittiin uusi ajopeli, jonka nimesimme Sylviksi. Sylvi on Citroën 2CV, joka muun muassa Rättisitikkana tunnetaan. Miksi kirjoitan autoharrastuksestani Kontra-C:hen, johtuu siitä, että eräänä kesäkuun kauniina päivänä olin lähdössä käymään Oriveden musiikkileirillä ja ottamaan Panulta soittotuntia. Minulla on lähes aina ollut farmariauto johtuen soitinvalinnastani. Tällä hetkellä se on Citroën C5, ja sillä olin aikonut tämänkin reissun hoitaa. Kävi kuitenkin niin, että se oli annettu vaimoni kummeille lainaan, me kun tätä nykyä ajelemme kesäisin lähinnä 2CV:llämme. Laina-ajaksi oli sovittu viikko, mutta ilmeisesti kyyti maistui, kun C5 palasikin pihaamme vasta kahden viikon päästä. Niinpä matkaani edeltävänä päivänä minuun iski paniikki: joutuisinko lainaamaan anoppini Opelia!? Aloin miettiä, olisiko sittenkin mahdollista saada bassoni mahtumaan Sylviin. Olin aina ajatellut, ettei se sinne mene. Ei sillä, että epäilisin rättärin kuljetuskapasiteettia. Päinvastoin, onhan meidän Sylvimmekin varsinainen tilaihme peppuineen ja liikuteltavine etuistuimineen. Ajateltuani asiaa hetken olin melko varma siitä, että bassoni mahtuisi kyllä olemaan Sylvissä sisällä, mutta ongelma olisikin sen saamisessa sinne. Mietittyäni vähän lisää totesin, etten ollut koskaan tavannut sellaista autoa, johon ei olisi bassoa sisään saatu. Eräskin jazzpuolen kollega kuljettaa bassoaan Toyota Ayegolla! Niinpä päätin kokeilla. Alusta asti oli selvää, että takapenkki olisi otettava pois. Tämän toimenpiteen jälkeen seurasi ensimmäinen yritys katon kautta luonnollisesti. Ei onnistunut. Seuraava toimenpide oli poistaa niskatuet. Tämä toimenpide auttoi hieman, mutta vieläkään basso ei ihan mahtunut taittumaan sisälle saakka, vaan jäi ikään kuin pää alaspäin seisomaan etupenkille. Sekään ei olisi välttämättä niin paljon haitannut, mutta seuraavalle päivälle oli luvattu sadetta, joten katto auki ajaminen ei valitettavasti tullut kyseeseen. Mietin jo toisen etupenkin irrottamista, mutta sitten keksin avata pelkääjänpuoleisen oven. Näin sain pujotettua bassoni snekka edellä katosta sisään ja etuovesta ulos. Niin sain käännettyä kopan sisäpuolelle ja osittain pepun (takaluukun jatke) sisään (monissa muutoissa sängynroudauksessa opittu kikka), ja basso oli sisällä! Olin tästä suorituksesta niin haltioissani, että räpsin saavutuksestani kymmenkunta kuvaa, jotka nyt tulivat tarpeeseen tätä juttua kuvittamaan. En tiedä, kuinka monelle klubilaiselle näistä kuvallisista ohjeista on hyötyä, mutta voittepahan ainakin vedota tähän, kun jonkun oppilaan vanhemmat valittavat instrumentin suuruutta. Nyt se on todistettu: kontrabasso mahtuu autoon kuin autoon! Teksti ja kuvat: Juha Kleemola

19 c SO K M vu A A od A IK ITT es ILM KIA IM ta A L IA 19 ST TA 31 A.. Jo 19 Soitin Laine Oy / Turku Jo vuodesta 1931 Maariankatu Turku katri.pajala@soitinlaine.fi Soitin Laine Oy / Helsinki Pohjoinen Rautatiekatu Helsinki mariko.karkkainen@soitinlaine.fi

20 ...on myös jousisoitinliike Pikkubassopaketit (1/10, 1/8 & 1/4) alk Unkarilainen 3/4 paketti 2250 Liikkeessämme aina tarjolla useita eri kokoisia bassoja, myös vanhoja soittimia Runsas ja laadukas valikoima tarvikkeita: jousia, kieliä, stakkeleita, kielenpitimiä, talloja, pinnapuita, otelautoja, viritysmekanismeja ym... Albertinkatu 17, Helsinki p fax Avoinna Talvisin: TI PE LA Kesäisin: MA PE LA SULJETTU