tuikku syksy 2013 Omaiset mielenterveystyön tukena, Uudenmaan yhdistys ry 25 vuotta omaisten tukemista Omainen on aina omainen Taide auttaa

Transkriptio

1 tuikku Omaiset mielenterveystyön tukena, Uudenmaan yhdistys ry syksy vuotta omaisten tukemista Omainen on aina omainen Taide auttaa

2 2 SISÄLTÖ Julkaisija Omaiset mielenterveystyön tukena, Uudenmaan yhdistys ry Tukholmankatu 2, 7. krs HELSINKI puh www. otu.fi facebook.com/omaisetuusimaa Toimituskunta Pirkko Vuorinen Anne Alakiuttu Kuva: Karoliina Ek 3 Toiminnanjohtajan katsaus 4 Omainen on aina omainen 5 Vahvimmat meistä on tehty sirpaleista - rinnalla kulkijana 25 vuotta 6 Mellunkylän Kylli-tädiksi tyttären ja oman sairauden kautta 8 Pariskunnat yhdessä 10 Pop up! Muodonmuutosten galleriakahvila! 12 Positiivisen kannustamisen vahvuus 14 OPA-hanke Odysseuksen matkalla 16 Yhdistyksen viestintään uutta ilmettä ja toimivuutta 17 Yhteistyötä kunnissa 17 Aluetyössä uutta voimaa 18 Profami Oy:n julkaisuja 20 Yhdistyksen työntekijät esittäytyvät Kuvat Pirkko Vuorinen Marke Heljo Karoliina Ek Taitto Pirkko Vuorinen Painopaikka Oriental xpress Oy 2013

3 3 Valtio on 2000-luvulla vähentänyt osuuttaan noin 50 %:sta 25 %:iin hyvinvointipalvelujen kokonaiskustannuksista. Kuntien, järjestöjen ja kansalaisten vastuu on sen sijaan kasvanut. Vaikka hyvinvointipalvelut on voitu toistaiseksi säilyttää varsin hyvätasoisina, valtion taloudelliset paineet ovat johtaneet leikkauksiin kaikkien palveluiden osalta. Toisia palveluita on vähennetty tuntuvasti ja osasta on kokonaan luovuttu. Kasvaviin sosiaalisiin ongelmiin on kehitetty uusia tukijärjestelmiä varsin hitaasti. Palvelurakennemuutos on vähentänyt sairaalahoitoa enemmän kuin on pystytty lisäämään avohoitopalveluita tukemaan kotona asumista. Yhdistyksen toiminta on vuosien varrella kasvanut ja kehittynyt kuin myös tietyt toiminnot ovat vakiintuneet. Yhdistys tarjoaa omaisille ja perheille tukea, mitä muut tahot eivät ole pystyneet tarjoamaan omaisille ja läheisille sellaisessa muodossa kuin yhdistys toimii. Yhdistys on toiminnassaan, kuten projekteissa kokeillut ja edistänyt sellaisia toimintamalleja, joissa apu kohdistuu sairastuneen omaisiin ja läheisiin. Yhdistyksen perhetyömalleja kehitetään edelleen soveltaen järjestö-, hoito- ja sosiaalityöhön yhdessä kuntien sosiaalija terveydenhuollon kanssa. Yhdistyksen järjestö-, omais-/perhetyö tulee jatkumaan, koska on todettava sen tärkeys omaisten ja perheen tukemiselle ja voimaannuttamiselle. Miksi näin? Yhdistyksen 25 toimintavuoden aikana on psykiatrisessa hoitotyössä tapahtunut paljon hyviäkin muutoksia koskien avo- että sairaalahoitoa. Kuitenkin on todettava, että psykiatrisessa hoidossa tapahtuva rakennemuutostyö on alati vuoristorataa. Välillä suositaan ja rakennetaan suuria yksiköitä, kun taas toisinaan pienet yksiköt tai tietyt työmenetelmät ja mallit ovat saaneet jalansijaa. Ja tämä suuret/pienet vaihtelu näyttää jatkuvan edelleen. Vanhat mallit ja menetelmät ovat vain saaneet uudet ja trendikkäät nimet eli muutoksia tehdään pelkän nimen vuoksi. Valitettavan usein johtoporras ei osaa jalkauttaa tietoja suorittajaportaalle ja uudet mallit sekä työmenetelmät jäävät päivittäisessä hoitotyössä näin toteutumatta, ja sitten uusi johtajasukupolvi tuo taas omat uudet tuulensa mukanaan, sillä jäljen jättäminen on itsetarkoitus, jolloin ikuinen myllerrys hoitotyössä jatkuu. Pakkaa sekoittavat vielä omilla itsenäisillä päätöksillään. Omais- ja perhetyön huomioimisesta puhutaan psykiatrisessa hoitotyössä paljon ja hoitosuosituksissa painotetaan sen tärkeyttä, mutta asiaa tukevista tutkimustuloksista huolimatta omaiset ja perheet jäävät yksin ongelmiensa kanssa. Usein omaiset/perhe jäävät kaiken muun hoidon ja kuntoutustyön jalkoihin ja näin menetetään ainutlaatuinen mahdollisuus tukea omaisia ja läheisiä. Kehittämis- ja kokeiluprojekteista saatu tieto sekä kokemus antavat vankan pohjan yhdistyksen perustehtävälle: omaisten tukemiselle. Kokemuksia päästään juurruttamaan myös mielenterveystyön hoitokäytänteisiin yhteistyössä alueellisten omaistyön neuvottelukuntien kanssa. Oman toiminnan ja projektien tuloksia yhdistys pyrkii tulevaisuudessa hyödyntämään vielä laajemmin ja tehokkaammin sekä yhdistyksen toiminnassa että mielenterveystyössä. Myös jatkossa yhdistyksen yhteistyö terveys- ja sosiaalialan ja muiden alan toimijoiden kanssa tulee olemaan hyvin tärkeä osa yhdistyksen työtä. Yhteistyön kautta voimme jatkaa toimivien mallien kehittelyä ja laajennustyötä niin, että omaiset ja perheet tulevat saamaan sen tuen mihin he ovat oikeutettuja. Loppusanoiksi lainaan yhdistyksen ajatusmaailmaa kuvaavaa, vanhaa, loistavaa, ensimmäistä ja jo välillä unohduksissa ollutta slogania - Yhdessä mieli terveemmäksi. Leif Berg toiminnanjohtaja Kuva: Marke Heljo

4 4 Omainen on aina omainen Suuri määrä suomalaisia kärsii mielenterveyden ongelmista jossain vaiheessa elämäänsä. Jokaisella heistä on omaisia: puolisoita, vanhempia, lapsia, sisaruksia, serkkuja ja ystäviä. Vielä suurempi joukko suomalaisia on siis mielenterveyskuntoutujien omaisia. Myös itse olen mielenterveyskuntoutujan omainen, moninkertainen sellainen. Itse päädyin mukaan Uudenmaan yhdistyksen toimintaan perhekurssin kautta. Olimme perheen kanssa Högsandin rannoilla hyvin järjestetyllä kurssilla. Pidin siitä, että yhdistyksen ote on perhe- ja ongelmanratkaisukeskeinen. Koska olen syntynyt sielultani keski-ikäisenä byrokraattina, oma luonteva vapaaehtoistyön muotoni on hallitustyöskentely. Näkökulmasta omaistyöhön on ollut hyötyä myös politiikan saralla, olin vielä viime vuonna Espoon kaupunginhallituksen jäsen. Omaisjärjestöjen tehtävät voi jakaa karkeasti kahtia: toisaalta yhdistykset pyrkivät tukemaan omaisia ja sairastavia, toisaalta pyritään tekemään omaisten tilanne näkyväksi. Etenkin jälkimmäinen on asia jota kukaan ei pidä esillä, jos me omaiset emme tee sitä itse. Palvelujärjestelmä ei osaa huomioida omaisia parhaalla mahdollisella tavalla. Ei omaisia erityisesti sivuuteta, mutta omaisia ei myöskään erikseen huomioida. Tämä näkyy enemmänkin pienissä kuin isoissa asioissa. Esimerkiksi hoitohenkilökunnan, kuntoutujan ja omaisten tapaamisajat sovitaan pahimmillaan keskelle päivää. Omaiselle tapaamisajoista kerrotaan usein viimeisenä, ilmoitusasiana. Edellinen voi tuntua pieneltä asialta, mutta kun arki on muutenkin raskasta ja tekemistä riittää, pienetkin asiat kasvavat isoiksi. Liian usein unohdetaan, että myös omaisilla on työ- tai muita menoja, ja että omainen voi tarvita tukea että jaksaa, sen sijaan, että omainen vain auttaa muita jaksamaan. Omainen on omainen vuorokauden jokaisena tuntina. Tämä ei tarkoita sitä, että omainen voi, ehtii ja jaksaa olla tukena vuorokauden jokaisena tuntina. Omaiset kohtaavat ongelmat usein ennen muita, ja valitettavan usein yksin. Omaiset mielenterveystyön tukena, Uusimaa ry. perustettiin 25 vuotta sitten, ensisijaisena tavoitteena juuri omaisten tukeminen ja heidän asemansa näkyväksi tekeminen. Neljännesvuosisata työtä omaisten aseman parantamiseksi ja omaisten tukemiseksi on auttanut monia. Uskon ja hieman toivonkin, että omaisten asema on vahvistunut myös hoitojärjestelmässä. Vuosien varrella mukana toiminnassa on runsaasti niin työntekijöitä kuin aktiivisia omaisia, joista osa on ollut mukana koko yhdistyksen neljännesvuosisataisen taipaleen. Kiitos kaikille jotka ovat asian eteen työtä tehneet. Tony Hagerlund Omaiset mielenterveystyön tukena, Uusimaa ry:n hallituksen puheenjohtaja puh

5 5 Vahvimmat meistä on tehty sirpaleista rinnalla kulkijana 25 vuotta Oli unohtumaton kokemus yli neljännesvuosisataa sitten kun ensi kertaa tulin samaa kokeneitten ryhmään Lauttasaareen. Ensimmäinen ajatus oli, että onko meitä muitakin, samalla lailla hätääntyneinä ja yhtä pihalla uudessa tilanteessa, kun omainen oli sairastuntut mieleltään. Tästä Suomen Mielenterveysseuran projektista, jonka RAY rahoitti, lähti alulle OTU. Yhdistys on ollut vastaus minun ja kaltaisteni perheiden elämään, sillä sen toiminta on lähtenyt omaisten tarpeista ja on siksi menestystarina. Päällimmäisenä on itselläni kiitollisuus osaavaa henkilökuntaa kohtaan, niin talouden hoidossa kuin ohjelman suunnittelussa. Mikä minut on sitonut yhdistykseen 25 vuodeksi ja mitä näinä vuosina elämässäni on tapahtunut. Se oli työssäoloa samanaikaisesti lapseni sairauden vaikeimman vaiheen ajan. Omien vanhempien vanheneminen ja kuoleminen, oma ikääntyminen ja siihen liittyneet myötäilmiöt. Näissä elämäni eri vaiheissa on yhdistys antanut tietoa, tukea ja vertaisverkoston. Osuva vertaus yhdistyksestä on noutopöytä. Tarjolla olevasta jokainen voi ottaa sen hetkisen tarpeensa mukaan. Kesti kauan ymmärtää, että sairaus on pysyvä olotila ja se, ettei elämää voi hallita. Häpeä, mikä ympäröi tätä sairautta, saa meidät omaiset kasvattamaan itsetuntoamme, sillä se miten kerromme perheestämme uudelle tuttavalle viestittää jotain omasta asenteestamme. Jokainen muistaa miten vaikeaa on sairastuneen hoitoonohjaus alkumetreillä ja matalan kynnyksen avun hakeminen on edelleenkin avainasemassa. Nyt se on paljon helpompaa kuin minulla aikanaan. Hoitotaho ja omaiset ovat tänä päivänä löytämässä yhteisen kielen. Tässä sirpaleisessa elämässä on välähtänyt turvattomuuden tunne. Se, että kuuluu samaa kokeneiden joukkoon, antaa kuitenkin elämälle turvaa, sillä naapurikin on selvinnyt. Yli 65-vuotiaiden vertaisryhmässä jaamme ilot ja puolitamme surut, keksimme tai muistutamme toisiamme miten pidetään huolta itsestämme. Yhdessä teemme kirja- ja teatteriarvosteluja sekä sanomalehtikatsauksia. Pysymme avoimina uudelle. Jokaisella meistä on mielessä taka-alalla ajatus, että kuinka sairastunut omaisemme pärjää, kun meitä ei enää ole. Ei voi antaa, jos ei ole mistä ottaa Voiko meistä omaisista kukaan sanoa, että elämämme on ollut tarkoituksetonta? Voiko vaikea elämä olla myös hyvä elämä? Lehdissä kirjoitetaan paljon onnellisuudesta ja pyysinkin professori Markku Ojaselta hänen luentonsa jälkeen terveisiä meidän senioriryhmäläisille, mitkä olivat seuraavat: Koettakaa saada ystävänne kukoistamaan Sitä me yritämme. Itselleni on auennut keskeneräisyyden onni, jolla tarkoitan hellittämistä pyrkimyksestä tulla valmiiksi. Asiat järjestyvät aina tavalla tai toisella, vaikka ne eivät menisikään aivan suunnitelmien mukaan. On hyvä uskoa, että huominen kantaa. Elämässäni on ollut vaikeuksia eikä niitä voi tulevaisuudessakaan estää, mutta asennetta on opeteltu muuttamaan. Oma vapaus valita asenteensa kasvaa rinnalla kulkijana. Vahvimmat meistä on tehty sirpaleista. Teksti: Raila Saarnila (omainen 25 v)

6 6 Mellunkylän Kylli-tädiksi tyttären ja oman sairauden kautta Elämä on kallisarvoinen lahja, joten tartu hetkeen ja käytä se hyvin. Liisa sairastui syöpään kuutisentoista vuotta sitten, heti perään sairastui mieleltään herkkä tytär psykoosiin ja samaan onnettomaan ajankohtaan mahtui myös läheisen ja rakkaan taiteilijaisän kuolema. Elämä näytti antavan enemmän kuin jaksoi vastaanottaa, mutta taiteesta löytyi Liisan jaksamiselle energia. Tyttären oireilua Liisa oli seurannut jo teini-iästä asti, mutta apu oli tuolloin kortilla ja elämässä porskutettiin omin eväin, kunnes paha psykoosi nosti äidin kädet pystyyn ja tytär joutui sairaalaan. Äidin syöpä saattoi lisätä vielä tyttären tuskaa, sillä äidin ja tyttären välit olivat avoimet ja läheiset. Tytär ahdistui ja päätyi seitsemänä ensimmäisenä sairausvuotenaan aika ajoin psykoosiin. Hoitojaksot olivat äidin mielestä liian lyhyitä eikä tytär saanut niiden jälkeen otetta elämästä millään. Lääkärit vaihtuivat alati, mutta sekaan osui eräs poikkeuskin, sillä vaihtaessaan tointa tuo ulkomainen lääkäri antoi yhteystietonsa jatkotarvetta varten. Poikkeuksellista muttei tavatonta. Kun tytär voi paremmin äidille jäi aikaa toteuttaa itseään. Liisa käytti omaa herkkyyttään voimavarana ja alkoi kuin vimmassa tehdä taidetta, sillä syöpä on arvaamaton tauti ja hänellä oli vielä niin paljon taidetta ja ideoita toteuttamatta. Äidin taideharrastus antoi tarvittavan energian itsensä ja mieleltään sairaan tyttären hoitamiseen. Elettiin päivästä toiseen, mutta yhdessä. Liisa Lall ja ikoneita sekä keramiikkaa Yhdistys tuki minua Aivan heti tyttären sairauden alkuvaiheessa äiti haki vertaistukea yhdistyksestämme ja tapasi toisia samassa tilanteessa olevia vanhempia. Ei tarvinnut olla yksin tuntemattoman ja kaiken hajottavan asian kanssa. Se auttoi minut pahimman yli. Aina olen saanut apua ja tukea, kun olen tarvinnut ja ilman yhdistystänne olisi sairaan tyttären ymmärtäminen ollut paljon vaikeampaa, kuvaili Liisa alkutaivalta tyttären rinnalla.

7 7 Oma taide oli tarvittava henkireikä, sillä ideaa pukkasi ja näyttelyt seurasivat toisiaan. Esimerkiksi juuri naivismin hän löysi tyttären sairauden kautta, sillä vammaisille ja sairaille ne näyttävät tuovan pelkkää hyvää mieltä, joten niitä oli hauska toteuttaa. Liisan taiteiljaisän vielä eläessä kynnys oli ollut kovin suuri omaan taiteiluun, mutta rima madaltui huomattavasti isän kuoltua. Sama ongelma näyttää nyt olevan taiteellisen tyttären ja hänen välillään, sillä Liisa on houkutellut myös tytärtään mukaan taideprojekteihin, mutta nyt rima möllöttää tyttären ja äidin välissä. Ehkä joskus sitten Tyttäressä taiteellisuus jatkaa toivottavasti seuraavaan sukupolveen. Toivoa on aina Tyttärellä menee nyt oikein hyvin, jo viimeiset lähes 10 vuotta, sillä hän on itsenäistynyt ja elää omillaan tuetun asumisen yksikössä. Hän tekee päivittäin ruokaa, pyykkää ja hoitaa itse omat asiansa. Tytär ja äiti toteuttavat yhteistä mottoaan, että jokaiselle päivälle tulee olla toimintaa, vaikka pientäkin, mutta pois kotoa ja muiden ihmisten joukkoon on mentävä. Liisa on tuotteliaana ja monia näyttelyitä pitäneenä saanut kaksi taitelija-apurahaa, joten mahdollisuus taiteen edelleen toteuttamiseen on helpompaa. Lisäksi hyvät tilat kotona mahdollistavat ateljeemaiset olosuhteet. Enkeli ja kissa Äidin ja tyttären yhteinen motto carpe diem - tartu hetkeen - on tuottanut tässä tapauksessa mukavan hedelmän, sillä Liisan mielestä jokaisella vanhemmalla on jotakin tärkeää annettavaa lapselleen ja sitä tulee vaalia. Liisaa kylvetettiin aikoinaan kotona taiteellisessa ilmapiirissä ja tätä perinnettä hän on jatkanut tyttären kanssa. Surut ja vastoinkäymiset kuuluvat jokaisen ihmisen elämään, ja niihin tulee vanhemman lastaan valmistaa. Jokaiselle äidille ja isälle Liisa lähettää terveisiä, että ottakaa energiaa sieltä mikä on teille tärkeää ja toteuttakaa se. Parempi päivä koittaa joskus. Haastattelu/teksti/kuvat: Pipsa Vuorinen Liisan isä oli taitava asetelmien maalari Liisan keramiikkaa...naurava piru

8 8 PARISKUNNAT YHDESSÄ Puoliso sairastuu ja pariskunta kohtaa elämässään uuden ja mullistavan asian. Miten tästä eteenpäin? Mikä auttaa meitä jaksamaan yhdessä? Miksi puoliso sairastui? Mikä on muuttunut? Pariskuntia varten yhdistys on jo aiemmin ottanut käyttöön vain pariskunnille suunnatun kurssin, missä vietetään viikonloppu toisten samassa tilanteessa olevien kanssa ja toteutetaan vertaistukea kokopäiväisesti. Kurssilla haetaan ymmärrystä ja tietoa sekä työskennellään niin koko ryhmänä kuin sairastuneet ja puolisot omina ryhminään. Viikonloppuun kuuluu ensin hiukan alustusta tai teoriaa arjen selviytymiskeinoista, puolisona olemisesta tai siitä miten sairaus vaikuttaa parisuhteeseen. Keskustelu käynnistyy yleensä jo näiden aiheiden jälkeen ja ohjaajamme pitävät huolen siitä, että kaikki haluavat saavat aikaa ja vapauden puhua sekä, että keskustelu pysyy asiallisena ja kaikki voivat saada jotain. Pyrimme välttämään kovin henkilökohtaisia aiheita, emmekä tee varsinaista hoitotyötä, vaan ohjaamme, tuemme ja jaamme tietoa. Tarkoitus on saada jokainen kertomaan omia tuntemuksiaan ja kokemuksiaan oman itsensä kautta, eikä puolison. Ryhmässä voi nousta esille erityisaiheita, kuten huoli lapsista, jolloin ohjaamme keskustelijat esimerkiksi perhekursseille jatkamaan aiheesta keskustelua ja samalla lisätuen saamiseksi. Joskus nousevat myös esille kysymykset seksuaalisuudesta ja läheisyydestä, jolloin olemme varanneet seurantapäivään ulkopuolisen asiantuntijan keskustelemaan esimerkiksi tästä teemasta. Viikonloppukurssille mahtuu myös vapaampaa ohjelmaa, kuten ulkoilua tai muuta virkistävää toimintaa. Suosion on saanut ns. mind fulness harjoittelu, jossa ollaan läsnä tässä ja nyt. Lisäksi saunominen ja leikkimielinen unelmointi kuuluvat kurssien virkistävään osuuteen. Kurssin viimeisenä päivänä keskustellaan yhdessä kurssin annista ja annetaan palaute. Yleensä palaute on tullut erityisen hyvänä, kun vertaistuki on päässyt toteutumaan onnistuneesti eli koko ryhmä on saanut ja antanut kaikille jotain. Myös, jos on viihdytty hyvin, se näkyy palautteessa aina. Erilainen pariskuntaryhmä stressiryhmämalli periaatteella Marraskuun 11. päivänä päättyy ilmoittautuminen uudelle kurssille, jossa jokainen pariskunta on yhden osallistumiskerran päähenkilö. He kertovat oman tilanteensa tai sellaisen tilanteen, mikä on stressannut heitä. Muut kuuntelevat hiirenhiljaa. Kertomuksen jälkeen pääosanesittäjät muuttuvat näkymättömiksi muille, jotka alkavat ruotia ja keskustella kuultua tilannetta ja kertomusta. Pääosassa oleva pariskunta ei kommentoi muiden sanomisia ennen kuin muun ryhmän keskustelu on päättynyt. Sitten seuraavat mahdolliset päähenkilöiden perustelut ja muiden neuvot.

9 9 Kaikki tapahtuu hyvin myönteisessä ja rakentavassa hengessä, ja keskustelua ohjataan hienovaraisesti, mikäli se urautuu väärään suuntaan eikä etene. Tavoitteena on antaa pariskunnalle tuoreita näkökulmia ja ymmärrystä omaan tilanteeseen sekä tarjota vertaistukea. Kaikki kurssille ilmoittautuneet haastatellaan puhelimitse. Kurssin yhtenä tavoitteena on, että kaikki kokevat kurssin jälkeen tulleensa kuulluksi myös ne hiljaisemmat osallistujat. Esiintymistä ei tarvitse jännittää, sillä kaikki ovat samassa tilanteessa. Ryhmä kokoontuu kahdeksan kertaa maanantaisin kello alkaen Mikäli löysit voimaa ja innostuit juuri tästä kurssista, voit ottaa yhteyttä suoraan ryhmän ohjaajiin: Olli Rauhala puh ) tai Johanna Puranen puh ) Jutun kirjoittanut Johannaa ja Ollia haastattelemalla Pipsa Vuorinen Tietoinen läsnäolo (mindfulness) parisuhteessa Tietoisen läsnäolon opettelu auttaa luomaan parisuhteeseen lisää elinvoimaisuutta. Se auttaa saamaan etäisyyttä omiin ajatusansoihin, tunteisiin ja muistoihin, jotka hämärtävät kykyäsi olla tietoisesti ja tasapainoisesti läsnä tässä hetkessä. Se voi auttaa saamaan paremmin yhteyden toiseen ihmiseen sekä lisätä itsesi ja kumppanin hyväksyntää. Harjoitus: Tietoinen kuunteleminen Kuuntele tietoisesti ja anna huomiosi kohdistua täysin siihen, että kuuntelet. Voit kysyä kumppaniltasi tarkentavia kysymyksiä ja antaa hänen ymmärtää, että se mitä hän sanoo, on sinulle tärkeää. Kuuntele häntä kuin haluaisit ymmärtää syvällisesti hänen sanomansa ja ajatuksiaan. Yritä parhaasi mukaan tavoittaa se, kuinka hän kokee asioita. Kuuntele häntä niin, että viestität olevasi läsnä tässä ja nyt, häntä varten. Jos haluat, voit eläytyä kuin olisit hänen kanssaan ensitreffeillä. Haluat tehdä hyvän vaikutuksen, mutta haluat myös oppia tuntemaan mahdollisimman hyvin treffikumppanisi. Tavoitteesi on vain nähdä sen kuvan taakse, jonka mielesi on maalannut kumppanistasi ja nähdä paljon enemmän. Se onnistuu, kun keskityt vain tähän yhteen asiaan. Lähde: Arto Pietikänen - Joustava mieli parisuhteessa

10 10 Iloista hulinaa ja ihmettelyä, puhetta mielen terveydestä ja muusta, naamioita, maalauksia, Made in Kallion design -käsitöitä, musiikkia, kahvia ja pullaa. Ihmisiä teosten äärellä ja keskusteluissa, iloisina tai vakavoituneina. Ohikulkijoita pikaisesti kääntymässä sekä pitkään viihtyviä kanta-asiakkaita. OTU ry:n MiMi- ja OmaisElvis projektien Pop-up -galleriassa näkyi elämän kirjo ja maku, keskellä värikästä Kallion kaupunginosaa. MiMi ja OmaisElvis projektit järjestivät yhdessä matalan kynnyksen pop-up tapahtuman jo kolmatta kertaa, tällä kertaa teemalla Muodonmuutoksia ohikulkijassa. Tapahtuma pystytettiin Made In Kallio kahvilaan Vaasankadulle Kyseessä oli yhdistetty galleria- ja kohtaamispaikka, jossa korostettiin mielen terveyteen liittyviä positiivisia ilmiöitä taiteen ja yhdessäolon kautta. Muodonmuutosten galleriakahvila! Pyykkärimuija ja äijä (Isa Hänninen ja Ari-Pekka Miettinen) pesivät ja peseytyivät yhä uudelleen Pop-up galleriakahvilassa oli näytteillä MiMi projektin ryhmiin osallistuneiden vuotiaiden nuorten naamioita ja maalauksia sekä Kulttuuripaja Elviksen nuorten aikuisten kuvataidepajassa syntyneitä maalauksia. Mukaan mahtui myös yksi omaisen tekemä perhosteemainen teos, joka kuvasi muodonmuutosta kierrätysmateriaalin keinoin. Rentohenkisellä tapahtumalla haluttiin muistuttaa, että mielen terveyteen liittyvät asiat koskettavat kaikkia. Pop-up galleriassa avauksena toimi taide. Kuvien ja prosessien kuvausten kautta sekä tekijät että aiheet tehtiin näkyviksi, esimerkiksi kiusaamisen vaikutuksia tutkittiin sarjallisesti vähitellen lommoutuvan pullon muodonmuutoksena (Vamos hankkeen nuorten työ). Projektien työntekijät toimivat tapahtuman sisäänheittäjinä ja kertoivat töistä kävijöille. Kiinnostusta ja kiitosta herätti tapahtuman tapa tiedottaa mielen terveyteen liittyvistä ilmiöistä, korostaen taitoa ja terveyttä sairauden sijaan. Muodonmuutoksia ohikulkijassa Pop up tapahtumassa muodonmuutos teema haluttiin tuoda koskettamaan koko tapahtumayleisöä, myös satunnaisia ohikulkijoita kadulla. Millaisia muodonmuutoksia meissä ja muissa tapahtuu, sekä pienessä mittakaavassa että suuremmassa? Voiko kohtaaminen muuttaa? Millä tavalla mielen terveys muuttaa muotoaan, ja millä tavalla voimme tehdä siitä puhumisen helpommaksi? Aihe tuotiin esiin mm. Metropolia AMK:n teatteri-ilmaisun ohjaajaopiskelijoiden tekemässä katuperformanssissa. Pyykkärimuija ja äijä (Isa Hänninen ja Ari-Pekka Miettinen) pesivät ja peseytyivät yhä uudelleen. Kiihtyvätempoinen, loputtoman likaisuuden poistamiseen tähtäävä touhuaminen aiheutti hetkittäisiä romahduksia, mutta toinen toistaan tukien pyykkärit löysivät uudestaan elämänilonsa. Yleisö pääsi osallistumaan performanssiin tuomalla omaa likapyykkiään pestäväksi narulle. Kirjekuoriin sai sulkea toiveensa muutoksesta itsessä tai yhteisössä. Hilpeä ja koskettava performanssi herätti paljon huomiota Vaasankadun ohikulkijoissa. Muodonmuutosaiheeseen pääsi kirjaimellisesti käsiksi kahvilan pöytiin jätettyjen virkkaustöiden kautta. Värikkäät langat houkuttelivat jatkamaan jonkun toisen aloittamaa työtä, ja lopputulos oli jotain mikä synnytettiin yhdessä. MiMi ja OmaisElvis kehittävät toimintaa ja asenteita MiMi projekti on taidelähtöisiä menetelmiä ennaltaehkäisevään mielenterveystyöhön kehittävä projekti vuosille vuotiaille nuorille suunnattuja työpajoja on järjestetty yhteistyössä HDL:n Vamos-hankkeen, peruskoulujen ja Nuorisoasiainkeskuksen Länsiluotsi hankkeen kanssa. Työpajoissa on pohdittu suhdetta itseen ja maailmaan esimerkiksi naamioiden ja kuvien tekemisen kautta sekä teatteri- ja tanssiharjoitteiden kautta. Toiminnan tarkoituksena on Naamiotyöskentelyssä pohdiskeltiin sisäistä muodonmuutosta joko hirviöteeman tai ulkoisista paineista vapautumisen kautta. Entä jos voisin olla mitä tahansa? Millainen olisin?

11 11 Ursula ja Sanni sekä OmaisElviksen Rauni toimivat tapahtuman järjestäjinä ja kohtaajina. ollut herätellä luovuutta ja kriittistä omaan elämään liittyvää, itsetuntemusta lisäävää tutkailua. Toiminnan kautta kannustetaan puhumaan myös mielenterveyteen liittyvistä, mieltä askarruttavista asioista ajoissa. OmaisElvis, myös vuosille , toimii tiiviissä yhteistyössä Niemikotisäätiön Kulttuuripaja Elviksen kanssa järjestämällä Elviksen kävijöille ja omaisille/läheisille yhteistä toimintaa ja yhteisiä hyviä kokemuksia. Pop up galleria oli yksi esimerkki yhteistyön voimasta; omaiset osallistuivat gallerian järjestämiseen, Kulttuuripaja Elviksen Jazz-bändi ihastutti yleisöä taianomaisella musiikillaan ja Elviksen nuorten kuvataideryhmän maalaukset toivat uusia näkökulmia muodonmuutokseen. Sekä MiMi:ssä että OmaisElviksessä lähtökohtana on yhdessä tekeminen, niin yksinkertaiselta kuin se kuulostaakin. Tekeminen voi olla taidetta, kuten MiMi:ssä pääosin, mutta se voi yhtä hyvin olla lautapelin pelaamista, juoksulenkillä käymistä tai leipomista. Keskeistä on yhteisen mielenkiinnon kohteen löytyminen. Tämän perusoivalluksen takia yhteistyö näiden kahden projektin välillä on luontevaa: tiedon jakaminen ja yhdessä tekeminen tuottaa enemmän kuin yksin puurtaminen. Omaisnäkökulma otetaan huomioon yksilöllisesti. Sairastumisen, joko oman tai läheisen, ei tarvitse antaa sävyttää kaikkea omassa elämässä. Elviksessä tekeminen, taito ja taiteellinen ilmaisu antavat mahdollisuuden liittyä maailmaan monin eri tavoin, tuntematta häpeää ja erillisyyttä yhteisöstä. MiMi:n työpajoissa uskotaan että intuition, ilmaisun, mielikuvituksen ja kehollisuuden huomioon ottaminen tukee kokonaisvaltaista hyvinvointia. Pop-up gallerian aikana nähtiin monia kohtaamisia, joissa syrjäytymisen, sairauden, kuntoutujan, ohikulkijan tai normaaliuden määritelmät hälvenivät; hetkittäisiä, hyväntahtoisia muodonmuutoksia, joista joku voi jättää pysyvänkin jäljen. Teksti: Sanni Sihvola ja Rauni Koikkalainen Kuvat: Karoliina Ek Nimetys. MiMi toimintaan osallistuneen nuoren oma performanssi tapahtui näyttelyvieraiden keskellä. Nimetys -hahmolla on halu kuulua yhteisöön ja tulla lähelle, mutta kostonhimoisen jumalan kirous on tehnyt hänestä kummajaisen. Hahmo häilyy elämän ja kuoleman rajamailla, toivoen jompaa kumpaa.

12 12 Piirros: Tamaya 6 v Positiivisen kannustamisen vahvuus Suomalaiset opettajat ja päivähoidon henkilöstö ja vanhemmat ovat uusien haasteiden edessä, sillä erityistä tukea tarvitsevien lasten osuus suurenee yhä vain kasvavissa esi- ja perusopetusryhmissä. Opettajat ovat voimattomia ja kokevat, ettei heillä ole tarpeeksi konkreettisia keinoja opettaa ja tukea lapsia. Suomalainen pedagogiikka kaipaa lisää uusia ja innovatiivisia toimintamalleja esi- ja perusopetuksen käyttöön. Voidaanko siis positiivisella vahvistamisella edesauttaa erityistä tukea tarvitsevaa lasta, joka on usein häiriöherkkä ja hänen ryhmässä toimimisensa on haasteellista? Yhtenä uutena toimintamallina OTU ry tarjoaa Kasvun eväät - projektissaan suomalaisille esi- ja peruskoulun opettajille yhdysvaltalaisen psykologian tohtori Carolyn Webster- Strattonin kehittämää Ihmeelliset vuodet ryhmänhallintamenetelmää eli TCM -menetelmää (The Teacher Classroom Management). TCM -menetelmä on keskittynyt erityisesti vahvistamaan ja antamaan opettajille konkreettisia ryhmänhallintatekniikoita, kuten lapsen positiivista kannustamista, ennakoivaa opetustapaa, pyrkimällä kehittämään lasten sosiaalisia taitoja, vähentämällä häiritsevää käytöstä ryhmässä sekä lisäämällä oppilaiden ja opettajan välistä vuorovaikutusta. Menetelmän tarkoituksena on vähentää riskitekijöitä, vahvistaa suojaavia tekijöitä sekä täten ennaltaehkäistä lapsen aggressiivisen käyttäytymisen pahenemista ja lisätä lapsen prososiaalista käyttäytymistä. Samalla pyritään parantamaan erityistä tukea tarvitsevien lasten koulunkäyntiedellytyksiä ja estämään heidän syrjäytymistään sekä alisuoriutumistaan päiväkodissa ja koulussa. Opettajien ja päivähoitohenkilöstön aktiivinen yhteistyö perheiden kanssa auttaa lasta menestymään koulun lisäksi elämän muilla osa-alueilla. Erityistä tukea tarvitseva lapsi ja hänen vanhempansa joutuvat usein kielteiseen noidankehään. Lapsi hakee huomiota huonolla käytöksellään mikä puolestaan saa vanhemman tai opettajan neuvottomaksi. Nämä antavat tuolloin lapselle kielteistä palautetta, mikä taas helposti ruokkii hänen huonoa käytöstään. Tämän negatiivisen kehän katkaisemiseen Ihmeelliset vuodet ohjelma tarjoaa opettajille TCM-menetelmää sekä vanhempien tueksi vanhemmuusryhmiä. Vanhempien ja opettajien välinen yhteistyö on avainasemassa lapsen käytöksen muuttamisessa parempaan. Muutos lapsen käytöksessä tapahtuu vuorovaikutuksessa vanhempien ja opettajien kanssa. Lasta ei syyllistetä, vaan häneen suhtaudutaan kunnioittavasti. Tutkimustulokset osoittivat, että TCM- menetelmän käytöllä on positiivisia vaikutuksia myös lapsiryhmien vuorovaikutustaitojen paranemisessa. Menetelmä tukee varsinkin erityistä tukea tarvitsevan lapsen itsetunnon vahvistumista. Vuorovaikutustaitojen kehittymisessä ryhmässä lapsen suhteen opettajaan ja kavereihin tulee olla turvallinen, jotta hän uskaltaa kokeilla mielikuvituk-

13 13 sensa rajoja ja uusia ideoitaan, tehdä virheitä, ratkaista ongelmia sekä kertoa toiveistaan että pettymyksistään. (Webster-Stratton 2011: 43). Adoptioperheitä tuetaan Omaisyhdistys on tuonut Suomeen projekteissaan Ihmeelliset vuodet ryhmän-hallintamenetelmän opettajille ja vanhemmuusryhmämenetelmän vanhemmille. Nyt uudessa Kasvun eväät projektissa ( ) koulutetaan lisää pääkaupunkiseudun päivähoidon henkilöstöä TCM menetelmään ja vanhemmuus-ryhmätoimintaa laajennetaan koskemaan adoptiovanhempia. Adoptiovanhemmat valittiin projektin kohderyhmäksi, koska menetelmän toimivuutta erityisryhmille haluttiin kokeilla Suomessa. Lisäksi ulkomaalaistaustaisten lasten määrä Suomessa lisääntyy jatkuvasti adoption ja maahanmuuton kautta tuoden mukanaan haasteita perheille, päivähoitoon ja koulujärjestelmään. Adoptiolapsen tullessa perheeseen, hän tuo mukanaan taustansa ja kokemuksensa. Ulkomailta adoptoitu lapsi tulee vieraasta kulttuurista ja eri kieli-alueelta. Lapsella on melkein aina jonkinlaisia traumakokemuksia ja häiriötä kiintymyssuhteen kehittymisessä. Tuoreen tutkimuksen mukaan noin 33 % Suomeen ulkomailta adoptoiduilla lapsilla on oppimisvaikeuksia erilaisten sopeutumisvaikeuksien lisäksi. Myös adoptiovanhemmat käyvät läpi oman sopeutumisprosessinsa ja tarvitsevat paljon kasvatuksellista tukea, erityisesti silloin, kun lapsella on häiriökäyttäytymistä ja sopeutumisvaikeuksia perheessä, päivähoidossa ja koulussa. Onnen hetkiä ja takaiskuja, mutta päämääränä selviytyjä Adoptiolapsen käytös, sopeutuminen oireilu, kiintymyssuhteen kehittyminen ja tunteiden säätely ovat vanhemmista, opettajista sekä muusta ympäristöstä usein hämmentäviä. Adoptiolapsen kronologinen ikä vastaa harvoin hänen psykologista ikäänsä. Toisaalta lapsi voi olla hyvinkin pärjäävä, mutta toisaalta hän on jäänyt vaille hoivaa ja huolenpitoa tai joutunut kaltoin kohdelluksi. Näiden asioiden kanssa adoptiovanhemmat sekä päivähoitohenkilöstö ja opettajat elävät yhteistä arkea lapsen kanssa. Onnen, ilon ja rakkaudentäyteisten hetkien lisäksi perheet kohtaavat usein väsymystä, pettymystä, riittämättömyyttä ja keinottomuutta. Positiiviset kasvatuskeinot ja ryhmänhallintakeinot ovat yksi keino pyrkiä hoitamaan tilannetta. Lasten myönteisen kasvuympäristön vahvistaminen suomalaisessa yhteiskunnassa kasvattaa tämän hetken lapsista vahvan itsetunnon omaavia aikuisia ja tulevaisuuden selviytyjiä. Opettajan ja vanhempien johdonmukainen ja mielekäs kannustus sekä kehuminen lisäävät lapsen itseluottamusta, mikä toisaalta edistää luottavaisten ja kannustavien vuorovaikutussuhteiden syntymistä. Myönteiseen käyttäytymiseen kohdistettu huomio vahvistaa ja tukee lapsen oppimis- ja sosiaalisten taitojen kehitystä (Webster-Stratton 2011: 63). Pohdittaessa millaisten tekijöiden avulla tämän päivän lapsista tulee tulevaisuudessa motivoituneita ja itsetunnoltaan vahvoja, nousee jokaisen opettajan sekä vanhemman lapselle antama positiivinen kannustus ensiarvoisen tärkeäksi. Artikkeli pohjautuu sosionomi Jaana Santosen Metropolia Ammattikorkeakoulun ylemmän amk-tutkinnon opinnäytetyöhön Lisää tietoa Kasvun eväät -projektista ja Ihmeelliset vuodet - ohjelmista OTU:n nettisivuilla ja Lähteet: Raaska, H., Elovainio, M., Sinkkonen, J., Matomäki, J., Mäkipää, S., and Lapinleimu, H. (2012): Internationally adopted children in Finland: parental evaluations of symptoms of reactive attachement disorder and learning dificulties. FINADO study. Child: Care, Health and Development, 38 (5), Carolyn Webster-Stratton (2011): Kuinka edistää lasten sosiaalisia ja emotionaalisia taitoja Oriental Xpress, Espoo. Teksti: Tuula Seppänen

14 14 OPA-hanke Odysseyksen matkalla Opastava yhteistyö perheiden kanssa päihde- ja mielenterveystyössä (OPA) on ollut kolmivuotinen matka, joka on muokannut niin omaisia, asiakkaita kuin hankkeen työntekijöitäkin. Me työntekijät olemme joskus verranneet tätä matkaa Odysseian eepokseen, jossa Odysseuksen kotiinpaluumatkalle osui erilaisia mutkia ja houkutuksia. Näiden kolmen vuoden aikana olemme joutuneet alati pohtimaan parempia keinoja tukea perheitä ja lopulta myös kehittämään ja muuttamaan työskentelytapaamme ja suhtautumistamme tiettyihin menetelmiin ja polkuihin. Yksi keskeinen muutos työskentelyssämme on ollut ottaa koko perhe mukaan yhdessä jäsentämään ristiriitaisia tilanteitaan. Vaikka palveluohjauksellisella yksilötyöllä on selkeät etunsa, ei pelkkä yksilötyö anna tarpeeksi kattavaa kuvaa etenkään tilanteissa, joissa ilmenee muiden perheenjäsenten erilaisten toiveiden tai tulkintojen yhteensovittamattomuudesta johtuvia ristiriitoja ja konflikteja. Aivan kuin Odysseuksen kohtaamat kykloopit näkevät maailman rajoitetusti yhdellä silmällä, antaa yksilötyö joskus rajallisen kuvan ihmisen kokonaistilanteesta. Hankkeen alusta alkaen omaisten tukeminen henkilökohtaisesti ja ohjatun vertaistuen avulla sekä kuntoutujien yksilöllinen palveluohjaus on ollut tärkeä osa hankkeen työtä, mutta vasta opastavaan yhteistyöhön ja avoimeen dialogiin perustuvat perhetapaamiset ovat laajentaneet tukivalikoimaamme ja monipuolistaneet keinoja pureutua perheenjäsenten välisiin pulmallisiin suhteisiin. Tulla kuulluksi tasavertaisena Hankkeella on kolmannen sektorin projektiluonteisena toimijana ollut hyvin vapaat kädet toimia sekä reagoida nopeastikin asiakkaiden huoliin. Kun julkisen puolen hoitotahoissa ihmistä lähestytään ongelmakeskeisesti ja paikannetaan ongelmat pään sisältä kumpuaviksi, on OPA keskittynyt enemmän ihmisten välisten suhteiden ja vuorovaikutusten ilmiöihin, jolloin asiakkaat, omaiset ja perheet on kohdattu ilman tiukasti diagnoosiin sidottua ajattelutapaa, jokaisen omaa persoonallisuutta ja yksilöllisyyttä kunnioittaen ja korostaen. Tasavertainen ja molemminpuolinen dialogi on tuonut sekä omaisille että kuntoutujille merkityksellisen tunteen kuulluksi tulemisesta, mitä kokemusten mukaan ei aina julkisen puolen palveluissa tapahdu. Muiden samassa tilanteessa olevien omaisten kokemuksista, kannustuksista ja tuesta on ollut merkittävä apu omaisille. Vaikka tieto tietystä sairaudesta lisää ymmärrystä, keskeisin voimaannuttava elementti ryhmissä ovat olleet vertaistuen voima ja ammattilaisten tarjoamat konkreettiset arjen neuvot. Omaisten jaksamiseen ennakoimattomassa ja muuttuvassa elämässä kolmivuotinen projekti on järjestänyt pitkäkestoisia ja säännöllisesti kokoontuvia ryhmiä, joissa on voinut puhua luontevasti läheisensä päihde- sekä mielenterveysongelmasta. Työntekijöiden tuntemusten ja omaisilta saadun palautteen perusteella hankkeen tapa toteuttaa vertaistukiryhmiä näyttää tuoneen positiivisia tuloksia.

15 15 Visioidaan koko perheen huomioivasta työtavasta Hankkeen tähtäimessä on ollut lopulta valmistuva visio hyvin toimivasta, koko perheen huomioivasta työtavasta päihde- ja mielenterveystyössä. Julkaisun tavoitteena on rohkaista jokaista päihde- ja mielenterveystyötä tekevää työntekijää ja tahoa ottamaan paremmin huomioon koko perheen, kun jokin perheenjäsenistä kohtaa mielenterveyteen ja päihteisiin liittyviä ongelmia. Julkaisu ei pyri antamaan ylhäältä käsin absoluuttisen oikeita tapoja työskennellä vaan haluaa ammattilaisten punnitsevan ja ajattelevan vaihtoehtoisia tapoja tehdä auttamistyötään. Julkaisu on muodostunut hankkeen työntekijöiden aktiivisesta ajatustenvaihdosta ja pohdinnasta sekä muiden alan asiantuntijoiden näkemyksistä. On kuitenkin mahdotonta kuvitella, että julkaisusta tulisi käytäntöön soveltuva, asiakasta ja perhettä huomioiva malli ilman yhteistyökumppaneiden sekä etenkin omaisten ja kuntoutujien panosta. Omaiset ja asiakkaat ovat siis projektin aikana siirtyneen yhä enemmän asiakkaan roolista toiminnan kehittäjiksi ja voimavaraksi, jota hyödyntää mallissa paremmasta tavasta tukea perhettä vaikeissa elämäntilanteissa. Hankkeen työntekijät haluavatkin kiittää kaikkia niitä, jotka ovat olleet mukana taittamassa pientä pätkää matkasta, joka tavalla tai toisella, reitistä tai ilmansuunnasta riippumatta jatkuu läpi elämän! Teksti: OPA-tiimi - Sauli Suominen, Karri Blommila, Merja Tuominen Antiikin purjevene: Denis Barbulat

16 16 Yhdistyksen viestintään uutta ilmettä ja toimivuutta ja tykkäämisiä facebookissa Yhdistyksen www-sivut ovat uudistumassa ja ne julkaistaan lokakuun 2013 aikana. Sivuille haetaan toimivuutta ja raikasta uutta ilmettä. Sisällöt päivittyvät samalla. Pääperiaatteena sivuilla on, että jo etusivu palvelee mahdollisimman helposti ja ohjaa oikeaan jatkolinkkiin. Sivun keskiössä ovat toiminnot: tukea ja apua, kunnat/alueellinen toiminta ja projektit. Toiminnoilla on kaikilla omat tarkentavat ja löytämistä helpottavat alalinkkinsä. Lisäksi etusivulta linkataan palautelomakkeelle, toimintakalenteriin, ilmoittautumisiin sekä tarjolla oleviin linkkeihin, joissa ensiavusta löytyvät ns. kriisilinkit eli mistä haen apua omaiselleni juuri tässä ja nyt akuutissa tilanteessa. Ajankohtaiset asiat on jaettu kahteen kategoriaan: tapahtumat omaisille ja ammattilaisille. Yläpalkkista löytyvät ns. pysyvämmät linkit. Perustietoa yhdistyksestä, oppaista, Tuikku-lehdet PDF-versioina ja materiaalipankki, jossa myös arkisto sijaitsee. Yhdistyksemme vapaaehtoistyöstä kiinnostuneille on myös, linkki jo etusivulta. Toivomme, että uudet sivut palvelevat paremmin käyttäjiä. Nopeaan tiedottamiseen käytämme facebook-sivujamme. Huomatkaa myös, että vaikka ette olisikaan itse facebookissa pääsette lukemaan facebook-päivityksiämme. Kädessänne oleva Tuikku-lehti on myös saanut uuden luettavamman ilmeen. Tavoitteena on tehdä lehteä kiinnostavasti ihmisistä ihmisille -periaatteella, mutta siten, että lehti antaa tietoa jokapäiväisestä toiminnastamme joko omaisten tai tapahtumiemme kautta. Tuikun voi jatkossa lukea myös PDF-versiona uudistuvilta nettisivuiltamme. Päivitämme samalla myös yhdistyksen esitteet uuteen raikkaaseen ja tehokkaaseen ilmeeseen, sitä mukaa kun vanhat loppuvat. Pipsa Vuorinen tiedottaja

17 17 YHTEISTYÖTÄ KUNNISSA Kuntayhteistyö kokoaa mielenterveystyössä mukana olevia ammattilaisia, luottamushenkilöitä, kokemusasiantuntijoita omaisia ja kuntoutujia paikallisiksi verkostoiksi mm. neuvottelukunniksi, jotka kokoontuvat säännöllisesti kehittäen alueen mielenterveys- ja päihdepuolen palvelutarjontaa omaisille ja perheille. Neuvottelukunnat tuovat tietoa ja näkemyksiä eri tahoilta, joihin haasteisiin sitten pyritään etsimään ratkaisuja. Omaisnäkökulma on korostetusti esillä. Erilaisissa kunnissa on hyvin erilaiset tarpeet ja nämä tulevat esille neuvottelukuntatyöskentelyssä ja kokemuksia jaetaan kuntien kesken. Vertaisryhmätyöskentelyn lisäksi kunnissa järjestetään luentoja, seminaareja ja tiedotuspäiviä, jotka ovat kaikille avoimia ja maksuttomia. Neuvottelukunnissa keskeinen synergiaetu on sen jäsenten hyvin laaja oman alansa asiantuntijuus. Lisäksi kustannustehokkuus toteutuu hyvin vastavuoroisin tilajärjestelyin. Neuvottelukunnat toimivat hyvin kevyin rakentein ja kokoukset järjestyvät myös vastavuoroisuusperiaatteella. Kokousten puheenjohtaja tulee kunnasta ja sihteerinä toimii yhdistyksemme työntekijä, joka jakaa muistiot laajalla jakelulla. Neuvottelukuntatyöskentely on pitkäjänteistä ja tavoitteellista toimintaa, johon kuuluu jatkuva suunnittelu, arviointi ja reagointi alueellisiin tarpeisiin. Tärkein kehittämisen kohde kaikkialla on kuntien luottamusjohdon, työntekijöiden ja kuntalaisten välisen vuorovaikutuksen parantaminen. Neuvottelukuntapaikkakunnat ovat Espoo, Helsinki, Hyvinkää, Järvenpää/Tuusula, Kerava, Kirkkonummi, Lohja/ympäristökunnat, Mäntsälä, Nurmijärvi, Porvoo/ympäristökunnat, Raasepori/Hanko, Riihimäki/Loppi/Hausjärvi, Sipoo, Vantaa ja Vihti. ALUETYÖSSÄ UUTTA VOIMAA Aloitin Omaiset mielenterveystyön tukena, Uudenmaan yhdistys ry:ssä omaistyön aluekoordinaattorina Tulen alun perin Etelä-Savosta ja ikää minulle on kertynyt 38 vuotta. Uusimaalaistuin vuonna 1996 opintojen perässä ja valmistuin vuonna 2000 sairaanhoitajaksi Diakonia-ammattikorkeakoulusta. Työskentelin ensin Hesperian sairaalassa päihdepsykiatrian osastolla ja päivystyspsykiatriassa. Sitten koitti lähes yhdeksän vuoden rupeama mielenterveys- ja päihdehoitotyössä Kisahallin poliisiputkassa ja selviämishoitoasemalla. Edellinen työpaikkani oli neljän vuoden ajan Auroran sairaalassa päivystyspsykiatriassa ja erityishoidonosastolla. Työ oli kyllä mielekästä, mutta hakeuduin tähän omaistyöhön uusien haasteiden perässä. Edellisten työpaikkojen tarjoama koulutus ja työkokemus on arvokas lisä minulle omaistyöhön. Omaisryhmät ovat tarkoitettuja mielenterveyskuntoutujien perheenjäsenille ja läheisille. Omaisryhmissä on mahdollisuus keskustella toisten samantyyppisessä elämäntilanteessa olevien kanssa. Ryhmät ovat ammatillisesti ohjattuja vertaistukiryhmiä, maksuttomia, eikä niihin tarvitse ilmoittautua etukäteen. Yhdistyksellämme on ryhmävastaavia Uudenmaan alueella noin 50. Ryhmän ohjaajalla on tärkeä ja vastuullinen rooli omaisryhmissä. Ohjaajan toiminnan lähtökohtana on tieto siitä, että jokainen ihminen on oman elämänsä paras asiantuntija. Alueellisia omaisryhmiä toimii Uudellamaalla seuraavilla paikkakunnilla: Espoo, Helsinki, Hyvinkää, Järvenpää, Kellokosken sairaala, Lohja, Nurmijärvi, Porvoo, Riihimäki, Tuusula, Loviisa ja Vihti. Aluekoordinaattorin työssä olen yhteydessä Uudellamaalla toimiviin omaisryhmiin, ryhmän ohjaajiin ja neuvottelukuntiin. Työssäni aluekoordinaattorina tuen ryhmäohjaajia ryhmien vetämisessä, osallistun ryhmiin, järjestän ryhmävastaavien koulutuspäiviä, olen mukana omaisille ja suurelle yleisölle järjestettävissä tiedotustapahtumissa ja annan tukeani ja apuani kun sitä ollaan vailla. Koen olevani edelleen palveluammatissa, joten ottakaa reippaasti yhteyttä. Teksti: Petteri Liikanen Kuva: Marke Heljo

18 18 Profami Oy:n julkaisuja Carolyn Webster-Stratton IHMEELLISET VUODET Ongelmaratkaisupas 2-8- vuotiaiden lasten vanhemmille (2010) Kaikki lapset käyttäytyvät huonosti mitä erilaisimmista syistä. Toiset lapset ovat temperamentiltaan vaikeampia kasvatettavia kuin toiset, koska he ovat impulsiivisia, ylivilkkaita tai tarkkaamattomia tai heidän kehityksensä on jollakin tavalla viivästynyttä. Tämä korvaamaton käsikirja antaa vanhemmille ja ammattilaisille paitsi ohjeita, joiden avulla he voivat estää käytösongelmien syntyä, myös keinoja lasten sosiaalisen, emotionaalisen ja akateemisen osaamisen edistämiseksi. Hinta 31,00 (sis.alv) Carolyn Webster-Stratton KUINKA EDISTÄÄ LASTEN SOSIAALISIA JA EMOTIONAALISIA TAITOJA (2011) Kirja on suunnattu alakouluikäisten lasten opettajille. Kirja ohjeistaa opettajia tekemään yksilöllisiä suunnitelmia oppilaille, joilla on sosiaalisia ja emotionaalisia erityistarpeita. Nämä lapset voivat kärsiä oppimisvaikeuksista, ylivilkkaudesta, impulsiivisuudesta, tarkkaavuushäiriöstä, kielen tai lukemisen oppimisen viivästymästä ja aggressiivisesta käytöksestä. Kirjan kirjoittaja osoittaa, kuinka opettaja voi tehdä yksilöllisiä suunnitelmia oppilaille samalla pyrkien edistämään koko luokan sosiaalisia taitoja. Hinta 39,00 (sis.alv) Bitta Söderblom LAPSI MASENTUNEEN VANHEMPANSA KANSSA VERTAISRYHMÄSSÄ - KOMMUNIKAATION JA YMMÄRRYKSEN MERKITYS (2005) Kyseessä on pro gradu tutkielmaan perustuva kirja. Tutkielma tehtiin Helsingin yliopiston, Valtiotieteiden tiedekunnan sosiaalipsykologian laitokselle. Tutkielman tekijä, kirjan kirjoittaja, työskenteli Omaiset mielenterveystyön tukena, Uudenmaan yhdistys ry:ssä, Lapsi omaisena -hankkeessa. Hän on ollut mukana kehittämässä tutkielmassa arvioitavaa vertaisryhmäinterventiota. Saatavana myös ruotsinkielisenä. Hinta 17,15 (sis.alv) Liz Kuipers, Julian Leff, Dominic Lam KOULUTUKSELLINEN PERHETYÖ (2005) Psykoosien uusiutumismahdollisuuksia voidaan vähentää psykoeduedukatiivisella perheohjauksella, jossa tuetaan koko perhettä. Tämä kirja on yksi psykoedukatiivisen perheohjauksen perusteoksia, jossa käsitellään perheen kohtaamista hoitotyössä. Kirja on suunnattu hoito- ja sosiaalialan ammattilaisille. Hinta 15,15 (sis.alv)

19 19 Monica Johansson, Leif Berg OPASTAVA YHTEISTYÖ PERHEIDEN KANSSA (2011) Kirja on Suomessa ensimmäinen perhetyön kirja, jossa kuvataan kattavasti niitä ajankohtaisia tutkimuksia sekä perheiden ja työntekijöiden kokemuksia, joiden tietämystä tarvitaan kaikessa perhetyössä. Kirjassa esitellään psykoedukatiivisia ja preventiivisiä perhetyönmenetelmiä, joilla on tutkimusten mukaan vaikuttavuutta perheiden selviytymiseen silloin, kun läheinen sairastuu. Menetelmät vastaavat perheiden tarpeisiin tiedosta, tuesta ja opastuksesta. Kirjassa keskitytään mielenterveydellisiin ongelmiin, mutta työmenetelmät soveltuvat rakenteeltaan, viitekehykseltään sekä auttamisalueiltaan käytettäviksi myös perheissä, joissa on päihteiden käyttöön tai somaattiseen sairauteen liittyviä ongelmia. Kirja on kirjoitettu sosiaali- ja terveysalan ammattilaisille ja opiskelijoille, päättäjille sekä perheille eli kaikille niille, joita perheen hyvinvointi puhuttaa, kun joku perheenjäsen sairastuu. Hinta 32,00 (sis.alv) Sauli Suominen, Merja Tuominen PALVELUOHJAUS- PORTTI ITSENÄISEEN ELÄMÄÄN (2007) Suoritekeskeinen ja pitkälle erikoistunut hyvinvointijärjestelmämme toimii heikosti niiden asiakasryhmien kanssa, jotka eivät kykene puolustamaan omia etujaan. Nämä asiakkaat tarvitsevat palveluohjaajan tukea. Palveluohjauskirja on ensimmäinen palveluohjaajan työtä laaja-alaisesti pohtiva kotimainen julkaisu. Kirja sopii peruslukemistoksi jokaiselle palveluohjauksen menetelmistä kiinnostuneelle - asiakasryhmästä riippumatta. Hinta 22,20 (sis.alv) Matti Inkinen, Bitta Söderblom LAPSET JA VANHEMMAT VERTAISRYHMÄSSÄ, KUN VANHEMMILLA ON MIELENTERVEYDEN ONGELMIA (2005) Käsikirja ryhmäohjaajille. Käytännönläheisessä käsikirjassa kirjoittajat esittävät kehittämäänsä vertaisryhmämallia, jossa lapset ja vanhemmat osallistuvat toimintaan yhdessä. Käsikirjassa esitetään lyhyesti työmallin teoreettinen viitekehys, pohdintoja uuden toiminnan aloittamisesta sekä 10 tapaamiskerran mallia teemoineen ja harjoituksineen. Hinta 20,20 (sis.alv) Bitta Söderblom PIKKULAPSIVERTTI-RYHMÄTOIMINTA (2012) Leikki-ikäiset lapset ja heidän mielialahäiriötä sairastavat vanhempansa yhdessä ryhmätoiminnassa. Vertti-työmalli on ollut uuden toiminnan innostuksen lähde. Tämä käsikirja on tarkoitettu toimijoille, jotka kohtaavat työssään 3-6-vuotiaita lapsia ja heidän vanhempiaan. Toiminta tarjoaa tukea vanhemmuuteen ja antaa vanhemmille eväitä lapsen kehityksen tukemiseen. Hinta 21,00 (sis.alv) Tilaukset:

20 20 yhdistyksen työntekijät esittäytyvät Kuvassa: Alarivi oikealta: Tuula Seppänen (Kasvun eväät -projekti), Anne Alakiuttu (tuki ja neuvonta), Leif Berg (toiminnanjohtaja), Sauli Suominen (OPA-projekti), Sirpa Hirvonen (Kasvun eväät -projekti), Pirkko Vuorinen (tiedottaja/sihteeri) Keskellä oikealta: Merja Tuominen (OPA-projekti), Johanna Puranen (tuki ja neuvonta), Sanni Sihvola (MiMi -projekti), Rauni Koikkalainen (OmaisElvis -projekti), Liisa Hietala (Kasvun eväät -projekti), Eija Suominen (aluetyö) Takarivissä oikealta: Ursula Hallas (MiMi -projekti), Riikka Ranta (tuki ja neuvonta), Petteri Liikanen (aluetyö), Karri Blommila (OPA-projekti), Pirjo Haapamäki (talouspäällikkö) Kuvasta puuttuu Olli Rauhala (tuki ja neuvonta). Tehdään yhdessä parempi mieli kaikille omaisille.