Kokemuksena Etvo. Selvitys Etelän vapaaehtoisohjelman merkityksestä palanneiden vapaaehtoisten kansalaisaktiivisuuteen

Transkriptio

1 Kokemuksena Etvo Selvitys Etelän vapaaehtoisohjelman merkityksestä palanneiden vapaaehtoisten kansalaisaktiivisuuteen Sara Mäkäräinen Kepa/Etvo 2014

2 Sisällys 1. Johdanto 3 2. Taustaa ja käsitteet Muutosagentti Aktiivinen kansalaisuus 4 3. Selvityksen tavoitteet 5 4. Tutkimusmetodit 5 5. Maailmankuvan avartuminen ja uuden oppiminen 6 6. Monta tapaa vaikuttaa Vapaaehtoistyö ennen ja nyt Lähettävän järjestön rooli Työelämässä Vapaaehtoistyön ja palkkatyön välissä Kansalaisvaikuttamisen haasteet Haasteena helsinkikeskeisyys Yksilölliset tarinat Lähdön motiivit Muutos prosessina Johtopäätökset Lopuksi Liite 2

3 1 Johdanto Etelän vapaaehtoisohjelma Etvo on Kepan vapaaehtoisohjelma, jonka kautta voi tehdävapaaehtoistyötä Kepan jäsenjärjestöjen paikallisissa yhteistyöjärjestöissä Aasiassa, Afrikassa ja Latinalaisessa Amerikassa. Etelän vapaaehtoisohjelma Etvo perustettiin vuonna 1995 nimellä Nuorten kehitysmaavaihtoohjelma. Ohjelmaa koordinoitiin aluksi Maailmanvaihto-järjestössä, josta se siirtyi Kepan hallinnoitavaksi vuonna Ohjelman nimi vaihdettiin vuonna Vuoteen 2015 mennessä Aasiaan, Afrikkaan ja Latinalaiseen Amerikkaan on lähtenyt Etvon kautta noin 660 vapaaehtoista. Ohjelma evaluoitiin perusteellisesti vuonna Arvioinnin pohjalta Etvoa lähdettiin kehittämään tavoitteellisempaan suuntaan. Tarkoituksena on, että vapaaehtoisuus hyödyttäisi entistä enemmän sekä vastaanottavia järjestöjä kohdemaissa, että kehityskysymysten kanssa työskenteleviä järjestöjä Suomessa. Vapaaehtoisia lähetetään nykyisin järjestöihin, joilla on suomalainen yhteistyökumppani. Vapaaehtoiset toimivat linkkinä yhteistyökumppaneiden välillä ja hyödyttävät siten molempien työtä. Ohjelman tavoitteena on edistää yhteistyösuhteita ja parantaa dialogia etelän ja pohjoisen välillä. Suomalaisten järjestöjen ja näiden kehitysyhteistyöhankkeiden tiiviimpi sitoutuminen Etvoon helpottaa myös maailmalta palaavan vapaaehtoisen osallistumista suomalaiseen järjestötoimintaan. Hankkeiden seuraaminen tarjoaa vapaaehtoiselle entistä syvemmän ymmärryksen kehitysyhteistyön ja kulttuurien kohtaamisen haasteista ja onnistumisista. Etvon tavoitteena on Kepan jäsenjärjestöjen ja niiden kumppanijärjestöjen välisen yhteistyön vahvistamisen ohella vahvistaa suomalaista kansalaisyhteiskuntaa sekä tukea globaalikasvatusta ja asennevaikuttamistyötä Suomessa. Palanneita vapaaehtoisia rohkaistaan toimimaan suomalaisjärjestöissä myös varsinaisen vapaaehtoistyöjaksonsa jälkeen. Näin varmistetaan vapaaehtoistyössä saatujen kokemusten laajempi hyödyntäminen suomalaisessa järjestökentässä. 1 Tämän selvityksen tarkoituksena on hahmottaa niitä tekijöitä, jotka kannustavat ohjelmaan osallistuneita toimimaan oikeudenmukaisemman maailman puolesta myös vapaaehtoistyöjaksonsa jälkeen. Selvityksessä keskitytään ohjelmaan osallistuneiden omiin kokemuksiin Etvon vaikuttavuudesta. Onko Etvo muuttanut osallistujiensa ymmärrystä maailmasta? Onko kokemus vaikuttanut toimintaan oikeudenmukaisemman maailman puolesta Etvo-ajan jälkeen? 2 Tausta ja käsitteet Kepan strategiassa ( ) 2 nostetaan esiin tarve vaikuttaa suomalaiseen asenneilmapiiriin. Strategian toisen tavoitteen mukaan Kepa ja sen jäsenistö vaikuttavat yhteistyössä suomalaiseen asenneilmapiiriin ja lisäävät suomalaisten toimintaa oikeudenmukaisen maailman puolesta. Tämän tavoitteen saavuttamiseksi Kepan kolmevuotiseen ohjelmaan ( ) 3 kirjattiin ensimmäistä kertaa ajatuksia muutosagenteista. Ohjelman linjauksen mukaan Kepa pyrkii tarjoamaan työkaluja ja vaikutusmahdollisuuksia globaalikysymyksistä kiinnostuneille ihmisille, jotta he voivat toimia muutosagentteina globaalin oikeudenmukaisuuden edistämiseksi. 1. Etvon tavoitteet: 2. Kepan strategia : 3. Kepan ohjelma : 3

4 Etvo on yksi asennevaikuttamisen päätoiminnoista. Muita asennevaikuttamista tukevia toimintoja ovat muun muassa Maailma kylässä -festivaali, Mahdollisuuksien tori-tapahtumien paikallisten järjestäjien tukeminen, globaalikasvatusjärjestöjen yhteistyön edistäminen sekä Globbariverkosto. Kepan edellisellä ohjelmakaudella Etvo oli määritelty vahvasti Kepan jäsenjärjestöille tarjottavaksi palveluksi, jonka tavoitteena oli vahvistaa jäsenjärjestöjen kehitysyhteistyöosaamista sekä ymmärrystä kehitysyhteistyön muutosvoimasta 4. Strategisen ajattelutavan muutos mahdollistaakin huomion suuntaamisen järjestöjen kapasiteetin vahvistamisen lisäksi myös yksilöön sekä hänen toimintapotentiaalinsa tukemiseen. 2.1 Muutosagentti Kepa viittaa muutosagentti-termillä henkilöön, joka toimii tietoisesti yhteiskunnallisen ja poliittisen muutoksen edistämiseksi Suomessa. Muutosagentin tehtävänä on toimia kannustavana esimerkkinä aktiivisesta kansalaisesta, joka toiminnallaan pyrkii edistämään muutosta. Muutosagentit ovat osa Kepan tekemää globaalikasvatusta. Yksilöön keskittyvän termin taustalla on laajemmin ajatus aktiivisesta kansalaisuudesta sekä Kepan roolista tämän tukijana. 2.2 Aktiivinen kansalaisuus Globaalikasvatuksen tavoitteena on muuttaa asenteita ja käyttäytymistä ja siten vaikuttaa pitkällä tähtäimellä rakenteisiin, jotka ylläpitävät köyhyyttä, globaalia epätasa-arvoa sekä kestämätöntä luonnonvarojen käyttöä. Kepan globaalikasvatusmietinnön 5 mukaan yksilön ymmärrys globaaleista kehityskysymyksistä ja riippuvuussuhteista on muutoksen edellytys. Sitoutuminen toimintaan globaalin oikeudenmukaisuuden puolesta vaatii monipuolista tietoa maailmanlaajuisista kehityskysymyksistä. Henkilökohtaisten, esimerkiksi matkailun tai kehitysmaissa tehdyn vapaaehtoistyön kautta muodostuneiden kokemusten katsotaan vaikuttavan globaalin maailmankatsomuksen kehittymiseen. Etvon tavoitteena on tukea aktiivista kansalaisuutta eli toimintaa, joka edistää muutosta kohti taloudellisesti, sosiaalisesti ja ympäristöllisestä kestävää maailmaa. Vaikka Etvoon osallistuneiden motiivit osallistua ohjelmaan ovat moninaiset, lähtijöitä yhdistää halu oppia uutta ja tehdä vapaaehtoistyötä. Tämä on yksi ohjelmaan valituksi tulemisen ehdoista. Hakijat myös suhtautuvat jo lähtökohtaisesti myönteisesti maailmanlaajuiseen oikeudenmukaisuuteen, mikä on globaalikasvatusmietinnön mukaan ominaista myös muutosagenteille. Etvo tarjoaa osallistujilleen henkilökohtaisen ikkunan kehityskysymyksiin ja kansalaisjärjestöjen maailmaan. Kehitysmaiden arjen jakaminen auttaa vapaaehtoisia ymmärtämään konkreettisesti kehitysmaiden todellisuutta ja köyhdyttäviä mekanismeja, mikä saattaa puolestaan rohkaista osallistujia pitkäaikaiseen vaikuttamiseen itselle tärkeiden asioiden puolesta. 4. Kepan ohjelma : 5. Kepan globaalikasvatusmietintö (2013): Globaalikasvatus ja aktiivisen kansalaisuuden tukeminen (saatavissa Kepasta kysyttäessä) 4

5 3 Selvityksen tavoitteet Selvityksen tavoitteena on tutkia, tukeeko Etelän vapaaehtoisohjelma Etvo ohjelmaan osallistuneiden muutosagenttiutta. Selvitys tarjoaa tietoa siitä, kokevatko ohjelmaan osallistuneet henkilöt Etvo-ajan vaikuttaneen heidän ajatteluunsa ja toimintaansa. Tarkoituksena on siis selvittää, saavuttaako Etelän vapaaehtoisohjelma sille asetetut, globaalikasvatuksen ja asennevaikuttamisen vahvistamiseen tähtäävät tavoitteet. 4 Tutkimusmetodit Haastattelin selvitystä varten kahtakymmentä vuosien aikana etvo-vapaaehtoiseksi lähtenyttä henkilöä. Tavoitteena oli, että Etvo-kokemuksesta olisi jo hetki aikaa, jolloin haastateltava voisi helpommin reflektoida kokemuksen vaikutusta omaan elämäänsä. Kepan viimeisin ohjelma, jossa muutosagenttiajattelu on vahvasti esillä, tuli voimaan vuonna Haastateltavat on siis valikoitu tätä edeltäviltä vuosilta, jolloin strategiseen ajatteluun liittyvä painotus on siirtynyt jälleen järjestöjen kapasiteetin vahvistamisesta kohti yksilön kansalaisaktiivisuuden tukemista. Vaikka Etvo-ohjelma on perustamisvuodestaan lähtien nojannut kansainvälisyyskasvatuksen ideaan, mahdollistaa muutosagenttiajattelu yksilön roolin huomioimisen entistä kattavammin. Etvon kautta on lähtenyt vuosien aikana maailmalle yhteensä 69 henkilöä - 22 henkilöä Afrikkaan, 13 Aasiaan ja 34 Latinalaiseen Amerikkaan. Haastateltavat valittiin näiden joukosta satunnaisesti, kuitenkin niin, että kukin maanosa ja lähtövuosi olivat edustettuina. Haastattelukutsu lähetettiin sähköpostitse yhteensä 38 henkilölle, joista 20 vastasi haastattelupyyntöön. Yksi henkilö kieltäytyi haastattelusta, loput eivät vastanneet sähköpostiviestiin. Tämä selittyy luultavasti pääosin sillä, että hakulomakkeisiin kirjatut yhteystiedot ovat vanhentuneet. Mahdollinen kielteinen Etvo-kokemus saattaa myös olla syynä vastaamattomuuteen, mikä puolestaan saattaa vaikuttaa saatujen vastausten jonkinlaiseen vinoutumiseen. Haastateltavista kahdeksan henkilöä oli ollut etvona Afrikassa, kolme Aasiassa ja yhdeksän Latinalaisessa Amerikassa. Seitsemän henkilöä oli lähtenyt etvoksi vuonna 2010, viisi vuonna 2011 ja kahdeksan vuonna Vastaajat ovat iältään vuotiaita. Haastateltavista kolme asui tällä hetkellä ulkomailla, seitsemän Helsingissä ja kymmenen muilla paikkakunnilla. Tein haastattelut puhelimitse. Puheluiden kesto vaihteli 20 minuutista 45 minuuttiin. Haastatteluiden taustalla oli kysymysrunko, jota kuitenkin sovelsin hyvin löyhästi. Tarkoitus oli antaa haastateltaville tilaa esittää omia ajatuksiaan mahdollisimman luontevasti. Kirjoitin haastatteluiden aikana muistiinpanoja, joten käytetyt sitaatit on kirjoitettu muistiinpanojen perusteella. Lauseita on myös tarvittaessa muokattu tunnistettavuussyistä. Pääkysymyksiä oli kolme, joiden lisäksi esitin tarkentavia lisäkysymyksiä. Ennen jokaista haastattelua tutustuin kunkin haastateltavan hakulomakkeeseen sekä vapaaehtoistyöjakson jälkeen kirjoitettuun loppuraporttiin, joten muotoilin kysymyksiä jonkin verran suhteessa ennakkotietoihin. Haastattelun aluksi selitin haastateltavalle, miksi selvitystä tehdään ja mitä sen avulla pyritään saamaan selville. Kerroin myös, että olen itse ollut etvo-vapaaehtoisena Sambiassa vuonna Haastattelurunko on liitteenä. 5

6 5 Maailmankuvan avartuminen ja uuden oppiminen Haastattelun aluksi haastateltavia pyydettiin palauttamaan mieleensä Etvo-aika sekä nimeämään kolme tärkeintä asiaa, jotka tästä kokemuksesta on päällimmäisenä jäänyt mieleen. Kysymyksen avulla haastateltava pääsi hyvin käsiksi haastattelun tematiikkaan ja vastauksista nousi esiin monia selvityksen kannalta oleellisia asioita. Vaikka onkin matkustellut paljon, on eri asia asua ja työskennellä jossain pidemmän aikaa, se vaikuttaa omaan ajatteluun. Sellaista vaikutusta ei voi saada mitään muuta kautta, kuin olemalla paikan päällä pidemmän aikaa. Tärkeintä oli yksinkertaisesti töiden tekeminen toisessa kulttuurissa, minkä kautta oppi itsestä ja elämästä. Etvo-aika näyttäytyi kaikille haastateltaville jollain tapaa merkityksellisenä kokemuksena. Erityisesti vastauksissa korostettiin uuden oppimista, kulttuurisen ymmärryksen syvenemistä, työkokemuksen kertymistä, kehitysyhteistyöhön perehtymistä, maailmankatsomuksen avartumista sekä paikallisiin ihmisiin tutustumista. Muutamalle vastaajalle Etvo-aika oli ensimmäinen kerta Euroopan ulkopuolella ja suurimmalle osalle vastaajista Etvo mahdollisti ensimmäisen työkokemuksen kehitysmaassa. Muutamalla vastaajalla oli aikaisempaa työkokemusta kehitysmaasta, mutta näissäkin tapauksissa vastaajat kertoivat Etvo-ajan syventäneen entisestään erityisesti heidän kulttuurista ymmärrystään. Useat vastaajat tekivät eron matkustelun ja vapaaehtoistyöjakson välille. Vieraassa kulttuurissa työskenteleminen sekä pidempiaikainen asuminen kohdemaassa näyttäytyivät oppimisen kannalta erityisen merkityksellisenä. Työkokemus sekä ammatillinen kehittyminen mainittiin vastauksissa useamman kerran. Yhtä usein mainittiin kehitysyhteistyökokemuksen tärkeys sekä kokemus ruohonjuuritason hankkeesta. Kehitysyhteistyön toiminnan ymmärtäminen oli myös uutta, yhteistyöprojektimme lisäksi tutustuin työtehtävieni kautta muihin tahoihin, jotka tekevät samojen aiheiden parissa töitä. Sain kokonaiskuvaa ja ymmärsin, kuinka paljon ja monenlaista kehitysyhteistyötä tehdään ja kuinka sekavaa kokonaisuus on. Sain olla mukana ruohonjuuritason kehitysyhteistyöhankkeessa, nähdä miten asiat toimivat ja mitä hankaluuksia hanketyöhön kuuluu. Ensimmäinen kansalaisjärjestö, jossa työskentelin ulkomailla, ensiaskel tälle alalle. Kehitti erityisesti omia osaamisalueita, mikä tietenkin ammatillisen kehittymisen näkökulmasta tärkeää. Ammatillisen kehittymisen sekä kehitysyhteistyöstä oppimisen lisäksi muutama haastateltava mainitsi oppineensa uuden kielen ja yksi mainitsi oppineensa uutta itsestä. Neljäsosa haastateltavista mainitsi tärkeänä mieleen jääneenä asiana ihmiset, joiden kanssa oli tehnyt töitä ja joihin oli tutustunut. Kaksi haastateltavaa mainitsi vastaanottavan järjestön tekemän työn sekä ammattimaisuuden. Oli mielettömän avartavaa työskennellä paikallisten ammattilaisten kanssa ja nähdä näiden ihmisten ammattitaitoa. Neljäsosa haastateltavista kertoi Etvon myös avartaneen heidän ymmärrystään maailmasta ja muutama kertoi suhteellisuudentajunsa kasvaneen. Muutama haastateltava kertoi huomanneensa, että ihmiset ovat samanlaisia eroista huolimatta. Muutama haastateltava kertoi, kuinka arvokasta oli nähdä arjen ongelmat tai elämän epätasa-arvoisuus läheltä. Muutama nosti tärkeäksi vahvistuneen motivaation muuttaa asioita, sekä kasvaneen rohkeuden tarttua asioihin. 6

7 Tärkein asia, joka etvoilusta jäi, on maailmankuvan avartuminen ja avautuminen. Sain myös motivaation tehdä asioita, jotka kiinnostavat ja joilla koen olevan merkitystä. Sellainen uskallus tehdä ja heittäytyä. Selvisin siitä, selviän muustakin. 6 Monta tapaa vaikuttaa Tämän jälkeen haastateltavia pyydettiin miettimään aikaa ennen etvoilua sekä vertaamaan sitä aikaan etvoilun jälkeen. Haastateltavia pyydettiin miettimään, onko Etvo-kokemus vaikuttanut siihen, miten he suhtautuvat maailmaan. Tämän lisäksi kysyttiin haastateltavan näkemystä siitä, onko juuri Etvo-kokemuksella ollut merkitystä siihen, mitä he tällä hetkellä tekevät. Osa haastateltavista vastasi kysymykseen osittain jo ensimmäisen kysymyksen kohdalla. Tarkoituksena oli kuitenkin selvittää konkreettisemmin sitä, mikä haastateltavan oma kokemus Etvo-ajan merkittävyydestä omalle elämälle on ja näkyvätkö koetut asiat muuttuneena toimintana suhteessa aikaan ennen etvoksi lähtemistä. Tarvittaessa kysyin jatkokysymyksenä, toimiko haastateltava tällä hetkellä jossain järjestössä ja minkälaiset suhteet haastateltavalla on ollut lähettävään suomalaiseen järjestöön paluun jälkeen. Suhtautuminen esimerkiksi siihen, miten kehitysongelmia voisi ratkaista, ei varmaan muuttunut pikemminkin sanoisin, että tieto asioista lisääntyi, etvoilun ansiosta tiedän asioista enemmän. Arvopohja ei sinänsä ole muuttunut, vahvistunut kyllä. Tämä näkyy myös siinä työssä ja vapaaehtoistyössä, mitä teen. Järjestötoiminta sekä vapaaehtoistyö korostuivat selvityksessä muiden vaikuttamistapojen kustannuksella. Osittain painotus johtui haastattelurungon kysymyksistä, joita oli välttämätöntä rajata, koska haastatteluihin käytetty aika koettiin tarpeelliseksi pitää lyhyenä. Toisaalta painotus tuli haastateltavilta itseltään. Yli puolet haastateltavista korosti, että Etvo-kokemus on vahvistanut omaa arvopohjaa sekä ymmärrystä ja suhtautumista maailmaan. Kuten ensimmäisen kysymyksen kohdalla tuli ilmi, monelle haastateltavalle kokemus oli ollut silmiä avaava. Yksikään haastateltava ei kuitenkaan kertonut kokemuksen muuttaneen täysin maailmankatsomustaan, lähinnä vahvistaneen aikaisempia käsityksiä asioista. Sen sijaan suurimmalle osalle vastaajista Etvo-aika oli tuonut uusia toimintatapoja. Haastateltavat kokivat muun muassa olevan sitoutuneempia vapaaehtoistyöhön ja kansalaisjärjestötoimintaan verrattuna aikaan ennen etvoksi lähtemistä. Osa haastateltavista mainitsi aktiivisuuden kansalaisjärjestökentällä kasvaneen ja osa koki löytäneensä oman juttunsa etvona ollessaan. Palattuani tajusin, ettei työ ole sitä mitä haluan tehdä. Etvo-aika muutti siis todella tapaani käyttää aikaa ja aloin toimia hyvinkin eri tavalla kuin mitä toimin ennen lähtöäni. Puolet vastaajista oli vähintäänkin ollut suomalaisen lähettävän järjestön toiminnassa mukana jollain tavalla Suomeen paluun jälkeen ja muutama oli työllistynyt alalle muutaman etsiessä töitä alalta. Muutamilla haastateltavilla oli myös omia projekteja globaaleihin kehityskysymyksiin liittyen. Vapaaehtoistyötä tehtiin myös muiden kuin kehitysyhteistyökysymysten parissa. Neljä haastateltavaa kertoi, ettei tee minkäänlaista vapaaehtoistyötä. Etvo-ohjelman tavoitteena on rohkaista ohjelmaan osallistuneita toimimaan myös suomalaisella järjestökentällä. Toiminta voi olla vapaaehtoistyöhön tai palkkatyöhön perustuvaa, minkä takia tarkastelen vastauksia tämän jaottelun kautta. Erityisesti kiinnitän vastauksissa huomiota siihen, 7

8 minkä painoarvon haastateltavat antavat juuri Etvo-kokemukselle toimintatapojen mahdollisessa muutoksessa. Vapaaehtoistyöstä puhuttaessa useat haastateltavat pohtivat suomalaisen järjestön roolia, jota tarkastelen erikseen. Lopuksi tarkastelen palkkatyön ja vapaaehtoistyön välistä harmaata aluetta, mikä myös nousi esiin haastatteluissa. 6.1 Vapaaehtoistyö ennen ja jälkeen Vapaaehtoistyö on tärkeä voimavara suomalaisten kansalaisjärjestöjen työssä 6. Kansalaisjärjestöjen kehitysyhteistyöhankkeiden hallinnointi sekä Suomessa toteutettava globaalikasvatustyö toimivat usein ainakin osittain vapaaehtoispohjalta. Vapaaehtoistyötä on monenlaista ja motiivit vapaaehtoistyölle ovat moninaiset. Etelän vapaaehtoisohjelma sisältää vapaaehtoistyötä Etelän kansalaisjärjestössä, minkä takia on mielekästä tarkastella ohjelmaan osallistuneiden tekemää vapaaehtoistyötä myös Suomessa. Tarkastelu ei kuitenkaan rajaudu ainoastaan kehitysyhteistyöhön tai globaalikasvatukseen liittyvään vapaaehtoistyöhön, vaikka sen rooli korostuukin. Ilman Etvo-aikaa en olisi ikinä päätynyt mukaan lähettävän järjestön toimintaan. Puolet vastaajista oli lähettävän suomalaisen järjestön toiminnassa mukana edes jossain määrin ja neljäsosalla vastaajista oli tällä hetkellä omia, kehitysyhteistyöhön tai kulttuurivaihtoon liittyviä projekteja käynnissä tai suunnitteilla. Näissä tapauksissa henkilökohtaiset suhteet kohdemaan toimijoihin korostuivat suomalaisen järjestön roolin jäädessä vähäiseksi tai olemattomaksi. Suurin osa vapaaehtoistyötä tekevistä vastaajista oli tehnyt vapaaehtoistyötä jo ennen etvoksi lähtöä. Muutama haastateltava kertoi aktiivisuutensa lisääntyneen kansalaisjärjestökentällä ja neljä kertoi olevansa huomattavasti sitoutuneempi vapaaehtoistyöhön, kuin ennen etvoksi lähtöä. Neljä vastaajaa kertoi tekevänsä vapaaehtoistyötä, mutta ei varsinaisesti kehitysyhteistyön tai globaalikasvatuksen parissa. Neljä haastateltavaa kertoi, ettei tee minkäänlaista vapaaehtoistyötä. Omakohtaisuus on ollut tärkeää. Arvot ovat samat, kuin ennenkin, mutta ne vahvistuivat kokemuksen kautta, osaan argumentoida niiden puolesta paremmin. Asiat ovat jotenkin todellisempia, niillä on enemmän merkitystä, mikä vahvistaa tietenkin halua toimia hyvien asioiden puolesta. Ennen etvoilua olin aika aktiivinen, lähinnä globaalikasvatushankkeissa, en ollut kuitenkaan järin sitoutunut. Kokemuksen myötä tuli tunne, että oli jotenkin velkaa niille ihmisille, jotka auttoivat Etvo-aikana ja joiden kanssa teki töitä. Ei ikään kuin halua hylätä heitä, vaan olla mukana. Kokemuksen omakohtaisuus näyttäytyi merkittävänä tekijänä, joka sai haastateltavat sitoutumaan vapaaehtoistyöhön myös paluun jälkeen. Haastateltavien mukaan pidempiaikainen asuminen kohdemaassa sekä työskentely paikallisessa kansalaisjärjestössä mahdollistivat asioiden kokemisen läheltä, mikä on vaikuttanut haluun toimia. Suurin osa vastaajista tekikin vapaaehtoistyötä nimenomaan oman Etvo-maansa asioiden parissa, joko suomalaisessa lähettävässä järjestössä tai muissa yhteistyöprojekteissa. Ennen etvoilua haaveilin kyllä järjestötoiminnasta ja olin mukana vähän siellä täällä, mutta en ollut löytänyt omaa paikkaani. Sama juttu se on kuin etelässäkin, omistajuus on tärkeää. Omistajuuteni vapaaehtoistyöhön oli aivan eri luokkaa, kun olin työskennellyt kyseisessä maassa. Omakohtaisuuden ohella haastatteluissa nousi esiin omistajuus. Pidempiaikainen sitoutuminen kyseiseen maahan sitoutti toimimaan samojen asioiden parissa myös Etvo-ajan jälkeen. Useampi 6. Hakkarainen & Kontinen (toim.) 2010: Vapaaehtoisuus kehitysyhteistyössä, Kepan raporttisarja. 8

9 haastateltava kertoi löytäneensä tapansa vaikuttaa etvona ollessaan ja eroa tehtiin nimenomaan sitoutumisen kautta. Ennen etvona olemista moni oli omien sanojensa mukaan ollut mukana vähän siellä täällä, ilman varsinaista omistajuutta. Tärkeänä näyttäytyi myös kokemus siitä, että omalle vapaaehtoistyölle oli tarvetta. Toisaalta tärkeänä pidettiin tunnetta siitä, että Etvo-kokemuksen myötä oli jonkin järjestön toimintaan mahdollista antaa enemmän. Vapaaehtoistyölle oltiin valmiita myös uhraamaan paljon aikaa. Noin kolme vuotta käytin opintojeni ohella suunnilleen puolet ajastani järjestön hyväksi. Että oli se sellainen kanava, josta pääsi järjestötoimintaan kunnolla mukaan. Tärkeä oli myös kokemus, että mua tarvitaan tässä hommassa, jotta se toimii. Olen aina osallistunut jonkin verran aktivistitoimintaan kotipaikkakunnallani, mutta kyllä se aktiivisuus on lisääntynyt etvoilun jälkeen. Karttuneita taitoja on mahdollista hyödyntää, tuntuu että voi antaa enemmän. Tyypillisimmin haastateltavat olivat jääneet suomalaisen lähettävän järjestön toimintaan mukaan, esimerkiksi kouluvierailijoiksi. Suurin osa näistä henkilöistä teki vapaaehtoistyötä kuitenkin myös muualla. Monipuolinen ja monenlainen vapaaehtoistyö näyttää osalle haastateltavista olevan elämäntapa, joka on ollut tuttua jo ennen etvoksi lähtemistä. Lukiosta asti olen ollut mukana erilaisissa vapaaehtoistöissä, joten ei se olemisen tapa miksikään muuttunut. Jäin myös lähettävän järjestön toimintaan mukaan Suomeen palattuani. Olen ollut pitkään yhdistysaktiivi ja haluan vaikuttaa asioihin tekemällä. Lähettävän järjestön toiminannassa olen mukana jonkin verran. Kokemus on kantanut paljon hedelmää ja varsinkin henkilökohtaisesti antanut perspektiiviä. Haaveilen myös pienestä projektista suoraan paikallisen koulun kanssa, omia henkilökohtaisia suhteitani hyödyntäen. Etvo-aika oli myös antanut useammalle konkreettista järjestötoiminnan ja hankehallinnon kokemusta, jota oli mahdollista hyödyntää joko suomalaisen järjestön toiminnassa tai muualla. Minulla ei juurikaan ollut järjestökokemusta ennen lähtöä ja kyllähän siitä maailmasta oppi paljon. Vuosi sitten perustimme oman järjestön. Vaikka kehitysyhteistyöhön ja hankehallintoon liittyvä vapaaehtoistyö korostuikin haastateltavien vastauksissa, vapaaehtoistyötä tehtiin myös muiden kysymysten parissa. Tällaisia olivat esimerkiksi sukupuolten tasa-arvoon liittyvä tai vanhusten parissa tehtävä vapaaehtoistyö. Vastaavanlaista vapaaehtoistyötä vastaajat olivat yleensä tehneet jo ennen etvoksi lähtemistä. Merkittävät muutokset toiminnassa tai sitoutumisessa näyttävätkin haastatteluiden perusteella liittyvän juuri kehitysyhteistyöhön liittyvään vapaaehtoistyöhön. Haastateltavat, jotka eivät tehneet vapaaehtoistyötä suoraan kehitysyhteistyön parissa, kokivat Etvokokemuksen kuitenkin joko lisänneen aktiivisuutta muihin asioihin liittyen, mahdollistaneen mielipidevaikuttamisen omassa lähipiirissä tai esimerkiksi antaneen näkemystä yleisellä tasolla. Aktivoituminen ei liity ainoastaan kehitysyhteistyöhön. Toimintani ei kyllä ole pahemmin tuttavapiirini ulkopuolella muuttunut paluun jälkeen. Olen edelleen mukana niissä järjestöissä, joissa olin ennen lähtöä. Yleisemmällä tasolla Etvo kokemuksena vaikuttaa kaikessa kanssakäymisessä ja Etvosta on ollut apua siihen, miten maailmaa katsoo ja miten asioista voi muiden kanssa keskustella, muokata ehkä jopa muiden mielipiteitä. 9

10 6.2 Lähettävän järjestön rooli Lähettävän suomalaisen järjestön rooli nousi vahvasti esiin selvitettäessä haastateltavien järjestöaktiivisuutta. Varsinkin sitoutuminen lähettävän järjestön toimintaan näyttää ainakin osittain olevan kiinni järjestön omasta kyvystä hyödyntää palanneen vapaaehtoisen kentällä kertynyttä osaamista ja kokemusta. Haastateltavat, jotka olivat suomalaisen järjestön toiminnassa mukana, kiittelivät järjestön mahdollistamia vapaaehtoistyön kanavia. Oleellinen sitoutumista vahvistava tekijä oli haastateltavan tunne siitä, että hänen kokemukselleen ja osaamiselleen oli tarvetta suomalaisen järjestön toiminnassa. Lähettävän järjestön toimintaan on ollut helppo jäädä ja heillä on mahdollisuuksia vapaaehtoistyölle. Suomalainen järjestö sitoutti minut toimintaansa hyvin tehokkaasti paluuni jälkeen. Muualla ei ollut niin voimakasta pyyntöä tulla mukaan toimintaan. Ilman Etvoa en olisi ryhtynyt kansalaisjärjestöaktiiviksi. Suomalaisen järjestön rooli on tosin korostunut tapauksessani, koska sitouttaminen tuli vahvasti sieltä. Ajatusta voisi kehittää eteenpäin esimerkiksi niin, että palanneelle mietitään jokin rooli jo vapaaehtoisjakson suunnitteluvaiheessa. Etvo on voimavara monille järjestöille ja sitä tulisi hyödyntää. Useampi haastateltava kertoi puolestaan pettyneensä suomalaisen järjestön epäaktiivisuuteen paluun jälkeen. Näissä kommenteissa tuli esille kokemus siitä, että palanneen vapaaehtoisen osaamiselle tai työpanokselle ei ollut tarvetta. Toivoin suomalaisen järjestön puolelta enemmän aktiivisuutta ja aloitteellisuutta. Tuntuu, ettei järjestöllä ole ollut tarvetta osaamiselleni. En ole löytänyt sitä, mitä siellä voisin tehdä, koska haluan käyttää ammattitaitoani, sitä vastaamattomaan työhön tuntuu turhalta juuri tällä hetkellä laittaa aikaa. Kaikki haastateltavat eivät myöskään olleet itse halukkaita toimimaan lähettävässä järjestössä tai kehitysyhteistyökysymysten parissa. Muutama haastateltava puolestaan kertoi etsineensä erilaisia toiminnan muotoja muiden järjestöjen parista, mutta kokeneensa, ettei omalle osaamiselle ollut kysyntää. Lähettävältä järjestöltä toivottiin myös apua vapaaehtoistyöhön tai palkkatyöhön liittyvien kontaktien löytymiseen. Lähettävä järjestöni ei ota varsinaisesti ulkopuolisia toimijoita, asuin myös eri paikkakunnalla. Suomalainen järjestö voisi auttaa etvoa löytämään kontakteja ja ideoita Suomeen paluun jälkeen, varsinkin jos järjestön omaan toimintaan on vaikea päästä mukaan tai jos järjestö toimii täysin eri puolella Suomea. Olisin toivonut, että olisin päässyt paremmin mukaan kehitysyhteistyön hanketyöhön paluun jälkeen Suomessa. 6.3 Työelämässä Neljä haastateltavaa oli työllistynyt alalle ja muutama haastateltava puolestaan etsi haastatteluhetkellä työtä globaalien kehityskysymysten parista. Etvo-aika näyttäytyi näissä tapauksissa erityisesti työllistymisen kannalta tärkeänä kenttäkokemuksena sekä ammatillisena kehityksenä. Kuitenkin myös useampi muun alan työntekijä, esimerkiksi opettaja, tutkija ja taiteilija kokivat hyötyneensä kokemuksesta ammatillisesti Katso myös selvitys palanneiden etvojen työllistymisestä (2012): 10

11 Erityisesti niille haastateltaville, jotka joko olivat työllistyneet alalle tai etsivät työtä alalta, yksi merkittävä motiivi hakea etvo-vapaaehtoiseksi oli ollut kenttäkokemuksen kerääminen sekä ammatillinen kehittyminen. Muutamille haastateltaville Etvo näyttäytyi siis ennen kaikkea ponnahduslautana kansainväliselle uralle, mikä oli ollut suunnitelmissa jo ennen etvoksi lähtemistä. Tutkintoni on kansainvälisistä suhteista ja etsiskelin aikoinaan harjoittelupaikkoja ympäri maailmaa, sitä kautta löysin Etvon. Sain mitä lähdin hakemaan. Kokemuksen perusteella pystyin tarkemmin miettimään, mikä kiinnostaa tällä kentällä enemmän ja mikä vähemmän. Osalle kokemus oli vahvistanut näkemyksiä ja toiveita tulevasta työurasta ja suunnannut työuralla uuteen suuntaan. Muutama haastateltava korosti, kuinka tärkeä väylä Etvo on ensimmäisen kansainvälisen työkokemuksen tarjoajana. Muutama haastateltava puolestaan kertoi Etvo-ajan selventäneen merkittävästi heidän tulevaisuudensuunnitelmiaan. Etvona sain selkeämmän käsityksen mistä on kyse, kokemus toi lähemmäksi niitä arjen ongelmia, joihin ylemmillä tasoilla sitten yrittää vaikuttaa. Ehdottomasti avainkokemus, jonka perustalle kaikki työ sen jälkeen on perustunut. Ennen ei ollut konkreettista osaamista, jota olisi voinut antaa järjestöille. Toivottavasti tällä tiellä pysynkin ja ura tästä vielä urkenee todella. 6.4 Vapaaehtoistyön ja palkkatyön välissä Useamman haastateltavan vastauksissa raja palkkatyön ja vapaaehtoistyön välillä näyttäytyi häilyvänä ja osittain ongelmallisena. Näin oli erityisesti tapauksissa, joissa haastateltavalla oli alan koulutustausta ja halu työllistyä järjestökentälle tai esimerkiksi kansainvälisiin tehtäviin. Minulla on alan tutkinto, joten en mielelläni tee puhtaasti vapaaehtoistyötä tällä hetkellä. Tulevaisuudessa ihannetilanne olisi, että voi tehdä sekä että, palkkatyötä ja vapaaehtoistyötä. Vapaaehtoistyöllä on itselleni tällä hetkellä ristiriitainen rooli liittyen juuri työtilanteeseen. Ymmärrän vapaaehtoistyön arvon, mutta jostain on saatava tuloja. Vaikka näin työttömänä cv-merkinnät ovat toki tärkeitä ja aina voisi tehdä enemmän, haluan myös tehdä ihan vapaaehtoistyötä. Kaipaan oikeaa sitoutumista, vaikka siihen meneekin aikaa ja se on välillä kuluttavaa. Vapaaehtoistyö koettiin mielekkääksi ja itselle tärkeäksi tavaksi toimia myös niissä tapauksissa, joissa haastateltava oli suuntautunut alalle. Kuitenkin työllistymiseen liittyvät haasteet saivat useamman haastateltavan miettimään palkkatyön ja vapaaehtoistyön välistä rajanvetoa. Paluun jälkeen toiveissa oli, että pääsisin johonkin järjestöön töihin, mutta kotipaikkakunnallani ei ole paljoa vaihtoehtoja. On täällä jotain vapaaehtoisvoimin toimivia järjestöjä jos oikein etsii, mutta että saisi sellaisesta hommasta edes puolipäiväpalkan, niin ei ole helppoa. Etvo pyrkii olemaan ammattimainen vapaaehtoisohjelma, jossa vapaaehtoinen voi hyödyntää osaamistaan sekä kehittää osaamistaan edelleen, ja jossa vastaanottava järjestö hyötyy vapaaehtoisen osaamisesta. Vapaaehtoistyöstä saatu kokemus olikin monelle haastateltavalle merkittävää työkokemusta koulutustaustasta riippumatta. Muutama haastateltava mainitsi Etvon ammatillisuuden haastattelun aikana. Etvo on erilainen vapaaehtoistyöohjelma juuri ammatillisuutensa takia. On palkitsevaa tehdä omaa ammattitaitoa vastaavaa vapaaehtoistyöstä, mikä onkin Etvossa hyvä asia verrattuna moniin muihin vapaaehtoistyöohjelmiin. 11

12 Uravalinnan ja vapaaehtoistyön taustalla olevat toiveet olivat myös useammalla haastateltavalla yhtenevät. Omalla työllä halutaan vaikuttaa johonkin epäoikeudenmukaisena koettuun asiaan. Vapaaehtoisena tehty työ kulki useamman haastateltavan kerronnassa palkkatyön rinnalla ja lomittain, välillä korostuen enemmän, välillä vähemmän. Olen aina halunnut, että työlläni olisi merkitys ja että voin sitä kautta tehdä maailmasta paremman paikan. Haluan vaikuttaa itselle tärkeisiin asioihin ja edistää ihmisoikeuksia. Nykyisessä työssäni hyödynnän paljonkin sitä tietoa, joka on kerääntynyt Etvo-aikana. Ensisijaisesti etsin tällä hetkellä arvojeni mukaista työtä. Sellaista, että voisin vaikuttaa työlläni johonkin kehityskysymykseen. Järjestökenttä on se kenttä, jolla haluan tehdä töitä. Aina vapaaehtoistyön ja palkkatyön välille ei edes yritetty tehdä selkeää eroa. Kokemus kansainvälisestä ruohonjuuritason vapaaehtoistyöstä katsottiin voimavaraksi ja resurssiksi, jota tulisi hyödyntää suomalaisessa yhteiskunnassa laajasti. Etvot ovat myös ainutlaatuinen resurssi. Työskenneltyään kohdemaassa kansalaisjärjestössä, monilla etvoilla on hyvä käsitys todellisuudesta siellä ja resursseja olisi hyvä saada käyttöön laajemminkin. Osaamista voisi hyödyntää niin järjestö- kuin yksityiselläkin puolella. Myös suomalaiselle medialle tällainen maatiedon ja kulttuuritiedon kokemusasiantuntijuus olisi hyödyksi. Evo-kokemus vaikuttaa myös meidän yhteiskuntaamme, esimerkiksi olemalla arvokasta työkokemusta. 7 Kansalaisvaikuttamisen haasteet Selvityksen tavoitteena oli hahmottaa niitä tekijöitä, jotka kannustavat ohjelmaan osallistuneita toimimaan oikeudenmukaisemman maailman puolesta myös vapaaehtoisjaksonsa jälkeen. Selvityksessä on keskitytty erityisesti vapaaehtois- ja järjestötyöhön, vaikka kansalaisvaikuttamista voi tehdä monella muullakin tavalla. Haastatteluissa nousi esiin myös joitakin aktiiviseen kansalaisuuteen liittyviä haasteita. Haaste käsitteenä kuvaa haastateltavien pohdintaa osallistumattomuudesta, jolle harvemmin löytyi yksiselitteistä estettä tai syytä. Ainoastaan kaksi haastateltavaa nimesi ajan puutteen selkeäksi syyksi vähäisemmälle osallistumiselleen muiden haastateltavien pohtiessa laajemmin monenlaisia syitä ja haasteita. Myös ne haastateltavat, jotka olivat esimerkiksi lähettävän järjestön toiminnassa jollain tavalla mukana, erittelivät haasteita mahdollisesti vähäisemmälle sitoutumiselleen. Aikaisemmissa luvuissa käsittelin suomalaisen järjestön roolia sekä vapaaehtoistyön ja palkkatyön välisen rajan häilyvyyttä, jotka joissain tapauksissa näyttävät vaikuttavan sitoutumiseen sekä motivaatioon tehdä vapaaehtoistyötä. Muita haastatteluissa nousseita teemoja olivat arki sekä järjestötoiminnan keskittyminen Helsinkiin. Muutama haastateltava kertoi, että perheen ja työelämän tai työelämän ja opiskelun ohella vapaaehtoistoiminnalle ei ole aikaa. Haastateltavien mukaan arki oli palautunut jokseenkin samoille urille, kuin ennen etvoksi lähtemistä. Samanaikaisesti haastateltavat korostivat, että kokemus oli ollut merkittävä esimerkiksi kulttuurisen ymmärryksen lisäämisen kautta. 12

13 En ole toiminut aktiivisesti missään järjestössä paluun jälkeen. Palasin pian työelämään ja arki urautui ja palasi uomiinsa aika pian. Sain kyllä nykyisen työpaikkani Etvo-kokemuksen takia. Työkuvioiden takia järjestötoiminnalle ei ole aikaa, mutta esimerkiksi monikulttuurisessa työympäristössämme etvona opituista asioista on ollut hyötyä. Sitä ymmärtää eri tavalla eri kulttuureista tulevia ihmisiä. Lähettävän järjestön toiminnassa en ole mukana, joskus he pyytävät valokuvia tai ovat kysyneet jotain jälkeenpäin. En toisaalta ole liiaksi kaivannutkaan tällaista, aika menee pitkälti työn ja opiskelun parissa. Sen sijaan aloin kyllä opiskelemaan uutta alaa, mitä en varmasti olisi tehnyt ilman Etvo-kokemustani. Palasin vanhaan työhöni ja viihdyn siellä hyvin, opiskelen enemmän harrastuksena. Epävarma työtilanne tai työelämän rasittavuus sai miettimään vapaaehtoistyöhön käytettyä aikaa ja voimia. Muutama haastateltava myös mainitsi, ettei koe tällä hetkellä varsinaisesti paloa järjestötoimintaa kohtaan. Valmistuin vuonna 2008, minkä jälkeen minulla on ollut varmaan seitsemän eri työnantajaa ja kymmenen eri toiminimikettä. Työ on siis vienyt kaikki mehut ja vapaa-aika on pakko rauhoittaa, jotta jaksaa. Aika lailla sitä on sujahtanut takaisin omaan elämään, eikä paloa ole niinkään, että pitäisi toimia. Ehkä aika vähän olen hyödyntänyt kokemustani paluun jälkeen. Elämässä on muutakin ja tällä hetkellä olen esimerkiksi äitiyslomalla. 7.1 Haasteena helsinkikeskeisyys Lähes puolet haastateltavista mainitsi järjestötoiminnan helsinkikeskeisyyden jollain tavalla. Osa näistä vastaajista koki lähettävän järjestön toiminnan keskittymisen Helsinkiin vaikuttaneen etenkin vapaaehtoistyöhön sitoutumiseen. Helsinkikeskeisyys näyttäytyi haasteena siitä huolimatta, että lähettävän järjestön toimintaan on ollut mahdollista osallistua esimerkiksi Skypen välityksellä. Erilaisia osallistumismahdollisuuksia tarjoavia järjestöjä kuitenkin samalla kiiteltiin. Osalle kyse on järjestötoiminnan keskittymisestä Helsinkiin yleisemmällä tasolla, ei ainoastaan lähettävän järjestön tapauksessa. Muutama haastateltava mainitsi haasteeksi oman paikkakunnan toimintakentän sisäänpäinkääntyneisyyden ja kokemukset siitä, että toimintaan on vaikea päästä mukaan. Olisin lähettävän järjestön toiminnassa varmasti enemmänkin mukana, jos asuisin Helsingissä. Nykyisellä kotipaikkakunnallani en ole löytänyt paikkaani, jossa olla vahvasti mukana kun taas Helsingissä niitä olisi lähettävän järjestön lisäksi muitakin. Lähettävä järjestö tekee mielestäni hienoa työtä ja he kutsuvat minua tapahtumiinsa, mutta järjestö toimii Helsingissä ja tapaamiset ovat yleensä arki-iltaisin. Kotipaikkakunnallani olisi varmasti toimintaa, johon voisi mennä mukaan, mutta itse olisi pitänyt olla paljon aktiivisempi ja otettava ensin selvää mahdollisuuksista. Työssä saan sitten kuitenkin hyödyntää etvona kerättyä osaamista. Kukaan haastateltavista ei kuitenkaan kokenut, että järjestötoiminnan keskittyminen Helsinkiin olisi ainoa syy vähäisempään osallistumiseen. Järjestötoiminnan läheisyys ei myöskään aina takaa motivaatiota toimia. Vaikka helsinkikeskeisyys nousikin haastatteluissa esiin, on osallistumiselle ja sitoutumiselle myös muita syitä tai esteitä, kuin tapahtumien keskittyminen kotipaikkakunnan ulkopuolelle. 13

14 Vähän kyllä harmittaa, kun Helsingissä tapahtuu kaikkea kehitysyhteistyöhön liittyen. Varmaan jos asuisin Helsingissä, niin kävisin enemmän tällaisissa tilaisuuksissa. Toisaalta en kyllä tiedä, että tulisiko sitä osallistuttua, vaikka täällä enemmän mahdollisuuksia olisikin. 8 Yksilölliset tarinat Tyypillisimmät motiivit vapaaehtoistyön taustalla ovat tutkimusten mukaan halu auttaa muita sekä halu kehittää itseään oppimalla uusia asioita ja tutustumalla uusiin ihmisiin 8. Vaikka kaikilta haastateltavilta löytyi yhteneviä ajatuksia vapaaehtoistyöajastaan ulkomailla, on jokainen tarina yksilöllinen. Etvo-ajan vaikutusta haastateltavien tämänhetkiseen elämään tai maailmankatsomukseen on siis jossain määrin mahdotonta selvittää, saati yleistää koskemaan laajempaa joukkoa. Oma elämäntilanne vaikutti tietenkin todella paljon kokemukseeni. Ei voi suoraan sanoa, että mikä on juuri Etvon rooli missäkin tuntemuksessa. Elämäntilanne, koulutustausta, aikaisemmin tehty vapaaehtoistyö, nykyinen asuinpaikkakunta, työllisyystilanne, lähettävä järjestö, vastaanottava järjestö, yhteistyön toimivuus järjestöjen välillä, työtehtävien mielekkyys vastaanottavassa järjestössä, henkilökemiat, kohdemaa ja esimerkiksi ikä vaikuttavat haastatteluiden mukaan siihen, miten Etvo-aika on vaikuttanut haastateltavan elämään, ajatteluun ja toimintaan. Erityisen vahvasti haastatteluissa tulivat kuitenkin ilmi haastateltavan lähtömotiivit suhteessa kokemuksen merkittävyyteen nykyisessä elämässä ja kansalaisaktiivisuudessa. Vaikka alkuperäinen tarkoitus haastatteluissa ei ollutkaan keskittyä lähdön motiiveihin, näyttäytyivät ne lopulta merkittävänä tarkasteltaessa kansalaisaktiivisuutta. Haastateltavat kertoivat lähtömotiiveistaan useasti myös oma-aloitteisesti, kysymättä. Lähtömotiivit tietenkin vaikuttavat siihen, mitä kokemuksesta saa irti. Lähtömotiivit myös kertovat paljon henkilön elämäntilanteesta, koulutustaustasta sekä muista taustatekijöistä, joilla näyttäisi haastatteluiden perusteella olevan vaikutusta vastaajien toimintaan Etvo-ajan jälkeen. Motiivit eivät myöskään ole yksiselitteisiä tai pelkistettävissä yhteen motiiviin. Jonkin yksittäisen motiivin korostuminen ei tarkoita, etteikö haastateltavalla olisi ollut muitakin syitä etvoksi lähtemisen taustalla. 8.1 Lähdön motiivit Halu kehittyä ammatillisesti, oppia kehitysyhteistyöstä sekä kansalaisjärjestöistä ja saada kenttäkokemusta korostuivat motiiveina erityisesti niillä haastateltavilla, joilla oli alan koulutusta. Useampi haastateltava toivoi Etvo-ajan helpottavan työllistymistä Suomeen paluun jälkeen. Haastateltavat korostivat, että vastaavanlaista kokemusta ei ole mahdollista saada muita teitä ja työllistymisen kannalta käytännön kenttäkokemus oli muutamalle haastateltavalle lähes välttämättömyys. Opiskelin alaa, mutta en ollut varsinaisesti hallinnoinut kehitysyhteistyöhanketta. Tämä oli yksi vahvimmista syistä, miksi päätin lähteä etvoksi. Motiivi lähteä oli ensisijaisesti kenttäkokemuksen tarve. Sain siis ehdottomasti sen, mitä Etvo- 8. Hakkarainen & Kontinen (toim.) 2010: Vapaaehtoisuus kehitysyhteistyössä, Kepan raporttisarja. 14

15 ajalta lähdin hakemaan. Suurin osa haastateltavista toivoi Etvo-ajaltaan kokemusta ruohonjuuritason työstä sekä yleisesti lisääntynyttä ymmärrystä esimerkiksi erilaisista kulttuureista tai toimintatavoista. Kokemus nähtiin näissä tapauksissa silmiä avaavana sekä omaa ajattelua kehittävänä. Myös esimerkiksi kehitysyhteistyöhankkeen sisältökysymyksistä haettiin uutta näkemystä siihen työhön tai alaan, jolle oli suuntautunut jo ennen etvoksi lähtemistä. Motiivina oli halu nähdä läheltä tärkeää työtä tekevän pienen kansalaisjärjestön arkea, saada kokemusta ruohonjuuritason työstä. En ole sinänsä ollut kehitysyhteistyöorientoitunut kuten monet lähtijät, mutta mielestäni yhteiskunnan toimintaa on kuitenkin hyvä nähdä laajemminkin. Kehitysyhteistyöasiat ovat tulleet tutuksi Etvon kautta, mutta kiinnostus oli enemmänkin kyseisen hankkeen sisältökysymyksissä. Koen, ettei kehitysyhteistyö sinänsä ole ehkä vahvinta osaamisaluettani. Muutama haastateltava oli muuttanut toimintatapojaan radikaalimmin Etvo-ajan jälkeen esimerkiksi vaihtamalla alaa tai palaamalla maahan, jossa oli ollut vapaaehtoisena. Näissä tapauksissa haastateltavat kokivat, ettei muutos kuitenkaan tullut täysin yllätyksenä, vaan halu muutokselle oli ollut jo ennen etvoksi lähtemistä, se oli osittain jopa syy lähteä etvoksi. Palattuani olin vielä vuoden töissä samalla alalla, missä olin ennen lähtöä. Pian kuitenkin ymmärsin, että tämä ei ole sitä mitä haluan tehdä, työ tuntui turhalta. Vaikea sinänsä sanoa, mikä rooli juuri Etvolla on ollut, koska kyllä minulla oli jo halu muuttaa elämän suuntaa, siksi lähdin etvoksi. Halusin tehdä jotain, millä on merkitystä. Vaihdoinkin lopulta alaa ja palasin opiskelijaksi. 9 Muutos prosessina Haastatteluissa tuli vahvasti esille ajatusmaailman sekä toimintatapojen muutosten prosessimaisuus. Yksikään haastateltava ei kokenut muuttaneensa täysin suhtautumistaan maailmaan juuri Etvokokemuksen myötä. Sen sijaan suurin osa koki, että kyse on pidemmästä prosessista ja monet asiat vaikuttavat lopputulokseen. Kyllä oma suhtautuminen ja ymmärrys maailmasta ovat muuttuneet radikaalisti. Ei ole mitään yllättävää käännettä tai yksittäistä asiaa, mikä olisi muuttanut maailmankuvaa, enemmänkin monien asioiden summa ja pidempi prosessi. Kokemus on rohkaissut ja suunnannut omaa mielenkiintoa. Haastatteluissa korostettiin myös kokemuksen kokonaisvaltaisuutta, jolloin on vaikea sanoa, mikä osa kokemuksesta on vaikuttanut esimerkiksi juuri motivaatioon tai maailmankuvan avartumiseen, mikä aktiivisuuden lisääntymiseen ja mikä työllistymiseen. Useampi haastateltava korosti, että kiinnostus esimerkiksi tiettyyn maahan tai kehityskysymykseen oli ollut vahva jo ennen lähtöä, monella oli myös kokemusta jo joko ulkomailla asumisesta, kansalaisjärjestöistä tai esimerkiksi vapaaehtoistyöstä. Tasa-arvoasiat olivat itselleni tärkeitä jo ennen lähtöä ja olen pitkään tehnyt vapaaehtoistöitä näiden asioiden parissa. Ehkä kokemus vahvisti suuntautumistani alalle entisestään ja kyllä se varmaan auttoi saamaan sen työn, johon päädyin Suomeen palattuani. On se kansalaisaktiivisuus ennen etvoiluakin ollut olemassa, mutta kyllä tietynlainen aktiivisuus on myös lisääntynyt. Kokemus takaa laaja-alaisemman ymmärryksen asioista. Olen kyllä vaihtanut vähän niitä töitä, joita teen Suomessa nykyisin, mutta kyse on ehkä enemmän pidemmästä prosessista, näkökulma ei sinänsä ole täysin uusi. 15

16 10 Johtopäätöksiä Tavoitteena oli selvittää, tukeeko Etelän vapaaehtoisohjelma Etvo ohjelmaan osallistuneiden muutosagenttiutta eli toimintaa, joka edistää muutosta kohti taloudellisesti, sosiaalisesti ja ympäristöllisestä kestävää maailmaa. Toiminta voi olla melkein mitä tahansa vapaaehtoisuuteen tai palkkatyöhön perustuvaa, mielipidevaikuttamista lähipiirissä tai esimerkiksi kestävämpiä kulutusvalintoja. Selvitys pyrki tarjoamaan tietoa siitä, kokevatko ohjelmaan osallistuneet henkilöt Etvo-ajan vaikuttaneen heidän ajatteluunsa ja toimintaansa ja jos kokevat, niin miten. Haastatteluiden perusteella Etvo-aika on ollut merkittävä kokemus ohjelmaan osallistuneille. Kokemus on vahvistanut ymmärrystä globaalista epäoikeudenmukaisuudesta, kehitysyhteistyöstä sekä kulttuurien ja ihmisten yhtäläisyyksistä ja eroista. Osalle kokemus on vahvistanut myös halua toimia globaalin epäoikeudenmukaisuuden vähentämiseksi joko vapaaehtoisena, palkattuna työntekijänä tai yrittäjänä. Osalle kokemus on ollut enemmän ajatuksia herättävä uusi näkökulma omaan elämään ja työhön. Pidempiaikainen työskentely ruohonjuuritason kansalaisjärjestössä on luonut omakohtaisen kokemuksen sekä vahvistanut motivaatiota toimia. Suurin osa haastateltavista teki tällä hetkellä vapaaehtoistyötä. Osa oli tehnyt vapaaehtoistyötä jo ennen etvoksi lähtemistä, osalle toiminta järjestökentällä oli uutta tai lisääntynyt merkittävästi. Haastatteluissa nousi esiin etenkin sitoutumisen vahvistuminen Etvo-kokemuksen myötä sekä omakohtaisuus, joka motivoi tekemään vapaaehtoistyötä myös Suomeen paluun jälkeen. Etvona tehdyn vapaaehtoistyön tapa ja kesto nähtiin erityisen merkityksellisinä. Pidempiaikainen asuminen vieraassa kulttuurissa sekä työskentely ruohonjuuritason kansalaisjärjestössä näyttäytyivät merkittävinä kokemuksina niin oppimisen kuin motivaation ja sitoutumisenkin kannalta. Suomalaisen järjestön rooli sitouttajana korostui haastatteluissa. Puolet haastateltavista kertoi tehneensä tai tekevänsä vapaaehtoistyötä lähettävälle järjestölle. Osa heistä oli päätynyt vastuullisiin vapaaehtoistöihin ja he kokivat osaamiselleen olevan tarvetta. Kokemus oman työn tarpeellisuudesta motivoi ja sitoutti myös toimintaan. Osa haastateltavista, jotka eivät olleet lähettävän järjestön toiminnassa mukana, oli pettyneitä lähettävän järjestön epäaktiivisuuteen. He kokivat, ettei palanneen etvo-vapaaehtoisen kokemustiedolle ollut käyttöä. Osa puolestaan ei halunnut toimia lähettävässä järjestössä, teki vapaaehtoistyöstä muiden kuin kehitysyhteistyökysymysten kanssa tai ei kaivannut elämäänsä vapaaehtoistyötä. Järjestötoiminnan keskittyminen Helsinkiin mainittiin useaan kertaan. Myös, jos esimerkiksi oma työ koettiin sisältönsä puolesta raskaaksi, vapaa-ajalta haettiin ennen kaikkea lepoa ja vastapainoa työlle. Lähtömotiiveilla sekä elämäntilanteella näyttäisi haastatteluiden perusteella olla vaikutusta monen muun asian rinnalla myös paluun jälkeiseen kansalaisaktiivisuuteen. Etvoksi lähtemisen taustalla voi olla monenlaisia motiiveja ja toiveita työkokemuksesta välivuoteen ja kielikylvystä uuden suunnan löytämiseen elämälle. Palkkatyön ja vapaaehtoistyön välinen rajanveto nousi haastatteluissa esiin, mikä saa miettimään vapaaehtoistyön roolia suomalaisessa yhteiskunnassa. Useampi haastateltava nosti esiin Etvon ammattimaisuuden ja sen, että omaa ammattitaitoa voi hyödyntää vapaaehtoistyössä. Tämä saattaa kuitenkin etenkin epävarmassa työtilanteessa tuntua hankalalta tulokulmalta vapaaehtoistyölle Suomeen paluun jälkeen. Haaste korostui etenkin henkilöillä, jotka toivoivat työllistyvänsä järjestökentälle tai muihin vastaaviin työtehtäviin. Toisaalta useat haastateltavat näkivät Etvokokemuksen olleen hyödyllinen tai jopa välttämätön nykyisen työn saannissa Katso myös CIMO:n teettämä tutkimus kansainvälisyyden merkityksestä muuttuvassa yhteiskunnassa ja tulevaisuuden työelämässä (2013): 16

17 11 Lopuksi Vaikutuksen mittaaminen ei ole yksiselitteistä, eikä selvityksen tulosten yleistettävyydestä voida esittää kuin varovaisia arvauksia. Haastatteluiden perusteella voidaan kuitenkin arvioida, että Etelän vapaaehtoisohjelma saavuttaa sille asetetut, globaalikasvatuksen ja asennevaikuttamisen vahvistamiseen tähtäävät tavoitteet. Uuden oppiminen nousi haastatteluissa erityisen vahvasti esiin ja pidempiaikainen asuminen ja työskentely vieraassa kulttuurissa ja paikallisessa kansalaisjärjestössä nähtiin ainutlaatuiseksi alustaksi uuden oppimiselle. Omakohtainen kokemus sekä kokemuksen myötä vahvistuneet arvot lisäävät omistajuutta sekä sitoutumista vapaaehtoistyöhön myös Etvo-ajan jälkeen. Ajattelun ja toimintatapojen muutokset näyttäytyvät kuitenkin haastateltavien kokemuksissa prosessimaisina, jolloin on mahdotonta sanoa täsmällisesti, mikä osa muutoksessaon juuri Etvon ansiota. Jo kiinnostus lähteä etvoksi on monesti osa tätä muutosta. Kiinnostavaa olisikin tutkia lisää vapaaehtoiseksi lähtevien motiiveja suhteessa toimintaan Etvo-ajan jälkeen, samoin kuin tarkastella lähemmin vapaaehtoistyön ja palkkatyön välisiä kytköksiä sekä vapaaehtoistyön ja työllistymisen välistä yhteyttä. Selvitys osoittaa, että suomalaisten, sekä lähettävien että muiden suomalaisten järjestöjen roolia voisi kehittää entisestään. Jos järjestön toimintaan on vaikea päästä mukaan eikä osaamiselle koeta olevan tarvetta, sitoutuminen ja motivaatio jäävät heikoiksi. Järjestöjen tulisi myös tunnistaa palanneiden vapaaehtoisten kokemukset resurssina, jolle uskoisi olevan käyttöä enemmänkin. Kyse ei myöskään ole vain järjestöistä, vaan myös muusta vapaaehtoistoiminnasta, työnantajista, yrityksistä ja esimerkiksi mediasta. 17

18 LIITE Haastattelurunko Mistä tässä selvityksessä on kyse: Kepassa olemme kiinnostuneita siitä, tukeeko Etvo ohjelmana ns. aktiivista kansalaisuutta ja ihmisten osallistumista kansalaisyhteiskunnan toimintaan (järjestö- ja vapaaehtoistyö, asennevaikuttaminen). Selvityksessä on siis tarkoitus kartoittaa sitä, toimivatko entiset etvot esimerkiksi järjestöissä ja mikä oma kokemus on, onko etvoilulla ollut mahdollisesti jotain vaikutusta siihen, miten suhtautuu maailmaan, mitä pitää tärkeänä tai mitä tekee nykyään. Oikeita vastauksia kysymyksiin ei ole ja kaikki tiedot käsitellään luottamuksellisesti. Raportissa ei tulla mainitsemaan haastateltujen nimiä, kohdemaita tai järjestöjä. Haastattelun aikana haastattelija kirjoittaa muistiinpanoja. Selvitys tulee etvo.fi -sivulle sekä Kepan oman ohjelmasuunnittelun tueksi. Kysymyksiä? Haastattelukysymykset (suuntaa antavat muotoilut) 1. Paikkakunta 2. (Palautetaan mieleen oma Etvo-aika) Mitkä kolme asiaa Etvo-ajasta on jäänyt päällimmäisenä mieleen? 3. (Jos mietit aikaa ennen etvoilua ja aikaa etvoilun jälkeen) Onko etvona oleminen muuttanut suhtautumistasi maailmaan? Entä mikä on oma kokemuksesi, onko Etvo-aika vaikuttanut siihen, miten toimit tai teet nykyisin? (Lisäkysymyksiä: Osaatko sanoa, mikä kokemuksessa erityisesti vaikutti tähän muutokseen? Mikä sai lähtemään etvoksi?...) 4. (Tällä hetkellä) Toimitko jossain kansalaisjärjestössä tai teetkö vapaaehtoistyötä? (Lisäkysymyksiä: Oletko ollut lähettävän järjestön toiminnassa mukana Suomeen paluun jälkeen?...) 5. Onko jotain mitä haluaisit lisätä tai kertoa liittyen Etvo-ohjelmaan tai kansalaisjärjestötoimintaan? 18