INKERIN KULTTUURIKANAVA Inkerin kulttuuriseuran jäsenlehti 2/2009

Koko: px
Aloita esitys sivulta:

Download "INKERIN KULTTUURIKANAVA Inkerin kulttuuriseuran jäsenlehti 2/2009"

Transkriptio

1 Inkerin kulttuuriseura Inkerin kulttuurin edistäjä ja elvyttäjä vuodesta 1993 INKERIN KULTTUURIKANAVA Inkerin kulttuuriseuran jäsenlehti 2/2009 Vatjalaisten praasniekassa pojgattu Neiti Kesäheinä. Lue lisää alk. sivulta 6 Muistelutyöpajoilla on vientiä s.18, Aino Mälkösen tarina s. 10 Mooses Putroa muistaen s.4 1 Kansainvälisiä kuulu- Tulossa misia s. 6, 19, 21, 28 s. 27

2 Pieni Potuskapuoti Kirjoja, Sampo-koruja, muistotyynyjä saatavana Inkerin kulttuuriseuran Pienestä Potuskapuodista Wallininkatu 7:stä. Hanki iloa itsellesi ja muista läheistäsi Inkeri-lahjalla. Korumallit ja kirjat näkyvät nettisivuilla Oman muistotyynyn voit tilata omista valokuvista ja mieleiselläsi kankaalla. Inkerin Kulttuuriseura: Wallininkatu 7, Helsinki. Sähköposti: koivujatahti (at) inkeri.com. Puhelin: Ma-pe klo Sisältö AinaOnni Inkeriläinen tavaratalo 3 Vieraana vatjalaisten praasniekassa 7 AinaOnni keräystili on avattu Lammin Säästöpankin Klaukkalan konttorissa. Voit edistää hanketta tekemällä lahjoituksen tilille Aino Mälkönen, sotilas - neiti 10 (Keräyslupa OKHG73A). Mooses Putron muistoa henkivä huvila 4 Oppia maailmalta 5 Pajatettiin vadda tšeelt 6 Kohtalo määrää tien 16 Iloa ja voimaa tarinoimalla 17 Muistotyynyt ja tarinatäkit Vesisaaressa 18 Kylässä koltanaamelaisten kielipesässä 19 Taaitsan juhannus Yhes hingamine yhdessä hengittäminen 22 Potuskapaja Tallinnan inkeriläisten luona 23 Potuskoja ja muistojen kuvia 25 Inkerikot. Historia, uskonto ja perinne 26 Tapahtumakalenteri syksy Saksa arvostaa järjestöjen kotoutumistyötä myös eurotasolla 28 2

3 Inkeriläinen tavaratalo Inkerin kulttuuriseuran kesässä löhöily on jäänyt vähiin. Kesänäyttelyt Tartossa ja Vesisaaressa, työpajatoiminta, seuramatkat ja muutto uusiin tiloihin ovat pitäneet tarjonneet virikkeitä muulloinkin kuin sadepäivinä. Inkerinmaan palvelutalojen kanssa kaksi vuotta sitten alkanut kehittämisprojekti jatkuu ja kohteina ovat tänä vuonna Taaitsan palvelutalo ja Skuoritsan Maria-koti. Tavoitteena on kehittää toimintatapoja kuntouttavan hoitotyön suuntaan ja lisätä asukkaiden virikkeitä. Aikaisempien muistelutyöpajojen tuotokset ovat olleet näytteillä etelässä ja pohjoisessa. Tallinnan potuskapajan muistotyynyt ja savikuvat olivat Tarton Inkeri-talossa ja tarinatäkit Vesisaaren kveenimuseossa. Vesisaaressa toteutettiin myös elokuun kolmannella viikolla yhteistyössä Ruijan kveeniliiton ja Tornionjokilaakson meänkielisten kanssa muistotyöpaja. Työpajan mahdollisti Pohjoismaisesta Kulttuurirahastosta saatu apuraha. Meistä potuskanaisista on hienoa, että elämäntarinallinen työskentelytapa innostaa ja sytyttää eritaustaisia ihmisiä. Samalla osallistujat oppivat paljon toistensa elämänvaiheista ja suomalaisena olemisesta erilaisissa kulttuuriympäristöissä. Tarinatyöpajojen kokemuksia on kirjattu elokuussa ilmestyneeseen Helena Miettisen toimittamaan kirjaan Iloa ja voimaa tarinoimalla, jonka Vanhustyön keskusliitto on kustantanut. Ruohonjuuritason työn rinnalla myös kannamme erityistä huolta Inkerinmaan kulttuurivähemmistöjen kielen elvyttämisestä ja kulttuurin tukemisesta. Huhtikuussa käynnistyi vuoden mittainen projekti, jonka aikana tutkitaan Päivi Tukian johdolla mahdollisuuksia inkeroiskielen ja vatjan säilyttämiseksi elävänä kielenä. Vaikka kielen taitajia on vähän, työsarkaa on runsaasti kynnettävänä. Muutamassa kuukaudessa on jo onnistuttu kartoittamaan kielten käyttäjien nykytilaa, tutkittu uusia oppimismenetelmiä ja luotu yhteyksiä. Riemastuttavinta on, että vatjalaiset ja inkeri- Hienoja hetkiä Kikkerin palvelutalossa. Toiminnallisia menetelmiä inkeriläisvanhusten hoitoon - projektissa mukana ovat kaikki aistit. Elma Puidet ja Lyyli Korpelainen villasukkatanssien lumoissa. Elman liäsksi Potuskanaisiin ovat eri kokoonpanoissa osallistuneet Pirkko Nykänen, Marja Karhula, Aune Kämäräinen, Liisa Söderlund, Helena Miettinen, Inkeri Sava ja Hannele Repo. kot itse ovat heränneet taistelemaan oman etnisyytensä puolesta. Syksyn Kulttuurikanavassa kerromme perusteellisemmin projektin vaiheista. Vain vuosi on kulunut seuran edellisestä muutosta. Ympäristön vaihdos ei suinkaan ole itse tarkoitus, mutta joskus tulee eteen tarjouksia, joista ei voi kieltäytyä. Tällaiseksi voidaan luokitella Wallininkadun huoneistoa, jonka tilat ovat kaksinkertaiset aikaisempaan verrattuna, mutta vuokra vain muutaman kymmenen euroa aikaisempaa enemmän. Ympäristö tarjoaa mahdollisuudet kehittää Koivusta ja tähdestä ikiomaa inkeriläistä muistojen pesää, jossa inkeriläisyyteen voi tutustua monien aistien kautta. Hienoa myös on, että syksystä lähtien Kulttuurikahvilatkin mahtuvat kokoontumaan omissa tiloissa. Ainoastaan marraskuun Mooses Putron muistoksi pidettävä kulttuurikahvila on Karjalatalossa. Karjalatalossa tapaamme myös lokakuun alussa. Inkerin historiassa vuosi 1919 oli varsin käänteentekevä. Kesällä käynnistyneen itsenäistymiskapinan seurauksena Suomeen virtasi noin inkeriläispakolaista. Lokakuun 3. päivänä meillä on mahdollisuus kerrata Inkerin 90 3 vuoden takaista historiaa asiantuntijoiden opastuksella. 90 vuotta sitten tilaisuuteen on saatu esitelmöijäksi Inkerin historian tutkija professori Pekka Nevalainen. Inkerin kulttuuriseuralla on keräyslupa Aina-Onni, jonka tavoitteena on parantaa inkeriläisvanhusten mahdollisuuksia saada kuljetusapua yhteisiin toimintoihin. Voit kantaa kortesi kekoon myös konkreettisesti. Koivuun ja tähteen voi tuoda milloin tahansa syksyn myyjäisiin arpajaisvoittoja, itse tehtyjä säilykkeitä, leivonnaisia ja neuleita. Soitto ja laulutaitoiset voivat lähettää minulle sähköpostia, jotta voimme suunnitella kulttuurikahviloihin musiikkituokioita. Ja jokainen voi myös kertoa ehdotuksia tulevien Kulttuurikahviloiden aiheiksi ja matkojen kohteiksi. Inkerin kulttuuriseuran toiminta on runsasta ja monipuolista. Kiinnostavia tapahtumia riittää jokaiseen makuun. Tavaratalotunnelmista huolimatta yritämme pitää langat käsissämme ja laadun korkeana. Helena Miettinen Puheenjohtaja

4 Mooses Putron muistoa henkivä huvila Helena Miettinen Säveltäjä Mooses Putro hankki itselleen 1880-luvulla hirsihuvilan Taipalsaarelta. Lappeenrantalainen kauppias Abramov oli rakentanut Karhunpään kalamajakseen kauniiseen niemennokkaan Saimaan rannalle. Mooses Putro kuuli ystäviltään huvilan olevan myytävänä ja näin tila siirtyi Putron suvun omistukseen. Pietarissa asuvan Putron perheen huvilamatka tapahtui junalla ja laivalla. Vielä muutama vuosikymmen sitten vuorolaivat seilasivat Lappeenrannasta Taipalsaareen ja kuljettivat mukanaan matkustajien lisäksi ruokatarvikkeita ja postia. Nykyisin vesiliikenne on tyrehtynyt kannattamattomana. Huvilassa huokuu Mooses ja Nanna Putron henki. Sali on sisustettu pääasiassa Pietarista tuoduilla huonekaluilla. Mooses Putron kirjoituspöydällä lepää imupaperia odottamassa säveltäjän muistiinpanoja. Huonetta somistavat Putron naisväen upeasti kirjomat tekstiilit. Nanna Putron sisaret kuuluivat Putrojen laajennettuun perheeseen. Anekdoottina Mooses Putron avioitumisesta kerrotaan ytimekkäästi: Yhden nai, viisi sai. Nannan sisaret olivat taitavia käsistään. Ajan hengen mukaan verhoihin ja pöytäliinoihin on kirjottu jugend-aiheisia kuvioita. Ruokahuoneen komea kaappi on kuitenkin peräisin Tuutarista, Mooseksen syntymäkodista. Vanhat perhevalokuvat kertovat Putrojen kesän sosiaalisesta elämästä. Säveltäjä myhäilee kuistin portaiden pielessä upeisiin valkoisiin pukuihin pukeutuneiden daamien kisailua huvilan pihamaalla. Taustalla hohtaa puhdas hiekkaranta. Naapurustossa kulkee muistot Mooses Putrosta, joka käveli huvilan pihalla viulua soitellen tai linnun ääniä matkien. Nanna Putro rakasti Taipalsaaren huvilaa. Miehensä traagisen kuoleman jälkeenkin vuonna 1919 Nanna vietti huvilassa kaikki kesät. Samaa traditiota jatkoi Mooseksen ainoan pojan perhe Sulo ja Hilja Put- Putrojen huvila eilen ja tänään. Sata vuotta sitten silkit kahisivat, kun Nanna Putro sisarineen viihtyi huvilan p ih a pi iri ss ä. Tu u lip u vu t eivät kuuluneet tuon ajan mökkivarusteisiin. Mooses Putron pojantytär Hilkka Putro on juurtunut Putronniemen maaperään. Huvila on täynnä rakkaita muistoja. ro kolmen tyttärensä Maijan, Eevan ja Hilkan kanssa. Sisaruksista on jäljellä enää nuorin tytär Hilkka. Sisartensa kuoleman jälkeen Hilkka ei ole päässyt yksinään Karhunpäähän niin usein kuin hän olisi halunnut. Lapsuuden huvilakesiä on ikävä. Mooses Putron katoamisesta tulee kuluneeksi marraskuun 24. päivänä 2009 tasan 90 vuotta. Kohtalokkaana päivänä Mooses lähti kotiinsa työpäivän päätyttyä, mutta ei koskaan päässyt perille. Putron vaiheista ei ole sen koommin saatu mitään tietoja. Mooses Putroa voidaan täysin oikeutetusti pitää yhtenä kirkkaimmista Inkerin kulttuurin kiintotähdistä. Paitsi säveltäjänä Putro kunnostautui kanttorina, kuoronjohtajana, sanomalehtimiehenä ja Inkerin laulujuhlien organisaattorina. Inkerin kulttuuriseura kunnioittaa Inkerin suuren säveltäjän muistoa Karjalatalossa järjestettävällä konsertilla ja valokuvanäyttelyllä. Hilkka Putro haluaa avata Karhun4 päätä kulttuurikäyttöön. Mooses Putron valokuvanäyttely siirtyy elokuussa 2010 Taipalsaaren kirjastoon ja suunnitteilla on järjestää avajaisten yhteyteen musiikkitapahtuma Putronniemen pihapiirissä. Mooses Putro säveltäjä ja kulttuurivaikuttaja 90 vuotta Mooses Putron katoamisesta Tarinaa ja musiikkia säveltäjän elämästä Karjalatalossa , klo Mooses Putro -näyttely Saimaanharjun kirjastossa Taipalsaaressa Sunnuntaina näyttelyvieraana Arvo Survo.

5 Oppia maailmalta Inkerin kulttuuriseura on aloittanut vuoden 2008 syksyllä kaksi uutta kansainvälistä projektia PROMIP (Promotion Migrant s Participation) ja STEP (Step Towards Elderly People). Molemmat projektit rahoittaa Kansainvälisen liikkuvuuden ja yhteistyön keskus CIMO. PROMIP-projektiin osallistuu viisi maata ja kuusi organisaatiota: kaksi Saksasta, yksi Espanjasta, Norjasta ja Romaniasta sekä Inkerin kulttuuriseura Suomesta. STEP-projektisa ovat mukana lisäksemme saksalainen, englantilainen, skotlantilainen ja turkkilainen organisaatio. Tarkoituksena on saada maahanmuuttajat kiinnostumaan vapaaehtoisesta toiminnasta ja erilaisesta kurssitoiminnasta. Aika usein maahanmuuttajat (ja erityisesti iäkkäät mamut) kiertävät työvoimatoimistokela-sosiaalitoimisto-suomenkurssi-rataa vuosikausia ja laitostuvat. Kun paluumuuttajien Suomessa asuvat sukulaiset ja syntyneet verkostot ovat venäjänkielisiä, niin vähäisetkin suomen taidot tahtovat unohtua ja kotoutuminen pitkittyy. Projektissa yritämme löytää yhteistuumin vastauksia siihen, mitä voisi tehdä eristäytymisen ja syrjäytymisen ehkäisemiseksi. Inkerin kulttuuriseuran kohderyhmäksi on otettu suomea Helsingin työväenopistossa opiskeleva venäjänkielinen senioriryhmä. Projektivuonna heidän kanssaan on puhuttu paljon lapsuusmuistoista. Ennen joulua tehtiin joulukortteja ja ennen pääsiäistä maalattiin pääsiäismunia. Onko tämä tärkeää aikuiselle ihmiselle? Mielestäni on. Muistelen itsekin omien ystävieni kanssa niitä aikoja, kun mummo kaalipiirakoita paistoi. Muistot ovat vahva side menneiden ja uusien sukupolvien välillä. Miten vielä voisin välittää suomalaisessa yltäkylläisyydessä ja samalla erilaisten kriisien keskellä ponnisteleville pojilleni kansani kokeman menneisyyden, jota ilman ei ole tulevaisuutta? Myös senioriryhmän kurssinjälkeinen tulevaisuus mietitytti. Venä- Suomalaisesta ja inkeriläisestä kulttuurista nautittiin Helsingissä sekä korvien että vatsan kautta. Tromssassa puolestaan tutustuttiin norjalaiseen elämäntapaan ja kveenien historiaan Ruijan kveeniliiton opastuksella. Kuvassa Ivar Johansen ja Verena Schall. jällä on varsin vähän yhteiskunnallisesti aktiivisia seniorikansalaisia. Toki eläkeikäiset ahkeroivat datsoillaan ja kaitsevat lapsenlapsiaan ja vaihtavat uutisia lukuisten naapureiden, sukulaisten ja ystävien kanssa teetä si lessa. Käsityöt kiinnostavat kuitenkin monia. Syntyikin ajatus koota käsityöläisten ryhmä tekemään yhdessä jotakin. Samalla he voisivat oppia toisiltaan jotain uutta. Toiminnaksi ajatus ei muuttunut hetkessä. Venäjän perinteet eivät jousta helposti. Mutta nyt ryhmä on jo kokoontunut muutaman kerran Ljuba Mäkisen johdolla ja toivottavasti he jatkavat syksyllä Inkerin kulttuuriseuran uusissa tiloissa. Helmikuussa 2009 projektikumppanimme vierailivat Helsingissä. Vieraamme tutustuivat paitsi Inkerin kulttuuriseuran, myös Familia-Clubin, Karjalan Liiton, Caisan ja Helsingin työväenopiston toimintaan. Saapumispäivän iltana 5 vieraamme osallistuivat Inkerin seuran vetämään kulttuurikahvilan Kalevalan päivän itkuvirsiperinteeseen. Lähtöpäivänä monet ehtivät vielä käydä Ateneumissa, jossa oli juuri avattu Kalevala-näyttely. Tromssan kumppani tarjoaa perinteistä kotouttamista: norjan kieltä ja yhteiskuntaoppia. Vieraillessamme Tromssassa tarjoutui tilaisuus jutella sikäläisten maahanmuuttajien kanssa. Minulla oli tilaisuus puhua venäläisnaisten kanssa. Ajanpuutteesta huolimalta tärkein tuli selväksi: jokainen opettelee kielen oppimisvaikeuksista huolimatta aktiivisesti norjaa saadakseen tulevaisuudessa työpaikan. Tosin kaikki valittivat, ettei tunneilta ja kotitehtäviltä jäänyt aikaa muuhun toimintaan, kun perhe-elämäkin vaatii veronsa. Syksyllä PROMIP-tapaaminen on Romaniassa ja STEP:in kumppanit kokoontuvat Turkin pääkaupunkiin Ankaraan. Teksti: Aili Mehiläinen

6 Pajatettiin vadda tšeelt Helena Miettinen Vatjalaiset ovat aina olleet suhteellisen pieni kansa luvullakin heitä arvioidaan olleen vain noin Nykyisin jäljellä on enää kourallinen vatjan kieltä puhuvia iäkkäitä ihmisiä. Vähät vatjalaiset asuvat parissa kylässä Laukaanjoen suulla, uuden Ust-Lugan suursataman tuntumassa. Vatjan taitajien korkea ikä ei ehkä ole pahin kulttuurin uhka. Kohtalokkaampi lienee tuleva satamakaupunki, joka jyrää alleen Joenperän ja Luutsan vanhat vatjalaiskylät. Vatjalaisissa on kuitenkin viime vuosina syttynyt halu kulttuurinsa säilyttämiseen. Hyvänä osoituksena on Luutsan kylässä vietettävä Pekon päivän praasniekka, joka kokoaa yhteen koko kylän väen. Notkuvan pitopöydän ääressä herkkuja nauttivat niin nuoret kuin vanhatkin. Myös praasniekan ohjelmassa nuorilla oli näyttävä rooli. Linnud-lauluryhmä esitti vatjankielisiä lauluja ja nuoret tytöt olivat sanoittaneet kotikylän vaiheista kertovan laulun. Myös tanssinurmikko houkutteli kaikenikäiset yhteiseen karkeloon. Praasniekka huokui aidon perhejuhlan tunnelmaa. Kaukaa tulleet vieraat otettiin lämpimästi vastaan. Inkerin kulttuuriseuran ryhmän lisäksi juhlaan osallistui joukko nuoria tutkijoita Pietarista ja professori Heinike Heinsoo Tarton yliopistosta. Kyläläisten kanssa oli helppo pajattaa ja solmia kontakteja. Tukea työlleen Luutsan ja Joenperän vatjalaiset tarvitsevatkin. Kielen elvyttäminen on haastava, mutta ei mahdoton tehtävä. Tarvitaan vain työtä, tietenkin myös rahaa sekä tukijoita. Vatjankielisen oppimateriaalin kehittämisellä on kiire. Myös Inkerin kulttuuriseura on mukana tukemassa vatjalaisten ponnistuksia. Lännestä itään Luutsan kyläjuhlan lisäksi praasniekkamatkalaiset pistäytyivät inkerikkojen asuinsijoilla Soikkolanniemellä. Tutkija Marjukka Inkerin kulttuuriseuran kesämatkalla tehtiin tuttavuutta uhanalaisten vatjalaisten kanssa. Luutsan praasniekassa syötiin ja tanssittiin heinäkuisessa helteessä. Praasniekasta on muutamassa vuodessa muodostunut tärkeä itsetuntoa kohottava tapahtuma. Patrakka valotti inkerikkojen vaiheita ja ryhmällä oli mahdollisuus piipahtaa Miihkelin Dusjan talossa Viistinän kylässä. Keski-Inkerin Ropsu ja Skuoritsa tulivat tutummiksi tutkija Aleksei Krjukovin opastuksella. Lähtöpäivänä Aleksei saatteli ryhmän Toksovan ja Lempaalan kautta kotimatkalle. Toksovassa tutustuttiin kirkonkylään ja Lempaalassa kohteena oli Larin Parasken syntymäkylä Miiskunmäki ja historiallisena helmenä Pähkinänsaaren rauhan rajalle 1323 pystytetty ristikivi Lempaalan ja Kivennavan rajalla. 6 Professori Heinike Heinsoo Tarton yliopistosta jututtaa vatjalaisvaaria Helena Miettisen yrittäessä ymmärtää. Keskikuvassa vanha uhripuu ja alhaalla vatjalaista nuorta voimaa. Tytöt räppäsivät kotiseutunsa ylistystä.

7 Vieraana vatjalaisten praasniekassa Veikko Lilja Odotin pyhäinkuvien kulkuetta ja ihmisiä niiden kirkkauden varjosta astumassa näkyville. Kuulisin heidän mumisevan hiljaisella äänellä ja rukoilevan anteeksiantoa olemassa ololleen maailmassa. Näkisin kansallispukujen koristeellisuutta ja jo etukäteen häpesin tavallista vaatetustani. En tiennyt. Se olikin kesäinen kyläjuhla. Se olisi voinut olla esimerkiksi syntymäseudullani Suomessa nykyisessä Sastamalan suurpitäjässä, entisessä Karkun kunnassa Horniontien varressa, jossa lähes hävinneen vanhan kyläyhteisön kunnanvaltuutettu yhdessä eläkkeellä olevan opettajan kanssa olivat järjestäneet keskikesän juhlan, kun varsinainen juhannusjuhla olisi todennäköisesti epäonnistunut läheisen matkailukeskuksen ison juhannuksen nuotioineen ja tanssilavoineen viedessä väen luokseen. Se oli kyläjuhla, tai oliko se sukujuhla; vatjalaisten sukujuhla. Tiedän. Odotukseni olivat vain omaa ennakkoluuloani, siitäkin huolimatta, että odotin sitä toivorikkaana. Aluksi olin hieman pettynyt. Tämäkään tapahtuma ei ollut mielikuvieni mukainen. Näin käy aina. Käyt vieraisilla ja näet pienen hetken heidän elämästään. Petyt. Ensi silmäykseltä päättelet; tämä on sitä samaa, mitä näet kaikkialla. Miten maailma voikaan olla niin samanlainen! Nyt tarvitaan tarkkaa silmää ja herkkää sydäntä. Muuten ei näy globalisaation monistaman kuvan alleen peittämiä kerrostumia kulttuurisesta erityisyydestä ja poikkeavia henkilöhistorioita. Tämä on vatjalaisten praasniekkojen anti minulle Luutsan kylässä: Maailma on muuttunut vaikeammaksi ymmärtää. En enää kykene valehtelemaan itselleni näkemääni, enkä Luutsan kylän laidassa olevalle aukiolle oli pystytetty esiintymikatos, jossa kovaäänisistä kaikui paikallista rokkia ja humppaa. Pitkä pöytä notkui kyläläisten tekemiä herkkuja. Vaikka vatjaa puhuvat ovat vaareja ja mummoja, esiintyjä olivat nuroia, kuten nämä parhaisimpiinsa pyntätyt pikkutytöt. kertomaan suoralta kädeltä mikä on oikeaa ja mikä väärää. Minun on pidettävä silmäni auki. Kiitos vatjalaisille. Aleksei Krjukovin opastamana Ylä-Purskovassa Perjantaina 10. heinäkuuta vatjalais-praasniekka -matkalaisten bussi tuli Skuoritsan kirkolle. Olimme jaloitelleet ja Katri oli käynyt isovaarinsa Mikko Soinin haudalla ja saanut jälleen kerran tutusta paikasta vahvaa hengenravintoa. Olimme tekemässä lähtöä kohti Kikkeriä. Aleksei ehdotti, että bussilaiset pitäisivät tauon ja sillä aikaa me; Katri, Aleksei ja minä, sekä paikalle saapunut Inkerin kävijä, Skuoritsan Taaitsan välillä olevassa kylässä syntynyt Albert, kävisimme katsomassa, olisiko Mikko Soinin talo, jossa viime vuosisadan alussa oli vietetty hyppyseuroja ja joka oli Mikko Soinin syntymäkoti, vielä pystyssä ja olemassa. Matkalaisille oli tullut väsymys rankasta Pavlovskin matkasta ja kii7 re majapaikkaan. He päättivät lähteä suoraan Kikkeriin. No, lähdimme henkilöautolla Ylä-Purskovaan. Sinne ei kirkolta ole kuin muutamien kilometrien matka. Aleksei oli tarmoa täynnä. Häntä kiinnosti tämä vanha talo. Onko se vielä ehjä? Hän oli nähnyt sen ehjänä noin 10 vuotta sitten. Olimme Katrin kanssa aiemmin kolme kertaa käyneet Ylä-Purskovassa Anni Soinia haastattelemassa. Hän on kertonut meille muistojaan Mikko Soinin sukulaisista ja itsestään, olihan hänkin Mikko Soinin jälkeläinen. Anni on vireä 87-vuotias vanhus. Kaunis vanhus. Olimme Katrin kanssa kyselleet häneltä aiemmin Mikko Soinin kotitalosta ja saaneet vastaukseksi, että se paloi ja sitä ei sen vuoksi enää ole. Aleksei vei meidät ensiksi suoraan vanhan talon luokse, joka sijaitsi lähellä Anni Soinin taloa. Talo näytti asumattomalta. Aleksei arveli, että se on kesämökkinä jollakin, vaikka sen piha olikin hoitamaton. Kuin siellä ei ainakaan tänä kesänä vielä olisi kukaan käynyt. Tämä oli hänen mukaansa Mikko Soinin kotitalo. No, kyllä se saattoi hyvinkin olla yli satavuotinen.

8 Otin pitkät pätkät videokuvaa talosta ja lähiympäristöstä. Menimme sitten tapaamaan Aleksein kymmenen vuotta sitten haastattelemaa Anni Soinia. Katri ja minä olimme viimevuosina käyneet myös häntä haastattelemassa kolmeen eri kertaan. Siellä sitten ilmeni ettei Mikko Soinin kotitalona kuvaamamme talo tarkkaan ottaen ollut Mikko Soinin asuma talo. Mikko Soinin kotitalo paloi 1910-luvulla ja tämä talo jota kuvasimme oli rakennettu sen paikalle 1930-luvulla. No, kuvasimme siis Mikko Soinin kotipaikkaa. Hyvä niin. Jäimme vielä juttelemaan Anni Soinin ja hänen tyttärensä kanssa kun Aleksei lähti kuvaamaan kylän muita vanhoja taloja. Hyvästelimme vierailuperheen. Tulimme autolle, jossa Albert odotti meitä. Kohta Aleksei saapui paikalle. Olimme lähtövalmiit, mutta Alekseille tuli hätä, sillä hän ei ollut hyvästellyt Anni Soinia. Hän palasi vielä hyvästelemään, ja ehkäpä hänellä oli vielä mielessään useita kysymyksiä hänen kuvaamista vanhoista taloista. Odottelimme vielä hyvän aikaa, kunnes pääsimme lähtemään kohti Kikkeriä, jonne Albert suurenmoisella avuliaisuudellaan meidät kyyditsi. Se oli pieni Aleksein opastama kierros Ylä-Purskovassa, mutta miten paljon se merkitsikään meille; Katrille erityisesti. Isovaarin asuinpaikka selvisi. Katri Lilja on harvoja Keski-Inkerissä vaikuttaneen hyppääjät-liikkeen jäseniä. Kuvassa Katri laulaa isovaarinsa Mikko Soinin haudalla. Hyppääjät ovat saaneet nimensä lauluihin liittyvästä voimakkaasta liikehdinnästä. Tyypillistä oli myös valkoisiin vaatteisiin pukeutuminen. Kaukasian jättiputki. Tai mikä se nyt oli? Kikkerin seuduilla ja muuallakin Inkerinmaalla ja Pietarin alueella ja Kannaksella rehevillä joutomailla teiden varsilla ja joutopelloilla rehotti valtavan kokoiseksi kasvava putkikasvi. Se on kuin jättiläisen kokoinen väinönputki. On niitä näkynyt Suomessakin teiden varsilla. Jättiputkia on Suomessa useampia lajeja, joiden lajilleen määrittäminen on mahdollisesti kesken. Inkerissä joillakin paikoilla teiden varret olivat umpeenkasvanut rivistö kolmimetristä kasvia. Se oli Praasniekkamatkalla Inkerin historia ko nkretis oit ui er i nä kö kul mist a. Inkerinmaalla loisto ja vaatimaton elämäntapa ovat aina kulkeneet limittäin. Vatjalaistalon pelkistetty verhoratkaisu ja Pavlovskin palatsin ruusuinen runsaus kertovat omaa kieltään. Mutta palatsitkin olivat osa inkeriläistä todellisuutta. Palatsien palveluksessa oli koko joukko inkeriläisiä. 8 kuin uhkaava epämääräinen vaara, joka pyrkii levittäytymään kaikkialle ja kukaan tai mikään ei niille mahda mitään. Jättiputken varsissa ja lehtien reunoilla on hentoja piikkejä, joiden erittämä aine aiheuttaa ihoon kutiavaa tulehtumista ja valoherkkyyttä. Myrkyllisyyden kuin myös rehevän ja voimakkaan kasvutapansa vuoksi näyttää, että niitä olisi vaikea hävittää. Jotenkin tämä kasvi saa ajatuksissa symbolisia merkityksiä. Liittymäkohtia yhteiskunnan ja ihmiselämän vaiheisiin. Olemmeko me ymmärtäneet väärin? Missä tämä jättiputki kasvaa? Se kasvaa joutomaalla. Aiemmin ihmisen vaikutuksen alaisena olleella maalla, kuten karjanlannalla ylilannoitetulla joutopellolla, hoitamattomilla teidenvarsilla, takapihoilla. Se ei kasva metsässä, se ei helposti edes yksittäisenä yksilönä juurru viljelymaalle. Viljelykierto ja maanmuokkaus estävät tämän ilmeisesti monivuotisen kasvin juurtumisen viljelymaille. Teiden varsien niitto ja tieliuskojen muu hoito estävät tienvarsikasvustot. Jättiputki pullistelee voimaa ja näyttää meistä uhkaavalta. Ei se oikeasti ole kovin tahokas kilpailija muille kasveille. Ison koon hämmästely, myrkyllisyyden pelko ja uutuuden kauhistus ovat ensimmäisiä tuntemuksiamme. Mutta onhan niitä isoja kasveja; on todella isoja ja pitkäikäisiä, kuten vaikkapa meidän kaikkien rakastama ja kaikkialla Suomessa kasvava mänty. Eihän sitä meinaa kasvupaikaltaan saada pois kuin monitoimikoneella. On meillä myrkyllisiäkin kasveja, kuten näsiä, jonka myrkyn vaikutus on samankaltainen kuin jättiputkella. Niin tosiaan uutuuden kauhistus. Sitäkö se lopulta on. Eräällä tavalla on. Venäjällä on maankäyttö nopeasti muuttunut. Entiset kolhoosien pellot ovat jääneet vaille viljelyä. Peltoja lannoitettiin voimallisesti karjanlannalla, niissä riittää pitkäksi aikaa voimaa jättiputkille-

9 kin. Teiden varsia, varsinkaan kyläteiden varsia, ei Venäjällä näköjään niitetä, vaan ne saavat vapaasti kasvaa sitä rikkaruohoa, mikä kulloinkin saa vallan. Nyt on jättiputken valta-aika. Minusta jättiputki on hallitsemattoman yhteiskunnallisen muutoksen ilmentymä. Kun ihminen vetäytyy aiemmin hallitsemaltaan alueelta, luonto valtaa sen takaisin. Ensiksi tulevat voimakkaasta avonaisesta maasta hyötyvät rikkakasvit. Jättiputki kuuluu tähän ryhmään. Sitten pikkuhiljaa alueen luonnonkasvit valtaavat takaisin jo ihmiselle menettämänsä alueen. Jättiputken voittaa viimein pellolle levittäytyvä metsä. Jos sitä ennen todellinen monien kasvillisuuskilpailujen voittajaryhmä, heinät, eivät ole jo nujertaneet jättiputkea tai ainakin estäneet sitä leviämästä edelleen. Teiden varret ovat ihmisen antama kasvupaikka rikkakasveille. Niin kauan kuin teiden varret jätetään siistimättä siellä jättiputki saa viimeiset kasvupaikkansa. En usko, että jättiputki on suurikaan uhka meille. Suuret yhteiskunnalliset muutokset ovat. Mielenkiintoista. Inkeri mielletään yhä silmänkantamattomista viljalakeuksistaan. Spankkovan lyhteet ovat historiaa. Inkeristä on tullut jättiputkien maa. Kuvat: Helena Miettinen, Paula Lehtinen Vatjalainen tupa

10 AINO MÄLKÖNEN - SOTILAS (NEITI) Leena Laulajainen Aino Mälkönen oli syntynyt äitinsä Helena Sunin kotipitäjässä Kirvussa vuonna Hänen isänsä Juho Mälkönen, oli syntynyt Pohjois-Inkerissä Vuoleen runonlaulupitäjässä, joka sijaitsee Laatokan rannalla, Pietarin kupeessa. Aino Mälkösen isoisä Pietari Matinpoika Mälkönen sen sijaan oli lähtöisin Äyräpäästä, Kuusaan kylästä, talosta no 8, jonka nimeä kartoissa ei mainita. Pietarin sisar, Ainon isotäti Helena Mälkönen on tiettävästi ollut Kuusaan kartanon palveluksessa. Mälkönen-sukunimeä eri tavoin kirjoitettuna esiintyy Muolaan ja Viipurin asiakirjoissa jo 1500-luvulla. Arvi Mälkönen -niminen itseoppinut sukututkija kertoi joskus 1950-luvulla Aino Mälkösen Eino-veljelle kirjoittamassaan kirjeessä, että suvun kantaisä hänen saamiensa tietojen mukaan on ollut alasaksilainen hansakauppias nimeltä Melchior. Väite lienee pelkkä legenda, sillä hiljattain tehdyn DNA-tutkimuksen mukaan suku on lähtöisin idästä. Sen ns. pesäpaikka on joka tapauksessa ollut Äyräpää, Mälkölän kylä. Pietari Matinpoika Mälkönen oli muuttanut jo nuorena Äyräpäästä Vuoleen ja avioitunut inkeriläisen Maria Henrikintytär Kotosen kanssa. Heillä oli kuusi lasta: Heikki (Kotonen), Aune, Anna, Liisa, Varpu ja Juho (s. 1864). Juho oli vain nelivuotias, kun hänen isänsä kuoli. Kahden vuoden kuluttua kuoli myös äiti ja täysorpo Juho-poika joutui huutolaiseksi. Oman kertomansa mukaan hänet huutokaupattiin peräti yhdeksän kertaa. Akateemikko Pertti Virtarannan kertoman mukaan "Valkean meren" eli Laatokan ranta oli viljavaa ja vaurasta aluetta. Juho Mälkösen sisaret Aune ja Anna pääsivät emänniksi hyvin toimeen tuleviin taloihin. Velipuoli Heikki Kotonen toimi Toksovassa kauppiaana. Juho Mälkösen viimeinen kasvatusisä oli pietarilainen räätäli, joka opetti pojalle ammattitaitoaan mutta yhdessä vaimonsa kanssa ku- Aino Mälkönen, Tallinna Sota-aikaan sijoittuvan varhaislapsuuteni legenda oli isäni toiseksi vanhin sisar Aino Mälkönen ( ), Viron vapaussodan todennäköisesti ainoa aseellinen naissotilas. Isäni oli vain viisivuotias, kun sisar menehtyi Virossa saamaansa sotavammaan. Isälläni oli sisarestaan vain yksi todellinen muistikuva. Hän oli istunut sisarensa kanssa kotimökin portailla, ja Aino oli sotilaskiväärillä ampunut kuusesta latvan poikki. Ainosisar ei ollut isälleni todellinen henkilö vaan myyttihahmo: tarujen valkyyria. Suomen Jeanne d' Arc ritti poikaa niin ankarasti, että tämä 12-vuotiaana karkasi. Missä hän vietti seuraavat viisi vuotta, siitä ei 10 ole tietoa. Ehkä vanhemmat sisarukset majoittivat hänet. 17-vuotiaana hän muutti Vilppi (Filip) Yrjönpoika Mälkösen luokse Äyräpäähän. Sieltä käsin hän kävi rippikoulun. Tämän jälkeen hän ansaitsi toimeentulonsa räätälinä, ajoittain myös suutarina, jopa kirvesmiehenä. Omien sanojensa mukaan hänellä oli "viisi virkaa, kuusi nälkää". Työntekijänä Juho oli tarkka ja huolellinen ja halusi tehdä kaiken "vaseti" - hyvin. Juho Mälkönen oli sisaruksistaan ainoa, joka jäi Suomen puolelle, kun Venäjän ja Suomen välinen raja vuonna 1917 sulkeutui. Kosketus Pohjois-Inkeriin jääneihin sisariin ja veljeen päättyi lopullisesti. Juho Mälkönen suri sitä katkerasti katsoen, että bolshevismi oli katkaissut hänen juurensa. Kansalaissodan aikana Juho Mälkönen toimi Imatralla poliisina. Aino Mälkösen 88-vuotiaaksi elänyt sisar Helena Monto kertoi, että sodan syttyessä punaiset riisuivat Juho Mälkösen aseista. Tämä pani sen pahakseen eikä antanut sitä koskaan anteeksi. Ainon isän inkeriläisellä taustalla ja hänen bolshevismin vastaisuudellaan on ilmeisesti ollut huomattava vaikutus tyttären asenteisiin. Aino Mälkösen sisarukset ja heidän kohtalonsa Vuonna 1917 Juho ja Helena Mälkösen perheeseen kuului vanhempien lisäksi kuusi lasta. Vanhin tytär Anna Maria (myöh. Anni Iivarinen) oli käynyt keskikoulun Imatralla. Myöhemmin hän suoritti Helsingissä Liikemiesten Kauppaopiston. Muut lapset, Aino, Helena, Toivo, Eino ja Eero, olivat vielä kotona. Taiteellisesti lahjakas Toivo kuoli myöhemmin aivokalvontulehdukseen. Helena (myöh. Monto) kävi keskikoulun ja toimi sen jälkeen Imatran postissa

11 "ekspeditöörinä", mikä oli hänen virallinen tehtävänimikkeensä. Eino meni 13-vuotiaana soitto-oppilaaksi armeijaan ja yleni myöhemmin musiikkiylivääpeliksi. Nuorin veli Eero ( ) kävi keskikoulun, opiskeli osuuskassan hoitajaksi ja toimi osuuskassan (osuuspankin) toimitusjohtajana, myöhemmin Kouvolan kaupunkiseurakunnan talousjohtajana. Juho ja Helena Mälkösen perheeseen olivat kuuluneet myös pojat Matti, Pekka ja Johannes, jotka kaikki kuolivat pieninä. Ainon asema perheessä Aino oli isänsä lempilapsi. Pari vuotta vanhempi sisar Anni muisti saaneensa isältään oitis piiskaa, jos Aino vahingossa kolhi itseään lasten leikkiessä pihalla: "Miksi et pidä sisarestasi parempaa huolta?" Lempityttärillä on tapana samastua isäänsä - niin kävi myös Ainolle, joka imi isänsä vihan bolshevismia kohtaan. Vuonna 1917 otetussa perhevalokuvassa Anni ja Helena ovat pukeutuneet tyttöjen tavoin, mutta Ainolla on yllään samanlainen raitapaita kuin veljillään Einolla ja Eerolla. "En tiedä mikä sai minut lähtemään rintamalle" Osallistuessaan kansalaissotaan hän oli melkein lapsi, vain 17-vuotias. Taustaksi Ainon ratkaisulle kerrottakoon, että hänen isänsä Juho Mälkönen omalla tavallaan avusti valkoista armeijaa sodan aikana puolipohjaamalla sille sotilassaappaita Imatran Valtionhotellin kellarissa. Aino toimi sairaanhoitajana ja "kuularuiskuvöiden" lataajana Joutsenon, Korvenkylän ja Jänhiälän rintamilla sekä Lappeenrannan valtauksessa. Kesäkuun 6. päivänä 1918 päivätyssä kirjeessään sisarelleen Annille Aino kuvaa sotakokemuksiaan ja -tunnelmiaan näin: Hyvä on olla kotona rauhan aikana, mutta täytyy myöskin tarvittaissa se vaihtaa kärsimyksiin ja vaaroihin. Se mikä ennen oli minulle kaikki kaikessa - huvi ja ilonpito, se on kaikki kuin pois pyyhitty, sijalle olen saanut kauan kaipaamani rauhan. Pyhä ja puhdas on rakkaus, joka vallitsee vapaaehtoisten rintamatoverien välillä, sen ovat yhteiset kärsimykset sellaiseksi muodostaneet. Täällä olen vain kotiväen keskuudessa, mutta kaipaan takaisin toverien luokse. He ovat vaaran hetkenä olleet lähinnä, siispä puolestani teen parhaani voidakseni myös rauhan toimissa auttaa heitä. En tiedä mikä sai minun talvella lähtemään rintamalle. Oli ollut juuri Joutsenon rintaman suurin, kuuluisin Jänhiän tappelu jossa kaatui jo kentällä suoraan 23 ja haavoittui 84, sen jälkeen kuoli vielä haavoihinsa 6, ei siis mikään pieni tappelu. Oli perjantai päivä, minä odotin kaiken päivää miehiä kotiin tänne Roppaselle... kuka palaa, kuka jää. Juoksin ulos katsomaan jokaista rekeä, jossa oli kuolleita tai haavoittuneita, näkisinkö tuttuja. Voit kuvitella tuskaani, kun parhaimmat joukkuepäällikkömme Miettinen ja Gö sekä komppanianpäällikkö Raatikainen tuotiin kylmänä takaisin, suojeleva valkoinen, nyt verinen jäätynyt viitta peittona... olin aamulla saattamassa näitä kahta komppaniaa, nimittäin I sekä kuularuisku komppaniaa liki Korvenkylää, laulettiin "En tiedä mi matkani määrä, elon riemu vai kuoloko lie"...hyytyipä hymy monenkin huulille hyvästiä sanoes11 Yläkuvassa Juho ja Helena Mälkösen perhe Imatralla vuonna Vasemmalta: Eino, Aino, Juho, Eero, Toivo, Helena (o.s. Suni) Anni, Helena (myöh. Monto). Alakuvassa artikkelin kirjoittaja fil. maisteri ja kirjailija Leena Laulajainen, Leena on kirjoittanut sekä lastenkirjoja että tietokirjoja. Hän on saanut työstään lukuisia tunnustuksia. Mm. Valtionpalkinto 1983, H.C. Andersen -kunniamainint, Esapoon kaupungin taidepalkinto 1985, Pro Finlandia -mitali 2001 ja Tirlittan-palkinto Leena Laulajaisen panos suomalaisugrilaisen kulttuurin eteen on huomattava. Mm. Sukukansaohjelmaa hallinnoiva M. A. Castren seura on perustettu hänen aloitteestaan.

12 sa, kaikki puristivat kättäni kiittäen huolenpidostani, sanoivat kaikki tulevansa takaisin...toisin kuitenkin kävi, I komppanian miehistä tuli 26, kolmestakymmenestä kahdesta. Loput miehistä olivat joko kuolleet, haavoittuneet tai kadonneet. Nämäkin jotka pääsivät pois, tulivat niin paleltuneina ja märkinä sekä väsyneinä vasta klo 2 tienoissa yöllä." "- maanantai tuskin koskaan unohtuu. Aamulla tuli Parmasen rouva sanomaan että pääsen norjalaiseen ambulanssiin, kävin Valtionhotellissa kysymässä. Olisin päässyt vasta viikon kuluttua yövalvojaksi, se ei siis sopinut tahdoin rintamalle. Tuli vastaani miinoitusosaston päällikkö Viktor Toikka hän sanoi, että lähde nyt Jänhiälle tänään klo 1. Suostuin heti, vaikka minulla ei ollut mitään varustettu matkaa varten. Mutta innostunut olin, ilonkyyneleet vierivät poskilleni, kun ajattelin että pääsen toverieni luo. --- Sain repun ja saappaat varastosta sekä sinellin, otin muutamia tärkeämpiä vaatteita mukaani reppuun. Sain myöskin "nagajin", eräs laji revolvereja, varoiksi, jos sattuisi tarvitsemaan. Ajoin Jänhiälle josta löysin joukkomme. Kylläpä olivat kaikki ilosta puolihulluja, kun lupasin jäädä heidän luoksensa. Joukossamme oli m.m. Vilho Tuomola. Olimme mitä parhaimmat ystävät, yhdessä ratsastimme ja latasimme kuularuiskuvöitä. Ei kestänyt kauan tätäkään iloa, kahden päivän kuluttua sai komppania käskyn hyökätä. Taaskin katkerat jäähyväiset heiltä kaikilta, toisilta - ijäksi... Sain kuulla että Ravattilassa oli ankara taistelu. Päivällä tuotiin paljon sairaita tästä ohi, menin katsomaan ja voi - yhdessä reessä makasi - Viljo, vielä hengittäen mutta hyvin heikkona. Sain ottaa häneltä viimeiset jäähyväiset. Tosiaankin tuntui katkeralta katsella hänen tuskallista kuolinkamppailuansa viimein hän nukkui, poika parka, käsi minun kädessäni hitaasti kylmeten. Sen hän vain sanoi, että kerran vielä tavataan. Rauhallinen, valoisa hymyily kirkasti verenvuodosta kalvenneet kasvot... kaikki oli lopussa... Tuntui kuin olisi sydän rinnasta reväisty. En voinut edes itkeä." Kirje katkeaa kesken. Sen loppu on kirjoitettu Sortavalassa , ja säilynyt on vain muutama rivi: "Sisko rakas, sanot ehkä minua hentomieliseksi haaveilijaksi kun luet tätä. Toivon kumminkin sinun ymmärtävän minua. Et ollut mukana joten et voi käsittää kaikkea minkä kirjoitan." Ei paluuta naisen rooliin Kansalaissodan järkyttävät elämykset olivat vaikuttaneet nuoreen tyttöön syvästi. Aino oli toiminut valkoisten puolella osittain sairaanhoitajana, osittain sotilaiden rinnalla avustustehtävissä, lataamassa konekiväärivöitä. Dramaattisista kokemuksista rintamalla ei ollut helppoa palata takaisin arkipäivään ja naisen rooliin, joka tuohon aikaan oli huomattavasti ahtaampi kuin nykyisin. Päiväämättömässä kirjeessään Anni-sisarelle Aino valittaa elämän jokapäiväisyyttä, sanoo kadottaneensa kärsimysten kautta saamansa tyynen rauhan ja vakuuttaa: "Minä tahdon kumminkin ponnistella saavuttaakseni jälleen sen mitä olen kadottanut, on varmaa myöskin että sen saan. Ja jollei muuten tapahdu muutosta, niin vaihdan taas pukuni harmaaksi ja lähden rajalle, silloin ei ole kysymystä muusta kuin elämästä ja kuolemasta." Kansalaissodan päätyttyä Aino Mälkönen toimi sairaanhoitajana Viipurin Sotilassairaalassa - Imatrankosken rannalla sijainneella kuvauspaikalla otetussa valokuvassa Aino soittaa mandoliinia yllään Punaisen Ristin sairaanhoitajan asu. Hänestä tuli Viipurin Suojeluskunnan kirjuri. Miehenä Viroon Aino Mälkönen oli kansalaissodan rintamalla tutustunut sairaanhoitaja Helmi Ijäkseen ja saanut myöhemmin tietää tämän aikeista lähteä Viroon. Tästä Aino sai kimmokkeen. Kun "Väinämöinen" irtosi Helsingin Katajanokan laiturista tammikuun 3. päivänä 1919 klo 14.30, oli laivalla 12 hiuksensa leikannut ja mieheksi pukeutunut Aino Mälkönen, kirjattuna majuri Ekströmin rykmentin II pataljoonan konekiväärikomppaniaan. Siihen kuului viisi upseeria ja 130 miestä, joista yksi kenenkään aavistamatta oli nuori nainen. Tarkastukset eivät kaikesta päätellen olleet kovin perusteelliset, jos niitä siinä kiireessä oli lainkaan. Aino oli piirtänyt etunimensä n-kirjaimeen yhden pystyviivan lisää ja siten saanut henkilötodistukseen perustuvan miehisen identiteetin. Tallinnaan saavuttua upseerit siirtyivät hotelli St. Petersburgiin ja sotilaat Nikolain lukioon. Ensimmäinen suomalaisten vapaaehtoisten joukko oli saapunut Viroon jo kolme päivää aikaisemmin. Aino Mälkösen vähäisestä jäämistöstä - muutamista kirjeistä tai niiden katkelmista - ei käy selville, miten pitkään hän onnistui salaamaan henkilöllisyytensä. Kuulemani mukaan hänen oikea sukupuolensa paljastui vasta kuukauden kuluttua, jolloin hän Pohjan poikiin siirtyessään joutui lääkärintarkastukseen. Ekströmin rykmentistä Pohjan Poikiin Aino Mälkönen palveli runsaan kuukauden ( ) Ekströmin rykmentissä osoittaen sotilaskantakirjansa mukaan "kaiken aika kiitettävää tunnollisuutta palvelustehtävissään ja erinomaista urhoollisuutta taisteluissa". Mälkönen osallistui mm. Narvan valtaukseen, mistä hänelle myönnettiin kunniamerkki. Tämän jälkeen hän siirtyi Pohjan Poikiin, jota komensi virolaissyntyinen eversti Hans Kalm. Aino Mälkösen alkuperäinen sotilaskantakirja on Suomen Sotaarkistossa. Hallussani oleva oikeaksi todistettu jäljennös on päivätty Helsingissä Palvelustodistuksissa Aino Mälkösestä käytetään hänen omaksumaansa nimeä "Aimo". Vapautustodistus on päivätty Tartossa 15. kesäkuuta Sotilaskantakirjasta käy selville, että Aimo Mälkönen on Petschoryn

13 Pohjan Poikain rykmentin 2. pataljoonasta saadussa palvelustodistuksessa todetaan, että Aimo Mälkönen "on osoittanut kiitettävää käytöstä ja urhoollisuutta". Eversti Hans Kalm on nimikirjoituksensa oheen Tartossa lisännyt maininnan: Yllä mainitun sotilaan, Neiti Aino Mälkösen, urhoollisuutta ja kuntoa ihaillen". Rintamakirjeitä sisarelle Suomeen Juho Mälkönen sisaruksineen 1900-luvun alkupuolella. Vuosiluvusta ei ole tietoa. Joka tapauksessa kuva on otettu ennen vuotta Vasemmalta: Heikki Kotonen, Aune Jääskeläinen (tai Miikkulainen?), Juho Mälkönen, Anna Kiiski (Petserin) rintamalla ottanut osaa seitsemään (7) taisteluun (nimien oikeinkirjoitus vastaa sotilaskantakirjaan merkittyä asua): Vatseliina, Meksi, Russkiborg, Voronkin, Solovjewa, Kirova, Nastahina. Eroamisen syy on rykmentin hajoaminen. Palvelusarvon kohdalla on maininta "sotilas (neiti)". Säilyneet kirjeet vuosilta osoittavat, että Aino Mälkösellä oli ilmeistä kirjallista lahjakkuutta - vaikkakaan hän ei kaikilta osin hallitse yhdyssana- ja välimerkkisääntöjä. Rintamakuvaukset ovat jännittäviä ja kertovat huomattavasta dramatiikan tajusta. On vaikea uskoa, että niiden kirjoittaja on 18-vuotias tyttö. Hän ryntää miesten rinnalla taisteluun, 18 kiloa painavalla konekiväärillä vihollista tulittaen. Tappiot ovat välillä raskaat, Ainon vierustoveri kaatuu. Aino kertoo Voronitsan (Voronkinin?) taistelusta elävästi ja yksityiskohtaisesti: Pohjan poikain sotilaita. Keskellä Aino Mälkönen (ylhäällä). Oikealla Ainon veljelleen Einolle lähettämä kortti Virosta toukokuussa 1919, jossa Aino lupaa tuoda Einolle oikan pyssyn, että veljestä kasvaisi hyvä sotilas. 13 "Oli hurja lumipyry, oikea pohjolan tuisku, kun lähdimme pienestä kämpästämme ulos puolipimeään talvi-ilmaan. Ilma tuntuikin kahta kylmemmälle, kun olimme aivan unen pöpperössä. Eikä muutenkaan olisi huvittanut vielä lähteä ulos kun juuri pääsimme nukkumaan, minäkin olin tullut tunti sitten vahdista ja päässyt parhaan unen päähän kiinni, kun Luutnantti Meriluoto työntyi ovesta sisään ja toverilliseen tapaansa herätteli poikia tuumien, että eiköhän taas lähdettäisi vähän härnäilemään bolsuja. Eihän siinä muu auttanut kuin mantteli selkään ja kivääri ulos. Oli määrä meidän konekiväärimme aloittaa hyökkäys. Odotimme käskyä. Hetken kuluttua kuului komennus: "Kuudes konekivääri - valmis - syöksyyn - ylös - mars. mars." Ja sitten niin paljon kuin jalat kannattivat suoraan aution pellon poikki vihollisen konekiväärin pitäessä oikein aika rätinää vasemmalla sivustalla. Kuulia satoi ympärillämme, niin että lumi ryöppysi, mutta ei kehenkään osunut sen pahemmin, kuin että minun manttelipahaseni oli vain niin kovin onnettomassa kun-

14 nossa, että toiset sitten jälkeenpäin ihmettelivät, kun en minä itse saanut naarmuakaan. - Täällä ollessamme sattui hyvin omituinen yllätys. Eräänä iltana kävimme rauhallisesti nukkumaan kuten tavallisesti, tietystikin täysvaatteissa, vaikka muutamat kyllä riisuivat pois manttelinsa, oli tosin annettu määräys ettei kenttävahti saa koskaan riisuuntua, mutta tätä ei aina pidetty niin tärkeänä, varsinkin kun emme olleet hyökkäys puuhissa. Mutta nyt sattuikin, että naapurimme päähän pälkähti häiritä yörauhaamme ja tunnustaa täytyy, että he siinä onnistuivat erinomaisesti. Kello 4. tienoissa alkoi kuulua kovaa melua ja huutoa pihalta hetken kuluttua alkoi erottaa sanojakin, 'tavarits, tavarits - antautukaa'. Näin huutelivat bolsut pihalla. Kyllähän sen arvaa, että menettää siinä rauhallisinkin jonkun verran mielenmalttiaan, kun meillä sitäpaitsi oli vain pari vahtia pihalla, eikä kumpikaan ollut mitään ilmoittanut. Asia olikin niin, että vahdit olivat poistuneet paikoiltaan ja menneet kaikessa rauhassa nukkumaan toiseen mökkiin, eivätkä siinä tapauksessa tienneet senkään vertaa kuin me. Tuvassa, jossa me olimme syntyi jumalaton pakokauhu, kuka meni akkunasta, ken ovesta, mutta kukaan ei ajatellut aseman puolustusta, sen olisi luullut sentään olevan pääasia. Meidän kiväärimme johtaja, vaikka olikin vasta pikku poikanen toisten rinnalla, ymmärsi sentään tilanteen paremmin kuin suuret miehet. Hän meni ulos ja tarkasteli rauhallisesti asemaamme, joka ei ensinkään ollut hullumpia. Ainoastaan kymmenkunnan bolsua oli tullut kartanoon ja vaikka nämä tosin ampuivat, niin ei meiltä haavoittunut kuin yksi mies, joka sai kuulan vatsaansa. Heti veimme konekiväärin asemaan ja jo hetken kuluttua pakenivat punikit surkeasti ulisten jättäen jälkeensä muutamia haavoittuneita ja neljä kuollutta. 'Kun viimein on voitto saatu ja tehtynä kaikki työ', niin annoimme niille vahdeille aikamoisen remmiapellin huolimattomuudesta, ja heittäysimme jälleen oljillemme jatkamaan keskeytynyttä untamme." Jälkeen päin on esitetty arveluita, että Ainon ja Helge Lassilan välillä olisi ollut rakkaussuhde. Säilyneiden kirjeiden valossa se kuitenkin vaikuttaa puhtaalta ystävyydeltä, olihan Lassila sitä paitsi haavoittunut ja makasi sotilassairaalassa. "Vangita minut on kuin vangita aron tuuli" Aino ei haluaisi palata siviiliin. Tou- Aino sairaanhoitajan uniformussaan. Samassa kirjeessään Aino mainitsee vähätellen saaneensa selkäänsä "aikamoisen täräyksen kranaatista". Hänen toisesta korvastaan on mennyt kuulo: "mitään ihmeempää en tällä kertaa tiedä". Aino ei lainkaan aavista, miten kohtalokkaaksi "kranaatin täräys" oli osoittautuva kesällä 1920, Viron vapaussodan jälkeen. Syvä ystävyys jääkärivänrikki Lassilan kanssa Pohjan Pojat poistui Virosta pääosin huhtikuussa 1919, mutta Aino Mälkönen jäi Tarttoon, aikomuksenaan pestautua Viron armeijaan. Huhti-toukokuussa 1919 hän palveli II pataljoonan konekirjurina ja hoivaili Tartossa ystäväänsä, jääkärivänrikki Helge Lassilaa, joka oli kapteeni Uskin Panssarijunadivisioonan Suomalaisen Pataljoonan Konekiväärikomppanian päällikkö. Lassila oli haavoittunut jalkaan Mustanjoen taistelussa. Aino käy valokuvassa sekä sotilasasussa että tytön puvussa. Hän saa Helge Lassilalta lahjaksi rannekellon ja mandoliinin. Vapaa-aikanaan hän istuu hotelli Londonin kolmannen kerroksen ikkunalaudalla mandoliinia soitellen. Nykyisin hotelli Londonin paikalla on Tarton kauppatori. 14 kokuussa 1919 hän kirjoittaa Annille, ettei haluaisi tehdä pienellä palkalla "sellaista kuin konttorityö on". Kuitenkin hän vakuuttaa siviiliin palattuaan täyttävänsä velvollisuutensa vanhempiaan ja sisaruksiaan kohtaan. Aino täyttäisi 19 vuotta vasta saman vuoden marraskuussa. Velvollisuudentunto perhettä kohtaan osoittaa nuoren tytön samastuneen vastuun kantajaksi, pojan ja miehen rooliin. Kirjeen loppu on lyyrinen ja viittaa kaunokirjallisiin vaikutteisiin: "Mutta vangita minut on kuin vangita aron tuuli." Kukkia ja kuuluisuutta Tartossa toukokuun 26. päivänä 1919 päivätyssä kirjeessään Aino kertoo, että Rajalane ja Postimees olivat kirjoittaneet hänestä uutisen. Sama uutinen oli ollut myös toukokuun 20. päivän 1919 Helsingin Sanomissa. Tästä syystä ihmiset tunnistivat hänet kadulla ja tulivat tervehtimään häntä, kutsuivat hänet kotiinsa vierailulle ja lahjoittivat hänelle kukkia. Aino kertoo olevansa hämillään huomiosta, jota sai osakseen kaikkialla. Sotilastoverit olivat hänestä ylpeitä, mikä osoittaa etteivät he pitäneet tyttöä seikkailijattarena vaan suhtautuivat häneen ihaillen, toverillisesti. He toivat kukkia "veli Aimolle" ja joivat itsensä humalaan, saaden viettää seuraavan päivän arestissa. Aino vakuuttaa vanhemmilleen osoittamassaan kirjeessä:

15 "Älkää nyt sentään luulko, että minä juon. En juo enkä polta, ja siksipä kaikki kunnioittavatkin minua aina." Lieneekö tämä lohduttanut äitiä ja isää, jotka sisarusten kertoman mukaan olivat Ainon edesottamuksista kauhuissaan. He olivat saaneet tietää Ainon sotaretkestä vasta, kun tytär tammikuun alussa 1919 oli lähettänyt heille postikortin Tallinnasta. Rintamakirjeittensä valossa Aino vaikuttaa huimapäiseltä mutta ihanteelliselta nuorelta naiselta, joka ei sopeutunut naisen rooliin. Narvan valtaajan kohtalo Aino palaa kotiin kesäkuussa Sotavamma - selkään osunut "täräys kranaatista" - vaivaa häntä. Muutamassa kuukaudessa hän saa rintamatovereiltaan 46 postikorttia, mikä osoittaa että sotilastoverit todella pitivät hänestä. Hän kirjoittaa sisarelleen Annille kortin, jossa kertoo että pääsisi Rautuun Inkerin rykmenttiin joukkuepäälliköksi, jos olisi terve. Selkävamma kuitenkin pitää hänet aloillaan. Viron-retken jälkeen Ainon kirjoittamissa viesteissä ei näy ainoatakaan mainintaa jääkärivänrikki Helge Lassilasta; on tietenkin mahdollista että Lassila on yksi niistä sotilastovereista, jotka muistivat häntä postikortein. Jääkärimatrikkelin mukaan Lassila eli vuoteen 1956 saakka. Keväällä 1920 Aino pestautuu Viipuriin, kapteenituttavansa perheen lastenhoitajaksi. Kipeää selkäänsä hän hoidattaa kotikonstein: asettumalla vatsalleen lattialle ja antamalla lasten kävellä selkänsä päällä. Mutta sitten sattuu onnettomuus: nelivuotias hypähtää istumaan hänen ristiselkänsä päälle. Aino halvaantuu niille sijoilleen. On huhtikuu 1920, Viron-retken päättymisestä on vajaa vuosi. Aino makaa Viipurin Diakonissalaitoksella vajaat kolme kuukautta. Anni-sisar käy kesäkuun 1920 alussa häntä katsomassa. Kirjeessä veljensä Eeron tyttärelle Leenalle ( ) Anni muistelee, että huoneen ilma oli pahanhajuinen. Aino oli vuoteessa vatsallaan, kaksi kankeaa hiuspalmikkoa korvallisillaan. Anni oli Ainon pyynnöstä hakenut hänelle limonaatia. Aino Mälkönen, sotilas (neiti) kuoli heinäkuun 2. päivänä Hän oli 19-vuotias. Surullinen isä haki tyttärensä ruumiin kotiin ja käytti raakaa lysolia makuuhaavoihin, jotka olivat olleet kamalat. Isän tuska oli niin suuri, että hän heitti uuniin Ainon Viron-retkestä kokoamansa valkuva-albumin ja kaikki tyttären lähettämät kirjeet. Anni Iivarinen kirjoittaa veljensä tyttärelle: "Hautajaisista jäi mieleeni pihanurmikolle pukkien päälle asetettu arkku, jonka kansi oli auki. Seisoin siinä yksin ennen saattoväen tuloa ja kiinnitin sisareni rintaan NARVAN VALLOITUKSEN KUNNIAMERKIN. Se merkki on siellä (Ruokolahden hautausmaassa) tänäkin päivänä. Muistan myös koskettaneeni hänen silmäluomeaan kevyesti, mutta siihen jäi sormenjälki." Kunniamerkki, johon Anni Iivarinen viittaa, on eräässä pienessä valokuvassa, jossa Aino on pukeutuneena sairaanhoitajan asuun. Merkin yläpuolella on suomalaisen Vapaudenmitalin nauha. Virossa ei ole tallella yhtään Narvan valtauksen kunniamerkkiä. Lieneekö Suomessa? Niitä tiettävästi myönnettiin 190. Tyttö joka ei sopeutunut rooliinsa Kirjeistään ja valokuvistaan päätellen Aino ei ollut androgyyni. Ulkonäöltään hän oli naisellinen, kooltaan vain 160-senttinen, luonteeltaan omalaatuinen sekoitus epäsovinnaisuutta, idealismia, vastuullisuutta ja seikkailunhalua, rohkeutta, dramaattisuutta ja suorastaan pateettista herkkyyttä. Hän oli kirjallisesti lah15 jakas nuori nainen, joka ei mahtunut siihen karsinaan, johon hänen olisi ollut pakko sopeutua, jos hän olisi halunnut olla "tavallinen nainen". Ainolla ei elämässään ollut paljon mahdollisuuksia. Kolme hänen sisaruksistaan kävi keskikoulun, Aino jostain syystä vain kansakoulun. Ehkä kotona tarvittiin apua, kun lapsia oli paljon? Ainollahan oli neljä nuorempaa sisarusta. Ehkä Aino ei sisarustensa tavoin päässyt vapaaoppilaaksi? Juho Mälkönen ei voinut tukea tytärtään paljoakaan. Hän oli menettänyt kotiseutunsa ja sisarustensa tuen rajan sulkeuduttua vuonna Se oli hänelle katkeraa, ja siitä oli tullut hänelle pysyvä trauma. Suhde Äyräpäässä asuviin sukulaisiinkaan ei enää ollut läheinen. Juho Mälkönen puhui sujuvaa venäjää mutta ei halunnut opettaa sitä lapsilleen. Hänen muistikuvansa Pietarista olivat synkät. Ehkä Aino-tyttären oli määrä toteuttaa se, mihin Juho Mälkönen oli liian iäkäs ja mikä olisi kuulunut jollekin pojista, jos nämä olisivat olleet kyllin varttuneita? Mitä Aino Mälkösestä olisi tullut, jos hän olisi saanut elää? Olisiko hän joutunut toteamaan, ettei sopeudu muualle kuin poikkeusoloihin? Tavallinen elämä vaatii toisenlaista rohkeutta, toisenlaista vastuullisuutta kuin sotiminen. Kirjeissään Aino epäilee, ettei sovi siviiliin, ja haaveilee liittymisestä Viron armeijaan. Haave ei toteutunut. Hänen sukupuolensa oli voittamaton este sodan päättymisen jälkeen. Halusiko hän kieltää tosiasiat? Rintamakirjeessään hän vähättelee haavoittumisensa merkitystä. Jos Aino olisi saanut elää, olisiko joku uskaltanut ottaa vaimokseen hänet, sotilaan? Olisiko Aino sopeutunut oman aikansa aviovaimon alisteiseen asemaan taisteltuaan kahdessa sodassa miesten rinnalla? Aino olisi voinut kypsyä, mutta kaikki jäi nupulle. Hän toteutti kohtalonsa ajassa, johon oli syntynyt. Teksti: Leena Laulajainen

16 Kohtalo määrää tien Oili Forsmanin omakustanteena julkaisema elämäkerta on perusteellinen ja täynnä yksityiskohtia. Oilin yli 80 vuotta jatkuneeseen elämäntiehen mahtuu monia mutkia ja käänteitä. Olga Rytkönen, josta matkan varrella kehittyi Oili Forsman, syntyi Inkerinmaalla Puapolan suomalaiskylässä Venjoen seurakunnassa nykyisen Puskinin kaupungissa. Olga kasvoi maanviljelijäperheen ainoana lapsena. Kotipaikka ei kuitenkaan ollut kaikkein tyypillisin maalaismaisema, sillä Puapolan kylä sijaitsi Katarina II:n palatsin kyljessä. Palatsin läheisyys heijastui myös inkeriläisten elämään. Oilin sukulaiset olivat töissä palatsin puutarhassa ja jopa Oilin nimi on peräisin suuriruhtinatar Olgalta. Lapsuudenajan tarina kutoutuu omista muistoista ja muiden kertomuksista. Yksityiskohtainen kodin ja perhe-elämän kuvaus piirtyy niin todentuntuisesti, että kertomuksen perusteella voisi rekonstruoida Rytkösten talon. Oilin lapsuudenmuistoja sävyttää ainoan lapsen yksinäisyys ja eristyneisyys. Oili toteaakin, että kaikki hauskuudet olivat häneltä lapsena kielletty. Vanhemmilla ei ollut aikaa lapsille. Lasten kanssa ei keskusteltu, ja kun tuli vieraita, lapset ajettiin pois paikalta kuulemasta aikuisten asioita. Lapsista pidettiin kyllä huolta, mutta heitä ei hyväilty eikä pidetty sylissä sen jälkeen, kun lapsi lakkasi imemästä rintaa. En muista, pitikö isä minua koskaan sylissä, paitsi kerran kun olimme Leningradin eläintarhassa. Mutta pitkän elämänsä varrella hän on ehtinyt paikata lapsuuden hellyyden ja hauskan puutetta monin tavoin. Oilin isä kuoli tytön ollessa 11-vuotias ja perheen tukena ollut mummo muutamaa kuukautta myöhemmin. Arjesta selviytyminen vaati myös Oilin osallistumista toimeentulon hankintaan. Oili teki tottuneesti kauppaa Hatsinan torilla äidin ollessa omilla asioillaan. Sota-aika mullisti elämän lopullisesti. Puapolan kylä jäi etulinjaan ja tulituksen keskelle. Sodan kauhut ovat jättäneet valokuvantarkat muistot Oilin mieleen. Lopputuloksena on kuvaus sodan kauhuista nuoren tytön näkökulmasta. Kertomuksesta paljastuu sodan armoton raakuus. Oíli ei ryhdy arvottamaan hyviä ja pahoja. Henki oli halpaa ja valloittajat raakoja. Ammutuksi voi tulla omalle pihalleen. Rytkösten pelastukseksi tuli kuitenkin työpaikka saksalaisten keittiössä. Kymmenien tuhansien muiden inkeriläisten tavoin äiti ja tytär Rytkönen päätyivät inkeriläisen siirtoväen joukossa Suomeen ja sijoittuivat Nastolaan maataloon työvoimaksi. Sopeutuminen sujui melko kivuttomasti, vaikka erilaisiin elämäntapoihin piti tulla tutuksi. Oili Forsman puhuu monessa eri yhteydessä vaikeuksistaan ymmärtää ja oppia suomen kieltä. Tätä puolestaan lukijan on vaikea ymmärtää. Karanteeniajasta Oili kirjoittaa: Opettajan puhetta en ymmärtänyt, mutta opettaja ymmärsi meitä. Hän totesi, että inkerin kieli muistuttaa paljon karjalan murretta. Minä en pelännyt pappia, koska hän ymmärsi Inkerin suomea ja minun tarkoituksen. Kielellisistä vaikeuksista kerrotaan myös myöhemmin. Oilin kokemukset ovat varsin uutta luettavaa, sillä aikaisemmissa elämäntarinoissa on päinvastoin korostettu kielellisen sopeutumisen helppoutta. Inkerin 16 murrehan kuuluu suomen itämurteisiin, joskin murresanojen joukossa on muita enemmän venäläisiä lainasanoja. Olga Rytkösen tarina inkeriläistyttönä muuttuu perheen perustamisen jälkeen sodanjälkeisen jälleenrakentajasukupolven ahkeruuden ja kekseliäisyyden kuvaukseksi. Oili oli päättänyt tulla kampaajaksi ja ponnistelujen jälkeen unelma toteutuu komeasti. Oili Forsmanilla on ollut elämänsä aikana useita menestyneitä kampaamoja. Oilin lapset saivat hyvän koulutuksen ja ovat menestyneet elämässään. Tragiikkaa ja romantiikkaa on jäänyt myös myöhempään elämään. Miehen kuoleman jälkeen, eläkkeelle jäätyään Oili hankki itselleen talviasunnon Floridasta. Sieltä löytyi myös kypsän iän rakkaus. Venjoen tyttö vihittiin toiseen avioliittoon Las Vegasissa. Byrokraattisten kommellusten takia Oili miehineen joutui kuitenkin jättämään Floridan lämmön ja muuttamaan Kanadaan. Kirja päättyy Oilin koskettavaan muistopuheeseen auto-onnettomuudessa menehtyneelle pojalleen. Inkeriläistytön elämäkerta Kohtalo määrää tien Tekijä: Forsman, Oili Kustantaja: Forsman Oili Painovuosi: 2007 Tuotteen tiedot: nidottu, pehmeäkantinen, 364 sivua ISBN: mustavalkokuvitus Saatavana esim: Bookplus euroa Suuri Kuu 28,30 euroa

17 Kirjan jälkipuoli on mielenkiintoinen tarmokkaan naisen menestystarina ja kertomus unelmien muuttamisesta todellisuudeksi. Sitkeydellään Oili hankki itselleen unelmiensa kampaajan ammatin ja pyöritti parhaimmillaan melkoista liikeyritystä. Tämä ei riittänyt, vaan hän ryhtyi opiskelemaan venäjän kieltä aluksi Helsingin yliopistossa ja jatkoi Moskovan yliopiston kursseilla. Hän suoritti loppututkinnon vuonna Tarttuminen elämän tilanteisiin näkyy myös rohkeudessa, jolla 68-vuotias Oili uskaltautui uuteen onneen. Oilin kuvaa katsellessa joutuu miettimään vanhuuden suhteellisuutta. Inkerinmaan vanhainkodeissa tapaamieni Oilin ikäsisarten kasvoihin on uurrettu erilaiset jäljet. /Helena Miettinen Oili Forsman ja Jaakko (Jack) Haapamäki vihkikuvassa Las Vegasissa Iloa ja voimaa tarinoimalla Vuoden 2008 lopussa Suomessa asui muuta kuin suomea tai ruotsia äidinkielenään puhuvia yli 55-vuotiaita henkilöitä yhteensä Heistä vuotiaita oli ja yli 65-vuotiaita Yli 55-vuotiaista suurimmat kielelliset ryhmät olivat venäjää (6 769) ja viroa (2 373) äidinkielenään puhuvat. Muut vastaavat kieliryhmät ovat määrällisesti huomattavasti pienempiä. Venäjänkielisten ikäihmisten ylivoimaisesti suurin määrä johtuu pitkälti entisen Neuvostoliiton alueella vuonna 1990 käynnistyneestä paluumuutosta. Tällöin alkoi inkeriläisten ja muidenkin, jotka oli Neuvostoliiton henkilörekisterissä merkitty suomalaisiksi, muutto Suomeen. Iloa ja voimaa tarinoimalla julkaisun on toimittanut Inkerin kulttuuriseuran toiminnanjohtaja Helena Miettinen. Inkerin kulttuuriseura toimii inkeriläisen kulttuurin edistäjänä ja elvyttäjänä. Kaikki kirjoittamistyöhön osallistujat edustavat ammatillista, monipuolista osaamista. Siitä johtuen julkaisun lukeminen on voimaannuttava kokemus. Kirja tarjoaa mielenkiintoisen kulttuurimatkan inkeriläisyyteen visuaalisella ja tiedollisella tasolla. Värikkäät, elämää täynnä olevat valokuvat, inkeriläisten historia ja monisärmäiset kuvaukset ihmiskohtaloista laajentavat tietämystämme inkeriläisten elämästä. Kirjassa esitellään erilaisia toiminnallisia muistelukeinoja, joita kirjoittajat ovat konkreettisesti olleet toteuttamassa. Näitä ovat esimerkiksi muistorasiat, muistelutyynyt, taide- ja Vanhustyön keskusliitto - Centralförbundet för de gamlas väl ry Iloa ja voimaa tarinoimalla Helena Miettinen (toim) Työpajoihin innokkaasti osallistuva Alisa Kukk lainasi kasvonsa kirjan kanteen. käsityön keinoin kerrotut elämäntarinat, muistomekot ja muistojenmuuri. Kirjassa kuvatut menetelmät ovat sovellettavissa missä ympäristössä tahansa ja kohderyhmänä voivat olla muutkin kuin maahanmuuttajat tai ikäihmiset. Helena Miettisen sanoja lainaten kirjan kirjoittajat keskittyvät kuvaamaan kokemuksia, joiden he uskovat edistävän inkerinsuomalaisten vanhusten parissa työskentelevien ja monikulttuurista vanhustyötä tekevien ymmärrystä inkeriläisestä kulttuurista. Vanhustyön keskusliitossa on toteutettu vuodesta 1997 lukien Raha-automaattiyhdistyksen tuella ikääntyviin maahanmuuttajiin kohdentuvaa toimintaa. Kirjan julkaiseminen on yksi IkäMAMU-toiminnan työmuodoista. Voimauttavat muistelutyöpajat jatkuvat Inkerinmaalla syyskuussa Skuoritsan Maria-kodissa, jossa Potuskanaiset kävivät tutustumiskäynnillä keväällä. Taaitsan palvelutalon kanssa on meneillään kuntouttavan hoitotyön koulutusprosessi. Maria-koti valittiin kuitenkin työpajan kohteeksi, koska Taaitsassa inkeriläisvanhuksia on enää vain muutama. Projekti toteutetaan yhteistyössä Inkerin kirkon diakoniatyön kanssa ja yhdyshenkilönä ovat diakoniajohtaja Lilja Stepanova ja Taatisan palvelutalon johtaja Mirja Vypiralenko. 17

18 Muistotyynyt ja tarinatäkit Vesisaaressa Inkerin kulttuuriseuran puheenjohtaja Helena Miettinen avasi keskiviikkona, "Muistotyynyjä ja tarinatäkkejä Inkerinmaalta" näyttelyn Norjassa, Vesisaaressa, Pietliän talossa. Paikallisena yhteistyökumppanina toimi Vesisaaren museo - Ruijan kveenimuseo, joka on Vesisaaren paikallismuseo ja kveenikulttuurin vastuumuseo. Avajaistilaisuudessa museota edustivat sen johtaja Sigrid Skarstein ja konservaattori Helena Maliniemi. Varanginvuonon pohjoisrannalla, meren ääressä sijaitsevaa Pietiän taloa ja sen ulkoympäristöä entisöidään parhaillaan. Toisen kerroksen valoisa huoneisto upeine näköaloineen Varangille tarjosi tunnelmalliset puitteet inkeriläisten muistoille. Tekstiilit on tehty muistelutyöpajoissa Venäjällä ja Suomessa. Finnmarkin läänin pääkaupunki Vadsø, suomeksi Vesisaari, on vireä ja toimelias entinen kalastaja- ja nykyinen hallintokaupunki, jossa on asukkaita noin Se on myös kveenien pääkaupunki. Norjan viranomaiset ovat kutsuneet kveeneiksi luvuilla pääasiallisesti Tornionjokilaaksosta, Peräpohjolasta ja Lapista PohjoisNorjaan muuttaneita suomalaisia ja heidän jälkeläisiään. Kveenin kieltä puhui vuonna 2005 noin ihmistä. Kveenin kieli on virallinen vähemmistökieli Norjassa. Inkeriläisillä ja kveeneillä on paljon yhteistä. Pohjoismaiden kulttuurirahaston tukemana Inkerin kulttuuriseura järjestää Vesisaaressa kveenien muistelutyöpajan Kveenien kanssa työskentely on seuralle mielenkiintoinen haaste, sillä inkeriläisten tavoin myös kveenit ovat pieni suomalainen vähemmistö omalla asuinalueellaan. Kveenien muistelutyöpaja on taiteellisin keinon toteutettu elämäntarinallinen prosessi, jossa omaa elämää tarkastellaan pienryhmässä ja tuotetaan siitä visuaalinen tulos. Kyseessä on voimauttava omaa minuutta lujittava työtapa, joka sopii erinomaisesti Tarinatäkit ja muistotyynyt riippuvat koko kesän Vesisaaren kveenimuseoon kuuluvan Pietilän talon huoneissa. Norjalainen museointityyli on kiehtova. Aidot vesisaarelaisten talot on muutettu museoiksi aiempien asukkaiden elämäntyyliä kunnioittaen. Esimerkiksi Tuomaisen talossa leivotaan yhä kaupunkilaisille leipää ja yleinen sauna lämpiää joka toinen torstai. Tuleva muistelutyöpaja järjestetään entisen kauppiaan Esbensenin upeassa talossa. Näyttelyn avajaiskuvassa vasemmalta Helena Maliniemi, Sigrid Skarstein ja Helena Miettinen. myös oman etnisyyden tarkasteluun. Työpajassa osanottajat työskentelevät omien elämäntarinoidensa kanssa taiteellisin keinoin: elämäntarinoita visualisoidaan omien valokuvien avulla tai tuottamalla itse muistoja esim. maalamalla niitä kankaalle. Muistelutyöpajaan odotetaan perinnekäsityöryhmää, kveenejä, Tornionjokilaakson meänkielisiä sekä Vesisaaressa sijaitsevan pakolaiskeskuksen asukkaita, joita yhdistävät sodan traumaattiset kokemukset ja muistot. Projekti tulee lisäämään Vesisaaren asukkaiden ja inkeriläisten tietoa toistensa kokemuspiiristä ja kulttuureista. Teksti: Päivi Tukia 18 Inkerin kulttuurikanava Inkerin kulttuuriseuran jäsenlehti Päätoimittaja: Helena Miettinen Jakelu, jäsenasiat: Koivu ja tähti. Walllininkatu 7, Helsinki. Auki ma-pe Puhelin Pankkiyhteys: Lammin säästöpankki

19 Kylässä koltan kielipesässä Suomen alueella puhutaan kolmea saamelaiskieltä: pohjoissaamea (kartassa no 5), inarinsaamea (no 7) ja koltansaamea (no 6). Koltansaamen puhujia on Suomessa noin 300 ja useimmat melko iäkkäitä. Kielipesä, lasten päiväkoti koltansaamen kielellä, on toiminut Ivalossa nyt vuoden. Kielipesän 10 lasta tulevat kuudesta perheestä, joissa ainoassakaan ei puhuta kotona koltan kieltä. Yhdessä perheessä on isä koltta, muissa perheissä äiti. Nuorin kielipesään tullut lapsi oli iältään vuoden ja yhdeksän kuukautta. Kielipesään tullessaan lapset eivät osanneet ainuttakaan koltan sanaa. Kun ensimmäinen toimintavuosi on takana, 5-vuotias kolttatyttö ymmärtää kaiken, hän muodostaa parhaimmillaan 5-sanaisen lauseen. Kielipesässä kaikki hoitajien kommunikointi lasten kanssa tapahtuu yksinomaan koltansaamen kielellä. Lapset eivät sitä vieroksu, he ovat sopeutuvaisia. Lapselle riittää, että hän tulee ymmärretyksi. Yksikään lapsi ei ole keskeyttänyt Kielipesän idea on yksinkertainen. Pienet lapset oppivat kielen äidinkielenomaisesti päivähoitopaikassaan, jonka toiminta tapahtuu elvytettävällä kielellä. Kielipesään tulevat lapset ovat useimmiten ummikkoja. Asiaan perehtymätön voisi kuvitella, että ummikkona kielipesään tuleva lapsi kokisi vieraan kielen traumaattiseksi. Mutta lapset suhtautuvat asiaan eri tavalla. Heille on tärkeintä tulla ymmärretyiksi kielipesää. Keskenään leikkiessään lapset puhuvat valtakielenä suomea, mutta mukaan ilmestyy koltan sanoja koko ajan. Lapset saattavat myös valita kielen sen mukaan mitä kieltä seurueessa oleva aikuinen puhuu. Kulttuurista Kielipesässä ollaan kuten muissakin päiväkodeissa: leikitään, ulkoillaan, 19 lauletaan - kaikki vain tapahtuu koltasaamen kielellä. Toimintasuunnitelmassa on tuotu esiin saamelaiset arvot ja niitä pyritään välittämään lapsille. Kielen lisäksi luonto ja ympäristö ovat saamelaiskulttuurissa tärkeitä: pyritään elämään luonnon kiertokulun mukaan ja kunnioittamaan luontoa. Koltansaamelaisten perhekäsitys on myös laajempi kuin suomalaisten. Mummot ja enot elivät ennen usein samassa perhepiirissä. Niitten kourassa on kasvettu, sanoo Pirjo Semenoff, koltansaamen kielipesän lastenhoitaja ja käynnistäjä. Kolttaperheet ovat kotoisin Sevettijärven alueelta, sen vuoksi kulttuurinen opettaminen Ivalossa on vaikeaa, asutaanhan kaukana kolttakylistä ja poroista. Paras kieli tulee porometsällä, toteaa Pirjo Semenoff. Porometsässä Sevettijärvellä tai Näätämöjoella Lohen pyynnissä oppi kielen. Poronomistajien lapset (tytötkin) voivat olla mukana poronerotuksessa, mikä on päivänkahden työ. Samoin omien tokkien

20 ruokintaan osallistuu useita perheitä ja nuori voi olla joukon jatkona. Resurssihenkilöt = koltan kulttuurin välittäjät vierailevat säännöllisesti kielipesässä. Näitä ovat esimerkiksi perinnekäsitöitä kalan nahasta ja ruodosta tekevä kolttanainen, poromies, joka heittelee suopunkia lasten kanssa, kalastaja, leuddaaja (=joikaaja). Syksyllä kielipesä suunnittelee menevänsä Nellimille nuotalle ja verkkoja kokemaan. Ortodoksisuus on olennainen osa koltansaamelaisten kulttuuria. Ivalossa on koltansaamea taitava ortodoksinen kanttori, joka opettaa kieltä koulussa kaksi tuntia viikossa ja hän vierailee aika ajoin kielipesässä. Lapset ovat vierailleet rukoushuoneella ja voivat näin tutustua sukunsa uskontoon, vaikka olisivatkin kastetut muuhun uskoon. Koltansaamelaisilla ei ole omaa lehteä, mutta radiossa on kerran viikossa tunnin kestävä koltansaamelainen ohjelma. Tv:ssä lastenohjelma UnnaJunnassa on eri saamenkielisiä osioita. Rokkitähti Tiina Välilä on tuottanut kolme koltansaamenkielistä levyä. Koltansaamelaisten 60-vuotisasuttamisen juhla on elokuun viimeinen viikonloppu tänä vuonna. Se on samalla ortodoksien perinteinen pyhiinvaellusviikonloppu. Joka kymmenes vuosi järjestettävä pääjuhla pidetään Sevettijärvellä. Sinne on ennakoitu tulevan 600 vierasta. Tulevaisuus Taustaa saamen kielistä Vanhemmat ovat sitoutuneet koltansaamen elvyttämiseen. He haluavat, että heidän lapsensa oppivat koltansaamea, kun eivät itse ole sitä aikanaan oppineet. Ivalossa myös vanhemmat ovat toivoneet itselleen opetusta. Viime talvena järjestettiin internetkurssi, mutta kaikki halukkaat eivät mahtuneet mukaan. Vanhempien kielen opiskeleminen voisi tukea lapsia, viestiä, että vanhemmat arvostavat kieltä ja sitä, mitä lapset tekevät ja oppivat. Hyvät tulokset ovat parhaita mainoksia kielipesäasialle, luottaa Pirjo Semenoff. Syntyvyys on aina kysymysmerkki, ilolla on havaittu, että kahdelle Ivalon kielipesäperheelle odotetaan vauvaa. Kielipesätoiminta myös rahoituskysymys. Suomen hallitus on viime syksynä sitoutunut siihen, että saamelaisten kielipesätoiminnan rahoitus vakiinnutetaan valtion budjettiin. Saamen kielilain tarkoituksena on osaltaan turvata perustuslaissa säädetty saamelaisten oikeus ylläpitää ja kehittää omaa kieltään ja kulttuuriaan. Saamen kielellä tarkoitetaan laissa inarinsaamen, koltansaamen tai pohjoissaamen kieltä. Saamelaisilla on mm oikeus käyttää omaa kieltään viranomaisasioissa, saada viranomaisten tiedotteita omalla kielellään ja ilmoittaa saame äidinkieleksi. Wikipedian mukaan saamelaiskielet ovat uralilaisen kielikunnan suomalais-ugrilaiseen haaraan kuuluva kieliryhmä. Saamelaiskielten yhteinen kantakieli on kantasaame. Ne eivät kuulu itämerensuomalaisiin kieliin kuten suomi ja viro, vaan ovat niille selvästi kaukaisempaa sukua. Saamelaiskieliä puhuu äidinkielenään yhteensä vaihtelevien arvioiden mukaan ihmistä. Suomen alueella puhutaan kolmea saamelaiskieltä. Pohjoissaame (norjansaame, tunturisaame) on kielistä ylivoimaisesti suurin: sillä on noin puhujaa, joista arviolta Suomessa (kartassa no 5). Koltansaamella on Suomessa noin 300 puhujaa, myös Venäjän puolella arviolta puhujaa (kartassa no 6). Inarinsaamella on Suomessa noin 300 puhujaa Inarijärven ympäristössä; inarinsaame on ainoa kieli, jota puhutaan yksinomaan Suomessa (kartassa no 7). Miksi Inkerin kulttuuriseura on kiinnostunut kielipesästä? Inkerin kulttuuriseura tutkii tänä vuonna Ulkoministeriön lähialueyhteistyörahoituksen turvin mahdollisuuksia elvyttää vatjan ja inkeroisten kieltä Venäjällä esimerkiksi kielipesämetodin avulla. Inkeroiskielen pu- Kielipesäkoulutus Varsinaista kielipesäopettajan koulutusta ei ole olemassa. Koltan kielipesän lastenhoitaja, Pirjo Semenoff on toiminut lastenhoitajana 15 vuotta ja hän on itse koltansaamelainen. Ennen Ivalon kielipesän aloittamista, hän kävi tutustumassa pari päivää inarinsaamen kielipesään, luki alan kirjallisuutta ja ryhtyi toimeen. Suomen kulttuurirahaston hankkeesta on rahoitettu ensimmäinen kielipesävetäjien koulutus Vienan Karjalassa. Koulutus kesti pari päivää, siinä käytiin läpi kielipesätoiminnan ideologiaa, mitä on kaksikielisyys jne. Koulutuksen johtajana oli kielipesätoiminnan ekspertti Annika Pasanen. Kielipesässä ei tarvita kalliita varusteita. Tarvittavat havaintovälineet voi tehdä itse. Koltankielisen kalenterin, äärellä ovat Pirjo Semenoff, Anneli Pasanen ja Päivi Tukia. 20

MARIA MARGARETHA JA EVA STINA KATAINEN

MARIA MARGARETHA JA EVA STINA KATAINEN MARIA MARGARETHA JA EVA STINA KATAINEN Tämä tarina on kertomus kahdesta sisaresta. Sisarukset syntyivät Savossa, Pielaveden Heinämäellä. Heidän isänsä nimi oli Lars Katainen ja äitinsä etunimi oli Gretha.

Lisätiedot

AJANILMAISUT AJAN ILMAISUT KOULUTUSKESKUS SALPAUS MODUULI 3

AJANILMAISUT AJAN ILMAISUT KOULUTUSKESKUS SALPAUS MODUULI 3 AJAN ILMAISUT AJAN ILMAISUT 1. PÄIVÄ, VIIKONPÄIVÄ 2. VUOROKAUDENAIKA 3. VIIKKO 4. KUUKAUSI 5. VUOSI 6. VUOSIKYMMEN, VUOSISATA, VUOSITUHAT 7. VUODENAIKA 8. JUHLAPÄIVÄT MILLOIN? 1. 2. 3. 4. maanantai, tiistai,

Lisätiedot

Nimeni on. Tänään on (pvm). Kellonaika. Haastateltavana on. Haastattelu tapahtuu VSSHP:n lasten ja nuorten oikeuspsykiatrian tutkimusyksikössä.

Nimeni on. Tänään on (pvm). Kellonaika. Haastateltavana on. Haastattelu tapahtuu VSSHP:n lasten ja nuorten oikeuspsykiatrian tutkimusyksikössä. 1 Lapsen nimi: Ikä: Haastattelija: PVM: ALKUNAUHOITUS Nimeni on. Tänään on (pvm). Kellonaika. Haastateltavana on. Haastattelu tapahtuu VSSHP:n lasten ja nuorten oikeuspsykiatrian tutkimusyksikössä. OSA

Lisätiedot

JOKA -pronomini. joka ja mikä

JOKA -pronomini. joka ja mikä JOKA -pronomini joka ja mikä Talon edessä on auto. Auto kolisee kovasti. Talon edessä on auto, joka kolisee kovasti. Tuolla on opettaja. Opettaja kirjoittaa jotain taululle. Tuolla on opettaja, joka kirjoittaa

Lisätiedot

TEE OIKEIN. Minun naapuri on (rikas) kuin minä. Hänellä on (iso) asunto ja (hieno) auto.

TEE OIKEIN. Minun naapuri on (rikas) kuin minä. Hänellä on (iso) asunto ja (hieno) auto. TEE OIKEIN Kumpi on (suuri), Rovaniemi vai Ylitornio? Tämä talo on paljon (valoisa) kuin teidän vanha talo. Pusero on (halpa) kuin takki. Tämä tehtävä on vähän (helppo) kuin tuo. Minä olen (pitkä) kuin

Lisätiedot

Kaksi taakan kantajaa. (Pojalla raskas taakka ja tytöllä kevyt)

Kaksi taakan kantajaa. (Pojalla raskas taakka ja tytöllä kevyt) Draama-Taakankantajat Kirjoittanut Irma Kontu Draama perustuu Raamatunjakeisiin: Fil. 4:6-7 Älkää olko mistään huolissanne, vaan saattakaa aina se, mitä tarvitsette, rukoillen, anoen ja kiittäen Jumalan

Lisätiedot

Matkatyö vie miestä. Miehet matkustavat, vaimot tukevat

Matkatyö vie miestä. Miehet matkustavat, vaimot tukevat Matkatyö vie miestä 5.4.2001 07:05 Tietotekniikka on helpottanut kokousten valmistelua, mutta tapaaminen on silti arvossaan. Yhä useampi suomalainen tekee töitä lentokoneessa tai hotellihuoneessa. Matkatyötä

Lisätiedot

SANATYYPIT JA VARTALOT

SANATYYPIT JA VARTALOT SANATYYPIT JA VARTALOT nominatiivi Kuka? Mikä? Millainen? t-monikko Ketkä? Mitkä? Millaiset? vartalo genetiivi Kenen? Minkä? Millaisen? opiskelija opiskelijat opiskelija- opiskelijan pöytä pöydät pöydä-

Lisätiedot

Objektiharjoituksia. Harjoitus 2 Tässä on lyhyitä dialogeja. Pane objektit oikeaan muotoon. 1) - Vien... TÄMÄ KIRJE postiin.

Objektiharjoituksia. Harjoitus 2 Tässä on lyhyitä dialogeja. Pane objektit oikeaan muotoon. 1) - Vien... TÄMÄ KIRJE postiin. Objektiharjoituksia Harjoitus 1 Pane objekti oikeaan muotoon. 1. Ensin te kirjoitatte... TÄMÄ TESTI ja sitten annatte... PAPERI minulle. 2. Haluan... KUPPI - KAHVI. 3. Ostan... TUO MUSTA KENKÄ (mon.).

Lisätiedot

Löydätkö tien. taivaaseen?

Löydätkö tien. taivaaseen? Löydätkö tien taivaaseen? OLETKO KOSKAAN EKSYNYT? LÄHDITKÖ KULKEMAAN VÄÄRÄÄ TIETÄ? Jos olet väärällä tiellä, et voi löytää perille. Jumala kertoo Raamatussa, miten löydät tien taivaaseen. Jumala on luonut

Lisätiedot

LAUSEEN KIRJOITTAMINEN. Peruslause. aamu - minä - syödä muro - ja - juoda - kuuma kahvi Aamulla minä syön muroja ja juon kuumaa kahvia.

LAUSEEN KIRJOITTAMINEN. Peruslause. aamu - minä - syödä muro - ja - juoda - kuuma kahvi Aamulla minä syön muroja ja juon kuumaa kahvia. LAUSEEN KIRJOITTAMINEN Peruslause aamu - minä - syödä muro - ja - juoda - kuuma kahvi Aamulla minä syön muroja ja juon kuumaa kahvia. minä - täti - ja - setä - asua Kemi Valtakatu Minun täti ja setä asuvat

Lisätiedot

Mitä on oikeudenmukaisuus? (Suomessa se on kaikkien samanvertainen kohtelu ja tasa-arvoisuus)

Mitä on oikeudenmukaisuus? (Suomessa se on kaikkien samanvertainen kohtelu ja tasa-arvoisuus) 14 E KYSYMYSPAKETTI Elokuvan katsomisen jälkeen on hyvä varata aikaa keskustelulle ja käydä keskeiset tapahtumat läpi. Erityisesti nuorempien lasten kanssa tulee käsitellä, mitä isälle tapahtui, sillä

Lisätiedot

Kun isä jää kotiin. Teksti: Liisi Jukka Kuvat: Iida Vainionpää

Kun isä jää kotiin. Teksti: Liisi Jukka Kuvat: Iida Vainionpää Teksti: Liisi Jukka Kuvat: Iida Vainionpää Kun isä jää kotiin Mikko Ratia, 32, istuu rennosti olohuoneen tuolilla, samalla kun hänen tyttärensä Kerttu seisoo tuolista tukea ottaen samaisessa huoneessa.

Lisätiedot

- Kummalla on vaaleammat hiukset? - Villellä on vaaleammat hiukset.

- Kummalla on vaaleammat hiukset? - Villellä on vaaleammat hiukset. MAI FRICK KOMPARAATIO ELI VERTAILU 1. Komparatiivi -mpi -mpa, -mma monikko: -mpi, -mmi - Kumpi on vanhempi, Joni vai Ville? - Joni on vanhempi kuin Ville. - Kummalla on vaaleammat hiukset? - Villellä on

Lisätiedot

Copylefted = saa monistaa ja jakaa vapaasti 1. Käännä omalle kielellesi. Ilolan perhe

Copylefted = saa monistaa ja jakaa vapaasti 1. Käännä omalle kielellesi. Ilolan perhe Ilolan perhe 1 Pentti ja Liisa ovat Reinon, Jaanan ja Veeran isä ja äiti. Heidän lapsiaan ovat Reino, Jaana ja Veera. 'Pikku-Veera' on perheen nuorin. Hän on vielä vauva. Henry-vaari on perheen vanhin.

Lisätiedot

Ksenia Pietarilainen -keppinuket

Ksenia Pietarilainen -keppinuket Ksenia Pietarilainen -keppinuket - Leikkaa hahmot ja lavasteet irti. - Liimaa hahmon peilikuvat yhteen pohjapaloistaan. - Taita hahmot pystyyn siten, että valkoinen pala jää pöytää vasten. - Liimaa hahmo

Lisätiedot

VAIN YKSI PALASI KIITTÄMÄÄN

VAIN YKSI PALASI KIITTÄMÄÄN Suomen Tunnustuksellinen PYHÄKOULUMATERIAALI 1(5) VAIN YKSI PALASI KIITTÄMÄÄN 1. Kertomuksen taustatietoja a) Missä kertomus tapahtui Tapahtuman paikka on joku kylä Samarian ja Galilean rajalla b) Vieraat

Lisätiedot

Nettiraamattu. lapsille. Tuhlaajapoika

Nettiraamattu. lapsille. Tuhlaajapoika Nettiraamattu lapsille Tuhlaajapoika Kirjoittaja: Edward Hughes Kuvittaja: Lazarus Sovittaja: Ruth Klassen; Sarah S. Kääntäjä: Anni Kernaghan Tuottaja: Bible for Children www.m1914.org 2012 Bible for Children,

Lisätiedot

Prinssistä paimeneksi

Prinssistä paimeneksi Nettiraamattu lapsille Prinssistä paimeneksi Kirjoittaja: Edward Hughes Kuvittaja: M. Maillot; Lazarus Sovittaja: E. Frischbutter; Sarah S. Kääntäjä: Anni Kernaghan Tuottaja: Bible for Children www.m1914.org

Lisätiedot

suurempi valoisampi halvempi helpompi pitempi kylmempi puheliaampi

suurempi valoisampi halvempi helpompi pitempi kylmempi puheliaampi TEE OIKEIN Kumpi on (suuri) suurempi, Rovaniemi vai Ylitornio? Tämä talo on paljon (valoisa) valoisampi kuin teidän vanha talo. Pusero on (halpa) halvempi kuin takki. Tämä tehtävä on vähän (helppo) helpompi

Lisätiedot

Omistusliitteillä ilmaistaan, kenen jokin esine tai asia on. Aina ei tarvita edes persoonapronominia sanan eteen.

Omistusliitteillä ilmaistaan, kenen jokin esine tai asia on. Aina ei tarvita edes persoonapronominia sanan eteen. Oppilaan nimi: PRONOMINIT Persoonapronominien omistusliitteet Omistusliitteillä ilmaistaan, kenen jokin esine tai asia on. Aina ei tarvita edes persoonapronominia sanan eteen. Esimerkiksi: - Kenen pipo

Lisätiedot

JOULUN TUNNELMA. Ken saavuttaa nyt voi joulun tunnelmaa niin parhaimman lahjan hän itselleen näin saa.

JOULUN TUNNELMA. Ken saavuttaa nyt voi joulun tunnelmaa niin parhaimman lahjan hän itselleen näin saa. JOULUN TUNNELMA Nyt joulun kellot näin kaukaa soi, joulurauhaa julistaa. Äänet hiljentyvät kaupungin ja on kiire jäänyt taa. Nyt syttyy tähdet nuo miljoonat jokaiselle tuikkimaan. Jälleen kodeissa vain

Lisätiedot

VERBI + TOINEN VERBI = VERBIKETJU

VERBI + TOINEN VERBI = VERBIKETJU VERBI + TOINEN VERBI = VERBIKETJU 1. Apuverbi vaatii seuraavan verbin määrämuotoon. Lisää verbi luettelosta ja taivuta se oikeaan muotoon. Voimme Me haluamme Uskallatteko te? Gurli-täti ei tahdo Et kai

Lisätiedot

http://www.youtube.com/watch?v=sugtzbcwtti&feature=related

http://www.youtube.com/watch?v=sugtzbcwtti&feature=related Syyskuu no 55 /2012 http://www.youtube.com/watch?v=sugtzbcwtti&feature=related "Särkyneille on puhuttava hiljaa ja sanoin, jotka eivät lyö. Kuin tuuli, joka vaalii viljaa, kuin lempeä ja lämmin yö. Särkyneitä

Lisätiedot

Joka kaupungissa on oma presidentti

Joka kaupungissa on oma presidentti Kaupungissa on johtajia. Ne määrää. Johtaja soittaa ja kysyy, onko tarpeeksi hoitajia Presidentti päättää miten talot on rakennettu ja miten tää kaupunki on perustettu ja se määrää tätä kaupunkia, Niinkun

Lisätiedot

SUBSTANTIIVIT 1/6. juttu. joukkue. vaali. kaupunki. syy. alku. kokous. asukas. tapaus. kysymys. lapsi. kauppa. pankki. miljoona. keskiviikko.

SUBSTANTIIVIT 1/6. juttu. joukkue. vaali. kaupunki. syy. alku. kokous. asukas. tapaus. kysymys. lapsi. kauppa. pankki. miljoona. keskiviikko. SUBSTANTIIVIT 1/6 juttu joukkue vaali kaupunki syy alku kokous asukas tapaus kysymys lapsi kauppa pankki miljoona keskiviikko käsi loppu pelaaja voitto pääministeri päivä tutkimus äiti kirja SUBSTANTIIVIT

Lisätiedot

Nettiraamattu. lapsille. Prinssi joesta

Nettiraamattu. lapsille. Prinssi joesta Nettiraamattu lapsille Prinssi joesta Kirjoittaja: Edward Hughes Kuvittaja: M. Maillot; Lazarus Sovittaja: M. Maillot; Sarah S. Kääntäjä: Anni Kernaghan Tuottaja: Bible for Children www.m1914.org BFC PO

Lisätiedot

Uusi suunta. Juurien tunteminen tekee vahvaksi

Uusi suunta. Juurien tunteminen tekee vahvaksi Uusi suunta Juurien tunteminen tekee vahvaksi Arja Saijonmaa Arja Saijonmaa on suomalaisen saunan lähettiläs ja suuren suosion saavuttaneen Sauna kirjan kirjoittaja. Voimansa hän ammentaa kuulaasta järvimaisemasta

Lisätiedot

Rakkaat Dikonin turvakodin ystävät ja tukijat

Rakkaat Dikonin turvakodin ystävät ja tukijat Kummikirje 1-2016 3.5. 2016 Rakkaat Dikonin turvakodin ystävät ja tukijat Olen uusi Venäjän alueen kummityön kordinaattori Ammi Kallio. Tämä on ensimmäinen kummikirje, jonka kirjoitan teille alueelta.

Lisätiedot

Julkaisuvapaa 4.3.2009 klo 15. Äitisemme Vuokkiniemi on matka matriarkkojen maahan

Julkaisuvapaa 4.3.2009 klo 15. Äitisemme Vuokkiniemi on matka matriarkkojen maahan Julkaisuvapaa 4.3.2009 klo 15 Äitisemme Vuokkiniemi on matka matriarkkojen maahan Vuokkiniemi on pieni mutta kuuluisa kylä Vienan Karjalassa suuren Venäjän läntisellä laidalla. Äitisemme Vuokkiniemi on

Lisätiedot

SEKALAISIA IMPERFEKTI-TREENEJÄ

SEKALAISIA IMPERFEKTI-TREENEJÄ SEKALAISIA IMPERFEKTI-TREENEJÄ 1. TEE POSITIIVINEN JA NEGATIIVINEN IMPERFEKTI Hän lukee kirjaa. Me ajamme autoa. Hän katsoo televisiota. Minä rakastan sinua. Hän itkee usein. Minä annan sinulle rahaa.

Lisätiedot

TERVEISET TÄÄLTÄ IMATRAN POUTAPILVEN PALVELUKODISTA

TERVEISET TÄÄLTÄ IMATRAN POUTAPILVEN PALVELUKODISTA TERVEISET TÄÄLTÄ IMATRAN POUTAPILVEN PALVELUKODISTA KERROMME KULUNEEN VUODEN KUULUMISISTA JA VIIME VUODEN MIELEENPAINUVISTA TAPAHTUMISTA Talvella oli paljon pakkasta ja lunta. Paljon vaatteita päälle ja

Lisätiedot

Outi Rossi JIPPII. Matkaan Jeesuksen kanssa. Kuvittanut Susanna Sinivirta. Fida International ry

Outi Rossi JIPPII. Matkaan Jeesuksen kanssa. Kuvittanut Susanna Sinivirta. Fida International ry Outi Rossi JIPPII Matkaan Jeesuksen kanssa Kuvittanut Susanna Sinivirta Fida International ry JIPPII Matkaan Jeesuksen kanssa, 4. painos C Outi Rossi Kuvitus Susanna Sinivirta Fida International ry Kirjapaino

Lisätiedot

Hyviä ja huonoja kuninkaita

Hyviä ja huonoja kuninkaita Nettiraamattu lapsille Hyviä ja huonoja kuninkaita Kirjoittaja: Edward Hughes Kuvittaja: Lazarus Sovittaja: Ruth Klassen Kääntäjä: Anni Kernaghan Tuottaja: Bible for Children www.m1914.org BFC PO Box 3

Lisätiedot

Simo Sivusaari. Nuori puutarhuri

Simo Sivusaari. Nuori puutarhuri Simo Sivusaari Simo Yrjö Sivusaari syntyi 26.10.1927 Vaasassa. Hän kävi kolmivuotisen puutarhaopiston ja on elättänyt perheensä pienellä taimi- ja kukkatarhalla. Myynti tapahtui Vaasan torilla ja hautausmaan

Lisätiedot

Kotikonsertti. Sen jälkeen Mari lauloi Jonnen kitaran säestyksellä Juha Tapion Kaksi vanha puuta. Marin soolo-laulun kertosäe on:

Kotikonsertti. Sen jälkeen Mari lauloi Jonnen kitaran säestyksellä Juha Tapion Kaksi vanha puuta. Marin soolo-laulun kertosäe on: Kotikonsertti Sunnuntaina, 26.1.2014 klo 15.00 oli kotikonsertin aikaa. Konsertti järjestettiin 94-vuotispäivän kunniaaksi. Päivänsankarin vieraina olivat lapset, lapsenlapset ja lapsenlapsenlapset. Mukana

Lisätiedot

Tehtäviä. Sisko Istanmäki: Liian paksu perhoseksi

Tehtäviä. Sisko Istanmäki: Liian paksu perhoseksi Sisko Istanmäki: Liian paksu perhoseksi JULKAISIJA: Oppimateriaalikeskus Opike, Kehitysvammaliitto ry Viljatie 4 C, 00700 Helsinki puh. (09) 3480 9350 fax (09) 351 3975 s-posti: opike@kvl.fi www.opike.fi

Lisätiedot

Sävel Oskar Merikanto Sanat Pekka Ervast

Sävel Oskar Merikanto Sanat Pekka Ervast Sävel Oskar Merikanto Sanat Pekka Ervast KUOLEMAN KUNNIAKSI Pekka Ervast Oskar Merikanto Teoksen taustaa Tukholman kongressi 1913 ja Oskar Merikanto. Kuten lukijamme tietävät, pidetään ensi kesänä Tukholmassa

Lisätiedot

LAPSEN HAASTATTELULOMAKE (alle 10-vuotiaalle)

LAPSEN HAASTATTELULOMAKE (alle 10-vuotiaalle) LAPSEN HAASTATTELULOMAKE (alle 10-vuotiaalle) Lapsi Haastattelija Päivä ja paikka 1 LAPSI JA HÄNEN PERHEENSÄ Vanhempasi ovat varmaankin kertoneet Sinulle syyn siihen, miksi olen halunnut tavata Sinua.

Lisätiedot

Märsky 29.10.2012. Heikki Pajunen Novetos Oy. Luomme menestystarinoita yhdessä

Märsky 29.10.2012. Heikki Pajunen Novetos Oy. Luomme menestystarinoita yhdessä Märsky 29.10.2012 Heikki Pajunen Novetos Oy Luomme menestystarinoita yhdessä Aamun ajatus By Positiivarit: Maanantai 29.10.2012 AAMUN AJATUS Elämä on 10-prosenttisesti sitä miten elää ja 90-prosenttisesti

Lisätiedot

Jeesus parantaa sokean

Jeesus parantaa sokean Nettiraamattu lapsille Jeesus parantaa sokean Kirjoittaja: Edward Hughes Kuvittaja: Janie Forest Sovittaja: Ruth Klassen Kääntäjä: Anni Kernaghan Tuottaja: Bible for Children www.m1914.org BFC PO Box 3

Lisätiedot

Suomen Tunnustuksellinen PYHÄKOULUMATERIAALI 1(5) JEESUS 12-VUOTIAANA

Suomen Tunnustuksellinen PYHÄKOULUMATERIAALI 1(5) JEESUS 12-VUOTIAANA Suomen Tunnustuksellinen PYHÄKOULUMATERIAALI 1(5) JEESUS 12-VUOTIAANA Kuva taidegraafikko Kimmo Pälikkö 1. Kertomuksen taustatietoja Juutalaiset pojat kävivät kotikaupunkinsa synagoogassa koulua 5-vuotiaasta

Lisätiedot

o l l a käydä 13.1. Samir kertoo:

o l l a käydä 13.1. Samir kertoo: 13. kappale (kolmastoista kappale) SAMI RI N KOULUVII KKO 13.1. Samir kertoo: Kävin eilen Mohamedin luona. Hän oli taas sairas. Hänellä oli flunssa. Minä kerroin Mohamedille, että myös minulla on pää kipeä.

Lisätiedot

ESIINTYMINEN. Laura Elo Cambiare p. 040 748 7884 laura@johtajuustaito.fi

ESIINTYMINEN. Laura Elo Cambiare p. 040 748 7884 laura@johtajuustaito.fi ESIINTYMINEN Laura Elo Cambiare p. 040 748 7884 laura@johtajuustaito.fi Jännitys hyvä renki huono isäntä Kumpi kuvaa sinua? Jännitys auttaa minua. Jännitys lamaannuttaa ja vaikeuttaa esillä oloani. Jännitys

Lisätiedot

Kirjaraportti. Elina Karhu P08D 28.09.09 1

Kirjaraportti. Elina Karhu P08D 28.09.09 1 Kirjaraportti Elina Karhu P08D 28.09.09 1 Akvaariorakkautta Luin kirjan nimeltä Akvaariorakkautta, joka kertoo kahden nuoren ihmisen, Saaran ja Jounin suhteesta. Suhteen pulmana on Saaran ongelmat oman

Lisätiedot

EROKUMPPANIT. Nalleperhe Karhulan tarina

EROKUMPPANIT. Nalleperhe Karhulan tarina EROKUMPPANIT Nalleperhe Karhulan tarina Avuksi vanhempien eron käsittelyyn lapsen kanssa Ulla Sauvola 1 ALKUSANAT Tämä kirja on tarkoitettu avuksi silloin, kun vanhemmat eroavat ja asiasta halutaan keskustella

Lisätiedot

äijäjooga Äijäjoogin kalenteri 2009 jhl:n oma painos

äijäjooga Äijäjoogin kalenteri 2009 jhl:n oma painos äijäjooga ÄIJÄJOOGAN PÄÄSYVAATIMUKSET: Riittävän kankea Lattia on kurkottaessa pelottavan kaukana Sukupuoli: ÄIJÄ Kyky hengittää sisään ja ulos Halu kilpailuvapaaseen vyöhykkeeseen Posketon uteliaisuus

Lisätiedot

Raamatun lainaukset vuoden 1992 raamatunkäännöksestä.

Raamatun lainaukset vuoden 1992 raamatunkäännöksestä. elämä alkaa tästä 2008 Evangelism Explosion International Kaikki oikeudet pidätetään. Ei saa kopioida missään muodossa ilman kirjallista lupaa. Raamatun lainaukset vuoden 1992 raamatunkäännöksestä. Asteikolla

Lisätiedot

Jeremia, kyynelten mies

Jeremia, kyynelten mies Nettiraamattu lapsille Jeremia, kyynelten mies Kirjoittaja: Edward Hughes Kuvittaja: Jonathan Hay Sovittaja: Mary-Anne S. Kääntäjä: Anni Kernaghan Tuottaja: Bible for Children www.m1914.org 2014 Bible

Lisätiedot

Minun elämäni. Mari Vehmanen, Laura Vesa. Kehitysvammaisten Tukiliitto ry

Minun elämäni. Mari Vehmanen, Laura Vesa. Kehitysvammaisten Tukiliitto ry Minun elämäni Mari Vehmanen, Laura Vesa Kehitysvammaisten Tukiliitto ry Minulla on kehitysvamma Meitä kehitysvammaisia suomalaisia on iso joukko. Meidän on tavanomaista vaikeampi oppia ja ymmärtää asioita,

Lisätiedot

Jacob Wilson, 7.10.1846 2.3.1915

Jacob Wilson, 7.10.1846 2.3.1915 Jacob Wilson, 7.10.1846 2.3.1915 Kaivostoimintaa FAMCON:n Suomen kaivoksilla johtanut Jakob Wilson oli syntymänimeltään Jaakko Sjöberg ja lähtöisin pohjanmaalta, Kalajoelta (syntynyt 7.10.1846). Hänen

Lisätiedot

Terveisiä Imatralta Poutapilvestä!

Terveisiä Imatralta Poutapilvestä! Terveisiä Imatralta Poutapilvestä! Nyt on jo kevät. Halusimme kertoa, kuinka kulunut talvi meillä sujui. Sää on ollut vaihteleva koko talven. Tällä hetkellä meidän pihalla on aika paljon lunta. Sää oli

Lisätiedot

Suosikkipojasta orjaksi

Suosikkipojasta orjaksi Nettiraamattu lapsille Suosikkipojasta orjaksi Kirjoittaja: Edward Hughes Kuvittaja: Byron Unger; Lazarus Sovittaja: M. Kerr; Sarah S. Kääntäjä: Anni Kernaghan Tuottaja: Bible for Children www.m1914.org

Lisätiedot

LAUSETREENEJÄ. Kysymykset:

LAUSETREENEJÄ. Kysymykset: LAUSETREENEJÄ Kysymykset: Mikä - kuka - millainen? (perusmuoto) Mitkä ketkä millaiset? (t-monikko) Minkä kenen millaisen? (genetiivi) Milloin? Millainen? Minkävärinen? Minkämaalainen? Miten? Kenellä? Keneltä?

Lisätiedot

Matt. 17: 1-13 Pirkko Valkama

Matt. 17: 1-13 Pirkko Valkama Loisto yllättää Matt. 17: 1-13 Pirkko Valkama Matt. 17:1-3 1 Kuuden päivän kuluttua Jeesus otti mukaansa Pietarin sekä Jaakobin ja tämän veljen Johanneksen ja vei heidät korkealle vuorelle yksinäisyyteen.

Lisätiedot

Dalinda Luolamo. Tunteiden sota. Runokokoelma

Dalinda Luolamo. Tunteiden sota. Runokokoelma Dalinda Luolamo Tunteiden sota Runokokoelma Tunteiden sota Dalinda Luolamo Ulkoasu: R. Penttinen Painettu: Mediapinta, 2010 ISBN 978-952-235-235-4 Alkusanat Arvoisat lukijat. Tahdon kertoa teille projektistani

Lisätiedot

Nettiraamattu lapsille. Pietari ja rukouksen voima

Nettiraamattu lapsille. Pietari ja rukouksen voima Nettiraamattu lapsille Pietari ja rukouksen voima Kirjoittaja: Edward Hughes Kuvittaja: Janie Forest Sovittaja: Ruth Klassen Kääntäjä: Anni Kernaghan Tuottaja: Bible for Children www.m1914.org 2013 Bible

Lisätiedot

6. Vastaa kysymyksiin Onko sinulla isoveli? Oletko sinä lyhyt? Minkä väriset hiukset sinulla on? Onko sinulla siniset silmät? Oletko nyt iloinen?

6. Vastaa kysymyksiin Onko sinulla isoveli? Oletko sinä lyhyt? Minkä väriset hiukset sinulla on? Onko sinulla siniset silmät? Oletko nyt iloinen? 5. Vastaa kysymyksiin (kpl1) Onko sinulla sisaruksia? Asuuko sinun perhe kaukana? Asutko sinä keskustan lähellä? Mitä sinä teet viikonloppuna? Oletko sinä viikonloppuna Lahdessa? Käytkö sinä usein ystävän

Lisätiedot

Lucia-päivä 13.12.2013

Lucia-päivä 13.12.2013 Lucia-päivä 13.12.2013 Perjantai 13.12.2013 oli tapahtumarikas päivä: oli Lucia-päivä! Päivä alkoi klo 8.15 juhlasalissa, kun Luciat esiintyivät EKOn väen ja joulupuuroon kutsuttujen vieraiden edessä.

Lisätiedot

SYNTYMÄTTÖMILLE LAPSILLEMME

SYNTYMÄTTÖMILLE LAPSILLEMME SYNTYMÄTTÖMILLE LAPSILLEMME MAA OLI AUTIO JA KYLMÄ I minä kävelin poispäin näistä päivistä jätin sudenjälkiä ettei minua etsittäisi polulla kohtasin tytön joka sanoi että on vapaus nauttia ei sitä kiinnostanut

Lisätiedot

Tehtäviä. Saraleena Aarnitaival: Kirjailijan murha

Tehtäviä. Saraleena Aarnitaival: Kirjailijan murha Saraleena Aarnitaival: Kirjailijan murha JULKAISIJA: Oppimateriaalikeskus Opike, Kehitysvammaliitto ry Viljatie 4 C, 00700 Helsinki puh. (09) 3480 9350 fax (09) 351 3975 s-posti: opike@kvl.fi www.opike.fi

Lisätiedot

JEESUS ARMAHTAA AVIONRIKKOJANAISEN

JEESUS ARMAHTAA AVIONRIKKOJANAISEN Suomen Tunnustuksellinen PYHÄKOULUMATERIAALI 1(5) JEESUS ARMAHTAA AVIONRIKKOJANAISEN 1. Kertomuksen taustatietoja a) Kertomuksen tapahtumapaikka - pyhäkössä Suomen Tunnustuksellinen PYHÄKOULUMATERIAALI

Lisätiedot

Nettiraamattu lapsille. Kuningas Daavid (2. osa)

Nettiraamattu lapsille. Kuningas Daavid (2. osa) Nettiraamattu lapsille Kuningas Daavid (2. osa) Kirjoittaja: Edward Hughes Kuvittaja: Lazarus Sovittaja: Ruth Klassen Kääntäjä: Anni Kernaghan Tuottaja: Bible for Children www.m1914.org 2009 Bible for

Lisätiedot

Jumalan lupaus Abrahamille

Jumalan lupaus Abrahamille Nettiraamattu lapsille Jumalan lupaus Abrahamille Kirjoittaja: Edward Hughes Kuvittaja: Byron Unger; Lazarus Sovittaja: M. Maillot; Tammy S. Kääntäjä: Anni Kernaghan Tuottaja: Bible for Children www.m1914.org

Lisätiedot

VERTAUS TUHLAAJAPOJASTA

VERTAUS TUHLAAJAPOJASTA Suomen Tunnustuksellinen PYHÄKOULUMATERIAALI 1(5) VERTAUS TUHLAAJAPOJASTA 1. Kertomuksen taustatietoja a) Ajallinen yhteys muihin kertomuksiin Jeesus kertoo tämän vertauksen heti edellisten vertausten

Lisätiedot

Kuningas Daavid (2. osa)

Kuningas Daavid (2. osa) Nettiraamattu lapsille Kuningas Daavid (2. osa) Kirjoittaja: Edward Hughes Kuvittaja: Lazarus Kääntäjä: Anni Kernaghan Sovittaja: Ruth Klassen Suomi Kertomus 21/60 www.m1914.org Bible for Children, PO

Lisätiedot

Nettiraamattu lapsille. Jumalan lupaus Abrahamille

Nettiraamattu lapsille. Jumalan lupaus Abrahamille Nettiraamattu lapsille Jumalan lupaus Abrahamille Kirjoittaja: Edward Hughes Kuvittaja: Byron Unger; Lazarus Sovittaja: M. Maillot; Tammy S. Kääntäjä: Anni Kernaghan Tuottaja: Bible for Children www.m1914.org

Lisätiedot

Odpowiedzi do ćwiczeń

Odpowiedzi do ćwiczeń Odpowiedzi do ćwiczeń Lekcja 1 1. c 2. b 3. d 4. a 5. c Lekcja 2 1. ruotsia 2. Norja 3. tanskalainen 4. venäjää 5. virolainen 6. englantia 7. Saksa 8. kiina 9. espanjaa 10. Suomi 11. puolalainen 12. englanti

Lisätiedot

Tarhamatka 8.-10.10.2010: Vantaa, Virumaa, Toolse, Tallinna, Rapla

Tarhamatka 8.-10.10.2010: Vantaa, Virumaa, Toolse, Tallinna, Rapla Tarhamatka 8.-10.10.2010: Vantaa, Virumaa, Toolse, Tallinna, Rapla Tarhamatka alkoi torstai iltana ja menimme yöpymään rekkuaktiivin luokse Vantaalle, jossa rapsuttelimme useita kotia etsiviä kissoja.

Lisätiedot

MIES JA NAINEN JUMALAN LUOMUKSINA. Matin ja Maijan eväät Pekka Tuovinen, 15.11.2015

MIES JA NAINEN JUMALAN LUOMUKSINA. Matin ja Maijan eväät Pekka Tuovinen, 15.11.2015 MIES JA NAINEN JUMALAN LUOMUKSINA Matin ja Maijan eväät Pekka Tuovinen, 15.11.2015 LUOMINEN 1) Raamattu kertoo kaiken olevaisen synnystä yksinkertaisen (entisajan) maailmankuvan puitteissa. 2) Raamatun

Lisätiedot

Terveisiä Poutapilvestä! Kesä sujui Imatralla oikein mukavasti. Sää oli vaihteleva koko Suomessa ja niin meilläkin. Välillä satoi ja välillä paistoi.

Terveisiä Poutapilvestä! Kesä sujui Imatralla oikein mukavasti. Sää oli vaihteleva koko Suomessa ja niin meilläkin. Välillä satoi ja välillä paistoi. 2007 Terveisiä Poutapilvestä! Kesä sujui Imatralla oikein mukavasti. Sää oli vaihteleva koko Suomessa ja niin meilläkin. Välillä satoi ja välillä paistoi. Nyt on hyvä muistella mennyttä kesää ja sen tapahtumia.

Lisätiedot

The Adult Temperament Questionnaire (the ATQ, 77-item short form) AIKUISEN TEMPERAMENTTIKYSELY

The Adult Temperament Questionnaire (the ATQ, 77-item short form) AIKUISEN TEMPERAMENTTIKYSELY 2007 Mary K. Rothbart, D. E. Evans. All Rights Reserved. Finnish translation: Professor Katri Räikkönen-Talvitie and the Developmental Psychology Research Group, University of Helsinki, Finland The Adult

Lisätiedot

Tärkeät paikat. Jaa muistoja yhdessä sukulaisen tai ystävän kanssa. Kerro lapsuutesi tärkeistä paikoista. Leikkaa tästä kysymyskortit!

Tärkeät paikat. Jaa muistoja yhdessä sukulaisen tai ystävän kanssa. Kerro lapsuutesi tärkeistä paikoista. Leikkaa tästä kysymyskortit! LUONNOS Sukumuistelupeli Tärkeät paikat Jaa muistoja yhdessä sukulaisen tai ystävän kanssa. Kerro lapsuutesi tärkeistä paikoista. Leikkaa tästä kysymyskortit! Voit myös keksiä itse lisää kysymyksiä! Jokainen

Lisätiedot

Aakkoset Aa Ii Uu Ss Nn Ee Oo Ll Rr Mm Tt Ää Pp Kk Jj Vv Hh Yy Öö Dd Gg Bb Ff Cc Ww Xx Zz Qq Åå Numerot 0 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 Kuka on...? (adjektiivit) 1. 2. 3. 4. 5. 6. 7. 8. Kenellä on...? (omistaminen)

Lisätiedot

M.J. Metsola. Taimentukka. Perämeren makuisia runoja vanhemmuudesta ja sukujen polvista

M.J. Metsola. Taimentukka. Perämeren makuisia runoja vanhemmuudesta ja sukujen polvista M.J. Metsola Taimentukka Perämeren makuisia runoja vanhemmuudesta ja sukujen polvista Taimentukka Mikko Juhana Metsola Ulkoasu: R. Penttinen Kustantaja: Mediapinta, 2010 ISBN 978-952-235-264-4 Auringossa

Lisätiedot

Tekninen ja ympäristötoimiala

Tekninen ja ympäristötoimiala Lahden seudun ympäristöpalvelut Tekninen ja ympäristötoimiala 6.11.2006 24.11. alkaa kaamos. Aurinko painuu alas Suomen pohjoisimmassa kolkassa, Nuorgamissa noustakseen seuraavan kerran taivaanrantaan

Lisätiedot

TURVATAIDOT PUHEEKSI

TURVATAIDOT PUHEEKSI TURVATAIDOT PUHEEKSI Haastattelulomake Tekijät: Neuvolan perhetyöntekijä Merja Häyrynen, kodinhoitaja Pirjo Wihinen, lastensuojelun perhetyöntekijät Päivi Hölttä- Vikki, Eija Luontama ja Piia Järvinen

Lisätiedot

Majakka-ilta 21.11.2015. antti.ronkainen@majakka.net

Majakka-ilta 21.11.2015. antti.ronkainen@majakka.net Majakka-ilta 21.11.2015 antti.ronkainen@majakka.net Majakka-seurakunta Majakan missio: Majakka-seurakunta kutsuu, opettaa, palvelee, varustaa, lähtee ja lähettää! Majakan arvolauseke: Yhdessä olemme aivan

Lisätiedot

Nettiraamattu lapsille. Viisas kuningas Salomo

Nettiraamattu lapsille. Viisas kuningas Salomo Nettiraamattu lapsille Viisas kuningas Salomo Kirjoittaja: Edward Hughes Kuvittaja: Lazarus Sovittaja: Ruth Klassen Kääntäjä: Anni Kernaghan Tuottaja: Bible for Children www.m1914.org 2013 Bible for Children,

Lisätiedot

Nettiraamattu. lapsille. Jaakob, petturi

Nettiraamattu. lapsille. Jaakob, petturi Nettiraamattu lapsille Jaakob, petturi Kirjoittaja: Edward Hughes Kuvittaja: M. Maillot; Lazarus Sovittaja: M. Kerr; Sarah S. Kääntäjä: Anni Kernaghan Tuottaja: Bible for Children www.m1914.org 2011 Bible

Lisätiedot

Pietarin Katulapset ry. Pietarin katulapset tarvitsevat Sinua

Pietarin Katulapset ry. Pietarin katulapset tarvitsevat Sinua Pietarin Katulapset ry Pietarin katulapset tarvitsevat Sinua Ihmisarvoinen lapsuus on erittäin suuri asia. Valitettavasti kaikille lapsille Venäjällä se ei ole mahdollista. Omien vanhempiensa hylkäämiä

Lisätiedot

MIEHEN ROOLIEN MUUTOKSET JA PERHE SIIRTOLAISUUDESSA Palvelujärjestelmän kohtaaminen

MIEHEN ROOLIEN MUUTOKSET JA PERHE SIIRTOLAISUUDESSA Palvelujärjestelmän kohtaaminen Varsinais-Suomen sosiaalialan osaamiskeskus VASSO MIEHEN ROOLIEN MUUTOKSET JA PERHE SIIRTOLAISUUDESSA Palvelujärjestelmän kohtaaminen Mies Suomessa, Suomi miehessä-luentosarja Helsinki 26.11.2008 MERJA

Lisätiedot

2. kappale ( toinen kappale) P ERHE. sisko. Hän on 13 vuotta.

2. kappale ( toinen kappale) P ERHE. sisko. Hän on 13 vuotta. 2. kappale ( toinen kappale) P ERHE 2.1. Fereshte ja Anna katsovat kuvaa. Fereshte: Tämä on minun perhe. Anna: Kuka hän on? Fereshte: Hän on minun äiti. Äidin nimi on Samiya. Tämä olen minä. Tämä on minun

Lisätiedot

HENKISTÄ TASAPAINOILUA

HENKISTÄ TASAPAINOILUA HENKISTÄ TASAPAINOILUA www.tasapainoa.fi TASAPAINOA! Kaiken ei tarvitse olla täydellisesti, itse asiassa kaikki ei koskaan ole täydellisesti. Tässä diasarjassa käydään läpi asioita, jotka vaikuttavat siihen,

Lisätiedot

12. kappale (kahdestoista kappale) FERESHTE MUUTTAA

12. kappale (kahdestoista kappale) FERESHTE MUUTTAA 12. kappale (kahdestoista kappale) FERESHTE MUUTTAA 12.1. Liian pieni asunto Fereshten perheessä on äiti ja neljä lasta. Heidän koti on Hervannassa. Koti on liian pieni. Asunnossa on vain kaksi huonetta,

Lisätiedot

]tç Çt ]ùüäxçá äâ Jv

]tç Çt ]ùüäxçá äâ Jv ]tç Çt ]ùüäxçá äâ Jv Elipä kerran kolme aivan tavallista lasta: Eeva, Essi ja Eetu. Oli kesä joten koulua ei ollut. Lapset olivat lähteneet maalle isovanhempiensa luokse. Eräänä sateisena kesäpäivänä,

Lisätiedot

PÄÄSIÄISAAMUNA. 1. Kertomuksen taustatietoja a) Missä kertomus tapahtui: Jerusalemissa

PÄÄSIÄISAAMUNA. 1. Kertomuksen taustatietoja a) Missä kertomus tapahtui: Jerusalemissa Suomen Tunnustuksellinen PYHÄKOULUMATERIAALI 1(5) PÄÄSIÄISAAMUNA 1. Kertomuksen taustatietoja a) Missä kertomus tapahtui: Jerusalemissa b) Ajallinen yhteys muihin kertomuksiin Jeesus oli kuollut ja haudattu

Lisätiedot

EEVA JA AADAM EDENISSÄ

EEVA JA AADAM EDENISSÄ Suomen Tunnustuksellinen PYHÄKOULUMATERIAALI 1(5) EEVA JA AADAM EDENISSÄ Kuva taidegraafikko Kimmo Pälikkö 1. Kertomuksen taustatietoja a) Missä kertomus tapahtui Jumalan istuttamassa paratiisissa, joka

Lisätiedot

JOULUSEIKKAILU. -Aikamatka ensimmäiseen jouluun

JOULUSEIKKAILU. -Aikamatka ensimmäiseen jouluun JOULUSEIKKAILU -Aikamatka ensimmäiseen jouluun Näytelmä ensimmäisen joulun tapahtumista Israelissa. «Esitykset ja kuljetukset ilmaisia kaikille Kuopion kouluille ja päiväkodeille» Jouluseikkailu on alakoululaisille

Lisätiedot

3. kappale (kolmas kappale) AI KA

3. kappale (kolmas kappale) AI KA 3. kappale (kolmas kappale) AI KA 3.1. Kellonajat: Mitä kello on? Kello on yksi. Kello on tasan yksi. Kello on kaksikymmentä minuuttia vaille kaksi. Kello on kymmenen minuuttia yli yksi. Kello on kymmenen

Lisätiedot

KITEEN HURSKAISTEN SUKUSEURA TOIMINUT 10 VUOTTA. Historiaa

KITEEN HURSKAISTEN SUKUSEURA TOIMINUT 10 VUOTTA. Historiaa KITEEN HURSKAISTEN SUKUSEURA TOIMINUT 10 VUOTTA Historiaa Kymmenen vuotta sitten Korpiojan Hurskaiset päättivät perustaa Juho ja Maria Hurskaisen jälkeläisten sukuseuran. Samaan aikaan oli jo keskusteltu

Lisätiedot

ANNA JA ALEKSI SETELINVÄÄRENTÄJIEN JÄLJILLÄ

ANNA JA ALEKSI SETELINVÄÄRENTÄJIEN JÄLJILLÄ EURO RUN -PELI www.uudet-eurosetelit.eu ANNA JA ALEKSI SETELINVÄÄRENTÄJIEN JÄLJILLÄ - 2 - Anna ja Aleksi ovat samalla luokalla ja parhaat kaverit. Heillä on tapana joutua erilaisiin seikkailuihin. Taas

Lisätiedot

ANNA JA ALEKSI SETELINVÄÄRENTÄJIEN JÄLJILLÄ

ANNA JA ALEKSI SETELINVÄÄRENTÄJIEN JÄLJILLÄ EURO RUN -PELI www.uudet-eurosetelit.eu ANNA JA ALEKSI SETELINVÄÄRENTÄJIEN JÄLJILLÄ Anna ja Aleksi ovat samalla luokalla ja parhaat kaverit. Heillä on tapana joutua erilaisiin seikkailuihin. Taas alkaa

Lisätiedot

Jeesus ruokkii 5000 ihmistä

Jeesus ruokkii 5000 ihmistä Nettiraamattu lapsille Jeesus ruokkii 5000 ihmistä Kirjoittaja: Edward Hughes Kuvittaja: Janie Forest Sovittaja: Ruth Klassen Kääntäjä: Anni Kernaghan Tuottaja: Bible for Children www.m1914.org BFC PO

Lisätiedot

Liperi_4 29.8.2014 TAULU 1 I Maria Laakkonen, s. 1694 Liperin Heinoniemi, k. 29.4.1765 Liperi. Puoliso: 8.8.1736 Liperi Petter Mustonen, s.

Liperi_4 29.8.2014 TAULU 1 I Maria Laakkonen, s. 1694 Liperin Heinoniemi, k. 29.4.1765 Liperi. Puoliso: 8.8.1736 Liperi Petter Mustonen, s. Liperi_4 29.8.2014 TAULU 1 I Maria Laakkonen, s. 1694 Liperin Heinoniemi, k. 29.4.1765 Liperi. Puoliso: 8.8.1736 Liperi Petter Mustonen, s. 1711 Liperin Vaivio, Mustola, k. 29.3.1781 Liperi. Pehr peri

Lisätiedot

Nettiraamattu. lapsille. Jumalan. mies

Nettiraamattu. lapsille. Jumalan. mies Nettiraamattu lapsille Jumalan lähettämä mies Kirjoittaja: Edward Hughes Kuvittaja: Byron Unger; Lazarus Sovittaja: E. Frischbutter; Sarah S. Kääntäjä: Anni Kernaghan Tuottaja: Bible for Children www.m1914.org

Lisätiedot

ANDREA MARIA SCHENKEL HILJAINEN KYLÄ

ANDREA MARIA SCHENKEL HILJAINEN KYLÄ ANDREA MARIA SCHENKEL HILJAINEN KYLÄ SUOMENTANUT LEENA VALLISAARI GUMMERUS 3 Ympäristövastuu on osa Gummerus Kustannus Oy:n jokapäiväistä toimintaa. www.gummerus.fi/ymparisto Saksankielinen alkuteos Tannöd

Lisätiedot

SISÄLTÖ. Keho ja seksuaalisuus Tunteet ja seksuaalisuus Tytöksi ja pojaksi Isä ja lapset Äiti ja lapset Mallioppiminen

SISÄLTÖ. Keho ja seksuaalisuus Tunteet ja seksuaalisuus Tytöksi ja pojaksi Isä ja lapset Äiti ja lapset Mallioppiminen Seksuaalisuus SISÄLTÖ Keho ja seksuaalisuus Tunteet ja seksuaalisuus Tytöksi ja pojaksi Isä ja lapset Äiti ja lapset Mallioppiminen Lapsen kysymykset Lapsen häiritty seksuaalisuus Suojele lasta ja nuorta

Lisätiedot

MILLOIN PARTITIIVIA KÄYTETÄÄN? 1. NEGATIIVINEN LAUSE o Minulla ei ole autoa. o Lauralla ei ole työtä. o En osta uutta kännykkää.

MILLOIN PARTITIIVIA KÄYTETÄÄN? 1. NEGATIIVINEN LAUSE o Minulla ei ole autoa. o Lauralla ei ole työtä. o En osta uutta kännykkää. MILLOIN PARTITIIVIA KÄYTETÄÄN? 1. NEGATIIVINEN LAUSE o Minulla ei ole autoa. o Lauralla ei ole työtä. o En osta uutta kännykkää. 2. NUMERO (EI 1) + PARTITIIVI o Minulla on kaksi autoa. o Kadulla seisoo

Lisätiedot