Osaava Varsinais- Suomi Koulutus ja osaaminen tukemaan alueellista kehitystä

Transkriptio

1 Osaava Varsinais- Suomi Koulutus ja osaaminen tukemaan alueellista kehitystä

2 Osaava Varsinais-Suomi Koulutus ja osaminen tukemaan alueellista kehitystä ISBN X Varsinais-Suomen liitto 2001

3 Osaava Varsinais- Suomi Koulutus ja osaaminen tukemaan alueellista kehitystä Varsinais-Suomen liitto

4

5 Esipuhe Varsinais-Suomen maakuntahallitus päätti kokouksessaan , että maakuntaan laaditaan alueellinen koulutusohjelma. Alueellisen kehittämisen katsottiin tarvitsevan tuekseen erillisen osaamis- ja koulutuspoliittisen strategian. Osaamisella on keskeinen osuus koko maakunnan kehittämisessä. Varsinais-Suomen kehittämisohjelmassa yhtenä painopisteenä on panostaminen korkeaan osaamiseen ja sen hyväksi käyttöön sekä elinikäiseen oppimiseen. Erillisen ohjelman laatimisella pyritään saamaan aikaan yhteinen näkemys osaamisen ja koulutuksen kehittämisstrategioista ja - toimenpiteistä. Tämä tavoite edellyttää koko maakunnan sitoutumista yhteisten tavoitteiden toteuttamiseen. Ohjelman tavoitevuodeksi on asetettu vuosi 2006, eli nykyisen EU:n rakennerahastokauden loppuaika. Maakuntahallitus nimesi ohjelman laadinnan asiantuntijaelimeksi Varsinais-Suomen TE- keskuksen työvoimapoliittisen aikuiskoulutuksen sekä aikuisten ammatillisen lisäkoulutuksen ennakointi- ja hankintatoimikunnan. Toimikunnan puheenjohtajana toimii johtaja Antti Koho TE- keskuksesta ja jäseninä henkilöstöpäällikkö Arto Hyytiä (Wärtsilä VSD Finland Oy), toimitusjohtaja Pirkko Paasio (Airiston Auto Oy), alueprojektisihteeri Jan Mikkonen (SAK, TATSI ry), Kalle Leinonen (STTK ry), asiamies Merja Fyhrberg (AKA- VA, TEK), aluepäällikkö Aino Launto-Tiuttu (MTK- Varsinais-Suomi), sivistystoimentarkastaja Harri Haarikko (Länsi-Suomen lääninhallitus), kalatalousjohtaja Kari Ranta-Aho (TE- keskus, maaseutuosasto), osastopäällikkö Tuula Kuntsi (TE- keskus, työvoimaosasto ja yritystutkija Timo Mäkelä (TE- keskus, yritysosasto). Ohjelmassa keskitytään käsittelemään toisen asteen ammatillista koulutusta, ammattikorkeakoulutusta, yliopistokoulutusta, aikuiskoulutusta sekä osaamista koko maakunnan kannalta. Peruskoulutukseen viitataan tiettyjen toimenpide-esitysten yhteydessä. 5 Ohjelma on laadittu Varsinais-Suomen liitossa ja valmistelusta on vastannut Eira Saari. Ohjelman valmistelun aikana on käyty keskusteluja asiantuntijatahojen kanssa. Myös maakuntavaltuusto on käsitellyt osaamiseen ja koulutukseen liittyvää teemaa seminaarissa Ohjelmaluonnos lähetettiin kommentoitavaksi ja mahdollisten lausuntojen antamista varten seutukuntiin, valtion aluehallintoviranomaisille, koulutusorganisaatioihin ja elinkeinoelämän ja työmarkkina- ja elinkeinoelämän järjestöihin sekä opetusministeriöön ja Suomen Kuntaliittoon. Ohjelma on hyväksytty maakuntahallituksessa

6 6

7 S I S Ä L T Ö Tiivistelmä Ohjelman lähtökohdat Varsinais-Suomen yleiskuvaus Koulutuksen toteuttaminen Maakunnan koulutustaso ja oppilaitosten sijoittuminen Koulutusalakohtainen koulutustarjonta Varsinais-Suomessa Tutkimuslaitosten ja yritysten tutkimus- ja kehittämistoiminta Yhteydet maakunnan muihin ohjelmiin SWOT-analyysi maakunnan osaamisen ja koulutuksen tilasta Koulutustarvearviot Valtakunnalliset työvoiman ja koulutuksen tarvearviot Maakunnalliset ja seudulliset työvoiman ja koulutuksen tarvearviot Yhteenveto toimialojen kehittymisestä ja koulutus. tarpeesta Varsinais-Suomessa Koulutuksen tavoitteet maakuntatasolla Visio ja tahtotila osamisesta ja koulutuksen järjestämisestä Varsinais-Suomessa vuonna Koulutuksen tavoitteet Kehittämisstrategia ja toimenpiteet Kehittämisstrategia Toimintalinja ja toimenpidekokonaisuudet Toimenpiteiden vaikutukset ja rahoitus Ohjelman ympäristö- ja muut vaikutukset Kansalliset rahoitusmahdollisuudet EU:n tarjoamat rahoitusmahdollisuudet Toteuttaminen ja seuranta Kirjallisuutta... 67

8

9 Tiivistelmä Yleistä Varsinais-Suomen tulevaisuudelle on tärkeää, että sosiaalista, inhimillistä ja aineellista pääomaa kartutetaan tasapuolisesti. Tieto ja osaaminen ovat menestyksen kivijalka. Tässä työssä koulutuksella on keskeinen asema. Varsinais-Suomen menestys perustuu tietoon ja osaamiseen sekä niiden taitavaan hyödyntämiseen. Korkea koulutustaso varmistaa, että meillä on riittävästi inhimillistä pääomaa taloudellisen ja sosiaalisen menestyksen turvaamiseksi. Koulutuksella hankittu tieto ja osaaminen eivät ole pelkästään korkea-asteen koulutukseen ja uuteen teknologiaan perustuvaa huippuosaamista. Siihen kuuluu myös käden taitojen ja muiden käytännöllisten lahjakkuuksien monipuolinen hyödyntäminen. Koulutus on koko eliniän kestävä prosessi. Osaamista, tietoja ja taitoja on jatkuvasti ylläpidettävä ja kehitettävä. Tietoyhteiskunnassa sekä yksityisen että julkisen sektorin suurimmat panostukset eivät ole enää koneissa ja rakennuksissa, vaan ne ovat investointeja inhimilliseen ja sosiaaliseen pääomaan. Ohjelman lähtökohdat Varsinais-Suomen kehittämisohjelmassa/maakuntaohjelmassa osaamisella on keskeinen merkitys koko maakunnan kehittämisessä. Koulutuksella ja osaamisella on keskeinen rooli myös yritysten kilpailukyvyn ja elinkeinoelämän toimintaedellytysten turvaamisessa. Osaava Varsinais-Suomi -ohjelma pohjautuu Varsinais-Suomen kehittämisohjelmaan ja tulee täydentämään vuosille laadittavaa maakuntaohjelmaa. Ohjemassa tarkastellaan osaamista yleensä sekä erikseen toisen asteen ammatillista koulutusta, ammattikorkeakoulutusta, yliopistokoulutusta sekä koko aikuiskoulutuskenttää. 9 Osaamisen taso Varsinais-Suomessa Varsinais-Suomella on pitkä historia myös koulutuksen ja sivistyksen alalla. Tällä hetkellä maakunnan koulutustaso on hieman koko maan keskiarvon alapuolella. Kokonaan vailla perusasteen jälkeistä koulutusta oli maakunnassamme 42% 15 vuotta täyttäneestä väestöstä. Tilastokeskuksen koulutustasomittarin mukaan Varsinais-Suomi on koulutuksen suhteen maakunnista neljäntenä Uudenmaan, Pirkanmaan ja Pohjois-Pohjanmaan jälkeen. Tutkijakoulutuksen suorittaneiden osuus Varsinais-Suomessa on toiseksi korkein, Uudenmaan jälkeen. Varsinais-Suomessa seutukuntien väliset erot koulutustason suhteen ovat melko korkeat. Koulutustaso on korkein Turun seudulla ja matalin Loimaan seudulla. Ero seutukuntien välillä näkyy etenkin korkeakoulututkintojen suorittaneiden suhteellisessa osuudessa. Koulutustaso on selvästi noussut kuitenkin kaikissa seutukunnissa viimeisten vuosien aikana. Varsinais-suomessa on 20 ammatillista oppilaitosta, maakunnallinen ammattikorkeakoulu sekä kolmen muun ammattikorkeakoulun toimipisteitä ja tiedeyliopistoja on kolme. Lisäksi on lukuisa määrä muita lähinnä aikuiskoulutusta antavia oppilaitoksia. Oppilaitosverkosto kattaa hyvin koko maakunnan alueen.

10 SWOT- analyysi Varsinais-Suomea pidetään koulutusmaakuntana, maakunta vetää opiskelijoita muualta Suomesta enemmän kuin mitä täältä hakeudutaan muualle opiskelemaan. Alueellinen kehitys on viime vuosina johtanut siihen, että erityisesti pääkaupunkiseutu ja eräät maakunta- ja seutukuntakeskukset ovat kiihtyvällä vauhdilla vetäneet puoleensa väestöä ja taloudellista toimintaa. Tähän kehitykseen ei lähiaikoina ole odotettavissa muutosta. Ohjelmaa varten on laadittu katsaus maakunnan vahvuuksiin, heikkouksiin, mahdollisuuksiin ja uhkiin koulutuksen ja osaamisen suhteen. Näiden pohjalta on analysoitu maakunnan ylivoimatekijöitä ja katastrofialueita sekä toisaalta sitä miten heikkoudet muutetaan vahvuuksiksi ja miten uhat saadaan hallintaan. Ylivoimatekijöistä mainittakoon bio-alan ja muiden uusien kasvutoimialojen voimistuminen Varsinais-Suomessa. Seutukuntien mahdollisuutena ja vahvuutena on seudullisten osaamispisteiden toteuttaminen. Koko maakuntaa hyödyntää panostaminen kielitaitoon ja kansainvälisyyteen. 10 Heikkoudet on käännettävissä mahdollisuuksiksi. Merkittävä puute Varsinais-Suomessa on ollut erillisen teknillisen korkeakoulun puuttuminen alueelta. Sitä korvaamaan on käynnistetty korkeakoulujen yhteistyönä toteutettu DI- koulutus. Lisä- ja muuntokoulutus luo riittävän tarjonnan IT-toimialoille muutaman vuoden kuluttua. Lisäksi erityisesti aikuisväestön koulutustasoa on syytä ja mahdollisuus nostaa mm. opetusmenetelmiä ja -tarjontaa monipuolistamalla. Yhtäpitävien tutkimusten ja tilastojen mukaan koulutus on suoraan verrannollinen työpaikan saantiin. Koulutuksen työelämäyhteyksien tulee olla jatkuvan kehittämisen kohteena. Työvoimapula saattaa olla lähiaikoina merkittävä uhka koko maakunnalle. Tilanne vaatii työllistämistoimien ja koulutusohjelmien räätälöimistä kulloistakin tarvetta vastaavaksi. Syrjäytyminen ja työttömyyden jatkuminen eräillä alueilla korkeana on edelleen uhkana. Korkeasti koulutetun väestön poismuutto lähinnä pääkaupunkiseudulle on menetys, johon pitäisi pystyä vaikuttamaan. Työvoimapula tulee pahenemaan, kun suuret ikäluokat alkavat siirtyä pois työelämästä vajaan 10 vuoden kuluttua. Tällöin työvoimapulan lisäksi myös työvoimakustannukset saattavat nousta kestämättömiksi ja tämä voi pahimmillaan merkitä koko tuotannon siirtämistä ulkomaille tai lopettamista. Muita uhkakuvia osaamisen ja alueellisen kehittämisen kannalta ovat myöskin julkisen talouden romahtaminen ja väestön kahtia jakautuminen jo peruskoulusta lähtien koulutettuihin ja ei -koulutettuihin. Maakunnan koulutustarve Kohonneiden ammattitaitovaatimusten johdosta merkittävä osa koulutustarpeesta kohdistuu työssä olevaan väestöön. Koulutustarve kasvaa riippumatta eri toimialojen kehitysnäkymistä. On ennakoitavissa, että uutta työvoimaa etsitään nykyistä enemmän myös vanhempien ikäluokkien, työttömien ja maahanmuuttajien joukosta. Koulutussektorin kannalta työmarkkinoiden nopea muutos merkitsee myös sitä, että kasvualojen enna-

11 kointi on vaikeaa. Lisähaasteen koulutustarpeen arvioinnille tuo työmarkkinoilta poistuvien suurten ikäluokkien vaikutuksen huomioon ottaminen. Tämän hetkisten arvioiden perusteella näyttävät kasvavia toimialoja Varsinais-Suomessa olevan seuraavat alat: Elektroniikka- ja sähköteollisuus, bioalat, energia-ala, kauppa ja palvelut, joista erityisesti yksityiset yrityselämää palvelevat yritykset, hoitotyö, johto- ja asiantuntijatyö, kulttuuriala ml. sisältötuotanto sekä talonrakennusala. Tietoteollisuuden ammateissa on kysymys paitsi koulutetun työvoiman määrän riittävyydestä myös uusista ja entistä laaja-alaisemmista ammatillisista valmiuksista. Turun seudulla on viime aikoina panostettu voimakkaasti bioalaan. Media-alan ja sisältötuotannon arvioidun nopean kasvun vuoksi viestintä- ja kuvataidealan koulutustarve kasvaa myös Varsinais-Suomessa. Vähenevän työvoiman toimialoja ovat puolestaan: Maa- ja metsätalous, perinteinen toimistotyö, rakennustuotteiden valmistus sekä perinteinen elintarvikkeiden valmistus. Vaikka maa- ja metsätalouden työpaikat edelleen vähenevät Varsinais-Suomessa ja määrällinen koulutustarve vähenee, alan työntekijöiltä vaaditaan entistä monipuolisempaa koulutusta. Elintarvikealalla on jossain määrin korkean osaamisen tarvetta esim. funktionaalisten elintarvikkeiden kehittämisessä. Kolmantena kiinnostuksen kohteena ovat ne alat, jotka eivät merkittävästi kasva, mutta joissa koulutusja rekrytointitarve on suuri työvoiman ikärakenteesta johtuvan poistuman takia. Näitä ovat: Metalli- ja konepajateollisuus, rakennusala, siivous- ja talousala sekä julkinen sektori. Varsinais-Suomessa työvoiman poistuma on määrällisesti suurinta perinteisessä teollisuudessa. Suurta se on myös palvelu-, hoito- sekä toimistotyössä. Palvelu- ja hoitoalojen on arvioitu olevan myös kasvualoja. Julkisella sektorilla hoitoalojen lisäksi poistuma tulee olemaan merkittävää valtion- ja kunnallishallinnossa sekä suunnittelutehtävissä. 11 Tavoitteet osaamiselle Koulutukselle ja osaamiselle on asetettu tavoitteita kaikilla tasoilla eri toimijoiden toimesta. Euroopan Neuvosto asetti huippukokouksessaan Lissabonissa koulutukselle tavoitteeksi puolittaa vuoteen 2010 mennessä sellaisten vuotiaiden määrä, joilla on vain alemman tason peruskoulutus. Euroopan Neuvoston avainsanoja ovat myös elinikäinen oppiminen ja perustaitojen edistäminen. Maakuntatasolla keskeisiä tavoitteita ovat seuraavat: 1) Korkeakouluopetukseen ja tutkimukseen: Kasvavien alojen tietoteollisuuden, uusmedian ja biotekniikan korkeasti koulutetun työvoiman saannin turvaaminen (ml. muuntokoulutus) Erityisesti teknillisen korkeakouluopetuksen (DI-koulutus) resurssien turvaaminen Alueen yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen osuuden lisääminen osaamiskeskustoiminnassa Edellytysten luominen kansainvälisesti korkeatasoisten tutkimusyksiköiden syntymiselle Varsinais-Suomessa Korkeakoulujen yritysyhteistyön lisääminen

12 2) Ammatillinen nuorisoaste: Jatko-opintomahdollisuuksien tarjoaminen kaikille kohtuullisella etäisyydellä kotipaikkakunnalta Nuorten ammatillisen peruskoulutuksen tarjonnan suuntaaminen erityisesti työvoimapulan uhkaamille aloille Yrityselämän vastuun lisääminen koulutuksen hankinnan suunnittelussa ja ennakoinnissa Tyttöjen ja naisten osuuden lisääminen tietotekniikan alan koulutuksessa ja sitä kautta alan työpaikoilla Kädentaitojen elvyttäminen 3) Aikuiskoulutukseen Elinikäisen oppimisen edellytysten edistäminen, erityisesti aikuisten koulutuksen saatavuuteen ja alueelliseen tasa-arvoon panostaminen Henkilöstökoulutuksen aseman vahvistaminen 4) Syrjäytymisen ehkäisemiseen Panostaminen varhaiskasvatukseen ja oppimisvalmiuksien kehittämiseen Kouluvaikeuksissa olevien nuorten tukeminen luomalla erilaisia vaihtoehtoisia opiskelun ja työhön oppimisen yhdistelmiä Kehittämisstrategia ja toimenpiteet Ohjelman keskeinen ajatus on miten osaaminen ja koulutus saadaan tukemaan parhaalla mahdollisella tavalla alueellista kehitystä ja sitä kautta työllisyyttä ja yleistä hyvinvointia sekä miten koulutuksella voidaan kehittää alueen elinkeinorakennetta haluttuun suuntaan. Alueiden täytyy menestyäkseen omaksua tiedontuottamisen ja jatkuvan oppimisen periaatteet. Oppivan alueen avaintekijöitä ovat inhimillinen vuorovaikutus ja ne toiminnot, jotka tukevat vuorovaikutteista oppimista. 12 Koulutuspolitiikkaan vaikuttavia yhteiskunnan kehitystekijöitä on useita. Maailmantalouden yhdentyminen ja tietotekniikan nopea kehitys muuttavat elinkeino- ja ammattirakenteita ja työtehtävien sisältöjä aikaisempaa nopeammin. Yksilötasolla tämä merkitsee tarvetta jatkuvaan osaamisen päivittämiseen. Maakunnan kasvuodotukset, uuden yritystoiminnan käynnistäminen alueella sekä jo olemassa olevan korkeaa osaamista hyödyntävän teollisuuden laajeneminen pohjautuvat osaamiseen. Odotettavissa oleva työvoimapula ja työikäisen väestön keski-iän kohoaminen edellyttävät panostamista nykyisin työssä olevan väestön jatko- ja uudelleenkouluttamiseen. Osaava Varsinais-Suomi -ohjelma toteuttaa osaltaan Varsinais-Suomen kehittämis/maakuntaohjelmaa ja erityisesti sen osaamiseen liittyvää painopistettä, jota täsmennetään tällä ohjelmalla. Ohjelmalle on valittu vain yksi toimintalinja, joka jakaantuu toimenpidekokonaisuuksiin ja yksittäisiin toimenpide-esityksiin. Ohjelman toimintalinja: Koulutus ja osaaminen tukemaan alueellista kehitystä ja sitä kautta työllisyyttä ja asukkaiden hyvinvointia Koko ohjelmaa koskevia painotuksia ovat tietoyhteiskuntavalmiuksien, elinikäisen oppimisen, kestävän kehityksen ja kansainvälistymisen edellytysten edistäminen.

13 Toimenpidekokonaisuus 1: Tiedon ja korkean osaamisen Varsinais-Suomi Toimenpidekokonaisuuden toteuttaminen vaatii seuraavia toimenpiteitä: Teknillisen korkeakouluopetuksen laajentaminen edelleen korkeakoulujen välistä yhteistyötä tiivistämällä Korkeaa osaamista hyödyntävien yksiköiden aikaansaaminen maakuntaan Osaamiskeskustoiminnan vahvistaminen ja teknologiakeskuksen roolin selkeyttäminen Panostaminen uusiin kasvutoimialoihin mm. lisäämällä tutkimusrahoitusta ja koulutusta näille aloille Avainklusterien tunnistaminen ja tukeminen Korkeakoulujen kansainvälisten yhteyksien selkiinnyttäminen sekä alueen yritysyhteyksien luominen Korkeakoulujen täydennyskoulutuskeskusten roolin selkeyttäminen ja yhteistyön lisääminen Vieraskielisen opetuksen ja tietoteknisten valmiuksien lisääminen kaikilla tasoilla Toimenpidekokonaisuus 2: Seudullisten osaamispisteiden kehittäminen Toimenpidekokonaisuuden toteuttaminen vaatii seuraavia toimenpiteitä: Ammatillisten toisen asteen oppilaitosten ja ammattikorkeakoulun tulosyksiköiden alueellinen yhteistyö ja niiden roolin vahvistaminen seudullisessa kehittämisessä Työelämän ja koulutuksen järjestäjien verkottaminen seudullisesti Ammattikorkeakoulun tulosyksiköiden välisen työnjaon selkeyttäminen seutukuntien vahvuuksien pohjalta Alueellinen (seudullinen) opiskelun tieto- ja neuvontapalvelu Toimenpidekokonaisuus 3: Koulutuksen ja työelämän yhteyksien tiivistäminen 13 Toimenpidekokonaisuuden toteuttaminen vaatii seuraavia toimenpiteitä Elinkeinoelämän vastuun lisääminen ammatillisen koulutuksen sisällön suunnittelussa ja kohdentamisessa Työssä oppimisen lisääminen; lisätään työpaikkaohjausta ja tiedotusta Oppisopimuskoulutuksesta kehitetään kilpailukykyinen vaihtoehto toisen asteen ammatillisen koulutuksen väylänä Yrittäjäkoulutuksen sisällöllinen kehittäminen ja yrittäjyyskasvatuksen lisääminen Työnantajien kanssa yhdessä järjestettävä työvoimakoulutus ja muu ammatillinen aikuiskoulutus työvoimakapeikkojen ja suhdannevaihtelujen tasaajana Työpaikoilla tapahtuva jatkuva kouluttaminen (henkilöstökoulutus) Toimenpidekokonaisuus 4: Korkeatasoisen ammatillisen koulutuksen turvaaminen Toimenpidekokonaisuuden toteuttaminen vaatii seuraavia toimenpiteitä: Alueellisten erojen eliminoiminen koulutukseen pääsyssä Jatkuva ennakointityö maakunnan koulutustarpeiden tyydyttämiseksi Ammatillisen koulutuksen turvaaminen erityisopetuksella kaikille tarvitsijoille Työpajatoiminnan jatkaminen Opettajien jatko- ja täydennyskoulutuksen tehostaminen (tietotekniset valmiudet, työelämän tarpei-

14 den huomioon ottaminen) Ammatillisen koulutuksen arvostuksen nostaminen ja jatkuva vaikuttavuuden ar-viointi alueellisesti Kädentaitojen elvyttäminen Oppilaitosten rakentamishankerahoituksen turvaaminen Tasa-arvon edistäminen koulutuksessa Peruskoulun lisäopetuksen ( ent.10- luokka) turvaaminen kaikissa kunnissa Aikuisväestön koulutustason nostaminen Ohjelman toteuttaminen ja seuranta Koulutusohjelmaa toteutetaan eri tahojen yhteistyönä. Ohjelmaan sisältyvien hanke-esitysten toteuttaminen edellyttää jo käynnissä olevien hankkeiden selvittämistä ja eri tahojen aktivointia hankkeiden käynnistämiseen sekä rahoitusmahdollisuuksien selvittämistä. Koulutuksen ja osaamisen kehittäminen alueellisella tasolla kuuluu ensisijaisesti koulutuksen järjestäjille, lääninhallitukselle ja TE-keskukselle. Varsinaiset kehittämishankkeet toteutuvat Varsinais-Suomen maakuntaohjelman ja EU:n tavoiteohjelmien kautta. 14 Varsinais-Suomen maakuntaohjelman seurannan yhteydessä seurataan myös Osaava Varsinais-Suomi -ohjelman toteutumista. Kehittämishankkeiden käynnistymistä seurataan ja tarvittaessa niitä vauhditetaan, samalla myös tarkistetaan onko noussut esiin uusia kehittämistarpeita. Koulutuksen vaikuttavuutta pyritään seuraamaan koulutuksen jälkeisellä sijoittumisella ammattialoittain ja alueellisesti.

15 1. Ohjelman lähtökohdat Varsinais-Suomen kehittämisohjelman mukaan osaamisella on keskeinen osuus koko maakunnan kehittämisessä. Koulutuksella ja osaamisella on keskeinen rooli myös yritysten kilpailukyvyn ja elinkeinoelämän toimintaedellytysten turvaamisessa. Vaatimukset oppilaitosten työelämäyhteyksien kehittämisestä ja vastuun kantaminen valmistuneiden työllistymisestä luovat painetta myös koulutuksen alueelliseen ohjaukseen. Myös koulutustarpeet alueellistuvat, kun koulutusta kehitetään yhdessä elinkeinoelämän kanssa. Innovaatiot ja muutokset perustuvat paljolti vuorovaikutteiseen oppimiseen. Tässä mielessä puhutaan oppivista organisaatioista, oppivista talouksista ja oppivista alueista. Tällä ohjelmalla pyritään osaltaan siihen, että Varsinais-Suomi maakuntana voisi olla oppiva alue. Oppivan alueen käsite tarjoaa viitekehyksen alueellisen kehittämispolitiikan ja inhimillisten voimavarojen yhdistämiseksi. Heikki K. Lyytinen on mm. seuraavien asioiden avulla määritellyt oppivan alueen alueeksi, jolla on yhteinen kehittämisnäkemys ja tulevaisuudenkuva jonka innovaatiokapasiteetti ja kilpailukyky ovat enemmän kuin osiensa summa jolla on luotettava tieto alueen osaamistasosta ja tulevaisuuden työmarkkinoista (kasvavat alat / supistuvat alat) sekä toimivat ennakointijärjestelmät jolla on toimivat järjestelmät, joiden avulla tieto ja osaaminen siirtyvät alueen sisällä organisaatiosta toiseen erityisesti koulutusjärjestelmän ja työnantajien välillä jossa työelämän organisaatioissa oppiminen kohdentuu ydinosaamisen kehittämiseen ja uudistumiseen joka huolehtii koulutustason laaja-alaisesta ylläpitämisestä jossa inhimillisten voimavarojen kehittäminen tapahtuu kiinteänä osana alueen kehittämisstrategiaa 15 Oppivan alueen kehittäminen vaatii toimivia verkostoja ja monipuolista yhteistyötä toisaalta koulutus- ja elinkeinoelämän organisaatioiden sekä julkisen sektorin välillä. Se edellyttää myös tieto- ja teknologiakeskittymiä sekä osaamista vahvistavia kansainvälisiä yhteistyöverkostoja. Konkreettisemmalla tasolla ohjelmalla pyritään vastaamaan myös seuraaviin kysymyksiin: miten osaaminen voidaan käyttää maakunnan hyväksi miten vastata työelämän muutoksiin ja miten ennakoida nopeasti ja luotettavasti koulutustarvetta miten huolehtia koulutuspaikkojen riittävyydestä miten saada pitkäaikaistyöttömät takaisin työelämään miten voisi parhaiten edistää kansainvälistymiskehitystä ja elinikäistä oppimista miten tulisi vastata syrjäytymisuhkaan miten selvitään uhkaavasta työvoimapulasta Varsinais-Suomi on korkeakoulujen ja lukuisten muiden oppilaitosten vuoksi koulutusmaakunta. Tätä asiaa pyritään hyödyntämään myös yritystoiminnassa. Koulutuksella on huolehdittava sekä yritysten koulutetun työvoiman tarpeesta että yksilöiden oikeudesta saada haluamaansa koulutusta. Kansantaloudellisesti tarkasteltuna on muistettava, että syrjäytymisen ja pitkäaikaistyöttömyyden yhteiskunnalle ja yksilölle aiheuttamat kustannukset ovat noin satakertaiset vuotuisen opiskelupaikan hintaan verrattuna.

16 Koulutusta koskevaa päätösvaltaa on kaiken aikaa siirretty koulutuksen järjestäjille, jolloin alueellisen koulutussuunnittelun merkitys on korostunut. Koulutuksen on vastattava työelämän tarpeisiin, mutta samalla työnantajien vastuuta koulutuksen onnistumisesta on lisättävä. Oppilaiden vapaa hakeutumisoikeus on koulutusjärjestelmän kulmakiviä. Alueellisella yhteistyöllä voidaan välttää siitä mahdollisesti aiheutuvia ongelmia ja samalla huolehtia koulutuksen saavutettavuudesta. Tässä osaamista käsittelevässä ohjelmassa tarkastellaan osaamista yleensä sekä toisen asteen ammatillista koulutusta, ammattikorkeakoulutusta, yliopistokoulutusta sekä koko aikuiskoulutuskenttää (oheisen kaavion tummennetut osat). Peruskoulutus on rajattu pääosin ulkopuolelle, huolimatta siitä, että sen sisällöllä ja laadulla on ratkaiseva merkitys myöhempää koulutusta ajatellen. Peruskoulutus on Suomessa pitkälle lailla ja asetuksilla säädeltyä ja mahdollisuudet maakuntatasolla vaikuttaa sen toimenpanoon ovat vähäiset. Toisaalta asian käsittelyä oli sen laajuuden vuoksi pakko rajata. Yrityksissä ja työpaikoilla tapahtuvaa koulutusta pyritään myös sivuamaan. Kuva 1: Suomen koulutusjärjestelmäkaavio 16

17 1.1 Varsinais-Suomen yleiskuvaus Maakuntaan kuuluu viisi seutukuntaa, jotka ovat Turun, Salon, Loimaan, Vakka-Suomen ja Turunmaan seutukunnat. Maakunta on rakenteeltaan maan pienkuntavaltaisin. Alueen erityispiirteet, työvoiman rakenne, infrastruktuuri, elinkeinorakenne, olemassa olevat resurssit jne. muovaavat koulutustarvetta ja koulutuksen toteuttamista alueellisella tasolla. Kuvassa 2 on verrattu Varsinais-Suomea koko maahan eräiden keskeisten tilastosuureiden osalta. Kuva 2: Varsinais-Suomi verrattuna Suomen keskiarvoon 17 Varsinais-Suomen vertailu koko maahan osoittaa maakunnan merkityksen kasvinviljelyalueena. Myös jalostuselinkeinojen ja ulkomaalaisten määrän suhteellinen osuus korostuu. Maakunnan teollisuus on monipuolista. Vahvimmat teollisuudenalat ovat telakka-, elintarvike-, sähkötekninen ja kulkuneuvoteollisuus. Yksittäisistä teollisuudenaloista Varsinais-Suomessa on viime aikoina kasvanut erityisen voimakkaasti elektroniikkateollisuus. Suurimmat vaikeudet on puolestaan ollut autoteollisuudella, joka on kuitenkin pystynyt varmistamaan alan tuotannon jatkumisen. Tällä hetkellä telakkateollisuus ja sen tulevaisuus Varsinais-Suomessa on keskustelun alaisena. Maaseudulla on olemassa työpaikkojen suhteen selvä uhka tilojen ja väestön vähentyessä entisestään. Lisäksi erityisesti elintarvikealan kehitys on merkittävä huolenaihe maakunnassa. Maakunnan bruttokansantuote asukasta kohden on 1990-luvulla ollut jonkin verran maan keskiarvon alapuolella. Vuoden 1999 ennakkotietojen mukaan se on noussut hieman koko maan keskiarvon yläpuolelle Salon seudun voimakkaan kehityksen ansiosta.

18 Varsinais-Suomen arvioitu väkiluku , alueen BKT asukasta kohden vuoden 1999 ennakkotietojen mukaan (koko maa = 100) ja elinkeinorakenne v (ennakkotieto) % seutukunnittain Väkiluku 2000 BKT 1999 Alkutuotanto(%) 1998 Jalostus(%) 1998 Palvelut(%)1998 Loimaan seutu ,2 16,5 31,7 51,8 Salon seutu ,3 8,9 42,4 48,8 Turun seutu ,7 2,0 28,6 69,4 Turunmaa ,6 8,0 26,8 65,3 Vakka-Suomi ,0 10,8 40,3 48,9 Varsinais-Suomi ,1 5,3 31,8 62,9 Varsinais-Suomella on rikas kulttuuri ja pitkä historia myös sivistyksen ja koulutuksen alalla. Täällä on aloittanut toimintansa sekä maamme ensimmäinen yliopisto (Turun akatemia v.1640) että nykyisen peruskoulun edeltäjäkin (luostarikoulu v.1249). Tällä hetkellä maakunnan koulutustaso on hieman koko maan keskiarvon alapuolella. Yli 15- vuotiaasta väestöstä tutkinnon suorittaneita vuonna 1999 oli 58 %. Näistä keskiasteen tutkinnon suorittaneita oli 35,5 % ja korkea-asteen tutkinnon suorittaneita runsaat 22,5 %. Vailla perusasteen jälkeistä koulutusta oli 42 % yli 15-vuotiaasta väestöstä. Kuva 3. Perusasteen jälkeisiä tutkintoja suorittanut väestö Varsinais-Suomessa 18 Korkea-asteen tutkintojen määrän selvä nousu vuonna 1998 johtuu uusista ammattikorkeakoulututkinnoista. Vastaavasti keskiasteen tutkintojen määrä on vähentynyt. Varsinais-Suomen väkiluku oli vuoden 2000 lopussa noin henkilöä. Varsinais-Suomen väestö on ollut kasvussa jo pitkään. Maakunnan sisällä muuttovoitto jakautuu Turun ja Salon seutukuntien kesken. Muut seutukunnat ovat olleet muuttotappioalueita. Varsinais-Suomen työpaikat ovat lisääntyneet vuoden 1993 jälkeen joka vuosi. Työttömyys on silti vielä

19 korkealla tasolla. Varsinais-Suomessa poistui vuosina yhteensä noin työpaikkaa, joista teollisuuden työpaikkoja noin kolmannes. Alueelliset työttömyyserot maakunnan sisällä ovat edelleen merkittävät. Seutukunnista pahin tilanne on Turun seutukunnassa ja paras Turunmaalla. Yksittäisistä kunnista työttömyys on suurinta Turussa, marraskuussa ,0%. Koko Varsinais-Suomen työttömyysaste oli 10,1%. Huolestuttavana ja pitkään jatkuneena ilmiönä pitkäaikaistyöttömyys näyttää lähteneen selvään laskuun vuoden 2000 aikana. Koko Varsinais-Suomessa pitkäaikaistyöttömiä oli lähes 7000 henkeä, joista Turussa 59,3%.Viimeisen vuoden aikana (marraskuusta 1999 marraskuuhun 2000) työttömien määrä on vähentynyt 3400:lla henkilöllä eli 13,2%. Saman aikaisesti myös työvoimapoliittisissa toimenpiteissä olevia henkilöitä oli vajaat 400 vähemmän kuin vuotta aikaisemmin (Varsinais-Suomen työvoimakatsaus 11/2000). Kuva 4. Työttömyysaste Varsinais-Suomessa ja sen eri seutukunnissa vuosina (Varsinais- Suomen liitto) Koulutuksen toteuttaminen Ammatillinen koulutus Ammatillisen peruskoulutuksen tavoitteena on antaa opiskelijoille ammattitaidon saavuttamiseksi tarpeellisia tietoja ja taitoja sekä valmiuksia itsenäisen ammatin harjoittamiseen. Ammatillinen peruskoulutus rakentuu perusopetuksen oppimäärälle ja tarjoaa 2-3 vuotista opetusta lähes kaikilla työelämän aloilla. Vuoteen 2001 mennessä kaikki ammatillinen perusopetus laajenee 3- vuotiseksi ja samalla vähintään 20 viikon mittainen työssäoppimisjakso tulee kuulumaan kaikkiin perustutkintoihin. Ammatillisen perustutkinnon voi suorittaa joko oppilaitosmuotoisena tai oppisopimuksella. Oppisopimuskoulutus perustuu opiskelijan ja työnantajan väliseen työsopimukseen, jonka vahvistaa koulutuksen järjestäjä. Oppisopimuskoulutuksen suosio on viime vuosina kasvanut voimakkaasti. Valtakunnallisena ta-

20 voitteena oli lisätä oppisopimuskoulutuksen osuutta vuoteen 2000 mennessä noin 20%:iin nuorten toisen asteen aloituspaikoista. Tähän tavoitteeseen ei kuitenkaan ole päästy. Näiden lisäksi ammatillisen perustutkinnon voi suorittaa näyttötutkintona, jonka ottaa vastaan tutkintotoimikunta. Ammatillisena lisäkoulutuksena voi suorittaa ammatti- ja erikoisammattitutkintoja. Valtioneuvosto päättää ammatillisen koulutuksen yleisistä tavoitteista ja opetusministeriö päättää tarkemmin tutkinnoista. Koulutuksen järjestäjät voivat koulutuksen järjestämisluvan ja vahvistetun tutkintorakenteen rajoissa päättää koulutuksen suuntaamisesta haluamallaan tavalla alueensa elinkeinoelämän tarpeiden mukaan. Ammatillisen koulutuksen järjestäminen on Suomessa vapaaehtoinen tehtävä kunnille. Kunnat osallistuvat valtionosuusjärjestelmän kautta ammatillisen koulutuksen kustannuksiin. Opiskelijat voivat vapaasti hakea kotikunnastaan riippumatta mihin tahansa toisen asteen oppilaitokseen tai ammattikorkeakouluun. Ammatillisen koulutuksen kattavuus on Suomessa hyvä. Kunnat ja kuntayhtymät ylläpitävät kolmea neljäsosaa ammatillisista oppilaitoksista, kuntayhtymien osuus on 46 %. Ammattikorkeakouluopetus 20 Ammattikorkeakoulututkintoon johtavien opintojen tarkoituksena on työelämän ja sen kehittämisen asettamien vaatimusten pohjalta antaa tarpeelliset tiedolliset ja taidolliset valmiudet ammatillisissa asiantuntijatehtävissä toimivista varten. Suomen ammattikorkeakoulujärjestelmä on kehitetty luvulla korkea-asteen koulutuksen ei- yliopistolliseksi osaksi. Kunnat ovat olleet aktiivisesti käynnistämässä ja rahoittamassa ammattikorkeakouluverkoston syntymistä. Ammattikorkeakoulut ovat useimmiten monialaisia ja toimivat useissa eri toimipisteissä ja ne ovat useimmiten maakunnallisia. Niiden ylläpitäjiä ovat kunnat, kuntayhtymät tai yksityiset yhteisöt. Lukuvuonna on toiminnassa 31 vakinaista ammattikorkeakoulua ja niissä noin aloituspaikkaa. Ammattikorkeakoulut antavat opetusta asiantuntijatehtäviin luonnonvara-alalla, tekniikan ja liikenteen alalla, hallinnon ja kaupan alalla, matkailu-, ravitsemis- ja talousalalla, sosiaali- ja terveysalalla, kulttuurialalla sekä humanistisella ja opetusalalla. Perusrahoitus ammattikorkeakouluille tulee valtiolta ja kunnilta. Opetusministeriö vahvistaa tutkintoon johtavat koulutusjärjestelmät, mutta ammattikorkeakoulut päättävät itse koulutusohjelmien suuntautumisvaihtoehdoista, opetussuunnitelmista ja tutkintosäännöistä. Opetusministeriön kanssa käytävissä tavoite- ja tulossopimusneuvotteluissa sovitaan ammattikorkeakoulujen toiminnan tavoitteista, koulutustarjonnasta koulutusaloittain sekä toiminnan perus- ja hankerahoituksesta. Tutkintotavoitteisten opintojen lisäksi ammattikorkeakoulut tarjoavat teknologia- ym. asiantuntijapalveluja, laajenevat tutkimus- ja kehityspalvelut sekä aikuiskoulutusta. Tiede- ja taidekorkeakoulujen opetus Tiede- ja taidekorkeakoulujen tehtävänä on lain mukaan mm. edistää vapaata tutkimusta ja tieteellistä ja taiteellista sivistystä ja antaa tutkimukseen perustuvaa ylintä opetusta. Suomessa on 20 yliopistoa, joista

21 10 monitieteistä yliopistoa, kolme teknillistä korkeakoulua, kolme kauppakorkeakoulua sekä neljä taidekorkeakoulua. Kaikki yliopistot ovat valtion yliopistoja. Yliopistot ja niiden tiedekunnat päättävät tutkintosäännöistä ja opetussuunnitelmista. Opetusministeriön kanssa käytävissä tulosneuvotteluissa sovitaan yliopistojen toiminnan tavoitteista ja asetetaan mm. yliopistokohtaiset aloittaiset tavoitteet tutkintojen määrille. Yliopisto-opiskelijoiden määrä on kasvanut noin 40%:lla viimeisen kymmenen vuoden aikana. Suhteessa ikäluokkaan uusia yliopisto-opiskelijoita on lähes 30%. Yliopistojen tutkintojärjestelmä on uudistettu 1990-luvulla. Tavoitteena on ollut laadullisen ja kansainvälisen vertailtavuuden ohella helpottaa joustavia koulutusjärjestelyjä yli koulutus- ja oppilaitosrajojen. Lisäksi on pyritty lisäämään opintojen valinnaisuutta ja tutkintojen laaja-alaisuutta. Tutkintotavoitteisten opintojen ohella yliopistojen tarjontaan kuuluu erilaisia tutkimus- ja konsultointipalveluja sekä aikuiskoulutusta, joka toteutetaan pääasiallisesti yliopistojen täydennyskoulutuskeskuksissa. Aikuiskoulutus Parin viimeisen vuosikymmenen aikana aikuiskoulutuksesta on tullut yhä tärkeämpi osa valtakunnallista koulutussuunnittelua ja -politiikkaa. Aikuisille tarjotaan sekä tutkintotavoitteista että vapaatavoitteista koulutusta. Aikuiskoulutusta järjestetään yli 1000 oppilaitoksessa; ammatillisissa aikuiskoulutuskeskuksissa, tiede- ja taidekorkeakouluissa, ammattikorkeakouluissa, ammatillisissa oppilaitoksissa, ammatillisissa erikoisoppilaitoksissa, kansanopistoissa, kansalais- ja työväenopistoissa, kesäyliopistoissa ja opintokeskuksissa. Aikuiskoulutuksen eräs erityismuoto on työvoimapoliittinen aikuiskoulutus, jossa työhallinto hankkii työttömille ja työttömyysuhanalaisille tiettyihin ammatteihin valmentavia kursseja. 21 Aikuiskoulutuksena toteutettava opetus on hyvin moninaista. Aikuisille järjestetään perustutkinto-opetusta, tutkintoon kuuluvia opintoja esim. avoimessa yliopistossa ja näyttötutkintoihin valmentavaa koulutusta. Tärkeä osa aikuiskoulutusta on ammattitaitoa uudistavaa ja laajentavaa lisä- ja täydennyskoulutusta. Aikuiskoulutus on vahvasti kytköksissä työelämään ja työmarkkinoihin. Tästä huolimatta kaikki koulutus ei liity suoraan työhön tai ammattitaitoon. Tarjolla on runsaasti mm. kansalaistaitoihin valmentavia ja yhteiskunnallisia opintoja sekä harrastustoimintaan liittyvää taitojen kartuttamista. Ammatillinen peruskoulutus aikuisille Aikuiset voivat opiskella yhdessä nuorten kanssa erilaisissa ammatillisissa oppilaitoksissa. Usein opetus on kuitenkin järjestetty aikuisten linjoilla tai monimuoto-opiskeluna. Ammatilliset aikuiskoulutuskeskukset ovat aikuiskoulutukseen erikoistuneita oppilaitoksia. Aikuisille sopiva tapa suorittaa ammatillinen perustutkinto on koulutuksesta riippumaton näyttötutkinto Ammatillinen lisäkoulutus Ammatillinen lisäkoulutus on työnantajasta riippumatonta omaehtoista koulutusta, jonka tavoitteena on kohentaa ammatillista osaamista. Koulutusta voivat järjestää kaikki julkisen valvonnan alaiset oppilaitokset. Niiden rahoitus perustuu hankintasopimuksiin, jotka lääninhallitukset tekevät oppilaitosten kanssa

22 valtion määrärahan turvin. Koulutuksen hankinnassa otetaan huomioon valtakunnalliset ja alueelliset painotukset. Koulutuksen pääpaino on ammattitutkintojärjestelmän mukaisissa tutkinnoissa ja niiden osissa. Koulutus suunnataan erityisesti henkilöille, joilta puuttuu ammatillinen peruskoulutus. Työvoimapoliittinen aikuiskoulutus Työvoimapoliittisen aikuiskoulutuksen tarkoituksena on koulutusta hankkimalla edistää ja ylläpitää työvoiman kysynnän ja tarjonnan tasapainoa työmarkkinoilla sekä torjua työttömyyttä ja poistaa työvoimapulaa. Koulutus on suhteellisen lyhytaikaista. Koulutukseen pääseminen edellyttää työvoimaviranomaisten hyväksymistä ja koulutuksen rahoittaa pääosin työvoimahallinto. Työvoimakoulutus voi olla jatko- ja täydennyskoulutusta, uudelleen koulutusta tai muuta koulutusta (ohjaava koulutus, kielikoulutus, yrittäjäkoulutus, maahanmuuttajien koulutusta) työttömille ja työssä oleville. Sitä järjestetään myös ammatillisena peruskoulutuksena aikuisille. Työvoimakoulutus pyritään hankkimaan tutkintoon tai osatutkintoon johtavana aina, kun se on työvoimapoliittisesti perusteltua ja muutoin mahdollista. Työhallinto hankkii koulutusta aikuiskoulutuskeskuksilta, korkeakouluilta sekä muilta oppilaitoksilta ja koulutuksen järjestäjiltä. Työvoimapoliittista aikuiskoulutusta hankitaan myös yhdessä yritysten kanssa yrityksen palveluksessa oleville tai sen palvelukseen tuleville työntekijöille. Yhteishankintana toteutettavalla koulutuksella voidaan auttaa yrityksiä ja niiden henkilöstöä muutostilanteissa. Korkeakoulujen koulutustarjonta aikuisille 22 Kaikki yliopistot ja ammattikorkeakoulut tarjoavat runsaasti opiskelumahdollisuuksia aikuisille. Yliopistotutkintoihin johtavaan koulutukseen aikuiset osallistuvat normaalin opiskelijavalinnan kautta. Useilla aloilla on tarjolla työelämän tarpeisiin räätälöityjä koulutusohjelmia. Tarjolla on myös luonnollisesti tieteelliset jatko-opinnot. Kaikissa yliopistoissa toimii täydennyskoulutuskeskus, joka järjestää erimuotoista ja -pituista täydennyskoulutusta lyhytkursseista opintoviikon laajuisiin erikoistumisopintoihin. Avoin yliopisto-opetus on kaikille kansalaisille pohjakoulutuksesta riippumaton mahdollisuus suorittaa yliopistollisia arvosanaopintoja. Viime vuosina opiskelu tietoverkkojen avulla on kasvanut voimakkaasti. Ammattikorkeakoulujen tutkintoon johtavasta opetustarjonnasta yli viidesosa on suunnattu aikuisille. Pääosa opiskelijoista on opistoasteen tai muun ammatillisen tutkinnon suorittaneita, jotka täydentävät opintojaan ammattikorkeakoulututkinnoksi. Ammattikorkeakoulut järjestävät tutkintoon johtavan koulutuksen lisäksi opintoviikon laajuisia ammatillisia erikoistumisopintoja. Myös ammatilliset opintoviikon laajuiset jatkotutkinnot ovat kehitteillä. Muu aikuiskoulutus Vapaatavoitteista koulutusta tarjoavat kansalais- ja työväenopistot, kansanopistot, joiden tarjonnasta noin kolmannes on vapaatavoitteista koulutusta sekä kesäyliopistot, sivistysjärjestöjen ylläpitämät opintokeskukset, eräät valtakunnalliset neuvontajärjestöt ja urheiluopistot. Näiden opintotarjonta on monipuolista ja monimuotoista. Tarjolla on erityisesti yleissivistäviä, yhteiskunnallisia ja harrastuspainotteisia opintoja.

23 Tilastokeskuksen ja opetusministeriön tekemän aikuiskoulutustutkimuksen 1995 mukaan määrällisesti eniten aikuiskoulutusta järjestetään työpaikalla tai erityisissä täydennyskoulutusta antavissa yrityksissä (ml. konferenssit). Näin järjestettyyn koulutukseen osallistui aikuisista lähes kolmasosa. Seuraavaksi yleisintä oli opiskelu kansalaisopistoissa. Työantajan tuella opiskeltiin eniten tietotekniikkaa. Tutkimuksen mukaan noin puolet työvoimaan kuuluvista katsoo tarvitsevansa lisäkoulutusta työelämän vuoksi kielikoulutuksen lisäksi. Lähes kaikki julkisin varoin tuettu koulutus on opetusministeriön valvomaa. Eduskunta päättää opetustoimen lainsäädännöstä ja koulutuspolitiikan yleisperiaatteista. Valtioneuvosto, opetusministeriö ja opetushallitus vastaavat tämän politiikan toimeenpanosta keskushallinnon tasolla. Aluetasolla lääninhallitusten sivistysosastot käsittelevät koulutusta ja kulttuuria koskevat asiat. Alueelliset suunnittelu- ja kehittämistehtävät kuuluvat aluekehitysviranomaisina toimiville maakunnan liitoille. Paikallistasolla koulutuksen järjestäjien päätösvaltaa on lisätty merkittävästi. 1.3 Maakunnan koulutustaso ja oppilaitosten sijoittuminen Tilastokeskus on kehittänyt kolminumeroisen koulutustasomittarin, jolla voidaan mitata koulutuksen tasoa. Luku on laskettu 15 vuotta täyttäneen väestön suorittamien tutkintojen koulutusasteista. Se osoittaa alueen tutkintojen keskiarvon suhteutettuna väkilukuun ja sen kriteerinä on koulutusaika vuosina. Mitä pidempi on koulutuksen kokonaispituus sitä korkeampi on koulutustaso. Koko maan väestön koulutustasoluku vuonna 1999 oli 273. Maakunnittain Varsinais-Suomi oli neljäntenä (269) Uudenmaan (330), Pirkanmaan (274) ja Pohjois-Pohjanmaan (274) jälkeen. Maakunnista alhaisin koulutustaso oli Etelä-Pohjanmaalla (230). Tutkijakoulutuksen suorittaneiden enemmistö asuu Etelä-Suomessa, Uudellamaalla 49,4%, Varsinais-Suomessa 11,1% ja Pirkanmaalla 8,7% ja seuraavaksi eniten Pohjois-Pohjanmaalla 7,5 %. Edelliseen vuoteen verrattuna Uudenmaan osuus on hieman laskenut. 23 Varsinais-Suomen koulutustaso on aika lähellä koko maan keskiarvoa myös tutkintojen määrällä mitattuna. Varsinais-Suomen seutukuntakohtaiset erot ovat kuitenkin varsin suuret. Loimaan ja Vakka-Suomen seutukuntien perinteisesti teollisuuteen ja maatalouteen nojannut elinkeinorakenne on pääasiallisena syynä väestön valtakunnan keskiarvot alittavaan koulutustasoon. Tämä näkyy erityisesti korkeakoulututkinnon suorittaneiden vähäisessä suhteellisessa osuudessa.

24 Kuva 5: Perusasteen jälkeisiä tutkintoja suorittaneen väestön koulutustaso seutukunnittain 1998 ja 1999 Koulutustasoindeksi Kuva 6 Perusasteen jälkeisiä tutkintoja suorittanut väestö seutukunnittain Kuvassa keskiasteen koulutus merkitsee 2-3 vuotta koulutusta peruskoulun jälkeen esim. ylioppilastutkinnot sekä 1-3 -vuotiset ammatilliset tutkinnot. Alin korkea-aste merkitsee 2-3 vuotta koulutusta keskiasteen jälkeen esim. teknikon, agrologin, hortonomin, artenomin ja sairaanhoitajan tutkinnot, jotka eivät ole ammattikorkeakoulututkintoja. Alemmaksi korkeakouluasteeksi luokitellaan 3-4 vuotta opiskelua keskiasteen jälkeen mm. ammattikorkeakoulututkinnot ja alemmat korkeakoulututkinnot. Ylempi korkeakouluaste merkitsee 5-6 vuotta koulutusta keskiasteen jälkeen esim. ylemmät korkeakoulututkinnot (kuten maisterit, di-koulutus ja lääkärit).

25 Määrällisesti ylemmän tutkinnon suorittaneet jakaantuivat vuonna 1999 seutukunnittain seuraavasti: Loimaan seutu Salon seutu Turun seutu Turunmaa Vakka-Suomi Varsinais-Suomi Yl. korkeakouluaste Tutkijakoulutus Varsinais-Suomessa oli vuonna 1998 tilastokeskuksen ennakkotietojen mukaan työpaikkaa koulutusalalla. Seutukunnittain työpaikat jakaantuvat seuraavasti: Loimaan seutu Salon seutu Turun seutu Turunmaa Vakka-Suomi Varsinais-Suomi Koulutustyöpaikat Varsinais-Suomessa on 20 ammatillista oppilaitosta, joilla saattaa olla useitakin toimipaikkoja. Lisäksi Varsinais- Suomessa toimii maakunnallinen Turun ammattikorkeakoulu, sekä kolmen muun ammattikorkeakoulun toimipisteitä. Kansanopistoja tai niihin rinnastettavia oppilaitoksia Varsinais-Suomessa toimii kuusi. Tiedeyliopistoja Varsinais-Suomessa on kolme, kaikki Turussa. Seuraavassa esitetyt ammatillisten oppilaitosten ja ammattikorkeakoulujen koulutustarjontaa koskevat tiedot on kerätty OPM:n julkaisemista koulutusoppaista vuodelle Turun seutu 25 Turun seudulla korkeasti koulutettujen osuus on maakunnan korkein, 25,1 % vuonna 1999 kaikista yli 15 vuotiaista tutkinnon suorittaneista. Keskiasteen tutkinnon suorittaneita oli 36,1%. Hieman vajaa 39 % seutukunnan väestöstä on pelkästään perusasteen koulutuksen varassa. Koulutuksen kokonaistaso on 1990-luvulla selvästi parantunut. Turussa toimii kolme tiedekorkeakoulua Turun yliopisto, Åbo Akademi ja Turun kauppakorkeakoulu. Turun Ammattikorkeakoululla on useita toimipisteitä Turussa ja sen lisäksi Turun seudulla toimipisteet Raisiossa ja Kaarinassa. Opetusta annetaan kaikilla koulutusaloilla. Muista ammattikorkeakouluista Yrkeshögskola Sydvästilla (luonnonvara-, merenkulku-, käsi-ja taideteollisuus sekä sosiaali- ja terveysala), Humanistisella ammattikorkeakoululla (kulttuuriala) ja Diakonia - ammattikorkeakoululla (humanistinen ja opetusala) on toimipisteet Turussa. Turun seudulla toimivat seuraavat ammatilliset oppilaitokset Varsinais-Suomen maaseutuoppilaitos (Kaarina, Piikkiö ja Paimio), Turun ammatti-instituutti, TAO Turun ammattiopistosäätiö, Raision ammattioppilaitos, Raision kauppaoppilaitos, Naantalin kotitalous- ja sosiaalialan oppilaitos, Kaarinan sosiaalialan oppilaitos, Turun konservatorio sekä Kuulovammaisten ammattikoulu ja kehittämiskeskus. Turun kristillinen opisto, Paasikivi-opisto sekä Turun työväenopisto antavat myös ammatillista peruskoulutusta. Yrkesinstitut Sydväst antaa Turussa opetusta merenkulkualalla, käsi- ja taideteollisuusalalla sekä sosiaali- ja terveysalalla.

26 Turun seudulla toimivat seuraavat ammatilliset aikuiskoulutuskeskukset: Turun ammatillinen aikuiskoulutuskeskus, Paimion ammatillinen aikuiskoulutuskeskus, Raision ammatillinen aikuiskoulutuskeskus sekä Forssan ammatillisen aikuiskoulutuskeskuksen Turun oppimispiste. Turun seudulla on saatavissa koulutusta lähes kaikilla ammatillisen koulutuksen koulutusaloilla. Loimaan seutu Loimaan seudulla korkeakoulututkinnon oli vuonna 1999 suorittanut runsaat 16,2% kaikista yli 15 vuotiaista tutkinnon suorittaneista. Keskiasteen tutkinnon suorittaneita oli 35%. Hieman vajaa puolet seutukunnan yli 15-vuotiaasta väestöstä oli vain peruskoulun suorittaneita. Koulutuksen kokonaistaso on luvulla seutukunnassa kuitenkin noussut. Loimaan seudulla toimivassa Turun ammattikorkeakoulun toimipisteessä annetaan sosiaalialan, liiketalouden ja tietojenkäsittelyn opetusta. Loimaan Ammatti-instituutissa on tarjolla luonnonvara-alan, tekniikan ja liikenteen, hallinnon ja kaupan, matkailu-, ravitsemis- ja talousalan, sosiaali- ja terveysalan sekä kulttuurialan koulutusta. Lisäksi Loimaan evankelinen kansanopisto antaa ammatillista koulutusta. Salon seutu 26 Salon seudulla korkeakoulututkinnon oli vuonna 1999 suorittanut 18,9% kaikista yli 15 vuotiaista tutkinnon suorittaneista. Keskiasteen tutkinnon suorittaneita oli 33,2%. Noin 48 % seutukunnan yli 15-vuotiaasta väestöstä oli vain peruskoulun suorittaneita. Koulutuksen kokonaistaso on luvulla noussut myös Salon seudulla. Turun ammattikorkeakoulun Salon toimipisteen koulutusohjelmat ovat liiketalous, tietojenkäsittely, Business Information Techonology, International Business, hoitotyö, Nursing ja tietotekniikka. Salon ammattiinstituutissa on tarjolla tekniikan ja liikenteen, matkailu-, ravitsemis- ja talousalan, kauneudenhoitoalan sekä käsi- ja taideteollisuusalan (Halikon toimipisteessä) koulutusta. Salon terveydenhuolto-oppilaitoksessa on sosiaali- ja terveysalan koulutusta ja Salon kauppaoppilaitoksessa hallinnon ja kaupan alan koulutusta. Salossa toimii Salon ammatillinen aikuiskoulutuskeskus. Lisäksi Muurlan evankelinen kansanopisto antaa ammatillista koulutusta. Vakka-Suomi Vakka-Suomessa korkeakoulututkinnon oli vuonna 1999 suorittanut 16,8 % kaikista yli 15 vuotiaista tutkinnon suorittaneista. Keskiasteen tutkinnon suorittaneita oli 37,2%. Noin 46 % seutukunnan väestöstä on pelkästään perusasteen koulutuksen varassa. Koulutuksen kokonaistaso on luvulla kuitenkin lievästi parantunut. Vakka-Suomessa toimii kaksi Turun ammattikorkeakoulun toimipistettä. Mynämäellä annetaan muotoilun ja parturoinnin opetusta ja Uudessakaupungissa liiketoiminnan logistiikan ja tietojenkäsittelyn opetusta. Vakka-Suomen ammatti-instituutissa on tarjolla luonnonvara-alan, tekniikan ja liikenteen sekä matkailu-, ravitsemis- ja talousalan sekä kaupan ja hallinnon alan koulutusta. Mynämäellä toimii Lounais-Suomen

27 käsi- ja taideteollisuusoppilaitos. Uudenkaupungin kansalaisopisto järjestää myös ammatillista peruskoulutusta. Laitilassa on Länsi-Suomen aikuiskoulutuskeskuksen Innovan toinen toimipaikka, toinen on Raumalla. Turunmaa Turunmaalla korkeakoulututkinnon oli vuonna 1999 suorittanut 21 % kaikista yli 15-vuotiaista tutkinnon suorittaneista. Keskiasteen tutkinnon suorittaneita oli 31,8%. Noin 47 % seutukunnan väestöstä omasi vain perusasteen. Koulutuksen kokonaistaso on 1990-luvulla lievästi parantunut. Turunmaalla toimii Turun Ammattikorkeakoulun toimipiste (kaksikielinen kala- ja ympäristötalouden koulutusohjelma) sekä Yrkeshögskolan Sydvästin toimipiste (matkailuala). Åbolands yrkeskola:ssa Paraisilla on tarjolla tekniikan ja liikenteen sekä ravitsemis- ja talousalan koulutusta. Yrkesinstitutet Sydvästissä on luonnonvara-alan ja sekä matkailu-, ravitsemis- ja talousalan koulutusta Kemiön toimipisteessä. Lisäksi Åbolands folkhögskola ja Houtskärs kyrkliga folkhögskola antavat ammatillista koulutusta. Turunmaalla toimii myös Karjaan Kurssikeskuksen sivupiste Paraisilla (aikuiskoulutus) Koulutusalakohtainen koulutustarjonta Varsinais-Suomessa Yliopistokoulutus Varsinais-Suomessa on kolme tiedekorkeakoulua, jotka kaikki sijaitsevat Turussa. Turun yliopisto ja Åbo Akademi ovat monialaisia tiedekorkeakouluja ja Turun kauppakorkeakoulu kauppatieteellisen koulutusalan erityisoppilaitos. Turun yliopistossa on kuusi tiedekuntaa: humanistinen, matemaattis-luonnontieteellinen, lääketieteellinen, oikeustieteellinen, yhteiskuntatieteellinen ja kasvatustieteiden tiedekunta. Åbo Akademi on Suomen ainoa ruotsinkielinen monialainen yliopisto. Åbo Akademissa on seitsemän tiedekuntaa: humanistinen, matemaattis-luonnontieteellinen, taloudellis- valtiotieteellinen, kemiallis-tekninen, teologinen, kasvatustieteellinen ja yhteiskunta- hoitotieteellinen tiedekunta. 27 Turun yliopiston tutkimuksen ja koulutuksen vahvuusalat ovat biotieteet, kulttuurinen vuorovaikutus ja integraatio, matematiikka ja matemaattiset menetelmät sekä oppiminen ja opetus. Vahvuusalojen lisäksi yliopistolla on neljä ulkoisen vaikuttavuuden kannalta keskeistä kehittämisaluetta: elektroniikan ja tietotekniikan koulutus ja tutkimus, yhteistyö Itämeren alueella, kulttuuri- ja sisältötuotanto sekä materiaalien tutkimus. Yliopistossa on valtakunnallisena tehtävänä lääketieteen PET-keskus yhdessä Åbo Akademin kanssa sekä Tuorlan observatorio. Psykonet, Aasia-verkosto ja Itämeren alueen yliopistoverkosto ovat Turun yliopiston koordinoimia verkostoja. Åbo Akademi panostaa ruotsinkielisenä tiedeyhteisönä lähivuosina erityisesti media suuntautuneeseen tutkimukseen ja koulutukseen sekä korkeakoulutasoiseen pedagogiseen tutkimukseen ja koulutukseen. Kansainvälisenä tiedeyhteisönä Åbo Akademi panostaa prosessikemiaan, exegetiikkaan, tietojenkäsittelyyn ja tieto-osaamiseen sekä ympäristö- ja biotieteisiin. Åbo Akademi on mukana Unizon-projektissa, jolla pyritään kehittämään korkeakouluyhteistyötä Merenkurkun yli. Åbo Akademi panostaa myös tietotek-