Elinvoimaiset kunnat ja alueet

Transkriptio

1 Elinvoimaiset kunnat ja alueet Suomen Kuntaliiton alueellisen kehittämisen linjaukset 8 Kuntaliiton uudistuminen 1 Kuntajohtaminen ja kuntalaisten vaikutusmahdollisuudet 2 Kuntapalvelut ja palvelurakenne 7 Kunta ja markkinat Kuntaliiton strategia Kuntatalous 6 Ilmastonmuutos 5 Henkilöstön saatavuus ja osaaminen 4 Elinvoimaiset kunnat ja alueet Kuntaliiton hallitus

2 Työryhmän puheenjohtaja: Kietäväinen Timo Työryhmän koordinaattori: Mäkinen Annukka Työryhmä: Sahrman Keijo Aronen Kauko Halonen Jaana Horttanainen Erja Huovinen Jarkko Iso-Koivisto Antti Kallio Martti Kolehmainen Ari Kuopila Antti Laamanen Elina (vv) / Pekola-Sjöblom M Laine Ritva Lebedeff Pirkka-Petri Lindberg Erja Lovio Maisa Lunnas Heikki Luoma Kalevi Merikallio Jussi Mikola Sinikka Niemi Hannu Ojala Isa Olavi-Sintonen Merja (vv) Prättälä Kari Rontu Kirsi Salminen Hannele/Kallio-Savela Maarit Siltala Silja Sinisalo Piia Tallberg Manuela Tanner Simo Telakivi Heikki Wikberg Kristina/Brommels Maria Wikman-Immonen Anu Winqvist Ditte Vuorento Reijo Åström Christell 1. painos ISBN (pdf) Suomen Kuntaliitto Helsinki 2010 Suomen Kuntaliitto Toinen linja 14 PL Helsinki Puh Faksi

3 Saatteeksi Alueellisen kehittämisen linjauksissa keskitytään alueellisen kilpailukyvyn elementtien välisiin suhteisiin, tuloksellisia yhteistyörakenteita ja toimintamalleja edistäviin toimiin sekä alueellisen kehittämisen välineisiin. Nämä eri tekijät toimivat edellytyksinä tulokselliselle kehittämistyölle sekä pohjana linjauksille kansallisen ja EU:n rakennepolitiikan tavoitteiksi vuoden 2014 jälkeiselle ajalle. Kuntaliiton alueellisen kehittämisen linjaukset tukevat Kuntaliiton strategian toteuttamista. Kuntaliitto on aiemmin julkaissut mm. elinkeinopolitiikan ja työllisyyspolitiikan linjaukset sekä maaseutustrategian, joissa on esitetty yksityiskohtaisemmat sektorikohtaiset tavoitteet. Tässä asiakirjassa tarkastellaan alueellisen kehittämisen haasteita toisaalta kilpailukyvyn ja toisaalta alueellisesti tasapainoisen kehityksen näkökulmasta käsin, jolloin tavoitteena on sovittaa eri sektoripolitiikat yhteen alueellista kehitystä parhaiten palvelevaksi kokonaisuudeksi. Väestön ikääntyminen ja talouden erilaisten rakennemuutosten kiihtyminen ovat kuluvan 2010-luvun suurimpia haasteita Suomelle. Ilmastonmuutos ja globalisaatio luovat omat reunaehtonsa yhteiskunnallis-taloudelliselle kehitykselle. Aluerakenteen muutos yhdessä kuntarakenteen muutoksen kanssa asettavat kunnat ja alueet tilanteeseen, jossa elinvoimaisuuden eväät jakautuvat uudella tavalla. Löytyykö kykyä ja toisaalta fyysisiä, taloudellisia ja henkisiä edellytyksiä joiden avulla voidaan viedä erilaisia muutoksia läpi ja ottaa riskejä? Henkisen pääoman merkitys alueille kasvaa tulevaisuudessa entisestään. Koulutuksen saatavuus ja korkeatasoisuus eri koulutusasteilla tukevat alueiden kehittymistä enemmän kuin fyysinen saavutettavuus sinänsä. Toisaalta viimeaikainen luonnonvaroihin perustuvan tuotannon (vihreä talous, kaivannaisteollisuus) vahva esiinnousu on avannut uusia mahdollisuuksia erityisesti Pohjois- ja Itä-Suomeen. Matkailun mahdollisuudet lisääntyvät ihmisten lisääntyvän vapaa-ajan myötä. Suomalaisen maaseudun vahvuus, luonto, hiljaisuus ja tila, tulevat kiinnostamaan erityisesti niitä, jotka haluavat hiljentää elämisen ja kuluttamisen tahtiaan. Yhteisöllisyyteen tukeudutaan tulevaisuudessa entistä enemmän niin kaupunki- kuin maaseutualueilla. Linjausten lähtökohtana ovat Kuntaliiton strategian Elinvoimaiset alueet -painopistealueen neljä tavoitetta: Vahvistettava kuntien ja alueiden edellytyksiä hakeutua yhteistyöhön ja verkostoihin omien resurssien ja osaamisen täydentämiseksi Vahvistettava kuntien, seutujen ja alueiden edellytyksiä luoda omiin vahvuuksiinsa perustuvia kilpailukykyisiä ja innovatiivisia toimintaympäristöjä Tuettava alueellisen hallinnon uudistamista sekä kuntiin perustuvien maakuntien liittojen rakenteen ja aseman selkiyttämistä ja vahvistamista Vahvistettava kuntien ja alueiden omaehtoisen kehittämisen resursseja kansallisesti ja Euroopan unionissa Elinvoimaiset kunnat ja alueet 3

4 Elinvoimaiset kunnat ja alueet Kuntaliiton alueellisen kehittämisen linjaukset 1. Vahvistettava kuntien ja alueiden edellytyksiä hakeutua yhteistyöhön ja verkostoihin omien resurssien ja osaamisen täydentämiseksi Elinvoimaisen eriasteisten keskusten verkoston tulee muodostua kansainvälisesti merkittävästä metropolialueesta, vahvoista suurista kaupunkialueista, erikoistuneista kaupunkikeskuksista sekä erityisiin vahvuuksiinsa tukeutuvista maaseutukeskuksista ja -alueista. Kehityskäytävät sitovat kaupungit, niitä ympäröivät taajamat ja niiden läheiset maaseutumaiset alueet vuorovaikutukseen keskenään mahdollistaen alueellisen työssäkäynnin. Haasteellisille alueille on turvattava joustavia välineitä elinkeinotoiminnan kehittämiseen ja palvelujen turvaamiseen äkillisen rakennemuutoksen kohdatessa. Aluerakenne perustuu mahdollisimman ekotehokkaaseen energiankulutusmalliin, jossa yhdyskuntarakenteen hajautuminen pidetään hallittuna ja turvataan toimivat ja korkealaatuiset liikenneyhteydet niin kansallisesti kuin kansainvälisestikin. Vahvaan paikalliseen itsehallintoon nojautuva aluerakenne vaatii erilaisten toiminnallisten alueiden omiin strategisiin valintoihin pohjautuvaa yhteistyötä. Tulevaisuuden kehittämishaasteisiin on vastattava toimilla, jotka tukevat alueiden elinvoimaisuutta ja toimivuutta ja estävät ympäristöä rasittavan hajautumisen. Omaehtoinen alueen omiin vahvuuksiin perustuva kehittämistyö ei tarkoita tältä osin vastuun siirtämistä yksinomaan kunnille ja maakunnille. EU:n, valtion ja sen aluehallinnon on pystyttävä tarjoamaan rahoitusvälineitä ja politiikkaohjausta tukemaan kumppanuuden pohjalta tehtävää työtä alueilla. Yrityksillä on oltava mahdollisuus kytkeytyä kansallisiin ja kansainvälisiin tuotantojärjestelmiin sijainnista riippumatta. Tämä edellyttää toimivia tietoliikenneyhteyksiä mutta toisaalta myös kunnossa olevaa ja riittävän kattavaa fyysistä infrastruktuuria sekä toimivaa palveluinfrastruktuuria. Peruspalvelut turvataan niin asukkaille kuin yrityksille. Palvelujen tasapuolisen saatavuuden turvaamiseksi kehitetään uusia toimintamalleja ja niiden toteutuksessa hyödynnetään uusia innovatiivisia toimintamalleja ja ICT-teknologiaa hyödyntäviä ratkaisuja. Valtion tulee huolehtia toimivasta liikenneinfrastruktuurista ja saavutettavuuden parantamisesta sekä koko maan kattavista riittävän tehokkaista ja kohtuuhintaisista tietoliikenneyhteyksistä sekä toimivista joukkoliikenteen peruspalveluista Rajanylityspaikkojen toimivuudella ja määrällä on myös paikallista elinkeinoelämää tukevia vaikutuksia, jotka tulee ottaa huomioon. Euroopan unionin on huolehdittava Euroopan laajuisen TEN-liikenneverkoston toimivuudesta ja kansainvälisestä kattavuudesta. 4

5 2. Vahvistettava kuntien, seutujen ja alueiden edellytyksiä luoda omiin vahvuuksiinsa perustuvia kilpailukykyisiä ja innovatiivisia toimintaympäristöjä Julkisen hallinnon muutos- ja ennakointikykyä vahvistetaan sekä koulutustarpeiden ennakointi otetaan alueilla haltuun. Kysyntä- ja käytäntölähtöistä innovaatiotoimintaa alueilla vahvistetaan alueellisten innovaatiostrategioiden mukaisesti ja huolehditaan syntyvien innovaatio- ja osaamiskeskittymien heijastusvaikutusten siirtymisestä myös ympäröiville alueille. Hyvin toimivat kaupunkiseudut ovat myös kansainvälisesti kilpailukykyisiä ja hyviä innovaatioympäristöjä. Sosiaalinen ja ympäristöllinen eheys, monipuolisuus ja toimivuus parantavat markkinoihin ja spontaaniin kaupunkikulttuuriin perustuvan innovoinnin edellytyksiä. Edistetään mahdollisuuksia kehittää kysyntä- ja käytäntölähtöisten innovaatioiden tunnistamista erityisesti paikallisella tasolla. Innovaatioiden tunnistamiseen ja niiden taloudelliseen tuotantoon saattamiseen on saatava toimivat alueelliset rakenteet ja riittävät resurssit. Näin edesautetaan niiden potentiaalisten yritysten löytymistä, joissa käyttäjä- ja käytäntölähtöisiä innovaatioita voidaan tuotteistaa ja osattava kartoittaa yritysten tuen tarve. Tukipalveluiden saatavuudesta eri puolilla maata on huolehdittava ja niitä tarjotaan yhteistyössä eri organisaatioiden (seudulliset kehitysyhtiöt, TEKES) kanssa. Kuntien investoinneilla ja hankinnoilla tuetaan uusien innovatiivisten ratkaisujen ja tuotteiden kehittämistä. Kulttuurin ja taiteen osaajien panosta alueellisten kehittämisstrategioiden laadinnassa tulee vahvistaa ja kulttuurituotannon tukea niin paikallisella kuin maakunnallisella tasolla tulee nostaa. Valtion tulee suunnata innovaatio-, osaamiskeskus- ja yliopistopolitiikkaa tukemaan alueellisten innovaatiojärjestelmien muodostumista. 3. Tuettava alueellisen hallinnon uudistamista sekä kuntiin perustuvien maakuntien liittojen rakenteen ja aseman selkiyttämistä ja vahvistamista Kunnalliseen itsehallintoon perustuva maakunnallinen suunnittelujärjestelmä kokoaa yhteen keskeiset toimijat niin maakunnan sisällä kuin ylimaakunnallisesti määrittelemään tavoitteellinen aluerakenne ja alueellisen kehityksen tila. Alueilla selkeytetään eri organisaatioiden roolit suhteessa strategioiden luomiseen ja niiden toteuttamiseen. Valtion sektoriministeriöt ottavat maakuntien strategiset tavoitteet paremmin huomioon omissa aluestrategioissaan ja toimintansa kohdentamisessa alueille. Elinvoimaiset kunnat ja alueet 5

6 4. Vahvistettava kuntien ja alueiden omaehtoisen kehittämisen resursseja kansallisesti ja Euroopan unionissa Alueellisessa kehittämisessä tulee olla käytössä riittävän joustavat instrumentit, jotta näennäisesti alueen omiin vahvuuksiin perustuvaa kehittämistyötä ei tarvitse pakottaa keinotekoisesti ylhäältä tuleviin joko kansallisiin tai EU:n kehittämisohjelmien sisältöraameihin. Alueelliseen kehittämiseen tarkoitettua maakunnan kehittämisrahaa koskeva päätöksenteko ja hallinnointi tulee olla maakunnissa. Maakunnan kehittämisraha-osuuksien on oltava nykyistä suurempia jotta maakuntien liitoilla olisi realistiset mahdollisuudet käynnistää riittävän vaikuttavia alueellista kehittämistä tukevia hankkeita yhteistyössä alueensa kuntien kanssa EU:n rakennerahastovaroja tulee olla käytettävissä koko Suomessa myös seuraavalla ohjelmakaudell, joka käynnistyy vuonna