HILJAA ODOTAN JA KAIPAAN Retriitti-iltapäivä - produktio

Transkriptio

1 HILJAA ODOTAN JA KAIPAAN Retriitti-iltapäivä - produktio Helka Puumalainen Opinnäytetyö Syksy 2001 Diakonia-ammattikorkeakoulu Pieksämäen yksikkö

2 OPINNÄYTETYÖN TIIVISTELMÄ DIAKONIA-AMMATTIKORKEAKOULU/ PIEKSÄMÄEN YKSIKKÖ Puumalainen, Helka HILJAA ODOTAN JA KAIPAAN Retriitti-iltapäivä produktio Pieksämäki Syksy sivua 5 liitettä Opinnäytetyön keskeisimmäksi tavoitteeksi asetettiin näyteikkunan avaaminen hiljaisuuden retriittiin niille, joilla ei ole siitä aikaisempaa kokemusta. Tavoitteena oli myös saada tietoa, miten rukousalttarit ja hiljaisuuden tilan visualisointi vaikuttavat osallistujien hiljaisuuden kokemiseen sekä työvälineiden tarjoaminen vastaavanlaisen tapahtuman järjestämiseen seurakuntatyössä. Opinnäytetyö koostuu hiljaisuuden viljelyn ja retriittitoiminnan teoriatiedosta, kristilliseen uskoon, erityisesti rukousalttareihin liittyvästä symboliikasta sekä Hiljaa odotan ja kaipaan -retriitti-iltapäivästä ja sen kirjallisesta raportista. Hiljaa odotan ja kaipaan -retriitti-iltapäivä toteutettiin tarjoamalla ihmisille hiljainen tila, jossa oli mahdollisuus osallistua hiljaisuuden retriitin päiväohjelmaan. Produktio tarjosi osallistujille mahdollisuuden pysähtyä ja unohtaa hetkeksi kiire ja suorittaminen. Ihmisillä oli mahdollisuus levähtää, hoitaa itseään ja kuulostella omaa sisintään. Produktion vaikutuksia selvitettiin osallistujilta saadulla kirjallisella palautteella. Saatu palaute kertoi ihmisten vahvasta hiljaisuuden odotuksesta ja kaipuusta. Muutaman tunnin mittainen retriitti-iltapäivä tuntui hyvin vastaavan tuohon kaipuuseen. Tavallisesti hiljaisuuden retriitti kestää perjantai-illasta sunnuntai-iltapäivään. Ensikertalaisesta ajatus niin pitkään hiljaa olosta voi tuntua pelottavalta. Muutaman tunnin mittainen retriitti-iltapäivä tarjosi turvallisen vaihtoehdon. Palautteista selvisi, että monet osallistujat olivat päättäneet mennä seuraavaksi viikonlopun mittaiseen hiljaisuuden retriittiin. Osallistujat kokivat rukousalttarit ja hiljaisuuden tilan visualisoinnin keskeiseksi hiljaisuuden ilmapiirin virittäjäksi. Asiasanat: hiljaisuus, rukous, mietiskely, alttarit, symbolit, estetiikka Säilytyspaikka: DIAK, Pieksämäen yksikön kirjasto

3 ABSTRACT DIACONIA POLYTECHNIC / PIEKSÄMÄKI TRAINING UNIT Puumalainen, Helka IN SILENCE I AM WAITING AND LONGING FOR GOD A production for bringing retreat afternoon Pieksämäki Autumn pages 5 appendices The main aim of the final thesis was to offer a display window into retreat for people who have never participated in retreat. Other aims were to get knowledge whether altars can help people to meet God in silence and to offer implements for organizing an event like this in congregation. The final thesis consists of theory of retreat, theory of symbols in Christianity, especially symbols of altars and In silence I am waiting and longing for God production afternoon and a written report about it. The production afternoon offered a place of quiet contemplation for people and a possibility to participate in the retreat programme. People had a possibility to forget the rush, they had a possibility to listen to their own inner life. Effects of the production afternoon were surveyed using a questionnaire. According to the feedback people wait and long for silence. The retreat afternoon took only a few hours and according to the feedback it was a good experience. Usually retreat begins on Friday evening and lasts to Sunday afternoon. It could be long a time for people who are in silence for the first time. According to the feedback many of the participants had decided to go to a weekend retreat next time. The participants had the feeling that altars were important in creating a pleasant atmosphere for silence. Keywords: silence, prayer, meditation, altars, symbols, estheticsm Deposited: DIAK, the library of Pieksämäki training unit

4 1 JOHDANTO Aikaa, jota elämme, hallitsee jatkuva kiire ja suorittaminen. Ihmiset uupuvat työssä tai sen puutteessa. Ne, jotka käyttävät keskeisenä työvälineenä omaa persoonaansa, ovat vaarassa väsyä. Esimerkiksi opettajat, hoito- ja sosiaalialan ammattilaiset sekä seurakuntien työntekijät ovat lujilla tänä päivänä, samoin palveluammateissa ja liikeelämässä työskentelevät. Välillä tarvitaan hengähdystaukoja, jotta voi olla vapaana toisten ihmisten huomioimisesta, kuuntelusta ja hoivaamisesta. Tarvitaan tilaa, jossa voi hetkisen levätä ja hoitaa itseään, kuulostella, mitä minulle itselleni kuuluu. Suorituspaineet ja kiireen voi unohtaa hiljaisuudessa. Hiljaisuuden retriitit kutsuvat uupunutta levähtämään, kuuntelemaan omaa sisintään. Pienestä alusta 1970-luvulla Suomen luterilaisessa kirkossa käynnistynyt hiljaisuuden liike on nykyään laaja ja tunnustettu. Erityisesti 1990-luku oli jatkuvaa kasvun aikaa hiljaisuuden liikkeelle. Nykyisin hiljaisuuden retriittejä järjestetään vuosittain yli 300. Saman verran on myös koulutettuja retriitinohjaajia. Ensimmäinen oma kosketukseni retriittitoimintaan tapahtui vuonna 1990, jolloin Kuopion hiippakunta järjesti hiljaisuuden retriitin seurakuntiensa työntekijöille. Tuo kokemus oli minulle hyvin merkittävä, sillä se avasi eteeni aivan uudenlaisen ulottuvuuden uskonasioihin. Siinä oli jotain sellaista, mitä olin jo kauan aikaa kaivannut elämääni. Heti seuraavana vuonna, 1991, osallistuin retriitinohjaajakoulutukseen ja siitä lähtien olen toiminut retriitinohjaajana. Minulla oli ilo ja kunnia saada ohjaajakoulutus kahdelta suomalaisen retriittitoiminnan uranuurtajalta, Seppo Häyryseltä ja Paavo Rissaselta. Hiljaisuuden viljely on jatkuva mielenkiintoni kohde ja keskeinen tapa hoitaa uskonelämääni. Tässä syyt siihen, miksi päätin tehdä opinnäytetyöni tästä aihepiiristä. Opinnäytetyöni, Hiljaa odotan ja kaipaan, on retriitti-iltapäivä -produktio. Nimi kuvaa sitä, mitä usko yksinkertaisimmillaan on odotusta ja kaipausta. Niin kauan kuin ihminen kaiken epäuskonsakin keskellä odottaa ja kaipaa, hän on vielä uskon puolella. Kaipaaminen on merkki yhteydestä Jumalaan.

5 Toivon, että opinnäytetyöni palvelee eräänlaisena näyteikkunana niitä, joilla ei ole aikaisempaa kokemusta hiljaisuuden retriitistä. Muutaman tunnin mittainen retriittiiltapäivä tarjoaa siihen osallistuville pelkistetyn kuvan retriitin sisällöstä. Tavallisesti hiljaisuuden retriitti kestää perjantai-illasta sunnuntai-iltapäivään. Näin pitkä hiljaisuus voi ensikertalaisesta tuntua pelottavalta, siksi retriitti-iltapäivä tarjoaa turvallisen vaihtoehdon. Osallistuja saa tilaisuuden miettiä, onko hänellä edellytyksiä osallistua varsinaiseen hiljaisuuden retriittiin. Minua hoitaa hiljaisuudessa aivan erityisesti siihen sisältyvä yksinkertainen, pelkistetty kauneus. Koen sen vastaavan hyvin siihen kauneudenkaipuuseen, joka asuu syvällä sisimmässäni. Tässä syy siihen, miksi keskityn opinnäytetyössäni tutkimaan sitä, miten rukousalttarit ja retriittitilan visualisointi vaikuttavat osallistujien hiljaisuuden kokemiseen. Opinnäytetyöni tavoitteena on myös tarjota työvälineitä, miten seurakunnassa voitaisiin toteuttaa samantapainen retriitti-iltapäivä.

6 2 HILJAISUUDEN VILJELYN HISTORIALLIS-TEOLOGISET JUURET SUOMEN LUTERILAISESSA KIRKOSSA Tämän luvun historiakuvaus perustuu professori Jouko Martikaisen esitelmään Hiljaisuuden teologian seminaarissa Kyrönniemen hiljaisuuden keskuksessa Vieremällä. Pari vuosikymmentä sitten ilmaantui kristilliseen sanastoon uusi termi, hiljaisuuden viljely. Se, samoin kuin sen keskeinen toimintamuoto, hiljaisuuden retriitti, on vakiinnuttanut paikkansa Suomen luterilaisessa kirkossa. Luterilaiseen perinteeseen on toki aiemminkin kuulunut hiljentyminen ja hartauden harjoittaminen. Hiljaisuuden viljely on kuitenkin selvästi muuta. Ero on ennen kaikkea siinä, miten itse hiljaisuus ymmärretään ja minkälainen painoarvo sille annetaan uskonharjoituksessa. Retriitiksi (engl. retreat syrjään vetäytyminen, perääntyminen) nimetyn kokoontumismuodon toi meille Suomen Kristillinen Ylioppilasliitto jo 1940-luvun lopulla. Hiljaisuuden retriittejä on kuitenkin järjestetty vasta 1970-luvun alkupuolelta lähtien. Ulkomaisia virikkeitä saatiin ennen kaikkea Ruotsista, mm. Rätvikissa sijaitsevasta St. Davidsgårdenista. Virikkeitä saatiin myös Suomen ruotsinkielisten parissa jo aiemmin virinneen retriittitoiminnan kautta. Hangon Lappohjassa Ahlqvistin sisarukset kunnostivat Snoanin torpan Suomen ensimmäiseksi hiljaisuuden keskukseksi. Se toimi aluksi myös suomenkielisten tukikohtana. Ulkomaalaisia vaikutteita saatiin myös belgialaiselta, Skoonessa asuvalta karmeliittamunkki Wilfrid Stinnisseniltä. Hänen kirjansa Kristillinen syvämietiskely ilmestyi suomeksi Myös Taize-liikkeestä saatiin virikkeitä suomalaiseen hiljaisuuden viljelyyn. Erityisesti kirjailija Anna-Maija Raittila välitti näitä vaikutteita matkoin, kirjein ja käännöksin ilmestynyt kirja Hiljaisuus puhuu kokosi retriittiliikkeen alkuajan katsomukset ja kokemukset käyttökelpoiseksi oppaaksi. Sen kirjoittivat Paavo Rissanen, Seppo Häyrynen ja Matti-Pekka Virtaniemi, jotka muodostivat liikkeen alkuajan vastuunkantajien ydinjoukon. Heistä etenkin Paavo Rissanen on teologisella työllään vaikuttanut oleelli-

7 sesti hiljaisuuden liikkeen opilliseen linjan muotoutumiseen. Myös Seppo A. Teinosen kääntämät mystiikan kirjaklassikot avasivat suomalaiselle lukijalle upean näköalan hiljaisuuden viljelyyn luvulla valmistui kaksi uutta hiljaisuuden keskusta: Kyrönniemi Vieremälle ja Heponiemi Karjalohjalle. Hiljaisuuden Ystävät ry on vuonna 1986 perustettu yhdistys, jonka tarkoituksena on edistää hiljaisuuden viljelyä ja retriittitoimintaa. Yhdistys toimii Suomen luterilaisen tunnustuksen pohjalta ekumeenisessa hengessä. Se järjestää retriittejä ja ohjaajakoulutusta. Yhdistyksellä on oma lehti, Hiljaisuuden Ystävät, joka ilmestyy neljä kertaa vuodessa. Yksi lehden numeroista vuosittain sisältää seuraavan vuoden retriittikalenterin. Yhdistyksellä on päätoiminen toiminnanjohtaja ja jäseniä yli Martikaisen mukaan retriittiliikkeen vastuunkantajat eivät katso edustavansa mitään erityistä teologiaa. Useimmat retriittiaktivistit pitävät oman kiinnostuksensa lähtökohtana levotonta, melun ja ainaisen kiireen hallitsemaa arkiympäristöämme. Siihen on saatava etäisyyttä, joka tapahtuu parhaiten vetäytymällä hiljaisuuteen. Perusteluksi riittää viittaus Jeesuksen omaan esimerkkiin: Lähtekää mukaani johonkin yksinäiseen paikkaan, niin saatte vähän levähtää. (Mark. 6:31). Hiljaisuuden liike ohjautuu kuitenkin tietyntyyppisen teologian mukaisesti. Se pohjautuu kristikunnan läntiseen mystiikkaan. Tähän kilvoitusperinteeseen kuuluu rukouksen kolmivaiheinen tie: sanallinen rukous (oratio), mietiskelevä rukous (meditatio) ja sanaton rukous (contemplatio). Sanallisen rukouksen paikalla voi olla myös hengellinen lukeminen (lectio divina). (Häyrynen & Rissanen 1990, 104.) Sanallisessa rukouksessa ihminen esittää Jumalalle pyyntönsä tunnustaen, että hän ei itse pysty turvaamaan elämäänsä ja jokapäiväisiä tarpeitaan. Kaikki on Jumalan lahjaa. Pyytäessään Jumalalta rukouksessa kaikkea tarvitsemaansa ihminen itse asiassa pyytää, että Jumala antaisi hänelle Henkensä ja yhdistäisi hänet itseensä saattamalla hänet tahtomaan sitä, mitä Jumala tahtoo. (Häyrynen & Rissanen 1990, ) Mietiskelevän rukouksen lähtökohtana on yleensä hengellinen lukeminen, jossa ihminen pyrkii koko olemuksellaan sisäistämään lukemansa tekstin ja antaa sen vaikuttaa itseensä. Hän ei tarkastele tekstiä ulkoapäin, vaan astuu siihen sisälle osallistuen sen tapahtu-

8 miin ja niihin vastaten. Osallistuvassa lukemisessa on mukana koko ihminen: ruumis, koska sanat luetaan ääneen; muisti, johon luettu teksti painetaan; ymmärrys, jolla luetun sisältö ja merkitys käsitetään ja tahto, joka haluaa tehdä luetusta johtopäätökset ja panna ne täytäntöön. (Häyrynen & Rissanen 1990, ) Sanaton rukous on levon rukousta, jonka Jumala antaa Pyhän Henkensä kautta ihmiselle suoraan ilman aistien välitystä. Ensimmäinen askel sitä kohti astutaan, kun ihmisen seurustelu Jumalan kanssa käy yhä vähäsanaisemmaksi. Vaieten ihminen kokee Herransa läsnäoloa ja keskittyy kuuntelemaan Hänen puhettaan. Tämä tuottaa rukoilijalle jatkuvasti enenevää iloa ja hän tuntee, että Kolmiyhteisen Jumalan rakkaus ympäröi hänet. (Häyrynen & Rissanen 1990, 148.)

9 3 HILJAISUUDEN RETRIITTI 3.1 Mikä hiljaisuuden retriitti on? Kristikunnassa on vaikuttanut milloin näkyvämmin, milloin kätketymmin rikas ja syvä hiljaisuuden vaalimisen perinne. Retriitti on yksi monista hiljaisuuden viljelyn muodoista. Se on syntynyt katolisen kirkon uudistusliikkeenä 1500-luvulla. Retriittien pitäminen on yleistynyt viime vuosikymmeninä myös protestanttisissa kirkoissa ja vapaakirkollisissa yhteisöissä. Meluisan ja kiireisen ajan keskellä tähän on alettu kiinnittää entistä enemmän huomiota yksityisen hiljentymisen rinnalla. Retriitti tarjoaa mahdollisuuden monipuoliseen, yhdessä tapahtuvaan hiljaisuuden viljelyyn. (Häyrynen & Rissanen 1990, 69.) Retriitti (engl. retreat) merkitsee takaisin, erilleen vetäytymistä levon löytymiseksi. Retriitin luonnehtiminen hiljaisuuden retriitiksi on tarpeen retriittitermin kirjavan käytön vuoksi. Retriitin päiväohjelmaan kuuluu tavallisesti ehtoollisen vietto, hetkirukoukset sekä ohjattua meditaatiota ja lyhyt pohdiskelupuheenvuoro eli virike- tai opetuspuheenvuoro, joka liittyy hiljaisuuden viljelyyn tai hengelliseen kilvoitteluun. Osanottajat sitoutuvat keskinäiseen hiljaisuuteen. Heillä on kuitenkin mahdollisuus varata keskusteluaika retriitinohjaajalta hiljaisuuden esiin nostamien asioiden käsittelyyn tai ripittäytymiseen. Tärkeitä retriitin elementtejä ovat myös yhteiset ateriat ja liikkuminen luonnossa. Retriitti kestää tavallisesti perjantai-illasta sunnuntai-iltapäivään. (Häyrynen & Rissanen 1990, ) Hiljaisuuden retriitin keskeistä periaatetta kuvaa hyvin Markuksen evankeliumin kertomus Jeesuksen ja Hänen opetuslastensa päätöksestä etsiä hiljaisuutta ja rauhaa kiireen ja ihmispaljouden keskellä (Mark.6: 30-34). Apostoleilla oli paljon kerrottavaa Mestarilleen. Samanaikaisesti heidän ympärillään oli niin paljon tulijoita ja menijöitä, ettei heillä ollut aikaa edes syömiseen. Tässä tilanteessa Jeesus sanoi opetuslapsilleen: Lähtekää mukaani johonkin yksinäiseen paikkaan, niin saatte vähän levähtää. (Häyrynen & Rissanen 1990, 70.)

10 Hiljaisuuden retriitti tarjoaa puitteet sille, että ihminen voi kohdata itsensä ja Jumalan. Vaatimattomuuden ja avoimuuden asenteet ovat tärkeitä retriitissä. Hiljaisuutta ei voi käskeä. Se avautuu vähitellen. Aitoon hiljaisuuden kokemiseen ei ole oikotietä. On vain itsensä, elämänsä ja ympäristönsä mahdollisimman rehellisen kohtaamisen tie. Retriitissä saa levätä Jumalan armon varassa. Siellä voi katsella, kuunnella ja ihmetellä Jumalan salattua läsnäoloa. (Häyrynen & Rissanen 1990, 71.) Retriitin osanottajien, ohjaajan ja tapahtumapaikan henkilökunnan yhdessä eläminen hiljaisuudessa perustuu keskinäiseen vuorovaikutukseen ja kunnioitukseen. Yhdessä luodaan puitteet sille hiljaisuudelle, joka sillä hetkellä on kullekin mahdollista. Hiljaisuuden retriitillä ei ole mitään taka-ajatuksia. Siinä ei pyritä vaikuttamaan ihmiseen jonkin tietyn tavoitteen mukaisesti. Kukin osanottaja saa omista lähtökohdistaan käsin ja omassa tahdissaan pysähtyä hiljaisuuden puhutteluun. Retriitin päiväohjelmaan kuuluvat yhteiset hetket ovat virikkeitä, joihin voi tarttua. (Häyrynen & Rissanen 1990, 72.) Hiljaisuuden retriitin järjestämisessä lähdetään siitä, että jokaisella osanottajalla on oma huone, jossa yksityisyys ja rauha on kunkin itsensä luotavissa. Osanottajamäärä rajoitetaan yleensä 15 henkeen, mikä myös osaltaan auttaa hiljaisuuden ilmapiirin syntymisessä ja säilymisessä. (Häyrynen & Rissanen 1990, 72.) 3.2 Hiljaisuuden retriitin päiväohjelma Vaikka retriitissä on kysymys yksinäisyyteen ja rauhaan vetäytymisestä, se ei kuitenkaan merkitse tapahtumattomuutta ja täydellistä yksinoloa, niin kuin ei hiljaisuuskaan koskaan ole täydellistä. Vuosisatojen kuluessa hioutunut päiväohjelma kätkee sisäänsä keskittyneen hiljaa olemisen ja yhteisen kuuntelemisen toisten retriittiläisten kanssa. Yhteiset hetket on tarkoitettu kantamaan ja ruokkimaan hiljaisuudessa tapahtuvaa tien kyselyä ja kilvoittelua. Päiväohjelmat ovat vapaaehtoisia, mutta yleensä kaikki osallistuvat niihin. Ohjelmat antavat osallistujalle ryhtiä omaan hiljaisuuteen. Näin hiljaisuus on tietyllä tavalla myös kurinalaista, se ei ole vain epämääräistä ja päämäärätöntä ajelehtimista. Ohjelman kautta korostuu myös retriitin yhteisöllisyys. (Häyrynen & Rissanen 1990, )

11 Johdatuksessa hiljaisuuteen retriitinohjaaja esittelee kokoontumispaikan tilat ja retriitin päiväohjelman. Hän kertoo, miten keskusteluajan voi varata. Kaikki muutkin käytännön asiat käydään läpi, ettei tietämättömyys häiritse kenenkään hiljaisuutta. Tieto tuo turvallisuutta. Yleensä ohjaaja kertoo tässä yhteydessä myös keskeisiä asioita hiljaisuudessa olosta. (Häyrynen & Rissanen 1990, 75.) Retriittipäivä aloitetaan tavallisesti ehtoollisen vietolla. Kristillisen uskon mukaan ehtoollinen yhdistää siihen osallistuvat Kristukseen ja toinen toisiinsa. Hiljaisuuden ympäröimänä ehtoollisen merkitys syvenee kokonaisvaltaiseksi, hiljaisuutta kannattelevaksi voimaksi. Päivän mittaan on kolme hetkirukousta: päivärukous (ad sextam), iltarukous (vesper) ja rukous päivän päättyessä (competorium). Mikäli aamuehtoollista ei toteuteta, sen korvaa aamurukous (laudes). Vaikka retriitin osanottajat sitoutuvat keskinäiseen hiljaisuuteen, hetkirukouksiin osallistutaan virsiä laulamalla sekä psalmitekstejä lukemalla tai laulamalla joko yhteen ääneen tai vuorolukuna ohjaajan toimiessa esilukijana tai laulajana. Yhtyessään hetkirukoukseen retriittiin osallistuja liittyy rukoukseen, jonka juuret ovat juutalais-kristillisessä rukousperinteessä. Tästä perinteestä nousi kristikunnassa vaalittu rukoushetkien noudattaminen yksityisen rukouselämän vaalimisen rinnalle. Retriitin hiljaisuudessa liitytään tähän kirkon yhteiseen lakkaamattomaan rukoukseen, hetkirukoukseen. Hetkirukous antaa siihen osallistuville paikan rukoilijoiden pyhiinvaeltajasaatossa, joka ulottuu halki vuosisatojen. Kirkko on edelleen sama rukoileva kirkko. (Häyrynen & Rissanen 1990, ) Kahdesti päivässä, aamupäivällä ja iltapäivällä, on Raamattumietiskely eli meditaatio. Raamattumietiskelyssä ohjaaja lukee valitsemansa raamatunkohdan ja johdattelee kuulijat muutamalla lauseella katselemaan luettua kohtaa. Sen jälkeen seuraa hiljainen mietiskely, jonka tavoitteena on lepääminen Kolmiyhteisen Jumalan läsnäolossa Sanan äärellä. Raamattumietiskely kestää tavallisesti 20 minuuttia. Ohjaaja päättää hetken joko lyhyeen rukoukseen tai hiljaiseen kellon soittoon. Tämän jälkeen osallistuja voi halutessaan jatkaa vielä mietiskelyään tai yhtä hyvin lähteä pois.

12 Virike- eli opetuspuhe on luonteeltaan pelkistettyä pohdintaa uskon ydinkysymyksistä. Sen tarkoituksena on hiljaisuudessa tapahtuvan tutkistelun ja keskinäisen yhteyden tukeminen. Parhaimmillaan siinä on kyse ohjaajan ja osanottajien välisestä hiljaisesta vuoropuhelusta. Virikepuhe kestää noin minuuttia. (Häyrynen & Rissanen 1990, 77.) Yhteiset ateriat ovat tärkeä osa retriittiä. Hyvä ruoka ja kauniisti katettu yhteinen ruokapöytä viestivät retriittiin osallistujalle, että häntä rakastetaan ja että hänellä on paikka retriittiyhteisössä. Ruokailun aikana soitetaan rauhallista, mieluummin sanatonta musiikkia. Sen tarkoituksena on pehmentää sanatonta ruokailua ja syventää hiljaista mietiskelyä. Vaihtoehtona musiikille ohjaaja voi lukea ruokailun aikana retriittiyhteisölle jotakin hiljaisuuden viljelyyn liittyvää kirjaa. Retriitin hiljaisuudessa luonnossa liikkuminen on hiljentävää ja rauhoittavaa. Silmät avautuvat näkemään sellaista, mikä tavallisessa arkielämässä jää helposti huomaamatta. Luonto on täynnä pieniä yksityiskohtia ja niiden kauneutta. Kaikki on tarkoituksenmukaista. Jumalan luomistekoja voi ihastella ja ihmetellä. Ihminen on itsekin osa luomakuntaa. Retriittikokemukselle antaa oman värinsä myös kokoontumispaikan ilmapiiri. Pienillä yksityiskohdilla voidaan osanottajille välittää arvostusta ja huolenpitoa. Huoneisiin ja yleisiin tiloihin asetetut kynttilät, kukat ja ikonit välittävät tällaista sanomaa. (Häyrynen & Rissanen 1990, 78.)

13 4 SYMBOLIEN MERKITYS KRISTILLISESSÄ USKOSSA Jumala on antanut ihmiselle kyvyn tuntea elämän syviä perusasioita: totuuden, kauneuden ja hyvyyden. Näillä kokemuksilla on oma yksinkertainen ja kaunis kielensä, joka on merkkien ja kuvien kieli. Tämä kieli tekee ihmisen sisäisen kokemuksen näkyväksi ja sen kuvaamisen mahdolliseksi. Sisäinen todellisuus voidaan tehdä tunnetuksi ja näkyväksi merkkien, vertauskuvien ja symbolien kautta. Niiden kautta ilmaistaan tiiviisti laajempia kokonaisuuksia, ajatuksia ja asioita. Symbolit voivat olla värejä, kuvia, merkkejä, tekoja tai esineitä. Myös kielen sanat ovat symboleja. Symbolit ovat kristillisen uskon äidinkieltä. Ne liittyvät palvontaan, ylistykseen ja rukoukseen. Silmien edessä oleva uskon symboli kutsuu mieltä hiljentymään, mietiskelemään, ihmettelemään ja kiittämään. (Kotila 1993, 58.) Opinnäytetyöproduktiossa hiljaisuuden tilaan rakennetut rukousalttarit palvelivat symboliikallaan edellä kuvattua tarkoitusta. Uskonto ja estetiikka ovat monessa suhteessa lähellä toisiaan. Niissä toimivat samat symbolit. Esteettisesti myönteinen tila puhuttelee aisteja tavalla, joka herkistää vastaanottamaan sekä ulkoisia (värit, musiikki, liikkeet) että sisäisiä (sanat) symboleja. Tila, jossa toimitaan, voi symboleillaan lisätä myös turvallisuuden, luottamuksen ja uskon kokemista. (Luumi 2000, ) Samaan pyritään myös hiljaisuuden tilaan rakennetuilla rukousalttareilla ja muullakin retriittitilan kaunistamisella. Tarkoituksena on visualisoinnin kautta välittää retriittivieraalle rakkautta, lämpöä ja huolenpitoa. Kuvat ja niihin sisältyvä symboliikka kirkkotilassa palvelevat ihmisen kauneuden ikävää, esteettistä tajua ja tarvetta pohtia uskon salaisuuksia. Parhaimmillaan ne antavat virikkeitä katsojan omille pohdinnoille sekä tilaa uusille tulkinnoille. (Cantell 1993, 23, 27.) Kuva ja siihen sisältyvä symboliikka edellyttää sen katsojalta pysähtymistä, katselemista ja mietiskelyä. Se hiljentää kiireisen ja levottoman, toimivan ja tekevän ihmisen ainakin hetkeksi elämän suuren mysteerin ja itsessään kätkettyinä olevien puolien eteen. Kuvalla on tässä rajatussa mielessä aina teologinen luonne. (Kotiranta 1997, 8.)

14 Näkeminen toisin kuin esimerkiksi puhuminen ja kuuleminen, sisältää välittömän yhteyden nähtyyn kohteeseen. Kaikista aisteista juuri näkeminen antaa selvimmän tajun kohteen samanaikaisuudesta ja läsnäolosta. Näköaistikeskeinen esteettinen tiedonmetafysiikka on näin ollen erityisellä tavalla läsnäolon metafysiikkaa. Mikä on nähtyä, on välittömästi koettua ja havaitsijalle läsnäolevaa. (Kotiranta 1997, 92.) Hiljaisuuden retriitinkin tavoitteena on, että siihen osallistuja saisi kokea kolmiyhteisen Jumalan läsnäoloa ja levätä siinä. Niinpä rukousalttarit ja niihin sisältyvä symboliikka sekä muu hiljaisuuden tilan visualisointi voi näkemisen kautta auttaa ihmistä Jumalan läsnäolon kokemisessa. Uskon kohteena olevaa tuonpuoleista todellisuutta, transsendenssia, kutsutaan uskonnossa käsitteellä pyhä. Se on kaiken uskonnollisen kokemisen peruskäsite. Tuon puoleisuus on ihmisen oman olemisen eli eksistenssin takana, tuolla puolella. Se on jotakin, joka kätkee sisäänsä vastauksen elämän mielekkyydestä. Transsendenssin merkitys paljastuu ihmiselle erilaisissa elämän rajatilanteissa, joissa hän joutuu silmäkkäin elämän merkityksen, kärsimyksen ja kuolemaan liittyvien kysymysten kanssa. Pyhän kokemisessa on kysymys tuonpuoleisuuden kohtaamisesta tämän puoleisuudessa. (Kotila 1994, 14.) Kuvataiteessa transendenssi, ylittyminen, tarkoittaa sitä, että kuva on enemmän kuin se fyysisesti on. Kuvataiteilija rakentaa katsojalle sillan arkisen ja näkyvän yli pyhään ja ikuiseen, inhimillisin aistein saavuttamattomaan. Esittävä aihe on vain välivaihe, symboli. Jo pelkkä väri riittää ylittymisen kokemiseen. Pelkkä väri kantaa. Ei tarvita enempiä yksityiskohtia, ei sanoja, ei kieltä, ei tulkkeja eikä esityksiä. Elämys, kokemus ja aistihavainto todentuu pelkällä katsomisella. Jumalanpalvelustilassa kaikki palvelee samaa päämäärää. Siellä myös kuvataide on osana vietettävää rituaalia, rukousta, laulua, sanaa, meditaatiota. Vaikka taide on mukana itsenäisenä elementtinä, se on osa jumalanpalvelusta. Se altistuu tilassa tapahtuvaan ja osallistuu vuoropuheluun antamalla käyttöön itsensä. Selityksittä, ilman sanoja se avautuu katsojalle. (Kotiranta 1997, )

15 5 OPINNÄYTETYÖN RUKOUSALTTARIT JA NIIDEN SYMBOLIIKKA Kirkkoon rakennetut rukousalttarit tarjoavat erään tavan ilmaista uskoa symboliikan kautta. Ne kutsuvat hiljentymään ja rukoilemaan jonkin tietyn asian tai aiheen puolesta. Rukousalttari voi muodostua tutuista hartaudellisista elementeistä, mutta se voi olla myös moderni installaatio, joka pyrkii visualisoimaan tekijänsä kokemusta uskosta ja elämästä. (Kotila 1993, 65.) Opinnäytetyöproduktiossa hiljaisuuden tilaan rakennetuista rukousalttareista kolme oli installaatioita ja yksi perinteinen (liite 1). Vaikka alttarit olivat hyvinkin erilaisia, niitä yhdistävänä asiana oli välittää retriittivieraille Jumalan huolenpitoa, rakkautta ja armoa. Tämän saman voi tiivistää virren 499 sanoin: Jumalan kämmenellä ei pelkää lintunen, Jumalan kämmenellä ei pelkää ihminen. Kaikille tilaa riittää, kaikille paikkoja on. Jumalan kämmenellä ei kukaan ole turvaton. Jumala meitä kutsuu nyt suojaan turvaisaan. Jumala meitä kutsuu ja kantaa voimallaan. Milloinkaan ei Hän hylkää, lastensa kanssa Hän on. Jumalan kämmenellä ei kukaan ole turvaton. 5.1 Hiljaa odotan ja kaipaan (Liite 1, kuva 1) Tämä retriitti-iltapäivän nimikkoalttari oli sijoitettu eteisaulaan niin, että se oli heti ensimmäisenä ovella toivottamassa ihmiset tervetulleiksi hiljaisuuteen. Alttaria peitti sininen, läpikuultavan ohut kangas, joka ulottui katosta lattiaan. Kristillisen symboliikan mukaan sininen on odotuksen ja valmistautumisen väri. Alttaripöytä, sinisen verhouksen takana, oli kaksitasoinen: ylemmällä pöytätasolla oli perinteinen suojelusenkelitaulu, alemmalla tasolla oli palamassa tuikkukynttilöitä sinisissä ja vihreissä (elämän ja kasvun väri) lasikupeissa. Molempia pöytätasoja peitti valkea (puhtauden väri) liina. Alttarin lattiatasossa, sinisen liinan päällä luki: Hiljaa odotan ja kaipaan Jokainen rukousalttarin äärellä hiljentyjä tulkitsee alttarilla näkemäänsä oman elämänkokemuksensa kautta. Rukousalttarin rakentajan ajatuksena oli alttaria suunnitellessaan antaa muoto seuraaville asioille: niin kauan kuin ihminen kaiken epäuskonkin keskellä odottaa ja kaipaa Jumalaa, se on merkki uskosta. Usein arkisessa elämässä voi tuntua, että Jumala on kaukana ja Häntä on vaikea nähdä. Rukousalttarilla verhon takaa hämärästi näkyvä suojelusenkeli kuvaa tätä samaa asiaa. Uskon kautta ihminen kuitenkin

16 luottaa, että Jumala on mukana hänen elämässään, vaikka Hän voi toisinaan tuntua kaukaiselta. Sinisinä ja vihreinä hohtavat tuikkukynttilät kuvaavat kaipausta Jumalan puoleen. Niissä on elävä, vaikkakin usein häilyvä uskon liekki. 5.2 Elämänmaja (Liite 1, kuva 2) Alttarilla oli teksti: Käytä minua, Vapahtajani, mihin tarkoitukseen tahdot ja millä tavalla tahdot. Tässä on köyhä sydämeni, tyhjä astia: täytä se armollasi. (D. L. Moody) Tämä rukousalttari oli rakennettu retriitti-iltapäivän virikepuhetta varten. (Liite 2) Virikepuhe pidettiin tämän alttarin ympärillä. Alttaripöytää peitti osittain savenruskea, osittain valkoinen liina. Alttarilla oli virikepuheen pitäjän savesta muotoilema Elämänmaja, enkeli ja pikari, jotka kaikki liittyivät virikepuheeseen. Perinteisiä alttarin esineitä edustivat palava kynttilä uskon ja rukouksen symbolina sekä kukat uhrina ja kunnian osoituksena Kristukselle. Alttarin esineistöön liittyvään symboliikkaan perehdyttiin virikepuheessa. (Liite 2) 5.3 Turvakätkö (Liite 1, kuvat 3-4) Suomen luterilaisen kirkon virsikirjassa on muutamia hiljaisuuden viljelyyn hyvin sopivia virsiä. Eräs tällainen virsi on 194. Virren sanat on kirjoittanut Gerhard Tersteegen vuonna Suomennoksen säkeistöihin 1-3 ja 6 on tehnyt Lauri Pohjanpää vuonna 1923 ja säkeistöihin 3-4 Anna-Maija Raittila vuonna Raittila on paitsi virsirunoilija myös keskeinen henkilö suomalaisessa retriittitoiminnassa. Turvakätkö - rukousalttari on syntynyt virren 194 kolmannen säkeistön pohjalta. Säkeistö kuuluu näin: Armon meri aava, kehto elämämme, ilma jota hengitämme. Ihme olet itse, armahtava Luoja, kaiken pelastus ja suoja. Sinusta, Jumala, turvakätköstäni löydän elämäni. Turvakätkö -alttarin erikoisuus oli siinä, että se oli kokonainen pieni huone, johon mentiin sisälle. Huone oli tarkoitettu yksinoloa varten. Ovella oli vapaa/varattu lappu,

17 jota Turvakätköön menijä käytti saadakseen olla hetken aikaa yksin. Huone oli verhoiltu ohuilla, valoa kauniisti läpäisevillä pastellinsävyisillä keltaisilla, sinisillä ja vihreillä kankailla. Näin saatiin huoneen ulkoiset puitteet pehmeästi häivytettyä. Virren säkeistössä puhutaan elämänkehdosta. Ensimmäinen ajatus oli rakentaa tuo kehto verkkokeinusta, mutta se ajatus piti hylätä, sillä verkkokeinun asennus ei ollut esteettisesti kovin onnistunut ratkaisu. Patja ja peitto eivät pysyneet kauniisti paikoillaan. Niinpä pehmeäpatjainen sänky sai korvata verkkokeinun. Sänkyä peitti riemunkirjava, keltaoranssinen peitto. Siinä elämänvoimaa hehkuvalla sängyllä kelpasi loikoilla. Huoneessa oli myös kelta-vihreällä matolla verhoiltu nojatuoli leppoisaa istuskelua varten. Alttarihuoneen somistuksena oli vielä iso maljakollinen hiirenkorvalla olevia koivunoksia, kaksi kauniisti maalattua vatia vedellä täytettyinä sekä palava vihreä kynttilä. Myös edellä mainittu virren säkeistö oli huoneessa esillä. Turvakätkö -alttarin tarkoituksena oli, että retriittivieras saisi kokea pienen häivähdyksen Jumalan jatkuvasti uutta luovasta luomisvoimasta ja Hänen huolenpidostaan kaikkia luotujaan kohtaan. Elämä on lahja ja ihme. 5.4 Pyhä Kolminaisuus (Liite 1, kuva 5) Edellä kuvatut kolme rukousalttaria olivat installaatioita, tämä rukousalttari puolestaan edusti perinteistä alttaria. Alttaripöytä oli sijoitettu ikkunan eteen. Ikkunalaudalle oli asetettu isokokoinen Pyhän Kolminaisuuden ikoni. Ulkoa tullut valo heijastui kalvomaisen ohuen ikonin läpi antaen sille puhuttelevan ilmeen. Pyhän Kolminaisuuden ikonin, toiselta nimeltään Vieraanvaraisuuden ikonin, on maalannut venäläinen ikonimaalari Rublev vuonna Sen aihe pohjautuu Raamatun kertomukseen Jumalan vierailusta Abrahamin luona (1.Moos. 18 luku). Alttaripöytää peitti valkoinen liina, jolla oli kaksi pientä kukka-asetelmaa. Kolme tuikkukynttilää paloi Pyhän Kolminaisuuden vertauskuvana. Alttarilla oli kirjoitettuna Kolminaisuus - aiheeseen hyvin sopiva vanha kelttiläinen siunaus: Isän kädet kannatelkoot sinua. Vapahtajan kädet syleilkööt sinua. Jumalan Kaikkivaltiaan siunaus, Isän, Pojan ja Pyhän Hengen siunaus pitäköön sinua ikuisesti sylissään.

18 Rukousalttarin ympärillä oli paljon avaraa tilaa. Jonkun matkan päähän alttarista oli asetettu tuoleja, jotta ihmiset voivat istua katselemassa alttaria ja sen takana ikkunasta aukeavaa talvista metsämaisemaa. Tämän rukousalttarin tarkoituksena oli osoittaa ihmisille heistä välittämistä toivottamalla heille Jumalan siunausta. Kristillisen uskon mukaan se on parasta, mitä lähimmäiselle voi toivottaa.

19 6 HILJAA ODOTAN JA KAIPAAN RETRIITTI-ILTAPÄIVÄ 6.1 Tavoitteet Retriitti-iltapäivän tavoitteena oli tarjota siihen osallistujille pieni kokemus hiljaisuudenviljelystä ja sen keskeisestä toimintamuodosta, hiljaisuuden retriitistä. Tavallisestihan retriitti on viikonlopun mittainen, kestäen perjantai-illasta sunnuntai-iltapäivään. Ensikertalainen saattaa kuitenkin kokea ajatuksen näin pitkään hiljaa olosta pelottavalta. Lyhytkestoinen retriitti-iltapäivä tarjoaa turvallisen vaihtoehdon, eräänlaisen näyteikkunan retriittiin. Sen aikana osallistuja voi levollisesti miettiä, tuntuisiko varsinaiseen hiljaisuuden retriittiin osallistuminen sopivan hänelle. Produktion tavoitteena oli myös saada tietoa, miten rukousalttarit ja hiljaisuuden tilan visualisointi vaikuttavat osallistujien hiljaisuuden kokemiseen sekä työvälineiden tarjoaminen vastaavanlaisen tapahtuman järjestämiseen seurakuntatyössä. 6.2 Suunnittelu Produktion käytännön toteuttajiksi kanssani lupautuivat Paula Sainio ja Ella Turunen, molemmat pastoreita ja retriitinohjaajia. Paula on työtoverini Pielisensuun seurakunnassa, Ellaan olen tutustunut retriitinohjaajien tapaamisissa. Hän asuu Pyhäselässä ja on jo eläkkeellä. Viime syksynä Paula kyseli minulta, olisinko kiinnostunut järjestämään hänen ja Ellan kanssa hiljaisuuden päivän Hukanhaudan seurakuntatalolla. Paula kertoi, että Ella oli heidän kahden yhdessä ohjaamassaan hiljaisuuden retriitissä pitänyt hyvän virikepuheen ja hänen mielestään sen voisi pitää uudelleen suunnitellussa hiljaisuuden päivässä. Hiljaisuuden päiväksi Paula ja Ella olivat jo alustavasti sopineet huhtikuun ensimmäisen päivän Minulle ajatus sopi mitä parhaimmin. Olin jo aiemmin päättänyt tehdä opinnäytetyöni Hiljaisuuden päivä produktiona, joten näin helposti minulle järjestyivät tarvitsemani yhteistyökumppanit.

20 Pidimme kaksi suunnittelukokousta, ensimmäisen tammikuussa ja toisen maaliskuussa. Niissä sovittiin ohjelmasta ja työnjaosta. Retriitti-iltapäivä päätettiin toteuttaa ennakkosuunnitelman mukaisesti 1. huhtikuuta Taustayhteisönä toimisi työnantajani, Pielisensuun seurakunta. Tapahtumapaikkana olisi Hukanhaudan seurakuntatalo. Seurakuntatalon emäntä Marjatta Leppänen vastaisi tarjoilusta. Tiedotustoiminta hoidettaisiin Joensuun seurakuntayhtymän ja sen lähiseurakuntien oman lehden, Kirkkotien välityksellä (liite 1). Ilmoittautuneille lähetettäisiin etukäteen kirje, jossa kerrottaisiin tarkemmin päivän ohjelmasta ja annettaisiin informaatiota siitä, mistä hiljaisuudessa olosta on kysymys (liite 1). Produktion ainoa kustannus olisi ruoka- ja kahvitarjoilu, joka maksettaisiin puoliksi osanottajien ja seurakunnan kesken. 6.3 Kohderyhmä Alun perin ajattelimme suunnata retriitti-iltapäivän niille, joilla ei ole aikaisempaa kokemusta retriitistä, mutta päädyimme kuitenkin kaikille avoimeen tapahtumaan. Päätimme ottaa 15 osallistujaa, retriittiinkin otetaan enimmillään yleensä tämän verran osanottajia. Aluksi ilmoittautuminen oli verkkaista, mutta lopulta kaikki paikat täyttyivät ja varallekin jäi kaksi henkilöä. Yksi ilmoittautuneista sairastui. Hänen tilalleen emme enää tapahtumapäivän aamuna kutsuneet varapaikkalaista, sillä retriittiin on hyvä valmistautua myös henkisesti etukäteen. Osallistujista kaksi oli aikaisemmin osallistunut retriittiin, kaikki muut olivat ensikertalaisia. Suurin osa osallistujista oli joensuulaisia, mutta mukana oli myös henkilöitä Pyhäselästä ja Kontiolahdelta. Osallistujista vain yksi oli mies, kaikki muut olivat naisia. Yleensäkin hiljaisuuden retriittiin tulijat ovat etupäässä naisia. Osallistujat olivat iältään noin vuotiaita.

21 6.4 Toimintaympäristö 1980-luvulla Joensuun seurakunnissa järjestettiin silloin tällöin hiljaisuuden retriittejä. Koska tuolloin ei ollut paikallisia koulutettuja retriitinohjaajia, ohjaajaksi kutsuttiin useimmiten Anna-Maija Raittila, eräs Suomen luterilaisen kirkon retriittitoiminnan pioneeri. Retriitit pidettiin seurakuntayhtymän kurssikeskuksessa Vaiviossa luvulla alkoi säännöllinen retriittitoiminta, kun saatiin ensimmäiset omat retriitinohjaajat, Maire Gröhn-Niemeläinen ja minä. Järjestimme vuosittain kaksi retriittiä, toisen pääsiäisen alla ja toisen syksyllä. Samoihin aikoihin Vaivion kurssikeskusta laajennettiin. Sinne saatiin lisää retriittitoimintaankin hyvin sopivia huoneita sekä kaunis kappeli, joka muodostui hiljaisuuden retriittien sydämeksi. Aluksi retriitteihin osallistujia oli kymmenkunta, mutta toiminnan vakiinnuttua tulijoita oli usein enemmän kuin voitiin ottaa. Ylärajana olemme pitäneet 15:ta osanottajaa. Viime vuosina Joensuun seudulle on saatu runsaasti lisää koulutettuja retriitinohjaajia. Heidän myötään myös retriittitarjonta on lisääntynyt. Kaikille avoimien hiljaisuuden retriittien lisäksi järjestetään retriittejä erityisryhmille. Näitä ovat esimerkiksi lähimmäispalvelun, palvelevan puhelimen ja seurakuntien työntekijöille suunnatut retriitit. Myös hiljaisuuden päiviä on pidetty Noljakan ja Rantakylän kirkoilla sekä Hukanhaudan seurakuntatalolla. Viime syksynä Kirkon riemuvuoden merkeissä järjestetyssä Joensuun rovastikunnan syystapahtumassa oli eräänä kanavana Hiljaisuuden talo, samantapainen retriitti-iltapäivä kuin tämä opinnäytetyöproduktioni. Rakensin tuohon tapahtumaan kuusi rukousalttaria, uskontunnustuspolun. Samat rukousalttarit olivat seurakuntalaisten ulottuvilla Pielisensuun kirkossa koko viime tammikuun ajan. 6.5 Ohjelmat, niiden toteutus ja arviointi Retriitti-iltapäivä koostui hiljaisuuden retriitin päiväohjelmasta ja muista retriitin elementeistä. Niitä olivat johdatus hiljaisuuteen, hetkipalvelukset, virikepuhe, raamattumietiskely, hiljainen ruokailu ja kahvi (tarjoilujen aikana soitettiin musiikkia). Paikalle varattiin hiljaisuuden viljelyyn liittyvää kirjallisuutta (liite 5), jota osallistujat voivat

22 halutessaan lukea. Patjoja varattiin lepäämistä varten. Rakensin neljä rukousalttaria eri puolille seurakuntataloa. Osallistujilla oli myös sielunhoitomahdollisuus. Varasimme viisi keskusteluaikaa, joista vain yksi jäi käyttämättä. Ohjaajien työnjako oli seuraava: Paula Sainio: hetkipalvelukset ja sielunhoito, Ella Turunen: virikepuhe ja sielunhoito, Helka Puumalainen: tapahtuman yleisvastuu, johdatus hiljaisuuteen, raamattumietiskely, musiikin valinta ja rukousalttareiden teko. (Retriitti-iltapäivän ohjelmat löytyvät liitteestä 2). Työryhmä yhdessä huolehti seurakuntatalon järjestämisestä hiljaisuuden keitaaksi, esteettisesti kauniiksi tilaksi (liite 3). Se oli todella iso työ. Minä aloitin urakkani perjantai-iltana rakentamalla rukousalttareita. Tätä työtä jatkoin vielä lauantaina aamupäivällä. Paula ja Ella liittyivät mukaan lauantaina iltapäivällä. Järjestimme kirkkosaliin yhteisen kokoontumispaikan johdantopuheenvuoroa ja virikepuhetta varten, seurakuntatalon kahviosta tehtiin ruokasali (liite 3, kuva 6). Kerhotiloista vietiin lasten kalusteita varastoon ja tilalle tuotiin patjoja ja tuoleja sekä järjestettiin kirjapöytä (liite 5). Eteisauloihin aseteltiin istumapaikkoja. Ellan valmistamilla matoilla ja keramiikka-astioilla sekä kynttilänjaloilla (liite 3, kuvat 7-8) somisteltiin hiljaisuuden tilaa. Myöhään illalla meillä oli seurakuntatalo valmiina vastaanottamaan seuraavana päivänä saapuvia retriittivieraita. Työskentelyprosessia arvioidessa on aivan ensimmäiseksi todettava, että koimme vahvasti Jumalan johdatuksen siinä, että juuri me kolme saimme yhdessä olla toteuttamassa tämän retriitti-iltapäivän. Koko prosessin ajan oli antoisaa jakaa yhdessä näkemyksiä hiljaisuuden viljelystä ja elämästä yleensä. Meidän kunkin persoonallinen tapamme tehdä työtä erilaisina yhdessä tuntui hyvältä. Täydensimme toisiamme. Koska meillä tämän retriitti-iltapäivän toteuttajilla on samansuuntainen näkemys retriittitoiminnasta ja pitkä työkokemus seurakuntatyöstä, produktion toteuttamiseen riitti pienimuotoinen etukäteissuunnittelu. Sitä täydensi selkeä vastuualueiden jako. Tästä kaikesta hahmottui hyvä kokonaisuus.

23 Retriitti-iltapäivän aloituksessa ja lopetuksessa oli omat ongelmansa. Alkua hämmensi se, että eräs osallistuja, jonka tiedettiin olevan tulossa, oli myöhässä. Muut odottelivat jo valmiina paikoillaan johdantopuheenvuoron alkamista. Kysyin ryhmältä, kuinka tekisimme. Odottelisimmeko puuttuvaa henkilöä, jolloin ohjelma-aikataulu viivästyisi vai aloittaisimmeko ilman häntä. Yhdessä päädyimme siihen, että odottaisimme vielä hetken ja sitten aloittaisimme. Jouduimme aloittamaan ilman myöhässä olevaa henkilöä. Hetkisen kuluttua hän kuitenkin saapui ja halusi kertoa ryhmälle myöhästymisensä syyn. Jos olisimme ehtineet aloittaa hiljaisuuden ennen myöhässä olevan henkilön saapumista, hän olisi jäänyt vaille johdantopuheenvuorossa annettuja ohjeita hiljaisuudesta. Retriitin periaatteisiin kuuluu myös, että siihen osallistutaan alusta loppuun saakka. Toinen pulma oli hiljaisuuden loppumiseen liittyvä epäselvyys. Hetkipalveluksen päätyttyä en heti tajunnut ilmoittaa, että nyt hiljaisuus päättyy. Ihmiset jäivät istumaan paikoilleen odotellen, mitä seuraa. Melko pian kuitenkin huomasin tilanteen ja ratkaisin sen ilmoittamalla, että laulamme virren 194 hiljaisuuden päättymisen merkiksi. Kömmähdys korjaantui näin ihan oivallisesti. Sielunhoitomahdollisuutta käytti neljä osallistujaa. Heistä kolme ohjautui samalle ohjaajalle, joka koki tilanteen henkisesti rankkana. Ihmisillä oli käsiteltävinä vaikeita ongelmia ja keskustelut veivät paljon koko retriitti-iltapäivän ajasta. Osallistujien kannalta sielunhoitomahdollisuus oli varmasti hyvinkin merkittävä asia. Jo pelkkä tietoisuus tästä mahdollisuudesta herättää turvallisuuden tunnetta. Hiljaisuuden tilan visuaalinen luominen ja etenkin rukousalttareiden rakentaminen - niin mieluisaa kuin niiden synnyttäminen onkin - oli paljon aikaa vievää puuhaa. Olisi ollut mukavaa, jos kauniiksi luotua hiljaisuuden tilaa olisi voitu hyödyntää seurakuntatalolla pitemmän aikaa, vaikkapa muutaman päivän. Nyt se piti purkaa pois heti tapahtuman jälkeen tavallista viikkotoimintaa varten.

24 6.6 Retriitti-iltapäivästä saatu palaute Hiljaisuuden retriitin perusperiaatteisiin kuuluu, ettei siitä tarvitse antaa palautetta. Näin ollen minun piti pohdiskella, miten saisin opinnäytetyöni kannalta oleellisesti tärkeän asian, osallistujien antaman palautteen rikkomatta retriitin luonnetta. Päädyin toisten retriitinohjaajien kanssa neuvoteltuani siihen, että johdatuksessa hiljaisuuteen kerron reilusti, miksi tarvitsisin palautetta, vaikka sen antaminen ei kuulukaan retriitin luonteeseen. Erityisesti pyysin palautetta rukousalttareista ja koko hiljaisuuden tilan visualisoimisesta. Näin tein ja tulos oli hyvä: 14 osallistujasta peräti 11 antoi palautteen. En laatinut palautelomaketta vaan osanottajat kirjoittivat vapaamuotoisen palautteensa. Saatu palaute oli hyvin myönteistä. Osallistujat olivat kovin tyytyväisiä kokemaansa. Erityisesti rukousalttareita pidettiin puhuttelevina hiljaisuuden tilassa. Ne koettiin ajatuksella ja huolellisesti suunnitelluiksi sekä rukousta ja hiljaisuutta herättäviksi. Turvakätkö - alttari tuntui olleen osanottajien mielestä erityisen onnistunut. Eräs osallistuja koki, että päiväkerhohuoneessa ollut rukousalttari, Pyhä Kolminaisuus, ei päässyt oikeuksiinsa, kun lasten askartelutöitä yms. oli liikaa esillä. Myös hiljaisuuden tilan visualisointi sai kiitosta osanottajilta. Pelkistetty ja yksinkertainen estetiikka oli koettu hoitavana. Kynttilät, kukat ja värikkäät tekstiilit ilahduttivat. Useista palautteesta kävi ilmi, että hiljaisuus oli käynnistänyt ihmisissä monenlaisten elämänkysymysten pohdiskelun. Moni oli päättänyt myös menevänsä seuraavaksi viikonlopun mittaiseen hiljaisuuden retriittiin. Joillakin osallistujilla oli ehkä epärealistisiakin odotuksia siitä, että hiljaisuudessa voisi kokea suurta syvällisyyttä. Eräs osallistujista kirjoitti palautteessaan näin: En ehkä osannut hiljentyä niin kuin olisin tahtonut, mutta silti oli hyvä olla. Ja toinen totesi: Itsestäni en löytänyt mitään erikoista, johtuneeko siitä, että viihdyn muutenkin hyvin omissa ajatuksissani. Pitempi retriitti voisi olla erilainen kokemus. Joku osallistujista kaipasi enemmän tilaa, jossa ei olisi ollut muita samassa huoneessa. Tämä häiritsi jonkin verran hänen hiljaisuuttaan.

25 6.7 Kokonaisarviointia ja tulevaisuuden näkymiä Retriitti-iltapäivään osallistuneiden antamasta palautteesta voi päätellä, että produktiolle asetetut tavoitteet toteutuivat hyvin. Retriitti-iltapäivä avasi siihen osallistuneille näyteikkunan hiljaisuuden retriittiin. Rukousalttarit ja hiljaisuuden tilan visualisointi virittivät hiljaisuuden kokemiseen. Saumaton yhteistyö ohjaajien kesken sekä huolellinen valmistelu auttoivat myös osaltaan tavoitteisiin pääsemisessä. Hyvä yhteistyö ohjaajien kesken ilmeni toisten mielipiteiden kuuntelemisena ja huomioonottamisena käytännön ratkaisuja tehtäessä. Erilaisina yhdessä saimme rakennettua vivahteikkaan ja laadukkaan retriitti-iltapäivän. Tämän produktion kokemuksia kannattaa hyödyntää jatkossa järjestettäessä samantapaista retriitti-iltapäivää seurakunnassa. Ohjaajaksi tarvitaan mielestäni vähintään kaksi henkilöä. Ainakin toisen heistä tulisi olla koulutetun retriitinohjaajan, joka on perehtynyt hiljaisuuden viljelyyn käytännössä. Silloin hän voisi opastaa toista henkilöä apuohjaajaksi. Tällainen hiljaisuuden päivä ei synny hetkessä, vaan se vaatii pitkän kypsyttelyprosessin. Kokemuksen myötä prosessi tietysti jonkun verran nopeutuu. Ohjaajien kesken selkeästi sopimat vastuualueet työnjaossa helpottavat työtä oleellisesti. Hiljaisuudelle pitää löytää myös sopiva tila. Meillä se oli kodikas, pieni seurakuntatalo, johon kuului kirkkosali, kahvio, kerhohuoneita (liite 3). 15:lle osanottajalle se osoittautui kuitenkin ahtaaksi. Kun seurakuntatalolla ei luonnollisestikaan ollut mahdollisuutta omiin huoneisiin, ihmisten yksityisyydelle jäi liian vähän tilaa. 10 osanottajaa olisi ollut ehkä sopivampi määrä. Luonnon keskellä sijaitseva leiri- tai kurssikeskus voisi olla myös oiva paikka tämäntapaiselle tapahtumalle. Retriittiin kuuluvaa luonnossa liikkumista voitaisiin silloin toteuttaa. Me luovuimme ulkoilusta, kun seurakuntatalo oli kaupunkiympäristössä. Valitussa paikassa ei voi myöskään olla yhtä aikaa muita ryhmiä. Jos tapahtumassa on töissä vahtimestari ja keittiöhenkilökuntaa, heille pitää kertoa hiljaa olon periaatteista. Tämä asia on hyvin tärkeä muistaa huolehtia.

26 Hiljaisuuden tilan järjestämiseen on varattava riittävästi aikaa. Meillä oli hiljaisuuden tilassa erikoisuutena rukousalttarit, joiden luomisessa oli paljon työtä. Hiljaisuuden tila on ihan kelvollinen ilman niitäkin, tiloja voi kaunistaa esimerkiksi kynttilöillä ja kukilla. Osanottajille on hyvä järjestää sielunhoitomahdollisuus. Keskustelutarvetta on etukäteen vaikea arvioida, kokemukseni perusteella se vaihtelee kovasti. Produktiossamme toinen sielunhoitajista joutui lujille, kun hänelle ohjautui niin monta ihmistä keskusteluun. Ilmoittautuneille on hyvä lähettää etukäteen mahdollisimman paljon tietoa tapahtumasta. Se auttaa heitä valmistautumaan tilanteeseen. Lähettämästämme kirjeestä saa virikkeitä tähän asiaan. Olen kiitollinen, että sain toteuttaa Hiljaa odotan ja kaipaan retriitti-iltapäivä produktion yhdessä Paulan ja Ellan kanssa. Sen yhdessä synnyttäminen oli inspiroivaa ja antoisaa. Kirjallisen työssä lähdekirjallisuuteen paneutuminen avasi minulle monia ihan uusia näkökulmia hiljaisuuden viljelyyn. Hiljaisuus on vahvuutta, lujuutta jonka edessä uho taipuu lopulta. Suru on hiljaista. Ja rakkaus, lähestyminen. Syvällä meissä hälyn ja kiireen ulottumattomissa mutta löydettävissä asuu äänettömyys, lepo ja vaitiolo, rauha. (Perkiö & Waris 2001.)

27 LÄHTEET Cantell, R. & Paavilainen, M. & Raatikainen, E Näkyvä sana. Helsinki: Kirjaneliö. Häyrynen, S Hiljaisuudelle avautuminen. Teoksessa Häyrynen, S. & Rissanen, P. (toim.) Elävä hiljaisuus. Helsinki: Kirjapaja, Kotila, H Liturgian lähteillä. Johdatus jumalanpalveluksen historiaan ja teologiaan. Helsinki: Kirjaneliö. Kotila, H Symbolit ja merkit. Teoksessa Tuomasmessu uskon juhla. Kotila, H. (toim.) Helsinki: Kirjaneliö, Luumi, P Symbolididaktiikan anti kasteopetukselle. Kaste kantaa kasvatus kannattaa, kirkon kasvatustoiminnan painopiste vuosiksi Kirkkohallitus. Kirkon kasvatusasiain keskus ja Kirkon nuorisotyön keskus, Martikainen, E Voiko kuva inhimillisenä kulttuurin tuotteena kuvata ääretöntä? Teoksessa Kuvan teologia. Kotiranta, M. (toim.) Suomalaisen teologisen kirjallisuusseuran julkaisuja 209, 7-8. Paavilainen, M Kuva ja sana. Teoksessa Kuvan teologia. Kotiranta, M. (toim.) Suomalaisen teologisen kirjallisuusseuran julkaisuja 209, Perkiö, P Runo. Teoksessa Elämälle avoin. Perkiö, P. & Waris, P. Kauniainen: Perussanoma Oy. Rissanen, P Hiljaisuus, uskon syvyys. Teoksessa Häyrynen, S. & Rissanen, P. (toim.) Elävä hiljaisuus. Helsinki: Kirjapaja,

28 Töyrinoja, R Usko ja näkeminen keskiajan visuaalinen tiedonmetafysiikka ja uskonnollinen usko. Teoksessa Kuvan teologia. Kotiranta, M. (toim.) Suomalaisen teologisen kirjallisuusseuran julkaisuja 209, PAINAMATTOMAT LÄHTEET Martikainen, J Hiljaisuuden viljely. Esitelmä Hiljaisuuden teologian seminaarissa Kyrönniemen Hiljaisuuden keskuksessa Vieremällä.

29 Liite 1: Ilmoitus tapahtumasta Kirkkotiessä ja ilmoittautuneille lähetetty kirje Kirkkotie-lehti HILJAA ODOTAN JA KAIPAAN Retriitti-iltapäivä su klo Hukanhaudan seurakuntatalolla, Lonikintie 18. Päivä koostuu hiljaisuuden retriitin osasista. Ohjaajina palvelevat Helka Puumalainen, Paula Sainio ja Ella Turunen. Tarjoilumaksu, 30 mk, sisältää lounaan ja kahvin. Mukaan otetaan 15 henkeä. Osallistujat sitoutuvat hiljaisuuteen ja paikalla oloon koko ajaksi. Lähempiä tietoja ja ilmoittautuminen pe mennessä Helka Puumalaiselle, p (varmimmin ma - pe klo 10-12). Olet lämpimästi tervetullut, odotamme sinua! Pielisensuun seurakunta

30 Ilmoittautuneille lähetetty kirje Hyvä retriitti-iltapäivään ilmoittautunut! Iloitsemme, että olet tulossa viettämään hiljaisuuden iltapäivää. Teitä osallistujia on 15. Tässä kirjeessä saat vähän etukäteistietoa siitä, mitä on tulossa. Oheisessa monisteessa on perustietoa erityisesti sinulle, joka et ole aikaisemmin ollut Hiljaisuuden retriitissä. Tämä iltapäivämmehän ei ole varsinainen hiljaisuuden retriitti vaan eräänlainen näyteikkuna siihen. Yleensä retriitti alkaa perjantai-iltana ja päättyy sunnuntaiiltapäivällä. Iltapäivämme koostuu kuitenkin retriitin osasista. Hiljaa odotan ja kaipaan - retriitti-iltapäivä 1.4. Hukanhaudan seurakuntatalolla Informaatio päivästä ja johdatus hiljaisuuteen HILJAISUUS ALKAA Lounas ja kahvi/tee Hetkipalvelus Virikepuhe Paula ja Ella ovat käytettävissä Päiväkahvi/tee kahdenkeskistä keskustelua ja Raamattumietiskely rippiäkin varten Hetkipalvelus HILJAISUUS PÄÄTTYY Kotiin lähtö Jos sinulla on ruoka-aineallergioita, etkä sanonut niitä ilmoittautuessasi, soitatko niistä kirjeen saatuasi. Tarjoilumaksu, 30 mk, maksetaan tilaisuuden alussa. Sisäkengät tai -tossut on hyvä ottaa mukaan ja voit pukeutua asuun, jossa on hyvä ja rento olla. Varaamme talon puolesta paikalle retriittikirjoja, joita voit halutessasi lueskella vaikkapa patjalla loikoillen. Jos et voikaan osallistua päivään, ilmoita siitäkin. Lämpimin terveisin: Helka (p ), Paula ja Ella