Pysyykö ruoan tuotanto väestönkasvun vauhdissa?

Transkriptio

1 MAAPALLO POTILAANA Pysyykö ruoan tuotanto väestönkasvun vauhdissa? E roosio, kasteluveden niukkuus, ympäristön pilaantuminen ja biologisen monimuotoisuuden väheneminen ovat jo nyt ruoan tuotantoa rajoittavia tekijöitä. Geenitekniikasta on turha lähitulevaisuudessa odottaa ratkaisua nälkäongelmaan. Ihminen ei kuitenkaan vielä ole hävinnyt kilpajuoksua väestönkasvun kanssa. Kaikkialla, missä pienviljelijöille on annettu mahdollisuuksia, he ovat pystyneet tuottamaan lisää ruokaa. Köyhien viljelijöiden on saatava alueensa maan ja metsän omistus- tai käyttöoikeus. Heidän mahdollisuuksiaan saada käyttöönsä tuottoisampia lajikkeita ja rotuja, parempia työkaluja ja edullisia lainoja on voimakkaasti tuettava. Kalojen, äyriäisten ym.»vesiviljely» voidaan moninkertaistaa, kunhan saasteongelmat pidetään kurissa. Ruoan tuotannon lisääminen kehitysmaissa ekologisemmin keinoin ei tule olemaan helppoa, muttei se myöskään ole niin mahdotonta kuin tuomiopäivän profeetat väittävät. Joka toinen vuosi Malthus julistetaan kuolleeksi ja joka toinen hän nousee pirteänä haudastaan todistamaan, ettei ruoan tuotanto pysy väestönkasvun vauhdissa. YK:n maatalousjärjestön FAO:n arvion mukaan yli 800 miljoonaa ihmistä näkee nälkää (FAO 1996). YK:n kehitysohjelman mukaan 1.3 miljardia ihmistä elää köyhyysrajan alapuolella (UNDP 1997). Kolmannes kehitysmaiden lapsista on aliravittuja (UNICEF 1996). Aliravitsemuksella on myös ratkaiseva osuus yli puolessa alle viisivuotiaiden lasten kuolemantapauksista. Heikoin tilanne on Etelä-Aasiassa ja Afrikassa. Tätä nykyä väestö kasvaa kolme kertaa nopeammin kuin viljantuotanto. Vedoten maailman viljantuotannon kasvun hidastumiseen 1980-luvun keskivaiheen jälkeen Duodecim 113: ,

2 K u v a 1. Äidinmaito on paras ravinto. Edelleen kolmannes kehitysmaiden lapsista on aliravittuja. Pahin tilanne on Etelä-Aasiassa ja Afrikassa. Kuva:. 2382

3 Tuotanto, milj. tonnia MAAILMA Todellinen Ennustettu Kehitysmaat Läntiset teollisuusmaat Itä-Eurooppa ja ent. Neuvostoliitto K u v a 2. Todellinen ja ennustettu viljantuotanto maailmassa (FAO 1996). Worldwatch-instituutti (Brown ja Kane 1994) on esittänyt erittäin synkkiä ennusteita maapallon mahdollisuuksista ruokkia kasvavaa väestöä. FAO (1996) suhtautuu optimistisemmin mahdollisuuksiin ja arvioi, että vuoteen 2015 mennessä nälkäisten määrä voitaisiin puolittaa. Vajaan 40 vuoden aikana maapallo on menettänyt viidenneksen ruokamullastaan ja kolmanneksen metsäpeitteestään samaan aikaan, kun kahdeksasosa peltopinta-alasta on muuttunut aavikoksi (Norse 1992, World Resources Institute ). Valtameretkään eivät vastoin aiempia olettamuksia näytä olevan ehtymättömiä proteiinin lähteitä. FAO:n (1996) mukaan jopa 70 % parhaista kalanpyyntialueista on jo niin ryöstökalastettuja, että ne ovat ehtyneet tai hyvää vauhtia ehtymässä. Ympäristöuhat Erityisen huolestuttavina pidän kasvavia ympäristöongelmia. FAO (1996) arvioi, että ainakin 25 % peltoalasta on jo köyhtynyt viljelykelvottomaksi. Huolestuttavaa on myös se, etteivät lisääntynyt lannoitus ja keinokastelu teollisuusmaissa ja eräissä osissa Aasiaa ole saaneet viljan hehtaarisatoja suurenemaan (Norse 1992, Brown ja Kane 1994). Alkavatko biologiset katot tulla vastaan? Koska käytännössä kaikki viljelykelpoinen maa on jo käytössä Aasiassa ja väestömäärä kasvaa kasvamistaan, on ruoan tuotannon riittävä lisääminen vaikeata (Swaminathan 1991). Myös Afrikan ruokahuolto on huolestuttavaa. Siellä ruoantuotanto henkeä kohden on itse asiassa ollut vähenemään päin viimeisten 20 vuoden ajan (FAO 1996). Pitkällä aikavälillä voidaan arvioida kasvihuoneilmiön ehkä vähentävän ruoan tuotantoa monilla tärkeimmillä viljelyalueilla jopa % (Norse 1992, Brown ja Kane 1994). Lisääntyneen ultraviolettisätelyn vaikutukset voidaan havaita jo nyt soijapavuis- Pysyykö ruoan tuotanto väestönkasvun vauhdissa? 2383

4 sa ja meren leväorganismeissa. Biotekniikasta on turha odottaa lähitulevaisuudessa pelastusta nälkäongelmaan (World Resources Institute , FAO 1996). Vaikka sen avulla on voitu lisätä kasvien luonnollista vastustuskykyä ja perinnöllistä vaihtelua, bioktekniikka ei toistaiseksi ole pystynyt kuin pienessä määrin lunastamaan siihen asetettuja toiveita. Sen käyttöön liittyy myös varteenotettavia riskejä esimerkiksi torjuntaaineresistenssin siirtyessä viljakasveilta rikkaruohoihin (World Resources Institute ). Lisäksi geenitekniikka on valjastettu pääasiassa teollisuusmaiden kaupallisten etujen edistämiseen. Biotekniikan keinoin ei kehitysmaiden tärkeimpiä ruokakasveja pystytä parantamaan vielä pitkään aikaan. On myös tarjolla vaara, että manipuloidut kaupalliset, suppeamman perinnöllisen vaihtelun omaavat lajikkeet syrjäyttävät pienviljelijöiden monipuolisempia paikallisia lajikkeita. Jo nyt on käynyt niin, että esimerkiksi Zimbabwessa on viljelyksessä enää kaksi maissilajiketta ja Filippiineillä vain kaksi riisilajiketta. Köyhyyden ja nälän noidankehä Teoreettisesti on tietenkin mahdollista raivata lisää suuria viljelyalueita kehitysmaihin. Mutta se tarkoittaa käytännössä sitä, että 7 8 tonnin riisisadon tuottava aasialainen peltomaa korvataan latinalaisamerikkalaisella jättömaalla, joka tuottaa 2 3 tonnin hehtaarisadon hirssiä tai maissia (Bongaarts 1994, Brown ja Kane 1994). Se ei siis ole kestävä ratkaisu. FAO:n (1996) varovaisen laskelman mukaan nykyistä peltopintaalaa voidaan lisätä ehkä vain %. Avainkysymys koko maapallon kannalta on, kuinka hyvin kiinalaiset onnistuvat T a u l u k k o 1.»Neljän suuren» viljan tuotannon ja kulutuksen erotus (Brown ja Kane 1994). pysäyttämään eroosion ja suurentamaan hehtaarisatojaan. Mielipiteet tästä jakautuvat jyrkästi kahtia, ja Worldwatch-instituutti (Brown 1995) on ottanut tuomiopäivän profeetan roolin. Toisaalta ei ole myöskään syytä aliarvioida kiinalaisten pienviljelijöiden Maa Tuotanto kulutus milj. tonnia Yhdysvallat Kiina Intia Ent. Neuvostoliitto 1 25 Yhteensä Koko maailman vajaus v on 500 miljoonaa tonnia. T a u l u k k o 2. Kiinan ruoantuotanto (kirjoittaja kerännyt useista lähteistä). Kielteistä Eroosio, suolaantuminen, saasteet ym. vähentävät ruoan tuotantoa Vesipula rajoittaa ruoan tuotantoa Teollistuminen»syö» peltoalaa Väestönkasvu jatkuu peltoa/henkilö vähemmän Elintason nousun myötä enemmän viljaa kotieläimille Myönteistä Ruoan tuotantoa pystytty lisäämään paljon Metsitys, pengerrys, ekologinen viljely yleistymässä Maan- ja vedenkäyttö suunnitelmallista Maatalouden tutkimus- ja kehitystoiminta tehostuu ja perhesuunnittelu edistyy Menetettyjen alueiden uudelleenvaltaus aloitettu 2384

5 Tekijät Väestön kasvu Maatalouden modernisointi suuren potentiaalin alueilla Epätasainen maanjako Takana oleva ongelma Maatalousväestö, jolla heikot mahdollisuudet saada tuottavaa maata Ympäristöstressi, esim. Muutto kaupunkiin Mexico City Lagos Bombay Maaseudun taantuma kuivilla alueilla Sahelin alue Koillis-Brasilia Jyrkkien rinteiden runsaampi hyödyntäminen Himalaja Keski-Amerikka Paineet rajametsäalueiden hyödyntämiseen Amazonas Indonesian ulkosaaristo Länsi-Afrikka Odotettavissa olevat ekologiset seuraukset Asutus herkillä alueilla Puhtaan veden ja sanitaation puute Kuivuus pahenee Aavikoituminen kiihtyy Kasvipeite tuhoutuu Kasvipeite tuhoutuu vedenjuoksutusalueilla Eroosio Suuri metsänhävikki Maaperän hedelmällisyys kärsii Biologinen monimuotoisuus uhattu Kasvihuoneilmiö voimistuu Uhat köyhien hyvinvoinnille Saasteista ja kemikaaleista johtuvat sairaudet Polttopuun puute Maan tuottavuuden väheneminen Tuottavuuden väheneminen Polttopuun puute Tulvia ja liejuuntumista Maan tuottavuuden väheneminen Metsätuotannon menetykset Trooppiset sairaudet K u v a 3. Köyhyys, ruoantuotanto ja ympäristöyhteys (Leonard ym. 1989). mahdollisuuksia tuottaa markkinoille lisää ruokaa (Bongaarts 1994, World Resources Institute ). Kiina on 46 viime vuoden aikana pystynyt lisäämään vuotuista ruoantuotantoaan keskimäärin 3 %. Koska väestönkasvu on selvästi hidastunut, riittää nyt yhden prosentin vuosittainen lisäys. On myös huomattava, että noin 300 miljoonaa kehitysmaiden köyhintä ihmistä elää alueilla, joilla on erinomaiset viljelymahdollisuudet (Leonard ym. 1989). Vaatimattomatkin investoinnit toisivat pienviljelijöille helposti kaksin-kolminkertaiset hehtaarisadot (Swaminathan 1991, Reijntjes ym. 1994). Sitä paitsi varsinkin Latinalaisessa Amerikassa ja Afrikassa on nykyään suuria peltoalueita vajaakäytössä (FAO 1996). Köyhyys, väestönkasvu, nälkä ja ympäristötuhot liittyvät toisiinsa (Leonard ym. 1989, SIDA 1991). Jos haluamme kitkeä nälän pois, meidän on tartuttava sen perussyihin. Pahimmat ympäristö- ja nälkäkatastrofit ovat tapahtuneet maapallon ekologisesti herkimmillä alueilla. Näitä alueita ovat esimerkiksi Afrikan Sahel, Kaakkois-Brasilia, Haiti, Nepal ja Bangladesh. Trooppista metsää menetetään vuosittain miljoonaa hehtaaria, mikä vastaa Suomen metsäpinta-alaa (World Resources Institute , FAO 1996). Seurauksena on katastrofaalinen maan kuluminen, heikentynyt vesihuolto, epävarmempi ruoantuotanto ja arvokkaiden eläin- ja kasvilajien katoaminen. Pysyykö ruoan tuotanto väestönkasvun vauhdissa? 2385

6 Vesipula ja maattomuus Kiinassa ja 80 muussa kehitysmaassa vallitsee vesipula (World Resources Institute , FAO 1996). Vesi on kerta kaikkiaan»kortilla», ja sitä on käytettävä huomattavasti nykyistä säästeliäämmin kasteluun. Myös hedelmälliset suistomaat ja rannikkoseudut, joilla kaksi kolmasosaa maapallon väestöstä asuu, kamppailevat pahenevien ongelmien kanssa (SIDA 1991). Eroosio, puhdistamattomat jätevedet, torjunta-aineet jne. uhkaavat yhä vakavammin ruoan tuotantoa niin maalla kuin merelläkin. Lannoitteiden ja torjunta-aineiden käyttöä tulisi kontrolloida. Metsätuho olisi estettävä. Köyhyys ja maattomuus ajavat pienviljelijät tuhoamaan arvokkaita laidun- ja metsämaita, jotka he muuttavat pelloksi (Leonard ym. 1989, SIDA 1991, FAO 1996). Latinalaisessa Amerikassa jopa % perheistä on kokonaan tai osittain maattomia. Maareformien tarve on huutava, mutta vain harva kehitysmaa on uskaltanut ryhtyä radikaaleihin toimiin. Köyhyyden, nälänhädän ja ympäristötuhojen noidankehän pysäyttämiseksi tarvitaan laajamittaisia muutoksia. Ehkä kaikkein tärkeintä on, että päättäjät antaisivat maa- ja metsätaloudelle enemmän arvoa. Poliitikkojen tulisi nähdä monimuotoisesti harjoitettu pienviljely ekologisena henkivakuutuksena. On arvioitu (FAO 1996), että kehitysmaissa metsien, maaperän ja rannikkoseutujen suojeleminen maksaisi noin 32 miljardia K u v a 4. Naisten tukeminen on avainasemassa ruoantuotannon lisäämisessä. Naiset tarvitsevat parempia työkaluja ja lajikkeita, koulutusta ja edullisia pienlainoja. (Kuva: ) 2386

7 dollaria vuodessa eli murto-osan siitä, mitä menetyksiä niiden tuhoutumisesta aiheutuu. Yksinomaan eroosio aiheuttaa vuosittain noin 50 miljardin dollarin menetykset. Yhtä tärkeää on sijoittaa huomattavasti enemmän tutkimus- ja neuvontatoimintaan (Swaminathan 1991, FAO 1996). On vaikeaa uskoa, että tuotantoa voitaisiin lisätä ekologisesti kestävällä tavalla ilman paikallisiin olosuhteisiin sovellettua tutkimustoimintaa. Kehitysmaiden viljelijöille olisi turvattava oikeudet omiin geeniresursseihinsa sitovin kansainvälisin sopimuksin. Tehokkaita maatalouden neuvontapalveluita olisi kehitettävä ottaen huomioon naisten erityistarpeet (Swaminathan 1991, Reijntjes ym. 1994). Parhailla viljelyalueilla ja kaikkialla, missä peltomaasta on puutetta, tulisi pyrkiä mahdollisimman intensiiviseen viljelyyn. Olisi käytettävä sekä orgaanisia että kemiallisia lannoitteita. Maaperän hedelmällisyydestä on silti pidettävä hyvää huolta. Paikallisten asukkaiden varsinkin naisten olisi saatava edes käyttöoikeus oman alueensa maahan ja muihinkin luonnonresursseihin (SIDA 1991, FAO 1996). Nykyisin kehitysmaiden naisten omistuksessa on keskimäärin vain 2 % peltoalasta (FAO 1996). Naisten käyttöön on saatava edullisia pienlainoja. Kaikille maattomille tulisi antaa ainakin sen verran maata, että he pystyisivät tuottamaan edes osan ruoastaan. Metsiin kohdistuvia paineita on varsinkin kuivemmilla alueilla torjuttava (Leonard ym. 1989, SIDA 1991) parantamalla viljan satotasoa, edistämällä pois muuttoa herkemmiltä alueilta ja siirtymällä laajaan pelto-metsäviljelyyn (eli viljan ja typpeä sitovan puulajin yhteisviljelyyn). K u v a 5. Viljelemällä rinnakkain viljaa ja nopeakasvuisia typpeä sitovia puita voidaan nostaa satotasoa, vastustaa eroosiota ja tuottaa tarvittavaa polttopuuta. (Kuva: ) Pysyykö ruoan tuotanto väestönkasvun vauhdissa? 2387

8 Torjuntakertoja/ kausi Riisin satotaso, tonnia/ha Ennen biologista torjuntaa Biologisen torjunnan jälkeen K u v a 6. Biologisten torjuntamenetelmien vaikutus torjunta-aineiden käyttöön ja riisisatoon Indonesiassa (Swaminathan 1991). Biologista torjuntaa olisi kehitettävä Indonesian mallin (Swaminathan 1991) mukaan. Siellä torjunta-ainepäästöt ovat merkittävästi vähentyneet, ulkomaan valuuttaa on säästetty ja silti satotaso on jopa noussut. Köyhien ostovoiman lisääminen on tärkeä perusedellytys ruoan tuotannon lisäämiselle. Investoimalla metsän istutuksiin, terasseihin ja kastelujärjestelmiin voidaan maaseudulle luoda lisää työpaikkoja (SIDA 1991, Swaminathan 1991). Myönteisiä merkkejä Kaikkialla, missä pienviljelijöille varsinkin naisille on annettu mahdollisuus tuottaa enemmän ruokaa, nämä ovat onnistuneet siinä. Gatt-sopimus ja kasvavat ympäristöongelmat ovat lisänneet intoa tuottaa ruokaa ekologisemmin menetelmin. Myös nopean väestönkasvun ja pahan eroosion alueilla on mahdollista torjua ympäristötuhoja ja tuottaa lisää ruokaa (Norse 1992, FAO 1996). Tässä on onnistuttu erinomaisesti ainakin Machakoksen alueella Keniassa. Eroosio on saatu pysähtymään pengerryksin, metsän istutuksin ja taloudellisemmalla vedenkäytöllä. Myös satoa on kyetty parantamaan merkittävästi uusilla tuottoisilla lajikkeilla ja orgaanisen ja kemiallisen lannoituksen lisäämisellä (Bongaarts 1994, FAO 1996). Trooppisen palkokasvin, Sesbania rostratan typpeä sitovia bakteereja on siirretty viljaan. Tulevaisuudessa viljakasvit saattavat itse kyetä tuottamaan osan tarvitsemastaan typpilannoitteesta. Kalojen, äyriäisten ja muiden veden elävien»vesiviljely» on antanut hyviä tuloksia, ja se voidaankin moninkertaistaa, jos ympäristön likaantuminen saadaan pidetyksi kurissa (FAO 1996). Kalanviljely voisi 20 vuoden kuluttua vastata jopa 40 %:sta koko kalantuotannosta. 2388

9 K u v a 7. Pienimuotoiseen kalanviljelyyn on useimmissa kehitysmaissa erinomaiset mahdollisuudet. (Kuva: ) Tunnettu intialainen maataloustutkija M. S. Swaminathan (1991) ei allekirjoita väitettä, että biologiset katot olisivat jo tulleet vastaan, vaan suhtautuu edelleen optimistisesti satotason parantamiseen myös kenttäolosuhteissa. Muun muassa riisin hehtaarisato Aasiassa on nykyään vain 2.8 tonnia vuodessa, mutta paras lajike tuottaa 12 tonnia hehtaarilta. Tuore tutkimus vahvistaa, ettei vielä ole selviä merkkejä siitä, että viljalajikkeiden vaihtelu olisi pienentynyt (Naylor ym. 1997). Järkeviä kokonaisuuksia Hirssin viljely yhdessä maapähkinöiden tai papujen kanssa on antanut esimerkiksi Afrikassa jopa 50 %:n sadonlisäyksen. Parannettuja kassava- ja durralajikkeita, jotka antavat ilman lisälannoitusta % suuremman sadon, on jo markkinoilla (Swaminathan 1991, FAO 1996). Pikkufarmareiden kemiallisten lannoitteiden käyttö on niin vähäistä, että pieni lisä on usein paikallaan. Nigerissä on esimerkiksi hirssin satotaso voitu kaksikertaistaa ja pavun kolminkertaistaa kymmenen kilon fosforilisällä hehtaaria kohti. Kaikkialla olisi suosittava märehtijöiden tuotantoa yksimahaisten kustannuksella. Määrätietoisella jalostustyöllä onkin mahdollista parantaa paikallisten rotujen tuotantokykyä tinkimättä erinomaisista kestävyysominaisuuksista. Päinvastoin kuin yleensä väitetään, ruoan tuotanto ei suinkaan aina kilpaile ns. rahakasvien (teen, kahvin, tupakan, palmuöljyn jne) viljelyn kanssa (Norse 1992). Rahakasvien viljelyyn käytetään yleensä korkeintaan % viljelyalasta, eikä sekään aina ole viljavinta aluetta. Ekologiselta kannalta rahakasvien viljely voi jopa olla järkevämpää kuin ruoan tuotanto. Esimerkiksi Norsunluurannikolla on osoitettu, että öljypalmujen Pysyykö ruoan tuotanto väestönkasvun vauhdissa? 2389

10 K u v a 8. Kestäviä ja tuottoisampia hirssi-, durra-, kassava- ja papulajikkeita on saatava pienviljelijöitten käyttöön. (Kuva: ) 2390

11 viljely suojaa maaperää paremmin kuin viljanviljely. Monesti viljelijän on kannattavampaa viljellä rahakasveja ja ostaa ainakin osa ruoastaan. Ihminen on tärkeämpi kuin tekniikka Köyhät eivät kaikista edistysaskelista huolimatta voi luottaa ruokahuollon tulevaisuuteen. Kaksi kolmasosaa kehitysmaista on enemmän tai vähemmän riippuvaisia tuontiruoasta (Bongaarts 1994, FAO 1996). Viljan hinnan kohoaminen tekee pitkällä aikavälillä hyvää maailman ruoantuotannolle. Mutta köyhien maiden täytyy ostaa ruokansa yhä kalliimmalla. Jos nämä maat eivät onnistu lisäämään omaa ruoantuotantoaan, nähdään vielä pitkällä 2000-luvulla nälkää ainakin kolmessakymmenessä maassa. Varsinkin Afrikassa tarvitaan elintarvikeapua vielä hyvän aikaa. Siksi myös Suomen on syytä olla valmiina kantamaan kortensa kekoon. Ruoan tuotannon lisääminen on aivan liian pitkään nähty lähinnä teknisenä ongelmana. Kaikeksi onneksi energian ja kemikaalien holtiton käyttö valtion tuella on nyt vähenemään päin. On aika asettaa ihminen ja hänen ympäristönsä keskipisteeseen. Vaikka luonnonvarat ovatkin monin paikoin huvenneet, ei ihminen ole vielä pysyvästi turmellut ruokahuoltonsa perustaa. Ruoan tuottaminen kasvavalle ihmisjoukolle ympäristöystävällisemmin menetelmin ei tule olemaan helppoa muttei myöskään mahdotonta. Kirjallisuutta Bongaarts, J: Can the growing human population feed itself? Sci Am 272: 36 42, 1994 Brown L R: Who will feed China. W.W. Norton & Co. New York, 1995 Brown L R, Kane H: Full house. W.W. Norton & Co. New York, 1994 FAO: World Food Summit. Technical background documents, vol 1 3. FAO, Rome 1996 Leonard H J, ym.: Environment and the poor. Development for a common agenda. Overseas development Council. Washington DC, 1989 Naylor R, Falcon W, Zavaleta E: Variability and growth in grain yields, : does the record point to greater instability. Popul Dev 23: 41 58, 1997 Norse, D: A new strategy for a crowded planet. Environment 34: 6 39, 1992 Reijntjes C, Haverkort B, Waters-Bayer A: Farming for the future. MacMillan 1994 SIDA. Poverty, environment and development. Swedish Int. Dev. Authority, Stockholm 1991 Swaminathan M S: From Stockholm to Rio de Janeiro. The road to sustainable agriculture. Madras, 1991 UNDP: Human development report. Oxford University Press, Oxford 1997 UNICEF: Progress of Nations World Resources Institute. World resources. People and the environment. Oxford University Press, Oxford U. B. LINDSTRÖM, professori Sädepolku Helsinki Pysyykö ruoan tuotanto väestönkasvun vauhdissa? 2391