K A R I N K R O K F O R S. Typologinen joustavuus pientalosuunnittelun uudistamisen välineenä. Karin Krokfors

Koko: px
Aloita esitys sivulta:

Download "K A R I N K R O K F O R S. Typologinen joustavuus pientalosuunnittelun uudistamisen välineenä. Karin Krokfors"

Transkriptio

1 Teknillisen korkeakoulun arkkitehtiosaston tutkimuksia 2006/26 Arkkitehtuuri II AIK A ASUNTOARKKITEHTUURISSA Typologinen joustavuus pientalosuunnittelun uudistamisen välineenä Karin Krokfors K A R I N K R O K F O R S 1

2 Julkaisumyynti: Teknillinen korkeakoulu Arkkitehtiosaston kirjasto PL TKK Puh Copyright Karin Krokfors ISBN ISBN ISSN Edita Prima Oy

3 Teknillisen korkeakoulun arkkitehtiosaston tutkimuksia 2006/26 Arkkitehtuuri II AIKA ASUNTOARKKITEHTUURISSA Typologinen joustavuus pientalosuunnittelun uudistamisen välineenä Karin Krokfors Teknillinen korkeakoulu Arkkitehtiosasto Arkkitehtuuri II 3

4 4

5 Paulle 5

6 esipuhe Kiinnostukseni pientalosuunnittelun uudistamisen mahdollisuuksiin ja edellytyksiin on saanut alkunsa käytännön suunnittelutyössä tekemistäni havainnoista ja asuntosuunnittelun opetustyökokemuksestani Teknillisessä korkeakoulussa. Osittain ulkomailla tapahtunut arkkitehtuurin opiskeluni on myös laajentanut näkökulmaani asuntosuunnittelusta ja sen kirjosta. Minulla on onnekseni ollut mahdollisuus tutustua kahteen innovatiiviseen ja laadukasta asuntorakentamista tuottavaan kulttuuriin opintojeni alussa Grazin Teknillisessä korkeakoulussa, Itävallassa ja osana jatko-opintojani Berlage Instituutissa Amsterdamissa, Hollannissa. Vaikka koen ensisijaisesti olevani suunnitteleva arkkitehti, niin mielenkiintoni tutkimustyötä kohtaan on virinnyt halusta ymmärtää, miten nykyinen jäykkä asuntotuotantorakenteemme on muodostunut ja miten sitä voisi kehittää. Koska halusin yhdistää asuntosuunnittelun käytännön suunnittelutyön problematiikan ja analyyttisen teoreettisen tarkastelun, suunnittelupohjaisen lisensiaattityön muoto oli minulle melko itsestään selvä vaihtoehto ja haaste. Tämän tyyppinen tutkimus on arkkitehtuurin alalla uusi ja hakee vielä muotoansa. Tutkimusmetodini on muodostunut siitä vuoropuhelusta, jota olen jatkuvasti käynyt käytännön suunnittelutyön ja asuntosuunnittelun historiallisen sekä teoreettisen tutkimuksen välillä. Suunnittelutyössä olen toisaalta etsinyt vastauksia asuntosuunnittelun analyyttisestä pohdiskelusta ja toisaalta olen mielestäni käytännön suunnittelutyön avulla pystynyt tavoittamaan oleellisia asuntosuunnittelun kysymyksiä. Metodini on siis ollut eräänlainen intuitiivinen pallopeli teorian ja käytännön välillä. Olen usein joutunut oikomaan ja tarkentamaan näkökulmiani pallon singahdellessa puolelta toiselle. Tämänkaltainen tutkimusmetodi muistuttaa itseään kyseenalaistavaa kunnianhimoista suunnittelutyön metodia. Luova taiteellinen työskentely parhaimmillaan myös kyseenalaistaa olemassa olevia arkkitehtuurikäsityksiä ja tarkastelunäkökulmia sekä antaa rakennustaiteelle uuden hahmon ja suunnan yhteiskunnan muuttuessa. Arkkitehtuuri ei kuitenkaan muodostu tyhjästä. Kaikki arkkitehtuuri on kytköksissä omaan historiaansa ja ympäröivään yhteiskuntaan, sen valtarakenteisiin sekä taloudellisiin ja sosiaalisiin suhteisiin. Asuntorakentamisen ratkaisujen ja niiden merkityksien ymmärtäminen laa- 6

7 jemmassa yhteiskunnallisessa yhteydessä pohjaa pitkälti juuri perinteiseen tutkimukseen ja arkkitehtuurikritiikkiin, joille myös tämä työ on paljon velkaa. Olettaisin kuitenkin, että uudenlaisella teorian ja käytännön yhdistävällä tutkimuksella on kehittyessään paljon annettavaa juuri suunnittelutyön kattavien tarkastelunäkökulmien löytämiseksi ja niiden avoimeksi tekemiseksi arkkitehtuurin kentässä. Tutkimus koostuu kuudesta luvusta. Luvut I-IV ovat pitkälti historiallista ja analyyttistä tarkastelua. Luvussa V on esitetty uusia suunnittelemiani talotyyppejä. Ne pohjautuvat johtopäätöksiin, joita olen luvussa IV tehnyt pientalosuunnittelun kehittämisestä. Esittämiäni talotyyppejä ei ole tarkoitettu sellaisinaan kopioitaviksi malleiksi tai muuten esimerkillisiksi, vaan niissä tuodaan esille niitä seikkoja, jotka ovat mielestäni tärkeitä kestävän asuntorakenteen muodostumiselle. Ideat voivat saada loputtoman määrän tulkintoja ja tuoda uusia talotyyppejä esiin. Talotyypit eivät ole myöskään tyyliin sidottuja. Luku III keskittyykin tyypin käsitteeseen. Sen tulkintaa olen pitänyt oleellisena suunnittelulle asetettavien tavoitteiden hahmottamiseksi. Yhtenä työhypoteesinani on ollut, miten tyypin käsitteen tulkinta ohjaa myös sitä miten asuminen ja asuntotuotanto nähdään yhteiskunnassa. Luvut I- II ovat pitkälti historiallista pohjustusta sille, miten nykyinen asuntosuunnittelun paradigmamme on muodostunut ja mitä ongelmia se on kohtaamassa yhteiskunnan muuttuessa. Vaikka tutkimus keskittyykin pääasiassa suomalaisen asuntotuotannon tapaan uskoisin ongelmien olevan osin myös yleismaailmallisia. Tutkimuksessa on tuotu esimerkkinä esiin hollantilaista asuntoarkkitehtuuria, mikä osaltaan johtuu arkkitehtuurin jatko-opinnoistani Berlage Instituutissa. Jatko-opintoja suorittaessani pääsin tutustumaan läheltä hollantilaiseen asuntosuunnitteluun. Hollanti on monessa suhteessa esimerkillinen maa juuri pitkäjänteisen asuntoarkkitehtuurin kehittämisen vuoksi. Siellä on luotu jatkuvasti uudistuva moderni asuntoarkkitehtuurikulttuuri, joka kykenee melko hyvin vastaamaan ihmisten muuttuviin asumistarpeisiin. Hollannille tyypillistä on myös kaavoituksen ja asuntosuunnittelun onnistunut yhteen nivominen, jossa kaavoituksessa asetetut, usein hyvin kunnianhimoiset tavoitteet myös pitkälti saavutetaan konkreettisessa rakentamisessa. Osaltaan tähän on vaikuttanut ymmärrys talotyyppien ja kaavoituksen kiinteästä yhteydestä, joka ei katkea missään suunnittelun vaiheessa alkaen kaavoituksesta rakentamistapahtumaan. Hollantilaisesta asuntorakentamisesta löytyy pitkä jatkumo innovatiivisia 7

8 asuintalotyyppikehittelyjä, jotka kaavoitus on tehnyt mahdolliseksi. Tämän kehityksen pohjana voi mielestäni pitää Hollannissa yleisesti hyväksyttyä kokeilevaa arkkitehtuurikulttuuria, jossa vaihtoehtojen moninaisuus pienentää myös mahdollisesti tehtävien virheiden mittakaavaa. Pitkäjänteisen asuntorakentamiskulttuurin kehittäminen ja sen ylläpitäminen ei kuitenkaan ole Hollannissa kuten ei muuallakaan itsestäänselvyys, vaan vaatii tietoista tavoitteiden asettelua ja niitä tukevia asuntopoliittisia päätöksiä, sekä kaikkien asuntotuotantoon liittyvien toimijoiden yhteistyötä ja yhteiskunnallista vastuuta asumisen kehittämisestä. Asuntotuotanto nähdään usein pelkkänä liiketoimintana, jossa yksittäisten toimijoiden on vaikea ymmärtää omaa vastuutaan ja rooliaan ympäristön kehittämisessä. Luku VI kokoaa tutkimuksessa esitettyjä argumentteja niistä oleellisina pitämistäni asuntotuotantoprosessin tekijöistä, joita asuntotuotannon uudistaminen edellyttäisi. Koska suunnittelututkimukselle ei ole olemassa vielä tutkimustraditioita haluan erityisesti kiittää tutkimustani ohjanneita ja kommentoineita kannustuksesta ja kriittisistä näkökulmista. Professori Tuomo Siitosta haluan työn ohjauksen ohella kiittää myös mahdollisuudesta soveltaa ja syventää tutkimustyötäni opetustyössäni asuntosuunnittelun studioiden vetäjänä. Muut työtäni tai sen osia kommentoineet: professori Vilhelm Helander, vt.professori Aino Niskanen, professori Kimmo Lapintie, professori Trevor Harris, fil.kand. Antti Veltheim, tutkija VTL Mervi Ilmonen, arkkitehti Meri Mäkipentti, arkkitehti Anni Vartola sekä arkkitehti Antti Pirhonen ASU-hankkeen tiimoilta ovat kaikki osaltaan auttaneet hahmottamaan tutkimusongelmaani ja tehneet tärkeitä huomioita työstäni. Kuvataiteilija Oliver Whiteheadia kiitän lämpimästi avusta ja osallisuudesta tutkimuksen graafiseen ulkoasuun sekä myötäelämisestä ja tuesta työn kuluessa. Lisäksi haluan kiittää Arkkitehtiosaston kirjaston henkilökuntaa ja kaikkia niitä, jotka ovat auttaneet minua materiaalin kokoamisessa. Tutkimusta taloudellisesti tukeneita Teknillistä korkeakoulua, Suomen kulttuurirahastoa, Alfred Kordelinin säätiötä, Valtion Rakennustaidetoimikuntaa ja Arkkitehtuuri- ja muotoilutoimisto Talli Oy:tä kiitän luottamuksesta ja mahdollisuudesta tehdä tätä tutkimusta. SISÄLLYS 8

9 esipuhe 6 johdanto 13 I uusien talotyyppien merkitys 27 1 ASUMISEEN KOHDISTUVAT PAINEET 28 ASUNNON MERKITYKSEN MUUTOS YHTEISKUNNASSA MUUTTUVAT TARPEET 28 Asumisen asuintilan merkitys 28 Yhteiskunnan muutokset ja asuintilan käsitteen muutos 28 YKSITYISEN JA JULKISEN TILAN MUUTOS ASUMISESSA 30 Yksityisyyden asteen kehittyminen 30 Kotikäsitteen kehitys ja sen mentaalinen merkitys 30 Modernin asunnon muotoutuminen 32 Nykyinen asuntosuunnittelun paradigma 33 Tulevaisuuden näkymiä KESTÄVÄ KEHITYS ASUNTORAKENTAMISESSA 36 Asuntopolitiikka ja kestävä kehitys 37 Asuntopolitiikan perinne Suomessa 38 Asuntopolitiikka Suomessa 2000-luvun alussa 40 Kulttuurisen ja arkkitehtonisen kestävyyden ohjaus asuntopolitiikassa 42 2 RISTIRIITA MUUTTUVIEN TARPEIDEN JA ASUNTOTUOTANNON VÄLILLÄ 45 ASUNTORAKENTAMISEN YHDENMUKAISUUS 45 Normittaminen ja standardisointi 45 Yhdenmukainen perheen malli 46 Suomalainen asuntotuotantomalli 47 JOUSTAMATTOMAT RAKENTEET TONTTIPOLITIIKKA, KAAVOITUS JA ASUNTOTUOTANTO 48 Maa- ja tonttipolitiikan vaikutus asuinalueiden laadun muodostumiseen 48 Kaavoitus ja talotyypit kaavoitusprosessissa 50 3 NÄKÖKULMA ASUNTOSUUNNITTELUUN JA TULEVAISUUDEN VISIOINNIN MERKITYS 53 KUVAT OHJAAVAT TULEVAISUUTTA 53 Mielikuvat ja niiden ohjaus 53 Suomessa käytetyt mielikuvat: agraari- ja puutarhakaupunkimalli 54 TAVOITTEIDEN MÄÄRITTELY KUVIEN VALINTA 60 TOTEUTUNEIDEN UUSIEN KUVIEN MERKITYS 62 II asuntotuotannon uudistaminen ja monipuolistaminen 65 9

10 4 TAVAT UUDISTAA ASUNTOTUOTANTOA 66 MONIPUOLISTAMINEN JA JOUSTAVUUS 66 JOUSTAVUUDEN KÄSITE JA TAVOITTEIDEN ASETTAMINEN 67 JOUSTAVUUDEN LAJEJA SUHTEESSA AIKAAN JA TILAAN 68 Vuorokauden sisällä tapahtuva muuntelu 69 Elämänkaariasunto 70 Asuinrakenteen säilyminen 70 RATKAISUMALLEJA JOUSTAVUUDEN TOTEUTUMISEEN 71 TYPOLOGINEN JOUSTAVUUS 74 III typologinen tarkastelu uudistamisen välineenä 77 5 TYYPPI 78 TYYPIN KÄSITE 78 Suomalainen tyypin historia talotyyppi versus tyyppitalo 78 TYYPIN KÄSITTEEN MUUTOS JA KEHITYS 80 TYYPIN KÄSITE ANALYYSIN VÄLINEENÄ JA NÄKÖKULMAN MUOKKAAJANA 82 TYPOLOGINEN TARKASTELU SUUNNITTELUN METODINA JA TAITEELLISENA PROSESSINA - 84 ARKKITEHTUURIN UUDISTAMINEN KÄSITTEELLINEN TYPOLOGIA JA REPRESENTAATION ONGELMA 88 IV pientalon ja pientalotontin tilallinen kehittäminen 91 6 TILALLINEN TALOTYYPPIKEHITTELY 92 TILATYYPIT 92 Huonetilatyyppi 92 Jaettava suurtila 94 Erityyppisten tilojen eriyttäminen omiksi kokonaisuuksiksi 97 Kasvava ja supistuva tila 98 7 TILA-AJATTELUN KEHITTÄMINEN 100 ASUMISYKSIKÖN MÄÄRITELMÄ PALAPELI JA KOKONAISUUS 100 MUUNTUVUUS ASUNTOJEN VÄLILLÄ 101 ULKO- JA SISÄTILAN SUHDE 102 RAKENNUKSEN SUHDE TONTTIIN JA ALUERAKENTEESEEN 102 V suunnitelmat 10

11 105 TALOTYYPPI A 106 TALOTYYPPI B 122 TALOTYYPPI C 138 VI uudistamisen edellytyksiä ASUNTOTUOTANNON UUDISTAMINEN 152 ASUNTOPOLITIIKKA JA TUOTANNON OHJAUS 152 KAAVOITUS JA ASUNTORAKENTAMISEN OHJAUS 153 ARKKITEHDIN ROOLI JA RAKENNUTTAMINEN 154 Lähdeluettelo 158 Kuvalähteet 163 Viitteet 16 Lisensiaatintyön käsitteistä 171 Tiivistelmä 172 Abstract

12 12

13 Johdanto But how else can mortals answer this summons than by trying on their part, on their own, to bring dwelling to the fullness of its essence? This they can accomplish when they built out of dwelling, and think for the sake of dwelling. Martin Heidegger Rakennettu todellisuus, jonka osana elämme kuvastaa pitkälle sitä miten asuminen ymmärretään yhteiskunnassa. Vallitsevat näkökulmat ja asenteet ohjaavat asuntorakentamista. Taustalla on myös aina käsitys siitä miten ihminen, yksilö nähdään osana yhteiskuntaa. Suomessa asuntotuotanto on teollistumisen myötä valjastettu palvelemaan kansantaloutta ja ns. yhteiskunnallista hyvää elinkeinoelämän kehittämiseksi. Yksilöiden tarpeet on usein sivuutettu olettaen yhteisen hyvän palvelevan myös niitä. Asukas ei aina ole hyötynyt tästä kehityksestä. Vallitseva näkökulma ei ole tuottanut kohtuuhintaista asumisväljyyttä tai sellaisia todellisia vaihtoehtoja asumiseen, jotka kumpuaisivat ihmisten omakohtaisista asumistarpeista. Juuri asumisen tarkastelunäkökulman yksipuolisuuden vuoksi Suomeen on vuosikymmenien aikana luotu asuntotuotantorakenne, joka tuottaa hyvin yhteneväistä, kapeaa rakentamisen sektoria palvelevaa asuntorakentamista. Asuntorakentaminen on asuntokannan yksipuolisuuden myötä tavallaan monopolisoitunut: ihmisten on ollut pakko ostaa sitä mitä tarjolla on kun todelliset vaihtoehdot puuttuvat. Asuntorakentamisen ohjaajina ovat olleet toisaalta tuotanto-orientoituneet asuntomarkkinat, jossa asuntosuunnittelu on alisteista tuotannolle. Toisaalta modernin arkkitehtuurin fiksoitunut asiantuntijakulttuuri ja normittaminen, jolla on ollut taipumus etääntyä arkipäiväisestä muuttuvasta elämysmaailmasta, ovat ohjanneet tuotantoa. Tutkimusten mukaan ristiriita asuntotarjonnan ja ihmisten eriytyvien asumistoiveiden välillä on huomattava. 1 Tutkimukset eivät kuitenkaan anna yksiselitteistä kuvaa siitä, miten ihmiset haluaisivat kehittää asumistaan. On vaikea mieltää, mikä on mahdollista asuntosuunnittelussa miten toiveisiin kyettäisiin vastaamaan kun todelliset konkreettiset vaihtoehdot puuttuvat. Alvar Aalto on aikanaan todennut, että kaiken rakentamisen tulisi olla koerakentamista. Hän ymmärsi arkkitehtuurin tekemisen asioiden jatkuvana kyseenalaistamisena, jolloin edellytykset myös kehitykselle ovat olemassa. Teolliset rakentamisprosessit johdanto 13

14 ovat nykypäivänä viritetty tietyille tekniikoille ja asuntotyypeille. Kaikkea totutuista tuotantoprosesseista poikkeavaa pidetään kalliina ja vaivalloisena koerakentamisena. Näin prosessit sanelevat sen miksi asuntosuunnittelu muodostuu, eivätkä esimerkiksi asukkaiden tai kestävän kehityksen tarpeet. Asuntosuunnittelu, joka luo puitteet kodin muodostumiselle, on monimuotoinen prosessi. Asumisen liian yksipuolinen tai liian teoreettinen tarkastelutapa voi viedä sivuun kestävistä ratkaisuista. Asumisen ymmärtäminen moniulotteisena, monia merkityksiä sisältävänä ihmisyyteen liittyvänä arkkityyppisenä tarpeena ohjaa ratkaisuihin, jotka kykenevät vastaamaan ihmisten todellisiin tarpeisiin. Teknokraattisella, tuotannon näkökulmiin keskittyvällä tarkastelutavalla on taipumus sulkea muut näkemykset pois asuntosuunnittelusta, koska niitä on vaikea mitata tai normittaa. Filosofi Martin Heideggerin kirjoitusta (Bauen Wohnen Denken) 2 voi pitää merkityksellisenä sen sisältämän asumiskäsityksen vuoksi. Heidegger laajentaa käsitystä asumisesta niin, että kaikki asumisen ulottuvuudet otettaisiin huomioon ja ihmisen kodittomuuden tunne ja vieraantuminen ympäristöstä voitaisiin välttää. Heidegger vertaa käsitteitä rakentaminen ja asuminen toisiinsa. Rakentaminen ei välttämättä johda asumiseen, mutta koska olemme asujia, me rakennamme. Hän erottaa toisistaan termit asuminen ja asuminen majoittumistarkoituksessa, jolloin on kyse lähinnä säilömisestä. Asuminen, asuttaminen on osa ihmisyyttä, pysyvyyttä ja vapautta korostava termi jossa ihminen liittyy osaksi ympäristöään rakentamisen näyttämöä. Alue, johon rakennetaan ei ole vain alusta vaan rakentamisen tilanmuodostuksen kautta siitä muodostuu paikka, jossa kaikki asumisen merkitykset ovat yhtä. Sen olomuotoja ei voi erottaa toisistaan. Heideggerin edustamaa fenomenologista tarkastelutapaa asumiseen olen tutkimuksen kannalta pitänyt merkityksellisenä, jotta kaikki asumiseen liitty- 1. Venäjällä, kaupungin laita-alueille rakentuvaa valmistaloaluetta. 14 johdanto

15 vät oleelliset tekijät otettaisiin huomioon ja siten päädyttäisiin kestäviin ratkaisuihin asuntorakentamisessa. Asumiseen liittyvät unelmat ja mielikuvat ohjaavat osaltaan ihmisten asumistoiveita ja valintoja. Todellisten asumisvaihtoehtojen puuttuessa syvät, arkkityyppiset toiveet ja tarpeet löytävät ehkä juuri tämän vuoksi helpommin vastineensa perinteisiä asumismuotoja imitoivissa tuotteistetuissa valmistaloissa, vaikka ne ovat usein alkeellisesti suunniteltuja ja sattumanvaraisen ympäristönmuodostuksensa takia kestävän kehityksen näkökulmasta kyseenalaisia. Yksipuolinen, teknokraattinen ja teollinen elementtiasuntotuotantomme on osaltaan ajanut monet etsimään ainoita muita olemassa olevia vaihtoehtoja mielikuvamarkkinointia tehokkaasti hyödyntävän valmistaloteollisuuden parista. Tämäntapainen kehitys on mielestäni nähtävissä totalitäärisen ja erittäin yksipuolisen asuntotuotannon teollistamisen läpikäynneissä maissa kuten esimerkiksi Venäjällä, jossa neuvostoajan yhdenmukaisen ja kömpelön elementtirakentamisen vastareaktiona muodostunut valmistalotuotanto pyrkii peilaamaan perinteistä datcha-kulttuuria arkkityyppisellä kotini on linnani -periaatteella. Massatuotannon keinot on uudessa rakentamiskulttuurissa muutettu toiseksi massatuotannon keinoksi, jossa näennäisestä vaihtelevuudesta huolimatta asuinympäristön ilme on sattumanvaraista ja keinotekoista. Niissä maissa, missä on kyetty luomaan uudistuva, monipuolinen ja laadukas asuntorakentamiskulttuurin jatkumo, valmistaloteollisuus on ollut marginaalista ja asuinympäristön kokonaislaatu on ollut korkeatasoista. Hollanti on tästä hyvä esimerkki: siellä laaja asuintypologinen kirjo palvelee myös asukkaiden yksilöllisiä tarpeita. Heidegger näkee asumisen uudistamisen erottamattomana osana asumisen käsitettä. Hän ei väheksy kasvavaan asuntopulaan vastaamisen kiireellisyyttä ja tärkeyttä, mutta korostaa sen toteuttamistapaa. On kyse kuitenkin ikuisesta ja ihmisyyden sisällä olevaan tarpeeseen vastaamisesta. Heidegger pitää jo riittävänä, jos rakentaminen ja asuminen nähdään kyseenalaistamisen, ajattelun arvoisena. Myös ajattelu on osa asumista. TUTKIMUKSEN TAVOITTEET Tutkimuksessa etsitään vastauksia siihen, miten asuntotuotantoa voisi kehittää, jotta se palvelisi ihmisten todellisia asumistarpeita ja muodostaisi kestävää ja laadukasta ympäristöä, joka pystyisi mukautumaan myös tulevien sukupolvien tarpeisiin. Tutkimuksella halutaan myös osallistua pientalosuunnittelusta käytävään keskusteluun ja tarjota sekä kriittinen tarkastelutapa että uusia ratkaisuja asunto- ja lähi ympäristösuunnittelun kasvaviin tarpeisiin. johdanto 15

16 Mikään muu taidemuoto ei ole niin yhteiskuntaan ja aikaan sidottu kuin rakennustaide. Aika ja kestävyys on olennainen osa arkkitehtuuria ja sen tulee pystyä elämään pitkälle syntynsä jälkeenkin. Menneisyys ja tulevaisuus ovat yhtä aikaa läsnä kaikessa rakentamisessa. Kestävän kehityksen teemalla onkin merkittävä rooli tässä tutkimuksessa. Kulutukseen keskittynyt elämäntapamme, jossa asuntokin nähdään alati korvattavana kulutushyödykkeenä, on tulevia sukupolvia ja heidän elinolosuhteitaan ajatellen kestämätön lähestymistapa. Asuntokantaa ei voida rakentaa vain vallitsevan sukupolven kulutustottumuksien ja mieltymyksien mukaisesti. Siksi ajatus siitä, että markkinat pääasiassa ohjaisivat asuntokannan muodostumista ilman tavoitteellista ja kaukonäköistä asuntopolitiikkaa ja kehitystyötä, on mahdoton. Asuntokannan tulee pystyä palvelemaan useita sukupolvia, jotta investointeja ei jouduta tekemään yhä uudelleen saman rakenteen ylläpitämiseen tai purkamiseen ja uudelleen rakentamiseen. Tällöin investoinnit voidaan niin haluttaessa ohjata asumisen ja elämänlaadun oleelliseen kehittämiseen. Kestävän kehityksen käsitettä asuntorakentamisen yhteydessä on pyritty tässä tutkimuksessa laajentamaan myös kulttuurisen kestävyyden 2,3. Esimerkki talotyypin ja tontin tiiviistä yhteydestä. Tiivis pientalotyyppi Vuosaaren Kurkimoisioon, jossa asuntojen lomittuminen mahdollistaa kaksikerroksiset asunnot, vaikka rakennusmassa on kolmikerroksinen. Alla diagrammi asuntojen jakautumisesta viereisessä pientalotyypissä. Sävy diagrammissa viittaa aina yhteen asuntoon. Talotyypissä sisääntulo kaikkiin asuntoihin saadaan maantasokerroksesta. Talotyyppi hyödyntää rinteen siten, että ulkoterassi-/pihatilat sijoittuvat aina lähelle maantasoa eikä ylemmältä terassilta ole suoraa näkymää alapuoliselle terassille. Arkkitehtuuri- ja muotoilutoimisto Talli Oy suuntaan. Arkkitehtuuri ei voi säilyä yksin toiminnallisten ja rakenteellisten näkökohtiensa vuoksi. Sen kyky kannatella ihmisten kulttuurista muistia ja toimia elävänä sosiaalisena kanssakäymisen näyttämönä ovat yhtälailla arkkitehtuuria säilyttäviä tekijöitä. Näin myös rakennustaiteellisen laadun merkitys korostuu ja esteettiset tekijät tulevat merkityksellisiksi. 16 johdanto

17 AIHEEN RAJAUS Lisensiaatintyö on rajattu toisiinsa tiiviisti kytkettyjen pientalojen kehittämiseen. Pientalolla on ominaisuuksia, joita ei mielestäni ole olemassa olevien suunnittelu- ja tuotantoparadigmojen sisällä pystytty vielä oleellisesti hyödyntämään. Pientalo ja sen tilalliset ratkaisut ovat aina elimellisessä suhteessa tonttiinsa ja lähiympäristöönsä. Pientalossa ulko- ja sisätilan suhteen kehittelylle tarjoutuu otolliset puitteet. Tutkimusten mukaan pientaloasumista pidetään ainakin jossain elämänvaiheessa tavoitelluimpana asumisen muotona. 3 Nykyinen pientalotuotantotapa ei kuitenkaan aina pysty vastaamaan eriytyvien asumistarpeiden haasteisiin. Pientalorakentaminen on pääasiassa räätälöity ns. oletetuille asukasprofiileille, jotka sulkevat monet asukasryhmät, kuten yksineläjät, helposti ulkopuolelle. Pientalotuotanto on usein myös aluerakenteen hajanaisuuden vuoksi kestävän yhdyskuntarakenteen muodostumisen kannalta kyseenalaista. Erilaisia tulkintoja saavaa pientalokäsitettä on tutkimuksessani lähestytty pientalolle nykypäivänä asetettujen tavoitteiden kautta. Pientalon olen määritellyt sille tyypillisten perusominaisuuksien avulla, kuten sisäänkäynti suoraan ulkotilasta asuntoon samassa tasossa ja oma ulkotila. Tiukempaa määrittelyä en ole halunnut antaa, koska se voisi karsia liikaa erilaisia kehitysvaihtoehtoja pois tarkastelusta. Pientalo-käsitteen tulkintatapa tässä tutkimuksessa mahdollistaa ratkaisujen soveltamisen myös kerrostalomaisten tai sekamuotoisten, niin kerros- kuin pientalon ominaisuuksia sisältävien talotyyppien kehittämiseen. Tiiviyden käsite riippuu myös tarkastelutavasta. Usein tiiviyden määritelmänä on käytetty tontti-, kortteli- tai aluetehokkuutta. Tonttitehokkuus kuvaa niistä kuitenkin parhaiten tiiviitä rakentamisratkaisuja ja siksi sitä on käytetty tässä työssä. Tutkimukseni keskittyy lähinnä sellaiseen kytkettyyn pientalomaiseen asuntorakentamiseen, joka toteutetaan yleensä ammattirakennuttajien toimesta. Kytketyssä rakenteessa on helppo päästä tontin käytössä tehokkaisiin ratkaisuihin ilman, että tarvitsee tinkiä asuintilojen koosta ja asuttavuuden näkökohdista. Omatoimista pientalorakentamista on sivuttu tutkimuksessa yhdessä esitetyistä talotyypeistä (C), jonka avulla on pyritty osoittamaan, miten tontin organisointi on kytköksissä toisaalta aluerakenteen monipuolistamiseen ja toisaalta asunnon sisäisiin tilallisiin ratkaisuihin. Tässä talotyypissä on tahdottu tuoda esiin myös tiivis yksikerroksinen ratkaisu, joka on varsinkin omatoimirakentajille helpoin ja halvin toteuttaa. johdanto 17

18 4. BES-tutkimuksessa julkaistu Hakan ilmoitus tuottavuuden kasvusta. PIENTALOSUUNNITTELULLE ASETETUT TAVOITTEET Yhä useammat tahot rakentamisen alalla ovat kiinnostuneet pientalo rakenta misesta. Yksi syy kiinnostukseen on ollut ihmisten kasvava halu ja mahdollisuus asua pientalossa, mitä myös valtion asuntopoliittinen ohjelma vuosituhannen vaihteesta peilaa. Ohjelmassa asetettiin tavoite tiiviin ja matalan pientalorakentamisen kehittämisestä asuntorakentamisessa Suomessa. Rakennusaineteollisuuden piirissä erityisesti puurakennusteollisuus on tarttunut tilai suuteen ja pyrkinyt jälleen lisäämään puunkäyttöä laajamittaisesti pientalorakentami sessa. Pientaloasumisen sisällöllinen kehittäminen on kuitenkin toistaiseksi jäänyt vielä vähäisemmälle huomiolle. Korkeatasoinen pientaloasuminen on nähty kaupungeissa ja kunnissa merkittävänä tekijänä kilpailtaessa asukkaista ja elinkeinoelämän sijoit tumisesta. Asuinympäristön laatu ja asukkaiden tarpeisiin vastaaminen ovat nouse massa oleellisiksi tekijöiksi asuntorakentamista koskevassa kehityskeskustelussa. Käynnissä olevan asuntorakenteen muutoksen voi siis nähdä mahdollisuutena kehittää asuntotuotantoa palve lemaan ihmisten eriytyviä ja muuttuvia tarpeita, mutta myös yhdyskuntarakenteen kes tävää kehitystä. Keskustelu asumisen laadusta ja asumi sen sisällöistä onkin merkityksellinen ja sitä tulisi hyödyntää syvempään ana lyysiin siitä, miten haluamme asua ja miten varaudumme asuntokantamme tulevaisuuteen. Murroskauden rakentamisessa piilee kuitenkin myös vaara hallitsemattomasta tai kritiikittömästä rakentamisesta. Pientalorakentamisen volyymi on jo noussut ja nousee todennäköisesti entisestään. Varsinkin kaupunkien laita-alueilla sovelletaan lähiörakentamisen aikakaudelta tuttuja aluerakentamisen malleja pientalorakentamiseen urakoitsijavetoisesti. Myös hajanaisilla kaava-alueilla toteutukset ovat usein urakoitsijavetoisia ja tilkkutäkkimäisesti muodostuneita, usein huonosti yhteen sovitettuja pieniä kokonaisuuksia. Tulokset ovat kaavallisten ideoiden, miljöön muodostumisen ja tonttien pihatilan kehittämisen kannalta usein epämääräisiä. Suomen asuntorakentamisen suurina mur ros- ja tuotantokausina on totuttu siihen, että tuotto ja määrällisiin tavoitteisiin vastaaminen ovat olleet keskeisimmät tavoitteet. Menneinä vuosikymmeninä asuntorakentamisella on tehty aina merkittävässä määrin myös talouspolitiikkaa selkeän pitkäjänteisen asun to poliittisen kehitystyön puuttuessa. 4 Anneli Juntto, joka on väitöskirjassaan tutkinut suomalaisen asuntopolitiikan historiaa 1800-luvun puolivälistä aina 1980-luvulle asti, tuo esiin, miten suomalainen asuntopolitiikka on perinteisesti ollut tempoilevaa, väliaikaisratkaisuista toiseen matkaamista. 5 Kriisit ovat syn- 18 johdanto

19 nyttäneet tilapäisratkaisuja, joissa pitkäjänteinen kauaskantoinen asuntopolitiikka on jäänyt toteutumatta. Asumisen sisällölliset tavoitteet on aina valjastettu sen hetkistä väestöpolitiikkaa ja tulopolitiikkaa tukeviksi. Osittain tästä syystä pitkäjänteisen kehitystyön puuttuessa Suomi on mm. asumisväljyydessä jäljessä Skandinavian ja Länsi-Euroopan maista. 6 Lyhyen tähtäimen ratkaisut ovat ajan kuluessa kumuloituneet jälkeenjääneisyydeksi. Juntto näkee myös päätöksen teon siirron tulevaisuuteen tai päättämättä jättämisen asuntopoliittisiksi päätöksiksi, joilla on pitkäkantoisia vaikutuksia asuntopolitiikassa ja asumisen kehittymisessä. KEHITYSTAVOITTEET JA OLEMASSA OLEVA ASUNTOTUO- TANNON PARADIGMA Asumisen, ihmisen tärkeimmän fyysisen ja henkisen perustarpeen tyydyttäminen, on erityisen tärkeä osa niin koko kestävän yhdyskuntarakenteen muodostusta kuin jokaisen ihmisen erityistä elämääkin. Siksi on tärkeää määritellä mihin kehitystyön tavoitteet asetetaan. Suomessa tietotekniikan luvatussa maassa asuntotuotannon päällimmäisenä kehitystavoitteena korostuu erityisesti teknokraattinen ja teknologinen näkökulma. Erilaiset kehitysohjelmat on laadittu yleensä jonkin asuinrakennuksen rakennetta tai talotekniikan osaa kehittävän tuotteen ympärille. Kehitysohjelmien rahoitus on usein myös suoraan kytköksissä uuden tuotteen kehittämiseen. Ympäristön ja rakentamisen laatu on kuitenkin vaikeammin mitattavissa ja tuotteistettavissa, ja syrjäytyy näin kehitysohjelmien piiristä. Asuntosuunnittelun kehittämistyössä tekniikan kehittämisen tarve on kuitenkin vain osa sitä kehittämistyötä, jota asuntosuunnittelu kokonaisvaltaisesti kaipaisi, jotta yhteiskunnallisesti kestämättömältä yhdyskunta- ja asuntorakentamiselta vältyttäisiin. Harha siitä, että teknologialla yksin voitaisiin ratkaista tilallisia tai kulttuurisia ongelmia johtuu osaltaan funktionalismin luomasta asumiskäsityksestä, jossa asunto nähtiin teollisena tuotteena massoille. Funktionalismi toi normittamisen osaksi asuntotuotantoa. Huolimatta alkuperäisistä ideologisista tavoitteistaan hyvän asumisen edistämiseksi, funktionalismi on myös oleellisesti jäykistänyt asuntotuotantoa ja yksipuolistanut tarkastelutapaa asumisesta. Suomi on yksi Euroopan kerrostalovaltaisimmista maista ja sillä on pitkälle ele ment tirakentamiseen keskittynyt asuntotuotanto. Johanna Hankonen on väitöskirjassaan tutkinut yhteiskunnan läpi käynyttä voimakasta rakennuskulttuurin muutosta Suomessa lukujen lähiörakentamisessa. 7 Julkisen vallan kanssa poliittis-hallinnollisessa yhteistyössä ohjelmoitu teollinen johdanto 19

20 asuntotuotanto 1960-luvulla teollisti suomalaisena asuntotuotannon lähes täysin. 8 Tuotantorakenteiden muutos Suomessa oli yksi laajimmista kansainvälisestikin vertailtuna. Tämä on johtanut siihen että asuntorakentaminen on to teutettu täällä pitkälti tuotannon ehdoilla tuotannolliset näkökulmat ovat sanelleet asuntoratkaisuja. Tilanteen pitäisi hyvän suunnittelun näkökulmasta olla aivan päinvastainen tuotannon pitäisi pystyä mukautumaan asumisratkaisuihin. Nykyinen teknologinen kehitys mahdollistaa hyvinkin yksilölliset ja kehittyneet ratkaisut eikä teollisuus nojaa niin paljon pitkiin tuotantosarjoihin kuin ennen. Tuotannon ehdoilla toiminut asuntorakentaminen on kuitenkin jättänyt jälkensä luvun alun laajasti tutkittu PLS pilari-laatta järjestelmä, joka olisi mahdollistanut asunnon pohjaratkaisujen ja julkisivujen vapaan kehittelyn. PLS edusti arkkitehtien näkemystä elementtijärjestelmän oikeasta kehityssuunnasta. Sen kuitenkin syrjäytti joustamaton pitkälaattajärjestelmä BES. asenneilmastona eri tahoihin asuntotuotannon sisällä, jonka on hyvin vaikea sopeutua uusiin näkökulmiin asuntosuunnittelussa. Niissä Länsi-Euroopan maissa, kuten esimerkiksi Itävallassa, joissa on säilynyt myös paikalla rakentamisen traditio ja siten rakentamisen korkea 6. BES elementtijärjestelmä, joka käytännössä muodostui elementtirakentamisen standardiksi Suomessa. Rakennusrungon kannattamis- ja jäykistystavan vuoksi asuntojen pohjaratkaisuihin ei saada joustavuutta ja muuntelumahdollisuutta. BES on osaltaan johtanut hyvin yhteneväiseen asuntotuotantoon. ammattitaito, on kyetty tuottamaan kohtuuhintaan laadukasta ja monipuolista asuntotuotantoa jopa sosiaalisessa asuntorakentamisessa. Myös paikallinen rakennusteollisuus on hyötynyt tästä kehityksestä. Esimerkiksi Grazissa terästeollisuus on jo 1900-luvun alusta asti tehnyt voimakkaasti yhteistyötä arkkitehtikunnan kanssa 9 ja pyrkinyt vastaamaan yksilöllisiin suunnittelutarpeisiin. Näin se on kyennyt kehittymään kansainväliseksi toimijaksi pitkälle kehittyneiden tuoteosien markkinoilla. Voidaankin kysyä, ovatko suomalaisen elementtiteollisuuden tuoteosat liian suuria, kömpelöitä ja määrääviä asuntojen tilaratkaisulle pystyäkseen vastaamaan asuntosuunnittelun yhä eriytyvimpiin tarpeisiin. Asukkaiden tarpeista lähtevä laadukas pientalorakentaminen ja uusien talotyyppien kehittely vaatii yksilöllisiä ratkaisuja. Pienet tuoteosat ja paikalla rakentaminen mahdollistavat usein ratkaisut, jotka nykyisen muotoisessa elementtirakentamisessa eivät ole mahdollisia tai muodostuvat liian kalliiksi, kun ratkaisuja joudutaan soveltamaan olemassa olevaan elementtirakentamiseen. Nykymuotoista elementtirakentamistamme on puolustettu mm. suomalaisista sääolosuhteista johtuvaksi. Rakennukset pystytään kokoamaan nopeasti ja paikalla rakentamisen työmäärä vähenee vaikeissa ilmasto-olosuhteissa. Elementtirakentamisen vaihe suomalaisen asuntorakentamisen historiasta on kuitenkin erittäin lyhyt, lisäksi juuri kömpelö elementtirakentaminen on aiheuttanut eniten ongelmia ja lisäinvestointeja rakenteiden vanhetessa. Rakentamistavan yksinkertaisuus onkin hyödyttänyt lähinnä suomalaisiin sisäisiin markkinoihin keskittynyttä rakennusteollisuutta ja urakoitsijoita, jotka ovat pystyneet nopeaan ja vain vähän erityistä ammattitaitoa vaativaan rakentamiseen. Asuntojen hintataso ei kuitenkaan ole laskenut, vaikka työmenetelmät rakennuspaikalla ovat yksinkertaistuneet. Elementtirakentamisen myötä myös rakentamisen ylei- 20 johdanto

21 nen ammattitaito on laskenut Suomessa. Nykyisin paikalla rakentaminen on kehittynyt myös hinnaltaan kilpailukykyiseksi ja nopeaksi tavaksi rakentaa, mutta se vaatii paljon rakentamisen ammattitaitoa. Ruotsissa kerrostalorakentaminen toteutetaan pitkälti paikalla rakentamisena. Kyse on tarkastelutavasta ja sen muuttamisesta. Asumisratkaisuja tulisi kehittää ja löytää niille oikeat rakennustavat sen sijaan, että pyritään väkisin muokkaamaan asumisratkaisuja tuotantorakenteeseen sopiviksi. Tämä on koko yhdyskuntarakenteen kehityksen kannalta olennaista. Rakennuttajat ja urakoitsijat ovat toistaiseksi tuoneet markkinoille lähinnä näennäisvaihtoehtoja, kun todellisiin muutoksiin asuntotuotannossa ei ole kyetty. Asukkaan valintamahdollisuudet asumisensa suhteen ovat kohdistuneet pitkälti erilaisiin sisustusvaihtoehtoihin, mutta todellisten tilallisten vaihtoehtojen kehittäminen on ollut vielä vähäistä. Uudet talotyypit ovat usein muodostuneet kalliiksi, koska ne ovat tuotantorakenteiden sisällä sellaiseksi mielletty ja vaatisivat tuotantotavan muutosta. PIENTALON TILALLINEN JA AJALLINEN JOUSTAVUUS - TYPOLOGISEN JOUSTAVUUDEN KÄSITE Hollantilainen arkkitehti ja arkkitehtuuriteoreetikko N.J. Habraken vertaa yhdyskuntarakennetta organismiin, joka kykenee sopeutumaan ajallisiin muutoksiin. Habraken katsoo, että ympäristö on aina ollut organismin tapaan itseorganisoituva. Ammattilaisina me vain puutumme tauottomaan luonnon muutosprosessiin. Vaikka pystymme vaikuttamaan suurisuuntaisiin muutoksiin ympäristössämme, rakennetun ympäristön muotoutuminen seuraa kuitenkin lopulta omia lakejaan. Habraken pitää mahdottomuutena, että asuinympäristö voitaisiin kokonaan keksiä ja ylhäältäpäin pakottaa ihmisille. Sitä voidaan kuitenkin jalostaa (cultivate) ja kehittää. 10 Yksi merkittävä tekijä kehitettäessä asuntosuunnittelua ajallisen säilyvyyden ja asukkaan tarpeista lähtevän suunnittelun kannalta on asuinrakennuksen joustavuus. Asunnon joustavuutta voi kuitenkin lähestyä monesta näkökulmasta riippuen siitä, minkälaiseen joustavuuteen tähdätään. Onkin tärkeää määrittää minkälaisia tavoitteita asunnon joustavuudelle asetetaan. Teknologinen tarkastelutapa lähestyy joustavuutta asunnon sisäisen muutosmahdollisuuden kautta. Tekniikkaa ja seiniä voidaan siirtää ja muokata asukkaiden tarpeiden muuttuessa teknologisten sovellusten avulla. Tämä edellyttää asukkaalta kuitenkin toimenpiteitä, joita voi useasti olla vaikea hahmottaa tai muutokset voivat olla suuritöisiä. Tekniikka voi olla myös kallista toteuttaa ja se vanhenee nopeasjohdanto 21

22 ti. Asukas kohtaa asuntonsa kuitenkin omista lähtökohdistaan. Asunnon pitäisi pystyä tarjoamaan asukkaalleen tapa asua ilman, että asukas joutuu koko ajan sopeuttamaan asumisensa olemassa olevaan tilaan tai muokkaamaan sitä. Typologinen joustavuus on käyttöön ottamani käsite. Typologisessa joustavuudessa rakennuksen tilallisten ominaisuuksien tulee sallia asukkaan omaehtoisista muuttuvista tarpeista lähtevä asuminen ilman, että asuntoon joudutaan tekemään suuria muutoksia tarpeiden vaihdellessa. Elämäntapojen muuttuessa huonetilaa ei voida etukäteen määrittää vain jotain tiettyä toimintaa varten funktionalismin asuntosuunnittelun paradigman tapaan. Huonetilojen riittävä koko, järkevä ja tarkkaan harkittu kytkeminen toisiinsa sekä ympäröiviin ulkotiloihin on tällöin edellytys asunnon joustavalle käytölle. Minimiasunnon käsitteeseen pohjautuva asunnon normittaminen, jota asunnon hinnan muodostus Suomessa / m²-periaatteella on vielä korostanut, on muokannut asunnot yhdenmukaisiksi ja huonetiloiltaan pieniksi. Typologinen joustavuus taas vaatii väljiä huonetiloja, joita voidaan tarpeen vaatiessa vaikka jakaa pienempiin osiin. Samoin huonetilojen kytkeminen toisiinsa siten, että niitä voidaan eriyttää itsenäisesti toimiviksi osiksi, vaatii lisätilaa. Tätä eivät olemassa olevat asuntosuunnittelun tehokkuusvaatimukset helposti salli. Nykyinen asuntotuotantoprosessin paradigma ja kestävän kehityksen tavoitteet ovat näin keskenään ristiriidassa. Hinta on yksi tärkeimmistä asunnon valintaan vaikuttavista tekijöistä. Varsinkin sosiaalisessa asuntotuotannossa tilojen koon kasvattamiselle on kustannusten kurissa pitämisestä johtuvat tiukat rajoitteet. Tämä johtaa kehitykseen, jossa yhä enemmän huonetiloja ahdetaan pienempiin neliömetrimääriin, joka taas johtaa yksipuoliseen ylitehokkaaseen asuntosuunnitteluun. Käytävätilat ja huonetilojen koot on minimoitu tehokkuuden vaatimusten nimissä. Tämänkaltainen asuntotuotanto ei vastaa edes nykypäivän asumistarpeita. Suomalainen asuntorakentaminen on myös suhteessa saavutettuun laatuun kallista. Asunnon tarkasteleminen kasvavana ja supistuvana kokonaisuutena elämänkaaren mukaisesti voi kuitenkin helpottaa tilannetta, jos investoinnit asumiseen pystytään ajoittamaan elämänvaiheiden ja käytettävissä olevien resurssien mukaan. Esimerkiksi isommasta investoinnista saadaan ulosvuokrattavan tilan muodossa joustoa elämäntilanteiden vaihtelulle. Jos asuntoyksikön nähtäisiin koostuvan erilaisista, erilläänkin toimivista tilayksiköistä, joita voidaan yhdistellä tai erottaa tarpeen mukaan erilaisiksi kokonaisuuksiksi talotyypin typologian puitteissa, joustavuus erilaisiin elämäntilanteisiin olisi helpommin saavutettavissa. Typologinen tarkastelutapa käsittelee kutakin muodostunutta yksikköä omana kokonaisuutenaan, osana suurempaa rakennetta. Yksiköt voivat toimia tarpeen mukaan erillään muista asuintiloista vaikkapa ulosvuokrattavana tai -myytävänä tilana, sivuasuntona perheen nuorelle tai työtilana, millä on myös 22 johdanto

23 yhdyskuntarakennetta rikastuttava merkitys. Rakennuskannan ajallisen sopeutumisen ja joustavuuden edellytyksenä on sen kaikkien laadullisten tekijöiden erottamaton kokonaisuus, joka mahdollistaa ajassa säilymisen. Tyypin käsitteessä yhdistyvät rakennuksen arkkitehtuuri rakennustaiteellisessa mielessä ja sen toiminnalliset ratkaisut toisistaan erottamattomana kokonaisuutena. Tyypin käsite on kuin muuttuva kehys, joka pitää muutoksen mahdollisuuden sisällään. Tutkimuksessa nostetaan tyypin käsite ja typologia merkittäväksi tarkastelunäkökohdaksi tarkasteltaessa asuntorakenteen säilymistä ajassa. Typologia tutkii tyyppien suhdetta ja sitä todellisuutta mitä tyypit ilmentävät. Asuntosuunnittelun kehityksen eteenpäin viemänä voimana on ollut asuntotypologian kehittäminen uusien talotyyppien avulla. Arkkitehtuurissa typologiasta ja tyypistä käyty keskustelu on kautta vuosisatojen ollut arkkitehtuurin perimmäisen olemuksen etsintää. Kukin aikakausi on tarkastellut tyypin käsitettä eri näkökulmista ja omista lähtökohdistaan. Käsite ja sen tulkinta on myös kulttuurin liittyvä. Suomessa Kirsi Saarikangas on viime vuosina merkittävällä tavalla tuonut esiin tyyppisuunnittelun vaikutuksen suomalaisen asuntosuunnittelun tila- ja asumiskäsityksiin sekä toisaalta sen voiman asuinideaalien muokkaamisessa. Suomalaisissa käsitteistössä talotyyppi ja tyyppitalo tulee kuitenkin erottaa toisistaan. Tyyppitalo on teollisesti tuotettu, kopioitava mallitalo kun taas talotyyppi on laaja käsite, joka pitää sisällään enemminkin talon käsitteellisen arkkitehtonisen idean. Uudet talotyypit ovat olleet esimerkkinä asuntosuunnittelun tarjoamista mahdollisuuksista ja myös kyseenalaistaneet vallitsevia käytäntöjä uusien ajattelutapojen myötä. Tyypin käsitteen ymmärtämisen tapa myös osaltaan ohjaa asuntorakenteen muodostumista yhteiskunnassa. ASUNTOSUUNNITTELUN UUDISTAMISEN EDELLYTYKSIÄ Asuntosuunnittelun uudistamisen edellytyksenä on koko suunnittelu- ja tuotantoprosessin läpikäyvä tahto kehittyä ja uudistua. Pelkkä uusien talotyyppien suunnittelu ei johda uudistumiseen, jos tuotantorakenteet eivät tee niiden muotoutumisprosessia ja toteutusta mahdolliseksi. Asuntorakentamisen prosessin osia ovat koko suunnittelun kenttä, kaavoitus, rakennuttajat, rakennusaineteollisuus, rakentajat ja ennen kaikkea tavoitteellinen asuntopolitiikka, jonka tulee ohjata kehitystä asukkaiden tarpeista ja kestävän kehityksen periaatteista käsin. Asuntojen typologinen kehittäminen, joka ottaa huomioon myös mahdolliset tulevat tarpeet ja ajassa säilyvyyden vaatii suunnittelulta paljon. Suunnitteluun sisältyy suuret määrät sellaista työtä, joka ei ole heti näkyvissä ja asukjohdanto 23

24 kaiden helposti hahmotettavissa muuten kuin heidän tarpeisiinsa vastaavana ja hyvin toimivana asuntona. Asukkaan elämänkaaren ja sukupolvien vaihtelut huomioon ottava suunnittelu on kuitenkin ajassa säilyvyyden elinehto, minkä innovatiivinen arkkitehtisuunnittelu ottaa huomioon. Tämä vaatii arkkitehdilta paneutumista ja työtä, jonka merkitystä nykyisen asuntotuotannon sisällä ei helposti ymmärretä tai arvosteta ja jota kukaan ei ole valmis kustantamaan. Kestävän yhdyskuntarakenteen vaatimukset edellyttäisivät kuitenkin juuri tätä panosta suunnittelulta. Asuntosuunnittelun todellisuus 2000-luvun Suomessa ei vastaa typologisen kehittämisen tavoitteita. Suunnittelijakunta elää kovan taloudellisen kilpailuttamisen seurauksena kannattavuuden rajoilla, mikä näkyy yhä selvemmin suunnittelun vaihtelevana laatuna. Useat arkkitehdit, jotka suunnittelevat vielä eettisten periaatteiden mukaisesti parhaimpaan mahdolliseen lopputulokseen tähdäten joutuvat käytännössä maksamaan siitä, että tekevät asuntosuunnittelua. Maksetut palkkiot eivät enää kata suunnitteluun tehtyä työtä. Tapa menestyä nykyisessä hintakilpailukäytännössä on jonkin asteinen liukuhihnatyö ja vanhojen suunnitelmien kopioiminen sellaisinaan. Tämänkaltaisessa tilanteessa voi luovin ja kyvykkäin aines arkkitehtuurin kentällä suuntautua vähitellen muihin tehtäviin tai niihin maihin, jossa työn tekemisen edellytykset ovat vielä olemassa. Tiiviin ja kestävän yhdyskuntarakenteen toteutuminen asettaa suuria vaatimuksia myös kaavoitukselle. Kaavoitus on nykymuodossaan hidas prosessi, joka myös osaltaan jäykistää asuntotuotantoa. Ongelmallisinta asuinalueiden suunnittelussa on moneen kertaan suunnittelu ensin kaava- ja sitten rakennussuunnitteluvaiheessa, sekä kaavasuunnittelun ja toteutusajankohdan välillä ilmenneet muuttuneet tarpeet. Pientaloalueiden kaavoitus perustuu pitkälle jo olemassa oleviin tunnettuihin talotyyppeihin kuten rivitaloon ja omakotitaloon. Jos kaava ei mahdollista muunlaisia talotyyppejä, jäävät ne toteutumatta. Pientaloalueiden suunnittelussa asunnon tilalliset ja toiminnalliset ratkaisut ovat suorassa suhteessa tontin ja aluerakenteen ratkaisuihin. Ne limittyvät niin tiivisti toisiinsa, että kaavoittaminen ilman asuntojen ratkaisuja johtaa helposti keinotekoiseen ja jäykistyneeseen asuntosuunnitteluun. Laadukkaan aluerakenteen muodostuminen edellyttää kaavasuunnittelulta myös erittäin hyvää asuntosuunnittelun asiantuntemusta. Kaavasuunnitteluun pitäisi myös pystyä sisällyttämään suunnittelun innovatiivisin vaihe, joka mahdollistaisi uusien talotyyppien kehittelyn asemakaavavaiheessa ja sitä kautta asuntotuotannossa. Kaavasuunnittelun ja rakennussuunnittelun kytkeminen tiiviimmin toisiinsa on koko alueen ja ympäristön laadun kannalta erityisen merkityksellistä. Tämä on myös tapa varmistaa uusien ideoiden esiin nostaminen ja arkkitehtuurin kehitysura. Kaavoituksen ja 24 johdanto

25 rakennussuunnittelun tulisikin kytkeytyä toisiinsa jo asemakaavavaiheessa. Asuntopolitiikka on perinteisesti nähty sosiaaliseen asuntotuotantoon liittyvänä elinolosuhteiden parantamiseen tähtäävänä kehitystyönä ja erilaisina asumiseen liittyvinä tukitoimina. Nyky-yhteiskunnassa kestävään yhdyskuntarakenteeseen tähdättäessä asuntopolitiikka alkaa saada uudenlaisia konnotaatioita, jotka koskettavat niin meitä kuin myös tulevia sukupolvia. Keskustelua tulisi laajentaa siitä, miten voisimme kehittää asumista ja asuntorakentamista ja miten muokkaisimme asumiseen kohdistuvat toimenpiteet laaja-alaisiksi ja ennen kaikkea positiivisiksi vaikutuksiksi ympäristöä muodostavissa prosesseissa. Typologisen joustavuuden kehittelyssä asuintilojen väljyys on yksi hyvien ja kestävien asuntoratkaisujen elinehto. Se on myös ihmisten paremman asumisen edellytys. Tätä ei kuitenkaan saavuteta ilman päämäärätietoista asuntopoliittista ohjausta ja sitä kautta tapahtuvaa ympäristöämme muovaavien tuotantorakenteiden uusiutumista. johdanto 25

26 26 7. Venäläinen valmistaloalue.

27 uusien talotyyppien merkitys I 27

28 1 ASUMISEEN KOHDISTUVAT PAINEET ASUNNON MERKITYKSEN MUUTOS YHTEISKUNNASSA JA MUUTTUVAT TARPEET Asumisen - asuintilan - merkitys Heidegger korostaa asumisen kulttuurisia ja yksittäisestä kulttuurista riippumattomia ihmisyyteen liittyviä merkityksiä. Asuminen ja sen kehittäminen on samanaikaisesti jatkuva, uusia merkityksiä saava projekti sekä ikuinen, arkkityyppinen ja muuttumaton osa ihmisyyttä. Asumisen tulee kyetä vastaamaan niin yhteiskunnan muutosten aiheuttamiin yhdyskuntarakenteen ja yksilöiden uusiutuviin tarpeisiin kuin myös aina läsnä oleviin ihmisen suojan, yksityisyyden ja turvallisuuden tarpeisiin. Miten yhdistää muutos ja ikuisuus samaan rakenteeseen on haaste asuntorakentamiselle ja yhdyskuntarakenteen kestävälle kehitykselle. Henkilökohtainen tilaelämys syntyy aina osana kulttuurisia merkityksiä ajallispaikallisessa kontekstissa. Ranskalaisen yhteiskuntatieteilijän Henri Lefebvren mukaan tila saa merkityksensä vasta ihmisen suhteesta tilaan. Tila on aina eletty tila, jossa ruumis on suhteessa tilaan ja tila suhteessa ruumiiseen. Kokemuksemme ja muistomme ovat myös osa tilan havainnointia ja olemusta. 11 Fenomenologinen lähestymistapa korostaakin tilan monimerkityksellisyyttä, jossa asumisen eri merkityksiä suhteessa asukkaaseensa on mahdotonta erottaa toisistaan. Merkitykset kietoutuvat osaksi toisiaan. Eriyttämällä eri tarkastelutapoja ja rajaamalla näkökulmia asumiseen hävitetään helposti ihmisten hyvinvoinnin edellyttämiä välttämättömiä tekijöitä asuntotuotannosta. Lähestyttäessä asumista esimerkiksi korostuneesti tuotannon näkökulmasta on muilla näkökulmilla taipumus hävitä tarkastelusta. Näkökulmien rajaaminen rajoittaa näin oleellisesti myös suunnitteluratkaisuja. Asumisen ymmärtäminen laaja-alaisena, monia merkityksiä saavana, jatkuvana ihmisyyteen kuuluvana kehitysprosessina ohjaa asuntosuunnittelua ja -tuotantoa kohtaamaan yksilöiden ja kestävän kehityksen tarpeet. Yhteiskunnan muutokset ja asuintilan käsitteen muutos 28 Yhteiskunnalliset muutokset ovat aina heijastuneet asuntorakentamista ohjaaviin näkemyksiin asuintilasta. Tästä on hyvä esimerkki modernismin ja funktionalismin synty. Tavarantuotannon tehostamisessa käyttöönotetut menetelmät johtivat sosiaalisiin rakennemuutoksiin ja niillä oli merkittävä yhteys modernin arkkitehtuurin erilaisiin asumis- ja kaupunkikäsityksiin sekä kaupungistumisen hallintayrityksiin. 12 Modernin asunnon muotoutuminen 1900-luuusien talotyyppien merkitys

29 vun alkupuolella funktionalismissa oli uuden asuntoideologian ja tila-ajattelun läpimurto. Teknisessä kehityksessä tapahtunut harppaus ja ennennäkemätön tuottavuus pyrittiin tuolloin saattamaan myös asuntorakentamisen piiriin. Teollinen asuntotuotanto nähtiin mahdollisuutena tuottaa minimivaatimukset täyttäviä kohtuuhintaisia asuntoja nopeasti pitkinä sarjoina Henry Fordin kehittämän liukuhihnatuotannon tapaan. Asuminen rationaalistettiin niin ideologisesti kuin sisällöllisestikin ja asunto alkoi muuttua kulutushyödykkeeksi. Asunto nähtiin asumiskoneena ja asukas asumiskuluttajana. Kuluttamiseen liittyvät konnotaatiot antoivat asumiselle myös kulutushyödykkeen kertakäyttöisyyden leiman, joka kulminoitui lukujen lähiörakentamisessa. Nykypäivän näkökulmasta on 8. Fordin liukuhihnatuotantoa 1900-luvun alusta. vaikea mieltää, että lähiöt suunniteltiin vain 30 vuoden käyttöä varten. Funktionalistinen hypoteesi ihmisten rationaalisuudesta asumiskuluttajina on kuitenkin osoittautunut harhaanjohtavaksi. Koti on jatkuvasti tärkein sosiaalisia merkityksiä sisältävä ja erotteleva kenttä. Asumiskoneen sijaan asunto onkin unelmien toteuttamisen väline. 13 Yhtenäiskulttuurin hajotessa ihmisten tarpeet muuttuvat ja yksilöityvät, jolloin elämäntavat ja elämäntyylit eriytyvät. Myös traditionaaliset perheen mallit ovat jatkuvan muutoksen alaisia ja suhteessa sosiaalisiin ja kulttuurisiin muutoksiin. Sosiologi ja tulevaisuudentutkija Manuel Castellsin mukaan nykyisessä informaatioyhteiskunnassa tuotannon kehitys on erityisen tiukasti yhteydessä kulttuurin muutoksiin, koska sen keskeisenä ajatuksena on lisätä tuottavuutta juuri tiedon tuottamisen ja symbolisen kommunikaation avulla. Castells näkee, että informaatioteknologian kehittyminen johtaa voimakkaaseen yhteiskuntien rakenteiden uudistumiseen tavalla, joka aiheuttaa mullistuksia niin liiketoiminnallisissa ja kulttuurisissa rakenteissa kuin yksilötasollakin, ihmisten identiteeteissä. 14 Teknologia ja informaatioteknologia antavat mahdollisuudet myös yhä monimuotoisempaan asumiseen ja elämiseen. Osaltaan elämäntapojen muutoksiin on vaikuttanut tekninen kehitys, joka on pystynyt vastaamaan eriytyviin tarpeisiin, mutta myös luonut uusia. Tietokoneen kehityksen myötä teollisuus on pystynyt tarjoamaan yksilöllisyyttä ja luotettavuutta tuotteisiin. Joustavuus ja monimuotoisuus ovat korvanneet massatuotannon yhteneväisten pitkien sarjojen opit. Yhteiskunnan ja kulttuurin muutokset vaikuttavat väistämättä myös asuintilan käsitteeseen asunnolle asetettujen uusien yksilöllisten vaatimusten myötä, joita voi olla vaikea etukäteen ennustaa uusien talotyyppien merkitys 29

30 YKSITYISEN JA JULKISEN TILAN MUUTOS ASUMISESSA Yksityisyyden asteen kehittyminen Asunnon kehityksen muutoksen määrittävänä tekijänä on ollut pitkälti asumisen yksityisyyden asteen kehitys luvulta alkoi asuintilan muuntuminen yhä yksityisempään suuntaan. Intiimiys lisääntyi tapojen yksilöllistyessä jokapäiväisessä elämässä. Yksityisyydestä ja yksin olemisesta tuli 1600-luvulta lähtien houkuttelevaa. Se mahdollisti mietiskelyn ja lukemisen. Aiemmin yksinäisyys oli merkinnyt yhteisön ulkopuolelle joutumista ja oli ollut vapaaehtoista vain uskonnollisista syistä osana luostarielämää. 15 Talot ja asumismuodot ovat muuttuneet jatkuvasti 1400-luvulta lähtien. Huoneet pienenivät ja niiden muodot ja tarkoitukset eriytyvät. Keskiajalla 9. Intiimi hetki 1600-luvulta. Jan Vermeer. Woman in blue reading a letter. c kaikki elämään liittyvä tapahtui samassa tilassa. Uudella ajalla arkkitehdit loivat uusia yksityisiä tiloja yläluokan koteihin lisämällä tiloja muuttaen huoneeksi sen, mikä oli aikaisemmin ollut kaluste. Alkuperäiset sanat kuten étude (kirjoituspöytä, työhuone), cabinet (kabinettikaappi, kabinetti), bibliothèque (kirjahylly, kirjasto) ja écritoire (kirjoituslipasto, työhuone, kirjoitushuone) voivat yhä tarkoittaa huonekalua. Vähitellen ne kuitenkin kuvasivat myös huonetta, jolla oli erityinen ja usein yksityinen käyttötarkoitus. 16 Länsimaisille yhteiskunnille tyypillinen yksityistämisprosessi luvuilla loi uusia tarpeita ja käytäntöjä. Yksityistäminen synnytti aikaisemmin tuntemattomia tiloja ja tavaroita sekä muokkasi ennen näkemättömän tietoisuuden itsestä ja muista luvulla taloissa oli jo usein makuuhuoneita, salonkeja, kirjasto, työhuone ja ruokasali. Käytävien, hallien ja portaikkojen avulla pääsi kuhunkin huonetilaan kulkematta toisten huoneiden läpi, mikä lisäsi entisestään ihmisten yksityisyyttä. Valo ja lämpö taloissa mahdollistivat aikaisempaa mukavamman seurustelun tai lukemisen. Yksityistymisen päätepisteen voi Philippe Arièsin mukaan asettaa 1800-luvulle. Ihmiset eivät enää tunteneet toisiaan anonyymiksi muuttuneessa yhteiskunnassa. Työ, vapaa-aika, koti ja perhe olivat eriytyneet. Halu suojautua muiden katseilta antoi ihmisille myös tunteen vapaudesta valita oma elämäntapansa. 18 Koti-käsitteen kehitys ja mentaalinen merkitys Yksityisyyden lisääntymisen ja identiteetin kehityksen myötä syntyi myös kodin käsite. Koti-käsitteen syntymistä on vaikea suoranaisesti sijoittaa 10. Hollantilainen koti 1670-luvulta. Pieter Janssens mihinkään paikkaan tai tarkkaan aikaan, mutta Witold Rybczynskin mukaan 1600-luvun Hollannissa kodin sisätilat ja sisustus kehittyivät omaperäisellä 30 uusien talotyyppien merkitys

31 tavalla niin, että sitä voidaan pitää esimerkillisenä. Rybczynskin kuvailee niitä Hollannille ominaisia erityispiirteitä, jotka muovasivat kotikäsitettä. Hollantilaiset olivat kauppiaita ja maanomistajia. Hollanti kehittyi 1600-luvun alussa hämmästyttävän nopeasti voimatekijäksi Euroopassa ja maailmankaupan keskukseksi. Tilaton väestö puuttui lähes täysin toisin kuin monissa muissa Euroopan maissa samaan aikaan. Hollanti oli seitsemästä itsenäisestä provinssista muodostunut tasavalta. Aristokratia ja laaja ylempi keskiluokka valitsivat provinssien edustajat. Samaan aikaan kun muu Eurooppa oli suurimmaksi osaksi maaseutua hollantilaiset asuivat pääsääntöisesti kaupungeissa. Keskiluokka oli myös laaja. Sosiaalinen status määräytyi pitkälti tulojen mukaan ja yhteiskunta oli selkeästi muita luokkayhteiskuntia demokraattisempi. Kauppiaitten luokka muodosti ensimmäisen keskiluokkaisen porvarillisen valtion. Porvarilliset arvot kuten yksinkertaisuus, raskaan työn kunnioitus ja taloudellinen kaukonäköisyys ja varovaisuus kukoistivat. Tämä näkyi myös talojen rakennustavassa: ne olivat yksinkertaisia ja tarkoituksenmukaisia. Kapeissa 11. Eriytymätön keskiaikainen asuintila. Kaikki elämiseen liittyvä tapahtui samassa tilassa. taloissa asuttiin perhekunnittain. Hollantilainen yhteiskunta ei rohkaissut palvelusväen pitämiseen, se jopa verotti sitä. Yksilön riippumattomuutta arvostettiin, vaikka palvelusväen palkkaamiseen olisi ollut varaakin. Toisin kun muissa Euroopan maissa Hollannissa lapset kasvoivat vanhempiensa kasvattamina naimisiin menoonsa saakka. Perheet olivat tiiviitä ja perheen väliset suhteet lämminhenkisiä. Vanhempien ja lasten välisiä suhteita leimasi kurin sijasta kiintymys. Sisustus oli yksinkertaista. Hollannissa, kuten myös saksalaisessa porvarillisessa kulttuurissa huonekalujen haluttiin olevan mukavia ja käyttöön sopivia. Kodin seinillä oli ennemminkin hollantilaisille tyypillisiä kotoisia maalauksia kuin tapetteja tai seinämaalauksia. Näiden maalausten välityksellä, jotka muodostivat oman genrensä Eurooppalaisessa ja erityisesti hollantilaisessa taiteessa on myös välittynyt kuva 1600-luvun hollantilaisesta kodista. Kaikesta huokui inhimillinen leima, intiimiys ja rauhallisuus, joka oli ensisijassa tarkoitettu yksityiseen käyttöön, ei niinkään edustamiseen. Hollantilaiset rakastivat kotejaan, he teettivät niistä saksalaisten tapaan jopa pienoismalleja, jotka muistuttivat pieniä nukkekoteja kalusteita ja astioita myöten. Asumuksesta oli tullut yksityisten toimien ja henkilökohtaisten hetkien näyttämö koti luvulta alkaa varsinaisesti kotikäsitteen muotoutuminen yksityisyyden lisääntyessä. Aikaisemmin työnteko ja sosiaaliset toiminnot hoidettiin samoissa tiloissa. Myös Suomessa kotikäsite alkoi vallata alaa 1700-luvulla ensin aatelis- ja säätyläispiireissä. Perhe- ja asumismallit levisivät aatelistosta ajan kuluessa myös kansan keskuuteen. Mukavuus käsitteenä on peräisin tältä ajalta. Samalla alettiin puhua kodikkuudesta, yksityisyydestä ja eristäytymises- uusien talotyyppien merkitys 31

32 tä. 20 Perhe-elämä ja koti vaatii Arièsin mukaan tietyn määrän tilaa, jotta perheen ja kodin käsite syntyy. 21 Toisaalta yksityisyys on myös kulttuuriin liittyvä käsite. Henkilö, joka omisti lukittavan lippaan, ja toinen jolla oli suuri talo, jossa jokaisella huoneella oli oma tehtävänsä, saattoivat hyvinkin olla samalla tasolla yksityistymisen suhteen luvuilla rakkaus- ja ystävyysavioliitot korvasivat hitaasti taloudellisin perustein solmitut järkiavioliitot. Kohteliaisuus ja käytöstavat kehittyivät samanaikaisesti korostaen edelleen intiimin elämän erillisyyttä. Kohteliaisuus, hyvät käytöstavat ja intiimiys asettuvat myös vastakkain. Käytöstavat olivat välttämättömiä ihmisten tavatessa useammin toisiaan sosiaalisten suhteiden kehityksen seurauksena. Kohteliaisuudella saatiin fyysistä etäisyyttä toisiin ihmisiin, mutta se myös määräsi yksilön käyttäytymistä yhteiskunnassa. Kohteliaisuuden avulla hillittiin intohimoja ja kätkettiin tunteita. Näin kohteliaisuus oli ennen kaikkea itsen muille näyttämisen kontrolloitu taito ja äärimmäisen säädelty tapa, josta ihmiset halusivat itsensä tunnistettavan. Kiintymyksen keskittyessä joihinkin rakkaisiin henkilöihin se toteutui vahvimmin luultavasti parisuhteessa ja ydinperheessä. Kurin voima väheni yksinäisyydessä tai läheisessä suhteessa toiseen ihmiseen. 23 Perheestä oli muodostunut pakopaikka, turvapaikka ja yksityisen elämän keskus. Modernin asunnon muotoutuminen Modernin asunnon muotoutuminen 1900-luvun alussa erotti julkisen elämän ja yksityisen elämän lähes kokonaan toisistaan. Funktionalismin luomassa kaupunkirakenteessa oli funktiot selkeästi erotettu toisistaan ja asunnosta tuli lähinnä vapaa-ajan vieton keskus. Hygieniakäsitykset olivat muuttuneet ja kehittyneet aina 1600-luvulta lähtien, mutta 1900-luvun vaihteessa niiden merkitys asumisessa entisestään korostui. Funktionalismin ideologia pyrki parantamaan ihmisten elinolosuhteita; tuomaan puhdasta ilmaa ja auringon valoa asuntorakentamiseen. Terveellisyyden ja virkistymisen asuinympäristössä tuli muodostua vastapainoksi raskaalle työlle. Vapaa-ajan ja yksityisyyden merkitys kasvoi entisestään. Modernin asunnon tilajaottelu liittyi olennaisesti juuri hygieniaan ja hygienian kannalta keskeiseen asumisen eri toimintojen ja asukkaiden ruumiilliseen erottamiseen toisistaan. 24 Arkielämän muutokset johtivat huoneiden toimintojen eriyttämiseen ja aiempaa tarkempaan määrittelyyn. Tavoitteena oli nykyajan vaatimuksia vastaavan asunnon luominen. Uudistukset kohdistuivat niin kaupunkitilaan kuin asuntosuunnitteluunkin. Puheessa hyvästä modernista asunnosta tulevaisuus ja nykyisyys sekoittuivat toisiinsa: yhtäältä moderni aika oli jo käsillä ja tulevaisuus saavutettu, toisaalta 32 uusien talotyyppien merkitys

33 sekä ihmisiä, että asuinympäristöä oli muokattava nykyajan ja samalla tulevaisuuden elämäntapoja vastaavaksi. Arkkitehtuurin ajateltiin samanaikaisesti sekä ilmaisevan modernia nykyaikaista elämää että tuottavan sitä. 25 Jännite muutoksen vaatimuksen ja ajattomuuden korostamisen välillä oli funktionalismissa keskeinen. Yhtäältä korostettiin historiallista muutosta, toisaalta taas arkkitehtuurin ajattomia piirteitä ja modernin arkkitehtuurin yhteyksiä arkkitehtuurin klassiseen perintöön tai pohjoismaiseen talonpoikaiseen rakentamiseen. Moderni merkitsi samanaikaisesti sekä uutta että ajatonta. 26 Kun perinne asuntorakentamisessa 1900-luvun taitteessa kaupungistumisen myötä hiljalleen katosi, tarvittiin muita keinoja asuntorakentamisen luvun 3 huoneen ja keittiön perheasunto. Olympiakylä, Helsinki. Ekelund-Välikangas vähimmäistason saavuttamiseksi. Minimiasunnon käsite ja normittaminen liittyvät kiinteästi toisiinsa. Jokaisen toiminnan vähimmäistilan tarve määriteltiin ja pohjakaavan uudistaminen tapahtui miniminormien avulla. Asunnon pienuudesta tehtiin hyve ja hukkatila tuomittiin. Minimiasunnon kehittäminen johti myös avoimempaan pohjaratkaisuun oleskelutilojen osalta, jolloin saatiin suurempia yhteistiloja pienempiinkin asuntoihin. Ruokailu ja olohuone yhdistyivät varsinkin pohjoismaisessa asuntosuunnittelussa. Myös käsitys asunnosta muuttui. Palvelijoihin ja edustuksellisuuteen perustuva asumisen malli korvautui mallilla, jossa yhdessäolo oman perheen kanssa korostui. Funktionalistinen asuntorakentaminen pyrki esittämään uudenaikaisuutta sosiaalinen edustaminen vaihtui 13. Tehokas pienet kustannuspuitteet huomioiva pienkerrostalon pohjaratkaisu 1990-luvun lopulta, jossa asunnon sisäiset liikennetilat on minimoitu. Kortekatu 5, Kuopio. Arkkitehtitoimisto Jarmo Pulkkinen. modernin esittämiseksi. 27 Myös huoneiden sosiaalinen hierarkia muuttui. Palvelijoista luovuttaessa perheenemännän ja perheen aseman muuttuessa keittiöstä tuli merkittävä suunnittelu kohde. Tämä johti myös aikanaan ruokailutiloihin ja olohuoneeseen liitettävään avokeittiön kehittämiseen. Minimiasuntoajattelun myötä myös huonekoot pienenivät. Koska huonetilat oli määritelty toiminnan mukaan mitoitettiin esimerkiksi makuuhuoneita ainoastaan sängyn mitoista lähtien. Funktionalistisen minimiasunnon peruskaava, keittiön, makuuhuoneen ja olohuoneen perheasunto vakiintui asumisen perusratkaisuksi Suomessa luvulta lähtien. Näin moderni asunto ylläpiti ja tuotti ydinperheeseen perustuvaa asumisen mallia, asumisen yksityisyyttä sekä julkisen ja yksityisen eroa. Perheasunnot saivat asuntosuunnittelussa suurimman huomion: niistä tuli asumisen hallitseva malli ja asuntosuunnittelun normi. 28 Nykyinen asuntosuunnittelun paradigma Nykyinen suomalainen asuntotuotanto seuraa funktionalismin luomaa asuntosuunnittelun perinnettä. Tilajaottelu on hyvin samanlainen: olohuonetilat ja ruokailutilat on yhdistetty avoimeksi tilaksi asunnossa. Usein niihin liittyy myös uusien talotyyppien merkitys 33

34 avokeittiö. Makuuhuoneet ovat pieniä. Elintason muutoksista johtuva saunan liittäminen asuntojen yhteyteen ja parvekkeen koon kasvu kerrostaloissa ovat ehkä ainoat merkittävät uudistukset, jotka ovat tulleet asuntosuunnitteluun tilallisina muutoksina. Saunan rakentaminen ei kuitenkaan ole suoranaisesti johtanut asunnon koon suhteelliseen kasvattamiseen vaan siihen kuuluvat neliöt on usein lohkaistu muista tiloista. Asuntosuunnittelussa tarkastellaan huonetiloja edelleenkin vain niihin määritellyn yhden toiminnon kautta. Tämä on johtanut siihen, etteivät huonetilat helposti taivu mihinkään muuhun tarkoitukseen. Huonetilojen liittäminen toisiinsa ja yhteisiin tiloihin on tehokkaan, neliöitä säästävän suunnittelun vuoksi johtanut keskenään samanlaisiin asuntojen perusratkaisuihin. Huonetiloja on vaikea erottaa esimerkiksi työskentelyyn tai teini-ikäisen lapsen tarpeisiin muista asuintiloista eriytettynä. Olemassa oleva rakennuskulttuuri ja tarkastelutavaltaan kapea perheasumisen paradigma tehokkuuden vaatimuksineen ovat pitäneet huolta asuntosuunnittelun yhdenmukaistumisesta. Nykyinen paradigma on myös sulkenut vaihtoehtoiset tarkastelutavat pois asuntosuunnittelusta. Tulevaisuuden näkymiä Ydinperheen mallin rinnalla on jo 1900-luvun alkupuolelta kehitelty muitakin asumistapoja, kuten yhteisöllisen asumisen erilaisia muotoja, mutta ne ovat jääneet lähinnä marginaalisiksi kokeiluiksi. Yhteiskunnan tukimuodot ja asuntopolitiikka ovat tukeneet lähinnä ydinperheen mallia. Erityisasumisen piirissä on kehitelty vanhusten asumista ja opiskelijoille tarkoitettua asumista, mutta muuten asuntotuotanto on keskittynyt perinteisen ydinperheen tarpeesta lähtevään asuntosuunnitteluun. Yhteiskunnan moniarvoistuessa ja yhtenäiskulttuurin hävitessä ihmisten asumistavat alkavat saada yksilöllisempiä piirteitä. Asumiseen kohdistuvat tarpeet voivat vaihdella hyvinkin lyhyellä aikavälillä ihmisen elämässä. Yksineläjien, yksinhuoltajaperheiden, eronneiden tai uusperheiden asunnon tilajaolle asettamat vaatimukset voivat erota perinteisestä ydinperheen mallista olennaisesti. Yksinhuoltaja- ja uusperheiden dynamiikka on erilainen kuin muissa perheissä: yksityisyyden ja oman tilan tarpeet ilmenevät eri tavoin. Myös ns. normaali perhe-elämä on jatkuvan muutoksen alainen. Lähes puolet esimerkiksi Helsingin asuintalouksista muodostuu tällä hetkellä jo yksin eläjistä ja jopa kolmannes lapsiperheistä on yksinhuoltajaperheitä. Lisääntyvät avioerot synnyttävät myös väliaikaisten pienasuntojen kysyntää. Teollistuminen ja kaupungistuminen on muuttanut ihmisten käsitystä omasta identiteetistään ja sitä kautta sosiaalisen käyttäytymisen malleja. Manuel 34 uusien talotyyppien merkitys

35 Castells ennustaa, että informaatioyhteiskunnan ihmisten identiteeteissä tapahtuvat muutokset voivat olla suurempia kuin teollistuneen yhteiskunnan aikanaan luomat muutokset. Uuden, modernin ja teollisen yhteiskunnan luominen perustui funktionalistiseen asuntoihanteeseen. Modernia elintapaa tarjottiin ihmisille paremman asumisen muodossa. Mallit olivat ylhäältäpäin annettuja ja perustuivat paljolti ideologiseen näkemykseen siitä, kuinka ihmisten tulisi asua luvun alussa on vaikea hahmottaa kaikkia niitä tarpeita, joita eri ihmisillä ja eri elämäntilanteilla voi asumisen suhteen olla. Tulevaisuudenkin ennustaminen on äärimmäisen vaikeaa, koska muutos on alati käynnissä. Kysymykseksi nousee myös mihin tulevaisuuteen ja ajankohtaan tähdätään. Tarpeisiin vastaaminen on kuitenkin ihmisten hyvinvoinnin ja yhteiskuntarakenteen kehityksen kannalta äärimmäisen tärkeää. Asuntokannan korjaaminen tai purkaminen ja uudelleen rakentaminen lyhyellä aikavälillä on ekologiselta katsantokannalta järjetöntä, mutta myös koko asuntosuunnittelun kehitystä ajatellen tilanne voi johtaa pysähtyneisyyteen ja jopa asuntokannan yleiseen huononemiseen kun investoinnit tehdään yhä uudelleen saman rakenteen muokkaamiseen. Vaikka ihmisten elämänmuutoksista johtuvia alue- ja tilasuunnittelun tarpeita voi tarkastella monesta näkökulmasta, voidaan jo nähdä joitakin periaatteita, joiden mukaan asuntosuunnittelua tulisi kehittää. Koko yhdyskuntarakennetta koskee asunnon suhteen muutos sitä ympäröivään yhdyskuntarakenteeseen, koska asunnosta on tulossa yhä merkittävämpi osa ihmisten elämää. Tiedonsiirron ja kommunikaation kehityksen myötä on paikkasidonnaisuus konkreettiseen työpaikkaan ja useisiin palveluihin löyhenemässä. Useat entisistä julkisista palveluista muuttuvat kotoa tavoitettavaksi. Pankkipalveluita hoidetaan enenevästi kotoa, mutta myös muut julkiset laitokset tarjoavat palveluita suoraan kotiin. Kaupankäynti, koulutus, viihde ja korkeakulttuuri tavoittavat jo nyt ihmiset kotoaan. Jopa vankeinhoitoa ja valvontaa ollaan siirtämässä joidenkin vankien osalta kotiin. Jo nyt on mahdollisuus käyttää esimerkiksi telelääketieteen palveluja hyväkseen. Osa potilaan tutkimuksista voidaan suorittaa esim. videomonitorin avulla kotona. Jopa ennen laboratoriokäynnin vaatineita toimenpiteitä voidaan tehdä kotona älykkäiden wc-istuimen, sängyn ja erilaisten rannekkeiden avulla ilman hoitohenkilökunnan paikallaolovaatimusta. 29 Tekniikan kehittyminen mahdollistaa mm. vanhusten asumisen pidempään kodeissaan, jos asunnot muuten täyttävät kriteerit esim. liikuntaesteiden osalta. Kehityksen seurauksena kodin suhde välittömään ympäristöönsä voi muuttua. Kun ihmiset voivat tai joutuvat viettämään yhä enemmän aikaa kotona ja sen lähipiirissä, vaatimukset paikallisen elinympäristön suhteen myös muuttuvat ja todennäköisesti kasvavat. Voi olla, että jonkin asteinen yhteisöllisyys saa myös uusien talotyyppien merkitys 35

36 uusia muotoja esimerkiksi vanhusten palveluiden tuottamiseksi, jolloin he pystyvät asumaan pidempään kotonaan. Tämä asettaa vaatimuksia myös kaupunkirakenteen tiiviydelle sekä kaupallisille ja yhteiskunnallisille palveluille. Kehityksen voi nähdä kuitenkin kaupunkirakennetta rikastuttavana. Asunnoista mahdollisesti eriytettävä, aluerakenteeseen mielekkäällä tavalla liitetty tila työteolle voi myös toimia yhdyskuntarakenteen monipuolistajana ja elävöittäjänä. Asuintaloalueen rakenne alkaa näin muistuttaa perinteistä kyläyhteisöä. Asuntoon kohdistuu yhä suurempia vaatimuksia. Julkinen ja yksityinen tila asunnon sisällä saavat eri merkityksiä kuin ennen. Samanaikaisesti kun asunto muuttuu yhä julkisemmaksi tiedonsiirron myötä, niin turvattomuus yhteiskunnassa, työttömyys tai pätkätyöt asettavat uusia vaatimuksia asumiselle mentaalisen suojan merkitys ei häviä minnekään. Myös ihmisten elämäntilanteiden vaihtelevuus on nykyisin enemmän sääntö kuin poikkeus. Asunnon tulisikin entistä enemmän tarjota vastauksia tähän. Yksi tärkeimmistä nähtävissä olevista, tilaan kohdistuvista muutosvaatimuksista on, ettei mikään tila voi olla olemassa vain jotain tiettyä ennalta määrättyä toimintoa varten. Tilojen joustavuus erilaisiin käyttötarkoituksiin on olennaista. Huonetilan mitoituksen tuleekin olla sellainen, että se mahdollistaa hyvinkin erilaiset toiminnot saman huonetilan sisällä. Tämä kasvattaa huonetilojen koon tarvetta. Myös huonetilojen kytkeminen toisiinsa ja asunnon sisäisiin ja puolijulkisiin liikennetiloihin tulee tärkeäksi, jotta huonetilojen erilainen käyttö mahdollistuisi. Julkinen ja yksityinen kietoutuvat toistensa lomaan ja päällekkäin yksityinen intiimi tila voi samaan aikaan olla erittäin julkinen, kuten aikaisemmin mainitussa lääkäripalveluiden esimerkissä oli kyse. Seurustelu ja yhteydenpito kodin ulkopuolelle voi tapahtua telemaattisesti, melkein mistä tilasta tahansa. Toisaalta ihmisen tarve kohtaamisesta kasvotusten tai tarve vetäytyä omaan rauhaan tuskin tulee katoamaan. Perinteisten asumisen mallien tulee toteutua samanaikaisesti samoissa tiloissa uusien rinnalla. KESTÄVÄ KEHITYS ASUNTORAKENTAMISESSA Kestävä kehitys on monia tulkintoja saava käsite enemmänkin periaate kuin selkeä toimintamalli. YK:n Ympäristön ja kehityksen maailmankomission 30 eli ns. Brundtlandin komission määritelmän mukaan kestävän kehityksen mukainen yhteiskunta on sellainen, joka tyydyttää nykyiset tarpeensa vaarantamatta tulevien sukupolvien kykyä tyydyttää omat tarpeensa. 31 Asuntorakentamisessa kestävä kehitys on usein liitetty lähinnä ekologiseen rakentamiseen, ekologisten rakennusmateriaalien käyttöön tai asunnon energiankulutukseen 36 uusien talotyyppien merkitys

37 sekä talotekniikkaan. Asumisen kokonaisuus on kuitenkin paljon laaja-alaisempi, koko yhdyskuntarakennetta ja sen toimintatapoja käsittävä. Ydinkysymyksenä ekologisesti kestävässä kehityksessä on kasvava tarve ihmisen aiheuttaman ympäristökuormituksen vähentämiseen eli sellaisten taloudellisten, poliittisten ja kulttuuristen periaatteiden ja toimintatapojen löytämiseen, joiden avulla koko biosfäärin ihmisyhteiskuntineen on mahdollista jatkaa elämäänsä mahdollisimman tasapainoisesti myös tulevien sukupolvien aikana. 32 Asuntopolitiikka ja kestävä kehitys Kestävän kehityksen kannalta on merkittävää minkälaista asuntopolitiikkaa harjoitetaan. Yhteiskunnalliset päätökset ohjaavat yhdyskuntarakenteen muodostumista. Toisaalta ihmisten valinnat ohjaavat myös yhdyskuntarakenteen muodostumista. Jos tehdyt päätökset ja muodostunut yhdyskuntarakenne eivät palvele ihmisiä ja heidän asumistarpeitaan myös tulevaisuudessa, joudutaan investoinnit tekemään yhä uudestaan ja rakentamaan yhä uudelleen vanhan tilalle. Nämä investoinnit päätyvät myös aina lopulta asukkaiden harteille. Ekologinen kestävä kehitys laajentaa asuntopolitiikan sektoria yhä laajemmalle. Asuminen koskettaa niin ympäristönsuojelua, maankäyttöä, liikennettä, vesihuoltoa, jätehuoltoa kuin energian kulutustakin. Jos asumisen tarkastelu tehdään vain perinteisten kvantitatiivisten mittareiden avulla voidaan helposti siirtyä sivuun todellisista kestävistä ratkaisuista, kun monet kestävyyteen vaikuttavat näkökulmat eivät ole mukana tarkastelussa. Laadulliset kriteerit ovat yhä enenevässä määrin ihmisten asumisvalintoja määrittäviä tekijöitä. Laadulliset tekijät myös säilyttävät asuntokantaa ja aluerakennetta. Jos asuntokanta pystyy tulevaisuudessakin joustamaan tuleviin tarpeisiin, pystytään investoinnit niin haluttaessa paremmin ohjaamaan asumisen todelliseen laadulliseen kehittämiseen. Kestävä kehitys asumisessa vaatii toteutuakseen pitkäjänteistä suunnittelua ja tavoitteiden asettelua, jota asuntopolitiikassa tehtävät päätökset tukevat. Asuntopolitiikan tulisi olla jatkuvaa yhteiskunnallisesti läpinäkyvää kehitystyötä kohti tarkoituksenmukaista ja parempaa asumista. Poliittiset tavoitteet ovat vain yleensä olleet lyhyen tähtäimen tavoitteita ja kiinteästi kulloinkin vallitsevaan talouspoliittiseen päätöksentekoon liittyviä. Perinteinen asuntopolitiikan malli Suomessa on ollut tempoilevaa lyhyen tähtäimen politiikkaa, jossa toteutunut asuntopolitiikka on ollut pitkälti yhden budjettivuoden aikatähtäimellä tehtävää säätelypolitiikkaa. Suomalaista asuntopolitiikkaa ovat myös sävyttäneet kiistat siitä, tulisiko asuntopoliittiset ratkaisut toteuttaa julkisten reformien vai markkinoiden avulla ja pitäisikö ihmisten omauusien talotyyppien merkitys 37

38 toimisesti huolehtia asumisestaan. Asuntopolitiikan perinne Suomessa Vaikka asuntoreformistit ovat Suomessa olleet aktiivisia aina filantropian ajoista 1850-luvulta asti, heidän näkemyksensä ja konkreettiset käytännön ehdotuksensa ovat jääneet usein kirjoitusten tasolle. Asuntopoliittinen keskustelu on ollut vilkasta, mutta uudistukset ja innovaatiot ovat toteutuneet hitaasti. Eri ajanjaksoina on törmätty samoihin, yhä uudelleen toistuviin ongelmiin ja niiden 14. Teollistumisen seurauksena asunto-olot kaupungeissa kurjistuivat. Kuva englannista 1800-luvun puolivälistä. parannuskeinoihin ongelmallista on ollut tie keskustelusta toteutukseen. 33 Suomalaisen asuntopolitiikan painotukset ovat myös poikenneet muista Skandinavian maista ja 1900-luvun alkupuolen asuntoreformeistaan tunnetuista Euroopan maista kuten Saksasta, Ranskasta ja Englannista. Syynä tähän lienevät niin erilaiset lähtökohdat kuin asuntopolitiikkaa muovanneet asenteetkin. Suomi teollistui hitaasti. Kun teollistumisen aiheuttamat asunto-ongelmat kulminoituivat esimerkiksi Englannissa jo 1840-luvulla niin Suomi teollistui laajamittaisesti vasta 100 vuotta myöhemmin 1960-luvulla. Englannissa ensimmäiset asuntoreformit johtuivat teollistumisen aiheuttamista kasvavista ongelmista. Suomi oli aina toiseen maailmansotaan asti maatalousvaltainen maa. Niinpä Suomen ensimmäiset asuntoreformistit pyrkivät ratkaisemaan kasvavia maaseudun tilattoman väestön asunto-ongelmia sen siirtyessä toimeentulonsa 15. Maaseudun asumista Muhoksella takia kaupunkeihin 1870-luvulta lähtien. Suomen pitkälle 1900-luvun puoliväliin ulottuva voimallisesti agraari yhteiskunta on heijastunut myös pientalorakentamisen esikuviin ja asuntoreformeihin. Kaupunkimainen pientalo ei ole näytellyt merkittävää roolia suomalaisessa pientalorakentamisessa luvun taitteessa muissa Länsi-Euroopan maissa kuten Englannissa, Ranskassa, Ruotsissa, Tanskassa ja Saksan pikkuvaltioissa käytettiin runsaasti valtion varoja suoraan rakennustoimintaan. Keinona käytettiin erilaisia vapautuksia veroista ja rasituksista, pääomien hankkimista kohtuullisin keinoin ja suoranaista asuntojen rakentamista. 34 Suomessa asunto-yhtiömuoto ja grynderirakentaminen vakiintui pääkaupunkiseudulla 1930-luvulle tultaessa pääsääntöiseksi rakentamismuodoksi yleishyödyllisen rakentamisen osuuden jäädessä pieneksi. 35 Tilanne nousi ongelmaksi toisen maailmansodan jälkeen kun Suomen piti ratkoa valtavaa asunto-ongelmaa. Luovutetuille alueille jäi asuntoa eli kymmenesosa silloisesta rakennuskannasta. 36 Kun valtion pitkäjänteinen asuntopolitiikka puuttui, kaikki asuntopoliittiset ratkaisut koettiin välivaiheen ratkaisuna. Arava 37 perustettiin suunnittelemaan ja valvomaan asuntotuotantoa sekä asuntopolitiikkaa vuonna Se erosi kuitenkin muista 38 uusien talotyyppien merkitys

39 Pohjoismaista. Ruotsissa ja Tanskassa panostettiin yleishyödylliseen osuuskunta-asumiseen, joka myös kohdentui eri sosiaaliryhmille kuin suomalaisessa asuntoyhtiömuotoisessa omistusasuntomallissa. 38 Aravakin oli alun perin tarkoitettu väliaikaiseksi asuntopulaa hellittämään. Väestökeskuksissa asuntopula oli kuitenkin jatkuva ongelma. Väestöliitto perusti vuonna 1950 Asuntopolitiikka-nimisen lehden, joka välitti tietoa myös muiden maiden asuntopolitiikasta. Vuoden 1951 ensimmäinen numero oli omistettu asuntopoliittiselle kokonaisohjelmalle. Asumiselle annetun tuen todettiin olevan Suomessa Euroopan pienimpiä ja asumiskustannusten kalleimpia. Suomalaista asuntopolitiikkaa syytettiin päämäärättömyydestä luvun asuntopoliittinen tyhjiö kavensi näin myös asuntopolitiikan tulevaa kannatuspohjaa Suomessa. Asuntopolitiikkaan ei totuttu, siihen ei luotettu eikä sitä opittu vaatimaan. Omatoimisen selviämisen perinne suvun tuella jatkui. 39 Tanskassa, Norjassa ja Ruotsissa, valtio vastasi asuntorahoituksen suuntaamisesta ja tätä kautta vaikutti myös hintatasoon ja asuntojen jakeluun. Pahin ongelma Suomen asumistasoa muihin maihin verratessa oli asuntojen pienuus. Asuntoluotto-olojen kehittymättömyys oli johtanut osaltaan pienasuntojen tuotantoon. Lainoitettujen asuntojen keskipinta-alaa alennettiin ja näin saatiin keinotekoisesti alhaisemmat asumismenot. Tämä merkitsi kaksiorakentamista ja asumisväljyydestä tinkimistä. 40 Muissa Länsi-Euroopan maissa suuri osa asuntotuotannosta oli samaan aikaan ollut valtion tukemaa. Taloudellisen kasvun nopeuduttua ja hyvinvointivaltion laajennettua 1960-luvulla erot asumistasossa muihin Pohjoismaihin verrattuna kuitenkin säilyivät. Suurten ikäluokkien perheellistyessä ja yhteiskunnan rakennemuutosten myötä koettiin uusi asuntopolitiikan kriisi, jolloin asuntopolitiikkaa alettiin pitää valtion pysyvänä tehtävänä. Asuntopolitiikka muuttui osaksi tulopolitiikkaa. Vaikka tulopolitiikassa aluksi ajettiin asuntopoliittisia tavoitteita, taloudellisten tavoitteiden vallitsevuus poliittisessa päätöksenteossa heikensi myöhemmin asuntopolitiikan prioriteettia. 41 Kyse ei ollut vain suomalaisesta ilmiöstä. Monissa muissa maissa asumisen tukea leikattiin. Taustalla oli Englannissakin asuntopolitiikan kannatuspohjan heikkous. Supistuksista kärsijä ei ole aina ilmeinen, supistukset eivät liioin näy nopeasti. 42 Asuntomarkkinoiden monimutkaisuus hämärtää myös kuvaa. Asuntopolitiikka on tukenut myös yleistä suomalaista talouspoliittista mallia. Rakennusteollisuuden voimakasta rationalisointia 1960-luvun loppupuolella elementtiteollisuutta ja tuotantotekniikkaa kehittämällä perusteltiin tuotantokustannusten säästöillä. Nämä säästöt eivät kuitenkaan näkyneet asuntojen hinnoissa. Tukitoimenpiteet ovat myös siirtyneet asuntojen hintoihin nostamalla niitä. 43 Suunnitelmallisen ja tavoitteellisen asuntopolitiikan puuttumisen aiheuttamat uusien talotyyppien merkitys 39

40 ongelmat ovat ajan kuluessa kumuloituneet jälkeenjääneisyydeksi esimerkiksi asumisväljyydessä muihin Euroopan maihin verrattuna. Jos tavoitteet olisivat olleet vaativampia ja kauaskantoisempia pitkäjänteinen asuntopolitiikka saisi ne aikanaan toteutettua. Junton mukaan jo filantropian ajalta tavoitteita on verrattu vain olemassa olevaan, pyritty parantamaan vain sen hetkistä kriisiä. Suomessa ei ole perinteisesti ollut laaja-alaista asuntopolitiikkaa. Silloin ei kriiseissä olla voitu peilata erilaisia ratkaisumalleja olemassa olevaan tietoon tai näkökulmien asetteluun, ja näin ratkaisut ovat olleet kehityksen näkökulmasta väliaikaisia. Asuntopolitiikka Suomessa 2000-luvun alussa 40 Tukijärjestelmät ovat Suomessa hiljalleen kehittyneet ja suomalaista asumistukijärjestelmää pidetään Euroopan sisällä nykyisin jopa esimerkillisenä. 44 Tukijärjestelmät ovat kuitenkin vain osa asuntopolitiikan kenttää. Asumisasiat siirtyivät 1983 ympäristöministeriön alaisuuteen. Asuminen nähdään nyt laaja-alaisena ympäristökysymyksenä, toisaalta myös muut suuret ympäristökysymykset voivat viedä resursseja asuntoasioilta yhteisessä ministeriössä. Ympäristöministeriön resurssit kehitystyöhön ovat rajalliset ja sitä on tehty muilla julkisilla ja yksityisillä sektoreilla. Ympäristöministeriön rooli on ollut pitkälti evästää asuntorakentamisen kenttää ohjelmilla sekä seurata, mitä on tapahtumassa näiden ohjelmien puitteissa. Väestöliiton asuntopoliittinen ohjelma vuodelta 1998 kirjaa suomalaisen asuntopolitiikan ikuiset sudenkuopat ja esittää, että asuntopolitiikkaa on kehitettävä asuntostrategisen ajattelun suuntaan. Valtiovallan tulee yhdessä eri yhteiskuntatahojen kanssa laatia asumisen strategiaohjelma sekä tuoda se kansalaiskeskusteluun. Ohjelma esittää myös asunto- ja perheasiainministerin nimittämistä hallitukseen. Valtion asuntopoliittinen ohjelma asetti vuosituhannen vaihteessa (1999) yhdeksi tärkeimmistä tavoitteista tiiviin ja matalan asuntorakentamisen olennaisen lisäämisen kerrostalovaltaisessa Suomessa. Tiiviin yhteiskuntarakenteen on katsottu vähentävän mm. liikennettä, halventavan infrastruktuuria ja ennen kaikkea muuta luovan uutta ihmisystävällistä ja mittakaavaltaan intiimiä asuinympäristöä. Tutkimusten mukaan suuri osa suomalaisista haluaisi asua pientalossa. Suomi elääkin uutta asumisen murroskautta. Pientalorakentaminen onkin tasaisesti lisääntynyt. Toteutukset ovat pääsääntöisesti joko omatoimista rakentamista, pienurakoitsijoiden vanhoille ja uusille kaava-alueille kaupunkien laitamilla tilkkutäkkimäisesti rakentuvia alueita tai suuria urakoitsijavetoisia aluerakentamiskokonaisuuksia, jotka noudattelevat muutamaa vallitsevaa pientalotyyppiä. Rakennusten suhde tonttiin noudatteuusien talotyyppien merkitys

41 lee perinteisiä omakoti- ja rivitalotyyppejä. Alueet leviävät tasaisina mattoina kaupunkialueiden keskustojen ulkopuolella. Tiiviin ja matalan asuntorakentamisen tiimoilta on käynnistetty useita kaavoitushankkeita. Sen ympäriltä käyty keskustelu on kuitenkin osoittanut, että käsite on epämääräinen samoin kuin sille asetetut tavoitteet. Laajempi tarkastelu ja näkemys siitä mitä tiivis ja matala pitää sisällään on jäänyt kulloisenkin suunnittelijan ja rakennuttajan tehtäväksi ja pientaloasumisen sisällöllinen kehittäminen on jäänyt vielä vähäiselle huomiolle. Pientalorakentamisen volyymi on jatkuvasti noussut. Vaarana rakentamisen kiihtyessä on aina kritiikitön ja hallitsematon rakentaminen, mihin on totuttu asuntorakentamisen suurina tuotantokausina kuten lähiörakentamisen kuumina vuosikymmeninä luvuilla. Pääkaupunkiseudun kaavoitetun maan tonttipula on kuitenkin rajoittanut kasvua esimerkiksi Helsingissä. Helsingin, Vantaan ja Espoon naapurikunnat pyrkivät nyt vastaamaan pientalotonttien kysyntään. Liiankin helposti voi käydä, että pientalot rakennetaan tulevaisuuden kannalta sattumanvaraisesti ja yhdyskuntarakenteen kestävyyttä ajatellen väärällä tavalla. Vanhat paradigmat perheasumisen malleista toistuvat yhä muuttumattomina suomalaisessa asuntorakentamisessa. Asunto- ja huonekoot ovat pysyneet samanlaisina osittain normittamisen ja tukijärjestelmien asunnonkokoa rajoittavien tekijöiden vuoksi. Markkinat ovat myös löytäneet kuluttajan. Useat rakentajat tarjoavat ns. massakustomointia 45 kuluttajalle tarjottavana palveluna henkilökohtaisiin asumisratkaisuihin vaikuttamisen mahdollisuutena. Vaikka kuluttajan tarpeet huomioiva asuntorakentaminen onkin hyvä suunta, voivat käytetyt keinot helposti olla näennäisiä ja peittää alleen todellisten uusien vaihtoehtojen puutteen asunnon ja sen lähiympäristön tilallisessa kehittämisessä. Juntto kyseenalaistaakin väitöskirjassaan markkinoiden kyvyn ratkaista pitkän- 16. Espoon Nöykkiötä. Pieninä kokonaisuuksina muodostunut tilkkutäkkimäinen aluerakenne, jossa osat nivoutuvat melko sattumanvaraisesti toisiinsa. uusien talotyyppien merkitys 41

42 17. Amsterdamin kaupunkirakennetta vuodelta 1544, joka muodostuu Amsterdamille tunnusomaisista kanaville ja niiden suuntaisille kaduille suuntautuvista kaupunkitaloista. tähtäimen asuntopoliittisia kysymyksiä. Asuntopoliittiset ohjelmat toimivat myös huonosti, jos tuotanto- ja päätöksentekoprosessit eivät niitä tue. Euroopan markkinat ovat tiiviisti kytköksissä toisiinsa Euroopan Unionin myötä. Esimerkiksi Saksan talous vaikuttaa muiden maiden kansallisiin talousratkaisuihin, jotka puolestaan vaikuttavat kansalliseen asuntopolitiikkaan. Euroopan Unionissakin kansallisen asuntopolitiikan merkitys on suuri. Maiden välillä on kuitenkin suuria eroja niiden harjoittamassa asuntopolitiikassa. EU:lla ei ole vielä varsinaisesti omaa virallista asuntopolitiikkaa ja lainsäädöllistä toimivaltaa asuntoasioissa. EU ei voi suoraan rahoittaa asuntohankkeita, vaikka politiikan olisi muotoillut jäsenvaltio tai hallitusta alempana oleva aste. EU-ohjelmissa ymmärretään kuitenkin asumisen tärkeys. Kun asuntopolitiikat kytkeytyvät tiiviimmin muihin strategioihin, kuten kaupunkikunnostukseen, niistä tulee yhteensopivampia EU:n ohjelmien kanssa. 46 Kulttuurisen ja arkkitehtonisen kestävyyden ohjaus asuntopolitiikassa Elintason noustessa asuntopoliittisten vähimmäistavoitteiden enemmän tai vähemmän toteuduttua asuntopolitiikka on saanut uusia konnotaatioita. Ns. kuluttajan rooli ja tarpeet ovat nousseet merkitseviksi. Kestävyydestä on tullut näkökulma myös asuntorakentamiseen. Jos asunto nähdään kulutustuotteena, se rinnastetaan yhä uusinnettavaan ja aikanaan poisheitettävään luvun Amsterdamia. Kanavan julkisivvu muodostuu kaupunkitalojen sarjasta. 42 uusien talotyyppien merkitys

43 kulutustuotteeseen. Asumisen ymmärtämisenä osana ihmisyyttä ja tapaamme olla olemassa kuten Heidegger asian määrittelee asettaa paljon edellistä kestävämpiä arvoja asuntorakentamiselle. Asuntorakentaminen muodostaa pääsääntöisesti ympäristömme ja on siten merkittävä osa koko rakennuskulttuuriamme. Laadulliset tavoitteet ovat nousemassa määrällisten tavoitteiden rinnalle, joskin tavoitteiden määrittely on vaikeaa. Laadulliset määreet koskevat niin koko yhdyskuntarakennetta kuin rakennustekniikkaa ja -materiaalejakin. Rakennetun ympäristön laatu on monimuotoinen kudelma toisiinsa liittyviä tekijöitä. Esteettiset, toiminnalliset ja sosiaaliset osatekijät leikkaavat toisiansa. Sama rakenne tai tilaratkaisu voidaan määrittää niiden kaikkien kautta. Kaikki tekijät on kuitenkin huomioitava, jotta ympäristössä toteutuisivat sille asetetut vaatimukset. Asiaa voi lähestyä myös toisesta näkökulmasta, tarkastelemalla niitä asuinympäristöjä ja rakennuksia, jotka ovat säilyneet ajassa ja pystyneet mukautumaan tarpeiden muutoksiin. Analyysi niiden laadullisista tekijöistä voi auttaa laadullisten tavoitteiden määrittelyssä. Tarkasteltaessa vanhoja kestäviä asuinrakennuksia, jotka vieläkin ovat elävässä asuinkäytössä, on yksi määräävä tekijä ollut kaupunkirakenteen säilyvyys ja talotyyppien suhde siihen. Hyvä esimerkki tästä on Amsterdamin vanha keskusta, joka on säilyttänyt ilmeensä jo vuosisatoja. Osaltaan säilyttävänä tekijänä on ollut omaleimainen kaupunkirakenne ja rakennustaiteellinen laatu, jonka ihmiset ovat kokeneet yli sukupolvien merkitykselliseksi 19, 20. Moderneja tulkintoja Amsterdamin perinteisestä kaupunkitalotyypistä. 21. Amsterdamin itäiset asumiseen kaavoitetut vanhat satama-alueet. West 8:n suunnitelma 1990-luvulta Boreneo-Sporenburg. Alue toteutettu pääsääntöisesti kaupunkipientaloilla. uusien talotyyppien merkitys 43

44 ja omakseen luvun taitteessa ajalle tyypillinen uudistusinto ja lyhyen tähtäimen taloudelliset intressit ajoivat laajamittaisia muutoksia Amsterdamin rakennuskantaan. Nämä tavoitteet kaatuivat kuitenkin ihmisten voimakkaaseen vastustukseen. Toisaalta asuntorakenne ei säily kuin museaalisessa mielessä, jos se ei pysty mukautumaan tarpeiden muutoksiin. Talotyypin tulee sisältää sellaisia tilallisia ja arkkitehtonisia ominaisuuksia, että siinä on mahdollista elää myös nykypäivän tarpeista lähtien. Amsterdamin vanhojen rakennusten talotyyppi on osoittanut tämän voimansa vuosien saatossa. Se on yhä uudelleen pystynyt mukautumaan asumistarpeiden muutoksiin. Talotyypin variaatioita sovelletaan edelleen Amsterdamin uusilla asuinalueilla. Teknologia nähdään usein tulevaisuuden tarpeita hahmotettaessa ratkaisuna asumisen kehitykseen. Tulevaisuutta pyritään määrittelemään melkein aina teknisen kehityksen kautta. Teknologia vanhenee kuitenkin hyvin nopeasti ja sen uusintaminen on usein työlästä ja vaikeaa. Jos teknologiset ratkaisut eivät tue tilallisia ratkaisuja tai ne nähdään tilallisten ratkaisujen kehittämisen vaihtoehtona ajaudutaan helposti toteutuksiin, jotka eivät ole aikaa kestäviä. Rakennustaiteellista laatua voidaan pitää vanhoja esimerkkejä tutkittaessa paljon merkityksellisempinä kuin aikanaan tehtyjä teknisiä ratkaisuja. 44 uusien talotyyppien merkitys

45 2 RISTIRIITA MUUTTUVIEN TARPEIDEN JA ASUNTO- TUOTANNON VÄLILLÄ ASUNTORAKENTAMISEN YHDENMUKAISUUS Suomalaisen asuntotuotannon yhdenmukaisuus ei ole poikkeus verrattaessa sitä esimerkiksi muihin Euroopan maihin. Ongelmaksi yhdenmukaisuus muodostuu silloin, kun se ei tarjoa muuntelukykyisiä tilavaihtoehtoja tai kun asunnot eivät ole riittävän suuria vastaamaan asumiseen kohdistuviin tarpeisiin ja vaatimuksiin. Suomalaisen asuntorakentamisen tyypillisiä erityispiirteitä voi peilata harjoitettuun asuntopolitiikkaan, mutta myös tuotannon rakenteisiin ja niitä ohjanneisiin normittamiseen ja standardisointiin. Näistä osatekijöistä on 22. Walter Gropiuksen kehittämä rakennejärjestelmä esivalmistetuista elementeistä Dessau-Törteniin muodostunut suomalainen rakennettu todellisuus. Matka uusista ideoista toteutukseen on pitkä ja vaivalloinen, usein uudistukset jäävät marginaalisiksi tai eivät toteudu laisinkaan. Tuotannon ehdoilla tapahtuva asuntorakentaminen on lyönyt leimansa suomalaiseen asuntoarkkitehtuuriin. Muutokset ja parannukset ovat edelleenkin melko kosmeettisia. Rakennuttamisorganisaatiot voivat olla myös jäykkiä ja asenteet muuttuvat usein hitaasti. Normittaminen ja standardisointi Normittaminen ja standardisointi ovat merkittäviä osatekijöitä asumisen yhdenmukaistumisessa Suomessa. Vielä 1800-luvun loppupuolella traditio ja perinteiset rakennusmetodit ohjasivat suomalaista asuinrakentamista. Teollistumisen ja kaupungistumisen myötä asumistarpeet ja asuntokunnat muuttuivat ja tarvittiin muita ohjaamistapoja, jotta edes vähimmäistarpeet saataisiin tyydytetyksi kurjistuvissa elinolosuhteissa. Normittaminen palveli tätä tarkoitusta. Monet eturivin arkkitehditkin puolsivat normittamista ja standardisointia. Ne nähtiin ideologisesti ja eettisesti arkkitehdin tehtävänä matkalla parempaan asumiseen ja hyvinvointiin. Minimiasunnon kehittely kuului funktionalismin ajan merkittävimpiin projekteihin 1900-luvun alkupuolella. Orastava teollinen asuntotuotanto nähtiin optimistisesti mahdollisuutena tuottaa parempia asuntoja halvalla yhä useammille. Tyyppitaloja kehiteltiin osaksi teollista asuntotuotantoa. Bauhaus-koulu Saksassa edisti teollisen sarjatuotannon ajatusta erityisesti pientalotuotannossa. Sen johtajana toiminut Walter Gropius jatkoi pientalon teollisen tuotantoprosessin kokeiluja Yhdysvalloissa toisen maailmansodan aikana. 47 Esikuvana oli Henry Fordin autotuotannon liukuhihnalinja. Standardisoinnin luonteesta käytiin kuiten- uusien talotyyppien merkitys 45

46 kin jo tuolloin keskustelua arkkitehtien keskuudessa. Esimerkiksi Alvar Aalto, joka oli ollut mukana luomassa Suomen Arkkitehtiliiton standardoimislaitosta, varoitti myös standardisointiin liittyvistä vaaroista. Aalto piti virheenä verrata rakennusta auton kaltaiseen yksipuoliseen tyyppituotteeseen, jonka ideaalipäämääränä oli yksi tai muutama yleistyyppi koko automaailmassa. Ihmisen suhde autoon oli hänen mukaansa tilapäinen, kun rakennukseen ihmisellä oli pitempiaikainen ja katkeamattomampi suhde. Rakennus liittyi osaksi luontoa ja tonttia kooten kaikki sen myönteiset vaikutukset. Toisaalta rakennus suojasi asukasta luonnon ja rakennuksen miljöön epäedullisia vaikutuksia vastaan. Hänen mukaansa keskitetty standardisointi, joka sopi autoteollisuuteen, oli vieras rakennustaiteelle. Rakennustaiteellisia ongelmia ei voinut ratkaista tekniikalla. Aalto näki, että standardisaatiota ei tule käyttää valmiisiin taloihin tai epäjoustaviin yhtenäistettyihin kokonaisuuksiin, vaan syvemmälle sen sisäiseen jäsenistöön, rakennusosiin ja elementteihin, joista voidaan muodostaa joustavasti rajaton määrä vaihtelevia kokonaisuuksia. Hän kutsui tämänkaltaista standardisaatiota arkkiteknilliseksi standardisaatioksi. Hänen mukaansa rakennusten tuli olla erilaisia, mutta niiden tuli olla sitä elimellisellä, ei mielivaltaisella tavalla. Rakennustaiteessa tuli aina olla keino, jolla rakennuksen elimellinen yhteys luontoon oli ratkaistava. 48 Teollinen asuntotuotanto kuitenkin kasvoi ja standardisointi liittyi yhä voimakkaammin siihen luvulta lähtien teollinen standardointi alkoi määrätä myös normittamista. Normit sovitettiin standardoituihin tuotantolinjoihin. Normittaminen piti myös asuntojen koot pieninä, koska vähimmäisvaatimukset muuttuivat tuotannon ehdoilla tapahtuvassa asuntorakentamisessa normaaliksi käytännöksi. Ne tekijät, joita ei voitu normittaa vähenivät tai katosivat. 49 Asuntosuunnittelu tapahtui ohjaavien normien puristuksessa. Normittamisen avulla ei myöskään ylletty kansainväliseen tavoitetasoon asuntojen ja huonetilojen koot ovat pysyneet pieninä. Minimiasunnon malli on pitänyt suomalaiset asujina minimiasunnossa. Normista on tullut uusi traditio. Yhdenmukainen perheen malli Suomalainen asuntosuunnittelu perustuu pitkälti vieläkin 1900-luvun alkupuolella syntyneeseen ydinperheen malliin ja siitä periytyviin sukupuolirooleihin. Kirsi Saarikankaan mukaan sama perheen ja työnteon malli oli ulotettu koskemaan koko väestöä niin ja 1950-lukujen jälleenrakentamisessa kuin ja 1970-lukujen lähiörakentamisessakin. 50 Teollistuminen ja kaupungistuminen oli alkanut muuttaa myös perheen rakenteita, kun työ ja asuminen eriytyivät. Palvelusväen vähenemisen myötä ydinperheen malli korosti entisestään 46 uusien talotyyppien merkitys

47 perheyksikön yksityisyyttä. Toisen maailmansodan jälkeinen suomalainen sosiaalipolitiikka oli perheorientoitunutta. Väestöliitto propagandoi suurperheiden puolesta ja tukimuotoja kohdistettiinkin juuri niihin. Väestön lisääntymisessä oli kyse koko kansakunnan säilymisestä. Ideaalina oli omakotitalossa asuva lapsiperhe. Tyyppitaloidea-ajattelu piti tätä ideaalia yllä. Koti oli pakopaikka ulkomaailmaa vastaan, hyveen ja moraalin asuinsija. Vastakohtana agraarille ja porvarilliselle perheelle 1940-luvun ydinperheen mallilla ei ollut enää minkäänlaista tuotannollista funktiota. Se oli muista riippumaton itsenäinen yksikkö. Ydinperheen ideaalimallissa naisen rooli oli kodin vaalija ja perheen huoltaja, mies oli sen 23. Lähiörakentamista Mellunmäkeen rakentaja. Kun naisen elinpiiri liittyi yksityiseen perheen piiriin, miehen maailma oli julkinen. 51 Kirsi Saarikangas on kuitenkin kiinnittänyt huomiota siihen ristiriitaan, joka sisältyi suomalaiseen yhteiskuntaan ja ydinperheen ideaalimalliin. Suomessa naiset ovat olleet laajasti töissä kodin ulkopuolella aina 1900-luvun alkupuolelta lähtien. Asuntotuotanto keskittyi kuitenkin ydinperheen kodin malleihin eikä vaihtoehtoja tarjottu asuntomarkkinoille. Tarjotut vaihtoehdot ovat myös pitäneet sisällään normaaliuden käsitteen. Suomalainen asuntotuotantomalli Nykyisen asuntotuotantomallin voi katsoa perustuvan 1960-luvulta lähtien luotuun teollisen asuntorakentamisen malliin luvun alussa asuntorakentaminen oli nykypäivän mittakaavasta katsottuna vaatimatonta. Maaseudun asuntorakentaminen oli lähinnä omatoimista puurakentamista, kun taas kaupungeissa rakennettiin sekä puusta että kivestä. Rakennuskohteet olivat yksittäisiä rakennusmestariurakointeja. Urakointiliikkeet syntyivät sodan jälkeen 1940-luvulla ja yksittäiskohteet suurenivat. Vielä 1950-luvulla suurin osa asuntotuotannosta rakennettiin paikalla. Omavaraisuuteen ja omatoimisuuteen perustuneesta elämäntavasta siirryttiin tällöin kuitenkin valmistuotteiden ja ostopalvelujen kuluttajaksi, entistä korostuneemmin rahatalouden piiriin. 52 Omatoimirakentaminen ja osuustoimintarakentaminen katosi ja se ajettiin poliittisin päätöksin tietoisesti alas kerrostalorakentamisessa 1960-luvulla. Suomea lähdettiin kehittämään alikehittyneestä maasta kansainväliseen elintasokilpailuun osallistuvaksi kansantaloudeksi. 53 Asuntotuotantoteollisuus oli mukana tässä kehityksessä. Merkittävän, jopa keskeisen osan kansantaloudellisen rakennemuutoksen kehää muodosti fyysisen ympäristön muuttaminen tuotannon ja kulutuksen funktionaaliseksi ympäristöksi. 54 Vuosisadan alun taylorismista ja fordismin liukuhihnatuotannosta periytyvä tehokkuusajattelu tuotiin asuntosuunnitteluun. Asuntorakentamisesta tuli asuntoteollisuutta. Valitettavasti asuk- uusien talotyyppien merkitys 47

48 kaat eivät hyötyneet tästä tehokkuudesta. Tuotannossa saadut kustannushyödyt eivät alentaneet asuntojen hintoja ja rakentamisen laatu kärsi. Voimakkaan teollistumisen vaiheessa myös rakentamisen taito heikkeni, kun rakentajista tuli lähinnä rakennuksen kokoajia elementtirakentamisen yleistymisen myötä. Muutos rakennuskulttuurissa on yksi laajamittaisimmista kansainvälisessäkin vertailussa. Tehokkuusajattelun luoman lähiörakentamisen kasautuvat ongelmat ovat käynnistäneet keskustelun rakentamisen laadusta. Laadullisten vaatimusten lisääntyminen on johtanut osittaisen paikalla rakentamisen palaamiseen rakennuksen erityisosissa, esimerkiksi julkisivun muurattuina verhousmateriaaleina. Massatuotannon pitkien sarjojen vaatimukset eivät ole enää yhtä päteviä kuin ennen. Teollisuus pystyy teknologian kehityksen myötä tuottamaan nykyisin hyvinkin yksilöllisiä ratkaisuja. Tuotteiden kannattavuuskaan ei nojaa enää pelkästään pitkiin sarjoihin ja yksinkertaiseen tekniikkaan. Asuntosuunnittelun ei pitäisi siis olla niin sidottu totuttuihin suunnitteluratkaisuihin. Rakennusaineteollisuus joutuu kilpailemaan globalisoituvassa maailmassa kansainvälisillä markkinoilla, joten sen intresseissä on myös asuntosuunnittelun kehittäminen tarjoamaan uusia, parempia ja kilpailukykyisempiä tuotteita markkinoille. Rakennusliikkeet tarjoavat kuitenkin edelleen hyvin yksipuolista asuntotuotantoa markkinoille. Muutokset tuotannossa ovat olleet vielä vaatimattomia ja todelliset vaihtoehdot puuttuvat. Rakennuttamismallien kehittäminen yhdessä kaavoituksen kanssa olisi tärkeää, jotta asuntotuotanto ei olisi niin riippuvaista suurista urakointiliikkeistä ja markkinoiden lyhyen tähtäimen tavoitteista. Kysymys on aina myös asenteista ja siitä, kuinka hyvin osataan vaatia todellisia vaihtoehtoja. JOUSTAMATTOMAT RAKENTEET - TONTTIPOLITIIKKA, KAAVOITUS JA ASUNTOTUOTANTO Maa- ja tonttipolitiikan vaikutus asuinalueiden laadun muodostumiseen 48 Maa- ja tonttipolitiikka on oleellinen tekijä asumisen laadun muodostumisessa. Kaupunkien ja kuntien tonttipolitiikka säätelee asumisen sijoittumista ja osaltaan asumiskustannusten muodostumista. Tonttimaan hinnalla on suora vaikutus elinkustannuksiin. Tonttimaan vähäisyys nostaa tonttien hintoja ja korottaa näin asumiskustannuksia. Tontin ylikova hinta jättää myös itse rakenuusien talotyyppien merkitys

49 tamiseen vähemmän rahaa. Tällöin on aina vaara asuntorakentamisen laadun heikkenemisestä. Myös uusien asumisratkaisujen toteuttaminen vaikeutuu. Yksi syy tonttimaan vähäisyyteen on kaupunkien omistaman kaavoitetun maan vähäisyys. Tonttimaata pidetään myös arvon nousun toivossa rakentamattomana. Arkkitehti Otto Iivari Meurmanin mukaan kunnallinen maanomistus ja riittävä tonttivaranto kuuluvat tehokkaaseen maapolitiikkaan. Kunnan tulee tonttitarjontansa avulla estää tonttihintoja kohoamasta liian kalliiksi. 55 Pula asuinrakentamiseen sopivasta kaavoitetusta tonttimaasta tuntuu olevan myös yksi suomalaisen tonttipolitiikan ikuisuuskysymyksistä. Nykyinen tilanne on muodostunut pitkän ajan kuluessa. Kaupunkien tonttipolitiikkaa 1950-luvulta lähtien on usein ohjannut tarve hankkia rahaa kaupungin kassaan ennemminkin kuin sosiaalisen asuntotuotannon tavoitteet. Ruotsissa 1950-luvulla kunnat hankkivat runsaasti maata, mikä aiheutti suuria menoja kunnallistaloudelle, mutta koitui asukkaiden eduksi kohtuuhintaisena asumisena. Suomessa samaan aikaan kunnat myivät tonttejaan. Tällöin ongelmia maan hinnan noususta aiheutui asunnontarvitsijoille, ei kunnalle. 56 Helsingissä syntyi 1980-luvulla tätä ongelmaa ratkaisemaan mm. Hitas-järjestelmä, jossa omistusasunnot rakennetaan kaupungin vuokramaalle. Asuntojen hinnat pysyvät tällöin kohtuullisina, mutta toisaalta asukkaat maksavat tontin vuokraa koko ajan suurempina vastikemaksuina. Nykyään kaupungit myyvät kuitenkin hintatarjouskilpailulla tontteja. Tontin hinnan noustessa huutokauppa-periaatteella pilviin, rakentamiseen käytettävät varat jäävät pieniksi ja asuinrakentamisen laatu huononee. Vaikka kaupunki saisikin tontin myynnistä rahaa, eivät asukkaat suoraan hyödy siitä, koska asumiskustannukset pysyvät kuitenkin korkeina. Tämä taas heikentää muuta elinkeinoelämää. Meurman totesi jo 1940-luvulla, että halpojen asunto-olojen tulisi olla kaikkien yhteiskuntien päämääränä, sillä mitä edullisimmiksi asunto-olot asukkaalle tulevat, sitä vauraammaksi hän tulee ja sitä paremmin menestyy yhteiskunta. 57 Tilanne on nurinkurinen. Suomi on yksi maailman harvaan asutuimmista maista, jossa silti on huutava pula kohtuuhintaisesta tonttimaasta. 58 Myös maapolitiikan ja kaavoituksen suhde on merkittävä laadukkaan ympäristön muodostumiselle tai sen puutteelle. Tästä on hyvä esimerkki luvun lähiörakentaminen. Rakennusalan keskittyessä ja työmaiden koneellistuessa 1950-luvulta lähtien rakennusyritysten toiminnasta tuli pitkäjänteisempää ja ne alkoivat hankkia maata. Suomessa kuntien rooli maapolitiikassa jäi passiiviseksi. Taustalla olivat vakiintuneet kunnallisen maapolitiikan heikkoudet. Kun julkinen maapolitiikka jäi jälkeen asuntojen kysynnän ja tuotannon tarpeista, rakennusliikkeet hankkivat kokonaisia alueita tuotantoaan varten ja laadituttivat uusien talotyyppien merkitys 49

50 niille asemakaavat. 59 Maataomistavista rakennusyrityksistä tuli todellisia kaavoittajia, tuloksena oli anarkistinen kehitys ja kaupunkirakenne hajosi. 60 Tilanne on parantunut 1960-luvulta kaavoituksen suhteen, mutta aluerakentamisen rakennusliikevetoisia malleja ollaan kehittämässä nyt pientalotuotantoon ns. kumppanuusperiaatteella. Kannattavuuslähtökohtana on vähintään tuhannen pientalon kokoisen yksikön toteuttaminen massatuotantoon soveltuvin talotyypein, joiden tyyppivaihtoehdot ovat erittäin rajallisia. Kaavalliset ideat ovat miljöön muodostumisen ja tonttien pihatilan kehittämisen kannalta näillä alueilla usein alkeellisia ja kaavamaisia. 61 Usein tähän kehitykseen ovat syynä kuntien rajalliset kaavoitusresurssit, hidas kaavaprosessi ja paineet pientalorakentamiseen kuntien kilpaillessa asukkaista. Kaavoitusresursseja ei pystytä helposti ohjaamaan myöskään alueille, joissa maanomistusolosuhteet ovat hajanaiset, mutta jotka usein ovat juuri pientalorakentamiseen soveltuvia alueita. Vaikka aluerakentamisella on huono leima, on siinä myös hyvät puolensa yhtenäisten aluekokonaisuuksien muodostamisessa, jos toteutus on laadukas ja hyvin suunniteltu. Kaavoituksen ohjauksella, kaavoitusprosessilla ja kaupungin ja toteuttajien suhteella on silloin merkittävä rooli. Kaavoitus ja talotyypit kaavoitusprosessissa Kaavoituksella on merkittävä asema siinä, miten pientaloalueet kehittyvät ja pystyvätkö ne mukautumaan yhteiskunnan ja tarpeiden muutoksiin. Nykyisessä kaavoituskäytännössä asuinalueen hahmo ja muoto lyödään pitkälti lukkoon jo maankäytön suunnittelun vaiheessa. Rakennus- ja kerrosalat ja sitä kautta talotyypit naulataan kiinni jo siis hyvin varhaisessa vaiheessa paljon ennen varsinaista toteutusvaihetta. Asuinalueiden maankäyttöä suunniteltaessa käytetään yleensä jo vallitsevia pientalotyyppejä, lähinnä omakotitaloa, rivitaloa tai paritaloa, joiden joustavuus erilaisiin asumisen malleihin on rajallinen. Näin kaavoitus tekee uusien mallien kehittelyn vaikeaksi toteutusvaiheessa, vaikka rakennuttajalla tai muulla tontin saaneella toteuttajalla olisikin halu kokeilla uusia ratkaisuja. Kaavan sitovuuden asteesta riippuen uuden talotyypin kehittely vahvistettuun kaavaan voi olla vaikeaa ja pienikin kaavamuutos liian raskas ja aikaa vievä prosessi, jotta siihen lähdettäisiin. Pientaloalueen suunnittelussa talotyyppi ja aluesuunnittelu ovat tiiviissä suhteessa toisiinsa. Asunnon sisäiset ratkaisut heijastuvat tontin suunnitteluun ja toisin päin. Esimerkiksi sisäänkäyntien järjestäminen suhteessa katutilaan ja mahdollisuus erottaa osia asuinrakennuksesta muihin kuin omiin asumistarkoituksiin, vaikkapa työtilaksi tai sivuasunnoksi, on suoraan yhteydessä yksittäisen 50 uusien talotyyppien merkitys

51 tontin ja koko alueen suunnitteluun. Myös huonetilojen koot ovat suorassa suhteessa rakennusalaan. Pientaloalueen kaavaluonnoksen tekijällä tulisikin olla myös vahva asuntosuunnittelun kokemus. Vaikka kaavasuunnittelu ja rakennussuunnittelu kulkevatkin käsi kädessä, tämä ei aina näy kaavoitusprosessissa. Kaavoja laativat usein muut kuin asuntosuunnitteluun erikoistuneet tahot. Näin helposti kaavan muodonanto ei ole suhteessa asuntosuunnittelun vaatimuksiin tai vielä vähemmän sen uusiin soveltamismahdollisuuksiin. Suurimpien kaupunkien kaupunkisuunnitteluvirastoissa on tiedostettu tämä ongelma ja laadittu kaavasuunnittelukilpailuja, jossa on etsitty uusia pientalosuunnitelmia talotyypin kehittelystä lähtien. Tiiviin ja matalan pientalosuunnittelun kehittämisen kannalta kilpailuohjelmissa on usein kuitenkin ollut sisäänrakennettuna perinteisiin talotyyppeihin ohjaava tilaohjelma. Tämä on ollut myös ongelma mm. Asuntoreformiyhdistyksen järjestämissä asuntosuunnittelukilpailuissa. Tilaohjelma on usein ollut seurausta ns. normaalin asuntotuotannon ongelmista. Asuntojen kokonaisneliömäärä on sidottu silloin tiettyihin huonelukuihin. Huonetilojen joustavuus ja kytkeminen toisiinsa on ohjelman puitteissa jo pitkälle ennalta määrätty, mikä ohjaa ylitehokkaaseen tilankäyttöön ja pieniin huonetiloihin. Samat huoneluvut yritetään ujuttaa väen väkisin liian pieniin neliömääriin, jotta perheillä olisi varaa ostaa suurempi määrä huoneita. Kaavakilpailuissa rakennusoikeutta on voinut myös suuressa määrin sijoittaa kerrostaloihin, niin että kilpailijat eivät ole kehittäneet uusia tiiviitä pientaloideoita. Uusia ideoita ei ole myöskään usein nähty nykyisen asuntotuotannon olemassa olevan rakenteen kannalta realistisiksi, jolloin ne ovat jääneet vain kilpailutöiksi. Koska kyseessä on ollut kaavakilpailu, on ongelmaksi alueen toteutuksen kannalta muodostunut kaavoitusprosessi ja tontin luovutus. Kaavaluonnoksesta vastannut arkkitehti ei välttämättä ole enää vastannut rakennussuunnittelusta. Rakennusliike tai rakennuttaja on valinnut uuden, omien näkemystensä mukaisen suunnittelijan luovutetulle tontille. Pientaloalueet on näin suunniteltu kahteen kertaan, jolloin vaarana on, että alkuperäiset talotyyppiin liittyvät ideat eivät ole toteutuneet uuden suunnittelijan käsissä eikä asetettuihin tavoitteisiin päästä. Jotta tämä vältettäisiin, on kaavat tehty usein erittäin tarkoiksi ja sitoviksi. Liian sitova kaava taas muodostuu ongelmaksi, jos kaavoituksen ja toteutuksen välillä on pitkä väli. Tarpeet ja näkemykset ovat voineet oleellisesti muuttua tuona aikana. Liian väljä kaava taas voi aiheuttaa ongelmia alueen laadullisessa toteutuksessa esimerkiksi valveutumattoman rakennuttajan tai rakennusliikkeen taholta. Rakennusvalvonta ei enää oleellisesti pysty kaavoitusvaiheen jälkeen ohjaamaan suunnittelua ja toteutusta laadukkaaseen suuntaan, jos kaava juridisesti sallii toteutustavan. Moneen kertaan suunnittelu tekee prosessista myös uusien talotyyppien merkitys 51

52 hitaan. Asukkaiden vaikutusvaltaa kaavoituksessa lisäävä uusi rakennuslaki on myös muodostunut osittain tavoitteidensa vastaiseksi. Valitusmenettelyt ovat hidastuttaneet kaavoitusta entisestään, ilman että ne todellisuudessa ovat lisänneet asukkaiden vaikutusvaltaa kaavoituksessa. Kaavasuunnittelua ja rakennussuunnittelua on pyritty kytkemään tiiviimmin toisiinsa ja kaupungeissa on järjestetty tontinluovutuskilpailuja tonteille, joissa ei ole vielä ollut vahvistettua kaavaa. Tontinluovutukselle on asetettu kilpailusta riippuen tiettyjä laadullisia ja/tai neliöhintaan liittyviä tavoitteita. Kilpailijoina ovat usein kuitenkin toimineet rakennusliikkeet, jotka ovat valinneet tai 24. Ilmakuva Tapiolasta. palkanneet arkkitehdin. Tämä asetelma voi kuitenkin johtaa rakennusliikkeiden ehdoilla toimivaan kaavoitukseen arkkitehdin ollessa suoraan alaisuussuhteessa rakennusliikkeeseen. Rakennusliikkeen tavoitteenahan on aina voiton tuottaminen. Sille on huomattavasti helpompaa ja halvempaa soveltaa jo tuotantoonsa räätälöityjä ratkaisuja. Uusien ratkaisujen ilmaantuminen voi myös jäädä toteutumatta, jos ne jäävät pelkästään markkinoiden ohjauksen varaan. Kaavoituksen sitomisesta tiiviimmin rakennussuunnitteluun ja talotyyppien kehittelyyn on onnistuneita esimerkkejä suomalaisen asuntosuunnittelun historiassa (esimerkiksi Maunula, Tapiola, jne.) arkkitehtuurin kultakaudelta 1950-luvulta, jolloin elettiin myös yhteiskunnan ja asuntosuunnittelun voimakasta murroskautta. Asuinalueen kaavallisesta suunnittelusta ja rakennussuunnittelusta vastasi näissä kohteissa sama arkkitehti. Tähän vaikuttivat yhteiskunnalliset olosuhteet, jotka olivat suopeita arkkitehtuurin kehittämiselle. Arkkitehti toimi todellisena pääsuunnittelijana ja hänen yhteiskunnallinen arvostuksensa on arvioitu olleen tuolloin korkeimmillaan. Arkkitehdit olivat aktiivisella toiminnallaan toisen maailmansodan aikana ja jälleenrakennuskaudella osoittaneet innostuksensa ja pätevyytensä aluesuunnittelusta ja asemakaavoituksesta standardisointiin ja tyyppitalojen suunnitteluun. 62 Myös rakennusliikkeiden asema prosessissa oli erilainen. Suomessa elettiin tuolloin vielä aikaa ennen lähiörakentamista ja ennen rakennusliikkeiden sekä elementtiteollisuuden tehokkuusajattelun ehdoilla tapahtuvaa voiton maksimointiin perustuvaa suunnittelua. 52 uusien talotyyppien merkitys

53 3 NÄKÖKULMA ASUNTOSUUNNITTELUUN JA TULEVAISUUDEN VISIOINNIN MERKITYS Ihmisyyteen kuuluu jatkuva uuden keksiminen, uudistaminen ja olemassa olevien asioiden uudelleen tulkinta. Habrakenin mukaan tämä myös saa ympäristön elämään. Nykyinen ympäristömmekin on aikanaan ollut uusien ideoiden muovaama, uuden temaattisen tiedon kollektiivisen etsinnän tulos. Kukin aika hyväksyy lopulta itsestään selvyytenä uuden, joka tulee yleisesti hyväksytyksi. Habrakenin mukaan meidän tulisi myös yrittää ymmärtää nykyistä ympäristöämme. Tulisi tutkia, mitkä ovat niitä asioita jotka ovat tulleet yleisesti hyväksytyksi ja miksi. Silloin voisimme löytää jo tunnettuja yleisiä muotoja, tiloja tai vaikkapa kontrollin kaavoja, jotka uudet innovatiiviset ideat ovat tuoneet esiin. Visiot tulevaisuudesta ovat aina kiehtoneet ihmisiä. Visioilla on myös aina vaikutusta mielikuviin siitä, mikä on mahdollista ja mihin olemme menossa. Tulevaisuuden visioinnilla on usein myös itseään toteuttava funktio. Tästä on hyvänä esimerkkinä mm. Ludwig Hilbesheimerin yltiörationaaliset kaupunkivisiot aavistuksena lähiörakentamisesta. Tai arkkitehtejä sukupolvia kiehtonut 25. Mies van der Rohen lasitaloprojektimalli vuodelta Mies van der Rohen lasitalo, joka on materiaalien ja rakennustekniikan kehityttyä lopulta toteutunut ympäristössämme. Tulevaisuuden tutkija Mika Panzar pitää merkityksellisenä arkkitehtien roolia visioinnissa ja visioiden monipuolisuutta mahdollisten maailmojen esittämisessä, jotta ihmisillä olisi todellisia vaihtoehtoja tarjolla. 63 Panzarin mukaan tulevaisuusvisiot eivät kuitenkaan aina ole viattomasti tuotettuja kuvia tulevaisuudesta. Tuotteistetun kaupallisen tulevaisuuden tarpeita koskevan puheen ja tekstin olennainen piirre on sen kyky vaikuttaa ja vakuuttaa. Hänen mukaansa vaihtoehtojen näennäinen jakautuminen kahtaalle, uhkiin ja mahdollisuuksiin on ominaista tulevaisuudentutkimukselle, eikä erilaisia ennakko-oletuksia tai taustoja ole tapana tuoda kriittisesti esiin. 64 KUVAT OHJAAVAT TULEVAISUUTTA Mielikuvat ja niiden ohjaus Mielikuvat ohjaavat suuressa määrin rakennetun ympäristön muodostumista. Tietoisen ympäristön muodostuksen pohjana on lähes aina joku mielikuva tai malli, jolle se pohjautuu. Toisaalta rakennettu ympäristö muokkaa ihmisten maailmankuvia. Arkkitehtuuri luo ja jäsentää tilaa, ja sitä kautta sitä mitä tilassa tapahtuu. Se jäsentää ihmisten välisiä suhteita sekä tuottaa ja ylläpitää käsityksiä, tapoja ja tottumuksia luoden näin merkityksiä ihmisten elämään. Asunnossa koh- 26. Ludwig Hilbersheimerin kaupunkivisio (Hochhausstadt 1925). uusien talotyyppien merkitys 53

54 taavat toisensa asukkaiden omat ja yhteiskunnan normit ja käsitykset siitä, miten arkielämää tulisi elää ja asuntoa asua. 65 Tuotetut mielikuvat ovat yhteydessä yhteiskunnassa vallitseviin normeihin, arvoihin ja odotuksiin. Toteutettu ja rakennettu ympäristö taas ohjaa käsityksiä ja näkemyksiä asumisesta. Yhdessä tuotantorakenteiden jäykkyyden kanssa tästä muodostuu helposti sulkeutunut noidankehä, jossa on vaikea saada toteutettua uusia ratkaisuja. 27. Suomalainen paritupatyyppi. Mielikuvilla markkinoidaan uusia tuotteita ja tarpeita kuluttamiseen keskittyneessä yhteiskunnassa. Toisaalta ihmisten valinnat ohjaavat kulutusmarkkinoita, toisaalta taas kulutusyhteiskunta ja sen luoma mielikuvateollisuus luo uusia hyödykkeitä ja tarpeita ihmisille. Koti on yksi perustavimmista tarpeiden ja unelmien toteuttamisen välineistä ja näin oivallinen tunteisiin ja ihmisten perustarpeisiin vetoava markkinointikohde. Asuntoteollisuus markkinoi usein asumisen joustavuutta ja vaihtoehtoja keskittyen talotekniikkaan, materiaalivalintoihin ja sisustamismahdollisuuksiin, jolloin asunnon tilalliset ja toiminnalliset ratkaisut helposti peittyvät muun markkinoinnin alle. Pitkällä aikavälillä toteutuva asunnon joustavuus, toimivuus ja kestävyys ei välttämättä saa huomiota, koska todellisia vaihtoehtoja ei olekaan tarjolla eikä tulevaisuuden tarpeita pidetä asuntoa ostettaessa vielä niin tärkeinä. Tyyppitaloteollisuus ja urakointiliikkeet pystyvät näin myymään huonoa ja keskivertoista tuotantoa konkreettisten vaihtoehtojen puuttuessa. 28. Suomalaista empire-puukaupunkirakennetta 1800-luvulta Porvoosta. Suomessa käytetyt mielikuvat: agraari- ja puutarhakaupunkimalli Suomalaisia pientalotyyppejä ja niiden kehitystä ovat toisaalta ohjanneet omasta agraarista asuinrakentamisesta lähteneet talotyypit, toisaalta yhdyskuntarakenteen muuttuessa kaupungistumisen seurauksena muualta lähinnä Euroopasta omaksutut talotyypit. Suomalaisen agraarin talotyypin lähtökohdat ovat paritupa-talotyypissä, josta on kehittynyt myös vanhojen puukaupunkien asuintalotyyppi. Vanhassa puukaupunkirakenteessakin asuintalotyyppi noudattelee agraarin esikuvansa rakennustehokkuutta ja tyyppiä. Rakennukset ovat erillisiä ja sisäänkäynnit ovat pääosin pihatiloista. Ero agraareihin esikuviin on ollut selkeän katutilan muodostus. Rakennukset reunustavat katutilaa ja ne on kytketty yhteen aitojen avulla määrittämään kortteleita. 66 Agraarista talotyypistä on kehitetty myös toisen maailmansodan jäl- 29. Rintamamiestaloja lukujen taitteesta Lahdesta. keinen kaupunkien laita-alueille sijoitettu rintamamiestalotyyppi rintamalta palaavia ja luovutetuilta alueilta asutettavaa väestönosaa varten. Suomi oli vielä 54 uusien talotyyppien merkitys

55 ennen sotaa agraarinen maa ja talotyypit ja teollisesti valmistettavat tyyppitalot sodan jälkeen noudattelivat agraaria rakennuskulttuuria. Vaikka rintamamiestalotyypissä muokattiin agraaria rakennuskulttuuria modernin asuntosuunnittelun lähtökohdista eturivin arkkitehtiemme toimesta, tontin organisointi ja rakennuksen suhde tonttiin oli vielä lähempänä maaseudun rakentamista. Tontit olivat suuria ja rakennukset sijoitettiin niille noppamaisesti. Usein rakennuksilla ei ollut selkeää suhdetta katutilaan. Tonttien suuruus johtui mm. pienviljelyperinteen jatkumisesta omakotitonteilla. Sodan jälkeisen elintarvikepulan tähden asukkaat kasvattivat tonteillaan vielä vihanneksia omiin tarpeisiinsa. Rintamamiestalotyypin kehittelyssä keskityttiin lähinnä rakennuksen ja sen sisätilojen suunnitteluun melko irrallaan tontin käsittelystä. 30. Aksonometria pientalomaisesta kaupunkirakenteesta Munkkiniemi-Haaga kaupunkisuunnitelmasta. 31. Pientalotyyppiesimerkki Eliel Saarisen Munkkiniemi-Haaga kaupunkisuunnitelmasta. Kaupunkimaisen pientalorakentamisen perinteen juurtuminen Suomeen on ollut vaikeampaa. Ensimmäisenä uutta kaupunkipientalotyyppiä (osana suurempaa kaupunginosakokonaisuutta) esitteli ja kehitteli maahamme Eliel Saarinen teoksessaan Munkkiniemi - Haaga ja Suur-Helsinki - Tutkimuksia ja ehdotuksia kaupunkijärjestelyn alalta. 67 Teos pohjaa Saarisen arkkitehtitoimiston tekemään kaavalliseen selvitystyöhön Munkkiniemen ja Haagan kaupunginosista. Kirja on julkaistu vuonna Johtava arkkitehtikunta oli tuolloin hyvin selvillä eurooppalaisesta rakennuskulttuurista ja ideologioista. Teos perustuu Ebenezer Howardin kehittämään puutarhakaupungin ideaan ja sen esikuvina ovat olleet hänen suunnittelemansa esikaupunkialueet, kuten Hampstead Garden Surburb Lontoossa, jota alettiin rakentaa vuonna Munkkiniemi-Haaga-suunnitelman yksi merkittävimmistä saavutuksista oli kytkeä pientalotyyppi ja kaupunkirakenne kiinteästi toisiinsa eläväksi kokonaisuudeksi. Saarinen argumentoi laajoilla historiallisilla esimerkeillä kaupunkirakenteen kehittämisen puolesta. Kaupungistumista, väestön siirtymistä kaupunkeihin hän piti väistämättömänä kehityksenä, joka tuli ottaa kaavoituksessa, rakennussuunnittelussa ja infrastruktuurin luomisessa huomioon. Saarisen suunnitelmassa pientalorakentaminen on pääasiassa kaupunkimaisia kytkettyjä pientaloja ja rivitaloja, jossa jokaisella asunnolla on sisäänkäynti maatasosta ja oma piha. Kaikki tämä tapahtui selkeästi muodostetun katutilan ja kaupunkirakenteen puitteissa. Talotyypit oli kehitelty eurooppalaisen kaupunkitalon esikuvista lähtien. Aika ei ollut kuitenkaan kypsä Saarisen suurisuuntaisille suunnitelmille, niistä toteutuikin vain muutama rakennus. Kytkettyä pientalotyyppiä sovellettiin onnistuneesti 1900-luvun alussa kuitenkin Käpylässä, jonka esikuvana oli pitkälti suomalainen puukaupunkikortteli. Puurakentaminen oli myös edullista verrattuna kivirakentamiseen. Pihatilat jäivät Käpylässä kuitenkin yhteisiksi korttelipihoiksi. 32. Talotyyppisuunnitelma Puu-Käpylän pientaloalueelta. Martti Välikangas uusien talotyyppien merkitys 55

56 Puutarhakaupungin idea jäi silti kytemään. Uuden tulkintansa se sai Tapiolan toteuttamisessa. Funktionalismin luoma avoin kaupunkirakenne löi kuitenkin leimansa myös Tapiolan yhdyskuntarakenteeseen avoimena ja luonnonläheisenä rakentamisena. Asuminen ja palvelut eriytettiin ja rakennusten sijoittelu oli melko vapaata puistomaisessa ympäristössä. Tapiolassa kehiteltiin myös uusia pientalotyyppejä rivitalon ja kytketyn talotyypin pohjalta. Atriumtalotyyppi ja kytketty erillispientalo mm. olivat Tapiolassa uusi lisä suomalaiseen pientalotyyppivalikoimaan. Pientalotyyppien suhde yhdyskuntarakenteeseen oli kuitenkin väljän rakentamistavan tähden irrallisempi ja lähempänä suomalaista agraaria yhdyskuntarakennetta. Rationaalista kompaktikaupungin ideaa 1960-luvulla sovellettiin harvakseltaan pientaloasumiseen. Tunnetuimman tulkintansa se sai Jyväskylässä, Kortepohjan alueen suunnittelussa. Kortepohja perustui katujen erottamiksi kortteleiksi muodostettuun rivitalotyyppiin. Kortteleiden väliin jäi aina kuuden 33. Puu-Käpylän kaava. Birger Brunila ja Otto-Iivari Meurman korttelin reunustama yhteispihatila, jolla pyrittiin tuomaan uutta erilaisten julkis- 34. Tapiolan kaava vuodelta ,36. Yllä ketjutaloja Tapiolasta. Aulis Blomstedt uusien talotyyppien merkitys

57 ten ja puolijulkisten tilojen hierarkiaa pientaloalueen kaupunkirakenteeseen. Tässä mielessä Kortepohjan alueen toteutuksenkin voi myös nähdä eräänlaisena puutarhakaupunki-idean jatkumona luvulta Suomi kaupungistui lähiöistymällä. Maaltamuutto tuotti kaupungin, joka oli tilallisesti ja toiminnallisesti hajautettu lähiöiksi. 68 Metsän keskellä kerrostalovaltaiset lähiöt poikkesivat kuitenkin puutarhamaisesta toteutuksesta syntyi käsite metsälähiö. Lähiörakentamisen rakennetun tilan muodostuksen periaatteet toistuivat myös pientalorakentamisessa väljinä, pieninä tai suurina aluekokonaisuuksina, joiden suhde toisiinsa varsinkin hajanaisilla yksityisomistuksessa olleilla kaava-alueilla on ollut melko sattumanvaraista metsän keskelle rakentamista. 39. Pihlajamäen varhainen lähiö. Suunnitelmat1950- luvulta. L. Sivennoinen, E. Korhonen, S. Savolainen. Viime vuosikymmenenä tiiviin ja matalan pientalorakentamisen ympärillä tapahtunut kehitystyö on myös tavallaan jatkanut puutarhakaupungin ideaalia alueilla, jotka selkeästi sijaitsevat taajama-alueilla, keskustojen ulkopuolella. Talotyypit ovat olleet kuitenkin pitkälti perinteisestä suomalaisesta pientalora- 40. Jyväskylän Kortepohjan pientaloaluetta. Bengt Lundsten Yllä atriumtaloja Tapiolasta. Pentti Ahola Jyväskylän Kortepohjan asuntoalue. Kilpailuehdotus uusien talotyyppien merkitys 57

58 kentamisesta lähteviä ja ne ovat yleisesti ottaen poikenneet Keski-Eurooppalaisista tiivisti katutilaan liittyvistä kaupunkitalon tyypeistä. Uusilla pientaloalueilla on tiiviiden kytkettyjen kaupunkitalojen kehittäminen jäänyt yksittäisiksi melko irrallisiksi saarekkeiksi väljemmän aluerakenteen sisällä. Uudet alueet ovat kaavallisilta ideoiltaan olleet lähempänä kylämäistä aluerakennetta. Pienissä kaupungeissa on keskustojen tuntumassa rakennettu kaupunkimaisia pientaloalueita, joiden esikuvat ovat olleet suomalaisessa puukaupunkirakentamisessa. Tiiviys ja tonttitehokkuus ovat kuitenkin tuottaneet suomalaiseen pientalorakentamiseen uuden kolmikerroksisen asuintalotyypin. 42. Etelä-Leppävaaran projektialue. Arja Laakso & Christian Ollus Säterinmetsän metsän reunustama alue kartan alalaidassa. 43. Espoon Säterinmetsän tiivis kytkettyjen omatoimirakenteisten rivitalo-omakotitalojen alue Nuotiotien varren katujulkisivuja. Kuva Kai Fogelholm. Alue on herättänyt kritiikkiä varsinkin Espoon rakennusvalvonnan taholta omatoimirakentamisen soveltuvuudesta tämänkaltaiseen tiiviiseen rakentamiseen. 115 Prosessina tämän tyyppinen rakentaminen ja sen valvonta on erittäin vaativaa. Yhtenäisen kaupunkikuvan muodostuminen on ollut sattumanvaraista eri aikaisen rakentamisen ja sen vaikean valvonnan vuoksi. 44. Kylämäinen kokoavan raitin varteen rakentuva tiivis ja matala Lehtovuoren pientaloalue Suunnitelma pohjautuu Helsingin kaupungin järjestämään tontinluovutuskilpailuun. Arkkitehtitoimisto A-konsultit Oy. 58 uusien talotyyppien merkitys

59 45. Porvoon Länsirannan asemakaavakilpailun voittanut ehdotus, joka jatkaa Porvoon puukaupunkiperinnettä Arkkitehtitoimisto Tuomo 46. Porvoon Länsirannan pientaloja Arkkitehtitoimisto Hedman & Matomäki Oy. 47. Kolmikerroksinen talotyyppi. Lehtovuoren pientaloalue Arkkitehtitoimisto A- konsultit Oy. uusien talotyyppien merkitys 59

60 TAVOITTEIDEN MÄÄRITTELY - KUVIEN VALINTA 48. Heikki von Herzenin Koti vaiko kasarmi lapsillemme-takakansi vuodelta Nykyinen pientaloasuntotuotanto Suomessa pohjaa paljolti suomalaiseen perinteiseen puukaupunkirakentamiseen, rintamamiestalotyyppeihin ja Tapiolaan alun perin kehitettyihin rivitalotyyppeihin, joissa kulminoituu perinteinen ydinperheen malli ja elämäntapa. Puutarhan ympäröimää omakotitaloa pidettiin lapsiperheen ihanteellisimpana asumismuotona ja jälleenrakennusaika olikin intensiivisen omakotirakentamisen aikaa. 69 Tapiolassa kulminoituivat Heikki von Herzenin aatteet perheasumisen mallista luonnon keskellä. Asukkaille tarjottiin hyvin yksipuolista asumisen mallia. Vaihtoehtoiset kaupunkimaisen pientaloasumisen mallit eivät olleet esillä. Tiivis kerrostalovaltainen kaupunkirakenne nähtiin perhe-elämän ongelmien aiheuttajana. Funktionalismin ideologiassa huomio keskittyi enemmän väestön yleiseen hyvinvointiin kuin yksilöihin sinänsä. 70 Asuntorakentamista määrittävä käsitys asuntomalleista muotoutui hämmästyttävän yhtenäiseksi. Modernia tasa-arvoisena pidettyä asuntoa asuttivat kasvottomat ja universalisoidut nais-, mies- ja lapsikansalaiset ikuinen lapsiperhe. 71 Tämä mielikuva on edelleen ohjaamassa pientalotuotantoa. Pientaloasumiselle asetettuja tavoitteita ei ole missään vaiheessa oikeastaan kyseenalaistettu. Nykyinen pientaloasumisen ratkaisut soveltuvat vain tietylle ihmisryhmälle korostaen tiettyä elämänvaihetta. Elämäntavan ja -tilanteiden vaihtelut tai aivan uudet asukasryhmät, kuten yksineläjät, eivät sovellu nykyiseen pientalotuotantoon. Pienasunto, jolla on oma piha, on harvinaisuus pientalotuotannossa. Pienkerrostalotuotannosta löytyy esimerkiksi kaksioita, mutta niihinkään ei yleensä liity omaa pihaa. Myös kaupunkirakenteen yksipuolisuus on ongelmana pientaloalueilla. Yhdyskuntarakenteen muodostus palvelujen ja työtilojen osalta 49. Pientaloaluerakennetta Vantaan Itä-Hakkilasta. Katutila on muodostunut epämääräiseksi. 60 uusien talotyyppien merkitys

61 poikkeaa niissä vanhoista esikuvistaan. Tontit ovat kuin asumistasoja, joille rakennukset on vapaasti pystytetty. Katutila toimii vain tilaa muodostamattomana liikenneväylänä, josta päästään tonttien luo. Pientalojen tasainen matto leviää nyt itsestäänselvyytenä kaupunkialueiden reunamilla hajanaisilla kaava-alueilla. Tämänkaltaisen rakentamisen ongelmana on sen volyymi. Seuraava sukupolvi ei ehkä haluakaan tai voi asua näillä alueilla. Silloin ongelmaksi muodostuu, niin kuin lähiörakentamisen jälkeen, miten muokata asuinalueita, jotta ne palvelisivat uusia asumistarpeita. Ilman harkintaa, avointa yhteiskunnallista keskustelua ja ohjausta pientaloasumisen sisällöstä sekä tavoitteista ollaan taas yhdyskuntarakenteen kestävyyden kannalta sietämättömässä tilanteessa. Kestävän kehityksen tavoitteeksi asetettu yhdyskuntarakenteen tiivistäminen tapahtuu nykyisin vanhoilla pientaloalueilla myöntämällä lisää rakennusoikeutta, jolloin kaupunkirakenne voi tulla entistä yksipuolisemmaksi, ilman että alueen rakenne joustaisi muuttuviin asumistarpeisiin. Tiivistäminen ei välttämättä ole siis muodossa missä hyvänsä todellinen ratkaisu kestävän kehityksen ongelmiin. Myös tiiviille ja matalalle pientalosuunnittelulle asetetut tavoitteet tulisi määritellä tarkemmin. Esimerkiksi uusien alueiden yksittäin myydyt pienet omakotitontit eivät suoraan takaa tiivistä ja laadukasta ympäristöä. Päinvastoin lähekkäin sijaitsevat, hyvin erilaiset rakennukset rintarinnan hävittävät helposti viimeisenkin puuston, joka pystyisi peittämään alueen hajanaisen ja epämääräisen rakenteen. Pienillä, yksittäin myytävillä tonteilla, joilla on paljon rakennusoikeutta, on myös taipumus nostaa tontin hintoja yleisemminkin. Tällöin asumiskustannukset nousevat ilman, että varoja voidaan ohjata laadukkaaseen rakentamiseen. Arkkitehtikilpailujen kautta toteutettu uusi laadukas pientalotuotanto on myös melko marginaalista koko pientalorakentamisen volyymia tarkas- 50. Vanhaa rintamamiestaloaluetta on tiiviistetty uudisrakentamisella, joka on mittakaavaltaan ja rakentumistavaltaan alkuperäisestä poikkevaa ja sattumanvaraista. Kuva Vantaan Itä-Hakkilasta. uusien talotyyppien merkitys 61

62 teltaessa. Yhdyskuntarakenteen yksipuolisuus voi yhteiskunnan muuttuessa johtaa suuriin uudelleen investointeihin tai rakennusten purkamiseen. Näin kävi aikanaan asutustiloille, jotka rakennettiin nopeasti kriisiratkaisuna sodanjälkeiseen asuntopulaan. Ne poistuivat asumiskäytöstä. 72 Yhdyskuntarakenteen yksipuolinen ja heikkotasoisin lähiörakentaminen luvuilta on aiheuttamassa laajoja uusia investointeja rakennusten ja ympäristön laadun parantamiseksi rakennuksia on osin jouduttu purkamaan. Tiiviin ja matalan puitteissa tulisikin käydä keskustelua sisällöstä ja mahdollisuuksista, ettei siitä kehitettäisi niin sisä- kuin ulkotiloiltaan ahdasta ja matalaa. TOTEUTUNEIDEN UUSIEN KUVIEN MERKITYS Asuntotuotannon monipuolistumisen edellytyksenä on todellisten vaihtoehtojen tarjoaminen. Ihmisten on vaikea mieltää, mikä on mahdollista, jos konkreettisia esimerkkejä ei ole tarjolla, jolloin niitä on myös vaikea vaatia. Liian yksipuolinen asuntotarjonta ohjaa ihmiset valitsemaan kompromissiksi kokemiaan suunnitteluratkaisuja. Jatkuva asunnonvaihto ja asunnon ostaminen huone kerrallaan tulee myös kalliiksi, kun vaihtoehtoisia eri elämäntilanteisiin joustavia vaihtoehtoja ei ole tarjolla. Uudet ratkaisut pitävät myös asuntotuotannon koko ajan kehitysuralla ja ohjaavat asumisen laadun kehittymistä. Uudet ratkaisut auttamat hahmottamaan olemassa olevia ratkaisuja, kyseenalaistavat niitä ja saavat ne kehittymään. 62 uusien talotyyppien merkitys

63 uusien talotyyppien merkitys 63

64 Kristian Krokfors, Houses and Road 1998.

65 asuntotuotannon uudistaminen ja monipuolistaminen II 65

66 4 TAVAT UUDISTAA ASUNTOTUOTANTOA MONIPUOLISTAMINEN JA JOUSTAVUUS Jotta asuntotuotanto pystyisi tarjoamaan vaihtoehtoja ihmisille sen tulisi olla monipuolista. Monipuolinen asuntotuotanto muodostaa heterogeenista rakennuskantaa, joka pitää sisällään hyvin erilaisia asuntotyyppejä ja siten palvelee erityyppisiä asukkaita periaatteella jokainen löytää omansa. Monipuolinenkaan asuntotarjonta ei kuitenkaan pysty vastaamaan kestävän yhdyskuntarakenteen tarpeisiin pitkällä aikavälillä, jos se ei pysty samanaikaisesti sopeutumaan ajan ja tarpeiden muutoksiin. Tällöin asuntorakenteen joustavuus nousee merkitykselliseksi. Habraken vertaa kaupunkirakennetta elävään organismiin ja sen kykyyn muuntua. Jos organismi ei kykene mukautumaan niin se häviää. Joustavuudella asuntorakentamisessa tarkoitetaan yleensä asunnon muunneltavuutta, mutta se on huomattavasti laajempi käsite. Asuintila voi olla asuttavuuden kannalta joustava, vaikka sitä ei muunneltaisikaan. Silloin on kyse enemmänkin mukautumisesta. Asuinrakennetta ei voida historiallisten muistomerkkien tapaan tietoisesti säilyttää tai suojella muuta kuin yksittäisissä tapauksissa, jossa se arkkitehtonisesti ja kaupunkirakenteellisesti on niin merkittävää, että se asetetaan suojelun piiriin. Suojelu pelkkänä asuinrakenteen säilymisestä huolehtivana museoivana toimenpiteenä ei ole kuitenkaan mielekästä. Kyetäkseen säilymään asuntorakentamisen tulee pystyä muuntumaan. Kaiken uudisrakentamisen tulisi joustaa eri elämäntapojen ja -tilanteiden mukaan. Asuinrakenteen säilyminen on kyseenalaista, jos ihmiset eivät koe asuinympäristöään merkitykselliseksi ja laadullisesti tyydyttäväksi tulevaisuudessakin. Tarkasteltaessa viime vuosikymmenien asuntorakentamista asuinrakenteen laadun ja joustavuuden näkökulmasta kuva on lohduton. Ennen teollista asuntotuotantoa rakennettu vanhempi rakennuskanta pelkästään suurine ja korkeine huonetiloineen, puhumattakaan rakentamisen yleisestä laatutasosta, on aikaa kestävämpää ja joustavampaa kuin nykyinen asuntorakentaminen. Minkälaista joustavuuden sitten tulee olla, jotta se sekä vastaisi ihmisten elämänmuutoksista aiheutuviin että ylisukupolvisten yhteiskunnallisten muutosten aiheuttamiin tarpeisiin? Joustavuus on melko yleispätevästi käytetty käsite asuntotuotannossa. Se, mihin tavoitteisiin joustavuudella tähdätään ja millaiseksi se käytännön elämässä todellisuudessa muodostuu, on harvoin tarkastelun alaisena. 66 asuntotuotannon uudistaminen ja monipuolistaminen

67 JOUSTAVUUDEN KÄSITE JA TAVOITTEIDEN ASETTAMI- NEN Joustavuuden vaatimus on osa modernin asunnon tematiikkaa. Joustavuus ja muunneltavuus asunnon sisällä ovat kuitenkin paljon vanhempaa alkuperää. Modernin joustavan asunnon kehittäminen on aina 1900-luvun vaihteesta asti saanut paljon vaikutteita mm. japanilaisen asunnon muunneltavuudesta. Käsitys joustavuudesta ja muunneltavuudesta ja niiden erilaiset konnotaatiot ovat kuitenkin olleet kulttuurista riippuvaisia. Japanissa asunnon muunneltavuus on ollut osa perinteistä elämäntapaa ja tiiviisti kulttuuriinsa sidottu. Euroopassa ja Yhdysvalloissa joustavuus on liittynyt yleensä teollisen massatuotannon ja teknisen kehityksen luomaan käsitykseen asunnosta asumiskoneena, joka muuntuu ja suorittaa erilaisia toimintoja. Joustavuus länsimaisessa ajattelussa on saanut lähes aina teknisiä ja teknologisia konnotaatioita. Joustavuus käsitteenä voidaan tulkita ja määritellä eri tavoin. Joustavuutta voidaan määrittää esimerkiksi funktioiden tai rakenteiden kautta. Tällöin kysymys on siitä, minkälaisiin toimintoihin asunto joustaa tai minkälaisiin asuintilajärjestelyihin asunto muuntuu rakenteellisten ratkaisujen avulla. On tärkeää ymmärtää minkälaisiin joustavuuden muotoihin tähdätään, jotta päädytään kestäviin ratkaisuihin. Muutokset asunnon sisäisessä tilankäytössä auttavat asukkaita sopeuttamaan elämänsä asuntoon. Ihmisten mahdollisuus asua samassa asunnossa hyvin erilaisissa elämäntilanteissa asettaa suurempia vaatimuksia asunnon tilaratkaisujen joustavuudelle ja asunnon suhteelle tonttiin. Esimerkiksi useiden sisäänkäyntien järjestäminen tai mahdollisuus asunnon koon vaihteluun on kytköksissä koko tontin järjestelyyn. Kyse ei siis ole enää pelkästään asunnon sisäisestä huonetilojen vaihtelusta eriytyviin tarkoituksiin. Vallitseva asumiskulttuuri määrittelee joustavuuden kehittelyä ja sen käyttöönottoa. Ihmisten on usein vaikea mieltää, minkälaisiin muutoksiin asunto taipuu esimerkiksi seinien siirtojen avulla. Toisaalta eivät ns. käyttöohjeet tai ennakkomarkkinointi vaihtoehtomahdollisuuksista takaa asunnon todellista joustavuutta. Myöhemmät muutokset voivat lopulta osoittautua niin suuritöisiksi, että asunnon vaihto on usein mielekkäämpi ratkaisu. Kustannukset, omat korjauskyvyt tai voimien ja ajan puute voivat hyvinkin helposti johtaa uuden asunnon etsintään. Tarjotuissa eri vaihtoehtomalleissa voi myös olla sisäänrakennettuina ennakkokäsityksiä asumisen malleista. Tämänkaltainen pelkkä vaihtoehtoisten pohjaratkaisujen tarjoama joustavuus voi myös johtaa siihen ajatteluun, ettei asunnon huonetilojen kasvattaminen koko asuntotuotannon kehitystavoitteena ole niin merkityksellistä, jos kerran asunto joustaa erilaisiin vaihtoehtoihin. Asuasuntotuotannon uudistaminen ja monipuolistaminen 67

68 kas kuitenkin kohtaa tilan omista lähtökohdistaan. Asunnon tulisi tarjota erilaisia asumisen mahdollisuuksia ilman ennakkoon tarjottuja valmiita asumiskäsityksiä. Sen tulisi taipua monenlaiseen käyttöön olemassa olevilla tilaratkaisuillaan ilman suuria muutostöitä. JOUSTAVUUDEN LAJEJA SUHTEESSA AIKAAN JA TI- LAAN Joustavuus on aina suhteessa aikaan ja ajallisiin muutoksiin. Aika onkin hyvä tarkastelunäkökulma joustavuuden lajeja määriteltäessä. Se, millä aikavälillä joustavuus toteutuu, määrittää minkä tyyppisestä joustavuudesta on kyse. Onko kyse vuorokauden sisällä tapahtuvasta muuntumisesta erilaisiin ajankohdan mukaisiin tarpeisiin vai pitemmällä aikavälillä elämänkaaren muutosten aiheuttamiin tarpeisiin. Edelleen on vielä pidempi sukupolvet ylittävä asuinrakennuksen kaupunkirakenteellinen jousto ja pitkäikäisyys, jolloin asuinrakennus pystyy säilymään ajassa. Siihen tulisi tähdätä kaikella rakentamisella. Vuorokauden sisällä tapahtuva muuntelu Vuorokauden sisällä tapahtuvassa joustossa on kyse saman huonetilan funktioiden muuttumisesta toiseksi lyhyen aikavälin sisällä. Tästä ehkä tunnetuin esimerkki on perinteinen japanilainen asunto. Siinä asuintila on jaettu huonetiloiksi, jotka muuntuvat eri toimintoihin ja tarpeisiin vuorokauden rytmi- 52. Japanilainen asuintalo Nasu House 1800-luvulta. Huoneet on nimetty käyttötarkoitusten mukaan. A Goza, B de, C tsubone ovat monikäyttötiloja, joita käytetään eri tarkoituksiin riippuen vuorokauden ajasta. Tiloja voidaan myös yhdistää liukuseiniä avaamalla. 53. Japanilainen asuintila. 68 asuntotuotannon uudistaminen ja monipuolistaminen

69 en mukaan. Samassa huonetilassa voidaan syödä ja seurustella päivisin, illalla huone muuntuu makuuhuoneeksi. Tämänkaltaisen toiminnosta toiseen muuntuvan huonetilan joustavuus sisältää ajatuksen yhtenäisistä elintavoista. Koko perhe elää tällöin melko lailla saman rytmin mukaan. Koko perheen asumisen malli on yhteneväinen. Yksityisyyden ja oman tilan tarpeen tyydyttäminen voi olla vaikeaa tämänkaltaisessa lyhyen aikavälin joustavuudessa, mutta se sopii tietyntyyppiseen elämäntapaan. Tunnettu eurooppalainen sovellus tästä on Rietveld-Schröder Huis (1924) Utrechtissa, Hollannissa. Japanilaisten esikuviensa mukaan rakennuksen toisen kerroksen huonetila jakautuu ja mukautuu eri toimintoihin päivän rytmien mukaan. Rietveld Schröder Huis eroaa kuitenkin japanilaisista esikuvistaan siinä, että kyse on enemmänkin yhdestä suurtilasta, jota siirtoseinin avulla jaetaan pienemmiksi yksiköiksi. Japanilaisessa tyypissä huonetila säilyttää aina alkuperäisen muotonsa. Liukuovin yhdistetyt huonetilat voidaan kuitenkin visuaalisesti liittää toisiinsa ja ulkotiloihin, mikä on olennaista perinteisessä japanilaisessa arkkitehtuurissa. Rietveld Schröder Huisin tapainen asuntotyyppi on kuitenkin jäänyt poikkeukseksi eurooppalaisessa asumiskäytännössä, jossa yksityisyyden kehitys on ollut asuntosuunnittelua määrittävä tekijä. Talotyyppi ei ole yleistynyt, vaikka arkkitehtuuriltaan sen vaikutus on ollut merkittävä. Joustavuus on aina kulttuuri- ja tapasidonnaista. Joustavuutta kehitettäessä tulisikin pitää mielessä millaisiin muunteluihin ihmiset ovat valmiita tai miten joustavuus soveltuu heidän elämäntapoihinsa. a 54. Rietveld-Schröder Huis:in sisätila b Rietveld-Schröder Huisin muuntuvan yläkerran pohjaratkaisut a: liukuseinät suljettuna, b: liukuseinät avattuna suurtilana. asuntotuotannon uudistaminen ja monipuolistaminen 69

70 Elämänkaariasunto Seuraava ajallinen joustavuuden muoto on yksilön tai perheen elämänkaaren mukaan tapahtuva jousto erilaisiin elämäntilanteisiin. Lapsiperheen huonetilojen kokoon ja määrään kohdistuvat tarpeet ovat erilaisia kuin keskiikäisillä tai vanhuksilla, kun lapset ovat muuttaneet pois kotoa. Myös työelämän vaihtelut aiheuttavat yhä enenevässä määrin asuntoon kohdistuvia tarpeita. Tämäntyyppisen jouston sisällä on kyse myös huonetilan sisältämien funktioiden muuttumisesta toisiksi, mutta kyseeseen tulee myös asunnon laajenemisen ja kutistumisen tarpeet. Tällöin ei ole enää kyse pelkästään huonetilojen muuttumisesta eri tarkoituksiin; myös huonetilojen suhteet toisiinsa, liikenteen organisointi sekä sisäänkäynnit ja niiden sijoittelu tulevat erittäin merkityksellisiksi. Elämänkaariasuntoa suunniteltaessa tulee rakenteisiin ja yksityiskohtiin kiinnitää paljon huomiota, jotta mm. vanhukset, sairaat tai pienet lapset tulevat huomioiduksi asuttavuudessa. Asuintilan laajenemisessa ja kutistumisessa on myös erilaisia mahdollisuuksia. Voidaan laajentua jo olemassa olevaan tilaan tai rakentaa lisää tilaa. Kutistumisessa on kyse olemassa olevan tilan mahdollisesta muuttamisesta johonkin muuhun tarkoitukseen tai osan asunnon tiloista myymisestä tai vuokraamisesta pois. Tämän kaltainen jousto asettaa vaatimuksia tontin ja koko aluerakenteen organisoinnille. Asuinrakenteen säilyminen Pitkän tähtäimen joustavuudessa on kyse asuinrakenteen säilyvyydestä ajassa. Tämä onkin ehkä vaikeimmin määritettävä joustavuuden muoto. Mitkä ovat oleellisia asioita, jotta rakenne kestäisi aikaa ja pystyisi mukautumaan ajan ja tarpeiden muutoksiin? Rakenteellinen kestävyys on tietysti myös tärkeää, mutta se ei ole oleellisinta kestävyydessä. Rakenteellinen kestävyys antaa mahdollisuuden kestää aikaa, mutta kestäväkin rakenne katoaa, mikäli se ei pysty mukautumaan ajan ja tarpeiden muutoksiin. Mitä pitempiaikaisesta joustosta on kyse, sen voimakkaammin asuntoa ympäröivä alue- ja kaupunkirakenne tulee osaksi tarkastelua. Koko alueen toimintaan ja arkkitehtuuriin liittyvät laadulliset kriteerit saavat suuremman merkityksen. 70 asuntotuotannon uudistaminen ja monipuolistaminen

71 RATKAISUMALLEJA JOUSTAVUUDEN TOTEUTUMISEEN Joustavuutta tarkasteltaessa tulee erottaa toisistaan tuotannon näkökulmasta tapahtuva joustavuus rakentamisessa ja asunnon joustavuus asukkaan tarpeisiin. Ne eivät välttämättä ole lainkaan yhteneväisiä. Rakenteelliseen ideaan ja teolliseen tuotteeseen perustuva asunnon malli kehitettiin pisimmälle 1960-luvulla. Siinä asuntoyksikkö nähtiin lopullisena tuotteena, jossa asunto sijoitettiin valmiiseen rakennusrunkoon kuin muuttolaatikko. Le Corbusier oli jo kehitellyt ideaa vuosikymmeniä aikaisemmin. Futuristisimmissa Archigramin versioissa asunnon pystyi tarvittaessa viemään vaikka seuraavaan rakennekehikkoon. Archigramin provokatiivisissa kaupunkivisioissa, kuten Plug-In Cityssä, idea perustui enemmänkin kaupunkirakenteen joustavuuteen, jossa asuntoyksikkö kuitenkin pysyi aina samana.tämän kaltaisessa joustavuudessa oli pohjimmiltaan kuitenkin kyse tuotannon rationalisoinnista. Teollisen asuntotuotannon edut piilivät teollisen tuotteen pitkien sarjojen edullisuudessa. Syyt siihen, ettei asuntotuotanto tässä muodossa yleistynyt laajemmin, ovat ilmeiset. Tämän kaltaisen asuntotuotannon laajempi leviäminen on melko mahdotonta ilman standardointia, jota tuotannon edullisuus taas edellyttäisi. Liian kapea-alaisena teollisuuden haaran säilyminen on taas kyseenalaista. Uusien tuotteiden ja varaosien saaminen rakennusrunkoihin rakenteiden ikääntyessä ja kuluessa voi muodostua vaikeaksi. Suurin ongelma tämänkaltaisessa ratkaisussa oli kuitenkin toteutettujen rakennusyksiköiden sisältämien tilojen joustamattomuus. Ratkaisu sopii nomadityyppiseen väliaikaiseen asumiseen. Ratkaisu on kuitenkin perusteltu hotellina tai sen kaltaisena muuna väliaikaisasumisen muotona, jossa yksikkö on selkeästi rakennettu tiettyä toimintaa varten. Yksittäiset rakennusrungosta riippumattomat, melko muuttumattomina säilyvät asunnon osat kuten wc:t ja kylpyhuoneet tehtaalla esivalmistettuina, työmaalle valmiina tuotuina tuotteina, ovat nykypäivän sovellus vanhasta ideasta, jota 57. Le Corbusierin idea kantavaan rakennusrunkoon liitettävästä asunto-osasta l Unité d habitation de Marseille rakennuksen suunnittelukonseptina vuodelta ,59,60. Kisho Kurokawan suunnittelema hotelli Tokioon vuodelta Tehtaalla esivalmistetut hotellihuonekapselit on koottu yhteen veistokselliseksi torniksi. asuntotuotannon uudistaminen ja monipuolistaminen 71

72 edelleen kehitetään asuntotuotannossa. Merkittävin syy siihen, ettei idea ole laajamittaisesti ottanut tulta lienee kuitenkin ihmisten tarve kiinnittyä asumisen kautta paikkaan ja ympäristöönsä. Näinkin merkittävässä määrin teollistettu ja monistettu tuote sotii arkkityyppisiä asumiseen liitettäviä mielleyhtymiä vastaan. Amerikkalainen asuntovaunuasuminen ja paikalle tuotavat täysin valmiit valmistalot ovat ehkä lähin sovellutus yksittäisen asunnon tuotteistamisesta. Rakennusrungon kehittämiseen tähtäävissä kehityshankkeissa luvuilla pyrittiin kuitenkin asuntoratkaisujen joustavuuteen ja muunneltavuuteen. Tavoitteena oli asuntosuunnittelu, joka ei olisi niin kytköksissä rakennusrungosta johtuviin suunnittelua sitoviin ehtoihin. Tästä esimerkkinä on suomalainen PLS-pilari-laatta järjestelmä 1970-luvun alusta. Ajatuksen esisolu on nähtävissä jo Le Corbusierin Dom-Ino rakennusrungossa, joka tähtäsi mm. julkisivun vapaaseen sommitteluun. Kehityshankkeet kulminoituvat avoimen rakentamisen suunnittelustrategiassa, joka tarjoaa yhden vakavimmista ja konkreettisimmista ratkaisumalleista joustavuuden toteutumiseen. Avoin rakentaminen lähtee asukkaan mahdollisuudesta vaikuttaa itse asumisratkaisuihinsa. Siinä rakennettu ympäristö nähdään tuloksena päätöksistä, joita tehdään käyttäjien ja muiden asianosaisten toimesta eri tasoilla. 73 Avoin rakentaminen on rakentamistapa, jossa päätösvalta rakennettuun ympäristöön kohdistuvista toimenpiteistä jae- 61. Plug-In Capsule Homes, Tower, 1964, Warren Chalk, Archigram. taan mittakaavaltaan ja muutosnopeudeltaan erilaisia fyysisiä elementtejä sisältäviin tasoihin. Alemman tason elementtejä koskevat päätökset ja muutokset eivät vaikuta ylemmän tason elementteihin. 74 Tasot jaetaan siinä kaupunkirakenteeseen, kaupunkikudokseen, tukiosaan ja sisävarustukseen. Kaupunkikudos ja tukiosa määrittelevät rakennuksen ja korttelin. 75 Tukiosa ja sisävarustus yhdessä määrittelevät asunnon. Sisävarustus määrittelee taas yksittäisen huonetilan. Tukiosan suunnittelussa on pyrkimyksenä joustava rakenne, jonka puitteissa asukkailla on mahdollisuus osallistua sisävarustuksen suunnitteluun. 62. Dom-Ino runko. Le Corbusier Avoimen rakentamisen ideana on ollut uusi suunnittelustrategia, jossa huonetiloja saman asunnon sisällä on voitu joustavan rakenteen ja tekniikan avulla muokata asukkaan tarpeita vastaaviksi. Avoimen rakentamisen sovellukset ovat kuitenkin olleet yleensä teknologiapainotteisia, totuttuja asuntosuunnittelukonventioita toistavia. Asunnon tilaratkaisut ovat olleet nykyisen asuntosuunnittelun tehokkaita pohjaratkaisuja noudattelevia, jossa tilaa jakavien elementtien ja vesikalusteiden siirtäminen on tehty mahdolliseksi. Suoranaista typologista uudistamista ei ole tapahtunut. Tämän kaltainen tarkastelutapa ei johda esimerkiksi huonetilojen koon kasvuun, vaan niissä kannetaan kuin huomaamatta olemassa olevaa asuntosuunnittelun paradigmaa eteenpäin. Kyseenalaiseksi jää myös, 63. PLS-järjestelmä. tekevätkö asukkaat vaativia korjauksia ja vesikalusteiden siirtoja, joihin tekniik- 72 asuntotuotannon uudistaminen ja monipuolistaminen

73 ka antaa mahdollisuuden. Eräs ongelma ajan kuluessa tulee olemaan tekniikan vanheneminen. Tästä syystä teknologisten ratkaisujen tulisi aina olla alisteisia tilallisille ratkaisulle ja teknisiä ratkaisuja mahdollisesti myöhemmin muokattaessa muutoksille ei olisi estettä tai korkeaa kynnystä niitä toteuttaa. Avoimen rakentamisen toteutuneissa hankkeissa on tavallaan jatkettu funktionalismin koneromantiikan jatkumona teknologian kaikkivoipaisuutta ratkaista tilallisia ongelmia. Avoimen rakentamisen ajatusmaailman alkuunpanijana ja kehittäjänä aina 1960-lähtien tunnettu N.J. Habraken on 1990-luvulla on pyrkinyt syventämään avoimen rakentamisen pragmaattista näkökulmaa kohti ymmärrystä rakennetun ympäristön muodostumis- ja muutosprosesseista. Our practical applied research kept rising impractical philosophical questions, leading us to speculate on the broadest general principles of environmental structure that might lie behind our pragmatic solutions. And rightly so: 64. Asunnon tukiosan ja muunto-osan erottaminen. Mass housing, which we sought to remedy, was a pathology produced by unprecedented shifts in environmental structure. In accepting the very naturalness of our point of departure the conviction that individual responsibility for one s own environment represents an essential precondition for environmental health we sought continuity rather than revolution: Might separation of support and infill be expressing some constant principle? Might the range levels of intervention in the environment be boarder than expected? Could vestigial evidence of vanished levels be found in contemporary environment? Before long, our research extended upward in scale. 65. Avoimen asuntorakentamisen sisärakennusjärjestelmä malli 1. Siinä kaikki talotekniikan vaakavedot sijoitetaan nostettuun lattiaan. We began to analyze historic urban tissues and, eventually we examined principles for design in that level. 76 Habrakenin mukaan massatuotannon aiheuttamat äkkinäiset muutokset ympäristössämme ovat aiheuttaneet yleisen hiljaisen ymmärryksen katoamisen rakennetun ympäristön laadullisista tekijöistä, jotka aikaisemmin tekivät arkkitehtien innovoinnin mahdolliseksi laadukkaan ja yhtenäisen ympäristön muodostamisessa. Rationaalinen näkökulma asuntotuotantoon on pyrkinyt erottamaan asunnon tilanmuodostuksen ja rakennusrungon erillisiksi tarkastelunäkökohdiksi. Rationaalinen ja tehokas rakennusrunko on silloin sanellut asuntojen ratkaisuja. Joustavan ja kestävän asuinrakenteen luominen nivoo asunnon 66. Avoimen asuntorakentamisen sisärakennusjärjestelmä malli 2. osin putkitukset sijoitetaan nostettuun lattiaan, osin primäärijohdotukset kierrätetään katon rajassa kotelossa. asuntotuotannon uudistaminen ja monipuolistaminen 73

74 tilalliset ratkaisut yhä voimakkaammin osaksi koko rakennusrunkoa, viereisiä asuntoja sekä aluesuunnittelua, jossa ns. tehottomat ratkaisut esimerkiksi liikennetilojen osalta voivat muodostua kestävimmiksi ratkaisuiksi ajan kuluessa. TYPOLOGINEN JOUSTAVUUS Tärkeänä asuntosuunnittelun kehityksen eteenpäin viemänä voimana on ollut asuintypologian kehittäminen uusien talotyyppien avulla. Uudet talotyypit ovat olleet esimerkkinä asuntosuunnittelun tarjoamista mahdollisuuksista ja myös kyseenalaistaneet vallitsevia käytäntöjä uusien ajattelutapojen myötä. Teollistumisen ja uuden ihmiskuvan luoma moderni asunto on myös tulosta typologisesta kehitystyöstä, johon ovat aikanaan ottaneet osaa niin lukuisat eturivin arkkitehdit Le Corbusierista Alvar Aaltoon kuin myös monet tuntemattomammat riviarkkitehditkin. Erityisesti kestävän kehityksen näkökulmasta typologisella kehittämisellä on merkittävä rooli ympäristön muodostuksessa ja sen säilymisessä. Käyttöönottamani käsite typologinen joustavuus lähtee siitä olettamuksesta, että asuintalotyyppi suhteessa tonttiin itsessään sisältää sellaisia tilallisia ominaisuuksia, jotka mahdollistavat erilaiset käyttötavat ajan kuluessa. Typologisen joustavuuden lähtökohtana on tilasuunnittelu, joka sellaisenaan mahdollistaa ennakkoon määrittelemättömän käytön. Kyse on joustavan asutorakenteen tuomisesta koko asuntotuotantoprosessin osaksi typologisen kehitystyön myötä, jossa kehitetään myös asuintilan käsitettä. Typologisen joustavuuden näkökulmasta huoneistojen sisäisen organisoinnin ja suhteen uloskäynteihin ja tonttiin tulee olla sellainen, että se mahdollistaa asukkailleen erilaisia, ennalta määräämättömiä käyttövaihtoehtoja, joissa asuntoja voi myös yhdistellä ja erottaa toisistaan. Talotyypin ja asukkaan päivittäinen vuorovaikutuksen tulee ylittää tilalle mahdollisesti määritellyt funktiot. Kestävä asuntorakenne edellyttää, että mikään huonetila ei voi olla tulevaisuudessa olemassa vain tiettyä toimintaa varten. Tämä johtaa siihen, että huonetilan koon kasvattaminen tulee edellytykseksi tilan joustavalle ennalta määräämättömälle käytölle. Mitä suurempi yksittäinen tila on, sen paremmin se joustaa erilaiseen käyttöön. Asuntorakentamisen eri syistä johtuva kalleus johtaa kuitenkin helposti päinvastaiseen kehitykseen. Vaikka huonetilan koon kasvattamisen tulisi olla yksi asuntopolitiikan merkityksellisistä tavoitteista, niin myös sitä tukeva typologinen uudistaminen on tärkeää, jotta päästään asuintilan todelliseen, niin lyhyt- kuin pitkäkestoiseen joustavuuteen. Tämä asettaa vaatimuksia myös asuintilan käsitteen kehitykselle. 74 asuntotuotannon uudistaminen ja monipuolistaminen

75 Typologinen joustavuus pitää sisällään ajatuksen joustavuuden tarkastelusta laajemmin kuin yhden asunnon sisällä tapahtuvana joustavuutena. Jos joustavuus rajataan vain asunnon sisään, on aikaa kestäviin ratkaisuihin varsinkin tiukoissa kustannusraameissa vaikea päästä. Eri asuntoja tulisi voida yhdistellä tai jakaa erillisiksi asunnoiksi tarpeiden vaihdellessa, niin että asumisen kulloinenkin tilatarve ajoittuisi aina oikeaan elämäntilanteeseen. Asunnosta tulisi olla mahdollista erottaa huonetiloja tai huonetilakokonaisuuksia siten, että niitä voidaan käyttää esimerkiksi vuokra-asuntona, myydä osia pois tai käyttää vaikkapa työ- tai tuotantotilana tarpeen mukaan. Tällä on laajakantoisia vaikutuksia myös kaupunkirakenteen elävöittämisessä. Asunnon käsitteestä tulee silloin lähinnä sen hetkistä hallinnollista osaa tarkoittava määre. Tämän kaltainen jousto tulisi kuitenkin pystyä toteuttamaan niin, että asunto muodostaisi oman kokonaisuutensa missä tahansa tilanteessa, jossa eri asuinkuntaan kuuluvat pystyisivät käyttämään asuntojaan toisistaan erillään ilman esimerkiksi pihatilojen läpikulkurasitteita. Typologisen joustavuuden asettamat tavoitteet asuntosuunnittelulle ovat haastavia ja korostavat entisestään hyvän ennakoivan suunnittelun merkitystä. Typologinen tarkastelu tuo myös rakennustaiteelliset konnotaatiot joustavuuden käsitteen osaksi. Talotyyppi on kiinteästi arkkitehtuuriinsa sidottu, joten tarkastelua ei voi rajata vain toiminnallisiin seikkoihin. asuntotuotannon uudistaminen ja monipuolistaminen 75

76 Dan Graham. Row of New Tract Houses 1966

77 typologinen tarkastelu kestävyyden ja uudistamisen välineenä III 77

78 5 TYYPPI Norjalaisen arkkitehtuuriteoreetikon Christian Nordberg-Schultzin mukaan tyyppi on eri ilmenemismuodoissaan toistuvin välein tarjonnut arkkitehdeille keinon uudistaa alaansa. Tyypin käsite onkin saanut uusia sisältöjä aina arkkitehtuurin näkökulmien muuttuessa rinnakkain suurten yhteiskunnallisten muutosten kanssa. Minkälainen tulkinta nykyisen aikamme tulisi kehittää typologista ja tyypistä, jotta ne voisivat toimia myös käytännön suunnittelun välineinä? TYYPIN KÄSITE Tyypin käsite (type) on olennainen tieteenaloille. Se on käsitteenä laaja ja liittyy ihmisen tapaan olla maailmassa. Ihminen kulttuurista ja paikasta riippumatta jäsentää ja pyrkii ymmärtämään maailmaa tyypittelyn kautta. Havainnoimalla, tyypittelemällä ja vertailemalla tyyppejä keskenään ihminen saa tietoa, jota hän käyttää edelleen kehittelemällä näkemyksiä maailmasta kyetäkseen muokkaamaan sitä. Tyyppi on sekä konkreettinen että myös käsitteellinen näkökulma jäsentää maailmaa ja näitä näkökulmia on vaikeaa erottaa toisistaan. Tyyppi osana arkkitehtuurikeskustelua juontaa juurensa jo 1700-luvulle ranskalaisen Quatremère de Quincyn teksteihin ja käsite on eri tulkintoina aina valistusajalta lähtien ollut olennainen osa arkkitehtuuria. 77 Tyypin käsittely arkkitehtuurissa on ollut arkkitehtuurin perimmäisen olemuksen etsintää eikä sitä voi suoraan liittää mihinkään ismiin tai ajattelutapaan. Koska tyyppi käsitteenä voi pitää sisällään myös arvolatauksia, se on usein valjastettu jonkin uuden näkökulman esilletuomiseen ja perustelemaan uusia ratkaisuja. Tyyppi ja malli sekoitetaan helposti toisiinsa, mutta mallin käsite on paljolti ristiriidassa tyypin käsitteen kanssa tai sen voi käsittää erittäin kapeaksi osaksi sitä. Malli on konkreettinen ja sellaisenaan kopioitavissa. Suomalainen tyypin historia - talotyyppi versus tyyppitalo 78 Tyyppi arkkitehtonisena mallina on puhtaimmillaan tyyppitalokehittelyssä. Helposti sekoittuvat käsitteet talotyyppi ja tyyppitalo on hyvä erottaa toisistaan. Tyyppitalo viittaa kopioitavaan ja teollisesti tuotettuun malliin, kun taas talotyyppi on laajempi käsite ja pitää sisällään kaiken sen mitä tyypin käsitteeseen kuuluu. Yleensä tyyppitalokehittelyn tavoitteena on ollut toimia tietyn maun esikuvana ja toisaalta kehittää yleispäteviä, yksinkertaisia ja halpoja rakennustypologinen tarkastelu kestävyyden ja uudistamisen välineenä

79 menetelmiä. Tyyppitaloteollisuuden tavoitteet taas ovat liittyneet pitkien sarjojen edullisuuteen ja laajoihin markkinoihin. Malliksi tarkoitettujen tyyppitalojen rakentamisella on Suomessa sinänsä vanhat perinteet, sillä kruunu laati jo 1600-luvulla mallisuunnitelmia sotilasvirkataloille. Kouluhallitus ohjasi 1890-luvulta lähtien maalaiskansakoulujen rakentamista tyyppipiirustuksilla, ja parhaimmillaan lähes kaikki Valtionrautateiden rakennushankkeet toteutettiin mallisuunnitelmien mukaan. 78 Pientalorakentamisen piiriin tyyppitalot tulivat 1800-luvulla. Yläluokan huviloista laadittiin mallikirjoja. Niiden tyyppisuunnittelu ei liittynyt koneelliseen massatuotantoon, vaan mallipiirustukset oli tarkoitettu ohjeiksi, jotta saavutettaisiin kaunis ja toiminnallisesti tarkoituksenmukainen lopputulos. 79 Näiden huvilatyyppitalojen piirtäjinä toimi aikansa arvostetuimpia arkkitehteja mm. Theodor Höijer, Lars Sonck ja Gustav Nyström. Teollisesti tuotettuja tyyppitaloja alettiin kehittää 1800-luvulla. Ruotsissa arkkitehti Fredrik Blom kehitti jo luvuilla siirrettävän puutalon Tyyppisuunnitelma Suomen ensimmäisestä asuntokongressista vuodelta Ruotsissa oli 1800-luvun lopulla eri puolilla maata useita puusepäntehtaita, jotka mainostivat myyntiluetteloissaan toimittavansa paitsi tyyppihuviloita myös suurempia rakennuksia kuten musiikkihalleja, kouluja ja kirkkoja. 81 Ruotsista tyyppitaloteollisuuden ideat kulkeutuivat myös Suomeen tavoitteena mallityyppien mukainen sarjatyö. Tyyppitalot olivat pääsääntöisesti puusepäntehtaiden toimittamia huviloita. Rakennustarvikkeiden standardisoinnin myötä 1910-luvulla voimistui ajatus kokonaisten rakennusten valmistamisesta tyyppipiirustusten mukaan. Puutarhakaupunkiaatteen leviämisen myötä syntyi kysyntää edulliselle pientaloille, ja halvin materiaali oli puu. 82 Standardisoitu omakotirakentaminen aloitettiin Suomessa 1930-luvun lopulla helpottamaan kasvavaa asuntopulaa. Valtiovallan toimesta järjestettiin tyyppitalokilpailuja ja ne julkaistiin Arkkitehti-lehdessä. Sosiaaliministeriön järjestämien kilpailujen voittaneiden ehdotusten tyyppitaloehdotusten tilalliset esikuvat ja huonejärjestelyt olivat moderneja ja niiden esikuvat lähtivät funktionalismista. Kaj Englundin palkitussa ehdotuksessa esitettiin mm. idea kasvavasta talosta, jossa rakennuksen voi rakentaa ja muokata vaiheittain. Maatalousministeriön järjestämän omakotirakennusten tyyppitalokilpailun palkitut ehdotukset olivat traditionaalisempia. Monet eturivin arkkitehdit kuten Alvar Aalto, Yrjö Lindegren, Aulis Blomstedt, Aarne Ervi suunnittelivat mallitaloja. Alvar Aalto oli merkittävässä roolissa standardisoinnin kehittämisessä Suomen Arkkitehtiliitossa ja omassa suunnittelutyössään. Hän kehitteli 1930-luvun lopulla Ahlström Oy:lle puisia esivalmistettuja omakotitalomalleja. Aallon toimistossa ne kulkivat nimellä AA-järjestelmä. Aallon tarkoituksena oli kehittää standardisoituja, mutta samalla 69. Asevelitalon tyyppisuunnitelma. Aulis Blomstedt, Kaj Englund, Lauri Silvennoinen typologinen tarkastelu kestävyyden ja uudistamisen välineenä 79

80 70, 71. Alvar Aallon AA-järjestemän tyyppisuunnitelma vuodelta myös muunneltavia tyyppitaloja markkinoille. 83 Tyyppitalojen suunnittelu oli osa rakennussektorin standardisointi- ja rationalisointikehitystä, joka johti rakennustietokortiston perustamiseen. Se kontrolloi ja ohjaa rakentamista Suomessa nykypäivänäkin. Vuonna 1940 perustettiin Suomen arkkitehtiliiton nimeämä jälleenrakennustoimisto, jonka puheenjohtajana toimi Alvar Aalto. Hän piti jälleenrakennustyötä ensiapuna asuntopulaan, mutta hän korosti, että tavoitteena tuli olla joustava ensiapurakennuksen kehittyminen normaaliksi rakennukseksi, jotta väliaikaisratkaisuista päästään eroon. Hän hylkäsi ajatuksen sekä väliaikaisratkaisuista rakentamisessa että tavoitteesta saada kaikki kerralla valmiiksi. Hänen mielestään oli merkityksellisempää etsiä asumiselle esisolua ja peruselementtejä, jotka voisivat vähitellen kasvaa ja muuttua. 84 Aallon ajatukset tyyppitalosta lähenivät arkkityyppisiä ideoita arkkitehtuurista ja olivat näin lähempänä talotyypin ideaa. Myöhemmin Aalto syvensi standardisoinnista käytävää keskustelua mm. kyseenalaistamalla, voiko koko rakennuksen standardisoida. Talotyypin ja tyyppitalon käsitteitä vertailtaessa hahmottuu se ristiriita, joka teollisesti tuotettujen valmistalojen ja talotyypin ajatusmaailmaan sisältyy. Standardisointi ja rationalisointi hävittää helposti yksilölliset erot, joita pyritään lisäämään tyyppitaloteollisuudessa detaljoinnin ja sisustuksen avulla. Nykyinen tyyppitalovalikoima pyrkii vastaamaan lähinnä niihin perinteen sävyttämiin mielikuviin ja kulutustottumuksiin, joita ihmisillä arvellaan olevan. Talotyyppi arkkitehtonisena ideana ei niinkään pyri määrittelemään arkkitehtuuria vaan sen ajatusmallin, jonka kautta rakennus tilallisesti muodostuu ja mahdollisesti muuntuu ajan myötä. TYYPIN KÄSITTEEN MUUTOS JA KEHITYS Jo Quatremère de Quincyn erotti kirjoituksissaan tyypin ja mallin käsitteet. Hän kehitteli imitaatioteoriaa aikana, jolloin luonnon ja arkkitehtuurin suhde nousi merkittäväksi kysymykseksi arkkitehtuuriteoreettisessa pohdiskelussa. Tyypin käsitteellä oli hänen teoriassaan merkittävä osa. Hänen mukaansa arkkitehtuuri ei kopioinut mallin omaisesti luontoa vaan imitoi luontoa luonnon prosesseja. Kun malli oli selkeästi konkreettinen esikuva niin tyyppi oli arkkitehtuurin idea. Quincyn ajatuksia abstraktioista konkreettisempaan suuntaan vei Gottfried Semper 1800-luvun alussa. Semperin projektina oli löytää ja luokitella arkkitehtuurin prototyyppisiä muotoja, jotka sopeutuivat tyylin muutoksiin, mutta tavallaan aina säilyivät. Hän vei tyypin käsitettä arkkitehtuurin arkkityypin suun- 80 typologinen tarkastelu kestävyyden ja uudistamisen välineenä

81 taan. 85 Tyypin käsitteeseen liittyy myös aina vaara siitä, että tyyppejä aletaan ymmärtää muuttumattomina. Kun tyyppi tai idea on kehitetty ja otettu käyttöön sillä on usein tapana muodostua normiksi, jonka mukaan mm. erilaiset viranomaissäännökset laaditaan. Näin tyyppi alkaa muistuttaa mallia ja sen uudistaminen muuttuu vaikeaksi. Arkkitehti Rafael Moneo pitää suunnittelevan arkkitehdin näkökulmasta tärkeänä, että tyypin käsitettä ei käytetä vain luokittelun välineenä teoreettisissa tulkinnoissa vaan että sen avulla tuotetaan uutta arkkitehtuuria. Hänen mukaansa tyypin käsite pitää sisällään myös muutoksen prosessin. Tyyppikäsite on muuttuva kehys, jonka sisällä muutos voi toimia. Vaikka typologisessa tarkastelussa on kyse jonkinasteisesta monistettavuuden käsitteestä, ei arkkitehtuurissa voida koskaan hylätä ajatusta arkkitehtonisen objektin ainutlaatuisuudesta. Suunnitteluprosessissa on kyse typologisten elementtien muodonannollisten ideoiden saattamisesta yhteen tietyissä olosuhteissa tietyksi yksittäiseksi teokseksi. Modernin arkkitehtuurin pioneerille kuten Mies van der Rohelle tila oli arkkitehtuurin materialisoitumista. Hänelle tila ei ollut pääsääntöisesti jotakin määrättyä toimintaa varten, vaan tilalla itsellään oli merkitystä. Tila voisi toimia yhtä hyvin kouluna kuin kirkkonakin Gottfried Semperin Carribbean hut teoksesta Der stil vol Semperin mukaan arkkitehtuurissa tyyppi voidaan ymmärtää neljän eri rakentamisen prosessin kautta perustaminen (earthwork), runkorakenne (framework), pintarakenne (membrane) ja tulisija (hearth). Nämä ovat Semperin mukaan kaiken rakentamisen alkumotiiveja ja tyylistä riippumattomia ja jotka ovat läsnä jo niin karibialaisessa majassa kuin temppelissäkin. Näin tyyppi lähenee idean käsitettä ja erkantuu mallin käsitteestä. Vaikeammin selitettävät käsitteet kuten mielikuvat, ideaalit, käsitteelliset ja arkkityyppiset ominaisuudet liittyvät oleellisesti myös tyypin käsitteeseen. Karen A. Franckin ja Lynda H. Schneeklothin 87 mukaan tyyppiä voi tarkastella materiaalisten, mielikuvallisten (imaginal) ja käsitteellisten näkökulmien kautta. Ne kuitenkin sekoittuvat niin, ettei mikään ole suoraan vapaa toisestaan. Heidän mukaansa materiaalisia ominaisuuksia kutsutaan usein funktionaalisiksi tyypeiksi. Ne ovat joko luonnon tai ihmisen muovaamia kuten esimerkiksi metsä, puisto, tie tai omakotitalo. Nykyisin monet materiaaliset tyypit ovat moniulotteisia sosiaalisia, ekonomisia ja fyysisiä rakennelmia. Kukin aika ja yhteiskunta luo materiaalisia tyyppejä oman järjestyksensä ja arvojensa pohjalta. Materiaalisiin tyyppeihin, niiden sosiaalisiin ja fyysisiin rakennelmiin kietoutuvat mielikuvalliset tyypit. Ne eivät ole fyysisiä rakennelmia vaan mielikuviemme ja aistiemme tuotteita. Tähän tyyppiin kuuluvat mm. utopiat, ideaalimallit vaikkapa asumisesta, lapsuuden ympäristön muisto jne. 88 Ne eivät sinällään ole olemassa missään, mutta ne ohjaavat osaltaan nykyisen ympäristömme muotoutumista. Hyvänä esimerkkinä tästä on mm. Le Corbusierin Plan Voisin- ja Ville Contemporairesuunnitelmat, jotka toimivat ideaalisten tyyppien malleina monille suurisuuntaisille lähiösuunnitelmille mm. Euroopassa ja Yhdysvalloissa ja 1970-luvuilla. Mielikuvallisilla tyypeillä voidaan kontrolloida ja ohjata mielikuvien ja ympäristön muodostusta myös toisia kuvitteellisia tyyppejä vastaan tai uusien 73. Ville Comtemporaire. Le Corbusier typologinen tarkastelu kestävyyden ja uudistamisen välineenä 81

82 tyyppien muodostuminen voidaan estää. Franck ja Schneekloth nostavat tästä esimerkkinä mm. Amerikkalaisen unelman amerikkalaisesta elämäntavasta omakotitalossa omalla väljällä tontilla. Tämä kuvitteellinen tyyppi on muovannut valtavina esikaupunkialueina levittyvät lähiömäiset omakotialueet, jotka ovat yhdyskuntarakenteen kestävän kehityksen kannalta kyseenalaisia. Käsitteellisyys tyypissä Franckin ja Schneeklothin mukaan ilmenee niinä älyllisinä rakennelmina, esim. typologisina järjestelminä, joiden avulla hahmotamme ja muokkaamme maailmaa. Se ei pitäydy vain kuvailussa vaan pyrkii analysoimaan. Analyysi onkin tärkeä väline määrittelemään mihin tavoitteisiin rakentamisella tähdätään. TYYPIN KÄSITE ANALYYSIN VÄLINEENÄ JA NÄKÖKUL- MAN MUOKKAAJANA Usein tyyppikäsitettä on käytetty apuvälineenä pyrittäessä luomaan uusia näköaloja arkkitehtuuriin, perustelemaan ratkaisuja tai toimimaan käsitteellisemmällä tasolla arkkitehtuurin näkökulman muutoksen airuena. J.N.L. Durand toi esille jo1800-luvun alussa tyypin mahdollisuuden toimia analyysin ja muutoksen välineenä arkkitehtuurissa. Durand kritisoi klassisten järjestelmien tyranniaa ja piti niitä dekoraatioina. Hänen mukaansa sellaiset elementit kuin pilarit, perustukset ja holvit saavat muotonsa suhteessa käytettyyn materiaaliin ja tarpeeseen. Hän kehitti erilaisia tyyppejä (hän puhui genreistä tyypin sijasta), jotka ovat tarpeesta lähtöisin ja seuraavat arkkitehtonista tilaohjelmaa, kuten sairaala, vankila, kirjasto ja teatteri. Hänen mielestään tyyli oli jotain, joka voitiin lisätä aina jälkeenpäin arkkitehtuuriin. Hän kehitti arkkitehtonisen järjestelmän ja metodin, jolla voitiin soveltaa ja käsitellä muuttuvan yhteiskunnan ja uusien rakennustyyppien vaatimuksia. Durandin prinsiipit ja elementit toimivat eräänlaisina sommittelun apuvälineinä. Hänen lähestymistapansa latisti kuitenkin tyypin kokoelmaksi erilaisia muodollisia ratkaisumalleja. 89 Modernin arkkitehtuurin esiinmarssi teollistuvan yhteiskunnan myötä 1900-luvun alussa hyökkäsi juuri tyypin formaalista käsitystä vastaan. Tyypin idea nähtiin kokoelmana historiasta periytyviä muodonannollisia sääntöjä ja rajoituksia, josta modernin arkkitehdin tuli olla vapaa. Tästä hyvänä esimerkkinä on 1900-luvun alussa Deutsche Werkbundin ympärillä käyty keskustelu tyypistä ja tyypittelystä. Tyyppiä käytettiin hyväksi vastustamaan massakulttuuria ja tuomaan järjestystä kaoottiseen maailmaan universaalisten mallien muodossa. Samaan ajattelutapaan perustuivat myös Le Corbusierin arkkitehtuuriset tyypit Maison Citrohan ja l Esprit Nouveau, 74,75. J.N.L.Durand joiden tarkoitus oli tuoda rationaalista järjestystä porvarillisen epätarkoituksen- 82 typologinen tarkastelu kestävyyden ja uudistamisen välineenä

83 mukaiseen suunnitteluun kulttuuristen arvojen säilyttämiseksi. 90 Le Corbusierin valtava vaikutus asuntosuunnittelun kehitykseen uusien talotyyppien kautta on kiistaton. Hänen asuintalosuunnitelmansa toimivat tyypin ja arkkitehtonisen idean lisäksi myös elävinä malleina arkkitehdeille. Le Corbusier toi tyypin käsitteen voimallisesti myös osaksi asuntosuunnittelua. Teollistuvien yhteiskuntien 1800-luvulla lasseir-faire politiikasta johtuvat kurjistuneet elinolosuhteet muokkasivat uuden polven arkkitehtien sosiaalista tietoisuutta. Arkkitehdit asettuivat eturiviin yhteiskunnassa sosiaalisten uudistusten airueina. Modernistinen, 1900-luvun alun idealistinen arkkitehtuurikäsitys vei kuitenkin tyypin käsitettä mallin tai prototyypin suuntaan. Erityisesti funktionalistinen ajattelutapa hyökkäsi typologista sommittelullista, periytyviin muotoihin pitäytyvää tyypin käsitettä vastaan. Funktionalisteille tila muodostui vain tilassa harjoitettavasta funktiosta lähtien. He näkivät massatuotannon yhtenä modernin arkkitehtuurin mahdollisuuksista, mikä osaltaan johtui tyypin käsitteen yksiulotteisesta tulkinnasta luvulta lähtien alettiin arvostella modernia funktionalistista arkkitehtuurikäsitystä siitä, että se oli kadottanut merkityksen arkkitehtuurista. Näkyvimpinä kriitikkoina olivat strukturalistit, jotka kritisoivat voimallisesti CIAMideologian 91 yksipuolista käsitystä arkkitehtuurista, mutta vasta 1960-luvulla tyypin käsite lanseerattiin jälleen arkkitehtuurikeskusteluun. Varsinkin Italiassa keskustelu oli voimakasta ja liittyi kaupunkisuunnittelun konventioihin. Keskeisiä nimiä ajattelusuunnassa olivat Saverio Muratori, Carlo Aymonimo, Vittorio Gregotti ja Aldo Rossi. Typologiaa käytettiin välineenä urbaaniin analyysiin. Se oli väline kuvailla rakennusten ja kaupungin suhdetta. Arkkitehtuuri ei ollut vain tilan rajaamista vaan tilallinen, sosiaalinen ja historiallinen urbaani ilmiö. Pisimmälle ajatukset vei Aldo Rossi, jonka mukaan tyyppi antoi välineen tarkastella arkkitehtuuria erillään niistä funktioista, joita se palveli. Rossin mukaan tietyt historialliset rakennusten ja katujen muodot olivat tyypin manifestaatioita ja muuttumattomia. Arkkitehtuurin merkityssisällöt syntyivät muusta kuin rakennuksen toiminnoista, jotka aikojen vaihtelussa muuttuivat. Vain arkkitehtuuri oli pysyvää ,77. Maison Citrohan. Le Corbusier typologinen tarkastelu kestävyyden ja uudistamisen välineenä 83

84 Rossi näki kuitenkin arkkitehtuurin typologian muuttumattomana historiallisena ilmiönä. Kehityksellä ei ollut sijaa hänen teorioissaan. Hänen näkemystensä tulkinta postmodernistisena arkkitehtuurin tyylisuuntana kavensi kaupunkitilan käsitteen kuitenkin ulkokohtaisiksi muotolainoiksi usein vailla suhdetta toimintoihin ja paikkaan. 78. Aldo Rossi Tutkielma geometriasta ja muistista. TYPOLOGINEN TARKASTELU SUUNNITTELUMETODINA JA TAITEELLISENA PROSESSINA - ARKKITEHTUURIN UUDISTAMINEN Suunnittelumetodista riippumatta tyyppi arkkitehtuurin ideana ja formaalisena ytimenä on tavalla tai toisella aina mukana suunnitteluprosessissa. Typologinen lähestymistapa on ollut tapa siirtää teorioiden tai merkittävän arkkitehtuurin avulla arkkitehtuuria polvelta toiselle. Typologia ja typologinen analyysi ovat palvelleet myös arkkitehtuurin opetusta ja arkkitehtuurin omaksumista, mutta kyse ei ole vain mallien siirtämisestä vaan uudistamisesta. Arkkitehtia ei enää tarvita mikäli kyse on vain mallien kopioinnista. Tyyppitaloteollisuus on hyvä esimerkki tästä. Arkkitehtuuriteoreetikot Giulio Carlo Argan ja Alain Colquhoun nostivat 1960-luvulla molemmat kirjoituksissaan esiin typologian merkityksen arkkitehtien luovassa suunnitteluprosessissa. Arganin mukaan typologiassa on samanaikaisesti kyse sekä arkkitehtuurin historiallisesta prosessista että yksittäisten arkkitehtien ajattelu- ja työskentelyprosessista. Hänen mukaansa typologia käsitetään usein pelkästään symbolisten elementtien siirroksi, jolloin ideologisia ja symbolisia ominaisuuksia voidaan tietoisesti (tai tiedostamatta) siirtää ja esittää arkkitehtuurissa muodollisina viitteinä olemassa olevaan arkkitehtuuriin. Tällöin typologia lähenee käsitteenä ikonografiaa, joka onkin aina osa tyypin käsitettä. Arganin mukaan tyypin käsittäminen ainoastaan formaalisesti sulkee pois taiteellisen luovan prosessin, joka on merkityksellinen osa arkkitehtonisen tyypin käsitettä. Tyypin käsittäminen reduktionistisena prosessina, jossa aikaisemmat arkkitehtoniset taideteokset pelkistetään tyypiksi, jolloin niiden kaikki tyylilliset ja historialliset viitteet vähitellen häviävät ja neutraloituvat auttaa arkkitehtia tekemään uusia luovia valintoja tyypin suhteen ja hän pystyy kehittämään niitä uusiksi tyypeiksi. Kritiikki olemassa olevia nykyajassa toimimattomia tyyppejä kohtaan ja niiden ylittäminen uusiksi tyypeiksi yhdistyy käsitteessä tyyppi. 93 Alan Colquhuin näkee Arganin tapaan typologisen metodin sekä symbolisena, että luovana prosessina. Symbolit ja merkitykset muuttuvat ajassa 84 typologinen tarkastelu kestävyyden ja uudistamisen välineenä

85 yhteiskunnan ja tarpeiden muuttuessa, minkä vuoksi hän pitää kyseenalaisena typologian käsittämistä paluuna traditionaalisiin muotolainoihin. Toisaalta hän kritisoi myös modernismin samanaikaista rationaalista ja intuitiivista tapaa erottaa arkkitehtuuri kulttuurisista yhteyksistään. Intuitiivisella hän tarkoittaa modernismin irtisanoutumista kaikista säännöistä ja periytyvistä muodoista. Hän pitää myös pelkkää teknokraattista ja funktionaalista lähestymistapaa arkkitehtuurin tekemiseen mahdottomuutena. Colquhuin ottaa esimerkiksi tästä suunnittelevien arkkitehtien kuvauksia suunnitteluprosesseista, joissa käytännölliset ja teknokraattiset tai muut vaikkapa matemaattiset metodit voivat ohjata suunnittelua johonkin pisteeseen asti. Jossakin vaiheessa suunnittelua on arkkitehdin kuitenkin pakko tehdä esteettisiä, muodonannollisia ja tektonisia valintoja. Näitä valintoja ja luovaa prosessia ohjaavia tekijöitä hän pitää sinä merkityksellisenä kulttuurisena viitekehyksenä, joka tulisi tehdä näkyväksi. 94 Miten kulttuuriset yhteydet ilmenevät arkkitehtien omakohtaisten suunnittelumetodien ohjaamissa suunnitteluprosesseissa? Missä kulkee raja muodonannollisen lainan ja uudistavan luovan prosessin välillä? Arkkitehdit eivät ole juurikaan kirjoittaneet tai kertoneet luovasta prosessistaan, lähinnä kai siksi että kyse on niin monimuotoisesta ja -ulotteisesta prosessista, jota on vaikea hahmottaa saati sitten sanallisesti ilmaista. Suunnittelevat arkkitehdit Jacques Herzog ja Pierre de Meuron ovat kuitenkin pyrkineet valottamaan myös tätä puolta taiteellisesta suunnitteluprosessistaan. 95 Heidän lähtökohtansa arkkitehtuurin on taiteilijan tapa lähestyä työtään havainnon ja tulkinnan kautta. Herzog ja de Meuron ovat kuin olemassa olevien jälkien etsijöitä. He tuovat niitä esille ja voimistavat niitä, kyseenalaistavat ne ja antavat niille mahdollisesti uuden tulkinnan. He näkevät että arkkitehtuuri ei saa alkuansa tyhjästä, mutta merkitykset muuttuvat ajassa. Heidän mielestään suhdetta olemassa olevaan arkkitehtuuriin ei voi välttää ja se on tärkeää, mutta mitään välittävää traditiota tai yhtenäiskulttuuria ei ole enää olemassa se on utopia. Herzogin ja de Meuronin arkkitehtuurifilosofisen näkemyksensä voisi katsoa toimivan myös suunnittelun metodina eikä vain lähtökohtana heidän töilleen. Heidän tapansa hahmottaa maailmaa on osa suunnittelun prosessia. Jokainen suunnittelutehtävä ja tontti luo heille oman arkkitehtuurinsa eikä ole kyse tyylistä tai muodoista, jotka toistuvat heidän töissään. As a matter of fact, the architectural plan and the architectural work interests us as tools for the perception of reality and confrontation of it. Here too, we would view the moral and political content of our work from a more questioning stance. typologinen tarkastelu kestävyyden ja uudistamisen välineenä 85

86 79. Herzog & de Meuron. Stone House, Tavole Not only as a stance during the drafting process, but also as the self-reflecting quality that we try to bring into the finished buildings themselves. 96 Rakennustaiteessa, kuten muissakin taiteen lajeissa avantgarde on ollut taiteen kenttää kyseenalaistava tendenssi. 97 Taiteella niin kuin myös rakennustaiteella on taipumus institutionaalistua ajan myötä. Uudet ideat omaksutaan lopulta itsestäänselvyytenä osaksi instituutioita ja tekemisen kenttää. Aikanaan 1900-luvun modernismin avantgardistiset piirteet ovat muuttuneet ajan myötä normeiksi. Avantgardistisesta lähtökohdista kehittynyt arkkitehtisuuntaus on muuttunut tavallaan uudeksi suunnittelutraditioksi. Moderniin yhteiskuntaan kuuluvat erikoistuneet asiantuntijakulttuurit. Irmeli Hautamäki kuvaa erikoistuvan tiedon ja ihmisten enemmistön välille muodostuvaa kuilua: Yhä pidemmälle kehittyvä asiantuntijuus tuottaa myös taiteessa saman ongelman kuin modernissa yhteiskunnassa yleensäkin taide vieraantuu elämismaailmasta. Asiantuntijakulttuurit eivät kohtaa ihmisten arkielämää tai niin sanottua elämismaailmaa. Asiantuntijoiden joukko korvaa perinteisen yhteiskunnan yhteisöt, suvun ja ystävät. 98 Jean-Francois Lyotard korostaa taiteen avantgardistista uudistavaa asemaa. Ilman uudistumista taide muuttuu hänen mielestään ennalta annettujen ja laskelmoitujen sääntöjen kaupalliseksi soveltamiseksi. 99 Lyotard tarkastelee avantgarden käsitettä postmodernin 100 käsitteen kautta. Postmoderni ei ole historiallinen aikakausi tai jakso, joka olisi alkanut modernin jälkeen. Modernin ajan hän näkee syklisenä aikajaksona, jonka sisällä on aina muodostumassa 86 typologinen tarkastelu kestävyyden ja uudistamisen välineenä

87 80. Luonnos Stone House, Tavole Rakennuksesta voi löytää yhtymäkohtia niin arkkitehtuurin historiaan Semperin tektoniseen periaatteeseen kuin moderniin taiteeseen, esimerkiksi Robert Smithsonin installaatioihin. Tavolen oman maaperän kiviä on käytetty seinässä latomalla ne betonikehikon kannattamaan rakenteeseen tekstiilinomaisesti kuten Semperin karibialaisessa majassa, jossa puurimarunko kannattelee kudottua seinäpintaa. Rakennuksessa ei ole niinkään suoria muodonannollisia tai rakenteellisia lainauksia paikallisesta kiviarkkitehtuurista vaan rakennus muodostaa oman yhteytensä maiseman ja paikan välillä, jonka taiteellinen suunnitteluprosessi on tuonut esiin. 116 Näin uusi arkkitehtuuri on välttänyt pastissiksi muodostumisen. postmoderni aika. Seuraava nykyhetki on jo syntymässä tämänhetkisen nykyisyyden sisällä. Postmoderni on hänen mukaansa tulevaa modernia aikaa, jossa postmodernin ja modernin erottaa siten, että postmoderni liittyy kulttuuriseen monimutkaistu miseen ja eriytymiseen. Lyotardin mukaan postmodernia kriittisyyttä on myöntää, ettei ole enää yhtenäistä historiallista metakertomusta. Avantgardella hän tarkoittaa modernia kyseenalaistavaa perinnettä, joka jatkuu nykytaiteeseen saakka. 101 Typologisen käsitteelliseen ideaan perustuvan taiteellisen suunnittelumetodin vahvuutena voisi pitää sitä, ettei kohteen arkkitehtuuria esteettisessä tilallisessa mielessä pyritä erottamaan kohteen toiminnallisista tai sosiaalisista tekijöistä. Taiteellisessa prosessissa kokonaisuus on aina enemmän kuin osiensa summa. Eristämällä ja painottamalla tiettyjä tarkastelunäkökulmia voidaan jättää huomiotta paljon asioita, jotka taiteellisen suunnittelumetodin vuoksi tulevat otetuiksi huomioon. Taiteessa uuden muodostuminen syntyy aina ennen lopullista ymmärrystä kohteesta. Se on vasta oraalla ennen lopullista muotoaan. Ymmärrys tavoittaa kohteen, jolle mielikuvitus ei vielä kykene antamaan muotoa. 102 Jos asuntosuunnittelu nähdään pelkästään tuotannollisesta ja käytännöllisestä näkökulmasta, se sulkee hyvin pian kehityksen ulkopuolelleen. Tällöin kehittyvät vain tuotannolliset ja käytännölliset ominaisuudet asuntosuunnittelussa, jotka eivät välttämättä vastaa ihmisten todelliseen elämysmaailmaan. Tämä tilanne on mitä otollisin maaperä sille kaupalliselle mielikuvateollisuudelle, joka pyrkii hyödyntämään ihmisten syvimpiä olemassa oloonsa liittyviä tarpeita ilman asumiseen liittyviä todellisia vaihtoehtoja. Typologinen tarkastelu asuntosuunnittelussa mahdollistaa arkkitehtuurin niin taiteellisen kuin yhteiskunnallisenkin 81. Robert Smithson. Non-Site: Line of wreckage (Bayonne, New Jersey) typologinen tarkastelu kestävyyden ja uudistamisen välineenä 87

88 kehityksen samanaikaisesti. Se on myös lähestymistapa, joka tarkistaa itse itseään prosessin kuluessa kyseenalaistaessaan olemassa olevaa ja antaessaan näin mahdollisuuden kehitykselle. KÄSITTEELLINEN TYPOLOGIA JA REPRESENTAATION ONGELMA 88 Tyyppi on Habrakenin mukaan käsite, joka pakenee koko ajan täydellistä lopullista kuvausta. Asioita voi määritellä tyypillisiksi yhden tai useamman määreen kautta, mutta tyyppi pitää sisällään aina enemmän kuin mitä kuvauksella pystytään ilmaisemaan. Kokonaisuus on aina enemmän kuin osiensa summa. On houkuttelevaa etsiä yksittäistä muotoa, joka määrittelee tyypin sisällön, mutta se ei ole koskaan pelkän muodon kuva tai ilmentymä. Tyypin variaatiot ja permutaatiot ovat sosiaalisesti määriteltyjä ja joka hetkessä uudelleen määriteltäviä. 103 Habraken vertaa tyyppiä jatkuvaan musiikilliseen improvisaatioon. Teema saa muotonsa ja kirkastuu variaatioissa. Se ei ole missään niistä tarkkaan määritelty tai koottu. Hänen mukaansa tyypin ymmärtämisessä ei ole niinkään kyse sen kaikkien merkitysten ymmärtämisestä; taide vain ottaa luovasti osaa yhteiskuntaan, joka tuo esiin tämän tyypin. Tyyppikeskustelu korostaa muotoa, mutta kaikki muutkin kokonaisuuden osat kuten materiaalit, värit, detaljit, suhteet jne. ovat myös komposition osia. Tästä johtuen tyyppi pakenee kaikkia yrityksiä tehdä siitä prototyyppi. 104 Tyyppi voi menettää voimansa, jos sitä yritetään määritellä liian tarkkaan. Typologian voisikin nähdä enemmän dialogin näkökulmasta. Suunnittelevan arkkitehdin näkökulmasta ideoiden ja käsitteiden, moniulotteisten asioiden välittäminen visuaalisesti suunnitteluprosessin aikana on vaikeaa. Niiden esittämiselle on kuitenkin tarve, koska suunnittelutehtävät ovat monimutkaistuneet. Tämän takia perinteisiä suunnittelumetodejakin joudutaan kyseenalaistamaan. Suunnitteluratkaisut ovat aina sidottuja paikkaansa ja olosuhteisiinsa, jotka eivät välttämättä enää aina ole optimaalisia rakentamiseen ja uudelleen kehittämiseen. Miten välittää diskursiivisesti tietoa suunnitteluratkaisujen perustelemiseen, ja miten käyttää analyyttistä suunnittelumetodia myös muiden kuin pelkästään yksittäisen suunnitteluprojektin tarpeisiin, ilman että asiat yksinkertaistuvat liikaa tai päinvastoin muuttuvat liian detaljoiduiksi liian varhain. Hollantilaiset arkkitehdit Ben van Berkel ja Caroline Bos nostavat virtuaalisen (lähinnä kolmiulotteisen) diagrammin esiin moniselitteisenä visuaalisena työkaluna, joka pystyy välittämään monitasoista tietoa suunnitteluprosessin kutypologinen tarkastelu kestävyyden ja uudistamisen välineenä

89 luessa paremmin kuin pitkälle työstetyt piirustukset. Diagrammi pitää sisällään merkityksiä ja tietoa, jota on vaikea hahmottaa suoraan selkeinä yksittäisinä konkreettisina arkkitehtonisina ratkaisuina. Liian varhainen ratkaisujen yksityiskohtaisuus voi lähteä viemään projektia tiettyihin detaljitason ratkaisuihin, jotka kokonaisuuden kannalta eivät ole olennaisia. Van Berkel ja Bos näkevät perinteisissä arkkitehtuurin representaatiotavoissa vaarana sen, ettei liian aikainen muodon ja sisällön yhdistäminen voi paeta olemassa olevia typologioita, joihin ne voivat fiksoitua. Heidän mielestään diagrammi välineellisenä tekniikkana pitkittää typologista fiksaatioita liian aikaisessa vaiheessa ja antaa mahdollisuuden uusien ratkaisujen ja muotojen muodostumiselle. Käsitteellisellä idealla ei ole vielä tiettyä muotoa tai rationaalista rakennetta. 105 Aikaisempien puhtaasti tyypittelevien suunnittelumetodien, kuten Durandin sommitelmallisten elementtien tapauksessa soveltamisen ongelmana on ollut niiden tiukka sitoutuminen tunnettuihin muotoihin, jolloin tyypin muut konnotaatiot ovat jääneet tarkastelusta pois. Konseptit arkkitehtuuria muokkaavat ideat eivät myöskään ole välttämättä universaaleja tai yhteneväisiä, vaan kukin projekti luo oman konseptinsa lähtökohdistaan. Varsinkin kaavoituksessa representaation ongelma on merkityksellinen, koska pientalon typologiset ja tilalliset konseptit ovat oleellisia, vaikka arkkitehtuuri ei ole vielä hahmottunut. 82. UN Studio, IFCCA (International Foundation of the Canadian Centre for Architecture) Penn Station, New York kilpailu. typologinen tarkastelu kestävyyden ja uudistamisen välineenä 89

90 Gordon Matta-Clark. Splitting 1974.

91 pientalon ja pientalotontin tilallinen kehittäminen IV 91

92 6 TILALLINEN TALOTYYPPIKEHITTELY Luvussa V on esitetty ideoita talotyypeistä, jotka pystyisivät typologisen joustavuuden näkökulmasta sopeutumaan ajan ja tarpeiden muutoksiin. Pientalon tilallinen kehittäminen kulkee rinta rinnan tontin ja aluerakenteen tilallisen kehittämisen kanssa. Pientalon joustavuuden toteutuminen ja ajassa säilyminen edellyttää näkökulman laajentamista vallitsevassa pientalosuunnittelussa. Talotyypit pyrkivät kyseenalaistamaan vallitsevia pientalotyyppejä ja tuomaan uusia näkökulmia kytkettyjen pientalojen suunnitteluun. Jokainen esitetty uusi talotyyppi on suhteessa paikkaan ja sen tyypin kehittelylle luomiin edellytyksiin. Kukin talotyyppi liittyy olennaiseksi osaksi tonttia ja aluerakennetta jolla se sijaitsee. Ne nivoutuvat kokonaisuudeksi, jossa asunnon ja tontin ratkaisuja on vaikea erottaa toisistaan. Talotyyppikehittelyn yhtenä tutkimuksellisena tavoitteena on ollut osoittaa kuinka toisiinsa kietoutuneita asunto, tontti ja aluerakenne ovat. Aluerakenteen ja tontin muodossa ja tilallisessa organisoinnissa tehdyt päätökset vaikuttavat suoraan myös asunnon sisäisiin ratkaisuihin. Kaavoituskäytännön pitäisi pystyä myös huomioimaan tämä kaavaa laadittaessa. Luvun V suunnitelmissa on esitetty sekä valmiit suunnitelmat talotyypistä aluerakenteen osana että kaaviomainen kolmiulotteinen diagrammi kyseisen talotyypin tilallisista ominaisuuksista helpottamaan tyypin idean ymmärtämistä.tarkastelun apuvälineenä on käytetty jaottelua erilaisiin tilatyyppeihin. Ne sisältävät ominaisuuksia, joiden avulla voi lähestyä pientalon ja sen tontin tilallista organisointia. Tilatyypit ovat käsitteellisiä tyyppejä, joiden variaatioita kaikki esitetyt pientalotyypit tavalla tai toisella ovat. Talotyypissä voi toteutua myös samanaikaisesti erilaisia tilatyyppejä. TILATYYPIT Huonetilatyyppi 85. Coleshill House. Roger Pratt, Rakennuksessa erotettiin huonetilat toisistaan käytävän avulla. Huoneet jakautuivat selkeästi myös julkiseen ja yksityiseen käyttöön. Huonetilatyyppi on huonetiloista muodostuvan talotyypin tilallinen peruskonsepti. Siinä huonetilat voidaan liittää toisiinsa joko horisontaalisti tai vertikaalisti. Yleensä huonetilat on erotettu toisistaan jo rakenteellisestikin, mutta ne voidaan yhdistää tosiinsa ovien, aukkojen, käytävien tai porrashuoneiden avulla. Hyvä esimerkki horisontaalista rakenteesta on renessanssin luoma talotyyppi, jossa huonetilat on liitetty toisiinsa suurten oviaukotusten välityksellä. Mm. viktoriaanisessa esimodernissa talotyypissä huonetilat on liitetty toisiinsa käytävän avulla. Tämä mahdollistaa huonetilojen yksityisyyden, koska huonetilojen käyttö niissä on itsenäistä ja toisistaan riippumatonta. Huoneiden liittäminen toisiinsa Englantilainen maaseutuvilla vuodelta Huoneet liitetty suoraan toisiinsa oviaukkojen välitykpientalon ja pientalotontin tilallinen kehittäminen

93 välittävän liikennetilan avulla mahdollistaa huonetilojen käytön eri tarkoituksiin samanaikaisesti tilaan voidaan kulkea kulkematta toisen huonetilan kautta. Hyvä esimerkki tällaisesta joustavasta talotyypistä on perinteinen Amsterdamin kauppiastalo, jossa huonetilat on liitetty toisiinsa välittävän porrashuoneen avulla. Vanhimmat rakennukset ovat jo 1600-luvulta, mutta ne taipuvat edelleen hyvinkin monenlaisiin nykypäivän tarpeisiin. Hollantilainen keskiaikainen kauppiastalo, joka perustuu Keski-Eurooppalaisiin kaupunkitalon esikuviin sai paikallisissa, erityisissä olosuhteissa kuitenkin oman tulkintansa. Witold Rybczynskin mukaan 1600-luvun kaupunkitalon esisolu käsitti etuhuoneen, joka oli varattu kaupallisiin tarkoituksiin, ja takahuoneen, jossa asuinkunta teki ruokaa, söi ja nukkui. Kun talo vaurastui, huoneita lisättiin ainoaan mahdolliseen suuntaan ylöspäin jopa kaksi tai kolmekin kerrosta. Samaa huonetilamallia jatkettiin ylöspäin. Ainoastaan keittiöllä oli selkeästi oma funktionsa. Muuten tiloilla ei ollut etukäteen määrättyjä funktioita. Ne vaihtelivat tarpeen mukaan luvun puolivälissä alkoi tilojen eriytyminen päivä- ja yökäyttöön sekä yksityisiin ja julkisiin tiloihin. Toisen kerroksen katujulkisivun huoneesta tuli oleskeluhuone, muita alettiin käyttää makuuhuoneina. Pehmeästä maaperästä ja paalutuksesta johtuvat talojen väliset yhteiset ulkoseinät kantoivat koko rakenteen niin, että julkisivuseiniin voitiin tehdä suuria aukotuksia. Isot ikkunat tekivät julkisivuista myös keveitä. Huoneista tuli valoisia, vaikka tilat olivat syviä. 106 Hollantilaisessa kauppiastalotyypissä nivoutuvat onnistuneeksi kokonaisuudeksi niin rakenteelliset, tilalliset kuin materiaaliset ominaisuudet, jotka ovat tehneet talotyypistä kestävän niin toiminnallisesti kuin kulttuurisestikin. Alakerran huonetiloja voi mm. suurista ikkuna-aukoista johtuen nykyisin käyttää niin liike-, työ- kuin oleskelutiloinakin. Talotyyppi on osoittautunut niin aikaa kestäväksi, että sen variaatioita suunnitellaan edelleenkin Hollannissa. Huonetilatyypin etuna on muutosten helppous. Huoneet voivat pitää sisällään erilaisista tarpeista lähteviä toimintoja. Huonetilatyypin joustavuuden ehtona on kuitenkin huonetilan tarpeeksi suuri koko, joka on olennainen myös säilyneissä hollantilaisissa esimerkeissä. Jos tila on tarpeeksi suuri se takaa hyvän monikäyttöisyyden. Tila pitäisi pystyä jakamaan tarvittaessa vaikka kahtia. Modernismin luoman asuntotyypin mallissa ongelmana tilojen monikäyttöisyyden kannalta on juuri niiden pieni koko ja kytkeminen toisiinsa. Ne eivät helposti taivu erilaisiin ennalta määräämättömiin toimintoihin. Ohjeellinen mitoittaminen johtaa helposti minimin standardisointiin, joka perustuu aina vallitsevaan ajattelutapaan siitä mitä pitää standardisoida. Kyse on yleensä omaan aikaansa sidotuista elämäntavoista, jotka standardisoidaan. pientalon ja pientalotontin tilallinen kehittäminen 93

94 86,88. Bloemengracht 108, Amsterdam Groenburgwal 2. Amsterdamissa 1600-luvulla käytetty kaupunkitalojen rakennekehikkotyyppi. Jaettava suurtila Jaettava suurtila tilallisena konseptina perustuu ideaan tilasta, jota voidaan tarpeen mukaan jakaa erilaisiksi huonetiloiksi kevyiden väliseinien avulla. Suurtilan edellytyksenä on esimerkiksi pilari-laatta rakenne, joka mahdollistaa joustavan ja vapaan tilan jakamisen. Tilaa voi jakaa horisontaalisesti tai vertikaalisti, jolloin rakennettavaksi tulevat myös välipohjat. Jaettava suurtila-tilakonsepti mahdollistaa erilaiset huonekoot ilman, että huonetilan kokoa tarvitsee määritellä tarkkaan etukäteen. Rakennuksen suunnittelu asettaa joustavuudelle kuitenkin ehtoja ja rajoituksia. Runkosyvyys ja ikkuna-aukotus on riittävän valonsaannin vuoksi kuitenkin aina turvattava. Suurtilaan voi kuitenkin sijoittaa rakenteen keskelle pihamaisia tiloja tai aukotuksia, jotta valoa saadaan myös jaettavan tilan sisäosiin. 94 pientalon ja pientalotontin tilallinen kehittäminen

95 89,90,91. Scheepstimmermanstraat, Borneo/Sporenburg, Amsterdam. MVRDV,1999. Vaihtoehtomahdollisuuksia suurtilaa jaettaessa rajoittavat juuri julkisivun aukotukset, sisäänkäyntien suhde tiloihin ja asunnon sisäisen liikenteen organisointi huonetilasta toiseen. Tästä johtuen jaettava suurtila ei aina tarjoa täysin omaehtoisia ratkaisuja asukkaalle ja tilankäytölle. Vaihtoehdot ovat sidottu tiettyihin reunaehtoihin, jotka tulee ottaa etukäteen hyvin huomioon suunnittelussa. Suunnittelijan tuleekin ennalta käydä läpi niitä vaihtoehtoja mitkä tila mahdollistaa, sillä muuten todellinen joustavuus eri käyttövaihtoehtoihin voi jäädä toteutumatta. Yleensä vaihtoehdot ovat rajoitettuja muutamiin todellisiin tilallisiin vaihtoehtoihin. Myös vesikalusteiden paikat tulee etukäteen huomioida tai niiden siirtelyyn tulee kehittää teknologinen ratkaisu. Avoimen rakentamisen periaatteita on sovellettu usein juuri jaettavan suurtilan tilatyypin lähtökohdista. Usein vesikalusteiden siirtely on kuitenkin kallista ja työlästä ja vaatii uudelleen pientalon ja pientalotontin tilallinen kehittäminen 95

96 suunnittelua ja lupakäsittelyprosessin muutosten tekemisen edellytyksenä. Tämänkaltaiset ratkaisut toteutetaan luultavasti yleensä vasta asukkaan vaihtuessa. Jaettavan suurtilan hyöty tulee esiin hyvin etukäteen suunniteltuna asukkaan mahdollisuutena vaikuttaa huonetilan kokojen muutoksiin erilaisissa elämäntilanteissa. Myös tässä ratkaisussa usean sisäänkäynnin järjestäminen on oleellista pitkän aikavälin joustavuuden näkökulmasta. Jaettavasta suurtilasta ei ole juurikaan olemassa historiallisia asumi- seen tarkoitettuja rakennusesimerkkejä, joita edelleen käytetään asumiseen Diagoon housing, Delft Kaikki tilat on jätetty kylpyhuoneita lukuunottamatta vaillinaisiksi ja viimeistelemättömiksi. Asukas voi jakaa tilaa ja sijoitella erilaisia huonetiloja omien tarpeidensa mukaisesti. Puolitasoratkaisu mahdolistaa mielenkiintoisia tilaalisia näkymiä huonetilasta toiseen. 96 Talotyyppi on ajatusmaailmaltaan lähellä keskiaikaista asumusta, jossa kaikki tapahtui samassa tilassa. Tätä ajatusmaailmaa edustavat historiallisesti vanhojen linnojen salit, joissa samaa tilaa jaettiin eri tarkoituksiin korokkeiden, ikkunasyvennyksien ja verhojen avulla. Pienimuotoisesti jaettavan suurtilan konseptia pientalon ja pientalotontin tilallinen kehittäminen

97 93. Väliseinät osittain suljettuna. Valokuvassa osittain suljettuna. on käytetty mm. edellä, luvussa II kuvatussa Rietveld-Schröder Huisissa. Tämä ratkaisu perustuu päivärytmin mukaisesti liikuteltavien väliseinien avulla tapahtuvaan huonetilojen jakamiseen. Hollantilainen arkkitehti Herman Hertzberger on soveltanut suurtilan käsitettä Delftin Diagoonin asuinalueen asuntotyypeissä vuodelta Tässä talotyypissä Hertzberger on tuonut polyvalenssin käsitteen myös asuinrakennusten yhteyteen. Polyvalenteilla rakennuksella tarkoitetaan monikäyttötilaa tai hallia (multi-purpose hall, salle polyvalente), jota voidaan käyttää eri tarkoituksiin 94a-b. Aksonometria Diagoonin talotyypistä sekä kuva asunnon sisätiloista. ilman tilaan kohdistuvia muutostarpeita. 107 Diagoonin talotyypissä asuintilaa ei ole eriytetty tiettyjä toimintoja varten, vaan asukas voi jakaa tilaa haluamallaan tavalla. Jaettavaan suurtilaan perustuvaa asuntorakentamisen tyyppiä on sovellettu yleensä harvakseen varsinkin Suomessa, koska viranomaismääräykset ja säännökset eivät helposti tue tätä tyyppiä. Nykysovellus jaettavasta suurtilasta on loft-tyyppinen asunto, jossa tilojen eriyttäminen visuaalisesti ja akustisesti toisistaan vaatii kuitenkin väliseinien rakentamista. Erityyppisten tilojen eriyttäminen omiksi kokonaisuuksiksi Talotyyppiratkaisu, jossa erityyppisiä tiloja voidaan eriyttää omiksi kokonaisuuksiksi, voi pääperiaatteeltaan olla joko huonetila- tai jaettava suurtilatyyppinen ratkaisu. Tässä ratkaisussa voi esimerkiksi vesikalusteita sisältävät tilat, jotka vaativat tietyntyyppisiä rakenteellisia tai teknisiä ratkaisuja, eriyttää omiksi kokonaisuuksikseen. Onnistuneissa ratkaisuissa tilat on yhdistetty liikenteellisesti tavalla, joka tarjoaa parhaan mahdollisen joustavuuden muiden huonetilojen käytölle. Tässä ratkaisussa on etuna se, että asukkaan on helppo mieltää, miten tiloja voi monipuolisesti käyttää ilman että joudutaan tekemään putkivetojen ja vesikalusteiden muutoksia. Esimerkiksi keittiöiden ja pesutilo- 95. Saksalainen kaupunkitalo, jossa keittiö on eriytetty selkeästi muista tiloista tulipalovaaran vuoksi. pientalon ja pientalotontin tilallinen kehittäminen 97

98 jen toteuttamiseen voi kehittää teknologisia ratkaisuja, joilla ei ole vaikutusta muiden tilojen rakenteiden suunnitteluun. Usein märkätilojen rakenteelliset vaatimukset esimerkiksi välipohjan ja seinien suhteen ovat ns. normaalihuonetiloista poikkeavia. Niiden eriyttäminen tuo rakenteellista joustavuutta ja tarkoituksenmukaisuutta rakentamiseen ja myös myöhempiin muutoksiin. Huonetilojen myöhemmät muutokset ovat helppoja vaikkapa putkiremontin yhteydessä kun vesikalustetilat voi helposti eriyttää omiksi kokonaisuuksiksi. Jotta ratkaisut olisivat joustavia myös pitkällä aikavälillä tulee tässäkin tyypissä yhtälailla kiinnittää erityistä huomiota huonetilojen kokoon. Huonetilojen, niin normaalien kuin vesikalusteita sisältävien, tulisi olla riittävän suuria ja joustavia ottamaan vastaan myöhemmin mahdollisesti ilmaantuvia tarpeita. Yleensä tämä tilatyyppi palvelee kuitenkin enemmän rakennusvaihetta ja myöhemmin tehtäviä rakenteisiin kohdistuvia muutostöitä rationaalisten putkivetojen sijoittelun ansiosta. Tyypin soveltaminen ei ilman muita käytön joustavuutta tukevia ratkaisuja välttämättä suoraan johda asukkaiden eriytyvistä ja omaehtoisista tarpeista kumpuavaan joustavuuteen ja ajalliseen säilyvyyteen typologisen joustavuuden näkökulmasta. Hertzbergerin Diagoon asuntotyypistä löytyy myös tämän tilakonseptin ominaisuuksia kylpyhuoneiden ja keittiöiden sijoittelussa. Kasvava ja supistuva tila 96. Vanha maalaistalo Ranskasta Vauclusesta. Kasvavassa ja supistuvassa tilakonseptissa tiloja pystytään rakentamaan lisää asuinrakenteen sisällä tai erottamaan osia niistä omiksi erillisiksi kokonaisuuksiksi. Kasvava tila tarkoittaa mahdollisuutta rakentaa lisätilaa tai ottaa muuten esimerkiksi ulkotilaksi tai puolilämpimäksi tilaksi tarkoitettua tilaa saman asuinrakenteen sisällä käyttöön. Supistuva tila tarkoittaa lähinnä mahdollisuutta erottaa osia asuinrakenteesta omiksi kokonaisuuksikseen vaikkapa muuhun kuin asumistarkoitukseen. Tämän tilakonseptin etuna on resurssien kohdistaminen aina siihen elämänvaiheeseen, jossa lisätilan tai tilan jakamisen tarve on kovin. Ympäristön aluerakenteen kannalta tämänkaltainen tilakonsepti asumisessa on haastavin. Miten luoda arkkitehtoninen kaupunkirakennetta määrittävä hahmo rakenteelle, jossa myöhemmät lisäykset eivät heikennä rakenteen esteettistä laatua. Aina on myös olemassa vaara hallitsemattomasta rakenteesta, joka on kyseenalainen alueen identiteetin ja ympäristön laadun kannalta. Aluerakenteen arkkitehtuuri ja asuinrakenteen päähahmo tulisi suunnitella niin, että myöhemmät muutokset 97. Jørn Utzonin kilpailuehdotus kasvavasta asuintalosta Skåneen vuodelta ovat alisteisia arkkitehtonisille perusratkaisuille. Tällaisesta rakenteesta ja arkkitehtuurista on hyvä esimerkki Jørn Ut- 98 pientalon ja pientalotontin tilallinen kehittäminen

99 zonin palkittu kilpailuehdotus Ruotsiin Skåneen vuodelta Utzonin ideat pohjautuivat vanhojen tanskalaisten maatilojen malleihin, joita hän onnistuneesti sovelsi kilpailuehdotukseensa. Perusperiaatteena oli neliön muotoon pihan ympärille muodostunut asuinrakenne, jonka rakenteen täydensivät osalla sivuja muuri. Tämän muurimaisen rakenteen sisällä pihan ympärille asukas pystyi rakentamaan lisää tiloja ilman, että se vaikutti olennaisesti ulkoarkkitehtuuriin. Utzon oli myös hyvin perillä vastaavanlaisesta vanhasta rakennustyypistä Etelä- Euroopassa ja mm. Kiinassa. Utzonin ratkaisun innovatiivisuus tuli esille omintakeisessa arkkitehtuurissa ja siinä kuinka eri asuinrakennukset oli liitetty tiiviiksi yhteisöksi kiinni toisiinsa. Innovatiivisuutta edusti myös talotyypin soveltaminen erilaisiin elämäntapoihin ja tarpeisiin. Kilpailuehdotusta ei koskaan rakennettu, mutta hän sovelsi ja kehitteli samanlaista rakennustyyppiä toteutetuissa asuntoalueissa Tanskassa. Näitä olivat Kingotalot Helsingørissa ja asuinalue Fredensborgissa Jørn Utzonin Kingotaloja Fredensborgiin Tanskaan Fredensborgin asuinalueen asemapiirros Jørn Utzonin kilpailuehdotus kasvavasta asuintalosta Skåneen vuodelta pientalon ja pientalotontin tilallinen kehittäminen 99

100 7 TILA-AJATTELUN KEHITTÄMINEN ASUNNON MÄÄRITELMÄSSÄ Erilaisten kasvavien ja supistuvien tilakonseptien aikaansaaminen edellyttää asuntoyksikön tarkastelemista joustavimmista lähtökohdista. Asuntojen liittäminen toisiinsa suuremmaksi asunnoksi tai johonkin muuhun tarkoitukseen tarkoitetun tilan liittäminen asunnon osaksi, tai sellaisen eriyttäminen asunnosta, tuo uusia määritelmiä asuntoyksikölle. Yhdistäminen ja eriyttäminen on nykyisinkin mahdollista, lähinnä kerrostalon talotyypeissä, joissa on mahdollista liittää samalla porrastasanteella sijaitsevia erikokoisia asuntoja toisiinsa. Hallinnallisesti ja joustavan, kunkin asunnon omaehtoisen käytön kannalta tämä on helppo ratkaisu, koska asunnot ovat jo erillisillä omilla osakekirjoillaan ja liikenne asuntoihin hoituu aina puolijulkisen tilan porrashuoneen kautta. Ongelmana asunnon yhdistämisessä on kuitenkin pienten asuntojen usein suhteellisen korkea neliöhinta. Tässä tapauksessa asuntojen yhdistäminen ei ole kannattavaa. On halvempaa muuttaa kokonaan uuteen isompaan asuntoon. Vaikeampi on kuitenkin tilanne, jossa isoa asuntoa pyritään jakamaan useammaksi asunnoksi. Sisäänkäyntejä on harvoin monta ja asunto on usein merkitty yksille osakekirjoille, jolloin osien myyminen tai vuokraaminen siitä on vaikeaa. Jos asunto muodostuisi erillisistä hallinnallisista yksiköistä kokonaisuuden sisällä, siitä olisi mahdollista erottaa osa pois esimerkiksi vaikka avioeron jälkeen ilman, että koko asuntoa tarvitsisi myydä omaisuuden ositustilanteissa. ASUMISYKSIKÖN MÄÄRITELMÄ PALAPELI JA KOKO- NAISUUS Tapa, jolla asuntoyksikkö on määritelty, on yksi syy asuintypologian säilymiseen hyvin yhdenmukaisena. Asunto on nähty yksikkönä, jota tuotetaan tietyn kokoisina versioina. On tarkasteltu lähinnä asuinneliöiden määrää ja huonelukua, vaikka ne ovat rajallisia määreitä kuvaamaan asunnon luonnetta. Asunnolla on yleensä myös vain yksi varsinainen ulko-ovi. Tilanne ei ole erilainen pientaloissa, joissa muut mahdolliset sisäänkäynnit ovat yleensä yksityiselle pihalle tai varastotiloihin. Jos asuntoyksikön nähtäisiin koostuvan erilaisista tilayksiköistä, joita voidaan yhdistellä tarpeen mukaan erilaisiksi kokonaisuuksiksi talotyypin typologian puitteissa, joustavuus erilaisiin elämäntilanteisiin olisi huomattavasti helpommin saavutettavissa. Sisäänkäynnit, pihatilat ja näkymät tulisi silloin organisoida siten, että ne mahdollistaisivat tilakokonaisuuksien luontevan eriyttämisen. 100 pientalon ja pientalotontin tilallinen kehittäminen

101 Asuntoyksikön muunneltavuutta ja kytkettävyyttä painottava typologinen joustavuus ei tarkoita, että asunto tulisi nähdä vain kokoelmana erilaisia yhteenliitettäviä tiloja. Asunto muodostaa aina mentaalisen kokonaisuuden asukkaalleen. Teknokraattinen ja liian rationaalinen lähestymistapa asumiseen, palapelin näkeminen vain palojensa kautta, on kuin tarkastelisi elämää sarjana episodeja ja tapahtumia, jotka eivät muodosta minkäänlaista kokonaisuutta tai merkitystä ihmiselle. Typologisessa tarkastelussa tulisikin ottaa huomioon asunnon säilyminen selkeänä kokonaisuutena, vaikka se muodostuisikin yhteenliitetyistä tilayksiköistä tai osa tilasta toimisi jossain muussa eriytetyssä tarkoituksessa. Typologisesti joustavassa asuinrakenteessa uuden erotettavan kokonaisuuden pitäisi pystyä toimimaan taas omana kokonaisuutenaan, asuntona tai vaikkapa työtilana. Niillä tulisi olla oma identiteetti ja sellainen suhde aluerakenteeseen, että se mahdollistaisi rakenteen itsenäisyyden tontin osana. Muuntuvuus toteutuisi siten, että vaikka rakenteella olisi mahdollisuus sisäiseen yhteyteen, osat pystyisivät toimimaan myös itsenäisesti. Tällöin on tärkeää miten sisäänkäynnit ja asuintilan suhde ulkotilaan, tonttiin ja aluerakenteeseen on järjestetty. MUUNTUVUUS ASUNTOJEN VÄLILLÄ Erilaisissa talotyypeissä voi asuntojen välisen muuntuvuuden toteuttaa hyvinkin erilaisista lähtökohdista. Tiiviissä, kytketyssä pientalotyypissä, jossa asunnot ovat saman rakenteen osana niiden yhdisteleminen ja erottaminen on helposti mahdollista. Suurimmat tarpeet liittyvät yleensä sivuasunnon tai työtilan erottamiseen ja lisätilan rakentamiseen. Mutta muunkinlaiset tarpeet voivat tulla mahdollisiksi. Muuntelumahdollisuudet asuntojen välillä silloin kun joku haluaa kasvattaa asuntoaan ja toinen päästä eroon lisätilasta, ovat nykyisissä asuintalotyypeissä lähes olemattomia. Jotta asunnon olisi mahdollista kasvaa ja kutistua, asunnon rajojen tulisi olla muuntuvia. Tämä asettaa vaatimuksia mm. hallinnan järjestämiselle: Omistusasunnon jakaminen juridisesti erillisiksi hallinnallisiksi yksiköiksi tai yhdistäminen suuremmiksi yksiköiksi olisi edellytys sen joustavalle käytölle ajan kuluessa. Jokaisella erotettavalla tai yhdistettävällä tilayksiköllä tulisi silloin olla oma osakesarjansa, jonka voisi halutessaan myydä pois. Myös tilan vuokraaminen muuksi kuin alivuokralaistilaksi tulisi silloin mahdolliseksi. Typologisen joustavuuden kehittäminen talotyypeissä auttaisi myös rakennuttajia vastaamaan helpommin todelliseen kysyntään. Joissakin talotyypeissä olisi mahdollista määrittää asuntojen lopulliset koot vasta jopa rakentamisen loppusuoralla todellisen pientalon ja pientalotontin tilallinen kehittäminen 101

102 kysynnän mukaisesti. Asunnon rajan muuntuminen asettaa vaatimuksia myös rakenteille, jotka tulisi ottaa huomioon rakennusta suunniteltaessa. Esimerkiksi äänieristys tai ilmastointi ja sen säätely ovat asioita, joiden tulisi olla tarkkaan harkittuja rakenteita suunniteltaessa. Ilmastointia ja sen säätelyä tulisi kehittää huonetilakohtaiseksi, jotta se olisi paremmin sovellettavissa kulloiseenkin asuntokokonaisuuteen. ULKO- JA SISÄTILAN SUHDE Pientalo on aina tiiviissä yhteydessä ulkotilaansa. Pihatilojen organisoinnin suhteessa sisätiloihin tulisi mahdollistaa erilaisten asuin- tai työtilayksiköiden muodostuminen samalle tontille. Näkymät pihatiloista sisätiloihin tulisi järjestää niin, että ne voidaan huomioida tilayksikkökohtaisesti. Tiiviissä pientalossa ulkotilan luonne ja sen liittäminen ikkunoiden ja sisäänkäyntien avulla sisätiloihin tulee olla harkittua koko tontin joustavan käytön edesauttamiseksi. Pientaloa ei koskaan tulisi suunnitella vain asunnon sisätilojen näkökulmasta vaan asuintilojen suhde ulkotiloihin määrittää myös sisätilojen käyttöä. Teollisten tyyppitaloratkaisujen suurimpana ongelmana onkin juuri niiden sattumanvaraisuus suhteessa tontin ulkotiloihin ja koko aluerakenteeseen. Usein talotyyppi on sellainen, ettei se jousta edes erityyppisiin maastollisiin saati sitten erilaisiin tontinkäytön vaihtoehtoihin. RAKENNUKSEN SUHDE TONTTIIN JA ALUERAKENTEE- SEEN Rakennuksen sisätilojen suhde tonttiin ja aluerakenteeseen ovat merkityksellisiä koko aluerakenteen toiminnan ja kehityksen kannalta. Rakennus, tontti ja aluerakenne nivoutuvat yhteen kokonaisuudeksi, joka hyvin ratkaistuna mahdollistaa sopeutumisen ajan ja tarpeiden muutoksiin. Tontin vapaan ja rakennetun tilan suhde sekä katutilaratkaisut ovat suorassa yhteydessä niin tontin kuin aluerakenteenkin joustavuuteen. Jotta esimerkiksi työtilojen tai sivuasuntojen eriyttäminen olisi mahdollista, tulisi erotettavien tilojen olla helposti kytkettävissä katutilaan oman sisäänkäynnin avulla. Kaavassa tulisi myös löytyä joustoa tilojen käyttötarkoituksen osalta. Liian tarkka rajaaminen asuin- tai työtilaksi johtaa helposti muutoslupien hankintaan ja turhaan byrokratiaan. Talotyypin ja kaavan yhtäaikainen kehittely ja käyttötarkoituksen muutosmahdollisuuden huomioiminen saa alueen elämään ja kehittymään luontaisesti. Jotta tontille pystyttäisiin järjestämään useampia sisäänkäyntejä, erilaisten katutilojen tarve 102 pientalon ja pientalotontin tilallinen kehittäminen

103 kasvaa hierarkisesti. Esimerkiksi perinteisen suomalaisen puukaupungin palokujien tyyppiä voidaan helposti soveltaa pientaloalueilla, jolloin tontille saadaan helposti useampia sisäänkäyntejä. Katutila ja tontin organisointi rakennuksineen määrittää koko alueen hahmoa ja identiteettiä. Yksi tärkeimmistä aluerakenteen tiiviyttä ja hahmoa määrittävistä tekijöistä on autoliikenteen ja pysäköinnin järjestäminen. Keskitetyt suuret pysäköintialueet hajottavat usein aluerakennetta. Normaaliin asukaspysäköintiin varattuja alueita on mahdotonta käyttää muuhun tarkoitukseen. Vieraspysäköinnin hoitaminen osittain keskitetysti esimerkiksi pieninä torimaisina tiloina mahdollistaa ratkaisusta riippuen tilan toimimisen myös muissa tarkoituksissa. Aluerakenteen tiiviyden kannalta pysäköintiratkaisut tulisikin hoitaa mahdollisimman lähellä asuinrakennusta tai sen osana. Tämä voi myös tarjota jonkinlaista joustoa autolle tarkoitetun tilan, kuten rakennukseen liitetyn autotallin muulle käytölle, jos autoa ei ole. Keski-Euroopassa on onnistuneesti sovellettu osittain tai kokonaan asuinrakenteen alla olevaa hallimaista paikoitusta. Tämä on ollut monissa tapauksissa koko alueen tilarakenteen laadun kannalta oleel Volker Giencken suunnittelema asuintalo Graziin vuodelta Pysäköintitilat maantasoa puoli kerrosta alempana. Seinät ovat osin auki, jolloin pysäköintitilaan ei tarvitse järjestää koneellista ilmastointia. lista. Hallin todelliset kustannukset eivät myöskään ole olleet kynnyskysymys, jos halli on ollut osittain auki eikä kallista ilmastointia ole tarvinnut järjestää. Hallin liikenne korvaa myös onnistuneissa talotyyppikehittelyissä autoille tarkoitetun katutilan rakentamista. Pysäköintiratkaisuissa tulisikin tarkastella alueen kokonaistaloudellisuutta. Usein halliratkaisut tyrmätään Suomessa suoralta kädeltä koska ne mielletään kalliiksi ratkaisuiksi. Tämä johtuu osaltaan myös siitä, että viranomaismääräykset ovat tiukkoja ja ilmastointivaatimukset ovat niille samat kuin suurille autohallikokonaisuuksillekin. Hyvin toteutetuissa asuinrakenteeseen liittyvissä halliratkaisuissa on myös aluerakenteen kannalta tilallisia etuja kun autoille ja kevyelle liikenteelle tarkoitettu katutila eivät risteä. Aluerakenteen kannalta tärkeitä ovat myös alueella toimivat palvelut ja yhteisalueet. Esitetyissä talotyypeissä tähän ei varsinaisesti ole otettu kantaa, mutta niiden sijoittumisesta aluerakenteen sisällä on esitetty joitakin vaihtoehtoja. Tulevaisuuden kannalta palvelurakenteen kehittäminen on kuitenkin koko alueen laadun ja joustavan kehityksen kannalta oleellista. Se, ovatko palvelut osittain itseorganisoituvia vai varta vasten alueelle toteutettuja, tulisivat molemmat olla mahdollisia aluerakenteen muodostuksen puitteissa. Aluerakenteen suunnittelussa tulisi huomioida mahdollisuus myös myöhemmän yhteistilan tai muun palvelutilan rakentamiselle ilman, että alue vaikuttaa rakentamattomalta ennen tilan toteutusta. Myös yhteistilojen suunnittelussa voisi soveltaa kasvavan tilan periaatetta, jossa alueen arkkitehtoninen olemus ei olennaisesti muutu tilan rakentamisen myötä. pientalon ja pientalotontin tilallinen kehittäminen 103

104 104

ASUMISEN TULEVAISUUS; monotyyppisestä monityyppiseen

ASUMISEN TULEVAISUUS; monotyyppisestä monityyppiseen ASUMISEN TULEVAISUUS; monotyyppisestä monityyppiseen Asuntomarkkinat 2011 Kalastajatorppa 20.1.2011 Markku Hedman Professori Arkkitehtuurin laitos, TTY ARKKITEHTUURIN VALLANKUMOUS MAAPALLOJA Maailman ekologinen

Lisätiedot

Asumisen trendit ja tulevaisuuden haasteet

Asumisen trendit ja tulevaisuuden haasteet Asumisen trendit ja tulevaisuuden haasteet Asumisen strateginen suunnittelu Tampere 8.-9.6.2011 DEMO & MAL toimijoiden koulutustapaaminen Technopolis Yliopistonrinne, Häggman-sali Markku Hedman Professori

Lisätiedot

Suomen Kulttuuriperintökasvatuksen seuran strategia 2013-2017

Suomen Kulttuuriperintökasvatuksen seuran strategia 2013-2017 Suomen Kulttuuriperintökasvatuksen seuran strategia 2013-2017 1. Johdanto Seuran ensimmäinen strategia on laadittu viisivuotiskaudelle 2013-2017. Sen laatimiseen ovat osallistuneet seuran hallitus sekä

Lisätiedot

Asumisen ja olemisen toiveita, miten maaseutu voi vastata kysyntään?

Asumisen ja olemisen toiveita, miten maaseutu voi vastata kysyntään? Asumisen ja olemisen toiveita, miten maaseutu voi vastata kysyntään? Asumisen valinnat Mahdollisuuksien maaseutu Pälkäne 29.11.2011 Eija Hasu Tohtorikoulutettava Maisema-arkkitehti, KTM Arkkitehtuurin

Lisätiedot

Projektin perustelu ja tavoitteet

Projektin perustelu ja tavoitteet P A L V E L U T Projektin perustelu ja tavoitteet Hankkeen tavoite on lisätä sukupolvien välistä yhteenkuuluvuutta ja lisätä toisista huolehtimista tarjoamalla uudenlainen asumismuoto usean sukupolven

Lisätiedot

TAMPEREEN KAUPUNKISEUDUN ASUNTOPOLIITTINEN OHJELMA 2030. Pekka Hinkkanen 20.4.2010

TAMPEREEN KAUPUNKISEUDUN ASUNTOPOLIITTINEN OHJELMA 2030. Pekka Hinkkanen 20.4.2010 TAMPEREEN KAUPUNKISEUDUN ASUNTOPOLIITTINEN OHJELMA 2030 Pekka Hinkkanen 20.4.2010 Ohjelman lähtökohdat: Asuntopoliittisen ohjelman konkreettisia tavoitteita ovat mm.: Asuntotuotannossa varaudutaan 91 000

Lisätiedot

Kainuun tulevaisuusfoorumi kommenttipuheenvuoro: koulutuksen tulevaisuus. Mikko Saari, sivistystoimialan johtaja, KT (7.5.15)

Kainuun tulevaisuusfoorumi kommenttipuheenvuoro: koulutuksen tulevaisuus. Mikko Saari, sivistystoimialan johtaja, KT (7.5.15) Kainuun tulevaisuusfoorumi kommenttipuheenvuoro: koulutuksen tulevaisuus Mikko Saari, sivistystoimialan johtaja, KT (7.5.15) Aluksi Ainoa tapa ennustaa tulevaisuutta, on keksiä se (Alan Kay) Tulevaisuus

Lisätiedot

Kulttuuriperintö huomenna Elämystalouden arvokohde vai osallisuus tulevaisuuden rakentamisessa?

Kulttuuriperintö huomenna Elämystalouden arvokohde vai osallisuus tulevaisuuden rakentamisessa? Kulttuuriperintö huomenna Elämystalouden arvokohde vai osallisuus tulevaisuuden rakentamisessa? Professori Katriina Siivonen, Helsingin yliopisto Elävä perinne! Avaus aineettoman kulttuuriperinnön vaalimiseen

Lisätiedot

"Emme voi ratkaista ongelmia ajattelemalla samalla tavalla kuin silloin, kun loimme ne. Albert Einstein

Emme voi ratkaista ongelmia ajattelemalla samalla tavalla kuin silloin, kun loimme ne. Albert Einstein "Emme voi ratkaista ongelmia ajattelemalla samalla tavalla kuin silloin, kun loimme ne. Albert Einstein Maarit Kairala Sosiaalityön e- osaamisen maisterikoulutus Lapin yliopisto/ Oulu 18.4.2013 Lähtökohtiani:

Lisätiedot

Julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuus innovatiivisten palveluiden mahdollistajana

Julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuus innovatiivisten palveluiden mahdollistajana Julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuus innovatiivisten palveluiden mahdollistajana Helsingin Yrittäjien seminaari 1.3.2011 Kumppanuus Yritysmyönteistä yhteistyötä mikko.martikainen@tem.fi Mikko Martikainen

Lisätiedot

SUOMALAINEN ASUMISREGIIMI MURROKSESSA (KONSORTIO) VASTUUHENKILÖ: HANNU RUONAVAARA, TURUN YLIOPISTO

SUOMALAINEN ASUMISREGIIMI MURROKSESSA (KONSORTIO) VASTUUHENKILÖ: HANNU RUONAVAARA, TURUN YLIOPISTO SUOMALAINEN ASUMISREGIIMI MURROKSESSA (KONSORTIO) VASTUUHENKILÖ: HANNU RUONAVAARA, TURUN YLIOPISTO KONSORTION HANKKEITTEN YHTEINEN VIITEKEHYS Asumisregiimi = ne perusperiaatteet, joille maan asumisen järjestelmä

Lisätiedot

Kommenttipuheenvuoro Janne Ahosen selvitykseen Asuntomessut Espoossa

Kommenttipuheenvuoro Janne Ahosen selvitykseen Asuntomessut Espoossa Future Home Institute Tutkimusaamiainen Toimitusjohtaja Pasi Heiskanen Suomen Asuntomessut Kommenttipuheenvuoro Janne Ahosen selvitykseen Asuntomessut Espoossa koti ja asuminen on kulttuuri-sidonnaista:

Lisätiedot

Kohtuuhintaiseen metropoliasumiseen. Espoon kaupunkisuunnittelukeskus Torsti Hokkanen 12.2.2013

Kohtuuhintaiseen metropoliasumiseen. Espoon kaupunkisuunnittelukeskus Torsti Hokkanen 12.2.2013 Kohtuuhintaiseen metropoliasumiseen Espoon kaupunkisuunnittelukeskus Torsti Hokkanen Esityksen sisältö Hieman asuntotuotannon ja kaavoituksen volyymeistä Espoossa Asuntotuotannon kriittiset tekijät maankäytön

Lisätiedot

Ammattiopisto Luovi Ammatillinen peruskoulutus. Opetussuunnitelman yhteinen osa opiskelijoille. Hyväksytty 1.0/27.8.

Ammattiopisto Luovi Ammatillinen peruskoulutus. Opetussuunnitelman yhteinen osa opiskelijoille. Hyväksytty 1.0/27.8. Ammattiopisto Luovi Ammatillinen peruskoulutus Opetussuunnitelman yhteinen osa opiskelijoille Hyväksytty 1.0/27.8.2009 Johtoryhmä Opetussuunnitelma 2.0/24.06.2010 2 (20) Sisällysluettelo 1 Tietoa Ammattiopisto

Lisätiedot

Oma ääni kuuluviin omat taidot näkyviin

Oma ääni kuuluviin omat taidot näkyviin Oma ääni kuuluviin omat taidot näkyviin Hyvää Ikää Kaikille seminaari Seinäjoella 18.9.2014 Marjut Mäki-Torkko Vammaispalvelujen johtaja, KM Mitä ajattelet ja sanot minusta Sitä luulet minusta Sinä olet

Lisätiedot

SATO StudioKoti. Laadukasta kaupunkiasumista edullisesti. 10.6.2015 SATO StudioKoti

SATO StudioKoti. Laadukasta kaupunkiasumista edullisesti. 10.6.2015 SATO StudioKoti SATO StudioKoti 1 Laadukasta kaupunkiasumista edullisesti SATO StudioKoti pähkinänkuoressa 2 500 /kk Räätälöidyt sisustusratkaisut Hyvin varustellut yhteiset tilat Ison asunnon toiminnallisuus Mistä ajatus

Lisätiedot

Esitys korttelin Tahmelan 1406 Y-tonttien 1 ja 2 uudesta käytöstä (Hirvikadun, Tahmelan Viertotien ja Tahmelankadun rajaama kortteli)

Esitys korttelin Tahmelan 1406 Y-tonttien 1 ja 2 uudesta käytöstä (Hirvikadun, Tahmelan Viertotien ja Tahmelankadun rajaama kortteli) Esitys korttelin Tahmelan 1406 Y-tonttien 1 ja 2 uudesta käytöstä (Hirvikadun, Tahmelan Viertotien ja Tahmelankadun rajaama kortteli) 17.4.2007 1 sisällysluettelo 1. LÄHTÖKOHTIA...3 Palvelurakenne... 3

Lisätiedot

YHDYSKUNTARAKENNETTA EHEYTTÄVÄ LAADUKAS PIENTALOASUMINEN

YHDYSKUNTARAKENNETTA EHEYTTÄVÄ LAADUKAS PIENTALOASUMINEN YHDYSKUNTARAKENNETTA EHEYTTÄVÄ LAADUKAS PIENTALOASUMINEN UUDENLAISET KAUPUNKIPIENTALOKONSEPTIT JOONAS MIKKONEN - ARKKITEHTI SAFA LÄHTÖKOHDAT YHDYSKUNTARAKENNETTA EHEYTTÄVÄ MAANKÄYTÖNSUUNNITTELU = Yhdyskuntarakenteen

Lisätiedot

Asuntotuotanto Vantaalla

Asuntotuotanto Vantaalla Asuntotuotanto Vantaalla Vantaan kaupunkirakenteen kehitys 1960-2014 Asuntopolitiikan päätavoitteita Täydennysrakentamisen edistäminen Vantaan asuntorakentamisennuste 2015-2024 ARY:n vierailu Vantaalla

Lisätiedot

Tekes Tila-ohjelma 2008-2012. Asumisen tulevaisuus käyttäjät keskiössä? 1.12.2009

Tekes Tila-ohjelma 2008-2012. Asumisen tulevaisuus käyttäjät keskiössä? 1.12.2009 Tekes Tila-ohjelma 2008-2012 Asumisen tulevaisuus käyttäjät keskiössä? 1.12.2009 TILABRUNSSIT, syksy 2009 DM 31655 ja 43677 11-2006 Copyright Tekes Asumisen tulevaisuus-tila-brunssin ohjelma 1.12.2009

Lisätiedot

Matalaenergia ja passiivirakentaminen - taloteollisuuden näkökulma

Matalaenergia ja passiivirakentaminen - taloteollisuuden näkökulma Matalaenergia ja passiivirakentaminen - taloteollisuuden näkökulma Pientaloteollisuus ry Tavoitteet, suunta ja mahdollisuudet Määritelmien selkeyttäminen ja määritelmiin sisältyvät haasteet Suunnittelun

Lisätiedot

Mikä asuntostrategia?

Mikä asuntostrategia? Asuntostrategialuonnos Mari Randell Mikä asuntostrategia? Seudun yhteinen maankäyttösuunnitelma, asuntostrategia ja liikennejärjestelmäsuunnitelma on valmisteltu samaan aikaan ja tiiviissä yhteistyössä

Lisätiedot

AVAIN EKOTOIMIVAAN KOTIIN Asumisvalintojen kestävyys suunnittelun haasteena Projektipäällikkö Heli Mäntylä

AVAIN EKOTOIMIVAAN KOTIIN Asumisvalintojen kestävyys suunnittelun haasteena Projektipäällikkö Heli Mäntylä AVAIN EKOTOIMIVAAN KOTIIN Asumisvalintojen kestävyys suunnittelun haasteena Projektipäällikkö Heli Mäntylä EKOTEHOKKAAN ELINKAARIASUMISEN PALVELUKONSEPTIT YHTEISTYÖTAHOT TTS tutkimus (Työtehoseura) TKK

Lisätiedot

Asuntojen hinnat ja kaavoitus. Tuukka Saarimaa, VATT Arvokas kaupunki 14.10.2015, Vantaa

Asuntojen hinnat ja kaavoitus. Tuukka Saarimaa, VATT Arvokas kaupunki 14.10.2015, Vantaa Asuntojen hinnat ja kaavoitus Tuukka Saarimaa, VATT Arvokas kaupunki 14.10.2015, Vantaa 1. Asuntojen alueellisista hintaeroista 2 Ei ole outoa, että Suomessa on kalliita asuntoja Pääkaupunkiseudun (Helsinki,

Lisätiedot

Siinä on ajatusta! Innovaatiot sosiaali- ja terveyspalveluissa

Siinä on ajatusta! Innovaatiot sosiaali- ja terveyspalveluissa Siinä on ajatusta! Innovaatiot sosiaali- ja terveyspalveluissa Tekesin ohjelma 2012 2015 Julkiset hankinnat uudistamisen välineeksi Haluamme edistää uutta toimintakulttuuria, jossa palveluhankinnoissa

Lisätiedot

Julkisen ja yksityisen yhteistyö maankäytössä. Rakennuttajan kokemuksia

Julkisen ja yksityisen yhteistyö maankäytössä. Rakennuttajan kokemuksia Julkisen ja yksityisen yhteistyö maankäytössä Rakennuttajan kokemuksia ASUNTOSÄÄTIÖ - Perustettiin vuonna 1951 rakennuttamaan Tapiola Perustajajärjestöt Väestöliitto Mannerheimin Lastensuojeluliitto SAK

Lisätiedot

Tulevaisuusohjausta kaikille ja kaikkialle

Tulevaisuusohjausta kaikille ja kaikkialle Tulevaisuusohjausta kaikille ja kaikkialle - ratkaisu vai ongelma? Educa-messut 24.1.2014 Leena Jokinen Tulevaisuuden tutkimuskeskus, Turun yliopisto Vaihtoehtoisten henkilökohtaisten tulevaisuuksien hahmottamista

Lisätiedot

LIITE 2: YAMK-OPINNÄYTETYÖN ARVIOINTIKRITEERIT. Arvioinnin osa-alueet ylempään AMK-tutkintoon johtavassa koulutuksessa

LIITE 2: YAMK-OPINNÄYTETYÖN ARVIOINTIKRITEERIT. Arvioinnin osa-alueet ylempään AMK-tutkintoon johtavassa koulutuksessa LIITE 2: YAMK-OPINNÄYTETYÖN ARVIOINTIKRITEERIT Arvioinnin osa-alueet ylempään AMK-tutkintoon johtavassa koulutuksessa I TEHTÄVÄN ASETTELU Työelämälähtöisyys: opinnäytetyö hyödyttää työelämää, kehittää

Lisätiedot

HELSINKI-PIENTALO HELSINGIN KAUPUNKI SPY RY

HELSINKI-PIENTALO HELSINGIN KAUPUNKI SPY RY HELSINKI-PIENTALO HELSINGIN KAUPUNKI SPY RY 2/31 HELSINKI-PIENTALO Pientalorakentaminen Helsingissä tapahtuu entistä pienemmille tonteille. Kaupungin tietoisena politiikkana on tiivistää kaupunkirakennetta,

Lisätiedot

Yhteiskunnallinen yritys tunnukset 02/2012

Yhteiskunnallinen yritys tunnukset 02/2012 Yhteiskunnallinen yritys tunnukset 02/2012 Suomalaisen Työn Liitto ry myönsi 11:lle yritykselle oikeuden käyttää yhteiskunnallinen yritys -nimikettä. Suomen Setlementtiliiton omistamat yritykset olivat

Lisätiedot

nuovo YLEMPI KELLARIKERROS 1:200 1. KERROS 1:200 JULKISIVU VAASANKADULLE 1:200

nuovo YLEMPI KELLARIKERROS 1:200 1. KERROS 1:200 JULKISIVU VAASANKADULLE 1:200 ASEMAPIIRROS 1 : 500 Jyväskylä on Alvar Aallon ja modernin arkkitehtuurin kaupunki tämä on nostettu esille myös Jyväskylän arkkitehtuuripoliittisessa ohjelmassa kaupungin rakentamista ohjaavana johtoajatuksena.

Lisätiedot

TURKU YHTEISÖLLISTÄ ASUMISTA JYRKKÄLÄN ALUEELLE MONIKKO -HANKE

TURKU YHTEISÖLLISTÄ ASUMISTA JYRKKÄLÄN ALUEELLE MONIKKO -HANKE TURKU YHTEISÖLLISTÄ ASUMISTA JYRKKÄLÄN ALUEELLE MONIKKO -HANKE TA P I O K A N G A S A H O 2 6. 1 0. 2 0 11 L Ä H TÖ KO H DAT S U UNNIT TE LUA LU E Lähdin suunnittelussa liikkeelle tutkimalla pääkaupunkiseudulla

Lisätiedot

V i r A p. Virtual Apartment s Service. e-business mahdollisuudet rakennusalalla

V i r A p. Virtual Apartment s Service. e-business mahdollisuudet rakennusalalla V i r A p Virtual Apartment s Service e-business @ VirAps Jarmo Suominen Arkkitehti SaFa / Projektipäällikkö UIAH e-business mahdollisuudet rakennusalalla VIRAPS on internetissä toimiva palvelu jonka avulla

Lisätiedot

Talous- ja suunnittelukeskus

Talous- ja suunnittelukeskus Helsingin kaupunki Talous- ja suunnittelukeskus Kotikaupunkina Helsinki Asumisen ja maankäytön suunnittelun päämäärät ja tavoitteet Asumisen ja maankäytön suunnittelun lähtökohtia Uutta kaupunkia Vuosina

Lisätiedot

5.12 Elämänkatsomustieto

5.12 Elämänkatsomustieto 5.12 Elämänkatsomustieto Elämänkatsomustieto oppiaineena on perustaltaan monitieteinen. Filosofian ohella se hyödyntää niin ihmis-, yhteiskunta- kuin kulttuuritieteitäkin. Elämänkatsomustiedon opetuksessa

Lisätiedot

Kuvataide. Vuosiluokat 7-9

Kuvataide. Vuosiluokat 7-9 Kuvataide Vuosiluokat 7-9 Kuvataiteen tehtävänä on kulttuurisesti moniaistisen todellisuuden tutkiminen ja tulkitseminen. Kuvataide tukee eri oppiaineiden tiedon kehittymistä eheäksi käsitykseksi maailmasta.

Lisätiedot

1. Oppimisen ohjaamisen osaamisalue. o oppijaosaaminen o ohjausteoriaosaaminen o ohjausosaaminen. 2. Toimintaympäristöjen kehittämisen osaamisalue

1. Oppimisen ohjaamisen osaamisalue. o oppijaosaaminen o ohjausteoriaosaaminen o ohjausosaaminen. 2. Toimintaympäristöjen kehittämisen osaamisalue Sivu 1 / 5 Tässä raportissa kuvaan Opintojen ohjaajan koulutuksessa oppimaani suhteessa koulutukselle asetettuihin tavoitteisiin ja osaamisalueisiin. Jokaisen osaamisalueen kohdalla pohdin, miten saavutin

Lisätiedot

Lausunto opinnäytetyöstä (AMK-tutkinto) Tekijä/tekijät: Työn nimi: Paikka ja aika:

Lausunto opinnäytetyöstä (AMK-tutkinto) Tekijä/tekijät: Työn nimi: Paikka ja aika: Lausunto opinnäytetyöstä (AMK-tutkinto) Tekijä/tekijät: Työn nimi: Paikka ja aika: 1. Tehtävän asettelu Työelämälähtöisyys ja työelämän tarpeisiin vastaaminen Ammatillinen osaaminen ja sen kehittymisen

Lisätiedot

Metsäsektorin hyväksyttävyys kriisissä

Metsäsektorin hyväksyttävyys kriisissä Metsäsektorin hyväksyttävyys kriisissä Voidaanko brändeillä vaikuttaa? Maaliskuu 2006 Professori Helsingin yliopisto Psykologian laitos gote.nyman@helsinki.fi Mistä tiedämme.? Miten voimme toimia.? Kenelle

Lisätiedot

KOTISAIRAANHOITO HARMONIA OY. Kotimainen hyvinvointipalveluiden tuottajaverkosto

KOTISAIRAANHOITO HARMONIA OY. Kotimainen hyvinvointipalveluiden tuottajaverkosto KOTISAIRAANHOITO HARMONIA OY Kotimainen hyvinvointipalveluiden tuottajaverkosto Kotisairaanhoito Harmonia Oy Pienestä suureksi v.2001-2010 Tuotteet: Kotihoidon palvelut Kaikki palvelut samasta osoitteesta.

Lisätiedot

ASUMISEN UUDET KONSEPTIT Käyttäjäkeskeisyys muutosvoimaksi puurakentamisen kehittämiseen

ASUMISEN UUDET KONSEPTIT Käyttäjäkeskeisyys muutosvoimaksi puurakentamisen kehittämiseen ASUMISEN UUDET KONSEPTIT Käyttäjäkeskeisyys muutosvoimaksi puurakentamisen kehittämiseen EIKÖ EKOLOGISUUS MYY? SEMINAARI, KULUTTAJATUTKIMUSKESKUS 6.5.2010 Antti Pirinen, Aalto-yliopiston taideteollinen

Lisätiedot

Tampereen kaupunkiseudun infrapalvelujen seutuseminaari III 4.6.2014

Tampereen kaupunkiseudun infrapalvelujen seutuseminaari III 4.6.2014 Rakentamisen laatu ja tulevaisuuden haasteet Tampereen kaupunkiseudun infrapalvelujen seutuseminaari III 4.6.2014 Mistä tulevaisuuden osaajat rakentamiseen? Professori Ralf Lindberg 1. Taustaa 2. Opiskelijat

Lisätiedot

On ilo tuoda valtiovallan tervehdys tähän Kankaanpään ryhmäkodin harjannostajaisiin!

On ilo tuoda valtiovallan tervehdys tähän Kankaanpään ryhmäkodin harjannostajaisiin! 30.1.2015 Kankaanpään kehitysvammaisten ryhmäkodin harjannostajaiset Hyvä juhlaväki, On ilo tuoda valtiovallan tervehdys tähän Kankaanpään ryhmäkodin harjannostajaisiin! Tämä hanke on tärkeä monessakin

Lisätiedot

MAANKÄYTTÖSUUNNITELMA

MAANKÄYTTÖSUUNNITELMA PYHÄJOEN STRATEGINEN MAANKÄYTTÖSUUNNITELMA PARHALAHTI PYHÄJOEN KESKUSTA - hallinto ja palvelut (viheralueet ja väylät yhdistävät) - asuminen - ympäristöstä selkeästi erottuva kokonaisuus, joka osittain

Lisätiedot

REKRYTOINTI- JA VUOKRAPALVELUT MUUTOKSEN JA KASVUN YTIMESSÄ. Tero Lausala, 24.9.2015

REKRYTOINTI- JA VUOKRAPALVELUT MUUTOKSEN JA KASVUN YTIMESSÄ. Tero Lausala, 24.9.2015 REKRYTOINTI- JA VUOKRAPALVELUT MUUTOKSEN JA KASVUN YTIMESSÄ Tero Lausala, 24.9.2015 TYÖN MUUTOS JA MURROS TYÖPAIKOISTA TYÖTEHTÄVIIN: MONIMUOTOISET TAVAT TEHDÄ TYÖTÄ TYÖN TARJONNAN JA KYSYNNÄN KOHTAANTO-ONGELMA

Lisätiedot

Lausunto opinnäytetyöstä (YAMK-tutkinto) Tekijä/tekijät: Työn nimi: Paikka ja aika:

Lausunto opinnäytetyöstä (YAMK-tutkinto) Tekijä/tekijät: Työn nimi: Paikka ja aika: Lausunto opinnäytetyöstä (YAMK-tutkinto) Tekijä/tekijät: Työn nimi: Paikka ja aika: 1. Tehtävän asettelu Työelämälähtöisyys ja työelämän tarpeisiin vastaaminen Ammatillinen osaaminen ja sen kehittymisen

Lisätiedot

12.11.2008 Kristiina Hautakangas Medivire Hoiva Oy

12.11.2008 Kristiina Hautakangas Medivire Hoiva Oy Ikääntyneiden asuminen ja arki 12.11.2008 Kristiina Hautakangas Medivire Hoiva Oy Hilma mummon unelma On mukavaa, kun heräsin aamulla omassa kauniissa huoneessa, ei tullut kiire ja söin rauhassa hyvän

Lisätiedot

KULTTUURITUOTANNON YHTEYS MATKAILUUN

KULTTUURITUOTANNON YHTEYS MATKAILUUN KULTTUURITUOTANNON YHTEYS MATKAILUUN Pekka Uotila Kulttuuri kyydittää -raportti http://tuottaja2020.metropolia.fi/ KULTTUURITUOTTAJA Välittäjäammatti Kulttuurikokemus, -taito, -asenne ja -tieto Tuotantokokemus,

Lisätiedot

Omaisuus ja hoiva eri omaisuuslajit vanhushoivan rahoituksessa. 10.11.2011 Markus Lahtinen

Omaisuus ja hoiva eri omaisuuslajit vanhushoivan rahoituksessa. 10.11.2011 Markus Lahtinen Omaisuus ja hoiva eri omaisuuslajit vanhushoivan rahoituksessa 10.11.2011 Markus Lahtinen Teemat Sosiaalinen oikeudenmukaisuus ja hoivan rahoitus: Mistä rahat vanhushoivan rahoitukseen tulevaisuudessa?

Lisätiedot

KUNNAT JA PALVELUNTUOTTAJAT KUMPPANEINA

KUNNAT JA PALVELUNTUOTTAJAT KUMPPANEINA KUNNAT JA PALVELUNTUOTTAJAT KUMPPANEINA Valtakunnalliset sijaishuollon päivät 4. - 6. 10. 2011 Vaasa Aikuisten vastuuta vai kilpailutettua palvelutavaraa YM Aulikki Kananoja TARKASTELUN LÄHTÖKOHTA Lapsen

Lisätiedot

KOULUTUS TULEVAISUUDESSA

KOULUTUS TULEVAISUUDESSA KOULUTUS TULEVAISUUDESSA Lukio Suomessa - Tulevaisuusseminaari 3.4.2014 Johanna Ollila, projektipäällikkö Tulevaisuuden tutkimuskeskus Turun yliopisto TULEVAISUUDENTUTKIMUS Havainnointia mm. tilastot,

Lisätiedot

Ikääntyneiden asumisen kehittämisohjelma 2013-2017

Ikääntyneiden asumisen kehittämisohjelma 2013-2017 Ikääntyneiden asumisen kehittämisohjelma 2013-2017 Hissillä kotiin Valtakunnallinen hissiseminaari, 8.5.2014, Lahti Ohjelmapäällikkö, FT Sari Hosionaho, ympäristöministeriö Ikääntyminen koskettaa yhteiskuntaa

Lisätiedot

Luovuus, innovatiivisuus ja julkinen sektori. Virpi Einola-Pekkinen VM 30.8.2011

Luovuus, innovatiivisuus ja julkinen sektori. Virpi Einola-Pekkinen VM 30.8.2011 Luovuus, innovatiivisuus ja julkinen sektori Virpi Einola-Pekkinen VM 30.8.2011 Miten luovuus ja innovatiivisuus liittyvät julkiseen sektoriin? Hallituksen tahtotila: Avoin, oikeudenmukainen ja rohkea

Lisätiedot

Miten suomalaiset haluavat asua - ja miten vaatimuksiin vastataan?

Miten suomalaiset haluavat asua - ja miten vaatimuksiin vastataan? Miten suomalaiset haluavat asua - ja miten vaatimuksiin vastataan? Asuntomarkkinat 2011 20.1.2011 Aija Staffans Aalto-yliopisto Arkkitehtuurin laitos IDENTITEETTI PALVELUT JA YHTEYDET SOSIAALINEN YMPÄRISTÖ

Lisätiedot

yhteiskuntana Sosiaalitutkimuksen laitos Tampereen yliopisto

yhteiskuntana Sosiaalitutkimuksen laitos Tampereen yliopisto Suomi palkkatyön yhteiskuntana Harri Melin Sosiaalitutkimuksen laitos Tampereen yliopisto Nopea muutos Tekninen muutos Globalisaatio Työmarkkinoiden joustot Globalisaatio ja demografinen muutos Jälkiteollisesta

Lisätiedot

Cadolton moduulirakennusteknologia. Arkkitehtuuria modulaarisella rakennustavalla NOPEAMMIN. TEHOKKAAMMIN. MODUULIRAKENTAMINEN.

Cadolton moduulirakennusteknologia. Arkkitehtuuria modulaarisella rakennustavalla NOPEAMMIN. TEHOKKAAMMIN. MODUULIRAKENTAMINEN. Cadolton moduulirakennusteknologia Arkkitehtuuria modulaarisella rakennustavalla NOPEAMMIN. NOPEAMMIN. Moduulirakentamisen viehätys Vakuuttava teknologia Huipputeknologisille toimintorakennuksille ennen

Lisätiedot

Asuminen on elämys mitä taloyhtiö odottaa isännöitsijältä?

Asuminen on elämys mitä taloyhtiö odottaa isännöitsijältä? Asuminen on elämys mitä taloyhtiö odottaa isännöitsijältä? Teija Ojankoski Asuntotoimen johtaja, FT Asunto on paitsi tavara myös koti - Asumisen historiassa erilaiset tarpeet ovat jatkuvasti muokkaantuneet

Lisätiedot

ASUMISEN JA ASUNTOALUEIDEN KEHITTÄMINEN asuntotarjonnan monipuolistamisen esimerkkejä:

ASUMISEN JA ASUNTOALUEIDEN KEHITTÄMINEN asuntotarjonnan monipuolistamisen esimerkkejä: MAL päätös s 24.11.2011 Esko Kahri ASUMISEN JA ASUNTOALUEIDEN KEHITTÄMINEN asuntotarjonnan monipuolistamisen esimerkkejä: ASUNTOPOLITIIKKA JA KAAVOITUS lisäten kestävää kehitystä ja kiinteyttäen yhdyskuntarakennetta

Lisätiedot

ASUNTOPOLITIIKKA MUUTOKSESSA ARA-PÄIVÄ 15.1.2013, LAHTI. Hannu Ruonavaara Sosiaalitieteiden laitos/sosiologia

ASUNTOPOLITIIKKA MUUTOKSESSA ARA-PÄIVÄ 15.1.2013, LAHTI. Hannu Ruonavaara Sosiaalitieteiden laitos/sosiologia ASUNTOPOLITIIKKA MUUTOKSESSA ARA-PÄIVÄ 15.1.2013, LAHTI Hannu Ruonavaara Sosiaalitieteiden laitos/sosiologia PERIODISOINTI ASUNTOPOLIITTISEN REGIIMIN MUUTOKSEN TARKASTELUN LÄHTÖKOHTANA Bo Bengtsson (toim.):

Lisätiedot

SÄHKÖISTEN KULKUVÄLINEIDEN KÄYTTÖÖNOTON EDISTÄMINEN EUROOPPALAISIA LÄHESTYMISTAPOJA. TransECO 2011, Jukka Räsänen

SÄHKÖISTEN KULKUVÄLINEIDEN KÄYTTÖÖNOTON EDISTÄMINEN EUROOPPALAISIA LÄHESTYMISTAPOJA. TransECO 2011, Jukka Räsänen SÄHKÖISTEN KULKUVÄLINEIDEN KÄYTTÖÖNOTON EDISTÄMINEN EUROOPPALAISIA LÄHESTYMISTAPOJA ESITYKSEN SISÄLTÖ Tausta ja tavoitteet Tarjonta ja kysyntä Erilaisia lähestymistapoja Suosituksia TAUSTA JA TAVOITTEET

Lisätiedot

ASUMISEN UUSI YHTEISÖLLISYYS. Pentti Kareoja / ARK-house Arkkitehdit Oy / Aalto-yliopisto

ASUMISEN UUSI YHTEISÖLLISYYS. Pentti Kareoja / ARK-house Arkkitehdit Oy / Aalto-yliopisto ASUMISEN UUSI YHTEISÖLLISYYS Pentti Kareoja / ARK-house Arkkitehdit Oy / Aalto-yliopisto ASUMISEN UUSI YHTEISÖLLISYYS / TUTKIMUSTA (myös) RAKENTAMALLA Kerrostalorakentamisen yksipuolinen

Lisätiedot

Miten suomalaiset haluavat asua - onko pilvenpiirtäjille kysyntää?

Miten suomalaiset haluavat asua - onko pilvenpiirtäjille kysyntää? Asuntomarkkinat 2013 24.1.2013 Miten suomalaiset haluavat asua - onko pilvenpiirtäjille kysyntää? Timo Nieminen DI, varatoimitusjohtaja SRV Eija Hasu KTM, maisema-arkkitehti Asiakastutkimuspäällikkö SRV

Lisätiedot

YMPÄRISTÖOPPI. Marita Kontoniemi Jyväskylän normaalikoulu marita.kontoniemi@norssi.jyu.fi

YMPÄRISTÖOPPI. Marita Kontoniemi Jyväskylän normaalikoulu marita.kontoniemi@norssi.jyu.fi YMPÄRISTÖOPPI Marita Kontoniemi Jyväskylän normaalikoulu marita.kontoniemi@norssi.jyu.fi OPPIAINEEN TEHTÄVÄ Rakentaa perusta ympäristö- ja luonnontietoaineiden eri tiedonalojen osaamiselle Tukea oppilaan

Lisätiedot

Busy in Business. Juha Lehtonen 26.4.2012

Busy in Business. Juha Lehtonen 26.4.2012 Busy in Business Juha Lehtonen 26.4.2012 Markkinan kehityksen trendejä Markkinan kehityksen trendejä Globaali työjako muuttuu ja toiminta siirtyy maailmanlaajuisiin verkostoihin. Muutos haastaa paikallisen

Lisätiedot

KASVATETTAVAN OSALLISTAMINEN JA KASVUN ARVIOINTI

KASVATETTAVAN OSALLISTAMINEN JA KASVUN ARVIOINTI KASVATETTAVAN OSALLISTAMINEN JA KASVUN ARVIOINTI VTT/ Sosiologi Hanna Vilkka Opetusmenetelmät ja opetuksen arviointi -seminaari/ Turun kesäyliopisto 11.12.2010 RAKENTEISTA TOIMIJAAN Oma kasvu merkityksissä,

Lisätiedot

TONNI, INNO ja ONNI. Inno

TONNI, INNO ja ONNI. Inno TONNI, INNO ja ONNI Tonni, Inno ja Onni ovat VTT:n laatimia tulevaisuusskenaarioita vuoteen 2050. Skenaarioiden lähtökohtana on ollut kasvihuonekaasupäästöjen vähentäminen 80 prosenttia vuoden 1990 tasosta.

Lisätiedot

Muuttaako ilmastonmuutos kulutustottumuksia? Päivi Timonen, tutkimusjohtaja Kuluttajatutkimuskeskus 17.2.2010, Metsäalan tulevaisuusseminaari

Muuttaako ilmastonmuutos kulutustottumuksia? Päivi Timonen, tutkimusjohtaja Kuluttajatutkimuskeskus 17.2.2010, Metsäalan tulevaisuusseminaari Muuttaako ilmastonmuutos kulutustottumuksia? Päivi Timonen, tutkimusjohtaja Kuluttajatutkimuskeskus 17.2.2010, Metsäalan tulevaisuusseminaari Esityksessä pohdin Tuottaako yrityksissä käytetty kuluttajatieto

Lisätiedot

Asunnottomuuden ehkäisy, vapautuvat vangit ja AE-periaate teemaryhmän tapaaminen

Asunnottomuuden ehkäisy, vapautuvat vangit ja AE-periaate teemaryhmän tapaaminen Asunnottomuuden ehkäisy, vapautuvat vangit ja AE-periaate teemaryhmän tapaaminen Asuminen, kuntouttava työote ja integraatio Jenni Mäki Sampo Järvelä 07.11.2011 Tampere AE-periaate ja lainrikkojat Asunnon

Lisätiedot

Kulutuksen arkea ja juhlaa. Kulutustutkimuksen Seuran syysseminaari Jyväskylä 27.11.2009

Kulutuksen arkea ja juhlaa. Kulutustutkimuksen Seuran syysseminaari Jyväskylä 27.11.2009 Kulutuksen arkea ja juhlaa Kulutustutkimuksen Seuran syysseminaari Jyväskylä 27.11.2009 Kaupunkikeskusta kulutuksen tilana Outi Uusitalo, Jyväskylän yliopisto Sisältö: Taustaa, KAUTAS-hanke Kaupunkitilan

Lisätiedot

Korjausrakentamisen palveluja ja teollista toimintaa

Korjausrakentamisen palveluja ja teollista toimintaa Miten julkiset hankinnat voivat tukea rakentamisen cleantechratkaisuja? Motiva / Tekes seminaari 10.2.2015 Korjausrakentamisen palveluja ja teollista toimintaa Tekesin Rakennettu ympäristö ja Huippuostajat

Lisätiedot

ASIA: HE 30/2015 vp VALTION TALOUSARVIOKSI VUODELLE 2016, Teema: luku 35.20

ASIA: HE 30/2015 vp VALTION TALOUSARVIOKSI VUODELLE 2016, Teema: luku 35.20 LAUSUNTO 1 (5) Eduskunta Valtiovarainvaliokunta, Asunto ja ympäristöjaosto ASIA: HE 30/2015 vp VALTION TALOUSARVIOKSI VUODELLE 2016, Teema: luku 35.20 kiittää mahdollisuudesta tulla kuulluksi hallituksen

Lisätiedot

EHDOTUS VALTIONEUVOSTON ASUNTOPOLIITTISEKSI TOIMENPIDEOHJELMAKSI VUOSILLE 2012-2015 14.2.2012

EHDOTUS VALTIONEUVOSTON ASUNTOPOLIITTISEKSI TOIMENPIDEOHJELMAKSI VUOSILLE 2012-2015 14.2.2012 EHDOTUS VALTIONEUVOSTON ASUNTOPOLIITTISEKSI TOIMENPIDEOHJELMAKSI VUOSILLE 2012-2015 14.2.2012 HALLITUSOHJELMAN PÄÄTAVOITTEET: 1. Köyhyyden, eriarvoisuuden ja syrjäytymisen vähentäminen 2. Julkisen talouden

Lisätiedot

Fiksumpia hankintoja Julkisten hankintojen kehittämisen rahoitus esimerkkejä kuntakentältä

Fiksumpia hankintoja Julkisten hankintojen kehittämisen rahoitus esimerkkejä kuntakentältä Fiksumpia hankintoja Julkisten hankintojen kehittämisen rahoitus esimerkkejä kuntakentältä Ilona Lundström 27.10.2010 Julkinen hankinta Hankinnan määritelmä hankinta = hankintasopimus ja sitä edeltävä

Lisätiedot

Kohtuulliset asumiskustannukset suunnittelun haasteena; Tuotannon näkökulma

Kohtuulliset asumiskustannukset suunnittelun haasteena; Tuotannon näkökulma Kohtuulliset asumiskustannukset suunnittelun haasteena; Tuotannon näkökulma Pekka Sokka Skanska Talonrakennus Oy 28.11.2011 ARY 15.11.2011 / Pekka Sokka 1 Kohtuulliset asumiskustannukset suunnittelun haasteena.

Lisätiedot

Etätyö-case osallistuva suunnittelu ja ajallinen ymmärrys

Etätyö-case osallistuva suunnittelu ja ajallinen ymmärrys Kotona työskentelyn haasteet ja mahdollisuudet asumiselle ja kotitoimistolle Etätyö-case osallistuva suunnittelu ja ajallinen ymmärrys Katja Virtanen 140303 Etätyö- case Case- kuvaus Prosessi ja menetelmät

Lisätiedot

Tekesin uudet ohjelmat Huippuostajat 2013-2016 Fiksu kaupunki 2013-2017. Tekes Ohjelmapäällikkö Sampsa Nissinen www.tekes.

Tekesin uudet ohjelmat Huippuostajat 2013-2016 Fiksu kaupunki 2013-2017. Tekes Ohjelmapäällikkö Sampsa Nissinen www.tekes. RESCA-hankkeen työpaja 23.9.2013 Pääposti Tekesin uudet ohjelmat Huippuostajat 2013-2016 Fiksu kaupunki 2013-2017 Tekes Ohjelmapäällikkö Sampsa Nissinen www.tekes.fi/huippuostajat Kasvua ja hyvinvointia

Lisätiedot

Miten markkinat vastaavat ryhmärakennuttamisen haasteisiin?

Miten markkinat vastaavat ryhmärakennuttamisen haasteisiin? Miten markkinat vastaavat ryhmärakennuttamisen haasteisiin? Asuntomarkkinat 2012 26.1.2012 Juha Sarakorpi, Saraco D&M Oy 1 Miksi ryhmärakennuttamista halutaan? Ihmiset kaipaavat asunnonhankkijoina: Enemmän

Lisätiedot

Koti 2025 -oivalluksia nuorten asumiseen Fasilitaattorina Onni Sarvela

Koti 2025 -oivalluksia nuorten asumiseen Fasilitaattorina Onni Sarvela Koti 2025 -oivalluksia nuorten asumiseen Fasilitaattorina Onni Sarvela Valtakunnallinen asunnottomuuspäivä 17.10.2014 seminaari Espoo, Dipoli, 17.10.2014 klo 13-15.30 Nuorten asuminen v. 2025 Asumisympäristö

Lisätiedot

KOHTI ASIAKASLÄHTÖISEMPIÄ JA TUOTTAVAMPIA SOSIAALI- JA TERVEYSPALVELUJA

KOHTI ASIAKASLÄHTÖISEMPIÄ JA TUOTTAVAMPIA SOSIAALI- JA TERVEYSPALVELUJA KOHTI ASIAKASLÄHTÖISEMPIÄ JA TUOTTAVAMPIA SOSIAALI- JA TERVEYSPALVELUJA Kuntien tuottavuusseminaari 16.6.2011 Reijo Väärälä Apulaisosastopäällikkö YT, Dosentti Sosiaali- ja terveysministeriö Reijo Väärälä

Lisätiedot

Malleja valinnanvapauden lisäämiseksi

Malleja valinnanvapauden lisäämiseksi Malleja valinnanvapauden lisäämiseksi VAHVAT VANHUSNEUVOSTO ääni kuuluviin ja osaaminen näkyväksi Tampere projektijohtaja Mari Patronen Tampereen hankkeet 1. Asiakas- ja palveluohjaus 2. Henkilökohtainen

Lisätiedot

Kehitysvammaisten henkilöiden asumisen kehittämisestä. Reetta Mietola, Helsingin yliopisto, Sosiaalitieteiden laitos reetta.mietola@helsinki.

Kehitysvammaisten henkilöiden asumisen kehittämisestä. Reetta Mietola, Helsingin yliopisto, Sosiaalitieteiden laitos reetta.mietola@helsinki. Kehitysvammaisten henkilöiden asumisen kehittämisestä Reetta Mietola, Helsingin yliopisto, Sosiaalitieteiden laitos reetta.mietola@helsinki.fi Kehitysvammaisten asumista koskeva selvitystyö (2011-2012,

Lisätiedot

SOSIAALITYÖN MAHDOLLISUUKSIA

SOSIAALITYÖN MAHDOLLISUUKSIA SOSIAALITYÖN MAHDOLLISUUKSIA Päihdealan sosiaalityön päivä 22.11.2012 Aulikki Kananoja ESITYKSEN JÄSENNYS Kulttuurinen muutos ( William Ogburn) Globaali ympäristö Väestörakenteen muutos Suomalaisen hyvinvointipolitiikan

Lisätiedot

Taiteen ja sosiaalityön rajalla. Arja Honkakoski

Taiteen ja sosiaalityön rajalla. Arja Honkakoski Taiteen ja sosiaalityön rajalla Aikuissosiaalityön i i päivät ä 18.-19.1.201119 1 Työryhmä 19.1.2011: Taiteen avaamat mahdollisuudet d sosiaalityössä Arja Honkakoski Mahdollisuus enemmän kuin todellisuus?

Lisätiedot

3. Arvot luovat perustan

3. Arvot luovat perustan 3. Arvot luovat perustan Filosofia, uskonto, psykologia Integraatio: opintojen ohjaus Tässä jaksossa n Omat arvot, yrityksen arvot n Visio vie tulevaisuuteen Osio 3/1 Filosofia Uskonto 3. Arvot luovat

Lisätiedot

Minkälaista on hyvä ympäristökasvatus materiaali? Malva Green www.luontoliitto.fi

Minkälaista on hyvä ympäristökasvatus materiaali? Malva Green www.luontoliitto.fi Minkälaista on hyvä ympäristökasvatus materiaali? Malva Green www.luontoliitto.fi Minkälaista on hyvä ympäristökasvatusmateriaali? Tässä puheenvuorossa: esittelen kolmen järjestön yhteistä suositusluonnosta,

Lisätiedot

Ikääntyneiden asumisen kehittämisohjelma ja asuinalueiden kehittäminen 12.5.2014

Ikääntyneiden asumisen kehittämisohjelma ja asuinalueiden kehittäminen 12.5.2014 Ikääntyneiden asumisen kehittämisohjelma ja asuinalueiden kehittäminen 12.5.2014 Raija Hynynen Rakennetun ympäristön osasto Raija.Hynynen@ymparisto.fi Ikääntyneiden asumisen kehittämisohjelman valmistelu

Lisätiedot

Millaista osaamista opiskelijalla tulisi olla harjoittelun jälkeen? Teemu Rantanen yliopettaja Laurea AMK

Millaista osaamista opiskelijalla tulisi olla harjoittelun jälkeen? Teemu Rantanen yliopettaja Laurea AMK Millaista osaamista opiskelijalla tulisi olla harjoittelun jälkeen? Teemu Rantanen yliopettaja Laurea AMK Aluksi Pääkaupunkiseudulla useita sosiaalialalle kouluttavia ammattikorkeakouluja Diak, Laurea,

Lisätiedot

Uuden sukupolven verkko-oppimisratkaisut 15.2.2012 Jussi Hurskainen

Uuden sukupolven verkko-oppimisratkaisut 15.2.2012 Jussi Hurskainen Uuden sukupolven verkko-oppimisratkaisut 15.2.2012 Jussi Hurskainen Arcusys Oy Toimivan johdon omistama tietotekniikan palveluyritys Perustettu vuonna 2003 Henkilöstö 48 ohjelmistoalan ammattilaista Asiakkaina

Lisätiedot

Perinteinen suomalainen puukaupunki esikuvana nykyasuntorakentamiselle

Perinteinen suomalainen puukaupunki esikuvana nykyasuntorakentamiselle Perinteinen suomalainen puukaupunki esikuvana nykyasuntorakentamiselle Puu on historiallisesti katsoen ollut kulttuurissamme käytetyin ja tärkein rakennusmateriaali. Puuta on ollut helposti saatavilla

Lisätiedot

Mikä ihmeen Global Mindedness?

Mikä ihmeen Global Mindedness? Ulkomaanjakson vaikutukset opiskelijan asenteisiin ja erilaisen kohtaamiseen Global Mindedness kyselyn alustavia tuloksia Irma Garam, CIMO LdV kesäpäivät 4.6.2 Jun- 14 Mikä ihmeen Global Mindedness? Kysely,

Lisätiedot

Elinvoimaa täydennysrakentamisella. Täydennysrakentamiskäytäntöjen kehittäminen -klinikan aloitusseminaari 14.11.2014

Elinvoimaa täydennysrakentamisella. Täydennysrakentamiskäytäntöjen kehittäminen -klinikan aloitusseminaari 14.11.2014 Elinvoimaa täydennysrakentamisella Täydennysrakentamiskäytäntöjen kehittäminen -klinikan aloitusseminaari 14.11.2014 Lähtökohtia Täydennysrakentaminen on tärkeää ja tästä ollaan samaa mieltä Kasvukeskukset

Lisätiedot

HONKA LEHMUSKUJA 160 m 2 l 180 m 2

HONKA LEHMUSKUJA 160 m 2 l 180 m 2 HONKA LEHMUSKUJA 160 m 2 l 180 m 2 TUNNELMAA JA KODIKKUUTTA modernilla tavalla Lehmuskuja on suunniteltu sinulle, joka haluat kodiltasi toimivuutta sekä klassisia yksityiskohtia kuten ruutuikkunoita ja

Lisätiedot

Opetussuunnitelman perusteiden uudistaminen

Opetussuunnitelman perusteiden uudistaminen Opetussuunnitelman perusteiden uudistaminen Irmeli Halinen Opetussuunnitelmatyön päällikkö OPETUSHALLITUS LUMA-seminaari 15.1.2013 1 Opetussuunnitelmatyön kokonaisuus 2 Yleissivistävän koulutuksen uudistaminen

Lisätiedot

Asuntokunnat ja asuminen vuonna 2012

Asuntokunnat ja asuminen vuonna 2012 asuntokuntia Tekninen ja ympäristötoimiala I Irja Henriksson 30.9.2013 Asuntokunnat ja asuminen vuonna 2012 Lahdessa oli vuoden 2012 lopussa 53 880 asuntokuntaa, joiden määrä kasvoi vuodessa 558 asuntokunnalla.

Lisätiedot

Asumisen tulevaisuus Tekesin näkökulma ja kehitysprojektien rahoitusperiaatteita

Asumisen tulevaisuus Tekesin näkökulma ja kehitysprojektien rahoitusperiaatteita Asumisen tulevaisuus Tekesin näkökulma ja kehitysprojektien rahoitusperiaatteita 19.1.2010 Johanna Kosonen-Karvo Tekes Miltä näyttää asuminen tulevaisuudessa? Käyttäjälähtöisyys ohjaa kaikkea tekemistä

Lisätiedot

Avara urbanismi ja tulevaisuuden asumiskonseptit. Avausseminaari 15.11.2007

Avara urbanismi ja tulevaisuuden asumiskonseptit. Avausseminaari 15.11.2007 Avara urbanismi ja tulevaisuuden asumiskonseptit Avausseminaari 15.11.2007 ? Rahoitus TEKES Helsinki, Espoo, Vantaa Ympäristöministeriö, YTV NCC, VVO, Asuntosäätiö, Kone Oy, Rakennustietosäätiö ja Rakennuskirja

Lisätiedot

Vastineet koskien Taipalsaaren kirkonkylän asemakaavan muutosta tila Ahjo 831-417-5-137 (Kirkonkylän koulun tontin asemakaavan muutos)

Vastineet koskien Taipalsaaren kirkonkylän asemakaavan muutosta tila Ahjo 831-417-5-137 (Kirkonkylän koulun tontin asemakaavan muutos) Vastineet koskien Taipalsaaren kirkonkylän asemakaavan muutosta tila Ahjo 831-417-5-137 (Kirkonkylän koulun tontin asemakaavan muutos) Kaavaluonnoksesta saadut huomautukset ja niihin laaditut vastineet

Lisätiedot

SISÄLTÖ JA RAKENNE MAAPAIKKA-HALLINTAMALLI MALLIN PUUTTEET JA KATVEALUEET JOHTOPÄÄTÖKSET PILOTOINNISTA MALLIN JATKOTYÖSTÄMINEN

SISÄLTÖ JA RAKENNE MAAPAIKKA-HALLINTAMALLI MALLIN PUUTTEET JA KATVEALUEET JOHTOPÄÄTÖKSET PILOTOINNISTA MALLIN JATKOTYÖSTÄMINEN SISÄLTÖ JA RAKENNE SISÄLTÖ JA RAKENNE 1 2 3 4 5 6 7 8 MAAPAIKKA-HALLINTAMALLI MALLIN PILOTOINTI PILOTOINNIN KARTAT MALLIN PUUTTEET JA KATVEALUEET JOHDANTO MALLIN KEHITTÄMIS- Maapaikka-hallintamallin JA

Lisätiedot

AMOS ANDERSON LASIPALATSI

AMOS ANDERSON LASIPALATSI AMOS ANDERSON LASIPALATSI AMOS ANDERSON LASIPALATSI HANKE Ajatus Amos Andersonin taidemuseon muutosta uusiin tiloihin syntyi keväällä 2013. Ensimmäisissä hahmotelmissa museon tilaohjelmaa sovitettiin Lasipalatsiin

Lisätiedot

KIRSI PIHA RYTMI- HÄIRIÖ

KIRSI PIHA RYTMI- HÄIRIÖ KIRSI PIHA RYTMI- HÄIRIÖ TARTU MAHDOLLISUUKSIIN TAI KUOLE TALENTUM PRO HELSINKI 2015 3 Copyright 2015 Talentum Media ja Kirsi Piha Kansi ja ulkoasu: Pertti Immonen, Ellun Kanat Taitto: Maria Mitrunen 978-952-14-2660-5

Lisätiedot