LAINRIKKOJUUS ERI SEKTOREIDEN TOIMINNASSA

Transkriptio

1 Rikosseuraamusviraston julkaisuja 4/2004 Yhteistyössä rikoksettomaan elämään -hanke LAINRIKKOJUUS ERI SEKTOREIDEN TOIMINNASSA Arvioiva kartoitus Hämeenlinnassa, Lahdessa ja Tampereella 1

2 Kannen suunnittelu: Marko von Konow Julkaisun taitto: Tiina Hestad ISSN ISBN Verkkojulkaisun ISBN

3 Kuvailulehti Julkaisija: Rikosseuraamusvirasto Julkaisun nimi: Tekijät: Lainrikkojuus eri sektoreiden toiminnassa Eija Heine arvioiva kartoitus Hämeenlinnassa, Lahdessa ja Kasvun avain Tampereella Tiivistelmä Lainrikkojuus eri sektoreiden toiminnassa -arvioiva kartoitus toteutettiin Hämeenlinnassa, Lahdessa ja Tampereella aj Yhteistyössä rikoksettomaan elämään -hankeen (YRE) aloitteesta. Kartoitus toteutettiin perustyön työntekijöiden osallistuvana prosessina ja se linkittyi YRE -hankkeen nykytilaselvitykseksi. Kartoituksen tilasi sosiaalialan osaamiskeskus Pikassos Oy. Toteutuksesta vastasi Oy Kasvun Avain Ltd:n toimitusjohtaja Eija Heine. Kartoituksen tarkoituksena oli selvittää kolmessa osallistujakaupungissa 1) lainrikkojapalveluiden nykyisiä toimintatapoja sekä 2) tarkastella lainrikkojuuden tilasto-kuvaa ja pyrkiä hahmottelemaan ylisektoriaalista seurantajärjestelmää paikallistasolle. Nykyisiä toimintatapojen selvittämisosion tehtävä oli selvittää lainrikkojuuden merkitystä toimipisteiden toiminnassa, lainrikkoja-asiakkaan aseman määrittymistä sekä työntekijöiden osaamista ja yhteistyötä lainrikkojatyössä. Tarkasteluaineistoiksi tuotettiin yhteiseen case -tapaukseen pohjautuvat tulevaisuustarinat (joiden ajateltiin edustavan ns. arkista työorientaatiota) sekä osallistujien tietoisesti laatimat työprosessikuvaukset (jotka edustivat julkilausuttua työorientaatiota). Kaikkien kaupunkien aineistoja tarkasteltiin yhdessä etsimällä kategorioita, joista tuotettiin kaupunkikohtaisia taulukkoesityksiä ja graafisia kuvia, etsien ja vertaillen kaupunkien arki- ja julkiorientaa-tioiden sisältämiä eroja ja yhtäläisyyksiä. Kartoituksen toisen osion, lainrikkojuuden paikallinen tilastokuva ja ylisektoriaalinen seurantajärjestelmä, tehtäväksi asetettiin selvittää kartoitukseen osallistuvien tahojen toiminnasta lainrikkoja-asiakkaiden määrää, lainrikkojille tarjottujen palvelujen käyttöä ja kustannuksia. Lopullisena tavoitteena oli hahmotella sektorirajat ylittävää paikallista lainrikkojuuden seurantajärjestelmää sekä tuottaa yhteenvetoa siitä, mitä tietoja ei nykyisellään saada ja minkä vuoksi. Vuotuinen seuranta antaisi kokonaisvaltaisen kuvan lainrikkojuuden tilasta ja mahdollistaisi ennakoivan verkostotyön. Kartoituksesta tuotettu raportti jakautuu kolmeen osaan: Johdatteluosassa esitellään kartoituksen viitekehyksenä toimiva verkostotyön kehikko, joka ilmentää verkostotyöstä löytyvän neljä erilaista verkostotyön tyyppiä. Samoin esitellään kartoituksen aineistojen tuottamisen ja käsittelyn keskeinen väline toimintajärjestelmä- ja työprosessimalli määritellen samalla myös arkinen ja julkilausuttu työorientaatio. Nykyiset toimintatavat -osassa esitellään aineistojen pohjalta osallistujien näkemykset lainrikkojuuden merkityksestä sekä asiakkaan aseman määrittyminen arkisissa ja julkilausutuissa työorientaatioissa. Tuloksista nousee esiin piirteitä, joiden mukaan asiakkaan asema näyttäisi ajoittain määrittyvän satunnaisesti ja piilossa/tiedostamattomasti. Luvussa 8 tuloksia lainrikkoja-asiakkaan asemasta tarkastellaan yhteydessä lainrikkojatyön osaamiseen ja verkostotoimintaan. Merkittävä havainto on, että julkilausuttu työorientaatio ei näyttäisi todentuvan arkisessa työorientaatiossa, mikä vaikeuttaa asiakkaan aseman ennustettavuutta sekä verkostotyön sujuvuutta. Merkittävä tulos on myös se, että puolet vastaajista (50.9%) ilmoitti, ettei lainrikkojuus 3

4 ole merkitsevä tekijä palvelutilanteessa, joten on otettava huomioon, että tämän kartoituksen tuottama aineisto ja tulokset asiakkaan asemasta eivät välttämättä siis kerrokaan juuri lainrikkoja-asiakkaan aseman määrittymisestä, vaan tulokset saattavat olla tietyllä tavalla keneen tahansa palvelupisteen palveluja tarvitsevaan asiakkaaseen liittyviä tuloksia. - Tuloksia lukiessa on myös huomioitava, että kartoitukseen osallistui vain vähäinen määrä toimialojen edustajia ja lisäksi osa osallistujista oli saattanut ymmärtää työprosessimallin ohjeistuksen eri tavoin. Näin ollen tulokset saattavat kertoa vain osallistujien näkemyksistä ja tuloksissa olevat erot saattavat jossakin määrin liittyä erilaiseen tehtäväksiannon ymmärtämiseen. Raportin kolmannessa osassa esitellään tuloksia lainrikkojuuden paikallisesta tilastokuvasta ja ylisektoriaalisen seurantajärjestelmän hahmottamisesta. Oleellinen tulos on, että nykyiset palvelutoimintojen tilastointitavat eivät kokoa tietoa vertailukelpoisesti eri toimipisteiden asiakkaista eikä tietoja erikseen lainrikkojista ole saatavissa. Näin ollen ei ole saatavissa eri sektoreilta koottavaa paikallista lainrikkojuuden kuvaa. Kartoituksessa koottiin kuitenkin tietoja esimerkkiasiakkaiden palvelujen käytöstä kustannuksineen ja kertomalla esimerkkitapausten palvelukustannukset ko. kaupungin vankilasta vapautuneiden määrällä saatiin karkeat lainrikkojapalvelujen kustannusten vaihteluvälit. Puutteellisilla esimerkkitiedoillakin lasketuista tiedoista ilmenee, että kysymys on melko suurista vuotuismenoista, mikä korostaa ennaltaehkäisevän verkostotyön muotojen kehittämisen tärkeyttä ja lainrikkojuuden paikallisen tilastoseurannan merkitystä ennakoinnin mahdollistamiseksi. Kolmannen osan lopussa esitetäänkin taulukkomainen hahmotelma ylisektoriaaliseksi seurantajärjestelmäksi ja lopuksi kiteytetään, mitä paikallistasolla tulisi tehdä, mikäli seurantajärjestelmän kehittelyä halutaan jatkaa. Avainsanat: arkinen ja julkilausuttu työorientaatio, lainrikkojuuden merkitys palveluissa, lainrikkojaasiakkaan aseman määrittyminen, toimintajärjestelmämalli, verkostotyö, ylisektoriaalinen seurantajärjestelmä Sarjan nimi: ISBN: ISSN: Rikosseuraamusviraston julkaisuja Kok okonaissivumäärä: onaissivumäärä: Kieli: Kustantaja: Jakaja: Suomi Rikosseuraamusvirasto Rikosseuraamusvirasto 4

5 Presentationsblad Utgivare: Brottspåföljdsverket Publikation: Hur lagöverträdelser beaktas inom olika sektorer en utvärderande kartläggning av läget i Tavastehus, Lahtis och Tammerfors Författare: Eija Heine Kasvun avain Sammanfattning Den utredande kartläggningen Hur lagöverträdelser beaktas inom olika sektorer genomfördes i Tavastehus, Lahtis och Tammerfors mellan den 1 december 2003 och den 31 maj 2004 på initiativ av projektet Samarbete för ett liv utan kriminalitet (SLK). Kartläggningen var en process i vilken de anställda som utför det grundläggande arbetet var aktivt engagerade. Den utmynnade i en utredning av nuläget för hela SLK-projektet. Kartläggningen beställdes av know-how-centralen Pikassos Ab som arbetar i den sociala sektorn. Verkställande direktör Eija Heine från Oy Kasvun Avain Ltd ( Nycklar till tillväxt Ab ) svarade för att kartläggningen genomfördes. Syftet med kartläggningen var att utreda 1) hur de tjänster som erbjuds lagöverträdare i dagens läge fungerar och 2) hur den statistiska bilden av lagöverträdeler ser ut. Avsikten var också att dra upp konturerna till ett mångsektoriellt uppföljningssystem på den lokala nivån. Syftet med den del av undersökningen som undersökte det nuvarande sättet att arbeta var att utreda den roll som tjänsterna till lagöverträdare spelar i arbetet hos de organ som bjuder ut tjänster, hur lagöverträdarklienternas position bestäms samt hur de anställdas kunnande och samarbete utvecklas i arbetet med lagöverträdare. Det granskade materialet bestod av framtidsberättelser som grundade sig på en gemensam case-studie (berättelserna antogs representera s.k. vardaglig arbetsorientering) samt av deltagarnas medvetna beskrivningar av arbetsprocesser (som representerade den offentligt uttalade arbetsorienteringen). Materialet från samtliga städer granskades tillsammans så att man sökte kategorier som ledde till en framställning av tabeller och grafiska illustrationer för varje enskild stad. Skillnaderna och likheterna mellan städernas vardagliga och offentligt uttalade arbetsorientering söktes och jämfördes. Syftet med den andra delen av utredningen som granskade den statistiska bilden av lagöverträdelser på den lokala nivån och det mångsektoriella uppföljningssystemet var att utreda antalet lagöverträdarklienter, hur de tjänster som erbjuds lagöverträdare används och vad de kostar. Målet var att gestalta ett lokalt mångsektoriellt system för uppföljning av lagöverträdelser samt att sammanfatta de uppgifter som i dagens läge inte kan erhållas och varför så är fallet. En årligen återkommande uppföljning skall ge en övergripande bild av situationen för lagöverträdelser och göra det möjligt att bygga upp nätverk för prognostisering. Rapporten från kartläggningen är indelad i tre delar: I inledningen presenteras stommen till det nätverk som är kartläggningens referensram. Det framgår att det finns fyra divergerande typer av nätverk i arbetet. Samtidigt presenteras den modell av arbetssystem och arbetsprocesser som är avgörande för produceringen och behandlingen av kartläggningsmaterialet. Dessutom definieras begreppen vardaglig och offentligt uttalad arbetsorientering. I den del som behandlar de nuvarande arbetsmetoderna presenteras deltagarnas synpunkter på betydelsen av lagöverträdelser och bestämningen av klienternas position 5

6 i den vardagliga och offentligt uttalade arbetsorienteringen. Av resultaten framgår det att klienternas position tidvis tycks bestämmas slumpmässigt och i det fördolda/ undermedvetna. I kapitel 8 granskas de resultat som hänför sig till lagöverträdarklienternas position. Resultaten sammanförs med kunnandet och nätverken i arbetet med lagöverträdare. En beaktansvärd observation är att den offentligt uttalade arbetsorienteringen inte tycks förverkligas i den vardagliga arbetsorienteringen. Detta gör det svårare att prognostisera klienternas position och flexibiliteten i nätverken. Ett nämnvärt resultat är också den omständighet att hälften av de svarande (50,9 procent) meddelade att lagöverträdelserna inte är en signifikativ faktor i den situation när tjänster erbjuds. Det bör således beaktas att materialet från denna kartläggning och de resultat som hänför sig till klienternas position inte nödvändigtvis direkt berättar om hur lagöverträdarklienternas position definieras. Resultaten kan snarare överensstämma med de resultat som hänför sig till samtliga klienter som behöver de tjänster som bjuds ut. När resultaten tolkas bör det också beaktas att bara ett begränsat antal företrädare för de olika branscherna deltog i kartläggningen. Dessutom är det möjligt att somliga deltagare förstod regelverket i modellen för arbetsprocessen på olika sätt. Därför är det möjligt att resultatet endast beskriver deltagarnas synsätt. Skillnaderna i resultaten kan i viss utsträckning hänföra sig till olika uppfattningar om den uppgift som givits. I rapportens tredje del presenteras de resultat som hänför sig till den statistiska bilden av lagöverträdelser på den lokala nivån och gestaltningen av ett mångsektoriellt uppföljningssystem. Det viktigaste resultatet är här att de nuvarande metoderna för statistikföring inte samlar in någon jämförbar information om klienterna hos de organ som bjuder ut tjänster. Det finns inte heller någon specifik information om lagöverträdare. Därfär kan de olika sektorerna inte erbjuda någon komprimerad bild av lokala lagöverträdelser. Kartläggningen samlade emellertid uppgifter om hur några exempelklienter använde sig av tjänster och om vad användningen kostade. När man multiplicerade kostnaderna för tjänster hos exempelklienterna med det totala antalet frigivna från fängelserna i staden, fick man variationsbredden i kostnaderna för de tjänster som erbjuds lagöverträdarna. Det framgår t.o.m. av dessa uppgifter som grundar sig på knappa exempel att det gäller tämligen stora årliga utgifter. Detta accentuerar hur viktigt det är att utveckla former för preventiva nätverk och att förbättra den statistiska uppföljningen av lagöverträdelser på den lokala nivån för att göra prognostisering möjlig. I slutet av den tredje delen presenteras därför i tabellform en skiss över ett mångsektoriellt uppföljningssystem. Till slut presenteras i koncentrerad form de åtgärder som skall vidtas på den lokala nivån, om man vill fortsätta att utveckla uppföljningssystemet. Nyckelor elord: vardaglig och offentligt uttalad arbetsorientering, betydelsen av lagöverträdelser för tjänster, bestämning av lagöverträdarklienternas position, modell av handlingssystem, nätverk, mångsektoriellt uppföljningssystem Namnet på serien: ISBN: ISSN: Brottspåföljdsverkets publikationer Totalt sidantal: Språk: Förlag: Distribution: Finska Brottspåföljdsverket Brottspåföljdsverket 6

7 ALKUSANAT Oikeusministeriössä on jo useiden vuosien ajan pohdittu ja selvitelty seuraamusjärjestelmän ja yhteiskunnan tukijärjestelmien yhteensovittamista. Miten yhteiskunnassa tarjolla olevat palvelut ja rikosiin syyllistyneiden palvelutarve kohtaisivat niin, että lainrikkojien pyrkimyksiä rikoksettomaan elämään voitaisiin konkreettisesti ja pitkäjännitteisesti tukea. Asiaa selvitelleen toimikunnan (Komiteamietintö OM 2001) ehdotusten mukaisesti ministeriö käynnisti projektin Yhteistyössä rikoksettomaan elämään (YRE), joka usean ministeriön ja muiden yhteiskunnallisten toimijoiden yhteishankkeena pyrkii konkreettisesti selvittämään, miten tämä tavoite on saavutettavissa. Saman aikaisesti kun oikeusministeriön puolella on huomio kohdentunut rikosoikeusprosessin kytkemiseen yhteiskunnan palvelutuotantoon, on näissä organisaatioissa niin kunnallisessa sosiaalitoimessa, työhallinnossa kuin erilaisissa järjestöissä pohdittu samaa asiaa hieman eri näkökulmasta: miten saada sektoroituneet palvelut toiminaan parhaalla mahdollisella tavalla yhdessä. YREhankkeen toimialueilla, Hämeenlinnassa, Lahdessa ja Tampereella, konkreettisen työn mukana nousi vahvasti eri tahoilta näkemys, että monien pulmakysymysten takaa löytyy yhteisenä ongelmana juuri sektoroituminen, puuttuva tai vähäinen tieto muiden toimijoiden panostuksesta ja niiden toiminnan tausta-ajatuksista. Koska kaikkien hankkeessa mukana olevien toimijoiden vakaa tahto on kehittää vaikuttavaa palveluohjausta ja verkottunutta työotetta työkaluiksi myös rikostaustaisten henkilöiden kanssa tehtävään työhön, haluttiin saada faktoja oletusten tilalle. Sosiaalialan osaamiskeskus Pikassos OY:n rahoituksella kävi mahdolliseksi teettää tämä Lainrikkojuus eri sektoreiden toiminnassa, arvioiva kartoitus Hämeenlinnassa, Lahdessa ja Tampereella. Selvityksen on laatinut prosessikouluttaja Eija Heine. Sen valmistumiseen ovat olennaisesti vaikuttaneet kaikki ne mainittujen alueiden paikalliset toimijat, jotka ovat osallistuneet arvioinnin kuluessa erilasiin yhteisiin tilaisuuksiin ja /tai antaneet oman panoksensa kirjallisilla selvityksillä. Vaikka kartoitus on tehty vain rajoitetulla alueella, saattaa tuloksilla olla merkitystä laajemmaltikin. Ainakin se voi toimia keskustelun herättäjänä - onko näin meilläkin. Joka tapauksessa YRE-hankkeessa arvioinnin tulokset hyödynnetään osana rikosoikeusprosessin ja yhteiskunnan palveluprosessien saamista toimimaan pitkinä, ohjattuina polkuina, joissa mukana olevat toimijat yhtä hyvin kuin asiakas itse kykenevät työskentelemään avoimesti ja tavoitteellisesti 7

8 Lämmin kiitos arvioinnin laatija Eija Heinelle, arvioinnin rahoittaja Pikassos Oy:lle, YRE-hankkeen työntekijöille, ja arviointiin osallistuneille kuin myös osallistumisen mahdollistaneille tästä perustavaa laatua olevasta työstä. Helsingissä Maija Kukkonen Kriminaalihuoltolaitos Ylijohtaja 8

9 SISÄLLYSLUETTELO I JOHDATTELU Lainrikkojuus eri sektoreiden toiminnassa -kartoitus Kartoituksen taustoja Kaksiosaisen kartoituksen toteutus Arvioivan kartoituksen viitekehyksestä ja välineistä Verkostotyön tyypit -kehikko ja arvioivan kartoituksen paikannus Toimintajärjestelmämallin sovellus arvioivan kartoituksen apuvälineenä Arvioivaan kartoitukseen osallistujat Arvioivan kartoituksen tehtävät/kysymykset Nykyiset toimintatavat Lainrikkojuuden tilastokuva - tehtävä 26 II LAINRIKKOJUUDEN NYKYISET TOIMINTATAVAT Toimintatapojen kartoitusaineistot - tuottaminen ja käsittely Lainrikkojuuden merkitys -kysely Tulevaisuustarinat ja arkiset työorientaatiot Tietoisesti tuotetut työprosessikuvaukset eli julkilausutut työorientaatiot Yhteistyökysely maaliskuussa Palautetta aineiston hankinnasta ja käsittelystä Lainrikkojuuden merkitys Onko lainrikkojuudella merkitystä asiakastilanteissa Toimipisteiden erityispalvelut lainrikkojaasiakkaille Erityisosaaminen ja tietotarpeet lainrikkojien auttamiseen Lainrikkoja-asiakkaan asema Mikä ilmentää lainrikkoja-asiakkaan asemaa aineistoissa Asiakkaan subjektiviteetti Asiakkaan asema arkisten ja julkilausuttujen työorientaatio-osien kautta 44 9

10 8. Osaaminen ja verkostotoiminta lainrikkojatyössä Miten lainrikkojatyön osaamista ja verkostotoimintaa tarkastellaan Osaaminen lainrikkojatyössä Verkostotoiminnasta lainrikkojatyössä Yhteenveto ja ajatuksia kehittämistyön jatkamiseen Lainrikkoja-asiakkaan asema palveluissa Osaaminen ja verkostotyö lainrikkojapalveluissa 67 III LAINRIKKOJUUDEN PAIKALLINEN TILASTOKUVA Taustat ja tavoitteet Tietojen hankkiminen - tilastot ja esimierkit Tietojen koontiin osallistuneet tahot Tilastotietojen hankinta Lainrikkojaesimerkkien hankkiminen Tilasto- ja esimerkkiaineistojen käsittely ja raportointi Tuloksia ja palautetta tiedonhankinnasta Toimipisteiden kaikkia asiakkaita koskevat tiedot Lainrikkoja-asiakkaita kuvaavat tiedot Lainrikkojien palvelukustannuksista paikallistasolla (karkeasti) Hahmotelma lainrikkojuuden seurantajärjestelmäksi Miten tästä eteenpäin 93 Lähteet 95 Liitteet 96 10

11 RAPORTIN ESITTELY YRE -hankkeen (Yhteistyössä rikoksettomaan elämään) aloitteesta toteutettiin Lainrikkojuus eri sektoreiden toiminnassa -arvioiva kartoitus Hämeenlinnassa, Lahdessa ja Tampereella ajalla Ruohonjuuritason osallistuva työskentelyprosessi päättyi ja raportti tuotettiin toukokuun 2004 loppuun mennessä. Kartoitus linkitettiin YRE -hankkeen nykytilaselvitykseksi. Kartoituksen tilasi sosiaalialan osaamiskeskus Pikassos Oy ja käytännön toteutuksesta vastasi Oy Kasvun Avain Ltd:n toimitusjohtaja Eija Heine. Paikalliset YRE -ohjausryhmät rajasivat lainrikkojatarkastelun koskemaan erityisesti alle 30 -vuotiaiden vankilasta vapautuneiden sekä Tampereella lisäksi vuotiaiden ei vielä vankilatuomioita saaneiden lainrikkojien palveluja. Ohjausryhmät nimesivät osallistuvaan selvitysprosessiin keskeisten toimipisteiden ammattilaiset (9-23 henkeä riippuen kaupungista - ks. luku 3). Kartoitustyöskentely sisälsi kussakin kaupungissa 5 x 2,5 tunnin tapaamista sekä tehtävien työstämistä tapaamisten välillä. Lainrikkojuus eri sektoreiden toiminnassa - kartoitus jakautui kahteen osaan. I Lainrikkojien palveluiden nykyiset toimintatavat Osion yleistehtävä oli selvittää lainrikkojuuden merkitystä toimipisteiden toiminnassa, lainrikkoja-asiakkaan aseman määrittymistä sekä työntekijöiden osaamista ja yhteistyötä lainrikkojatyössä. Kartoituksen aineistoiksi tuotettiin tulevaisuustarinat (arkinen työorientaatio) sekä tietoisesti laaditut työprosessikuvaukset (julkilausuttu työorientaatio). Kaikkien kaupunkien aineistoja tarkasteltiin yhdessä etsimällä kategorioita, joista tuotettiin kaupunkikohtaisia taulukkoesityksiä ja graafisia kuvia. Kaupunkien arkija julkiorientaatioiden sisältämien oleellisten erojen ja yhtäläisyyksien vertailemiseksi jouduttiin jättämään sivurooliin toimialojen välisten erojen ja yhtäläisyyksien etsiminen, vaikka aineisto olisi antanut mahdollisuudet pitkälle meneviin kaupungittaisiin toimialaerittelyihin. II Lainrikkojuuden paikallinen tilastokuva - ylisektoriaalinen seurantajärjestelmä Osion yleistehtäväksi asetettiin selvittää kartoitukseen osallistuvien tahojen toiminnasta lainrikkoja-asiakkaiden määrää, lainrikkojille tarjottujen palvelujen käyttöä ja kustannuksia (vuodelta 2003). Tuotettujen tietojen avulla hahmotetaan sektorirajat ylittävää paikallista lainrikkojuuden seurantajärjestelmää ja/tai yhteenvetoa siitä, mitä tietoja ei nykyisellään saada ja minkä vuoksi. 11

12 Kartoituksen kaksiosaisuus jakaa myös tulosten esittämisen kahteen osaan. Koko raportti koostuu kolmesta osiosta: I Johdattelu (luvut 1-4); II Nykyiset toimintatavat (luvut 5-9) ja III Lainrikkojuuden paikallinen tilastokuva (luvut 9-14). Raportin I osa (luvut 1-4) esitellään kartoituksen toteutuksen pääpiirteet, osallistujatahot kaupungeittain ja osioiden tehtävät. Luvussa 2 käsitellään kartoituksen taustalla olevaa käsitystä verkostotyöstä ja paikannetaan kartoitus verkostokehikkoon. Lisäksi luvussa 2 esitellään arvioivan kartoituksen aineistojen tuottamisen ja käsittelyn keskeinen väline, toimintajärjestelmä- ja työprosessimalli. Samassa yhteydessä määritellään arkinen ja julkilausuttu työorientaatio, joilla on keskeinen asema kartoituksessa: arkinen orientaatio ilmentää työn todentumista konkreettisissa työtilanteissa ja julkiseen työorientaatioon on kirjattu tietoinen käsitys työn toteuttamisesta. Raportin II osassa (luvut 5-9) käsitellään nykyisten toimintatapojen kartoitustuloksia Luvussa 6 esitellään osallistujien näkemykset lainrikkojuuden merkityksestä palveluissa. Luku 7 käsittelee asiakkaan asemaa arkisissa ja julkilausutuissa työorientaatioissa tuoden esiin piirteitä, joiden mukaan asiakkaan asema näyttäisi ajoittain määrittyvän satunnaisesti ja piilossa/tiedostamattomasti. Luku 8 nostaa esiin edellisten lukujen havaintojen yhteyden ja merkityksen lainrikkojatyön osaamiselle ja verkostotoiminnalle. Nykyisiä toimintatapoja kuvaavia tuloksia lukiessa on otettava huomioon, että kartoitukseen osallistui kaupungeista melko suppea joukko eri toimialojen edustajia ja siksi nykyisiä toimintatapoja koskevien tulosten voi katsoa kuvaavan ensisijaisesti kartoitukseen osallistuneiden käsityksiä. Lisäksi tuloksia lukiessa tulee huomioida, että osa osallistujista oli saattanut ohjeistuksen riittämättömyyden vuoksi ymmärtää työprosessimallin aineiston keräämisen välineenä osittain eri tavoin, joten julkilausutun työorientaation tuloksissa olevat erot saattavat jossakin määrin liittyä erilaiseen tehtäväksiannon ymmärtämiseen. Ja kolmanneksi on syytä muistaa, että puolet vastaajista (50.9%) ilmoitti, ettei lainrikkojuus ole merkitsevä tekijä palvelutilanteessa. Ts. tämän kartoituksen tuottama aineisto ja tulokset asiakkaan asemasta eivät välttämättä siis kerrokaan juuri lainrikkoja-asiakkaan aseman määrittymisestä, vaan tulokset saattavat olla tietyllä tavalla keneen tahansa palvelupisteen palveluja tarvitsevaan asiakkaaseen liittyviä tuloksia. Lukuun 9 on koottu yhteenvedonomaisesti keskeisiä havaintoja lainrikkojuuden merkityksestä palvelutilanteessa, asiakkaan asemasta sekä osaamisesta ja verkostotyöstä. Joiltakin osin on tuotu esiin ajatuksia siitä, millaisiin toimenpiteisiin tulisi ryhtyä lainrikkojatyön kehittämiseksi. Raportin III osassa (luvut 10-14) käsitellään lainrikkojuuden paikallista tilastokuvaa: 12

13 Lainrikkojuuden tilastokuva -osion tavoitteena oli tuottaa eri sektoreiden lainrikkoja-asiakkaista ja heidän palvelujen käytöstään tietoa, josta voitaisiin tuottaa ylisektoriaalinen seurantajärjestelmä vuotuiseen käyttöön. Vuotuinen seuranta antaisi kokonaisvaltaisen kuvan lainrikkojuuden tilasta ja mahdollistaisi ennakoivan verkostotyön. Tämän kartoituksen tehtävänä oli tuottaa alustavaa hahmotelmaa järjestelmäksi/seurattaviksi indikaattoreiksi sekä kartoittaa, millaisia vaikeuksia nykyinen sektorikohtainen työnseuranta asettaa järjestelmän luomiselle. Luku 11 esittelee, miten lainrikkojuuden tilastokuvan hahmottamiseen tarvittavia tietoja kaupungeissa hankittiin. Luvussa 12 esitellään joitakin tiedonhankinnan tuloksia graafisina kuvina (mm. v vapautuneiden vankien ikäjakaumat kertalaisuuden mukaan), vaikka pääsääntöisesti paikalliset tilastokuvat onkin raportoitu erikseen kunkin kaupungin lainrikkojaverkoston käyttöön. Kappaleessa on laskettu karkeasti esimerkkiasiakkaiden palvelukustannusten ja vankilasta vapautuneiden määrän avulla karkeat lainrikkojapalvelujen kokonaismenojen vaihteluvälit. Lisäksi lukuun 12 on kirjattu palaute, joka kertoo tietojen saannin hankaluuksista. Luku 13 sisältää taulukkomaisen hahmotelman paikallisen lainrikkojatilanteen seuraamiseksi kokonaisvaltaisesti eri sektoreilta hankittavien tietojen avulla. Lopuksi luku 14 kiteyttää, mitä paikallistasolla tulisi tehdä, mikäli ylisektoriaalisen lainrikkojuuden tilastokuvan kehittelyä halutaan jatkaa. 13

14 I JOHDATTELU 1. LAINRIKKOJUUS ERI SEKTOREIDEN TOIMINNASSA -KARTOITUS 1.1 Kartoituksen taustoja Valtakunnallisen Yhteistyössä rikoksettomaan elämään - hankkeen (YRE vv ) tarkoitus on kehittää toimintatapojen ja -ketjujen toimivuutta lainrikkojien kokonaisvaltaiseen kuntoutukseen rikoksettoman elämän saavuttamiseksi. Hankkeessa tarkastellaan erityisesti rikosseuraamusjärjestelmän, toimeentulon, asumisen, työn ja koulutuksen sekä kuntouttavien palveluiden kokonaisuuksia. Mainitut palvelut jakautuvat moneen organisaatioon erikoistuneiksi palveluiksi ja palvelujen hajanaisuus onkin haaste yhdensuuntaiselle toiminnalle. Tuloksellisuus edellyttää verkostotyötä ja siksi on selvitettävä, millaisia toimijoiden nykyiset toimintamallit ovat. Lainrikkojapalvelujen hajanaisuus kätkee myös tiedon lainrikkojien palvelujen käytöstä valtion ja kuntien toimipisteiden sekä järjestöjen omaan vuotuiseen suoriteseurantaan. Tällöin lainrikkojuuden kokonaiskuva on puutteellinen, mikä edelleen hankaloittaa lainrikkojien palvelujen kehittämistarpeiden paikantamista. Lisäksi tiedon hajaantumisen vuoksi ruohonjuuritason tieto ei kulje riittävästi hallinnon olosuhdeseurantaan, resurssien suuntaamiseen ja palvelurakenteiden kehittämiseen. Pääsääntöisesti paikallistason lainrikkojuuden tilaa esitetään poliisin rikostilastojen avulla, mutta tarve olisi tuottaa eri sektoreiden toimintatietojen varassa kuvattavaa lainrikkojuuden laajempaa profiilia. Em. syistä YRE -hanke teki aloitteen Lainrikkojuus eri sektoreiden toiminnassa - arvioivasta kartoituksesta, jossa ruohonjuuritason työntekijöiden osallistuvalla työskentelyotteella selvitellään nykyisiä toimintatapoja ja kartoitetaan lainrikkojuuden tilastoseurannan mahdollisuuksia. 1.2 Kaksiosaisen kartoituksen toteutus Lainrikkojuus eri sektoreiden toiminnassa -arvioiva kartoitus toteutettiin osallistuvalla prosessilla Hämeenlinnassa, Lahdessa ja Tampereella ajalla Tutkimusaineiston oli tarkoitus alun perin valmistua maaliskuun alkuun mennessä, mutta se todellisuudessa valmistui vasta maalikuun lopussa, minkä vuoksi yhteenvetoraportti valmistui huhtikuun lopun sijasta toukokuun lopussa. YRE -hankkeen paikalliset ohjausryhmät rajasivat tarkastelun koskemaan erityisesti vankilasta vapautuvien vuotiaiden sekä Tampereella lisäksi vuotiaiden ei vielä vankilatuomioita saaneiden lainrikkojien palveluja. Ohjausryhmät nimesivät osallistuvaan selvitysprosessiin keskeisten toimipisteiden am- 14

15 mattilaiset (9-23 henkeä riippuen kaupungista - ks. tarkemmin osallistujat luku 3). Ohjausryhmien kautta pyrittiin varmistamaan osallistujan mahdollisuus panostaa työskentelyyn. Osallistuva kartoitustyöskentely sisälsi kussakin kaupungissa 5 x 2,5 tunnin tapaamista sekä tehtävien työstämistä tapaamisten välillä. Eri sektoreiden työntekijöiden lisäksi YRE -hankkeen suunnittelijat osallistuivat jokaiseen kokoontumiseen. Kartoitus linkitettiin YRE -hankkeen nykytilaselvitykseksi ja kartoituksen maksajana toimi sosiaalialan osaamiskeskus Pikassos Oy. Käytännön toteutuksesta vastasi Oy Kasvun Avain Ltd:n toimitusjohtaja Eija Heine. Lainrikkojuus eri sektoreiden toiminnassa - kartoitus jakautui kahteen osaan, jotka toteutettiin kaikissa kolmessa kaupungissa nivoutuneena tapaamisaikatauluun: I Lainrikkojien palveluiden nykyiset toimintatavat Osion tehtävä oli tuottaa nykyisten toimintamallien kuvaukset ja niiden avulla selvittää lainrikkojuuden merkitystä, asiakkaan aseman määrittymistä sekä työntekijöiden osaamista. II Lainrikkojuuden paikallinen tilastokuva - ylisektoriaalinen seurantajärjestelmä Tehtävä oli kerätä lainrikkojuuden tilastot ja hahmotella sektorirajat ylittävää paikallista lainrikkojuuden seurantajärjestelmää. 15

16 2. ARVIOIVAN KARTOITUKSEN VIITEKEHYKSESTÄ JA VÄLINEISTÄ 2.1 Verkostotyön tyypit -kehikko ja arvioivan kartoituksen paikannus Työskentely lainrikkojien kanssa eriytyy monen eri sektorin toiminnaksi ja usein on tarpeen laaja-alainen verkostotyö. Palvelujen jakautuminen eri sektoreiden toiminnaksi aiheuttaa lainrikkojatietouden piiloutumisen sektoreiden omien toimintojen vuotuisiin seurantalukuihin. Kysymys on siis sekä asiakastasoisen verkostotyön prosessien sujuvuudesta että asiakastasoisen tiedon saamisesta verkostojen johdolle, jotta se voisi tuottaa asiakastason palveluista nostetun tiedon avulla tarvittavat rakenteelliset päätökset sekä ohjata eri sektoreiden toimintaa mahdollisimman ennakoivasti. Kuvassa 1 esitetyn verkostotyön -kehikon avulla esitetään verkostotyön viitekehys, johon sijoittuu arvioivan kartoituksen tehtävä. Kuvassa 1 pystyakselin (toiminnan kohde) ja vaaka-akselin (osallistujat) välille määrittyy 4 erilaista verkostotyön tyyppiä, joissa samalla kun osallistujat lisääntyvät, toiminnan kohde muuttuu asiakastasolta rakenteelliseen työhön ja kussakin tyypissä käytettävät verkostomenetelmät muuttuvat. Kuvan 1. kehikkoon on kirjattu joitakin verkostotyypien työmenetelmiä. Kehikossa olevat verkostotyön tyypit 1 ja 2 ovat asiakaskohtaista verkostotyötä, mutta tyypit 3-4 ovat irrottautuneet yksittäisten asiakkaiden asioiden käsittelystä. Tyypin 1 verkostotyö edustaa toimintaa, jossa toteuttajina ei tarvita välttämättä kuin yksi työntekijä ja yksi asiakas verkostoineen. Tyyppi 2 edustaa viranomaisten verkostotyötä, kun asiakas asioi monessa eri toimipisteessä ja halutaan varmistaa, että viranomaiset toimivat yhdensuuntaisesti. Tyyppi 3 irrottautuu asiakastyöstä ja keskittyy asiakastyössä kohdattujen asioiden moniammatilliseen verkostokehittämiseen. Tyypit 1-3 ovat lähtökohdiltaan ongelmalähtöisiä, kun taas tyypin 4 verkostotoiminnan tavoitteena on ennakoida ongelmatilanteiden havaitsemista ja edistää varhaista puuttumista asiakastasolla. Ennakoivan verkostotyön toimintamahdollisuudet riippuvat siitä, miten hyvin asiakastasolta on saatavissa tietoja palvelujen toimintatavoista ja tilastoista. Ennakoiva verkostotyö on verkostojen toiminnan johtamista. Salassapitokysymykset ovat eri verkostotyypeissä erilaisia. Asiakastason verkostotyössä eri toimijoita saattaa velvoittaa erilaiset lait salassapidosta ja ajoittain se saattaa olla verkostotyötä rajoittava tekijäkin, minkä vuoksi ko. verkostoissa tulisi laatia toimintasopimukset moniammatilliselle verkostoyölle 16

17 (vastuut, oikeudet, salassapito jne.). Tyyppien 3-4 verkostotyön lähtökohtana on tieto asiakaskunnasta/ongelmailmiöistä mahdollisimman laaja-alaisesti eri sektoreilta. Asiakastasolta työntekijöiden on tuotettava asiakasprofiilit niin, että kuvauksessa käytetään suhteutuksia/ tunnuslukuja, jolloin salassapidettävät asiat eivät tule julki. Kuva uva 1: Verkostotyön -kehikko ja neljä (4) verkostotyön tyyppiä Toiminnan kohde Rakenteisiin/ elinoloihin/ palveluihin vaikuttaminen hyvinvoinnin lisäämiseksi Tyyppi 4. Ennakoiva verk erkostotyö Sektorirajat ylittävä tieto/seurantajärjestelmä - Kehittämistyön ohjaus - asiakastason verkostotyön verkostojohtaminen - resursointi, budjetointi eri sektoreilla - paikallistason ja seututason yhteispalvelut Teemaan (päihteet), alueeseen, asukasryhmään (nuoret), liittyvien ongelmien ratkaiseminen Asiakkaan perheen ongelmanratkaisu ja arki selviytyminen (moniasiakkuus) Asiakkaan arkiselviytyminen 1 Tyyppi 3. Ryhmä- tai teemakohtainen verk erkostotyö Menetelmiä: asiakastason ylisektorialiset profiilit (kohteiden priorisointi) työn kehittämissykli, projektitaidot, osallistuvat ryhmämenetelmät (mm. ennakoiva dialogi/tulevaisuusmuistelut) Tyyppi 2. Asiakaskohtainen viranomaisyhteistyö Menetelmiä: vrkostokokoukset, läheisneuvonpidot, ratkaisukeskeiset neuvottelumallit, verkostoterapia Palvelunohjaus ja toimivat palveluketjut Tyyppi 1. Verk erkostotyö asiakkaan verk erkostoina Verkostikartta, verkostoterapia, palvelunohjaus, tiedon koonti Osallistujat Yksittäinen työntekijä ja asiakas Asiakasta palvelevat työntekijät ja asiakas 2 Tahot, jotka ovat tekemisissä ongelman kansa myös asukkat Johtotaso, Asiakastason verkostotoimijat (yksilö ja ympäritsö) Kuntataso ja seutukunta Asiakastasolta (tyypit 1-2) tuotettava tietoa tyyppeihin 3 ja 4, jotta ne voivat toiminnallaan kehittää ja resurssoida tyyppeja 1-2 Nuoli 1: Tieto verkostoituneen asiakastyön tasolta (tyypit 1-2) kehittämiseen (tyyppi 3) ja rakenteelliseen johdon työskentelyyn (tyyppi 4) Nuoli 2: Tieto palautuu palvelutoimijoiden ohjauksena toimijoille (yhteiset viitekehykset, toimintaperiaatteet, yhteistyörakenteet, yhteispalvelut) 17

18 Myös johtamiseen liittyvät kysymykset ovat erilaisia verkostotyön eri tyyppien kohdalla. Tyypin 1 ja 2 toiminnassa verkostotyö saattaa merkitä mm. uusia työmenetelmiä, työpaikan ulkopuolella tehtävää työtä, uudenlaista ajankäyttöä, asiakaskohtaisen asianhoidon työnjakojen ja ns. meta-asemien ratkaisua jne. Johdon tulisi tehdä kaikki tarvittavat päätökset, jotta verkostoon osallistuminen ei jäisi vain yksittäisten työntekijöiden uskalluksen ja jaksamisen varaan. Mutta mikä taho tekee eri sektoreiden toimijoista muodostuvan verkoston johtamista koskevat päätökset - mitä on verkoston verkostojohtaminen? Miten eri sektoreiden johtamisverkosto muodostuu ja millaisen tiedon varassa se toimii? Verkostotyypin 3 johtaminen ratkaistaan usein organisoimalla verkostokehittäminen projektiksi ja johtaminen on määräaikaisesti palkatun projektipäällikön tehtävä. Mutta miten johdetaan verkostokehittämisen tuottamien verkostotuotteiden vakiinnuttaminen sektoreille niin, että projektityöntekijät eivät jää linjaorganisaatioiden ulkopuolelle yksin miettimään tulosten käyttöönottoa. Millaiseksi tulee määritellä verkostokehittämisen (tyyppi 3) suhde eri sektoreiden johdon muodostamaan verkostojohtamiseen (tyyppi 4)? Ennakoiva verkostotyö yhdistää eri sektoreiden johdon verkostotyön tyyppien 1-3 verkostojohtamiseen. Ennakoiva verk erkostotyö perustuu riittävään ylisektoriaaliseen tietoon niistä asiakastason ilmiöistä, joiden muutostrendejä halutaan seurata ja joihin asiakastason verkoston halutaan puuttuvan mahdollisimman varhain. Tiedon avulla johto laittaa liikkeelle tarvittavat kehittämispro-jektit seurantoineen, tuottaa verkostotyölle yhteistä toimintaohjeistoa ja teoriakehystä ongelmien kohtaamiseen sekä vaikuttaa palvelurakenteisiin, elinoloihin ja päättää yhteisten palvelujen järjestämisestä kunta- ja seutukuntatasolla. Kuvaan 1 sijoitetut nuolet kuvaavat seurantajärjestelmän paikantumista verkostotyön tyyppien suhteen: Nuoli 1 (alhaalta ylös) = Tieto asiakastasolta kehittämiseen (tyyppiin 3) ja ennakoivaan verkostojohtamiseen (tyyppiin 4). Nuoli 2 (ylhäältä alas) = Tiedon analyysin tuottamat verkostojen johtamispää-tökset (kehittäminen, ongelman kohtaamisen yhteiset viitekehykset, toimintaperiaatteet, yhteispalvelujen tuottaminen jne.). Arvioivan kartoituksen paikka verkostotyön kehikon kautta tarkasteluna sijoittuu asiakastason tiedon tuottamiseen (nykyiset toimintatavat ja tilastotiedot) sekä tiedon siirtämisen ennakoivaan verkostotyöhön (nuoli 1). Jatkotyö siirtyy YRE -hankeen paikallistoimijoille. Hanke jatkaa kehittämistyötä (verkostotyyppi 3) sekä paikallisten ohjausryhmien kanssa käsittelee nykytoiminta- ja tilastokuvatiedot. Ohjausryhmät tekevät tarvittavat paikalliset päätökset lainrikkojatyön toimintatapojen edistämisestä sekä palvelujen järjestelystä (Verkostotyyppi 4 ja nuoli 2). 18

19 2.2 Toimintajärjestelmämallin sovellus arvioivan kartoituksen apuvälineenä Toimintajärjestelmämalli Arvioiva kartoitus nojautui nykyisten toimintatapojen selkiyttämisessä kehittävän työntutkimuksen piirissä kehitettyyn toimintajärjestelmämalliin, josta käytettiin soveltuvin osin mallin ylintä osaa eli työprosessimallia. Toimintajärjestelmällä tarkoitetaan vakiintunutta ja organisoitunutta toimintakäytäntöä. Vakiintuneisuus näkyy siinä, että on olemassa yhteisö, joka harjoittaa toimintaa, toimintaa varten on olemassa erityiset välineet, yhteisössä vakiintuneet säännöt ja toimintaa toteuttavalla yhteisöllä on sisäinen työnjako. Toiminta- järjestelmän tärkein ein elementti on toiminnan kohde ohde, se mihin asiaan tekijät pyrkivät vaikuttamaan ja minkälaisen hyödyllisen tuloksen he pyrkivät saamaan aikaan. (Virkkunen ym. 1999, 17-18). Kuva 2: Toimintajärjestelmän malli (Virkkunen, Engesrtöm, Pihlaja & Helle 1999, 17) - lisäykset tarve ja tavoite Eija Heine VÄLINEET: miksi, miten, mitä TAVOITE TEKIJÄ TARVE KOHDE TULOS SÄÄNNÖT YHTEISÖ TYÖNJAKO Toimintajärjestelmän malli on pelkistys siitä, miten työtoiminta ymmärretään: tekijän, työn kohteen ja tuloksen, työvälineiden, sääntöjen, työyhteisön ja työnjaon välisenä jatkuvana vuorovaikutteisena luomisen dynamiikkana. (Virkkunen ym. 1999, 17-18). Mallin eri osien sisällöt saattavat siis muuttaa paikkaansa tai jäädä kokonaan ulkopuolelle kuvauksesta eri aikoina tehdyissä toimintajärjestelmäkuvauksissa, vaikka erittelijöinä toimisivat samatkin henkilöt. 19

20 Toimintajärjestelmän tekijällä tekijällä tarkoitetaan yksilöä tai ryhmää, joka osallistuu toiminnan toteuttamiseen. Kohde ohde (toimintajärjestelmän tärkein elementti) on työyhteisön ilmiöiden, esineiden tai olentojen kokonaisuus, joissa työyhteisö pyrkii aikaansaamaan halutunlaisia muutoksia eli mihin toiminta kohdistetaan, jotta asetettu tavoite saavutettaisiin. Tuloksella uloksella Virkkunen ym. tarkoittaa muutoksia ja vaikutuksia, joita kohteessa tavoitellaan tai saadaan aikaan toiminnan avulla. (Virkkunen ym 1999, 18-19). Olen tehnyt kohteen ja tuloksen väliin lisäyksen ta tavoite oite, jolla ilmennetään mahdollisimman tarkasti ja konkreettisesti, mihin kohteen muuttumisella pyritään ja tuloksessa ilmentyy, mitä lopputuloksena syntyy ja miten tulosta/vaikutusta mitataan. Mallin välineet välineet ovat tekijöiden ja työyhteisön käytössä olevat käsitteelliset teoriat ja mallit, toimintaohjeet ja työkalut, joiden avulla kohdetta käsitellään. Ihminen ei lähesty kohdettaan suoraan, vaan inhimilliselle työtoiminnalle ominaisten eritasoisten välineiden avulla. Välineet jaetaan kolmeen tasoon: miksi, miten ja mitä. Miksi -välineet ovat käsitteellisiä malleja ja teorioita, joilla työntekijä perustelee toimintaansa. Ne ovat eräänlaisia työtoimintaa ohjaavia selvitysmalleja, perustavanlaatuisia oletuksia kohteen käyttäytymisistä toimintaansa (niissä ilmenee teoriapohja siitä, miten muutosprosessin ajatellaan toteutuvan eli millaiset muutoksen selitysmallit perustelevat miten- ja mitä -välineitä/ eh). Miten -välineet kertovat puolestaan, miten tiettyä kohdetta pitäisi käsitellä. Miten -välineet saattavat olla ulkoa annettuja, havaittavia ohjeita ja käsikirjoja tai työntekijöiden itse laatimia ja sisäistämiä toimintasopimuksia. Mutta lisäksi ne voivat olla sisäistyneitä asenteita ja suhtautumistapoja (miten välineiden tulisi olla samansuuntaisia teoreettisten selitysmallien kanssa/eh). Mitä -välineet ovat yleensä helpommin havaittavissa ja määriteltävissä olevia tekoja/järjestelyjä/sanoja esim. ulkoisia toimenpiteitä, tutkimus- ja hoitovälineitä. Työvälineitä on usein ongelmallista sijoittaa tietyillä tasolle, koska sama väline voi toimia tilanteesta ja työntekijästä riippuen eritasoisena välineenä. Joissakin tilanteessa välineeksi tarkoitettu asia saattaa menettää alkuperäisen paikkansa toimintajärjestelmässä ja muuttua esim. työtä sääteleväksi normiksi. (Virkkunen ym. 1999, 18-19). Toimintajärjestelmämallin säännöt säännöt ovat erilaisia kirjoitettuja tai kirjoittamattomia ohjeita, määräyksiä ja normeja, joita voidaan tuottaa työtoiminta säätelemään joko työyhteisössä tai sen ulkopuolelta. Yhteisöllä Yhteisöllä tarkoitetaan niitä toimintajärjestelmään kuuluvia henkilöitä, jotka käsittelevät samaa kokonaiskohdetta, pyrkivät samaan kokonaistulokseen käyttäen samoja välineitä ja noudattavat samoja sääntöjä. Yhteisö ei välttämättä muodostu fyysisen läheisyyden tai yhteenkuuluvuuden perusteella. Työnjak yönjako toimintajärjestelmässä tarkoittaa sitä tapaa, jolla yhteisö jakaa kohteen käsittelyyn liittyvien tehtävien jakoa työyhteisön osapuolten kesken. Työnjako sisältää sekä valta- ja asemahierarkian että eri henkilöiden tehtävien toiminnallisen eriyttämisen. (Engeström 1995 ja Virkkunen ym. 1999, 18-19). 20