KESKEISET SEIKAT UUDEN YMPÄRISTÖLUVAN HAKEMISESSA ENERGIANTUOTANTOLAITOKSILLE. Raportti Y3/2004

Transkriptio

1 KESKEISET SEIKAT UUDEN YMPÄRISTÖLUVAN HAKEMISESSA ENERGIANTUOTANTOLAITOKSILLE Raportti Y3/2004

2 Suomen Kaukolämpö ry 2004 ISSN (Painettu) ISSN X (Verkkojulkaisu) Sky-kansio 8/3

3 SUOMEN KAUKOLÄMPÖ RY FINERGY KESKEISET SEIKAT UUDEN YMPÄRISTÖLUVAN HAKEMISESSA ENERGIANTUOTANTOLAITOKSILLE

4 TIIVISTELMÄ Ympäristönsuojelulaki (YSL) edellyttää, että polttoaineteholtaan yli 50 MW:n polttolaitosten on haettava uutta ympäristölupa viimeistään ellei toimintaan ole sitä ennen myönnetty YSL:n mukaista lupaa. Ympäristöluvan hakuprosessissa vaaditaan entistä selvemmin huolellista ja asiantuntevaa perustelua tietyn tekniikan ja puhdistustason valintaan. Kokonaisvaltainen ympäristövaikutusten selvittäminen on keskeisessä asemassa. Ympäristönsuojeluasetuksessa vaaditaan lupahakemuksen laatijalta myös riittävää asiantuntemusta. Suomen Kaukolämpö ry on yhdessä Energia-alan Keskusliito ry Finergyn kanssa laadituttanut tämän selvityksen ympäristölupahakuprosessin keskeisistä seikoista. Tämä selvitys toimii toiminnanharjoittajien oppaana lupahakemusta suunniteltaessa ja laadittaessa, ulkopuolisten asiantuntijoiden käyttöä ja heidän työnsä kohdentamista harkittaessa sekä esitettäessä perusteluja teknisille valinnoille luvitettavassa laitoksessa. Tavoitteena on ollut, että selvitys voisi osaltaan auttaa laatimaan hakemuksen, joka voidaan käsitellä joutuisasti ja jonka käsittelyn lopputuloksena saavutetaan eri osapuolten ja ympäristön kannalta tarkoituksenmukaisimmat lupaehdot. Tätä selvitystä voidaan Suomen ympäristökeskuksen julkaiseman ympäristölupahakemuslomakkeen täyttöohjeen lisäksi käyttää apuna lupahakemusta laadittaessa. Selvitys koskee olemassa olevia laitoksia ja niitä uusia kattiloita/laitoksia, jotka tulevat olemassa olevan laitoksen yhteyteen (kapasiteetin lisäys). Selvityksen pääpaino on olemassa olevissa laitoksissa. Selvityksessä on kuvattu ympäristölupamenettely ja lupahakemuksen rakenne yleisellä tasolla. Ympäristölupahakemuksen laadintaa ei ole käsitelty kaikilta osin, vaan selvityksessä on tarkasteltu seuraavia hakijan kannalta keskeisiä asioita, joihin on syytä kiinnittää erityistä huomiota hakemusta laadittaessa: Miten paras käytettävissä oleva tekniikka (BAT) tuodaan hakemuksessa esille Energiankäytön tehokkuuteen ja energiansäästöön liittyvien asioiden riittävä esittäminen lupahakemuksessa Ympäristövaikutusten luotettava ja riittävä selvittäminen lupahakemuksessa Poikkeus- ja häiriötilanteiden vaikutusten arvioinnin ja riskienhallinnan esittäminen lupahakemuksessa Jätehuoltoasioiden esittäminen lupahakemuksessa Käyttötarkkailun, päästöjen tarkkailun sekä ympäristövaikutusten tarkkailun esittäminen lupahakemuksessa Selvityksessä on kuvailtu näiden aihepiirien taustaa ja hyvää esittämistapaa lupahakemuksessa. Selvityksen on laatinut Electrowatt-Ekono Oy ja sen laatimista on ohjannut valvontaryhmä, jossa ovat olleet edustettuina Suomen Kaukolämpö ry, Ympäristöministeriö, Länsi-Suomen ympäristölupavirasto, Energia-alan Keskusliitto ry Finergy, Fortum Power and Heat Oy ja Pohjolan Voima Oy. 1

5 SISÄLLYSLUETTELO TIIVISTELMÄ 1 JOHDANTO SELVITYKSEN TAVOITTEET, SISÄLTÖ, RAJAUS JA TOTEUTUSTAPA TAVOITTEET JA SISÄLTÖ SELVITYKSEN RAJAUS TOTEUTUSTAPA LUPAMENETTELY JA LUPAHAKEMUKSEN RAKENNE LUPAMENETTELY LUPAHAKEMUKSEN RAKENNE HYVÄN LUPAHAKEMUKSEN VAIKUTUS YMPÄRISTÖLUPAPÄÄTÖKSEEN LAITOKSEN TEKNIIKKA SUHTEESSA PARHAASEEN KÄYTETTÄVISSÄ OLEVAAN TEKNIIKKAAN (BAT) TAUSTAA ESITTÄMISTAPA LUPAHAKEMUKSESSA ENERGIAN KÄYTTÖ JA ENERGIATEHOKKUUS TAUSTAA ESITTÄMISTAPA LUPAHAKEMUKSESSA YMPÄRISTÖVAIKUTUSTEN SELVITTÄMINEN TAUSTAA MENETELMIEN VALINNASTA ESITTÄMISTAPA LUPAHAKEMUKSESSA POIKKEUS- JA HÄIRIÖTILANTEIDEN RISKIEN ARVIOINTI JA HALLINTA TAUSTAA ESITTÄMISTAPA LUPAHAKEMUKSESSA JÄTTEET JA JÄTEHUOLTO TAUSTAA ESITTÄMISTAPA LUPAHAKEMUKSESSA KÄYTTÖTARKKAILU JA PÄÄSTÖJEN TARKKAILUSUUNNITELMA TAUSTAA TARKKAILUSUUNNITELMAN SISÄLTÖ LÄHTEET LIITE 1. KATSAUS YMPÄRISTÖLUPAMENETTELYYN LIITTYVÄÄN YMPÄRISTÖLAINSÄÄDÄNTÖÖN JA SEN SOVELTAMISEEN LIITE 2. YMPÄRISTÖLUVAN HAKEMINEN LIITE 3. ESIMERKKI KESKEISISTÄ ASIOISTA KAHDEN ERILAISEN LAITOKSEN HAKEMUKSISSA

6 1 JOHDANTO Ympäristönsuojelulaki (YSL) edellyttää, että polttoaineteholtaan yli 50 MW:n polttolaitosten on haettava uutta ympäristölupa viimeistään ellei toimintaan ole sitä ennen myönnetty YSL:n mukaista lupaa. Ympäristöluvan saaminen edellyttää ympäristönsuojelulain mukaista kokonaisvaltaista tarkastelua sekä sitä, että hakija käyttää päästöjen hallintaan parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa (BAT), todellisten syntyvien ympäristövaikutusten merkittävyys ja laitoksen ikä huomioon ottaen. Ympäristöluvan hakuprosessissa vaaditaan entistä selvemmin huolellista ja asiantuntevaa perustelua tietyn tekniikan ja puhdistustason valintaan. Kokonaisvaltainen ympäristövaikutusten selvittäminen on keskeisessä asemassa. Ympäristönsuojelu- asetuksessa vaaditaan lupahakemuksen laatijalta myös riittävää asiantuntemusta. Suomen Kaukolämpö ry on yhdessä Energia-alan Keskusliito ry Finergyn kanssa laadituttanut tämän selvityksen ympäristölupahakuprosessin keskeisistä seikoista. Selvityksessä on kiinnitetty erityistä huomiota tuotantolaitoksen teknologian valintaperusteisiin sekä ympäristövaikutuksiin suhteessa parhaaseen käytettävissä olevaan tekniikkaan (BAT) ja investointeihin. Selvityksen laadinnan rahoitukseen ovat osallistuneet energia-alan ympäristöpooli ja ympäristöministeriö. Selvityksen laatimista on ohjannut valvontaryhmä, johon ovat kuuluneet seuraavat henkilöt: Matti Nuutila, Suomen Kaukolämpö ry Anneli Karjalainen, Ympäristöministeriö Tapio Kovanen, Länsi-Suomen ympäristölupavirasto Pia Oesch, Energia-alan Keskusliitto ry FINERGY Irma Uotila, Fortum Power and Heat Oy Petri Vesa, Pohjolan Voima Oy Selvityksen on laatinut Electrowatt-Ekono Oy, jossa työhön ovat osallistuneet Mika Pohjonen, Thomas Bonn, Jukka Jalovaara, Peter Anton ja Janne Rauhamäki. 3

7 2 SELVITYKSEN TAVOITTEET, SISÄLTÖ, RAJAUS JA TOTEUTUSTAPA 2.1 Tavoitteet ja sisältö Selvityksen tavoitteena on ollut ympäristölupahakemuksen laatimisen tarkasteleminen kokonaisuutena siten, että on selvitetty hakijan kannalta keskeiset lupahakemusprosessissa edellytettävät asiat, jotka ovat osoittautuneet hankaliksi ympäristölupahakemuksia laadittaessa ja joihin on syytä kiinnittää erityistä huomiota ennen hakemuksen jättämistä. Ympäristölupahakemusten laatimisen keskeisiä ongelmakohtia ovat toiminnanharjoittajien kokemusten perusteella olleet mm.: Monet lainsäädännön pykälät ovat tulkinnanvaraisia Parhaan käytettävissä olevan tekniikan käsitteen soveltaminen lupaharkinnassa hakee muotoaan, asiasta on vain vähän kokemuksia Käyttötarkkailun esitystapa hakemuksessa, mm. LCP-asetuksen mukaisen tarkkailun esitystapa tilanteessa, jossa mittauslaitteistoja ei vielä ole uusittu Energiankäytön tehokkuuden esitystapa ja syvällisyys (mm. energiansäästösopimuksen olemassaolon riittävyys ympäristöluvan saamiseksi) Ympäristövaikutusten selvittämisen kattavuus ja syvällisyys, sekä tarkoituksenmukaisten arviointimenetelmien valinta Riskianalyysien tarve, mitoitus ja kohde. Tämä selvitys toimii toiminnanharjoittajien oppaana lupahakemusta suunniteltaessa ja laadittaessa, ulkopuolisten asiantuntijoiden käyttöä sekä heidän työnsä kohdentamista harkittaessa sekä esitettäessä perusteluja teknisille valinnoille luvitettavassa laitoksessa. Tavoitteena on ollut, että selvitys voisi osaltaan auttaa laatimaan hakemuksen, joka voidaan käsitellä joutuisasti ja jonka käsittelyn lopputuloksena saavutetaan eri osapuolten ja ympäristön kannalta tarkoituksenmukaisimmat lupaehdot. Keskeisten aiheiden esitystapasuositukset lupahakemuksessa on selvityksessä kuvattu periaatteellisella tasolla. 2.2 Selvityksen rajaus Selvitys rajattiin koskemaan olemassa olevia laitoksia ja niitä uusia kattiloita/laitoksia, jotka tulevat olemassa olevan laitoksen yhteyteen (kapasiteetin lisäys). Selvityksen pääpaino on olemassa olevissa laitoksissa. Selvityksessä ei ole käsitelty ympäristölupahakemusta kaikilta osin, vaan siinä on keskitytty seuraaviin osa-alueisiin: Miten paras käytettävissä oleva tekniikka (BAT) tuodaan hakemuksessa esille. Hakijan tulisi pystyä perustelemaan laitokseensa valitun tekniikan ja puhdistustason riittävyys ja soveltuvuus ko.laitoksen sekä sen sijaintipaikan ympäristön kannalta. Energiankäytön tehokkuuteen ja energiansäästöön liittyvien asioiden riittävä esittäminen Ympäristövaikutusten luotettava ja riittävä selvittäminen lupahakemuksessa Poikkeus- ja häiriötilanteiden vaikutusten arvioinnin ja riskienhallinnan esittäminen Jätehuoltoasioiden esittäminen Käyttötarkkailun ja päästöjen tarkkailusuunnitelman esittäminen Suomen ympäristökeskus on julkaissut kattilalaitosten ympäristölupahakemuslomakkeen täyttöohjeineen ( ympäristölupa haetaan - ohjeet ja lomakkeet). Siinä on kuitenkin käsitelty lähinnä hake- 4

8 muslomakkeiden täyttöä, kun taas tässä raportissa selvitetään hakemuksen laadinnan tärkeimpiä kohtia asiasisällön kannalta ja laajemmin. 2.3 Toteutustapa Selvityksen laatimista valvomaan perustettiin valvontaryhmä, jossa olivat edustettuina toiminnanharjoittajat ja toiminnaharjoittajajärjestöt sekä viranomaiset. Valvontaryhmä ja konsultti kokoontuivat työn puitteissa kolme kertaa, aloituskokoukseen, käsittelemään selvityksen alustavaa runkoa ja käsittelemään selvitysluonnosta. 5

9 3 LUPAMENETTELY JA LUPAHAKEMUKSEN RAKENNE 3.1 Lupamenettely Ympäristölupahakemuksen valmisteluun neuvotteluineen kannattaa varata noin 4 6 kuukautta kalenteriaikaa. Aluksi on hyvä selvittää hakemuksen kattama kokonaisuus ja siihen suunnitteilla olevat muutokset, hakemuksen sisältö pääpiirteittäin ja tarvittavat selvitykset. Mikäli hakemuksen laatimisessa ei käytetä asiantuntijaa tai lupaprosessi on muuten tavanomaisesta poikkeava, on tämän jälkeen hyvä käydä ensimmäinen neuvottelu lupaviranomaisen kanssa, jotta edellä mainituista päälinjoista päästään yksimielisyyteen ennen kuin hakemuksen valmistelu aloitetaan. Kun hakemus on valmistunut luonnokseksi, se voidaan toimittaa etukäteen lupaviranomaiselle tutustuttavaksi ja käydä sisältö neuvottelussa läpi, jotta mahdolliset puutteet voitaisiin korjata mahdollisimman pitkälti jo ennen hakemuksen jättämistä käsittelyyn. Hakemuksen jättämisen jälkeen lupaviranomainen tarkastaa hakemuksen riittävyyden ja pyytää tarvittavat täydennykset kirjallisesti määräajassa. Kun hakemus on riittävä, lupaviranomainen asettaa sen nähtäville 30 päiväksi ja ilmoittaa nähtävillä olosta sanomalehdissä. Mikäli hankevastaava katsoo tarpeelliseksi, se voi ajoittaa hakemusta koskevan tiedotus- ja keskustelutilaisuuden nähtävillä oloajan alkuun. Tällaisen tilaisuuden tavoitteena on vähentää väärinkäsityksistä ja tiedon puutteesta johtuvaa epävarmuutta tiedottamalla ja keskustelemalla hakemuksen sisällöstä sidosryhmien kanssa. Nähtävillä oloaikana asianosaiset ja muut osalliset voivat jättää hakemusta koskevia muistutuksia ja mielipiteitä lupaviranomaiselle. Asianosaisen käsite on nykyisessä ympäristönsuojelulaissa varsin laaja. Nähtävillä oloajan päätyttyä lupaviranomainen kokoaa muistutuksen ja lausunnot ja tavallisesti pyytää niihin hakijalta vastineen määräajassa. Kun vastine on toimitettu, lupaviranomainen valmistelee lupapäätöksen. Lupaviranomainen voi tehdä päätöksen, jos vastinetta ei jätetä määräajassa. Lupapäätös toimitetaan tiedoksi hakijalle sekä muistutuksia ja mielipiteitä jättäneille. Valitusaika lupapäätöksestä on 30 päivää ja valitusviranomainen Vaasan hallinto-oikeus. Mikäli valituksia ei tule, saa päätös lainvoiman. Lupapäätöksen saaminen hakemuksen jättämisestä lukien kestää tavanomaisesti noin 8 12 kuukautta. Koska vuoden 2004 loppuun mennessä jätetään runsaasti siirtymäsäännösten mukaisia ympäristölupahakemuksia, olemassa olevan toiminnan lupakäsittely voi kestää hakemusruuhkan vuoksi huomattavasti pidempäänkin. Mikäli asia on toiminnanharjoittajalle kiireellinen, esimerkiksi toiminnan muutos tai uusi toiminta, on kiireellisyydestä ja sen syistä hyvä kertoa lupaviranomaiselle. Mikäli päätöksestä valitetaan, kestää käsittely Vaasan hallinto-oikeudessa noin 8 12 kuukautta. Jos uudelle toiminnalle tai toiminnan muutokselle on alun perin haettu ja myönnetty aloituslupa valituksista huolimatta, se voidaan aloittaa. Muutoin on odotettava päätöksen lainvoimaa, joka siis saavutetaan hallinto-oikeuden päätöksen valitusajan (30 päivää) umpeuduttua, mikäli valituksia ei jätetä. Vaasan hallinto-oikeuden päätöksestä voidaan valittaa korkeimpaan hallinto-oikeuteen, jossa käsittelyaika on 8-12 kuukautta. KHO:n päätös on lopullinen ja siitä ei voi enää valittaa. Päätös saa lainvoiman heti. 6

10 3.2 Lupahakemuksen rakenne Lupahakemus voidaan laatia käyttämällä ympäristöhallinnon vahvistamaa kaavaketta runkona ja liittämällä siihen pääkohdissa pyydettyjä tietoja liitteinä. Liitteitä voidaan yhdistellä niiden määrän vähentämiseksi ja hakemuksen luettavuuden parantamiseksi. Näin kannattaa tehdä varsinkin monimutkaisia, suurempia toimintokokonaisuuksia koskevissa hakemuksissa. Esimerkiksi perusteellinen ympäristövaikutusten selvitys ympäristön tilan kuvauksineen on nykyään niin laaja asiakirja, että sen tulokset kannattaa usein esittää erillisessä, lupahakemuksen liitteenä olevassa vaikutusselvityksessä. Hakemuksen tulee rakenteesta riippumatta sisältää noin yhden arkin mittainen, yleisölle tarkoitettu tiivistelmä. 3.3 Hyvän lupahakemuksen vaikutus ympäristölupapäätökseen Hyvän ympäristölupahakemuksen avulla lupapäätös saadaan nopeammin kuin puutteellisella hakemuksella, koska viranomaiskäsittelyyn kuluva aika on todennäköisesti lyhyempi, muistutuksia tulee vähemmän ja valituskierroksilta tai ainakin niiden seurauksena tapahtuvalta päätöksen oleelliselta muuttamiselta voidaan välttyä parhaassa tapauksessa kokonaan. Hyvällä lupahakemuksella ja asianmukaisesti läpi viedyllä lupamenettelyllä saavutetaan lisäksi suurella todennäköisyydellä kaikkien osapuolten ja ympäristön kannalta tarkoituksenmukaiset lupaehdot sekä lupakauden pituus. Viranomaisella on myös lupahakemuksen käsittelystä perittävän maksun suhteen 35 % liikkumavara molempiin suuntiin; hyvän hakemuksen käsittelyyn kuluva lyhyempi aika voi näkyä jopa lupamaksun pienenemisenä. 7

11 4 LAITOKSEN TEKNIIKKA SUHTEESSA PARHAASEEN KÄYTETTÄVISSÄ OLEVAAN TEKNIIKKAAN (BAT) 4.1 Taustaa BAT:n määrittely ja arviointi Ympäristönsuojelulain mukaan ympäristön pilaantumisen vaaraa aiheuttavassa toiminnassa teknisten ratkaisujen samoin kuin päästöjen ehkäisemistä ja rajoittamista koskevien lupamääräysten tulee perustua parhaaseen käytettävissä olevaan tekniikkaan. Sen lyhenne on BAT (Best Available Techniques) (YSL 4 ). Parhaalla käytettävissä olevalla tekniikalla tarkoitetaan ympäristönsuojelulaissa mahdollisimman tehokkaita ja kehittyneitä, teknisesti ja taloudellisesti toteuttamiskelpoisia tuotanto- ja puhdistusmenetelmiä sekä toiminnan suunnittelu-, rakentamis-, ylläpito- ja käyttötapoja, joilla voidaan ehkäistä toiminnan aiheuttama ympäristön pilaantuminen tai tehokkaimmin vähentää sitä. Tekniikka on teknisesti ja taloudellisesti toteuttamiskelpoista silloin, kun se on saatavissa käyttöön yleisesti ja sitä voidaan soveltaa asianomaisella toiminnan alalla kohtuullisin kustannuksin. BAT tai sen määrittely ei ole luonteeltaan sitovaa lainsäädäntöä edustava normi tai standardi, vaan se kuvaa paremminkin tekniikan valintaa, sen soveltamista ja osaamisen tasoa. BAT:n määrittely ei siis tarkoita vaatimusta käyttää tiettyä tekniikkaa, teknistä laitetta tai menettelyä. Ympäristönsuojelulain 3 :n 1 momentin 4 kohdassa tarkoitetun parhaan käytettävissä olevan tekniikan sisältöä arvioitaessa on otettava huomioon (YSA 37 ): 1) jätteiden määrän ja haitallisuuden vähentäminen; 2) käytettävien aineiden vaarallisuus sekä mahdollisuudet käyttää entistä haitattomampia aineita; 3) tuotannossa käytettyjen aineiden ja siinä syntyvien jätteiden uudelleen käytön ja hyödyntämisen mahdollisuus; 4) muodostuvien päästöjen laatu, määrä ja vaikutus; 5) käytettyjen raaka-aineiden laatu ja kulutus; 6) energian käytön tehokkuus; 7) toimintaan liittyvien riskien ja onnettomuusvaarojen ennaltaehkäisy sekä onnettomuuksien seurausten ehkäiseminen; 8) parhaan käyttökelpoisen tekniikan käyttöön ottamiseen liittyvä aika ja toiminnan suunnitellun aloittamisajankohdan merkitys sekä päästöjen ehkäisemisen ja rajoittamisen kustannukset ja hyödyt; 9) kaikki vaikutukset ympäristöön; 10) teollisessa mittakaavassa käytössä olevat tuotantoa ja päästöjen hallintaa koskevat menetelmät; 11) tekniikan ja luonnontieteellisen tiedon kehitys; 12) Euroopan yhteisöjen komission tai kansainvälisten toimielinten julkaisemat tiedot parhaasta käyttökelpoisesta tekniikasta. 8

12 4.1.2 BAT-vertailuasiakirjat (BREF) EU-komission Ympäristöasioiden pääosasto julkaisee BAT-tietojen vaihdon tulokset niin sanottuina BAT-vertailuasiakirjoina (BREF) ( >Yritykset ja yhteisöt->paras tekniikka, BAT). BAT-vertailuasiakirjojen (BREF) tarkoituksena on muun muassa antaa yhteistä tietopohjaa lupamääräyksille (YSA 9 ). BAT-vertailuasiakirjojen tarkoituksena on edistää ympäristönsuojelua ja harmonisoida lupakäytäntöjä EU:ssa. BAT-vertailuasiakirjat ovat yleiseurooppalaisia, eikä niissä ole voitu ottaa huomioon kansallisia erityispiirteitä. BAT-vertailuasiakirja on eräänlainen tekniikan hyvää tasoa osoittava mittakeppi, johon eri puolilla Eurooppaa tehtävät päätökset voivat perustua ja joihin päätöksiä voidaan verrata. BAT-vertailuasiakirjoissa BAT määritellään mm. käytettyjen resurssien, kuten raaka-aineiden ja muiden resurssien käytön sekä päästöjen avulla. Ne eivät siten määritä, mitä tekniikkaa on käytettävä, että lupaehdot täyttyisivät. Vertailuasiakirjat julkaistaan internetissä Euroopan IPPC-toimiston (EIPPCB) kotisivuilla ( ja ovat vapaasti yritysten, yhteisöjen, viranomaisten ja suuren yleisön saatavissa. Niiden laajat yhteenvedot sekä BAT-vertailuasiakirjojen alkusanat ja BATin tarkoitusta selventävä osa julkaistaan kaikilla EU:n kielillä. Suurin osa BAT-vertailuasiakirjoista on toimialakohtaisia selvityksiä, joita valmistellaan IPPC-direktiivin liitteessä 1 mainituille teollisuuden toimialoille, esimerkiksi rauta- ja terästeollisuudelle, lasiteollisuudelle ja jätteenpoltolle. Suurille polttolaitoksille on valmisteilla oma toimialakohtainen selvitys, jonka toinen luonnos julkaistiin maaliskuussa Lisäksi valmistellaan ns. horisontaalisia BAT-vertailuasiakirjoja, jotka ovat yhteisiä useille toimialoille, kuten päästöjen tarkkailua, jäähdytysjärjestelmiä ja energiatehokkuutta koskevat BAT-vertailuasiakirjat. Suomeen perustetaan tarpeen mukaan eri toimialoille kansallisia BAT-toimialaryhmiä, mm. LCP-toimialaryhmä, jotka ovat vastuussa Suomen kannanottojen valmistelusta, kansallisen tiedon keräämisestä sekä raporttien laatimisesta ja toimittamisesta EU:n toimielimille. Suomessa kansallisten toimialaryhmien työtä koordinoi BAT-johtoryhmä, jossa edustettuina ovat Suomen ympäristökeskus (SYKE), ympäristöministeriö (YM), kauppa- ja teollisuusministeriö (KTM), TEKES, Teollisuuden ja Työnantajain Keskusliitto (TT), Suomen luonnonsuojeluliitto ja alueelliset ympäristökeskukset. BAT-johtoryhmän puheenjohtajana toimii BAT-asioihin perehtynyt SYKEn edustaja. Suomen ympäristökeskus (SYKE) on BAT-informaation vaihdon kansallinen yhteyskeskus (National Focal Point) ( ja yhteisöt->paras tekniikka, BAT). Suomessa on tehty kansallinen asiantuntijaraportti Paras käyttökelpoinen tekniikka yli 50 MW:n polttolaitoksissa. Lisäksi on selvitetty mitä voisi olla paras käyttökelpoinen tekniikka 5-50 MW:n polttolaitoksissa (Jalovaara ym. 2003). 4.2 Esittämistapa lupahakemuksessa Ympäristönsuojelulaki velvoittaa toiminnaharjoittajan olemaan tietoinen parhaasta käytettävissä olevasta tekniikasta. Ympäristönsuojeluasetuksen mukaan lupahakemuksen on mm. sisällettävä arvio parhaan käytettävissä olevan tekniikan vaatimusten täyttämisestä. 9

13 Suomen ympäristökeskuksen laatimassa ympäristölupahakemusten täyttöohjeessa todetaan seuraavaa: Ympäristölupahakemuksessa toiminnanharjoittajan on esitettävä toiminnan luonne ja arvio BAT-tekniikan soveltamisesta omassa toiminnassaan. Toiminnanharjoittajan ei tarvitse noudattaa BAT-vertailuasiakirjassa kuvattuja teknisiä keinoja. Hän voi valita ne tekniset ratkaisut, joilla pystytään täyttämään lupaehdot ja niissä määritetyt raja-arvot. Ympäristöluvasta päätettäessä tulee ottaa huomioon paikalliset olosuhteet, taloudelliset edellytykset ja laitoksen ikä. BAT-vertailuasiakirja on siis vain yksi ohjenuora lupaviranomaisille, referenssidokumentti, johon he voivat tukeutua arvioidessaan luvitettavassa laitoksessa käytetyn tekniikan tasoa. Lupahakemuksessa tulee siis hakijan omaan arvioon parhaan käyttökelpoisen tekniikan tasosta perustuen kuvata laitoksen keskeisimmät ympäristönsuojeluratkaisut (esim. sähkösuodatin, rikinpoistolaitos, Low-NOx-tekniikka jne.), tuoda esiin mahdollisia ongelmakohtia ja arvioida erilaisten lisä- tai muutostoimenpiteiden vaikutuksia kustannusmielessä, teknisesti sekä saavutettavissa olevien ympäristöhyötyjen kannalta. BAT-harkinnan merkitystä yli 50 MW:n polttoainetehoisten polttolaitosten lupamenettelyissä voi kuitenkin vähentää se, että savukaasupäästöjä säädellään täsmällisin päästörajoin varsin uudessa LCP-asetuksessa. Näistä asetuksen päästörajoista lupamääräys voi tämän hetkisen lainsäädännön mukaan poiketa vain tietyin ympäristönsuojelulain 51 :ssä säädetyin edellytyksin: 1) luvan myöntämisen edellytysten täyttämiseksi (ks. YSL 42); 2) asetuksella annetun ympäristön laatuvaatimuksen turvaamiseksi; tai 3) vesien suojelemiseksi. Keskeisten päästöjen puhdistusteknologioiden lisäksi BAT-vaatimus koskee lähes kaikkea muutakin voimalaitoksen toimintaa: polttoaineen käsittelyä, päästöjen tarkkailua, häiriötilanteiden hallintaa jne. Lupahakemuksen BAT-osiossa ei kuitenkaan ole perusteltua toistaa kaikkea, mitä muualla lupahakemuksessa on todettu. Joissain kohden BAT-tarkastelu voi olla tarpeen tehdä yleisluonteista kuvailua tarkemmin. Näin on erityisesti niiltä osin, kun eri osapuolten näkemykset tulevien lupamääräysten tasosta poikkeavat todennäköisesti toisistaan. Tällöin lupahakemuksen BATtarkastelu on näiltä osin syytä tehdä syvällisemmin, jolloin selvityksessä on syytä kiinnittää huomiota seuraaviin seikkoihin: Laitoksen ikä ja käyttötapa (huippu- tai varalaitos/peruskuormalaitos) sekä jäljellä oleva käyttöaika. Parhaan käyttökelpoisen tekniikan käsitteeseen sisältyy laitoksen iän huomioon ottaminen, ts. vanhemmalta laitokselta ei voida useinkaan edellyttää samaa tasoa olevia teknisiä ratkaisuja kuin uudemmalta. Käyttötapaa taas on hyvä kuvata ympäristövaikutusten kannalta, esimerkiksi vähän käyvän laitoksen kuormitus on pienempi kuin peruskuormalaitoksen. Jäljellä olevalla käyttöajalla on merkitystä sekä investointien kannattavuuden että joiltain osin myös laitosta koskevan lainsäädännön soveltamisen kannalta. 10

14 Laitoksen sijainti ja aiheuttamien ympäristövaikutusten merkittävyys: jos ympäristövaikutukset ovat vähäisiä, ei välttämättä ole perusteltua investoida uudempaan tekniikkaan. On huomattava paikallisten olosuhteiden merkitys: samalla kuormituksella tai melulla voi olla erilainen vaikutus eri sijoituspaikkojen ympäristössä. Selvitettävä, miten laitoksella on sovellettu parasta käyttökelpoista tekniikkaa. Tässä voidaan käyttää hyväksi BAT-vertailuasiakirjaa ym. muita lähteitä ja selvityksiä, joista voidaan selvittää mikä olisi BATia tällaisessa laitoksessa. Soveltamista arvioitaessa otetaan huomioon laitoksen ikä, sen aiheuttamat ympäristövaikutukset sekä tekniset ja taloudelliset mahdollisuudet toteuttaa tietyn ajan kuluessa mahdollisia muutoksia. BAT:in soveltamisesta esiin tulevien teknisten muutosten soveltuvuus, asentamisen kustannusvaikutusten merkitys laitoksen kannattavuudelle ja tulevalle energiantuotannolle, saavutettavien ympäristöhyötyjen merkitys. 11

15 5 ENERGIAN KÄYTTÖ JA ENERGIATEHOKKUUS 5.1 Taustaa Ympäristönsuojelulain (43 ) mukaan lupamääräyksiä annettaessa on tarpeen mukaan otettava huomioon energian käytön tehokkuus. Uuden, polttoaineteholtaan vähintään 50 megawatin polttolaitoksen tai kaasuturbiinin lupamääräyksiä annettaessa on lisäksi otettava huomioon mahdollisuus sähkön ja lämmön yhteistuotantoon, jos se on teknisesti ja taloudellisesti toteutettavissa. Ympäristönsuojelulainsäädännön uudistamiseksi tehdyssä hallituksen esityksessä (84/1999) todetaan 43 :n perusteluissa mm. seuraavaa: "energiatehokkuus voitaisiin selvittää esimerkiksi vapaaehtoisten energiakatselmusten perusteella. Liittyminen kauppa- ja teollisuusministeriön ja eri toimialojen välillä solmittuun energiasäästösopimukseen edellyttää sekä energiatehokkuuden selvittämistä että seurantajärjestelmää. Järjestelmästä voitaisiin tuottaa myös lupaviranomaisten tarvitsevat tiedot, eikä erillistä lupaan perustuvaa seurantaa tällöin tarvittaisi. Luvassa voitaisiin kuitenkin tarvittaessa asettaa erityisiä selvitysmääräyksiä energiatehokkuuden parantamisesta tai energian talteenottomahdollisuuksista." Tärkein energiatehokkuutta edistävä paras käytettävissä oleva tekniikka on suurten polttolaitosten BAT-vertailuasiakirjaluonnoksen mukaan sähkön ja lämmön yhteistuotanto (CHP) uusissa polttolaitoksissa. Energiatehokkuutta käsittelevän BAT-vertailuasiakirjan (BREF) laatiminen on aloitettu vuonna Julkaisussa Energiatehokkuus ympäristöluvissa (Lindström ym. 2003) esitellään 11 EUmaan kokemuksia energiatehokkuuden huomioimisessa suurten teollisuuslaitosten (ns. IPPC-laitosten) ympäristöluvissa. Lisäksi siinä käsitellään hyviä käytäntöjä energiatehokkuuteen liittyvien lupamääräysten käsittelemisen avuksi. Ympäristöministeriö on teettänyt taustaselvityksen energiatehokkuudesta ympäristölupamenettelyssä (Siitonen ym. 2001). Tässä selvityksessä energiatehokkuuden arviointia on käsitelty lähinnä jo toiminnassa olevien laitosten kannalta ja annettu tausta-aineistoa itse arviointiin. 5.2 Esittämistapa lupahakemuksessa Energiatehokkuuden käsittelyllä ympäristölupamenettelyssä pyritään ympäristönsuojelun tason edistämiseen ja sitä tarkastellaan ympäristövaikutusten kannalta. Tämän vuoksi energiatehokkuuden yksityiskohtaista, esimerkiksi energiakatselmusraportin tasoista teknis-taloudellista selvittämistä lupahakemuksessa ei voida pitää perusteltuna. Lisäksi ympäristölupa-asiakirjat ovat julkisia, mikä on hyvä pitää mielessä hakemuksen teknis-taloudellista yksityiskohtaisuutta harkittaessa. Energiatehokkuuden kuvaamiseen lupahakemuksessa tarvitaan sekä numerotietoa että sanallinen kuvaus. Tietojen tulisi olla sellaisessa muodossa, että niistä selviää kokonaisenergiankäyttö ja sen jakautuminen tarvittaessa eri yksiköille, jos se on tarpeen kokonaisuuden hahmottamiseksi. Ympäristöinvestointien vaikutukset energiankäyttöön tulisi myös eritellä kokonaisuuden arvioimiseksi; jos esimerkiksi savukaasujen puhdistuksen tehostaminen on lisännyt energiankäyttöä, ympäristövaikutus kokonaisuutena on kuitenkin positiivinen. Energiatehokkuuden kehittymistä voi kuvata myös laitos- tai toimialakohtaisella indeksillä, jos sellainen on kehitetty. 12

16 Mikäli hakija on liittynyt Energia-alan Keskusliitto ry Finergyn, Suomen Kaukolämpö Sky ry:n, Senerin ja KTM:n välille solmittuihin voimalaitos- tai kaukolämpöalan energiansäästösopimuksiin, on tämän maininta lupahakemuksen energiantehokkuutta käsittelevän osan lähtökohta. Lisäksi hakemuksessa on syytä luetella lyhyesti, mitä energiatehokkuuden tehostamismahdollisuuksia on löydetty, mitä toteutettu ja mitä päätetty toteuttaa tulevaisuudessa. Mikäli nämä toimet on kirjattu energiansäästösuunnitelmaksi, joka päivitetään ajoittain esimerkiksi osana ympäristöjohtamisjärjestelmää, se kannattaa niinikään tuoda esiin lupahakemuksessa, koska se osoittaa sitoutumista energiatehokkuuden jatkuvaan parantamiseen. Lisäksi ympäristölupahakemuksen energiatehokkuusosaan voi sisällyttää seuraavia asioita: maininta siitä, että kyseessä on lämmön ja sähkön yhteistuotantolaitos (CHP), jos näin on laitoksen ja sen osaprosessien hyötysuhde sekä tekninen, käyttötavasta johtuva tai muu selitys todelliselle maksimihyötysuhteelle mahdolliset muut suunnitelmat energiatehokkuuden parantamiseksi energiatehokkuuteen liittyvä koulutus, johon henkilöstö on osallistunut, tai muu käyttöhenkilökunnan energiasäästötietoisuuden lisääminen. Mikäli hakija ei ole liittynyt energiansäästösopimukseen, voi edellä lueteltuja seikkoja käyttää runkona siten, että hakemuksessa esitetään ne vapaamuotoisesti siltä osin kuin hakija on niitä selvittänyt tai ne soveltuvat omaan toimintaan. Tehtyjä säästöselvityksiä kuvailtaessa kannattaa selostaa milloin selvitys on tehty, mitä menetelmiä on käytetty (mm. käyttöhenkilökunnan ym. haastattelut, laitoksen läpikäynti paikan päällä, energiansäästölaskelmat, taselaskentaohjelmien käyttö, mittaukset), mitä suosituksia jatkotoimenpiteiksi on annettu ja miten näitä on noudatettu. Esimerkkejä selvitettävistä säästökohdekokonaisuuksista ovat laitoksen omakäyttöenergia ja kaukolämmön pumppausenergia. Energiansäästösuunnitelmaa kuvailtaessa kannattaa kertoa, mitä identifioituja potentiaalisia säästökohteita on sisällytetty suunnitelmaan ja sen toimenpiteiksi sellaisenaan ja mitä säästökohteita on suunniteltu selvitettävän jatkossa lisää. Myös mahdollinen käyttöhenkilökunnan energiansäästötietoisuuden lisääminen, kuten koulutus laitosten säätöjen ja muun toiminnan tarkempaan tuntemukseen, kannattaa mainita. Lisäksi voi esittää tavoitteiden seurantatavan, tavoitteiden saavuttamisen kannalta kriittiset tekijät ja mahdolliset vastuuhenkilöt. Saavutetun energiansäästön kvantitatiivinen toteaminen sen sijaan on usein vaikeaa, koska polttolaitosten vuotuisen omakäyttöenergian määrä riippuu polttoaineitten kulutuksesta sekä tuotetun sähkön ja kaukolämmön suhteesta. 13

17 6 YMPÄRISTÖVAIKUTUSTEN SELVITTÄMINEN 6.1 Taustaa Ympäristövaikutusten riittävä ja luotettava selvittäminen ja esittäminen ympäristölupahakemuksessa antaa pohjan lupaharkinnalle ja laitoksen todellisiin ympäristöllisiin tai terveydellisiin vaikutuksiin nähden tarkoituksenmukaisten lupamääräysten muotoilulle. Lisäksi selvitys antaa asianosaisille tietoa luvitettavasta laitoksesta ja sen ympäristövaikutuksista. Toisaalta monet ympäristövaikutusten selvittämiseen nykyisin käytettävät menetelmät, erityisesti erilaiset mallit ja runsaasti mittauksia vaativat selvitykset, voivat olla kustannuksiltaan varsin suuria suhteessa lupahakemuksen kohteena olevan toiminnan vaikutuksiin ja taloudelliseen kokoon. Menetelmiä valittaessa onkin löydettävä tapauskohtaisesti tasapaino selvitysten riittävyyden ja niiden kustannustason välillä. 6.2 Menetelmien valinnasta Ympäristövaikutusten selvittämismenetelmien valintaperusteita ovat: tavoiteltava tarkkuus- tai luotettavuustaso vaikutusten ennalta selvitetty absoluuttinen ja suhteellinen merkittävyys olemassa olevan tiedon määrä, saatavuus ja soveltuvuus havainnollisuus Luvitettavan laitoksen aiheuttamia ympäristövaikutuksia voidaan selvittää kolmeen eri ryhmään kuuluvilla menetelmillä: 1) ympäristökuormitustietojen ja näiden muutosten esittäminen ( tekninen arvio ) 2) asiantuntija-arviointi tekniset muutostiedot synteesi olemassaolevasta tiedosta kokemukseen perustuva arvio asiantuntijavuorovaikutukseen perustuva arvio 3) päästöjen (savukaasu, melu, jätevesi jne) leviämistä ja vaikutuksia kuvaavat matemaattiset mallit Ympäristökuormitustietojen ja niissä tapahtuvien muutosten esittäminen ilman niiden merkittävyyden selvittämistä ympäristön kannalta ei nykyään pääsääntöisesti riitä laitoksen ympäristövaikutusten selvittämiseksi. Vaikutusten selvittämiseksi tarvitaan käytännössä aina vähintään asiantuntijan arvio, minkälaisia vaikutuksia laitoksen aiheuttamalla ympäristökuormituksella todennäköisesti on tai tulee olemaan. Ympäristövaikutusten selvittämiseen saattaa olla tarpeen käyttää tähän tarvittavan koulutuksen ja kokemuksen omaavia asiantuntijoita selvityksen riittävyyden takaamiseksi ja uskottavuusongelmien välttämiseksi. Ympäristönsuojeluasetuksen 8 edellyttää riittävän asiantuntemuksen käyttämistä lupahakemusta laadittaessa. Mitä tarkemmalle ympäristövaikutusten selvittämisen tasolle mennään, sitä suuremmat ovat selvittämisen aiheuttamat kustannukset. 14

18 Optimaalisen menetelmävalikoiman löytäminen lupahakemuksen laadintavaiheen alussa on keskeisessä asemassa kustannustehokkaan, mutta samalla luotettavan ympäristövaikutusten selvittämisen suorittamiselle. Tähän kannattaa hakemuksen laadintaa suunniteltaessa paneutua huolellisesti ja käyttää tarvittaessa asiantuntijoiden apua. Kun lähestymistapa on pääpiirteissään selvillä, siitä kannattaa keskustella myös lupaviranomaisen kanssa. 6.3 Esittämistapa lupahakemuksessa Ympäristövaikutukset käsittävät sekä elolliseen ja elottomaan luonnonympäristöön että ihmisiin ja rakennettuun ympäristöön kohdistuvat vaikutukset. Kaikki ympäristön osaalueet on hyvä käsitellä lupahakemuksessa, vaikka näihin ei kohdistuisikaan laitoksen aiheuttamia vaikutuksia. Näin voidaan osoittaa, että ympäristövaikutusten selvittäminen on kattava ja ettei mikään ympäristön osa-alue ole unohtunut selvittämisessä. Ympäristövaikutuksia on tarkasteltava riittävän laajalla alueella. Käytännössä ympäristövaikutusten kokonaistarkastelualue määräytyy melkein aina savukaasujen ilmanlaatuvaikutusten tarkastelualueen mukaan. Tarkastelualueen säde on tällöin usein 5 10 kilometriä. Myös mahdolliset vesistövaikutukset, esimerkiksi jäähdytysvesien purkamisen vaikutukset jäätilanteeseen, voivat ulottua kilometrien päähän vesistön alajuoksulle päin. Laitoksen tarvitsemien kuljetusten reittien tarkastelu kokonaisuudessaan ei kuitenkaan ole perusteltua. Käytännössä kuljetuksia kannattaa tarkastella laitokselta niin suurille liikenneväylille, että niiden osuus liikennevirrasta putoaa muutamiin prosentteihin. Vaikutusselvityksessä on esitettävä lähimpien vaikutuksille erityisen herkkien kohteiden sijainti suhteessa luvitettavaan laitokseen. Tällaisia kohteita ovat mm. koulut, päiväkodit, vanhainkodit, terveysasemat, uimarannat ja elintarvikkeiden tuotantolaitokset. Seuraavaksi käsitellään tarkemmin eräitä keskeisimpiä vaikutusselvityksiä, joiden suhteen on esiintynyt puutteita ja erimielisyyksiä energiantuotantolaitosten ympäristölupahakemuksissa tai jotka ovat osoittautuneet hankaliksi lupahakemusta laadittaessa. Savukaasupäästöjen ympäristövaikutusten selvittäminen Lämpökeskuksen tai muun energiantuotantolaitoksen kannalta keskeisessä asemassa on usein laitoksen savukaasupäästöjen ympäristövaikutusten selvittäminen. Tällaisia vaikutuksia ovat ilman epäpuhtauspitoisuuksien muutokset sekä epäpuhtauksien laskeuma maahan tai vesistöön. Tapauksessa, jossa luvitetaan olemassa olevaa laitosta, jonka päästöt eivät oleellisesti muutu aiemmasta, jonka ympäristön ilmanlaatu tunnetaan mittausten ja muun seurannan perusteella ja jonka ympäristössä ei ole todettu aiheutuneen haitallisia vaikutuksia, voidaan vaikutusten hyväksyttävyys mahdollisesti perustella pelkästään nämä seikat selvittämällä. Erityisesti kaupunkiympäristöissä ilmanlaatua seurataan jatkuvasti mittauksin, jolloin käytettävissä on mittaustietoa, jota raportoitaessa on useimmiten arvioitu myös eri päästölähteiden merkitystä kokonaisilmanlaadun kannalta. Tarkemmin savukaasupäästöjen vaikutuksia voidaan arvioida matemaattisilla leviämismalleilla, jotka perustuvat mm. kyseisen alueen ilmastotietoihin ja laitoksen savukaasujen ominaisuuksiin, päästömääriin ja päästökorkeuteen. Mallilla arvioituja savukaasupäästöjen aiheuttamia epäpuhtauspitoisuuksia (erityisesti SO 2, NO x ja hiukkaset) verrataan vastaaviin, viranomaispäätöksin annettuihin ohje- ja raja-arvoihin. Myös laskeumaa 15

19 voidaan tarkastella, jolloin sitä verrataan paikkakunnalla vallitsevaan laskeumatasoon, nk. kriittiseen kuormitukseen ja rikkilaskeuman osalta myös kansalliseen tavoiteohjearvoon. Muille epäpuhtauksille ei ole asetettu laskeuman tavoitearvoja. Tällaisilla leviämismalleilla saadaan parhaassa tapauksessa erittäin luotettavaa tietoa olemassa olevan tai tulevan laitoksen aiheuttamista tarkasteltavien epäpuhtauksien pitoisuuksista päästölähteen ympäristössä. Leviämismallein toteutettava tarkastelu ja selvittäminen maksaa noin euroa ja on siten huomattava kustannustekijä ympäristölupahakemuksen kokonaiskustannuksiin nähden. Savukaasupäästöjen leviämismallinnukset voivat olla hyödyllisiä esimerkiksi tapauksissa, joissa tiheään asutuille alueille suunnitellaan uutta laitosta tai olemassa olevan laitoksen laajentamista, tai jos laitoksen lähettyvillä sijaitsee erityisesti huomioon otettavia kohteita kuten kouluja, päiväkoteja tai kasvillisuudeltaan erityisen arvokkaita luontokohteita. Olemassa olevan laitoksen tapauksessa, jossa päästöt eivät oleellisesti muutu, voidaan mahdollisesti hyödyntää laitoksesta aiemmin, esimerkiksi edelliseen lupahakemukseen, tehtyä mallia, vaikka siinä käytetyt lähtötiedot poikkeaisivatkin nykytilanteesta. Tällöin mallin antamia tulosten merkitystä nykytilanteessa arvioidaan uusien päästötietojen ja olemassa olevan ilmanlaatutiedon avulla. Esimerkiksi, jos rikkipäästöt ovat puolittuneet, mutta savukaasuparametrit muuttuneet vain vähän, voidaan arvioida, että myös mallin antamat pitoisuudet ovat pienentyneet, vaikkakaan eivät välttämättä suorassa suhteessa päästöihin. Toinen menetelmä, joka saattaa olla käyttökelpoinen, on vertailulaitokselle tehdyn mallin tulosten hyödyntäminen. Tällöin vertailulaitoksen tulee olla mahdollisimman samantyyppinen ja kokoinen. Sen tulee tekniikaltaan, polttoaineteholtaan ja käyttötavaltaan olla mahdollisimman samankaltainen: mieluiten sama pääpolttoaine, mahdollisimman samankorkuinen savupiippu, samankaltaiset savukaasuarvot (lämpötila, nousunopeus) sekä samaa luokkaa olevat päästömäärät (SO 2, NO x, hiukkaset) tarkasteltavissa aikayksiköissä (tunti-, vuorokausi-, kuukausi- ja vuositasolla). Mikäli mallinnetun vertailulaitoksen aiheuttamien epäpuhtauspitoisuuksien on todettu olevan selvästi alle ohje- ja raja-arvojen, niin kuin tilanne useimmiten on, voidaan usein perustellusti todeta, että myös luvitettavan laitoksen aiheuttamat pitoisuudet jäävät alle ohje- ja raja-arvojen. Tällöin on kuitenkin tarkasteltava kriittisesti vertailtavien laitosten eroavaisuuksia ja näiden aiheuttamia mahdollisia epävarmuustekijöitä vertailussa. Tällainen tarkastelu edellyttää runsaasti kokemusta energiantuotantolaitosten ilmanlaatuvaikutusten selvittämisestä. Savukaasupäästöjen vaikutusten arviointimenetelmistä kannattaa keskustella lupaviranomaisen kanssa heti lupahakemuksen laadinnan alkuvaiheessa. Tällöin on hyvä lähtökohdaksi keskustelulle ehdottaa lupaviranomaiselle omasta mielestä järkevä ja riittävä tarkastelun taso. Melun vaikutusten selvittäminen Melun vaikutuksia selvitetään vertaamalla laitoksen aiheuttamaa melua valtioneuvoston päätöksessä 993/92 annettuihin ympäristön melutason ohjearvoihin. Eri tyyppisille alueille on annettu erilaiset päivä- ja yöohjearvot. Energiantuotantolaitoksen aiheuttama ääni on usein em. päätöksen tarkoittamalla tavalla kapeakaistaista, joten useissa tapauk- 16

20 sissa ohjearvoja tiukennetaan ylimääräiset 5 db(a). Erityisesti laitoksen aiheuttama melutaso lähimmän asutuksen kohdalla on keskeinen tarkasteltava asia. Olemassa olevien laitosten osalta on usein käytettävissä melumittauksia, joiden tuloksiin kannattaa viitata lupahakemuksessa. Uusien laitosten ympäristölupahakemuksessa meluasia kannattaa kirjata niin, että suunnittelussa lähdetään siitä, että teknisin keinoin taataan, etteivät päivä- ja yöohjearvot laitoksen toiminnan johdosta ylity lähimmän asutuksen kohdalla. Tällöin lupaviranomainen lupapäätöksessään todennäköisesti edellyttää tämän todentamista mittauksin, kun laitos on käynnissä. Melumittausten kustannukset ovat toistokertojen lukumäärästä riippuen joitakin tuhansia euroja. Laitoksen aiheuttaman melun leviämistä ympäristöön on myös mahdollista mallintaa. Lupaviranomainen voi edellyttää tällaista mallinnusta erityisesti luvitettaessa suuria laitoksia tiheään rakennetuilla alueilla. Melumittauksiin perustuva melumallinnus on havainnollinen tapa esittää omasta toiminnasta aiheutuvat meluvaikutukset. Myös melumallinnuksen kustannukset ovat leviämismallinnnuksen tavoin suhteellisen korkeat. Melukysymyksissä hakijan on huomattava, että ohjearvot on annettu tietyllä paikalla vallitsevalle kokonaismelulle. Hakija voi kuitenkin vaikuttaa vain omaan meluemissioonsa, ei esimerkiksi läheisen liikenneväylän meluemissioon, jolle ei tarvita ympäristölupaa. Ympäristölupahakemusta koskevissa keskusteluissa onkin pyrittävä sellaiseen ratkaisuun, että toimija, jonka melusta voidaan määrätä ympäristöluvassa, ei joudu kohtuuttomaan asemaan muiden melunlähteiden vuoksi. Oman meluemission luotettava todentaminen mittauksin kokonaismelusta ei aina käytännössä ole kovin helppo tehtävä. Natura-arviointi Suomen Natura 2000 suojelualueverkostoehdotukseen sisältyviin alueisiin (tai siihen ehdotettuihin alueisiin) kohdistuvien vaikutusten arviointi on nykyään tärkeä osa ympäristövaikutusten selvittämistä. Olemassa olevien, jo ennen Natura verkostoehdotuksen muodostamista toiminnassa olleiden laitosten vaikutukset Naturaalueisiin ovat lähtökohtaisesti hyväksyttäviä ilman erillistä arviointia edellyttäen, että näiden laitosten toiminnassa ei tapahdu ympäristökuormitusta merkittävästi lisääviä muutoksia. Myös olemassa olevien, Natura alueen läheisyydessä sijaitsevien laitosten lupahakemukseen on kuitenkin syytä sisällyttää toiminnaharjoittajan perusteltu näkemys Natura-arvioinnin tarpeesta lupaviranomaisen suorittaman tarveharkinnan pohjaksi, vaikka näiden laitosten toimintaan ei olisikaan odotettavissa muutoksia. Jos luvitettavan laitoksen läheisyydessä (< 5 km) ei sijaitse Natura 2000 alueita (mikä on mainittava hakemuksessa) eikä merkittäviä ilmanlaatu-, vesistö- tai meluvaikutuksia ole odotettavissa (tämä on arvioitava luotettavasti), riittää Natura-arvioinnin tarpeen käsittelyksi usein viittaaminen näihin vähäisiin vaikutuksiin. Lähimpien Natura-alueiden etäisyys luvitettavasta laitoksesta, yleiskuvaus ja kuvaus Natura-verkostoehdotukseen sisällyttämisen perusteena olevista luontotyypeistä ja/tai lajeista on aina syytä esittää hakemuksessa. Erityisesti uusien laitosten tai toiminnan laajennusten ympäristölupahakemukseen on hyvä sisällyttää perusteltu näkemys Natura-arvioinnin tarpeesta erityisesti, jos luvitettava laitos sijaitsee lähellä Natura aluetta tai alueita. Tällöin voi joissain tapauksissa olla hyvä osoittaa, että kasvillisuuden suojelemiseksi annetut rikkidioksidin ja typenoksidien vuosikeskiarvona annetut raja-arvot eivät toiminnan johdosta ylity. Tä- 17

21 män perustellun näkemyksen ja muun käytettävissä olevan tiedon perusteella lupaviranomainen harkitsee, onko varsinaisen luonnonsuojelulain 65 :n mukaisen Natura-arvion tekeminen tarpeellista. Arviointi on tarpeen, jos luvitettava laitos todennäköisesti merkittävästi heikentää Natura 2000 alueiden niitä luonnonarvoja, joiden perusteella Natura-alueet on muodostettu. Ellei tällaista näkemystä Natura-arvioinnin tarpeesta esitetä lupahakemuksessa, lupaviranomainen joko pyytää hakemuksen täydentämistä tältä osin tai ratkaisee asian muun käytettävissä olevan tiedon perusteella. Jos lupa-asian ratkaisemiseksi vaaditaan luonnonsuojelulain 65 :n mukainen Naturaarviointi, lupa-asian käsittely pitkittyy vähintään useilla kuukausilla. Jos luvitettava toiminta Natura-arvioinnin tulosten perusteella yksin tai yhdessä muiden hankkeiden kanssa aiheuttaa merkittäviä haitallisia vaikutuksia Natura-alueiden luonnonarvoihin, ympäristölupaa ei voida lainkaan myöntää. Varsinaiselle luonnonsuojelulain 65 :n mukaiselle Natura-arvioinnille asetetaan suuret laatuvaatimukset ja laji- ja luontotyyppitasolle menevän arvioinnin suorittaminen edellyttää käytännössä luonnontieteellistä koulutusta sekä aiempaa kokemusta Natura-arvioinneista. 18

22 7 POIKKEUS- JA HÄIRIÖTILANTEIDEN RISKIEN ARVIOINTI JA HALLINTA 7.1 Taustaa Ympäristölupahakemuksessa tulee esittää arvio luvitettavaan toimintaan liittyvistä riskeistä, onnettomuuksien estämiseksi suunnitelluista toimista sekä toimista häiriötilanteissa (YSA 9 ). 7.2 Esittämistapa lupahakemuksessa Lupahakemuksessa on esitettävä tiivis selvitys siitä, mitä ympäristöriskejä luvitettavassa toiminnassa voi syntyä, miten nämä on otettu toiminnassa huomioon, mitä vaikutuksia riskien toteutumisesta voi syntyä ja miten nämä vaikutukset hallitaan. Savukaasujen puhdistuslaitteiden häiriötilanteista sekä häiriöistä polttoaineen saatavuudessa yli 50 MW:n polttolaitoksilla säädetään LCP-asetuksen (1017/2002) :ssä. Näiden pykälien tulkinnasta oman laitoksen lupamenettelyssä kannattaa keskustella lupaviranomaisen kanssa lupahakemuksen valmisteluvaiheessa. Muita polttolaitoksen tapauksessa esiintyviä ympäristöriskejä voivat olla lähinnä vaarallisten nesteiden (hapot, emäkset, öljyt) vuodot ympäristöön kuljetusvälineistä, putkistoista tai säiliöistä erilaisten onnettomuuksien tai virheiden seurauksena. Hakemuksessa kuvataan laitoksella käytettävät ja säilytettävät ympäristölle vaaralliset aineet, sekä näiden aineiden käsittelyn ja varastoinnin toimet ja varojärjestelmät, jotka tähtäävät ympäristöön pääsemisen riskin minimoimiseen. Tällaisia järjestelmiä ovat esim. suojaaltaat, neutralointialtaat, viemäröinti, hälytys- ja sammutusjärjestelmät, kaukokäytön valvontajärjestelmät, laitostontin aitaus, suljettavat portit, hälytyslaitteiden säännöllinen tarkastus, palokunnan hyökkäystiet, palopostien sijainnin merkitseminen, kevytrakenteiset seinät paineiskutapausta varten ym. Hakemuksessa kannattaa erityisen tarkasti kuvata, miten mahdolliset vuodot saadaan kiinni suoja-altaisiin, lietteen- tai öljynerotuskaivoihin tai neutralointialtaaseen. Maininta henkilökunnan mahdollisesta koulutuksesta, jossa on kiinnitetty huomiota kemikaalien aiheuttamien työturvallisuus- ja ympäristöriskien minimointiin, on paikallaan. Samoin on hyvä todeta, että kemikaalien kuljetuksissa noudatetaan niitä koskevia turvallisuusohjeita ja määräyksiä. Hälytysautomatiikka ja valvontaohjeet on mainittava, kuten se, että näiden avulla varmistutaan, ettei hallitsematonta ja havaitsematonta vuotoa pääse syntymään missään vaiheessa. Samoin kannattaa selvittää, miten polttoainekuljetukset ohjataan laitosalueella törmäysriskien vähentämiseksi. Perusteltu arvio poikkeus- ja häiriötilanteiden todennäköisyydestä sekä ainakin laadullinen arvio ympäristövaikutuksista on myös hyvä esittää. Muita kuvailtavia asioita ovat pelastussuunnitelmat, ympäristöjärjestelmät ja näiden yhteys turvallisuusasioihin, henkilökunnan koulutus ja toimintaohjeet ympäristöriskien hallinnassa, öljyvahinkojen torjuntasuunnitelmat, riskikartoitukset ja vaaran arviointi painelaiteturvallisuudesta annetun päätöksen mukaisesti. Lupaviranomaiselta kannattaa hakemuksen sisällöstä keskusteltaessa pyytää mielipide mahdollisten muissa yhteyksissä kuin ympäristölupaa varten tehtyjen riskikartoitusten ja öljyvahinkojen torjuntasuunnitelmien liittämisestä lupahakemukseen. 19

23 8 JÄTTEET JA JÄTEHUOLTO 8.1 Taustaa Ympäristölupahakemuksessa tulee esittää tiedot syntyvistä jätteistä sekä niiden ominaisuuksista ja määrästä sekä selvitys toimista jätteiden määrän tai niiden haitallisuuden vähentämisestä, jätteiden hyödyntämisestä, jätteiden keräyksestä ja kuljetuksesta sekä siitä, mihin jätteet on tarkoitus toimittaa hyödynnettäviksi tai käsiteltäviksi (YSA 9 ). 8.2 Esittämistapa lupahakemuksessa Lupahakemuksessa esitetään syntyvät jätejakeet, näiden jätelain mukainen tunnusnumero, perusteltu arvio tulevaisuudessa syntyvistä määristä ja jätejakeiden käsittelytapa. Käsittelytapoja ovat mm. luovuttaminen asianmukaiset luvat omaavalle jätehuoltoyritykselle, hyödyntäminen materiaalina tai luovuttaminen hyödynnettäväksi materiaalina, hyödyntäminen energiana tai luovuttaminen hyödynnettäväksi energiana, sijoittaminen omalle tai muulle kaatopaikalle jne. Polttolaitosten lupahakemuksissa on hyvä erityisesti selvittää tuhkan ominaisuuksia ja hyötykäyttömahdollisuuksia sekä loppusijoittamistapaa ja -paikkaa. Kaatopaikalle sijoitettavista jätteistä tulee arvio kaatopaikkakelpoisuudesta. On kuitenkin hyvä huomata, että varsinaista jätteen sijoittamis- tai hyötykäyttötoimintaa varten tarvitaan useimmiten oma ympäristölupansa. Mikäli luvitettavalla laitoksella poltetaan laitoksen omia tai muita jätteenpolttoasetuksen soveltamisalaan kuuluvia jätteitä, tulee ottaa huomioon, että jätteenpolttoasetuksen vaatimukset astuvat voimaan myös olemassa olevien laitosten osalta. Hakemuksessa on esitettävä miten tällöin toimitaan, ts. muutetaanko laitos vastaamaan jätteenpolttoasetuksen vaatimuksia vai lopetetaanko näiden jakeiden polttaminen. 20

24 9 KÄYTTÖTARKKAILU JA PÄÄSTÖJEN TARKKAILUSUUNNITELMA 9.1 Taustaa Tarkkailusuunnitelma Ympäristönsuojelulain 46 :n mukaan ympäristöluvassa on annettava tarpeelliset määräykset toiminnan käyttötarkkailusta, päästöjen, jätteiden ja jätehuollon sekä toiminnan vaikutusten tarkkailusta. Lisäksi toiminnanharjoittaja voidaan määrätä antamaan valvontaa varten tarpeellisia tietoja. Ympäristölupahakemuksessa on esitettävä lupaharkinnan kannalta tarpeelliset tiedot toiminnan käyttötarkkailusta ja valvonnasta, ympäristöön kohdistuvien päästöjen ja niiden vaikutusten tarkkailusta sekä käytettävistä mittausmenetelmistä ja -laitteista, laskentamenetelmistä ja niiden laadunvarmistuksesta (YSA 9 ). Toiminnanharjoittaja voidaan velvoittaa esittämään lupaviranomaisen tai sen määräämän viranomaisen hyväksyttäväksi tarkkailusuunnitelma niin ajoissa, että tarkkailu voidaan aloittaa toiminnan alkaessa tai muuna toiminnan vaikutusten kannalta tarkoituksenmukaisena ajankohtana. YSL 43 :n 1 momentin 3 kohdassa säädetään määräysten antamisesta toimille myös häiriö- ja poikkeustilanteissa. Toiminnanharjoittajan on oltava jatkuvasti selvillä laitoksen päästöistä ja niiden vaikutuksista ympäristöön. Tarkkailulta vaadittava taso määräytyy laitoksen koon, päästöjen, laitoksen sijainnin ja päästöjen vähennystoimien perusteella. Tarkkailun laajuudesta ja siten myös siitä aiheutuvien kustannusten kohtuullisuus ratkaistaan tarkkailusta päätettäessä. Tarkkailusuunnitelman hyväksyjän on edellytettävä luvan hakijalta riittävän yksityiskohtaista ja kattavaa tarkkailusuunnitelmaa, jotta sitä noudattamalla on mahdollisuus tuottaa myös valvontaa varten lupamääräyksiin verrattavia tietoja. Luvanhakuvaiheessa edellytetään niin yksityiskohtaista tarkkailusuunnitelmaa, että siitä voidaan päättää luvan yhteydessä. Tarkkailumääräyksiä ja hyväksyttyä tarkkailusuunnitelmaa voidaan tarvittaessa muuttaa luvan voimassaolosta huolimatta. Valvontaviranomaisen pääasiallinen valvonta kohdistuu sen toteamiseen, että toiminta on luvan mukaista. Valvonnan onnistuminen ja tehokkuus edellyttävät yksiselitteisiä ja selkeitä lupamääräyksiä sekä hyväksyttyä tarkkailusuunnitelmaa. Jotta lupamääräyksiin verrattavat ja muuhun tarkoitukseen raportoitavat tiedot olisivat jäljitettävissä, on tiedon keräämisestä, sen yhdistämisestä ja päästötietojen laskemisesta annettava tarvittavat lupamääräykset Muuta Päästöjen tarkkailulle on laadittu BAT-vertailuasiakirja (BREF), joka valmistui heinäkuussa Päästöjen tarkkailun BAT-vertailuasiakirjassa käsitellään päästöjen seurannan järjestämistä, kuvaillaan eri lähestymistapoja seurannassa, seurantamenetelmien pääpiirteitä sekä seurannan tulosten tulkintaa ja raportointia. Päästöjen tarkkailun BAT-vertailuasiakirja hahmottelee tarkkailun yleisiä periaatteita, mutta ei määrittele tarkkailua yksityiskohtaisella tasolla. 21