Oppimistehtävien suoritusohjeet

Transkriptio

1

2 Sisällys 1 Ohjeen tarkoitus 2 Yleisohje kirjallisten suoritusten sivumäärästä 3 Essee 3.1 Mikä on essee? 3.2 Esseen kirjoittaminen 3.3 Esseen ulkoasu 4 Raportti 4.1 Mikä on raportti? 4.2 Raportin rakenne 4.3 Raportin ulkoasu 5 Lukupiiri 5.1 Mikä on lukupiiri? 5.2 Lukupiiriin valmistautuminen ja sen toteuttaminen 5.3 Lukupiirin pöytäkirja 6 Oppimispäiväkirja 6.1 Mikä on oppimispäiväkirja? 6.2 Oppimispäiväkirjan laatiminen 6.3 Oppimispäiväkirjan ulkoasu 7 Referaatti 7.1 Mikä on referaatti? 7.2 Referaatin laatiminen 7.3 Referaatin ulkoasu 8 Kirjallisten oppimistehtävien palautus 9 Muut oppimisen osoittamisen keinot Lähteet

3 1 Ohjeen tarkoitus Tällä ohjeella määritellään, miten opiskelijat suorittavat Humakissa erilaisia, oppimistehtäviä. Nämä tehtävät voivat olla esseitä, raportteja, lukupiirin pöytäkirjoja, oppimispäiväkirjoja, referaatteja tai muita tuotoksia. Pääpaino on erilaisten kirjallisten opintosuoritusten ohjeistamisessa. Luvussa 9 kuvataan myös muiden mahdollisten suorittamista ja niiden ohjeita. Opinnäytetyöstä sekä harjoittelun ja projektioppimisen raporteista on olemassa omat erilliset ohjeensa ja joihin opiskelija voi saada tarkemmat ohjeet opintojaksosta vastaavalta lehtorilta. 2 Yleisohje kirjallisten suoritusten sivumäärästä sivumäärät tarkoittavat aina varsinaista tekstiosuutta, jonka lisäksi ovat kansisivu, lähdeluettelo ja mahdolliset liitteet sivumäärä on 3-4 sivua / opintopiste kaikissa kirjallisissa suoritusmuodoissa (kts. Opinnäytetyöoppaan mukainen tekstin muotoilun ohjeistus) opettaja voi antaa halutessaan ohjeeksi tästä poikkeavan sivumäärän. poikkeaminen tulee aina perustella. Perusteena voi olla esimerkiksi opintojakson oppimistavoitteiden saavuttamiseen, sen sisältöihin tai suorituksen erityiseen muotoon tai laatuun liittyvä syy. 3 Essee 3.1 Mikä on essee? Esseellä tarkoitetaan lähdemateriaaliin perustuvaa kirjoitelmaa, jossa paneudutaan tiettyyn aiheeseen. Tätä aihetta pohditaan kriittisesti ja jäsennellysti. Essee kirjoitetaan asiatyylillä tai tieteellisellä asiatyylillä. Tieteellisen artikkelin tavoin myös esseessä tulee käyttää lähdeviitteitä. Esseessä ovat keskeistä kirjoittajan omat pohdinnat. Pelkkä lähdetekstien esittely ja referointi ei ole riittävää. Omien näkemysten esittäminen ei tarkoita vain mielipiteiden esittämistä, vaan tärkeätä on, että aihetta käsitellään huolellisesti perustellen, argumentoivalla ja pohdiskelevalla otteella ja että asioiden esittäminen muodostaa loogisen rakenteen. Argumentointiin kuuluu lähdekirjallisuuteen perustuvan oman tulkinnan esittäminen tarkasteltavasta ilmiöstä.

4 Essee on hyvä aloittaa lyhyellä johdannolla, jossa ytimekkäästi ja kiinnostavalla tavalla pyritään viemään lukija suoraan esseen aiheeseen. Johdannon jälkeen tulee käsittelyosa, jossa aihetta käsitellään esseen tehtävän kannalta tarkoituksenmukaisella tavalla (asioiden esittely, määrittelyt, analysoinnit, vertailut, kommentoinnit, kriittiset pohdinnat, tulkinnat ym.). Käsittelyn osat voidaan erottaa toisistaan otsikoilla, joiden tulee kuvata osuvasti käsiteltyä jaksoa. Väliotsikoita ei kuitenkaan tarvitse käyttää lyhyissä töissä. Niin sanottujen ranskalaisten viivojen käyttö ei kuulu esseeseen. Esseen lopetus sisältää tiivistyksiä, arviointeja ja johtopäätöksiä. Lopetuksessa voidaan myös esittää uusia kysymyksiä jatkopohdintoja varten. 3.2 Esseen kirjoittaminen * Selvitä, mitä työltä edellytetään: esimerkiksi sivumäärä ja käytettävä kirjallisuus tai muu mahdollinen lisämateriaali. Perehdy kirjallisuuteen hyvissä ajoin. *Mieti, mikä on esseen tarkoitus ja kuka on sen lukija: tämä määrittää esseen sisältöä, muotoa, termejä, käsittelytapaa jne. * Usein esseelle annetaan valmiiksi tietty aihe tai aihevalikoima. Jos valmista otsikkoa ei anneta, koeta löytää sopiva aihe jostain itsellesi tutusta tai mielenkiintoisesta teemasta. * Suunnittele ajankäyttösi. Essee tulee jättää tiettynä määräpäivänä. * Aloita lukeminen ja tee muistiinpanoja. Kirjaa ylös kysymyksiä, mielipiteitäsi ja näkemyksiäsi asiasta. Muodostaa jonkinlainen kokonaiskuva aiheesta. * Suunnittele runko tai sisällysluettelo työllesi ja valitse näkökulma. * Rajaa aiheesi hyvin. On parempi perehtyä kapeaan, rajattuun aiheeseen kuin raapaista pintaa laajasta aiheesta. Aihe voi myös tarkentuu usein vielä kirjallisuuteen tutustumisen myötä. * Aloita kirjoittaminen mahdollisimman pian. Aloita siitä, mikä tuntuu helpoimmalta /tärkeimmältä / mielenkiintoisimmalta. Tekstiä ei tarvitse kirjoittaa suoraan alusta loppuun eikä kerralla valmiiksi. Esimerkiksi johdannon voit kirjoittaa vaikkapa viimeiseksi. * Käytä lähdekirjallisuutta apuna, mutta älä siirrä tekstiä työhösi suoraan kirjoista, vaan koeta esittää asia omin sanoin. Mainitse tekstissä, ketä tai keiden tekstiä, ideoita tai ajatuksia käytät lähdeviitemerkinnöillä (kts. Opinnäytetyöoppaan lähdeviitemerkinnän ohjeistus) * Muokkaa vähitellen tekstiä ja kirjoita uusia versioita. Jos mahdollista, pyydä vaikkapa ystävääsi lukemaan ja kommentoimaan tekstiäsi. Kirjoita lukijalle.

5 * Tarkastele esseetä kokonaisuutena: onko otsikkosi osuva työn sisältöön nähden, vastaatko olennaisiin kysymyksiin, onko työssäsi selkeä linja (punainen lanka) läpi koko työn? * Tee esseen loppuun lähdeluettelo ja merkitse siihen aakkosjärjestykseen kaikki käyttämäsi lähteet (kts. Opinnäytetyöoppaan ohjeistus lähdeluettelon laatimisesta) * Kun työsi on valmis, lue se vielä ajatuksella läpi ja korjaa mahdolliset muotovirheet ja kieliasu. Palauta essee määräpäivään mennessä. 3.3 Esseen ulkoasu Esseessä käytetään yhdenmukaista kansisivua. Tämä tehdään Humakin opinnäytetyön mallikansisivun mukaisesti. Esseen ulkoasu noudattaa seuraavia ohjeita: 1. Merkitse esseen kansisivulle seuraavat tiedot: * esseen otsikko * opintojakson nimi ja mahdollinen jakson numero * arvioitsijan (opintojaksovastaavan) nimi * oma nimi * kampus * päiväys 2. Laadi viimeiselle sivulle lähdeluettelo (kts. Opinnäytetyöoppaan ohjeistus lähdeluettelon laatimisesta) 3. Merkitse lähdeviitteet huolellisesti tekstiin (kts. Opinnäytetyöoppaan ohjeistus lähdeviitteiden merkitsemisestä) 4. Tekstin muotoilu ja asetukset Tekstin muotoilussa ja asetuksissa noudatetaan seuraavia Opinnäytetyöoppaan mukaisia ohjeita: * ylä- ja alamarginaali 2,5 cm * vasen marginaali 3 cm ja oikea marginaali 2 cm * riviväli 1,5 * kirjasinlaji Arial * kirjasinkoko 12 * teksti tavutetaan ja molemmat reunat tasataan * kappaleet erotetaan toisistaan jättämällä niiden väliin yksi tyhjä rivi

6 * sivunumerointi sivun oikeaan ylälaitaan. Sivunumerointi alkaa ensimmäiseltä tekstisivulta, mutta ensimmäiselle tekstisivulle ei merkitä sivunumeroa näkyviin, vaan merkitseminen alkaa vasta toiselta tekstisivulta. * lähdeluettelo ja liitteet aloitetaan aina omalta sivulta * laadi sisällysluettelo, mikäli esseen pituus on 10 sivua tai sen yli 4 Raportti 4.1 Mikä on raportti? Kontaktiopetukseen, itsenäiseen työskentelyyn sisältyvä raportti on selonteko, tilannekatsaus tai laajahko tutkimusaineiston esittely toimenpidesuosituksineen. Erilaiset raportit vaativat erilaista valmistautumista. Kontaktiopetukseen ja itsenäiseen työskentelyyn integroituva raportti eroaa esimerkiksi harjoittelun, projektioppimisen tai opinnäytetyön raporteista. Yleensä raportti on selvityksen ja muistion kaltainen asiakielinen tuotos. Käytännössä raportin sisältö ja muoto vaihtelevat tilanteen mukaan. Raportin tehtävä ja käyttö määräävät, kuinka tarkkaan ja tiedot ilmaistaan ja millaisia asioita painotetaan. Yleensä raportin avulla selostetaan objektiivisesti ja luotettavasti tehtyä työtä jälkikäteen. Raportointi on lyhyesti ilmaistuna tehdyn työn kokoamista. Raportin avulla dokumentoidaan tietoja, jotka välitetään eteenpäin. Raportointi on keino esimerkiksi ilmoittaa tapahtuneesta, kontrolloida tilannetta, velvoittaa toimenpiteisiin ja/tai ohjata toimintaa tiettyyn suuntaan. Kun kirjoitat raporttia, mieti kenelle kirjoitat eli kuka on lukijana sekä mitkä ovat raportin tavoitteet. Raportin tavoitteena on antaa tietoa esimerkiksi jonkin toiminnan kehittämiseksi tai päätöksenteon pohjaksi. Tämän vuoksi raportoinnille on tyypillistä suunnitelmallisuus ja nopeus. 4.2 Raportin rakenne Raportissa koostuu yleensä neljästä eri osiosta: johdanto, havainto-osa, päätelmäosio ja ehdotusosio. Ohessa on kuvattu lyhyesti kuhunkin osioon liittyviä tärkeitä asioita. 1 Johdanto * Mikä oli tehtävä? * Miksi tehtävä suoritettiin? * Aihe, paikka, aika, kesto, tekijä yms. dokumentoiva tieto 2 Havainto-osio

7 * Mitä ja miten tehtiin? * Mitä tuloksia saatiin? * Tehtävänanto, tavoitteet, tarvittava taustatieto, menetelmät, toimintatavat, tulokset jne. 3 Päätelmäosio *Mitä tuloksista voidaan päätellä? 4 Ehdotusosio *Kehitysehdotukset, arvioiva tieto jne. * Mitä on tehtävä? Raportointia varten tarvitset muistiinpanoja prosessista, joten kerää muistiin tiedot keskusteluista, päätöksistä, suunnitelmista, luetusta lähdekirjallisuudesta jne. Pidä päiväkirjaa tai kirjoita muistiot yhteisistä tapaamisista. Raportti on ilmaisultaan tiivis ja olennaiseen keskittyvä kirjallinen tuotos, joka on johdonmukainen, katsauksenomainen ja kattava. Raportissa käytettävä kieli on selostavaa asiatyyliä, jota voidaan luonnehtia neutraaliksi, selväksi, tiiviiksi, tarkaksi ja täsmälliseksi, havainnolliseksi ja ymmärrettäväksi. Asioiden havainnollistamiseksi voit käyttää taulukoita, kuvioita, luetelmia yms. 4.3 Raportin ulkoasu Noudata esseen kirjoittamisen ja Opinnäytetyöoppaan ohjeita. 5 Lukupiiri 5.1 Mikä on lukupiiri? Lukupiiri tarkoittaa pienryhmää, joka yhdessä perehtyy opiskeltavaan kirjallisuuteen tai muuhun materiaaliin. Opiskelutapoina ovat ryhmän jäsenten tekemät kirjalliset alustukset, niihin liittyvät keskustelut sekä alustusten ja keskustelujen pohjalta tuotetut kirjalliset muistiot. Opettaja ottaa vastaan työskentelyn pohjalta syntyvän kirjallisen tuotoksen mutta hän ei osallistu lukupiiritapaamisiin. Lukupiiritoiminta on erinomainen työskentelyväline erityisesti silloin, kun halutaan pohtia syvällisemmin kirjatiedon esiin nostamia näkökulmia. Lukupiirissä osallistujat voivat kuvailla aihetta syventäviä ja tarkentavia omia kokemuksiaan, tulkita kirjassa esitettyjä teorioita, väitellä kirjoissa esiin tulleista näkökulmista jne. Tavoitteena on siis yksinkertaisesti luetun tekstin

8 ymmärtämisen syventäminen. Lukupiiritoiminnan avulla vältetään näin myös mekaanista tiedon pänttäämistä ja kopioimista. Opiskelijat muodostavat 2-5 hengen pienryhmän. Ryhmä kokoontuu ja sopii käsiteltävistä kirjoista tai muista aineistoista, aikatauluista ja tapaamispaikoista. Nämä tiedot samoin kuin ryhmän jäsenten perustiedot (nimi, koulutusohjelma ja kampus, yhteystiedot) kirjataan työsuunnitelmaan. Työsuunnitelmasta tulee ilmetä perustietojen lisäksi: * aikataulu ja kunkin kokoontumisen aihe * puheenjohtajan eli alustuksen pitäjän nimi kussakin kokoontumisessa * sihteerin eli keskustelun pääpiirteet muistiin kirjanneen henkilön nimi kussakin kokoontumisessa * lukupiirin kesto 5.2 Lukupiiriin valmistautuminen ja sen toteuttaminen Lukupiiriin valmistaudutaan siten, että jokainen jäsen perehtyy lukupiirissä käsiteltävään kirjaan/käsiteltäviin kirjoihin/aineistoihin huolellisesti ja miettii samalla, millaisia esitettyjä asioita hän haluaa nostaa esille lukupiirissä. Erityisesti kannattaa keskittyä kohtiin, joita ei ole ymmärtänyt, joista on eri mieltä tai ilmiöihin, joista haluaa kuulla toisten lukupiiriläisten omia kokemuksia tai mielipiteitä. Jokainen kirjoittaa omasta teoksestaan tai sen osasta alustuksen annettujen ohjeiden ja laaditun työskentelysuunnitelman mukaisesti. Lukupiirin toteuttamiselle on useita eri vaihtoehtoja. Niitä voidaan soveltaa osallistujien, tilanteen ja aiheen mukaan. Lukupiiriä voidaan toteuttaa joko niin, että kaikki perehtyvät samaan teokseen/aineistoon tai sitten yhteisenä on pelkkä aihe ja ryhmän jäsenet ovat tutustuneet aiheeseen erilaisten lähdemateriaalien kautta. Jokainen ryhmäläinen toimii vuorollaan puheenjohtajana eli tekee alustuksen valitusta kirjasta/lähdemateriaalista ja toimittaa sen ryhmän jäsenille hyvissä ajoin ennen lukupiirin kokoontumista. Jokainen toimii myös vuorollaan sihteerinä eli kirjoittaa muistion alustuksen jälkeen käydystä keskustelusta. Puheenjohtajana ja sihteerinä voi toimia sama henkilö, mikäli se on kokonaisuuden kannalta järkevin toimintatapa. Toimintatavan valintaan vaikuttaa mm. se, otetaanko tuotos vastaan yksilö- vai ryhmäsuorituksena. Vaihtoehto 1 Lukupiirin jäsenet lukevat kaikki saman kirjan/aineiston. Jokainen tekee siitä kirjallisen esittelyn siten, että aluksi kuvataan lyhyesti aineiston keskeisin sisältö. Sen jälkeen tuodaan esille omasta mielestä aineiston merkittävin ajatus; sellainen asia, joka herätti lukijassa erityistä mielenkiintoa ja uusia ajatuksia tai toiminnan malleja.

9 Esittely laaditaan miniä-kieliseen muotoon, sen tulee olla aineiston kirjoittajan ja lukijan välistä tiivistettyä vuoropuhelua. Tarkoituksena on kytkeä aineiston keskeisin sanoma oman toiminnan todellisuuteen. Näin ollen tekstissä tulee esiintyä myös lukijan omaa kokemuksellista tietoa ja ajattelua. Esittely ei saa olla aineistoa toistava referaatti. Lukupiirissä kirjoittajan alustuksen jälkeen lukupiirin jäsenet käyvät alustajan esille nostamasta ilmiöstä dialogista keskustelua. Puheenjohtajana toimivan alustajan tehtävänä on rajata keskustelu käsiteltävään teemaan ja luoda keskusteluun jatkuvuutta. Puheenjohtajan on myös pyrittävä siihen, että kaikki osallistuvat keskusteluun. Oleellista keskustelussa on pitäytyä mahdollisimman hyvin käsiteltävässä aiheessa. Lukupiirille valitaan sihteeri, joka kirjoittaa 2-3 sivun mittaisen muistion aiheesta käydystä keskustelusta. Muistioon kirjataan olennaiset keskustelun teemat, ratkaisemattomat ongelmat, uudet ideat, erilaiset näkökulmat jne. Keskustelua ei ole tarpeen kirjata yksittäisten henkilöiden kommenttien tasolla, vaan oleellista on raportoida keskustelluista teemoista ja johtopäätöksistä yhteenvedonomaisesti. Jokaista esittelyä varten pidetään erillinen lukupiiri ja jokainen lukupiirin jäsen toimii vuorollaan sekä alustajana että sihteerinä. Jokaisen opiskelijan tuotoksena on siis miniä-kielinen alustus sekä yksi lukupiirissä käydyn keskustelun muistio. Vaihtoehto 2 Lukupiiri käsittelee yhtä, yhteisesti kiinnostavaa suhteellisen rajattua aihetta. Kukin lukupiirin jäsen perehtyy aihetta koskettelevan eri kirjaan/aineistoon. Muutoin lukupiirin ohjeet ovat samat kuin edellä. 5.3 Lukupiirin pöytäkirja Lukupiirin keskustelusta pidetään pöytäkirjaa, jonka sihteeri kirjoittaa. Pöytäkirjaan tulevat seuraavat taustatiedot: *aihe, keitä oli läsnä, tapaamisen kestoaika Tämän jälkeen pöytäkirjaan kirjataan käydyn keskustelun yleinen kulku, sen teemat ja pääkohdat, mitkä kysymykset ja ongelmat jäivät ratkaisematta, mistä asioista oltiin erimieltä, mistä samaa mieltä, miten mielipiteitä perusteltiin ja konkretisoitiin jne. Pöytäkirjasta tulee myös käydä ilmi se, että käsiteltävään aineistoon on perehdytty. Kaikki lukupiirin aineistot (alustukset, pöytäkirjat, itsearvioinnit lukupiirin toiminnasta) palautetaan yhtenä lukupiiriraporttina opintojaksovastaavalle.

10 6 Oppimispäiväkirja 6.1 Mikä on oppimispäiväkirja? Oppimispäiväkirja on oman oppimisen arvioinnin ja kehittämisen väline. Oppimispäiväkirjan avulla opiskelija kuvaa omaa kokemusmaailmaansa, mikä tukee hänen persoonallista kasvuaan ja auttaa tunnistamaan oppimiseen liittyviä heikkouksia ja vahvuuksia. Oppimispäiväkirjalla tuetaan opiskelijan itseohjautuvuutta ja -arviointia. Oppimispäiväkirja edistää opiskelijan reflektointia siitä, mitä ja miten hän on oppinut. Se antaa myös tietoja opintojen edistymisestä ja sitä kautta rohkaisee ja motivoi opiskelijaa. Se toimii myös käsitteiden, asioiden ja teorioiden selkiyttäjänä. Oppimispäiväkirja on kuullun, keskustellun, luetun tai koetun peilaamista omaan tietämykseen, näkemykseen. Siihen kuuluu kyseenalaistaminen, pohdinta, kysymysten tekeminen ja vastausten etsiminen. Oppimispäiväkirja ei ole referaatti tai tiivistelmä esimerkiksi luentojen aiheista ja sisällöistä. 6.2 Oppimispäiväkirjan laatiminen Oppimispäiväkirjan tekemisen voit aloittaa ennen luentoa/seminaaria/opintovierailua/muuta oppimistilannetta pohtimalla seuraavia kysymyksiä: * Millaisia ennakkokäsityksiä sinulla on? * Mitä odotat? Oppimispäiväkirjan laatiminen on prosessiluonteista, joten teksti muotoutuu oppimisprosessin edetessä ja oman ajattelun syventymisen ja jäsentymisen myötä. Oppimispäiväkirja on syytä laatia mahdollisimman pian oppimistilanteen jälkeen. Oppimispäiväkirja on jäsennelty kirjallinen kokonaisuus. Vaikka sen muoto onkin vapaa, suositeltavaa on käyttää tekstissä kappalejakoa ja otsikoita. Oppimispäiväkirja aloitetaan lyhyellä johdannolla, jossa tuodaan esille oppimistilanteen taustatiedot eli aika, paikka, järjestäjä, tavoitteet, mahdolliset kohderyhmät jne. Johdannossa tulee myös kuvata ytimekkäästi

11 oppimistilanteen toteutuminen eli tehdä yleisarviota sen onnistumisesta, keskusteluista, osallistujista jne. Johdannon jälkeen tulee varsinainen oppimispäiväkirjaosuus, jossa tulee kirjoittaa ytimekkäästi oppimistilanteen sisällöllisestä annista ja myös käydyistä keskusteluista. Sisällön arviointien tulee olla kriittisiä ja täydentäviä ja niihin voi sisällyttää niin omia kuin muista lähteistä peräisin olevia ajatuksia. Laadinnassa auttavat seuraavat kysymykset: * Mitkä olivat ydinasioita eli tärkeitä sisältöjä? * Mitkä asiat korostuivat keskusteluissa? * Mikä oli mielestäsi merkittävintä? Miksi? * Mitä opit? * Muuttuivatko tähänastiset käsityksesi asioista? Miten? * Mitä et oikein ymmärtänyt? Miksi? * Miten voit hyödyntää saamaasi tietoja ja mielipiteitä? Oppimispäiväkirja päättyy analyyttiseen pohdintaan oppimistilanteen sisällöstä ja omasta oppimisesta: * Mikä oli kokonaisanti? * Oliko hyötyä opintojen kannalta? Miten? * Mitä haluaisit oppia lisää? Oppimispäiväkirjan suorittamisessa yksi opintopiste käsittää 4-6 seminaarituntia, jolloin päiväkirjan laajuus on 3-4 raportointisivua. 6.3 Oppimispäiväkirjan ulkoasu Noudata esseen kirjoittamisen ja Opinnäytetyöoppaan ohjeita. Jos oppimispäiväkirja perustuu seminaariin tai vastaavaan, liitteeksi tulee tämän ohjelma. 7 Referaatti 7.1 Mikä on referaatti? Latinaksi referoi tarkoittaa suunnilleen "kerron kerrotun uudelleen". Referaatin tarkoituksena on selostaa alkuperäisteksti mutta lyhyemmässä muodossa. Referaatin tarkoituksena on tiiviisti kertoa, mitä referoidussa kirjassa tai artikkelissa esitettiin. Sen pitää siis tarkasti, selkeästi sekä tiiviisti esittää kohteen sisältö. Ensisijaista on, että se on uskollinen alkuperäistekstille. Lisäksi

12 on kuitenkin aina parempi, jos referaatin tekijä pystyy kommentoimaan ja pohtimaan alkuperäistekstiä. (Miten teen referaatin? 2011.) 7.2 Referaatin laatiminen 1. Selvitä, mikä on alkutekstin tavoite ja tyylilaji (tiedottaminen, vaikuttaminen, viihdyttäminen), kirjoittaja, julkaisuaika ja -paikka. 2. Lue teksti ensin silmäillen, sitten sanatarkasti Laadi muistiinpanot/miellekartta omin sanoin. 3. Etsi tekstin keskeinen sisältö Mikä on tekstin idea, mitkä ovat olennaiset asiat? Mitä tai mitkä ovat pääkäsite, alakäsitteet, asioiden väliset suhteet? 4. Laadi omasanainen, ehyt tekstikokonaisuus Merkitse lähdetiedot referaattisi alkuun tai loppuun. Kirjoita alkuun referaatin aihe (esim. Matti Möttönen käsittelee artikkelissaan...). Viittaile sopivissa kohdissa alkutekstiin. Muista, että lukijalla ei ole pohjatekstiä. Voit muuttaa järjestystä ja rakennetta. Laadi omat väliotsikot, jos on tarpeen. Käytä suoria lainauksia harkiten. Tavoitteena on selostaa alkuperäisen tekstin ydintieto lukijalle. 5. Tarkista lopuksi tekstisi Onko sisältö vastaava kuin alkutekstissä? Entäpä keskeiset käsitteet ja tekstin tyyli? Muodostavatko johdanto, kehittely ja yhteenveto johdonmukaisen kokonaisuuden? Ovatko siirtymät kappaleesta toiseen mielekkäät? Ovatko lauserakenteet selkeitä ja yksiselitteisiä? Onko oikeinkirjoituksessa, esimerkiksi yhdyssanoissa tai välimerkeissä, huomauttamista? (Lemmetyinen 2010.) 7.3 Referaatin ulkoasu Noudata esseen kirjoittamisen ja Opinnäytetyöoppaan ohjeita. 8 Kirjallisten oppimistehtävien palautus

13 Kaikki kirjalliset oppimistehtävät palautetaan samalla tavalla eli opintojaksovastaavalle HumakProssa opintojakson dokumentteihin liitetiedostona tai opintojaksovastaavan muiden ohjeiden mukaisesti. 9 Muut oppimisen osoittamisen keinot Perinteisten kirjallisten oppimistehtävien lisäksi opiskelijalla on mahdollisuus osoittaa oppimisensa muilla opettajan kanssa sovittavilla tavoilla. Näitä voivat olla kirjallisten ja audiovisuaalisten tehtävien yhdistelmät (nettisivut, blogit, posterit, wikit) sekä ei-kirjalliset tuotokset (esitelmät, esitykset, opetustuokion pitäminen, paneelikeskustelut ym.) että erilaisten produktien valmistaminen (videot, radio-ohjelmat, digitarinat, multimediaesitykset, animaatiot, pelit ym.). Seuraavassa on esitelty tarkemmin joitakin vaihtoehtoisia oppimisen osoittamisen tekniikoita: verkko-oppimispäiväkirjan kirjoittaminen, pikaraportointi, digitaalinen kuva/video oppimistehtävissä sekä erilaisia tenttimismahdollisuuksia. Verkko-oppimispäiväkirjan kirjoittaminen Perinteisen oppimispäiväkirjan ongelmana on usein, että sitä ei kirjoiteta päivittäin tai viikoittain, vaan kerralla harjoittelujakson jälkeen. Tällöin osa tunteista ja kokemuksista saattaa unohtua eikä kokemusten reflektointi ajoitu prosessin eri vaiheisiin. Verkko-oppimispäiväkirjan etuja ovat: aikataulutus ja jaksotus helpottuvat, kun tehtävänä on kirjoittaa esimerkiksi viikoittain verkkoon; opettaja/valmentaja voi seurata, kannustaa ja tukea päiväkirjan kirjoittamista harjoittelujakson aikana; oppimispäiväkirjoista saattaa ilmetä tarve ohjauskäynteihin tai yhteydenottoon työpaikalle; toisten kokemusten näkeminen motivoi kirjoittamaan omasta harjoittelukokemuksesta, jakaminen ja myös ryhmän valmennus verkossa mahdollistuu; oppimispäiväkirjaa voi soveltaa myös ryhmän yhteisenä kokemusten vaihtona ja tiedonrakenteluna (esim. wiki-keskustelu Moodlessa). Tämä

14 voi olla myös valmennusryhmän arvioita tuotos osana opintojakson arviointia. Verkko-oppimispäiväkirja voidaan toteuttaa verkko-opiskeluympäristön (Moodle) keskustelualueella tai kaikille näkyvänä verkossa työstettävänä tiedostona. Pikaraportit ja niihin perustuva (dialoginen) keskustelu Kukin opiskelija laatii työelämälähtöisestä oppimisestaan lyhyen ja ytimekkään pikaraportin. Raporttiin kirjataan: työskentelyn aikana heränneet kysymykset; ammatilliset havainnot liittyen tehtävien tekemiseen, toimintakäytöntöihin ja kulttuuriin; onnistumiset ja epävarmuuden aiheuttajat Opiskelijat palauttavat raportit ja tuovat ne yhteiseen valmennustapaamiseen. Raporttien pohjalta käydään ohjattu, dialoginen ja vertaisuutta hyödyntävä keskustelu valmennusryhmässä. Valmentaja kirjaa keskustelun aikana tekemänsä huomiot. Kukin opiskelija kirjaa pikaraporttiin keskustelun aikana tekemänsä oivallukset ja arvioi oppimiskokemuksiaan. Tehtävän arvioinnin perusteena voidaan hyödyntää myös vertaisarviointia. Digitaalinen kuva/videointi oppimistehtävissä Kuvia/videoita voi käyttää oppimistehtävissä joko niin, että ohjeistaa opiskelijoita kuvaamaan tietyn tyyppisiä otoksia työelämälähtöisestä oppimisprosessistaan. Kuvia/videoita voi käyttää myös tapana kertoa harjoittelujaksosta raportoinnin sijaan tai siihen liittyen. Opiskelijoilla, joilla tekstin tuottaminen ei ole luontevaa, kuvat voivat toimia kirjoittamisen ja kertomisen tukena, sekä asioiden mieleen palauttajana esim. harjoittelujakson jälkeen. Ennen kuvien ottamista tai videointia kannattaa käsitellä opiskelijoiden kanssa mahdollisia tietoturva-asioita ja eettisiä kysymyksiä, etenkin jos kuvat julkaistaan verkkosivuilla. Videoitu essee Pohtivan esseevastauksen, raportin tai muun oppimistehtävän voi tuottaa myös puhuen tai viittoen videolle, tämä menetelmä on käytössä erityisesti kielten

15 opetuksessa. Tekstiä ei tällöin kirjoiteta valmiiksi, vaan se suunnitellaan ja valmistellaan esimerkiksi mind map -muotoon ja esitetään mahdollisimman luonnollisesti puhuen tai viittoen videolle. Videoidusta esitelmästä essee eroaa siten ettei tekstin tarvitse olla kerralla puhuttu/viitottu, vaan sitä on tarkoitus editoida sujuvaksi. Videoidunkin esseen tulee olla rakenteeltaan looginen, ajatuskokonaisuuksien erottamiseen voi käyttää hillittyjä tehosteita editointivaiheessa. Tehtävän suorittaminen edellyttää yleensä videoinnin ja editoinnin alkeistaitoja, yksinkertaista editointiohjelman ja riittävän laadukasta videokuvaa tallentavan kameran. Esseevastauksessa taustan tulee olla sekä visuaalisesti että äänimaailmaltaan siisti, viitotusta vastauksesta äänet tulee poistaa kokonaan. Videoidun esseen alkuun (ja mielellään myös loppuun) lisätään tekstinä tehtävän tiedot, kuten tekijän nimi, otsikko ja muut tarvittavat tunnisteet. Videon loppuun tulee lähdeluettelo tekstinä. Kirjoitettuja väliotsikoita on suotavaa käyttää viimeistään videon kokonaispituuden kasvaessa viiteen minuuttiin. Simultaanisuutta videoesseessä hyödynnetään kirjoitetun ja puhutun/viitotun tekstin yhtäaikaisella käyttämisellä. Lähdeviittaukset lisätään tekstitysmuotoisena aina kulloinkin esitettävän asian päällä kuvan alareunassa. Viittauksen tulee olla näkyvissä koko sen ajan, kun tieto on peräisin lähteestä (vrt. lähdeviittaus kirjoitetussa tekstissä lauseen tai kappaleen lopussa). Lisäksi äänilähteen päälle voi lisätä havainnollistavia kuvia, viitotun/puhutun tekstin oheen kirjoitettuna tekstinä erisnimiä tai käsitteitä. Videoidun oppimistehtävän voi suorittaa myös parityönä. Sen arviointi annetaan pääsääntöisesti samalla kielellä ja samassa muodossa kuin tehtävä itse. Esimerkiksi Humakin Pääkaupunkiseudun ja Kuopion yksiköissä palautteen antamiseen on käytössä Yasla-kielistudio-ohjelma, jolla tehtävävideon oheen voi lisätä puhuttuja tai viitottuja kommentteja. Videotehtävän palautusta rajoittaa tiedoston koko. Tarvittaessa isompikokoinen video voidaan ladata YouTube-palveluun piilotettuna. Prosessiluonteiset tentit työelämälähtöiseen oppimiseen sovellettuina Prosessiluonteiset tentit tuovat esiin opiskelijan oppimisprosessin eri vaiheisiin kiinnittyviä itsearviointi- ja vertaisarviointitaitoja. Tarkoituksena on arvioida työskentelyä, tehtyjä valintoja ja niiden perusteluja ja esim. opiskelijan

16 ryhmätyöskentelytaitoja ja tavoitteiden saavuttamista. Tehtäväanto yksilöidään ennen työelämälähtöistä/autenttista työskentelyä. Tenttikäytäntö sopii esim. yksittäisen tapahtuman tuottamiseen ja arviointiin. Arvioinnin kohteet voidaan määritellä opiskelijoiden kanssa yhdessä, samalla sovitaan kokemusten reflektoinnissa käytettävästä kirjallisuudesta ja lähdeaineistosta. Opiskelijoita kannustetaan omaan tiedonhakuun koko prosessin ajan (vrt. tutkiva työskentely). Työskentelyprosessin kuluessa tapahtuva arviointi (valmentajan tekemä, itsetai vertaisarviointi tai yhteisarviointi) on pääsääntöisesti hyödyllisempää kuin prosessin päättymisen jälkeen tehtävä arviointi. Ryhmä voi koota/päivittää tenttituotoksensa yhteiselle verkkoalustalle. Ryhmätentti tuotos voi olla kirjallinen tai dialogisena keskusteluna tuotettu Ryhmätentissä opiskelijat vastaavat annettuihin tehtäviin pienryhmissä. Tenttiin valmistautumisen voi tehdä esim. lukupiirissä. Ryhmätenteissä oppimisen sosiaalinen ja kollaboratiivinen luonne korostuu: ryhmän tuotos voi parhaimmillaan olla paljon enemmän kuin mihin ryhmän jäsenet yksilöinä samassa tilanteessa pystyisivät. Ryhmätentti voi olla tilaisuus, johon opiskelijat tuovat oppimateriaalin mukanaan: kysymys ei ole aineiston referoinnista, vaan materiaalit ovat yhteisen reflektoinnin tukena. Dialogitentti valmistautuminen yksilöllisesti tai ryhmässä Opiskelija laatii aluksi tentittävästä kokonaisuudesta lyhyen (2-5 sivua) esseen tai opiskelijaryhmä käynnistää annetuista aiheista yhteisen verkkokeskustelun (esim. wiki) keskittyen erityisesti annetun aineiston ydinsisältöihin tai kysymyksiä herättäviin tai vaikeisiin/epäselviin kohtiin. Arvioinnin kattavuuden kannalta on hyvä sopia etukäteen, mihin tuotoksessa tulee keskittyä. Tuotos palautetaan arvioinnin antajalle tai sovitaan milloin se on luettavissa verkossa. Noin viikko palauttamisen jälkeen keskustellaan yksilöllisistä tai ryhmän keskustelun tuotoksesta valmennustapaamisessa. Tällöin analysoidaan ja

17 selvennetään käsittelyssä olevia sisältöjä ja konkretisoidaan luettua/tuotettua käytännön työelämästä löytyvin esimerkein. Opiskelijoita rohkaistaan tekemään kysymyksiä ja ottamaan esille hänelle epäselviä asioita. Tentti on tällöin korostuneesti oppimistilanne. Dialogitentin arvosanasta opiskelija ja opettaja sopivat yhdessä. Arvioinnin kriteerien tulee olla opiskelijan tiedossa jo ennen tenttiä. Dialogeissa voi olla mukana esim. ylemmän vuosikurssin opiskelijoita vertaismentoreina tai ylemmän vuosikurssin opiskelijat voivat vetää ko. tenttitilanteet ja valmentaja toimii kokonaisuuden arvioitsijana. Ongelmakeskeinen tentti 1. Annetaan/määritellään käytännön ongelmatilanne 2. Opiskelijat saavat ratkaista ongelman itse. Ensin he kirjaavat kontrolloimatta kaiken tiedon ja ajatukset, joita heillä on ongelmasta. 3. Opiskelijat punnitsevat ratkaisuvaihtoehtoja, esim. 3-4 opiskelijan ryhmissä perustellen. Jokainen ryhmä työstää mielestään parhaan ratkaisun. 4. Lopuksi tentaattorin johdolla työstetään - ryhmien esityksiä kommentoiden ja arvioiden - suositeltavin vaihtoehto. Työskentelyssä voidaan hyödyntää ennakkoon sovittua kirjallisuutta, ongelman ratkaisua helpottavia ideakortteja tms. Posteritentti Posteritentti toteutetaan samalla tavoin kuin posteriesitykset konferensseissa tms. Tätä voidaan hyödyntää myös harjoitteluseminaarissa siten, että työelämän edustajat ovat läsnä kuulemassa ja arvioimassa tuotoksia. 1. Opiskelijat valmistavat ryhmissä posterin eli esittelyjulisteen käsittelyssä olevalta aihealueelta tai esim. työelämälähtöisen oppimisen esittelyyn. Postereista kootaan näyttely. Esittely tapahtuu joko näyttelykävelynä tai kaikille läsnäolijoille yhteisesti. 2. Kukin ryhmä esittelee posterinsa paikalla olijoille kommentteineen ja arviointeineen. Jo tässä vaiheessa ryhmä voi arvioida omaa esitystään. Arvioinnin kriteereihin tulee kiinnittää huomiota (opintojakson tavoitteet, prosessin/työskentelyn vaiheiden kuvaus, informatiivisuus, reflektointi tms.) 3. Osa ajasta varataan yhteiskeskusteluun ja arviointiin, johon valmentajat, työelämän edustajat ja vertaisopiskelijat voivat osallistua.

18 Paneelikeskustelu Opiskelijat valmistautuvat annetusta aihealueesta käytävään paneelikeskusteluun siten, että osaavat esittää näkemyksensä ja perustellut mielipiteensä esille nouseviin kysymyksiin. Keskustelussa on kaksi vaihetta: paneeli- ja yleisövaihe. Toteutusvaihtoehtoja: Paneelikeskustelulle valitaan aihe, josta toinen puoli keskusteluun osallistuvasta ryhmästä pohtii hyviä perusteita vastaan ja toiset puolesta. Vaihtoehtoisesti ryhmäläiset voivat valita eri rooleja (lapset, nuoret, vanhemmat, eri sektorien edustajat jne.) aiheesta riippuen. Paneelikeskustelu sopii hyvin myös jo työelämässä oleville opiskelijoille, jolloin opiskelija voi osallistua keskusteluun myös omasta asiantuntijaroolistaan käsin. Vaihtoehtona voi olla myös työelämän edustajille järjestettävä paneeli, jolloin opiskelijat pohtivat ja kutsuvat asiantuntijat paneeliin. Ryhmän valmentaja auttaa tarvittaessa valintojen teossa. Ennen keskustelua valitaan puheenjohtaja (tai vetäjäpari), joka valmistelet paneelin aiheenkäsittelyn, etenemisen sekä kysymykset paneeli- ja yleisövaiheeseen. Ryhmän muut opiskelijat voidaan jakaa keskustelua puolesta ja vastaan argumentoiviin ryhmiin tai heille voidaan antaa valmentajan (opettajan) valmistelema ja tehtävän arviointia palveleva vertaisarviointitehtävä. Jos kysymyksessä on työelämän edustajille järjestettävä paneeli, voi tehtävänanto liittyä keskustelun kirjalliseen argumentointiin tms. Yleisövaiheessa yleisö pääsee keskusteluun mukaan. Paneelikeskustelun jälkeen ryhmän valmentaja voi jakaa aiheeseen liittyvää kokoavaa aineistoa. Lopuksi ryhmä arvioi yhdessä käytyä paneelikeskustelua. Lähteet Avoin amk Esseen kirjoittamisen aakkoset Viitattu Erto verkko-oppimisen tukena Viitattu Halkosaari, L Miten tehdään viittomakielinen essee? Linkki sivulla: Viitattu

19 Karjalainen, a & Kemppainen, T. Ohjeita ja ideoita yliopistotenttien kehittämiseen Viitattu KOPPA. Oppimista edistävät pedagogiset metodit ja tekniikat. Jyväskylän yliopisto. Viitattu Lemmetyinen, Anne-Mari Referaatti ja essee. Luento HUMAKin Joensuun kampuksella Miten teen referaatin? Turun yliopisto, Kulttuurituotannon ja maisemantutkimuksen koulutusohjelma. Viitattu Turun yliopisto. Vaihtoehtoja tenteille. Viitattu Verkko-tutor. Arvioinnin menetelmiä. Viitattu

20