Miten EMMI OKSANEN KUVAT PETRI JUNTUNEN

Transkriptio

1 EMMI OKSANEN KUVAT PETRI JUNTUNEN Miten ne kehtaa? Työhön astuva uusi sukupolvi saattaa olla pullamössöä, mutta nöyrää se ei ole. Nuorilla on unelmia, joiden toteuttamiseen työpaikka on vain väline. Työnantajilla taas on omat vaatimuksensa tulevaisuuden tekijöille. Miten yhtälö ratkaistaan? 28 aiska, vaativa, vastuuntunnoton, mutta kielitaitoinen pullamössösukupolvi. Näin nuoria usein kuvaillaan. He ovat maanneet aamusta iltapäivään, äiti on kiikuttanut pizzan eteen ja lykännyt kouraan 20 egee. Eikö sulla oo enempää, BB-taloon haluava laiskuri vastaa. Kun rahan syytäminen loppuu, pullamössötkin joutuvat töihin. He istuvat vuoroin kahvilla ja tupakalla. Jos he työskentelevät tietokoneella, aika kuluu valitukseen Facebookissa. Miksei muka töistä voi lähteä puolta tuntia aiemmin, jos on kiire kavereiden luokse? Tällaisiin nuoriin on törmännyt Hesburgerin ravintolapäällikkö Hanna Viitaniemi, 36. Hänen mielestään parikymppisiltä nuorilta puuttuu nöyryyttä työnantajaa ja työtä kohtaan. Nuoret saattavat irtisanoutua tekstiviestillä tai myöhästyä työvuoron alusta puoli tuntia, mutta eivät pahoittele myöhästymistään lainkaan. Yksi nuori irtisanoutui tekstiviestillä sunnuntai-iltana, kun töiden piti alkaa maanantaiaamuna, ja minä olin tehnyt hänelle kolmen viikon työvuorot valmiiksi, Viitaniemi kertoo. Vanhemmat soittelevat aikuisen lapsen työpaikalle. Viitaniemen tielle on sattunut nuoria, jotka haastattelussa lupaavat sitoutua työhön vuodeksi, mutta nostavat kytkintä kolmen viikon jälkeen. Joskus työsuhteen joutuu purkamaan koeajalla. Nuori toteaa, että työ onkin raskaampaa kuin hän odotti, joten se ei enää maistu. Puolet koeajalla lähtevistä ei ole oppinut työtehtäviään. Viitaniemen mukaan kuukauden pitää riittää perusasioiden oppimiseen, kuten asiakkaan tilauksen vastaanottamiseen ja oikeaan kohtelutapaan. Yksi iso ongelmajoukko ovat nuoret, jotka eivät ole kotona juuri imuria heilutelleet. Heille Viitaniemi näyttää kädestä pitäen, mikä on luuttu ja mistä saa pesuainetta. Osa oppii ja osa ei. Enemmistö nuorista on kuitenkin kunnollisia ja tunnollisia. Viitaniemi on tutustunut myös nuorten curlingvanhempiin. Termillä tarkoitetaan isiä ja äitejä, jotka hoitavat jopa aikuisten lasten asiat näiden puolesta. Tällaiset vanhemmat soittelevat lapsensa pomolle ja kysyvät, pitääkö salmonellanäyte todella olla ja ihan oikeastiko sairastelusta pitää näyttää lääkärintodistus. Vanhemmat tekevät soitoillaan hallaa nuorelle. Nuoren on helppo ajatella, ettei hänen tarvitse jatkossakaan hoitaa epäselviä tai hankalia tilanteita itse, Viitaniemi sanoo. Mutta millainen vanhempi soittaa aikuisen lapsen työpaikalle? Ei kai vaan se sama, joka toisaalla vaatii nuorilta oma-aloitteisuutta? Ei mummoja mulle Kampaamoyrittäjä Marko Järveläinen Clippany Hair -liikkeestä ei ole törmännyt curlingvanhempiin, mutta muuttuneet nuoret tuntee hänkin. Nuoret kampaajat eivät sitoudu työpaikkaan samalla tavalla kuin tullessani alalle 20 vuotta sitten, Marko Järveläinen toteaa. Hänen mukaansa vastavalmistuneet kampaajat sälyttävät vastuun työn sujumisesta ja omasta viihtymisestään herkästi työnantajalle. He myös vaihta-

2 Ville Multanen, 20, aikoo jatkaa töitä yli 70-vuotiaaksi. Lue hänen ajatuksistaan sivulta 34. NUORTEN TOIVELISTA TYÖELÄMÄLLE Ilmapiiri, jossa ihmisiä kohdellaan ihmisinä, ei pomoina tai alaisina. Työ, jonka voi sovittaa omaan elämään. Työ, jossa voi kehittyä ja oppia uutta koko ajan. Mahdollisuus neuvotella työn sisällöstä ja työehdoista. TYÖNANTAJIEN TOIVELISTA NUORILLE Perehdy työehtosopimukseen. Puhu totta haastattelussa ja kysy rohkeasti neuvoa. Huomioi oma panoksesi työn sujumiseen ja ilmapiiriin. Ole kärsivällinen. 29

3 Nuorten toiveet on otettava vakavasti vat heppoisesti työpaikkaa. Yleisin syy paikan vaihtamiseen on nuoren kokema epäreiluus. Nuoret ovat omasta mielestään kauhean oikeassa ja mustavalkoisia. He eivät ajattele, että työnantaja yrittää parhaansa mukaan toteuttaa kaikkien lomatoiveet ja kohdella kaikkia tasa-arvoisesti, vaan toteavat, että paska työnantaja ja vaihtavat työpaikkaa. Kun tarjolla on vain pätkätöitä, se heijastuu asenteeseen, ja asenne leviää alalta toiselle, Järveläinen uskoo. Jatkuvat työpaikan vaihdot tekevät hallaa kehittymiselle ja sopeutumiselle. Parturikampaaja ei ehdi tulla tutuksi asiakkaille eikä mukautua liikkeeseen sopivaksi, jos hän hyppii jatkuvasti paikasta toiseen, Järveläinen sanoo. Yksi pulma kampaamoalalla ovat nuoret, jotka ovat lähteneet alalle vain tekemään omaa tukkaansa. Järveläisen mukaan he ovat kiinnostuneita vain omasta ulkonäöstään ja tähtikampaajista. Heitä eivät mummojen permanentit kiinnosta. Valkoiset sisaret? Onko nuorilla varaa valita? Eivätkö työpaikat olekaan kiven alla? Ainakin hoitoalalla töitä riittää. Suuret ikäluokat haluavat itse eläkkeelle ja nuoret heitä hoitamaan. Riittääkö tulijoita? Vakituisiin hoitajan paikkoihin riittää väkeä. Sairaanhoitajien sijaisuuksien täyttäminen on hankalampaa, sanoo henkilöstöjohtaja Tanja Peltovuoma, 41, Lapin sairaanhoitopiiristä. Radiologeja, syöpälääkäreitä, lastenlääkäreitä, sisätautilääkäreitä tai psykiatrian erikoislääkäreitä ei tahdo riittää. Ehkä median luomat mielikuvat voivat vaikuttaa erikoistumisalojen valintaan. Jos reumalääkäreistä olisi televisiosarja, innostaisiko se hakeutua alalle, Peltovuoma pohtii. Aiemmin alalle valmistuneet kyselivät töitä hattu kädessä, nyt vastavalmistuneet kilpailuttavat työnantajia. 30 Nuoret työntekijät haluavat pitää sapattivuosia ja tehdä lyhennettyä työpäivää, kun lapsi aloittaa koulun. He eivät välttämättä enää ihannoi lääkäriä, joka uhrautuu lappilaisten potilaiden eteen oman vapaa-aikansa kustannuksella, Peltovuoma tietää. Nöyryys ei palaa Tulevaisuudentutkija Ilkka Halavan, 48, mukaan paluuta tuttuun ja turvalliseen menneeseen ei ole. Nuoret ovat kuluttajakansalaisia, jotka ymmärtävät olevansa valitsijoita myös työelämässä. He shoppailevat kivoja työtehtäviä ja projekteja. Työnantajien on tarjottava houkuttelevia työyhteisöjä, mahdollisuus oppia ja onnistua sekä toteuttaa itseään. Nöyryys liittyy jälleenrakentamisen ajan Suomeen. Usein nuoria arvostelevat vanhemmat sukupolvet haluavat myös itse viettää talvet etelässä golfaamassa, Halava huomauttaa. Halavan mukaan suomalainen yhteiskunta on vuosikymmenien ajan kasvattanut työntekijöistä itsenäisiä ja vastuullisia. Nyt työelämässä on sellaisia työntekijöitä, mutta työnantajat eivät halua heidän ajattelevan itse. Työnantaja, joka ymmärtää työntekijöiden tarpeet, on varmasti työmarkkinoiden voittaja, Voittajiin kuuluu myös työnantaja, joka ei palkkaa ainoastaan hajuttomia, mauttomia ja tasapäisiä naapurintyttöjä ja -poikia. Mitä erilaisempia työntekijöitä työyhteisössä on, sen paremmin se voi ymmärtää ja palvella erilaistuvia markkinoita, tutkija uskoo. Eräillä aloilla on jo ollut pakko ottaa vakavasti nuorten toiveet. Lapin sairaanhoitopiirissä on pyritty vähentämään pitkiä päivystysvuoroja. Meidän on satsattava vastavalmistuneisiin heti työuran ensimmäisinä vuosina, etteivät he lähde muihin töihin, Tanja Peltovuoma perustelee. Halusin varman alan Aloitin terveydenhoitajaopinnot syksyllä 2007 ja valmistuin toukokuussa Halusin päästä ihmisläheiselle alalle, jolla on hyvä työllisyystilanne. Terveys on kiinnostanut minua ihan pienestä pitäen. Vakituisen työpaikan saaminen ei ole työssä tärkein asia, sillä hoitoalalla on joka tapauksessa paljon töitä tarjolla. En ole missään vaiheessa ajatellut, että jäisin työttömäksi. Nyt työskentelen Suu- ja leukakirurgian klinikalla Kirurgisessa sairaalassa Helsingissä. Myös muun muassa työterveyshuollon ja kouluterveydenhuollon työt kiinnostavat minua. Hoitoala on alipalkattu, mutta koetan olla miettimättä sitä. Uskon, että hoitoalan palkkoja on pakko nostaa, jotta tulevaisuudessa riittää hoitajia. Nykyisillä palkoilla osaavaa henkilökuntaa lähtee paljon muihin töihin ja ulkomaille. Työssä pitää olla hyvät kehittymis- ja etenemismahdollisuudet, kannustava esimies ja toisia kunnioittava ilmapiiri. Myös työnantajan tarjoamilla liikunta- ja kulttuurieduilla sekä työmatkan pituudella on minulle merkitystä. Ihanteellinen Esimiehen pitää olla kannustava. työmatkani kestäisi vain vartin, 45 minuutin kohdalla menee jo kipuraja. Tällä hetkellä työmatkani kestää 35 minuuttia. Uskon, että työn rooli muuttuu elämäntilanteen mukana. Voin tehdä ylitöitä, mutta jos yksi ilta venyy pitkäksi, toisena pitäisi olla mahdollista tehdä tavallista lyhyempi työpäivä. Jos saan lapsia, en halua olla iltoja töissä. Neljän tai viiden viikon kesäloma ja kahden tai kolmen viikon talviloma tuntuvat sopivilta. Ehkä haluan jossain vaiheessa jäädä vuorotteluvapaalle. 70-vuotiaana en haluaisi olla enää töissä. Varmaan tulen jatkamaan töissä 65-vuotiaaksi, mutta omaa jaksamistaan täytyy koko ajan seurata. Eläkeikä voisi olla suhteessa työssäoloaikaan työn vaativuuden ja kotona tehdyn työn, kuten lastenhoidon, huomioon ottaen. Olen aloittanut työnteon 16-vuotiaana. Tein lähes täysipäiväisesti töitä koko opiskeluajan. Nyt on mukavaa, kun on jo kokemusta monelta eri erikoisalalta ja esimerkiksi vanhustenhoidosta. Kodin Kuvalehti 19/2011

4 Heidi Hirvosella ei ole koskaan käynyt mielessä, että hän voisi jäädä työttömäksi. Hoitoalalla riittää töitä. Heidi Hirvonen, 22, terveydenhoitaja 31

5 Faiz Alsuhail, 29, tutkijayksikön esimies 32

6 Faiz Alsuhail sai vakituisen työpaikan heti yliopistosta valmistuttuaan. Kolmen vuoden päästä hänestä tuli yksikön esimies. Katri Immosen mielestä Suomessa tehdään liikaa töitä. Hän ei halua määritellä itseään työn kautta. Katri Immonen, 26, opiskelija Toivottavasti eläkkeelle 64-vuotiaana Valmistuin yliopistosta joulukuussa 2006 ja sain vakituisen tutkijan työn Tilastokeskuksesta vuoden 2007 alusta. Edelliset puoli vuotta olin työskennellyt virastossa korkeakouluharjoittelijana ja määräaikaisena työntekijänä. Helmikuussa 2010 minusta tuli yksikön ja 13 kollegani esimies. Kaikki nykyiset alaiseni ovat minua vanhempia, vuotiaita. Yhteiskuntatieteitä opiskelleiden kavereideni joukossa olen onnekas, kun sain heti vakituisen työn tehtävässä, joka minua aidosti kiinnostaa. Monet ovat ahdistuneita, kun eivät saa koulutustaan vastaavia töitä tai saavat vain lyhyitä pätkiä. Vakituisen työpaikan toivominen ei ole mielestäni epärealistisista ja uskon, että ystäväni saavat vakitöitä ennemmin tai myöhemmin. Minusta on tärkeää uskaltaa unelmoida isoista kin asioista, kuten vaikka työstä YK:n aseistariisunnan päällikkönä, mutta unelmista ei saa tulla pakkomiellettä. Työssä on tärkeää, että minua kohdellaan hyvin, saan käyttää omia kykyjäni ja voin vaikuttaa toimenkuvaani. Haluan, että 40 tunnin viikkotyöaika riittää ja vapaa-aika pysyy vapaana. Kesällä minulla oli tähän asti pisin kesäloma ikinä, kolme ja puoli viikkoa. Jouluna minulla on kaksi viikkoa lomaa ja syksyllä ja keväällä mahdollisesti joku lyhyempi loma. Voisin harkita virkavapaata väitöskirjan tekemistä varten, mutta muuten en kaipaa pitkää vapaata töistä. En ole koskaan ajatellut, että haluan menestyä uralla tai saada suurta palkkaa. Jos jäisin työttömäksi, hakisin muita koulutustani vastaavia työpaikkoja tai apurahaa väitöskirjan tekemiseen. Mihin tahansa työhön en menisi. Työskentelin yläkouluikäisenä kesätöissä mainostenjakajana ja kahvilan tiskaajana, ja nyt ne hommat on nähty. Toivon, että voin jäädä eläkkeelle 64-vuotiaana, jolloin olisin tehnyt tasan 40-vuotisen työuran. Kauhukuvani on se, että yhteiskunnan maksamaa eläkettä ei ole tuolloin enää olemassa ja eläkkeelle jäävät ne, joilla on siihen varaa. Haluan, että vapaa-aika pysyy vapaana. Työ ei määrittele minua Opiskelen talous- ja sosiaalihistoriaa Helsingin yliopistossa viidettä vuotta, mutta tällä hetkellä olen perustamassa kahvilayritystä nuorisokeskukseen yhdessä avopuolisoni kanssa. Jos suunnitelma onnistuu, meistä tulee päätoimisia yrittäjiä. Ajatus ihmisten määrittelystä työn perusteella on minulle vieras. Työ on vain yksi osa sitä, mitä ihminen on ja tekee. Ihannetilanteessa saisin itse päättää, kuinka paljon teen töitä ja jaksottaa työn ja vapaan sen mukaan, mikä tuntuu luontevalta. Tuttavapiirissäni monet puhuvatkin nyt yrittäjyydestä ja osuuskuntien perustamisesta, jotta saisivat tehdä jotain omaa. Suomalaiset tekevät liikaa töitä. Kahdeksan tunnin työpäivän piti olla työväenliikkeelle ensimmäinen askel, mutta vaikka työn tuottavuus on kasvanut, työ ei ole vähentynyt. Mielestäni työviikon voisi lyhentää 30 tuntiin. Se olisi myös konkreettinen keino jakaa työtä nykyistä tasaisemmin. Kesäloma voisi kestää kaksi kuukautta. Viisi viikkoa lomaa vuodessa on vähän. Nykyinen eläkeikä on sopiva ja eläkeiän nostaminen on hullu ajatus. Kiinnostavia ja yhteiskunnalle hyödyllisiä asioita, kuten järjestötoiminta ja taideprojektit, on mahdollista tehdä muutenkin kuin palkkatyössä. Tällä hetkellä vain vanhemmuus tuntuu olevan hyväksyttävä syy jäädä pois töistä. Olen toiminut viime vuosina paljon järjestöissä ja kokenut tekeväni tärkeitä asioita. Tällä hetkellä olen Vasemmisto-opiskelijoiden puheenjohtaja. Yhteiskunnallisen merkityksen lisäksi työssä on tärkeää, että saan käyttää päätäni, kantaa vastuuta ja tehdä erilaisia asioita erilaisten ihmisten kanssa. En ole kiinnostunut menestymisestä menestymisen vuoksi tai suuresta palkasta. Mitä menestyminen edes on? Jos saisin euroa puhtaana käteen kuussa, en tietäisi, mitä rahalla tekisin. Olen tottunut elämään pienillä tuloilla. Saan asumislisää ja opintotukea ja teen opettajan sijaisuuksia. Näillä tuloilla selviän. Kodin Kuvalehti 19/

7 Ville Multanen ei voisi elää toisten verorahoilla. Hän jatkaa töissä, kunnes kroppa pettää. Ville Multanen, 20, autonasentaja Työ on osa itsekunnioitusta Joudun ehkä eläkkeelle 72-vuotiaana. Innostuin autopeleistä mopoiässä ja kiinnostus siirtyi autoihin yleensä. Peruskoulun jälkeen minulla oli selvä suunta mielessäni, pyrin opiskelemaan autonasentajaksi. Valmistuin kesäkuussa Nyt työskentelen espoolaisessa Bilisti-autohuoltamossa. Opiskeluaikana työskentelin kaksi vuotta Hesburgerissa. Vanhemmat ovat painottaneet, että on tärkeää olla valmis tekemään töitä ja elättämään itse itsensä. Itsekunnioitukseni onkin sidoksissa työhön. Oppiminen, huolellisuus, monipuoliset työtehtävät ja työporukka ovat tärkeitä. Työkavereiden pitää tulla juttuun keskenään ja vitsailla niin, ettei ketään loukata. Työt pitää myös jakaa reilusti, ettei yhdelle anneta kaikkia huonoja hommia, kuten renkaanvaihtoja. Minä teen tosin kaikkia hommia innolla. Kaikki työt ovat yhtä hyviä tai huonoja. Tulevaisuudessa haluaisin perustaa oman yrityksen, mutta sitä ennen tulen olemaan varmaan kymmenen vuotta muilla töissä. En kuitenkaan halua pomoksi toimistoon, vaan haluan olla autojen parissa myös itse. 34 Nyt teen 8-9 tunnin työpäiviä. Haluan jatkaa töissä niin pitkään kuin mahdollista. 72-vuotiaana joudun varmaan eläkkeelle. Joskus 30 vuoden päästä haluaisin ehkä jäädä vuorotteluvapaalle, jos sitten olisi omakotitalo, jonka pihalle pitäisi istuttaa kukkia. Muuten kuukauden kesäloma, joulupyhät ja pääsiäinen riittävät lomiksi. Minun ei kannata kauheasti lomailla, sillä unirytmini sekoaa helposti. Tällä hetkellä olen erittäin tyytyväinen palkkaani. Toivon, että tienaan tulevaisuudessa nettona euroa. Palkka- ja yrittäjyystoiveideni toteutuminen riippuu maailman muusta kehityksestä, kiinnostukseni säilymisestä, rahatilanteesta ja oppimisestani. Muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta tutuillani sujuu työssä ja opinnoissa hyvin. Ne, joilla ei ollut alavalintaa mielessään peruskoulun jälkeen, menivät ammattikympille tai lukioon. Kymppiluokan tai lukion aikana he ovat keksineet kiinnostavan alan ja pyrkineet ammattikouluihin ja korkeakouluihin. MITÄ TAPAHTUU 2020? Halusivat työnantajat tai eivät, vuonna 2020 työelämä on nuorten aikuisten hallussa. Tuolloin 45 prosenttia työvoimasta on 1970-luvun lopun ja luvun lopun välillä syntyneitä uuden ajattelutavan omaksuneita työntekijöitä, niin sanottua y-sukupolvea. Missä Ville Multanen, 20, Heidi Hirvonen, 22, Katri Immonen, 26, ja Faiz Alsuhail, 29, ovat silloin? Opiskelen oppisopimuksella autonsähköasentajaksi jossain autohuoltamossa. Tuskin olen samassa paikassa töissä kuin nyt, Ville Multanen uskoo. Olen mielenkiintoisessa päivätyössä Suomessa tai ulkomailla. Olen edennyt työssäni sekä kehittänyt terveydenhoitotyötä työskentelykentälläni. Olen myös pitänyt huolta omasta terveydestäni, kolmivuorotyötä tekevä Heidi Hirvonen sanoo. Työskentelen tärkeitä asioita ajavassa kansalaisjärjestössä. Toivottavasti teen 30 tunnin työviikkoa, Katri Immonen vastaa. Olen luultavasti edelleen Tilastokeskuksessa ja mahdollisesti nykyisessä tehtävässäni. Tuolloin jopa puolet viraston nykyisestä henkilökunnasta on jäänyt eläkkeelle ja voin toivottavasti vaikuttaa suuntaan, johon virasto kehittyy, Faiz Alsuhail arvelee. Kodin Kuvalehti 19/2011

8 Päivä Tukholmassa -pikkujouluristeily Helsingistä esim. 132 /hlö Esimerkkihintaan sis.: risteily kahden hengen Promenade-hytissä, kolmen ruokalajin à la carte ryhmämenuillallinen, buffet-illallinen ruokajuomineen ja glögi. Lisäksi huikea viihde, esim. hauskat dragshowt à la Miss Divet & Jukka K. ajalla ! Esimerkkihinta voimassa la to -lähdöillä (ei ). Hinta sisältää polttoainemaksun 2 /hlö. Tiedustelut ja varaukset matkatoimistosta tai Tallink Siljan kokous- ja ryhmämyynnistä, puh (ma pe 8 17). 010-puhelut kiinteästä verkosta 8,32 snt/puh + 5,98 snt /min, matkapuhelimesta 8,32 snt/puh + 17,12 snt/min. Koskee vain uusia varauksia. Oikeudet muutoksiin pidätetään. Hinta voimassa min. 10 hengen ryhmille.