Etelä-karjala 200 jäsentä.

Transkriptio

1 31 Imatran Reserviupseerikerho Imatran reserviupseerikerho on vuonna 1930 perustettu aktiivinen Etelä-karjala reserviläisjärjestö, johon kuuluu yli - osallistuminen Kuutamohiihdon 200 jäsentä. ja Erähiihdon järjestelyihin Imatran Reserviläiset ry - tutustumismatkat Parikkalan (mm. talvi- Reserviläiset ja ry Kerhon toimintaan Imatran Reserviupseerikerho kuuluvat perinteisesti mm.: Joutsenon Reserviläiset ry la) Savitaipaleen Reserviupseerikerho ry ry jatkosodan taistelupaikoille Savitaipaleen lähialueel- Reservialiupseerit ry - Immolasta Joutsenon kotiutuville Reserviupseerikerho vänrikeille ry - koulutustilaisuudet Simpeleen ja saunaillat Reserviläiset ry järjestettävät Lappeenrannan kokelasinfot Reservialiupseerit kerhon ry omistuksessa Simpeleen olevalla, Saimaan Reserviupseerikerho ry - jouluaaton Lappeenrannan kunniavartiot Reserviupseerikerho ja rannalla ry sijaitsevalla Taipalsaaren Haloniemen Reserviläiset ry kunniakäynnit Lauritsalan sankarihaudoilla Reserviläiset itsenäi- ry majalla Taipalsaaren Reserviläiset ry Lauritsalan Reserviupseerikerho Haloniemen ry maja saunoineen on Joutsenon Sotainvalidien osasto kerhon jäsenten vapaassa käytössä ja Ruokolahden Sotainvalidien osasto syyspäivänä sekä kaatuneiden muistopäivänä - itsenäisyyspäivän aaton iltajuhlan järjestäminen Valtionhotellissa yhdessä muiden maanpuolustusjärjestöjen kanssa - Jukajärven jotoksen järjestäminen yhdessä Maanpuolustuskoulutus ry:n ja muiden toimijoiden kanssa sitä vuokrataan myös yksityistilaisuuksiin. Imatran reserviupseerikerhon Saimaan rannalla siaitsevalla Haloniemen majalla järjestetään koulutustilaisuuksia ja saunailtoja. Maja saunoineen on kerhon jäsenten vapaassa käytössä. Haloniemen maja 259

2 Joutsenon Reservinaliupseerit ry Joutsenon Reservinaliupseerit perustettiin Etelä-Karjalan ns. toisessa aallossa v Samana vuonna perustettiin kaikkiaan kymmenen yhdistystä piiriin. Neljä yhdistystä oli perustettu jo aiemmin, Parikkalan yhdistys jo ennen talvisotaa. Yhdistyksen perustava kokous pidettiin Pulpin virkailijakerholla. Kokouksen avauksen suoritti kapteeni Tauno Mäkinen, joka toimi Joutsenon Res. Upseerien puheenjohtajana. Tilaisuudessa oli läsnä 26 res. aliupseeria. Kokouksen puheenjohtajana toimi Mauno Lakka ja sihteerinä Alpo Suni. Kokouksessa päätettiin perustaa Joutsenon Reservin Aliupseerit ry niminen yhdistys. Ensimmäinen johtokunta sai seuraavan kokoonpanon: Puh.joht. Maunu Lakka, siht. Toive Reinikainen, rahast. hoit. Alpo Suni. Johtokuntaan valittiin lisäksi seuraavat jäsenet: Seppo Ihalainen, Antti Ahtiainen, Kauno Pukero, Yrjö Palnqvist, Toivo Pellinen ja Martti Sateila. Yhdistyksen ensimmäinen kymmenvuotiskausi kului normaalissa sääntöjen edellyttämässä toiminnassa, toiminnan päämuotoina olivat kokoukset ja kerhoillat upseerien kanssa. Kauden loppuvuosina heräsi voimakas halu oman toimipaikan aikaansaamiseksi. Paikka löytyikin Joutsenon Suokumaalta Kesäjärven rannalta Väinö Lakan vuokrattua (ilman vuokraa) rantatontin. Yhdistys sai lahjaksi entiseltä puheenjohtajalta hänen ostamansa entisen kunnalliskodin 260

3 hirret. Hirret pohjakivineen siirrettiin 11 kilometriä rakennuspaikalle ja siitä alkoi muutaman vuoden uskollinen talkootyö, johtaen majan valmistumiseen yhdistyksen kymmenvuotisjuhliin. Seuraavana vuonna maja vuorattiin, rakennettiin aula ja saunarakennus. Vaikka yhdistys olikin saanut ilmaisen kokoontumistilan osuuspankilta, muutti oman toimitilan saaminen toiminnan monipuolisemmaksi, esimerkiksi kerhoillat tansseineen ja saunaillat. Kymmenvuotisjuhlissa vihittiin maja ja oma lippu. Vuosien mittaan majan kunto oli kuitenkin päässyt rapistumaan ja 2000 luvun alussa alet- tiin suunnitella kunnostustoimia. Majan kunnostaminen aloitettiin vuonna Kunnostuksesta tuli mittava projekti, jonka tavoitteena oli saada maja sellaiseen kuntoon, että sitä voi vuokrata ja käyttää erilaisiin tilaisuuksiin. Kunnostuskohteita olivat mm: keittiö, vesijohdot, viemäröinti, sähköistys, lattiat, katto, ikkunat, eristykset, takka jne. Majan kunnostus valmistui v ja sen käyttö on lisääntynyt merkittävästi. Viimeisin kunnostusprojekti oli saunan sähköistyksen uusiminen kokonaisuudessaan, joka valmistui kesällä

4 LAURITSALAN RESERVILÄISTEN MAJA Lauritsalan Reserviläisillä on käytössä rantamökki, joka sijaitsee Lappeenrannassa Lauritsalan Tuosassa Vehkataipaleen tien läheisyydessä. Majalle on hyvät liikenneyhteydet niin maitse kuin vesitse. Paikka on yhdistyksen jäsenten käytettävissä lunastamalla avaimet. Majan perustivat 50- luvulla Lauritsalan ja Lappeenrannan Sotainvalidit. Lauritsalan inva- lidit hallinnoi majaa. Maja sijaitsee UPM-kymmenen maalla, jolta paikka on vuokrattu. Suvijuhlat oli kohokohta vuodesta toiseen. Mökki oli kesäisin paljon käytössä myös perhejuhlien pitopaikkana. Vuodesta 1998 lähtien invalidien pyynnöstä mökkiä hallinnoi Lauritsalan Reserviläiset. Mökki on nykyisin edelleen aktiivisessa käytössä. LAURITSALAN RESERVIUPSEERIKERHON MAJAT LAURITSALAN RESERVIUPSEERIKERHO RY:N MAJATOIMINTAA 1973 Yhdistys on perustettu Toiminta oli hyvinkin vilkasta aina 1990 luvun puoleen väliin saakka. Jäsenistön ikääntymisen seurauksena aktiivinen toiminta on hiipunut 2000 luvulla, mutta toiminta jatkuu edelleenkin pienemmällä joukolla. Aktiiviseen kauteen kuuluvat majatoiminta Ruokolahdella Valkin majalla ja Puumalassa Parkon majalla. Yhdistys on vuokrannut silloiselta Oy Kaukas Ab:ltä vuonna 1973 Valkin hovin rengintuvan, johon kuului kaksi piharakennusta ja sauna. Valkin maja oli varsin vilkkaassa käytössä vuoteen 1979 asti, jolloin kerho sai vuokralle vanhan Kaukaan höyryhinaajien halkojen täydennyspaikan Parkonpään Saimaan rannalta. Parkon majalla on pidetty varsin paljon talkoita ja yhteisiä tilaisuuksia aina 2000 luvulle saakka. Päärakennusta on kunnostettu, piharakennusten kattoja on laitettu kuntoon ja pidetty ympäristöä siistinä. Parkon maja on ollut varsin vilkkaassa käytössä aina 2000 luvulle saakka ja nykyisinkin paikka on suosittu kerhon veneilijöiden keskuudessa. Talkootöiden lisäksi Parkossa on 262

5 järjestetty yhteisiä tilaisuuksia kuten elojuhlia 1990 luvun puoleen väliin. Viimeisin suurempi tilaisuus kerhon 40 vuotisjuhlat pidettiin majalla kesällä Oy Kaukas Ab myöhemmin UPMKymmene Oyj on tukenut Parkon majan kunnostustalkoita tarvikkeilla (lankkua,lautaa, vaneria, maalia jne) luvulla kerhon hallituksen keskuudessa ideoitiin talvisodan päättymisen muistohiihto, Saimaan jotos Valkin majalle, jonne hiihdettiin ensimmäisen kerran maaliskuussa Tuolloin hiihto alkoi perjantai-iltana, jolloin hiihdettiin yöpymispaikkaan Härskiän hoviin. Lauantaina hiihdettiin Härskiältä Valkin majalle. Jotoksen pituus oli yli 50 km. Ensimmäisen kerran hiihto Parkon majalle tehtiin Muutamaa vuotta myöhemmin hiihto tehtiin yksipäiväisenä ja perinne on jatkunut viime vuosiin saakka. Talvisodan muistohiihto on alkanut lauantaiaamuna Saimaan kanavan suulta klo Parhaimmillaan osanottajia on ollut yli 15 henkilöä ja viime vuosina vajaat 10 osanottajaa. Mainittakoon, että kerhon kunniapuheenjohtaja Mannerheimin Ristin Ritari Tuomas Gerdt osallistui talvisodan päättymisen muistohiihtoon 1990 luvun lopulle asti. Jotosten aikana 1980 luvulla hän kertoi jatkosodan aikaisista sotakokemuksistaan jotokseen osallistujille. Myöhemmin hän alkoi kertoa kokemuksistaan myös julkisesti. Yhdistyksen aktiivikauteen majatoiminnan lisäksi kuuluivat valtakunnalliset jotokset, ampuma- ja suunnistuskilpailut ja alkuaikoina jopa autopartiokilpailut yms. 263

6 JUNKKARIKÄMPPÄ Junkkarinkämppä sijaitsee n. 10 kilometrin etäisyydellä Simpeleen keskustasta, Innasennurkan kylässä. Kämppä sijaitsee puhdasvetisen Koantauksen rannalla. HISTORIAA Välittömästi talvisodan päätyttyä Simpeleellä heräsi ajatus reserviupseerikerhon perustamisesta. Ajatus oli res.ltn. Toivo Saarisen. Kerhon perustamiskokous pidettiin ja syntyi Simpeleen Resrviupseerikerho (SimRu). Puheenjohtajaksi valittiin lääk.kapt. A.H Kaksonen ja hallitukseen Toivo Saarinen, J.V.Sumu ja A.Vuotila sekä varajäseniksi Uule Petäjä ja P.Virtanen. Kerhon toiminnan käynnistyminen kuitenkin viivästyi, koska kesällä alkoi jatkosota. Ensimmäisessä vuosikokouksessa 1943 todettiin mm. että kaksi kerhon jäsentä, J.V. Sumu ja E. Muukkonen olivat kaatuneet. Yhdeksi tärkeäksi tehtäväksi kerholle tuli tukea näiden ja muiden kaatuneiden omaisia sotilasarvoihin katsomatta. Kaptn. Hugo Koskinen heitti vuonna 1952 ajatuksen oman kämpän rakentamisesta. Todettiin että haave oli mutta paikka ja rahaa puuttui. Kalterijääkäri Erik Johan Reinikainen ( ) ehdotti, että kerho ostaisi hänen omistamansa maapaikan Koantaus- järven rannalta. Kaupan hinta kirjattiin markan velkakirjana. Kun myyjän laatimasta velkakirjasta puuttui velan erääntymispäivä ja sitä kyseltiin, Reinikainen totesi: Maksuun palataan myöhemmin, kunhan näen, mitä saatte aikaan. Yhtyneitten Simpeleen tehtaan Ritakosken hirsinen myllytupa oli voimalan rakentamisen takia jäänyt vaille käyttöä ja tehdas lupasi sen kerholle purkupalkalla. Kun rakentamisen piti alkaa, todettiin että Reinikaiselta ostettu savusaunan niemi ei ollut yhtä hyvä rakennuspaikka kuin viereinen kumpu. Tehtaalta vuokrattiin alue lisämaaksi. Kirvesmies Arvi Kokkonen urakoi kämpän pohjan ja rungon. Heti alkuvaiheessa ja jatkossa kerhon jäsenten talkoopanos oli mittava. Tarvittavaa rahaa saatiin eri tempauksilla, mm. myymällä Junkkarikämpän tikettejä eli tavallaan osakkeita jäsenille. Tässä yhteydessä piti nopeasti keksiä omalle paikalle nimi ja sen keksi Ukko Könni, joka oli kuullut eräästä itsenäisyyden ajan alun upseerikurssista, joka oli nimetty Fanjunkkersseiksi vanhan sotilastermin mukaan. Ensimmäisiä tehtäviä hankkeessa oli rakentaa kämpälle tie. Kuitenkin jo sitä ennen kuljetettiin tavaraa talvella jäätä pitkin ja kesällä mm. muurauksiin tarvittavat tiilet veneillä Koantauksen yli. Kämpän vihkiäiset pidettiin Näin oli saatu valmiiksi kerhon silloisen puheenjohtajan Ukko Könnin johdolla tehty mit- 264

7 tava urakka. Reinikainen ja kerhon hallitus istuivat uuden kämpän takan äärellä ja Reinikainen tokaisi rahastonhoitajalle: Onko sulla se? Arvattiin että kyse oli velkakirjasta. Kun se annettiin Reinikaiselle hän luki sen ja mitään sanomatta heitti liekkeihin. Kerhon edustajat nousivat ja tekivät kunniaa sisäpalveluohjesäännön mukaisesti. Velka oli kuitattu. Jo vuosina tehtiin uusi projekti, kun rakennettiin Reinikaisen ostamaan Iivanansaareen hänelle vuoden aikana liiankin tutuksi Spalernajan vankisellin tarkka kopio hautakammioksi odottamaan tulevaa asukkiaan. Reinikainen kuoli vuonna 1969 ja hänen tuhkauurnansa soudettiin saaren mauseleumiin noin 600 saattajan paikalla ollessa. Tarinan mukaan samalla saarella on myös isonvihan aikainen venäläisen upseerin hauta. Samalla saarella rinnan lepäävät venäläinen valloittajaupseeri ja suomalainen kalterijääkäri, jolla oli unelma itsenäisestä Suomesta, ja se unelma toteutua. Nyt he lepäävät rauhassa rinnakkain ja taisto on päättynyt. Myöhemmin rakennettiin yhtyneiden vuokramaalle niemeen nykyinen sauna. Eri vaiheissa kämppää on kunnostettu, viimeisten viiden vuoden aikana hyvin perusteellisesti: Lämpöeristykset joka puolelle, keittiö, WC alas ja ylös, vesijohto, viemäröinti, yläkerran peruskorjaus, yläkertaan mukavat nukkumistilat, saunan remontti, uusi talousrakennus jne. Nämä kunnostukset ovat vaatineet tuhansia talkootunteja, ammattimiesten panosta ja runsaasti rahaa. Nyt kämppä on nykyaikaisessa kunnossa niin että on jopa pohdittu sanan kämppä tilalle sanaa Kämppi. 265

8 Kalterijääkäri Reinikainen tuki SimRun kämppähanketta, koska silloin ei reservin aliupseereilla ollut omaa yhdistystä Simpeleellä. Alusta alkaen talkoissa olivat mukana tasavertaisina myös aliupseerit ja jopa Parikkalan upseerit. Kun Simpeleen Reservialiupseerit (SimRau) perustettiin, he kilpailivat ja tekivät töitä upseerien kanssa ja käyttivät kämppää rinnan. Niinpä vuonna 1984 SimRu päätti samalla kun ostettiin vuokralla oleva alue ja lisämaita tehtaalta lahjoittaa puolet Junkkarikäpästä aliupseereille, nykyisille Simpeleen Reserviläisille (SimRes). Sen jälkeen molemmat yhdistykset ovat yhdessä omistaneet kiinteistön tasan samanarvoisina. Enää ei kenenkään tarvitse ajatella, että teemme töitä toisen yhdistyksen hyväksi. Kaikki tapahtuu nyt sovussa yhteiseksi hyväksi. Vuonna 2004 suoritettu kämpän ja saunan remontti sekä talousrakennuksen teko toteutettiin Kärkileader-hankkeena. Ehtona kustannusten kattamiseen osittain EU:n Leader-rahoituksella oli se, että Junkkarikämppää ei käytetä pelkästään omaksi hyödyksi ja huviksi vaan että paikan tulee olla kaikkien yksityisten ja yhteisöiden käytettävissä. Saaduilla tuloilla katetaan jälkikäteen korjausten ja investointien kustannuksia. Vuokran säilyttäminen kohtuullisena ja kämpän tason kohentaminen erinomaiseksi onkin johtanut siihen, että paikalla on käyttöä lähes ympäri vuoden ja erityisesti kesällä ruuhkaksi asti. Talkootöitä riittää edelleen puunhankinnassa ja jatkuvissa pienemmissä kunnostuksissa. Yksi vakiintunut kämpän tarjoama palvelu jo vuosien ajan on ollut kaikille avoin viikoittainen avantouinti- ja saunailta. 266

9 Taipalsaaren Reserviupseerikerho ry Taipalsaaren Reserviläiset ry Pien-Saimaan rannalla sijaitseva majamme on Taipalsaaren Reserviupseerikerhon ja Taipalsaaren Reserviläisten yhdessä omistama. Kunnan vuokratontin alun alkuaan 25 vuoden vuokrasopimus uusittiin kaksi vuotta sitten 30 vuodeksi eteenpäin, eli vuoteen Konstun majalla oli vilkasta toimintaa varsinkin luvuilla. Erityisesti kunnostautuivat reserviläisten naisjaostot, jotka jo rakentamisen aikoihin pyörittivät talkoolaisten muonitusta ja keräsivät rahaa myyjäisillä. Oli monenlaisia tilaisuuksia aina naamiaisista pikkujouluihin. Kesäisin kokoontuivat paikalliset kerhojen jäsenet perheineen pelaamaan lentopalloa. Saunottiin, uitiin ja istuttiin tulilla luvulla sosiaalinen elo on ollut hieman hiljaisempaa jäsenistön ikääntyessä. Majaa käytetään kuitenkin aktiivisesti mm. kokousten pitopaikkana, erilaisten vapaaehtoiseen maanpuolustyöhön liittyvien tapahtumien tukikohtana jne. Puu- ja siivoustalkoot pidetään vuosittain. Kunnostus- ja parannustöitä tehdään talkoilla tarpeen mukaan. Piristymistä majan käytössä on ollut viime aikoina havaittavissa. Sotaveteraaneilla ja -invalideilla on majan käyttöoikeus majaisännän kanssa siitä sopimalla. Veteraaneille tärkeä tapaus on vuosittainen kokoontuminen majalla heinäkuussa, ns. Konstun iltapäivä. Yhdistyksille ja yrityksille majaa vuokrataan korvausta vastaan. Jäsenille majavuokra on nimellinen. Majaisäntänä on toiminut vuoroon reserviupseerien ja reserviläisten edustaja. Majatoimikuntaan isäntä ja taloudenhoitaja mukaan lukien kuuluu kuusi jäsentä, kolme kummastakin kerhosta. Terveisin Taipalsaaren Reserviupseerikerho ry. Taipalsaaren Reserviläiset ry:n puolesta Risto Paronen, TaiRu, pj KONSTUN MAJAN HISTORIIKKI Kirjoitin 1980 Yhdysmieslehdessä toiveesta saada reserviläisille oma maja tänne Taipalsaarelle, koska isommilla yhdistyksillä ja kerhoilla (L:ranta, Imatra, Joutseno, Rautjärvi) oli jo sellainen. Tästä majahankkeesta olimme useaan otteeseen keskustelleet upseerikerhon ja au-yhdistyksen yhteisissä palavereissa. Vaikka toisaalta ajatus tuntui utopialta, kun molempien, yhdistyksen sekä upseerikerhon, rahavarat olivat miltei olemattomat, niin kuitenkin ajatus tuntui kiehtovalta. Pidin ajatusta kaikesta huolimatta toteuttamiskelpoisena, mikäli saisimme tontin kelvollisesta paikalta ja mieluummin vuokrattuna, etteivät vähäiset rahamme hupenisi tonttiin. Tuossa kirjoituksessani jätin ko. ajatuksen mie- 267

10 tittäväksi jäsenistön keskuudessa - muhimaan. Tuota muhimista kesti noin 3,5 vuotta, kunnes 1984, oliko se tammikuussa, alkoi tapahtua: Pasasen Jukka eräässä yhteisessä palaverissa ilmoitti, että ostakaa pojat Enso-Gutzeitilta Rutolasta vanha toimistorakennus, joka on ollut käyttämättömänä ties kuinka kauan. Sen voitte saada hyvinkin halvalla. (Jukka oli Enso-Gutzeitin metsämiehiä ja oli siten asioista perillä.) Päätimme lähteä heti ensitilassa katsomaan ko. rakennusta ja Jukka lähti oppaaksi. Meitä oli auto täynnä porukkaa: Fransu, Partasen Lasse, minä ja Korpelan Kalevi. Rakennus oli vanha, hirsinen, ulkovuorattu, 3 savupiippua ja ainakin 20 m pitkä, useita huoneita käsittävä. Sisätilat siistissä kunnossa, maalattu ja tapetoitu. Teimme nopeasti uuden matkan ostamallemme talolle ja naulasimme ikkunat ja ulko-ovet lujasti kiinni, ettei taloon pesiydy irtolaisia. Samoin vakuutimme rakennuksen myös heti mk:sta. Joku epäili, että onkohan tuo summa liian suuri, mutta katsottiin, että summa oli sopiva - elettiin silloin helmikuuta Nyt meillä oli talo ja voimme rauhassa keskittyä tontin etsimiseen ja miettiä sekä alkaa suunnitella, minkälaisen rakennuksen siitä saamme omaan käyttöömme soveltuvaksi, sillä oli selvää, ettei rakennus sellaisenaan sovi meille. Emme kuitenkaan ehtineet mitään juuri tehdä talven aikana. Tuli kevät ja tuli kesäkuu ja tuli Poistullessa päätimme autossa, että ostetaan ko. rakennus, jos halvalla saadaan. Tarjotaan muutama tuhat ja jos hallitukset eivät hyväksy kauppaa, niin pidetään itse ja tehdään vaikka hirret haloiksi ja myydään. Minä lähetin välittömästi ostotarjouksen Enso-Gutzeitin ko. alueen päällikölle Veijo Tiidenbergille. Viikon parin päästä tuli vastaus, jossa oli lasku sekä tilinumero, johon voi maksaa ko. kaupan. 268

11 ukonilma ja tuo meidän talomme paloi. Ensimmäisellä kerralla paloi vain vesikatto ja toisen päädyn ulkoseinää, kun palokunta sammutti palon. Kävin seuraavana päivänä katsomassa taloa ja palon jälkiä. Itsekseni ajattelin, että olisi nyt palanut enemmän yhdellä kertaa. Samanaikaisesti oli rikospoliisin miehet myös tutkimassa palon jälkiä ullakolla ja totesimme, ettei missään näkynyt savua. Varsinaiset huonetilat olivat täysin kunnossa, vesi valui sisätiloihin edellisen päivän sammutuksen johdosta. Tästä käynnistäni n. 1,5 vrk:tta myöhemmin, siis seuraavan päivän illalla myöhään talo paloi uudelleen ja nyt perustuksiaan myöten. Kävin taas seuraavana päivänä katsomassa jälkiä. Tuli mieleen, että tuhopolttaja on ollut liikkeellä, mutta rikospoliisin komisario Sihvo, jonka kanssa asiasta keskustelin, totesi palon ensikerralla salaman sytyttämäksi ja toisella kerralla oli ymmärrettävää, että kun tuuli pääsi vapaasti puhaltamaan ullakon täytteisiin, täytteissä ollut kipinä alkoi laajeta ja pian oli tuli taas valloillaan. Mainittakoon, että ko. rakennus sijaitsi yksinäisellä paikalla, eikä siten ollut sivullisten havaittavissa. Tämän jälkeen kävimme vakuutusyhtiön kanssa palokorvauksesta neuvottelut ja suhteellisen nopeasti pääsimme meitä tyydyttävään tulokseen. Kaiken edelläolevan jälkeen meistä tuntui ikäänkuin Luoja olisi kuullut toiveemme, sillä nyt meillä oli myös rahaa. Tämän jälkeen käynnistimme tosissaan tontin etsimisen ja kuinka ollakkaan, joku keksi, että kunnallahan on Konstussa ranta-alueita, jos vaikka saataisiin sieltä. Sijainti olisi paras mahdollinen - kaikkiin suuntiin lyhyt matka. Ei muuta kuin kunnanhallituksen kimppuun. No meillähän oli molemmilla, niin upseerikerholla kuin au-yhdistykselläkin, miehitys kunnanhallituksessa, joten siellä näytettiin vihreää valoa heti. Allekirjoittanutta kuitenkin jännitti ja arvelutti poikkeusluvan saaminen lääninhallituksesta ko. alueelle, sillä kyseisellä ranta-alueella oli voimassa seutukaavamääräykset, jossa ko. alue on luokiteltu 6. maankäyttöluokkaan ja määräyksissä sanotaan: Alueelle saa rakentaa vain yleistä virkistäytymistä ja maa- ja metsätaloutta palvelevia rakennuksia sekä suorittaa rakennusten peruskorjauksia. Rakennustoimenpiteellä ei saa olennaisesti heikentää alueen luonnon ympäristöä. Sanamuoto yksiselitteisesti tarkoitti, että yksityinen ei saa poikkeuslupaa, mutta emmehän me olekaan yksityinen vaan yhteisö, kun samoihin aikoihin pyysimme myös sotaveteraanit sekä sotainvalidit ja naiset mukaan, niin jäsenistömme kattoi koko pitäjän. Poikkeuslupahakemukselle voitiin esittää painavat perustelut ja niin kävikin, että lupa saatiin nopeasti ja näin oli esteet raivattu. Nopeasti laadittiin piirustukset ja saatiin raken- 269

12 nuslupa kuntoon sekä pyydettiin muutamilta hirsirakentajilta tarjoukset valmiista rungosta puutavaroineen ym. vesikattoristikoineen. Annoimme tämän runkourakan Kemppaisen hirsirakennusfirmalle Saimaanharjulta, käsittäen kaiken puutavaran, vesikattoristikot, ovet ja ikkunat, myös eristeet. Tarjous oli edullisin. Lähdimme siitä, että ko. rakennus tehdään tyydyttävästi lämmönpitäväksi ja niinpä tässä talossa on seinissä 10 cm villaa, ala- ja yläpohjassa 20 cm villaa. Vielä päätimme, että rakennus tehdään kokonaan talkoilla, ainoastaan erikoistyöt, joihin ei löydy omasta jäsenistöstä tekijää, maksetaan rahalla. Ja tämä päätöksemme piti, vain piippuuunimuurarille maksettiin vähän, samoin saunaosaston lattiapinnoitteen teki ulkopuolinen. Rakennustyöt aloitettiin tontin raivauksella, jossa mukana oli 16 innokasta talkoolaista. Perustusten kaivaus ja tästä eteenpäin edettiin ripeästi niin, että perustukset olivat valmiit lokakuun loppuun mennessä. Keväällä 1985 aloitettiin toukokuun alussa varsinainen seinien pystytys ja pidettiin harjakaiset. Rakennus oli käyttökunnossa elokuun loppuun mennessä ja nyt tässä vietetään 10-vuotisjuhlia. Työpäiväkirjan mukaan on noin 400 henkeä kirjoittanut nimensä kirjaan alkaen seinien pystytyksestä eteenpäin valmistumiseen asti. Kun lisätään pohja- ja perustustöiden osuus sekä arviolta 10 % sellaisten osalta, jotka eivät olleet kirjoittaneet nimeään, vaikka olivat talkoissa, päästään noin 500 talkookertaan. Jos lasketaan keskimääräiseksi talkoon kestoksi 3 h, päästään 1500 tuntiin. Tästä voidaan helposti laskea tuotto, jonka näin saavutimme (riippuu minkälaisen tuntipalkan mukaan tulon laskemme). Tein yhteenvedon ahkerimmista talkoolaisista, jotka olivat kirjoittaneet nimensä talkoopäiväkirjaan. Tuloksena 12 kärjessä: Frans Söderberg, Erkki Vilhu, Kaarlo Viuhkonen, Kauko Turunen, Timo Väänänen, Osmo Pekkala, Mikko Jylhä, Ensio Tattari, Auvo Meuronen, Heikki Ilanmaa, Timo Kouvo ja Ilmo Talka. Kun joskus kirjoitetaan Konstun majan historiikkia, jätän tämän sepustukseni majan isännälle, josko tästä olisi apua majan rakentamisen vaiheista kirjoitettaessa. Syntyvaiheita muistellessa Erkki Vilhu Oli erinomaisen mieluisaa seurata ja nähdä sen suuren innostuksen, joka talkooporukalla oli. 270

13 Joutsenon Sotainvalidien osasto Idea majan rakentamisesta syntyi sitä mukaan kun naapuriosastot rakensivat omia majojaan 50 -luvulla. Sopivaa paikkaa katsottiin eri puolelta Joutsenoa, kuitenkin niin, että sen pitää olla vesistön lähellä. Lopulta osasto osti maapaikan omalta sotainvalidilta Sappulasta, joka on upeimpia paikkoja Joutsenossa kesäisin. Upea kaunis hiekkaranta houkuttelee kesäpäivinä suuren joukon uimareita ja auringonpalvojia rannalle. Majapaikka oli aivan hiekkarannan vieressä. Maja hankittiin todennäköisesti 1958 ja rakentaminen annettiin palkolliselle tehtäväksi. Osa puumateriaalista saatiin lahjoituksena Hackmannin sahalta ja osa ostettiin keräyksilllä saaduilla rahoilla. Maja vihittiin käyttöönsä Kesäaikaan maja Veljesranta oli kovassa käytössä, jäsenistö kävi mielellään saunomassa omalla majallaan ja uimassa Saimaassa. Kesäaikaan johtokunnan kokoukset pidettiin majalla, samoin monet kesäaikaan pidetyt tapahtumat. Majalla oli oma toimikunta, joka huolehti majan käytöstä, vuokraamisesta ja kunnostuksesta. Keväisin ja syksyisin pidettiin talkoot majalla majan ja sen ympäristön kunnostamiseksi. Vuosien saatossa majan käyttö pieneni käyttäjäkunnan ikääntymisen myötä ja niin 1995, osaston 50 juhlavuotena, ylimääräinen kokous päätti majan myymisestä. Majan myynnistä saadoila varoilla on pystytty tähän päivään asti tukemaan osaston jäseniä taloudellisesti, järjestämään virkistystapahtumia ja korvaamaan mm. fysikaalisia hoitoja. Hannu Myllärinen 271