Luku I Taipaleen alku Dufalas; Dor Gornad Vuosi 1416 Sekasorron aikakausi

Koko: px
Aloita esitys sivulta:

Download "Luku I Taipaleen alku Dufalas; Dor Gornad Vuosi 1416 Sekasorron aikakausi"

Transkriptio

1 Luku I Taipaleen alku Dufalas; Dor Gornad Vuosi 1416 Sekasorron aikakausi Kohtalo on asia joka vaikuttaa meihin kaikkiin, mutta se ei ole ehdoton. Joinakin aikoina saattaa syntyä hyvin voimakastahtoisia olentoja, jotka tietämättään uhkaavat Kohtalon asettamia uomia ja taistelevat täten omaa tulevaisuuttaan vastaan. Jos henkilö on tarpeeksi määrätietoinen, hän saattaa onnistuakin muuttamaan omaansa tai toisten kohtaloa. Jos näin käy, yrittää Kohtalo korjata tapahtuneen ja päästä alkuperäiseen tulokseen eri tietä. Täten kuolevaisten yritykset muuttaa kohtaloaan jäävät yleensä pelkästään väliaikaisiksi. Kerran kymmenessätuhannessa vuodessa saattaa tapahtumien kulku kuitenkin mullistua täysin radikaalilla ja ennakoimattomalla tavalla, joka tarkoittaa usein jonkin kuolemattoman voiman sekaantumista maanpäällisiin asioihin. Koska Kohtalolla ei ole yhtä suurta valtaa tällaisiin henkilöihin jotka useimmiten ovat Jumalia kuin kuolevaisiin, on Kohtalolla vain yksi mahdollisuus: Hän lähettää maanpäälle olentoja, joilla ei ole kohtaloa. Olennot, joihin kohtalolla ei ole suurta vaikutusta aiheuttavat suuria mullistuksia kaikkialla minne menevät ja, huomatessaan olevansa kaikkivoipia, ajautuvat usein kiistoihin toistensa kanssa. Nämä henkilöt siis muokkaavat oman tulevaisuutensa ja joko tuhoavat toisensa, jolloin kohtalo jatkaa oikeaa rataansa, tai liittoutuvat toistensa kanssa, jolloin kohtalo ajautuu raiteiltaan ja aika loppuu. Joka tapauksessa näiden kohtalottomien olentojen käsissä on ei vain kuolevaisten rotujen, vaan koko maailman sekä siihen liittyvien Jumalten elämä ja kuolema. - Sateenkaarten kaupungin Suuren tiedon temppeli, tutkimattomat aineistot. Nimi ja kirjoittaja tuntematon. P arhain ateria mitä talosta löytyy. Räsyinen nuorimies sanoi Korkkiruuvi nimisen majatalon isännälle. Ja millä sen aiot maksaa? Isäntä kysyi. Tällä. Nuorikko sanoi ja heitti pöydälle pienen nahkaisen pussin joka kilahti siihen osuessaan. Isäntä avasi pussin nyörit ja silmäili äänettömästi säkkiin. Kas kas, Folendron. Et kai sattumoisin ole varastanut näitä jostain? Mies tokaisi. Hän laski pussin pöydälle ja nojasi pöytää vasten nyrkkinsä rystysillä. Folendron otti hämmästyneen ilmeen. Epäilyksesi satuttaa minua, hän sanoi ja jatkoi ennen kuin isäntä ennätti sanoa mitään muuttaen ilmeensä hieman loukkaantuneeksi. "Mutta ei se mitään, annan sinulle anteeksi Tamqas. Vastatakseni kysymykseesi, ei, en varastanut näitä rahoja." Hän painoi katseensa pussiin ja vaihtoi ilmeensä pettyneeksi. "Jos et kerran usko, kai minun täytyy mennä Tyyrpuuriin. Ehkä vanha kunnon Orakel antaa minun syödä näillä rehdillä työllä ansaituilla rahoilla." Hän kohotti kättään laiskasti ottaakseen pussin käteensä. Tamqas Alaein katseli Folendronia tuimin silmin. Tämä ei kuitenkaan vastannut katseeseen, vaan piti päänsä ja silmänsä kohdistettuna pussiin. Juuri kun Folendronin käsi oli osumaisillaan pussiin, isäntä nappasi sen. "Hyvä on. Minä uskon sinua. Mene istumaan tuohon pöytään tuolla." Isäntä osoitti kohti syrjäistä ja varjoisaa nurkkaa. "Äläkä häiritse muita vieraita." Hän lisäsi ankarasti. "Miten voit edes kuvitella minusta jotain sellaista?" Folendron ennemminkin totesi kuin kysyi hymyillen samalla viekkaasti. Isäntä vilkaisi Folendronia ja tuhahti. Hetken hän näytti miettiväiseltä ja jostakin syystä sanoi lopulta: Varkaan ominaisuus. 1

2 Folendron istuutui pöytään ja otti vyöltään toisen, isomman nahkaisen pussin. "Kaksikymmentäneljä hopiaa. Poika luuli ilmeisesti saapuneensa kyläpahaseen, jossa ei ole kärpästä pahempia otuksia," hän mumisi puoliääneen. "Lisää tällaisia ja voin ostaa Ilamanakselta hänen miekkansa. Täytyy käydä uudestaan illemmalla, ehkä miehellä on enemmänkin arvoesineitä." Oli ilmeisesti ollut virhe kuljettaa rahoja niin avonaisesti, Gonrol ajatteli. Hän käveli takaisin tietä pitkin, jota oli tullut. "Luultavasti joku on jo ottanut pussini, jos yleensä pudotin sen jonnekin", hän sanoi itselleen ja pysähtyi. Gonrol katsahti vielä kerran ympärilleen toivoen pussinsa makaavan jossakin katuojassa. "Oli ilmeisesti virhe ottaa nämä vaatteet", hän jatkoi katsoen vaatteitaan, josta kaikki pystyivät päättelemään niiden kuuluvan aateliselle. "Oli varmaan virhe lähteä tänne. Oli virhe kulkea tähän suuntaan. Oli virhe lähteä näin aikaisin, ennen kuin vanhempani halusivat teettää minulle haarniskan. Oli virhe lähteä heidän tietämättään. Oli virhe luottaa tähän väkeen. Oli virhe lähteä seikkailemaan ja oli virhe lähteä ilman karttaa." Gonrolin ilme muuttui miettiväiseksi. "Olen ilmeisesti tehnyt kaikki mahdolliset virheet, mitä on mahdollista tehdä näin lyhyessä ajassa. Joten tässä tapauksessa" Gonrol hymyili hieman - "en voi muuta kuin alkaa nousta ylöspäin", hän sanoi hymähtäen huvittuneesti itselleen. Hän lähti kävelemään takaisin majatalolleen päin. Äkkiä kaatosade katkaisi Gonrolin ajatukset siitä, mitä hänen pitäisi tehdä. Hän lähti juoksemaan. Päästessään sisälle majataloon nimeltä Korkkiruuvi, joka muuten oli huonommassa kunnossa kuin kylän toinen majatalo, Tyyrpuuri, mutta jonka hän oli valinnut koska tahtoi kokea jotain uutta, hän lähti astelemaan heti huoneeseensa. Huoneessaan Gonrol levitti kaikki tavaransa risalle pöydälle ja katseli niitä miettien, puuttuiko häneltä muuta kuin hänen rahansa. Ilmeisesti ei, hän ajatteli. Hän kosketti vielä kaulaansa, varmistuen siitä, että hänellä oli vielä kultainen amulettinsa. Amuletin keskustassa oli pieni timantti. Tuo amuletti oli hänen aateluutensa ainoa todiste, edes sukunsa sinettisormusta hän ei ollut ottanut mukaansa. Gonrol kävi makuulle. Peti tuntui niin mukavalta pitkän matkan jälkeen. Lepään vain hetken, Gonrol ajatteli. En kuitenkaan saa ruveta nukkumaan, on niin paljon tehtävää. Muutaman minuutin päästä hän nukkui jo sikeästi. Gaeron kirosi. Kaatosade! Ja juuri kun olin lähdössä töihin metsään! Tässä sateessa tuskin näkisi edes puuta johon lyödä! Eikä minulla tietenkään ole rahaa, jolla maksaa yöpyminen jossakin majataloista. Ilmeisesti ei ole muuta mahdollisuutta kuin kerjuu. Parempi sekin kuin jäädä tänne sateeseen ja saada jokin kuolemantauti. Hän lähti juoksemaan, tietämättä edes nykyistä olinpaikkaansa. Äkkiä hän törmäsi johonkin suureen hahmoon, joka ilmestyi jonkin suuren, ilmeisesti kiven, takaa. Hahmo hirnahti ja karahti. Gaeron kuuli kipeän äänen, jollainen kuuluu kun luu rusentuu, perääntyessään kauemmaksi villiintyneestä hevosesta. Mitään huutoa ei silti kuulunut. Gaeron toivoi, ettei hän, kuka hevosen selässä nyt ratsastikin, katkaissut niskojaan pudotessaan. Gaeron astui lähemmäksi, kun hevonen äkkiä rauhoittuikin. Hän huomasi ihmisen muotoisen hahmon hevosen oikealla puolella. "Anteeksi herra." Gaeron sanoi ja siirtyi lähemmäs nähdäkseen oliko miehelle tapahtunut mitään. "En nähnyt teitä, ilmestyitte aiv-" Gaeronin puhe katkesi kun teräksinen nyrkki tarttui hänen käteensä silmää nopeammin. Pelkonsa keskeltä Gaeron huomasi hienosti tehdyn panssarilevyn koristavan miehen käsivartta. Käsi veti hänet luokseen kuin höyhenen. Pian Gaeronille paljastui, millaiselle miehelle käsi kuului. Miehen kasvoilla ei näkynyt ilmettäkään mistään tunteesta. Hän oli kuin olisi suorittanut jonkinlaista rutiinitoimenpidettä jonka teki jokaiselle vastaantulijalle. Hänellä oli siniset silmät, jotka pureutuivat kiinni Gaeronin silmiin, aivan kuin naula lautaan, sekä tummat 2

3 hiukset, vaikkei yhtä tummat, kuin useimmilla kylän asukkailla. Kylmät väreet kulkivat läpi Gaeronin selän. Tuntui siltä kuin itse kuolema olisi kulkenut tämän miehen mukana. Mies irrotti katseensa Gaeronin silmistä mitään sanomatta, aivan kuin olisi saanut hänestä kaiken tiedon vain katsomalla häntä silmiin. Hän piti Gaeronin otteessaan, josta tuntui olevan mahdotonta paeta, ja silmäili tämän varusteita. Gaeron pysyi hiljaa ja pidätteli hengitystään. Tuntui että mies piteli miekan terää hänen kurkullaan. Vähitellen kuoleman puristus lakkasi ja mies kirosi. "Taisit saada käteni poikki." Hän sanoi tuimasti. "Anteeksi, tarkoituksenani ei ollut pelästyttää ratsuanne. Etsin vain majapaikkaa, sillä en asu tässä kylässä. Taloni on kauempana." Gaeronilla ei todella ollut minkäänlaista taloa, mutta hän ei todellakaan aikonut paljastaa niin hävettävää seikkaa kenellekään. "Majapaikkaa? Eikö majatalo ole auki?" Mies sanoi osoittaen kohti jotain hämärää pistettä. Gaeron ihmetteli pystyikö mies todellakin näkemään majatalon, vai oliko hän täkäläisiä ja tunsi seudun? Hän silmäili miehen varusteita. Ainoastaan miehen kädet oli peitetty levypanssarein, muu ruumis oli peitetty nahkahaarniskalla, johon oli iskostettu metallikiekkoja. Hänellä ei ollut muita tavaroita kuin miekka, joka näytti omituiselta, vaikkei Gaeron miekkaa ollut koskaan kosketusetäisyydeltä nähnytkään. Hänen vyöllään roikkui yksinäinen pussi, iso semmoinen, jossa mies luultavasti piti rahojaan. "Kysyin-" Mies aloitti. "Ai.. Anteeksi. Olin ajatuksissani. Ei, tai siis kyllä." Gaeron mongersi. Mies katseli häntä kuin olisi puhunut pikkulapsen kanssa. "Siis kyllä majatalo on auki, mutta minulla vain ei ole rahaa mennä sinne." Gaeronin katse palasi miehen varustukseen. Hän ei ollut näinä parina kylässä viettämänään kuukautena nähnyt mitään moista, joten miehen täytyi olla ulkopuolinen. Melko rikas ulkopuolinen, mutta Gaeron taisi olla pilannut mahdollisuutensa saada tältä mieheltä rahaa. "Mikä on nimesi? Kai sinulla sentään nimi on?" Mies sanoi, nähtävästi melkoisen huvittuneena. Gaeron punastui, osittain suuttumuksesta, osittain häpeästä. "Nimeni on Gaeron Dor Gornadilainen", hän sanoi arvokkaan näköisenä ja sai samalla mieleensä tehdä hovikumarruksen. Ikävä kyllä tämä tapahtui liian myöhään, ja miehestä näytti siltä kuin Gaeron olisi pudottanut jotakin ja alkanut etsimään pudonnutta esinettä. Gaeron punastui lisää nähdessään miehen melkein nauravan. Äkkiä nauru muuttuikin tuskastuneeksi ilmeeksi, kun käden läpi kulkenut kivun aalto muistutti luun kunnosta. "Kaipa voit tulla minun luokseni, Gaeron. Viitsisitkö taluttaa hevostani, itselläni kun on vähän vaikeuksia sen suhteen." Mies sanoi nyökäten kohti kättään. "Ymmärrän", Gaeron nyökkäsi vakavana takaisin. Sitten hän tajusi mitä mies oli sanonut. "Mitä te sanoitte?" Hän tuijotti miestä suu auki. "Asutko sinä asutteko te tässä kylässä?" Mies ei sanonut mitään, virnuili vain hänelle jälleen. "Tännepäin", mies sanoi hetken hiljaisuuden jälkeen. "Unohdit muuten kertoa nimesi!" Gaeron juoksi ja veti hevosta perässään saadakseen miehen kiinni. "Kenden. Nimeni on Kenden." Mikä onnenpotku! Hän asuu tässä majatalossa! Folendron katseli silmät suurina ympärilleen, varmistuakseen ettei kukaan näe hänen innostustaan. Hän söi ruokansa loppuu, joi juomansa ja meni tiskille. "Tuo äsken yläkertaan mennyt mies on ystäväni", hän sanoi isännälle. "Ilmoita minulle kun hän tulee alas. Otan paikan makuusalista", Folendron sanoi ja heitti pöydälle kaksi hopiaa. Isäntä nappasi ne ahnaasti. "Ystäväsi vai? Vai seuraava kohteesi?" Hän kysyi. 3

4 Folendron kohautti olkiaan. Hänelle oli ihan sama mitä mies epäili. Tamqasin ystävyys oli sillä, jolla oli eniten rahaa, ja varsinkin sillä, joka syyti rahansa hänelle. Tällä hetkellä Folendronilla oli siis hyvät mahdollisuudet. Tamqas tulisi ilmoittamaan miehestä hänelle. Hänen täytyisi tulla. Hän otti reppunsa, jossa oli hänen koko omaisuutensa ja meni makuusaliin. Ehkä täällä olisi lisää varastettavaa, hän ajatteli. Kenden. Omituinen nimi miehellä, joka asuu täällä päin, Gaeron tuumi. Varustuskaan ei todella ole sitä, mitä hän oli tottunut näkemään. Useimmilla kylän miehillä, varsinkin metsureilla ja miehillä, jotka suorittivat töitä joissa saattoi sattua vahinkoja, oli jonkinlainen panssari suojanaan, mutta se panssari ei ollut taisteluun tarkoitettu, vaan lähinnä säätä ja työn vaaroja vastaan. Kendenin käsipanssarit oli selvästi työstetty ulkopaikkakunnalla. Kylän sepällä ei varmasti ollut hajuakaan tuollaisten panssareiden valmistuksesta. Kendenin nahkapanssari sen sijaan oli toinen asia. Kylää suojaavalla peikolla oli Gaeronin muistikuvan mukaan jonkinlainen haarniska, juuri tuollainen hänen muistaakseen, mutta se oli paljon karkeatekoisempi kuin tämän miehen asuste. "Minun täytyy käydä shamaanin luona. Ehkä hän osaisi tehdä jotakin käteni suhteen." Kenden lausahti äkkiä katkaisten Gaeronin ajatusten kulun. "Mene sinä sisälle tuohon taloon tuolla", hän osoitti taloa joka oli aivan tien päässä. "Koputa toki ensin. Käske palvelijoiden pitää huolta hevosestani. Sano että minä lähetin sinut." "Ehkä... Ehkä minun olisi parasta tulla sinun mukaasi." Gaeron änkytti. "Tässä sateessa?" Hän vilkaisi Gaeronin kupeella roikkuvaa kirvestä. "Puunhakkaaja, etkö olekin? Kuinka aioit ansaita elantosi jos vilustut? Enkä sitä paitsi luule että Aranella" - hän nyökkäsi kohti hevostaan - "pitäisi siitä yhtään sen enempää kuin sinäkään. Tarkoitan tietenkin sadetta", hän lisäsi hymyillen. Sitten hän lähti kävelemään kohti sateessa juuri ja juuri erottuvaa taloa. Gaeron jäi katselemaan Kendenin perään sanattomana. Äkkiä hevonen hirnahti ja nykäisi niin, että kiskaisi melkein suitset hänen käsistään. "Öh.. Kyllä, kyllä, poika, tai tyttö." Gaeron tarkasti nopeasti sukupuolen. "Tyttö nähtävästi. Vai että Aranella..." Gaeron jatkoi matkaansa mumisten. Hän kiinnitti suitset kapulaan, jonka olemassaoloon ei keksinyt muutakaan selitystä. Sitten hän jatkoi ovelle kävellen itsevarmasti kuin talon omistaja. Koputus. Oven takaa ei kuulunut ääntä, joten hän koputti uudelleen. Juuri kun Gaeron nosti nyrkkiään koputtaakseen kolmannen kerran, ylhäisen näköinen herrasmies tuli avaamaan oven. Itseluottamus suorastaan valui ulos Gaeronista. "Saisinko tiedustella millä asioilla herra liikkuu?" mies kysyi. "Tulka... Tarkoitan, toin teille hevosen herran" Gaeron sammalsi. Mies näytti selvästi olevansa hämillään. "Anteeksi, taidatte olla erehtynyt talosta. Emme ole ostaneet mitään. Tässä naapurissa on kyllä herra, joka harrastaa " "Siis.. Kenden, sehän se oli", miehen nimi oli täysin kadonnut Gaeronin muistista. "Hän, hevonen", hän teki joukon eleitä, joista kävi selvästi ilmi, että jokin hirmuinen otus riehui pihalla. Herrasmies katsoi selvästi peloissaan Gaeronin hartioiden yli. Äkkiä hän alkoikin hymyillä. "Ai. Te toitte Kenden herran ratsun. Sitäkö te tarkoititte? Mutta pyhän Valon nimeen. Ei kai herralle ole sattunut mitään?" miehen katse muuttui hätääntyneeksi. Gaeron katsoi häntä äänettä. Puolisataa sydämenlyöntiä myöhemmin, kun hän oli varmasti saanut selvitettyä ajatuksensa ja juuri kun herrasmies näytti siltä kuin meinaisi tyrmätä Gaeronin ja kiskoa tästä tiedot kiduttamalla hän jatkoi, "Kenden tippui selästä. Meni shamaanille. Käski minun tuoda kaak- öh.. hevonen. Te kipittää hevonen talliin. Minä saada palkkioksi sateensuoja sieltä", Gaeron osoitti sormellaan sisätiloja. Ilmeisesti herrasmies oli kahden vaiheilla. Oli selvästi vaikeaa punnita, oliko hänen työnsä Gaeronin murtuneen leukaperän arvoinen. Ilmeisesti työ osoittautui arvokkaammaksi, koska herrasmies huokaisi toistamiseen ja käski Gaeronin jopa kohteliaasti sisälle. "Revyus! Käy viemässä Aranella talliin! Anna sille rehuja, poista satula ja valjaat ja harjaa se! Isäntä tuskin ratsastaa sillä 4

5 vähään aikaan!" Herrasmies huusi jonnekin ylös. Hetken kuluttua Gaeronin ohi porhalsi mies, tuskin paljoa nuorempi kuin Gaeron itse. Gaeron jatkoi matkaansa sisätiloihin. "Saisiko olla jotain? Teetä? Eksoottisia hedelmiä kenties?" Herrasmies kysyi. Teetä? Sitä pahanmakuista ainetta.. En varmasti ota, Gaeron ajatteli. Ja eksoottisia hedelmiä? Mitähän ne ovat? Eksoottinen taisi olla vastike oksentamiselle... "Ei kiitos." Gaeron sanoi nyrpistäen nenäänsä ja jatkoi tuumailuaan. Olisikohan heillä olutta? Luultavasti ei, ylhäisö ei koskaan osaa arvostaa oikeita juomia. Samassa ovi kolahti ja poika, jota tämä herrasmies oli nimittänyt Revyusiksi, ryntäsi sisään. Hän kuiskasi jotain herrasmiehen korvaan. Tämä vain nyökkäsi lyhyesti. Poika kiiruhti ulos yhtä nopeasti kuin oli tullut sisäänkin. Herrasmies liikkui lähemmäksi Gaeronia. "En tainnut kuulla nimeänne", hän sanoi. "No ettehän te sitä voinut kuulla koska en minä sitä koskaan kertonutkaan", Gaeron hörähti. Seurasi hetken hiljaisuus. Lopulta herrasmies kysyi mitä jäisimmällä äänellä: "No, mikä se on?" "Jaa, sehän on Gaeron." "No, Gaeron. Tiedätkö mihin sidoit hevosen?" "Tolppaan. Semmoiseen tuota pitkään." Gaeron osoitti tolpan mitan kädellään. "Se ei ole tolppa. Se on elävä Tamca-puu. Isäntä on tuonut sen erittäin kaukaa." Hän jatkoi yhä jäätävämmällä äänellä. "No siltä-", Gaeronin lause katkesi, kun ovi kävi jälleen. "Esdaram, onko kaikki kunnossa?" Sisään tullut mies oli Kenden. "Kyllä isäntä, esittelin tässä paikkoja vieraallemme. Vai onko hän vieraamme?" Viimeinen lause oli enemmänkin vihjaisu kuin kysymys. "Kyllä hän on. Lupasin hänelle paikan", Kenden puhui rauhallisesti, aivan kuin ei olisi kuullutkaan Esdaramin äänensävyä. "Tarjositteko hänelle syötävää tai juotavaa?" "Hän kieltäytyi ottamasta mitään." "No siinä tapauksessa... Menen nyt saliin. Te voitte jäädä tänne", Kenden sanoi Gaeronille. "Minä tulen mukaan", Gaeron sanoi. Esdaram katsoi häntä murhaavasti. Hetken hän mietti ja sanoi sitten: "Tulisin mukaan, jos se vaan käy teille, isäntä." Hän hämmästyi siitä, kuinka sulavapuheinen hän pystyi halutessaan olemaan. Esdaramin seura ei häntä juurikaan viihdyttänyt. Hän tuntui vielä pahemmalta kuin Kenden ulkona. "Kyllähän se käy, mutta luulen että ennemminkin kyllästyt seurassani." "Aina se parempi on kuin-" Gaeronin lause katkesi kesken, kun Esdaram katsoi häntä tuimasti jälleen. "Ei se mitään", hän sanoi lyhyesti. Kenden kohautti olkiaan. "Siinä tapauksessa seuratkaa minua." Hän kääntyi ja lähti kävelemään. "Ja olkaakin hiljaa", Esdaram sanoi puoliääneen, vaikka siitä kävi selväksi, että hän itse tulisi teurastamaan Gaeronin jos tämä jotenkin häiritsisi Kendeniä. Gaeron lähti kävelemään Kendenin perään. Tämä meni huoneeseen, jonka lattialla oli pelkkä pehmeä matto, paksuin hänen koskaan näkemänsä. "Ottaisitko kengät pois jaloistasi? Kiitos." Kenden sanoi, kumarsi huoneelle ja astui sisään. Myös hän oli riisunut kengät jaloistaan. Tehtyään Kendenin käskyjen mukaisesti, hän astui sisään avaraan huoneeseen. Huonetta koristivat seinä- ja kattomosaiikit. Seinillä oli kuvia miehistä, jotka sekä ratsastivat lohikäärmeillä, että taistelivat niitä vastaan. Lisäksi oli kuvia miehistä, joilla oli omituinen aseistus, ja jotkut näyttivät taistelevan ilman aseita. Katossa oli silmä, jonka ympärille oli kuvattu aurinko. "Valossakävelijä", Gaeron mutisi, vaikkakin niin hiljaa, ettei Kenden sitä voinut kuulla. Kenden riisui panssarinsa huoneen yhteen nurkkaan ja puki päällensä vain väljät valkoiset housut. Tämän jälkeen hän käveli keskelle huonetta. Äkkiä Kenden päästi ilmaa ulos keuhkoistaan ja röyhisti paljastettua rintaansa. Sitten hän alkoi tehdä omituisia ja mutkallisia kuvioita käsillään. Gaeronin mielenkiinto kasvoi ja hän aikoi koko 5

6 ajan kysyä mitä Kenden oikein tekee, mutta onnistui pitämään suunsa kiinni, lähinnä Esdaramin pyynnön vuoksi. Kenden jatkoi ja potkaisi äkillisesti tyhjää ilmaa vierellään. Gaeron oli kerran nähnyt käärmeen iskevän erästä orjaa. Hän olisi voinut vannoa, ettei Kendenin potku ollut yhtään hitaampi kuin käärmeen hyökkäys. Monimutkaiset kuviot jatkuivat, mutta Kenden käänsi itsensä toisinpäin. Äkkiä hän kiljaisi ja alkoi hakata ilmaa käsillään. Koko kuvion kruunasi kiertävä potku. Gaeron alkoi tuntea pelonsekaista kunnioitusta miestä kohtaan. Iltapäivä kului nopeammin kuin Gaeron ymmärsikään. Gonrol heräsi. Hänellä oli nälkä, joten hän lähti alas, ottaen mukaansa tällä kertaa vain kaksi hopiaa. Hän käveli tiskille ja pyysi ateriaa jossa olisi häränlihaa, leipää ja juustoa sekä perunoita. Isäntä kävi keittiössä ja käveli sitten makuusaliin. Vähän ajan päästä hän tuli ulos erittäin likaiselta näyttävän nuoren miehen kanssa. Mies käveli hänen pöytäänsä, kysyi istumapaikkaa ja vastauksesta huolimatta istui. "Minä olen tämän kylän matkailuopas", jostain syystä mies näytti erittäin innostuneelta. "Tiedän kaikki mahdolliset paikat, jotka voisivat kiinnostaa satunnaisia matkaajia. Nimeni on Folendron" "Öh... Tämähän on pikkukylä. Mitä matkaajia kiinnostavia asioita joita en ole jo huomannut täällä voisi olla?" Gonrol epäili. "No sehän on vain järjestelykysymys", matkailuopas kuittasi. "Minä-" Äkkiä ulkoa kuulunut kellojensoitto keskeytti oppaan. Kellot soivat kolme kertaa. Opas kääntyi kuuntelemaan selvästi erittäin tarkasti sekä hieman hämillään ääniä. Kellon soiton jälkeen tuli kumistimien ja torvien yhteisfanfaari. "Tal Aimeh!" Mies huusi. "Nyt se alkaa!" Mikä alkaa? Gonrol kysyi näyttäen olevansa selvästi hämillään. "Tal Aimeh! Kisa! Kisan voittaja saa viisikymmentä hopiaa ja pääsee Sateenkaarten kaupunkiin", opas huusi täydessä hurmoksessa ja painui ulos nopeammin kuin tuuli. Gonrol oli kahden vaiheilla. Hän voisi joko lähteä mukaan kisaan, tai jäädä odottamaan ruokaansa. Hän oli lähtenyt etsimään jännitystä ja alkujaan hän oli lähtenytkin tälle matkalle päästäkseen Sateenkaarten kaupunkiin, tuohon taruista tuttuun miljoonakaupunkiin. Ikävä kyllä hän ei osannut tietä sinne, joten pääpalkinto olisi melko hyvä voittaa. Isäntä toi Gonrolin aterian. Tämä otti leivän ja juuston, tunki ne suuhunsa todella epäaatelismaiseen tapaan. Hän nielaisi ne ja alkoi hotkia ruokaansa, jättäen kuitenkin lopuksi puolet syömättä. Hän jätti kaksi hopiaaan pöydälle ruoan viereen ja viiletti ulos. Hän juoksi muiden kyläläisten kanssa kylän päällikön majalle. Päällikkö itse seisoi isolla puisella lavalla. "Tal Aimeh julistetaan avatuksi!" Päällikkö huusi. "Tuntevatko kaikki säännöt?" Kaikkialla nyökkäiltiin, ilmeisesti ainoastaan Gonrol oli ainoa joka oli ulkona. "Kerrataan ne silti! Se on voittaja, joka löytää pussin, jossa on viisikymmentä hopiaa! Pussin suulla on punainen nauha, josta sen voi tunnistaa. Se on sijoitettu jompaankumpaan metsään! Kisan voittaja pääsee verottajan mukana sateenkaarten kaupunkiin, ja kylä maksaa hänen paluumatkansa!" Osa porukasta oli jo lähtenyt kun päällikkö vihdoin huusi kisojen alkaneen. Gonrol päätti lähteä samaan suuntaan kuin Folendron, tunsihan tämä maaston häntä paremmin. Folendron lähti juosten kohti itäistä metsää. Se oli paikka, jossa päällikkö tapasi usein samoilla, joten se oli myös kaikkein loogisin paikka etsiä. Ikävä kyllä melko moni näytti ajattelevan samoin kuin Folendron, ja kohta metsä oli täynnä aarteenmetsästäjiä. Folendron huomasi myös Gonrolin seuraavan häntä ja tämän vuoksi hän lähti juoksemaan syvemmälle metsään. Hän juoksi kymmenen minuuttia yhteen menoon ja äkkiä huomasikin ettei ketään näkynyt hänen ympärillään. Hän ei ollut 6

7 koskaan käynyt metsän tässä osassa. Äkkiä hän tunsi pelon oireet: Kylmät väreet ja iho kananlihalla. Hän itse ei ollut havainnut mitään, mutta hänen ruumiinsa oli varuillaan. Outoa, Folendron ajatteli. Miksei kukaan muu ole tässä osassa metsää? Äkkiä puu näytti liikkuvan häntä kohti. Vaistomaisesti hän lähti kulkemaan takaperin. Se lähestyi yhä. Hän lähti juoksemaan pois. Ikävä kyllä hän ei tiennyt mistä oli tullut tähän outoon paikkaan, joten hän eksyi vielä pahemmin. Hän vilkaisi taakseen. Puuta ei näkynyt missään. Hän lopetti juoksunsa ja kääntyi katsomaan taakseen. Logiikka astui takaisin kauhun tilalle. Luultavasti se oli vain harhanäky. Folendron kohautti olkiaan ja kääntyi. Kauhu iski jälleen hänen huomatessaan, että siihen, missä äsken oli ollut puita, oli ilmestynyt talo. Hän lähti perääntymään jälleen. Hän kompastui puun juureen ja kaatui selälleen. Silti hän jatkoi perääntymistään, kunnes puu osui hänen taakseen. "Olenko tulossa hulluksi?" Hän kysyi itseltään ja varautui juoksemaan siltä varalta, että tapahtuisi jotain odottamatonta. Odotettuaan noin sadan sydämenlyönnin ajan ja varmistuttuaan siitä ettei mitään ihmeellistä tapahtunut, hän alkoi jälleen ajatella kuin varas. Näyttää mukavalta pikku talolta. Lasit ikkunoissa ja kaikki, hän ajatteli. Talo oli hyväkuntoinen, ja vaikka sammaleet ympäröivät sitä, se näytti vastamaalatulta. Folendron käveli ikkunalle ja katsoi siitä sisään. Sisällä näkyi ainoastaan sänky ja pöytä jonka päällä oli lipas. Folendron katseli ikkunaa ammattimiehen elkein. Se oli jaettu neljään osaan ristikkäin menevillä karmeilla. Karmit lähtisivät irti helposti pienellä tikarin väännöllä. Ainoa asia mitä Folendron ihmetteli, oli miten karmit oli kiinnitetty. Missään ei näkynyt minkäänlaista kiinnitysmekanismia, ei nauloja, ruuveja, ei edes jonkinlaista liisteriä. Näytti aivan siltä kuin karmit olisivat kelluneet paikallaan. Siitä huolimatta Folendron taikoi käteensä tikarin ja aloitti karmien poistamisen. Ne poistuivat helposti ja Folendron poisti myös lasin. Sitten hän tyrkkäsi kyynärpäällään sisempää karmia ja se putosi alas kolahtaen kumeasti. Folendron irvisti, mutta mitään ei kuulunut joten hän kävi sisään ikkunasta. Hän hiipi lippaan luo. Siinä oli lukko, jonka alapuolella näkyi toinen pienempi aukko. Folendron pystyi arvaamaan, että tuosta aukosta tulisi myrkkypiikki, joka osuisi jokaiseen, jolla ei olisi avainta, tai jokaiseen joka ei osannut avata lukkoa laukaisematta ansaa. Hän tutkaili lukkoa ja katsoi sitten vielä ympärilleen. Huoneessa oli sängyn ja pöydän lisäksi kirjahylly ja arkku. Arkku näytti melko tavanomaiselta, eikä siinä näyttänyt olevan ansaa, joten sen sisällä tuskin oli mitään kovinkaan arvokasta. Folendron otti esiin tiirikkansa ja juuri kun oli aloittamassa työtään, ulko-ovi aukeni ja sulkeutui. Aika lähteä, mutta palaan vielä, Folendron sipisi rauhallisesti lippaalle. Hän kääntyi ja koki jälleen hämmästyksen kun huomasi, että ikkuna ja sen karmit olivat täydellisesti paikoillaan. Mitä Mustuutta? Folendron käveli ikkunalle ja kosketti sitä. Se ei ollut harhaa. Ikkuna oli jälleen paikoillaan kuin mitään ei olisi tapahtunut. Äkkiä väliovi aukesi ja sisään astui vanha mies. Miehen ikää oli vaikeaa arvioida, mutta Folendron olisi sanonut, että se oli lähempänä sataa kuin viittäkymmentä vuotta. Folendron nappasi tikarinsa. Ei mitään temppuja ukko! Kukaan ei vahingoitu jos päästät minut ulos. Mitään sanomatta, ilmeenkään värähtämättä mies liikutti noin tuuman verran yhtä sormeaan. Tikari lennähti seinään, iskeytyen niin syvälle, että olisi tarvittu kylän vahvin mies ja vasara, saadakseen sen yhtä syvälle. Folendron katsoi kättään, joka oli nyt tyhjä. Sitten hän käänsi katseensa vanhukseen. En tiedä mitä teit, mutta se oli virhe. Folendron ryntäsi päin vanhusta ja heilautti oikeaa nyrkkiään. Tämä mutisi muutaman omituisen sanan ja heilautti kättään kuin kieltäen Folendronin läsnäolon. Folendronin oikea käsi oikeni ja tärisi ja lopuksi tippui hänen lanteelleen kuin kuolleena. Folendron kompuroi hämmästyksestä suoraan miehen eteen. Mies jatkoi omituisten kuvioiden tekemistä ja hymisi sanoja. Äkkiä Folendronin rintakehään alkoi sattua, mutta se oli äkkiä ohi. Sitten hän tajusi kärsivänsä neliraajahalvauksesta. Hän päästi tuskanhuudon. Välillä joillekin metsästäjille tai puunhakkaajille sattui vahinkoja vahinkoja, jotka koituivat kuolemaksi. Mies jonka raajat eivät toimineet, kuoli melko varmasti ja varsinkin jos hänellä ei ollut muuta perhettä, kuten Folendronilla. 7

8 Syitä oli niin paljon, ettei niitä edes voinut luetella. Ne olivat niin ilmiselviä, ettei niitä tarvinnut luetella. Äkkiä hän vaiensi huutonsa, kun vanhus astui hänen eteensä. Folendron ei tosin itse tehnyt sitä. Vanhus tunkeutui sinisillä silmillään aina hänen sieluunsa ja aivoihinsa asti ja käski häntä olemaan hiljaa. Mies työntyi yhä syvemmälle hänen mieleensä ja imi häneltä kaikki hänen tietonsa. Sitten hän puhui jälleen muutaman sanan ja äkkiä Folendron saikin takaisin kykynsä liikkua. Hän nousi pystyyn ja katseli vanhusta pelosta kankeana. "Kuka sinä olet? Mikä sinä olet?", Folendron kysyi ääni säristen ja työntäen käsillään niin, että liukui lattiaa pitkin, kunnes hänen selkänsä kohtasi seinän. "Minä en ole kukaan tärkeä. Kysymys on siitä, kuka sinä olet", vanhus kääntyi ja osoitti Folendronia kyhmyisellä sormellaan. Folendron katseli vanhusta ääneti mielessään kysymys, mitä hän sillä tiedolla tekee. "Minä.." Folendron aloitti epävarmasti, ensimmäisen kerran elämässään. Äkkiä hän meni jälleen hiljaiseksi. Jotenkin Folendron aavisti, ettei mies tarkoittanut hänen nimeään kysyessään tuota. Hänestä tuntui että vanhus tiesi sen jo. Kuka minä olen? Miten vastata sellaiseen kysymykseen? "Minä olen Folendron Dor Gornadilainen", hän sanoi edelleen epävarmasti, huokaistuaan kerran syvään. "Kyllä minä sen tiedän, mutta mistä sait tarvittavan psyykkis-essentiaalisen inten...", vanhus keskeytti äkkiä kuin tajuten, kenelle puhui. Hän huokaisi. "Miten pääsit tänne?" Folendron naurahti, vaikkakin ääni väristen. "Sen kun tietäisin. Luulin tuntevani koko metsän, mutta tässä osassa metsää en ole koskaan käynyt." "Miten sinä pääsit tänne?" Vanhus jyrähti. Ääni tuntui tulevan kaikkialta Folendronin ympäriltä, jääden kaikumaan hänen päänsä sisään. Hänen kärsivällisyydellään näyttää olevan rajansa, erittäin heikot rajat, Folendron ajatteli pelon keskeltä. Mitä tuo vanhus mahtaa haluta minulta, pelkältä varkaal- "Keskity asiaan", vanhus jyrähti. Folendronin mietti, osasiko vanhus lukea hänen mieltään, tapasi sitten hänen sielua repivän katseensa ja keskittyi asiaan. "En" - Folendron lipaisi kuivuneita huuliaan - "en tehnyt muistaakseni mitään mielenkiintoista. Lähdin vain etsimään Tal Aimehin pääpalkintoa, tapasin puun, joka näytti ajavan minua takaa ja tulin talollesi. Tosin... Ensiksi en nähnyt tällä paikalla mitään, mutta sitten käänsin pääni ja kun käännyin takaisin, niin puff, siinä se oli, aivan kuin taikaiskusta." Folendron piti pienen tauon. "Asiasta puheen ollen, oletko sinä taikuri? Olen kuullut taikureista. Olen kuullut, että juuri taikurit suorittavat tuollaisia temppuja." "Nimeni on Scrachamar ja olen s-" vanhus keskeytti palatessaan mietteistään. Hän näytti vihaiselta, ihan kuin Folendron olisi tehnyt jotain pahaa hänelle. "Olen velho, enkä mikään Mustuuden silmänkääntäjä, joita voit nähdä jokaisilla markkinoilla", hän tiuskaisi. Äkkiä hän kuitenkin muuttui ja hänen hartiansa painuivat kasaan, kuin maailman kaikki harmit olisi kasattu hänen harteilleen. "Anteeksi, tarkoitukseni ei ole huutaa. Minä vain..." Lause katkesi huokaukseen. "Olen kai tulossa vanhaksi", vanhus totesi lyhyesti. Folendron oli edelleen sanaton. "Voinko.. Voisinko mennä nyt?" hän viimein kysyi. "Et!" Scrachamar kivahti. Sitten hän jatkoi varovaisemmin. "Tahdon tietää enemmän sinusta. Lisäksi minulla olisi käyttöä oppipojalle. Toisit minulle tuoreimmat uutiset kylästä. Kuten huomaat, täältä ei hirveästi saa tietoa ulkomaailmasta." Folendronin aivot alkoivat jälleen raivokkaan työskentelyn. Mies ei luultavasti ollut vankina tässä paikassa. Hän oli saanut tuntea miehen voiman, ja hänen siinä miettiessään hän ei muistanut ketään, joka olisi pystynyt tuollaiseen taidonnäytteeseen. Luultavasti mies huijasi myös siinä, ettei saanut tietoa ulkomaailmasta. Useimmat ulkomaalimalaiset eivät tienneet mitään Tal Aimehista, kylän vuotuisista kisoista, mutta tämä 'ulkomaalainen' ei edes kysynyt mitään Folendronin mainitessa asian. Velho, taikuri, oliko sillä jotain eroa? Oliko kukaan muu nähnyt tätä miestä tässä metsässä? Mistä hän sai ruokansa? Noin vanha mies tuskin lähti enää metsälle, vaikkakin juuri hän oli osoittanut Folendronille, ettei ulkonäköön ole luottamista. Mitä tämä mies yleensä tekee oppipojalla? 8

9 "En hirveämmin välitä käydä ihmisten ilmoilla", vanhus sanoi kuin vastauksena Folendronin lausumattomiin ajatuksiin. "Olen asunut täällä erakkona, ehkä jo liiankin kauan. Olisi hyvä saada joku, jonka kanssa keskustella mutta ei kuitenkaan liian monta keskustelukumppania", velho lisäsi äkkiä, kun huomasi Folendronin rypistävän otsaansa. "Kävisitkö mieluummin tälle puolelle istumaan?" Folendron tajusi istuvansa vieläkin lattialla. Hän nousi ripeästi ylös ja lähti kävelemään kohti ovea. Ennen kuin hän kulki ovesta, hän vilkaisi ikkunaa, kuin varmistaen oliko se edelleen paikoillaan. Huomatessaan sen olevan siinä, missä se oli ennen hänen murtautumistaan sisään, hän raaputti ihmeissään päätään ja asteli toiseen huoneeseen. Toinen huone toimi ilmeisesti keittiönä ja olohuoneena. Siellä oli kaksi tuolia pyöreän pöydän ympärillä ja muutama kaappihylly, joilla oli puisia astioita. Tietenkin huoneessa oli takka, jossa tällä hetkelläkin paloi iloinen tuli. Mistä tuo tuli on ilmestynyt? Kysymys tuli ensimmäisenä Folendronin mieleen. Hän vilkaisi huonetta tarkemmin. Missään ei näkynyt puita. Hän katsoi vielä kerran Scrachamaria ja tämän asustusta. Hänen harmahtavassa kaavussaan ei näkynyt minkäänlaista jälkeä liasta, joka olisi tullut puiden kantamisesta. Sade. Toinen asia. Miten puut saattavat palaa noin hyvin, vaikka sade oli kastellut koko metsän? Folendron katsahti jälleen vanhukseen. Tämä käveli toiselle istuimelle, kuin mitään ihmeellistä ei olisi tapahtunut. Tosin hän ei olisi varmaankaan huomannut edes jos talo olisi sortunut hänen päälleen. Niin mietteissään hän näytti olevan. Folendron kirosi tuota miestä. Minunhan tässä täytyisi olla mietteissäni. Mitä ihmeteltävää tuolla vanhuksella saattaa olla? Hänhän pystyy lukemaan ajatukseni, kun taas minä en tiedä hänestä mitään. Mustuus! En tiedä edes missä paikassa olen! Koko ikänsä, tosin vain kuusitoista vuotta, hän oli asunut täällä. Hän oli käynyt paikoissa jotka olivat paljon kauempana kuin tämä lähimetsä, jopa kaukaisessa Keltapellossa, kahdenkymmenen virstan päässä täältä, mutta siltikään hän ei osannut tunnistaa yhtä metsän osaa, johon tuskin oli kahta virstaa enempää matkaa. Folendronin aivoissa kiehui jälleen. Hän unohti kokonaan, kenen kanssa puhui, repi penkin raivokkaasti alleen, istuutui kuuluvasti ja löi nyrkillään pöytään. "Antaa kuulua ukko! Kuka sinä OIKEASTI olet ja missä me olemme? Mitä sinä haluat minusta? Lähden heti nyt ellet ala kertoa minulle asioita!" Vanhus palasi mietteistään. Hän nosti päätään, ja vaikka miehen kasvoilla ei näkynyt merkkiäkään minkäänlaisista tunteista, hänen silmänsä kuohuivat valmiina iskemään jokaisen vastustajan maihin pelkällä katseella. Äkkiä Folendron muisti kenelle oli puhunut. Katsoessaan vanhuksen silmiin hänestä tuntui kuin hän olisi uinut mustassa vedessä. Oli nousemassa hirmuinen aalto, joka hukuttaisi hänet alleen millä hetkellä tahansa. Pelko palasi jälleen. Folendron nielaisi. "Tarkoitan-" Folendron nielaisi uudelleen, hänen suussaan oleva pala ei millään meinannut mennä alas. "Tarkoitan tietenkin, että lähden vasta sitten, kun te niin käskette." Pelkästään Scrachamarin silmät tuntuivat riittävän repimään hänen sielunsa pieniksi repaleisiksi paloiksi. Äkkiä viha tyyntyi, Folendronin sielu jäi rauhaan, suuri aalto muuttui laineeksi. Muutos oli niin nopea, että Folendron hypähti luullen loppunsa tulleen. "Niin, kaipa sinulla on kaikki syyt kysyä noita kysymyksiä." Scrachamar katsoi takkaan. Folendron katsoi myös ja näki, kuinka hiipunut tuli koheni silmissä. Vanhus käänsi päänsä takaisin Folendroniin, joka hätkähti uudestaan luullen, että hänelle kävisi samalla tavalla kuin takan kekäleille. "Kuten sanoin, olen velho. Kuulun niihin, joita legendoissa kutsutaan Valossakävelijöiksi." Scrachamar puhui hiljaa samalla kun siveli pöytään kaiverrettua merkkiä. Siinä oli silmä, jonka ympärillä loisti aurinko. Folendron katsoi vanhusta hämmentyneenä. "Mutta... Eihän Valossakävelijöitä ole enää. Hehän kuuluvat vain legendoihin. Miksi olisi kun Pimeäkulkijoitakaan ei ole?" "Olet väärässä lapseni", Scrachamar sanoi. Folendron huomasi että sana lapsi ärsytti häntä erittäin paljon. "Pimeäkulkijoita on olemassa, aivan kuten Valossakävelijöitäkin on. He ovat vain unohtuneet, koska heitä on erittäin vähän. Useimmat näistäkin vähistä pimeäkulkijoista ovat örkkejä, jotka ovat kaukana täältä." "Mutta miksi sitten Valossakävelijät eivät tule esiin? Miksi te piileskelette?" 9

10 "Jos menet metsälle, otatko sinä miekan mukaan ja rymistelet kuin norsu, vai väijytkö saalistasi mieluummin piilosta jousen kanssa." Folendron tajusi vihjeen ja iski takaisin. "Jos minä menisin metsälle, en väijyisi saalistani sellaisessa paikassa, missä yksikään eläin ei käy, vaan menisin ennemminkin paikalle, jossa on hyvä käydä juomassa." Scrachamar nyökkäsi hymyillen. "Totta. Mutta entä jos kaipaatkin saalista, joka ei juo? Erilaista saalista. Saalista, joka auttaa sinua saalistamaan?" Folendron oli ymmällään. Mitä hän tuolla tarkoitti? Pimeäkulkija, joka ei siltikään palvonut Pimeyttä? "Puhutko syötistä?" Folendron kysyi hetken mietittyään. Vanhus hymyili edelleen hiljaista hymyään. "En, mutta sinä tulet kyllä tajuamaan, mistä minä puhun. Tahdoitko kysyä jotain muuta?" "Öh... En." Hän oli unohtanut kaikki kysymyksensä heidän jutellessaan. "Nyt tahtoisin sitten kuulla enemmän sinusta ja varsinkin... Menneisyydestäsi", Scrachamar lausui viimeisen sanan kuin miettien, pitäisikö hänen sanoa se. "Eipä siinä mitään ihmeellisempää ole ollut. Asuimme kuulemma joskus Sateenkaarten kaupungissa, mutta isäni, joka oli myös varas, kuoltua hirsipuuhun, äitini päätti muuttaa pois tuosta kaupungista. Olin liian nuori muistaakseni yhtään mitään tuosta kaupungista, mutta äitini kertoi minulle tarinoita siitä-" tarina katkesi kun Folendron tapasi Scrachamarin katseen, joka muistutti pysymään asiassa. "Hmm... Siis... Niin, muutimme tänne. Kun kasvoin isommaksi, äitini opetti minulle hieman taskuvarkautta ja minusta tuli varas. Myöhemmin äitini kuoli punakuumeeseen-" "Mistä noin erikoinen sukunimi?" Scrachamar keskeytti. "Sehän on valtakuntamme nimi. Etkö sitä tiedä?" "En minä sitä tarkoittanutkaan. Tarkoitin että se on aika erikoinen. Kuinka monella kyläläisellä on nimenä Dor Gornadilainen?" Nyt Folendronin miettiessä, se todellakin oli erikoinen. Useimpien sukunimet tarkoittivat lähellä sijaitsevia jokia ja heidän tilojensa nimiä, mutta ei hänen. "Niin, en ole ennen huomannutkaan. Vaikka jos minut olisi nimetty Sateenkaarten kaupungin mukaan, harkitsisin kylläkin vakavasti nimenvaihdosta. Ehkä äitini oli hieman mielikuvitukseton. Mitä ihmeellistä nimessäni on?" Kunhan vain kysyin. Onko sinulla ystäviä? Esimerkiksi, tai, no tiedäthän... Folendron kurtisti kulmiaan. Kai hän nyt tiesi mitä ystävät ovat. Vai olisiko mies tahtonut kuvailla jotain tietynlaista? "Ei. Vanhemmat eivät tykkää siitä, että heidän lapsensa hyppivät jonkun epämääräisen hyypiön seurassa", hän naurahti kuivasti jollekin kuvitelmalleen. Scrachamar melkein hyppäsi ilmaan. "Ei?" Hän suorastaan huusi hämmästyksestä. "Miten niin ei? Kaikilla on ystäviä. Mieti nyt tarkoin." Folendron mietti ainakin neljäsosasydämenlyönnin ajan. "Ei. Kuten sanoin, kuka tahtoisi olla kylän huonomaineisimman ihmisen ystävä?" "Jaaha... No sitten. Eipä muuta tällä kertaa. Voit mennä nyt." Vanhus nousi ylös tuolistaan ja suorastaan patisti Folendronin ulos. "Tule uudestaan huomennakin." "No hyvää päivänjatkoa sinullekin, S..." Folendron jäi oven tukkeeksi. "Scrachamar", vanhus sanoi ja työnsi Folendronin ulos. "...Crachamar. Mihin suuntaan?" Scrachamar osoitti sormellaan ja paiskautti oven kiinni. "Ihme ukko. Ja hurahtanut. Scrachamar, Scrachamar", Folendron maisteli sanaa, "ei kuulosta täkäläiseltä. Ehkä joku tuntee tämän oudon hyypiön. Minusta tuntuu, että tämä oli ensimmäinen ja viimeinen kerta kun näimme, Scrachamar", hän kääntyi sanomaan talolle. Sitten hän kääntyi uudestaan ja lähti kävelemään vanhuksen osoittamaan suuntaan. 10

11 Scrachamar riensi kirjahyllynsä luokse. Hän katseli kirjoja ja nappasi sieltä sitten yhden käteensä. Sitten hän suorastaan juoksi takaisin pöytänsä ääreen. Hän avasi kirjan ensimmäiseltä sivulta ja otti kirjan sivujen välistä paperinpalan. Scrachamar katseli paperia, jossa oli hänen suurella vaivalla tekemänsä käännös kirjan ikivanhasta murteellisesta kielestä, joka oli kaiken lisäksi kirjoitettu riimuilla. Lopulta hän löysi etsimänsä kappaleen käännöksestä. Kun valtiaat nousevat uudestaan, heitä vastaan on nouseva kolme miestä, jotka omistavat saman nimen. Yksi heistä on uudestisyntynyt Aerloth Mangard, joka ei vielä tunne omaa mahtiaan. Tämän miehen kohtalona on kohdata uudesti nouseva Ymalor, joka on tuleva orjuuttamaan maailman. Aerloth Mangard, suojelija Valon lasten palvelija Kohtalon suodessa löytää itsensä uudesti Yläpuolella magiassa on muita suuresti. Aerloth Mangard, tuhoaja Pimeyden kätyreiden huoltaja Kaaoksen puolesta ei koskaan kasva suureksi Magian yläpuolella, tyhjyydestä sikiää loitsu voimaksi. Ymalor on voitettavissa piestävissä, hakattavissa. Mutta voima suurempikin on, kuinka lyöt itsesi? Mikä takaa voiton, kun joku tuntee sielusi? Voimiaan ei tunnista epäröiden käy Valossa Sieluaan ei opi tunnissa kulkeeko sittenkin Pimeydessä? 11

12 "Niin paljon epäselvää..." Scrachamar mumisi. "Tuon pojan täytyy olla Aerloth, tunnen sen luissani, muuten hän ei olisi edes päässyt tänne... Niinpä niin, magian yläpuolella. Voisiko hän silti olla valehdellut minulle?" Hän lähti kävelemään mietteissään ympäri huonetta. "Voisiko hänellä jo olla mestari? Ei, ei se ole mahdollista. Milloin hänen sitten pitäisi saada tietää, että hän on..." Mumina hiljeni ajatuksiksi. Kenden lopetti potkimisen yhtä äkkiä kuin oli sen aloittanutkin. Kendenin harjoitus oli näyttänyt aivan tanssilta, erittäin vaaralliselta sellaiselta. Rennon liikkumistavan oli korvannut erittäin sulava liikehdintä, joka korosti miehen vaarallisuutta. Todellakin käärme, Gaeron ajatteli. Kenden tuli hänen luokseen ylläpäältä hiessä ja otti hänen viereltään pyyhkeen. Sitten hän asteli mitään sanomatta ulos salista, kumartaen ovella tyhjälle salille. Gaeron epäröi hetken, katsoi nyrkkiään ja löi ilmaan pari kertaa nopeasti. Kyllä, hänkin pystyi samaan, eikä se edes ollut vaikeata. Sitten hän poistui Kendenin perään. "Tuota noin... et voisi opettaa minullekin noita liikkeitä, olen varma että oppisin nopeasti." Gaeron sanoi yllättymällä siitä, ettei kangerrellut puhuessaan. Kendenin liikkumistapa oli muuttunut takaisin rennoksi. "Nopeasti?" hän tuhahti. "Ne jotka luulevat oppivansa nopeasti, ovat opittuaan tunareita." Hän katsoi merkitsevästi Gaeronia. "Mikä kiire sinulla oikein on? Kuten mestarini minulle sanoi, 'Lyhyt hyppy on vaivattomampi tehdä kuin pitkä, mutta mitä teet kun edessä on kanjoni?'" "Palaan takaisin!" Gaeron hörähti ja nauroi. Nauru loppui Kendenin kylmään katseeseen. Hänen täytyisi muistaa, etteivät nämä ihmiset ymmärtäneet laadukasta huumoria ja hänen täytyi ilmeisesti tulla samanlaiseksi, jos aikoi jotain oppia. Se tosin saattaisi olla melko vaikeata, hän ei tahtonut päätyä tosikoksi, varsinkaan kun joukossa ei näkynyt olevan yhtäkään vitsailijaa. Hän veti naamalleen niin perusilmeen kuin sai, karisti kurkkuaan ja sanoi niin totisella ja miehekkäällä äänellä kuin pystyi: "Niin, mitäpä minä. Varmaankin hyppäisin yrittäisin hypätä yli." Kenden tuhahti jälleen kuin jollekin asialle jota Gaeron ei olisi tajunnut. Al'thois imfgulos euria ' aboh toha'l uerais etos. 'Pelko karistaa huumorin ja kuolema tappaa sen' Kenden sanoi ja hänen kätensä painuivat nyrkkiin. Oliko tuo äskeinen hänen kasvoillaan vihaa? "Tahdotko oppia vai etkö? Jos tahdot, opettelet minun säännöilläni, etkä kenenkään muun kuin minun, tajuatko?" Äänessä se ainakin kuului. Mieshän on yhtä viisastelua ja sananlaskua, Gaeron tuumi. Gaeronillakin oli yksi sananlasku joka sopi tähän tilanteeseen: "Kusi päässä vaurioittaa aivoja." Hän ei ollut varma kannattiko sitä sanoa tässä vaiheessa, mutta se todellakin sopi tilanteeseen. Jos Kenden kävisi hänen kimppuunsa, hän pystyisi kyllä hoitelemaan tämän, varmasti melko helpostikin, olihan hänellä pitkä puukkonsa vyöllään. Mutta silti oli varmaan parempi pitää suu kiinni; eihän hän tahtonut ketään vahingoittaa. "Hmm... Tuota... Kyllä kai." "Kyllä tai ei!" Mies äyskähti. Gaeron oli aikeissa ottaa asennon ja huutaa möreimmällä äänellään: "Kyllä, herra!" Hän kuitenkin muisti kenelle puhui ja piti suunsa kiinni. "Öh... Olen varma", hän sanoi vaisusti. Kenden otti huulilleen jonkin hymyntapaisen. "Ehkä sinusta vielä tulee jotain. Ehkä." Sitten hän kääntyi ja asteli oleilusaliin. Ei niin mitään! Kaksi tuntia hän oli ryvennyt täällä ja etsinyt sitä mustuuden pussia. Kaikki sen matkailu-oppaan tai mikä hän nyt olikaan takia. Hänen hienot vaatteensakin olivat aivan pitkän 12

13 kostean heinän kastelemat. Tuollahan se matkailutyyppi onkin. Hän asteli Folendronin luokse. "Hei mies!" Hän huusi. Ei vastausta. Hän käveli lähemmäksi ja tarttui Folendronia takista. "Mustuuden kautta, mies! Oletko sinä kuuro?" Hän käänsi Folendronin ympäri ja tapasi lasittuneet silmät, jotka katsoivat suoraan hänen lävitsensä. "Mitä sinulle on tapahtunut?" Gonrol mutisi. Samassa Folendron hätkähti ja värisi. Hänen silmänsä palasivat normaaleiksi, ja lopulta hän näki Gonrolin. "Mistä sinä siihen tulit?" Hän kysyi. "Päästä irti takistani!" Gonrol totteli ja samassa Folendron tippui maahan. "Jalkani. Ne eivät liiku. Mikä minulla on?" Folendron sanoi selvästi paniikkia äänessään. Gonrol katseli häntä miettien ja nosti hänet sitten pystyyn. "Missä asut?" "Jalkani! Minun jalkani ovat tunnottomat! Se vanhus! Hän teki tämän! Minä tapan sen kurjan Pimeyden oppilaan!" Gonrol lähti raahaamaan Folendronia majatalolle. Jokainen hetki oli pelkkää tuskaa, sillä vaikka Folendronin jalat eivät toimineet, eikä hän ollut kovinkaan isokokoinen toisin kuin Gonrol, joka oli sekä iso että voimakas hän jaksoi rimpuilla koko ajan ja kiroilla, varsinkin kiroilla. Gonrol kuuli Folendronin päästävän kirosanoja joita ei ollut koskaan kuullut ja jollaisia ei koskaan tulisi varmasti kuulemaankaan. Folendron ilmiselvästi kuvaili lentävää lehmän ulostetta, jolla on kaikenlaisia omituisia ulokkeita, tai ainakin sellaisen kuvan Gonrol sai. Lopulta he pääsivät majataloon, josta Gonrol tilasi huoneen kahdelle. Majatalon isäntä ei osoittanut pientä kiinnostusta enempää Folendronin kuntoa kohtaan, joten asetettuaan Folendronin sänkyyn lepäämään, Gonrol lähti hakemaan kylän parantajaa paikalle. Palattuaan tämän kanssa Folendron löytyi portaista ryömimässä kohti alakertaa. Hän mutisi koko ajan kostosta jollekin vanhukselle. Yhdessä he siirsivät tämän takaisin petiin. Vanha mies tunki Folendronin suuhun nukuttavan yrtin, ja alkoi tutkia tämän tilaa. Muutaman minuutin kuluttua hän heitti loitsun, jonka tarkoitusta Gonrol ei tiennyt ja sanoi lopulta että Folendronin päällä on pahansuopa loitsu ja sitten pyysi maksua, joka oli julmetun suuri. Gonrol maksoi hänelle ja jäi huoneeseen. Hän käveli ikkunalle ja katsoi ulos: aurinko oli jo laskemassa. Hänenkin olisi parempi lähteä nukkumaan. Hän riisuutui ja meni petiinsä. Keskiyö. Mikään ei suonut valoa taivaalla, sillä kuuta ei Dufalasissa ollut ja tähdetkin olivat jo joutuneet pilvien varjoon. Silti kylällä hiipi mies, varjoa näkymättömämpi ja pimeyttäkin hiljaisempi. Pimeys ei ollut mikään este hänen silmilleen; hän oli syntynyt paikassa, jossa jo nuotion tekeminen tarkoitti kuolemaa. Hänet oli kasvatettu varjoissa ja varjoihin hän kuului, vaikka ei sitä itselleen myöntänytkään. Hän pysähtyi tarkastelemaan olinpaikkaansa. Yhdessä talossa paloi yhä valo. Se paikka kuului Orear Mainorialle, kylän pankkiirille, joka kärsi unettomuudesta. "Pitkä aika ystäväni. Ei sinulle tietenkään, mutta meille kuolevaisille kyllä." Mies lausui hiljaa ja jatkoi matkaansa yhtä hiljaa kuin äskettäin, mutta silti nopeasti kuin tuuli. "Mahdatkohan edes muistaa minua enää? Kaksikymmentä vuotta, onko siitä niin kauan? Mikä on mahtanut tuoda sinut tänne?" "Kahdeksantoista vuotta, kolme kuukautta ja tasan yksi viikko", lausui ääni varjoista. Ketään ei näkynyt, mutta mies tunsi pistävän katseen. Ennen kuin lause oli loppunut, hänen miekkansa oli ulkona huotrasta ja työnnettynä varjoihin. "Näinkö kohtelet vanhoja ystäviäsi tätä nykyä?" Kysyi vanha mies joka näytti aineellistuvan tyhjästä ilmasta. Miekka oli aivan hänen kurkullaan, mutta hän ei näyttänyt välittävän siitä. Pieni hymy kareili miehen huulilla. "Sinä kyllä tunnet taitoni. Jos olisin todella yrittänyt tappaa sinut, makaisit nyt siinä seisomisen sijasta." Vanhus hymyili lempeästi. "Vai makaisin! Lähestyt neljääkymmentä, ja aina vain jaksat kehuskella minulle taidoillasi." "Pahoista tavoista on vaikea päästä eroon", mies hymyili aivan yhtä ystävällisesti. 13

14 Hetkessä vanhuksen hymy muuttui huoleksi. Hän epäröi hetken ja sanoi sitten: "Olen kuullut teoistasi." Mies käänsi päänsä pois ja hänen kasvonsa punastuivat vihasta, tai ehkä häpeästä, sitä oli vaikea sanoa. "En tehnyt sitä mielelläni. Olin elämäni velkaa sille miehelle, ja vaikka hän saattoikin kävellä Pimeydessä, niille miehille jotka tappoivat hänet oli kostettava. Se oli vähintä mitä pystyin tekemään mestarini eteen. Olin tehnyt hänelle lupauksen." "Ne miehet eivät tappaneet sinun mestariasi." Miehen katse oli hölmistynyt. "Mitä?" "Hän kuoli omaan typeryyteensä. Sen miekan magia oli liian voimakasta hänelle ja hän kivettyi. Missä se on nyt?" Mies ei kuullut. Kaikki ne ruumiit turhaan, hän ajatteli. Aivan turhaan. Kolme kuollutta minun kirotusta miekastani, no, periaatteessa kaksi, mutta joka tapauksessa. Ainoa tapa jolla voin puhdistaa sieluni, on itsemurha. Sehän se... Itsemurha nyt ja heti jälleen. Huomaamattomasti hän alkoi tavoitella miekkaansa. Vanhus huokaisi kuuluvasti. "Sehän se auttaakin. Aina hukkumassa miekkaan kun sinua eniten tarvitaan. Otat oppisi vastaan aivan liian vakavasti." "Hiljaa!" Mies karjaisi. Kylässä ei tapahtunut mitään huudosta huolimatta - vanhuksen tekosia, hän ajatteli. Samaan tapaan hän jatkoi: "Sinä et tiedä miltä minusta tuntuu!" Hän otti miekan huotrastaan. "Minäkö en tiedä miltä sinusta tuntuu?" Vanhus sanoi vihaisella ja uhkaavalla äänellä. "Joko sinä olet unohtanut kenelle sinä puhut?" Hän jatkoi ja ääni kaikui kaikkialla miehen pään sisällä. "Minä näytän mitä minä tiedän!" Vanhuksen viha sai miehen astumaan askeleen taaksepäin. Vanhus katsoi miehen miekkaa ja se suli hänen käteensä. Se ei tuntunut kuumalta sulalta metallilta, vaan tavalliselta vedeltä. Samassa mies näki vaatteittensa tummuvan ja muuttuvan rapistuvaksi tuhkaksi, jonka äkillinen tuuli kuljetti hetkessä pois. "Noilla et tee mitään siellä minne olet menossa." Vanhus tuli lähemmäksi ja mies yritti astua taaksepäin. Ei mitään, mikään ei näyttänyt tottelevan komentoja, hän ei pystynyt liikkumaan. Vanhus astui hänen eteensä ja kohotti kättään. Tuossa kädessä ei ollut yhtään mitään, mutta sen kohtaaminen pelotti häntä enemmän kuin mikään muu tässä maailmassa. Miehen pulssi kohosi ja hän tunsi sydämensä pomppivan ulos rinnasta. Käsi kosketti häntä ja sielua repivä kipu tulvahti hänen ruumiiseensa. Hän oli jossain pimeässä. Normaalisti hänen pimeänäkönsä oli erinomainen, mutta tällä kertaa hän ei nähnyt mitään. Hän odotti hetken ja toisenkin, ei mitään. "Missä minä olen?", hän kysyi, tai yritti, mitään ääntä ei kuulunut. Sydän alkoi jälleen lyödä kovemmin ja hän lähti kulkemaan eteenpäin. Hän käveli ja käveli - ei mitään. Äkkiä uusi kivunaalto tulvahti hänen lävitseen ja hän painui maahan. Se ei ollut fyysistä kipua; hänellä ei ollut enää ruumista millä tuntea kipua. Hän kohotti katseensa ja huomasi ympärillään pelkkää harmaata. Kaikkialta nousi valittavia ääniä. Hän näki ihmisiä, joita hirtettiin, mutta jotka eivät kuolleet: he eivät voineet kuolla, he olivat jo kuolleita. Loputtomat ruumiit nykivät köysien päissä, ja yrittivät kuolla uudestaan saadakseen kivun loppumaan siinä kuitenkaan onnistumatta. Hän käänsi katseensa toisaalle jottei hänen tarvitsisi katsella tuota näkyä. Hän näki ihmisiä, joilta leikattiin raajoja irti, mutta ne kasvoivat aina uudelleen takaisin ja aina ne leikattiin uudestaan irti. Jokin hipaisi hänen olkapäätään ja hän kääntyi. Hänen edessään seisoi ruumis jonka suusta valui verta suurina määrinä. Samassa mies meni shokkiin, joka sulki pois kaiken loogisen ajattelun. "Voisitko auttaa minua?", ruumis kysyi tuskan täyttämällä äänellä. Sanaakaan sanomatta, mutta silti täysin kauhun vallassa mies tarttui kiinni keihääseen, joka oli iskettynä ruumiin vatsaan jollakin, joka olisi voinut olla hänen kätensä, mutta ei silti ollut, ja veti. "Kiitos", ruumis sanoi ja helpotus kuvastui sen kasvoilta keihään irrotessa sen vatsasta. Samassa kuului ääni, joka kuuluu terävän esineen lävistäessä lihan ja uusi keihäs, joka ilmestyi tyhjästä, lävisti ruumiin kehon. Se värisi tuskissaan ja huusi. Huuto kaikui kaikkialla. Se kaikui hänen päänsä 14

Herään aikaisin aamulla herätyskellon pirinään. En jaksanut millään lähteä kouluun, mutta oli aivan pakko. En syönyt edes aamupalaa koska en olisi

Herään aikaisin aamulla herätyskellon pirinään. En jaksanut millään lähteä kouluun, mutta oli aivan pakko. En syönyt edes aamupalaa koska en olisi Akuliinan tarina Herään aikaisin aamulla herätyskellon pirinään. En jaksanut millään lähteä kouluun, mutta oli aivan pakko. En syönyt edes aamupalaa koska en olisi muuten kerennyt kouluun. Oli matikan

Lisätiedot

LAPSELLINEN POIKA TEKIJÄ: LASSI 7B

LAPSELLINEN POIKA TEKIJÄ: LASSI 7B LAPSELLINEN POIKA TEKIJÄ: LASSI 7B Oli kaunis päivä, aurinko paistoi, taivas oli kirkas ja linnut lauloivat. Anselmi keräili kukkia niityillä. Yhtäkkiä Anselmi näki peltohiiren ja säikähti niin, että juoksi

Lisätiedot

Nimeni on. Tänään on (pvm). Kellonaika. Haastateltavana on. Haastattelu tapahtuu VSSHP:n lasten ja nuorten oikeuspsykiatrian tutkimusyksikössä.

Nimeni on. Tänään on (pvm). Kellonaika. Haastateltavana on. Haastattelu tapahtuu VSSHP:n lasten ja nuorten oikeuspsykiatrian tutkimusyksikössä. 1 Lapsen nimi: Ikä: Haastattelija: PVM: ALKUNAUHOITUS Nimeni on. Tänään on (pvm). Kellonaika. Haastateltavana on. Haastattelu tapahtuu VSSHP:n lasten ja nuorten oikeuspsykiatrian tutkimusyksikössä. OSA

Lisätiedot

Jeesus parantaa sokean

Jeesus parantaa sokean Nettiraamattu lapsille Jeesus parantaa sokean Kirjoittaja: Edward Hughes Kuvittaja: Janie Forest Sovittaja: Ruth Klassen Kääntäjä: Anni Kernaghan Tuottaja: Bible for Children www.m1914.org BFC PO Box 3

Lisätiedot

SORIA MORIAN LINNA Tuhkapojan seikkailuja. Theodor Kittelsen

SORIA MORIAN LINNA Tuhkapojan seikkailuja. Theodor Kittelsen SORIA MORIAN LINNA Tuhkapojan seikkailuja Theodor Kittelsen Eräänä päivänä Tuhkapoika oli levittelemässä tulisijaan kertynyttä tuhkakasaa, kun siinä kytevät kekäleet vierähtivät esiin ja niistä muodostui

Lisätiedot

Aurinko nousi ja valaisi Ihmevaaran kaatopaikan. Jostain kuului hiljainen ääni. Lilli-kettu höristi korviaan. Mistä ääni kuului? Ei se ainakaan lintu

Aurinko nousi ja valaisi Ihmevaaran kaatopaikan. Jostain kuului hiljainen ääni. Lilli-kettu höristi korviaan. Mistä ääni kuului? Ei se ainakaan lintu Aurinko nousi ja valaisi Ihmevaaran kaatopaikan. Jostain kuului hiljainen ääni. Lilli-kettu höristi korviaan. Mistä ääni kuului? Ei se ainakaan lintu ollut. Ääni kuului uudestaan. - Sehän tulee tuosta

Lisätiedot

Omistusliitteillä ilmaistaan, kenen jokin esine tai asia on. Aina ei tarvita edes persoonapronominia sanan eteen.

Omistusliitteillä ilmaistaan, kenen jokin esine tai asia on. Aina ei tarvita edes persoonapronominia sanan eteen. Oppilaan nimi: PRONOMINIT Persoonapronominien omistusliitteet Omistusliitteillä ilmaistaan, kenen jokin esine tai asia on. Aina ei tarvita edes persoonapronominia sanan eteen. Esimerkiksi: - Kenen pipo

Lisätiedot

yökerhon takaoven. Se jysähti äänekkäästi seinää vasten ennen kuin hän astui kujalle. Hän

yökerhon takaoven. Se jysähti äänekkäästi seinää vasten ennen kuin hän astui kujalle. Hän 5 Suuttumus sai toimimaan hätiköidysti. Ei kovin hyvä juttu, Stacia ajatteli työntäessään auki yökerhon takaoven. Se jysähti äänekkäästi seinää vasten ennen kuin hän astui kujalle. Hän muistutti itselleen,

Lisätiedot

]tç Çt ]ùüäxçá äâ Jv

]tç Çt ]ùüäxçá äâ Jv ]tç Çt ]ùüäxçá äâ Jv Elipä kerran kolme aivan tavallista lasta: Eeva, Essi ja Eetu. Oli kesä joten koulua ei ollut. Lapset olivat lähteneet maalle isovanhempiensa luokse. Eräänä sateisena kesäpäivänä,

Lisätiedot

HIIRIKAKSOSET. Aaro 22.2.2013. Lentoturma

HIIRIKAKSOSET. Aaro 22.2.2013. Lentoturma NALLE PUH Olipa kerran Nalle Puh. Nalle Puh lähti tapaamaan veljeään. Nalle Puh ja hänen veljensä nauroi itse keksimäänsä vitsiä. Se oli kuka on Nalle Puhin veli. Vastaus oli puhveli. Sitten he söivät

Lisätiedot

Nettiraamattu. lapsille. Tuhlaajapoika

Nettiraamattu. lapsille. Tuhlaajapoika Nettiraamattu lapsille Tuhlaajapoika Kirjoittaja: Edward Hughes Kuvittaja: Lazarus Sovittaja: Ruth Klassen; Sarah S. Kääntäjä: Anni Kernaghan Tuottaja: Bible for Children www.m1914.org 2012 Bible for Children,

Lisätiedot

Prinssistä paimeneksi

Prinssistä paimeneksi Nettiraamattu lapsille Prinssistä paimeneksi Kirjoittaja: Edward Hughes Kuvittaja: M. Maillot; Lazarus Sovittaja: E. Frischbutter; Sarah S. Kääntäjä: Anni Kernaghan Tuottaja: Bible for Children www.m1914.org

Lisätiedot

TEHTÄVIÄ SATUUN PEUKALOINEN

TEHTÄVIÄ SATUUN PEUKALOINEN 1 TEHTÄVIÄ SATUUN PEUKALOINEN A) Sisältökysymykset: 1. Miksi pojan nimeksi tuli Peukaloinen? 2. Millainen Peukaloinen oli lapsena? 3. Miten Peukaloinen ohjasi hevosta oikeaan paikkaan? 4. Mitä vastaan

Lisätiedot

Jeremia, kyynelten mies

Jeremia, kyynelten mies Nettiraamattu lapsille Jeremia, kyynelten mies Kirjoittaja: Edward Hughes Kuvittaja: Jonathan Hay Sovittaja: Mary-Anne S. Kääntäjä: Anni Kernaghan Tuottaja: Bible for Children www.m1914.org 2014 Bible

Lisätiedot

Nettiraamattu. lapsille. Jaakob, petturi

Nettiraamattu. lapsille. Jaakob, petturi Nettiraamattu lapsille Jaakob, petturi Kirjoittaja: Edward Hughes Kuvittaja: M. Maillot; Lazarus Sovittaja: M. Kerr; Sarah S. Kääntäjä: Anni Kernaghan Tuottaja: Bible for Children www.m1914.org 2011 Bible

Lisätiedot

BOOGIE & WOOGIE. Osa II: Liima. Kirjoittanut: Timo Anttila

BOOGIE & WOOGIE. Osa II: Liima. Kirjoittanut: Timo Anttila & Osa II: Liima Kirjoittanut: Timo Anttila (C)2012 Timo Anttila 040 353 0797 Tämä sivu on tarkoituksella tyhjä. FADE IN: 1. EXT N & N KOTI - AAMU Kuuluu kuin kukko ehtisi kiekaista, mutta kuuluu heti perään

Lisätiedot

Kaija Rantakari. hänen takaraivostaan kasvaa varis, joka katsoo yhdellä silmällä, ainoalla 1/10

Kaija Rantakari. hänen takaraivostaan kasvaa varis, joka katsoo yhdellä silmällä, ainoalla 1/10 Kaija Rantakari hänen takaraivostaan kasvaa varis, joka katsoo yhdellä silmällä, ainoalla 1/10 astun tarinan yli, aloitan lopusta: sydämeni ei ole kello putoan hyvin hitaasti ansaan unohdan puhua sinulle,

Lisätiedot

Kaksi taakan kantajaa. (Pojalla raskas taakka ja tytöllä kevyt)

Kaksi taakan kantajaa. (Pojalla raskas taakka ja tytöllä kevyt) Draama-Taakankantajat Kirjoittanut Irma Kontu Draama perustuu Raamatunjakeisiin: Fil. 4:6-7 Älkää olko mistään huolissanne, vaan saattakaa aina se, mitä tarvitsette, rukoillen, anoen ja kiittäen Jumalan

Lisätiedot

Tästä se alkoi Tiinan talli. 8.6.1985 BLACK EDITION - tum0r Tiina

Tästä se alkoi Tiinan talli. 8.6.1985 BLACK EDITION - tum0r Tiina Tästä se alkoi Tiinan talli 8.6.1985 BLACK EDITION - tum0r Tiina 2 Tässä se kauan odotettu kirjoitus, mitä joskus vuosia sitten lupasin ja itse asiassa jo aloitinkin. Eli mistä kaikki alkoi. Vuosi -85

Lisätiedot

Ihmisen toivottomuuden alku

Ihmisen toivottomuuden alku Nettiraamattu lapsille Ihmisen toivottomuuden alku Kirjoittaja: Edward Hughes Kuvittaja: Byron Unger; Lazarus Sovittaja: M. Maillot; Tammy S. Kääntäjä: Anni Kernaghan Alina Rukkila Tuottaja: Bible for

Lisätiedot

ANDREA MARIA SCHENKEL HILJAINEN KYLÄ

ANDREA MARIA SCHENKEL HILJAINEN KYLÄ ANDREA MARIA SCHENKEL HILJAINEN KYLÄ SUOMENTANUT LEENA VALLISAARI GUMMERUS 3 Ympäristövastuu on osa Gummerus Kustannus Oy:n jokapäiväistä toimintaa. www.gummerus.fi/ymparisto Saksankielinen alkuteos Tannöd

Lisätiedot

Jeesus ruokkii 5000 ihmistä

Jeesus ruokkii 5000 ihmistä Nettiraamattu lapsille Jeesus ruokkii 5000 ihmistä Kirjoittaja: Edward Hughes Kuvittaja: Janie Forest Sovittaja: Ruth Klassen Kääntäjä: Anni Kernaghan Tuottaja: Bible for Children www.m1914.org BFC PO

Lisätiedot

3. Kun jossakin asiassa ei pääse mitenkään eteenpäin, voit sanoa: 4. Kun jossakin on tosi paljon ihmisiä, voit sanoa:

3. Kun jossakin asiassa ei pääse mitenkään eteenpäin, voit sanoa: 4. Kun jossakin on tosi paljon ihmisiä, voit sanoa: SANONTOJA, SANANLASKUJA JA PUHEKIELTÄ HARJOITUS 1 joutua jonkun hampaisiin olla koira haudattuna kärpäsestä tulee härkänen niellä purematta kaivaa maata toisen alta panna jauhot suuhun ei ole mailla eikä

Lisätiedot

MILLOIN PARTITIIVIA KÄYTETÄÄN? 1. NEGATIIVINEN LAUSE o Minulla ei ole autoa. o Lauralla ei ole työtä. o En osta uutta kännykkää.

MILLOIN PARTITIIVIA KÄYTETÄÄN? 1. NEGATIIVINEN LAUSE o Minulla ei ole autoa. o Lauralla ei ole työtä. o En osta uutta kännykkää. MILLOIN PARTITIIVIA KÄYTETÄÄN? 1. NEGATIIVINEN LAUSE o Minulla ei ole autoa. o Lauralla ei ole työtä. o En osta uutta kännykkää. 2. NUMERO (EI 1) + PARTITIIVI o Minulla on kaksi autoa. o Kadulla seisoo

Lisätiedot

Teksti: Annika Luther Kuvat: Bettina Björnberg-Aminoff Käännös: Annika Mäklin

Teksti: Annika Luther Kuvat: Bettina Björnberg-Aminoff Käännös: Annika Mäklin M etsäankka Teksti: Annika Luther Kuvat: Bettina Björnberg-Aminoff Käännös: Annika Mäklin Tämän satukirjan avulla haluamme kertoa lapsille, miten puusta syntyy lautoja ja miten laudoista tehdään puulelu,

Lisätiedot

3. Miksi rottaa kutsuttiin Ronkeliksi? 4. Mitä rotta söi maanantaisin? 5. Mitä rotta söi tiistaisin? 6. Mitä rotta söi keskiviikkoisin?

3. Miksi rottaa kutsuttiin Ronkeliksi? 4. Mitä rotta söi maanantaisin? 5. Mitä rotta söi tiistaisin? 6. Mitä rotta söi keskiviikkoisin? Rotta Ronkeli Eräällä rotalla oli kummallinen nimi. Rottaa kutsuttiin Ronkeliksi. Ronkeli oli saanut nimensä ruokatavoistaan. Se halusi syödä vain hedelmiä. Maanantaisin rotta söi banaaneja. Tiistaisin

Lisätiedot

Lennä, kotka, lennä. Afrikkalainen kertomus. Mukaillut Christopher Gregorowski. Lennä, kotka, lennä

Lennä, kotka, lennä. Afrikkalainen kertomus. Mukaillut Christopher Gregorowski. Lennä, kotka, lennä Lennä, kotka, lennä Afrikkalainen kertomus Mukaillut Christopher Gregorowski Lennä, kotka, lennä 5 Muuan maanviljelijä lähti eräänä päivänä etsimään kadonnutta vasikkaa. Karjapaimenet olivat palanneet

Lisätiedot

Minä päätin itse sitoa ankkurinköyden paikalle, johon laitetaan airot. Kun ankkuri upposi joen pohjaan ja heti

Minä päätin itse sitoa ankkurinköyden paikalle, johon laitetaan airot. Kun ankkuri upposi joen pohjaan ja heti Joki Minä asun omakotitalossa. Talo sijaitsee Kemijärven rannan lähellä. Talon ja rannan välimatka on noin 20 metriä. Tänä keväänä Kemijoen pinnan jää alkoi sulaa aikaisemmin kuin ennen. Kaiken jään sulamisen

Lisätiedot

! Hyvä idea! Kiitos vinkistä!, Saara innostui ja veti Leevin perässään sisälle.! Mutta eihän täällä tuule!, Leevi ihmetteli. Siis yhtään!!

! Hyvä idea! Kiitos vinkistä!, Saara innostui ja veti Leevin perässään sisälle.! Mutta eihän täällä tuule!, Leevi ihmetteli. Siis yhtään!! Leija Sää oli loputtoman tylsä. Jo toista viikkoa. Saaralla ja Leevillä ei ollut mitään tekemistä. Pilvet peittivät taivasta ja oli kylmä. Lapset olivat löhönneet koko päivän sohvalla telkkaria katselemassa.

Lisätiedot

Löydätkö tien. taivaaseen?

Löydätkö tien. taivaaseen? Löydätkö tien taivaaseen? OLETKO KOSKAAN EKSYNYT? LÄHDITKÖ KULKEMAAN VÄÄRÄÄ TIETÄ? Jos olet väärällä tiellä, et voi löytää perille. Jumala kertoo Raamatussa, miten löydät tien taivaaseen. Jumala on luonut

Lisätiedot

MAAILMAN NAPA. Vihkonen on osa Pop In hanketta, joka tekee työtä seksuaalista kaltoinkohtelua vastaan 2006-2008. apa_mv_a7.indd 1 4.6.

MAAILMAN NAPA. Vihkonen on osa Pop In hanketta, joka tekee työtä seksuaalista kaltoinkohtelua vastaan 2006-2008. apa_mv_a7.indd 1 4.6. MAAILMAN NAPA Vihkonen on osa Pop In hanketta, joka tekee työtä seksuaalista kaltoinkohtelua vastaan 2006-2008 apa_mv_a7.indd 1 4.6.2007 22:32:08 Ketä sinä kosketit viimeksi? Miltä tuntui koskettaa? Miten

Lisätiedot

Pidän hänen ilmeestään, kun sanon sen hänelle.

Pidän hänen ilmeestään, kun sanon sen hänelle. Hän rakastaa minua. Tietenkin minä rakastan häntä. Kyllä minä uskon, että hän rakastaa minua... Hänhän on vaimoni! Joskus hän sanoo sen ääneenkin. Pidän hänen ilmeestään, kun sanon sen hänelle. On hyvä

Lisätiedot

Objektiharjoituksia. Harjoitus 2 Tässä on lyhyitä dialogeja. Pane objektit oikeaan muotoon. 1) - Vien... TÄMÄ KIRJE postiin.

Objektiharjoituksia. Harjoitus 2 Tässä on lyhyitä dialogeja. Pane objektit oikeaan muotoon. 1) - Vien... TÄMÄ KIRJE postiin. Objektiharjoituksia Harjoitus 1 Pane objekti oikeaan muotoon. 1. Ensin te kirjoitatte... TÄMÄ TESTI ja sitten annatte... PAPERI minulle. 2. Haluan... KUPPI - KAHVI. 3. Ostan... TUO MUSTA KENKÄ (mon.).

Lisätiedot

Suomen Tunnustuksellinen PYHÄKOULUMATERIAALI 1(6) VAARAN MERKKI

Suomen Tunnustuksellinen PYHÄKOULUMATERIAALI 1(6) VAARAN MERKKI Suomen Tunnustuksellinen PYHÄKOULUMATERIAALI 1(6) VAARAN MERKKI 1. Kertomuksen taustatietoja a) Kertomuksen tapahtumapaikka b) Ajallinen yhteys muihin kertomuksiin c) Kertomuksessa esiintyvät henkilöt

Lisätiedot

ANNA JA ALEKSI SETELINVÄÄRENTÄJIEN JÄLJILLÄ

ANNA JA ALEKSI SETELINVÄÄRENTÄJIEN JÄLJILLÄ EURO RUN -PELI www.uudet-eurosetelit.eu ANNA JA ALEKSI SETELINVÄÄRENTÄJIEN JÄLJILLÄ - 2 - Anna ja Aleksi ovat samalla luokalla ja parhaat kaverit. Heillä on tapana joutua erilaisiin seikkailuihin. Taas

Lisätiedot

ANNA JA ALEKSI SETELINVÄÄRENTÄJIEN JÄLJILLÄ

ANNA JA ALEKSI SETELINVÄÄRENTÄJIEN JÄLJILLÄ EURO RUN -PELI www.uudet-eurosetelit.eu ANNA JA ALEKSI SETELINVÄÄRENTÄJIEN JÄLJILLÄ Anna ja Aleksi ovat samalla luokalla ja parhaat kaverit. Heillä on tapana joutua erilaisiin seikkailuihin. Taas alkaa

Lisätiedot

Outi Rossi JIPPII. Matkaan Jeesuksen kanssa. Kuvittanut Susanna Sinivirta. Fida International ry

Outi Rossi JIPPII. Matkaan Jeesuksen kanssa. Kuvittanut Susanna Sinivirta. Fida International ry Outi Rossi JIPPII Matkaan Jeesuksen kanssa Kuvittanut Susanna Sinivirta Fida International ry JIPPII Matkaan Jeesuksen kanssa, 4. painos C Outi Rossi Kuvitus Susanna Sinivirta Fida International ry Kirjapaino

Lisätiedot

MIES JA NAINEN JUMALAN LUOMUKSINA. Matin ja Maijan eväät Pekka Tuovinen, 15.11.2015

MIES JA NAINEN JUMALAN LUOMUKSINA. Matin ja Maijan eväät Pekka Tuovinen, 15.11.2015 MIES JA NAINEN JUMALAN LUOMUKSINA Matin ja Maijan eväät Pekka Tuovinen, 15.11.2015 LUOMINEN 1) Raamattu kertoo kaiken olevaisen synnystä yksinkertaisen (entisajan) maailmankuvan puitteissa. 2) Raamatun

Lisätiedot

Nettiraamattu lapsille. Jumala koettelee Abrahamin rakkautta

Nettiraamattu lapsille. Jumala koettelee Abrahamin rakkautta Nettiraamattu lapsille Jumala koettelee Abrahamin rakkautta Kirjoittaja: Edward Hughes Kuvittaja: Byron Unger; Lazarus Sovittaja: M. Maillot; Tammy S. Kääntäjä: Anni Kernaghan Tuottaja: Bible for Children

Lisätiedot

JOKA -pronomini. joka ja mikä

JOKA -pronomini. joka ja mikä JOKA -pronomini joka ja mikä Talon edessä on auto. Auto kolisee kovasti. Talon edessä on auto, joka kolisee kovasti. Tuolla on opettaja. Opettaja kirjoittaa jotain taululle. Tuolla on opettaja, joka kirjoittaa

Lisätiedot

Taloyhtiön asukkaiden kuulumisia. Kaaduin takahuoneessa ja kaikki muut työntekijät nauroivat KATSO YLLÄTYSTULOS!

Taloyhtiön asukkaiden kuulumisia. Kaaduin takahuoneessa ja kaikki muut työntekijät nauroivat KATSO YLLÄTYSTULOS! TOIMITTAJAT PISTIVÄT KESÄN JÄÄTELÖT JÄRJESTYKSEEN SIVU 3 KATSO YLLÄTYSTULOS! Kaaduin takahuoneessa ja kaikki muut työntekijät nauroivat -Rasmus SIVU 2 Taloyhtiön asukkaiden kuulumisia. SIVU 6 KUINKA KAUPPA

Lisätiedot

Viisas kuningas Salomo

Viisas kuningas Salomo Nettiraamattu lapsille Viisas kuningas Salomo Kirjoittaja: Edward Hughes Kuvittaja: Lazarus Sovittaja: Ruth Klassen Kääntäjä: Anni Kernaghan Tuottaja: Bible for Children www.m1914.org BFC PO Box 3 Winnipeg,

Lisätiedot

nousukasjupilta. Hän oli toivonut näkevänsä tuttuja kasvoja, mutta Foleya, baarin omistajaa,

nousukasjupilta. Hän oli toivonut näkevänsä tuttuja kasvoja, mutta Foleya, baarin omistajaa, 3 Stacia laski hieman kyllästyneesti huokaisten eteensä tiskille lasillisen verta chelseyläiseltä nousukasjupilta. Hän oli toivonut näkevänsä tuttuja kasvoja, mutta Foleya, baarin omistajaa, lukuun ottamatta

Lisätiedot

Täytyy-lause. Minun täytyy lukea kirja.

Täytyy-lause. Minun täytyy lukea kirja. Täytyy-lause Minun täytyy lukea kirja. Kenen? (-N) TÄYTYY / EI TARVITSE perusmuoto missä? mistä? mihin? milloin? miten? millä? Minun täytyy olla luokassa. Pojan täytyy tulla kotiin aikaisin. Heidän täytyy

Lisätiedot

Nettiraamattu lapsille. Viisas kuningas Salomo

Nettiraamattu lapsille. Viisas kuningas Salomo Nettiraamattu lapsille Viisas kuningas Salomo Kirjoittaja: Edward Hughes Kuvittaja: Lazarus Sovittaja: Ruth Klassen Kääntäjä: Anni Kernaghan Tuottaja: Bible for Children www.m1914.org 2013 Bible for Children,

Lisätiedot

Nettiraamattu. lapsille. Daniel vankeudessa

Nettiraamattu. lapsille. Daniel vankeudessa Nettiraamattu lapsille Daniel vankeudessa Kirjoittaja: Edward Hughes Kuvittaja: Jonathan Hay Sovittaja: Mary-Anne S. Kääntäjä: Anni Kernaghan Tuottaja: Bible for Children www.m1914.org BFC PO Box 3 Winnipeg,

Lisätiedot

Kinnulan humanoidi 5.2.1971.

Kinnulan humanoidi 5.2.1971. Kinnulan humanoidi 5.2.1971. Peter Aliranta yritti saada kiinni metsään laskeutuneen aluksen humanoidin, mutta tämän saapas oli liian kuuma jotta siitä olisi saanut otteen. Hän hyökkäsi kohti ufoa moottorisahan

Lisätiedot

Pöllönkankaan verkkokohina

Pöllönkankaan verkkokohina Pöllönkankaan verkkokohina 2011-2012 Ensimmäinen luokka Pöllöjä liikkeellä Pöllönkankaalla ... ihan joka puolella! Talvikaupunkeja Talvella Pipo päässä... lapaset kädessä! Lentävää grafiikkaa Kevättä

Lisätiedot

PIENI HEVOSTAITO-OPAS SUOMEN RATSASTAJAINLIITTO RY 3

PIENI HEVOSTAITO-OPAS SUOMEN RATSASTAJAINLIITTO RY 3 PIENI HEVOSTAITO-OPAS SUOMEN RATSASTAJAINLIITTO RY 3 TÄMÄN HEVOSTAITO-OPPAAN OMISTAA TALLI Hevoset asuvat tallissa. Jokaisella hevosella on tallissa oma karsinansa. Hevoset ovat päivisin ulkona tarhassa.

Lisätiedot

Nettiraamattu lapsille. Tulen mies

Nettiraamattu lapsille. Tulen mies Nettiraamattu lapsille Tulen mies Kirjoittaja: Edward Hughes Kuvittaja: Lazarus Sovittaja: E. Frischbutter Kääntäjä: Anni Kernaghan Tuottaja: Bible for Children www.m1914.org 2010 Bible for Children, Inc.

Lisätiedot

Jumalan lupaus Abrahamille

Jumalan lupaus Abrahamille Nettiraamattu lapsille Jumalan lupaus Abrahamille Kirjoittaja: Edward Hughes Kuvittaja: Byron Unger; Lazarus Sovittaja: M. Maillot; Tammy S. Kääntäjä: Anni Kernaghan Tuottaja: Bible for Children www.m1914.org

Lisätiedot

c) Kertomuksessa esiintyvät henkilöt Mooses, Aaron ja Mirjam sekä Aaronin poika, Eleasar

c) Kertomuksessa esiintyvät henkilöt Mooses, Aaron ja Mirjam sekä Aaronin poika, Eleasar Suomen Tunnustuksellinen PYHÄKOULUMATERIAALI 1(6) VASKIKÄÄRME 1. Kertomuksen taustatietoja a) Kertomuksen tapahtumapaikka - Siinain erämaassa b) Ajallinen yhteys muihin kertomuksiin Sen 40 vuoden aikana,

Lisätiedot

Suomen Tunnustuksellinen PYHÄKOULUMATERIAALI 1(5) VIINITARHAAN TÖIHIN

Suomen Tunnustuksellinen PYHÄKOULUMATERIAALI 1(5) VIINITARHAAN TÖIHIN Suomen Tunnustuksellinen PYHÄKOULUMATERIAALI 1(5) VIINITARHAAN TÖIHIN Tänään meillä on kaksi vertausta, joissa kutsutaan väkeä töihin viinitarhaan. 2. Itse kertomus Raamatusta rinnakkaispaikkoineen Kukin

Lisätiedot

Puuha- Penan päiväkirja. by: Basil ja Lauri

Puuha- Penan päiväkirja. by: Basil ja Lauri Puuha- Penan päiväkirja by: Basil ja Lauri Eräänä päivänä Puuha-Pena meni ullakolle siivoamaan, koska hänen ystävänsä Plup- Plup tulee hänen luokse kylään ja Plup-Plup kutsuu Keke Keksin, joka on hyvin

Lisätiedot

ESIINTYMINEN. Laura Elo Cambiare p. 040 748 7884 laura@johtajuustaito.fi

ESIINTYMINEN. Laura Elo Cambiare p. 040 748 7884 laura@johtajuustaito.fi ESIINTYMINEN Laura Elo Cambiare p. 040 748 7884 laura@johtajuustaito.fi Jännitys hyvä renki huono isäntä Kumpi kuvaa sinua? Jännitys auttaa minua. Jännitys lamaannuttaa ja vaikeuttaa esillä oloani. Jännitys

Lisätiedot

Olipa kerran kukka, joka meni kuntosaliin. Kun kukka sanoi. kuntosalilla: Rapu-raa-raa, kumma juttu, hän pääsi

Olipa kerran kukka, joka meni kuntosaliin. Kun kukka sanoi. kuntosalilla: Rapu-raa-raa, kumma juttu, hän pääsi Kesäkuussa Metsästettiin sana-aarteita Lasten Yliopiston sanataidekurssilla. VäriVarjoTeatteria, tarinoita, loitsuja ja muutamia muitakin lohkaisuja loihdittiin esiin kesäpäivien iloksi... Olipa kerran

Lisätiedot

Muskarimessu: Hyvän paimenen matkassa

Muskarimessu: Hyvän paimenen matkassa Muskarimessu: Hyvän paimenen matkassa Lähdetään matkaan Tänään lähdetään hyvän paimenen matkaan. Aamulla paimen huomasi, että yksi hänen lampaistaan on kadoksissa. Tallella on 99 lammasta, mutta yksi,

Lisätiedot

Moniasiakkuus ja osallisuus palveluissa -seminaari 4.10.2012 Moniammatillinen yhteistyö ja asiakaskokemukset

Moniasiakkuus ja osallisuus palveluissa -seminaari 4.10.2012 Moniammatillinen yhteistyö ja asiakaskokemukset Moniasiakkuus ja osallisuus palveluissa -seminaari 4.10.2012 Moniammatillinen yhteistyö ja asiakaskokemukset Riikka Niemi, projektipäällikkö ja Pauliina Hytönen, projektityöntekijä, Jyväskylän ammattikorkeakoulu

Lisätiedot

Aamunavaus alakoululaisille

Aamunavaus alakoululaisille Aamunavaus alakoululaisille Punainen Risti on maailmanlaajuinen järjestö, jonka päätehtävänä on auttaa hädässä olevia ihmisiä. Järjestön toiminta pohjautuu periaatteisiin, jotka antavat sille mahdollisuuden

Lisätiedot

Nettiraamattu. lapsille. Paimenpoika Daavid

Nettiraamattu. lapsille. Paimenpoika Daavid Nettiraamattu lapsille Paimenpoika Daavid Kirjoittaja: Edward Hughes Kuvittaja: Lazarus Sovittaja: Ruth Klassen Kääntäjä: Anni Kernaghan Tuottaja: Bible for Children www.m1914.org BFC PO Box 3 Winnipeg,

Lisätiedot

Herra on Paimen. Ps. 100:3 Tietäkää, että Herra on Jumala. Hän on meidät luonut, ja hänen me olemme, hänen kansansa, hänen laitumensa lampaat.

Herra on Paimen. Ps. 100:3 Tietäkää, että Herra on Jumala. Hän on meidät luonut, ja hänen me olemme, hänen kansansa, hänen laitumensa lampaat. Herra on Paimen Ps. 100:3 Tietäkää, että Herra on Jumala. Hän on meidät luonut, ja hänen me olemme, hänen kansansa, hänen laitumensa lampaat. Joh. 10:11 Minä olen se hyvä paimen. Joh. 10:11 Minä olen

Lisätiedot

Seurakunta vaikeuksissa

Seurakunta vaikeuksissa Nettiraamattu lapsille Seurakunta vaikeuksissa Kirjoittaja: Edward Hughes Kuvittaja: Janie Forest Sovittaja: Ruth Klassen Kääntäjä: Anni Kernaghan Tuottaja: Bible for Children www.m1914.org BFC PO Box

Lisätiedot

Matt. 5: 21-48 Reino Saarelma

Matt. 5: 21-48 Reino Saarelma Kiperiä kysymyksiä Matt. 5: 21-48 Reino Saarelma Opetus Neljä jaksoa Vihasta ja riidasta (Matt. 5:21-26) Aviorikoksesta (5:27-32) Vannomisesta (5:33-37) Vihamiesten rakastamisesta (5:38-48) Matt.5:21-26

Lisätiedot

Nettiraamattu lapsille. Jumalan lupaus Abrahamille

Nettiraamattu lapsille. Jumalan lupaus Abrahamille Nettiraamattu lapsille Jumalan lupaus Abrahamille Kirjoittaja: Edward Hughes Kuvittaja: Byron Unger; Lazarus Sovittaja: M. Maillot; Tammy S. Kääntäjä: Anni Kernaghan Tuottaja: Bible for Children www.m1914.org

Lisätiedot

Eikev 5. Moos 7: 12-11: 25

Eikev 5. Moos 7: 12-11: 25 1 Eikev 5. Moos 7: 12-11: 25 Hepreankielisessä sanassa eikev on hyvin paljon tarkoitusta. Ensimmäinen tarkoitus on: johdonmukainen, askel askeleelta eteenpäin. Sana eikev tarkoittaa myös kantapäätä. Kaikkivaltias

Lisätiedot

Pietari ja rukouksen voima

Pietari ja rukouksen voima Nettiraamattu lapsille Pietari ja rukouksen voima Kirjoittaja: Edward Hughes Kuvittaja: Janie Forest Sovittaja: Ruth Klassen Kääntäjä: Anni Kernaghan Tuottaja: Bible for Children www.m1914.org BFC PO Box

Lisätiedot

Oppilaiden motivaation ja kiinnostuksen lisääminen matematiikan opiskeluun ja harrastamiseen. Pekka Peura 28.01.2012

Oppilaiden motivaation ja kiinnostuksen lisääminen matematiikan opiskeluun ja harrastamiseen. Pekka Peura 28.01.2012 Oppilaiden motivaation ja kiinnostuksen lisääminen matematiikan opiskeluun ja harrastamiseen Pekka Peura 28.01.2012 MOTIVAATIOTA JA AKTIIVISUUTTA LISÄÄVÄN OPPIMISYMPÄRISTÖN ESITTELY (lisätietoja maot.fi)

Lisätiedot

Maija Hynninen: Orlando-fragmentit (2010) 1. Unelma Sormiharjoitus 1 2. Tammipuu Sormiharjoitus 2 3. suunnit. duration ca. 23

Maija Hynninen: Orlando-fragmentit (2010) 1. Unelma Sormiharjoitus 1 2. Tammipuu Sormiharjoitus 2 3. suunnit. duration ca. 23 Maija Hynninen: Orlando-fragmentit (2010) 1. Unelma Sormiharjoitus 1 2. Tammipuu Sormiharjoitus 2 3. suunnit duration ca. 23 Työskentelimme Henriikka Tavin kanssa löyhässä symbioosissa, keskustelimme ja

Lisätiedot

Hyviä ja huonoja kuninkaita

Hyviä ja huonoja kuninkaita Nettiraamattu lapsille Hyviä ja huonoja kuninkaita Kirjoittaja: Edward Hughes Kuvittaja: Lazarus Sovittaja: Ruth Klassen Kääntäjä: Anni Kernaghan Tuottaja: Bible for Children www.m1914.org BFC PO Box 3

Lisätiedot

Agricolan Monenlaista luettavaa 1

Agricolan Monenlaista luettavaa 1 Tiainen ja karhu Puun oksalla oli tiaisen pesä. Karhu tuli pesän luokse ja olisi halunnut tulla vie-rai-sil-le. Tiaisen pojat tirs-kah-te-li-vat pesässä. Onko isänne kotona? karhu kysyi. Ei ole, vastasivat

Lisätiedot

Aakkoset Aa Ii Uu Ss Nn Ee Oo Ll Rr Mm Tt Ää Pp Kk Jj Vv Hh Yy Öö Dd Gg Bb Ff Cc Ww Xx Zz Qq Åå Numerot 0 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 Kuka on...? (adjektiivit) 1. 2. 3. 4. 5. 6. 7. 8. Kenellä on...? (omistaminen)

Lisätiedot

Majakka-ilta 21.11.2015. antti.ronkainen@majakka.net

Majakka-ilta 21.11.2015. antti.ronkainen@majakka.net Majakka-ilta 21.11.2015 antti.ronkainen@majakka.net Majakka-seurakunta Majakan missio: Majakka-seurakunta kutsuu, opettaa, palvelee, varustaa, lähtee ja lähettää! Majakan arvolauseke: Yhdessä olemme aivan

Lisätiedot

EEVA JA AADAM EDENISSÄ

EEVA JA AADAM EDENISSÄ Suomen Tunnustuksellinen PYHÄKOULUMATERIAALI 1(5) EEVA JA AADAM EDENISSÄ Kuva taidegraafikko Kimmo Pälikkö 1. Kertomuksen taustatietoja a) Missä kertomus tapahtui Jumalan istuttamassa paratiisissa, joka

Lisätiedot

Tämä satu sijoittuu Mäyrämäen kylään. Sitä asuttaa monen monituiset eläimet. Kylän epävirallisena päällikkönä on monet vuodet ollut vanha Mäyrä-herra.

Tämä satu sijoittuu Mäyrämäen kylään. Sitä asuttaa monen monituiset eläimet. Kylän epävirallisena päällikkönä on monet vuodet ollut vanha Mäyrä-herra. Esipuhe: Tämä satu sijoittuu Mäyrämäen kylään. Sitä asuttaa monen monituiset eläimet. Kylän epävirallisena päällikkönä on monet vuodet ollut vanha Mäyrä-herra. Normaalisti olen tehnyt kuvituksen valmiiksi

Lisätiedot

Ensimmäinen Johanneksen kirje 4. osa

Ensimmäinen Johanneksen kirje 4. osa Ensimmäinen Johanneksen kirje 4. osa 1 opettaja- Isak Penzev 21.0.3.2013 Jatkamme Johanneksen kirjeen tutkimista. Tämä oppitunti kuuluu opetussarjaan, jossa me tutkimme Uutta testamenttia. Kun me tutkimme

Lisätiedot

Maaria Lappalainen SATUTETTU

Maaria Lappalainen SATUTETTU Maaria Lappalainen SATUTETTU Satutettu Maaria Lappalainen Kuvat: Maaria Lappalainen Ulkoasu: Lassi Kahilakoski Kustantaja: Mediapinta, 2011 ISBN 978-952-235-404-4 Luovutus Piikit selässä, terävät kuin

Lisätiedot

Mitä on oikeudenmukaisuus? (Suomessa se on kaikkien samanvertainen kohtelu ja tasa-arvoisuus)

Mitä on oikeudenmukaisuus? (Suomessa se on kaikkien samanvertainen kohtelu ja tasa-arvoisuus) 14 E KYSYMYSPAKETTI Elokuvan katsomisen jälkeen on hyvä varata aikaa keskustelulle ja käydä keskeiset tapahtumat läpi. Erityisesti nuorempien lasten kanssa tulee käsitellä, mitä isälle tapahtui, sillä

Lisätiedot

Nimimerkki: Emajõgi. Mahtoiko kohtu hukkua kun se täyttyi vedestä?

Nimimerkki: Emajõgi. Mahtoiko kohtu hukkua kun se täyttyi vedestä? Nimimerkki: Emajõgi I Mahtoiko kohtu hukkua kun se täyttyi vedestä? Jos olisin jäänyt veteen, olisin muuttunut kaihiksi, suomut olisivat nousseet silmiin, äitini olisi pimennossa evät pomppineet lonkista

Lisätiedot

KOTIKUNTOILUOPAS. Selkä, vatsa, jalat, kädet, niska ja hartiat

KOTIKUNTOILUOPAS. Selkä, vatsa, jalat, kädet, niska ja hartiat KOTIKUNTOILUOPAS Selkä, vatsa, jalat, kädet, niska ja hartiat Tämä opas on tehty opinnäytetyönä aiheena Seniorit kuntoon kotikonstein. Oppaan ovat tehneet Kouvolan seudun ammattiopiston sosiaali- ja terveysalan

Lisätiedot

JOOSEF POTIFARIN LUONA JA VANKILASSA

JOOSEF POTIFARIN LUONA JA VANKILASSA Suomen Tunnustuksellinen PYHÄKOULUMATERIAALI 1(6) JOOSEF POTIFARIN LUONA JA VANKILASSA Kuva taidegraafikko Kimmo Pälikkö 1. Kertomuksen taustatietoja a) Missä kertomus tapahtui Egyptissä b) Ajallinen yhteys

Lisätiedot

Nehemia rakentaa muurin

Nehemia rakentaa muurin Nettiraamattu lapsille Nehemia rakentaa muurin Kirjoittaja: Edward Hughes Kuvittaja: Jonathan Hay Sovittaja: Mary-Anne S. Kääntäjä: Anni Kernaghan Tuottaja: Bible for Children www.m1914.org 2014 Bible

Lisätiedot

Suomen Tunnustuksellinen PYHÄKOULUMATERIAALI 1(5) JEESUS 12-VUOTIAANA

Suomen Tunnustuksellinen PYHÄKOULUMATERIAALI 1(5) JEESUS 12-VUOTIAANA Suomen Tunnustuksellinen PYHÄKOULUMATERIAALI 1(5) JEESUS 12-VUOTIAANA Kuva taidegraafikko Kimmo Pälikkö 1. Kertomuksen taustatietoja Juutalaiset pojat kävivät kotikaupunkinsa synagoogassa koulua 5-vuotiaasta

Lisätiedot

Nettiraamattu. lapsille. Seurakunnan synty

Nettiraamattu. lapsille. Seurakunnan synty Nettiraamattu lapsille Seurakunnan synty Kirjoittaja: Edward Hughes Kuvittaja: Janie Forest Sovittaja: Ruth Klassen Kääntäjä: Anni Kernaghan Tuottaja: Bible for Children www.m1914.org BFC PO Box 3 Winnipeg,

Lisätiedot

ELISA JA SUUNEMILAINEN VAIMO

ELISA JA SUUNEMILAINEN VAIMO Suomen Tunnustuksellinen PYHÄKOULUMATERIAALI 1(6) ELISA JA SUUNEMILAINEN VAIMO Palaamme nyt tutkimaan Vanhan Testamentin ajan loppuvaiheita. On hyvä kerrata lyhyesti, mitä edellä on tapahtunut. Israelin

Lisätiedot

Raamatun lainaukset vuoden 1992 raamatunkäännöksestä.

Raamatun lainaukset vuoden 1992 raamatunkäännöksestä. elämä alkaa tästä 2008 Evangelism Explosion International Kaikki oikeudet pidätetään. Ei saa kopioida missään muodossa ilman kirjallista lupaa. Raamatun lainaukset vuoden 1992 raamatunkäännöksestä. Asteikolla

Lisätiedot

Tyttö, joka eli kahdesti

Tyttö, joka eli kahdesti Nettiraamattu lapsille Tyttö, joka eli kahdesti Kirjoittaja: Edward Hughes Kuvittaja: Janie Forest Sovittaja: Ruth Klassen Kääntäjä: Anni Kernaghan Tuottaja: Bible for Children www.m1914.org 2007 Bible

Lisätiedot

1Moos. 2:16-17 Herra Jumala sanoi ihmiselle: "Saat vapaasti syödä puutarhan kaikista puista. Vain siitä puusta, joka antaa tiedon hyvästä ja pahasta,

1Moos. 2:16-17 Herra Jumala sanoi ihmiselle: Saat vapaasti syödä puutarhan kaikista puista. Vain siitä puusta, joka antaa tiedon hyvästä ja pahasta, Syntiinlankeemus 1Moos. 2:16-17 Herra Jumala sanoi ihmiselle: "Saat vapaasti syödä puutarhan kaikista puista. Vain siitä puusta, joka antaa tiedon hyvästä ja pahasta, älä syö, sillä sinä päivänä, jona

Lisätiedot

SEISAN 1(12) SEISAN. 1. Yoi

SEISAN 1(12) SEISAN. 1. Yoi SEISAN 1(12) Kuvien lähde: Gijomonkai ry:n katavideo Tekstien lähde: Shoko-Ryu kolleegio Shoko-Ryu vyokoevaatimukset (Lokakuu 2003 Tarkistettu versio helmikuu 2004 ) SEISAN 1. Yoi 2. Askel vasemmalla jalalla

Lisätiedot

Tehtäviä ja vinkkejä koulun tutustumispäivään

Tehtäviä ja vinkkejä koulun tutustumispäivään Tehtäviä ja vinkkejä koulun tutustumispäivään Koulun tutustumispäivä Vinkkejä opettajalle Varaa oppilaille lyijykynät, kumit ja puuvärit (keltainen, sininen, punainen, ruskea). Kouluun ja omaan uuteen

Lisätiedot

Savi tykkää käden lämmöstä. Se muovautuu helpommin, kun se lämpiää, Sirkka sanoi. Vähän niin kuin ihmisetkin, minä sanoin.

Savi tykkää käden lämmöstä. Se muovautuu helpommin, kun se lämpiää, Sirkka sanoi. Vähän niin kuin ihmisetkin, minä sanoin. Kaisa TAPAN I BAGGE Kotona TAMMI Kaisa TAPAN I BAGGE Kotona Kuvittanut Hannamari Ruohonen Kustannusosakeyhtiö Tammi Helsinki Kannen kuva: Hannamari Ruohonen Kannen ja typografian suunnittelu: Laura Lyytinen

Lisätiedot

Kun isä jää kotiin. Teksti: Liisi Jukka Kuvat: Iida Vainionpää

Kun isä jää kotiin. Teksti: Liisi Jukka Kuvat: Iida Vainionpää Teksti: Liisi Jukka Kuvat: Iida Vainionpää Kun isä jää kotiin Mikko Ratia, 32, istuu rennosti olohuoneen tuolilla, samalla kun hänen tyttärensä Kerttu seisoo tuolista tukea ottaen samaisessa huoneessa.

Lisätiedot

3. Ryhdy kirjoittamaan ja anna kaiken tulla paperille. Vääriä vastauksia ei ole.

3. Ryhdy kirjoittamaan ja anna kaiken tulla paperille. Vääriä vastauksia ei ole. 1 Unelma-asiakas Ohjeet tehtävän tekemiseen 1. Ota ja varaa itsellesi omaa aikaa. Mene esimerkiksi kahvilaan yksin istumaan, ota mukaasi nämä tehtävät, muistivihko ja kynä tai kannettava tietokone. Varaa

Lisätiedot

KUNINKAAN POJAN HÄÄT JA SUURET PIDOT

KUNINKAAN POJAN HÄÄT JA SUURET PIDOT Suomen Tunnustuksellinen PYHÄKOULUMATERIAALI 1(5) KUNINKAAN POJAN HÄÄT JA SUURET PIDOT Tänään meillä on kaksi vertausta, jotka kertovat siitä, kuinka Jumala kutsuu kaikkia taivaan hääjuhliin. 1. Kertomuksen

Lisätiedot

Hyvä Sisärengaslainen,

Hyvä Sisärengaslainen, Hyvä Sisärengaslainen, Tervetuloa SLEY:n nuorisotyön sisärenkaan raamattukouluun! Tämän kevään kuluessa käymme läpi Johanneksen evankeliumin lyhyissä jaksoissa. Voit lähettää kysymyksiä, palautetta, esirukousaiheita

Lisätiedot

Viisas kuningas Salomo

Viisas kuningas Salomo Nettiraamattu lapsille Viisas kuningas Salomo Kirjoittaja: Edward Hughes Kuvittaja: Lazarus Kääntäjä: Anni Kernaghan Sovittaja: Ruth Klassen Suomi Kertomus 22/60 www.m1914.org Bible for Children, PO Box

Lisätiedot

Löydät meidät kanttiinin yläpuolelta, kolmannesta kerroksesta.

Löydät meidät kanttiinin yläpuolelta, kolmannesta kerroksesta. Osastollamme tehdään paljon erilaisia tutkimuksia. Lääkärin pyynnöstä haluamme ottaa sinusta EEG- eli aivosähkötutkimuksen, joka tutkii aivojen toimintaa. Löydät meidät kanttiinin yläpuolelta, kolmannesta

Lisätiedot

Nettiraamattu lapsille. Pietari ja rukouksen voima

Nettiraamattu lapsille. Pietari ja rukouksen voima Nettiraamattu lapsille Pietari ja rukouksen voima Kirjoittaja: Edward Hughes Kuvittaja: Janie Forest Sovittaja: Ruth Klassen Kääntäjä: Anni Kernaghan Tuottaja: Bible for Children www.m1914.org 2013 Bible

Lisätiedot