Shiba pieni japanilainen ihme

Transkriptio

1 Shiba pieni japanilainen ihme arvosteluopas tuomareille Akita & Shiba ry 2003

2 Shiban arvostelu Shiba on pienin japanilaisista pystykorvista*. Sen tunnusmerkkejä ovat pienet eteenpäin kallistuneet korvat, kolmiomaiset vinot silmät ja terhakkaasti selän päälle kiertyvä häntä. Japanilaisille nämä ja muut shiban ominaisuudet eivät perustu pelkästään esteettiseen kauneuteen, vaan kaikki kauneusihanteet perustellaan sillä, miten ominaisuus vaikutta koiran luonteen ilmentymiseen. Japanilaiset arvostavat ennen kaikkea voimaa, arvokkuutta, ylväyttä, luonteen lujuutta, luotettavuutta ja itsehillintää, ja kaikkia näitä ominaisuuksia kuvastaa ihanne shibasta. Siksi tässä oppaassa mainitaan myös miten joku ominaisuus vaikuttaa koiran antamaan vaikutelmaan sen luonteesta, ja toivomme että näistä vertauskuvista on apua shibaa arvosteltaessa. Luonne ja käyttäytyminen Japanilaisessa rotumääritelmässä luonteen painoarvo on 15 prosenttia, mikä on enemmän, kuin millään muulla rotumääritelmän kohdalla. Luonne on siis olennainen osa shibaa. Japanilainen rotumääritelmä kuvaa sitä näin: Koiralla on rohkea ja arvokas luonne yhdistyneenä hyväntahtoisuuteen ja vaatimattomuuteen. Se on valpas ja kykenevä liikkumaan nopeasti joustavin, ketterin askelin. Japanilainen rotumääritelmä kuvaa japanilaisten koirien luonnetta kolmella sanalla: rohkea arvokkuus (kan-i), hyväntahtoisuus (ryosei) ja vaatimattomuus tai viattomuus (soboku). Nämä kolme luonteenpiirrettä tulee löytyä japanilaisesta koirasta. Toinen lause kuvaa koiran käytöstä. Koiran on oltava valpas ja tietoinen ympäristöstään. Tämä on osoitus terävistä aisteista, jotka ovat tärkeitä metsästävälle koiralle. Koira voi olla ylettömän valpas jopa niin että se on luonteeltaan hermostunut, se riehaantuu pienimmästäkin ärsykkeestä ja osoittaa pelokkuutta. Tämä on japanilaisten mukaan pahin mahdollinen luonteen virhe. Vastakohtana tälle on tylsyys, tyhmyys, hitaus tai haluttomuus. Ihanteellinen koira on näiden kahden ääripään väliltä. Koira joka on sopivan valpas, on rauhallinen ja reagoi ärsykkeisiin kohtuullisesti, mutta on koko ajan valmis toimintaan. Jotta shiban oikea luonne pääsisi esille, on sen kyettävä liikkumaan nopeasti joustavin, ketterin askelin. Tämä joustava liikunta on osaltaan riippuvainen koiran rakenteesta, mutta koiran on myös oltava hyvässä fyysisessä kunnossa, jotta liikkeessä on se oikea jousto ja ponnistusvoima. Löysyys ja huono fyysinen kunto ovat virheitä. Ulkomuodolliset ominaisuudet Sukupuolileima: Uros ja narttu tulee olla selvästi toisistaan erotettavissa, muutenkin kuin sukuelinten perusteella. Urosmainen narttu, narttumainen uros tai koira josta päältäpäin ei sukupuolta pysty sanomaan, ovat virheellisiä. Selkeän sukupuolileiman sanotaan olevan tyypillinen ominaisuus korkeammille eläimille. Mitä kehittyneempi laji on, sitä enemmän uroksen ja nartun ulkomuoto eroaa toisistaan. Siksi vaatimus, että shiballa tulee olla selkeä sukupuolileima, kuvastaa ennen kaikkea sitä, että koirarotu on yksi kaikkein kehittyneimmistä eläimistä. Sukupuolen tulisi olla erotettavissa koirasta ensi silmäyksellä. Uroksen ulkomuodon tulee kuvastaa arvokkuutta ja ylväyttä. Pää kallo ja kasvon luut ovat leveämmät, pidemmät ja voimakkaammat kuin nartulla. * Japanilaisilla pystykorvilla tarkoitetaan tässä alkuperäisrotuisia pystykorvia: akita, hokkaido, kai, kishu, shikoku ja shiba. 2 Shiba koulutusmateriaali Akita & Shiba ry

3 Piirros 1. Päälaki on litteä ja leveä ja posket erityisen täyteläiset, kuono on paksu ja voimakas ja silmistä tulee kuvastua voima. Urokseen verrattuna nartun pää on aavistuksen kapeampi ja silmien ilme kuvastaa hienostuneisuutta. Nartun olemuksen tulee kuvastaa lempeyttä. Fyysiseltä muodoltaan uros on voimakkaampi, luusto järeämpi ja lihakset kehittyneemmät. Narttu on luustoltaan kevyempi ja rakenteeltaan kaikin puolin sirompi. Koiran korkeus, paino ja massa määräytyy myös sukupuolen mukaan ja pituuden suhde korkeuteen tulee olla 110:100, mutta uros on joka suhteessa noin 10 prosenttia narttua suurempi. Mittasuhteet: Mittasuhteiltaan shiban tulee olla harmoninen ja tasapainoinen, mikä merkitsee oikeaa mitta suhdetta eri ruumiinosien välillä. Harmonialla tarkoitetaan, että ruumiinosien tulee istua hyvin yhteen, esimerkiksi pitkät Akita & Shiba ry Shiba koulutusmateriaali 3

4 jalat eivät sovi tukevaan runkoon tai pienet korvat suureen päähän. Harmonia tulee toteutua koko koirassa aina luuston rakenteesta pienimpiin yksityiskohtiin. Ruumiinosien oikea mittakaava on tärkeä kehon tehokkaalle toiminnalle, jos esimerkiksi runko on liian lyhyt jalkoihin nähden, liikkeistä tulee väkinäiset. Tasapainoisuus merkitsee sitä, että vaa assa toinen puoli painaa yhtä paljon kuin toinen, siten että oikea ja vasen, yläosa ja alaosa, takaosa ja etuosa, ovat tasapainossa keskenään. Jos erimerkiksi pää ja hartiat ovat koiralla hyvin kehittyneet, mutta takaosa on kevyt, ei koira ole tasapainoinen. Tasapainoisuuden arvioimiseksi on kehitetty sääntöjä, jotka kuvaavat eri ruumiinosien ihanteellista suhdetta toisiinsa. Näitä suhteita esittää piirros 1, mutta on muistettava, että koiran ruumis on kolmiulotteinen ja liikkuva. Shiban säkäkorkeuden tulee olla uroksilla 40 cm ja nartuilla 37 cm; sallittu vaihtelu ±1,5 cm (urokset 38,5-41,5, nartut 35,5-38,5). Japanilaisilla tuomareilla on tapana mitata tämä mitta juuri lapaluiden kärkien takaa, eikä lavan korkeimmasta kohdasta, kuten meillä on tapana tehdä. Siksi mitattaessa säkäkorkeutta lapaluiden korkeimmasta kohdasta, voidaan sallia hieman korkeampi säkäkorkeus, kuin mitä rotumääritelmässä sanotaan. Shiban painon tulee olla keskimäärin 10 kg, siten että urokset painavat noin 10 prosenttia enemmän, nartut noin 10 prosenttia vähemmän. Koiran ruumiin eri kulmien tulee myös olla tasapainossa keskenään. Annetut ihanteelliset kulmaukset perustuvat liikkeeseen ja tekevät koiran kykeneväksi mahdollisimman tehokkaaseen raviin. Tässä mielessä jalkojen kulmaukset ovat tärkeimmät. Kuitenkin esimerkiksi korvien kulmat tai silmien asento ovat tärkeät rotuleiman antajat. Korvat: Korvat ovat pienet, muodoltaan tasakylkiset kolmiot, kallistuneet hieman eteenpäin ja tukevasti pystyt. Pystyt korvat ovat yksi shiban tavaramerkeistä, eikä korvien tärkeyttä kokonaisuudessa voi korostaa liikaa. Piirros 2. kuvaa oikeanlaisia korvia. Piirros 2 Koko: Helpoin tapa määrittää ovatko korvat oikean kokoiset, on katsoa ovatko ne sopusoinnussa pään kanssa yleensä. Korvat, jotka ovat toiselle koiralle auttamatta liian isot, voisivat olla täydelliset koiralla, jolla on isompi pää. Koska korvia voi mitata vain pään kokoon vertaamalla, tarkkoja mittoja korville on mahdoton antaa. Korvien kokoa on siis arvioitava silmämääräisesti ja luotettava omaan esteettiseen silmään. Yleisesti ottaen liian isot korvat ovat huomattavasi yleisemmät kuin liian pienet. Muoto: Korvien tulisi muodoltaan olla kolmiot niin, että sisä- ja ulkoreuna ovat yhtä pitkät, koska tämä antaa vaikutelman tasapainosta. Koska korvan ulkoreuna kuitenkin kiinnittyy alemmas kuin sisäreuna, eivät ne ole todellisuudessa aivan yhtä pitkät. Vaikutelman tulisi kuitenkin olla tasapainoinen korvia edestä katsottaessa. Korvan kärjestä suoraan alas kuvitellun linjan tulisi jakaa korva kahdeksi yhtä suureksi puoliskoksi. Edelleen kasvojen uloimman kohdan kautta kuviteltu pystysuora linja ei saisi leikata korvaa. Katso piirros 3. Yleisiä korvan muodon virheitä ovat korvat jotka osoittavat ulospäin, korvat jotka osoittavat sisäänpäin ja korvat jotka levenevät 4 Shiba koulutusmateriaali Akita & Shiba ry

5 tyvestään ennen kapenemistaan korvan kärkeä kohden. Lisäksi nähdään korvia, joiden kärki taipuu taaksepäin tai lerputtaa hieman koiran juostessa, korvia jotka ovat muodoltaan pyöreitä ja joilta puuttuu selkeä kärki sekä korvia jotka ovat tyvestään liian kapeita. Piirros 4. esittää korvien virheitä. Eteenpäin kallistus: Korvien tulee olla hieman eteen kallistuneet. Sivusta katsoen korvan etulinja ei saa olla pystysuora, vaan hieman kallistunut. Korvan takalinja seuraa luonnollisena jatkona niskan kaarta, eikä selvää kulmaa korvan kiinnittymispisteessä suhteessa niskaan voi havaita. Joskus korvat ovat liiaksi eteen kallistuneet, mutta paljon yleisempää on, että korvat ovat liian pystyt. Korvien eteenkallistus on tunnusomainen piirre kaikilla japanilaisilla pystykorvaroduilla ja sen merkitystä oikean rotutyypin tunnusmerkkinä ei voi liiaksi korostaa. Pystyt korvat: Japanilaisen rotumääritelmän tukevasti pystyssä tarkoittaa, että korvien tulee todellakin olla tukevat ja pystyt joka tilanteessa. Korvat, jotka lerputtavat kärjestään koiran liikkuessa eivät ole tukevat, vaikka ne koiran seistessä ovatkin pystyasentoiset. Piirros 4 Piirros 3 Korvien asento sinällään voi vaihdella koiran mielentilan mukaan, jolloin rentoutuneen koiran korvat ovat enemmän pään sivulla kuin valppaan koiran, pelokkaan koiran korvien ollessa taakse paine- Akita & Shiba ry Shiba koulutusmateriaali 5

6 korvat lerppuvat herkästi kärjestään koiran liikkuessa. Karvapeite voi myös olla liian pitkää, jolloin korvista tulee pehmeän näköiset, mikä ei suinkaan ole toivottavaa. Oikeanlaiset korvat ovat paksut ja tuuhean, lyhyen karvan peittämät. Silmät Silmät ovat kolmiomaiset ja nousevat ulkonurkastaan. Väriltään silmät ovat tummanruskeat. Piirros 5 tut. Korvien oikea asento kuvastaa myös koiran oikeaa luonnetta; rauhallisuutta ja rohkeutta. Muut ominaisuudet: Muita korvien ominaisuuksia ovat korvien kiinnittyminen ja korvalehden paksuus. Edestä tarkasteltuna korvat eivät saa olla kiinnittyneet liian alas tai ylös kallossa. Jos korvat ovat liian ylös kiinnittyneet, jolloin korvien väliin jää liian vähän tilaa, häiritsee se tasapainoa ja harmoniaa ja antaa koirasta vääränlaisen mielikuvan. Jos korvat ovat kiinnittyneet liian alas, antaa se koiralle pyöreäpäisen vaikutelman, vaikka kallo itse asiassa olisikin litteä. Myös tällöin koiran koko olemus muuttuu, eikä sen juurikaan voi sanoa kuvastavan voimaa ja arvokkuutta. Sivulta tarkasteltuna korvat eivät saa olla kiinnittyneet liian eteen tai taakse. Jos korvat ovat liian eteen kiinnittyneet, tulee niskakyhmy esiin, mikä rikkoo japanilaisille roduille tunnusomaisen kauniin niskan kaaren. Jos korvat ovat liian taakse kiinnittyneet, ovat ne yleensä myös liian litteät, eli niissä ei ole tarpeeksi kourua. Oikeanlainen korva on kourumainen kuppi, vaikka tässäkin voidaan mennä liiallisuuksiin. Litteä korva on kuitenkin selvästi yleisempi virhe. Korvien paksuuteen vaikuttaa suuresti karvapeitteen pituus ja tuuheus, mutta itse korvalehti voi myös olla ohuempi tai paksumpi. Yleensä korvat, jotka seisovat tukevasti pystyssä ovat paksut, kun taas ohuet Piirros 6 Muoto: Silmän muodon määräävät yläluomi ja alaluomi. Silmän muotoon vaikuttaa suuresti koiran mielentila, esimerkiksi metsästävän koiran silmät voivat olla suuret ja pyöreät, kun se tuijottaa herkeämättä saalistaan. Mutta normaalissa vireystilassa silmien tulee olla kolmion muotoiset. Yläluomi on alaluomea pidempi ja muodostaa selkeän kaaren, josta johtuu silmän kolmiomaisuus. Kaari on lähempänä silmän sisänurkkaa kuin ulkonurkkaa, eli kolmio ei ole tasakylkinen. Yhtä tärkeä kuin oikea muoto, on silmien oikea asento koiran päässä. Silmien tulee olla ulkonurkastaan kohoavat siten, että alaluomea pitkin vedetty linja kohtaa korvan ulomman kiinnityspisteen (katso piirros 5.). Liiaksi ylösnouseva linja antaa koiralle ankaran ilmeen, kun taas liian vähän kallistuneet silmät tekevät koirasta pehmeän näköisen. 6 Shiba koulutusmateriaali Akita & Shiba ry

7 Koko: Pienet silmät ovat suositeltavat shiballa. On mahdollista, että silmät ovat liian pienet, mutta tämä on harvinaista. On paljon yleisempää, että silmät ovat liian suuret. Shiban pienestä koosta johtuen sen silmät ovat suhteessa suuremmat päähän nähden kuin muilla japanilaisilla pystykorvilla. Tästä syystä shiballa on erittäin helposti liian suuret ja pyöreät silmät. Suuret silmät ovat usein pyöreät ja hieman ulkonevat, kun taas pienet silmät vaikuttavat olevan syvemmällä päässä. Ero lieneekin ennemminkin kasvojen luustossa ja silmäkuopan muodossa, kuin itse silmämunan koossa ja osaltaan ero johtunee silmäaukon koosta. Tästä syystä nartun silmät vaikuttavat usein suuremmilta ja pyöreämmiltä, sillä nartun kallon luut ovat hienommat ja sirommat kuin uroksen. Tärkein seikka silmien koon arvioinnissa onkin suhteuttaa niiden koko kokonaisuuteen muistaen tasapainon ja harmonian. Sijainti: Silmien sijainti päässä käsittää kaksi tekijää silmien etäisyyden toisistaan ja sen kuinka syvällä ne sijaitsevat. Silmien oikea etäisyys toisistaan on riippuvainen otsan rakenteesta ja vaihtelee otsan leveyden mukaan. Jos silmät ovat liian kaukana toisistaan, kasvojen osat eivät muodosta harmonista kokonaisuutta ja ilmeestä puuttuu shiballe tyypillinen voima ja arvokkuus. Jos taas silmät ovat liian lähekkäin, on ilme ankara ja epäilyttävä. Jotta ilme olisi oikeanlainen, on tärkeää että silmä on oikeassa syvyydessä silmäkuopassa. Jos silmä on ulkoneva, se on yleensä myös pyöreä. Silmä on ulkoneva, jos silmämunan uloin kohta on silmän ulkoisten rakenteiden (luomet, kulmakaari) ulkopuolella. Jos taas silmämunan korkein kohta on tämän tason sisäpuolella, on silmä liian syvällä päässä. Silmien näennäiseen asemaan päässä vaikuttaa myös turkin kunto, terveys ja ravitsemus sekä kasvojen lihaksisto. Väri: Silmien värin määrää iriksessä olevien pigmenttisolujen määrä. Väriltään nämä solut ovat aina ruskeita, mutta näkyvän eron silmien värissä aiheuttaa pigmenttisolujen määrän vaihtelu sekä pigmentin intensiivisyys. Kun pigmenttisoluja on runsaasti ja taajaan, ovat silmät tumman ruskeat, mutta jos soluja on vähemmän ja harvassa, silmät näyttävät vaaleammilta, kellertäviltä tai ääritapauksissa jopa harmailta tai sinisiltä. Ihannetapauksessa silmien värikalvo on niin tumma, että se sekoittuu pupilliin. Tällaiset lähes mustat silmät ovat tärkeät koiran ilmeen kannalta. Vaaleat silmät, joista pupilli erottuu selvästi, antaa koiralle epäluotettavan ja ilkeän ilmeen ja muistuttavat epämiellyttävällä tavalla petolinnun silmiä. Shiban silmien väri voi vaihdella seuraavasti: Erittäin tumman ruskeat: Tämä on toivotuin väri, jolloin värikalvo ja pupilli antavat vaikutelman yhdestä lähes tasaisesta väripinnasta. Läheltä katsoen voi erottaa pupillin olevan musta ja värikalvon tumman Akita & Shiba ry Shiba koulutusmateriaali 7

8 ruskea, mutta kauempaa eroa näiden välillä ei voi havaita. Tumman ruskeat: Hieman vaaleammat, mutta silti selkeästi tummanruskeat silmät ovat hyväksyttävät. Pupillin ja värikalvon raja on havaittavissa, mutta ei häiritsevän selkeä. Mitä tummemmat silmät sen parempi, mutta tummanruskeasilmäistä shibaa ei pidä rankaista silmien väristä. Vaaleanruskeat tai kellertävät: Silmät, joiden pigmentti on vielä vaaleampi kuin tummanruskeiden, ovat virhe. Värikalvo on niin vaalea, että sen ja pupillin välillä on selvä kontrastiero. Mitä vaaleamman keltainen väri, sen vakavampi virhe. Harmaat, vaaleankeltaiset tai vaalean siniset: Tämän väriset silmät ovat vakava virhe ja siitä tulee ehdottomasti rankaista. Vaikkakin vaaleita silmiä on shiboilla harvoin, niitä näkee satunnaisesti. Ilme: Shiban silmät ilmentävät sen tunteita seuraavasti: iloa kapeilla viirusilmillä, hämmästystä ja ihmetystä pyöreillä silmillä ja kiukkua terävillä silmillä ja tuikeilla kulmakaarilla. Silmien ilme sinällään kuvastaa koiran luonnetta ja niistä kuvastuu koiran rohkeus, itsetunto, tottelevaisuus, uskollisuus ja suuri älykkyys. Toisaalta huono luonne ilmenee poispäin käännettynä katseena, silmien muljautteluna niin että valkuaiset paljastuvat tai levottomana silmäilynä milloin minnekin suuntaan. Tällaiset silmien liikkeet paljastavat, että koira on epäluuloinen tai nöyristelevä. Kuono Kuononselkä on suora, suupielet vahvat, kirsu voimakas ja huulet tiiviit. Kuono koostuu kirsusta, kuononselästä, ylä- ja alaleuasta, huulista ja suuontelosta. Kuonon pituus tulee olla 2:5 koko pään pituudesta mitattuna niskakyhmystä kuonon kärkeen. Kuononselän tulee olla suora. Poikkeama suorasta linjasta niin kyömyyn kuin koveraankin kuononselkään ovat vakavia virheitä. Samoin pitkä, kapea ja kevyt kuono on epätoivottu, sillä se ilmentää heikkoutta ja tällaisessa kuonossa ei ole puruvoimaa. Kuonon leveys ja syvyys ovat jokseenkin riippuvaisia sukupuolesta, siten että uroksen kuonon tulee olla selvästi voimakas ja maskuliininen ja nartun vastaavasti sirompi. Kuonon tulee kaventua jonkin verran kärkeään kohden, mikä antaa kuonolle kiilamaisen muodon. Tasapaksu kuono on epätoivottu. Kuitenkaan kuono ei saa kaventua niin paljon, että sen kärki näyttää terävältä. Kuonon kärkiosassa tulee olla riittävästi leveyttä ja syvyyttä, jotta se säilyttää vahvan vaikutelman. Teräväkärkinen kuono antaa kasvoille heikon ja epäilyttävän ilmeen. Edestä katsottuna kuono on muodoltaan pyöreä. Kuonon tulisi olla kiinteä ja huulten tiiviit. Leuan alla ei saa olla löysän nahan muodostamaa poimua. Huulten tulisi olla mustat, mutta huulia ympäröivät karvat eivät saisi olla mustia. Erityisesti tulee kiinnittää huomiota kokonaisuuteen, jossa kiinteä, voimakas kuono yhdistyy pyöreisiin, tyynymäisiin poskiin. Kontrasti näiden välillä tulee olla selvä. Hampaat Hampaat ovat voimakkaat ja purenta on saksipurenta. Japanilainen sana voimakas 8 Shiba koulutusmateriaali Akita & Shiba ry

9 sisältää myös merkityksen terve. Japanilaiset suhtautuvatkin tiukasti puuttuviin hampaisiin tai virheisiin purennassa. Moderneista japanilaisista roduista neljällä keskikokoisella sanotaan olevan parhaat hampaat ja purennat, akitalla seuraavaksi parhaat. Pienimmällä roduista shiballa tiedetään olevan heikoin purukalusto, pääongelmana puuttuvat hampaat. Puuttuviin hampaisiin tulisi kiinnittää huomiota, mutta virhe on yleinen rodussa. P1 ja P2 puutokset ovat kaikkein yleisimpiä, mutta eivät niin vakavia virheitä. Minkä tahansa muun hampaan puuttuminen tai epämuotoisuus, heikkous tai epänormaalin pieni koko on jo vakavampi virhe. Japanilaiset suhtautuvat hankittuihin hammaspuutoksiin samoin kuin synnynnäisiinkin. Yksi syy hampaiden ennenaikaiseen putoamiseen on heikkolaatuinen kiille. Heikkolaatuiset hampaat voivat tarkoittaa haurasta kiillettä, lohkeamia ja tätä kautta hampaiden ennenaikaista menetystä. Heikko hammasluu yhdistetään yleensä myös muuten heikkoon luustoon. Terveet ja voimakkaat hampaat kertovat hyvästä yleiskunnosta. Normaali purenta on saksipurenta. Huonoilla purennoilla harvoin on yhteyttä itse hampaiden laatuun, vaan ne ovat seurausta leukojen väärästä rakenteesta. Alapurenta on seurausta yläleuan alikehittyneisyydestä ja tämä on yleisin purentavika rodulla. Yläpurenta on seurausta alaleuan alikehittyneisyydestä. Hampaiden tulisi olla siistissä rivissä suussa, mutta joskus etenkin etuhampaat saattavat olla limittäin tai muuten epäjärjestyksessä. Tämä on seurausta suun pienestä koosta ja melko yleistä rodussa. Pää Otsa on leveä, posket hyvin kehittyneet ja kaula on voimakas. Pää on erittäin tärkeä osa japanilaista koiraa. Paitsi oikean rotuleiman takia, pää on tärkeä kahdesta syystä. Ensinnäkin, oikea ilme kuvastaa koiran oikeaa temperamenttia. Toiseksi, pää on tärkeä sukupuolileiman vuoksi. Pään rakenne Pään rakenteen määrää kallon luusto. Kallo-osan pituus niskakyhmystä otsapenkereeseen on noin 6:4 verrattuna kuonon pituuteen. Pään leveyden määrää poskien luusto. Shiballa on hyvin täyteläiset posket ja tämä voi antaa vaikutelman että pää on leveämpi, kuin mitä se itse asiassa on. Otsan tulee olla leveä. On erittäin harvinaista, että shiballa olisi liian leveä otsa. Kapea otsa voi olla seurausta kallon kapeudesta tai liiaksi pään päälle sijoittuneista korvista. Kapea otsa saa koiran näyttämään pahantuuliselta ja tuikealta, eikä koira näytä arvokkaalta. Paitsi leveä, otsan tulee olla myös litteä. Pyöreä otsa aikaansaa omenapään, mikä on shiboilla yleinen virhe. Otsalla ei saa olla ryppyjä, mutta keskiuurre voi olla. Sen syvyys vaihtelee paitsi kallon muodon, myös Akita & Shiba ry Shiba koulutusmateriaali 9

10 suuri virhe, kuin liian voimakas. Kaiken kaikkiaan pää on erittäin tärkeä osa japanilaista koiraa ja sille tulee antaa paljon painoarvoa. Pään tyyppiä arvioidessa tulee aina ottaa huomioon koiran kehitysaste. On suuri virhe vaatia nuorelta, kesken kehityksen olevalta koiralta aikuisen koiran päätä. Pieneksi koiraksi shiban aikuistuminen kestää yllättävän kauan ja pään lopullinen muoto on nähtävissä vasta aikuisella koiralla. Kaula Kaulan tulee olla jokseenkin paksu ollen leveimmillään hartioilla ja kaveten vähitellen niskaa kohden. Kaulassa on tuuheampi ja pidempi karva kuin muualla kehossa, joten kaulan todellisen paksuuden arvioiminen voi olla hankalaa. Kaulan tulee olla voimakas, eikä selkeää rajaa kaulan ja hartioiden välillä tulisi olla. Vahva kaula antaa vahvuutta myös päähän, saaliin puremiseen ja kantamiseen. Kun koira seisoo tarkkaavaisena, se pitää luonnostaan päätään korkealla. Kaula muodostaa selän kanssa tässä asennossa noin 50 asteen kulman. Linja korvien kärjestä aina hartioihin muodostaa näennäisesti yhtenäisen loivan kaaren. Liikkeessä kaulan asento on matalampi. Tämä painopisteen muutos on välttämätön, jotta koira voi liikkeessä käyttää tehokkaasti takaosaansa. Kaulan pituus on shiballa suhteessa pienempi kuin muilla japanilaisilla roduilla. Tämä johtuu shiballe ominaisesta metsästystavasta. Shibaa on käytetty sitä itseään huomattavasti suurempien riistaeläinten, jopa peuran, villisian ja karhun metsästykseen, ja lyhyt ja tiivis kaula antaa voimaa purentaan. turkin mukaan, mutta sen ei tulisi olla liian syvä. Pyöreät, täyteläiset posket ovat shiban tavaramerkki. Ilman poskia shiba ei näytä shibalta. Otsapenger tulee olla selkeä, mutta ei liian jyrkkä. Liian vähäinen otsapenger on yhtä Kaulan ihon tulee olla tiivis. Jos nahka on löysä, se usein muodostaan heltan leuan alle. Tämä paitsi näyttää rumalta, katsotaan myös sekarotuisuuden merkiksi Japanissa. Löysä nahka on täysin epätyypillistä shiballe. Raajat Lapaluu on kohtalaisesti kulmautunut ja hyvin kehittynyt. Etusääret ovat suorat ja tassut tiiviit. Takajalat ovat voimakkaat ja 1 0 Shiba koulutusmateriaali Akita & Shiba ry

11 televät yhdessä, etuosa kantaa noin 60% koiran painosta, takaosa noin 40%. Jotta kokonaisuus olisi harmoninen ja tasapainoinen, tulee etu- ja takaosan olla kulmautuneet tasapainoisesti toisiinsa nähden. Edestä hyvin, mutta takaa huonosti kulmautunut koira ei ole sen parempi, kuin kaiken kaikkiaan liian vähän kulmautunut. Samaten jalkojen pituus ja lihaksikkuus tulee olla keskenään tasapainossa. Jos koiran etu- ja takaraajat ovat kaikilta osin tasapainossa toisiinsa nähden, asettuu koira luonnostaan kauniiseen asentoon pysähtyessään. Edestä katsottuna etujalkojen tulee olla luonnolliset jatkeet hartioille. Kyynärpäät eivät saisi olla ulkonevat tai sisään kääntyneet. Ranne on joustava ja kulman sääreen nähden noin astetta. Varpaat ovat vahvat ja hyvin kaareutuneet, jolloin kynnet kuluvat luonnostaan ja pysyvät lyhyinä. Jos varpaat ovat löysät ja litteät, osoittavat kynnet eteenpäin ja kasvavat herkästi pituutta. Kynsien tulee mieluiten olla mustat, mutta jos varpaat ovat valkoiset (valkoiset sukat) voivat ne olla myös värittömät. luonnollisen leveästi asettuneet. Kinner on vahva ja tassut tiiviit. Yleisesti ottaen, jalat kannattavat ja liikuttavat kehoa. Etu- ja takaosa työsken- Koska takaraajat ovat koiran moottori, tulee niiden olla voimakkaat ja joustavat. Luonnollinen asento ei ole kapea, mutta ei myöskään liian leveä. Yleisiä virheitä ovat liian kapea takaosa, länkisäärisyys ja pihtisäärisyys. Akita & Shiba ry Shiba koulutusmateriaali 11

12 Keho Rintakehä on syvä ja kylkiluut kohtuull i s e s t i kaareutuneet. Eturinta on hyvin kehittynyt. Ylälinja on suora, alalinja selvästi nouseva. Jos rintakehä ja eturinta eivät ole oikeanlaiset, eivät myöskään hartiat ja etusääret ole oikein asettuneet ja koiralla on huonot liikkeet. Rintakehä on syvyydeltään noin puolet säkäkorkeudesta ja liian syvät tai ohuet rintakehät ovat yleisiä virheitä. Kylkiluiden kaarevuus vaikuttaa paitsi rintakehän muotoon, myös etujalkojen asentoon ja liikkeisiin. Kylkiluiden kaarevuus vaikut- 1 2 Shiba koulutusmateriaali Akita & Shiba ry

13 sekä notkoselkä. Köyryselkäisyys voi johtua myös siitä, että koira jännittää. Usein shibat köyristävät selkäänsä kun sitä silittää tai tunnustelee selän lihaksia. Moni shiba jännittää pöydällä seisomista. Notkoselkäisyys on usein merkki heikosta selästä. Se vaikuttaa liikkeisiin, koiran takaliikkeistä tulee keinuvat ja lantio keinuu usein myös. Häntä Häntä on paksu ja voimakas. Se voi olla joko sirppi tai kippura. Suoristettuna se ulottuu lähes kinnerniveleen. Häntä on erittäin tärkeä shiballa. Oikeanlainen häntä erottaa japanilaiset rodut muista roduista. Shiban häntä tehostaa sen ketteriä liikkeitä ja auttaa koiran liikkeitä sen metsästäessä. Hännän tulee olla paksu, ei pelkästään karvapeitteeltään, vaan jo nikamien tulee olla vahvat. Karvapeite on paksua ja pystyä ja yhtä tuuheaa joka puolella. Jos häntään muodostuu harja, on se merkki huonosta turkinlaadusta. Häntä tulee siis olla kannettu selän päällä, mutta tyylissä sallitaan vaihtelua. Häntä voi olla kiemura (maki-o) tai sirppi (sashi-o). Kummastakin on monta välimuotoa, toiset vähemmän toivottuja kuin toiset. Häntä saa olla kiertynyt oikealle tai vasemmalle, suunnalla ei ole väliä. taa myös suoraan rintakehän tilavuuteen ja hengityksen tehokkuuteen. Litteän kylkiluut jättävät vähän tilaa keuhkoille ja sydämelle. Hyvin kaarevat taas antavat kyllä tilaa, mutta ne eivät ole yhtä liikkuvat ja näin ollen hengitys on tehottomampaa. Selkälinjan tulee ehdottomasti olla suora. Yleinen virhe on laskeva lantio, koiran lantio on pyöristynyt ja hännänkiinnitys matala. Yleisiä virheitä ovat myös köyryselkä Toivotuin on yksinkertainen kiemura. Kaksinkertainen kiemura tai sirppi ovat täysin hyväksyttyjä, mutta niitä ei pidetä yhtä kauniina. Hännän on tarkoitus toimia peräsimenä, tässä tehtävässä yksinkertainen kiemura ja sirppi toimivat paremmin kuin tiukka kaksoiskiemura. Sirppihäntä on ihanteellisin kun se osoittaa kohti koiran niskaa ja on lähes yhdensuuntainen selän kanssa. Pystymmät sirppihännät ovat myös hyväksyttyjä, mutta niitä ei pidetä yhtä kauniina. Tan-bi lyhyt häntä. Tämä on harvinainen perinnöllinen virhe shiballa. Se on ennen ollut yleisempi, mutta on nykyään hävinnyt lähes kokonaan. Turkki Päälikarva on karkeaa ja suoraa; aluskarva pehmeää ja tiheää. Hännässä karva on hie- Akita & Shiba ry Shiba koulutusmateriaali 13

14 sä ja raajoissa, hieman pidempää rungossa, kaulassa pidempää ja hännässä kaikkein pisintä. Hännässä karvat seisovat pystyssä (pulloharja). Väri man pidempää ja pystyä. Shiballa on tyypillinen kaksinkertainen turkki karkeine päällyskarvoineen ja pehmeine alusvilloineen. Aaltoileva, kihartuva tai pehmeä päällyskarva on vakava virhe. Alusvillan tulee olla erittäin tiivistä ja tuuheaa tehden shibasta säänkestävän. Alusvillan tulee olla niin paksua, että päällyskarva nousee noin 45 asteen kulmaan ihoon nähden. Litteä ihonmyötäinen turkki on merkki ohuesta alusvillasta. Koska shiba on lyhytkarvainen koira, on pitkäkarvaisuus vakava virhe. Tuuhean alusvillan vuoksi shiballa vaikuttaa olevan hieman pidempi turkki kuin muilla lyhytkarvaisilla roduilla. Karva on lyhyintä pääs- Turkin väri on seesami, punainen, musta, brindle tai valkoinen. Turkin laadun ja värin tulisi ilmentää japanilaisille koirille tyypillisiä piirteitä. Kaikki Nippo-rotumääritelmän listaamat värit eivät ole hyväksyttyjä kaikilla kuudella japanilaisella rodulla. Esimerkiksi akitalla sallittuja ovat punainen, brindle ja valkoinen. Shiballa hyväksyttyjä värejä ovat punainen, seesami ja musta ruskein merkein. Yksittäinen karva on vaalea juuresta, tumma keskiosassa ja joko tumma tai vaalea kärjestään. Vaikka koiralla olisi muuten kaunis väri, mutta jos koko yksittäinen karva on kauttaaltaan samansävyinen, on se merkki epäpuhtaasta sukutaustasta. Punainen koira aka inu. Tyypillisimmillään shiba on punainen onhan väri jopa osa rodun nimeä (shiba syksynpunaiset lehdet). Punainen shiba on yleisimmin yleissävyltään punaruskea, mutta toivotuin väri on kirkkaan oranssinpunainen. Mitä hehkuvampi väri, sen parempi. Seesami seesameja on japanilaisissa roduissa kolmea eri tyyppiä. Shirogoma valkoinen seesami, akagoma punainen seesami ja kurogoma musta seesami. Valkoinen seesami on valkoinen koira, jolla on mustat karvojen kärjet. Punainen seesami on punainen koira, jolla on mustat karvojen kärjet. Musta seesami on musta koira, jolla on punainen, fawn tai hopea alusvilla. Näistä punainen seesami on Japanissa ainoa shiboilla sallittu muoto. Oikeanlainen seesami antaa vaikutelman punaisesta koirasta mustalla varjostuksella, se ei koskaan näytä mustalta koiralta, jolla on punainen alusvilla. Punainen sävy tulee olla aivan yhtä intensiivinen ja kirkas, kuin punaisellakin koiralla. Mustat karvat tulee olla tasaisesti levittäytyneet, ne eivät saa kerääntyä selän alueelle mantteliksi. Urajiro-alueet ovat seesamillakin vaaleat ja kuono-osa tyypillisesti punainen. Japanissa punainen koira, jolla on hieman mustia karvoja selkäviivan alueella katsotaan värivirheelliseksi punaiseksi, ei seesamiksi. Black & tan tämä väritys on tarkoin määritelty. Tan-alueiden pitää olla juuri oikeanlaiset, liian laajat alueet eivät ole toivottuja. Musta, tan-merkitön väritys ei ole 1 4 Shiba koulutusmateriaali Akita & Shiba ry

15 sallittu. Black & tanin musta väri on ennemminkin ruskeanmusta, ei kiiltomusta tai sinisävyinen musta. Rajat tan-alueiden ja mustan välillä tulee olla selkeät. Tan-väri ei saa levitä otsalle, ei valesilmistä eikä poskilta ja kuononselän tulee aina olla musta. Tan-väri vaalenee lähes valkoiseksi poskissa, kuononsivuilla, kaulan alla ja jalkojen alaosissa ja sisäsivuilla. Urajiro eli vaalennokset, ovat yksi shiban puhdasrotuisuuden mittari. Shiba, jolta puuttuu urajiro, ei ole aito shiba. Urajiro tarkoittaa siis vaaleampaa karvaa silmien yläpuolella, poskissa, kaulan alapuolella, raajojen sisäsivuilla, vatsassa ja hännän alapinnalla. Vaalein urajiro on punaisella koiralla. Seesamin urajiro on usein astetta tummempi. Black & tanin urajiron muodostavat tan-alueet. Urajiron ei pitäisi olla liian laaja, etenkin kasvoissa liian laajat vaalea alueet ovat erittäin epätoivotut. Kuononselän tulee aina olla värillinen eikä urajiro saa levitä silmien yli. Valesilmät ja posken valkoiset alueet tulee erottua selvästi toisistaan ja silmien ympärillä on aina värilliset alueet. Valkoiset merkit valkoiset merkit on eri asia kuin urajiro. Merkit ovat kirjavuutta ja shiboilla usein esiintyy ns. irish spotting tyypin valkoisia merkkejä, eli sukkia ja rintatäpliä. Sukat eivät saisi kohota etujaloissa kyynärpään ja takajaloissa polven yläpuolelle. Valkoinen niskapilkku on sallittu, mutta laajempi kaulus on jo kyseenalaisempi. Ihanne on, että valkoiset merkit eivät leviä urajiro-alueen ulkopuolelle. Virheelliset värit Valkoinen valkoinen väri ei ole shiballa toivottu, eli se on virhe. Valkoinen oli sallittu väri vielä joitakin vuosia sitten ja koska kyse on väistyvästä geenistä, valkoisia pentuja syntyy vielä silloin tällöin. Valkoinen väri ei ole hylkäävä virhe, mutta tämän värinen koira voi saada korkeintaan laatuarvosanan hyvä. Valkoisella esiintyy usein kermansävyä turkissaan, etenkin korvissa. Geneettisesti on kyse kuitenkin yhdestä ja samasta väristä, eikä tummaa kermaa siis tule missään nimessä sekoittaa vaaleaan punaiseen. Pinto valkokirjavuus on virhe. Valkoiset täplät ja läiskät värillisillä alueilla ovat erittäin epätoivottuja. Myös värilliset pilkut valkoisilla alueilla (lähinnä jaloissa) ovat Akita & Shiba ry Shiba koulutusmateriaali 15

16 epätoivottuja. Musta musta shiba, jolla ei ole tan-merkkejä, on virheellinen. Brindle erittäin harvinainen, mutta tavataan Japanissa harvakseltaan. Periaatteessa black & tan koira voi olla geneettisesti brindle, mutta sitä ei välttämättä huomata, koska vain tan-alueet ovat raidalliset. Tällainen koira voi periyttää brindlejä pentuja. Brindle on erittäin epätoivottu väri shiballa. Musta seesami Japanissa tätä pidetään erittäin epätoivottuna värinä, vaikkakin se meidän rotumääritelmässämme listataan hyväksytyksi väriksi. Väri on kuitenkin erittäin harvinainen, joten on epätodennäköistä, että tähän väriin suomalaisissa näyttelykehissä törmää. Musta ja valkoinen maski shibat syntyvät yleensä mustakuonoisina, mutta tämä musta maski häipyy vähitellen karvanvaihtojen myötä koiran kasvaessa. Ideaalisella punaisella koiralla ei ole lainkaan mustia karvoja turkissaan. Musta maski ei myöskään ole sallittu seesamilla tai black & tanilla, koska musta maski peittää tai sotkee kasvojen urajiro-kuviota. Valkoinen maski ei ole sen toivotumpi. Valkoisella maskilla tarkoitetaan koko kasvojen alueen valkoisuutta, mukaan lukien kuononselän ja silmien ympäristön. Urajiron tulee aina olla selkeärajainen, eikä se saa levitä yhtenäiseksi valkoiseksi maskiksi. 1 6 Shiba koulutusmateriaali Akita & Shiba ry

17 Black & tan shiboja Akita & Shiba ry Shiba koulutusmateriaali 17

18 Shiban rotumääritelmä Shiba nro 257 FCI:n ryhmä 5 Pystykorvat ja alkukantaiset tyypit (alaryhmä 5) Suomen Kennelliitto- Finska Kennelklubben ry (Hyväksytty: FCI , käännös SKL-FKK ) Alkuperämaa: Japani KÄYTTÖTARKOITUS: Lintujen ja pieneläinten metsästykseen käytettävä koira. LYHYT HISTORIAOSUUS: Shiba on ollut alkuperäinen japanilainen rotu esihistoriallisista ajoista lähtien. Sana shiba viittaa alunperin johonkin pieni-kokoiseen, esim. pikkukoiraan. Shiba on kotoisin Japaninmeren puoleiselta vuoristoalueelta, jossa sitä käytettiin pieneläinten ja lintujen metsästykseen. Tyypissä oli pieniä alueellisia eroavaisuuksia. Kun setterin ja pointterin tyyppisiä koiria tuotettiin Englannista vuosien välisenä aikana, metsästyksestä tuli Japanissa urheilumuoto. Shiboja risteytettiin yleisesti englantilaisten lintukoirien kanssa ja puhdasrotuisesta shibasta tuli ajanjaksona jopa alkuperäisillä alueilla erittäin harvinainen. Noin vuodesta 1928 alkaen metsästäjät ja muu sivistyneistö ottivat tehtäväkseen shiban säilyttämisen puhdasrotuisena ja harvalukuisten, puhtaiden verilinjojen vaaliminen aloitettiin. Rotumääritelmä laadittiin lopulta vuonna Vuonna 1937 shiba nimettiin kansallisaarteeksi; sen jälkeen rotua on kasvatettu ja jalostettu nykyään tunnetuksi roduksi. YLEISVAIKUTELMA: Pienikokoinen, tasapainoinen ja hyväluustoinen koira, jolla on hyvin kehittyneet lihakset ja voimakas rakenne. Liikunta on nopeaa, vapaata ja kaunista. TÄRKEITÄ MITTASUHTEITA: Säkäkorkeuden suhde rungon pituuteen on 10 : 11. KÄYTTÄYTYMINEN / LUONNE: Uskollinen, innokas ja erittäin tarkkaavainen. PÄÄ KALLO-OSA:Otsa on leveä. Matala otsauurre. OTSAPENGER: Havaittava. POSKET: Hyvin kehittyneet. KIRSU: Mieluiten musta. KUONO-OSA: Kohtuullisen paksu ja kapeneva. Kuononselkä on suora. HUULET: Tiiviit. HAMPAAT / PURENTA: Vahvat hampaat. Leikkaava purenta. SILMÄT: Suhteellisen pienet, kolmion muotoiset ja väriltään tummanruskeat. Silmien ulkokulmat kääntyvät yläviistoon. KORVAT: Suhteellisen pienet, kolmion muotoiset, hieman eteenpäin kallistuneet ja tanakasti pystyssä. KAULA: Paksu, vahva ja tasapainoinen suhteessa päähän ja runkoon. RUNKO SELKÄ: Suora ja vahva. LANNE: Leveä ja lihaksikas. RINTAKEHÄ: Syvä, kylkiluut ovat kohtuullisesti kaareutuneet. ALALINJA JA VATSA: Vatsaviiva on selvästi nouseva. HÄNTÄ: Korkealle kiinnittynyt, paksu ja asennoltaan terhakasti rullalla tai sirpinmuotoisesti kaartunut. Ojennettuna hännän kärki ulottuu lähes kintereisiin. RAAJAT ETURAAJAT YLEISVAIKUTELMA: Edestä katsottuna eturaajat ovat suorat. LAVAT: Kohtuullisen viistot. KYYNÄRPÄÄT: Rungonmyötäiset. 1 8 Shiba koulutusmateriaali Akita & Shiba ry

19 KÄPÄLÄT: Varpaat ovat tiiviisti yhdessä ja selvästi kaartuneet. Päkiät ovat lujat ja joustavat. Kynnet ovat kovat ja mieluiten tummat. TAKARAAJAT REIDET: Pitkät. SÄÄRET: Lyhyet, mutta hyvin kehittyneet. KINTEREET: Paksut ja lujat. KÄPÄLÄT: Kuten etukäpälät. LIIKKEET: Keveät ja reippaat. KARVAPEITE KARVA: Peitinkarva on karheaa ja suoraa, aluskarva pehmeää ja tiheää. Hännän karvapeite on pitkähköä ja pystyä. VÄRI: Punainen, musta ruskein merkein, seesami, musta seesami ja punainen seesami. Seesami-värin määrittely: Seesami: valkoisten ja mustien karvojen tasasuhtainen sekoitus Musta seesami: enemmän mustia kuin valkoisia karvoja Punainen seesami: punaisten karvojen muodostama pohjaväri, johon on sekoittunut mustia karvoja. Kaikissa yllämainituissa väreissä tulee olla urajiro. Urajiro: Valkeahkoa karvaa kuonon sivuilla ja poskissa, leuan ja kaulan alapuolella, rinnassa, vatsassa, hännän alapuolella ja raajojen sisäsivuilla. KOKO SÄKÄKORKEUS: Urokset 40 cm ja nartut 37 cm; sallittu vaihtelu ±1,5 cm. VIRHEET: Kaikki poikkeamat edellämainituista kohdista luetaan virheiksi suhteutettuna virheen vakavuuteen. Arkuus, epäselvä sukupuolileima, ylä- tai alapurenta tai useiden hampaiden puuttuminen. HYLKÄÄVÄT VIRHEET: Muut kuin pystyt korvat ja riippuva tai lyhyt häntä. HUOM. Uroksilla tulee olla kaksi normaalisti kehittynyttä kivestä täysin laskeutuneina kivespusseihin. Akita & Shiba ry Shiba koulutusmateriaali 19

20 Karvanvaihdon vaikutus shiban olemukseen; Tällä sivulla esiintyy yksi ja sama koira kahdessa kuvassa turkittomana, kahdessa kuvassa hyvässä karvassa. Vaikutus ulkonäköön on dramaattinen. 2 0 Shiba koulutusmateriaali Akita & Shiba ry

21 Akita & Shiba ry Shiba koulutusmateriaali 21

22 Lähteet: The Total Shiba; Gratchen Haskett & Susan Houser 1997 FCI:n rotumääritelmä shiballe Kuvat: Tiina Vuorio Katri Pohjanvaara piirroskuvat M. Flynn 2 2 Shiba koulutusmateriaali Akita & Shiba ry