Tampereen. seudun. luonto. Kevätnumero. TYSYN uusi hallitus esittäytyy Liito-oravien kohtalonhetket Luonnonsuojelun talonmies Kevätretki kutsuu 1/2005

Transkriptio

1 Tampereen seudun luonto 1/ vsk Kevätnumero TYSYN uusi hallitus esittäytyy Liito-oravien kohtalonhetket Luonnonsuojelun talonmies Kevätretki kutsuu s. 4-5 s. 6-8 s. 9 s. 13

2 1/ vsk Tampereen seudun luonto TYSY on Tampereella toimiva Suomen luonnonsuojeluliiton paikallisyhdistys. Jäseneksi liittymällä saat Tampereen seudun luonto- ja Luonnonsuojelija-lehdet. Seuraava lehti ilmestyy joulukuussa Aineisto lehteen mennessä päätoimittajalle joko sähköpostilla tai postitse. Jäsenlomakkeet Pirkanmaan luonnonsuojelupiirin toimisto Varastokatu TAMPERE Puh Verkkolomake Jäsenmaksut vuonna 2005 varsinainen jäsen 25,50 euroa perheenjäsen 8,50 euroa kannatusjäsen 50 euroa Osoitteenmuutokset Luonnonsuojelija-lehden palvelukortilla tai Ilmoitushinnat 2005 Takakansi (mv) 170 euroa 1/1 sivu (mv) 127 euroa 1/2 sivu (mv) 68 euroa 1/4 sivu 43 euroa Rivi-ilmoitus (mv) 1,5 e /rivi Irtomainos lehden väliin 85 euroa 3 Uuden puheenjohtajan esittely 3 Kevään tapahtumia 4-5 Uusi hallitus esittäytyy 6-8 Liito-oravan uhanalaistumishistoria 8 Siivoustalkoot Myllypurossa 9 Luonnon talonmies Kevätkokous ja lepakkoluento Uutispaloja 13 Julkilausuma 13 Kevätretket Keuruulle ja Lahtualle YK ja kestävän kehityksen vuosikymmen 15 Vaikuttajan vinkit Kaavoituksen kompromissit 17 Metsävetoomus 18 Kasvillisuustietoa Tohlopista Tarinaa Lapista 20 Tule Metsäkeikalle TAMPEREEN SEUDUN LUONTO 1/2005 Ilmestyy 2 kertaa vuodessa. PÄÄTOIMITTAJA Minna Santaoja, minna.santaoja@uta.fi, ULKOASU Tiina Kaivo-oja TOIMITUS Tysyn hallitus ja muut kirjoittajat PAINOPAIKKA Eräsalon Kirjapaino Oy JULKAISIJA Tampereen ympäristönsuojeluyhdistys ry, TYSY, Varastokatu TAMPERE PAINOSMÄÄRÄ 1600 kpl. Lehden kirjoituksissa esitetyt mielipiteet ovat kirjoittajien omia. Ne eivät välttämättä edusta Tampereen ympäristönsuojeluyhdistys ry:n virallista kantaa. Kannen kuva: Nina Nygren, juliste: Seppo Leinonen Metsävetoomus 2005, 2

3 tampereen seudun luonto 1/2005 Luonnonsuojelupiirille uusi puheenjohtaja Nimeni on Aulikki Laine ja olen toiminut Pirkanmaan luonnonsuojelupiirin puheenjohtajana tämän vuoden alusta alkaen. Olen 30-vuotias biologi, valmistunut kaksi vuotta sitten Helsingin yliopistosta systemaattis-ekologisen kasvitieteen laitokselta. Ympäristönsuojelun ja biologian aloilla minua eniten kiinnostavat suot, metsät ja ympäristökasvatus. Tällä hetkellä olen työttömänä, minkä vuoksi aikaa jää puheenjohtajan tehtävän hoitamiseen. Asun Oriveden Eräjärvellä kohta nelivuotiaan Tuukka-poikani, paimensukuisen lapinkoira Ninnin ja kahden suomenhevosen kanssa. Tekemistä näiden hoidokkien kanssa riittää. Hevosten kanssa harrastamme ratsastusta ja ajoa, tamma harjoittelee myös työhevosen uraa. Olen muuttanut Pirkanmaalle neljä ja puoli vuotta sitten. Sitä ennen asuin Helsingin seudulla, jossa olin Helsingin yliopiston biologian opiskelijoiden Symbioosi ry:n ja Luonto-Liiton toiminnassa mukana. Luonto-Liitossa toimin jonkin aikaa Venäjän metsä-projektin koordinaattorina ja olen muutenkin pyörinyt kohtalaisen paljon Venäjän luonnossa. Luonnonsuojelupiirin toimintaa jatkamme samaan malliin kuin aikaisemminkin, suurta muutosta puheenjohtajan vaihtuminen tuskin tuo mukanaan. Tänä vuonna keskitymme lähinnä järjestöjen yhteiseen metsävetoomuskampanjaan ja suoprojektiin, jolla pyrimme kartoittamaan turvetuotannon uhkaamia soita Pirkanmaalla. Pirkanmaan lintutornit ja luontopolut -oppaan päivitys pyritään saattamaan loppuun tämän vuoden puolella. Uhanalaisista lajeista susi on saanut paljon huomiota. Lisäksi pyöritämme jo vakiintunutta toimintaa, kuten lintu- ja syysretki, Seitsemisen talkoot ja perheleiri Helvetinjärven kansallispuistossa. Suuren työmäärän vaativat tietysti lukuisat muistutukset ja valitukset ajankohtaisista aiheista. Ottakaa arkailematta yhteyttä, jos tulee kysyttävää tai kommentoitavaa tai olette kiinnostuneet ottamaan osaa piirin toimintaan. Puh. nro: ja sähköposti: Tysyn tapahtumia Haluatko vaikuttaa maankäytön suunnitteluun? * ke 4.5. kaavoitusluento, ympäristötietokeskus Moreenia klo (Huom. paikka, ei siis Vanha kirjastotalo kuten Luonnonsuojelijassa virheellisesti luki) * la 7.5. kaavoituskierros ajankohtaisiin maankäyttökohteisiin klo 9-15, lähtö Keskustorilta Kaavatietoutta ke 4.5. jakavat Tampereen kaupungilta Kaarina Kivimäki ja Satu Kiveliö-Lukka. Tampereen yliopiston tutkijatohtori Markus Laine kertoo esimerkkejä väitöskirjastaan Ympäristökysymys ja aseveliakseli sekä liikenneosayleiskaavaa koskevasta tutkimuksestaan. Seuraavan lauantain kiertoajelulla oppaina toimivat Pirkanmaan luonnonsuojelupiirin Kaija Helle sekä Markus Laine. Matkataan luennolla opiskeltuihin kohteisiin sekä muuallekin: Vuores, Kauppi-Tasanne, linja-autoasema tai värjäämö, Sorila, Aakkulan golfkenttä, Iidesjärvi. Etukäteen toimitettavan materiaalin ja kuljetusjärjestelyjen vuoksi pyydämme kiinnostuneita ilmoittautumaan Juha Lehmusnotkolle mennessä joko puhelimitse tai sähköpostilla jlehmus@suomi24.fi. Kaavaluento ja -kierros ovat maksuttomia. Kierrokselle omat eväät ja säänmukainen ulkoiluvarustus. 3

4 Tysyn hallitus 2005 esittäytyy Tampereen ympäristönsuojeluyhdistyksen hallitus valitaan vuosittain syyskokouksessa. Hallitus pyörittää yhdistyksen toimintaa: ilman hallitusta ei retkiä järjestettäisi, jäsenkirje ei kolahtaisi postiluukusta eikä yksikään lausunto tulisi kirjoitetuksi. Seuraavassa nykyiset tysyaktiivit kertovat itsestään. Tysyyn mahtuu monenlaisia ihmisiä ja toiminta muodostuu aina tekijöidensä näköiseksi. Kerromme itsestämme siksi, että Sinäkin rohkaistuisit mukaan yhdistyksen toimintaan. Toisaalta jäsenistöllä on oikeus tietää, ketkä teidän ääntänne käyttävät. Jäsenet Noora Vikman p Juha Lehmusnotko p Katri Laihosalo Taloudenhoitaja p Kirsti Raulo Sari Poutiainen p p Milla Hilli-Lukkarinen p Puheenjohtaja Minna Santaoja p Varajäsenet Kirsi Järvinen p Marja Pärri Minna Olen kohta kolmekymppinen ympäristöpolitiikan opiskelija, pian hallintotieteiden maisteri. Ensimmäiseltä koulutukseltani olen ympäristönsuojelutekniikan insinööri. Tulin mukaan Tysyn toimintaan kolmisen vuotta sitten, ensin tekemään yhdistyksen lehteä ja jäsenkirjettä, sitä kautta hallitukseen ja nyt puheenjohtajaksi. Tysyyn tullessani kapinoin yhdistyksen byrokraattisuutta vastaan, se tuntui vieraalta kun olin ollut mukana mm. Maan ystävien vapaamuotoisissa kokoontumisissa. Olen kuitenkin ymmärtänyt että järjestelmällisyydestä on hyötyä yhdistyksen toiminnan seuraamisessa ja kehittämisessä, ja toisaalta meitä siihen velvoittavat yhdistyslaki ja Suomen luonnonsuojeluliiton puolivirallinen asema valtakunnan tasolla. Liitto ei kuitenkaan rajoita paikallisyhdistysten toimintamuotoja - liitossa on monenlaista toimintaa poliitikkojen lobbaamisesta mielenosoituksiin. Byrokraattisuus ei siis tarkoita kaavoihin kangistumista. Tysyn keskeinen toimintamuoto on lausuntojen antaminen maankäytöstä, ja tämä edellyttää paikallistuntemusta sekä luonnon- ja lajintuntemusta. Yhdistyksen syyskokouksessa 2004 saimme hallitukseen mukaan monia uusia ihmisiä ja esittelykierrosta käydessämme hämmästelin, kuinka monipuolista asiantuntemusta Tysyn jäsenistöstä löytyy. Tämä kannusti minua ryhtymään puheenjohtajaksi: kun hallituksessa on muutama lajintuntemusta omaava biologi, voin tukeutua heidän asiantuntemukseensa ja keskittyä itse hallintobyrokraatin tehtäviin. Teemme lausuntojen laadinnassa myös yhteistyötä muiden yhdistysten kanssa. Tysyn ohella olen aktivoitunut eläinsuojelukysymyksissä ja pyrkinyt herättämään keskustelua Tampereen yliopiston eläinkoelaboratorion laajennuksen tarpeellisuudesta. Sitä kautta tutuiksi ovat tulleet paikalliset eläinsuojeluaktiivit. Paikallista järjestökenttää ja sen toimintamahdollisuuksia koskee myös työn alla oleva pro gradu -työni. Järjestöissä puuhailu on mielekästä, mutta elannon hankkiminen sitä kautta näyttää melko hankalalta. Ehkä maisteriksi valmistuttuani jatkan opintoja apurahatutkijana ja omistan vapaa-aikani edelleen järjestötyölle. Tysyssä haluan pitää kiinni perinteistä ja toisaalta uudistaa ja ajanmukaistaa toimintaa. Erityisen lähellä sydäntäni on viestinnän kehittäminen liiton, piirin ja yhdistyksen välillä ja toisaalta yhdistyksen hallituksen ja jäsenistön välillä. Toivottavasti onnistun puheenjohtajana pyörittämään yhdistystoimintaa, jonka jäsenet kokevat mielekkääksi. Juha Olen koulutukseltani biologi ja syntyisin Nokialta, nykyään asun Raholassa. Olen täysi noviisi järjestötoi- 4

5 tampereen seudun luonto 1/2005 minnassa, mutta opin koko ajan lisää Tysyn toimintatavoista. Syy, minkä takia hakeuduin toimintaan mukaan, selviää parhaiten jos lainaan erään elokuvaohjaajan sanoja: Huoli energiaksi ja huolesta pois. Katri Olen Katri, 39 v. ja hallintotieteiden maisteri pääaineena ympäristöpolitiikka. Opiskelin kymmenisen vuotta töiden ohella ja valmistuin lopulta viime keväänä. Tysyssä olen hoitanut talkoiden ja retkien järjestelyitä mm. jo useita vuosia Myllypuron siivoustalkoita. Kesäisin vapaa-aika kuluu mökkeillen Ruovedellä ja muutaman kesälomaviikon veneilemme Näsijärven ylävesillä. Kirsi Olen 28-vuotias vastavalmistunut biologi. Laajaan ympäristöalan tutkintooni kuuluu pääaineeni ympäristöekologian lisäksi eläintieteen ja ympäristöasioiden yhteiskunnallisen hallinnan, kuten ympäristöpolitiikan, opintoja. Olen uusi tysyläinen ja entinen aktiivinen opiskelijavaikuttaja. Muutin Tampereelle viime vuonna Helsingistä. Tysyn toimintaan tulin mukaan, koska järjestötoiminta on kivaa, ja haluan vaikuttaa ympäristömme tilaan sitä parantaen. Tysyn toiminta tarjoaa minulle loistavan tilaisuuden tutustua uuteen kotikaupunkiini muun muassa kaavoituksen ja retkien kautta. Milla Olen kolmekymppinen maisteri, joka tällä hetkellä hoitaa kotona pikkuista Lumi Lilja-tyttöä. Aiemmin Jyväskylässä asuessani kuuluin paikallisen Luonnonsuojeluyhdistyksen hallitukseen ja pidin kovasti yhdistyksen harrastamasta positiivishenkisestä luonnon ja kaupunkilaisten hyvinvoinnin edistämisestä. Niinpä Tampereelle muutettuani otin yhteyttä Tysyn hallitukseen ja mukaan porukkaan liityin virallisesti vuoden -05 alusta. Toiminta on heti iloisesti yllättänyt aktiivisuudellaan ja pyrin olemaan mukana erityisesti koulutus- ja retkitoiminnassa. Koulutukseltani olen biologi ja ammatillista erityisalaani ovat luontotutkimukset, maisematason ekologia ja paikkatiedon hyödyntäminen ympäristötutkimuksessa. Tysyn sihteerinä ja tänä vuonna toimin yhdistyksen varapuheenjohtajana. Lisäksi olen mm. järjestänyt retkiä, kirjoittanut maankäyttö- ja liikenneasioihin liittyviä mielipiteitä sekä juttuja Tysyn lehteen. Yhdistystoiminta on kietonut minut tiiviisti pikkusormensa ympärille. Koen, että Tysystä löytyy monenlaista mielekästä toimintamuotoa. Tysyn lisäksi puuhailen myös Luonto-Liiton Hämeen piirissä. Viime syksynä toteutui haaveeni ympäristöalan opintojen jatkumisesta kun aloitin ympäristöpolitiikan opiskelun Tampereen yliopistossa. Aiemmalta koulutukseltani olen ympäristönhoitaja. Ympäristöalalta löytyy monen monta mielenkiintoista aihealuetta, mutta lähiaikoina mielenkiintoni on kohdistunut mm. metsiensuojeluun, maankäyttö- ja kaavoituskysymyksiin sekä ympäristökasvatukseen. Ympäristöasioilta liikenevän aikani käytän mielelläni mm. marsujen hoitamiseen, luonnossa liikkumiseen, musiikin kuunteluun, elokuvien katseluun ja liikkumiseen. Noora Kahdeksan vuotta sitten otin tukikohdakseni tarkkailla maailmaa petsamolaisen puutalon yläkerrasta käsin. Paljasjalkaisen tamperelaisen juureni tuntuvat kasvavan edelleen kohinalla kohti syvyyksiä. Kaupin metsä ja uimarannat ovat lähellä. Litukan siirtolapuutarhan vehreyteenkin on vain 50 metriä matkaa. Harjoittelen urbaanilla palstallani lähiruoan viljelyä aina lumisateen häivetessä, vaikka sen antimilla ei ihan vielä nälkä lähdekään. Monenlaisen musiikin soittaminen ja kuunteleminen ravitsee omalla tavallaan. Vapaa-aikani täyttää vielä etnomusikologian jatkoopiskelu Tampereen yliopistossa. Tutkimustyökseni olen kuunnellut eurooppalaisia ääniympäristöjä. Kun yhteisen ympäristömme akustisten ja inhimillisten reviirirajojen ihmettely teoriassa kävi riittämättömäksi kolmisen vuotta sitten, tulin mukaan Tysyn hallituksen toimintaan. Siitä lähtien olen osallistumisen tarpeessani huomannut opiskelevani myös kaupunkikaavoituksen saloja, retkien järjestämistä ja kokoustekniikan taitoja Tysyn luonnonympäristöystävällisessä ilmapiirissä. Sari Hei, olen Sari ja toimin kolmatta vuotta Tysyn hallituksessa. Viime vuonna kirjoittelin pöytäkirjoja 5

6 Liito-oravan uhanalaistumishistoria Teksti ja kuvat: Nina Nygren 6 Metsien asukki Liito-orava (Pteromys volans) on viime vuosina noussut luonnonsuojelukiistojen keskipisteeseen. Monista muista kiistojen kohteista, kuten vaikkapa sudesta tai laulujoutsenesta poiketen liito-orava ei kuitenkaan ole ollut yhteiskunnallisesti kiinnostava tai kulttuurista symboliikkaa tuottava eläin 1. Esimerkiksi suteen verrattuna liito-orava ei ole peto eikä sitä koeta vaaralliseksi - liito-orava on söpö, suurisilmäinen ja vaaraton pikkunisäkäs. Liito-oravaa ei myöskään ole juurikaan metsästetty, eikä se ole aiheuttanut taloudellista vahinkoa kilpailemalla ihmisen kanssa ravinnosta. Harmittomana ja riistaeläimenä vähäarvoisena sitä pidettiin, kun se rauhoitettiin vuoden 1923 luonnonsuojelulaissa. Kuinka tästä sympaattisesta siipioravasta tuli luonnonsuojelun uusi symboli ja mediamyrskyn kohde? Liito-oravahan elää metsästä ja metsän puista niinpä liito-oravan ja Suomen metsien välillä on kohtalonyhteys. Liito-orava on Suomessa itäinen, siperialainen laji, ja Suomi sijaitsee sen levinneisyysalueen länsirajalla, Ruotsissa sitä ei esiinny. Liito-orava kaipaa pesäkoloikseen esimerkiksi tikan kovertamia koloja lahopuissa, joskin se käyttää joskus myös orava-serkkunsa pallopesiä lepopaikkanaan. Ruokailu niinikään tapahtuu puissa, liito-orava syö lehtipuiden lehtiä, havupuiden silmuja ja lehtipuiden norkkoja. Liito-orava liikkuu, kuten arvata saattaa, pääosin liitämällä puusta toiseen. Maassakin se toki pystyy liikkumaan, ja nuoret liito-oravat liikkuvat jopa peltojen ja varttuneiden taimikoiden yli (Selonen & Hanski, painossa), mutta avoin ympäristö altistaa liito-oravat pedoille. Liito-orava tarvitsee elinympäristökseen varttunutta kuusi-lehtipuumetsää, joka sisältää kolopuita. Liito-oravan uhanalaistuminen 1800-luvun lopulla liituri pääsi ensimmäisen kerran kirjoihin ja kansiin, kun luontoa ja eläimiä alettiin tieteellisesti luokitella ja nimetä. Opettaja ja luonnontutkija Aukusti Juhana Melan vuonna 1882 ilmestyneessä Vertebrata fennica; Suomen Luurankoiset -kirjassa mainitaan (Carl von Linnén latinalaisella nimellä Pteromys volans varustaman) siipioravan olevan sangen harvinainen maassamme. Vuonna 1902 arveltiin Luonnon ystävä -lehdessä siipioravan runsastuneen, ja vuoden 1909 Suomen luurankoiset -kirjassaan siipiorava mainitaan jo sangen yleiseksi. Liito-orava rauhoitettiin v Suomen ensimmäisessä luonnonsuojelulaissa olihan se harmiton eläin, jota ei metsästetty. Toisen maailmansodan jälkeen Suomen metsätaloudessa tapahtui suuri muutos. Viljelymetsätalouden perustaksi muodostuivat avohakkuu, maaperän muokkaus ja kasvatustaimien istutus. Metsiä lannoitettiin ja soita ojitettiin. Tavoitteeksi asetettiin yhden puulajin tasaikäiset metsiköt. Nämä metsänkäsittelymenetelmät lisäsivät kyllä puuntuotosta, mutta köyhdyttivät samalla metsien monimuotoisuutta mm. tasaikäisen puuston ja havupuiden suosimisen sekä metsäpalojen ja lahopuiden vähenemisen vuoksi. Samoihin aikoihin alkoi kantautua tietoja myös liitooravan vähenemisestä. Vuoden 1940 Suomen selkärankaiset kirjassa siipiorava kuvailtiin vielä jotenkin yleiseksi eteläisessä Suomessa ja kerrotaan, että sitä on pidetty harvinaisena, mutta että se johtuu siitä, että laji on hämärä- ja yöeläin. Luonnon Tutkija -lehdessä vuonna 1948 kerrottiin kuitenkin Riistanhoito-Säätiön tietoihin perustuen, että siipioravan kanta on kaikkialla heikko luvulla arveltiin liito-oravien vähentyneen mm. piilo- ja pesäpaikkojen häviämisen seurauksena. Vuonna 1973 Suomen Luontolehden yleisökyselyillä selviteltiin liito-oravakantaa, ja yhteenvedossa todettiin, että kanta on vähenemässä. Liitooravan havaitseminen harvinaistuneeksi ei ollut tietenkään mikään yksittäinen ilmiö ympäristönsuojelutieteiden kehittymisen myötä havaittiin sama trendi muissakin lajeissa, ja 1960-luvun luonnonsuojeluaatteen kehyksissä trendistä huolestuttiin. Uhanalaisten lajien suojelun kansainvälinen merkitys kasvoi 1980-luvulla. Vuonna 1985 valmistui ensimmäinen virallinen selvitys Suomen luonnon uhanalaisista kasvi- ja eläinlajeista. Siinä liito-orava luokiteltiin taantuneeksi, silmälläpidettäväksi lajiksi, ja kannan todettiin vähentyneen 1930-luvulta alkaen. Vuoden 1991 seurantamietinnössä nostettiin aiempaa voimakkaammin esille metsätalous tärkeimpänä Suomen lajien uhanalaistumisen syynä. Liito-orava oli seurantamietinnön mukaan osoittautunut monin paikoin arvioitua yleisemmäksi, mutta mietinnössä todettiin myös, että metsätalous kaventaa jatkuvasti sen elinympäristöä. Liito-orava luokiteltiin edelleen silmälläpidettävien luokkaan merkinnällä St, taantuneet. Huoli liito-oravan vähenemisestä johti WWF:n perustamaan liito-oravatyöryhmän vuonna 1984, ja sen raportti julkaistiin vuonna Yleisökyselyiden ja Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen kyselyiden perusteella liito-oravakanta arvioitiin voimakkaasti taantuneeksi, ja parimääräksi arveltiin paria. Vuonna 1992 Rion YK:n ympäristö- ja kehityskonferenssissa hyväksyttiin biologista monimuotoisuutta koskeva sopimus, jonka myötä monimuotoisuuden suojelun merkitys on korostunut. Suomi ratifioi sopimuksen,

7 tampereen seudun luonto 1/2005 ja sopimuksen myötä rahoitettiin mm. biodiversiteetin tutkimusohjelmaa, laadittiin kansallinen toimintaohjelma sekä maaraportti Suomen luonnon biodiversiteetistä, joka julkaistiin Luontodirektiivistä ympäristökiistojen välikappaleeksi Tietoja liito-oravan uhanalaisuudesta käytettiin hyväksi Suomen liittymisneuvotteluissa EU:hun. Mm. liito-orava lisättiin luontodirektiivin tiukasti suojeltujen lajien IV(a)- liitteeseen, ja sen myötä Suomi sai luvan poiketa mm. suden, euroopanmajavan ja ilveksen suojelusta. EU:n luonnonsuojeludirektiivien tavoitteena on säilyttää lajien nk. suotuisa suojelutaso. Pelkkä lajin rauhoitus ei riitä, vaan jäsenvaltioiden on lisäksi huolehdittava elinympäristöjen säilyttämisestä. Vuonna 1997 saatettiin Suomessa lopultakin voimaan uusi luonnonsuojelulaki lähes 40 vuoden valmistelun jälkeen, ja EU:n luontodirektiivi tuli sen myötä lainvoimaiseksi. Liito-orava löytyy siis Luontodirektiivin liitteestä IV (a), jossa tarkoitettuihin eläinlajeihin kuuluvien yksilöiden lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on kielletty. (LSL 49 ) Vuonna 1998 pulpahti mediaan ensimmäinen suurempi kiista liito-oravan suojelusta Forssan Konikallion kiista. Sittemmin liito-oravasta onkin kiistelty useasti sekä valtakunnallisesti että paikallisesti. Vuoden 2000 Uhanalaisten lajien II seurantaryhmän raportin mukaan edustavimmat tutkimukset kertovat 30% vähenemisestä, mikä täyttää vaarantuneen (VU = vulnerable) lajin kriteerit. Vuonna 2001 sai raporttinsa valmiiksi Ympäristöministeriön liito-oravatyöryhmä, jonka tehtävänä oli tarkastella liito-oravan suojelua. Raportin perusteella päätettiin selvittää liito-oravakannan koko ja kehitys uudella kolmivuotisella tutkimuksella. Vuonna 2002 Maa- ja metsätalousministeriö perusti oman liito-oravatyöryhmän, jonka tehtävänä oli kehittää metsä- ja ympäristöhallintojen tiedonvaihto-järjestelmiä ja käytännön yhteistyötä. EU on hiillostanut Suomea järjestämään liito-oravan suojelua paremmin. EU:n kurinpitotoimet johtivat lopulta siihen, että kesällä 2004 luonnonsuojelulain 49 :stä poistettiin siinä alun perin ollut selvästi luonnossa havaittavat kohta 2 (koska sanamuoto oli luontodirektiivin vastainen), sekä säädettiin maanomistajille maksettavista korvauksista. Samalla maa- ja metsätalous-ministeriö sekä ympäristöministeriö ohjeistivat ympäristö- ja metsäkeskusten välistä tiedonvaihtoa ja liito-oravan lisääntymis- ja levähdysalueen rajaamista maastossa. Yhteiselo? Liito-orava oli siis pitkään lähes pelkästään luontoharrastajien kiinnostuksen kohde luvun puolivälin jälkeen metsätalouden tehostuessa ja luonnonsuojelunäkökulman vahvistuessa kerrottiin liito-oravakuvausten yhteydessä sen harvinaistumisesta. Uhanalaisuuskäsitteen ja tutkimusten myötä liito-orava liitettiin uhanalaisiin eläimiin, myös virallisesti. Globaalien ongelmien, kuten biodiversiteetin häviämisen, esiinnousu voimisti kiinnostusta ja tutkimusta uhanalaisista lajeista. Liito-orava kuitenkin killitti muiden joukossa pitkään herättämättä erityistä huomiota (se ei esimerkiksi ole koskaan ollut yksi kaikkein uhanalaisimmista lajeista). Eksoottisena ja uhanalaisena EU:n lajina se liitet- 7

8 tiin luontodirektiivin liitteeseen, ja Suomen luonnonsuojelulain uudistus ja sen mahdollistamat riidat pamauttivat liito-oravat toden teolla julkisuuteen. Huomaamaton yöeläin sijaitsee nyt suomalaisen luonnonkäytön ytimessä, varttuneissa metsissä ja kasvavien kaupunkien reunametsissä. Ratkaistavana on yhä edelleen ja yhä uudelleen kysymys ihmisen ja luonnon yhteiselon muodoista ja keinoista. Jos emme pysty säilyttämään liitooravan, loppujen lopuksi vähään tyytyvän lajin, kantaa, kuinka voimme kuvitella säilyttävämme muut uhanalaiset lajit luonnossamme? Tiesitkö, että Pirkanmaan ympäristökeskus ottaa vastaan luontoharrastajien liito-orava havaintoja Pirkanmaan alueelta? Ilmoita havainnoistasi Marko Schraderille Puh tai kartalla postitse (yhteystiedot mukaan!) osoitteeseen Marko Scrader, Pirkanmaan ympäristökeskus, PL 297, Tampere. Kirjoittaja on hallintotieteen maisteri ja työskentelee ympäristöpolitiikan tutkijana Tampereen yliopistossa. Kuvien liito-oravat on pyydystetty ekologista tutkimusta (radiopannoitusta) varten ja sen jälkeen päästetty menemään. 1 Lukuun ottamatta tietenkin aivan viimeistä n. 7 vuotta. 2 Kyse on siis luonnonsuojelulain 49 :stä, joka ennen lainmuutosta sääti, että luontodirektiivin liitteen IV (a) eläinlajeihin kuuluvien yksilöiden selvästi luonnossa havaittavien lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on kielletty. Käytetty kirjallisuus: Etelä-Suomen ja Pohjanmaan metsien suojelun tarve työryhmä (2000) Metsien suojelun tarve Etelä-Suomessa ja Pohjanmaalla. Etelä-Suomen ja Pohjanmaan metsien suojelun tarve työryhmän mietintö. Oy Edita Ab, Helsinki. Haila, Yrjö (2004) Luonto on tullut jäädäkseen. Teoksessa Suomen kulttuurihistoria osa 4. Tammi. Hanski, Ilpo K. et al. (2000) Ecology of the Eurasian Flying Squirrel (Pteromys volans) in Finland. Teoksessa Goldingay, R. & Scheibe, J. (toim.) (2000) Biology of gliding mammals. Filander Verlag, Fürth. (s ) Hilli, Matti (1994) EU:n tavoitteena suotuisa suojelutaso. Suomen Luonto 5/1994, s Ilomäki, Henni & Lauhakangas, Outi (toim.) (2002) Eläin ihmisen mielenmaisemassa. Hakapaino Oy, (Maa- ja metsätalousministeriön) Liito-oravatyöryhmä (2002) Liito-oravatyöryhmän 2002 raportti. Työryhmämuistio MMM 2002:21. Helsinki. Maailman Luonnon Säätiön WWF liito-oravatyöryhmä (1996) Liitoorava Suomessa. Maailman Luonnon Säätiön WWF Suomen rahaston Raportteja nro 8, Länsi-Savo Oy, Mikkeli. Rannikko (1994) Ympäristökamppailujen aallot. Teoksessa Lehtinen & Rannikko (toim.) Pasilasta Vuotokselle. Ympäristökamppailujen uusi aalto. Tammer-Paino Oy. Raunio, Anne (1995) Mikä on arvokkainta Suomen luonnossa? Luonnonsuojelija 10/1995. Saatavana Uhanalaisten eläinten ja kasvien suojelutoimikunta (1986) Uhanalaisten eläinten ja kasvien suojelutoimikunnan mietintö 1985:43. Valtion painatuskeskus, Helsinki. Uhanalaisten eläinten ja kasvien seurantatoimikunta (1991) Uhanalaisten eläinten ja kasvien seurantatoimikunnan mietintö 1991:30. Valtion painatuskeskus, Helsinki. Uhanalaisten lajien II seurantaryhmä (2001) Suomen lajien uhanalaisuus Edita Oyj, Helsinki. Tysyn tapahtumia Kalkun Myllypuron siivoustalkoot keskiviikkona Tysy järjestää jo perinteeksi muodostuneet Kalkun Myllypuron siivoustalkoot keskiviikkona Tapaamme Kalkun viertotien sillalla klo 18. Talkoisiin tulevien toivotaan ottavan mukaan saappaat ja työhanskat. Maastosta löytyvät roskat kerätään kaupungin viheryksiköltä saatuihin jätesäkkeihin. Viheryksikön kuorma-auto hakee jätesäkit pois seuraavana päivänä. Talkoisiin kutsutaan mukaan Tysyn jäsenten lisäksi kaikkia ympäristönsä siisteydestä kiinnostuneita kaupunkilaisia, mutta erityisesti Kalkun alueen asukkaita. Talkoiden järjestämisellä Tampereen ympäristönsuojeluyhdistys haluaa kiinnittää huomiota lähiympäristön viihtyvyyteen, roskaamisen tuomiin ongelmiin sekä vapaaehtoistoiminnan merkitykseen luonnon- ja ympäristönsuojelussa. Myllypuron purouoma rantoineen on Tampereen uusimpia luonnonsuojelualueita, se on perustettu v Suojelualue jatkuu Ikurista Kalkkuun aina Nokian rajaan asti. Alueen eteläpäässä, aivan kerrostalojen naapurissa, on alueen upein paikka, jossa Myllypuro syöksyy ryöppyävänä koskena alas purolehtoon, joka on täynnä kotkansiipisaniaisia. Talkoiden aikaan myös valkovuokot ovat parhaimmillaan, joten talkoolaiset voivat samalla nauttia upeasta kevätluonnosta. Vain harva tamperelainen tietää kosken olemassaolon, joten tutustumiseen tarjoutuu nyt oiva tilaisuus. Tysy tarjoaa talkoolaisille mehua ja pullaa. Lisätietoja Katri Laihosalo, p Myllypuron luonnonsuojelualueen esittelysivut: lskoht/mylly/mylly.htm 8

9 tampereen seudun luonto 1/2005 Piirin aluesihteeri - luonnonsuojelun talonmies Suomen luonnonsuojeluliiton jäsenyys on 3-portainen. Jokainen henkilöjäsen kuuluu liittoon paikallisyhdistyksensä jäsenenä. Yhdistykset ovat alueensa luonnonsuojelupiirin jäseniä, jotka puolestaan ovat jäseninä liitossa. Henkilöjäsenet voivat kuulua mihin tahansa paikallisyhdistykseen asuinpaikasta riippumatta ja tästä riittää ilmoitus liiton jäsenrekisteriin. Näin esimerkiksi paikkakunnalta muutto ei edellytä paikallisyhdistyksen vaihdosta. Pirkanmaan luonnonsuojelupiirissä on nykyään 18 paikallisyhdistystä, joista Tampereen ympäristönsuojeluyhdistys on suurin. Paikallisyhdistykset kattavat koko Pirkanmaan alueen. Pirkanmaan ja Etelä-Hämeen piireillä on yhdessä osa-aikainen aluesihteerin nimikkeellä oleva työntekijä ja kaikki muu tehdään vapaaehtoisvoimin, samoin kuin paikallisyhdistyksissäkin. Piirin aluesihteerin työ on haastavaa ja kiintoisaa ja minulla on siitä nyt lähes kolmen vuoden kokemus. Tiivistetysti sanottuna tärkein työni on ylläpitää piirin toimiston toimintakykyä. Työhöni kuuluu yhteydenpitoa eri toimijoihin ja tiedonvälitystä sekä piirin sisällä että ulospäin. Piirin asioiden valmistelu sekä kokousten ja tilaisuuksien järjestely ja toteutus ovat oleellinen osa työtäni. Edustan myös piiriä sekä liiton että yhteiskunnan eri toimijoiden neuvotteluissa ja tilaisuuksissa. Teen yhteistyötä paikallisyhdistysten kanssa mm. antamalla neuvoja ja osallistumalla kokouksiin ja muihin tilaisuuksiin. Kansalaisjärjestöille on viimeaikaisella lainsäädännöllä annettu merkittävä rooli yhteiskunnallisena toimijana ja tämä työllistää myös piiriä. Posti tuo lähes päivittäin lausuntopyyntöjä kaava- ja lupa-asioihin tai muita osallistumispyyntöjä enemmän kuin niihin ehditään reagoida. Osallistun aloitteiden, lausuntojen, muistutusten ja muiden asiakirjojen laatimiseen aina kun se on mahdollista. Jotta piirin toiminta ei olisi pelkkää paperinpyöritystä, järjestämme retkiä, tapahtumia ja talkoita, joiden toteutukseen osallistun mielelläni. Yhteydenottoihin vastaaminen on mielestäni yksi merkittävistä työhöni sisältyvistä tehtävistä. Piirin toimistoon tulee lähes päivittäin luonnon- ja ympäristönsuojeluun liittyviä kysymyksiä ja avunpyyntöjä. Usein niistä välittyy todellinen hätä luonnon ja ympäristön hyvinvoinnin puolesta. Monet näistä asioista voin ohjata suoraan alueelliselle ympäristökeskukselle, kuntien ympäristötoimelle tai muulle viranomaiselle. Kaija Helle Monet kysymykset koskevat arkipäivän luontoasioita, kuten lintuja, kasveja tai nisäkkäitä koskevia havaintoja. Usein kysytään sitä, miksi jäniksenpoikanen on yksin metsäpolulla tai kun naapurin kissa kiusaa pesästä pudonnutta variksenpoikasta, mitä niille pitää tehdä. Kokonaisuudessaan tämä kertoo ihmisten luontoon kohdistuvasta todellisesta kiinnostuksesta ja hädästä. Kysymykset osoittavat myös sitä, että luonnonsuojeluliitto koetaan alansa asiantuntijaksi. Aluesihteeri on ennen kaikkea piirihallituksen työrukkanen ja hallitus päättää kaikesta, mitä tehdään. Piirihallituksen kesken sovitaan myös työnjaosta ja tekemisiä jaetaan kunkin erityisosaamisen mukaisesti. Asioiden paljous aiheuttaa kuitenkin sen, että piirin asioiden hoidossa merkittävin tekijä on hallittu kaaos ja asiat tehdään päällekaatumisjärjestyksessä. On selvää, että tämä ei toimi ilman saumatonta yhteistyötä ja toisten työn arvostamista. Hyvä yhteishenki ja keskinäinen luottamus on innostavaa, motivoivaa ja korvaamatonta. Työssäni parasta palautetta on muun muassa se, että ihmiset tulevat vuodesta toiseen mukaan retkille ja tapahtumiin. Yhdessä metsähallituksen luontopalvelujen kanssa jo 11 vuonna järjestetylle Seitsemisen talkooleirille monet haluavat tuoda työpanoksensa alueemme luontohelmen ennallistamistyöhön. Se on vuoden kohokohta. Piirin ja muiden paikallisyhdistysten tapahtumia 5.5. perinteinen linturetki Porin ja lähiympäristön kohteille luonnonkukkaretkiä on mm. Hämeenkyrössä, Ikaalisissa, Mäntässä, Nokialla, Ruovedellä, Valkeakoskella, Vammalassa ja Ylöjärvellä. Luonnonkukkien päivän retket löytyvät kootusti luonnonsuojeluliiton sivuilta osoitteesta toiminta/luonnonkukat tai Luonnonsuojelijasta talkooleiri Seitsemisen kansallispuistossa. Tämän vuoden teemana on Koveron kruununtorpan ympäristön kunnostaminen. Tiedossa on niittämistä ja haravoimista, riukuaidan tekoa ja muuta kunnostustyötä perheleiri Helvetinjärven kansallispuistossa yhdistetty syys- ja sieniretki Elokuun aikana on monilla paikallisyhdistyksillä niittotalkoita, joihin voi mennä mukaan. Tiedustelut ja retki-ilmoittautumiset toimistoon, pirkanmaa@sll.fi tai p

10 Tampereen ympäristönsuojeluyhdistyksen Teksti: Juha Lehmusnotko Kuva: Minna Santaoja kevätkokous Keväisen auringonpaisteen ollessa ulkosalla kauneimmillaan kokoontui ympäristönsuojeluhenkinen joukko Tysyn kevätkokoukseen Tampereen vanhalle kirjastotalolle lauantaina Minna Santaoja avasi kokouksen klo ja tämän jälkeen hänet valittiin johdonmukaisesti kokouksen puheenjohtajaksi, Juha Lehmusnotko valittiin sihteeriksi ja pöytäkirjan tarkastajiksi Silja Lehtinen ja Katariina Knaapi. Tämän jälkeen todettiin kokous laillisesti kokoonkutsutuksi ja hyväksyttiin kokouksen työjärjestys. välistä lähtien ja noista ajoista on lepakkotutkimus ja - harrastus lisääntynyt maassamme paljon. Lepakoiden vuodenkierrosta tiedetään, Suomessa talvehtivien lajien osalta, naaraiden kokoontuvan äitiyhdyskunniksi kesäkuun alkupuolella ja juhannuksen tienoilla ne synnyttävät poikasensa. Heinäkuussa nuo pienet siivekkäät ystävämme oppivat lentämään, vain joutuakseen emojensa vieroittamiksi jo elokuussa. Syyskuussa alkaa nopeasti pariutumiskausi, jolloin lepakot kokoontuvat ns. pariutumisyhdyskuntiin. Minna esitti edellisen vuoden toimintakertomuksen. Vuosi 2004 piti sisällään lukuisan määrän (13 kpl) annettuja mielipiteitä ja lausuntoja, lähinnä maankäyttökysymyksistä. Lisäksi toimintaan kuului retkiä ja talkoita, joista mainittakoon Myllypuron siivoustalkoot ja ketotalkoot Teiskossa. Viestintää ja tiedotusta harjoitettiin julkaisemalla kaksi numeroa Tampereen seudun luontoa ja jäsenkirjeitä. Jäsenmäärä kasvoi 23 henkilöllä. Lisäksi tuettiin SLL:n metsävetoomuskampanjaa. Seuraavaksi rahastonhoitaja Kirsti Raulo esitti tilinpäätöksen. Tilinpäätös oli vuonna 2004 ylijäämäinen. Tilintarkastajien lausunnon mukaan tilinpäätös on laadittu kirjanpitolain sekä tilinpäätöksen laatimista koskevien muiden säännösten mukaisesti ja niinpä kokous vahvisti tilinpäätöksen ja myönsi vastuuvapauden yhdistyksen hallituksen jäsenille tilikaudelta Seuraavaksi valittiin piirikokousedustajat ja koska muita hallituksen tai jäsenten ehdottamia asioita ei ollut, päätti puheenjohtaja kokouksen klo Mitä ihmeen nahkahiiriä? -Kaikki Suomessa tavatut lepakkolajit ovat lajityypillisesti metsälepakoita, jotka kuitenkin ovat sopeutuneet ihmisasutukseen. Tästä syystä ne ovat kärsineet vallitsevasta metsäpolitiikasta ja niiden lajiluvut ovat vähenemään päin, kertoi lepakkoharrastaja Olli Haukkovaara kevätkokouksen yhteydessä pitämänsä luennon aikana. Lepakoiden vuodenkierto Haukkovaara on tutkinut lepakoita jo 80-luvun puolesta Hämeenlinnan seutuvilla, Aulangolla, sijaitsee yksi poikkeuksellisen suuri parveutumiskeskus, jossa on havaittu n. 300 lepakkoa 1 2 hehtaarin alueella. Sieltä lepakot suuntaavat talvehtimispaikalle, joka tässä tapauksessa on mitä todennäköisimmin Hämeen linna. Sieltä löytyykin kosteita ja kohtuullisen lämpiminä pysyviä luolastoja. Alkionkehitys pysähtyy talvihorroksen ajaksi ja jatkuu taas keväällä. Parhaimmillaan lepakko voinee elää jopa vuoden ikäiseksi Asuinympäristöt -Lepakot pitävät monenlaisia biotooppeja sisältävästä maisemasta. Esimerkiksi Sääksmäellä, Rapolan linnavuoren puoliavoimet sekametsät, Vanajaveden rantojen kosteat tervalepikot ja ruovikkoalueet, yhdistettynä vuosisataisiin kartanorakennuksiin, houkuttelevat lepakoita vuodesta toiseen, kertoi Haukkovaara. Puiden kolot ovat lepakoille tärkeä luonnonvara, viihtyäkseen alueella lepakko vaatii noin 20 kolopuuta hehtaarilla eli 10

11 tampereen seudun luonto 1/2005 ne kärsivät pikkulintujakin surkeammin kolopulasta, pikkulinnuille riittäisi n. 5 kolopuuta/ha. Virtausjälki puun rungossa sisäänmenoaukon alapuolella paljastaa lepakoiden käyttävän koloa yöpymispaikkanaan. Tällöin alueelle kannattaa viedä lepakonpönttöjä, joiden rakentaminen ei paljoa eroa linnunpöntön rakentamisesta. Ohjeet pöntön rakentamiseen löytyvät mm. osoitteesta Lepakkokaan ei ole sokea. Lepakko näkee äänensä avulla, joskin sillä on myös pitkälle kehittyneet näköaistimet. Kohteesta heijastuvat ääniaallot paljastavat lepakolle, mitä ilmassa on. Tästä syystä ne hämärässä lentäessään päästävät korkeita, lajityypillisiä ääniä. - Kytölän kartanollakin kerran oli katolla yöperhosia kastetta syömässä. Niitä lepakko napsi kuin namusia, muistaa Haukkovaara. Hän toteaa heti perään kuitenkin myös perhosten kuulevan lepakoiden saalistusäänet. Tämän voi todeta vaikkapa mökkitien porvarillisessa hämärässä, kun tarkkailee yöperhosten käyttäytymistä. Lepakon lähestyessä yököt panevat siipensä suppuun ja putoavat heinikkoon kuin kivet ja välttyvät näin syödyksi tulemiselta. - Vaikka Suomessa lepakot eivät petoja perhosta suuremmille eliöille ole, löytyy Etelä-Euroopasta lajeja, joiden tiedetään syövän jopa pieniä lintuja. Tropiikissa puolestaan on eväkkäitä syöviä kalastajalepakoita. Siellä on myös ns. hedelmälepakoita, joiden merkitys paikallisessa ekosysteemissä on suuri, ne nimittäin levittävät syömiensä kasvien hedelmien siemeniä. Mikä on sitten Suomessa tavattujen 11 lepakkolajin merkitys pohjoisessa havumetsäekosysteemissä? Tarkkaa vastausta on vaikea antaa, mutta tietysti niillä oma ekolokeronsa on. Oma lokeronsa niillä on myös lainsäädännössä, jo vuonna 1923 voimaan tulleen luonnonsuojelulain perusteella, jonka mukaan kaikki Suomen lepakkolajit ovat rauhoitettuja. Uutispaloja Koonnut Minna Santaoja Luonnonsuojelupiirille uusi toimisto Pirkanmaan luonnonsuojelupiiri löysi uuden tilavamman toimiston ja muutti huhtikuun alussa osoitteeseen Varastokatu 3, Tullintorin ja Tampere-talon väliin. Uusi toimitila on neljännessä kerroksessa, talossa on ovisummeri ja hissi. Tysy on alivuokralaisena piirille, joten muutto koskee myös Tysyä. Yhdistyksen arkistot muuttivat Maa- ja metsätalolta Näsilinnankadulta Varastokadulle. Vastaisuudessa Tysyn hallituksen kokoukset pidetään uusissa Varastokadun tiloissa. Uudessa tilavammassa toimistossa on erillinen kokoushuone, mikä helpottaa viiden yhdistyksen toimimista samoissa tiloissa. Luonnonsuojelupiirin ja Tysyn lisäksi Varastokatu 3:en muuttavat Tampereen Maan ystävät, Hämeen luontopiiri ja Animalian Tampereen osasto. Tule Tysyn kokoukseen Tysyn hallitus kokoontuu luonnonsuojelupiirin toimistolla (Varastokatu 3) vielä kerran ennen kesätaukoa maanantaina 16. toukokuuta klo 18. Mikäli haluat tuoda jonkin asian yhdistyksen hallituksen käsittelyyn, ilmoita siitä jollekin hallituksen jäsenelle vähintään viikkoa ennen hallituksen kokousta. Hallituksen kokoukset ovat avoimia kaikille jäsenille, tervetuloa! Kokouksen esityslista on pyydettäessä saatavana puheenjohtajalta viikkoa ennen kokousta. Kesätauon aikana hallitus pitää yhteyttä sähköpostitse ja kokoontuu tarvittaessa. Metsäkeikka pe Telakalla Luonto-Liiton Hämeen luontopiiri ja Tampereen Maan ystävät järjestävät Tampereen Telakalla metsätukikeikan. Esiintymässä Kauko Röyhkä, Office Building, lauluyhtye Kuokkavieraat ja DJ Doom. Liput 8 (Luonto- Liiton jäsenille 7 ), tuotot Etelä-Suomen metsien suojelutyöhön. K-18. Lisätiedot: hanna.savisaari@sll.fi, , juho.kytomaki@luontoliitto.fi, Luonto- ja ympäristöviikko Valtakunnallista luonto- ja ympäristöviikkoa kirjastoissa vietetään huhtikuun puolivälissä. Viikon tarkoituksena on, että Suomen luonnonsuojeluliiton piirit ja yhdistykset näkyvät kirjastoissa kertomassa liiton luonnon- ja ympäristönsuojelutyöstä ja hankkimassa jäseniä. Viikko on yhtä aikaa Nuukuusviikon kanssa, ja sitä valmistellaan yhdessä Luonto-Liiton kanssa. Tänä keväänä Luonto- ja ympäristöviikon pääteema on ajankohtainen Metsävetoomus 2005 ja muina teemoina metsiensuojelun vauhdittaminen, vesiensuojelu ja perhetoiminta. Nuukuusviikon teemana on viime vuoden tavoin luonnonvaroja säästävä asuminen ja rakentaminen. Samaisella viikolla vietetään vielä Reilun kaupan viikkoakin. Lisätietoa Nuukuusviikosta löytyy osoitteella Nuukuusviikko/. Reilun kaupan viikosta löytyy tietoa osoitteesta 11

12 Kerää nimiä metsävetoomukseen Nimienkeruuta metsävetoomukseen jatketaan joka päivä asti. Nimiä voi kerätä kuka tahansa asiasta kiinnostunut. Kaikille tulee antaa mahdollisuus allekirjoittaa vetoomus Etelä-Suomen metsien suojelun puolesta. Ohjeita, nimienkeruulistoja ja muita materiaaleja löydät netistä: mitasinavoittehda/ohjeet.html. Mikäli jokin vetoomukseen liittyvä asia askarruttaa, kysymyksiä voi lähettää osoitteeseen Nimienkeruulistoja on saatavana luonnonsuojelupiirin toimistolta. Tysyn jäsenmäärä kasvoi Tampereen ympäristönsuojeluyhdistys sijoittui Suomen luonnonsuojeluliiton jäsenhankintakampanjassa kolmanneksi vuonna Tysyn jäsenmäärä kasvoi 23 jäsenellä. Edellemme kirivät vain Joensuun ja Kuopion paikallisyhdistykset. Kuopiossa jäsenmäärä kasvoi 30:llä ja Kuopiossa 29:llä. Palkinnoksi saamme Suomen luonto- ja Luonnonsuojelija -lehtien vuosikerrat lahjoitettavaksi haluamallemme taholle sekä Juha Höykinpuron kirjan Jäämerestä syntynyt. Tysyn hallitus päätti lahjoittaa lehtien vuosikerrat ympäristötietokeskus Moreenian kirjastoon mahdollisimman monien luettavaksi. Neljä luonnonsuojeluliiton piiriä, Pohjois-Karjalan, Pohjois-Pohjanmaan, Pirkanmaan ja Kymenlaakson piirit, ja kaikkiaan 61 paikallisyhdistystä kasvattivat jäsenmääräänsä vuoteen 2003 verrattuna. Kaikkiaan Suomen luonnonsuojeluliitto sai uusia jäseniä 2910 ja vuoden lopussa virallinen jäsenmäärä oli maksanutta jäsentä. Tämä ei aivan riittänyt saamaan liiton jäsenmäärää kasvuun, mutta jäsenmäärän laskuvauhti kuitenkin taittui 0,6 prosenttiin, kun se vielä vuonna 2003 oli 3,9 prosenttia. Jäsenhankintatalkoot jatkuvat vuonna Tavoitteena on pitää jäsenmäärä vähintään vuoden 2004 tasolla, hienoa olisi tietenkin pieni kasvukin. Tässä tarvitaan kaikkien jäsenten apua. Talkoisiin voi osallistua mm. Luonnonsuojelija -lehden palvelukortilla haastamalla tutut luonnonsuojeluliiton jäsenyyteen. Liitolla on myös uusi jäsenhankintaesite, jota voi tiedustella Tysyn puheenjohtajalta tai Pirkanmaan luonnonsuojelupiirin toimistolta, p tai SLL:n tiedotuskäytäntöjä kehitetään Suomen luonnonsuojeluliiton sähköinen viestintä on parhaillaan kehityksen kohteena. Liitto pyrkii entistä paremmin tukemaan piirien ja yhdistysten toimintaa, ja liiton nettisivuille rakennetaan yhdistyksille oma järjestösivusto, josta tunnuksen ja salasanan takaa löytyy monenlaista yhdistystoiminnan pyörittämisessä hyödyllistä materiaalia. Pian Tampereen ympäristönsuojeluyhdistyksellekin saadaan toivottavasti uudet entistä ehommat nettisivut, jotka päivittyvät useammin. Sivujen päivitys on toistaiseksi tapahtunut liiton kautta, mutta käytäntö on henkilöresurssien puutteessa osoittautunut hankalaksi. Yhdistykset tulevatkin saamaan itse päivitysoikeudet sivuilleen. Toivoaksemme lähitulevaisuudessa on mahdollista luoda myös sähköpostilistoja yhdistysten, piirien ja liiton jäsenille. Tämä mahdollistaisi nykyistä joustavamman ja nopeamman tiedonkulun sekä jäsenten osallistumisen entistä enemmän yhdistyksen toimintaan. Pyrimme osaltamme kehittämään liiton, piirin ja yhdistyksen välistä tiedonkulkua. Kaikenlaista tiedotukseen liittyvää palautetta voi antaa Tysyn puheenjohtajalle, tai Susi ry perustettiin Joensuussa perustettiin tammikuussa uusi järjestö nimeltään Susi ry, jonka tavoitteena on edistää sudensuojelua ja suden sekä ihmisten rinnakkaiseloa Suomessa. Uuden yhdistyksen kotipaikka on Joensuu. Sen ensimmäiseksi puheenjohtajaksi valittiin joensuulainen Anu Salminen. Susi ry pyrkii vaikuttamaan suden sekä jossain määrin myös muiden suurpetojen elinmahdollisuuksien kohentamiseen maassamme. Keskeisenä toiminta-ajatuksena on petovahinkojen vähentämisen ja ennaltaehkäisyn painottaminen. Uuden yhdistyksen perustaminen koettiin tarpeelliseksi ennen kaikkea siksi, että Suomessa ei aiemmin ollut suurpetojen suojeluun ja niiden aiheuttamien ongelmien ratkaisuun keskittyvää itsenäistä, valtakunnallista järjestöä. Lisätietoa susien suojelusta löytyy Luonto-Liiton susiryhmän sivuilta, 12

13 tampereen seudun luonto 1/2005 Suomen luonnonsuojeluliiton Pirkanmaan luonnonsuojelupiiri Kevätkokouksen julkilausuma KAKSI PUHELINLUETTELOA ON TURHUUTTA Pirkanmaalla julkaistiin kaksi samat tiedot sisältävää puhelinluetteloa - vapaan kilpailun nimissä. Kotitalouksille jaettiin molemmat luettelot, ellei kaksoisjakelusta erikseen kieltäydytty. Yhteiskunta pyrkii rajoittamaan jätteiden syntyä ja saastuttamista. Tämä on tarpeellista, sillä materiaalien ja luonnonvarojen kestämätön käyttö uhkaa koko ekosysteemin toimintakykyä ja eliölajien, myös ihmisen, hyvinvointia. Kahden puhelinluettelon järjestelmä on vastoin yhteiskunnan ympäristönsuojelutavoitteita. Ylimääräisen luettelon painos vie paperia määrän, joka vastaa metsähehtaarin vuosikasvua. Lisäksi energiaa kuluu tarpeettomasti jalostuksessa ja kuljetuksissa.koska luetteloihin kuluu mittavasti luonnonvaroja, niitä tulisi painaa ainoastaan selvitettyjen tarpeiden pohjalta. Puhelinyhtiöiden tulisi pyrkiä yhden, kaikenkattavan ja luotettavan hakemiston julkaisemiseen. Loppuvuodesta kotitalouksilta tiedusteltaisiin esimerkiksi kyselylomakkeella, onko puhelinluettelolle käyttöä vai hankkivatko asukkaat vastaavat palvelut muulla tavoin, esimerkiksi internetistä tai numerotiedustelusta. Painosmäärät saataisiin siten vastaamaan todellista kysyntää. Tilanne muuttuisi sekä ekologisesti että taloudellisesti mielekkäämmäksi: tuskin on minkään tahon intressien mukaista, että suuret määrät puhelinluetteloja kuljetetaan paperinkeräykseen lähes suoraan painolaitokselta. Valtion tulisi luoda menetelmiä, jotka varmistavat kestävän kehityksen tavoitteiden ja toimeenpanon ekotehokkaasti kaikilla yhteiskunnan lohkoilla ja tasoilla. Luonnonvarojen kulutusta säätelevän verojärjestelmän käyttöönotto olisi yksi tehokkaimmista ja nopeimmin vaikuttavista keinoista kulutus- ja tuotantotapojen saattamiseksi kestävälle pohjalle. Lisätietoja: Aluesihteeri Kaija Helle, p , kaija.helle@sll.fi Kevätretki Lahtuan luomumaitotilalle ja Keuruun ekokylään lauantaina Tysyn kevätretki suuntautuu tänä vuonna Keuruun ekokylään ja Lahtuan luomumaitotilalle. Keuruun ekokylä on yhteisöllinen maatila, jonka tarkoituksena on elämisen ja työllistymisen lisääminen autioituvalla maaseudulla sekä ekologisen elämäntavan edistäminen. Keuruun ekokylä ry:n omistukseen tila siirtyi vuonna 1998, mutta sen juuret ulottuvat aina luvulle asti. Energiaomavaraisuutta on kehitelty ekokylässä pitkälle. Uusiutuvien energialähteiden osuus ekokylän energiantuotannossa on yli 60 %. Myös ruoantuotannossa ekokylä on lähes omavarainen ja se on siirtymävaiheessa kohti luomutuotantoa. Ekokylän ylpeys on 1920-luvun tyyliin restauroitu väentupa, joka on sähköistetty kokonaan aurinko- ja tuulienergialla. Lisätietoa Keuruun ekokylästä löytyy internetistä: Ennen Keuruuta poikkeamme Oriveden Naappilaan, Lahtuan luomumaitotilalle. Lahtuan suku on viljellyt maita jo 1850-luvulta, mutta tilan juuret ulottuvat aina 1500-luvulle asti. Esittelykierroksella tutustumme mm. tilan omaan museoon, jonne on koottu esineitä tilan historian varrelta. Tutustumme luomutuotantoon ja nautimme kahvit kera luomuleivonnaisten. Tilan ympäristössä on myös hoidettuja perinnebiotooppeja, joilla lentelee mm.uhanalainen tummaverkkoperhonen. Retken aikataulu: Lähtö Tokeen tilausajolla Tampereen vanhan kirkon edestä klo Saapuminen Lahtuan tilalle n. klo Tilan esittelykierros ja kahvit. Saapuminen Keuruun ekokylään viim. klo Kasvislounas. Lounaan jälkeen ohjelma jatkuu tilan esittelykierroksella, jonka jälkeen halukkaat pääsevät tutustumaan ekokylän luontopolkuun. Luontopolulla kuulemme asiaa mm. tilalla harjoitettavasta ekologisesta metsänhoidosta. Luontopolun jälkeen vapaata oleskelua tilalla jolloin mahdollista mm. tehdä ostoksia tilan putiikissa ja tutustua kotieläimiin. Lähtö ekokylästä ja takaisin Tampereella n. klo Hinnat: 25 e, Suomen luonnonsuojeluliiton ja Luonto-Liiton jäsenkorteilla 20 e, lapset (alle 12 v.) 15 e. Hintaan sisältyy bussikuljetukset, esittelykierrokset, kahvi+makea pala Lahtualla sekä kasvislounas Keuruulla. Matka maksetaan bussissa, varaa tasaraha seteleinä! Ota mukaan luontopolulle sopivat jalkineet, SLL:n tai Luonto Liiton jäsenkortti (jos olet jäsen) sekä tarvittaessa omia eväitä. Sitovat ennakkoilmoittautumiset viimeistään ti 3.5. (ilmoita samalla mahdollinen erikoisruokavalio) sähköpostilla tai puhelimitse: sari.poutiainen@uta.fi tai

14 YK:n kestävän kehityksen kasvatuksen vuosikymmen Minna Santaoja UN DESD eli United Nations Decade of Education for Sustainable Developement YK:n yleiskokous julisti joulukuun 2002 istunnossaan vuoden 2005 alussa alkaneen ja vuoden 2014 loppuun päättyvän kymmenvuotiskauden kestävän kehityksen kasvatuksen vuosikymmeneksi. Vuosikymmenen toteutuksesta on vastuussa YK:n kasvatus-, tiede- ja kulttuurijärjestö UNESCO. YK:n mukaan koulutus on välttämätön osa tavoiteltaessa kestävää kehitystä. Virallisesti vuosikymmen käynnistyi maaliskuun 2005 ensimmäisenä päivänä New Yorkissa pidetyssä tilaisuudessa, jossa olivat läsnä YK:n pääsihteeri Kofi Annan sekä UNESCOn Koïchiro Matsuura. Suomessa opetusministeriö valmistelee vuosikymmenen toteuttamista kansallisella tasolla ja toteutussuunnitelman on määrä valmistua vuoden loppuun mennessä. Erityisen hyvissä ajoin ei tärkeän asian valmisteluun siis ole herätty, vaikka alkanut vuosikymmen on ollut tiedossa kolmatta vuotta. Teemavuosia riittää YK:n teemavuosia ja -vuosikymmeniä riittää kalenterissa. Erilaisia teemapäiviä, -viikkoja ja -vuosia alkaa olla niin paljon, että ne ovat kärsineet vakavan inflaation. Vuoden jokaiselle päivälle on nimetty jossain jokin teema, kukaan ei enää pysy niistä kärryillä saatikka jaksa liputtaa kaikkien hyvien asioiden puolesta. YK:n kansainvälinen veden vuosikymmen alkoi Maailman veden päivänä 22. maaliskuuta. Edelleen käynnissä ovat myös toinen kansainvälinen vuosikymmen kolonialismin poistamiseksi, kansainvälinen rauhankulttuurin ja väkivallattomuuden vuosikymmen maailman lapsille, vuosikymmen malarian torjumiseksi kehitysmaissa ja YK:n lukutaitovuosikymmen. Näiden lisäksi parhaillaan vietetään kansainvälistä pienluottojen vuotta, YK:n liikunnan ja liikuntakasvatuksen vuotta sekä UNESCOn kansainvälistä fysiikan vuotta. Vuosittain on ainakin 49 YK:n julistamaa teemapäivää, siis noin kerran viikossa. Suuria ja tärkeitä asioita kaikki, toivottavasti johtavat myös käytännön toimiin. Suomessa hyvät lähtökohdat Aloite kestävän kehityksen kasvatuksen vuosikymmeneksi syntyi Johannesburgin kestävän kehityksen huippukokouksessa elokuussa Kestävän kehityksen edistäminen kasvatuksen keinoin juontaa juurensa edelleen ensimmäiseen kestävän kehityksen huippukokoukseen, joka pidettiin Rio de Janeirossa kymmenen vuotta aikaisemmin, vuonna Kokouksessa hyväksyttiin Agenda 21 -ohjelma eli kestävän kehityksen ohjelma toteutettavaksi vuosituhannen vaiheeseen mennessä. Keskeisinä osina ohjelmaa olivat koulutus ja tietoisuuden lisääminen ympäristöasioista. Kansainvälisesti hyväksyttyihin kehitystavoitteisiin sisältyy pyrkimys ulottaa peruskoulutus koskemaan lapsia kaikkialla maailmassa, yhtäläisesti tyttöjä ja poikia. Eri maissa on hyvin erilaiset lähtökohdat kestävän kehityksen kasvatuksen toteuttamiseen. Monissa köyhissä kehitysmaissa tämä tarkoittaa sellaisia perusasioita kuten puhtaan veden saatavuutta tai väestön lukutaidon parantamista. Suomessa kestävän kehityksen kasvatuksen on ajateltu tarkoittavan yleisesti ottaen laadukasta koulutusta kaikilla tasoilla. Itsenäiset korkeakoulut haasteena Peruskoulujen ja monien ammatillisten oppilaitosten opetussuunnitelmiin kestävä kehitys on jo pyritty sisällyttämään läpäisyperiaatteella. Myös vapaan sivistystyön alueella kestävän kehityksen haasteeseen on tartuttu pontevasti. Vapaan sivistystyön toimijoiden tekemä kestävän kehityksen työ tuli minulle tutuksi alkuvuonna 2004 laatiessani kestävän kehityksen edistämisohjelman Suomen kesäyliopistoille. Suurin aukko kestävän kehityksen kasvatuksessa onkin Suomessa ehkä korkeakoulutuksessa. Yliopistoissa ei ole kaikille pakollista kestävän kehityksen opintojaksoa, eikä välttämättä edes vapaasti valittavaa kurssia aihepiiristä. Kestävän kehityksen periaatteiden tulisi sisältyä jokaisen korkeakoulutetun yleissivistykseen. Hankaluutena on korkeakoulujen itsemääräämisoikeus: opetusministeriö ei voi nykyisellään pakottaa itsenäisiä yksiköitä sisällyttämään kestävää kehitystä opetukseensa. Tulevaisuudessa kestävän kehityksen opetus sisällytetään toivottavasti jollain tavalla opetusministeriön ja korkeakoulujen välisiin rahoitusneuvotteluihin. Vain muutamassa korkeakoulussa on palkallinen henkilö koordinoimassa kestävän kehityksen toimintaa, eikä heilläkään ole valtaa puuttua opetukseen. Kestävän kehityksen sisällyttämistä korkeakoulujen opetukseen oli tarkoitus pohtia Turussa Åbo Akademin järjestämässä seminaarissa joulukuussa Seminaariin oli kutsuttu kansainvälisiä kestävän kehityksen asiantuntijoita, mutta käytännön suunnitelmien tasolle ei seminaarissa valitettavasti päästy. Kestävän kehityksen toteuttamisessa tunnutaan juuttuneen yleisliturgian tasolle: toistellaan samoja käsitteitä, esitellään samoja indikaattoreita ja mainitaan samat mahdollisuudet ja hankaluudet kerta toisensa jälkeen, mutta käytäntöihin 14