Liikuntapolitiikan iltapäivä

Transkriptio

1 Liikuntapolitiikan iltapäivä klo Säätytalo, Helsinki Viritysaineisto Teijo Pyykkönen / Liikuntatieteellinen Seura (LTS) Järjestäjät: Liikuntatieteellisen Seura (LTS) yhteistyössä opetus- ja kulttuuriministeriön (OKM), valtion liikuntaneuvoston (VLN) ja sosiaali- ja terveysministeriön (STM) kanssa. Seminaari on maksuton, mutta edellyttää ilmoittautumista mennessä: tai sähköposti: tuula.valli(a)lts.fi tai puhelimitse

2 Saatteeksi (Pianon)viritys on kielten kireyden hienosäätämistä siten, että säveltaajuus ja sointi saadaan halutunlaiseksi. Teijo Pyykkönen / LTS Ohjelma Klo Avaus / Tilaisuuden vetäjä professori Pasi Koski Klo Liikunnan edistämiseen laajalla joukkueella valtion liikuntaneuvosto (VLN) perään katsojana / Valtion liikuntaneuvoston puheenjohtaja, kansanedustaja Jan Vapaavuori Klo Terveyttä edistävän liikunnan (TELI) ohjausryhmän linjaukset vuoteen 2020 / ohjausryhmän puheenjohtajat, ylijohtaja Riitta Kaivosoja (OKM) ja johtaja Taru Koivisto (STM) Klo Eilinen ja huominen liikuntakulttuuri ratsastetaanko yhtä aikaa vanhoilla ja uusilla hevosilla? / dosentti Mikko Salasuo, Nuorisotutkimusverkosto Klo Mitä uutta auringon alla? / Liikuntaneuvos Timo Haukilahti Klo Keskustelu Klo Kahvi Klo Miten liikunta voi pärjätä moniulotteisen työhyvinvoinnin kokonaisuudessa? / Kulttuuriasiainneuvos Päivi Aalto-Nevalainen (OKM) Klo Sosiaali- ja terveyssektorin sekä työelämän mahdollisuudet vastaanottaa liikuntatehtäviä? / Sosiaalineuvos Maija Perho Klo Liikuntajärjestöjen mahdollisuudet ja halut osallistua työelämän sekä sosiaalija terveystoimen kentillä / Liikunnan ja urheilun uuden kattojärjestön pääsihteeri Teemu Japisson Klo Keskustelu Noin klo Iltapäivän päätössanat / tilaisuuden vetäjä professori Pasi Koski 2

3 Klo Avaus Tilaisuuden vetäjä, professori Pasi Koski Klo Liikunnan edistämiseen laajalla joukkueella valtion liikuntaneuvosto (VLN) peräänkatsojana Valtion liikuntaneuvoston puheenjohtaja, kansanedustaja Jan Vapaavuori Viritys: Poliitikoilla on tapana puhua mistä huvittaa, riippumatta mitä kysytään opasti valtion liikuntaneuvoston puheenjohtaja Jan Vapaavuori vuoden 2011 Järjestöpäivillä. Nyt halusimme kysyä mihin suuntaan neuvosto vie suomalaista liikuntaa?. Viemisen sijaan puheenjohtaja ilmaisi halunsa puhua perään katsomisesta. Mennään sitten sillä, vaikka houkuttelevaa olisi ollut kuulla myös siitä kuka vie, eikä vain vi. Mutta asiaan. VLN:n tehtävänä on liikuntalain mukaan mm. arvioida valtionhallinnon toimenpiteiden vaikutusta liikunnan alueella eli katsoa perään. Edellisellä hallituskaudella sitä jo harjoiteltiin. Nyt kaivetaan jo suuremmalla kauhalla, joten ehkä seurannasta ja arvioinnista sittenkin ja vihdoin on seminaariaiheeksi. Tiedä vaikka arvioinnista seuraisi johtopäätöksiä ja toimenpiteitä, uutta suuntaa, politiikkaa siis sittenkin sitä johtamista? Niin, miksen sitä heti kirjoittanut: arvioinnin kautta neuvostolle syntyy keskustelun kestäviä argumentteja liikuntapoliittiseen vaikuttamiseen. Siihen ei ole muilla sanomista, onhan arviointi VLN:n tehtävä. Vapaavuoren johtaman neuvoston arvioiva silmä on ollut vikkelä: VLN on tuottanut vuonna 2012 aloitetussa julkaisusarjassaan raportin lähes kuukausittain. Katse on viiltänyt laajasti liikuntakenttää: arvioivaa tekstiä on synnytetty terveysliikunnan ohjauksesta, nuorten liikuntaharrastuksen tilasta, työelämän liikuttamisesta, seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen syrjinnästä, liikunnanohjaajien työurista sekä liikuntajärjestöjen nykykunnosta. Tavaraa on nostettu pöydälle siihen tahtiin, että joutuu epäilemään ehtiikö joku joskus tarjoilun pureskelemaan saati nielemään. Eikä raporteissa ole tyydytty tilattuihin tutkijateksteihin. Julkaisujen esipuheissa (esseissä) neuvoston puheenjohtaja ja pääsihteeri tykittävät usein tavalla, joka ei jätä kylmäksi, mutta herkimpiä ehkä kylmää. 3

4 Järjestöpäivät 2012 oli Vapaavuorelle herkullinen paikka testata neuvoston järjestöraportin (VLN:n julk. 2012:6) esipuhetta: lajiliittojen toimintaa ohjaavat niiden itse määrittelemät tavoitteet, ei ministeriön kanssa sovittu tulosohjaus. Järjestöavustukset nousivat edellisellä vaalikaudella ( ) roimasti, mutta kehitys on ollut VLN:n arvion mukaan vastoin avustusten painopistekriteerejä. Valtion suunnasta halutaan painottaa lasten ja nuorten liikuntaa, mutta lajiliitot liputtavat innokkaimmin huippu-urheilulle. Tässä kiistassa ministeriöllä on kansan tuki: tutkimusten mukaan kansalaiset kyllä pitävät huippu-urheilumenestystä tärkeänä kuten euroviisujen tms. voittoa mutta eivät halua sijoittaa siihen ensisijaisesti julkista rahaa. Kansalaiset haluavat tukea ministeriön kautta ensisijaisesti lasten ja nuorten liikuntaa, toiseksi aikuisten terveysliikuntaa ja vasta kolmanneksi kilpa- ja huippu-urheilua. Toki hyviä ja mukavia asioita kaikki. Yli 220-päisessä järjestösalissa Vapaavuoren ripitys vastaanotettiin hiljaisen nöyrästi. SLU:n puheenjohtaja Timo Laitinen jopa käänsi esitetyn kritiikin kiitokseksi. Okei, järjestöväeltä sovittua teatteria tai ei, mutta viesti taisi mennä perille: VLN:n tuleva arviointi saattaa horjuttaa vakiintuneita avustusten jako- ja käyttötapoja. Järjestötoiminta ei olisikaan yksin järjestöjen asia ainakaan niin kauan kuin ministeriö jakaa järjestöille veikkauksen rahaa miljoonakädellä. Käytäväkeskusteluissa Vapaavuoren löylynheittoon toki vastattiin: voiko valtio muka ohjata vapaata kansalaistoimintaa, jolle kuuluu autonomia, jo ne meille ulkomaillakin nauravat. Mitä, onko Vapaavuori todella lisäämässä valtion ohjausta! Ei tietenkään, jos ja kun on uskominen hänen liikuntaneuvosto-blogiaan ( ): Liikuntaneuvostoa ei sinällään kiinnosta syynätä ministeriön avustusprosessien toimivuutta tai avustuskriteereitä. Sen sijaan tarkastelu fokusoidaan määrärahojen vaikutuksiin suhteessa niihin tavoitteisiin, joita hallitusohjelma, lait ja asetukset avustettavalle toiminnalle asettavat. Keskustelu autonomiasta ja avustuksista saattaa jatkua. Liikunnan ja urheilun uuden kattojärjestön puheenjohtaja Petteri Kilpinen korosti Järjestöpäivillä liikuntaväen yhteisten viestien tarvetta. Tätä kaunista ajatusta tuskin kukaan kehtaa kuristaa. Mutta miten pelaat yhteen edistät liikuntaa laajalla joukkueella jos pelikaverit haluavat pelata omaa peliä ; kuka avustuksilla, kuka autonomialla? Ehkä on syytä tarkistaa myös, kuinka yhteisiä ovat lasten liikuntaleikit, työikäisten tyky-jumpat ja urheilijoiden dopingtestit. Maailma on sama, mutta samalla niin eri. Ei valtionapua ole pakko hakea; jos ei hae, voi tehdä täysin kuten itse haluaa, muistutti Liikuntayksikön ylitarkastaja Hannu Tolonen Järjestöpäivillä. No, huumori sikseen, sillä olisi melko yllätys, jopa mahdoton ajatus, että valtio ja liikuntaliike 90 vuoden talousliiton jälkeen eroaisivat. Joten yhdessä mennään, mutta löytyykö tasatahti? On syytä toistaa neuvoston puheenjohtajan ja pääsihteerin avainkysymys ed.m. julkaisun esipuheesta: Pystyykö liikuntajärjestelmä vastaamaan liikkumattomuuden haasteeseen [koko kansan liikuttamiseen] ja ennen kaikkea pitääkö sen pystyä siihen? Puheenjohtaja on esittänyt kysymyksen, odotamme innolla vastausta? Ehkä järjestöt ovat uhmaiästään huolimatta liikuntahallinnolle se helpompi heila. Ne vaikeammin tanssitettavat löytyvät hallinnon sisältä. Kyllästymiseen asti on kuultu, että terveyden ja liikunnan edistäminen on kaikkien hallinnonalojen asia. Eniten tätä mieltä ovat luonnollisesti sosiaali- ja terveyssektori sekä liikuntasektori. Muualla ollaan enemmän periaatteessa kuin käytännössä samaa mieltä. Hallinnonalat pitäytyvät perustehtävissään ja budjettikehyksissään. Ehkä on harhaisesti odotettu, että eri hallinnonalat tulevat kiljuen liikunnan ja terveyden apuministeriöiksi. Kiljuntaa on kuultu vain vähän eikä pakkienkaan saaminen ole ollut vierasta. Toistaiseksi vähän on yritetty sitä, että OKM:n ja STM:n suunnista tuetaan muiden hallinnonalojen sellaisia tavoitteita, jotka sivutuotteena tukevat liikuntaa ja terveyttä. Onneksi 4

5 tätäkin tietä on nyt lähdetty tarpomaan. Neuvosto on pyytänyt eri ministeriöitä listaamaan sellaisia omia toimiaan, jotka edistävät liikuntaa/liikkumista. Samalla ilmenee miten eri hallinnonalat ymmärtävät liikunnan. Tulokset kiinnostavat, sillä liikunnan ymmärtäminen on jo liikunta- ja terveysheimon sisällä monimielistä. Tuntuu, että kaikki käy, olympiauinneista savikylpyihin. Odotettavissa lienee kunnon tilkkutäkkitalkoot: kuka ompelee leveyttä, kuka pituutta ja kaikki erivärisillä langoilla. Mielenkiintoista on nähdä sointuvatko värit yhteen muuten kuin pimeässä. Valtion liikuntaneuvosto arvioi edellisellä hallituskaudella hallinnon toimenpiteiden vaikutuksia, mutta vain liikuntahallinnon osalta. Jo näiltä osin arviointi osoittautui kunnianhimoiseksi eli hankalaksi. Tietopohja, johon arviointi tuli perustaa, oli hyvin eritasoista liikuntakulttuurin eri alueilla. Lisäksi liikuntapolitiikan tavoitteet oli ilmaistu niin yleisellä tasolla, ettei niiden toteutumista ollut mahdollista yksiselitteisesti arvioida. Kun tavoitteita ei oltu operationalisoitu konkreettisiksi ja mitattaviksi toimenpiteiksi, varmaa voitiin sanoa korkeintaan siitä, oliko asioita ylipäätään edistetty tai kehitetty. Arviointiryhmä vaatikin, että liikuntapolitiikan tavoitteenasetteluun tulee jatkossa kiinnittää huomattavasti nykyistä enemmän huomiota. Entä nyt, kun neuvoston arvioinnin kohteena ovat myös muiden hallinnonalojen toimenpiteet? Asia on taas tärkeä, mutta erityisen työläs. Samalla kuin selvitetään liikuntaa edistäviä toimenpiteitä, tulisi arvioida eri ministeriöiden liikuntaa ehkäiseviä toimia. Näiden erotuksesta syntyy eri hallinnonalojen liikuntatulos plus- tai miinusmerkkinen. Korkeampi voima siunatkoon sihteeristöä, joka tähän selvitystyöhön ryhtyy. Mutta laki on laki ja poliitikkojen siunaama. Tähän liittyen sallittakoon kevennys: Mikään ei ole mahdotonta ihmiselle, jonka ei tarvitse sitä itse tehdä (Jaakko Okker). Palatkaamme otsikkoon Liikunnan edistämiseen laajalla joukkueella. Joukkueet koostuvat yksilöistä. Kansalaisia on kannustettu vastuulliseen terveyskäyttäytymiseen pitkään. Mutta samoin kuin eri hallinnonaloilla, myös vähän liikkuvilla kansalaisilla arjen monet murheet ajavat liikuntakysymysten ohi. Pelkästään yksilöitä kannustamalla ei peliä voiteta. Näin pääsemmekin toiseen kysymykseen. Kun järjestöt ja kunnat haluavat tehdä vain itsenäisiä liikuntapäätöksiä, eri hallinnonalat perustehtäviänsä ja kansalaiset uskoa politiikan sijasta kulutushaluihinsa, niin elämmekö sittenkin liikuntapolitiikassa, jota kukaan ei ole valinnut? Miten tällaisessa mosaiikissa onnistuu perään katsominen, sopiminen, ohjaaminen? 5

6 Klo Terveyttä edistävän liikunnan (TELI) ohjausryhmän linjaukset vuoteen 2020 Ohjausryhmän puheenjohtajat, ylijohtaja Riitta Kaivosoja (OKM) ja johtaja Taru Koivisto (STM) Tämän osion viritysaineiston ovat laatineet kulttuuriasiainneuvos Päivi Aalto-Nevalainen (OKM) ja ylitarkastaja Mari Miettinen (STM) Viritys: Valmisteilla valtioneuvoston strategia terveyttä edistävään liikuntaan 2020 Suomalaisten terveys ja hyvinvointi ovat kehittyneet myönteisesti viime vuosikymmeninä. Tulevaisuudelle on nähtävissä kuitenkin suuria haasteita, joista merkittävimpien joukossa ovat väestöryhmien välisten hyvinvointi- ja terveyserojen kasvu, teknologian nopea kehitys sekä väestön ikääntyminen ja keskittyminen kasvukeskuksiin. Myös talouden epävarma kehitys sekä työn luonteen ja elinympäristön muuttuminen vaikuttavat ihmisten arkeen. Nykyinen elämäntapamme suosii istumista ja ruutuaikaa, eikä kannusta liikkumiseen. Liikunnan ja fyysisen aktiivisuuden lisäämiselle on paitsi suuri tarve niin myös niiden positiivisista vaikutuksista terveydelle ja hyvinvoinnille kiistaton tutkimusnäyttö. Riittämätön liikunta ja heikko fyysinen kunto ovat merkittävästi vaikuttaneet siihen, että ylipaino, lihavuus, tyypin 2 diabetes, tuki- ja liikuntaelinsairaudet sekä masennus ovat lisääntyneet. Fyysisesti passiivinen elämäntyyli on noussut maailmanlaajuisesti lihavuuteen, tupakointiin ja alkoholinkäyttöön rinnastuvaksi kansanterveydelliseksi ongelmaksi. Liikkumattomuus on WHO:n mukaan neljänneksi tärkein riskitekijä elintapasairauksien aiheuttamissa kuolemantapauksissa. Pääministeri Jyrki Kataisen hallituksen ohjelmassa (2011) nostetaan painopistealueina esiin työurien pidentäminen, työhyvinvoinnin edistäminen, eriarvoisuuden ja syrjäytymisen vähentäminen sekä hyvinvointi- ja terveyserojen kaventaminen. Näissä kaikissa liikunnan edistämisellä on huomattava merkitys. Hallitusohjelman mukaisesti hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen sekä eriarvoisuuden vähentäminen otetaan huomioon kaikessa yhteiskunnallisessa päätöksenteossa ja sisällytetään kaikkien hallinnonalojen ja ministeriöiden toimintaan. Tämän vuoksi myös liikunnan edistäminen tulee sitoa entistä vahvemmin osaksi yhteiskunnan eri sektoreiden toiminnan kehittämistä. Hallitus edistää koko elämänkaaren mittaista liikunnallista elämäntapaa. Siksi on tärkeää tunnistaa elämänkaaren eri vaiheissa toimivien instituutioiden (neuvola, päiväkoti, koulu, armeija, työ, terveydenhuolto, vanhainkodit jne.) mahdollisuudet edistää liikuntaa. Kun tavoitteena on liikkujien määrän ja osallisuuden lisääminen, on syytä kohdentaa toimenpiteitä entistä selvemmin niihin ryhmiin, joiden liikkumismahdollisuuksissa ja -tottumuksissa on eniten parantamisen varaa. Näitä ryhmiä ovat muun muassa puberteetti-ikäiset, toisen asteen opiskelijat ja toimintakyvyltään heikentyneet ikääntyneet ihmiset. Erityistä huomiota tulee kiinnittää sosioekonomisesti heikoimmassa asemassa oleviin ihmisiin ja heidän liikuntamahdollisuuksiinsa. Terveyttä edistävän liikunnan alueella on 2000-luvulla saatu aikaan toimiva poikkihallinnollinen yhteistyö, jota on tarpeen edelleen vahvistaa. Vuonna 2002 annettiin ensimmäinen valtioneuvoston periaatepäätös terveyttä edistävän liikunnan kehittämislinjoista. Hallituskaudella toteutettiin kahta liikunnan edistämiseen liittyvää valtioneuvoston periaatepäätöstä. Sosiaali- ja terveysministeriön asettama terveyttä edistävän liikunnan neuvottelukunta (TELI) ja valtion ravitsemusneuvottelukunta (VRN) koordinoivat terveyttä edistävän liikunnan ja ravinnon kehittämislinjoista annetun periaatepäätöksen toimeenpanoa. Opetus- ja kulttuuriministeriön asettama Liikunnan edistämisen neuvottelukunta (LED) varmisti Liikunnan edistämisen linjoista annetun periaatepäätöksen toteuttamista. 6

7 Hallituskaudella ( ) toteutetun toiminnan ja siitä tehtyjen arviointien mukaisesti sosiaali- ja terveysministeriö ja opetus- ja kulttuuriministeriö katsoivat, että yhteistyön organisointia on tarpeen uudistaa. Toiminnan tehostamiseksi asetettiin kahden erillisen neuvottelukunnan tilalle ministeriöiden yhteinen, laaja-alainen terveyttä edistävän liikunnan ohjausryhmä, jonka päätehtäväksi annettiin valmistella uudet terveyttä edistävän liikunnan linjaukset. Terveyttä edistävää liikuntaa kehitetään ja toteutetaan useilla hallinnonaloilla ja monien toimijoiden työnä. Ohjausryhmässä ovat mukana opetus- ja kulttuuriministeriö, sosiaali- ja terveysministeriö, liikenne- ja viestintäministeriö, ympäristöministeriö, ministeriöiden alaiset laitokset ja virastot, kunnat, koulutus- ja tutkimusorganisaatiot sekä järjestöt. Fyysisen aktiivisuuden merkittävä edistäminen on mahdollista ainoastaan monipuolisella hallinnon- ja ammattirajat ylittävällä suunnittelulla ja tehokkailla paikallistason toimenpiteillä. Terveyttä edistävän liikunnan strategia tulee kohdentumaan sellaisiin kohderyhmiin ja osa-alueisiin, joiden liikkumisesta on syytä olla eniten huolissaan, ja joiden osalta kehittämistoimenpiteet ovat olleet marginaalisia tai niitä ei ole ollut lainkaan. Strategia ei sisällä kaikkia valtioneuvoston toimia terveysliikunnan edistämiseksi, sillä monia tärkeitä terveysliikuntaa koskevia tavoitteita edistetään kokonaisvaltaisesti muiden ohjelmien, kuten Liikkuva koulu ohjelman sekä Kävelyn ja pyöräilyn valtakunnallisen toimenpideohjelman kautta. Sen sijaan olemassa olevista ohjelmista on voitu valita yksittäisiä osa-alueita tai kohderyhmiä uuden strategian polttopisteeseen. Ohjelmat ja kohdennetut toimet yhdessä vahvistavat valtioneuvoston toimintaa terveysliikunnan edistämiseksi. Terveyttä edistävän liikunnan strategian tarkoituksena on antaa vahva tuki valtioneuvoston kokonaisvaltaiselle terveysliikuntapolitiikalle. Suomen väestö tarvitsee kaikissa ikävaiheissa fyysisen aktiivisuuden edistämistä ja passiivisuuden vähentämistä terveytensä ja hyvinvointinsa parantamiseksi. Terveyttä edistävän liikunnan kehittämisen painopistealueiksi on suunniteltu seuraavia kokonaisuuksia: 1) Arjen istumisen ja passiivisuuden purkaminen elämänkulussa. 2) Sosiaali- ja terveyssektorilla liikunnan nostaminen keskeiseksi osaksi terveyden edistämistä sekä sairauksien ennaltaehkäisyä, hoitoa ja kuntoutusta. 3) Liikuntasektorin roolin vahvistaminen ja kumppanuuden lisääminen matalan kynnyksen liikunnan järjestämisessä. Keskeistä on läpileikkaavasti vähentää sosioekonomisista ja muista eriarvoistavista tekijöistä johtuvaa liikunnasta syrjäytymistä. Kokonaisuuksiin integroidaan läpileikkaavasti terveysliikunnan aseman edistäminen kunnissa ja sisältöjen vahvistaminen eri koulutusohjelmissa sekä kumppanuuden rakentaminen ja syventäminen eri hallinnonalojen ja organisaatioiden kesken sekä moniammatillisesti. Terveyttä edistävän liikunnan toimenpiteiden toteutumista seurataan valittujen indikaattoreiden avulla, ja integroidaan valtion liikuntaneuvoston liikuntalain (1054/1988, 4 ) mukaiseen tehtävään arvioida valtionhallinnon toimenpiteiden vaikutuksia liikunnan alueella. Liikuntapolitiikan iltapäivässä on mahdollisuus osallistua keskusteluun uusien linjausten valmistelemiseksi. 7

8 Klo Eilinen ja huominen liikuntakulttuuri ratsastetaanko yhtä aikaa vanhoilla ja uusilla hevosilla? Dosentti Mikko Salasuo, Nuorisotutkimusverkosto Viritys: 1945 Urheilu on Suomen kansan suuri lempilapsi. Sen parissa on nykyinen nuorisomme kasvanut ja sen tuomaa iloa ja virkistystä on riittänyt vanhemmallekin polvelle. Vapaaehtoisin, uhrautuvin voimin ovat urheilun työntekijät raivanneet hedelmällisen pellon koskemattomaan korpeen. Todellisella suomalaisella sisulla on urheilukunniamme puolesta kamppailtu maailman suurilla kilpatantereilla. Kerran toisensa jälkeen on Suomen lippu kohotettu korkeimpaan voittosalkoon maailman ihailun ja ihmettelyn kohteeksi. Nämä ovat olleet Suomen kansan suuria hetkiä. Niitä me jälleen odotamme. Urheilu on yhä oleva rakkain lempilapsemme. Se on pienen kansan suuri toive. ( ) Suomen urheilun peruspylväitä on ollut vapaa ja itsenäinen järjestötoiminta. Tälle samalle kivijalalle on edelleen rakennettava. (Valtion urheilukomitean mietintö) 1993 Terveyden edistäminen edustaa tyypillisimmillään liikunnan investointiluonnetta. Liikuntaan investoimisen hyötynä on terveyden kohentuminen. Taloudellisessa arvioinnissa terveyden kohentumisen kustannuksia ovat kaikki uhraukset, jotka tehdään terveyden hyväksi, siksi myös itse liikunta on tällöin kustannus. (Liikunta Talous Kulttuuri / Hannu Valtonen, Pekka Rissanen, Markku Pekurinen) luvulla liikuntakulttuuri on moniulotteinen mosaiikki, jota hallitsevat monet arvot, tarinat ja todellisuudet. Toisaalta liikuntakulttuurin eriytyminen ja laajentuminen jatkuu edelleen, toisaalta sektoreiden rajapinnat huokoistuvat ja hämärtyvät. Liikuntakulttuurin ohjaus tulee entistä haasteellisemmaksi monikeskuksisessa ja verkostoituneessa järjestelmässä, jossa keskinäiset riippuvuussuhteet tihentyvät. ( ) Liikunta on enenevässä määrin elämäntyyli- ja identiteettikysymys, varsinkin kuluttamaan tottuneille sukupolville. ( ) Kansainvälinen ja paikallinen yhdistyvät, monikulttuurisuus muuttaa suomalaista yhtenäiskulttuuria. Virtuaalinen liikuntakulttuuri voi hyvinkin olla se next big thing. Sekä liikuntaa harrastavien että liikuntaa toteuttavien tahojen määrä on kasvanut merkittävästi. Samoin on kasvanut palkatun henkilöstön määrä. Liikuntatoiminta on laadullisesti aikaisempaa ammattimaisempaa. Liikunta on institutionalisoitunut, liikunta on yhteiskunnallistunut ja yhteiskunta liikunnallistunut. ( ) Odotukset liikuntatoimintaa kohtaan ovat kasvaneet niin seurojen jäsenistössä, liikkuvien asiakkaiden parissa kuin viranomaistenkin piirissä. Liikunta- ja urheilutoiminnalta odotetaan ammattimaisuutta ja laatua. (Johdatus liikuntakulttuuriin / Juha Heikkala) Urheilu rakkain lempilapsemme myytiin onnistuneesti ensin terveydelle ja sitten markkinoille, jossa ammattilaiset repivät sitä joka suuntaan. Mukava olla kaikkien kaveri, mutta miten kävi identiteetin? Liikunta on osoittautunut taipuisaksi ja venyväksi; sen hyvyyttä voi argumentoida yhtä hyvin vanhoilla kuin uusilla tehtävillä jopa samanaikaisesti. Voittavatko kaikki? Entä millä hevosella kannattaa huomenna ratsastaa? 8

9 Klo Mitä uutta auringon alla? Liikuntaneuvos Timo Haukilahti Viritys: 1930 Puolustusvoimien ylilääkäri V.F.Linden esitelmöi syrjäseutujen asevelvollisten huonokuntoisuudesta ja esittelee tilastoja kutsuntojen hylkäämisprosenteista Valtion urheilukomitean mietintö: Urheilun elvytyssuunnitelman avainkysymyksenä on urheilun rahoittaminen. Valtion määräraha liitoille on saatava niin suureksi, että se peittää liittojen toimisto- ym. järjestökulut ja että sen avulla voidaan suorittaa koulutustyötä Valtion urheiluneuvoston suunnittelujaoston liikuntapoliittinen osamietintö: Suunnittelujaosto katsoo, että yhteistyö vapaa-aikapolitiikkaa toteuttavien valtion viranomaisten ja valtion urheiluhallinnon sekä yksityisten yhteisöjen kesken on aiheellista saattaa nykyistä tehokkaammaksi Liikuntalakikomitean mietintö: - Päiväkodeissa lapsille on järjestettävä päivän aikana riittävästi (noin 1 tunti) ohjattua liikuntaa ja liikunnallisia leikkejä. - Liikunnan tuntimäärät ovat peruskoulussa riittämättömät. Jokaisella lapsella tulisi olla kolme pakollista liikuntatuntia viikossa ja lisäksi mahdollisuus kahteen vapaaehtoiseen viikoittaiseen liikuntatuntiin. - Parantuneiden koulukyyditysten seurauksena lapsilta on useissa tapauksissa jäänyt pois se luonnollinen liikunta, jonka he ovat saaneet taivaltaessaan koulumatkoja. ( ) Koulujen pihat tulisi varustaa sellaisin telinein ja välinein, että ne antaisivat mahdollisuuden monipuoliseen liikuntaan - Opiskelijoille varattava mahdollisuus ohjattuun liikunnan harjoittamiseen kaikilla tasoilla. - Terveyskeskuksilla tulisi olla nykyistä paremmat mahdollisuudet edistää liikunnan avulla kansalaisten terveydenhuoltoa. Niiden tulisi suorittaa tarvittavia tutkimuksia ja ohjata kansalaisia oikeisiin liikuntatottumuksiin Liikuntakomitean mietintö: - Vapaa kansalaistoiminta on liikuntakulttuurin kehittämisen perusta ja merkittävä voimavara. - Lisätään lasten ja nuorten mahdollisuuksia osallistua heitä kiinnostavaan liikunta- ja urheilutoimintaan. - komitea ehdottaa, että valtion tulo- ja menoarvioon otetaan erityinen määräraha, joka käytetään seurojen ohjatun toiminnan tehostamiseen. - komitea korostaa työyhteisön mahdollisuuksia liikunnallisesti aktiivisen elämäntavan edistäjänä. - komitea antaa tukensa urheiluseurojen kehittämishankkeille, joiden avulla lisätään ja monipuolistetaan aikuisväestölle tarjottavaa toimintaa. - komitean mielestä tulee kiinnittää huomiota, että liikenneoloja kehitettäessä rakennetaan turvallisia ja viihtyisiä kevyen liikenteen väyliä. - komitea ehdottaa, että liikuntapaikkojen suunnittelijoille välitetään tietoa ja ohjeita liikuntaesteisen tarpeiden huomioonottamisesta liikuntapaikkarakentamisessa. 9

10 2001 Terveyttä edistävän liikunnan kehittämistoimikunnan mietintö: - Liikunnan harrastamisen mahdollisuuksia erityisesti vähän liikkuville lapsille ja nuorille. - Perheliikunnalle edunvalvoja ja asianedistäjä. - Itsenäisesti kotona asuvien iäkkäiden ihmisten toimintakyvyn edistäminen. - Lisää liikuntapalveluja mielenterveysalalle. - Liikunta osaksi työterveyshuollon lakisääteisiä tehtäviä. - Terveyden edistämiselle lisää painoarvoa kuntien valtionapukriteereissä. - Liikunta kunnan hyvinvointiohjelmaan. - Yhdyskuntarakenne liikkumiselle ja liikunnalle ystävälliseksi. Keksitäänkö pyörää uudelleen vuosikymmenestä toiseen? Kuuluuko jokaisen sukupolven huolestua samoista asioista ja laatia samat suositukset? Miksei asioita hoideta ajallaan? Vai muuttuuko maailma niin nopeasti, että samat teemat tulevat uudelleen ja uudelleen ajankohtaisiksi? Tai olisiko sittenkin kyse vain siitä, ettei laaja-alaisia yleistavoitteita ehditä koskaan operationalisoida, hankkia resursseja ja varmistaa toteutus? Ehkä tavoite onkin synonyymi toiveelle. Klo Keskustelu Klo Kahvi 10

11 Klo Miten liikunta voi pärjätä moniulotteisen työhyvinvoinnin kokonaisuudessa? Kulttuuriasiainneuvos Päivi Aalto-Nevalainen (OKM) Viritys: Viime aikoina on näyttänyt siltä, että työhyvinvointi-käsite on samastettu ainoastaan työntekijän fyysisen kunnon ylläpitämiseen. ( ) Yleinen käsitys tuntuu olevan, että kovenevissa tehokkuusvaatimuksissa ihmisen työssä jakamisen ehtona on ennen kaikkea jatkuva liikkuminen ja kunnon mittaaminen (sosiaalipsykologi, johtamisen kouluttaja Ulla Ijäs, HS ) Vain harvassa paikassa taidetaan enää rinnastaa työhyvinvointi yksin liikuntaseteleihin ja virkistyspäiviin. Fysiologiselta ja lääketieteelliseltä perustalta on edetty kohti kokonaisvaltaisempaa käsitystä ihmisen hyvinvoinnista ja työkyvystä. Mukaan ovat tulleet mm. osaamiseen ja sosiaalisen ympäristön vaikutuksiin liittyvät teemat. Työhyvinvointi on mitä suurimmassa määrin myös psykologinen ja sosiologinen käsite. (Minne menet, työhyvinvointi? 2008). Työhyvinvoinnin ja työkyvyn kokonaisuuksia voi kuvata monella tavalla. Alla kaksi tapaa. Olennaista on huomata, että liikunta/terveys/toimintakyky on aina osa laajempaa työhyvinvoinnin kokonaisuutta. Yksin liikunnalla ei hommaa ratkaista, ja toisaalta liikuntaa ei kannata unohtaa. Kyse lienee paljolti siitä, miten kokonaisuus toimii. Lähde: Ilmarinen ym KUVA 1 Varman Evita -työhyvinvointipalveluiden kokonaiskuva työhyvinvoinnista (Lähde: Minne menet, työhyvinvointi? 2008) KUVA 2 Työkykyä kuvaavat ulottuvuudet ihmisen voimavarojen, työn ja ympäristön kannalta. (Lähde: Työkyvyn ulottuvuudet 2006) 11

12 Työhyvinvoinnista puhutaan paljon ja hyvä että puhutaan. Enää ei kuitenkaan tarvitse todistaa, että työhyvinvointi tukee työssä jaksamista ja yrityksen kilpailukykyä. Sen sijaan voi yrittää miettiä syy-seuraussuhteita: minkälaiset ratkaisut milloinkin vaikuttavat parhaiten työntekijän hyvinvointiin ja organisaation tulokseen. Tosin syy-seuraussuhteiden löytäminen on hankalaa, joidenkin mielestä jopa mahdotonta: Työhyvinvoinnin yhteyksien todistaminen ja siinä syvemmälle meneminen on kuin sipulin kuorimista. Aina löytyy yhä uusia kerroksia ja kohta tarvitaan mikroskooppi, että päästään vieläkin hienompiin muuttujiin, kysymyspattereihin, ja vaikkapa työhyvinvoinnin biokemiaan. (Minne menet, työhyvinvointi?) Ehkä teemme asiasta liian vaikean: Mitä syvällisemmistä työhyvinvoinnin mittareista puhumme ja mitä monipuolisimpia mittareita kehitämme työhyvinvointia mittamaan, niin sitä kauemmaksi unohtuu kaiken työhyvinvoinnin raamatullinen alku: millä mielellä tulemme töihin? Kysymys on tällöin yksinkertaisesta asiasta, joka voidaan todistaa ja mitata lattiatasolla joka päivä. Tee näin: tarjoa ihmiselle varmuutta siitä, että kokonaisuus organisaatiossa on kunnossa, ja hänellä on siinä oma paikkansa, niin hän voi keskittyä tekemiseen. Ja tarjoa ihmiselle henkilökohtainen mahdollisuus ja välineet olla tuottava, niin hän tekee hyvää tulosta. Ja taatusti se vaikuttaa myös työhyvinvointiin. Ei sen todistamiseen monimuuttujamenetelmiä tarvita. Sen näkee naamasta. (Minne menet, työhyvinvointi?) Liikunnan ja terveyden edistämisen sektoreilla tehdään tosissaan työtä sen eteen, että liikuttaminen työpaikoilla lisääntyisi. Mutta mennäänkö liiaksi liikuntapää edellä sivuille vilkuilematta? Ei liikunnalla korvata huonoa johtamista tai heikkoa motivaatiota. Onnistuisiko liikuttaminen paremmin työhyvinvoinnin kokonaisuuden haltuunoton kautta? Jos onkin niin, että kun kokonaisuus toimii tulemme mielellämme töihin niin liikuntakin kiinnostaa? Onko meillä muna kana-ongelma? Minkälainen on oikea lähestymistapa työelämän liikuttamiseen? Entä realistiset vaihtoehdot? 12

13 Klo Sosiaali- ja terveyssektorin sekä työelämän mahdollisuudet vastaanottaa liikuntatehtäviä? Sosiaalineuvos Maija Perho Viritys: Terveyden edistäminen kannattaa. Se on halvempaa kuin sairauksien hoito. Myös liikunnan edistäminen kannattaa. Se tuottaa enemmän kuin vie (jne.). Tämä virsi on kaikille tuttu. Silti käytännössä veisataan aika lailla eri lauluja. Miksi terveyden ja liikunnan edistäminen on niin vaikeaa? Mikään ei tunnut tepsivän. Ohjelmien ja hankkeiden lento on yleensä kovin lyhyt; pian ollaan taas maankamaralla, lähellä lähtöpistettä. Tutkimusten todistusvoima häviää arjen realiteeteille, ja valtion periaatepäätökset tukevat vain periaatteessa. Jonkin aikaa luultiin, että kun asia on isossa kirjassa hallitusohjelmassa niin se hoituu. Mutta ei sekään riitä, syntyy yleensä vain toimikuntatyötä. Toimikunnat toteuttavat hallitusohjelmaa, kunnat ja kansalaiset harvemmin. Tiedossa ei ole mitään, mikä todella breikkaisi. Miksi? Ehkä siksi, että Suomessa niin paljon on niin hyvin. Järjestelmät toimivat ja suurimmalla osalla väestöä menee mukavasti. Ja keillä ei mene, heidänkin menonsa pystytään maksamaan. Muutamme (poliittista) käyttäytymistämme vasta pakon edessä. Sosiaali- ja terveyssektorilla sekä työelämässä lienee paljon haluja terveyden ja liikunnan edistämiseen, mutta mahdollisuuksia valitettavan vähän. Tosielämässä on tosi kyseessä: sairaat on pakko hoitaa ja työt tehtävä tässä ja nyt. Ja saattaa olla niinkin, että terveyden ja liikunnan edistämisen hyödyt näkyvät liian hitaasti vasta seuraavien vaalien jälkeen. Kyse ei siis ole päättäjien tiedon puutteesta, sillä kuten he sen itse sanovat tiedämme mitä pitäisi tehdä, mutta emme tiedä, miten tulisimme uudelleen valituiksi, jos teemme sen. (Luxemburgin pääministeri Jean-Claude Juncker) Jankuttaminen liikunnan ja terveyden edistämisen hyödyistä varmaankin jatkuu, mutta löytyisikö jotain toimivampaa sen rinnalle? Hyvät vastaukset olisivat nobelin arvoisia. 13

14 Klo Liikuntajärjestöjen mahdollisuudet ja halut osallistua työelämän sekä sosiaali- ja terveystoimen kentillä Liikunnan ja urheilun uuden kattojärjestön pääsihteeri Teemu Japisson Viritys: Missä ovat liikuntajärjestöjen tehot suomalaisten liikuttamisessa?, kysyy liikuntaneuvos Timo Haukilahti (Liikunta & Tiede 4/2012) valtion liikuntaneuvoston tavoin. Haukilahti on huolissaan lapsi- ja nuorisoliikunnan sekä terveysliikunnan tulevaisuudesta liikunnan ja urheilun uudessa kattojärjestössä. Huolissaan hän on myös siitä, että vanhoilla tavoilla ja uusilla rahoilla kuvitellaan ratkaistavan kaikki kysymykset: Henki niin huippu-urheilun muutosryhmässä kuin järjestöissä näyttää olevan, että mitään siivottavaa omassa pesässä ei ole. Sen sijaan kaikki menee pieleen, mikäli valtio ei löydä suuria määriä seteleitä kattamaan uutta urheilijan polkua. Jos Haukilahti ei uskokaan järjestöjen muutoskykyyn, niin liikunnan ja urheilun uuden kattojärjestön puheenjohtaja Petteri Kilpinen tuntuu uskovan. Järjestöpäivillä 2012 Kilpinen haastoi liikuntajärjestöjä uudistumaan: Toimintakulttuurin muutoksen tulee näkyä jo heti uuden järjestön alkumetreillä. Tavoitteena on saada aikaan enemmän ja parempia tuloksia kuin vanhassa rakenteessa. (SLU:n verkkosivut ) Ja näinhän tässä taas ohi huudellaan: Haukilahti ja valtion liikuntaneuvosto penäävät järjestöjen vastuuta lasten ja aikuisten liikuttamisesta, ja järjestöjohtaja lupaa muutosta, mutta lähinnä toimintakulttuurissa ja rakenteissa. Onko tämä ymmärrettävä niin, että järjestöt haluavat tehdä entistä paremmin sitä mitä nytkin tekevät, mutta eivät innostu toimintansa sisällön tarkistamisesta varsinkaan, jos niitä siihen ulkopuolelta painostetaan? Kun jo tuossa lienee tarpeeksi pähkinää strategiapalavereihin, niin miten liikuntajärjestöt ehtisivät tekemään tulosta todellisilla vieraskentillä, esimerkiksi sosiaali- ja terveystoimen sekä työelämän areenoilla. Täytyykö liikuntajärjestöjen ollakaan kaikessa mukana? Toistaiseksi ne ovat sanoneet kyllä moninaisille uusille avauksille, vaikka vastaus ei aina sydämestä ole ehkä tullutkaan. Valtionavustusten innoittamana on lähdetty erilaisiin projekteihin ja luotu sitä kautta uutta, aikaan sopivaa profiilia. Projektien päättymiset ovat tainneet olla useille järjestö- ja seurajohtajille helpotus on voitu palata siihen työhön, mitä halutaan ja osataan tehdä. Lienee aika tarkistaa rajat ja rahkeet: miltä osin liikuntajärjestöt pystyvät ja haluavat vastata liikkumattomuuden haasteeseen vieraskentillä? Olisiko reilua sanoa, että sosiaalityöhön emme lähde, työpaikoille emme ennätä ja liikkumattomia emme ymmärrä keskitymme siihen, missä olemme hyviä.? Klo Keskustelu Klo Iltapäivän päätössanat Tilaisuuden vetäjä professori Pasi Koski 14