Sisällysluettelo Tiivistelmä Abstract Sisällysluettelo 1 Johdanto Haastattelun analyysi...21

Transkriptio

1 Tiivistelmä Tällä kompetenssitutkimuksella on kaksi pääteemaa. Ensimmäinen on tutkia tuotantotalouden diplomi-insinöörien kompetenssia rakennusteollisuuden kasvavan kysynnän saralla ja toinen pääteema on kaksois- (double degree) ja yhdistelmätutkinnon (joint degree) tuoma lisäkompetenssi tuotantotalouden diplomi-insinöörille. Tutkimuksessa ei oteta kantaa diplomi-insinöörien akateemiseen pätevyyteen tai tieteelliseen tietopohjan laajuuteen viittaavaan kompetenssiin, vaan tutkimus antaa näkemystä kompetenssin kertymiselle liiketoimintakeskeisen uran kannalta edellä mainituilla kahdella saralla. Lisäksi tutkimuksessa yleistetään skenaarioajattelun kautta sitä, missä tapauksissa rakennusteollisuus tarvitsee tuotantotalouden osaamista sekä sitä, missä tapauksissa kaksoistutkinto tuo ratkaisevaa lisäkompetenssia tuotantotalouden DI:lle. Tämän pohdinnan tuloksien pohjalta tutkimus edelleen visioi sitä, miten tuotantotalouden koulutusta tulisi kehittää, jotta se vastaa parhaalla mahdollisella tavalla niin työelämän haasteisiin, kuin yliopiston tavoitteisiin uuden tieteellisen tiedon tuottajana. Tutkimus toteutettiin haastattelemalla Oulun yliopistosta ja Teknillisestä korkeakoulusta (TKK) valmistuneita tuotantotalouden diplomi-insinöörejä. Haastateltavien työkemus ja työorganisaatiotaustat olivat hyvin vaihtelevia - haastateltavien joukkoon kuului niin investointipankkiireja, liikkeenjohdon konsultteja kuin yksityisyrittäjiäkin. Rakennusalan tarpeita määriteltäessä haastatellut koostuivat rakennusalan korkeakoulutetuista ja rakennusalalla johtotehtävissä työskentelevistä henkilöistä. Haastattelut toteutettiin kasvotusten tai puhelinhaastatteluina ja kantavana ajatuksena oli suorittaa ennalta rakennettu loogisesti etenevä haastattelu, joka käsittelee tutkimuskysymyksiä useasta näkökulmasta ja myös akateemisia viitekehyksiä käyttäen. Haastattelut on analysoitu ja tulkittu kahtena erillisenä kokonaisuutena. Tuotantotalouden diplomi-insinöörien haastattelujen pohjalta on jatkettu edellisten Oulun yliopiston kompetenssitutkimusten työtä kompetenssin kartoittamisessa ja rakennusteollisuuden haastattelujen pohjalta on tutkittu rakentamistekniikkaan suuntautuneiden tuotantotalouden DI:den osaamistarvetta sekä erityisesti rakennusalan haasteita, odotuksia ja mahdollisuuksia. Haastatteluiden antia on tutkimuksessa peilattu TEK:n julkaisemien ammatillisen osaamisen kyselytutkimusten tuloksiin sekä akateemisten ura- ja rekrytointipalvelujen Aarresaari-verkoston julkaisemaan uraseurantatutkimukseen. Tutkimuksen keskeisinä tuloksina todettiin, että tuotantotalouden diplomi-insinöörin kompetenssi rakentuu kolmen keskeisen tekijän ympärille. Niitä ovat sosiaaliset taidot, kyky hahmottaa ja ratkaista monimutkaisiin liiketoiminnallisiin kokonaisuuksiin liittyviä ongelmia sekä käsitys teollisuusyrityksen toiminnasta ja verkostosuhteista kokonaisuutena. Kaksois- ja yhdistelmätutkinnot koettiin kompetenssin lisääjiksi ainoastaan niissä tapauksissa, että toinen tutkinto on mahdollisimman eri alalta tai urapäämääränä on jokin tietty toimiala, jonne tuotantotalouden koulutusohjelma ei anna riittäviä valmiuksia. Finanssi- ja vakuutussektorit ovat tästä esimerkkejä. MBA ohjelmat nähtiin yleisesti parempana lisäkompetenssin lähteenä, kuin toinen korkeakoulututkinto. Rakennusteollisuuteen liittyen tuotantotalouden osaamiselle koettiin mittavaa kysyntää, sillä rakennusteollisuuden toiminnan ytimessä piilee kyky hallita tuotantoprosesseja ja - projekteja tehokkaasti sekä kyky hallita ja johtaa tuotannon laatua. Tuotantotalouden ja rakennustekniikan yhdistetylle koulutukselle nähtiin suurimpana haasteena käytännönläheisyyden yhdistäminen koulutukseen uskottavan työvoimaosaamisen toteuttamiseksi. Näiden asioiden lisäksi teollisuudesta koettiin edelleen puuttuvan liiketoiminnallisten kokonaisuuksien hahmottamisen tietotaitoa, joka prosessi- ja projektijohtamisen ohella on tuotantotalouden DI:n keskeisiä kompetenssin lähteitä.

2 Abstract This competence research has a dual theme. On the other hand the aim is to examine the competence of a MSc(Tech.) of Industrial Engineering and Management in construction business and conversely judge the role of a double degree as a source of competence in general. Hence, the goal of this research is to give insight into the key drivers accumulating the competence of a MSc(Tech.) in these two fields and by the aid of scenario thinking, give an opionion on the requirements of the knowledge base and competence of futures experts in the field of Industrial Engineering and Management. The research was carried out by interviewing MSc(Tech.) of Industrial Engineering and Management who had graduated either from the University of Oulu or from the Helsinki University of Technology. The people being interviewed had at least five years of work experience and had a very versatile backgrounds from management consultants, to investment bankers and entrepreneurers. When examining the competence of a MSc(Tech.) of Industrial Engineering and Management working in construction business, interviewed professionals were chosen from a group of university level eduacted managers working in construction business. The interviews were divided into two groups for analysis. In the first group, the competence of Industrial Engineering and Management professionals were analysed and interpreted on the basis of the previous researches by the aim of determining the key factors increasing the competence of these professionals and especially by the aim of studying the role of double- and joint degrees as a sources of competence. On the other hand the interviews of the construction business professionals were analysed by questioning on the (technical) knowledge requirements in the field of construction business and especially challenges, expectations and possibilities of Industrial Engineering and Management specialists working in construction business. The interviews were carried through either face-toface or in phone and the aspiration was to carry out an exhaustive interview so that the competence related questions were handled from a number of directions. The results were also reflected to the results of a nation wide career centered interviews and to the career statistics gathered by the career center of the University of Oulu. The key results of the research state that the competence of an Industrial Engineering and Management professional is centered around three issues: social skills, ability to argue, perceive and solve complex business related entities and picture of a manufacturing industry as a whole in its manufacturer-supplier network environment. Double dougree and joint degree were not generally considered as a critical sources of competence compared to the time effort the accomplishment of the degree takes. Generally, the Industrial Engineering and Management professionals valued work experience and instead of a double degree recommended MBA programs or special business related degrees such as the CFA (Certified Financial Analyst) degree in investment banking. Double degree was considered to be an important source of competence only when the other degree is from a very different field than the degree of MSc.(Tech.) of Industrial Engineering and management and / or when the degree gives special readiness for business, not covered by the MSc.(Tech.) degree. MSc(Econ.) in Finance could be such an example, if aiming for investment management or investment banking business. What comes to the results of the construction business results, the knowhow of a Industrial Engineering and Management was seen critically important in construction business because the field of business is highly dependent on the timely functioning material flows and quality management, both being in the focus of Industrial Engineering and management.

3 Sisällysluettelo Tiivistelmä Abstract Sisällysluettelo 1 Johdanto Aiemmat kompetenssitutkimukset Ammatillisen osaamisen tutkimukset Uraseurantatutkimus Tutkimusongelmat ja kysymykset Tuotantotalous ja rakennusteollisuus Kaksoistutkinto Kilpailukyvyn ja kompetenssin teoriaa Tutkimusmetodi Haastattelu ja tilastollinen analyysi Tulokset Analysointi Johtopäätökset Haastattelun analyysi Tuotantotalouden diplomi-insinöörin osaaminen Tuotantotalouden diplomi-insinöörin perustaidot Tuotantotalouden diplomi-insinöörin menestystekijät Tuotantotalouden diplomi-insinöörin kompetenssin kertyminen Työelämän tarpeet ja tulevaisuudennäkymät Skenaario yritysten ylimmän liikkeenjohdon tarpeista Näkemyksiä double-degreen tarpeesta Tuotantotalouden diplomi-insinööri rakennusalalla Perusosaaminen ja menestystekijät Urapolut ja kompetenssin kertyminen Rakennusteollisuuden odotukset ja tarpeet Näkemyksiä laajennetusta oppimisnäkökulmasta Tuotantotalouden DI:n sijoittuminen työelämään Tilastollinen analyysi Tuotantotalouden diplomi-insinöörien urapolut Johtopäätökset ja skenaario osaamistarpeesta Tuotantotalouden koulutuksen kehittäminen Opetuksen kehittäminen Oulussa Tuotantotalous ja rakennustekniikka Opetusyhteistyönkehittäminen Yliopistojen / korkeakoulujen välillä Ammattikorkeakoulujen ja yliopiston välillä Double-degree ja joint-degree Johtopäätökset...46 Liitteet

4 1 Johdanto Vuonna 2004 käynnistettiin tuotantotalouden osastolla Optiem - Oulun tuotantotalousteekkarit ry:n omistama tutkimus- ja kehittämisprosessi, jonka tehtävänä on määritellä Oulun yliopistosta valmistuneen tuotantotalouden diplomi-insinöörin kompetenssi. Prosessin tuloksia käytetään tuotantotalouden osaston jatkuvaan opetuksen kehittämiseen, jotta opetus vastaisi yhä paremmin työelämän osin muuttuviin haasteisiin ja tarpeisiin. (Myllyniemi ym ) Tämä, vuoden 2007 kompetenssitutkimus, on vuonna 2004 käynnistetyn prosessin kolmas tutkimusprojekti. Projektiryhmän muodosti Optiem ry:n opintovastaava kiinnostuksensa ilmaisseiden aktiivitoimijoiden joukosta tammikuussa Tutkimuksen ohjaajana ja tarkastajana toimii yliassistentti Tauno Jokinen Tuotantotalouden osaston Laatu- ja projektijohtamisen yksiköstä. Tuotantotalouden osasto, samoin kuin koko Suomen yliopistomaailma, elää muutoksen aikaa maisteritason tutkintorakenteen muuttuessa kaksiportaiseksi. Samaan aikaan käydään Euroopan laajuista keskustelua kansainvälisten yhteis- ja kaksoistutkintojen kehittämisestä. Opetusministeriö on julkistanut suositukset Suomen yliopistoissa noudatettavista yhteistutkintoja koskevista periaatteista. Viime vuosina Oulun seudun rakennusteollisuudessa on havahduttu kasvaviin rekrytointivaikeuksiin osaavan, yliopistokoulutuksen saaneen henkilöstön osalta, sillä Oulun yliopiston rakennustekniikan osasto lakkautettiin vuonna Paikallisen rakennusteollisuuden ja tuotantotalouden osaston välillä käytyjen epävirallisten keskusteluiden pohjalta on päädytty selvittämään mahdollisuutta kouluttaa tuotantotalouden osaajia myös rakennusteollisuuden tarpeisiin. Tähän liittyen opintojensa alkuvaiheessa oleville tuotantotalouden opiskelijoille tarjotaan uutena mahdollisuutena suuntautumista tekniikan opinnoissaan rakennustekniikkaan sekä kannustetaan pohtimaan yhteis- tai kaksoistutkintoa tuotantotaloudesta ja rakennustekniikasta. 1.1 Aiemmat kompetenssitutkimukset Tämän tutkimus- ja kehittämisprosessin käynnistäneen vuoden 2004 kompetenssitutkimuksen tuloksena saatiin määritelmä tuotantotalouden diplomiinsinöörin kompetenssille, ammatilliselle ja tieteelliselle osaamiselle sekä tietoa työelämän vaatimuksista. Vuoden 2006 kompetenssitutkimus jatkoi edellisen tutkimuksen käynnistämää työtä keskittymällä nimenomaan tuotantotalouden diplomiinsinöörin kompetenssiin työelämässä. Tutkimukset toteutettiin haastattelututkimuksina. Vuoden 2004 kompetenssitutkimuksessa tärkeimmiksi asioiksi nousivat esiintymisja kommunikaatiotaidot, henkilöstöjohtaminen, projektijohtaminen, suullinen ja kirjallinen kielitaito, kuuntelemisen taito sekä yleiskuvan hahmottaminen yritystoiminnasta ja logistiikan ja toimitusketjun hallinta. Tutkimuksessa todettiin, että Oulun alueella todella on tarvetta tuotantotalouden opetukselle. (Jokinen ym ) Vuoden 2006 kompetenssitutkimuksessa tulokset vahvistavat ainakin tutalaisen perustaitojen osalta edellisen kompetenssitutkimuksen käsityksiä. Näitä taitoja ovat kommunikointi- ja vuorovaikutustaidot, sosiaaliset taidot, Office-työkalujen hallinta, kielitaito, ongelmanratkaisukyky sekä kokonaisuuksien hahmottaminen ja oppimaan oppiminen. Lisäksi analyyttinen, rationaalinen ajattelu sekä kyseenalaistaminen ja kriittisyys nousivat esille. Uusina asioina erityisesti työelämän tarpeista esiin nousivat muutosjohtaminen sekä kansainvälisen liiketoimintakentän tunteminen. Merkittävä osa tutalaisista työskentelee sellaisissa yrityksissä, joiden liiketoimintaympäristössä

5 tapahtuu nopeita muutoksia, joten tutalaiset tarvitsevat muutosten johtamiseen liittyvää kompetenssia. Lisäksi yritykset toimivat nykyään entistä kansainvälisemmin, joten tutalaisen on hyödyllistä tuntea eri liiketoimintakulttuureja. (Jokinen ym ) 1.2 Ammatillisen osaamisen tutkimukset Tekniikan Akateemisten Liitto TEK on julkaissut kaksi ammatillisen osaamisen tutkimusta vuosina 2002 ja Ne pohjautuvat kirjallisiin kyselytutkimuksiin, jotka suunnattiin 32-, 40- ja 50-vuotiaille TEK:n jäsenille. Niiden näkökulma on painottunut osaamiseen ja sen kehittämiseen. Tutkimuksiin otti osaa yhteensä yli 1800 TEK:n jäsentä siten, että osallistujista kaksi viidesosaa on valmistunut Teknillisestä korkeakoulusta, viidennes Tampereen teknillisestä korkeakoulusta ja loput muilta paikkakunnilta. Tämä vastaa hyvin TEK:n jäsenkuntaa. (Nita Keski-Heikkilä 2002, Savolainen & Taukojärvi 2004.) Näiden tutkimusten kohderyhmän yhtenä marginaalisena osajoukkona on myös Oulun yliopistosta valmistuneet tuotantotalouden diplomi-insinöörit. Kaikkiaan tuotantotalouden opintoalan edustus on 5-8 prosenttia kokonaisotannasta. Koska tutkimukset ovat osoitettu koko tekniikan akateemisten jäsenkenttään, vastaavat niiden tulokset keskimäärin koko Suomen teknisen työelämäkentän osaamis- ja osaamisen kehittämistarpeita eli juuri niitä mitä valtaosa tuotantotalouden diplomi-insinööreistäkin kohtaavat työelämässä. (Nita Keski-Heikkilä 2002, Savolainen & Taukojärvi 2004.) Vuoden 2002 tutkimuksen mukaan tekniikan akateemisen työssä painottuu sosiaalisten taitojen sekä viestintä- ja kielitaidon merkitys, kuten asiaa havainnollistava kuvio 1 esittää. Eri toimenkuvien välillä on silti suuriakin eroja. Esimerkiksi esiintymis-, neuvottelu- ja puhetaitojen jatkuvasta tarpeesta ilmoittaa 71 prosenttia johtotehtävissä toimivista, asiantuntijoista vajaa kolmannes. Kaupallista osaamista ja johtamista tarvitaan luonnollisesti huomattavasti useammin johtotehtävissä kuin asiantuntijatehtävissä. Sen sijaan kirjoittamistaitojen jatkuva tarve on asiantuntijoilla selkeästi yleisempää kuin johtajille. (Nita Keski-Heikkilä 2002.) jatkuvasti usein joskus ei koskaan Ihmissuhdetaidot Vieraat kielet Asioiden johtaminen Esiintymis-, puhe- ja neuvottelutaidot Omaan opintoalaan liittyvä osaaminen Liiketoiminta, business Ihmisten johtaminen Kirjoittaminen Kansainvälisyys, kulttuurit Myynti ja markkinointi Taloushallinto ja yritysstrategia Kouluttaminen/opettaminen Kuvio 1. Työtehtävien vaatima osaaminen (Keski-Heikkilä 2002) Erilaisten johtamistaitojen tarve on yleistä tekniikan akateemisille. Ihmisten johtamistaitojen jatkuva tarve on erittäin yleistä johdolle ja valtaosalle keskijohdostakin. Asiantuntijat puolestaan ilmoittavat työnsä vaativan ihmisten johtamistaitoja 6

6 keskimäärin vain joskus. Sen sijaan tarve asioiden johtamistaidoille on yleistä myös asiantuntijoille. (Nita Keski-Heikkilä 2002) Tuoreempi tutkimus vahvistaa mielikuvaa sosiaalisesti haastavista tekniikan alan työtehtävistä, kuten kuvio 2 havainnollistaa. Edelleen vahvistuu myös toimintaympäristön ja toimiaseman suuri merkitys sille, mitkä osa-alueet tietyssä työssä korostuvat. Mitä vaativampi työtehtävä, sitä useampi tarvitsee monipuolisia vuorovaikutus- ja esiintymistaitoja. Tutkimustulosten mukaan tekniikan tietämys on pohja työtehtävän valintaan, vuorovaikutteisuus, vieraat kielet ja johtajuustaidot edellytys onnistumiselle. (Savolainen & Taukojärvi 2004.) jatkuvasti usein joskus ei koskaan Ihmissuhdetaidot Vieraat kielet Asioiden johtaminen Esiintymis-, puhe- ja neuvottelutaidot Tietotekn. sovelt. omalla tekn. alalla Liiketoiminnan ymmärtäminen Kirjoittaminen Ihmisten johtaminen Oman opintoalan osaaminen Kansainvälisyys, kulttuurit Myynti ja markkinointi Taloushallinto ja yritysstrategiat Tekniikka (tutkintoon kuulumaton) Kouluttaminen/opettaminen Juridiikka Kuvio 2. Tekniikan akateemisten vaatima osaaminen (Savolainen & Taukojärvi 2004) Toinen tutkimus myös vahvisti entisestään kansainvälisyyden ja kielitaidon merkitystä, reilusti yli puolet niin johtajista kuin asiantuntijoista toimivat kansainvälisessä ympäristössä. Uutena, vahvana osaamistarpeena etenkin asiantuntijatehtävissä työskenteleville nousi esiin tietotekniikan soveltaminen omalla tekniikan alalla. Nuorten johtajien osalta tilanne oli samansuuntainen, lisäksi nuoremmat johtotehtävissä työskentelevät kohtaavat huomattavasti aiempaa enemmän oikeudellisia ongelmia. (Savolainen & Taukojärvi 2004.) Kirjallinen raportointi on tekniikan akateemisten työssä yleistä, sillä noin kaksi viidestä kirjoittaa työssään jatkuvasti projektisuunnitelmia, -raportteja, artikkeleita ja manuaaleja. Mitä vaativimmissa asiantuntijatehtävissä työskentelee, sitä useammin kirjoittaminen korostuu. Erittäin vaativissa asiantuntijatehtävissä työskentelevistä lähes kaksi kolmesta kirjoittaa jatkuvasti. (Savolainen & Taukojärvi 2004.) Vuoden 2003 tutkimukseen osallistuneet asettuivat klusterianalyysin avulla viiteen kuviossa 3 näkyvään osaamisprofiiliin, joista kullakin on omat erityispiirteensä. Kolmasosa vastaajista toimii tehtävässä, joka vaatii kansainvälistä kanssakäymistä. Heidän arkea leimaavat monipuoliset ihmissuhdetaidot, samoin liiketoiminnallinen tietämys, tekniikan tuntemus sekä moninainen johtajuus. Heidän korkeakoulututkinto on yleisimmin suoritettu joko tuotantotaloudesta, konetekniikasta tai energiatekniikasta. 7

7 Toimiasemana on yleensä keskijohto (45 prosenttia) tai johto (35 prosenttia) ja he työskentelevät teollisuudessa. (Savolainen & Taukojärvi 2004.) Kansainvälisessä toimintaympäristössä toimiva liiketoiminnan ja tekniikan osaaja Tekniikan tutkija Tietotekniikan soveltaja, tekniikan asiantuntija Johtamistaitoja painottava osaaja Teknisesti suuntautunut liiketoimintaosaaja Kuvio 3. Tekniikan akateemisten osaamisprofiilit, prosentteina vastaajista (Savolainen & Taukojärvi 2004) TEK:n ammatillisen osaamisen tutkimuksissa käy ilmi myös tarve jatkuvaan osaamisen kehittämiseen. Pääosin osaamisen kehittämistarpeet noudattavat samaa linjaa kuin osaamistarpeet, kehittymistarpeet nähdään luonnollisestikin uratoiveiden mukaisina. Asiantuntijauraa suunnitteleva haluaa vahvistaa erityisesti tietotekniikan soveltamisvalmiuksia, lisäksi korostuvat asiajohtaminen, esiintymistaidot ja vieraat kielet. Johtajuustaitojen monipuolistaminen, liiketoiminnan ymmärtäminen ja sosiaalisten taitojen hiominen kiinnostaa johtajauralle tähtääviä. Mitä haasteellisempiin johtotehtäviin pyritään, sitä useammin ja laajemmin koetaan tarvetta oman osaamisen kehittämiselle. (Nita Keski-Heikkilä 2002, Savolainen & Taukojärvi 2004.) Työelämässä osaamisen kehittämisessä painottuvat verkostot, lukeminen sekä työn kautta oppiminen. Myös lisäkoulutuksena järjestettävillä kursseilla, seminaareilla sekä laajoilla koulutusohjelmilla on kohtuullisen suuri merkitys. Tieteellisillä jatkoopinnoilla näyttäisi TEK:n jäsenistön mukaan olevan merkitystä lähinnä valtiosektorilla. Ylivoimaisesti suurimpana esteenä osaamisen kehittämiselle työelämässä nähdään suuri työmäärä. (Nita Keski-Heikkilä 2002, Savolainen & Taukojärvi 2004) 1.3 Uraseurantatutkimus Akateemisten ura- ja rekrytointipalvelujen Aarresaari-verkosto on julkaissut vuonna 2006 tutkimusraportin Viisi vuotta työelämässä. Se kuvaa monialayliopistoista vuonna 2000 valmistuneiden sijoittumista työmarkkinoille sekä työuran kehittymistä ensimmäisen viiden vuoden aikana. Tutkimukseen osallistui teknillistieteellinen koulutusala Oulun yliopistosta ja Åbo Akademista. Niistä valmistuneiden vastausprosentti oli 47 eli 165 henkilöä, kun koko maassa suoritettiin kyseisenä vuonna 2189 tutkintoa teknillistieteellisellä koulutusalalla. (Korhonen&Sainio 2006) Tutkimuksessa tutkittiin myös työssä vaadittavien tietojen ja taitojen kohtaantoa yliopistokoulutuksen kehittämiin tietoihin ja taitoihin, kuvio 4 kuvaa tutkimustuloksia tältä osin. Tutkimuksen mukaan diplomi-insinöörit tarvitsivat työtehtävissään eniten ongelmanratkaisukykyä sekä kykyä itsenäiseen työskentelyyn, joiden lisäksi tärkeiksi taidoiksi nousivat analyyttisen systemaattisen ajattelun taidot, oppimiskyky sekä ryhmätyötaidot ym. sosiaaliset taidot. Yliopistokoulutus näyttäisikin vastaavan hyvin näiden tietojen ja taitojen kehittämiseen ja kehittäen lisäksi työssä tarpeellista 8

8 joustavuutta ja sopeutumiskykyä sekä tiedonhankintataitoja. Lisäksi koulutus kehitti hyvin tietotekniikan hallintaa sekä oman alan teoreettista osaamista, joiden merkitys työelämässä oli tutkimukseen vastanneiden mielestä keskimääräistä vähäisempi. Teknillistieteellistä koulutusalalta valmistuneiden vastausten perusteella koulutuksessa olisi kehitettävää erityisesti projektinhallintataitojen, mutta myös esiintymiskyvyn, johtamistaitojen ja luovan ajattelun taitojen kehittämisessä. (Korhonen&Sainio 2006.) Kuvio 4. Työn vaatimusten ja opintojen antamien valmiuksien kohtaaminen (Korhonen & Sainio 2006) Diplomi-insinööreillä on neljä keskeistä uutta työpaikkaa koskevaa tiedonsaantikanavaa. Yleisimpänä oli vastaajan oma yhteydenotto työnantajaan (21 %), lehti-ilmoitus (20 %), työnantajan henkilökohtainen ilmoitus (18 %) ja suhdeverkosto (18 %). Naisten yleisin tiedonsaantikanava oli työnantajan henkilökohtainen ilmoitus ja miesten vastaajan yhteydenotto työnantajaan. Tutkimuksen mukaan työuran ensimmäisten viiden vuoden aikana Oulusta valmistuneella diplomi-insinöörillä on keskimäärin 2,3 työsuhdetta ja kaksi kolmesta työllistyy Pohjois-Pohjanmaalla. Lisäksi työtehtävät vaikuttaisivat vastaavan hyvin saatuun koulutukseen, sillä liki 60 % vastaajista piti työtehtäviään täysin koulutustaan vastaavina ja vain vajaat 5 % täysin koulutustaan vastaamattomina. (Korhonen & Sainio 2006) 1.4 Tutkimusongelmat ja kysymykset Tämä tuotantotalouden diplomi-insinöörin kompetenssitutkimus jakaantuu kahteen haaraan. Rakennusteollisuuden kasvavan kysynnän vuoksi tutkimme tuotantotalouden syväosaajien kompetenssia rakennusteollisuuden saralla ja toisaalta tutkimme sitä, millä saroilla kaksoistutkinto lisää tuotantotalouden diplomi-insinöörin kompetenssia. Tämän tutkimuksen tavoite on siis antaa näkemys tutkimuksen kumpaankin lähestymistapaan sekä skenaarioajattelun kautta yleistää sitä, missä tapauksissa rakennusteollisuus 9

9 tarvitsee tuotantotalouden osaamista sekä sitä, missä tapauksissa kaksoistutkinto tuo merkittävää lisäkompetenssia tuotantotalouden diplomi-insinöörille Tuotantotalous ja rakennusteollisuus Rakennusteollisuuden osalta lähestymme tutkimusta seuraavista näkökulmista Kaksoistutkinto K1: Miten tuotantotalouden koulutusohjelma vastaa tämän päivän rakennusteollisuuden tarpeisiin? Tämän tutkimuskysymyksen tavoite on määritellään rakennusteollisuuden ammattilaisten haastattelujen perusteella se, miten tuotantotalouden koulutusohjelma vastaa tämän päivän rakennusteollisuuden tarpeita etenkin Oulun seudulla. Tämän lisäksi määritellään: K2: Miten tuotantotalouden koulutusohjelmaa tulisi kehittää vastaamaan tämän päivän rakennusteollisuuden tarpeita Oulun seudulla? Yritysmaailmasta saadut viestit ovat osoittaneet puutteita tuotantotalouden osaajien taidoissa rakennusteollisuuden erilaisissa projekteissa. Tarkoituksena on tutkia miten näihin haasteisiin voidaan vastata akateemisen opetuksen kautta. Kaksoistutkinto (double degree) ja yhteistutkinto (joint degree) ovat nykypäivän korkeakoulutetussa Suomessa yritysten ja opiskelijoiden monialaosaajapuheiden aiheina mietittäessä sitä millä avuilla työmarkkinoilla saavutetaan moniulotteista kompetenssia. Opetusministeriön (2004) mukaan yhteistutkinnolla tarkoitetaan sellaista kahden tai useamman korkeakoulun yhdessä kehittämää ja järjestämää koulutusohjelmaa, joka johtaa yhteen tutkintotodistukseen, kun taas kaksoistutkinnolla tarkoitetaan kahden tai useamman yhteistyökorkeakoulun yhdessä kehittämää ja järjestämää koulutusohjelmaa, joka johtaa kahteen tai useampaan tutkintotodistukseen, käytännössä yhteen jokaisessa yhteistyökorkeakoulussa. Puhekielessä kaksois- ja yhteistutkinnoilla viitataan yleensä opiskelijoiden itse toteuttamiin opintokokonaisuuksiin sillä Suomessa ei olla vielä näiden opiskelua perusteellisesti yliopistojen puolesta organisoitu. Jotkut tuotantotalouden diplomi-insinöörit ovat omalla aktiivisuudellaan hakeneet opiskelupaikkaa esimerkiksi kauppatieteiden puolelta ja edelleen saaneet osan diplomiinsinööriopinnoistaan hyväksiluettua toiseen tutkintoon. K3: Missä tapauksissa kaksoistutkinnosta on hyötyä tuotantotalouden diplomi-insinöörille? Määritellään haastattelututkimuksen perusteella skenaarioita siitä, missä tilanteissa tuotantotalouden diplomi-insinöörille voi kaksois- tai yhteistutkinnosta olla hyötyä omalle uralle ja kompetenssin kertymiselle. Haastattelututkimuksen tarkoituksena on myös selvittää: K4: Mitä uusia taitoja tuotantotalouden koulutusohjelmassa pitäisi ottaa huomioon verrattuna nykytilanteeseen ja aiemmassa tutkimuksessa esiin tulleisiin taitoihin? 10

10 Tutkitaan ja vertaillaan onko edellisen tutkimuksen jälkeen tullut esille uusia ja merkittäviä osaamisalueita, joihin tuotantotalouden koulutusohjelman tulisi vastata nykyistä osuvammin. Tutkimuskysymysten pohjalta on tämän tutkimuksen tavoite siis mallintaa nykypäivän tuotantotalouden osaajien työkenttää sekä hahmotella tulevaisuuden osaamistarpeita. Haastattelujen ja skenaarioajattelun kautta tutkimus tähtää myös tekemään pesäeroa sen välille, kuinka pitkälle tuotantotalouden koulutusta kannattaa kehittää suhteessa kaksois- tai yhteistutkinnon suorittamiseen. Tällä tarkoitetaan sitä, että esimerkiksi kannattaako rahoituksen osaamisalueen korostuessa tulevaisuuden tarpeena kehittää tuotantotalouden koulutuksessa rahoituksen opetusta vai tulisiko kysymykseen ennemmin yhteis- tai kaksoitutkinto. 1.5 Kilpailukyvyn ja kompetenssin teoriaa Tämän kappaleen ajatuksena on tutkia kilpailukyvyn teoriaa kompetenssin muodostumisen, kertymisen ja hyödyntämisen kautta perustuen viimeisimpään akateemiseen tutkimukseen. Kappaleen tarkoitus on kertoa kilpailukyvyn ja kompetenssin muodostumisesta yleisellä tasolla ja tämän kautta johdattaa lukijaa siihen toimintatapaan, jonka pohjalle tämän tutkimuksen tulokset perustuvat. Lähtökohtaisesti tuotantotalouden diplomi-insinöörin kompetenssi kumpuaa kilpailukyvystä tuotantotalouden ydinosaamisalueella. Näitä osa-alueita ovat koulutuksen pohjalta esimerkiksi yritysstrategia, yrityksen johtamisprosessit sekä laatuja projektiosaaminen, koska muiden pääaineiden diplomi-insinöörit opiskelevat vähemmän näitä teemoja. Kompetenssi, eli se kilpailukyky ja ne erottumisominaisuudet, joilla erottaudutaan edukseen työmarkkinoilla, tulee kuitenkin tuntea tarkasti ja komponenteittain. Tuotantotalouden diplomi-insinöörin tulee siis tietää ne eritellyt osa-alueet, joilla hän pärjää työmarkkinoilla muita paremmin. Näiden osa-alueiden erittelemiseen, vuorovaikutuskentän mallintamiseen ja kehittämiseen tarvitaan teoreettinen viitekehys sekä akateeminen lähtökohta, jotta kompetensseja ja niiden monimuotoista määrittelykenttää kyetään analysoimaan systemaattisesti ja akateemisesti pätevästi. Tässä osiossa tutkitaan kompetenssin ja kilpailukyvyn teoriaa akateemisesta näkökulmasta ja yleistetään sen sopivuus tähän tutkimukseen ja tutkimuksen johtopäätöksiin. Kompetenssi on moniulotteinen ja -vivahteinen käsite. Se on yksi kilpailukyvyn osa-alueista, joka johtaa kilpailukyvyn muodostumiseen, mutta Streumur & Bjorkquist (1998) yleistivät termin käsittämään yksilön kyvykkyyteen suoriutua annetuista tehtävistä kilpailijoita paremmin. Saksalaisessa kirjallisuudessa kompetenssi puolestaan viittaa yleisemmin tietoon, kyvykkyyksiin ja ammattimaiseen otteeseen. (Streumur & Bjorkquist 1998). Tässä yhteydessä kompetenssi voitaneen yleistää niiksi yksilötason kyvykkyyksiksi ja erityisominaisuuksiksi, joiden avulla tuotantotalouden DI erottuu kilpailijoistaan työmarkkinoilla sekä ominaisuuksiksi, joiden kautta yksilö voidaan profiloida asiantuntijaksi omalla ammattiosaamisalueellaan. Käsitettä voidaan siis tutkia sekä kilpailukyvyn, kyvykkyyksien että kompetenssin kautta pitäen edellä mainittu näkökulma kompetenssin muodostumiseen pääasiallisena tarkastelun kohteena. Kilpailukykyä on akateemisesti tutkittu etenkin yritysstrategian osa-alueella. Vaikka kilpailukyvyn tutkimus onkin pääosin keskittynyt yritysten liiketoimintalogiikkojen ja yritysstrategian saroille, akateemiset johtopäätökset kilpailukyvyn lähteistä ovat tässäkin kontekstissa lisäarvoa tuovia, sillä tässä asiayhteydessä tarkoitus on ainoastaan kvalitatiivisesti mallintaa ja eritellä niitä osa-alueita, joiden kautta tuotantotalouden 11

11 diplomi-insinöörin kompetenssi rakentuu. Tämän mallinnuksen pohjaksi tarvitaaan teoreettista viitekehystä, sekä mallia tutkimuksen rakentamiselle tiettyyn päämäärään päästäkseen. Massachusetts Institute of Technology:n yritysstrategian professori Michael E. Porter on keskittynyt akateemisessa tutkimuksessaan pääasiassa kysymyksiin kuinka yritykset voivat rakentaa kilpailuedun ja kehittää kestävän kilpailustrategian. Porter (1980) määrittelee kilpailustrategian kehittämisen kautta ja hänen ajatustensa yleisenä lähtökohtana on idea, että yrityksen tulee liike-elämässä kehittää kattava malli niistä osa-alueista ja keinoista, miten ja millä alueilla yritys tai tuote kilpailee, mitkä ovat yrityksen päämäärät ja kuinka yritys tai tuote menettelee muita markkinoiden voimia vastaan. On siis tunnettava sekä koko organisaation, että kunkin osa-alueen missio ja visio: mikä on yksikön päätehtävä ja millaiseksi se haluaa kasvaa (Porter et al. 2002). Oleellista on siis sekä se mihin pyritään että ne keinot, joilla sinne pyritään. Porterin mukaan vain tässä tapauksessa päämääriin suuntaava prosessi voidaan suunnitella tehokkaaksi ja fokusoida oikeiden asioiden ympärille. Kun tiedetään oman organisaation ja tuotteiden kompetenssi, on helpompaa suunnitella oma toiminta siten, että niillä eväillä pärjätään markkinoilla. Porter (1998) esittää, että liike-elämässä kilpailustrategiaan sisältyy viisi osatekijää: asiakkaat, tavarantoimittajat, korvaavat tuotteet sekä nykyiset että mahdolliset kilpailijat. Hän alleviivaa kilpailustrategian tärkeyttä ja korostaa, että se on korvaamaton menestyksen edellytys, mikäli organisaatio mielii pärjätä markkinoilla mainittuja voimia vastaan. Struktuurianalyysi, kilpailuanalyysi, kilpailuun sopeutuminen ja suojautuminen mahdolliselta kilpailulta ovat siis niitä osatekijöitä, joiden varaan Porterin (1998, 1980) mukaan yrityksen menestys pohjautuu. Yrityksellä tulee siis olla organisaatio- ja tuotekohtaisia kompetensseja, joiden avulla se kykenee kilpailijoita parempaan arvontuotantoon ja joiden avulla se segmentoi itsensä kilpailijoista. Barney (1991) lähestyy kilpailuetua eri näkökulmasta, sillä hän on tutkinut yrityksen resursseja suhteessa kestävään kilpailuetuun. Barneyn mukaan kilpailuedun tunnistus on oleellista strategisen suunnittelun pohjaksi, jotta omaa strategiaa voidaan suunnitella oikeiden asioiden ympärille. Barneyn (1991) mukaan ulkoisten mahdollisuuksien ja uhkien sekä sisäisten vahvuuksien ja heikkouksien tunnistus on lähtökohta kilpailuedun rakentamiselle. Tätä kuvataan kuviossa 5. Kuvio 5. Vahvuuksien, heikkouksien, mahdollisuuksien ja uhkien välinen suhde (Barney 1991). Barneyn (1991) mukaan oleellista on tutkia tuotteen ympäristöä sekä toiminnan pelikenttää ja sen kautta määrittää niitä asioita, missä täytyy olla kilpailukykyinen ja parempi, kuin toimiala keskimäärin. Barney (1991) korostaa siis sitä, että on oleellista tietää vahvuudet, heikkoudet, mahdollisuudet ja uhat, koska vain tämän tietämyksen kautta oman toiminnan fokusointi onnistuu riittävän tehokkaasti ja tällä tavoin oman yrityksen niukkoja resursseja kyetään suuntaamaan oikeaa tarkoitusta varten parhaiten lisäarvoa tuottaviin kohteisiin. Barneyn lähestymistapa kilpailuetuun on siis 12

12 peliteoreettinen: sen lisäksi, että tiedetään, mitä itse tehdään, tulee olla selvillä myös kilpailjoiden liikkeistä, sekä kunkin pelurin ja tuotteeen vahvuuksista ja heikkouksista. Yksilötason kompetenssi ja sen menestyksekäs määrittäminen johtaa Robotham ym.(1996) tutkimuksen mukaan organisaatiotason kompetenssiin. Se, kuinka hyvin oikeisiin positioihin osataan valita oikeita ihmisiä ja kuinka osuvasti kunkin työntekijän kompetenssit osataan määrittää, johtaa tutkimuksen mukaan organisaation parempaan kilpailukykyyn. Aikaa ja resursseja ei kulu siihen, että työntekijöitä, joilla ei ole kompetenssia vakanssinsa hoitamiseen, pidetään tehtävissään. Sen sijaan työntekijöiden valikoimisvaiheessa huolellinen kompetenssin, eli osaamiskartan laatiminen johtaa osuvimpiin rekrytointeihin, helpommin läpivietävään koulutusohjelmaan ja täten tehokkaampaan yrityksen resurssien käyttöön ja kasvavaan kompetenssiin. Robotham ym. (1996) toteavatkin, että kompetenssi -lähestymistapa liikkeenjohdosta alkaen on koko yrityksen kyvykkyyden ja osaavan työvoiman lähtökohta. Kompetenssit määrittämällä voidaan organisaatiota johtaa siten, että tiedetään organisaation vahvuudet ja etenkin sen kehityssuunnat. Se, että tiedetään tarkasti, mitä työntekijät osaavat ja mitä osa-aluetta tulee tehostaa, auttaa Robotham ym. (1996) mukaan pitkällä aikavälillä organisaation kyvykkyystason ja suorituskyvyn nousuun. Tutkimus kertoo siis teoreettisesti sen, miksi sähkömiestä ei tule palkata putkimiehen paikalle, vaikka oppimiskykyä olisikin. Sen sijaan, kun koko organisaatio on liikkeenjohdosta alkaen sitoutunut kompetenssien mittaamiseen, oikean tietovarannon tehokas käyttö oikeassa paikassa osuvimpien rekrytointien kautta lisää pitkällä tähtäimellä organisaation kompetenssia. Paloniemi (2006) puolestaan toteaa, että yksilötason kompetenssi ja kokemus ovat synonyymeja silloin, kun puhutaan työtehtävässä suoriutumisesta. Paloniemen (2006) mukaan koko yksilön kompetenssi muodostuu siis pääosin organisaation käytänteistä ja siitä oppimisesta, jota organisaatiossa tapahtuu. Koska Paloniemen (2006) mukaan suurin osa työssä suoriutumiseen vaikuttavasta kompetenssista tapahtuu organisaation sisällä, organisaation sisäinen rotaatio sekä myönteisen ilmapiirin luominen tacittyyppisen tiedon levittämiseen organisaatiossa ovat ratkaisevan tärkeitä koko organisaation kompetenssin parantamiseen sekä sen kilpailukyvyn ja kokonaiskyvykkyyden kehittämiseen. Haaste on siis se, miten organisaatio saadaan käännettyä oppivaksi organisaatioksi sekä se, miten rohkaista työntekijöitä hiljaisen tiedon välittämiseen. Paloniemen tutkimus tukee myös ajatusta siitä, että kompetenssien tehokkaalla määrittämisellä kyetään käyttämään organisaation sisäistä tietovarantoa tehokkaammin verrattuna tasoon ilman kompetenssien määrittämistä. Kompetenssien määrittämisestä on tullut kantava teema myös muutoksen johtamisessa. Läntisissä teollisuusmaisssa 2000-luvun alun jälkeen koettu talouden rakennemuutos teollisuusyhteiskunnasta kohti palveluyhteiskuntaa on antanut sysäyksen myös kompetenssitutkimukselle, sillä samoin kuin sekä Robotham (1996) sekä Paloniemi (2006) ovat todenneet, kompetenssien tehokkaalla määrittämisellä voidaan tehostaa organisaation toimintaa sekä ennen kaikkea kohdentaa sen resursseja ja voimavaroja osuvammin. Mansfield (2003) tutki muuttuvien talouksien, kuten Itä- Euroopan entisten sosialistikansantalouksien kompetenssien määrätytymistä sekä niiden vaikutusta koko talouden kilpailukykyyn. Mansfield määrittää kompetenssin yksilön ydinosaamisalueeksi ja korostaa, että muutoksessa pärjäämiseksi on mitattava talouden sekä yksilöiden kompetensseja, jotta esimerkiksi koulutuksen voimavaroja osataan kohdentaa kansantalouden tasolla oikein. Liiketoimintaympäristön muutoksen tuomia haasteita sekä kompetenssin asemaa tässä muuttuvassa ympäristössä on tutkinut myös Lindsay ym. (1997). Tutkimuksessaan he keskittyvät mallintamaan komptenssia sekä sen komponentteja. Lindsay ym. mukaan kompetenssi muodostuu liikkeenjohdon toimintakentässä ominaispiirteistä, 13

13 kyvykkyyksistä, sekä ominaisuuksista, jotka johtavat poikkeukselliseen suorituskykyyn. Heidän mukaansa organisaation sekä liikkeenjohdon kompetenssia voidaan mallintaa kuvion 6 avulla. Kuvio 6. Konseptuaalinen sulautettu viitekehys liikkeenjohdon kompetenssista organisaatiossa (Lindsay ym. (1997)) Lindsay ym. (1997) korostavat tutkimuksessaan, että yrityksen jokaisella johtoportaalla on jatkuva tarve mitata tiiminsä ja alaorganisaation kompetenssia, jotta organisaatio pysyy muuttuvan toimintaympäristön vaatimuksissa mukana. Kuvion 6 viitekehystä tulee tutkimuksen mukaan soveltaa ajatusmalliksi ja ikkunaksi asemoimaan kompetenssin mittausta organisaatiossa. Artikkelin mukaan asemointimalli on oleellinen sen vuoksi, että kompetenssi on hyvin markkinasidonnaista, sillä organisaation eri markkinoilla ja liiketoiminta-alueilla toimiville osastoille on kullekin tärkeää mitata ja asemoida omaa osaamistaan. Koska kunkin osaston johtotaso päättää kompetenssin mittaamisesta sekä tulevaisuuden osaamistarpeiden suunnittelusta, kuvio 6 auttaa mallintamaan sitä kokonaisuutta, mihin kompetenssi vaikuttaa. Mansfieldin (2003) ja Lindsey ym. (1997) tutkimusten pohjalta voidaan vetää se johtopäätös, että muuttuvassa toimintaympäristössä pärjäämisessä omien kilpailuedellytysten ja kompetenssien tiedostamisella on ratkaiseva merkitys, koska muuttuvien tarpeiden ja osaamisen ristitulessa organisaation tulee kyetä tehokkaasti listaamaan ne eväät, joiden avulla se kykenee kilpailijoita parempaan arvontuotantoon. Vaikka Mansfieldin ja Lindsey ym. tutkimukset eivät konkretisoi kompetenssin tärkeyttä kvantitatiivisesti, niiden tärkeä kontribuutio on kompetenssin mittaamisen tärkeyden osoittaminen muutoksen johtamisessa. Hassal ym. (1996) tutkivat kompetenssin määräytymistä tietojen ja taitojen nelikentässä. Tutkimuksessaan Hassan ym. erottelivat akateemisesti opetellut asiat organisaatiossa opetelluista taidoista ja pyrkivät täten kuvaamaan kompetenssikokonaisuutta komponenteittain. Tutkimuksessaan Hassan ym. pyrkivät lisäksi erottamaan kognitiivisriippuvaisia muuttujia, kuten motivaatio, ajattelumalli sekä luovan ajattelun aste selkeämmin opeteltavista taidoista, kuten analyyttisyys, matemaattinen osaaminen ja kvantitatiivisyys. Tutkimus listaa kuuntelutaidon, yhteistyökyvyn sekä kriittisen ajattelumallin yksilön tärkeimmiksi kompetensseiksi organisaatioiden liikkeenjohdon keskuudessa. Tutkimus korostaa myös koulutuksen ensisijaista asemaa organisaation yksilöiden kompetenssin lähteenä. Vaikka koulutuksen kokonais- tai kerrannaisvaikutuksia on hankalaa mitata organisaatiotasolla suoraan, sen kontribuutio organisaation kokonaiskilpailukykyyn on tutkimuksen mukaan ilmeinen. Koulutus vaikuttaa myönteisesti myös kognitiivisriippuvaisiin muuttujiin, kuten organisaation yhtenäisyyteen tai työntekijöiden energisyyteen, joten sen kerrannaisvaikutukset ovat suuret. Kompetenssin lähteinä on siis organisaation sisällä sekä tietoon, että taitoon perustuvia muuttujia sekä ennen kaikkea kognitiivisia 14

14 sekä luonteeseen perustuvia muuttujia. Oleellista on se, että yksilötason kompetenssia mitataan ja osataan sen perusteella rakentaa tiedoiltaan, taidoiltaan ja luonteiltaan toimivia tiimejä ja kokonaisuuksia. Tällöin koko organisaation kompetenssi sekä kilpailukyky kasvavat. Kompetenssin ja kilpailukyvyn operetionaalinen määrittely ja tutkimuksen lähestymistapa käsittelevät aihetta organisaation kyvykkyytenä luotettavasti tavoittaa tai ylittää sille asetetut vaatimukset. McGrath ym. (1995) määrittelevät kompetenssin dynaamiseksi prosessiorientoituneeksi ja lineaariseksi prosessiksi, joka etenee askeleittain organisaatiossa ja jonka kumuloitumisesta organisaatiossa liikkeenjohto on vastuussa. McGrath ym. (1995) tutkivat sellaisten yritysten kompetenssin lähteitä, jotka ovat alallaan tehneet poikkeuksellisia tuottoja. Tutkimus yhdistää sen, että organisatoriselle kompetenssille on kaksi keskeistä lähdettä: kompetenssin ja liiketoiminnan käsityskyky (comprehension) ja organisatorinen ketteryys (deftness). McGrath ym. (1995) näkevät nämä tekijät ovat keskeisiksi sille, että organisaatio voi koko ajan kehittää omaa kompetenssiaan suhteessa kilpailijoihin. Määritellyt käsitteet ovat keskeisiä myös kompetenssin dynaamisen luonteen vuoksi: Kompetenssi on iteratiivinen ja jatkuvasti kehittyvä virtasuure, jonka kumuloitumiseen organisaation johdosta alas työntekijätasolle tarvitaan sekä käsityskykyä, että organisatorista ketteryyttä. Lisäksi McGrath ym. (1995) tutkimus toteaa, että yritykset, jotka ovat vahvoja näillä kahdella osa-alueella, ovat luovempia ja innovatiivisempia, kuin kilpailijansa. Täten nämä organisaatiot saavuttavat kompetenssia myös innovatiivisuuden kautta ja ilmiötä voitaneen kuvata positiivisella lumipalloilmiöllä: yhden asian loksahtaessa kohdalleen, kerrannaisvaikutukset lisäävät kompetenssia moninverroin suhteessa alkusysäykseen. Kun organisaatio aktiivisesti mittaa osaamistaan ja tiedostaa kompetenssitason aikaan sidotuksi ilmiöksi, yrityksen pitkän aikavälin kilpailukyvyllä ja kompetenssilla on taipumus kasvaa siksi, että organisatio on tässä pisteessä aktiivisesti sitoutunut kilpailukykynsä mittaamiseen ja itsensä kehittämiseen. Ei olla tyytyväisiä siihen mitä on, vaan siihen, että olla jatkuvasti kehityksen kärjessä. Kompetenssi on riippuvaista organisaation resursseista. Pienillä resursseilla on haastavaa kuroa kilpailullista etumatkaa suurempiin kilpailijoihin, sillä esimerkiksi tutkimuksen volyymilla on ratkaiseva ero siihen, kuinka nopeasti suuremmalla volyymilla kyetään saamaan kilpailijoiden teknologisia oivalluksia kiinni (Porter 1998, Mills ym. 2003). Mills ym. (2003) tutkivat organisaation resurssien ja kompetenssin välistä yhteyttä. Tutkimus toteaa, että yrityksen resurssirakenteen kannalta kompetenssin kertymiselle oleellisimpia ovat rakenteet, jotka edistävät koordinaatiota eri tiimien, osastojen ja divisioonien välillä. Toiseksi, koordinaatioon liittyen tarvitaan sellainen resurssirakenne, jonka avulla resurssien koherentti ohjaus luonnistuu tehokkaasti. Resurssien kokonaisvaltainen ohjaaminen organisaation mission, vision sekä projektikohtaisten tavoitteiden suuntaan on ratkaisevan tärkeää sille, että yritys saavuttaa kompetenssia resurssiensa avulla suhteessa kilpailijoihin. Koordinaation kannalta tutkimus näkee oleellisiksi sellaiset rakenteet, joiden avulla markkinatietoa sekä tietoa suoriutumista markkinoilla voidaan hyväksi käyttää siihen, että yrityksen resursseja voidaan tehokkaammin suunnata niille alueille, joilla se ei vielä pärjää tavoitetasollaan suhteessa kilpailijoihin. Idea on siis koko ajan mitata omaa kompetenssia tavoitealueilla sekä hyväksi käyttää tätä tietoa resurssien uudelleen kohdentamisessa. Mills ym. (1995) tutkimus toteaa siis saman, kuin McGrath ym. (1995), että kompetenssi on dynaaminen ja uudistuva prosessi. Se tehokkuus, jolla mitattavaa tietoa kompetenssin lähteistä ja suoriutumisesta markkinoilla voidaan käyttää hyväksi yrityksen resurssien kohdentamisessa, lisää ennestään kompetenssia. Tämän prosessin on lisäksi oltava jatkuvaa, sillä olemassa oleva kompetenssi on katoavaista. 15

15 Organisaation resurssiarkkitehtuurilla on Mills ym. (2003) tutkimuksen mukaan perustavaa laatua oleva vaikutus koko organisaation kompetenssin kertymiseen. Mills ym. (2003) mukaan organisatorinen kompetenssi riippuu kuudesta keskeisestä yrityksen resursseista riippuvasta tekijästä: i) resurssien terveys (esim. työntekijöiden motivaatio) ii) resurssien tarkoituksenmukaisuus suhteessa tarvittaviin palveluihin (esim. kuinka työntekijöiden taito, kokemus ja koulutus suhteutuvat kysyntään) iii) iv) resurssien koherentti koordinointi organisaatiotasolla osakompetenssien suorituskyky, jotka auttavat kehittämään koordinaatiota tai resurssien tarkoituksen mukaisuutta v) resursseille määrätty prioriteetti, erityisesti sillä alueella, missä on jaettuja resursseja vi) kompetenssin mittaustaajuus ja tiedon hyödyntäminen resurssien kohdentamisessa Mills ym. (2003) korostavat sitä, että yllä listattujen resurssiarkkitehtuuriin liittyvien tekijän avulla yrityksen liikkeenjohto voi tehokkaasti arvioida sitä, kuinka tiettyä resurssia tai resurssivarantoa voitaisiin tehokkaammin käyttää hyväksi organisatorisen kompetenssin rakentamisessa ja yrityksen mission ja vision toteuttamisessa. Mills ym. (2003) mukaan tämä lähestymistapa kompetenssiin parantaa resurssien hyötyastetta ja stimuloi uusia ideoita, lisää innovatiivisuutta ja parantaa organisaation kompetenssia. Mills ym. (2003) summasivat näiden mallien vaikutukset käsitekarttaan, jonka avulla he pyrkivät mallintamaan niiden tekijöiden yhteistoimintaverkostoa, joiden kautta yritys pystyy tuottamaan laadukkaita tuotteita, joiden avulla se saavuttaa kilpailullista etumatkaa markkinoilla ja joiden kautta sen oma organisatorinen kompetenssi lisääntyy. Kuvio 7 kuvaa tätä yhteistoimintakenttää. 16

16 Kuvio 7. Osaprosessien vaikutus organisaation ja tuotteiden kompetenssiin (Mills ym. 2003) Li & Cavusgil (1999) tutkivat puolestaan sitä, miten organisaatio saavuttaa kompetenssia uusien tuotteiden kehityksen kautta. Koska kompetenssi määritelmällisesti tarkoittaa sitä, että yrityksellä on kilpailukykyä joillain sen toimintadimensioilla, tuotekehityksen resurssien kohdentaminen sellaisten tuotteiden kehittelyyn, jotka tuovat organisaatiolle tehokkaiten kompetenssia suhteessa kilpailijoihin on Li & Cavusgil (2003) mukaan ratkaisevaa organisaation pitkän aikavälin kilpailukyvyn kannalta. Lisäksi tutkimus painottaa uusien tuotteiden kehittelyn asemaa sen vuoksi, että saavutettu kompetenssi ei ole markkinoiden kehittyvän luonteen vuoksi pysyvää. Markkinatietokompetenssi (Market Knowledge Competence, MKC) on tutkimuksen mukaan lähtökohta sellaiselle tuotekehitykselle, jonka avulla organisaatio pyrkii lisäämään omaa kilpailukykyään. Li & Cavusgil (2003) määrittelevät MKC:n koostuvaksi kolmesta osaprosessista: i) asiakkailta oppimisesta, ii) kilpailijoilta oppimisesta ja iii) tiedon markkinoinnista yrityksen omassa tuotekehitysrajapinnassa. Yrityksen tuotekehityksen näkökulmasta on siis ratkaisevan tärkeää, että tietoa sen tarpeisiin kyetään keräämään kilpailijoilta ja asiakkailta. Li & Cavusgil (2003) mukaan edellä kuvatun tiedon hyödyntämisen ja uuden tuotteen markkinamenestyksen toimintakenttää voidaan mallintaa kuvion 8 mukaisella kvantitatiivisella mallilla. 17

17 Kuvio 8. MKC:n hyödyntäminen ja uuden tuotteen kompetenssi (Li & Cavusgil 2003) Kuviossa 8 osiot V 1i -V 5i viittaavat asiakkailta oppimiseen (V 1i ), kilpailijoilta oppimiseen (V 2i ), markkinointi-tuotekehitysrajapinnan tiedonvaihtoon (V 3i ), uuden tuotteeen suorituskykyyn (V 4i ) ja uuden tuotteen kilpailuetuun (V 5i ). Nuolien päällä olevat luvut kertovat todennäköisyyttä siirroksen onnistumiselle, mikäli muita MKC:n prosesseja ei oteta huomioon sekä t-testin arvoa tälle siirrokselle. Li & Cavusgilin (2003) tutkimus on merkityksellinen käsitekehikko kompetenssin kvantitatiiviselle mallintamiselle. Mallista on tulkittavissa eri komponenttien vaikutus uuden tuotteen kompetenssin kertymiseen markkinoilla ja se on uraauurtava mallinnus kompetenssin kertymiseen vaikuttavista differentoitavista komponenteista. Vaikka Li & Cavusgilin (2003) mallinnus koskeekin vain tuotekehityksessä hyödynnettävää markkinatietokompetenssia sekä sen hyödyntämistä uusien kilpailukykyisten tuotteiden suunnittelussa, mallin suurempi viisaus piilee siinä, että se kuvaa yksioikoisesti kompetenssin kertymistä komponenteittain, kunkin komponentin kvantitatisoitua merkitystä sekä näiden komponenttien yhteysvaikutuksia keskenään. Tässä teoriaosassa on tarkoitus kuvata sitä moniulotteista sekä hyvin konseptuaalista kenttää, mitä kompetenssi tarkoittaa, mistä se syntyy, miten sitä tehostetaan ja mitä sen komponentit ovat. Lienee selvää, että kompetenssi on hyvin kohdesidonnainen ilmiö sekä siihen vaikuttavat komponentit vaihtuvat näkökulmasta riippuen. Edellä esiteltyjen teorioiden pohjalta voidaan kuitenkin summata niitä tyypillisiä kompetenssin piirteitä, jotka tulevat esille usen tutkimuksen kautta. Ensiksikin, kompetenssi on dynaaminen ilmiö ja virtasuure. Kerran saavutettu kompetentti ei ole pysyvää, vaan sen vahvuutta, olemassaoloa ja sen komponenttien yhteisvaikutusta tulee jatkuvasti mitata ja hyödyntää edelleen, jotta organisaation ja tuotteiden kilpailukyky säilyy suhteessa kilpailijoihin. Tämä ilmiö pohjautuu pohjimmiltaan siihen, että markkinat toimintaympäristönä eivät ole pysyviä, vaan luovatuho korvaa markkinoilla tehottomampia toimintatapoja, jolloin myös markkinoilla menestymisen edellytykset, kilpailuetu ja kompetenssi, muuttuvat. Toiseksi, organisaation resurssien käytöllä ja kohdentamisella on ratkaiseva merkitys koko organisaation sekä sen tuotteiden kompetenssiin. Vaikka kompetenssin mallintaminen kvantitatiivisesti ja myös kvalitatiivisesti on hyvin haasteellista moniulotteisen toimintaympäristön vuoksi, voidaan kuitenkin vetää se johtopäätös, että keskittymällä iteratiivisesti markkinatiedon ja organisaation resurssien ja 18

18 toimintametodien päivittämiseen, saavutetaan sellaista osaamista ja voidaan tuottaa sellaisia tuotteita, joiden avulla yrityksen kilpailukyky ja kompetenssi markkinoilla kasvavat asiakkaiden paremman tarpeentyydytyksen kautta. Tässä tutkimuksessa on ajatuksena on yllä esitettyjen tuotteen ja organisaatioiden kilpailuetua kuvaavien teoreettisten viitekehysten kautta tutkia niitä tuotantotalouden diplomi-insinöörin kompetenssin lähteitä, joilla tuotantotalouden diplomi-insinööri kykenee kilpailemaan työmarkkinoilla. Edellä esiteltyjen yksilölliseen dataan ja tilannesidonnaisuuteen perustuvien teorioiden vuoksi tässä tutkimuksessa ei käytetä suoraan yhtäkään teoriaa, vaan ennemmin tutkimustuloksia pyritään analysoimaan niiden yleistettävien periaatteiden kautta, mitä tässä osiossa käsiteltyjen teorioiden kautta on tullut ilmi. Sen lisäksi, että saataisiin pelkästään selville omat vahvuudet, tässä tutkimuksessa pyritään myös peliteoreettiseen lähestymistapaan siltä pohjalta, että tunnetaan työmarkkinoiden muut kilpailijat tuotantotalouden osaamisalueilla. Tähän yhteyteen voidaan käyttää esimerkiksi Porterin (1985) mallia siihen, mitä tulee kouluttaa, millä keinoin, mitä apuvälineitä käyttäen ja mitä kohti pyrkien, kun tiedetään se, minkälaisen lopputuotteen, eli esimerkiksi valmistuneen tuotantotalouden diplomiinsinöörin tulisi olla. 1.6 Tutkimusmetodi Tutkimuksessa kerättiin tietoja kahdella tavalla: tilastoja tutkimalla ja haastattelemalla tuotantotalouden koulutusohjelmasta Oulun yliopistosta ja Teknillisestä korkeakoulusta valmistuneita diplomi-insinöörejä sekä rakennusalan korkeakoulutettuja ammattilaisia. Haastattelut toteutettiin mahdollisuuksien mukaan kasvotusten tai puhelinhaastatteluina ja tilastollista dataa saatiin Oulun yliopiston työelämäpalveluista Haastattelu ja tilastollinen analyysi Tuotantotalouden osastolta valmistuneita haastateltaessa käytettiin liitteenä 1 olevaa kysymyspohjaa. Kysymyksillä pyrittiin selvittämään, millaiset valmiudet haastatellut olivat yliopisto-opiskelusta saaneet, mitä työelämässä oli vaadittu ja kuinka hyvin nämä vastasivat toisiaan. Lisäksi selvitettiin, millaisia urakehityksiä eri aikoihin valmistuneilla tuotantotalouden diplomi-insinööreillä on. Haastateltaviksi valittiin noin viisi ja noin kymmenen vuotta sitten valmistuneita diplomi-insinöörejä. Eri aikoihin valmistuneita otettiin tutkimukseen, jotta saataisiin selville, onko työelämän kompetenssivaatimuksissa tapahtunut viimeisen kymmenen vuoden aikana muutoksia ja, jos on, minkälaisia. Rakennusalan haastattelut olivat tutkimuksessa mukana ensimmäistä kertaa eikä sieltä valittu haastatteluihin erityisesti tuotantotaloutta opiskelleita, vaan mahdollisimman laajan yleiskuvan alasta ja sen vaatimuksista omaavia johtohenkilöitä. Rakennusalan haastatteluiden tarkoituksena oli tukea uuden rakennustekniikan opintosuunnan kehittämistä selvittämällä rakennusalalle yksilölliset osaamisvaatimukset. Näitä haastatteluita varten kehitettiin erillinen haastattelupohja, joka on liitteenä 2. Tilastollinen analyysi toteutettiin hankkimalla Oulun yliopiston työelämäpalveluista uraseurantatietoja sekä tietoja vastavalmistuneiden ensimmäisistä työpaikoista. Uraseurantatiedoista ilmeni valmistuneiden työtilanne viisi vuotta valmistumisen jälkeen. 19

19 1.6.2 Tulokset Haastatteluja tehtiin yhteensä 18, joista 12:sta haastatelluista on tuotantotalouden diplomi-insinöörien tutkinto ja kuudella rakennusalan diplomi-insinöörin tai insinöörin tutkinto. Tuotantotalouden diplomi-insinöörien haastatteluista saatiin paljon samankaltaisia kehitysehdotuksia, vaikka haastatelluilla ammattilaisilla on hyvin erilaisia taustoja ja työtehtäviä. Rakennusalan osaamisvaatimukset sen sijaan erosivat selvästi haastateltujen tuotantotalouden diplomi-insinöörien käsityksistä, sillä rakennusalan ehdotukset keskittyivät laajalti rakennusalan käytäntöön liittyvään toimintaan, kun tuotantotalouden haastatteluiden kehitysehdotukset koskivat enemmän akateemisen tiedon aplikointia ja esimerkiksi yleisen johtamis-, esiintymis- ja ongelmanratkaisutaidon harjoittelua Analysointi Haastattelut ovat analysoitu ja tulkittu kahtena erillisenä kokonaisuutena. Tuotantotalouden diplomi-insinöörien haastattelujen pohjalta on jatkettu edellisten kompetenssitutkimusten työtä tutalaisen kompetenssin kartoittamisessa ja rakennusteollisuuden haastattelujen pohjalta on tulkittu rakentamistekniikkaan suuntautuneiden tutalaisten osaamistarvetta sekä erityisesti rakennusalan haasteita, odotuksia ja mahdollisuuksia Johtopäätökset Vaikka tutkimuksen haastattelupohja ei ole haastateltujen lukumäärän suhteen laaja, haastatteluissa keskityttiin kattavaan haastatteluun, ennakolta tarkasti muotoiltuihin kymysyksiin ja täten haastattelun loogiseen etenemiseen. Tällä tavoin tutkimuskysymyksiä voitiin tarkastella monelta kantilta. Lisäksi haastattelutulosten peilaus tilastollisen analyysin rinnalle antaa riittävää datapohjaa siihen, että tutkimusaineistonpohjalta voidaan vetää johtopäätöksiä siihen suuntaan, mistä kompetenssi tutkimuskysymysten alueella koostuu ja miten opetusta tulisi kehittää, jotta heikkouksia pystyttäisiin paikkaamaan osuvasti. 20

20 2 Haastattelun analyysi Haastattelujen vastaukset vahvistavat käsitystä tuotantotalouden diplomi-insinöörien tehtäväkentän laajuudesta. Haastateltujen toimenkuvat ja ennen kaikkea tehtävien vaatima osaamiskirjo osoittautuivat odotettua laajemmiksi, mutta haastatteluista paljastui myös tuotantotalouden perusominaisuuksien runko, joka tuli ilmi jokaisesta haastattelusta joko suoraan tai rivien välistä. Huomionarvoista on, että tuotantotalouden koulutusohjelma nähtiin ennemminkin peruskoulutuksena sekä ponnahduslautana, ja tutalaiset ovat kouliutuneet omien tehtäviensä ammattilaisiksi työelämän ja mahdollisen jatkokoulutuksen myötä. Tämä voidaan nähdä tuotantotalouden laaja-alaisuutta kuvaavana seikkana. Haastattelut on analysoitu kahdessa osassa, tuotantotalouden DI:en haastattelut omanaan ja rakennusalan haastattelut omanaan. Ensimmäinen osa jatkaa aiemmissa kompetenssitutkimuksissa tehtyä työtä tuta-di:n kompetenssin tutkimisessa. Rakennusteollisuuden haastatteluiden analysoinnilla on erillinen ja yksilöllinen asema, sillä se on määritelty erilliseksi tutkimuskohteeksi. Lisäksi se täydentää kompetenssitutkimusta ja tuo siihen lisää ulottuvuutta syventymällä yhteen kapeahkoon sektoriin tuta-di:n potentiaalisista työmarkkinoista. Kompetenssin lisäksi haastatteluilla kerättiin aineistoa liittyen haastateltujen urapolkuihin, heidän näkemyksiään Oulun seudun ja tuotantotalouden tulevaisuudesta sekä heidän näkemyksiään Karjalaisen (2003) muovaaman laajennetun oppimisnäkökulman (kuvio 12) soveltuvuudesta kuvaamaan tuotantotalouden koulutuksen oppimis- ja osaamistarpeita. 2.1 Tuotantotalouden diplomi-insinöörin osaaminen Tuotantotalouden diplomi-insinööritutkinnon yleisestä ja hyvin konseptuaalisesta luonteesta johtuen tuta-di:n osaamista käsitellään kolmesta näkökulmasta: perustaidot, menestystekijät sekä kompetenssin kertymiseen vaikuttavat osatekijät Tuotantotalouden diplomi-insinöörin perustaidot Erilaisssa tehtävissä vaaditaan erilaisia taitoja. Siitä huolimatta, että tässäkin tutkimuksessa haastateltavien tehtäväkentät kattoivat niinkin erilaisia tehtäviä kuin liikkeenjohdon konsultti ja rakennusteollisuuden tuotantojohtaja, haastatteluista on eriteltävissä yhtenevä osaamiskartta, joka profiloi tuotantotalouden diplomi-insinöörin suhteessa muihin diplomi-insinööreihin sekä suhteessa muihin samoilla työmarkkinoilla kilpaileviin akateemisen loppututkinnon omaaviin toimijoihin. Haastatteluista tuli ilmi se, että tuotantotalouden diplomi-insinöörin perustaitoina on laajalti sellaista tietoa ja osaamista, jota ei akateemisen koulutuksen puitteissa opeteta, mutta minkä oppimista koulutuksella voidaan tukea. Esimerkiksi projektityöskentelyosaaminen, kokonaisuuksien hahmottamiskyky ja sosiaaliset vuorovaikutustaidot nähtiin yleisesti sellaiseksi rungoksi, jonka päälle muu osaaminen kertyy, mutta mitä ei korkeakoulussa suoranaisesti opeteta. Huomattavaa on siis se, että perustaitojen rungon muodostaa joukko abstrakteja ja laajasti määriteltäviä yleisiä ominaisuuksia, jotka ovat paljolti myös ihmisluonnesidonnaisia tekijöitä, mutta joita voidaan koulutuksen oikeanlaisen organisoinnin ja esimerkiksi harjoitustöiden osuvan painottamisen kautta harjoitella, oppia ja tukea. Kuviossa 9 on listattu haastatteluista ilmenneiden perusominaisuuksien yhteenveto. 21