MAA- JA METSÄTALOUSMINISTERIÖ Muistio Liite Ylitarkastaja Dnro 1888/01.03/2016

Transkriptio

1 MAA- JA METSÄTALOUSMINISTERIÖ Muistio Liite Ylitarkastaja Dnro 1888/01.03/2016 Janne Pitkänen LUONNOS MAA- JA METSÄTALOUSMINISTERIÖN ASETUS SUOMEN RIISTAKESKUKSEN JA RIISTANHOITOYHDISTYSTEN JULKISTEN HALLINTOTEHTÄVIEN MAKSUISTA VUOSINA Nykytila Suomen riistakeskuksen ja riistanhoitoyhdistyksien julkisten hallintotehtävien suoritteista perimät maksut perustuvat maa- ja metsätalousministeriön asetukseen Suomen riistakeskuksen ja riistanhoitoyhdistyksien julkisten hallintotehtävien maksuista vuosina (1078/2014). Asetus on voimassa 31. joulukuuta 2016 asti. Asetus on annettu riistahallintolain (158/2011) 33 :n ja maksuperustelain (150/1992) 8 :n nojalla. Asetuksessa säädetyt maksut perustuvat Suomen riistakeskuksen toimittamiin laskelmiin. Maksujen määräytymisessä on noudatettu maksuperustelain 6 :ssä säädettyä kustannusvastaavuutta lukuun ottamatta eräitä poikkeuslupia. Lupahallinto-ohjelmiston kehittämisestä aiheutuneet kustannukset ovat osoittautunet merkittävästi suuremmiksi kuin aiemman asetuksen valmistelussa ennakoitiin. Tämän johdosta vuoden 2015 osalta arvioidun 79 % kustannusvastaavuuden sijaan toteutunut kustannusvastaavuus olikin vain 68 %. 2. Esityksen ehdotukset ja tavoitteet Suomen riistakeskuksen julkisista hallintotehtävistä säädetään riistahallintolaissa ja metsästyslaissa (615/1993). Julkisten hallintotehtävien pääosa on metsästyslaissa säädetyistä luvista annettavat päätökset. Esityksessä ehdotetaan, että Suomen riistakeskuksen julkisten hallintotehtävien suoritteista perittävissä maksuissa noudatettaisiin edelleen kustannusvastaavuutta siten kuin valtion maksuperustelaki edellyttää. Suomen riistakeskus on toimittanut maa- ja metsätalousministeriölle selvityksen kustannusten muodostumisesta aikavälillä 1 tammikuuta 31. joulukuuta Selvityksen perusteella maa- ja metsätalousministeriö on uudelleen arvioinut Suomen riistakeskuksen julkisina hallintotehtävinä annettavista lupapäätöksistä perittäviä maksuja (taulukko 1). Luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta annetun neuvoston direktiivin 92/43/ETY (jäljempänä luontodirektiivi), mukaiset erityisen tiukat suojeluvaatimukset on osittain pantu täytäntöön metsästyslain 41 :ssä säädetyllä poikkeuslupajärjestelmällä ja myöntämisperusteista eri eläinlajien osalta säädetään 41 a c :ssä. Lisäksi 41 a :n 2 momentissa säädetään, että 41 a :n 1 momentin nojalla saaliiksi saatu ahma, ilves, karhu, saukko ja susi kuuluvat valtiolle. Nämä eläimet ovat täysin rauhoitettuja metsästyslain 37 :n 3 momentin nojalla. Muut 41 a :n riistaeläinlajit kuuluvat luontodirektiivin V liitteeseen, jolloin osaa niistä koskee metsästyslain 10 :n mukainen pyyntilupajärjestelmä rauhoitusajan ulkopuolella, joka on usein muu tyydyttävä ratkaisu poikkeusluvan sijasta. Tämän lisäksi metsästyslaissa säädetyistä poikkeusluvista annetussa valtioneuvoston asetuksessa (452/2013)

2 2 säädetään, että 41 :n 1 momentin nojalla myönnetty ahman, ilveksen, karhun, saukon tai suden poikkeuslupa on määräaikainen, enimmillään 21 päivää. Muut kuin 1 momentissa tarkoitetut poikkeusluvat ovat voimassa määräajan, jonka on vastattava poikkeusluvan tarkoitusta ja joka voi olla enintään viisi vuotta. Poikkeuslupa voidaan myöntää vuotta pidemmäksi ajaksi vain: 1) pysyvästi perustetulle kohteelle; 2) eläimistön suojelemisen perusteella; 3) tutkimusperusteella; tai 4) luonnonhoitohankkeen yhteydessä. Suomen riistakeskuksen julkisten hallintotehtävien kustannukset muodostuvat siten, että osa hakemuksista ratkaistaan esittelystä ja osa ilman esittelyä. Suomen riistakeskus on selvittänyt lupien myöntämiseen liittyvät kustannukset lupatyypeittäin ja aluetoimistokohtaisesti julkisten hallintotehtävien hoitamiseen osallistuneiden toimihenkilöiden osalta Fivaldi-työaikakirjanpidon kautta ajanjaksolta Ao. toimihenkilöt ovat esittäneet ajanjaksolta käytetyt työajat päätöstyypeittäin sekä postitus- ja kopiointikustannusten määrät päätöstyypeittäin. Päätöstyyppeihin käytetyt työajat on muunnettu euroarvoisiksi roolihenkilöiden keskituntipalkan perusteella laskettuna (sisältää palkan sivukulut; hallintosihteeri hakemuskäsittelijänä 27,4 euroa, riistasuunnittelija esittelijänä/päättäjänä 27,3 euroa ja riistapäällikkö esittelijänä/päättäjänä 36,6 euroa). Muutoksena aiempaan, lupatyyppikohtaisissa kustannusten laskelmissa otettaisiin lisäksi huomioon entistä kattavammin myös lupahallinto-ohjelman ylläpidon ja kehittämisen kustannukset sillä osuudella kuin tietojärjestelmää käytetään maksullisten lupapäätösten tekemiseen. Tämä vaikuttaisi 26 euroa kustannuksia lisäävästi yhtä päätöstä kohti. Tällä varmistetaan osaltaan lupahallinnon sähköisen asioinnin kehittämisen edellyttämä rahoitusta tulevina vuosina. Lisäksi Suomen riistakeskus esittää, että asetuksen 4 :n 2 momentissa tarkoitettu maksu olisi lisääntyneiden käsittelykustannusten vuoksi 15 euroa (aiempi maksu 12 euroa). Tiukkojen lupamääräysten ja poikkeusluvan saajan taloudellisen hyödyn vähäisyys huomioon ottaen on maksuperustelain 6 :n 3 momentin mukaisesti perusteltua, että lähinnä vahinkojen estämiseen annetusta päätöksestä ei peritä kustannuksia vastaavaa maksua. On sosiaalisesti ja oikeudenhoidon kannalta kestämätöntä, jos vahingonkärsijä joutuu maksamaan täyden lupakäsittelyn kustannuksia vastaavan maksun estääkseen perustuslain nojalla suojatun omaisuutensa suojelemisen. Samoin on katsottava olevan perusteltua menetellä ihmisten turvallisuuden perusteella sekä yleisen edun kannalta pakottavista syistä myönnettävien poikkeuslupien osalta. Lisäksi muutamiin lupiin saattaa liittyä myös ympäristönsuojelullinen intressi, jos poikkeusluvalla pyritään suojaamaan tiettyjen riistaeläinten kantoja. Joidenkin eläinten kantojen, ja myös vahinkojen sääteleminen, on mahdotonta poikkeusluvanhakijan tavanomaisella metsästyksellä. Näin ollen näistä 41 a :n 1 momentin, 41 b :n 1 momentin, 41 c :n ja 41 d :n nojalla annetuista päätöksistä peritään kustannuksia (249,86 euroa) alempi maksu, samoin kuin 41 :n 3 momentin ja 49 a :n mukaisten poikkeuslupien (kustannus 242,84 euroa) osalta. Maksu olisi 70 euroa. Edellä mainitut ns. vahinkoperusteiset poikkeusluvat muodostavat kuitenkin erityisesti karhun ja ilveksen osalta vain osan näiden lajien metsästyksestä, joten niitä on tarkasteltava yhdessä metsästyslain 41 a :n 3 momentin mukaisten ns. kannanhoidollisten poikkeuslupien kanssa kokonaisuutena, koska erilaiset poikkeuslupatyypit liittyvät saman kannan hoitoon ja hyödyntämiseen. Erilaiset lupatyypit kuormittavat

3 3 Suomen riistakeskuksen lupahallintoa eri tavalla, mutta ovat myös metsästäjien näkökulmasta vaikutuksiltaan erilaisia. Erityisesti karhuja ja ilveksiä metsästetään 41 a :n 1 momentin mukaisten esimerkiksi ns. vahinkoperusteisten poikkeuslupien lisäksi 41 a :n 3 momentin mukaisilla ns. kannanhoidollisilla poikkeusluvilla. Metsästyslain 41 a :n 1 momentin nojalla saaliiksi saatu susi, karhu, saukko, ilves ja ahma kuuluvat valtiolle ja ne on toimitettava riistaeläinten tutkimusta tekevälle tutkimuslaitokselle. Näin ollen poikkeusluvan saaja ei saa tältä osin lainkaan taloudellista hyötyä poikkeusluvan nojalla metsästetystä saaliista. Sen sijaan kun karhua ja ilvestä metsästetään myös 41 a :n 3 momentin mukaisilla ns. kannanhoidollisilla poikkeusluvilla, saaliiksi saatu eläin kuuluu poikkeusluvan saajalle. Näiden lajien saalis voi olla taloudellisesti hyvinkin arvokas. Ns. kannanhoidolliseen metsästykseen liittyy myös näiden lajien osalta saaliin lihan, nahkan ja muiden metsästysmuistojen arvon lisäksi myös laajempi riistallinen arvo. Tätä ilmentää sekin, että metsästykseen osallistuu tyypillisesti runsaasti metsästäjiä, ellei sitä ole poikkeusluvan ehdoissa rajoitettu. Jotta Suomen riistakeskuksen kustannusvastaavuus ei vahinkoperusteisten poikkeuslupien kustannuksia alemman maksun vuosi heikentyisi kohtuuttomasti, sovellettaisiin tässä yhteydessä maksuperustelain 6 :n 3 momentin kohtaa, jonka mukaan erityisestä syystä maksu, joka muuten määrättäisiin suoritteen omakustannusarvoa vastaavaksi, saadaan määrätä tätä korkeammaksi. Käytännössä lähinnä suurpedoista karhun ja ilveksen osalta myönnettäville 41 a :n 3 momentin ns. kannanhoidollisille poikkeusluville maksu olisi 200 euroa. Taulukko 1. Lupatyyppikohtaiset päätösmäärät, kustannukset, nykyiset ja esitetyt uudet maksut. Lupatyyppijaottelu voimassa olevan asetuksen perusteella Päätösmäärä 2015, kpl Arvio päätösmäärästä , kpl/vuosi Kustannus yhteensä 2015, euroa Maksu 2016 loppuun, euroa Esitys uudeksi maksuksi, euroa ML 10 Pyyntiluvat , ML 26 Hirvieläimen pyyntiluvat ML 40 Lupa eräisiin riistanhoidollisiin toimenpiteisiin ML 42 Vierasperäisen eläimen maahantuonti ja luontoon laskeminen ML 52 Koirakokeet ja koiran kouluttaminen , , , ,

4 4 ML 41 :n, 41 a :n 1 momentin, 41 b :n 1 momentin, 41 c :n ja 41 d :n nojalla annetut päätökset ML 41 :n 3 momentin ja 49 a :n nojalla annetut kiellettyjen pyyntivälineiden ja pyyntimenetelmien käyttöä koskevat päätökset ML 41 a :n 3 momentin ja 41 b :n 2 momentin nojalla annetut päätökset ML 41 :n 3 momentin nojalla annetut pysyvästi ja pitkäaikaisesti liikuntarajoitteista koskevat päätökset , , , , Maksuttomat , Esityksen vaikutukset Riistanhoitoyhdistysten julkisista hallintotehtävistä perittävin suoritemaksuihin ei esitetä muutoksia. Asetus olisi voimassa vuoden 2019 loppuun Taloudelliset vaikutukset Suomen riistakeskus Esityksen mukaisista suoritteista perittävistä maksuista kertyy Suomen riistakeskukselle noin euron tulo (aiemmin noin euroa). Tämä tulo kattaa julkisten hallintotehtävien maksullisista suoritteiden tuottamisesta aiheutuvat välittömät henkilöstön palkkaus, postitus sekä lupahallinto-ohjelman kustannukset lukuun ottamatta metsästyslain ns. vahinkoperusteisia poikkeuslupia (41 a :n 1 momentin, 41 b :n 1 momentin, 41 c :n, 41 d :n sekä osa 41 :n 3 momentin ja 49 :n nojalla annettavia päätöksiä). Edellä mainittujen poikkeuslupien omakustannushintaa alemmat maksut heikentävät Suomen riistakeskuksen kustannusvastaavuutta arviolta noin eurolla. Toisaalta edellä mainittujen 41 a :n 3 momentin ja 41 b :n 2 momentin poikkeuslupien omakustannushintaa korkeammat maksut nostavat Suomen riistakeskuksen kustannusvastaavuutta arviolta noin eurolla. Kustannusvastaavuudesta poikkeamista aiheuttaa myös se, että Suomen riistakeskus nimittää riistanhoitoyhdistysten henkilöitä tiettyihin julkisiin hallintotehtäviin. Jos

5 5 näistä tehtävistä perittäisiin maksu, se taas vähentäisi riistanhoitoyhdistysten osuutta riistanhoitomaksuvaroista. Päätöksiä tehdään noin 100 vuodessa ja joka viides vuosi noin 300. Lupahallinnon kustannusvastaavuuslaskelma (taulukko 2) osoittaa, että julkisten hallintotehtävien suoritteista perittävät maksut eivät kata kaikkia niitä kustannuksia, jotka kyseessä olevien maksullisten suoritteiden tekemisestä syntyy. Kustannusvastaavuudeksi muodostuisi arviolta 89 %. Alijäämä on noin euroa. Taulukko 2. Lupahallinnon kustannusvastaavuuslaskelma. Vuosi 2015 Esitys Tulot Henkilöstö Postituskustannukset Lupahallinto-ohjelmisto ja sen kehittäminen Kustannukset yhteensä Kustannusvastaavuusprosentti 68 % 89 % Postikulut yhdestä annetusta päätöksestä vaihtelevat 7 15 euron välillä. Postitukseen menee noin euroa lupamaksutuloista. Edellä olevat laskelmat perustuvat siihen, että lupahakemusten määrä ei olennaisesti muutu. Lisäksi riistaeläinkantojen taso on osittain suoraan verrannollinen lupamääriin. Myös pyyntivälineitä ja pyyntimenetelmiä koskevat lainsäädäntömuutokset vaikuttavat poikkeuslupien lupahakemusmääriin. Suomen riistakeskuksen toiminnan seurantajärjestelmät ovat tuottaneet aiempia vuosia tarkemmat selvitykset käytetyistä työajoista eri lupakategorioihin. Eräiltä osin Suomen riistakeskuksen toiminnan tuottavuus ja tuloksellisuus on parantunut, mikä näkyy eri lupien osalta siinä, että työaikaa ei ole tarvinnut käyttää tiettyihin lupakategorioihin yhtä paljon kuin aiempina vuosina. Suomen riistakeskuksen julkisten hallintotehtävien prosessin kokonaiskustannuksiin sisältyy lupapäätösten tekemisen lisäksi myös kustannuksia kansalaisten neuvonnasta, osallistumisesta lainsäädännön valmisteluun, valitusprosessien edellyttämästä työstä, saalisilmoituksien kirjaamisesta sekä riistanhoitomaksusta ja pyyntilupamaksusta annetun lain (616/1993) mukaisina tehtävinä metsästäjärekisterin ylläpidosta sekä metsästäjien ryhmävakuutuksesta aiheutuvia menoja, joita ei ole perusteltua ottaa huomioon lupahallinnon suoritteista aiheutuvina kustannuksina. Suomen riistakeskus eroaa toiminnan rahoituspohjan osalta muista valtion viranomaisista ja laitoksista siten, että riistakeskuksen käyttö- ja pääomamenot rahoitetaan valtion talousarvioon riistanhoitomaksulla kerättävällä määrärahalla (riistanhoitomaksusta ja pyynti-

6 6 lupamaksusta annetun lain 3 ). Näin ollen riistakeskuksen toiminnasta aiheutuvat kustannukset kohdentuvat jo lähtökohtaisesti riistanhoitomaksun suorittaneisiin metsästäjiin, toisin kuin valtion yleisillä verotuloilla rahoitettujen viranomaisten ja laitoksien kohdalla. Tämän johdosta riistakeskuksen yleiskustannuksia ei ole otettu lupahallinnon suoritteiden kustannusvastaavuuslaskelmassa huomioon, vaan yleiskustannus on katsottu tulevan katetuksi riistakeskuksen tapauksessa kaikilta metsästäjiltä riistanhoitomaksuina kerättävällä määrärahalla, jolloin kustannus kohdentuu lähtökohtaisesti lupapäätöksien nojalla metsästystä ja riistanhoitoa harjoittavaan laajempaan metsästäjäkuntaan. Riistanhoitoyhdistykset Riistanhoitoyhdistyksissä oli ampumakoeyritystä ja metsästäjätutkintoyritystä vuonna Ampuma-aselain mukaisia harrastustodistuksia annettiin 450 kpl ja ulkomaalaisen ampumakoetodistuksia 529 kpl. Tulot, euroa Menot, euroa Metsästäjätutkinto , ,34 Ampumakokeet , ,35 Ulkomaalaisten ampumakoetodistukset 6 317,00 54,90 Harrastustodistukset 8 617,00 24,30 Hirvirata , ,81 Suomen riistakeskus korostaa sitä, että julkisiin hallintotehtäviin liittyvät toiminnot on hoidettu riistanhoitoyhdistyksissä yleisesti edelleen vuoden 2015 aikana talkooperiaatteella ilman laskutettuja työtunti- ja matkakorvauksia ja siksi tehty talkootyön osuus ei näy suoraan kirjanpidossa syntyneenä menona. Ampumakokeista Vuonna 2015 riistanhoitoyhdistykset ovat kirjanneet hirviratatuloihin mm. radan vuokratulot. Hirviratamenoihin on puolestaan kirjattu ratalaitteiden hankkimisesta ja kunnossapidosta aiheutuvat menot, joita ovat esimerkiksi vakuutusmaksut, sähkömaksut sekä maalitaulujen (isot taulut, paikkaustaulut, paikat ja liidut) hankkimisesta aiheutuvat menot. Myös vuokramenot, jos hirvirata on ollut muun tahon omistuksessa, kirjataan hirviratamenoihin. Lisäksi hirviratamenoja ovat olleet hirviradan osalta ympäristölupamenettelystä aiheutuneet menot. Näin ollen hirviratojen osalta menoja on jäänyt riistanhoitoyhdistysten kustannettavaksi ,11 euroa (= ,81 euroa ,70 euroa). Lisäksi ampumakokeiden toteutuneiksi menoiksi pitäisi lisätä kopio-, postitus-, puhelin-, ym. vastaavia kuluja eli laskennallisesti ampumakoetilaisuutta x 66 euroa = ,00 euroa (66 euroa on otettu riistanhoitoyhdistyksille vuonna 2009 tehdystä kyselystä, jossa ao. ampumakoetilaisuuskohtainen kulu oli 66 euroa). Tämän lisäksi menoiksi tulisi lisätä toiminnanohjaajan työaikaa vähintään ½ tuntia/ampumakoetilaisuus (minimiaika saatu toiminnanohjaajan työaikaseurannasta,

7 7 Kari Sankala, ns. Ala-Hämeen hanke) eli 1566 tuntia x 15,80 euroa/tunti (Tilastokeskuksen ilmoittama yksityisen sektorin tuntipalkkaisten palkansaajien säännöllisen työajan ansio vuoden 2015 viimeisellä neljänneksellä) = ,80 euroa. Edellä olevan perusteella riistanhoitoyhdistysten todelliset kokonaiskustannukset ampumakokeiden järjestämisestä olivat: tilikartan kohtaan ampumakoemenot kirjattu ,35 euroa hirviratamenot tulojen jälkeen ,11 euroa yleiskustannukset (kopio-, postitus-, puhelin- ym.) ,00 euroa toiminnanohjaajien työaika ,80 euroa yht ,20 euroa Näin ollen kustannusvastaavuus jää ylijäämäiseksi ,80 euroa ( ,02 euroa ,20 euroa) (Edellisessä selvityksessä ao. ylijäämä oli ,41 euroa). Todettakoon, että tässä jää edelleen huomioon ottamatta riistanhoitoyhdistysten hallitusten ja ampumakokeiden vastaanottajien talkootyön määrä, joka oli vuonna 2008 RKTL:n selvityksen mukaan 17 tuntia/ampumakoetilaisuus. Lisäksi tässä yhteydessä on otettava myös huomioon se, että riistanhoitoyhdistykset ovat tehneet edellä mainitusta ylijäämästä tilivuoden 2015 tilinpäätöksissä varauksia ns. hirviratarahastoon ,71 euroa, jota on tarkoitus käyttää hirviratojen tuleviin ylläpitokustannuksiin (esim. ratalaitteistojen uusiminen, meluvallien parantaminen ja ampumarata-alueen puhdistamistyöt). Riistanhoitoyhdistysten hirviratarahastoissa oli tilivuoden 2015 päättyessä rahastoituna ,76 euroa. Vuoden 2013 tilinpäätöksissä rahastoissa oli ,51, vuonna ,73 ja vuoden 2015 tilinpäätöksissä ,76. Edellisen tarkastelun, vuonna 2013, jälkeen riistanhoitoyhdistysten hirviratarahastot ovat karttuneet ,25 eurolla. Metsästäjätutkinnoista Metsästäjätutkintojen toteutuneiksi menoiksi pitäisi lisätä kopio-, postitus-, puhelin-, ym. vastaavia kuluja eli laskennallisesti metsästäjätutkintotilaisuutta x 66 euroa = ,00 euroa (66 euroa per metsästäjätutkintotilaisuus vastaavasti kuin ampumakokeissa). Lisäksi metsästäjätutkintomenoiksi tulisi lisätä toiminnanohjaajan työaikaa vähintään 0,75 tuntia/metsästäjätutkintotilaisuus (aika saatu toiminnanohjaajan työaikaseurannasta, Kari Sankala, ns. Ala-Hämeen hanke) eli metsästäjätutkintotilaisuutta x 0,75 tuntia x 15,80 euroa/tunti (Tilastokeskuksen ilmoittama yksityisen sektorin tuntipalkkaisten palkansaajien säännöllisen työajan ansio vuoden 2015 viimeisellä neljänneksellä) = ,55 euroa. Edellä olevan perusteella riistanhoitoyhdistysten todelliset kokonaiskustannukset metsästäjätutkintojen järjestämisestä olivat: tilikartan kohtaan metsästäjätutkintomenot kirjattu ,34 euroa yleiskustannukset (kopio-, postitus-, puhelin- ym.) ,00 euroa toiminnanohjaajien työaika ,55 euroa yht ,89 euroa

8 Muut vaikutukset Näin ollen kustannusvastaavuus jää ylijäämäiseksi ,03 euroa ( ,92 euroa ,89 euroa, edellisessä selvityksessä ao. ylijäämä oli ,76 euroa). Todettakoon, että tässä jää edelleen huomioon ottamatta riistanhoitoyhdistysten hallitusten ja metsästäjätutkinnon vastaanottajien talkootyön määrä, joka oli vuonna 2008 RKTL:n selvityksen mukaan 7,5 tuntia/metsästäjätutkintotilaisuus. Suomen riistakeskus toteaa lisäksi, että metsästäjätutkintojen ylijäämää edelleenkin merkittävän talkootyön lisäksi osittain selittää myös metsästäjätutkintojen pitopaikkojen saaminen useasti maksutta käyttöön. Yleisenä käytäntönä onkin ollut, että metsästysseurat antavat metsästysmajansa oman riistanhoitoyhdistyksen käyttöön ilman korvausta. Lisäksi paikalliset pankit tai kunnat antavat kokoustiloja riistanhoitoyhdistysten käyttöön maksutta, koska riistanhoitoyhdistys on pankin asiakas tai riistanhoitoyhdistys on kunnan kannalta merkittävä toimija. Ulkomaalaiselle annetut ampumakoetodistukset Suomen riistakeskus arvioi tekemiensä laskemien perusteella, että todistuksen antamisesta aiheutuvat omakustannusarvoa vastaavat kustannukset ovat edelleen 15 euroa/todistus. Näin ollen Suomen riistakeskus esittää, että riistanhoitoyhdistykset voisivat periä todistuksen antamisesta 15 euroa. Ampuma-aselain (1/1998) 45 ja 53 a :ssä säädetyn harrastustodistuksen antamisesta aiheutuvat kustannukset Suomen riistakeskus arvioi tekemiensä laskelmien perusteella, että ampuma-aselain (1/1998) 45 ja 53 a :ssä säädetyn harrastustodistuksen antamisesta aiheutuvat omakustannusarvoa vastaavat kustannukset ovat edelleen 27 euroa/todistus. Näin ollen Suomen riistakeskus esittää, että riistanhoitoyhdistykset voisivat periä todistuksen antamisesta 27 euroa. Aiemmissa asetuksissa säädetyt maksut eivät ole aiheuttaneet merkittävää lupahakemusten määrien laskua. Esityksellä saattaa olla vaikutusta Suomen riistakeskuksen suoritemääriin siten, että yhdellä myönnettävällä luvalla haetaan suurempia eläinmääriä ja laajemmalle alueelle. Tämä kuitenkin tehostaa Suomen riistakeskuksen toimintaa, koska jokaista lupaa käsiteltäessä on hankittava tietyt lisäselvitykset ja lisäselvitysten kokonaismäärä vähenisi. Vahinko- ja turvallisuusperusteisten poikkeuslupien kustannusvastaavuudesta poikkeaminen antaa mahdollisuuden hakea näillä perusteilla lupaa ilman, että poikkeusluvanhakijalle saattaisi koitua kohtuuton kustannus luvan hakemisesta. Poikkeusluvan kustannus ei näin ollen olisi lain noudattamisen esteenä, kun poikkeusluvalla on kuitenkin tarkoitus turvata perusoikeuksien toteutumista erityisesti henkilön koskemattomuuden, omaisuuden suojan ja elinkeinonharjoittamisen osalta. Maa- ja metsätalousministeriö tulee pyytämään Suomen riistakeskukselta selvityksen maksujen suuruuden vaikutuksista sekä uuden kustannusten muodostumisarvioinnin.

9 9 4. Asian valmistelu Tarvittaessa maksuasetusta päivitetään, mikäli kustannuksissa on merkittäviä muutoksia. Muussa tapauksessa asetus olisi voimassa vuoden 2019 loppuun. Maa- ja metsätalousministeriö on pyytänyt Suomen riistakeskukselta selvityksen sen julkisten hallintotehtävien kustannuksista. Esitys on valmisteltu pääosin tämän selvityksen perusteella, soveltaen kuitenkin valtionmaksuperustelaki ns. vahinkoperusteisten poikkeuslupien maksuja alempina ja toisaalta ns. kannanhoidollisten poikkeuslupien maksuja korkeampina. Suomen riistakeskus on esittänyt, että asetus annettaisiin kolmeksi vuodeksi. Maa- ja metsätalousministeriö pitää tätä perusteltuna, sillä Suomen riistakeskuksen toiminta on vakiintunut siten, että on perusteltua olettaa, että suuria muutoksia päätösten kustannuksissa ei kahden vuoden aikana synny. Esityksestä on pyydetty valtiovarainministeriön, Suomen Metsästäjäliiton ja Suomen riistakeskuksen lausuntoa. 5. Yksityiskohtaiset perustelut 1 Suomen riistakeskuksen maksulliset julkisoikeudelliset suoritteet Pykälän 1 momentin 1 kohdan mukaan Suomen riistakeskus perisi metsästyslain 10 :n nojalla annetusta päätöksestä, pyyntilupa, 115 euroa. Metsästyslain 10 :n nojalla myönnetyissä luvissa euroopanmajavan ja peltopyyn pyyntilupa vaativat selvästi enemmän aikaa kuin itämeren norpan pyyntilupa. Kuitenkin luvat ovat samantyyppisiä, joten niiden kustannusten muodostumisen tulisi olla yhdenmukainen. Pyyntilupia myönnetään noin 70 kpl vuodessa. Kustannusvastaavuuslaskelman mukaisesti maksun tasossa tulisi otetuksi huomioon lupahallinto-ohjelmiston ylläpito- ja kehittämiskulut. Maksu nousisi kustannuksia vastaavaksi. Pykälän 1 momentin 2 kohdan mukaan Suomen riistakeskus perisi metsästyslain 26 :n nojalla annetusta päätöksestä, hirvieläimen pyyntilupa, 90 euroa. Metsästyslain 26 :n nojalla myönnettävistä luvista peurojen lupapäätökset ovat jonkin verran hirvien lupapäätöksiä kustannuksiltaan alhaisempia. Osaltaan hirven pyyntiluvan suuriin kustannuksiin vaikuttaa metsästyslain 8 :n mukainen alue, jossa luvanhakijoita on paljon ja luvan perusteita joudutaan selvittämään enemmän. Lisäksi samalla lupapäätöksellä voidaan myöntää sekä peuroja että hirviä koskevia pyyntilupia. Hirvieläimiä koskevia päätöksiä annetaan noin 1900 kpl vuodessa. Hirvieläinten pyyntilupia koskeva maksu olisi 90 euro. Kustannusvastaavuuslaskelman mukaisesti maksun tasossa tulisi otetuksi huomioon lupahallinto-ohjelmiston ylläpito- ja kehittämiskulut. Maksu nousisi kustannuksia vastaavaksi. Pykälän 1 momentin 3 kohdan mukaan Suomen riistakeskus perisi metsästyslain 40 :n nojalla annetusta päätöksestä, lupa eräisiin riistanhoidollisiin toimenpiteisiin, 100 euroa. Päätöksiä annetaan noin 10 kpl vuodessa. Kustannusvastaavuuslaskelman mukaisesti maksun tasossa tulisi otetuksi huomioon lupahallinto-ohjelmiston ylläpito- ja kehittämiskulut. Maksu nousisi kustannuksia vastaavaksi.

10 10 Pykälän 1 momentin 4 kohdan mukaan Suomen riistakeskus perisi metsästyslain 42 :n nojalla myönnettävistä luvista, lupa vierasperäisen eläimen maahantuontiin ja luontoon laskemiseen, 140 euroa. Lupaan liittyvien biologisten selvitysten hankkiminen vie huomattavasti työaikaa. Luvat yleensä koskevat erityistä eläinyksilöä tai huomattavaa määrää tietyn eläinlajin yksilöitä. Päätöksiä annetaan noin 15 kpl vuodessa. Maksun tasossa tulisi otetuksi huomioon lupahallinto-ohjelmiston ylläpito- ja kehittämiskulut. Kustannusvastaavuuslaskelman mukaisesti luvan maksu laskisi aiemmasta vastaamaan toiminnasta syntyneitä kustannuksia. Pykälän 1 momentin 5 kohdan mukaan Suomen riistakeskus perisi metsästyslain 52 :n nojalla myönnettävistä luvista, lupa koiran kouluttamiseen ja koirakokeeseen, 110 euroa. Päätöksiä annetaan noin 70 kpl vuodessa. Kustannusvastaavuuslaskelman mukaisesti maksun tasossa tulisi otetuksi huomioon lupahallinto-ohjelmiston ylläpito- ja kehittämiskulut. Maksu nousisi kustannuksia vastaavaksi. Pykälän 1 momentin 6 kohdan mukaan Suomen riistakeskus perisi metsästyslain 41 a :n 1 momentin, 41 b :n 1 momentin, 41 c :n ja 41 d :n nojalla myönnettävistä poikkeusluvista 70 euroa. Päätöksiä annetaan noin 300 kpl vuodessa. Maksu olisi merkittävästi alhaisempi kuin siitä syntyvät kustannukset, ja laskisi edellisvuodesta merkittävästi. Maksu ei vastaa toiminnasta syntyneitä kustannuksia, mutta tämä on perusteltua muistiossa muualla esitetyistä syistä. Pykälän 1 momentin 7 kohdan nojalla Suomen riistakeskus perisi metsästyslain 41 3 momentin ja 49 a :n nojalla kiellettyjen pyyntivälineiden ja pyyntimenetelmien käyttöön annetusta päätöksestä 70 euroa. Päätöksiä annetaan noin 15 kpl vuodessa. Maksu olisi merkittävästi alhaisempi kuin siitä syntyvät kustannukset, ja laskisi edellisvuodesta merkittävästi. Maksu ei vastaa toiminnasta syntyneitä kustannuksia aiemmasta käytännöstä poiketen, mutta tämä on perusteltua muistiossa muualla esitetyistä syistä. Pykälän 1 momentin 8 kohdan nojalla Suomen riistakeskus perisi metsästyslain 41 a :n 3 momentin ja 41 b :n 2 momentin nojalla annetusta päätöksestä 200 euroa. Suomen riistakeskus antaa 41 a :n 3 momentin ja 41 b :n 2 momentin nojalla päätöksiä, jotka koskevat niin sanottuja kannanhoidollisia lupia ilvekselle, karhulle ja allille. Päätöksiä annetaan noin 300 kpl vuodessa. Maksu olisi merkittävästi korkeampi kuin siitä syntyvät kustannukset aiemmasta käytännöstä poiketen, ja nousisi edellisvuodesta merkittävästi, mutta tämä on perusteltua muistiossa muualla esitetyistä syistä. Pykälän 1 momentin 9 kohdassa säädettäisiin maksusta, jonka Suomen riistakeskus perisi 41 :n 3 momentin mukaisen liikuntarajoitteisuuden nojalla annetusta päätöksestä. Päätöksiä annetaan noin 25 kpl vuodessa. Maksun suuruus olisi 125 euroa. Kustannusvastaavuuslaskelman mukaisesti luvan maksu laskisi aiemmasta vastaamaan toiminnasta syntyneitä kustannuksia. Pykälän 2 momentissa säädettäisiin, että 1 momentin 4 kohdassa säädettyjä maksuja ei yhdistetä, vaan jos samalla päätöksellä haetaan lupaa eläimen tappamiseen tai pyydystämiseen, eläintä koskevasta päätöksestä perittävä maksu sisältää myös maksun päätöksestä kiellettyjen pyyntivälineiden ja pyyntimenetelmien käyttämiseen. Tämä on välttämätöntä, koska erityisesti 41 a :n 1 momentin nojalla myönnettävät

11 11 luvat ovat sellaisia, joihin kiellettyjä pyyntivälineitä ja pyyntimenetelmiä yhdistetään. 2 Suomen riistakeskuksen maksuttomat julkisoikeudelliset suoritteet Suomen riistakeskuksen seuraavat suoritteet olisivat maksuttomia: Metsästyslain 10 a ja 41 d :n nojalla annetut päätökset, metsästyslain 78 a :n nojalla metsästäjärekisteriin tehtävä merkintä, riistahallintolain (158/2011) 2 :n 1 momentin 3 5 kohdan nojalla tehty nimittäminen sekä riistahallintolain 11, 12 ja 30 :n nojalla annetut päätökset. Näistä päätöksistä ei ole tarkoituksenmukaista periä maksua, koska ne liittyvät valtaosin Suomen riistakeskuksen riistanhoitoyhdistyksille suunnattuihin tukitehtäviin. Maksuttomia suoritteita ei muutettaisi siitä, mitä ne ovat vuonna Riistanhoitoyhdistyksen julkisoikeudelliset suoritteet Riistanhoitoyhdistys perii suorittamistaan tehtävistä maksuja seuraavasti: riistanhoitomaksusta ja pyyntilupamaksusta annetun lain (616/1993) 2 :ssä tarkoitetusta metsästäjätutkinnon vastaanottamisesta 20 euroa koekerralta, metsästyslain 21 :ssä tarkoitetusta ampumakokeesta 20 euroa koekerralta, metsästyslain 21 :ssä tarkoitetusta ulkomaalaiselle annetusta ampumakoetodistuksesta 15 euroa sekä ampuma-aselain (1/1998) 45 ja 53 a :ssä tarkoitetusta harrastuksen aktiivisuudesta annettavasta todistuksesta 27 euroa. 4 Muut julkisoikeudelliset suoritteet 6. Voimaantulo Pykälän 1 momentissa säädettäisiin, että viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain (621/1999) 34 :n 2 momentissa tarkoitetusta tiedon antamisesta jäljennöksenä tai tulosteena perittävistä maksuista päättäisi Suomen riistakeskus noudattaen, mitä mainitussa pykälässä säädetään. Pykälän 2 momentissa säädettäisiin, että metsästyskortista tai ampumakokeesta annettavasta jäljennöksestä tai uudesta asiakirjasta perittäisiin 15 euron suuruinen maksu. Maksu on tarpeen säätää, koska alkuperäinen annettu todistus saattaa turmeltua tai hävitä. Tällöin syntyy kustannuksia asiakirjan tietojen hakemisesta, uuden asiakirjan kirjoittamisesta tai jäljennöksen ottamisesta sekä postituksesta. Maksun perii asiakirjan antava taho. Maksu nousisi kustannuksia vastaavaksi. Tämä asetus tulisi voimaan 1 päivänä tammikuuta 2017 ja olisi voimassa 31 päivään joulukuuta 2019.