ARVIOINNILLA LAATUA KOULUTUKSEEN

Transkriptio

1 ARVIOINNILLA LAATUA KOULUTUKSEEN AJATUKSIA PAIKALLISEEN JA SEUDULLISEEN ARVIOINTIIN Eero K. Niemi (toim.) Arviointi 1/2006 OPETUSHALLITUS

2 Taitto: Sirpa Ropponen ISBN (nid.) ISBN (pdf) ISSN Yliopistopaino, Helsinki 2006

3 SISÄLTÖ ESIPUHE JOHDANTO INLEDNING PAIKALLISEN ARVIOINNIN TOTEUTTAMINEN... 7 Eero K. Niemi, Opetushallitus 3 KOULUTUKSEN KANSALLISEN JA PAIKALLISEN ARVIOINNIN HAASTEITA Kari-Pekka Mäki-Lohiluoma, Suomen Kuntaliitto 4 KUNTA OPETUSTOIMINNAN ARVIOIJANA Juha Henriksson, Suomen Kuntaliitto 5 SEUTUYHTEISTYÖSTÄ TYÖVÄLINE OPETUSTOIMEN ARVIOINTIIN Kirsti Stenvall, Opetushallitus 6 KOKEMUKSIA ARVIOINNISTA SEUTUYHTEISTYÖNÄ KARHUKUNNISSA Juha Karvonen, Ulvilan kapunki 7 OPETUSTOIMEN ARVIOINNISTA JANAKKALASSA JA HÄMEENLINNAN SEUDULLA Silja Laakso-Kangas, Janakkalan kunta 8 OPETUSTOIMEN ARVIOINTI RAUMALLA Taisto Heikkilä, Rauman kaupunki 9 MIKÄ MOTIVOI ARVIOIMAAN? Olavi Arra, Opetusalan Ammattijärjestö LIITE 1 KUNNAN OPETUSTOIMEN KEHITTÄMISSUUNNITELMA LIITE 2 KUNNAN ARVIOINTISTRATEGIA LIITE 3 ESIMERKKI PERUSOPETUSPALVELUIDEN ARVIOIMISESTA... 63

4 ESIPUHE Ajatus kirjan julkaisemisesta paikallisen arviointitoiminnan avuksi sai alkunsa Opetushallituksen tekemän koulutuksen arviointiselvityksen (Arviointi 2/2005) tulosten perusteella. Selvityksen mukaan noin 25 prosentilla opetuksen/koulutuksen järjestäjistä ei ole systemaattista arviointitoimintaa. Vuoden 1999 alussa voimaan tulleiden uusien koululakien mukaan opetuksen/koulutuksen järjestäjän tulee arvioida antamaansa koulutusta ja sen vaikuttavuutta. Tämä koskee myös koulujen itsearviointia. Kirjan kirjoittajat ovat pyrkineet siihen, että arviointitoiminta olisi helppo aloittaa ja saada se järjestelmälliseksi opetuksen kehittämistavaksi. Kaikkien ei tarvitse välttämättä kehittää kokonaan omaa arviointijärjestelmäänsä, vaan mallia saa ottaa vapaasti joko suoraan tai välillisesti kyseessä olevista kirjoituksista. Kirjan kirjoittamiseen on osallistunut työryhmä, johon ovat kuuluneet Opetushallituksen ulkopuolisina asiantuntijoina erityisasiantuntija Olavi Arra Opetusalan Ammattijärjestöstä OAJ:sta, erityisasiantuntija Juha Henriksson Suomen Kuntaliitosta, sivistystoimenjohtaja Silja Laakso-Kangas Janakkalan kunnasta ja opetustoimenjohtaja Taisto Heikkilä Rauman kaupungista. Opetushallituksesta työryhmään ovat kuuluneet erikoissuunnittelija Kirsti Stenvall ja työryhmän puheenjohtajana opetusneuvos Eero K. Niemi. Lisäksi kirjaan on pyydetty kirjoitukset arvioinnista seudullisen yhteistyön näkökulmasta Suomen Kuntaliiton varatoimitusjohtaja Kari-Pekka Mäki-Lohiluomalta sekä koulutoimenjohtaja Juha Karvoselta Ulvilan kaupungista. Kirjan toimittamisessa, tekstien muokkauksessa sekä yhteensovittamisessa on avustanut erittäin ansiokkaasti Opetushallituksessa työskentelevä hallinnon harjoittelija Marianne Mäki, mistä hänelle suuret kiitokset. Kiitoksen ansaitsee myös koko työryhmä ja kirjoittajat asiantuntevista kirjoituksista, kommenteista ja tekstien muokkauksista työryhmän työn eri vaiheissa. Toivon, että kirjasta on todellista apua opetustoimen tuloksellisuuden arvioinnin suunnittelussa, käytännön arviointityössä ja opetuksen laadun kehittämisessä. Lisäksi toivon, että kirja antaa virikkeitä verkostoitumiselle opetuksen järjestäjien kesken. Helsingissä joulukuun 1. päivänä 2005 Eero K. Niemi työryhmän puheenjohtaja 4

5 1 JOHDANTO Paikallisesta arvioinnista säädetään sekä kuntalaissa että koulutusta koskevassa lainsäädännössä. Kuntalain (365/1995) mukaisesti kunnassa tulee olla valtuuston asettama tarkastuslautakunta, jonka tehtävänä on arvioida valtuuston asettamien toiminnallisten ja taloudellisten tavoitteiden toteutumista. Vuonna 1999 voimaan tulleen koululainsäädännön mukaan opetuksen/ koulutuksen järjestäjän, kuten kunnan tai kuntayhtymän, on arvioitava antamaansa opetusta/ koulutusta ja sen vaikuttavuutta. Järjestäjän on myös osallistuttava toimintaansa koskevaan ulkopuoliseen arviointiin. Yhteistä velvoittavaa arviointitoiminnan mallia ei ole, vaan käytännöt ovat paikallisesti päätettävissä. Paikallisesta arviointitoiminnasta ja sen kehittämisestä vastaavat ensisijaisesti opetuksen/ koulutuksen järjestäjät (kunta, kuntayhtymä, yksityinen yhteisö, säätiö tai valtio). Järjestäjän oman arvioinnin tulee kuitenkin olla systemaattista ja säännöllistä, ja sisältää koulu- ja oppilaitoskohtaisen arvioinnin. Muutos opetustoimen ohjausjärjestelmässä merkitsee uudenlaisen toimintaja ajattelumallin oppimista. Kunnan opetustoimen ja koulujen tulisi toimia oppivina organisaatioina, joissa oppimisen haasteet syntyvät nykytilan ja asetettujen tavoitteiden välisestä jännitteestä. Oppiva organisaatio etsii jatkuvasti kehittymisen mahdollisuuksia. Kehittymistä tukee oikeanlaista tietoa tuottava arviointijärjestelmä. Uudessa järjestelmässä korostuu opetuksen järjestäjien ja koulujen itseohjautuvuus ja vastuu omasta toiminnasta ja sen tuloksista. Arviointi merkitsee jatkuvaa kehittämismahdollisuuksien ja suuntien etsimistä. Tärkeää on, ettei arviointi ole vain tiedonkeruuta, mittaamista tai arviointia arvioinnin vuoksi. Arviointijärjestelmällä tarkoitetaan sitä toimintojen kokonaisuutta, jonka tarkoituksena on tuottaa tarvittavaa tietoa suunnittelun ja opetuksen kehittämisen avuksi. Tämän lisäksi arvioinnin tulee tuottaa tietoa asetettujen tavoitteiden (myös lainsäädännön edellyttämien) toteutumisesta. 5

6 1 INLEDNING Bestämmelser om den lokala utvärderingen finns både i kommunallagen och i utbildningslagstiftningen. Enligt kommunallagen (365/1995) skall kommunfullmäktige tillsätta en revisionsnämnd, som skall bedöma huruvida de mål för verksamheten och ekonomin som fullmäktige har satt upp har nåtts. Enligt den skollagstiftning som trädde i kraft år 1999 skall utbildningsanordnaren, t.ex. kommunen eller samkommunen, utvärdera den utbildning den ordnat och bedöma vilken verkan utbildningen har. Utbildningsanordnaren skall också delta i extern utvärdering av verksamheten. Det finns ingen gemensam utvärderingsmodell som skolorna är skyldiga att följa, utan besluten om utvärderingsförfarandena tas på den lokala nivån. Ansvaret för den lokala utvärderingsverksamheten och dess utvecklande är i första hand hos utbildningsanordnaren (kommunen, samkommunen, ett privat samfund, en stiftelse eller staten). Utbildningsanordnarens egen utvärdering skall dock vara systematisk och regelbunden, och också omfattar utvärderingen av den enskilda skolan eller läroanstalten. Det förändrade styrsystemet för undervisningsväsendet innebär att man måste lära sig ett nytt sätt att verka och tänka. Kommunens skolväsen och skolor bör fungera som lärande organisationer, där utmaningarna i lärandet tillkommer i spänningsfältet mellan gällande läge och uppställda mål. En lärande organisation söker hela tiden utvecklingsmöjligheter. Ett utvärderingssystem som producerar relevant information stöder utvecklandet. I det nya systemet betonas utbildningsanordnarnas och skolornas självstyrning och ansvar för den egna verksamheten och dess resultat. Utvärderingen innebär ett fortlöpande sökande efter nya utvecklingsmöjligheter och utvecklingsinriktningar. Det är viktigt att utvärderingen inte reduceras till att samla data, mäta eller utvärdera för utvärderingens skull. Med utvärderingssystemet avses den helhet av verksamheter, som syftar till att producera behövlig information till stöd för planeringen och utvecklandet av undervisningen. Utöver detta skall utvärderingen producera information om hur de mål som uppställts (även de mål som förutsätts i lagstiftningen) har nåtts. 6

7 Eero K. Niemi, Opetushallitus 2 PAIKALLISEN ARVIOINNIN TOTEUTTAMINEN 2.1 Opetustoimen kehittämissuunnitelma strategisen ajattelun välineenä Strategiassa on kysymys pitkävaikutteisesta toimintalinjasta, jossa opetustoimen päämäärät, toimintapolitiikka ja toimintaohjelmat yhdentyvät ehjäksi kokonaisuudeksi. Strategia on prosessi, jossa organisaatio analysoi toimintaympäristöään, kartoittaa ydinosaamistaan, arvioi mahdollisuuksiaan sekä suuntaa voimavarojaan omien ja ympäristön tuomien mahdollisuuksien mukaisesti. Strateginen ajattelu opetustoimen kehittämisessä tarkoittaa vision ja toiminta-ajatuksen jäsentämistä, vuosittaista vuosisuunnitelman ja talousarvion laatimista, opettajien työryhmä- ja ainekohtaista suunnittelua sekä projektisuunnittelua. Strategia-asiakirjana voi toimia esimerkiksi opetustoimen kehittämissuunnitelma. Sen sisältämien tavoitteiden tulee olla yhdensuuntaisia koko kunnan visioiden, arvojen ja tavoitteiden kanssa. Toisaalta kunnallisten tavoitteiden tulee olla yhdensuuntaisia valtakunnallisten kehittämistavoitteiden kanssa. Opetustoimen kehittämissuunnitelmassa tulisi määritellä kaikki opetustoimen keskeiset niin hallinnolliset, opetukselliset kuin taloudellisetkin tavoitteet sekä kehittämisen painopistealueet ja kohteet. Yhteisesti sovittujen kuntakohtaisten tavoitteiden lisäksi on syytä laatia myös koulukohtaisia tavoitteita, jotka koulut tekevät omista lähtökohdistaan käsin itsenäisesti. Opetustoimen kehittämissuunnitelmalla tulee olla yhteys päivittäiseen koulutyöhön. Opetustoimen kehittämissuunnitelman ja sen pohjalta tehtävän arviointistrategian laatimisen helpottamiseksi kuviossa 1 on hahmoteltu sitä prosessia, joka niiden työstämiseksi voitaisiin käydä läpi. Hahmotelma on kuitenkin vain yksi mahdollinen työkalu. (kuvio 1) Valmiiseen kehittämissuunnitelmaan ja arviointistrategiaan voisi sisältyä esim. liitteissä 1 ja 2 kuvatut osa-alueet. 7

8 OPETUSTOIMEN KEHITTÄMISSUUNNITELMAN JA ARVIOINTISTRATEGIAN LAATIMINEN 1. Nykytilan analyysi SWOT analyysi: Mitkä ovat keskeiset vahvuutemme, heikkoutemme, mahdollisuutemme ja uhkamme? Millaisia vaatimuksia ne asettavat tulevalle kehittämistyölle? 2. Priorisoidut kehittämisalueet Päätetään yhdessä, mitkä ovat keskeiset opetustoimen hallinnolliset, taloudelliset ja opetukselliset tavoitteet Päätetään, mitkä ovat kehittämisen painopistealueet ja kohteet Tarkistetaan, että tavoitteet ovat yhteisen vision, arvojen ja kunnan toiminta-ajatusten mukaisia sekä taloudellisesti toteutettavissa Sitoudutaan yhdessä määriteltyihin tavoitteisiin 3. Kehittämisen tavoiteltavat vaikutukset Millainen on opetustoimen tavoiteltu tulevaisuudenkuva? Millaisiin vaikutuksiin tavoitteiden on tarkoitus johtaa? Ovatko tavoitteet realistisia? 4. Arviointistrategian laatiminen Laaditaan yksityiskohtainen toimenpideohjelma tavoitteiden pohjalta (huomioidaan sekä yhteiset kuntakohtaiset tavoitteet että koulukohtaiset tavoitteet, jotka pohjautuvat kuntakohtaisiin tavoitteisiin) Kuinka tavoitteet saavutetaan? Millaisiin toimenpiteisiin tulee ryhtyä, jotta kehittämistavoitteisiin päästäisiin? Yksittäisiä kehittämisen kohteita voivat olla esim. kouluverkosto ja koulumatkat, koulun ja kodin yhteistyö, oppilashuolto, yhteistyö muiden oppilaitosten ja ympäröivän yhteisön kanssa (seutuyhteistyö), opettajisto tai opetusmenetelmät Päätetään vastuunjaosta Organisoidaan arviointi käytännössä kunnan ja koulujen tasolla KUVIO 1. KUNNAN OPETUSTOIMEN KEHITTÄMISSUUNNITELMA JA ARVIOINTISTRATEGIA 8

9 2.2 Arviointi osana strategiaprosessia Arviointistrategian avulla saadaan tietoa siitä, miten kehittämissuunnitelmassa yhteisesti asetetut tavoitteet on saavutettu. Arvioinnissa on kysymys jonkin asian tai kohteen vertaamisesta tavoitteisiin. Arviointiperustan muodostaa asian toivottu tila eli tavoite ja arviointikriteerit, joiden mukaista toiminnan haluttaisiin olevan. Tämä käy ilmi opetuksen järjestäjän opetustoimen kehittämissuunnitelmasta ja koulukohtaisista kehittämissuunnitelmista. Arviointi alkaa tarpeellisten ja hyödyllisten kysymysten esittämisestä. On helppo kysyä, miten on onnistuttu, jos tavoitteet on asetettu selkeästi. Arvioinnin toteuttaminen edellyttää tiedonhankintaa ja vertailukohtien määrittelyä. Arviointikysymysten pohdinta lisää tietoisuutta oman toiminnan suunnasta. Arvioinnilla tulisi olla myös jalompia päämääriä ja toivotumpia seuraamuksia kuin pelkästään mittarin antama tieto tai arviointikohteen laadullinen ominaisuus. Se on opetustoimen kehittämisen tärkein väline. Kouluista tuleva arviointitieto antaa opetustoimelle tietoa mm. siitä, millä tavoin se voisi tukea koulujen toimintaa. Tiedon on oltava luotettavaa, vertailukelpoista, suhteellisen helposti tuotettavaa ja päivitettävää. Arviointistrategia on sellainen systemaattinen kokonaisuus, jonka mukaan toimittaessa opetuksen järjestäjä sekä muut asianosaiset saavat mahdollisimman oikeaa ja ajantasaista tietoa kehittämisen ja päätöksenteon pohjaksi. Arviointistrategiaan voidaan kirjata esim. taulukkoon 1 valitut osa-alueet. 9

10 TAULUKKO 1. OPETUSTOIMEN ARVIOINTISTRATEGIA 1. Arvioinnin suunnittelun lähtökohdat Mitä arvioinnilla halutaan saada aikaan? Mitä halutaan tietää ja miten tieto saadaan selville? Miten koulujen itsearviointi liittyy opetustoimen itsearviointiin? Miten opetustoimen arviointitulokset liittyvät kunnan strategioihin, kehittämistavoitteisiin ja toiminta- ja taloussuunnitelmaan? Miten eri tasojen arviointi niveltyy toisiinsa? Mikä on arviointiryhmän vastuutus, tehtävät ja toimenkuva? Mihin arviointitietoa käytetään? 2. Arvioinnin kohteet ja kriteerit Mitä asioita arvioidaan ja mistä asioista halutaan saada tarpeelliseksi katsottua tietoa? Mitä asioita kunnanvaltuusto edellyttää arvioitavan opetustoimessa? Millaisia arvioitavia asioita on johdettavissa koulutusta koskevasta lainsäädännöstä? Millaisia arvioitavia asioita on johdettavissa opetussuunnitelman perusteista? Mihin arviointituloksia verrataan? 10 Halutaanko arvioinnissa etsiä menettelytapoja asetettuihin tavoitteisiin pääsemiseksi (prosessiarviointi) vai tietoa siitä, miten on onnistuttu tavoitteiden saavuttamisessa (tulosarviointi) vai antaa yleisempää tietoa koulutoimen sen hetkisestä tilasta (esim. ilmapiirin arviointi)?

11 Havaitulle ja todetulle asiantilalle annetaan jokin arvo esim. onnistunut - epäonnistunut, hyvä - huono 3. Tiedonhankinta ja siinä käytettävät välineet 4. Arvioinnin toteuttamisen ajoitussuunnitelma 5. Tietojen analysoinnin ja tulkinnan periaatteet 6. Arviointitulosten antamiseen ja julkistamiseen liittyvät periaatteet 7. Arviointitulosten hyödyntäminen Kuka tai ketkä tekevät arviointivälineitä tai vastaavat niiden hankinnasta? Millaisia voimavaroja on varattu arviointityöhön? Mihin yhteisesti sovittuihin periaatteisiin ja kriteereihin tulkinnassa nojataan? Kuka saa nähdä alkuperäiset vastaukset tai kyselylomakkeet? Missä kerättyjä tietoja säilytetään? Kuka tai mikä taho käsittelee arviointitulokset? Miten arviointitietoa hyödynnetään? Mihin toimenpiteisiin arviointitulosten perusteella ryhdytään? Miten aiotaan arvioida arviointitulosten perusteella käynnistettyjen kehittämistoimenpiteiden onnistumista? Arviointijärjestelmän tulisi tuottaa tietoa koko opetustoimen toiminnasta ja tuloksista. Laajimmatkin tulokset muodostuvat pienistä osatekijöistä eli viime kädessä oppilaan oppimistapahtumasta ja vuorovaikutuksesta opettajan kanssa. Esimerkkinä taulukkoon 2 on kerätty arviointikohteita, joita kullakin järjestelmän tasolla tulisi arvioida. 11

12 TAULUKKO 2. Arviointijärjestelmän tasot Valtuusto Koulutuspoliittisten tavoitteiden toteutuminen Paikallisten koulutuspalveluiden tehokkuuden, taloudellisuuden ja vaikuttavuuden arviointi Valtuuston määrittämien arviointikohteiden arviointi Opetustoimen oman kehittämissuunnitelman tavoitteiden arviointi Opetustoimi Oppilaitos Opetustoimen määrittämien arviointikohteiden arviointi Strategioiden sekä opetussuunnitelman toimivuuden, johtamisen, opetus- ja kasvatusprosessin, kodin ja koulun yhteistyön, organisaation ilmapiirin ja oppimistulosten arviointi Opettaja Yhteistyön arviointi työyhteisössä sekä oppilaitoksen ulkopuolella Oman toiminnan ja sen kehittämistarpeiden arviointi Oppimistavoitteiden saavuttamisen arviointi Oppija Oman oppimisprosessin, työskentelyn, oppimistulosten ja oppimisympäristön arviointi Arviointijärjestelmän toimivuuden kriittisin kohta on sen vaikuttavuudessa. Koulutuksen järjestäjien on vastattava siitä, että toiminta on koulutuspoliittisten linjausten mukaista. Paikallisen tason arviointitietoa on voitava käyttää hyväksi myös valtakunnallisessa arvioinnissa. Lisäksi tulisi saada aikaan selkeitä toimenpiteitä, jotka edistävät toiminnan tuloksellisuutta. Arvioinnin jälkeen on siirryttävä käytännön kehittämistyöhön, jotta arviointitoiminnassa päästäisiin myönteiselle kehityskehälle, joka alkaa nykytilan arvioinnista ja päättyy kehittämistulosten arviointiin, joka puolestaan johtaa uudelleen kehittämistoimiin. Kuvioon 2 on hahmoteltu arviointiprosessia kokonaisuutena. 12

13 KUVIO 2. Kuvaus arvioinnista prosessina 13

14 LÄHTEET Jakku-Sihvonen R Tuloksellisuuden arvioinnin lähtökohtia opetustoimessa. Teoksessa Jakku-Sihvonen R., Räisänen A. & Väyrynen P. (toim.) Virikkeitä koulutuksen arvioinnin kehittäjille. Opetushallitus arviointi ja seuranta 2/1994. Painatuskeskus oy, Helsinki. Korkeakoski E Paikallinen arviointi osa valtakunnallista koulutuksen kehittämistä arvioivia johtopäätöksiä. Teoksessa Korkeakoski E., Niemi E.K, Arra O., Lindroos K. & Säilä E. (toim.) Kuntien ja koulujen itsearviointikäytäntöjä. Opetushallitus arviointi 7/2000. Yliopistopaino, Helsinki. Lyytinen H., Vaso J., Kangasoja M. & Rönkä A Arvioi ja opi, opi ja arvioi. Arvioimalla yhteisölliseen oppimiseen. Printel Oy, Vantaa. Opetustoimen laadun arviointiperusteet Virikkeitä sisäiseen arviointiin ja kehittämiseen. Kuntaliitto/ Efektia Palvelu oy, Helsinki. 365/1995 Kuntalaki 628/1998 Perusopetuslaki 629/1998 Lukiolaki 630/1998 Laki ammatillisesta perusopetuksesta 631/1998 Laki ammatillisesta aikuiskoulutuksesta 14

15 Kari-Pekka Mäki-Lohiluoma, Suomen Kuntaliitto 3 KOULUTUKSEN KANSALLISEN JA PAIKALLISEN ARVIOINNIN HAASTEITA Koulutuksen arvioinnin tärkein haaste on vuonna 2003 uudistetun kansallisen arviointijärjestelmän selkiyttäminen. Tuolloin perustettiin lainmuutoksella ja valtioneuvoston asetuksella erillinen Koulutuksen arviointineuvosto, joka vastaa koulutuksen ulkopuolisesta arvioinnista yhdessä opetusministeriön kanssa. Arviointineuvoston tulee organisoida arviointitoiminta arviointiasiantuntijoiden verkostona. Asetuksen mukaan paikallisesta arvioinnista ja sen kehittämisestä vastaavat, kuten aiemminkin, ensisijassa koulutuksen järjestäjät, useimmissa tapauksissa siis kunnat. Arviointineuvoston tehtäviin kuuluu puolestaan paikallisen arvioinnin tukeminen. Uudesta arviointijärjestelmästä huolimatta paikallisella tasolla on kuitenkin edelleen epätietoisuutta niin arvioinnin valtakunnallisista linjauksista kuin toiminnan käytännön järjestämisestäkin. Ei ole selvyyttä eri toimijatahojen työnjaosta ja tehtävistä. Arvioinnin koordinoimattomuus tuo hämmennystä kunta- ja oppilaitostasolle. Koulutuksen kansallinen arviointi koetaan edelleen liian hajanaiseksi. Arviointijärjestelmän toimivuus perustuu arviointitoiminnan järkevälle koordinoinnille ja riippumattomuuden, luotettavuuden ja avoimuuden periaatteelle. Arviointi tulee järjestää siten, etteivät organisaatiot, jotka osallistuvat koulutuksen tavoitteiden ja sisältöjen valmisteluun toimi saman koulutuksen arvioijina. Vaikka opetuksen erityislainsäädännön mukainen arviointivelvoite koskee koulutuksen järjestäjää, esimerkiksi osa arviointikyselyistä osoitetaan suoraan kouluille ja oppilaitoksille. Tällöin varsinkaan suurten kuntien koulutoimessa ei paikallista arviointia suunniteltaessa välttämättä aina tiedetä, missä arvioinneissa kunta on ollut mukana. Lisäksi suoraan kouluilta pyydetään toisinaan sellaistakin tietoa, jota niillä itsellään ei ole. Vastaukset saattavat silloin olla epäluotettavia. Koulutuksen ulkopuolisen arviointitoiminnan lisääntyessä ovat lisääntyneet myös arviointien päällekkäisyydet. Hyvinkin lyhyen ajan sisällä kunnasta voidaan kysyä toistamiseen samoja asioita ja johtopäätökset saattavat vaihdella. 15

16 Arviointi vaikuttaa aina siihen, mitä asioita koulujen toiminnassa kulloinkin pidetään tärkeinä. Se nostaa esiin kehittämiskohteita ja parantamisalueita. Kansallisella arvioinnilla ei tule ylläpitää kouluihin ja oppilaitoksiin kohdistuvaa, kunnan ohjaus- ja arviointijärjestelmälle rinnakkaista arviointijärjestelmää. Koulutuksen järjestäjillä tulee hyvissä ajoin olla tiedossa kansallisen arviointien ja kyselyiden kohteet. Tällöin vältytään tietojen moninkertaiselta keräämiseltä sekä arviointien päällekkäisiltä kohteilta paikallisen arvioinnin järjestämisessä. Myös koulutuksen paikallisella arvioinnilla on edessään monenlaisia haasteita. Koulutuspalvelujen uudet tuottamistavat ja arviointi Kuntien palveluntuotanto elää parhaillaan voimakasta muutosvaihetta. Koska yhteiskunnan odotukset ja vaatimukset myös koulutuspalveluja kohtaan kasvavat taloudellisia voimavaroja nopeammin, toiminnan tehokkuus ja taloudellisuus on entistä tärkeämpää. Kunnallisen palvelutuotannon tehostamisen keinona pidetään yleisesti erilaisten vaihtoehtoisten toimintamallien, kuten kuntien sopimusyhteistyön ja ostopalvelujen käyttöön ottamista. Esimerkiksi erityisopetus voidaan sopimuksella siirtää jonkin kunnan hoidettavaksi useammankin kunnan puolesta. Vaikka kunta ei enää nykyisellään aina ole koulutuspalvelujenkaan tuottaja, se on silti niiden järjestäjä ja sillä on edelleen vastuu palvelujen laadusta ja saatavuudesta. Tällöin arvioinnin merkitys korostuu entisestään. Kaikkien opetustoimen palvelutuotannolle asettamien vaatimusten tulee olla johdettavissa valtuuston asettamista tavoitteista ja ne tulee huomioida palveluja hankittaessa. Arvioinnissa on tärkeätä kiinnittää huomiota myös opetuspalveluiden tuotantoprosessiin, koska muuten mahdolliset puutteet tulevat ilmi vasta pitkän ajan kuluttua. Kunnan opetustoimen johtaminen edellyttää toiminnan arviointia kaikilta osin, ei vain oppimistulosten vaan myös palveluprosessien parantamiseksi. 16

17 Arvioinnin asema verkostoyhteistyössä Kuntien nopeasti muuttuvassa toimintaympäristössä ei mikään toimiala enää yksin voi vastata kaikkiin palvelutarpeisiin, vaan tarvitaan verkostomaista yhteistyötä. Lasten ja nuorten kasvun tukeminen heidän eri elämäntilanteissaan edellyttää, että kunnan hallintokuntien ja ammattiryhmien työnjako ei ole liian jyrkkä. Erilaisten ongelmien ratkaisu vaatii usein koulun ja muiden sektoreiden kuten nuoriso-, kulttuuri- tai sosiaali- ja terveystoimen asiantuntemuksen yhdistämistä ja moniammatillista yhteistyötä. Toimintojen ja hallintokuntien rajapintojen kohdatessa luodaan myös uusia palvelun tuottamistapoja, joiden onnistumista on syytä arvioida. On rohkaisevia esimerkkejä siitä, että nykyisten erikoistuneiden ja sektoroituneiden rakenteiden päälle on mahdollista rakentaa verkostomaista toimintaa tukevia kevyitä toimintarakenteita, jossa myös kuntalaiset ja heidän järjestönsä voivat olla mukana. Kunnan johtamis- ja arviointijärjestelmä tulee kuitenkin saada tukemaan syntyviä uusia käytäntöjä, muuten ristiriidat verkostoituneen asiakastyön ja sektoroituneen hallintojärjestelmän välillä kärjistyvät. Strategisen johtamisen ja arvioinnin sekä koulun käytännön työn kohtaaminen Arviointi on yhä merkityksellisempi osa kunnan sekä koulujen ja oppilaitosten kuin myös opettajien ja muiden koulun työntekijöiden työtä. Kunnassa opetustoimen paikallisesta arvioinnista vastaa valtuusto. Vaikka arviointia tehdään paljon, on edelleen tehtävä työtä sen eteen, että kunnan kokonaisstrategiat, niiden toteutumisen arviointi ja opetuksen todellisuus saadaan kohtaamaan. Esimerkiksi tuloksellisuuden ja tuottavuuden käsitteet ilmaistaan niissä usein hyvinkin eri tavoin. Koulussa ensisijaista on lapsen ja nuoren kanssa eläminen, strategiamaailmassa puolestaan numeraaliset mittarit, jotka ilmaisevat oppituntien lukumääriä ja niin edelleen. Kun molemmat tavat lähestyä arviointia ovat tarpeellisia ja oikeutettuja, on kiinnitettävä huomiota siihen, miten voitaisiin parhaiten yhdistää opettajan kasvatustyön tarkoituksenmukaisuus ja kunnan kokonaisuutta palvelevan strategiatyön tarkoituksenmukaisuus. 17

18 Paikallisen arvioinnin kokemukset osoittavat, että esimerkiksi tasapainotettua mittaristoa on mahdollista käyttää niin että se saa koulun arkityön tasolla tunnistettavat vastineensa, sellaiset näkökulmat ja mittarit, jotka tunnistavat työn pedagogisen luonteen. Parhaimmillaan kuntatason strategioista johdetut tavoitteet vietynä koulun tasolle luovat ymmärrystä molempiin suuntiin. Opetustoimessa ja kouluissa toteutetaan kunnan strategisia painopistealueita ja samalla opetuksen arjen ja toiminnan tavoitteet saadaan näkyviksi strategiatyöskentelyn kautta aina valtuustotasolle saakka.

19 Juha Henriksson, Suomen Kuntaliitto 4 KUNTA OPETUSTOIMINNAN ARVIOIJANA 4.1 Kunta on koulutuspoliittinen toimija Yhteiskunnan nopea muuttuminen asettaa koulutukselle jatkuvasti uusia, entistä vaativampia tehtäviä. Näihin haasteisiin on katsottu voitavan vastata parhaiten väljentämällä koulutusta koskevaa lainsäädäntöä, hajauttamalla hallintoa ja uudistamalla koulutuksen rakenteita. Näin kuntien itsenäisyys koulutuksen järjestämisessä on lisääntynyt ja niillä on vastuu koulutuksen kehittämisestä paikallisten ja alueellisten olosuhteiden mukaisesti. Paikallista koulutuspolitiikkaa tarvitaan, koska kunnat ja alueet ovat keskenään erilaisia. Kuntalaisten koulutustarpeet, maantieteelliset etäisyydet, elinkeino- ja koulutusrakenteet vaihtelevat. On välttämätöntä, että kunnilla ja alueilla on mahdollisuus luoda niiden omista ehdoista ja paikallisista koulutustarpeista lähtevää koulutuspolitiikkaa ja riittävä liikkumavara koulutuspalveluiden järjestämiseen. Kunta ei enää ole ainoastaan koulutuspalveluiden järjestäjä, vaan myös koulutuspoliittinen toimija. Myös kunnallinen itsehallinto edellyttää, että kunnalla on oma sivistyspoliittinen linjansa. Kyse on nyt selkeästi paikallisesta poliittisesta tahdonmuodostuksesta, ei enää pelkästään täytäntöönpanosta. (Suomen Kuntaliiton yleiskirje 13/80/2001; Ryynänen, 48, 2001.) Kunnan opetustoimen johtamiselta edellytetään osaamista ohjata koulutuspoliittista arvokeskustelua, taitoa selkeyttää paikallisille päätöksentekijöille kunnan opetustoimen kokonaisuutta ja vastuita sekä suunnitella toimenpiteitä opetustoimen uudistamiseksi muuttuvissa olosuhteissa. Tarvitaan uudenlaista ajattelua, luopumista totutuista tavoista ja menneistä normeista. Muutoksen kohtaaminen edellyttää johtamista, joka kehittää koulutusta uusista näkökulmista, vapauttaa näkemään mahdollisuuksia ja luo strategioita tulevaisuuden kohtaamiseen. 19

20 4.2 Kunta koulutuksen arvioijana Kunnan koulutuksen paikallinen arviointi samastetaan usein koulujen ja oppilaitosten itsearviointiin tai joskus jopa tiedonkeruuseen, jota kunnissa tehdään kansallisia arviointeja ja arviointitutkimusta varten. Se on kuitenkin laaja tehtäväkenttä ja kokonaisuus, joka läpäisee koulutuksen toimialan kaikki kunnalliset toimijat: valtuuston ja lautakunnan, viranhaltijajohdon, koulut ja oppilaitokset. Paikallisen arvioinnin tärkein osa on kunnanvaltuuston koulutukselle asettamien tavoitteiden arviointi. Näiden tavoitteiden lähtökohtina ovat kunnan sivistystoimen lakisääteiset perustehtävät sekä kunnan strategiat. Kuntalaki korostaa nimenomaan valtuuston asemaa kunnan keskeisten toiminnan ja talouden tavoitteiden ja pitkän tähtäimen päämäärien asettajana. Arviointi liittyy kiinteästi kunnan käytössä olevien voimavarojen riittävyyteen ja kohdentamiseen. Se on keskeinen osa tulosohjauksen ja -johtamisen käytäntöä, johon kunnissa on siirrytty aiemmasta resurssiohjauksesta (Meklin 2001). Tuloksellisuutta tarkastellaan laajasti toiminnan onnistuneisuutena: miten hyvin kunta täyttää tehtävänsä asukkaidensa palveluiden tuottajana. Kunnanvaltuusto vastaa strategisesta päätöksenteosta ja koko kuntakonsernin tavoitteiden asettamisesta, toiminnan ja talouden tasapainosta, toiminnan arvioinnista ja seurannan järjestämisestä. Lisäksi valtuuston on pidettävä huolta kuntalaisten osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuuksista. (Majoinen 2001, 9.) Käyttäjädemokratia vetää myös kunnallisten koulutuspalvelujen asiakkaat mukaan palvelujen suunnitteluun. Myös kunnan koulutuspoliittiset strategiat ja linjaukset sekä paikallisten opetussuunnitelmien tavoitteet hyväksytään valtuustossa. Opetussuunnitelmien varsinaisista sisällöistä päätetään yleensä joko asianomaisessa lautakunnassa tai johtokunnissa. Kouluissa laaditaan työsuunnitelmat. Näiden asiakirjojen ja niiden arvioinnin tulee muodostaa johdonmukainen ja toimiva kokonaisuus. Paikallisten koulutuspalvelujen arvioinnin lähtökohtana ovat lakisääteisten perustehtävien pohjalta nousevien kansallisten tavoitteiden lisäksi kunnan omat, valtuuston asettamat paikalliset tai alueelliset tavoitteet. Arvioinnin tärkein perustelu kunnassa on palvelujen ja toiminnan kehittäminen ja sitä koskevan paikallisen päätöksenteon tukeminen. Myös koulutuksen toimialalla jokaisella kunnalla ja alueella on omat kehittämishaasteensa. 20

21 Aluetason, toisin sanoen kunnan rajat ylittävän yhteistyön tarkastelu ja arviointi on kunnissa yhä välttämättömämpää. Esimerkiksi lukiokoulutuksen ja ammatillisen koulutuksen järjestämiseen ja mitoitukseen joudutaan kunnissa ottamaan kantaa silloinkin, kun kunnassa ei ole toisen asteen koulutusta. Myös kansalaisopistotoiminnassa tukeudutaan yhä useammin alueellisiin ratkaisuihin. Koulutuksen paikallinen arviointi sisältää ensinnäkin poliittishallinnollisesta näkökulmasta suoritetun arvioinnin, jonka keskeinen painopiste on koulutuksen lainsäädännön toteutumisen seuranta sekä talouden tasapainottaminen, priorisoinneista vastaaminen ja toiminnan voimavarojen turvaaminen. Siitä päävastuussa on luottamusmies- ja viranhaltijajohto. Lisäksi siihen kuuluu koulutuksen professionaalisista intresseistä tehtävä arviointi, joka painottuu laadukkaaseen opettamiseen ja oppimiseen sekä oppilaitosten johtamisen parantamiseen. Tässä arvioinnissa kouluilla, rehtoreilla, opettajilla ja oppilailla sekä koulujen sidosryhmillä on keskeinen rooli. Paikallisen arvioinnin tulee vastata niin politiikan, hallinnon, opetusprofession kuin kuntalaistenkin käytännöllisiin tietotarpeisiin. 4.3 Paikallisen arvioinnin toimintamalli Kunnanvaltuusto määrittää kunnan sivistys- tai koulutusvision, toimintaajatuksen ja arvovalinnat ja asettaa näiden pohjalta tavoitteet. Valtuusto päättää sekä pitkän aikavälin keskeisistä tavoitteista että vuosittain talousarvioon ja taloussuunnitelmaan sisältyvistä tavoitteista. Kunnan sivistystoimen yleiset tavoitteet ja linjaukset, jotka lähtevät kunnan kokonaisstrategian kulloisistakin haasteista ja painotuksista, kootaan useimmissa kunnissa sivistys- tai koulutuspoliittiseen ohjelmaan, vaihtoehtoisesti ne esitellään osana yleistä kuntastrategiaa. Jotta kunnan koulutuspoliittisella ohjelmalla on riittävä painoarvo, se tulee olla valtuuston hyväksymä. Jotta myös sen toimeenpano onnistuisi, sillä tulee olla laaja hyväksyntä. Siksi on tärkeää, että sekä luottamusmiehiä että viranhaltijoita osallistuu laajasti ohjelmatyöhön. Opetukseen liittyviä tavoitteita voidaan asettaa esimerkiksi koulutuksen vaikuttavuudelle, opetuksen voimavaroille ja kunnan opetussuunnitelmalle. Opetuksen osa-alueiden tavoitteet voivat koskea esimerkiksi kouluverkkoa, erityisopetusta, koulujen välistä yhteistyötä, esiopetusta, oppilashuoltoa, koulukuljetuksia, kieliohjelmaa, kaksikielisyyttä, täydennyskoulutusta, työyhteisön kehittämistä, johtamista, tietotekniikkaa ja niin edelleen (katso liite 3.). 21

22 Valtuuston asettamien toiminnallisten ja taloudellisten tavoitteiden toteutumisen arviointi on kuntalaissa säädetty tarkastuslautakunnan tehtäväksi. Se on valtuuston apuelin ja sillä on riippumaton asema suhteessa muuhun hallintoon. Tarkastuslautakunnan arvioinnin pohjana ovat kunnanhallituksen toimintakertomus ja muu keskeinen tietoaineisto. Arviointitulokset esitetään valtuustolle tilinpäätöksen yhteydessä arviointikertomuksessa. Siinä tarkastuslautakunta tuo esiin käsityksensä siitä, kuinka kunnanhallitus ja kunnan muut viranomaiset ovat onnistuneet toteuttamaan valtuuston tahdon (Suomen Kuntaliiton yleiskirje 13/80/2001). Kunnan hallinnossa valtuustolla, hallituksella, lautakunnalla sekä viranhaltijaorganisaatiolla on koulutuksen järjestämisessä kullakin omat tehtävänsä ja vastuunsa. Ne määritellään kuntalaissa sekä kunnan hallinto- tai johtosäännössä ja muissa määräyksissä. Paikallisesti ratkaistaan, miten valtuuston tavoitteiden ja muut arvioinnit limitetään toisiinsa käytännön arviointitoiminnassa. Koulutusta koskevissa erityislaeissa ei ole säädetty arvioinnin suorittamistavasta. Paikallisella tasolla arvioinnin menettelytavat, organisaatio ja tulosten julkistaminen ovat kunnan tai kuntayhtymän vastuulla. Arviointimenetelmät räätälöidään arvioinnin kulloisiinkin tavoitteisiin, kohteisiin ja osallistujille sopiviksi. Kunnan suunnittelu- ja arviointijärjestelmän kaikkien osien tulee ohjata toiminta keskeisissä asioissa samaan suuntaan. Kunnan strategian mukaisten valtuustotason tavoitteiden, talousarviotavoitteiden, koulutuspoliittisten suunnitelmien, opetussuunnitelmien, koulujen työsuunnitelmien, tietostrategioiden ja suunnitelmien tulee siis tukea ja täydentää toisiaan. Opetustoimessa näiden pitää lisäksi olla sopusoinnussa laissa määriteltyjen tavoitteiden ja valtakunnallisen arvioinnin kanssa. (Nikander 2002.) Kunnan opetuksen arviointijärjestelmän tulee ennen kaikkea kyetä muuttamaan ja kehittämään toimintaa nopeasti. Sen tulee olla koko toiminnan kattava ohjausjärjestelmä, joka toimii yhteen sovitettuna joka tasolla. Hyvällä arviointitoiminnan organisoinnilla voidaan välttää kuntalain ja erityslainsäädännön mukaisen arviointityön päällekkäisyys tai irrallisuus sekä kahden erillisen ohjausjärjestelmän syntyminen. 22

23 LÄHTEET Koulutuksen arvioinnin uusi suunta Arviointiohjelma Koulutuksen arviointineuvoston julkaisuja 1. Jyväskylä. Majoinen K Mitä virkaa valtuustolla. Kuntalailla säädetyn valtuuston perustehtävän monitahoarviointi. Acta-väitöskirjasarja nro2. Meklin P Tavoitteiden saavuttamisen arviointi kuntataloudessa. Teoksessa Myllymäki A. & Vakkuri J. Tulos, normi, tilivelvollisuus. Näkökulmia tilintarkastukseen ja arviointiin. Tampere University Press, s Nikander H Vuorovaikutteinen arviointi kunnassa. Teoksessa Granö- Suomalainen V., & Lovio M. (toim.) Mihin me pyrimme? Miksi arvioida kunnan koulutus- ja kirjastopalveluja? Helsinki, Suomen Kuntaliitto, s Ryynänen A Tarkastuslautakunta valtuuston apuelimenä. Valtuuston aseman vahvistamista vai kuntien valtionvalvonnan kunnallistamista. Teoksessa Myllymäki A. & Vakkuri J. Tulos, normi, tilivelvollisuus. Näkökulmia tilintarkastukseen ja arviointiin. Tampere University Press, s Suomen Kuntaliiton yleiskirje 13/80/2001. Sivistystoimen arviointi on osa valtuustotason arviointia. Suomen Kuntaliiton yleiskirje 14/80/2003. Sivistystoimen arvioinnin indikaattorit keskustelualoite. 23

24 Kirsti Stenvall, Opetushallitus 5 SEUTUYHTEISTYÖSTÄ TYÖVÄLINE OPETUSTOIMEN ARVIOINTIIN Seudullinen yhteistyö palvelujen järjestämisessä on viime vuosina lisääntynyt. Koulutukseen tulevien nuorisoikäluokkien pienentyminen, muuttoliike ja palvelujen laatuodotukset vaikuttavat opetuksen järjestäjien tulevaisuuden suunnitelmiin. Kunnat ja muut opetuksen järjestäjät ovat lähteneet arvioimaan palvelujen järjestämistä yhteistyönä ja verkostoina. Tässä kirjoituksessa tarkastelen opetuksen järjestäjien mahdollisuuksia tehdä koulutuksen paikallista arviointia järjestäjien yhteistyönä. Kirjoituksen tarkoituksena on avata seudullisen yhteistyön näkökulmaa koulutuksen arviointiin ja tarjota pohdinnan aineksia kaikille niille, jotka koulutuksen eri järjestäjäyhteisöissä arviointityötä tekevät. Koulutuksen arvioinnin käsitettä käytetään tässä kuvaamaan koulutuksen järjestämistä koskevaa arviointitoimintaa. Arvioinnilla tarkoitetaan tällöin koulutuksen vaikuttavuuden, taloudellisuuden ja tehokkuuden arviointia. Kuntien ja muiden järjestäjien toiminnassa koulutuksen arvioinnin tarkoituksena on hankkia ja analysoida tietoa koulutuksen paikallisen kehittämistyön ja päätöksenteon pohjaksi valtioneuvoston asetuksen (150/2003) mukaisesti. Arvioinnin tarkoituksena on tukea opetustoimen henkilöstön työtä ja opiskelijoiden oppimista. Koulutuksen arviointiin kuuluu myös olennaisena arvojen määrittely. Hyvässä arviointityössä arvioinnin periaatteet, työmenetelmät ja johtopäätösten tekeminen on tehtävä helposti ymmärrettäviksi kaikille arviointiprosessissa mukana oleville. Arviointiyhteistyö on prosessi Aivan yleisesti tunnustetaan, että opetustoimen arviointi on haasteellista työtä. Arvioijan on käytännöllisesti katsoen mahdotonta tehdä hyvää työtä luottamalla pelkästään omiin resursseihinsa. Arviointi on aina yhteistyötä ja kumppanuuksia. Kuuluisan arviointitutkijan Colin Robsonin (2001) mukaan kaikki arvioijat tarvitsevat yhteistyötä muiden kanssa. Arvioinnin asiantuntijoina hän pitääkin kaikkia, joilla on jonkinlainen osuus tai intressi asiaan tai he ovat muulla tavalla lähellä arvioitavaa toimintaa. Robsonin tavoin voidaan sanoa, että arvioinnilla on laaja yleisöjoukko. 25

25 Arvioinnin laajaan yleisöön kuuluvat mm. seuraavat tahot: Poliitikot eli kunnalliset luottamushenkilöt sekä muut päätöksentekijät, jotka ovat vastuussa päätöksistä, joiden perusteella toimintaa ylläpidetään tai aloitetaan. Johto ja muut henkilöt, jotka ovat vastuussa toiminnan tai palvelun johtamisesta. Henkilöstö ja käytännöt toteuttajat, jotka ovat vastuussa itse palvelun toteutuksesta. Koulutuksen järjestäjän toteuttamassa opetustoimen arvioinnissa tällä voidaan tarkoittaa opetushenkilöstöä ja koulujen muuta henkilöstöä. Opiskelijat, vanhemmat ja muut asiakkaat, jotka osallistuvat toimintaan tai käyttävät palveluja. Muut kiinnostuneet, esimerkiksi paikalliset yhdistykset ja intressiryhmät, jotka alueellisesti tai muulla tavalla ovat lähellä arviointikohdetta, esimerkiksi lähialueen asukkaat tai paikalliset edunvalvojat. Opetustoimen seudullisen arvioinnin järjestämisessä esille nousevat monet asiat. Yksi tärkeä lähtökohta on, että opetuksen järjestäjät tekevät yhdessä päätöksen arvioida koulutuspalveluja vuosittain yhteisesti. Yhteistyön tarkoituksena voi tällöin vaikkapa olla yhteisten arviointikohteiden määritteleminen. Tällaista eri toimijoita osallistavaa arviointia voidaan tarkastella liittämättä sitä mihinkään tarkasti määriteltyyn arviointikehikkoon. Kun viranhaltijat tai kuntien luottamushenkilöt ovat mukana seudullisessa opetustoimen arvioinnissa, syntyy jo kiinnostavia kysymyksiä esimerkiksi koulujen toiminnasta tai kustannusten jakautumisesta ja kohdentamisesta. Kuntien yhteiset keskustelut saattavat olla hyvinkin kehittäviä ja myönteisiä. Samalla ne tukevat kuntien muiden palvelujen arviointia ja luovat perustaa keskustelulle toiminnan tavoitteiden määrittelystä. Seudullisen yhteistyön ytimen sanotaan usein olevan prosessissa, jolla kunnat sitoutuvat yhteisiin päämääriin. Yhteistyö kunnan opetustoimessa kuten muillakin toimialoilla vaatii paljon työtä. Ajoittain yhteistyötä kohtaan tunnetaan epäluuloja. Yhteistyö voi olla luonteeltaan strategista lähtökohtana yhden tai useamman kunnan strateginen tulevaisuuden työ. Yhteistyö voi myös olla hyvinkin käytännöllistä kuten esimerkiksi yhteisten toimitilojen käyttö tai opetustoimessa yhteisten tukipalvelujen käyttö. 26

26 Parhaimmillaan seudullisen yhteistyön avulla voidaan yhdistää opetustoimen voimavaroja ja saada yhteistyöstä omalle työlle ja osaamiselle lisäarvoa. Opetustoimen tuloksellisuuden näkökulmasta voidaan yhteistyössä arvioida toiminnan taloudellisuutta, vaikuttavuutta ja myös palvelukykyä. Opetustoimen arviointi seudullisena yhteistyönä on prosessi ja samalla työväline kehittää opetustoimen palveluja. Kehittämistyötä voidaan onnistuneesti tehdä opetuksen järjestäjien verkostona. Olennaista tällöin on myös verkoston toiminnan onnistumisen arviointi, missä tarvitaan järjestäjien, koulujen, opettajien sekä myös opiskelijoiden yhteistyötä. Yhteisestä tiedontarpeesta verkostoyhteistyöhön Koulutuksen arviointi on lakisääteistä, mutta koulutuksen järjestäjät päättävät arvioinnin toimintamalleista ja työmenetelmistä itse. Ohjauskäytäntönä koulutuksen arviointi liittyy ns. informaatio-ohjaukseen. Siinä on tarkoituksena tuottaa ja välittää tietoa oman toiminnan kehittämiseen. Järjestäjien yhteistyö koulutuksen arvioinnissa perustuu pitkälle epäviralliseen yhteistyöhön. Kuntien palveluja koskevat viimeaikaiset tutkimukset kertovat, että palvelujen seudullinen ja alueellinen arviointi on yleistynyt. Yhteistyön myötä palveluja koskevaa arviointitietoa käytetään paitsi aluekehittämisessä, myös seutujen ja alueiden strategisessa johtamisessa. Opetustoimessa yli kuntarajojen tapahtuvassa yhteistyössä etsitään lisäarvoa niin kuntien, koulujen kuin oppilaitosten perustyöhön. Eri toimijoiden verkostoitumista onkin monenlaista aina perinteisestä projektitoiminnasta yhteiseen opetustarjontaan tai seudullisiin koulutoimenjohtajien foorumeihin. Parhaimmillaan seudullinen yhteistyö onkin synnyttänyt koulutuksen arviointiin vuoropuhelua, jossa arviointitietoa jaetaan ja samalla sitä kertyy myös lisää. Opetustoimessa seudullista verkostoyhteistyötä on perusopetuksessa, toisen asteen koulutuksessa ja aikuiskoulutuksessa. Koulutuksen arviointiyhteistyötä ja toiminnan yhteistä vertailua tehdään jo monella tavalla. 27

27 Koulutuksen järjestäjien sopiessa vaikka epävirallisesti yhteisistä arvioinnin alueista tai työvälineistä, on yleensä sovittava ensin, mitä asioita kukin osapuoli haluaa arvioitavaksi. Mikäli yhteistyö lähtee liikkeelle väljänä verkostoyhteistyönä, arviointiyhteistyö saattaakin noudatella ns. avointen verkostojen periaatetta. Euroopan komission arvion mukaan avoimet verkostot soveltuvat hyvin tiettyihin toimintoihin kuten tiedon jakamiseen, tietojen vaihtoon ja konsultaatioon. Tällaiset yhteistyöverkostot sopivat EU:n komission mukaan myös palvelujen arviointiin. Tyypillisesti opetustoimen viranhaltijat ja opetushenkilöstö ovat kiireisiä ihmisiä, osaamisen tuottamisen ja hallinnan ammattilaisia. Arviointi opetustoimen seudullisena verkostoyhteistyönä voi synnyttää monenlaisia kysymyksiä jopa silloin, kun arviointi on osa kunnan tai muun yhteisön vakiintunutta strategista johtamista. Opetustoimen verkostoyhteistyön hyötyjä järjestäjille Oman toimialan alueellinen kehittäminen, elinvoimaisuuden vahvistaminen, koulu- ja oppilaitostarpeen yhteinen arviointi ja tulevaisuuden suunnittelu. Opetustoimen palveluyhteistyön lisääminen. Seudullisten toimintatapojen ja yhteistyörakenteiden tukeminen; seututietämyksen lisääminen opetustoimessa. Tiedon ja tietämyksen lisääminen arvioinnin eri osallisten välillä. Arviointiresurssien kokoaminen ja uusien kumppanuuksien luominen. Osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuuksien lisääminen. Yhteisen vahvuuksien ja menestystekijöiden tunnistaminen. Arvioinnin järjestäjäkohtaisesta työnjaosta sopiminen ja sopiminen arvioitsijoiden roolista. Yhteinen oppiminen ja arvioinnin työvälineiden kehittäminen tukemaan opetuksen laadun ja monipuolisuuden säilymistä. Arviointi- ja analyysitaitojen monipuolistaminen ja kiinnostuksen herättäminen oman työn kehittämiseen. 28

28 Pohjimmiltaan opetustoimen verkostoissa on kysymys yhteistyöstä ja vuoropuhelun rakentamisesta. Yhteistyöverkostojen syntymisen edellytyksenä on kuitenkin koulutuksen järjestäjien ja kunnallisten päättäjien vahva tuki. Koulutuksen arviointi on olennainen osa muuta palvelujen arviointia. Opetustoimen osalta lääninhallitusten peruspalvelujen toteutumisen arviointi täydentää opetuksen järjestäjien omaa arviointityötä. Arviointiyhteistyössä on korostettu yhteistyön koordinaattorin roolia ja verkoston toimijoiden yhteistyötä. Yhteistyötä ei saisi ohjata kilpailu, vaan kumppanuus ja yhteistyöstä saatava lisäarvo omaan toimintaan. Arvioinnin toimiva malli on kuntarajoista riippumaton verkostoyhteistyö. Seudulliseen ja jopa alueelliseen verkostoon voidaan liittää erilaisia kehittäjätiimejä tai koulujen ja oppilaitosten muodostamia arvioinnin suunnitteluverkostoja. Näin ajateltuna voidaan päätyä arvioinnin vertaisverkostoon, jossa opetushenkilöstö voi jakaa kokemuksia yhdessä viranhaltijoiden ja luottamushenkilöiden kanssa. Olennaista tällöin on arvioinnin vertaisuus ja mahdollisuus käydä kehittävää dialogia arvioinnin vaikeistakin asioista Verkostoyhteistyön hyöty opetustoimessa Verkostoyhteistyö arvioinnissa tukee yhteisiä seudullisia tavoitteita. Resurssit kohdennetaan ja luodaan synergiaetuja hyödynnetään olemassaoleva tieto-taito ylläpidetään yhteistä arviointityötä Resurssien käytössä painotetaan ongelmien ennaltaehkäisyä yhteinen koulutus on edullista Tuloksellisuusongelmat vähenevät, kun tuetaan yhteistä kehittämistä Yhteistyön kokemuksia Koulutuksen arvioinnin kehittäminen seudullisena edellyttää kunkin järjestäjän oman arviointistrategian kehittämistä. Esimerkiksi opetuksen seudullisesta arvioinnista ei voida puhua ilman, että kunkin järjestäjän omat toiveet tuodaan yhteiseen arviointiverkostoon mukaan. Omaa arviointitoimintaa joudutaan katsomaan tällöin suhteessa naapuritoimijoihin. 29

29 Koulutuksen seudullisessa tai alueellisessa arvioinnissa organisoituminen ja rakenteet luovat luottamusta. Arvioinnin suunnittelussa, toteutuksessa tai vaikkapa yksittäisten arviointien tilaamisessa kannattaa käyttää opetuksen järjestäjien yhteisiä toimielimiä tai valmiita yhteistyöfoorumeita. Yhteisiä arviointia tukevia ratkaisuja voivat olla mm. arvioinnin kehittämishankkeet, yhteinen vuosittainen arviointisuunnitelma, yhteiset työvälineet tai yhteistilaukset. Koulutuksen järjestäjien yhteistyön lisäksi arviointiyhteistyö tarvitsee myös viranhaltijajohdon, luottamushenkilöiden ja koulujen koko henkilöstön tukea. Yhteistä aikaa tulee käyttää siihen, että koulujen toimintakulttuuria kehitetään ja luodaan yhteisiä tavoitteita koulujen toimintakulttuurin parantamiseksi. Tällaista arviointiyhteistyötä on tehty mm. Turun seudun kunnissa, Porvoon seudulla ja Porin seudun Karhukunnissa. Tähän työhön on hyvä osallistua virkamiesten ja luottamushenkilöiden lisäksi opettajat, opiskelijat ja koulun muu henkilökunta. On hyvä muistaa, että arviointi on myös koulun ja kodin yhteistyötä. Arvioinnin tulosten käyttö ja pohdiskelut työyhteisöissä varmasti vaihtelevat. Tärkeintä on, että tuloksista keskustellaan ja yhteisesti selvitetään, mihin toimenpiteisiin ryhdytään arvioidun asian kehittämiseksi. Tuloksista on hyvä puhua kouluissa, hallinnossa ja poliittisessa päätöksenteossa. Opetuksen järjestäjien yhteisarvioinnin tuloksista, kuten esimerkiksi eri kouluasteiden oppimistuloksista, on hyvä keskustella myös opetuslautakunnassa. Taulukkoon on poimittu opetuksen järjestäjien keskeisiä yhteistyökohteita perusopetuksen ja lukiokoulutuksen arvioinnissa. Yhteenvedon lähteinä on käytetty viitteellisesti tämän julkaisun kirjallisuusluetteloissa olevia julkaisuja. 30

30 TAULUKKO 1. Yhteisiä arviointikohteita ja menetelmiä Arviointikohteita Opetussuunnitelman toteutuminen Koulujen toimintakulttuuri Oppimistulokset Johtamiskäytännöt Yhteistyökysymykset; mm. koulujen yhteistyö, lukioyhteistyö, toisen asteen yhteistyö Työhyvinvointi ja työtyytyväisyys Rahoitus ja kustannuskysymykset Ohjaus- ja tukipalvelut Opettajayhteistyö Kouluverkko, oppilasmäärät Työmenetelmiä Itsearvioinnit, yhteiskeskustelut Itsearvioinnit, yhteiskeskustelut, kyselyt henkilöstölle ja opiskelijoille Osallistuminen valtakunnallisiin oppimistulosarviointeihin, kyselyihin, itsearviointikeskusteluihin Kuntakyselyt, henkilöstökyselyt, yhteiskeskustelut Yhteiskeskustelut ja -arvioinnit Kyselyt, itsearviointi, työnohjaus ym. Tilastotarkastelut Selvitykset Yhteiskeskustelut Tilastotarkastelut, selvitykset Koulutuksen seudullisessa arvioinnissa verkostomainen tapa toimia edesauttaa näkemään yhteisiä, kaikille koulutuksen järjestäjille tärkeitä arviointikohteita. Arviointiyhteistyön myötä yhteisymmärrys koulutuksen alueellisesta roolista kasvaa. Yhteistyö jo sinänsä auttaa vahvistamaan koulutuksen järjestäjien roolia oman alueensa kehittämisessä. 31

31 Usein sanotaan, että verkostomainen toimintapa edellyttää luottamusta. Kaikessa opetustoimen seudullisessa yhteistyössä luottamuksen rakentumista voidaan kuvata vaiheittain. Luottamuksen syntyminen ja sen kasvaminen on prosessi. Luottamuksen määrä voi olla vähäinen tai se voi perustua sopimuksiin. Yhteistyöhön voidaan myös ryhtyä heti, kun tarve ilmenee ja ilman suurempia neuvotteluja yhteistyön edellytyksistä. Koulutuksen järjestäjien verkostoituminen ja ylipäätään verkostotyöskentely tuovat mukanaan monia haasteita. Ne koskettavat yleensä verkoston kaikkia toimijoita. Verkostossa syntyy uusia sosiaalisia rakenteita, uutta yhteistyötä ja uusia toimintamalleja. Seudullisesti osallistava arviointi toteutuukin varmasti parhaiten, mikäli opetuksen järjestäjillä on myös muuta yhteistyötä. Yhteistyö ja vertaisoppiminen koulutuksen arviointiin Koulutuksen arvioinnissa kunnat ja muut järjestäjät ovat tottuneet toimimaan itsenäisesti. Viime vuosien aikana seutuyhteistyö on lisääntynyt kaikilla palvelualoilla, myös opetustoimessa. Etenkin oppilasmäärien, koulutuksen kysynnän ja tarjonnan arviointi ovat olleet usein koulutuksen alueellisen selvityksen ja järjestäjien yhteisen arvioinnin kohde. Lähtökohtana on tällöin ollut yhtä järjestäjää laajemman alueen tarpeet. Oppimistulosten, koulun toimintakulttuurin tai opetushenkilöstön työtyytyväisyyden arviointi on monelle seudulle ja opetuksen järjestäjälle silti vielä vaikea kysymys. Usein sanotaan, että julkisella sektorilla verkostojen rakentaminen ja hyödyntäminen ovat erittäin keskeisessä roolissa innovaatioiden eteenpäin viemisessä. Innovaatioita tarvitaan myös koulutuksen arviointiyhteistyössä. Eri toimijoita osallistava ja innostava arviointi voisi olla askel opetuksen vaikuttavuuden lisäämiseen. Parhaimmillaan hyvin toteutettu seudullinen arviointiyhteistyö luo edellytyksiä uuden toimintakulttuurin syntymiseen opetustoimessa. Yleisesti katsotaan, että opetustoimen laadun takaamisessa ja tuloksellisuuden seurannassa on huomioitava useita näkökulmia. On tavoiteltava paitsi kustannustehokasta palveluiden järjestämistä myös sellaista koulutus- ja opetustarjontaa, joka vastaa tehokkaasti ajankohtaisiin vaatimuksiin huomioimalla esimerkiksi uusimmat pedagogiset virtaukset, asianmukaiset tilat ja välineet tai henkilöstön ammatillisen kehittymisen. Erityisesti halutaan seurata, kuinka opetuksen ja koulutuksen perimmäiset tavoitteet saavutetaan ja saavatko lapset ja nuoret riittävät eväät tulevaisuuteen. 32