HUONEKALUN YMPÄRISTÖSELOSTE

Transkriptio

1 Teknillinen korkeakoulu Puunjalostustekniikan osasto Puutekniikan laboratorio Espoo 2004 Tiedonanto 91 HUONEKALUN YMPÄRISTÖSELOSTE Otto Kivi Kari Soljamo Appu Haapio Tero Paajanen Puusepänteollisuuden liitto ry

2 Teknillisen korkeakoulun Puunjalostustekniikan osasto Puutekniikan laboratorio Espoo 2004 Tiedonanto 91 HUONEKALUN YMPÄRISTÖSELOSTE Otto Kivi Kari Soljamo Appu Haapio Tero Paajanen Teknillinen korkeakoulu Puunjalostustekniikan osasto Puutekniikan laboratorio Puusepänteollisuuden liitto ry

3 Yhteystiedot: Teknillinen korkeakoulu Puutekniikan laboratorio PL TKK Puh. (09) Fax. (09) Tekijät ja Teknillisen korkeakoulun Puutekniikan laboratorio ISBN X ISBN (PDF) ISNN URL: Otamedia Oy Espoo

4 ESIPUHE Tutkimuksen tavoitteena on laatia ympäristöselosteen malli huonekaluteollisuudelle. Ympäristöselosteiden avulla huonekalujen valmistajat pyrkivät vastaamaan asiakkaiden lähettämiin kyselyihin tuotteiden ympäristövaikutuksista. Raportissa perehdytään elinkaarianalyysiin, ympäristöjärjestelmiin, ympäristömerkkeihin, erilaisiin ympäristöselosteisiin, voimassa olevaan lainsäädäntöön sekä muutama tutkimuksen kannalta oleelliseen järjestelmään ja luokitukseen. Lisäksi luodaan katsaus muutamiin EU:n direktiiveihin. Tutkimustuloksena esitettävästä ympäristöselosteen mallista on pyritty tekemään mahdollisimman yksinkertainen ja yksiselitteinen, jotta sillä saavutettaisiin mahdollisimman suuri hyöty käyttäjilleen. Raportissa selvitetään taustoja huonekalun ympäristöselosteelle. Raportin avulla huonekalujen valmistajat ja ostajat voivat analysoida tutkimuksen yhteydessä kehitettyä ympäristöselostetta tarkemmin. Tutkimus on tehty yhteistyössä Teknillisen korkeakoulun Puutekniikan laboratorion ja Puusepänteollisuuden liitto ry:n kanssa. Tutkimuksessa haastateltiin huonekalujen valmistajia, myyjiä ja ostajia sekä sisustusarkkitehtejä, yhteensä 15 henkilöä. Lisäksi tutkimuksen käytössä oli 10 yrityksille saapuneita kyselyjä. Esitämme kaikille tutkimukseen osallistuneille parhaat kiitoksemme hyvästä yhteistyöstä. Tero Paajanen Professori (emeritus) Tämä raportti perustuu Otto Kiven diplomityöhön, jossa ohjaajana on toiminut MML Pasi Martikainen ja valvojana professori Tero Paajanen. Tekijät 3

5 TIIVISTELMÄ Tutkimuksen tavoitteena oli laatia ympäristöselosteen malli huonekaluteollisuudelle. Asiakkaat lähettävät huonekaluvalmistajille kyselyjä koskien huonekalujen ympäristövaikutuksia ja niissä käytettäviä materiaaleja ja kemikaaleja. Ympäristöselosteen avulla valmistajat pyrkivät vastaamaan näihin kyselyihin entistä systemaattisemmin. Tutkimuksen kirjallisessa osassa tutustutaan elinkaarianalyysiin, ympäristöjärjestelmiin, ympäristömerkkeihin, erilaisiin ympäristöselosteisiin, voimassa olevaan lainsäädäntöön sekä muutamaan muuhun tutkimuksen kannalta oleelliseen järjestelmään ja luokitukseen. Elinkaarianalyysi on tapa saada tietoa tuotteen vaikutuksista ympäristöön koko sen elinkaaren ajalta. Ympäristöjärjestelmä on dokumentoitu laatujärjestelmä jossa huomio kiinnittyy yrityksen ympäristöasioihin. Ympäristömerkit ovat virallisia merkkejä, joilla ilmoitetaan, että tuote tai sen valmistus kuormittaa ympäristöä kilpailijoitaan vähemmän. Ympäristömerkkejä on useiden eri tahojen myöntämiä. Suomessa tunnetuimmat ovat pohjoismainen Joutsenmerkki ja EU:n kukkamerkki. Näistä molemmista merkeistä löytyy kriteerit huonekaluille. Ympäristöselosteet ovat tuoteselosteen kaltaisia dokumentteja, jotka keskittyvät tuotteen ympäristön kannalta oleellisimpiin asioihin. Ympäristöselosteet laaditaan yleisesti jonkin kolmannen osapuolen laatiman mallin perusteella. Aineistona tutkimuksessa käytettiin haastatteluja ja yrityksille saapuneita kyselyjä. Tutkimusta varten haastateltiin 15 henkilöä. Haastateltavina ryhminä olivat huonekalujen valmistajat, myyjät ja ostajat sekä sisustusarkkitehdit. Yrityksille saapuneita kyselyjä saatiin tutkimuksen käyttöön 10 kappaletta. Kyselyt olivat tulleet Suomesta, Ruotsista ja Norjasta. Tutkimuksen lopputuloksena esitetään ympäristöselosteen malli huonekaluteollisuudelle. Malliin on koottu tärkeimmät asiat kirjallisuuden, haastattelujen ja kyselyiden pohjalta. Mallista on pyritty tekemään mahdollisimman yksinkertainen ja yksiselitteinen, jotta siitä olisi todellista hyötyä käyttäjilleen. Yksinkertaisuutta puoltaa myös se, että tällöin selosteeseen tulee tutustuttua, vaikka ympäristöasiat eivät juuri sillä kertaa ostopäätökseen vaikuttavana tekijänä olisikaan. 4

6 ABSTRACT The objective of this study was to create an environmental declaration for the furniture industry. The environmental declaration will enable manufacturers to answer customer queries more systematically, concerning the environmental effects from the furniture industry, and materials and chemicals used to manufacture furniture. The study s literary review provides information about life cycle assessment, environmental management systems, environmental labels, different kinds of environmental declarations, legislation and some other important systems and classifications for this subject area. Life cycle assessment is a method to gain information about a product s environmental effects during its entire life cycle. Environmental management system is a documented quality system, which focuses on the environmental aspects of a company. Environmental labels are official labels, which communicate that a product, or the way it was manufactured, is more environmentally sound than other competitors. Amongst the many different environmental labels, the ones that are best known in Finland are Nordic Swan Label and EU Eco-Label. Both contain criteria for furniture. Environmental declarations are similar to product declarations, with the exception that they concentrate only on the environmental aspects of a product. Environmental declarations are usually based on a third party model. Sources for this research were interviews and inquiries sent by customers. Fifteen people were interviewed for this study. The interviewed groups were furniture manufactures, retailers, buyers and interior designers. The number of inquiries received was ten. They came from Finland, Sweden and Norway. The result of this study was an environmental declaration model for the furniture industry. The most important findings from the literary review, interviews, and inquiries were incorporated into the model. It is as simple and unambiguous as possible, to increase usability and make it easier for a non-specialist audience to read. 5

7 SISÄLLYSLUETTELO ESIPUHE... 3 TIIVISTELMÄ... 4 ABSTRACT... 5 SISÄLLYSLUETTELO Johdanto Puusepänteollisuuden liitto ry Tutkimuksen tausta ja tavoite Tutkimuksen rajaukset Raportin rakenne ja tutkimuksen viitekehys Huonekaluteollisuus Huonekaluteollisuus Suomessa Suomen huonekalumarkkinat Huonekaluteollisuus Euroopassa Elinkaarianalyysi (Life Cycle Assessment) Ympäristöjärjestelmät ISO EMAS Ympäristömerkit Pohjoismainen ympäristömerkki - Joutsenmerkki Euroopan Unionin ekotuotemerkki Kukkamerkki Sininen Enkeli (Der Blaue Engel) Environmental Choice Program Stichting Milieukeur Muut ympäristömerkit Ympäristömerkkien kaltaiset merkit Öko-Tex Alkuperämerkit Kierrätysmerkit Järjestöjen merkit Ympäristöselosteet RT ympäristöselosteet Trätek Miljödeklaration TEKO Miljövarudeklarationen Paperprofile Muut ympäristöselosteet

8 7 Lait ja direktiivit Ympäristölainsäädäntö Jätelainsäädäntö Valtioneuvoston päätös kaatopaikoista Valtioneuvoston päätös pakkauksista ja pakkausjätteistä sekä päätös rakennusjätteistä Kemikaalilainsäädäntö Julkiset hankinnat EU:n jätteenpolttodirektiivi Tuoteturvallisuusdirektiivi Konedirektiivi Muita luokituksia ja järjestelmiä Rakennusmateriaalien päästöluokitus Metsäsertifiointi Forest Stewardship Council (FSC) Programme for the Endorsement of Forest Certification Schemes (PEFC) Finnish Forest Certification System (FFCS) MIPS ja Ekologinen selkäreppu Kieltolistat R- ja S- lausekkeet Rakennustarvikkeiden paloturvallisuus Syttyvyysluokitus CEN tuotestandardit GRIP Tutkimusaineisto ja menetelmät Käsiteltävät tuoteryhmät Ympäristökyselyt Tutkimusta varten tehdyt haastattelut Ympäristökyselyiden analysointi Suomalaiset ympäristökyselyt Ruotsalaiset ympäristökyselyt Norjalaiset ympäristökyselyt Haastattelujen tulokset Asiakkaiden esittämät ympäristökysymykset Ostopäätökseen vaikuttavat tekijät Käytettyjen huonekalujen kierrätys Ympäristö- ja alkuperämerkit Ympäristömerkkien kriteerit Pakkausmateriaalien kierrätettävyys Ympäristöjärjestelmät Koulutus Ympäristöystävällinen huonekalu Materiaalien ympäristöystävällisyys Puuraaka-aineen alkuperä Kuljetukset Ympäristöasioiden tärkeysjärjestys Yhteenveto haastatteluista

9 10 Tulokset Huonekalun ympäristöselosteen osat Valmistaja Valmistajan ympäristöpolitiikka ja järjestelmät Tuote Tuotteen materiaalit Kemikaalit Tuotteen emissiot sisäilmaan Paloturvallisuus Tuotteen kestävyys Pakkaus Kierrätettävien materiaalien osuus Hävitysohje Lisätiedot Esimerkkiseloste: Iskun Tendo kaappi Johtopäätökset Yhteenveto Lähdeluettelo LIITTEET

10 1 JOHDANTO Tämä raportti perustuu Otto Kiven Teknillisen korkeakoulun Puutekniikan laboratorioon tekemään diplomityöhön. Diplomityön toimeksiantajana oli Puusepänteollisuuden liitto ry. 1.1 Puusepänteollisuuden liitto ry Puusepänteollisuuden liitto ry on vuonna 1907 perustettu työnantajajärjestö, jonka jäseniin kuuluu merkittävä osa Suomen huonekalu-, keittiökaluste-, tilauskaluste-, ikkuna- ja oviteollisuudesta sekä muusta puutuoteteollisuudesta. Jäsenyrityksiä liitolla on noin 80 ja ne työllistävät yhteensä reilut 7000 henkilöä. Liitto on Teollisuuden ja Työnantajain keskusliiton (TT) ja eurooppalaisen huonekaluvalmistajien kattojärjestön Union Européenne de l'ameublement (U.E.A) jäsen. ( Liiton tehtäviin kuuluu solmia valtakunnalliset puusepänteollisuutta koskevat työehtosopimukset, avustaa jäseniään työsopimuksiin ja työlainsäädäntöön liittyvissä kysymyksissä, ylläpitää alan palkkatilastoja ja edustaa suomalaisia puusepänteollisuuden työnantajia yhteistyössä TT:n kanssa Euroopan työnantajajärjestössä. Liiton sisällä toimii lisäksi erillinen huonekalujaosto, jonka tehtävänä on parantaa huonekaluja valmistavien yritysten toimintaedellytyksiä. ( Huonekalujaostossa on jäseninä merkittäviä suomalaisia huonekaluvalmistajia. Jäsenet muodostavat alan liikevaihdosta noin kolme neljännestä. Huonekalujaoston tehtäviin kuuluu: Edistää huonekalualan taloudellista ja teknistä kehitystä ja lainsäädäntöä antamalla lausuntoja näihin liittyvissä asioissa. Osallistua huonekalualan tuotteiden kotimaiseen, eurooppalaiseen ja kansainväliseen standardisoimistyöhön. Harjoittaa ja edistää huonekalualan tutkimus- ja kehitystoimintaa. Laatia huonekalualan tilastoja. Tiedottaa jäsenistölle huonekalualaan ja yleiseen toimintaympäristöön liittyvistä asioista. Pitää yhteyttä viranomaisiin ja tiedotusvälineisiin huonekalualaa koskevissa ajankohtaisissa kysymyksissä. Järjestää huonekalualalle seminaari- ja koulutustilaisuuksia. Seurata huonekalualan kansainvälistä kehitystä ja osallistua alan eurooppalaisen kattojärjestön U.E.A.:n toimintaan. ( Vuonna 2003 huonekalujaostoon kuuluvat Isku Oy, Martela Oyj, Incap Furniture Oy, Sievä-Sisuste Oy, Huonekalutehdas Korhonen Oy ja Insofa Oy. 1.2 Tutkimuksen tausta ja tavoite Huonekaluja valmistavat yritykset saavat yhä kasvavassa määrin ympäristökyselyitä asiakkailta. Vastaukset näihin kyselyihin ovat yleensä valmistajien tiedossa, mutta niitä ei silti ole koottu mihinkään keskitettyyn ohjeistoon. Näin vastaukset kyselyihin etsitään tapauskohtaisesti, mikä teettää lisää työtä. Tutkimuksen tavoitteena on luoda malli Puusepänteollisuuden liitto ry:n jäsenyritysten käyttöön tulevalle ympäristöselosteelle. Selosteesta on tarkoitus tehdä tuotelähtöinen ja sen tulee olla räätälöitävissä eri tuoteryhmille sekä myös yrityskohtaisesti. Mallin tulee olla tarpeeksi yksinkertainen, jotta kohderyhmänä olevat asiakkaat omaksuvat sen. Mallista on tehtävä myös yksiselitteinen, jotta siinä ilmoitettaville asioille ei jäisi tulkinnanvaraa. Mallissa esitettävien asioiden on perustuttava johonkin yleisesti tiedossa olevaan standardiin tai merkintään, jotta annetut tiedot on helposti todistettavissa oikeiksi tarpeen niin vaatiessa. Ympäristöselosteen avulla pyritään vastaamaan asiakkaan ympäristökysymyksiin jo etukäteen. Tavoitteena on muodostaa ympäristöselosteen malli tieteelliseltä pohjalta. 9

11 Vastaavaa ympäristöselostetta, joka tutkimuksen tavoitteena on rakentaa, ei tiettävästi ole käytössä muissa Euroopan maissa. Ruotsissa Trätek on laatinut yhteispohjoismaisen Nordic Wood projektin pohjalta ympäristöselosteita muutamalle puuhuonekalulle, mutta niiden käyttö on verrattain vähäistä. Nordic Wood projektissa mukana ollut VTT laati myös projektin tiimoilta ympäristöselosteen kahdelle huonekalulle, mutta niidenkään käyttö ei yleistynyt. Ideana onkin, että kotimainen huonekaluteollisuus saisi tämän tutkimuksen pohjalta kehitettävästä selosteesta informatiivisen markkinointitekijän vientimarkkinoille sekä tietysti kuluttajakauppaan kotimarkkinoille. On myös nähtävissä, että tulevaisuudessa ympäristökysymykset tulevat vaikuttamaan yhä enemmän yritysten ja yksittäisten kuluttajien ostopäätöksiin. Nyt kehittelyn alla olevalla ympäristöselosteella kotimainen huonekaluteollisuus pyrkii varautumaan tulevaisuuden haasteisiin ja olemaan näin etulyöntiasemassa ulkomaisiin kilpailijoihinsa nähden. Kuluttajatutkimuskeskuksen tutkimuksessa vuonna 1997 todettiin, että kuluttajat ovat kiinnostuneita ympäristöinformaatiosta, mutta tietoa on vaikea ymmärtää ja se on vaikeasti saatavilla. Ympäristömerkkien olemassaolo tunnistettiin jo tuolloin, mutta niiden myöntämisperusteet jäivät suurimmalle osalle epäselviksi. Toisaalta tutkimuksessa todettiin, että ostopäätökseen vaikuttaa silti eniten tuotteen hinta ja laatu. Myös tästä syystä yksinkertaisen tuoteselosteen luominen laadukkaina pidetyille kotimaisille huonekaluille on perusteltua. 1.3 Tutkimuksen rajaukset Ympäristöseloste laaditaan niin, että siitä on hyötyä julkis-, koti- ja keittiökalusteita valmistaville yrityksille. Selostetta on tarkoitus ainakin alkuvaiheessa käyttää pääasiassa Suomessa, joka on kotimaisen huonekaluteollisuuden päämarkkina-alue. Tämän takia ympäristöselosteessa käytetään Suomessa yleisesti tunnettuja standardeja ja merkintöjä aina kun se on mahdollista. 1.4 Raportin rakenne ja tutkimuksen viitekehys Luvussa yksi kerrotaan tutkimuksen tausta ja tavoitteet. Luvussa kaksi käsitellään huonekaluteollisuutta Suomessa, sen rakennetta ja markkinoita. Luvussa kolme perehdytään elinkaarianalyysiin. Luvussa neljä tutustutaan ympäristöjärjestelmiin. Luvussa viisi kerrotaan erilaisista käytössä olevista ympäristömerkeistä, alkuperämerkeistä, kierrätysmerkeistä ja eri järjestöjen omista merkeistä. Luvussa kuusi käsitellään käytössä olevia ympäristöselosteita. Luvussa seitsämän perehdytään voimassa olevaan, tutkimuksen aihepiiriin liittyvään Suomen ja EU:n lainsäädäntöön. Luvussa kahdeksan käsitellään tutkimuksen kannalta oleellisia muita luokituksia, standardeja ja järjestelmiä, mitkä eivät kuulu tutkimuksen muihin käsiteltäviin kokonaisuuksiin. Luvussa yhdeksän kuvataan tutkimusta varten kerätty tutkimusaineisto sekä menetelmät, jolla tämä aineisto on käsitelty. Luvussa 10 kerrotaan tutkimuksen tulokset. Tuloksissa on esitetty myös esimerkkiseloste, joka on laadittu tutkimuksen tulosten pohjalta. Esimerkkiseloste on tehty Isku Oy:n Tendo kaapille. Esimerkkiseloste on helposti muokattavissa muille tuotteilla sekä toisille yrityksille. Luvussa 11 kerrotaan tutkimuksen johtopäätökset ja luvussa 12 on yhteenveto. Raportin lopussa on esitetty lähdeluettelo ja liitteet. Tutkimuksen viitekehys on esitetty kuvassa 1. 10

12 3. Elinkaarianalyysi 4. Ympäristöjärjestelmät 5. Ympäristömerkit 1. ja 2. Työn tausta ja tavoitteet Huonekalun ympäristöseloste 11. Johtopäätökset 9. Yrityksille saapuneet ympäristökyselyt 9. Tehdyt haastattelut 6. Ympäristöselosteet 10. Huonekalun ympäristöselosteen osat 7. EU direktiivit Ympäristölainsäädäntö 8. Muita luokituksia ja järjestelmiä - Huonekalun ympäristöselosteen malli - Esimerkkiseloste Tendo - kaappi Kuva 1. Tutkimuksen viitekehys Kuvassa 1 olevassa viitekehyksessä käytetyt numerot noudattavat tutkimuksen kappalejakoa. 11

13 2 HUONEKALUTEOLLISUUS Tässä osassa tarkastellaan lyhyesti huonekaluteollisuutta Suomessa, huonekalumarkkinoita Suomessa sekä huonekaluteollisuutta Euroopassa. 2.1 Huonekaluteollisuus Suomessa Huonekaluteollisuutta käsitellään tässä tutkimuksessa Tilastokeskuksen toimialaluokituksen TOL-95 mukaan. Huonekaluteollisuus kuuluu kokonaisuudessaan luokkaan TOL 361 huonekalujen valmistus. TOL 361 jakautuu edelleen viiteen alaluokkaan: 3611 tuolien ja istuimien valmistus, 3612 muiden toimisto- ja myymäläkalusteiden valmistus, 3613 muiden keittiökalusteiden valmistus, 3614 muiden huonekalujen valmistus 3615 patjojen valmistus. ( Huonekaluteollisuudesta puhuttaessa jaetaan ala koti-, julkis- ja keittiökalusteisiin. Tässä tutkimuksessa voidaan karkeasti katsoa, että alatoimialat 3611, 3613 ja 3615 kuuluvat kotikalusteisiin, 3612 julkiskalusteisiin ja 3614 keittiökalusteisiin. Huonekaluteollisuuden liikevaihto vuonna 2001 oli noin 1,16 miljoonaa euroa, josta viennin osuus oli 22 %. Ala työllistää yli henkilöä, joista työntekijöitä on noin 8000 ja loput 3500 toimihenkilöitä. Huonekaluteollisuuden osuus Suomen tehdasteollisuuden arvosta vuonna 2001 oli noin 1,2 %, toimipaikoista 6 % ja viennistä 0,5 %. (Vallin 2002) Huonekaluteollisuus on pienyritysvaltainen toimiala. Alalla on Suomessa yli 1600 toimipaikkaa, mutta näistä 75 % työllistää alle 5 henkilöä. Alaa hallitsevat muutamat suuret yritykset ja 25 % yrityksistä muodostaakin 88 % alan liikevaihdosta. Toimialan lähes kaikki yritykset ovat suomalaisessa omistuksessa ja perheyrityksiä. (Vallin 2002) Huonekaluteollisuus on hyvin työvoimavaltainen ala ja palkkojen osuus liikevaihdosta on vielä nykyisen automaationkin aikana noin 30 %. Vaikka huonekaluteollisuudessa käytettävät materiaalit, kuten puu, metalli ja lasi, soveltuvat sinällään hyvin automatisoituihin prosesseihin, niin rajoituksia asettavat usein huonekalujen muodot ja pienet sarjakoot. (Vallin 2002) 12

14 3 % 23 % Tuolit ja istuimet 28 % Toimisto- ja myymäläkalusteet Keittiökalusteet 20 % Muut huonekalut Patjat 26 % Kuva 2. Huonekaluteollisuuden tuotannon jakautuminen vuonna 2000 (Vallin 2002) Huonekaluteollisuuden tuotannon jakautuminen alatoimialojen kesken on esitetty kuvassa 2. Huonekaluteollisuus on jakautunut melko tasaisesti neljän suurimman alatoimialan kesken. Jakoa vääristää se, että useat yritykset sijaitsevat TOL luokituksen mukaan väärässä luokassa. Väärään luokkaan sijoittuminen voi johtua esim. historiallisista syistä. Tällaisten yritysten valmistamat tuotteet ovat muuttuneet yrityksen historian aikana, mutta alkuperäistä luokitusta ei ole korjattu. 3 % 22 % Tuolit ja istuimet 30 % Toimisto- ja myymäläkalusteet Keittiökalusteet 22 % Muut huonekalut Patjat 23 % Kuva 3. Huonekaluteollisuuden henkilöstön jakautuminen vuonna 2000 (Vallin 2002) Kuvassa 3 on esitetty henkilöstön jakautuminen eri toimialojen kesken vuonna Henkilöstöä on eniten toimialalla muiden huonekalujen valmistus ja muut kolme suurinta toimialaa työllistävät kukin suurin piirtein saman verran henkilöitä. Huonekaluteollisuudessa toimihenkilöiden osuus henkilöstöstä on 26 %. 13

15 Toimipaikat (kpl) Liikevaihto ( EUR) Henkilöstö (kpl) 0 Uusimaa Varsinais-Suomi Satakunta Häme Pirkanmaa Kaakkois-Suomi Etelä-Savo Pohjois-Savo Pohjois-Karjala Keski-Suomi Etelä-Pohjanmaa Pohjanmaa Pohjois-Pohjanmaa Kainuu Lappi Kuva 4. Toimipaikkojen jakauma työvoima- ja elinkeinokeskuksittain (Vallin 2002) Kuvassa 4 on tarkasteltu huonekaluteollisuuden alueellista jakautumista Suomessa. Huonekaluteollisuus on keskittynyt Pohjanmaalle ja Hämeeseen (lähinnä Päijät- Hämeeseen). Suurimmat huonekalualan yritykset sijaitsevat Lahden seudulla. Lukumääräisesti eniten yrityksiä on pienyritysvaltaisella Pohjanmaalla. Alatoimialoja tarkasteltaessa tuoleja ja istuimia tekeviä yrityksiä on eniten Etelä-Pohjanmaalla, toimistokalusteita kokoavia Uudellamaalla, keittiökalusteita valmistavia Varsinais-Suomessa ja muita huonekaluja tekeviä Uudellamaalla. (Vallin 2002) 2.2 Suomen huonekalumarkkinat Huonekalujen kysyntä on riippuvainen yleisestä taloudellisesta tilanteesta, kotitalouksien ostovoimasta sekä uudis- ja korjausrakentamisen määrästä. Kodin kalusteet, koneet ym. ovat Tilastokeskuksen Kotitalouksien kulutusmenojen muutokset 1990-luvulla julkaisun mukaan hieman alle 5 % kotitalouksien kulutusmenoista. ( Huonekalujen ja sisustustarvikkeiden kokonaismarkkinoiden arvo Suomessa vuonna 2001 oli noin 1,2 miljardia euroa, josta huonekalujen osuus oli 66 %. Suurin osa vähittäismyynnistä tapahtui huonekaluliikkeiden kautta. Jakelukanavien markkinaosuudet on esitetty kuvassa 5. ( 14

16 5 % 18 % Huonekaluliikkeet 16 % 61 % Kodintekstiili- ja sisustustarvikeliikkeet Tavaratalot ja supermarketit Suoramyynti Kuva 5. Huonekalujen ja sisustustarvikkeiden jakelukanavien osuudet 2001 Vuonna 2001 huonekaluliikkeiden arvonlisäverollinen myynti oli yhteensä 845 miljoonaa euroa, josta noin puolet oli tuontihuonekaluja. Suomen huonekalukaupassa on meneillään selkeä rakennemuutos: isojen ketjumyymälöiden markkinaosuus kasvaa ja yksityiset huonekaluliikkeet erikoistuvat palvelemaan rajattuja asiakaskohderyhmiä. ( Huonekalujen tuonti on kasvanut vuodesta 1993 saakka ja on asettunut korkealle tasolle. Vuoden 2001 tuonnin arvo oli 342 miljoonaa euroa sisältäen toimistokalusteet. Kasvua edelliseen vuoteen oli 3 %. Suurin osa tuotavista huonekaluista on kotikalusteita. 27 % 30 % Ruotsi Viro Saksa Italia 4 % 5 % 8 % 11 % 15 % Tanska Norja Muut Kuva 6. Huonekalujen tuonnin jakautuminen maittain Huonekalujen tuonnin jakautumista maittain on tarkasteltu kuvassa 6. Eniten huonekaluja tuodaan Suomeen Ruotsista. Euroopan isojen huonekaluvalmistajamaiden osuus Suomeen tuotavista huonekaluista ei ole kovin merkittävä. Kuvassa 6 olevaan ryhmään muut kuuluvat lähinnä Aasian maat. ( 15

17 2.3 Huonekaluteollisuus Euroopassa Huonekaluteollisuuden tuotannon arvo Euroopassa vuonna 2001 oli yhteensä 82 miljardia euroa. Tästä puuhuonekalujen osuus oli noin 40 %. Ala työllisti yhteensä lähes ihmistä. Suurimmat huonekalujen tuottajamaat olivat Saksa ja Italia. Euroopan huonekalutuotannon jakautumista maittain on tarkasteltu kuvassa 7. Suomi ei ole Euroopan laajuisesti tarkasteltuna merkittävä huonekalujen valmistaja 1 % osuudellaan. ( Saksa 26 % 12 % 10 % 7 % 3 % 3 % 3 % 3 % 2 % 2 % 1 % 1 % Italia Ranska Englanti Espanja Hollanti Tanska Itävalta Belgia Ruotsi 27 % Muut Suomi Portugali Kuva 7. Euroopan huonekaluteollisuuden tuotanto maittain 16

18 3 ELINKAARIANALYYSI (LIFE CYCLE ASSESSMENT) Elinkaarianalyysilla saadaan tietoa tuotteen tai sen osien koko elinkaaren - raaka-aineista tuotteen hävittämiseen - vaikutuksista ympäristöön. (Kairi 1999) Elinkaarianalyysi on toimintojen ja prosessien perusanalyysi pyrittäessä vähentämään tuotteen tai palvelun vaikutuksia ympäristöön. (Huhta et al. 2000) Kuva 8. Tuotteen elinkaari "kehdosta hautaan" (Kairi 1999 s. 4) Kuvassa 8 on yksinkertainen esitys tuotteen elinkaaresta. Kuvasta havaitaan tuotteella olevan monta vaihtoehtoista loppukäyttökohdetta varsinaisen käyttötarkoituksen päätyttyä. Tänä päivänä pyrkimys on yhä enemmän kohti kierrätystä ja hyötykäyttöä energiaksi. Ensimmäiset elinkaarianalyysit tehtiin 1960-luvun loppupuolella, jolloin niitä kutsuttiin laajennetuiksi energia-analyyseiksi ja ne kattoivat myös emissiot ja jätteet. Nykyisin käytössä olevat elinkaarianalyysit määriteltiin 1990-luvun puolessa välissä. ( Elinkaarianalyysillä voidaan tutkia tuotteen optimointia ympäristön kannalta (kuten mahdollisimman vähäinen energian käyttö tai ongelmaton loppukäyttö) tai sen avulla voidaan helposti vertailla kahta tai useampaa tuotetta tai tuotantotapaa tiettyjen näkökohtien kannalta. ( Jotta tuotteiden tai prosessien vertaileminen elinkaarianalyysien avulla olisi mahdollista, on kansainvälinen standardoimisorganisaatio ISO julkaissut neljä standardia elinkaarianalyysistä: ISO/EN (1997) Ympäristöasioiden hallinta. Elinkaariarviointi. Periaatteet ja pääpiirteet. ISO/EN (1998) Ympäristöasioiden hallinta. Elinkaariarviointi. Tavoitteiden ja soveltamisalan määrittely sekä inventaarioanalyysi. ISO/EN (2000) Ympäristöasioiden hallinta. Elinkaariarviointi. Vaikutusarviointi. ISO/EN (2000) Ympäristöasioiden hallinta. Elinkaariarviointi. Tulosten tulkinta. 17

19 Kuva 9 Elinkaariarvioinnin vaiheet (SFS-EN ISO 14040) Kuvassa 9 on esitetty ISO:n standardien muodostama kokonaisuus elinkaariarvioinnin vaiheista. Kaaviokuvasta käy ilmi myös elinkaariarvioinnin yleisimmät käyttökohteet. Standardit kuvaavat elinkaariarvioinnin toteuttamisen ja raportoinnin pääperiaatteet ja käytön sekä sisältävät tiettyjä vähittäisvaatimuksia. (SFS-EN ISO 14040) Elinkaarianalyysin ei välttämättä tarvitse keskittyä tuotteen koko elinkaareen, vaan se voi rajoittua vain yhteen tai useampaan osaan elinkaaresta. (Kairi 1999) Elinkaarianalyysia voidaan käyttää vertailtaessa samanlaisten tuotteiden vaikutuksia ympäristöön tai haluttaessa selvittää yksittäisten tuotantovaiheiden ympäristövaikutukset. Yleensä elinkaarianalyysissa on kolme vaihetta: 1. Inventaarioanalyysi 2. Vaikutusten arviointi 3. Raportointi ja parannusten arviointi. Ensimmäisen vaiheen inventaarioanalyysissä yksilöidään tuotteen elinkaaren ympäristötaakka. Toisessa vaiheessa arvioidaan tämä taakka sekä asetetaan vaikutukset ja arvot järjestykseen. Kolmannessa vaiheessa tarkastellaan, mitä mahdollisuuksia tämän taakan vähentämiselle on. ( 18

20 4 YMPÄRISTÖJÄRJESTELMÄT 4.1 ISO Ympäristöjärjestelmä tarkoittaa systemaattista tapaa hallita yrityksen ympäristöasioita. Se on työkalu yrityksen ympäristönsuojelun tason jatkuvaan parantamiseen. ( Ympäristöjärjestelmät tulivat voimaan 1990-luvun puolessa välissä ja niiden käyttöönotto on ollut erittäin nopeaa. Suomessa järjestelmät kattavat melkein kaikki ympäristönsuojelun kannalta keskeiset yritykset. (Honkasalo 2002) Ympäristöjärjestelmien tavoitteena on ohjata yritystä ottamaan ympäristöasiat kattavasti huomioon ja jatkuvasti parantamaan ympäristölle myönteisen toiminnan tasoa sen omassa toiminnassa. (Lumijärvi et al. 2000) Englantilainen standardi BS (British Standard) 7750 oli ensimmäinen käyttöön ehtinyt ympäristöjärjestelmä. Standardi julkaistiin 1992 ja uusi versio Suomessa ensimmäiset toimipaikat sertifioitiin standardin mukaisesti kesäkuussa 1994 (Kuisma et al. 2001). Standardi ISO korvasi BS 7750:n vuonna ( Seuraavissa kappaleissa on perehdytty tarkemmin kahteen vapaaehtoiseen ympäristöjärjestelmään: kansainvälisen standardisointijärjestön ISO standardiin ja EU:n EMASjärjestelmään. ISO on kansainvälisen standardisointijärjestön (International Organization for Standardization) vuonna 1996 vahvistettu vapaaehtoinen ympäristöjärjestelmä, joka on voimassa kaikkialla maailmassa. Järjestelmä on suunniteltu siten, että sitä voidaan käyttää minkä tyyppisessä organisaatiossa tahansa sekä julkisella että yksityisellä sektorilla. ( ISO pohjautuu englantilaiseen BS 7750 standardiin. ( Ympäristöjärjestelmän vaatimuksia käsittelevän ISO standardin uusiminen käynnistettiin vuonna Uusimisen tavoitteina olivat parantaa ISO ja laadunhallintajärjestelmästandardin ISO 9001 yhteensopivuutta sekä parantaa ISO 14001:n selvyyttä käyttäjäkokemuksiin perustuen ilman täydentäviä tai vähentyneitä vaatimuksia ISO 14001:1996 -standardiin verrattuna (Vahtila 2002, Marraskuussa 2004 uusittu ja parannettu ilmestyi standardi ISO 14001:2004. Uusittu ISO ei sisällä suuria muutoksia vaatimuksissa verrattuna 1996 painokseen eikä sen pitäisi vaatia merkittäviä lisätöitä organisaatioilta. ISO on selkeytynyt, sitä on helpompi ymmärtää ja käyttää. ( SFS julkaisi ISO 14001:2004 standardin joulukuussa 2004 tämän raportin ollessa menossa painoon. ( Tästä johtuen loppuosa kappaleesta käsittelee ISO 14001:1996 standardia. ISO 14001:1996 standardi ei aseta vaatimuksia yrityksen ympäristönsuojelun tasolle, vaan sen mukaan tason tulee täyttää viranomaisten vaatimukset sekä vastata voimassa olevaa lainsäädäntöä. Sen sijaan standardi sisältää vaatimuksen yrityksen ympäristönsuojelun tason jatkuvaksi parantamiseksi. (Pesonen et al. 2001) ISO 14001:1996 -standardin mukaisen ympäristöjärjestelmän rakentaminen koostuu seitsemästä vaiheesta. Varsinaisen järjestelmän rakentamisen ohjeet ja vaatimukset koostuvat osista Alustava ympäristökatselmus, jossa selvitetään ympäristöasioiden hallinnan nykytila. 2. Yrityksen ympäristöpolitiikan laatiminen. 3. Ympäristöjärjestelmän suunnittelu: toiminnan ympäristönäkökohtien tunnistaminen, sidosryhmien ja yhteiskunnan ympäristöasioiden hallinnalle asettamien vaatimusten tunnistaminen, ympäristöpäämäärien ja -tavoitteiden asettaminen, 19

21 ympäristöohjelmien laatiminen päämäärien ja tavoitteiden saavuttamiseksi sekä ympäristöasioiden hoitamista koskevien toimintojen ja toimintaohjeiden suunnittelu ja dokumentointi. 4. Järjestelmän toteuttaminen: toimintaedellytysten varmistaminen ja tukitoimintojen muodostaminen. 5. Mittaaminen ja arviointi: toimintatapojen luominen tarkkailua ja mittaamista varten, toimintatapojen luominen poikkeamien korjaamista ja ehkäisemistä varten sekä toimintatapojen luominen auditointeja varten. 6. Johdon katselmukset: ympäristöjärjestelmän katselmoiminen sekä toiminnan jatkuvan parantamisen varmistaminen. 7. Ympäristöjärjestelmän sertifiointi. ( Kuva 10. ISO 14001:1996 ympäristöjärjestelmää koskevat vaatimukset (Mäki et al. 1998) Kuvassa 10 on esitetty ISO 14001:1996 järjestelmän vaiheet. Kuten kuvasta huomataan, ISO käyttää hyväkseen laatujärjestelmistä tuttua jatkuvan kehittämisen ympyrää: suunnittele, toteuta, arvioi ja paranna. ( Suomessa on neljä ISO järjestelmää tarkastavaa ja sertifioivaa yritystä: SFS- Sertifiointi Oy, DNV-Certification Oy/Ab, Lloyd's Register Quality Assurance ja Bureau Veritas Quality International. Kansallisena akkreditointielimenä Suomessa toimii Mittatekniikan keskus (FINAS). ( Suomessa oli lokakuussa ISO standardin sertifikaatin omaavia yrityksiä 711 kappaletta. Maailmassa sertifioituja yrityksiä oli lokakuussa yhteensä kappaletta. Eniten sertifikaatteja oli käytössä eurooppalaisilla yhteisöillä. ( Organisaatio voi myös laatia ympäristöjärjestelmänsä ISO standardin mukaisesti ja käyttää sitä omassa toiminnassaan ilman, että kukaan ulkopuolinen on tarkastanut tai sertifioinut järjestelmän. ( 20

22 4.2 EMAS EMAS (Eco-Management and Audit Scheme) on EU-alueen vapaaehtoinen ympäristöjärjestelmä, joka on tarkoitettu sekä yksityisen sektorin että julkishallinnon yrityksille ja organisaatioille. EMAS järjestelmä perustuu EU:n asetukseen (The European Community Eco-Management and Audit Scheme 1836/93). Asetus kumottiin uudella asetuksella N:o 761/2001 organisaatioiden vapaaehtoisesta osallistumisesta yhteisön ympäristöasioiden hallinta- ja auditointijärjestelmään (EMAS järjestelmä). (europa.eu.int) EMAS järjestelmän sisältö ja tavoitteet ovat melkein samanlaiset ISO standardin kanssa, suurin ero on EMAS järjestelmän vaatima vuosittainen julkinen ympäristöselonteko sekä ympäristötodentajan akkreditointi. Julkisessa selonteossa organisaatio kertoo toimintansa ympäristövaikutuksista, päästöistä ja ympäristöpoliittisista tavoitteista. ( Kuva 11. Askeleet EMAS:een ( Kuvassa 11 on esitetty ISO 14001:n ja EMAS:n yhteensopivuus, jossa siis itse järjestelmä on sama, mutta EMAS menee pidemmälle järjestelmän julkisuuden osalta. EMAS järjestelmä koostuu yrityksen ympäristöpolitiikasta, ohjelmasta, järjestelmistä, katselmuksista ja auditoinneista. Näiden lisäksi järjestelmään liittyy neljä olennaista yrityksen ulkopuolista tahoa: ympäristötodentaja, akkreditointielin, toimivaltainen toimielin ja kansalaiset. Ympäristötodentaja arvioi yrityksen ympäristöasioita ulkopuolisena ja tuo järjestelmään näin uskottavuutta. Akkreditointielin arvioi ympäristötodentajien pätevyyttä ja valvoo näiden toimia. Akkreditointielimenä toimii Suomessa Mittatekniikan keskus. Toimivaltainen toimielin, eli rekisteröintielin, rekisteröi yritykset EMAS rekisteriin. Toimivaltaisena toimielimenä Suomessa toimii Suomen ympäristökeskus (SYKE). EMAS järjestelmän rakennetta ja siinä mukana olevia tahoja on kuvattu kuvassa 12. (Ympäristöministeriö 1995) 21

23 Kuva 12. EMAS järjestelmän rakenne ja toiminta ( EMAS järjestelmän rakentaminen aloitetaan yrityksen/organisaation ympäristöpolitiikan, ympäristöohjelman ja näiden toiminnan varmistavan ympäristöjärjestelmän rakentamisesta. Yritys laatii näiden pohjalta ympäristöselonteon, jonka akkreditoitu todentaja vahvistaa. Todentaja auditoi myös organisaation ympäristöjärjestelmän. Todentajan tulee olla Mittatekniikan keskuksen akkreditoima. Kun edellä mainitut vaiheet on tehty, Suomen ympäristökeskus rekisteröi organisaation EMAS rekisteriin. Rekisteröidylle organisaatiolle annetaan rekisteröintinumero ja EMAS logon käyttöoikeus. ( EMAS rekisteriin hyväksytyllä yrityksellä on oikeus käyttää EMAS logoa, jonka kolme eri versiota on esitetty kuvassa 13. Kuva 13. EMAS logoja ( EMAS logojen käyttö perustuu Euroopan yhteisöjen virallisten julkaisujen toimiston ohjeisiin. Logo tekstillä Todennettu ympäristöasioiden hallinta kertoo, että yrityksellä on toimiva EMAS järjestelmä. Logo tekstillä Vahvistettua tietoa kertoo, että tiedot, joiden yhteydessä logo esiintyy, ovat EMAS todentajan vahvistamia. Logoa ilman tekstiä voidaan käyttää järjestelmän tunnetuksi tekemiseen sekä mainosmateriaaleissa, lehtiartikkeleissa ja EMAS- järjestelmää koskevissa julkaisuissa edellyttäen, että logon käytöstä ei synny vaikutelmaa, että se liittyy jonkin yrityksen toimintoihin. ( Lokakuussa 2004 Suomessa oli 40 yritystä, joilla oli EMAS sertifikaatti. Maailmassa EMAS sertifioituja yrityksiä oli lokakuussa 2004 yhteensä 3073 kappaletta. (europa.eu.int) EMAS sertifikaatti voidaan myöntää myös muille kuin eurooppalaisille yrityksille. 22

24 5 YMPÄRISTÖMERKIT Ympäristömerkinnät jaetaan negatiivisiin, neutraaleihin ja positiivisiin merkintöihin niiden tuotteesta antaman informaation perusteella. Negatiivinen merkintä kertoo yleensä tuotteen vahingollisista vaikutuksista ympäristölle. Tällainen merkintä on esimerkiksi tuotteen syövyttävistä ominaisuuksista varoittava merkintä. Negatiiviset merkinnät ovat yleensä pakollisia ja niiden käyttö määritellään lainsäädännössä. Esimerkiksi kemikaalilainsäädännön perusteella vaarallisia kemikaaleja sisältävät tuotteet tulee merkitä varoitusmerkein. Neutraali merkintä pyrkii antamaan tietoa tuotteen ympäristövaikutuksista tuoteselosteen tavoin. Positiivinen merkintä kertoo tuotteen vähemmän vahingollisista vaikutuksista ympäristöön verrattuna muihin saman tuoteryhmän tuotteisiin. Positiiviset merkinnät ovat yleensä vapaaehtoisia. (Mäkelä 1993) Tutkimuksen tässä osassa käsitellään pääasiassa positiivisia ympäristömerkintöjä. 5.1 Pohjoismainen ympäristömerkki - Joutsenmerkki Pohjoismaisen ympäristömerkin, Joutsenmerkin, kehittäminen aloitettiin Pohjoismaisen ministerineuvoston aloitteesta Tavoitteena oli kehittää harmonisoitu, vapaaehtoinen ja positiivinen tuotteita (tavaroita ja palveluita) koskeva ympäristömerkintäjärjestelmä. (Niva et al. 1997) Pohjoismainen ympäristömerkkijärjestelmä käynnistyi syksyllä Alkuvaiheessa merkin ottivat käyttöön Suomi, Ruotsi ja Norja. Islanti liittyi virallisesti mukaan vuonna 1991 ja Tanska (TemaNord 2001) Pohjoismainen ympäristömerkki oli syntyessään ensimmäinen valtioiden rajat ylittävä virallinen ympäristömerkki. (Niva et al. 1997) Pohjoismainen ympäristömerkki, Joutsenmerkki, on esitetty kuvassa 14. Kuva 14. Pohjoismainen ympäristömerkki ( Joutsenmerkin päätavoitteena on vuonna 1996 laadittujen tavoitteiden ja periaatteiden mukaan edistää vähemmän ympäristöä kuormittavaa kulutusta. Tämä tapahtuu opastamalla kuluttajia ja sisäänostajia tekemään ympäristöystävällisiä valintoja sekä edistämällä sellaisten tuotteiden kehittämistä, jotka kuormittavat ympäristöä vähemmän kuin muut vastaavilla ominaisuuksilla varustetut markkinoilla olevat tuotteet. ( Joutsenmerkin myöntämiskriteerit laaditaan tuoteryhmäkohtaisesti yhteistyössä pohjoismaisten ympäristömerkintää hoitavien organisaatioiden kesken. Suomessa Joutsenmerkistä vastaa Suomen Standardisointiliitto SFS. Ympäristömerkintälautakunnissa on jäseniä, jotka edustava teollisuutta, kauppaa, kuluttaja- ja ympäristöalojen viranomaisia sekä tutkimuslaitoksia ja järjestöjä. Joutsenmerkin kriteerit tarkistetaan kullekin tuoteryhmälle noin kolmen vuoden välein. Pyrkimyksenä on, että myöntämisperusteita vahvistettaessa kriteerit täyttävien tuotteiden arvioitu markkinaosuus Pohjoismaissa on korkeintaan kolmannes kokonaismarkkinoista. (Niva 1996) Joutsenmerkki rahoitetaan valtion varoilla sekä merkin käytöstä perittävällä maksulla. Suomessa vuoden 2005 maksuperusteissa tämä maksu on 0,4 % merkityn tuotteen liike- 23

25 vaihdosta tai 0,3 % merkityn palvelun liikevaihdosta. Minimimaksu on kuitenkin 675 euroa (+ALV) ja maksimimaksu euroa (+ALV). Maksu peritään tuotteen tai palvelun edellisen vuoden liikevaihdon perusteella. Valtion osuus merkin rahoittamisesta vuonna 2002 oli euroa, mikä oli noin kolmasosa kaikista kustannuksista. ( Joulukuussa 2004 Joutsenmerkin myöntämisperusteet eli kriteerit oli laadittu 68 tuoteryhmälle. Näiden kriteerien lisäksi lausunto- ja käsittelyvaiheessa oli neljä uutta tuoteryhmää. Kaksi uutta tuoteryhmää oli kehitteillä asiantuntijaryhmissä ja kartoitusvaiheessa oli kaksi uutta tuoteryhmää. Joutsenmerkin käyttöoikeuden omaavia tuotteita oli samaan aikaan Suomen markkinoilla yli 200 ja Pohjoismaissa yhteensä yli Joutsenmerkki voidaan näin liittää pariin tuhanteen tuotteeseen, sillä yksi käyttöoikeus voi pitää sisällään useita eri tuotenimiä. ( Joutsenmerkin voimassa olevat kriteerit huonekaluille on esitetty dokumentissa Huonekalut ja kalusteet, Versio 3.0. Kriteerit ovat astuneet voimaan ja ovat voimassa saakka. Merkin myöntämisperusteissa asetetaan vaatimuksia puulle, puupohjaisille levyille, metalleille, muoveille, pintakäsittelyaineille, liimoille, täytteille, pehmusteille, tekstiileille ja lasille. Vaatimukset on jaoteltu materiaalien suhteellisten osuuksien mukaan siten, että jos jotain materiaalia on tuotteessa vain vähän, ovat sille asetetut vaatimukset vastaavasti lievempiä. Materiaalia, jota ei ole mainittu myöntämisperusteissa, saa tuotteessa olla korkeintaan viisi painoprosenttia ja tällaisten dokumentoimattomien materiaalien yhteenlaskettu osuus ei saa ylittää kymmentä painoprosenttia. Kriteereissä esitetään myös tuotantojätteen vähentämistä, pakkauksia, kestävyyttä ja käyttöohjeita koskevia vaatimuksia. (Joutsenmerkin myöntämisperusteet 2003) 5.2 Euroopan Unionin ekotuotemerkki Kukkamerkki Päätös EU:n ympäristömerkin kehittämisestä tehtiin maaliskuussa Ympäristömerkinnän aloittaminen perustui vuoden 1957 Rooman sopimuksen (Euroopan yhteisön perustamissopimus) artiklaan 130. Ympäristömerkinnässä ovat osallisena EU- ja EFTA- maat (mm. Norja). Jokaisessa mukana olevassa maassa on toimivaltainen toimielin huolehtimassa merkinnästä. Suomessa tämä toimielin on Suomen Standardisointiliitto SFS. Kukkamerkki on käytössä kaikissa EU:n jäsenmaissa, mutta se ei sulje pois mahdollisuutta käyttää kansallisia ympäristömerkkejä. ( Euroopan Unionin Komission päätöksellä perustettiin marraskuussa 2000 ympäristömerkkilautakunta, the European Union Eco-Labeling Board EUEB, osallistumaan ympäristömerkin myöntämisperusteiden sekä arviointi- ja todentamisvaatimusten vahvistamiseen ja tarkistamiseen. EU:n ympäristömerkin kriteerit hyväksyy jäsenvaltioiden määräenemmistö ja Euroopan komissio. EU:n ympäristömerkki on esitetty kuvassa

26 Kuva 15. Euroopan Unionin ympäristömerkki ( Euroopan ympäristömerkin tavoitteena on edistää ympäristöä vähemmän kuluttavien tuotteiden kehittämistä, valmistamista, markkinointia ja käyttöä. Merkinnän kriteerit on suunniteltu siten, että vain markkinoilla oleva ympäristön kannalta paras kolmannes voi täyttää kriteerien vaatimukset. Joulukuussa 2004 kriteerit oli laadittu 22 tuoteryhmään. Näistä seitsemän oli uudistettavana. Lisäksi laadintavaiheessa oli kuusi tuoteryhmää. Kukkamerkin käyttöön oikeuttavia lisenssejä on myönnetty 160 kappaletta, joten merkinnällä varustettuja tuotteita on useita satoja, koska yksi lisenssi voi pitää sisällään useampia tuotteita. (europa.eu.int) Merkinnän myöntämiskriteerit määritellään tuoteryhmittäin ja määrittelyn aloittaa komissio omasta aloitteestaan tai EUEB:n pyynnöstä. Komissio antaa toimeksiannon EUEB:lle kehittää ja tarkistaa myöntämiskriteerit. Toimeksiannossa asetetaan myös päivämäärä tehtävän loppuunsaattamiselle. EUEB laatii toimeksiannon pohjalta ehdotuksen komissiolle, joka päättää sen hyväksymisestä tai edelleen kehittämisestä. Hyväksytyt kriteerit komissio julkaisee Euroopan yhteisöjen virallisen lehden L-sarjassa. (EY 1980/2000) Euroopan ympäristömerkkiä rahoitetaan valtion varoilla sekä käyttömaksuilla. Merkin käyttöoikeudesta maksetaan etukäteen vuosimaksu perustuen tuotteen edellisen vuoden liikevaihtoon. Vuosimaksun suuruus on 0,15 % liikevaihdosta, minimimaksu on 500 euroa ja maksimimaksu euroa. Summat ovat arvonlisäverottomia. Pienet ja keskisuuret yritykset saavat maksuista alennusta 25 %. Myöntämisperusteissa vaadittujen testausten, tarkastuskäyntien ja vastaavien kustannuksista vastaa luvan hakija. ( Merkinnän tavoitteena on, että järjestelmä olisi ennen pitkää pääosin omarahoitteinen, eivätkä jäsenmaiden rahoitusosuudet saisi ainakaan kasvaa. (europa.eu.int) Euroopan ympäristömerkin myöntämiskriteerien laatiminen huonekaluille aloitettiin syksyllä 2000 (europa.eu.int). Huhtikuussa 2003 ne olivat vielä laadintavaiheessa. Tämänhetkisessä luonnoksessa vaatimuksia on esitetty puulle, puupohjaisille tuotteille, alumiinille, teräkselle, muoveille, tekstiileille, nahalle, lasille, polyuretaanille ja lateksille, höyhenille ja pintakäsittelyaineille. Vaatimuksia on myös tuotteen turvallisuudelle, huollolle, kierrätykselle ja loppukäytölle, tuotetiedolle ja pakkauksille. Työryhmässä keskustellaan myös materiaalien energiasisältöjen ottamisesta mukaan myöntämisperusteisiin. (CREM 2003) Kriteerin laadinta-aikataulu pyrkii siihen, että lopullisesta kriteeriversiosta huonekaluille päästäisiin äänestämään syyskuussa (AHWG 2003) Euroopan ympäristömerkin kriteerit on laadittu myös kankaille, maaleille ja lakoille. Nämäkin kriteerit vaikuttavat, kun haetaan huonekalulle ympäristömerkkiä. Huonekalujen kriteeriehdotuksesta löytyy myös vielä huhtikuussa 2003 viittauksia kenkien ympäristömerkin kriteereihin lähinnä kengissä käytettävien nahkojen osalta. Yleisestikin EU:n ympäristömerkinnässä pyritään siihen, että raja-arvot eri tuoteryhmien kriteereissä vastaisivat toisiaan. (CREM 2003) 25

27 5.3 Sininen Enkeli (Der Blaue Engel) Sininen Enkeli on Saksassa vuodesta 1978 saakka käytössä ollut ympäristömerkki. Se on vanhin käytössä olevista ympäristömerkeistä. Saksan ympäristömerkki on esitetty kuvassa 16 ja se koostuu YK:n ympäristönsuojeluorganisaatio UNEP:n symbolista. (Mäkelä et al. 1993) Kuva 16. Saksan ympäristömerkki ( Saksan ympäristömerkissä esiintyy teksti Umweltzeichen (ympäristömerkki) sekä tuotteen tai palvelun tärkein ominaisuus ympäristön kannalta (esim. 100 % kierrätyskuitua). Alkuaikoina merkkiä myönnettäessä kiinnitettiin huomiota vain yhteen tuotteen ympäristövaikutukseen, mutta nykyään saksalaiset huomioivat myöntämisperusteissa omasta mielestään tuotteen koko elinkaaren. (Mäkelä et al. 1993) Siniselle enkelille on laadittu myöntämiskriteerit 80 tuoteryhmään ja merkin käyttöoikeuden piiriin kuuluu noin 3700 tuotetta. Ympäristömerkin tuoteryhmät valitsee ja päättää Jury Umweltzeichen, johon kuuluvat kirkon, ympäristö- ja kuluttajajärjestöjen, teollisuuden, lehdistön, ammattiliittojen ja ympäristöasiantuntijoiden edustajat. ( Huonekalujen ympäristömerkintää koskevat vaatimukset löytyvät kriteeristä RAL-UZ 38 Matalaemissioiset puu- ja puupohjaiset tuotteet (Emissionsarme Produkte aus Holz und Holzwerkstoffen). Kriteerin perusteella ympäristömerkinnän voi saada huonekalu, joka on valmistettu suurimmaksi osaksi puusta, eikä sisällä luonnolle vaarallisia aineita tai kierrätystä estäviä materiaaleja ja jonka valmistajan menetelmät ovat ympäristöystävällisiä (pääpaino pintakäsittelyssä). Järjestelmä tukee kestävän metsätalouden periaatteiden mukaan hankittua puuraaka-ainetta ja alhaisia emissioita. Huonekaluille myönnettävässä ympäristömerkissä on teksti weil emissionsarm, joka tarkoittaa alhaisia emissiopäästöjä. (RAL-UZ 38) 5.4 Environmental Choice Program Kanadan ympäristömerkki Environmental Choice Choix Environnemental perustettiin Joulukuussa 2003 ympäristömerkin kriteerit oli vahvistettu 126 tuoteryhmälle ja merkin käyttöön oikeuttavia lisenssejä oli myönnetty 209 yritykselle. ( Kuvassa 17 oleva Kanadan ympäristömerkki koostuu kolmesta kyyhkysestä, jotka symboloivat kolmea ympäristönsuojeluun osallistuvaa tahoa: valtiota, teollisuutta ja kauppaa. (Mäkelä et al. 1993) 26

28 Kuva 17. Kanadan ympäristömerkki ( Kanadan ympäristömerkin kriteerit huonekaluille on esitetty kriteerissä Toimistohuonekalut ja paneelijärjestelmät (Office Furniture and Panel Systems). Kriteerissä asetetaan vaatimuksia mm. tuotteiden loppukäytölle, VOC emissioille, formaldehydi päästöille, puumateriaalin alkuperälle ja kestävyydelle. Huonekalujen ympäristömerkin käyttöoikeus on myönnetty yhdelle yritykselle. ( 5.5 Stichting Milieukeur Stichting Milieukeur on Alankomaiden vuonna 1992 perustettu kansallinen ympäristömerkintä. Järjestelmän merkki on esitetty kuvassa 18. ( Kuva 18. Hollannin ympäristömerkki ( Järjestelmässä on vahvistettu kriteerit 47 kulutustuoteryhmälle ja 70 ruokatuoteryhmälle. Hollannin ympäristömerkissä löytyy kriteerit erikseen myös huonekaluille. Vaatimuksia esitetään tuotteessa käytettäville materiaaleille (puulle, metalleille, muoveille, tekstiileille, nahalle ja mineraali-tyyppisille aineille), tuotteen käyttöiälle (vähintään viisi vuotta sisätiloissa ja kolme vuotta ulkona) sekä tuotteen käyttöohjeille. ( 5.6 Muut ympäristömerkit Edellisissä luvuissa esiteltyjen ympäristömerkkien lisäksi löytyy myös muita eri maiden virallisia ympäristömerkkejä. Näitä merkkejä on esitetty taulukossa 1. Kyseiset merkitt kuuluvat kansainväliseen Global Ecolabel Network:in (GEN). Kyseinen järjestö on perustettu 1994 parantamaan, markkinoimaan ja kehittämään tuotteiden ja palveluiden ympäristömerkintöjä. Järjestössä on mukana myös tässä tutkimuksessa aikaisemmin esitellyt Pohjoismainen Joutsenmerkki, Euroopan ympäristömerkki, Saksan Blaue Engel, Kanadan Environmental Choice Program ja Alankomaiden Stichting Milieukeur. ( 27

29 Taulukko 1. Eri maiden ympäristömerkkejä ( Australia Intia Kroatia Unkari Brasilia Itävalta Taiwan Uusi Seelanti Espanja Japani Thaimaa Yhdysvallat Hong Kong Korea Tsekki 5.7 Ympäristömerkkien kaltaiset merkit Öko-Tex Seuraavassa luvussa on tarkasteltu ympäristömerkkien kaltaisia merkkejä, jotka usein sekoitetaan varsinaisiin virallisiin ympäristömerkkeihin. Nämä merkit eivät välttämättä kerro tuotteen ympäristövaikutuksista, vaan voivat olla esim. tuotteen alkuperämerkkejä, kierrätysmerkkejä tai erilaisten järjestöjen merkkejä. Öko-Tex on keskieurooppalainen tuoteturvallisuusmerkki kankaille. Merkin myöntäjänä toimii hyväksytty, riippumaton tutkimuslaitos. Merkin tärkeimmät kriteerit kohdistuvat ihmisille ja luonnolle haitallisten aineiden pitoisuuksiin tuotteessa. Merkki myönnetään vuodeksi kerrallaan. Öko-Tex standard 100 merkki on esitetty kuvassa 19. ( 28

30 Kuva 19. Öko-Tex Standard 100 merkki ( Alkuperämerkit Ökö-Tex:n uusimmat kriteerit on laadittu Niissä tuotteet on jaettu neljään luokkaan, joille kullekin on omat vaatimuksensa. Niiden mukaan tuotteessa ei saa esiintyä torjunta-aine-, raskasmetalli-, formaldehydi- ym. jäämiä, eivätkä tuotteet saa sisältää myrkyllisiä tai allergiaa aiheuttavia väriaineita. ( Öko-Tex merkistä on olemassa myös laajempi versio, Öko-Tex Standard 1000, jossa vaatimuksia asetetaan tuotteen lisäksi tuotannolle. ( Avainlippu on Suomalaisen Työn Liiton myöntämä alkuperämerkki suomalaisille tuotteille ja palveluille. Avainlippu on ollut käytössä vuodesta 1965 ja sen tunnistaa yli 90 % suomalaisista. Avainlippu on esitetty kuvassa 20. ( Kuva 20. Avainlippu ( Avainlippu voidaan myöntää Suomessa valmistetulle tuotteelle, jonka kotimaisuusaste on vähintään 50 %. Avainlipun käyttöoikeuden saamiseksi yrityksen tai yhteisön tulee olla Suomalaisen Työn Liiton jäsen. Joulukuussa 2004 avainlippua hyödyntää noin 800 yritystä yli 2000 tuotteessa tai palvelussa. Yli 950 yrityksellä tai yhteisöllä on avainlipun käyttöoikeus. ( Joutsenlippu on suomalaisten elintarvikkeiden vapaaehtoinen alkuperämerkki. Joutsenlipun myöntää Finfood Hyvää Suomesta organisaatio. ( Joutsenlippu on otettu esiin tässä sen takia, että se sekoitetaan varsin usein pohjoismaiseen ympäristömerkkiin, Joutsenmerkkiin. Näillä kahdella merkillä ei kuitenkaan ole mitään tekemistä keskenään. Joutsenlippu ei kerro mitään elintarvikkeen ympäristövaikutuksista. Joutsenlippu on esitetty kuvassa