ROVANIEMEN JA ITÄ-LAPIN MAA- KUNTAKAAVA, KEMIHAARAN ALTAAN ALUEVARAUS - POROTALOUSSELVI- TYS

Transkriptio

1 Vastaanottaja Lapin liitto Päivämäärä Viite ROVANIEMEN JA ITÄ-LAPIN MAA- KUNTAKAAVA, KEMIHAARAN ALTAAN ALUEVARAUS - POROTALOUSSELVI- TYS

2 1 Päivämäärä Laatijat Tarkastaja Kuvaus Sanna Hast, Joonas Hokkanen, Tomi Rinne, Tarja Ojala Annu Tulonen Rovaniemen ja Itä-Lapin maakuntakaavan Kemihaaran altaan allasaluevarausta koskeva porotalousselvitys Kannen kuva Lapin Materiaalipankki Viite

3 2 SISÄLTÖ 1. JOHDANTO 3 2. KEMIHAARAN ALTAAN ALUEVARAUS 3 3. LÄHTÖTIEDOT JA MENETELMÄT Työryhmä Työneuvottelu paliskuntien kanssa Epävarmuustekijät 4 4. PORONHOITOA KOSKEVA LAINSÄÄDÄNTÖ Kansainvälinen oikeus, EU-oikeus ja Suomen perustuslaki Poronhoitolaki Maankäyttö- ja rakennuslaki Säädösvaatimukset Valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet Muut säädökset Korvaussäännökset 8 5. PORONHOITO PALISKUNNISSA Paliskuntien sijainti ja Kemihaaran altaan aluevaraus Hirvasniemi Salla Oraniemi Pyhä-Kallio Vaikutukset poronhoitoon Aikaisemmat kokemukset vesirakentamisesta Porttipahdassa ja Lokalla Kemihaaran allas Vaikutukset laidunnukseen kesälaidunalueiden tärkeys Estyminen Vaikeutuminen Infra Taloudelliset vaikutukset paliskunnille Korvaamattoman kesälaitumen ja vasomisalueiden menetys Alueen arvo laitumena Poromäärien leikkaus Työkustannukset Yhteisvaikutukset muiden hankkeiden kanssa POROTALOUDEN ALUETALOUSVAIKUTUKSET Menetelmät ja aineisto Nykytilanne Työpaikat toimialoittain ja tulovirrat Päälähteet alueen asukkaiden tuloista Tuonnin määrät toimialoittain ja alueen omavaraisuusaste Vienti, kulutusmenot, pääoman bruttomuodostus ja välituotekäyttö alueella Välituotekäyttö ja arvonlisäys Muutosten aiheuttamat vaikutukset Lähtöoletukset Infrastruktuuriin kohdistuvien vaikutusten aluetalousvaikutukset Estymisen ja vaikeutumisen aluetalousvaikutukset JOHTOPÄÄTÖKSET 38 LÄHTEET 40

4 3 1. JOHDANTO Rovaniemen ja Itä-Lapin maakuntakaavassa on osoitettu Kemihaaran allasaluevaraus, jolla toteutuessaan on merkittäviä vaikutuksia alueella harjoitettavaan porotalouteen. Altaan alueelle sijoittuvat Hirvasniemen, Sallan ja Oraniemen paliskunnat ja näistä vaikutukset kohdistuvat etenkin Hirvasniemen paliskuntaan ja välillisesti myös sitä ympäröiviin kolmeen muuhun paliskuntaan. Paliskuntain yhdistyksen kaavaluonnoksesta antamassa lausunnossa on todettu, että vaikutuksia Kemihaaran altaan alueella harjoitettavaan porotalouteen ei oltu arvioitu tarpeeksi yksityiskohtaisesti. Tämän vuoksi Lapin liitto käynnisti Kemihaaran allasta koskevan porotalousselvityksen laatimisen keväällä Selvityksen laatimisesta on vastannut Ramboll ja se on tehty yhteistyössä paliskuntien, paliskuntain yhdistyksen sekä Lapin liiton kanssa. 2. KEMIHAARAN ALTAAN ALUEVARAUS Kemihaaran allas osoitetaan maakuntakaavassa vesialueena (W-1) (säännöstelytilavuudeksi tulisi 794 milj. m³ ja altaan pinta-alaksi 155 km²). Tekoallasvaihtoehdon myötä maakuntakaavassa osoitetaan Kemihaaran vesivoimalaitos voimajohtotarpeineen. Voimalaitoksen aluevaraus sijoittuu altaan laskukanavaan Arvosjoen eteläpuolelle. Kuva 2-1 Maakuntakaavaluonnoksen Kemihaaran altaan aluevaraus (maakuntakaavakartta ).

5 4 3. LÄHTÖTIEDOT JA MENETELMÄT 3.1 Työryhmä Selvityksen poronhoitoa koskevien vaikutusten arvioinnista vastasi YTM Sanna Hast. Poronhoitoa koskevan lainsäädännön kuvauksen on laatinut OTM Tomi Rinne ja aluevarauksen aluetaloudelliset vaikutukset on arvioitu DI Heikki Savikon ja FT Joonas Hokkasen toimesta. Projektipäällikkönä työssä toimi FM Tarja Ojala. Työneuvottelu paliskuntien kanssa järjestettiin Kemijärvellä. Lisäksi selvityksen teossa on käytetty kirjallisia lähteitä sekä käyty keskusteluja seuraavien asiantuntijoiden kanssa: Porotutkija emeritus, FT Timo Helle Erikoistutkija, FT Jouko Kumpula Poroisännät Jukka Knuuti, Pasi Oinas, Martti Siivola ja Esa Oinas Paliskuntain yhdistys, maankäytön porotalousneuvoja Marja Anttonen ja toiminnanjohtaja Anne Ollila Vuotoksen hankkeessa ei 1990-luvulla toteutettu YVA-menettelyä, sen sijaan vesilain mukainen katselmustoimitus toimitettiin. Vesitalouslupahakemus tuli silloiseen vesioikeuteen vireille ennen YVA-lain voimaantuloa. FT Timo Helle teki hankkeeseen liittyvän porotalousselvityksen, jota ei kuitenkaan ilmeisesti julkaistu erillisenä. Nämä asiakirjat eivät valitettavasti olleet käytettävissä tätä selvitystä tehtäessä. 3.2 Työneuvottelu paliskuntien kanssa Työneuvottelu paliskuntien kanssa järjestettiin Kemijärvellä Paikalla olivat Lapin liitosta Riitta Lönnström, Juha Piisilä, Olli Rönkä ja Jaakko Raunio, paliskuntain yhdistyksestä Marja Anttonen, Hirvasniemen, Oraniemen, Sallan ja Pyhä-Kallion paliskuntien poroisännät, Sanna Hast sekä Rambollista Tarja Ojala. Palaverissa käsiteltiin seuraavia asioita: Kemihaaran altaan aluevarauksen kuvaus ja sijoittuminen Aluevarausmerkinnän sijoittuminen Natura-alueelle sekä asian myöhempi käsittely valtioneuvostossa Maakuntakaavaehdotuksen nähtävillä olo ja hyväksymiseen liittyvät vaiheet Keskustelu poronhoitoon kohdistuvista vaikutuksista käytiin vapaamuotoisesti ja siinä keskeisiä esille nousseita asioita olivat: Vesirakentamisen yleiset vaikutukset poronhoitoon Paliskuntien poronhoito erityisesti Hirvasniemen paliskunnassa sekä sen naapuripaliskunnissa Todennäköisiä vaikutuksia aiheuttavat: - Laidunmenetysten seurauksena poronhoito estyy ja poromäärää todennäköisesti vähennetään - Suorat porovahingot, kuten porojen hukkumiset tai liikennevahingot - Vaikutukset työhön, esimerkiksi poronhoitoinfran siirtäminen, lisäruokintakustannukset, viljelysten suojaamiseen liittyvät kustannukset, poronhoitotöiden lisääntyminen - Vaikutukset vasonta-alueisiin ja teuraspainoihin - Hirvasniemen paliskunnan jakaantuminen/liittyminen naapuripaliskuntiin - Suorat ja epäsuorat taloudelliset menetykset - Yhteisvaikutukset muiden hankkeiden/muun maankäytön kanssa 3.3 Epävarmuustekijät Poronhoidon kokonaisekonomia muodostuu monimutkaisena verkostona, joka rakentuu eritavoin poron ja siihen kiinteästi liittyvän imagon ympärille. Vuonna 2014 tehdyn selvityksen (Eriksson 2014, Paliskuntain yhdistys 2016) mukaan Suomen ja Ruotsin porotalouden työllistävä vaikutus on henkilöä ja kokonaisliikevaihto noin 1,3 miljardia euroa. Suomen osuus tästä kokonaisuudesta on noin kaksi kolmannesta. Suomessa jokainen tuotettu poronlihakilo tarkoittaa siis rahassa reilua 400 euroa. Poronhoito on muuttunut ja sopeutunut yhteiskunnallisten muutosten

6 5 mukana. Se on kuitenkin luonteeltaan vahvasti paikkaan ja alueeseen sidoksissa oleva elinkeino, joka tuo aluetalouteen ja -rakenteeseen pysyvyyttä ja jatkuvuutta. Poronhoidon erityisluonteen vuoksi myös Kemihaaran allasaluevarausmerkinnän vaikutusten selvittämiseen liittyy tässä vaiheessa monia epävarmuustekijöitä. Tässä selvityksessä on pyritty nostamaan esille allasaluevarauksen vaikutuksia maakuntakaavatason edellyttämällä tarkkuudella alueidenkäytöllisessä mielessä. Mahdollisesti toteutuvalla altaalla olisi Hirvasniemen ja ympäröivien paliskuntien poronhoidon kannalta monia vakavia ja pitkäkestoisia vaikutuksia. Näitä vaikutuksia ja haittoja on tässä esitelty sekä karkeasti arvioitu myös taloudellisina menetyksinä. Vaikutukset ovat kuitenkin huomattavasti pelkkiä tässä esitettyjä taloudellisia menetyksiä monisyisempiä. Aluetaloudellisten vaikutusten arvioinnissa ei ole katsottu poron yhteiskunnallista merkitystä laajemmin tai sen kokonaistaloudellista vaikutusta. Tarkastelu keskittyy porotalouteen pelkästään yhtenä alkutuotannon osana. Aluetaloudellisten vaikutusten arviointi perustuu aluetaloudelliseen tilinpitoon, eikä resurssivirtamallilla voida ottaa huomioon kaikkia käytännön yksityiskohtia sellaisen infrastruktuurin rakentamisen osalta, joka toteutetaan paliskuntien omana työnä. Mallilla paliskuntakohtaiset aluetalousvaikutukset näkyvät yhteisvaikutuksina toimialoittain paliskuntien alueella, sillä aluetaloudellinen tilinpito on seutukuntakohtaista. Mallilla voidaan kuvata virallisten tilastojen pohjalta, mitkä ovat poronhoidon suorat vaikutukset työllisyyteen, arvonlisäykseen, kokonaistuotokseen yms. Lisäksi syntyy kerrannaisvaikutuksia, mitkä on kuvattu erikseen. Porotilamatkailu on mukana tuloksissa, sillä resurssivirtamallilla saadut tulokset perustuvat tuoreimpaan aluetilinpitoon, missä on mukana seutukunnan kaikki taloudelliset toimet. Porotilamatkailusta ei kuitenkaan ole erikseen määritelty, mikä sen osuus on majoitus- ja ravitsemistoiminnasta sekä taiteet, viihde ja virkistys, muu palvelutoiminnasta toimialoista.

7 6 4. PORONHOITOA KOSKEVA LAINSÄÄDÄNTÖ 4.1 Kansainvälinen oikeus, EU-oikeus ja Suomen perustuslaki Kemihaaran allasaluevaraus Pelkosenniemellä ei sijaitse saamelaisten kotiseutualueella tai kolttaalueella, joten alueella ei sovelleta lakia saamelaiskäräjistä (974/1995) tai kolttalakia, (253/1995) eikä maakuntakaava koske mainittuihin kulttuureihin liittyviä poronhoito-oikeuksia. Kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen sopimuksen 1 27 artiklan kulttuuri- jne. sidonnaiset oikeudet ja EU-liittymissopimuksen myönteistä syrjintää koskevat oikeudet ilmenevät mm. poronhoitolaista ja erämaalaista, mutta ne eivät välittömästi koske Kemihaaran allasaluevarauksen alueella harjoitettavaa poronhoitoa lukuun ottamatta poronhoitolain mukaista poronhoito-oikeutta poronhoitoalueella maanomistuksesta riippumatta. Suomen perustuslaissa (731/1999) ei säädetä poronhoidosta poronhoitoalueella. Perustuslain 18 :ssä säädetään elinkeinon harjoittamisen vapaudesta. Poronhoito poronhoitoalueella on osa perinteistä elinkeinoa. Perusoikeuksia on useita, joista osa on keskenään ristiriitaisia. Julkisella vallalla on velvollisuus turvata perusoikeuksien toteutuminen. Kuva 4-1 Poronhoitoalue, erityinen poronhoitoalue ja saamelaisten kotiseutualueen raja ( 1 YK:n yleiskokouksen New Yorkissa hyväksymä nk. KP-sopimus. Voimaansaattamislaki- ja asetus SopS 7/1976 ja 8/1976, voimaan

8 7 4.2 Poronhoitolaki Poronhoito-oikeus on ylimuistoinen nautintaoikeus, joka oli olemassa jo ennen poronhoitolain (848/1990) säätämistä. Se ei perustu sopimukseen, sitä ei voida luovuttaa, sen käyttäminen ei edellytä kiinteistön omistamista ja se on olemassa rinnakkain omistusoikeuden kanssa. Tapauksesta riippuen sen on tulkittu sijoittuvan rasiteoikeuksiin, nautintaoikeuksiin tai yleensä erityisiin oikeuksiin, toisaalta myös yleiskäyttöoikeuksiin tai yleisoikeuksiin (Joona 1993). Poronhoito on kuitenkin ymmärrettävä ensisijaisesti elinkeinon harjoittamisena, jolle aiheutuvat menetykset on korvattava lupa- ja lunastusmenettelyissä. Poronhoitolakiin liittyy poronhoitoalueen käsite. Poronhoitoalue on laajempi kuin saamelaisten kotiseutualue eli noin kolmannes Suomen pinta-alasta. Poronhoitoa saadaan poronhoitolaissa säädetyin rajoituksin harjoittaa poronhoitoalueella maan omistus- tai hallintaoikeudesta riippumatta (3 ). Kemihaaran allas on poronhoitoalueella. Se ei estä maan ottamista erityiseen käyttöön. Poronhoitoalueeseen kuuluvalla valtion maalla ei ole kielletty aiheuttamasta huomattavaa haittaa poronhoidolle. Poronhoitolaissa säädetään myös erityisestä poronhoitoalueesta, jolla olevaa valtion maata ei saa käyttää sillä tavoin, että siitä aiheutuu huomattavaa haittaa poronhoidolle (2.2 ). Poronhoitolain liitekartassa olevan rajan pohjoispuoliset valtion maat muodostavat erityisen poronhoitoalueen. Kemihaaran allas on pääosin erityisen poronhoitoalueen etelärajan eteläpuolella. Poronhoitolain 53 :n nojalla valtion viranomaisen on neuvoteltava asianomaisen paliskunnan kanssa suunnitellessaan valtion maita koskevia, poronhoidon harjoittamiseen olennaisesti vaikuttavia toimenpiteitä. Yksityisen omistamalla maalla ei ole vastaavia rajoituksia, mutta neuvotteluvelvollisuus mm. toimenpiteiden ajankohdista voidaan kytkeä hankelupien ehtoihin. 4.3 Maankäyttö- ja rakennuslaki Säädösvaatimukset Maankäyttö- ja rakennuslaissa (MRL, 132/1999) ei säädetä suoraan poronhoidosta vaan mm. maakuntakaavoituksesta. Maakuntakaavoituksessa sovitetaan yhteen valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet sovittaen ne yhteen alueiden käyttöön liittyvien maakunnallisten ja paikallisten tavoitteiden kanssa (MRL 25.2 ). MRL 24 : Maakunnan suunnittelussa ja muussa alueiden käytön suunnittelussa on huolehdittava valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden huomioon ottamisesta siten, että edistetään niiden toteuttamista. Kaavaa laadittaessa on kiinnitettävä huomiota maakunnan oloista johtuviin erityisiin tarpeisiin sekä erityisesti huomiota maakunnan elinkeinoelämän toimintaedellytyksiin, kulttuuriperinnön vaalimiseen ja alueiden käytön ekologiseen kestävyyteen (MRL 28 ). Kaavaa laadittaessa on myös pidettävä silmällä alueiden käytön taloudellisuutta ja sitä, ettei maanomistajalle tai muulle oikeuden haltijalle aiheudu kohtuutonta haittaa. Poronhoito-oikeus on vahvempi erityisellä poronhoitoalueella. Kemihaaran tulvasuojeluallas sijaitsee sen eteläpuolelle jäävällä poronhoitoalueella. Kaavaa laadittaessa on selvitettävä, kenen toteutettavaksi kaava ja sen edellyttämät toimenpiteet kuuluvat. Kemihaaran tulvasuojelualtaan toteuttajataho tulee olemaan yksityinen toimija, mikäli maakuntakaavalla luodaan edellytykset tulvasuojelun toteuttamiselle. Maakuntakaavoituksessa otetaan erityisesti huomioon mm. poro- ja muuta elinkeinotoimintaa koskevat säännökset. Lisäksi poronhoito-oikeus on otettava yhtenä poronhoidon harjoittajasta riippumatomaan kulttuuriin liitännäisenä elinkeinotoimintana huomioon poronhoitoalueella. Poronhoitoalueella ei ole erityiseen poronhoitoalueeseen verrattavia maan- ja alueidenkäyttörajoituksia. Maakuntakaavat eivät ole maankäyttöä toteuttavia kaavoja, joten niiden ei yleisesti ottaen ole katsottu rajoittavan vapaata laiduntamisoikeutta Valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet Valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet eivät ole yksisuuntaisia, vaan ne sisältävät monia intressejä, joita maakuntakaavoituksessa on pyrittävä sovittamaan yhteen. Erityisesti tämä koskee poronhoidon ja tulvasuojelun yhteensovittamista.

9 8 Poronhoidon huomioon ottamisesta maakuntakaavoituksessa Kemihaaran soiden tulvasuojelualtaan alueella ohjeistetaan päivitettyjen valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden kohdan 4.7 Luonto- ja kulttuuriympäristöinä erityiset aluekokonaisuudet alakohdassa Yleistavoitteet Poronhoitoalueella turvataan poronhoidon alueidenkäytölliset edellytykset. Tulvien huomioon ottamisesta maakuntakaavoituksessa ohjeistetaan valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden kohdan 4.3 Eheytyvä yhdyskuntarakenne ja elinympäristön laatu alakohdassa Erityistavoitteet Alueidenkäytössä on otettava huomioon viranomaisten selvitysten mukaiset tulvavaara-alueet ja pyrittävä ehkäisemään tulviin liittyvät riskit. Kemihaaran tulvasuojelualtaan toteuttaminen edellyttäisi yksityisen toimijan investointeja, joiden toteutuminen ei ole mahdollista ilman vesivoiman hyödyntämistä. Uusiutuvan energian huomioon ottamisesta maakuntakaavoituksessa ohjeistetaan valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden kohdissa 2.4, 4.1, 4.5. Viranomaispäätöstä tehtäessä sovitetaan yhteen edellä mainitut keskenään usein ristiriitaiset maakuntakaavan tavoitteet ja sisältövaatimukset. Tässä tapauksessa tulvasuojelu ja uusiutuvan energian tavoitteet ovat ristiriidassa poronhoidon tavoitteiden kanssa. Korkeimman hallinto-oikeuden vuosikirjaratkaisussa KHO:2002:86 ( taltio 3339, Vuotos) oli kyse myös poronhoidon huomioon ottamisesta poronhoitoalueella. Ratkaisu perustui Vaasan hallinto-oikeuden ratkaisuun Vesiluvan myöntämisen hankkeelle esti vesilaissa säädetty ehdoton luvanmyöntämiseste, mutta se ei johtunut poronhoidolle aiheutuvista vaikutuksista. Vuosikirjaratkaisu KHO:1999:14 koskee erityistä poronhoitoaluetta, ei poronhoitoaluetta. Päätöksenteossa oli selvitettävä mahdollisuudet suorittaa toimenpiteet tiettyinä aikoina tai tietyillä paikoilla. Myös poronhoitoalueella poronhoito on otettava huomioon, muta sen merkitys ei ole yhtä vahva kuin erityisellä poronhoitoalueella. 4.4 Muut säädökset Erämaalaissa (62/1991) ja maastoliikennelaissa (1710/1995) otetaan huomioon myös poronhoito, mutta säädökset eivät liity Kemihaaran tulvasuojelualtaaseen. Porotaloudelle maksettavista tuista säädetään useammassa säädöksessä, kuten valtioneuvoston päätöksissä ja mm. laissa porotalouden ja luontaiselinkeinojen rakennetuista (986/2011, uudistettu lailla 1676/ alkaen). Nämä säädökset eivät välittömästi liity Kemihaaran tulvasuojelualtaaseen. Laki porotaloutta kohdanneiden vahinkojen korvaamisesta (987/2011) ei koske Kemihaaran tulvasuojeluallasta. Porotaloudelle voidaan maksaa korvauksia lunastuslain tai vesilain mukaisessa menettelyssä, mikäli Kemihaaran tulvasuojeluallas etenee hanketasolle. 4.5 Korvaussäännökset Laki kiinteän omaisuuden ja erityisten oikeuksien lunastuksesta (603/1977) eli lunastuslaki antaa mahdollisuuden lunastaa kiinteää omaisuutta ja erityisiä oikeuksia. Lunastaa saa sekä julkinen että yksityinen taho, kun yleinen tarve sitä vaatii (lunastamiskynnys). Lunastuksen toimeenpanon edellytyksiin liittyy ns. vaihtoehtoedellytys, johon sisältyy ns. haitattomuusperiaate (lunastuksen tarkoituksen toteuttamiseksi ei ole muita haitattomampia vaihtoehtoja). Lunastusluvan myöntää valtioneuvosto. Lunastustoimituksessa tehtävässä päätöksessä määritetään kohteenkorvaus sekä haitan- ja vahingonkorvaukset. Haitankorvaukset ovat sellaisia, joiden nojalla voitaisiin korvata poroelinkeinolle aiheutuvat supistumis- ja pirstoutumishaitat sekä poroille aiheutuviksi ennakoidut nettovahingot poronomistajille ja paliskunnille. Se ei estä lunastustoimituksen jälkeen aiheutuvien ennakoimattomien vahinkojen korvaamista.

10 9 Jos tulvasuojelualtaan rakentamiselle myönnetään vesilupa, hankkeeseen sovellettavan vesilain (587/2011) 13 luvussa säädetään korvauksista. Hankkeesta vastaava on velvollinen korvamaan vesiluvan nojalla suoritettavasta toimenpiteestä aiheutuvan edunmenetyksen. Korvaus maksetaan edunmenetyksestä, joka aiheutuu luvan mukaisesta vesitaloushankkeesta tai oikeudesta käyttää tai lunastaa toiselle kuuluvaa omaisuutta. Jos vesitaloushanke on yleisen tarpeen vaatima ja luvan myöntämisen edellytykset ovat olemassa, hakijalle voidaan myöntää tarvittava oikeus toisen alueeseen tai sen omaksi lunastamiseen, vaikka hakija ei omistaisi yli puolta hankkeeseen tarvittavasta maa- tai vesialueesta. Vesilain mukaisessa korvausmenettelyssä kiinteän omaisuuden luovuttamisesta ja siihen perustetusta käyttöoikeudesta määrätään osittain em. lunastuslain nojalla, mutta korvauksen määrä vesilain nojalla. Porotalouden estyminen tai vaikeutuminen korvataan 13 luvun 9 :n nojalla edunmenetyksenä porotaloudelle, ei kiinteän omaisuuden tai siihen perustetun käyttöoikeuden lunastuksena. Ympäristöministeriö voi antaa kaavan toteuttavalle viranomaiselle oikeuden lunastaa maakuntakaavaan otetun alueen (MRL 99 ). Tämä kaavan toteuttamislunastus on ainoa maakuntakaavaan liittyvä lunastusmahdollisuus maankäyttö- ja rakennuslaissa. Se edellyttää kuitenkin, että alue otetaan ensin kaavaan. Sekä haitan- että vahingonkorvauksien laskennassa käytetään hyväksi poron käypää arvoa. Liikennevakuutuskeskuksessa on henkilöitä, jotka ovat erikoistuneita porovahinkoihin. Liikennevakuutuskeskuksen vahinkojaosto vahvistaa vuosittain porolajikohtaiset ohjearvot, jotka perustuvat paliskuntain yhdistyksen esitykseen. Yksittäiset porot korvataan viranomaismenettelyssä tai - toimituksessa määrätyllä tavalla käyvän arvon mukaisesti. Poroelinkeinolle aiheutuvien haittojen ja vahinkojen korvauksia määritetään tuottoarvomenetelmällä, osin myös kustannusarvomenetelmällä (nykyarvo). Tuottoarvomenetelmässä porotalouden tulevat vuotuistuotot diskontataan nykyhetkeen. Maankäyttö- ja rakennuslaki mahdollistaa poikkeustapauksissa korvaamisen. Maakuntakaavan nojalla ei kuitenkaan makseta korvauksia. Maakuntakaavoituksen tulvasuojeluallasvarauksesta ei aiheudu korvattavaa menetystä. Maakuntakaavalla luodaan puitteet mahdolliselle hankkeelle eli tulvasuojelun toteuttamiselle. Maakuntakaava ei sisällä korvaukseen oikeuttavia rajoituksia tai määräyksiä. Korvauksista määrätään mahdollisesti toteutettavan hankkeen lupamenettelyssä tai sitä edeltävässä mahdollisessa lunastusmenettelyssä.

11 10 5. PORONHOITO PALISKUNNISSA 5.1 Paliskuntien sijainti ja Kemihaaran altaan aluevaraus Paliskuntien sijainti suhteessa Kemihaaran altaan aluevaraukseen on esitetty kuvassa 5-1. Kuva 5-1 Kemihaaran altaan aluevaraus ja paliskuntien sijainti (POROT-hankkeen paikkatietoaineisto). 5.2 Hirvasniemi Hirvasniemen paliskunta kuuluu Sallan merkkipiiriin. Paliskunta sijaitsee Kemijärven (noin 65 %), Pelkosenniemen (noin 25 %) ja Savukosken (noin 10 %) kuntien alueella. Paliskunta rajoittuu lännessä Pyhä-Kallion, pohjoisessa Oraniemen, idässä Sallan sekä etelässä Timisjärven paliskuntiin. Paliskunnan kokonaispinta-ala on km 2 (maapinta-ala km 2, POROT-aineisto), suurin sallittu eloporomäärä on ja osakkaita on 64. Vasaprosentti oli poronhoitovuonna % (Poromies 2/2016).

12 11 Vuotoksen tai Kemihaaran altaan ensimmäiset suunnitelmat ovat 1950-luvulta. Allassuunnitelmat eri ilmenemismuodoissaan ovat varjostaneet paliskunnan toiminta- ja kehittämisedellytyksiä jo yli 60 vuoden ajan. Nykyinen poronhoitajasukupolvi ei siten edes muista aikaa, jolloin allasta ei olisi suunniteltu. Kuva 5-2 Hirvasniemen paliskunnan kevät- ja kesälaitumet sekä kevätkierto (POROT hankkeen paikkatietoaineisto ja maakuntakaavakartta , päämaankäyttöluokat). Suunniteltu allasalue on Hirvasniemen paliskunnalle merkittävä, yhtenäinen ja suojaisa kesälaidunalue. Noin % Hirvasniemen poroista käyttää aluetta. Aluetta käyttää kesälaitumena myös noin 20 % Sallan paliskunnan poroista. Yksittäisiä poroja alueelle eksyy myös Oraniemen puolelta, sillä paliskuntien välillä ei ole raja-aitoja. Aluevarauksen alle jää myös kevätlaitumia, vasomisalueita sekä syys- ja talvilaitumia. Merkittävimmät muut maankäyttömuodot, joiden kanssa paliskunnan on yhteen sovitettava toimintojaan, ovat metsätalous, maatalous ja tuulivoimahankkeet.

13 12 Kuva 5-3 Hirvasniemen paliskunnan syys- ja talvilaitumet sekä syyskierto (POROT hankkeen paikkatietoaineisto ja maakuntakaavakartta , päämaankäyttöluokat). Hirvasniemen poronhoito on järjestynyt käytännössä paliskunnan pohjoisella puolelle (Kemijärven pohjoispuoli, noin 1500 poroa vasoineen) ja eteläiselle puolelle (Kemijärven eteläpuoli, noin 700 poroa vasoineen). Allasaluevaraus koskettaa suoraan noin poronomistajaa. Alueen porojen teuraspainot ovat varsin hyvät ja keskimääräistä korkeammat: vasoilla kg. Paliskunnan vasaprosentti on myös verrattain korkea. Paliskunnan poronhoidon kannalta pohjoisen osan merkitys on korostunut. Suoraan altaan alle ei jää juurikaan merkittäviä rakenteita, mutta olemassa olevien aitojen ja kämppien käyttöarvo todennäköisesti muuttuu ja uudelleenjärjestelyt (infran siirto/uuden rakentaminen) ovat edessä. Hopialammen erotusaita ja kämppä todennäköisesti menettävät merkityksensä. Jos allas toteutuu, yksi todennäköinen Hirvasniemen porojen kulkeutumissuunta on Lämsänaapa ja Sakkala-aapa pohjoisessa Oraniemen puolella, missä laiduntaa puolitoistatuhatta päätä Ora-

14 13 niemen poroja. Toinen on länteen Pyhä-Kallion puolelle Kemijokivarteen ja kolmas todennäköinen suunta on itään Sallan paliskunnan kesälaitumille. Laidunpaine näillä alueilla kasvaisi merkittävästi. 5.3 Salla Sallan paliskunta kuuluu Sallan merkkipiiriin. Paliskunta sijaitsee suurelta osin Sallan kunnan alueella ja pieniltä osin Kemijärven, Pelkosenniemen ja Savukosken kuntien alueella. Paliskunta rajoittuu idässä Venäjän rajaan. Etelässä paliskunta rajoittuu Alakitkan ja Tolvan, lännessä Hirvasniemen, luoteessa Oraniemen ja pohjoisessa Kemin-Sompion ja Pohjois-Sallan paliskuntiin. Kuva 5-4 Sallan paliskunnan kevät- ja kesälaitumet sekä kevätkierto (POROT hankkeen paikkatietoaineisto ja maakuntakaavakartta , päämaankäyttöluokat). Paliskunnan kokonaispinta-ala on km 2 (maapinta-ala km 2, POROT-aineisto), suurin sallittu eloporomäärä on ja osakkaita on 150. Vasaprosentti on 56 % (poronhoitovuonna , Poromies 2/2016).

15 14 Paliskuntien välillä ei ole raja-aitoja ja Sallan paliskunnan poroista noin 20 % (reilu poroa) käyttää kesälaitumena pitkälti Hirvasniemen puolelle sijoittuvia Vuotoksen/Kemihaaran alueita. Alueen menetys koskee noin osakasta, joiden porot kulkevat alueelle Salmivaarasta, Kursusta, Pahkakummusta ja Ahvenseljästä. GPS-pantaseurannoissa olevat porot antavat reaaliaikaista tietoa alueen käytöstä. Paliskunnassa kerättyä GPS-dataa voidaan tarvittaessa käyttää vahvistamaan alueen käyttöarvoa. Kyseisen alueen teuraspainot ovat myös korkeammat kuin muilla alueilla. Alueen jokivarsista (Koutelon-, Jauru-, ja Vuotosjoki) löytyy hyviä luppokuusikoita. Näillä alueilla ei tarhata poroja ja talven yli aluetta käyttää poroa. Tämä kertoo siitä, että alueella on merkitystä talvilaitumenakin. Kuva 5-5 Sallan paliskunnan syys- ja talvilaitumet sekä syyskierto (POROT hankkeen paikkatietoaineisto ja maakuntakaavakartta , päämaankäyttöluokat). Sallan paliskunnassa merkittävintä muuta maankäyttöä ovat metsätalous, turvetuotanto, matkailu ja tuulivoimahankkeet.

16 15 Keskeisin vaikutus Sallan poronhoidon kannalta on näiden Kemihaaran aluetta käyttävien porojen muuttuva laidunkierto. Porot etsivät uusia laitumia idästä, siirtyvät Keminniemen laitumille, mikä lisää painetta näillä kesälaidunalueille ja vaikuttaa siten muidenkin alueiden porojen ravinnon saantiin. Laidunpaine ja vaeltaminen laskevat teuraspainoja. 5.4 Oraniemi Oraniemen paliskunta kuuluu Sodankylän merkkipiiriin. Paliskunta sijoittuu Sodankylän (60 %), Pelkosenniemen (15 %) ja Savukosken (25 %) kuntien alueelle. Paliskunta rajoittuu pohjoisessa Lapin, idässä Kemin-Sompion, kaakossa Sallan, etelässä Hirvasniemen ja Pyhä-Kallion, lounaassa Syväjärven ja lännessä Sattasniemen paliskuntiin. Kuva 5-6 Oraniemen paliskunnan kevät- ja kesälaitumet sekä kevätkierto (POROT hankkeen paikkatietoaineisto ja maakuntakaavakartta , päämaankäyttöluokat).

17 16 Paliskunnan kokonaispinta-ala on km 2 (maapinta-ala km 2, POROT-aineisto), suurin sallittu eloporomäärä on ja osakkaita on 122. Vasaprosentti on 66 % (poronhoitovuonna , Poromies 2/2016). Oraniemen paliskunnassa on kokemusta yhteiselosta rakennettujen vesien kanssa ja vesivoimatuotannon vaikutuksista. Lokan ja Porttipahdan altaiden tultua porot hajaantuivat korvaavien laitumien perässä pitkiäkin matkoja ja niitä haettiin kymmenien kilometrien päästä. Nykyäänkin poroja hukkuu vuosittain Kitisen voimalaitosten altaisiin ja kanavaan. Vesivoiman lisäksi merkittävimmät muut maankäyttömuodot, joiden kanssa paliskunnan on yhteen sovitettava toimintojaan, ovat Kevitsan monimetallikaivos, mittava malminetsintä, metsätalous, tuulivoima ja turpeen tuotanto. Kuva 5-7 Oraniemen paliskunnan syys- ja talvilaitumet sekä syyskierto (POROT hankkeen paikkatietoaineisto ja maakuntakaavakartta , päämaankäyttöluokat).

18 Pyhä-Kallio Pyhä-Kallion paliskunta sijoittuu Rovaniemen, Kemijärven, Sodankylän ja Pelkosenniemen kuntien alueelle. Pohjoisessa paliskunta rajoittuu Oraniemen, idässä Hirvasniemen, etelässä Vanttauksen ja Timisjärven paliskuntiin, lännessä Poikajärven ja Syväjärven paliskuntiin. Paliskunnan kokonaispinta-ala on km 2 (maapinta-ala km 2, POROT-aineisto), suurin sallittu eloporomäärä on ja osakkaita on 150. Vasaprosentti on 66 % (poronhoitovuonna , Poromies 2/2016). Pyhä-Kallion ja Hirvasniemen paliskuntien luonnollisena rajana toimii Kemijoki. Poroja kulkee kuitenkin joen yli ja todennäköistä on, että mahdollisen altaan tulon myötä paine jokivarsiin ja Pyhä-Kallion puolelle kasvaa entisestään. Kuva 5-8 Pyhä-Kallion paliskunnan kevät- ja kesälaitumet sekä kevätkierto (POROT hankkeen paikkatietoaineisto ja maakuntakaavakartta , päämaankäyttöluokat).

19 18 Kuva 5-9 Pyhä-Kallion paliskunnan syys- ja talvilaitumet sekä syyskierto (POROT hankkeen paikkatietoaineisto ja maakuntakaavakartta , päämaankäyttöluokat). Pyhä-Kalliossa muu merkittävä maankäyttömuoto on Rovajärven ampuma-alue, jolle maakuntakaavassa ollaan varaamassa myös laajennusaluetta. Mahdollinen laajennus aiheuttaa Pyhä- Kalliolle vaikeuksia tärkeän vasomis- ja kesälaidunalueen häiriintymisenä. Tämä tarkoittaa, että myös Pyhä-Kallion porot todennäköisesti siirtyvät itään Kemijokivarteen. Ampuma-alueen lisäksi Pyhä-Kalliossa harjoitetaan metsätaloutta, maataloutta, matkailua ja turvetuotantoa.

20 Vaikutukset poronhoitoon Aikaisemmat kokemukset vesirakentamisesta Porttipahdassa ja Lokalla Euroopan suurimman tekoaltaan Lokan rakentamisella oli merkittäviä ja peruuttamattomia vaikutuksia alueen poronhoitoon. Porttipahta valmistui Molemmat altaat ja niitä yhdistävä Vuotson kanava sijaitsevat pääasiassa Lapin paliskunnan alueella. Vaikutukset ulottuvat myös Oraniemen ja Sattasniemen paliskuntien puolelle. Jälkeenpäin vaikutuksia alueen poronhoitoon on dokumentoitu. Altaat peittivät alleen 40 % Lapin paliskunnan kesälaitumista (mm. Pyhäjärvi 2011, Aikio 1991). Altaiden rakentamisen vaikutuksia: Poromäärän pysyvä vähäneminen Lapin paliskunnassa (2 500 poron vähennys eloporolukuun). Altaan täyttämisen jälkeen tuhannet porot harhautuivat vieropalkisiin. Tästä aiheutui porotöiden kustannusten jyrkkä kasvu, kun paliskunta kuljetti poroja takaisin omin kustannuksin useamman vuoden ajan. Porojen hajaantuminen ylipäänsä aiheutti työkustannusten lisääntymistä. Satoja poroja hukkui altaisiin. Altaat muuttivat poronhoitotapaa alueella. Poronhoito oli tuolloin vielä täysin luonnonlaitumien varassa, eikä lisäruokintaa tunnettu. Ennen altaita porot siirtyivät vasoma-alueilta Lokan ja Porttipahdan allasalueille, kesäkuun lopulla puolestaan taas tunturiin, jolloin vasat merkittiin. Altaiden rakentamisen ja laidunmaiden pirstoutumisen myötä tämä vuotuinen rytmi rikkoontui. Porot hajaantuivat laajalle alueelle ja ettoamisen kulut nousivat. Altaat halkoivat paliskunnan, mikä aiheutti laidunten epätasaista kulumista. Aitaamalla talvi- ja kesälaidunten erottaminen ei aina onnistu; lisäruokinta on nykyään välttämätöntä Kemihaaran allas Kemijoki Oy:n (2011, s ) selvityksessä Kemihaaran monitoimialtaan vaikutuksia porotaloudelle on arvioitu hyödyntäen Vuotoksen allashankkeen aikaisia selvityksiä (Maa ja Vesi Oy 1997). Näitä taloudellisten menetysten laskelmamenetelmiä ja siten arvioiden kokonaispätevyyttä on vaikea arvioida, sillä tätä selvitystä tehtäessä taustalähteet tai niiden laskentamenetelmät eivät olleet käytettävissä. Keskustelua asiasta on kuitenkin käyty Vuotoksen hankkeen selvityksiä tehneen Timo Helteen sekä Luonnonvarakeskuksen porotutkija Jouko Kumpulan kanssa. Taloudellisten menetysten arviointia on tehty yhteistyössä paliskuntain yhdistyksen ja paliskuntien kanssa. Kemihaaran altaan vaikutukset poronhoidon kannalta ovat yleisessä mielessä edelleen samansuuntaisia kuin aiemmissa selvityksissä. Lopullisiin vaikutuksiin vaikuttaa luonnollisesti jonkin verran toteutettavan allasvaihtoehdon sijainti, lopullinen koko ja muoto sekä erityisesti kyseisen alueen merkitys alueen paliskuntien poronhoidolle. Altaasta paliskunnille aiheutuvat haittavaikutukset voidaan jakaa seuraavasti: (1) poronhoidon estyminen, (2) poronhoitotyo n vaikeutuminen ja (3) poronhoidon infrastruktuuriin kohdistuvat vahingot. Estymisella tarkoitetaan suoraa laidunalueen supistumisesta johtuvaa porojen maä ra n vaḧenemista. Vaikeutumisella tarkoitetaan muuta aiheutuvaa haittaa, eli porohoitotyöhön liittyvien käytäntöjen muuttumista ja tästä aiheutuvia haittoja. Näiden lisäksi on otettava huomioon (4) suorat vahingot, eli porojen hukkumiset altaisiin. Tähän jaotteluun perustuen voidaan edelleen pyrkiä arvioimaan vaikutuksia myös taloudellisten menetysten muodossa. Kemihaaran allasaluevarauksen alle jaä va n alueen pinta-ala on yhteensä 155 km 2. Valtaosa aluevarauksesta ( ha) sijoittuu Hirvasniemen paliskunnan alueelle (77%). Lisa ksi altaan pohjois- ja etela reunat sijoittuvat Oraniemen (noin 11 %) ja Sallan paliskuntien (noin 12 %) alueille (Natura-selvitys, s. 52). Suorien laidun pinta-alamenetysten lisäksi tulevat epäsuorat menetykset, kun alueiden käyttöarvo menetetään.

21 Karu suo. ha Keskirehevä suo, ha Rehevä suo, ha Turvetuotantoalue. ha Yhteensä ha Jäkälälaidun ha Varpu-, lehti- ja ruoholaidun, ha Luppolaidun, ha Rakka, mineraalimaapaljastuma, ha Rakennettu maa, ha Vesistö, ha Maatalousmaa, ha Suo, ha Louhikkoinen tunturipaljakka, ha Yhteensä, ha 20 Taulukoissa 5-1 ja 5-2 on esitetty Kemihaaran allasaluevarauksen sisään jäävien laidunten ja suoluokkien pinta-alat (Luonnonvarakeskuksen porontutkimus, POROT-hankkeessa tehdyt uudet laidunluokitukset, julkaisematon aineisto; RKTL/Oulun yliopisto). Vastaavat pinta-alat on laskettu kolmen allasalueen paliskunnan alueelta kokonaisuudessaan. Soiden jakaantuminen kolmeen rehevyysluokkaan on laskettu RKTL/Oulun yliopiston tekemän suoluokittelun perusteella (Kumpula ym. 1999). Rehevät suot ovat poron kannalta erittäin hyviä kesälaitumia ja keskirehevät vielä myös verrattain hyviä kesälaitumia. Kangasmaissa varpu-, lehti- ja ruoholaidun on myös kohtuullisen hyvää kesälaidunta. Taulukko 5-1 Laidunluokitus (RKTL/SYKE 2014, POROT-hanke), vielä julkaisematon aineisto. Paliskunta Hirvasniemi Hirvasniemi, altaan alle jäävä osuus Oraniemi Oraniemi, altaan alle jäävä osuus Salla Salla, altaan alle jäävä osuus Taulukko 5-2 Suoluokitus (RKTL/Oulun yliopisto 1999, julkaistu Kumpula, Colpaert & Nieminen 1999: Kala- ja riistaraportteja nro 152). Paliskunta Hirvasniemi Hirvasniemi, altaan alle jäävä osuus Oraniemi Oraniemi, altaan alle jäävä osuus Salla Salla, altaan alle jäävä osuus Mahdollisen altaan haittavaikutukset alueen poronhoitoon tuntuvat suorimmin Hirvasniemen paliskunnassa, mutta säteilevät välillisesti naapuripaliskuntiin (Oraniemi, Salla ja Pyhä-Kallio). Hirvasniemen paliskunnan parhaat kesälaidunalueet sijaitsevat paliskunnan pohjoisosissa, juuri allasaluevarauksen alla. Suoran laidunalueiden menetyksen lisa ksi allas estää/muuttaa laidunkiertoa ja altaan alle jää aita- ja erotusrakenteita. Vaikutukset Hirvasniemen paliskunnan kannalta olisivat hyvin dramaattiset; alueen poronhoito sellaisena, kun se tällä hetkellä on, päättyy ja toiminnan on järjestyttävä kokonaan uudelleen.

22 21 Oraniemen paliskunnan eteläosasta jää noin hehtaaria laidunalueita aluevarauksen alle, alueelle ei sijoitu poronhoidon rakenteita. Sallan paliskunnan länsireunalta jää aluevarauksen alle noin hehtaaria laidunalueita ja yksi pyyntiaita. Altaan vaikutukset ympäröiviin paliskuntiin muodostuvat ennen kaikkea välillisesti, kun Hirvasniemen (ja osittain Sallan porojen) laidunalueet menetetään ja paliskunnan poronhoidon on järjestyttävä uudelleen. Altaan rakentamisen vaikutukset ulottuvat välillisesti kaikkiin ympäröiviin paliskuntiin, kun Hirvasniemen porot todennäköisesti etsivät uusia laidunmaita pohjoisesta, lännestä ja idästä Vaikutukset laidunnukseen kesälaidunalueiden tärkeys Paliskuntien alueilla metsätalous on merkittävä toinen maankäyttäjä. Metsähakkuut ja vanhojen metsien vähyys ovat johtaneet siihen, että kaikissa neljässä paliskunnissa turvaudutaan jossain määrin lisäruokintaan ja tarhaukseen talvisin. Koutelon-, Jaurun- ja Vuotosjoen varsilla on tosin hyviä luppokuusikoita vielä jäljellä. Tällaisilla alueilla porot pärjäävät vähäisellä lisäruokinnalla tai kokonaan ilman lisäruokintaa talven yli. Lisäruokinta ja tarhaus nostavat porotalouden kustannuksia, mutta toisaalta takaavat porojen paremman kunnon ja vähäisen kuolleisuuden talvisin. Poro laiduntaa jänkiä keväisin, kesäisin ja vielä pitkälle syksyyn-syystalveen niiden jäädyttyä. Suolaitumien merkitys nykyporotaloudelle on korostunut, kun tuotto perustuu pitkälti vasateurastuksiin. Hyvät kesälaitumet takaavat myös sen, että raskaan talven jälkeen porot pääsevät taas hyvään kuntoon ennen uutta talvea. Vuotoksen alueen vasat ovat hyväkuntoisia, niiden teuraspainot ovat keskimääräistä korkeammat ja Hirvasniemen vasaprosentti on korkea (70 %). Hirvasniemen porojen vasonta-alueet ovat lähellä suunniteltua allasta. Näiltä alueilta vaatimet kulkevat pienten vasojen kanssa kesälaitumille. Aapasuot ja yhtenäiset, ruokaisat, aukeat alueet ovat porotaloudelle hyvin tärkeitä myös porojen pedoilta ja räkältä suojautumisen kannalta. Altaan myötä tällaiset suoalueet vähentyvät merkittävästi Hirvasniemen paliskunnan alueella. Kemihaaran alueen aapasuot (Kokonaapa ym.) ovat tärkeää ja parasta kesälaidunaluetta Hirvasniemen ja Sallan paliskunnille. Kesällä alueella laiduntaa arviolta noin aikuista poroa ja niiden vasat eli reilut poroa Hirvasniemen paliskunnasta ja Sallan paliskunnan poroista 20 %, eli noin poroa. Hirvasniemen paliskunnan eteläosassa on erillinen poronhoito, jossa on noin 700 eloporoa. Allasalue koskettaa Hirvasniemessä noin 20 poronomistajaa ja Sallassa noin 20 poronomistajaa. Menetettävälle yhtenäiselle kesälaitumelle ei lähtökohtaisesti löydy Hirvasniemen alueelta korvaavaa aluetta. Porot joutuvat menemään muille alueille, jolloin laidunnuspaine näillä alueilla kasvaa, porojen ravinnonsaanti kärsii ja teuraspainot putoavat Estyminen Poronhoidon estymisellä tarkoitetaan laidunalan suorasta ja pysyvästä menetyksestä aiheutuvaa poromäärän leikkausta. Vuotos-hankkeen selvityksessä (Maa ja Vesi Oy 1997, viitattu Kemijoki Oy 2011, s. 56) poronhoidon estymishaitaksi arvioitiin kaikkien asianosaisten paliskuntien kohdalla yhteensä noin 700 poroa, jonka rahamääräiseksi arvoksi (vuoden 2009 rahaksi muutettuna) arvioitiin noin euroa. Maakuntakaavaan merkittävän Kemihaaran altaan koossa on sovellettu Kemijoki Oy:n selvityksen vaihtoehtoyhdistelmää Ve 1a+2c. Vaihtoehdon säännöstelytilavuudeksi tulisi 794 milj. m 3 ja altaan pinta-alaksi 155 km 2, mikä merkitsee pinta-alallisesti (236 km km 2 =) 81 km 2 pienennystä aiempaan Vuotos-suunnitelmaan verrattuna (Kemijoki Oy 2011, s. 35.). Laidunalan kokonaispinta-alan menetys olisi tämän kokoluokan altaalla pienempi. Käytännössä laidunalan menetys on kuitenkin edelleen Hirvasniemen paliskunnassa keskeisellä kesälaidunalueella. Pelkän laidunpinta-alan menetyksen ohella onkin oleellisempaa arvioida menetettävän alueen käyttöarvoa sekä sitä, onko korvaavia laidunalueita olemassa. Eli sitä, miten paljon aluemenetys käytännössä estäisi poronhoitoa alueella poromäärissä ajateltuna. Alueen käyttöarvosta kertoo se, että noin Hirvasniemen poroista käyttää aluetta kesälaitumena. Korvaavaa aluetta ei Hirvasniemen paliskunnassa ole. Vaikka pinta-ala on tällä allasvaihtoehdolla Vuotoksen allasta pienempi, olisivat sen vaikutukset Hirvasniemen poronhoidon kannalta edelleen jokseen-

23 22 kin samat. Hirvasniemen paliskunnan kanssa arvioitu poromäärän pysyvä väheneminen olisi noin 500 poroa. Allas aiheuttaisi poronhoidolle myös työpaikkamenetyksiä. Altaan sijoittuminen vaikuttaa Hirvasniemen paliskunnan pohjoisen puolen poronhoitajiin suoraan ja epäsuorasti muualle, kun porojen on siirryttävä muille alueille laidunten perässä. Poromääriä on leikattava ja tästä syystä elinkeinon kannattavuus joillakin poronomistajilla heikkenee oleellisesti. Vapaaehtoisuuteen perustuva poroista luopuminen olisi ensisijainen ratkaisu poromäärän leikkauksissa. Jos poroja sen sijaan vähennetään paliskunnassa prosentuaalisesti saman verran kaikilta osakkailta, voi joitain poronomistajia tippua pois eloporotuelta (raja 80 poroa). Tällöin nämä tuet ja lisäksi investointituet poistuvat myös aluetaloudesta. Elinkeinon jatkaminen ei välttämättä ole mielekästä tuen ulkopuolelle jääville poronomistajille, vaikka eivät kokonaan poroista luopuisikaan. Paliskunnan toiminta kokonaisuutena vaikeutuu, jos ammattilaisporomiesten määrä vähenee. Jos puolestaan jalostustoiminta alueella vaikeutuu, yhdestä teuraasta saatava arvo ei myöskään enää jää alueella. Yksittäisten osakkaiden elinkeinosta luopuminen vaikuttaa niin poronhoidon kuin sen liitännäiselinkeinojen kokonaisjatkuvuuteen pidemmällä aikavälillä. Kemihaaran allas uhkaisi toteutuessaan koko Hirvasniemen paliskunnan pohjoisen osan poronhoitoa. Suoraan sen vaikutukset koskisivat noin 20 osakasta, joista arviolta osakkaan toimintamahdollisuudet alueella kävisivät todennäköisesti kannattamattomaksi. Todellisia työpaikkojen menetyksiä on kuitenkin vaikea arvioida tarkasti ennakkoon, sillä porotalous työllistää päätoimisesti ja kausiluontoisesti ja erilaisten liitännäiselinkeinojen kautta Vaikeutuminen Poronhoitotöiden vaikeutuminen koskee niitä poroja, jotka jäävät käyttämään aluetta sen jälkeen, kun tietty poromäärä on hävitetty. Kyseeseen tulevat ensisijaisesti porot, jotka ovat tottuneet laiduntamaan allasalueella kesäaikana. Näiden porojen siirtyminen allasalueelta uusille laitumille naapuripaliskuntiin ja porojen harhautuminen altaan saariin sekä porojen hukkumiset ovat todennäköisiä vaikutuksia, jotka vaikeuttavat työtä ja nostavat poronhoitokustannuksia. Kemijoki Oy:n selvityksessä (2011) hoitokustannusten arvioitiin kaksinkertaistuvan noin kymmenen vuoden eli yhden porosukupolven ajaksi. Poronhoitotyön vaikeutumisen arvoksi arvioitiin noin euroa (vuoden 2009 rahassa). Poronhoidon vaikeutumisen vaikutukset voi listata seuraavasti: Altaan rakentamisen häiriövaikutukset vaikeuttavat porojen kokoamista ja kuljettamista kustannukset kasvavat. Laidunten käyttämisen ja erotuskäytäntöjen muutos: vanhat erotuspaikat menettävät merkityksensä, kun porojen kulkemisen täytyy järjestyä uudelleen. Seurauksena on myös se, että porojen kuljettaminen erotusaitaan pitenee, mikä osaltaan lisää työkustannuksia: o uusien erotusaitojen rakentaminen / entisten rakenteiden siirta minen uuteen paikkaan o porojen siirtyminen pois oman paliskunnan alueelta; hakemiseen ja kuljettamiseen liittyvät työkulut Paliskunnan jakaantuminen: Hirvasniemen paliskunta on muodoltaan pitkä ja kapea. Paliskunnan poronhoito on järjestynyt eteläiseen (Kemijärven eteläpuoli) ja pohjoiseen porukkaan. Allas jakaisi paliskunnan kahteen tai kolmeen osaan (jos pohjoinen osa jakaantuu kahtia, kuvat 5-2 ja 5-3). Porojen siirtyminen muille laitumille ja naapuripaliskuntiin muuttaa Hirvasniemen poronhoidon nykyisen järjestymisen peruuttamattomasti ja on todennäköistä, että paliskunta sulautuu naapuripaliskuntiin. Tällainen muutos ja sopeutuminen vie vähintään porosukupolven ajan ja todennäköisesti kauemmin. Sillä on monia ennakkoon vaikeasti arvioitavia sosiaalisia ja taloudellisia vaikutuksia alueella. Konfliktit muiden maankäyttäjien kanssa: porojen siirtyminen perinteisilta laitumilta voi lisaẗa porojen kulkeutumista ei-toivotuille alueille. Porojen laidunnuspaine Kemijokivarressa todennäköisesti lisääntyy ja myös niiden päätyminen maanviljelyksille ja taimikoille. Tämä lisää paliskuntien aitaamisvelvollisuuksia ja viljelysmaiden vartiointia. Tästä aiheutuu lisäkustannuksia ja ristiriitoja muiden maankäyttäjien kanssa.

24 23 o Suoja-aitojen rakentaminen viljelysten ympärille: mm. Kostamon, Oinaan ja Arvospuolen kyliin, sekä Pahkakummun ja Ahvenseljän kyliin. Porojen hukkumiset: porot hakeutuvat laidunkierron mukaan alueelle, päätyvät altaan turvelautoille/saariin; jäiden epäluotettavuus Infra Poronhoidon infralla tarkoitetaan työssä käytettävää kiinteää omaisuutta eli poroaitoja, kämppiä ja muita rakenteita. Vuotos-hankkeen aiheuttamien rakennevahinkojen suuruudeksi (vuoden 2009 rahassa) arvioitiin noin euroa (Maa ja Vesi Oy 1997, Kemijoki Oy 2011). Tämä arvio on reilusti alakanttiin, sillä pelkästään Hirvasniemen Hopialammin erotusaidan rakentamiskustannukset olivat euron luokkaa. Paliskuntain yhdistyksen nykyarvioiden mukaan, aidan koosta riippuen, uuden aidan kustannusarvio lähtee vähintään eurosta. 5.7 Taloudelliset vaikutukset paliskunnille Alueen poronhoito erityisesti Hirvasniemen paliskunnassa kokee merkittävän kolauksen, jolla on lyhyellä ja pitkällä aikavälillä vaikutusta alueen poronhoitokulttuuriin, ympäröiviin kolmeen paliskuntaan ja muuhunkin porotuotteiden jalostustoimintaan sekä yleisessä mielessä poronhoidon toiminta- ja kehittämisedellytyksiin kyseisellä alueella. Taloudellisten laskelmien tarkastelussa on otettava huomioon, että aluevarausmerkintään liittyvä selvitys ei vielä ratkaise mahdollisen hankkeen suunnitteluun ja toteuttamiseen liittyviä vaikutusten arviointeja eikä haittojen korvaamiseen liittyviä asioita. Laskelmat ovat suuntaa-antavia ja kertovat ensisijaisesti alueen nykyisestä käyttöarvosta. Tarkemmat laskelmat on tehtävä mahdollisen hankesuunnittelun yhteydessä, kun mahdollinen hanketoteuttaja ja tekninen toteutus ylipäätään täsmentyy, sen aikaisten arvojen mukaan ja yhteistyössä paliskuntien kanssa. Oheisia laskelmia voi silti pitää taustoittavina ja suuntaa-antavina ja niissä on pyritty ennakoimaan, mitä seikkoja taloudellisen arvion tekemisessä olisi vähintään syytä ottaa huomioon. Teurastamojen kulujen nousua ei ole huomioitu eikä myöskään suoria porovahinkoja ja näistä aiheutuvia korvausvelvotteita. Aitakustannuslaskelmissa ei ole huomioitu kunnossapitokustannuksia. Teuraspainojen putoamista ja lisäruokintakustannuksia ei ole huomioitu. Mahdollisessa hankesuunnittelussa nämäkin seikat olisi syytä ottaa mukaan laskelmiin. Näitä lukuja tarkasteltaessa on lisäksi muistettava, että tässä on huomioitu poron arvo ainoastaan lihana. Näissä arvioissa jää siis poron kokonaistaloudellinen arvo huomioimatta. Näkökulma nostaa esille kyseessä olevan alueen menetyksen erityisesti paliskuntien kannalta, mutta ei voi toimia kokonaisvaikutusten arviona eikä suorana perusteena esimerkiksi korvausten laskemiselle. Mahdollisista korvauksista ja kompensaatiokeinoista olisi laadittava erillinen selvitys yhteistyössä paliskuntien kanssa Korvaamattoman kesälaitumen ja vasomisalueiden menetys Porot menettävät pysyvästi hyvän laitumen ja joutuvat etsimään uusia ruokamaita. Tämä vaikuttaa vasatuottoon ja teuraspainoihin. Aiempiin selvityksiin (mm. Kaisanlahti 1988, Helle ym. 2013) tukeutuen voidaan päätellä, että mahdollisen altaan vaikutukset vasojen teuraspainoihin olisivat merkittäviä. Pysyvästi tietyillä alueilla laiduntavien porojen teuraspaino on keskimääräistä suurempi, kun taas esimerkiksi Rovajärven ampuma-alueella tutkittujen ylisuuriin tokkiin kerääntyneiden, jatkuvasti liikkuvien porojen teuraspainohävikki on keskimäärin kaksi kiloa. Poronomistajien tili eli teurastuotto koostuu pääosin vasoista Alueen arvo laitumena Alue tuottaa ja ylläpitää paliskuntien (Hirvasniemi ja Salla) poromääriin suhteutettuna ja arvion mukaan noin vasaa. Tämä tarkoittaa: x 25 kg x 8,59 poronlihan tuottajahinta (kolmen viime vuoden keskiarvo) 2 = /vuosi. 2 Paliskuntain yhdistys

25 24 Laitumen menetys tarkoittaisi tällöin nykyisellä lihanhinnalla paliskunnille menetyksenä pyöreästi arvioiden noin / vuosi x 20 (elinikäisyyskerroin) 3 = YHT Poromäärien leikkaus Kaava: porojen määrä N x 901, 95 (siitosvaatimen käypäarvo) 4 x 20 (elinikäisyyskerroin) Oletuksena on, että poroja vähennetään vain Hirvasniemen paliskunnassa. Hirvasniemi 500 poroa (500 x 901,95 x 20) = Poromäärien leikkaamisessa on huomioitava elinkeinon pysyvän menettämisen taloudellisten kulujen ohella sen kulttuuriset ja sosiaaliset vaikutukset alueen ja laajemminkin poronhoidon kannalta. Näiden etukäteisarvioiminen on äärimmäisen hankalaa. Todennäköiseen paliskuntajakoon liittyvä kustannusarvio on tässä jätetty kokonaan huomioimatta. Poromäärän leikkauksissa olisi lähdettävä vapaaehtoisuudesta. Jos poroja joudutaan leikkaamaan juustohöyläperiaatteella (eli prosentuaalinen leikkaus kaikilta osakkailta) saattaa osa osakkaista pudota eloporotuen ulkopuolelle, jolloin porojen pitäminen vaikeutuu ja samoin elinkeinon jatkuvuus laajemmassa mielessä. Samalla eloporotuet ja investointituet alueelta menetetään. YHT Noin 90 % vaatimista tekee vasan joka vuosi. Poromäärän leikkauksesta aiheutuva teurastuoton vuotuinen lasku olisi siten: 450 x 25 kg x 8,59 = /vuosi x 20 (elinikäisyyskerroin) = YHT Aitakustannusarviot (ei sisällä kunnossapitokustannuksia) Raja-aita Oraniemen ja Hirvasniemen välille (noin 70 km x alk /km) = Suoja-aidan rak.kustannukset Hirvasniemi (noin 100 km x /km) = Erotusaidan siirto/rakentaminen = noin Suoja-aidan rakennuskustannukset Salla (noin 15 km) = Suoja-aidan rakennuskustannukset Pyhä-Kallio = YHT Työkustannukset Työmäärän lisääntymisestä aiheutuvien kulujen laskeminen on haasteellista, sillä työmäärän konkreettisen lisääntymisen ennakoiminen on vaikeaa. Paliskuntien kanssa käytyjen keskustelujen perusteella tehtiin seuraavanlainen karkea arvio työpäivien lisääntymisestä. Eli jos arvioidaan, että Hirvasniemen paliskunnan työpäivät lisääntyisivät 500 työpäivällä per vuosi, tarkoittaisi se tämänhetkisillä suosituksilla (Paliskuntain yhdistys, Metsäalan työehtosopimuksen mukaan): - vaatimusryhmä I - vaatimusryhmä II - vaatimusryhmä III - vaatimusryhmä IV 74,64 /pv 82,96 /pv 89,12 /pv 95,68 /pv Kaava: lisätyöpäivät x 85,60 (keskiarvo) x 10 (porosukupolvi) Hirvasniemi: 500 x 85,60 x 10 = Arvioita on mahdollista laskea eripituisille aikaperiodeille tai yli äärettömän aikahorisontin esimerkiksi kolmen, neljän tai viiden prosentin diskonttokorkoa käyttäen. Tässä nk. elinikäisyyskerroin (20) on sama, mitä Vuotoksen suunnitelmien yhteydessä käytettiin. 4 Siitosvaatimen korvausarvo liikennevahinkokeskuksen ja petokorvaus vahinkoarvion mukaan, Paliskuntain yhdistyksen suositus

26 25 Salla: 200 lisätyöpäivää = Pyhä-Kallio: 100 lisätyöpäivää = Oraniemi: 100 lisätyöpäivää = YHT Yhteisvaikutukset muiden hankkeiden kanssa Maakuntakaavan aluevarausmerkinnät eivät vielä ole toteutuvia hankkeita, joten on vaikea täsmällisesti arvioida yhteisvaikutuksia muiden mahdollisesti toteutuvien hankkeiden kanssa. Kaikissa neljässä paliskunnassa on kuitenkin monenlaisia aluevarausmerkintöjä ja suunnitteluvaiheessa olevia hankkeitakin. Kaikki muu maankäyttö aiheuttaa jossain määrin laidunmenetyksiä, laidunten käytön muutoksia ja kustannuksia. Tuulivoimahankkeet muuttavat porojen laidunten käyttöä sekä aiheuttavat häiriötä. Samoin malminetsintä, kaivostoiminta ja turvetuotanto. Kaivostoiminnasta ja turvetuotannosta aiheutuu myös suoria laidunmenetyksiä ja porokuolemia. Lisääntyvä liikenne aiheuttaa porokuolemia. Rovajärven ampuma-alueella on Pyhä-Kallion paliskunnan poronhoidolle monia merkittäviä vaikutuksia, joiden yhteensovittelusta ja korvaamisesta on olemassa erillinen neuvottelukunta.

27 26 6. POROTALOUDEN ALUETALOUSVAIKUTUKSET 6.1 Menetelmät ja aineisto Porotalouden aluetalousvaikutukset muille toimialoille Itä-Lapin ja Rovaniemen seutukuntien alueella arvioitiin Ramboll Finlandin kehittämällä resurssiverkkomallilla (kuva 6-1). Malli on kehitetty panos-tuotos ajattelun perustalle ja se ilmaisee, miten raha- ja materiaalimääräiset resurssivirrat ohjautuvat alueen tuotantoon, toimialojen välillä välituotekäyttöön ja kulutukseen (yksityinen ja julkinen) sekä alueelta vientinä pois. Mallin käyttö sellaisenaan antaa kokonaisvaltaisen kuvan alueen luonnonvarojen käytöstä, toiminnan tehokkuudesta ja kokonaispäästöistä sekä ymmärryksen alueen toimialarakenteesta ja aluetalouden tilasta. Mallilla saadaan näkyviksi kaikki Itä- Lapin ja Rovaniemen seudun resurssivirrat 20 toimialan tarkkuudella. Sen avulla kuvataan, mikä on porotalouden välittömät ja välilliset vaikutukset aluetaloudessa; kokonaistuotos, arvonlisäys, työllisyys sekä palkansaajakorvaukset. Tarkastelu jaettiin 1) kertavaikutuksiin ja 2) jatkuviin vaikutuksiin. Kertavaikutuksissa otettiin huomioon mm. uuden raja- ja suoja-aidan rakentamisesta aiheutuvat kerrannaisvaikutukset muille toimialoille ja etenkin rakentamiseen. Kertavaikutukset nimensä mukaisesti toetutuvat vain kerran, eikä vaikutuksien voida olettaa kertyvän vuosittain. Jatkuvissa vaikutuksissa huomioitiin mm. vähentyneen porotalouden vaikutukset muille toimialoille sekä vähentyneiden palkansaajakorvausten vaikutus kulutukseen ja sitä kautta seuranneisiin kerrannaisvaikutuksiin. Saaduissa tuloksissa huomioidaankin sekä suorat että kerrannaisvaikutukset alueen tuotannossa ja kulutuksessa. Näiden vaikutusten oletetaan tapahtuvan vuosittaisia 1-2 porosukupolven ajan. Muutoksen suuruutta vertaillaan tuoreimpaan tilastoaineistoon perustuvaan nykytilanteeseen. Tässä työssä tarkastelu kohdistuu porotalouden yhdyskuntataloudellisiin vaikutuksiin. Tarkastelualueille luotiin uusi ajantasainen alueellinen panos-tuotostaulukko, eikä tukeuduttu viimeisimpään vuonna 2002 virallisesti julkistettuun alueelliseen taulukkoon. Kuva 6-1 Alueellisen ympäristölaajennetun resurssivirtamallin muodostaminen (Hokkanen ym. 2015). Alueellinen panos-tuotostaulukko perustuu aluetilinpitoon. Se on kansantalouden tilinpidon alueellinen tarkennus. Aluetilinpito sisältää monipuolista tietoa Suomen aluetalouksien rakenteista ja kehityksestä. Aluetilinpito jakaantuu tilastollisen perusyksikön mukaan ensinnäkin tuotantoa, työllisyyttä ja investointeja kuvaavaan varsinaiseen aluetilinpitoon sekä toisaalta kotitalouksien tuloja ja tulonkäyttöä kuvaaviin kotitalouksien aluetileihin. Aluetilinpidon tietoja käytetään alueellisten viranomaisten päätöksenteon ja seurannan apuna. Yhdyskuntatalouden nykytilaa tässä työssä kuvaa mm. kokonaistuotos, arvonlisäys, työllisyys, palkansaajakorvaukset sekä omavaraisuusaste. Nykytilannetta kuvaavia tunnuslukuja ja niiden muutosta Rovaniemen ja Itä-Lapin seutukunnassa

28 27 vertaillaan keskenään, jotta pystytään arvioimaan muutosten merkittävyyttä. Tarkastelun kohteena olevien toimenpiteiden aiheuttamat välittömät muutokset syötetään resurssivirtamalliin ja mallilla analysoidaan, mitä kerrannaisvaikutuksia tapahtuu. Tarkastelu perustuu tilastokeskuksen viimeisimpiin tilastoihin. 6.2 Nykytilanne Työpaikat toimialoittain ja tulovirrat Rovaniemen ja Itä-Lapin seutukunnissa työllisiä on tilastokeskuksen tuoreimman aineiston mukaan lähes henkeä. Niistä maatalous ja metsästys, johon kuuluu myös poronhoito, työllistävät Rovaniemen ja Itä-Lapin seutukunnan alueella lähes työntekijää (taulukko 6-1). Aikaisempien tutkimusten perusteella (mm. Kietäväinen 2012) Rovaniemen seutukunnassa porotalouden osuus kaikista työllisistä on Rovaniemen seutukunnassa 0,5 % ja Itä-Lapin seutukunnassa 3,6 %. Tämän perusteella porotalous työllistää noin 360 henkeä, mikä on 32 % maatalouden ja metsästyksen työllistämistä henkilöistä tarkastelualueella. Palvelualat työllistävät lähes 80 % kaikista työllisistä Rovaniemen ja Itä-Lapin seutukunnassa, missä matkailun merkitys palvelutoimialojen sisällä korostuu. Taulukko 6-1 Toimialoittaiset työpaikat Rovaniemen ja Itä-Lapin Seutukunnassa. Alkutuotanto Toimiala Työntekijöitä (hlö) Rovaniemen + Itä-Lapin seutukunta Maatalous ja metsästys 777 Porotalous 360 Metsätalous ja kalatalous Yhteensä Alkutuotannon osuus % 6,66 Teollisuus Toimiala Työntekijöitä (hlö) Rovaniemen + Itä-Lapin seutukunta Elintarviketeollisuus 214 Puuteollisuus; Paperiteollisuus ja painaminen 178 Metalliteollisuus 828 Muu teollisuus; Kaivostoiminta ja louhinta Energiahuolto 578 Rakentaminen Yhteensä Teollisuuden osuus % 15,82 Palvelut Toimiala Työntekijöitä (hlö) Rovaniemen + Itä-Lapin seutukunta Tukku- ja vähittäiskauppa; moottoriajoneuvojen ja moottoripyörien korjaus Kuljetus ja varastointi Majoitus- ja ravitsemistoiminta Informaatio ja viestintä 567 Rahoitus- ja vakuutustoiminta 325 Kiinteistöalan toiminta 97 Ammatillinen, tieteellinen ja tekninen toiminta + Hallinto- ja tukipalvelutoiminta Julkinen hallinto ja maanpuolustus; pakollinen sosiaalivakuutus Koulutus Terveys- ja sosiaalipalvelut Taiteet, viihde ja virkistys, Muu palvelutoiminta Kotitalouksien toiminta työnantajina 182 Yhteensä Palveluiden osuus % 77,52

29 28 Taulukosta 6-2 nähdään toimialoittaiset kokonaistuotokset Rovaniemen ja Itä-Lapin seutukunnissa. Kokonaistuotos kuvaa kuinka suurta euromääräistä liiketoimintaa eri toimialoilla on tarkastelualueilla. Alkutuotannon osuus on noin 5 % koko Itä-Lapin ja Rovaniemen seutukuntien kokonaistuotoksesta. Maatalouden ja metsästyksen kokonaistuotos on noin 49 miljoonaa euroa, josta porotalouden osuuden voidaan arvioida olevan aikaisemmin esitettyjen työntekijätilastojen perusteella noin kolmasosa. Näin ollen Porotalouden kokonaistuotos Rovaniemen ja Itä-Lapin seutukuntien alueella on noin 15 miljoonaa euroa. Palvelutoimialojen merkitys kokonaistuotoksessa on suuri, sillä Rovaniemen ja Itä-Lapin seutukunnissa noin 70 % kokonaistuotoksesta tulee palvelutoimialoilta. Rovaniemen ja Itä-Lapin seutukunnan alue onkin hyvin palveluvoittoista verrattuna muuhun Suomeen ja palvelutoimialoilla toimialat Majoitus- ja ravitsemustoiminta sekä Taiteet, viihde ja virkistys, Muu palvelutoiminta hyödyntävät porotalouden tuotteita ja palveluitaan omassa toiminnassaan. Taulukko 6-2 Kokonaistuotos toimialoittain. Alkutuotanto Toimiala Kokonaistuotos (milj. ) Rovaniemen + Itä-Lapin seutukunta Maatalous ja metsästys 34,2 Porotalous 15,0 Metsätalous ja kalatalous 135,6 Yhteensä 184,8 Alkutuotannon osuus % 4,72 Teollisuus Toimiala Kokonaistuotos (milj. ) Rovaniemen + Itä-Lapin seutukunta Elintarviketeollisuus 44,2 Puuteollisuus; Paperiteollisuus ja painaminen 20,9 Metalliteollisuus 209,4 Muu teollisuus; Kaivostoiminta ja louhinta 144,9 Energiahuolto 129,0 Rakentaminen 394,7 Yhteensä 943,1 Teollisuuden osuus % 24,08 Palvelut Toimiala Kokonaistuotos (milj. ) Rovaniemen + Itä-Lapin seutukunta Tukku- ja vähittäiskauppa; moottoriajoneuvojen ja moottoripyörien korjaus 272,6 Kuljetus ja varastointi 202,7 Majoitus- ja ravitsemistoiminta 117,4 Informaatio ja viestintä 116,3 Rahoitus- ja vakuutustoiminta 61,3 Kiinteistöalan toiminta 387,4 Ammatillinen, tieteellinen ja tekninen toiminta + Hallinto- ja tukipalvelutoiminta 313,1 Julkinen hallinto ja maanpuolustus; pakollinen sosiaalivakuutus 445,6 Koulutus 275,2 Terveys- ja sosiaalipalvelut 466,6 Taiteet, viihde ja virkistys, Muu palvelutoiminta 127,6 Kotitalouksien toiminta työnantajina 3,3 Yhteensä 2 789,1 Palveluiden osuus % 71,21 Kuvasta 6-2 nähdään toimialojen aiheuttamat tuotannon välilliset kerrannaisvaikutukset muille toimialoille Rovaniemen ja Itä-lapin seutukunnissa. Kerrannaisvaikutukset kuvaavat, miten suorat kysynnän muutoksen vaikuttavat kysyntään ja tuotantoon muilla toimialoilla. Kertomalla toimi-

30 29 alan kysyntä tuotannon välillisiä kerrannaisvaikutuksia kuvaavalla suhdeluvulla, saadaan selville toimialan aiheuttamat tuotannon kerrannaisvaikutukset muille toimialoille tarkasteltavalla alueella. Kuva 6-2 Toimialan aiheuttamat tuotannon välilliset kerrannaisvaikutukset Rovaniemen ja Itä-Lapin seutukunnissa. Rovaniemen ja Itä-Lapin seutukunnissa toimialat puuteollisuus; paperiteollisuus ja painaminen sekä elintarviketeollisuus aikaansaavat suurimmat tuotannon kerrannaisvaikutukset. Molemmat toimialat lisäävät kysyntää oman toimialan lisäksi muillakin toimialoilla yli 0,5-kertaisesti oman kysynnän verran. Maatalouden ja metsästyksen (sis. porotalous) kerrannaisvaikutukset ovat 0,27-kertaiset ja synnyttävät kolmanneksi eniten kerrannaisvaikutuksia Rovaniemen ja Itä-Lapin seutukunnassa. Palvelutoimintojen kerrannaisvaikutukset ovat alle 0,2-kertaisia omaan kysyntään nähden. Alueellisia kokonaisvaikutuksia arvioitaessa on huomioitava sekä suorat että välilliset vaikutukset sekä toimialojen riippuvuudet keskenään. Kerrannaisvaikutukset ovat suurimpia teollisuudessa, alkutuotannossa ja jalostavassa toiminnassa. Vastaavasti pienimmät kerrannaisvaikutukset syntyvät palvelutoimialoilla.

31 Päälähteet alueen asukkaiden tuloista Taulukosta 6-3 nähdään toimialoilla maksetut palkat Rovaniemen ja Itä-Lapin seutukunnissa. Suurin yksittäinen palkkoja maksava toimiala on terveys- ja sosiaalipalvelut. Maataloudessa ja metsästyksessä ml. porotalous palkansaajakorvaukset ovat noin 8,5 miljoonaa euroa, mikä tekee työntekijää kohden noin /hlö. Porotalouden osuus on tästä noin kolmannes, mikä on noin 0,2 % koko seutukunnan maksetuista palkoista. Taulukko 6-3 Maksetut palkat toimialoittain. Alkutuotanto Toimiala Maksetut palkat (milj. ) Rovaniemen + Itä-Lapin seutukunta Maatalous, metsästys ja porotalous 8,5 Metsätalous ja kalatalous 30,1 Yhteensä 38,6 Alkutuotannon osuus % 2,94 Teollisuus Toimiala Maksetut palkat (milj. ) Rovaniemen + Itä-Lapin seutukunta Elintarviketeollisuus 6,2 Puuteollisuus; Paperiteollisuus ja painaminen 4,0 Metalliteollisuus 32,1 Muu teollisuus; Kaivostoiminta ja louhinta 34,5 Energiahuolto 26,0 Rakentaminen 117,4 Yhteensä 220,2 Teollisuuden osuus % 16,79 Palvelut Toimiala Maksetut palkat (milj. ) Rovaniemen + Itä-Lapin seutukunta Tukku- ja vähittäiskauppa; moottoriajoneuvojen ja moottoripyörien korjaus 106,0 Kuljetus ja varastointi 67,0 Majoitus- ja ravitsemistoiminta 33,8 Informaatio ja viestintä 25,0 Rahoitus- ja vakuutustoiminta 17,8 Kiinteistöalan toiminta 3,5 Ammatillinen, tieteellinen ja tekninen toiminta + Hallinto- ja tukipalvelutoiminta 106,8 Julkinen hallinto ja maanpuolustus; pakollinen sosiaalivakuutus 190,4 Koulutus 163,6 Terveys- ja sosiaalipalvelut 291,4 Taiteet, viihde ja virkistys, Muu palvelutoiminta 44,0 Kotitalouksien toiminta työnantajina 3,3 Yhteensä 1 052,6 Palveluiden osuus % 80, Tuonnin määrät toimialoittain ja alueen omavaraisuusaste Kuvasta 6-3 nähdään toimialoittain, mistä Rovaniemen ja Itä-Lapin seutukunnissa toimivat yritykset saavat panoksensa toimintaan. Kuva myös havainnollistaa toimialojen omavaraisuusasteen seutukuntatasolla ja Suomen tasolla. Maatalouden ja metsästyksen ml. porotalouden käyttämistä panoksista noin 30 % on Rovaniemen ja Itä-Lapin seutukunnan alueelta, 50 % muualta Suomesta ja 20 % ulkomailta. Keskeiset panokset ovat laitteet, polttoaineet, mahdolliset rehut, palvelut (terveydenhuolto, pankki, julkinen hallinto jne.).

32 31 Kuva 6-3 Tuonnin määrät ja alueellisten panosten käyttö toimialoittain Rovaniemen ja Itä-Lapin seutukunnissa. Rovaniemen ja Itä-Lapin seutukunnissa alueellisia panoksia käytetään 32 %, kotimaisia panoksia 56 % sekä ulkomaisia panoksia 12 % kaikista alueella käytettävistä panoksista. Rovaniemen ja Itä-Lapin seutukunnissa ollaan hyvin lähellä omavaraisuutta Suomen mittakaavassa Vienti, kulutusmenot, pääoman bruttomuodostus ja välituotekäyttö alueella Toimialoittaiset tuotokset jakaantuvat välituotekäyttöön sekä lopputuotekäyttöön. Lopputuotekäyttö jakautuu kulutusmenoihin alueella (julkinen ja yksityinen kulutus), pääoman bruttomuodostukseen (investoinnit ja varastojen muutos), vientiin kotimaahan sekä vientiin ulkomaille. Toimialoittaiset tuotosten jakautumiset Rovaniemen ja Itä-Lapin seutukunnissa esitetään kuvassa 6-4. Kuva 6-4 Tuotteiden ja palveluiden välituotekäyttö, vienti, kulutus ja pääoman bruttomuodostus toimialoittain Rovaniemen ja Itä-Lapin seutukunnissa. Rahavirtojen kannalta vienti tuo uusia resursseja alueelle ja edistää aluetaloutta. Maatalous, metsästys ja porotalous kuuluvat toimialoihin, joilla viennin osuus on yli 50 %. Porotalous tuo näin taloudellista hyvinvointia alueelle eikä pelkästään kierrätä alueella olevaa rahaa.