Johdanto KUKA OMISTAA SADON? LUOMUSIEMENTEN SERTIFIOINNIN POLITIIKKA

Transkriptio

1 KUKA OMISTAA SADON? LUOMUSIEMENTEN SERTIFIOINNIN POLITIIKKA (GRAIN, tammikuu 2008) Käännös raportista "Whose harvest? The politics of organic seed certification" Johdanto Miljoonat maanviljelijät eri puolilla maapalloa harjoittavat käytäntöjä, joita kutsutaan yleisesti luomuviljelyksi ja yli miljardi ihmistä saa tällaisilta maatiloilta suurimman osan ravinnostaan. Vaikka vain pieni osuus näistä maatiloista on ulkopuolisten viranomaisten toimesta "luomusertifioitu" ja vain vähäinen osuus näiden tilojen tuotteista kantaa "luomumerkkiä", niin jatkuvasti kasvava kysyntä globaaleilla markkinoilla kiristää painetta luomusertifiointiin. Joidenkin mielestä tällainen markkinarako tarjoaa suuria mahdollisuuksia pienviljelijöille, mutta tilanne on kuitenkin paljon haastavampi. Samanaikaisesti toiset pelkäävät olemassa olevien sertifiointijärjestelmien toimivan käänteisesti, - eli alustaen markkinat suurille maatalousyrityksille. Nyt nämä jännitteet ovat kiristymässä huippuunsa siementen kohdalla. Suurin osa maapallon nykyisestä luomuviljelystä perustuu ylisukupolviseen paikallistason siemenvaihtoon ja perinteisen ymmärryksen avulla luotuun viljelijäin ylläpitämään yhteisölliseen vaurauteen, eli siemenkantojen monimuotoisuuteen. Nyt uudet luomuviljelyssä käytettäviä siemeniä koskevat säädökset on kuitenkin viritetty ennemminkin siemenyhtiöiden, kuin siemenviljelijöiden tarpeisiin. Yhtiöitä nousee kaikkialta kuin sieniä sateella ja ne tuovat mukanaan mahdollisesti tuhoisia seurauksia maanviljelijäin perinteisille siemenjärjestelmille. Genetic Resources Action Internationalin (GRAIN) tuore globaali katsaus lienee ensimmäinen laatuaan ja se tarkastelee luomusiemeniä arvioiden samalla millainen merkitys näihin liittyvillä säädöksillä on niin luomuviljelyn, kuin miljoonien luomusiemeniä aktiivisesti ylläpitävien maanviljelijäin tulevaisuuden kannalta. KUKA OMISTAA SADON? LUOMUSIEMENTEN SERTIFIOINNIN POLITIIKKA "Maanviljelijänä minun pääasiallinen mielenkiintoni, - jonka uskon jakavani useimpien maanviljelijöiden kanssa - kohdistuu luomuviljelyyn hyvin sopeutuneiden siementen ja lajikkeiden saatavuuteen. Kyseessä voivat olla vanhemmat siemenet tai uudemmat jalosteet. Minun on myönnettävä, että kysymys siitä onko tämä siemen luomusertifioitu vai ei - tulee prioriteettilistallani vasta paljon myöhempänä, - kuten uskoisin sen tulevan myös ruokaa ostavilla kuluttajilla. En ole lainkaan varma siitä, että nykyisten standardien ja säädösten kehittäminen heijastaa näitä prioriteetteja." - Gunnar Rundgren, entinen IFOAMin puheenjohtaja (1) Luomuviljelyn keskeisiä näkemyksiä ovat alunperin olleet sekä ympäristön, että ihmisten ja muiden eläinten terveys siten, että maanviljelijät saavat työstään kohtuullisen korvauksen. Luomumaataloudesta on kuitenkin kehkeytymässä myös vakavasti otettava bisnes. Maapallolla on nykyisin yli 30 miljoonaa hehtaaria sertifioituja luomuviljelmiä, joiden globaaleilla markkinoilla tuottama vuotuinen liikevaihto on yli 30 miljardin euron arvoinen. (2) Lisäksi globaali luomutuotteiden kysyntä kasvaa paljon nopeampaan tahtiin kuin konventionaalisten elintarvikkeiden markkinat. Pääosa sertifioitujen luomutuotteiden markkinoista on edelleenkin Pohjoisessa, mutta Etelässä kehittyvän vientivetoisen kaupallisen luomutuotannon varjossa kasvaa kuitenkin myös bisneskuvioihin ja sertifiointijärjestelmiin kielteisesti suhtautuvia ruohonjuuritason verkostoja, jotka toimivat aktiivisesti lähi-luomuruuan ja paikallisten viljelyjärjestelmien puolesta. Mitä ovat luomusertifioidut tuotteet? "Luomusertifioidut tuotteet on tuotettu, säilytetty, prosessoitu, käsitelty ja markkinoitu tarkkojen teknisten vaatimusten mukaisesti (eli luomustandardien) ja "luomusertifioitu" valtuutetun viranomaisen toimesta. Kun 1

2 viranomainen on varmistanut tuotteiden olevan luomustandardien mukaisia, ne voidaan merkitä sellaisiksi." (lähde: IFOAM, Suuret ylikansalliset yhtiöt, jotka dominoivat ruokakauppaa ja vähittäismyynnin kauppaketjuja ovat muuttaneet suhtautumistaan luomuun, koska luomutuotteiden kysyntä on kasvanut viimeisen vuosikymmenen aikana. Luomua ei enää nähdä uhkana joka pitää tuhota (toim. huom. paitsi Suomessa), vaan kasvavina markkinoina jotka pitää valloittaa. Jopa siemenyhtiöt ovat alkaneet muuttaa ääntä kellossaan. Viimevuosina siementeollisuuden edustajat ovat kuorossa ehdottaneet sopimusta tyyliin: "Toimitamme teille luomusiemeniä kunhan takaatte meille markkinat pakottamalla luomuviljelijät käyttämään meidän siemeniämme." Kyseessä on kiistanalainen tarjous johon liittyy huoli haudanvakavista seurauksista. Vieläpä luomuliikkeen sisältä löytyy ihmisiä, jotka ovat vakuuttuneita tällaisen järjestelmän hyödyllisyydestä. Myös valtioiden hallitukset ovat vakuuttuneita, koska kasvava joukko poliitikkoja ajaa siementeollisuuden ehdotusta eteenpäin. Toiset kuitenkin tunnistavat kaupassa piilevän ansan, joka kiskaisee luomun yhä pidemmälle jorpakkoon tiellä kohti yhtiöiden ylivaltaa ja kauas pois pienviljelijöiden ja useimpien kuluttajien kiinnostuksen piiristä. Luomuviljelyliikkeen ja globaalin siementeollisuuden sopu tuli esiin yllättäen vuonna 2003, kun uutiset kertoivat IFOAMin ja International Seed Federationin (ISF) yhdessä järjestämästä luomusiemen-konferenssista. Oli todella hankala nähdä mitä yhteistä pohjaa voisi edes mahdollisesti olla maailmanlaajuisen luomuliikkeen sateenvarjo-järjestöllä ja keskeisellä geeni-jättiläisten lobbausvirastolla. Kuvaus konferenssin tarkoituksesta teki asian kuitenkin harvinaisen selväksi: "Viimeaikaiset sekä Euroopassa, että USA:ssa käyttöön otetut säädökset, jotka liittyvät pakolliseen luomusertifioidun siemenen käyttöönottoon luomumaataloudessa aiheuttavat erilaisia seurauksia pienviljelijöille, jotka ovat tottuneet säästämään kylvösiemenensä ja vaihtamaan paikallislajikkeiden siemeniä keskenään, - kuin kaupallisille viljelijöille, jotka ovat tottuneet ostamaan supermarkettien standardit täyttävien modernien lajikkeiden siemeniä. Tämä uudenlainen tilanne patistaa meidät parempaan ymmärrykseen ja läheisempään yhteistyöhön, jotta voimme johtaa luonnonmukaisen maatalouden kehittymistä asianmukaisella tavalla (3)." Kyseinen tapaaminen oli selvästi asennoitunut keskustelemaan siitä kuinka voimme tuottaa siemeniä, jotka sopivat uusiin sääntöihin, mutta kysymystä siitä josko tällaiset säännöt ylipäänsä hyödyttävät luomuviljelyä ollenkaan ei juuri nostettu esiin. Tämän tiedotteen liitteestä käy selvästi ilmi kuinka lainsäädäntö luo maailmanlaajuista pakkoavioliittoa siemenyhtiöiden ja luomuviljelijäin välille. Jotta ongelmallisuus välittyisi vieläkin selkeämmin voidaan yksinkertaistetusti sanoa tällä kehityksellä olevan "erilaistavia vaikutuksia" pienviljelijöihin, jotka käyttävät monimuotoisia paikallisia siemenkantoja, sekä suurtilallisiin jotka kasvattavat jättimäisiä luomu-monokulttuureja. Nykyinen veto sertifioitujen luomusiementen puolesta kykenee helposti eväämään tyystin viljelijäin omiin siemeniin perustuvilta järjestelmiltä pääsyn luomumarkkinoille sysäisten samalla luomuviljelyn siemenvarastot muutaman suur-yhtiön käsiin. Nuo samaiset yhtiöt puuhailevat entuudestaan konventionaalisen ja siirtogeenisen siemenbisneksen parissa ja suhtautuvat luomusiemeniin "uutena arvotuotteena" ja mahdollisina markkinoina. Siementen hinnat tulisivat varmasti nousemaan samalla kun geneettinen monimuotoisuus kaventuisi, koska nämä yhtiöt keskittyvät kehittämään hybridilajikkeita tai muita yhdenmukaisia lajikkeita. Kaikenkaikkiaan sopimus vie luomuviljelyn yhä pidemmälle alamäkeen tiellä kohti teollistunutta vientijohtoista maanviljelyä - tehden markkinoille osallistumisen pienviljelijöiden kohdalla entistäkin hankalammaksi. Sen sijaan että nieltäisiin tällaiset yhtiöiden sponsoroimat luomusiementen sertifiointiohjelmat, tulisi luomuviljelyliikkeen ennakoivasti rohkaista viljelijöitä käyttämään paikallisesti kehittyneitä monimuotoisia siemenkantoja, jotka ovat viljelijöiden hallinnassa. Suurin osa maailman luomuruuasta tuotetaan edelleenkin pientiloilla ja suurin osa siitä ei ole luomusertifioitua. Miljoonat maanviljelijät harjoittavat käytäntöjä, joita YK:n alainen FAO kutsuu "sertifioimattomaksi luomumaataloudeksi", joka perustuu paikallisten siemenvaihtopiirien, kasvikantojen parannusjärjestelmien, perinteisen ymmärryksen jakamisen, sekä maaseutuyhteisöjen aktiivisen osallistumisen kautta ylläpidettyyn monimuotoisten siemenkantojen mittaamattomaan vaurauteen. Tällaiset järjestelmät eivät ainoastaan tuota suurinta osaa yli miljardin planeetallamme elävän ihmisen ravinnosta, vaan ne ovat usein myös suurtiloihin verrattuna paljon tuottavampia ja kaikin puolin kestävämmälläperustalla. (4) 2

3 Tässä tiedotteessa tarkastelemme nykyisiä tapahtumia luomusiemeniin liittyvässä lainsäädännössä ja sitä kuinka tämä on jo nyt vaikuttanut luomuviljelyyn ja mitä vaikutukset kokeneilla viljelijöillä ja järjestöillä on asiasta kerrottavanaan. Lain kouran pitkä käsivarsi Eurooppa on kaikkia muita pidemmällä vaatiessaan sertifioitujen luomusiementen käyttövelvoitetta. Samalla se on maailman suurin luomuruuan maahantuoja, joka asettaa standardit monille muillekin tahoille. EU:n alkuperäinen luomuviljelyä koskeva säädös vuodelta 1991 teki luomusiemenen käytöstä luomuviljelyssä pakollisen vuoteen 2001 mennessä. Seuraava säädös vuodelta 1999 asetti kyseisen takarajan vuoteen 2004, mutta sillä välin samankaltaiset ehdot sisällytettiin sekä Codex Alimentarius Commissionin, että IFOAMin luomustandardeihin, - mikä osaltaan on varmistanut sen että nykyisin vaatimus luomusiemenen käytöstä luomutuotannossa on yleinen käytännössä kaikissa maailman kansallisissa, alueellisissa ja yksityisissä sertifiointistandardeissa. (kts. alussa mainittu liite) Suurelta osin sanamuodot, jotka näissä lukuisissa standardeissa käsittelevät luomusiemeniä ovat kutakuinkin samanlaisia. Kaikki vaativat sertifioitua luomusiementä käytettäväksi, mutta useimmat tarjoavat mahdollisuuden poikkeuksiin, eli ns. derogaatioihin sellaisissa tapauksissa, joissa viljelijät osoittavat että sellaisia luomusiemeniä ei ole saatavilla. Tyypillinen lainsäädäntö tarjoaa niukasti määritelmiä siitä minkä katsotaan olevan "saatavilla", jättäen siten tapaukset suurelti säädöksiä valvovan sertifiointiviranomaisen mielivaltaisen harkinnan varaan. Siementeollisuuden raskaan lobbauksen tuloksena tilanne on alkanut kuitenkin kiristyä ja Eurooppa on jälleen kerran ottamassa johtajan asemaa. Vuonna 2003 Euroopan Komissio teki kaikille jäsenmailleen pakolliseksi tietokoneistettujen tietokantojen perustamisen, jotta kaupallisesti saatavilla olevat luomusiemenet voitiin virallisesti rekisteröidä. Nämä tietokannat palvelevat viitteinä silloin kun viljelijä anoo poikkeuslupaa (derogaatio-oikeutta) muun kuin luomusiemenen käytölle. Mikäli viljelijä tahtoo nykyisin käyttää sertifioimatonta lajiketta luomusertifioidussa tuotannossa, - tulee hänen osoittaa ettei samankaltaista lajiketta ole virallisesta tietokannasta saatavilla. Tämän lisäksi EU:n jäsenvaltion hallitus voi päättää, että mikäli tietokannasta löytyy tietystä lajista sopivia lajikkeita ja riittäviä siemenmääriä viljeltäväksi kyseisessä maassa, - niin se voi poissulkea poikkeuslupa-oikeuden tältä osin ja pakottaa luomuviljelijän käyttämään ainoastaan tietokantaan listattuja lajikkeita. Esim. vuonna 2004 Hollanti poissulki mahdollisuuden poikkeuslupaan vehnän, englanninraiheinän, kauran, ohran ja perunan osalta ja vuonna 2005 Belgia teki samoin yhdeksän vihanneslajin kohdalla. Ranskassa maatalousministeriö perusti erityisen valvontajärjestelmän kahdeksalle viljelykasville ja kymmenelle vihannekselle, joiden osalta tietokantaa konsultoivat viljelijät saavat nyt varoituksen, että jos he käyttävät jotakin muuta lajiketta niin he saattavat joutua erityisen valvonnan alaisiksi (5). Alkuvuodesta 2007 Ranskan hallitus poisti kaikki mahdollisuudet poikkeuslupaan maissin kohdalla. Sääntöjen sovellukset käyvät yhä tiukemmiksi vuosi vuodelta ja on todennäköistä, että EU:n luomuviljelijät joutuvat pian tekemään valintansa vain siemenyhtiöiden tarjoamasta rajoitetusta määrästä luomulajikkeita. USA:ssa lainsäädännön tilanne ei ole vielä niin pitkällä kuin Euroopassa. Eräiden lähteiden mukaan vain 8% USA:n luomupinta-alasta kylvetään sertifioiduilla luomusiemenillä ja lainsäädäntö on edelleenkin keskeneräinen. (6) Asiat kehittyvät kuitenkin nopeaan tahtiin samaan suuntaan kuin Euroopassa, jossa luomusiementen sertifioijat ja ylikansallinen siementeollisuus ovat ottamassa johtajan asemaa. Kalifornian sertifioidut luomuviljelijät (CCOF) on USA:n suurin luomusertifioija, jonka mukaan "USDA:n kansallisen luomu-ohjelman mukaan luomuviljelijäin on pantava satokasvinsa liikkeelle luomusiemenistä tai -taimista aina kun mahdollista" (7) ja tämän lisäksi täytyy valmistautua tarkastajien saapumiseen, koska: "jos käytät muuta kuin luomusiementä, niin sinun on pidettävä kirjaa siitä mistä olet luomusiemeniä yrittänyt etsiä. On kirjattava ylös myös kaikki puhelut siementoimittajille (päivämäärä, toimittaja, tulos) ja kirjattava ylös mistä siemenluetteloista tai nettisivuilta on siemeniä etsiskellyt." (8) The Organic Materials Review Institute (OMRI) on järjestö, joka päättää mitä tuotteita sallitaan USA:n luomumaataloudessa ja se on kehittänyt keskitetyn tietokannan, joka listaa sertifioidut luomulajikkeet joita siemenyhtiöillä on tarjottavanaan. Mikäli Euroopan kokemukset kertovat meille mitään, ei kestä kauaakaan ennen kuin lajikkeet tässä tietokannassa muuttuvat luomuviljelijöiden kohdalla pakollisiksi. 3

4 Asettamassa standardeja koko muulle maailmalle EU ja USA ovat luomutuotteiden suurimpia maahantuojia, joilla on mittava vaikutus rajojensa ulkopuolisiin sertifiointistandardeihin. Useimmat Etelän sertifioidut luomutuotteet matkustavat Pohjoiseen, jolloin niiden täytyy sopia yhteen näiden merkittävien luomumarkkinoiden hallinnon asettamien standardien kanssa. Yleisesti tuotantostandardit vahvistetaan maahantuontimaan valtuuttamien yksityisten "kolmannen osapuolen" sertifioijien toimesta ja kiihtyvään tahtiin myöskin valtioiden hallitukset ja suuret kauppaketjut lähettävät omia agenttejaan tekemään yllätysvierailujaan pahaa aavistamattomille Etelän luomutiloille. Nyt kun siemenet ovat EU:n luomustandardeissa etualalla ja keskiössä, ne tulevat siirtymään vääjäämättä myös osaksi Etelän keskeisten sertifiointi-viranomaisten agendaa. Ecocert on yksi maailman suurimmista kansainvälisistä yksityisistä luomusertifioijista, joka suorittaa tarkastuskäyntejä ja sertifiointeja yli 80:n valtion alueella EU:n ulkopuolella. Heidän viestinsä EU:n markkinoille pyrkiville luomutuottajille on seuraavanlainen: "EU:n säädökset siementen suhteen on tarkoitettu tukemaan luomusiementen markkinoiden muodostumista. Maahantuonnin valtuutuksen aikana tarkastellaan tämän säännön soveltamista EU:n ulkopuolisissa maissa... Poikkeusluvat em. säädöksestä voidaan myöntää tietyissä olosuhteissa. Mikäli viljelijät eivät kykene hankkimaan luomusiemeniä halutusta lajikkeesta on heidän kyettävä esittämään sertifiointiviranomaisille riittävät todisteet saatavuuden puutteellisuudesta." (9) Aiemmin mainittu OCIA on USA:n suurin luomusertifioija, joka sertifioi pääosin myös Latinalaisesta Amerikasta ja Kiinasta tuodut luomutuotteet ja OCIA vaatii tuottajia täyttämään suunnitelman, jossa määritellään yksityiskohtaisesti käytettyjen siementen lajikenimi (eli kauppanimi) - ja jos ei ole käytetty luomusiementä niin viljelijällä "tulee olla todisteet yrityksistään jäljittää luomusiementä vähintään kahdesta lähteestä". (10) Mikäli joku sattumalta maahantuo tuotteita maasta, jossa viljellään kaupallisessa mittakaavassa GM-kasveja, kieltäytyy sveitsiläinen luomusertifiointivirasto BioSuisse poikkeuksetta antamasta sertifikaattia, jos tuotteissa ei ole käytetty "sertifioitua luomulisäysaineistoa". Paine sertifioijien ja lainsäätäjien taholta on jo synnyttänyt eräissä suurissa Etelän vientijohteisissa maissa kansallisen lainsäädännön ja viralliset standardit. Usein nämä menevät paljon pidemmälle kuin vaaditaan, jolloin ne kaventavat yhä edelleen viljelijöiden vaihtoehtoja riippumatta siitä kuinka mieletöntä tämä on paikallisessa kontekstissa. Tunisian kansallinen standardi sallii viljelijäin käyttää sertifioimatonta luomusiementä vain silloin kun he voivat todistaa, että sopivaa lajiketta ei ollut saatavilla kansallisilta tai kansainvälisiltä siemenmarkkinoilta. Tämän päälle viimeisimmän tunisialaisen standardiversion mukaan kaikki poikkeuslupa-oikeudet umpeutuvat vuoden 2007 lopussa! Filippiinien standardit vaativat sertifiointiviranomaisia asettamaan aikarajat poikkeuslupa-oikeuksien päättymiselle. Bolivian vuoden 2002 kansallinen standardi asettaa poikkeuslupa-oikeuden takarajaksi vuoden 2003, samoin kuin EU:n komission vuoden 1999 säädös. Kiina ja Argentiina eivät ole vielä sulkeneet poikkeus-oikeuden ovea, mutta heidän standardinsa vaativat viljelijöitä todistamaan siementensä alkuperän. Vitoon Panyakul Thaimaan suurimmasta luomuun ja reiluun kauppaan keskittyneestä GreenNet-osuuskunnasta sanoo, että ongelma juontaa juurensa suuren mittakaavan pyrkimyksestä luomustandardien "laillistamiseksi". Hänen mukaansa ilmiö asettaa hallitukset hallinnoimaan "luomun" määritelmää, mikä tarkoittaa käytännössä että käsitteen "organic" määrittelevät USDA, EU:n komissio ja Japanin Maatalousosasto, joissa kaikissa agribisnesyritykset voivat paljon helpommin liikkua lobbaamassa ja muuttamassa standardeja sellaisiksi kuin tahtovat". Itseasiassa tarkasteltaessa kuinka hallitukset käsittelevät luomusiemenasioita - ei ole vaikea nähdä sitä yleistä ilmiötä, jota siementeollisuus ehdottaa ja jota luomusertifiointistandardit vaativat: tiukasti säädeltyä järjestelmää, jossa on pieni määrä erikoistuneita siementen tarjoajia, joilta kaikkien luomuviljelijöiden pitää ostaa siemenensä. Panyakul toteaa että tämä on yksi syy siihen miksi "Thaimaalaiset tulevat taistelemaan kynsin ja hampain säilyttääkseen standardit vapaaehtoisina". (11) Luomassa vaihtoehtoisia markkinoita Baskimaassa Baskimaan pienviljelijäin järjestö ENHE on yhdessä muiden kansalaisyhteiskuntaa edistävien ryhmien kanssa kehittämässä holistista ja osallistavaa sertifiointiohjelmaa, joka ei ainoastaan liity sopimuksiin agrokemikaalien käyttämättä jättämisestä, vaan kattaa myös lukuisia "sosio-ekonomisia" tekijöitä, kuten minimitulon maanviljelijöille ja läheisyyden kuluttajia kohtaan. Kaksi perusperiaatetta, joihin tämä aloite perustuu ovat ruoka-omavaraisuus ja agro-ekologia. Kaikella kunnioituksella siemeniä kohtaan lähtökohtana on, että "järjestelmä suosii paikallisten 4

5 kasvikantojen tai lajikkeiden ylläpitoa, lisäämistä ja elvyttämistä kattaen myös tähän liittyvän paikallisen ymmärryksen jakamisen. Paul Nicholson on yksi mukana olevista maanviljelijöistä ja hän selventää aloitteen ideaa ja osoittaa joitakin teemoja, joita varten se on synnytetty: (12) "Me olemme jo kahden tai kolmen vuoden ajan käyneet sisäistä debattia tuottamamme ruuan sertifioinnista. Jäsentemme keskuudessa ilmenee kasvavaa vieroksuntaa nykyistä sertifiointijärjestelmää kohtaan, millä tarkoitan sellaisia järjestelmiä, jotka tulevat joltakin alueelliselta hallitukselta tai jotka tulevat IFOAMilta. Pääasiallinen ongelma on että nämä sertifiointiohjelmat puolustavat ja edistävät vientivetoista ja kaupallisesti asennoitunutta luomumaataloutta, mikä ei palvele sellaista maataloutta jonka puolesta me elämme. Meidän visiomme kannalta kestävyys ympäristön kannalta on vain yksi elementti. Aivan yhtä tärkeitä meille ovat sosiaaliset tekijät, taloudelliset tekijät ja läheisyyden elementti." "Niinpä me puhumme vaihtoehtoisista sertifiointijärjestelmistä, joihin osallistuvat sekä viljelijäin että kuluttajain järjestöt ja verkostot ja joihin sisältyvät tuotannon, jakelun ja kulutuksen näkökannat perustuvat yleiseen yhteisymmärrykseen tuotannon malleista, sosiaalisista olosuhteista (työvoima, hinnat, palkat, jne.) ja ympäristön olosuhteista. Kuluttajat tuovat näihin yhteisöllisesti määrittelemiimme parametreihin mukaan myöskin oman sitoumuksensa ja hyväksyntänsä." "Tämä on vaikea ja suuri haaste, koska me olemme käytännössä luomassa vaihtoehtoisia markkinoita. IFOAMin keskuudessa tämä kysymys on tällä hetkellä suuren debatin alla. Pienviljelijä ei yksinkertaisesti voi enää kestää sitä touhua, joten me tarvitsemme erilaisen lähestymistavan markkinoihin ja kuluttajiin. IFOAMia viedään todella vahvasti kohti maatalousvientiin perustuvaa mallia ja jatkuvasti kiihtyvään tahtiin. Tätä kahtiajakoisuutta on täysin mahdotonta ylläpitää. Vientimalli toisaalla ja läheisyyteen perustuva viljely toisaalla eivät yksinkertaisesti ole yhteensopivia. Ne ovat toisiinsa nähden antagonistisia ja tämä on sisäinen ongelma, josta syntyneen debatin IFOAM juuri tällä hetkellä kohtaa." Siemenlait laajemmassa perspektiivissä Tällaisten luomusertifioinnin standardien täysimittaiset seuraukset tulevat ilmeisiksi - kun niitä tarkastellaan paisuvana säädösnippuna, joka lukuisten muiden mekanismien avulla rajoittaa sitä mitä viljelijä voi siementen kanssa tehdä. Euroopassa on esimerkiksi nykyisen siemenlainsäädännön alaisuudessa laitonta vaihtaa tai myydä siemeniä lajikkeista, joita ei ole rekisteröity. Viljelijäin omien siemenkantojen on siten mentävä maan alle, eli piilouduttava väliaikaiseen laittomaan olemassaoloonsa. Vaikkakin hallituksissa on eroja sen suhteen kuinka ne käytännössä soveltavat sääntöjään ja erilaiset ryhmät yrittävät vapauttaa edes hieman tilaa siemenluetteloista viljelijäin lajikkeille, niin kaikesta ponnistelusta huolimatta laki ei nykyisellään salli sellaisten siementen pääsyä kansallisiin luomusiemen-tietokantoihin. Tähän voidaan vielä lisätä ongelmat, joita eurooppalaiset viljelijät kohtaavaat hakiessaan maataloustukia silloin kun he eivät käytä sertifioitua siementä - ja se tosiasia, että useat luomutietokannasta saatavilla olevat lajikkeet poissulkevat viljelijäin osallistumismahdollisuudet jalostukseen, koska ne ovat joko hybridi-lajikkeita tai käsiraudoin kytköksissä jalostajan oikeuksiin. Eurooppalais-tyyppiset siemenlait ovat nyt matkalla yleiseksi normiksi Etelän valtioissa. Tilanne on erityisen vakava Afrikassa, jossa kovin usein paikallisia aloitteita rahoitetaan pohjoisten rahoittajien toimesta ja niinpä monet hallitukset ovatkin soveltamassa EU-tyypin siemenlakeja lainsäädäntöönsä harkitsematta juurikaan sitä mitä tämä tarkoittaa paikallisten siemenkantojen kannalta, jotka tällä hetkellä kuitenkin kattavat selvästi suurimman osan kyseisen mantereen siementarpeesta. Tunisialla on ollut EU-tyypin siemenlaki kirjattuna jo vuodesta 1999, jonka mukaan voidaan myydä vain virallisiin luetteloihin rekisteröityjä lajikkeita, jotka puolestaan ovat kriteereiltään täysin vastakkaisia viljelijäin omiin siemeniin nähden. Intiassa uusi siemenlaki odottaa hyväksyntäänsä ja pyrkii estämään viljelijöitä myymästä siemeniä, jotka eivät täytä yhdenmukaisuuden ja puhtauden standardeja, sekä estämään sen, ettei niitä myöskään voi myydä "tuotemerkkien" nimillä. Bolivian uusi siemenlaki kieltää vaihtamasta tai myymästä siemeniä, joita ei ole rekisteröity viralliseen lajikeluetteloon ja pohjimmiltaan laki kieltää viljelijäin omien lajikkeiden myynnin tai vaihtamisen. (13) Tällaiset siemenlait yhdistettynä käytäntöön sovellettuihin luomustandardeihin sulkevat tyystin oven kaikilta laillisilta mahdollisuuksilta luomuviljelyyn omilla siemenillä. Monimuotoisuutta tuhoamassa 5

6 Yksi luomuviljelyn keskeisistä periaatteista on maatalouden monimuotoisuuden käyttö ja ylläpito. Luomusiementen standardointi johtaa ironisesti tämän monimuotoisuuden eliminointiin. Lisääntyvän yhtiövallan ja luomusiemenmarkkinoita vahvistavan lainsäädännön välissä puristuksissa olevat luomuviljelijät, jotka tahtovat käyttää omaa siementään tai konventionaalisesti tuotettua siementä, joka soveltuu heidän viljelyolosuhteisiinsa paremmin - löytävät itsensä yhä suuremmissa määrin laittomuuden rajamailta. Cristina Micheloni italialaisesta Luomu-yhdistyksestä (AIAB) summaa yhteen viljelijöiden valinnanvaran: "On mahdollista käyttää joko olosuhteisiin sopeutunutta lajiketta, joka sopii paikallisiin viljelyjärjestelmiin ja jolla on kysyntää markkinoilla, mutta jota ei ole saatavilla luomusertifioituna tai sitten on käytettävä sertifioituja luomusiemeniä sellaisesta lajikkeesta, joka ei ole erityisemmin sopeutunut paikallisiin olosuhteisiin ja johon ei ole markkinoilla myöskään erityistä kiinnostusta". Valinnanvara eliminoidaan progressiivisesti samalla kun lainsäädäntö kehittyy ja tällä on tuhoisat seuraukset maatalouden biodiversiteetin ja kestävyyden kannalta. Micheloni ja hänen kollegansa ovat dokumentoineet sen tosiasian, että Italian konventionaalisilla viljelijöillä on pääsy 35:een lajikkeeseen yleisestä vehnästä, 60:een lajikkeeseen säilöttävistä tomaateista ja 56:een lajikkeeseen maissista. Heidän luomuvastineensa saavat valita näiden lajien lajikkeista käyttöönsä vain 15, 7 ja 6, eivätkä nämä ole mitenkään välttämättä edes soveliaita heidän viljelyjärjestelmiinsä. (14) Lisäksi useimmat luomuvihanneslajikkeet ovat hybridejä, mikä tekee niistä soveltumattomia tilakohtaisesti lisättäväksi. Tämän seurauksena suuri joukko viljelijöitä pyytää poikkeuslupa-oikeutta voidakseen käyttää omia lajikkeitaan tai mitä tahansa muuta lajiketta, joka sopii paikallisiin viljelyjärjestelmiin, mutta ei ole saatavilla luomuna. Samanaikaisesti tämä vaihtoehto muuttuu jatkuvasti tiukemmin lainsäädännöllä rajoitetuksi siksi, että yhtiöt ja sertifioijat menestyvät lobbauksessaan tehden tuollaisen toiminnan laittomaksi. Tällä tavoin luomusiemensäädökset tuhoavat monimuotoisuutta sen sijaan että vahvistaisivat sitä. Cristina Micheloni raportoi myös Veneton viljelijöiden tilanteesta alueen paikallistuotteena tyypillisen punasikurin (radicchio) tuotannon suhteen. "Viljelijät siellä ovat tuottaneet omia punasikuri-lajikkeitaan jo vuosisatojen ajan eikä niitä ole milloinkaan sertifioitu luomuksi tai ylipäänsä rekisteröity ollenkaan. Nykyisen lainsäädännön mukaan he eivät saa laillisesti toimia näin, mutta he toimivat niin joka tapauksessa koska he ovat aina tehneet niin ja tämä on avainasemassa heidän tuotantonsa laadun suhteen. Jokainen viljelijä erikoistuu tietynlaiseen punasikuriin ja niitä löytyykin monenlaisia: on radicchio di Treviso, di Verona, Chioggia, di Lusia, di Castelfranco... He vaihtavat siemeniä keskenään ja kokeilevat lajikkeita täysin epävirallisesti. Kuluttajat pitävät heistä ja maksavat palkkioksi tuotteista ylihinnan. Tällä tavoin viljelijät ylläpitävät pelloillaan lajiston monimuotoisuutta ja käyttävät kasveja jotka parhaiten soveltuvat heidän viljelyolosuhteisiinsa, viljelytapaan ja markkinoiden vaatimuksiin. Tilanne muuttuu kuitenkin jatkuvasti hankalammaksi. Nämä lajikkeet eivät yleensäkään täytä minkään rekisteröintiluettelon normeja koska ne eivät ole yhdenmukaisia tai ominaisuuksiltaan riittävän pysyviä. Laki kuitenkin vaatii, että jos siemeniä ei ole rekisteröity lajikkeeksi niin niitä ei saa laillisesti olla olemassakaan." "IFOAMin sisällä me olemme debatoineet tästä aiheesta niin paljon. Siellä on monia erilaisia näkökulmia, mutta tarkastusviranomaisten ja sertifioijien logiikka dominoi keskustelua. He haluavat yksinkertaiset säännöt vailla poikkeuksia ja ilman tulkinnanvaraa. Lisäksi on tietenkin kasvinjalostajien lobby. Kaikki tämä johtaa valtavaan paineeseen ainoastaan sertifioitujen luomusiementen käyttämiseksi ilman minkäänlaista harkintaa edes sen suhteen miksi viljelijät haluavat joustavuutta ja monimuotoisuutta. Kaikki on mielestäni todellakin liian yksinkertaista. Pienviljelijöitä ei saisi pakottaa ostamaan sertifioituja luomusiemeniä." (15) Oy Luomu Ab Tilanteen kuva muuttuu entistäkin synkemmäksi kun tarkastellaan asian juridista suota siinä kokonaisuudessa, jossa yhtiöiden läsnäolo luomuruokaketjussa lisääntyy. Vuotuinen liikevaihto globaaleilla luomuruoka- ja -juomamarkkinoilla on noin 30 miljardia euroa ja kansainvälinen kasvu on vaihdellut vuosittain 15 % - 22 %:n välillä, verrattuna keskimääräiseen ko. tuotteiden kasvuun, joka on vaihdellut vuosittain 2 % - 6 % välillä. Jokainen suuri ruokabisneksissä toimiva yhtiö on tavalla tai toisella kiinnittänyt katseensa luomuun. Esimerkiksi globaali Wal-Mart supermarket-ketju, joka pyörittää USA:ssa 4000 myymälää ja yli 2200 myymälää muualla maapallolla - on alkanut myydä luomutuotteita. Britanniassa kaksi johtavaa supermarket-ketjua, Tesco ja Sainsburys ovat jo lohkaisseet 30 %:n kauppaosuuden kaikista Britanniassa myydyistä luomutuotteista ja heillä on omat hankintaosastonsa ja jakeluverkostonsa, jotka ylettyvät maatiloille saakka ja vaikuttavat luomutuotantoon 6

7 riippumatta siitä missä se tapahtuu. Kovin usein tapahtumapaikka sijaitsee Etelässä, koska esim. 83 % Britanniassa myydyistä luomuhedelmistä ja vihanneksista tuodaan kolmannesta maailmasta. (16) WTO:n ja YK:n Kauppa- ja kehityskonferenssin (UNCTAD) ylläpitämän Kansainvälisen kaupan keskuksen (ITC) sanoin: "Lisääntyvä rahan puute ja epäluotettavuus heidän ostovoimansa ja välittämiensä tuotteiden ennakko-odotusten suhteen on lopulta tehnyt heidät kykeneviksi suuntaamaan tuotevarastonsa noudattamaan... lähestulkoon teollisia ravinnontuotannon menetelmiä." (17) Nämä kansainvälisen kaupan suuret toimittajat marssivat samaan tahtiin suurten vähittäismyyntiketjujen kahlekulkueessa. Sellaiset elintarvikeyhtiöt kuten Pepsi, Danone, ConAgra ja Tyson valtaavat pienempiä luomuruokayhtiöitä ja kehittävät omat luomutuotelinjansa toimittamaan tavaraa supermarketteihin. Monet näistä yhtiöistä hyödyntävät tuotannon lähteenä Etelää sopimusviljelyohjelmien välityksellä. MarBran on esimerkiksi USA:n suurin pakastetun parsakaalin toimittaja, joka on hiljattain käynnistänyt sopimusviljelytuotannon Guatemalassa. Yleensä suuret vähittäismyyntiketjut vaativat toimittajiltaan EurepGap standardien valvontaa tuottajien osalta riippumatta siitä onko kyse luomusta vai ei. EurepGap on järjestelmä, joka sai hiljattain uuden nimen "GlobalGap" ja kyseessä on yksityisen sektorin viranomainen, joka asettaa vapaaehtoiset standardit maataloustuotteiden sertfioinnille ympäri maapallon. Tämän merkitys siemenkysymyksen kannalta liittyy viimeisimpään EurepGap stadardiin, joka vaattii sertfioijia arvioimaan josko viljelijä käyttää lajikkeita jotka "täyttävät UPOV-ohjesäännöt", sekä varmistamaan että "pyydettäessä on olemassa kirjallisia dokumentteja, jotka todistavat että kasvatetut lajikkeet on hankittu paikallisen lainsäädännön mukaisesti ja noudattaen immateriaalioikeuksia (IPR). EurepGap standardi vaatii myöskin, että viljelijä säilyttää ja laatii saataville "dokumentin, joka takaa siementen laadun ja toteaa lajikepuhtauden, lajikkeen nimen, eränumeron ja siemenen välittäjän" (18). EurepGap väittää palvelevansa käytännöllisenä ohjeistuksena hyviä maatalouskäytäntöjä kaikkialla maailmassa, mutta siementen käytön suhteen se näyttäisi toimivan ennemminkin siementeollisuuden lobbaus-elimenä. Geenijättiläisten marssi Luomusiemenet eivät selvästikään ole immuuneja yhtiöiden konsolidaatiolle, joka valtaa luomuteollisuutta ja ylipäätään suurempaa ruokajärjestelmää. Itseasiassa osa suuremmista siemenyhtiöistä on jo alkanut kehittää ja toimittaa luomusiemeniä. Globaaliin siemenyhtiöiden "Top 10" taulukkoon kuuluvat yhtiöt, jotka tarjoavat luomusiemeniä eurooppalaisesta tietokannasta ovat mm. Dupont, joka toimittaa luomumaissin siemeniä tytäryhtiönsä Pioneerin kautta, ranskalainen siemenjätti Limagrain, joka tarjoaa kokonaisen sarjan satokasveja tytäryhtiöidensä Advanta Seedsin ja Nickersonin kautta, sekä saksalainen KWS, joka tarjoaa luomumaissin ja sokerijuurikkaan siemeniä. Muut yhtiöt ostavat itsensä sektorille sulattamalla itseensä pienempiä luomusiemenyhtiöitä, kuten esim. Bayer osti saksalaisen luomusiemeniä välittävän Hildin ja M&M Mars valtasi Seeds of Change -yhtiön, joka on eräs USA:n alkuperäisistä luomusiemenyhtiöistä. Kun mahdollisuudet taloudellisen hyödyn hankkimiseen luomusiemenillä kasvavat entisestään, tämä trendi tulee muuttumaan yhä intensiivisemmäksi. Monet Euroopassa myytävät luomusiemenet ovat peräisin pieneltä joukolta suuria hollantilaisia siemenyhtiöitä, jotka ovat lisänneet luomun tuotevalikoimaansa. Heillä on tuotantoasemia tai tytäryhtiöitä monissa maissa ja he voivat siten tuottaa siemeniä ympäri vuoden. Enza esimerkiksi on suuri ylikansallinen siemenyhtiö, jolla on tytäryhtiöitä 14:ssä maassa, kuten esim. Kiinassa, Tansaniassa ja Meksikossa. Yhtiö toimii tytäryhtiönsä Vitalisin kautta tuottaessaan luomuvihannesten siemeniä. Bejo ja Rijk Zwaan ovat kaksi muuta suurta siemenyhtiötä, jotka molemmat toimivat maapallon laajuisesti yli kymmenen valtion alueella ja he tarjoavat myös nykyisin luomusiemeniä. Vaikkakin on edelleen olemassa monia pienempiä siementaloja, jotka myyvät luomusiementä, on sertifioitu luomusiementuotanto Euroopassa kuitenkin jo tiivistynyt muutaman suuryhtiön käsiin. Tarkasteltaessa hollantilaista tietokantaa saatavilla olevista luomulajikkeista, törmää jatkuvasti samoihin nimiin uudelleen ja uudelleen. Jokaista kasvia dominoi tyypillisesti kaksi tai kolme yhtiötä (kts. taulukko) Hollannissa tarjolla olevia luomusiemeniä valikoiduista kasveista: vain muutama yhtiö dominoi markkinoita. 7

8 Kukkakaali: 11 lajiketta, joista Vitalis tarjoaa 9 lajiketta, eli 82 % markkinoista Kurkku: 42 lajiketta, joista Vitalis tarjoaa 13, Rijk Zwaan 10 ja Hild 8, eli 74 % markkinoista Maissi: 12 lajiketta, joista Ekova tarjoaa 4, Limagrain 3 ja Pioneer 2, eli 75 % markkinoista Paprika: 32 lajiketta, joista Vitalis tarjoaa 24, eli 75 % markkinoista Salaatti: 151 lajiketta, joista Vitalis tarjoaa 66 ja Rijk Zwaan 39, eli 70 % markkinoista Valkokaali: 49 lajiketta, joista Bejo tarjoaa 21 ja Bingenheimer 13, eli 70 % markkinoista Pinaatti: 12 lajiketta, joista Vitalis tarjoaa 4, Bejo 3 ja Bingenheimer 3, eli 83 % markkinoista Tomaatti: 71 lajiketta, joista Vitalis tarjoaa 29, De Ruiter 14 ja Rijk Zwaan 6, eli 69 % markkinoista. lähde: (TOIM. HUOM! Edellä mainituista yhtiöistä Bingenheimer on poikkeuksellisesti viljelijävetoinen yhtiö, joka välittää ainoastaan omatoimiseen lisäykseen soveltuvia avopölytteisiä lajikkeita.) Siementen ja luomubisnesten integraatio tapahtuu myös muualla maailmassa. Kiinassa maan suurin "vihreä" luomuyhtiö "China National Green Food Industrial Corporation" on Kiinan "National Seed Companyn" tytäryhtiö. Tämä tarkoittaa, että maan suurin siemenyhtiö on vastuussa Kiinan luomusiemenstandardien soveltamisen tarkkailusta. Samankaltainen tilanne on muodostumassa myös Intiassa. Yksi maan johtavista siemenyhtiöistä, Namdhari Seeds on nykyisin yksi luomuruuan johtavista tuottajista ja suurimmista vähittäismyyjistä. Toinen suuri Intialainen siemenyhtiö, JK Agri Genetics on osa JK-Organisaatiota, eli jättimäistä monialayhtiötä joka käynnisti luomuruokajaostonsa joulukuussa Yhtiö rakentaa tällä hetkellä :n sopimusluomuviljelijän verkostoa. Takaisin perusteisiin Useimmat luomuviljelijät hyväksyvät, että on suositeltavampaa käyttää luomusiemeniä ja he tukisivat mieluusti tällaisten siemenjärjestelmien kehittämistä. Siementen sertifiointi tapana luomuketjun eheyden ylläpitämiseksi on kuitenkin täysin eri asia, kuin nykyinen käytäntö, jossa siemenet sertifioidaan luomaan markkinoita ja tekemään luomusiemenistä yhtiöiden kannalta kannattavaa liiketoimintaa. German Velez kolumbialaisesta "Grupo Semillas" -ryhmästä on työskennellyt viljelijöiden kanssa siementen monimuotoisuuskysymyksen parissa jo vuosikymmeniä ja hän on tehnyt selkeän johtopäätelmänsä: "Meidän mielestämme kaikenlainen siementen sertifiointi on perverssiä touhua, oli kysymys sitten konventionaalisesta tai siirtogeenisestä siemenestä. Sertifiointi yhdistyy yleensä aina immateriaalioikeuksien järjestelmiin, jotka tekevät sen mahdolliseksi, että kourallinen siemenyhtiöitä kontrolloi koko siementuotantoketjun lisäksi myös kaikkia teknologioita, joiden mukana tuollaiset siemenet tulevat. Luomusiementen sertifiointi on vastaavasti yhtä tuomittavaa, koska kyseessä on työkalu jonka avulla voidaan hallita ja poissulkea pienviljelijät kauttaaltaan ulos luomumaataloudesta kaiken sen kontrolloinnin tuloksena, jota sertifiointi- ja siemenyhtiöt harjoittavat..." "Tässä kontekstissa on noussut esiin monta aloitetta, jotka pyrkivät katkaisemaan yhteyden virallisiin sertifiointijärjestelmiin ja luomaan suoran luottamukseen perustuvan yhteyden tuottajien ja kuluttajien välille. Vaikkakin monet tällaisista vaihtoehdoista eivät vielä ole erityisen näkyviä, - ne kuitenkin monistuvat ja vahvistuvat jatkuvasti siemenjuhlien, paikallisten vaihtopiirien ja paikallismarkkinoiden kautta, joissa paikallisia siemeniä ja paikallista ymmärrystä jaetaan keskenään". (19) Eva Carazo Costa Rican luomuliikkeestä on tullut samankaltaiseen johtopäätelmään: "Me ymmärrämme luomumaanviljelyn agro-ekologiana ja tästä logiikasta johtuen meillä on terävä ja tarkka näkökulma alkuperäisten ja paikallisten siementen puolustamiseksi. Costa Rican lainsäädäntö tekee sertifioitujen luomusiementen käytöstä pakollisen, mikäli niitä on saatavilla. Etu joka meillä edelleen on piilee siinä että sellaisia siemeniä ei toistaiseksi ole saatavilla, - joten luomutuotanto perustuu täällä vielä toistaiseksi suurimmaksi osaksi paikallisiin siemeniin." 8

9 Filippiineillä Chito Medina Masipag-järjestöstä on mukana vaihtoehtoisen "Masipag farmers guarantee systemin" kehittelyssä. Kyseessä on eräänlainen ryhmäsertifiointijärjestelmä, jossa viljelijät soveltavat sisäistä laadunvalvontaa omien standardiensa perusteella, kiinnittäen erityistä huomiota paikalliseen ruokaturvallisuuteen. Masipagilla on vuosikymmenten kokemus paikallisen siementuotannon tukemisesta ja edistämisestä ja järjestö on myös mukana luomutuotannossa. Filippiinien hallituson viimeaikoina hyväksynyt luomustandardit lainsäädäntöönsä, mutta Medina epäilee josko tämä tukee viljelijävetoisia lähestymistapoja, joita Masipag edistää. "Hallitus ei pysty näkemään tuhansia tai miljoonia viljelijöitä, koska hallitukset näkevät vain rahapelejä pelaavat yritykset, eli suuret ja äänekkäät tuottajat. Tässä tapauksessa hallituksen malli on todellakin vain yhtiöiden lähestymistapa" (20) Jopa IFOAM, joka on järjestönä ruumiillistuma sekä suurtilallisten ja sertifioijien, että biodiversiteettiä ja pienviljelijöitä puolustavien jäsentensä kaksijakoisista intresseistä (eikä suinkaan vailla jännitteitä) - on kuitenkin luonut ohjelman tukeakseen paikallisia järjestelmiä, joiden toiminta perustuu kaupallisten sertifiointiohjelmien sijaan kuluttajien ja viljelijäin väliseen luottamussuhteeseen. Tämän linjan mukaisesti IFOAM on sponsoroinut lukuisia tapaamisia ja perustanut erityisen työryhmän edistämään "osallistavia takuujärjestelmiä" - eli vaihtoehtoja luomustandardeille, joita monet IFOAMin jäsenjärjestöt ajavat aktiivisesti takaa. Luomusiementen on oltava viljelijäin hallinnassa Tapa jolla siemeniä pakkokeinoin lokeroidaan luomusertifikaattien taakse osoittaa sen kuinka pieleen asiat voivat mennä silloin kun kaupalliset luomuaspektit saavat ylivallan luomun peruslähtökohdista. Sertifiointia käytetään tällä hetkellä työkaluna, jolla viljelijät pakotetaan maksamaan siemenyhtiöille luomusiementen toimittamisesta, - ikäänkuin olemassa olisi selvä oletus siitä että siemenyhtiöt muuttavat saamansa käteisen hyviksi luomulajikkeiksi. On kuitenkin lukemattomia esimerkkejä luomuliikkeen sisältä, jotka osoittavat että viljelijät ovat hyvin kyvykkäitä pitämään kollektiivisesti huolen siementarpeistaan ilman yksityistä sektoria tai muodollista sertifiointijärjestelmää. Otetaanpa esimerkiksi UBINIG, joka on bangladeshilainen kansalaisjärjestö joka edistää "uutta maanviljelyliikettä", joka perustuu ekologisen maanviljelyn periaatteisiin. Erään perustajansa, Farida Akhtarin mukaan järjestössä on mukana noin viljelevää perhettä eri puolilla maata. (21) Ylläpitääkseen tätä ponnistusta UBINIG perusti useita "yhteisöllisiä siemenvauraus-keskuksia", jotka palvelevat verkostoa jakamalla satojen erilaisten lajikkeiden ja kymmenien kasvilajien siemeniä. Nämä keskukset ovat vain jäävuoren huippu edustamastaan siemenverkostosta. Sadat yhteisöt useissa maan osissa käyttävät siemeniä joka kasvukaudella ja säilyttävät niitä kodeissaan. Kyläläiset pyörittävät sofistikoitua siemenvaihtoa ja tarkkailuverkostoa varmistaakseen, että kaikkina ajanjaksoina jossakin kasvatetaan ja säilytetään elävinä tuhansia erilaisia siemenlajikkeita. Tällöin ei ole tarvetta sertifioinnille. Masipagin verkostossa on noin 500 ruohonjuuritason yhteisöllistä järjestöä, jotka muodostivat uudenlaisen "viljelijä-tutkija kumppanuussuhteen", jonka puitteissa viljelijät alkoivat tuottaa omia paranneltuja riisilajikkeitaan agronomiryhmän avustuksella. (22) Masipagin jäsenet ovat asennoituneet kemikaaleista vapaaseen maatalouteen ja levittäytyvät kaikkialle maassa, jonne he ovat luoneet laajan skaalan erilaisia Masipag-lajikkeita, joista useimmat tuottavat parempia satotasoja kuin virallisten kasvinjalostusinstituuttien tuottamat lajikkeet. Lajikkeita säilytetään hajasioittuneesti ja siemeniä vaihdetaan paikallistasolla. Viljelijät tietävät mitkä lajikkeet palvelevat heitä ja kuluttajat tietävät minkä puolesta Masipag toimii. Ei tarvita jalostusteollisuutta toimittamaan Masipag-viljelijöille sertifioituja luomuriisilajikkeita. Koillis-Brasiliassa toimiva ASPTA ja muut kansalaisjärjestöt ovat auttaneet viljelijöitä perustamaan verkostoituneita yhteisöllisiä siemenpankkeja varmistamaan paikallisesti tuotettujen ja olosuhteisiin sopeutuneiden siementen saatavuuden, jonka avulla vältetään riippuvuussude siemenyhtiöiden tarjoamiin lajikkeisiin. (23) Itä-Afrikassa Ethiopia Organic Seed Action (EOSA) työskentelee viljelijöiden kanssa luodakseen paikallisia siemenvaihtoverkostoja varmistamaan monimuotoisuuden ja viljelijäin kehittämien laadukkaiden siemenkantojen saatavuuden. (24) Ranskassa, Réseau Semences Paysannes on verkosto, jonka muodostavat maatyöläiset ja järjestöt, jotka ovat huolissaan elinvoimaisia siemeniä ylläpitävän biodiversiteetin säilymisestä. Verkosto rakentaa kapasiteettia paikallista siemenvalikoimaa ja kasvikantojen edelleen kehittelyä varten. (25) Samankaltaisia verkostoja on Espanjassa, Italiassa ja muissakin osissa Eurooppaa. 9

10 Tällaisista lähestymistavoista, verkostoista ja järjestelmistä kertyvät kokemukset varmistavat hyvälaatuisten ja monimuotoisten siementen saatavuuden viljelijätasolla ja sekös tässä onkin niin vaikuttavaa. Siemenyhtiöt tahtoisivat varmasti mieluusti liittyä mukaan, - mutta olisi viljelijöiden kannalta itsemurha uhrata omat siemenjärjestelmänsä (tai edes mahdollisuus omiin siemenjärjestelmiinsä) investoimalla kaupallisia yhtiöitä taloudellisesti hyödyttäviin luomusiemeniin. Tällä hetkellä tämä kuitenkin on se mitä luomustandardit vaativat. Ei ole ainoastaan kysymys siitä, että luomusiementen sertifiointi ei ole viljelijän siemenjärjestelmän kannalta kovinkaan tärkeä asia, kuten IFOAMin entinen puheenjohtaja on tokaissut, vaan luomusiementen sertifiointijärjestelmä on todellinen ja suuri uhka koko luomusiementen olemassaololle. Mikäli luomu tahtoo selviytyä pienviljelijäin ja paikallisten ruokapiirien kannalta tarkoituksenmukaisena konseptina, sen täytyy irrottautua tuollaisista kaupallisista hirttosilmukoista. Ei ole luomuliikkeen kohdalla vielä liian myöhäistä pysäyttää luomusiementen sertifiointistandardien soveltaminen ja kääntää suunta poispäin yhtiöiden hallitsemasta siemenjärjestelmästä, sekä liittyä yhteen muiden toimijoiden kanssa ylläpitääkseen, parantaakseen ja laajentaakseen kaikkialta versoavien viljelijävetoisten siementuotantojärjestelmien monimuotoisuuden tuottamaa vaurautta. Käännös Ossi Kakko Lähdetiedote: "Whose harvest? The politics of organic seed certification" Grain on myös koonnut liitteeksi listan siitä, mitä lukuisat lainsäädännölliset elimet ovat sanoneet luomusiemenistä. Kts. Lisätietoja: GRAIN Briefing: "The end of farm-saved seed? Industry's wish list for the next revision of UPOV", February 2007: GRAIN, Seedling-lehden erikoisnumero siemenlainsäädännöstä, July 2005: Proceedings of the First World Conference on Organic Seeds, IFOAM/FAO/ISF, Rome, 2004: The European Commission Council Regulation (EEC) No 2092/91 on organic seeds, joka on saatavilla osoitteesta: ( tai vanhentuessaan Listaus kaikista EU:n luomusiementietokannoista on saatavilla osoitteesta: Nadia El-Hage Scialabba and Caroline Hattam (ed.), "Organic agriculture, environment and food security", Environment and Natural Resources Service Sustainable Development Department, FAO, 2002: Juan José Soriano y Juan Manuel González, Red de Semillas (espanjaksi), "Semillas y material de reproducción vegetal en la agricultura ecológica. Estado de la cuestión", 2005: ( tai Movimiento Agroecológico de América Latina y El Caribe and IFOAM, Report from the International Workshop on Alternative Certification, Porto Alegre, Rio Grande do Sul, April 2004: ( tai n.pdf 10

11 VIITTEET: 1 Gunnar Rundgren, "Seeds are Magic", Presentation to the First World Conference on Organic Seed, International Federation of Organic Agriculture Movements (IFOAM), Rome, IFOAM, "The world of organic agriculture", 2007, 3 Raportti em. tapaamisesta: 4 FAO:n arvio sertifioimattoman luomutuotannon tuottavuudesta, arvosta ja merkityksestä: "Organic agriculture, environment and food security", Environment and Natural Resources Series No. 4. Rome, ECO_PB, Newsletter on organic seeds and plant breeding, January-February Matthew Dillon, Organic Seed Alliance, henk. koht. tiedonanto, CCOF:n lehdistötiedote: 8 Lainaus CCOF:n verkkosivuilta: 9 ECOCERT, "Seeds and propagating material in Organic Farming according to the EC-Regulation 2092/91, ei p'iv'yst'. 10 OCIA Organic Farm Plan Outline, (PDF) 11 GRAINin haastattelu, syyskuu Paul Nicholson, henk.koht. kommunikaatio, lokakuu Lisätietoja siemenlakien vaikutuksista maailmalla löytyy Seedling -lehden erikoisnumerosta: 14 Cristina Micheloni and Andrea Guibilato, AIAB, "On-farm seed production: integrity of organic farming and biodiversity safeguard". IFOAM/FAO/ISF Luomusiemenkonferenssissa esitetty paperi. Rome, 2004, 15 Cristina Micheloni, henk. koht. kommunikaatio, lokakuussa InterPress Service, "Incompatible standards may keep organics out", Johannesburg, 21 September ITC, lainattuna: RAFI-USA, "Who owns organic?", USA, EurepGep, "Control Points and complyance criteria for fruit and vegetables propagation material", May German Velez, Grupo Semillas, henk. koht. kommunikaatio, lokakuu Chito Medina, henk. koht. kommunikaatio, syyskuu Farida Akhtarin haastattelu Seedling -lehden numerossa, heinäkuu 2002: 22 kts.: 23 kts kts

12 LIITE: What some international, regional and national standards for organic production say about seed (Read the GRAIN briefing, "Whose harvest? The politics of organic seed certification") (Standard & Source: What it says about seeds ) CODEX International guideline: Seeds and vegetative reproductive material should be from plants grown in accordance with the provisions of these guidelines for at least one generation or, in the case of perennial crops, two growing seasons. Where an operator can demonstrate to the official or officially recognized certification body or authority that material satisfying the above requirements is not available, the certification body or authority may support: a) in the first instance, use of untreated seeds or vegetative reproductive material, or b) if (a) is not available, use of seeds and vegetative reproductive material treated with substances other than those included in Annex 2. The competent authority may establish criteria to limit the application of the derogation. EU, Government: The organic production method implies that for seeds and vegetative reproductive material, the mother plant in the case of seeds and the parent plant(s) in the case of vegetative propagating material have been produced in accordance with [this standard] for at least one generation or, in the case of perennial crops, two growing seasons. Authorisation to use seed or seed potatoes not obtained by the organic production method may only be granted in the following cases: (a) if no variety of the species which the user wants to obtain is registered in the database provided for in Article 6; (b) if no supplier is able to deliver the seed or seed potatoes before sowing or planting in situations where the user has ordered the seed or seed potatoes in reasonable time; (c) if the variety which the user wants to obtain is not registered in the database, and the user is able to demonstrate that none of the registered alternatives of the same species are appropriate and that the authorisation therefore is significant for his production; (d) if it is justified for use in research, test in small-scale field trials or for variety conservation purposes agreed by the competent authority of the Member State. 2. The authorisation shall be granted before the sowing of the crop. 3. The authorisation shall be granted only to individual users for one season at a time and the authority or body responsible for the authorisations shall register the quantities of seed or seed potatoes authorised. Each Member State shall ensure that a computerised database is established for the listing of the varieties for which seed or seed potatoes obtained by the organic production method. For registration, the supplier must be able to demonstrate that the seed or seed potatoes to be placed on the market comply with the general requirements applicable to seed and vegetative propagating material USA, Government: The producer must use organically grown seeds: Except, That, (1) Nonorganically produced, untreated seeds may be used to produce an organic crop when an equivalent organically produced variety is not commercially available, (2) Nonorganically produced seeds that have been treated with a substance included on the National List of synthetic substances allowed for use in organic crop production may be used to produce an organic crop when an equivalent organically produced or untreated variety is not commercially available. Japan, Government: Seeds shall comply with the criteria [for organic production]. In case of a difficulty to obtain [such] seeds, seeds without prohibited substances may be used. Furthermore in case of a difficulty to obtain these seeds without prohibited substances, any seeds for seed propagation plants without the use of chemical treatment may be used. 12

13 Canada, Government: The operator shall use organic seed produced in accordance with this standard [, except]: If the operator can demonstrate that an organically produced variety is not available from its enterprise or other sources (i.e. not commercially available), the certification body may authorise the use of non-organic untreated seed and planting stock or seed only treated with substances in accordance with this standard. China, Government: Organic seeds or seedlings shall be selected. If no organic seeds or seedlings are available, conventional seeds or seedlings not treated with objectionable substances shall be selected, but plans for obtaining organic seeds and seedlings shall be made. India, Government: When organic seed and plant materials are available, they shall be used. The certification programme shall set time limits for the requirement of certified organic seed and other plant material. When certified organic seed and plant materials are not available, chemically untreated conventional materials shall be used. Philippines, Government: Seeds shall be from certified organic production, when available. When certified organic seeds are not available, chemically untreated conventional materials may be used provided that they have not been treated with pesticides not otherwise permitted by these standards. When untreated conventional seeds and planting materials are not available, chemically treated seeds and plant materials maybe used. The certification body shall established time limits and conditions for exemptions for acceptable use of any chemically treated seeds and plant materials. Argentina, Government: When seeds of organic origin cannot be obtained, the certifying company may authorise the use of conventional seeds. Bolivia, Government: Seed must be used from organic production units (It is prohibited to use seed treated with unauthorized products in Annex II of this standard); If no organic quality seeds exist, the producer may use seed that meets standards of quality and purity in force in the country, from the previously authorized certification body. Exceptions to the use of treated and untreated seeds are subject to the following requirements: -- Conventional crop seeds or propagation material; permitted only if not chemically treated. -- Crop seeds or propagation material that has been chemically treated, must pass a transition period of at least one cycle, according to the species and area of production. Deadline for exceptions finishes in 2003, at which time the producers must produce their own organic seed or propagation material. -- Those excluded from producing one's own seed; producers whose climatic conditions or local environment, are not suitable for the production of seed. In these cases they must use organic certified seeds from elsewhere. The availability of organic seeds must be monitored by the certification agency. In compliance with international standards, the use of non-organic seed can only can be used until 31/12/2003. When purchasing seeds, this must have an explicit statement that it is not genetically modified. 13

14 Chile, Government: The seeds and propagating material of plants that should be used, must have been obtained through organic production. The seeds must have been treated exclusively with the products listed in Annex A, list 2a, of this standard. Exceptionally, and in order of priority, the following can be used: a) untreated conventional seeds or other propagating materials; b) conventional seeds or other propagating materials treated with the products listed in Annex A, list 2-A; c) conventional seeds and other propagating materials treated with other products, provided that they can demonstrate to the satisfaction of the certification body, the inability to obtain in the marketplace, seed and other propagating material of organic origin of the relevant species and variety. El Salvador, Government: Organic production may only be used with seeds, reproductive vegetative material and seedlings that have been produced using organic methods and that in their production, only authorised pesticides have been used. If the seeds, reproductive vegetative material or seedlings do not satisfy any of the requirements specified in paragraph above, the producer must obtain permission from the Certification Body prior to the start of production. Mexico, Government: The seeds used should come only from plants that are grown, in accordance with this standard, at least for a generation or, in the case of perennial crops, during two periods of vegetation, selecting the shorter option shorter. When there is nothing commercial available, and for a transitional period between , seeds may be used which were obtained differently from the provisions of this Rule, provided that users of such seeds can demonstrate to the certification authority that untreated seeds appropriate range of the species in question do not exist in the market. East Africa, Government: Seeds from organic production shall be used. If organic seeds are not commercially available, then conventional, chemically untreated seed may be used. Only if these are not commercially available may chemically treated seeds, seedlings and planting materials be used. The operator shall demonstrate the apparent need for such use. All use of chemically treated seeds, seedlings and planting materials shall be documented. Tunisia, Government: It is authorised, during a transition period expiring on the 31 December 2007, to use seeds which have not been grown organically, as long as those using such reproductive material can prove, in a manner judged by the National Commission for Organic Agriculture or regulatory body, that they were unable to obtain reproductive material for an appropriate variety of the species in question, on national and international markets. The seeds and vegetative material must not be treated with pesticides must not be treated with pesticides not included in the annexes of the specific type of organic crop production. BioSuisse, Private certifier: Seed dressed with substances prohibited by Bio Suisse (hereinafter called dressed ) must not be used. If evidence is furnished showing that [organic] seeds are unavailable in the quality and quantity that is usual in the trade, non-dressed seed and vegetative propagating material, produced by non-organic methods may be used during a transition period ending on 31 December The use of dressed seed is only permitted in exceptional cases. The [BioSuisse Committee] determines the rules regarding the furnishing of evidence and possible derogations for each crop on an annual basis during the transition period. [It] decides on derogations concerning the use of non-organic seed, planting material and vegetative propagating material after 31 December 2003 in accordance with the legislation in force. 14

15 Ecocert, Private certifier: According to [EC regulations] seeds must originate from organic agriculture The regulations on seeds are meant to support the establishment of markets for organic seeds. During import authorisation the application of this rule in countries outside the EC will be monitored. Derogations for the above-mentioned regulation may be granted under certain conditions. If growers are unable to obtain organic seeds of the desired variety sufficient proof of the lack of availability must be provided to the certification body (and/or during import permit procedures to the competent authorities of the member state of the EC). Conventional seeds may be used if a derogation was obtained Seed must be from non-gmo sources, with declarations from the supplier. Organic Farmers Association of India, Farmers collective: Seeds are to be sourced by preference from an organic farm in the same area, or from other areas where organic assurance is confirmed. In cases where this is absolutely not possible, local, open-pollinated seeds can be sourced if a written declaration by the seed producer is made available. A commitment to sourcing all organic seed within three years of first farm appraisal is required. No GM seeds are permitted under any circumstances and will be severely penalised by cancellation of label use and public disapproval. All seeds should preferably be open-pollinated or selected varieties rather than hybrids. High external input and response hybrids are discouraged. Any seed material sourced from conventional growers shall be limited for seed duplication and then only declared as organic seed after one growing cycle.. 15