Mission possible. Jussin kuntoutumistarina päihdepalvelujen nivelvaiheissa. KiipIt -projekti

Koko: px
Aloita esitys sivulta:

Download "Mission possible. Jussin kuntoutumistarina päihdepalvelujen nivelvaiheissa. KiipIt -projekti 2009-2012"

Transkriptio

1 Mission possible Jussin kuntoutumistarina päihdepalvelujen nivelvaiheissa KiipIt -projekti Kehittämiskeskus Tyynelä Kirsi Eskola Ulla Hakala-Karjalainen Timo Ikävalko Helena Kärkkäinen Kirsi Purhonen

2 Saatteeksi Tässä kertomuksessa on kuvattu päihdekuntoutujan kuntoutumisen tueksi kehitetty jalkautuva ja kiinnipitävän työmalli. Jalkautuvan ja kiinnipitävän työn kehittämisen lähtökohtana oli tiivistää ja ylläpitää päihdekuntoutujan kuntoutumisen kokonaisuutta avo- ja laitoshoidon välisissä nivelvaiheissa. Kehittämistyö toteutettiin vuosina Kehittämiskeskus Tyynelän KiipIt -projektin pilottipaikkakuntien (Pieksämäki, Juva, Joroinen, Rantasalmi, Heinävesi, Leppävirta ja Varkaus) päihdekuntoutujien ja heidän läheis- ja työntekijäverkostojensa kanssa yhteistyössä. Kehittämistyössä jalkauduttiin päihdekuntoutujan ja hänen läheis- ja työntekijäverkostonsa arkiseen, sosiaaliseen ja kulttuuriseen ympäristöön. Päihdekuntoutujasta pidettiin kiinni myös retkahdusten aikana. Kiinnipitävällä työotteella lievennettiin retkahdusten aiheuttamia haittoja ja autettiin päihdekuntoutujaa tunnistamaan omia retkahdukseen johtavia tekijöitä. Jalkautuva ja kiinnipitävän työmallin kehittäminen oli päihdekuntoutujan ja hänen läheis- ja ammattilaisverkoston yhteinen ponnistus. Päihdekuntoutujien ja paikkakuntien päihdepalveluja tarjoavien organisaatioiden yhteinen ymmärrys kuntoutumisesta ja siihen tarvittavista tuesta lähentyivät. Kuntoutumisen tavoitteille ja muutosmotivaatiolle löytyi yhteisiä nimittäjiä; kuntoutuminen on aina yksilöllinen matka tulevaisuuteen, jonne päästään monen aseman kautta ja erilaisilla kulkuvälineillä. Kuntoutumisesta myös innostuttiin ja voimaannuttiin yhteisen tekemisen äärellä. KiipIt -projektin työ on kuvattu Jussin tarinan kautta. Jussi on fiktiivinen henkilö, joka on yhdistelmä projektissa olleiden päihdekuntoutujien elämästä ja kokemuksista. Jussin tarina alkoi jo projektin suunnitteluvaiheessa, jossa hyödynnettiin Räätäli-projektin ( ) kiinnipitävän ja jalkautuvan asiakastyön kokemuksia. Tarina kertoo Jussin päihdekuntoutumisen esteistä sekä kuntoutumisen tueksi rakennetusta kiinnipitävästä ja jalkautuvasta työmallista. Työmalli on päihdekuntoutujien, työntekijöiden sekä palvelujärjestelmän edustajien arvioima kehittämistyön tulos. Projektin aikana toimintaympäristössä tapahtui rakenteellinen muutos ja laitoskuntoutuspaikat vähenivät merkittävästi. Muutoksen myötä kehittämisen painopiste suuntautui enemmän avopalveluiden välisiin nivelvaiheisiin. Kiinnipitävän ja jalkautuvan työmallikuvauksen lisäksi kertomus sisältää erilliskuvaukset päiväkeskuksissa toteutetuista vertaistukiryhmistä sekä sosiokulttuurisen innostamisen prosessista Rantasalmen päiväkeskuksen perustamisen yhteydessä. Kuvausmatkaa johdattelee Pylvänäisen Jussi. Pieksämäellä Kirsi Eskola Ulla Hakala-Karjalainen Timo Ikävalko Helena Kärkkäinen Kirsi Purhonen Kertomuksen valokuvat: Kirsi Eskola, Ulla Hakala-Karjalainen, Helena Kärkkäinen, Marjut Levänen, Mari Tuomainen, Kristiina Strömberg ja KiipIt -projektin vertaistukiryhmän jäsen. 2

3 Sisällys Saatteeksi Jussi päihdepalveluissa jalkautuva ja kiinnipitävä työmalli Päihdepalvelut näkyviksi Alussa oli Jussi, verkosto ja projekti kolmikantaista kehittämistyötä KiipIt-projektissa Jalkautuvan ja kiinnipitävän nivelvaihetyön arkea Jatkuva kolmikantatyö Asiakassuhteen päättäminen Kiinnipitävän ja jalkautuvan työmallin hyödyt ja kokemukset Yhteistyössä on voimaa Jussi yhteisten asioiden äärellä päihdekuntoutumista vertaistukiryhmissä Jussin tie vertaistukiryhmään Toinen tykkää rajoista, toinen joustavuudesta vertaisryhmätoiminnan erilaisia muotoja ja käytäntöjä Samassa veneessä Edessä-rinnalla-takana onnistuneen ohjaamisen avainteot Läheisiä unohtamatta Vaikuttava vertaisuus Innostutaan yhdessä Jussi ja koko kylä päiväkeskusta rakentamassa "Tartteis tehdä jotakin" - päihdepalvelujen kehittämisen yhteinen tahtotila Rantasalmella Meidän juttu Mukana koko kunta Majan rakentaminen perustuksista yhteisiin pelisääntöihin ja avajaisiin Innostajat ja innostujat Päiväkeskuksen perustamisen onnistumiset ja haasteet Innostutaan yhdessä! Mission possible!

4 1. Jussi päihdepalveluissa jalkautuva ja kiinnipitävä työmalli Jussi Pylvänäinen on 49 -vuotias metallimies Nyrpiöstä. Työ oli raskasta ja Jussille alkoi vuosien varrella maistua alkoholi hyvin. Pikkuhiljaa asiat Jussin elämässä ajautuivat juomisen takia siihen malliin, ettei enää ollut paljon vaihtoehtoja: työpaikka ja ihmissuhteet menivät, asuntokin välillä. Jussi etsi ongelmiinsa ratkaisua paikkakunnan muutolla. Jussi muutti synnyinkuntaansa Itä-Suomeen, kauas entisistä juomaporukoista, jossa äitikin vielä eli ja asui. Jussi oli turhautunut elämäänsä ja juomiseensa; hän haluaisi kuitenkin tehdä vielä jotain hyödyllistä hyvällä ammattitaidollaan. Jussi hakeutui samanaikaisesti myös päihdeklinikalle. Jussi hakeutui päihdeklinikalle ja hänellä alkoi raitis jakso. Aluksi tuntui hienolta olla selvin päin. Sovitut keskustelut ja asioiden hoito sujuivat hyvin ja hän saikin siitä positiivista palautetta. Jussi oli itsekin tyytyväinen, kun asiat olivat hoidossa, mutta arki tuntui edelleen yksinäiseltä ja tyhjältä. Pari kuukautta Jussi sinnitteli. Hän käytti päihdeklinikan palveluja ja meni sovituille ajoille. Silti arkeen ei vain löytänyt uutta sisältöä. Jussi koki olonsa keinottomaksi. Hän alkoi miettiä, mitä hän hyötyy palveluista, jotka eivät kuitenkaan muuttaneet hänen elämäänsä paremmaksi. Minne olivat hävinneet ilo ja potku Jussin elämästä? Päihteetön elämä ei antanut sitä huikeaa fiilistä, jonka Jussi oli kokenut aikaisemmin. Sairaus nimeltä alkoholiriippuvuus alkoi jälleen nostaa päätään. Arkiasioiden hoitaminen ei enää tuntunut palkitsevalta. Jussi koki olonsa kiusaantuneeksi ja tylsäksi, vaikka järki sanoikin, että samat arkiset velvollisuudet olivat myös kaikilla muilla. Yhä houkuttelevammalta tuntui lähibaarin yhteisöllisyys, jonka lainalaisuudet Jussi hallitsi asuessaan entisellä paikkakunnaltaan. Alkuun Jussi kävi lähibaarissa vain kahvilla. Siellä olevilla ihmisillä näytti olevan hauskaa, eikä heidän puheissaan ja toiminnassa näyttäytynyt turhautuminen, kyvyttömyys ja keinottomuus. Täältä Jussi löysi sisältöä ja jakajia arkeensa. Hänestä tuntui luontevalta ja turvalliselta palata entiseen elämäntapaansa tiesikin, mitä siitä seuraisi. Entisen elämäntavan Jussi hallitsi loistavasti. Usein Jussin mieleen palasivat hyvät suunnitelmat ja keskustelut päihdeklinikan työntekijän kanssa ja aika, jolloin asiat oli hoidettu ajallaan. Jussi toivoi usein, että joku olisi ottanut yhteyttä ja raottanut hieman selvän elämän ovea. Jussi koki, etteivät omat voimat riitä. Mistä löytyisi se mukana kulkija, jonka kanssa jakaa juomattoman arjen askareet ja sen mukana tuomat hyvät ja huonot fiilikset? 1.1 Päihdepalvelut näkyviksi Kehittämistyön ensimmäisenä askeleena oli tutustua ja tunnistaa paikkakuntien päihdetyön toimijaverkosto ja päihdekuntoutujan tarvitsemat muut palvelut. Päihdetyön toimijaverkostojen koostumukset vaihtelivat paikkakunnittain ja olivat yhteydessä paikkakunnan kokoon ja toimintakulttuuriin. Keskeisiä, kehittämiseen tarvittavia yhteistyöverkostoja, olivat kuntien päihde- ja mielenterveystyö, sosiaalityö, päihdetyön päiväkeskukset, Te-toimistot, työvalmennuskeskukset, terveystoimi, seurakunnat, rikosseuraamusvirasto ja kuntoutuskeskukset. Päihdekuntoutumisessa ilmenevien nivelvaiheiden tunnistaminen, näkyväksi tekeminen ja nivelvaiheiden kehittäminen edellyttivät tiivistä yhteistyötä päihdekuntoutujan ja paikallisten toimijoiden kanssa. Päihdekuntoutujien hoitopolkujen kuvauksilla saatiin nivelvaiheet näkyviksi. Hoitopolkuihin liitettiin myös niitä toimijoita, joiden perustehtävänä ei ole päihdetyö, mutta jotka tukevat päihdekuntoutujia omassa työssään. Näin päihdetyön kokonaisvaltaista aatetta saatiin laajennettua verkostoissa. 4

5 1.2 Alussa oli Jussi, verkosto ja projekti kolmikantaista kehittämistyötä KiipItprojektissa Jussi otti voimattomuuden puheeksi päihdeklinikalla. Työntekijä kertoi KiipIt -projektista ja sen antamasta tuen mahdollisuudesta. Jussi kiinnostui arjen tuesta ja projektista ja antoi työntekijälle luvan kutsua KiipIt - projektityöntekijän mukaan seuraavaan tapaamiseen päihdeklinikalla. Jussi, päihdeklinikan työntekijä ja projektityöntekijä tapasivat yhteisen pöydän ääressä kolmikantaneuvottelussa. Projektityöntekijä kertoi lisää KiipIt -projektin toiminnasta ja tarkoituksesta. Jussille kerrottiin mitä arjen tuki tarkoittaa käytännössä. Jussilla oli mahdollisuus saada tukea esimerkiksi Kelan tai työvoimatoimiston kanssa asiointiin. Tapaamisessa kartoitettiin myös Jussin elämäntilannetta, tavoitteita ja tuen tarvetta. Jussi halusi tukea arjen pulmatilanteiden hoitamiseen ja päihteettömän kaveripiirin rakentamiseen. Projektityöntekijä kertoi, että yhdessä voidaan selvitellä, miten arjessa selviää ja millaisia mahdollisuuksia on tavata raittiita kavereita. Jussi ja projektityöntekijä tapasivat kahvikupin ääressä kolme kertaa ja tarkensivat puolin ja toisin yhteistyön mahdollisuuksia ja tavoitteita. Tapaamisten jälkeen Jussi ja projektityöntekijä allekirjoittivat yhteistyölomakkeet. Jussin ja palveluverkoston kanssa pidettiin kolmikantaneuvotteluja puolen vuoden välein. Kolmikantaneuvotteluissa tarkasteltiin yhdessä Jussin päihdekuntoutumisen vaiheita sekä arvioitiin KiipIt -projektin yhteistyön muotoa ja tarpeellisuutta. Yhteisesti päätettiin myös siitä, että päihdekuntoutuminen on etusijalla ja työllistämisen toimenpiteitä tarkastellaan kuntoutumisen edetessä. Jussin tavoitteena oli jatkaa päihteetöntä elämää. Jussi ja projektityöntekijä tapasivat sopimuksen mukaan. Tapaamisia oli alussa viikoittain ja yhteyttä pidettiin myös puhelimitse. Jussilla ilmeni ongelmia päiväraha-asioiden hoitamisessa, joihin hän tarvitsi projektityöntekijän tukea ja ohjausta. Jussi ja projektityöntekijä tutustuivat myös päiväkeskuksen toimintaan. Päiväkeskuksessa oli mahdollisuus tavata muita ihmisiä, joilla oli samanlaiset tavoitteet kuin Jussillakin: päihteettömyys, ammattitaidon ylläpitäminen ja uuden, päihteettömän kaveripiirin löytyminen. Jussi innostui lähtemään mukaan päiväkeskuksen toimintaan. Päiväkeskuksessa oli muitakin ammattitaitoisia kavereita, jotka halusivat tehdä käsillään vielä oikeita töitä. Päiväkeskusohjaaja auttoi ryhmää pohtimaan, mitä voitaisiin tehdä yhdessä, mitä kukin osaa, mitkä ovat ns. oikeita töitä ja minkälainen tekeminen on motivoivaa. Tekemisen yhteydessä puheltiin omista päihdekuntoutumisen kokemuksista ja tuntemuksista. Jussin elämä alkoi pikkuhiljaa palata raiteilleen. Jussi löysi itselleen tärkeän ihmisen, Riitan. Riitta asui Jussin naapurikunnassa, jossa oli myös KiipIt -projekti. Jussi ja Riitta ymmärsivät helposti toinen toistensa päihdesairautta ja siitä toipumista. KiipIt -projektin kehittämistyön alussa sovittiin siitä, miten päihdekuntoutujat ohjautuivat projektiin. Lähtökohtana oli se, että kuntoutujat ohjautuivat projektiin aina yhteistyöverkostojen kautta. Ensimmäisessä vaiheessa verkoston työntekijä ja päihdekuntoutuja kävivät keskustelua projektin mahdollisesta asiakkuudesta. Verkoston työntekijä ja päihdekuntoutuja pohtivat yhdessä mitä lisäarvoa projektin kehittämistyö voisi tuoda päihdekuntoutujan omalle kuntoutumisen tavoitteelle. Keskustelun edellytyksenä oli se, että verkoston työntekijällä on riittävästi tietoa sekä omasta asiakkaastaan että projektin suunnitelmista. Toisen vaiheen keskustelu, kolmikantaneuvottelu, käytiin päihdekuntoutujan, verkoston työntekijän sekä projektityöntekijän kanssa yhdessä. Kolmikantaneuvottelussa käytiin läpi päihdekuntoutujan tilanne ja tavoitteet sekä sovittiin kolmikantatyöskentelyn tavoitteet. Tavoitteena oli toteuttaa läpinäkyvää yhteistyötä kaikkien kolmikantatyöskentelyyn osallistujien välillä. Kolmikantaneuvottelussa käytiin läpi päihdekuntoutujan, projektintyöntekijän ja verkoston yhteistyön reunaehdot. Neuvottelussa 5

6 sovittiin yhteisesti ne asiat, joissa päihdekuntoutujaa tuettiin, kunkin neuvotteluun osallistujan vastuualueet, päihdekuntoutujan ja projektityöntekijän tapaamisen aikataulut sekä yhteistyön arviointipisteet. Arviointipisteissä tarkistettiin päihdekuntoutujan tilanne ja sovittiin jatkotapaamisista. Kolmannessa vaiheessa, kolmikantaneuvottelun jälkeen, päihdekuntoutuja ja projektityöntekijä jatkoivat kahdenkeskisiä tapaamisia. Näissä tapaamisissa päihdekuntoutuja sai tunnustella ja kokeilla projektin työmuotojen soveltuvuutta itselleen ennen varsinaisen sopimuksen allekirjoittamista. Kahdenkeskisten tapaamisten ydinajatuksena oli päihdekuntoutujan ja projektityöntekijän välinen tasavertainen kohtaaminen. Kahdenkeskisiä tapaamisia järjestettiin yhdestä viiteen. Tapaamisissa tarkennettiin päihdekuntoutujan omia kuntoutumisen tavoitteita ja niihin tarvittavia keinoja. Samalla rakennettiin yhteistyöhön tarvittavaa yhteistä ymmärrystä sekä molemminpuolista luottamuksellista ja vapaata keskusteluilmapiiriä. Neljännessä vaiheessa allekirjoitettiin yhteistyösopimus ja -suostumus, mikäli päihdekuntoutuja oli itse valmis sitoutumaan yhteistyöhön. Sopimus sitoutti sekä päihdekuntoutujan, että projekti työntekijän työskentelemään päihdekuntoutujan kuntoutumisen parhaaksi. Sopimuksessa otettiin myös huomioon päihdekuntoutujan oppimistyyleihin liittyvät kuntoutumisen edellytykset ja oppimistyylejä tukevat palvelut. Suostumuksessa asiakas nimesi ammattilais- ja läheisverkoston, joiden kanssa työntekijä sai olla avoimesti yhteydessä hänen asioissaan. Tätä verkostoluetteloa tarkennettiin matkan varrella. Yhteydenpidolla turvattiin sekä päihdekuntoutujan, että suostumuksessa mainittujen tahojen tiedon ja näkemysten vaihto päihdekuntoutujan kuntoutumisen edistämiseksi. Sopimus- ja suostumislomakkeet olivat verkostoyhteistyön perusasiakirjat, jotka sitouttivat kaikkia kolmea osapuolta yhteiseen työhön. Joissakin poikkeustapauksissa asiakkuus käynnistettiin verkoston ja projektityöntekijän välisissä puhelinkeskusteluissa, jonka jälkeen projektityöntekijä ja päihdekuntoutuja tapasivat ja sopivat asiakkuuden syntymisestä. Tämän jälkeen projektityöntekijä tiedotti vielä verkoston työntekijälle asiakkuuden vahvistumisesta. Projektin asiakkuus käynnistyi myös joissakin tapauksissa laitoshoidosta käsin. Laitoksen työntekijä oli arvioinut päihdekuntoutujan kanssa työmallin sopivuudesta hänelle ja oli yhteydessä projektin työntekijään. Kolmikantatyö jatkui kotiutumisen jälkeen päihdekuntoutujan oman paikkakunnan verkostojen kanssa Jalkautuvan ja kiinnipitävän nivelvaihetyön arkea Projektityöntekijät olivat päihdekuntoutujan ammatillisena tukena, yhdyshenkilöinä, rohkaisijoina ja saattajina jalkautuen päihdekuntoutujan elinympäristöön. Työtä tehtiin pitämällä päihdekuntoutujasta kiinni olemalla häneen säännöllisesti ja sopimuksen mukaisesti yhteydessä joko puhelimitse, tai tapaamalla häntä. Päihdekuntoutujaa tavattiin hänen tutussa elinympäristössä, kuten päiväkeskuksessa, kahvilaissa, puistossa, lenkkipolulla, kirjastoissa tai projektityöntekijän toimistossa. Tapaamisissa käytiin läpi ja tarkennettiin päihdekuntoutujan elämäntilannetta ja tuen tarvetta. Päihdekuntoutujan kanssa keskusteltiin riippuvuussairaudesta ja siitä kuntoutumisesta. Tapaamisissa käytiin läpi kuntoutumisen eri vaiheita suhteuttaen sitä päihdekuntoutujan senhetkiseen elämäntilanteeseen ja kykyyn muuttaa opittuja päihdekäyttäytymismallia. Samalla vahvistettiin päihdekuntoutujan sosiaalista verkostoa ja kannustettiin häntä pitämään yllä sukulais- ja ystäväkontakteja. Päihdekuntoutujaa kannustettiin osallistumaan vertaistoimintaan ja harrastuksiin, sekä saateltiin halukkaita päiväkeskustoiminnan pariin. Päihdekuntoutumiselle etsittiin sellaisia keinoja, joiden avulla päihdekuntoutuja pystyi saavuttamaan asettamansa kuntoutumisentavoitteet. 6

7 Projektityöntekijä auttoi ja tuki päihdekuntoutujaa näissä keinoissa. Kuntoutumista edistävät keinot vaihtelivat ja olivat yksilöllisiä; toisille keskustelu ja toisille taas lenkkeily edisti omaa kuntoutumista. Yhteisen suunnan etsimistä. Kiinnipitävä ja jalkautuva työmalli toteutti palveluohjauksellista työotetta tukemalla päihdekuntoutujan arjen- ja elämänhallintataitoja. Päihdekuntoutujaa autettiin arkisten asioiden hoidossa siten, että vastuu säilyi kuntoutujalla itsellään projektityöntekijän toimiessa tukena ja apuna. Päihdekuntoutujaa autettiin muun muassa sopimaan asiointi-, verkosto- ja viranomaistapaamisia sekä olemalla hänen tukenaan tapaamisissa. Työntekijän rooli näissä tapaamisissa oli auttaa päihdekuntoutujaa ymmärtämään asiasisältöä ja hahmottamaan kokonaisuutta. Projektissa toimittiin myös ovenavaajina, jolloin päihdekuntoutuja saatettiin ja tutustutettiin uusiin palvelumuotoihin. Uudet tilanteet ja paikat olivat päihdekuntoutujalle itselleen sen verran vaativia, että neutraali kuuntelija ja lisäkysymysten asettaja koettiin hyväksi lisäksi. Projektityöntekijä toimi päihdekuntoutujan rinnalla ja kuntoutuja koki tulleensa kuulluksi ja oikein ymmärretyksi. Projektityöntekijän rinnalla olo varmisti myös yksittäisen tilanteen toteutumisen, varsinkin jos käsiteltävänä oli vähemmän mukavia asioita. Rinnalla olon merkitys korostui varsinkin lastensuojelun verkostoissa, joissa päihdekuntoutuja oli aiemmin joutunut toimimaan yksin usean verkoston työntekijän kanssa. Lastensuojelutilanteissa projektityöntekijä toimi päihdekuntoutujan tukena varmentaen, että päihdekuntoutujan näkökulma tuli esille. Päihdekuntoutujan ja projektityöntekijän kahdenkeskinen työskentely lastensuojelutilanteiden jälkeen auttoi purkamaan ja käsittelemään kokonaistilannetta. Näissä keskusteluissa päihdekuntoutujat saivat mahdollisuuden purkaa ja käsitellä tunteitaan. Yhteistyölle luotiin mahdollisuuksia luottamuksellisella vuorovaikutuksella ja keskusteluilmapiirillä. Vuorovaikutus ja luottamuksellinen keskusteluilmapiiri vaikuttivat päihdekuntoutujan jaksamiseen ja sitoutumiseen pitkäjänteiseen työskentelyyn. Päihdekuntoutujan kanssa keskusteltiin hänen omista asenteista ja tunteista ilman moralisointia ja kiirehtimättä vaativaa muutosta. Riippuvuuksiin ja toipumiseen liittyvät keskustelut antoivat sekä päihdekuntoutujalle, että verkostoille tietoa ja näkemystä oikea-aikaisen toimimisen hyödyistä. 7

8 Luottamukselliset suhde päihdekuntoutujan ja projektityöntekijän välillä madalsi päihdekuntoutujan kynnystä ottaa yhteyttä projektityöntekijään. Yhteyttä otettiin kun päihdekuntoutujalla oli vaikeita hetkiä tai hän ei tiennyt miten tulisi edetä omassa tilanteessaan. Pelkästään asian ääneen sanominen helpotti pahaa oloa ja jopa esti retkahtamasta. Toisinaan projektityöntekijä realisoi päihdekuntoutujan ajatusmaailmaa palauttaen päihdekuntoutujan kohtaamaan omat, toisten ja ympäristön rajallisuudet. Projektityöntekijä rohkaisi päihdekuntoutujaa laajentamaan ajattelua ja luovuutta, jotta usko omiin unelmiin säilyi. Päihdekuntoutujan osallisuutta tuettiin mm. päiväkeskusten avulla. Päihdekuntoutuja saatettiin, tutustutettiin ja kannustettiin päiväkeskuspalvelujen käyttämiseen. Yhteistyöverkostoilla oli merkittävä rooli asiakkaiden ohjattavuudessa vertaistukiryhmätoimintoihin. Vertaistukiryhmiin ohjautui päihdekuntoutujia projektin asiakkuuksista, päiväkeskuskävijöistä ja paikkakuntien verkostojen asiakkuuksista. Ohjaus toimi myös toisinpäin eli KiipIt -projektista ohjattiin päihdekuntoutujia myös päiväkeskusten toiminnan piiriin. Näin lisättiin monimuotoisten päihdepalveluiden tietoisuutta ja kuntoutumisen mahdollisuuksia. Päiväkeskuksissa päihdekuntoutuja pystyi voimavarojensa, kykyjensä ja halukkuutensa mukaisesti osallistumaan aktiiviseen toimintaan tasavertaisena ihmisenä. Päiväkeskukset ovat matalan kynnyksen kohtaamispaikkoja, jonne jokainen päihdekuntoutuja on tervetullut viettämään aikaa ja saamaan vertaissekä ammatillista tukea päihteettömässä ympäristössä. Päiväkeskustoimintaan kiinnittyminen vahvisti päihdekuntoutujan voimavaroja ja päivärytmiä. Päiväkeskuksesta löytyi myös uusia ihmissuhteita ja sai käytännön neuvoja pulmatilanteisiinsa joko muilta päihdekuntoutujilta tai työntekijöiltä. Päiväkeskusten yhteydessä toimineet KiipIt -projektin vertaistukiryhmät on kuvattu kertomuksen seuraavassa osiossa. Päihdekuntoutujan oppimistyyliin kiinnitettiin huomiota jo yhteistyön suunnitteluvaiheessa. Päihteettömämpään elämään oppiminen vaati erilaisia käytäntöjä kunkin yksilön kohdalla. Päihdekuntoutuja ja projektityöntekijä etsivät ja tutustuivat yhdessä muutosta tukeviin toimintoihin ja palveluihin oppimisen näkökulmasta. Päihdekuntoutuja oppi muuttamaan omaa käyttäytymistään ja toimimistaan suhteessa päihteidenkäytön syy-seuraussuhteisiin. Toiminnallisuus sopi useimman päihdekuntoutujan muutoksen mahdollistajaksi. Juomiseen johtanut paha olo pystyttiin kanavoimaan mielekkään tekemisen kautta paremmaksi olotilaksi, jolloin ei ollut enää tarvetta juoda. Päihdekuntoutuja saattoi hyödyntää muun muassa liikuntaa, retkeilyä, kädentaitoja ja päihteettömiä sosiaalisia suhteita oman muutoksensa tukena. Päihdekuntoutuja oppi myös tekemään itse omaan muutosvaiheeseensa sopivia päätöksiä. Päihdekuntoutujan läheisten huomioiminen oli myös yksi keskeisimmistä asioista, jolla päihdekuntoutujan muutosta tuettiin. Läheisten kohtaaminen ja tuki lisäsi läheisen jaksamista, joka heijastui suoraan päihdekuntoutujan tilanteeseen. Sekä läheinen että päihdekuntoutuja pääsivät samalle päihderiippuvuuden kartalle ja kuntoutumiselle mahdollistui se aika ja tila, jonka päihteistä kuntoutuminen tarvitsee Jatkuva kolmikantatyö Kolmikantatyöskentely jatkui säännöllisesti, sovitusti ja arvioiden 1 6 kuukauden välein tai tarpeen mukaan päihdekuntoutujan tilanteista riippuen. Kolmikantaneuvottelujen lisäksi kutsuttiin koolle myös erillisiä verkostopalavereja, muun muassa rikosseuraamusviraston, velkaneuvonnan, lastensuojelun, asuntotoimen, Kela:n, työnantajan, ulosoton, poliisin, työterveyshuollon, vankilan, asianajajan tai 8

9 hammaslääkärin kanssa. Näitä verkostopalavereja pidettiin, mikäli päihdekuntoutujan tilanne niin edellytti. Kolmikantatyöskentelyä KiipIt-projektissa. Päihdekuntoutuja ja projektityöntekijä toivat yhdessä kolmikantaneuvottelun käsiteltäväksi kokonaiskuvan päihdekuntoutujan arjesta. Jalkautuvalla ja kiinnipitävällä työmallilla nähtiin päihdekuntoutujan arki kokonaisuutena, koska projektityöntekijöillä oli ajantasainen tieto kuntoutujan tilanteesta. Päihdekuntoutuja ei useinkaan itse pystynyt tai rohjennut avaamaan ja näkemään tilanteitaan tarpeeksi laajana. Päihdekuntoutujat myös kokivat tilanteet jännittävinä ja fyysisen tilan liian muodollisena, jotta he kykenisivät avoimeen vuorovaikutukseen. Kolmikantaneuvotteluissa osattiin hyödyntää myös verkoston työntekijöiden erilaista osaamista. Näin asiakastyön vastuuta jaettiin tehtävien sekä osaamisen perusteella. Päihdekuntoutujan kannalta oli hyödyllistä, että työntekijäverkoston yhteistyö tiivistyi. Myös muiden verkostotapaamisten yhteydessä verkoston jäsenet pystyivät päivittämään päihdekuntoutujan akuutteja tilanteita ja reagoimaan nopeasti tilanteisiin. Verkostojen luottamus toisiinsa kasvoi Asiakassuhteen päättäminen Kiinnipitävän ja jalkautuvan työn tavoitteena oli tukea päihteistä kuntoutumista siten, että kuntoutumisen edistyessä intensiivinen tuki pikkuhiljaa väljeni ja harveni, mutta oli kriisitilanteissa saatavilla. Päihdekuntoutujan oma elämäntilanne ja kuntoutumisen etenemä määrittelivät tuen tarpeellisuuden. Kolmikannan tarkistuspisteet olivat tilanteita, joissa yhdessä mietittiin päihdekuntoutujan elämäntilannetta ja tuen tarvetta. Projektin kehittämistyön aikana kiinnipitävä ja jalkautuva tuki päättyi eri syistä. Päihdekuntoutujien ja verkostojen yhteisellä päätöksellä todettiin, että kuntoutujille riittävät olemassa olevat tukimuodot, eikä jalkautuva ja kiinnipitävä työmalli tuo heille enää mitään lisäarvoa. Asiakassuhde päättyi myös niissä tapauksissa, jolloin päihdekuntoutuja muutti uudelle paikkakunnalle tai menehtyi. 9

10 1.3 Kiinnipitävän ja jalkautuvan työmallin hyödyt ja kokemukset Jussi koki saaneensa hyvää tukea päihdekuntoutumisensa tueksi. Käytännön asioiden hoitaminen onnistui nyt paremmin. Jussi rohkaistui puhumaan omista asioistaan avoimemmin. Tämän havainnon tekivät myös verkoston työntekijät; jalkautuminen Jussin arkeen oli antanut työntekijälle uudenlaisen ulottuvuuden kuntoutumisen realismista ja vaihtoehdon laitoshoidolle. Päihdekuntoutujien kokemusten mukaan jalkautuvan ja kiinnipitävän työn avulla he saivat juomisen täyttävälle elämälle vaihtoehtoja. Jalkautuva ja kiinnipitävä työ koettiin luotettavaksi, ja päihdekuntoutujat kokivat, että projektin työntekijä oli heidän arjessaan sellainen tuki ja turva, joka ei jätä. Jalkautuvan ja kiinnipitävän työn koettiin aktivoineen ja kannustaneen pois neljän seinän sisältä. Päihdekuntoutujat kokivat työmallin tuoneen heidän elämäänsä aktiivisuutta ja monenlaisia vaihtoehtoja. Aktivoituminen näkyi niin arjen toiminnoissa, sosiaalisissa suhteissa kuin palvelujen käytössä ja niihin sitoutumisessa. Päihdekuntoutujat tarttuivat uudelleen kiinni aikaisempiin harrastuksiinsa, jotka ovat olleet välillä poissa elämästä. Jalkautuva ja kiinnipitävä työ sai kiitosta myös kohtaavasta työtavastaan. Työtapa ei antanut valmiita ratkaisuja, vaan kannusti pohtimaan itse oman elämänsä ratkaisuja. Yhteistyön edetessä päihdekuntoutujat ottivat vastuuta omasta kuntoutumisestaan ja aktivoituivat toimimaan itsenäisemmin ja itselleen sopivilla tavoilla. Päihdekuntoutujien usko omaan toimintakykyyn vahvistui kehittämistyön aikana; itsekin voi tehdä asioille jotain. Toisaalta päihdekuntoutujien kokemusten mukaan projektityöntekijöitä uskottiin verkostoissa helpommin, vaikka päihdekuntoutujalla itsellään oli merkityksellisin tieto omista asioistaan. Päihdekuntoutujien osallisuuden kokemuksella ja tunteella oli merkittävä vaikutus päihdekuntoutumisen etenemiseen. Tärkeää oli se, että päihdekuntoutujan kuntoutumisen esteet madaltuvat ja hänet otettiin vakavasti, olipa sanoittaja hän itse tai hänen kanssaan työskentelevä arjessa mukana oleva luotettava työntekijä. Päihdekuntoutujat kokivat että jalkautuvan ja kiinnipitävän työn etuja olivat nopeus, tavoitettavuus, selkeys ja asiakaslähtöisyys. Työmuoto oli päihdekuntoutujien mielestä suunnitelmallinen, konkreettinen ja joustava. Päihdekuntoutujien puheesta kuului voimaantumisen puhetta. He oppivat puhumaan ongelmistaan ja kuntoutumisestaan uudella tavalla. Päihdekuntoutujien usko ja luottamus olivat vahvistuneet myös suhteessa auttajiin. Apua oli saatavilla, jos itse osasi, uskalsi tai halusi pyytää apua. Suhde retkahtamisiin oli tuonut erävoiton päihdekuntoutujille; retkahduksia osattiin jo ennakoida paremmin ja pyytää ajoissa apua tilanteisiin. Päihdekuntoutujat kokivat itsetuntonsa ja elämänhallintansa parantuneen työmallin avulla. Päihteettömän elämän hyödyt alkoivat näyttäytyä paremmin, vaikka juominen ei välttämättä loppunut kokonaan. Retkahdukset lyhenivät ja olivat hallitumpia. Arki ja elämä alkoivat täyttyä harrastuksilla ja sosiaalisella elämällä. Parhaimmillaan päihdekuntoutujat olivat oppineet hyödyntämään erilaisia päihdepalveluja, yhteistyöverkostoja, sosiaalisia suhteitaan, vertaistukea ja omia oppimispolkujaan sekä harrastustoimintaa kuntoutumisensa eri vaiheissa. Päihdekuntoutujien elämä muuttui jalkautuvan ja kiinnipitävän työn avulla. Työmuoto lisäsi päihdekuntoutujien elämän- ja arjenhallinnan taitoja, vähensi juomista tai lopetti juomisen kokonaan. Päihdekuntoutujien itsevarmuus, itseluottamus ja itsetuntemus lisääntyivät raittiuden myötä. Juomiseen ja retkahduksiin liittyvät riskitilanteet tunnistettiin paremmin. Terve elämä nousi uudenlaiseen merkitykseen heidän elämässään. Oman kodin ja läheisten merkitys lisääntyivät. Kodin siisteys ja viihtyvyys on nyt merkityksellisempää kuin aikaisemmin. Läheisistä tuli päihdekuntoutujien voimavara. Rohkeus ja tahto sosiaaliseen vuorovaikutukseen lisääntyivät; päihdekuntoutujat ovat lähteneet liikkeelle omista kolostaan ihmisten ilmoille. Myös 10

11 päihdekuntoutujien oman tahtotilan ilmaisu on kehittynyt. Ei- sana on löytynyt ja sitä käytetään aidosti niissä tilanteissa, joissa ollaan eri mieltä. Päihdekuntoutujien suhtautuminen palvelujärjestelmän toimijoihin ja työntekijöihin muuttui. He kokivat verkostoyhteistyön tärkeäksi ja hyväksi tukiverkoksi itselleen. Avo- ja laitospalveluiden välimaastoon sijoittuva tuki auttoi kotiutumista ja kokonaiskuntoutumista. Läheisten mukaan ottaminen oman kuntoutumisen tueksi ja läheisten itselleen saama tuki koettiin hyväksi. Verkoston ja projektityöntekijöiden kokemukset olivat yhteneväisiä päihdekuntoutujien kokemusten kanssa. Työmalli madalsi päihdepalvelujen, muiden palvelujen sekä avun pyytämisen kynnyksiä. Päihdekuntoutujat olivat oppineet hyödyntämään työmallia oman kuntoutumisensa tukena ja sitoutuivat tavoitteelliseen työhön. Työntekijöiden työ helpottui kun päihdekuntoutujien ja työntekijöiden tavoitteenasettelu työlle konkretisoitui ja lähentyi toisiaan. Päihdekuntoutujia pystyttiin tukemaan paremmin rakentamalla luottamusta ja yhteistyötä Ihminen ihmiselle -asenteella. Päihdepalvelujen välimaastoon sijoittuva katkeamaton tuki edisti kuntoutumista merkittävästi. Avoja laitospalveluiden käyttö tehostui ja terävöityi. Kehitetty työmalli paransi päihdekuntoutujien ohjaamista ja ohjautumista erilaisten päihdepalvelujen, kuten päiväkeskusten ja vertaisavun piiriin. Työ näyttäytyi myös kustannustehokkaaksi, sillä retkahdusten hallinta vähensi projektin havaintojen mukaan laitoshoidon ja terveyspalvelujen kysyntää. Tämä ei tarkoittanut sitä, että laitoshoidon tarve kumoutui jalkautuvalla ja kiinnipitävällä työmallilla. Pikemminkin palvelumuodot täydensivät toisiaan luontevasti ja erilaiset hoitomallit kohdentuivat oikeaan aikaan oikeille päihdekuntoutujille. 1.4 Yhteistyössä on voimaa Työntekijöiden ja Jussin yhteinen ymmärrys asioista ja päihdekuntoutumisen vaiheesta lisääntyivät. Yhteistyön onnistuminen kasvatti myös Jussin raittiuspyrkimyksiä: En ilkeä lähteä juomaan, kun tiedän, että huomenna tapaan työntekijän. Verkoston ja projektin yhteinen työ vahvisti päiväkeskusten sisältöjä ja asemaa paikkakunnilla. Päiväkeskuksissa suunniteltiin ja otettiin käyttöön uusia ryhmätoimintoja, innostuttiin toimimaan yhdessä ja rakentamaan erityylisiä sisältöjä päiväkeskuksiin. Erilaiset toiminnot, kuten retket, toiminnalliset ja vertaistuelliset keskusteluryhmät, tukevat päihdekuntoutujia erilaisissa muutosvaiheissa. Päihdetyö tuli tutuksi paikkakuntien laajoissa verkostoissa. Verkostot rohkaistuivat ottamaan päihdeasiat herkemmin ja avoimemmin puheeksi. Päihdetyötä ei koettu erilliseksi työmuodoiksi, vaan osaksi omaa työnkuvaa. Verkostoissa opittiin myös tekemän yhteistyötä paikallisten päihdetyöstä vastaavien tahojen kanssa. Jalkautuva ja kiinnipitävä työmalli tuli paikkakunnilla tutuksi ja sulautui osaksi palveluverkoston työtä. Projektin aikana laaditut päihdeasiakkaan palvelupolut sisällytettiin kuntien päihdestrategioihin. Projektin työn tuloksena kahden tai kolmen kunnan päihdetyön resursseja lisättiin tai tullaan lisäämään, kolmen kunnan osalta jalkautuva ja kiinnipitävä työmalli sisällytettiin olemassa olevan päiväkeskuksen työntekijän työnkuvaan ja yksi kuntaa jatkaa mallin toteuttamista ostopalveluna. 11

12 2. Jussi yhteisten asioiden äärellä päihdekuntoutumista vertaistukiryhmissä Päihteistä kuntoutuminen ja päihteettömämpään elämään voimaantuminen ovat pitkiä, ennaltaarvaamattomia ja yksilökohtaisia prosesseja. Siksi on tärkeää tarjota päihdekuntoutujalle erilaisia ja eritasoisia kuntoutumista tukevia vaihtoehtoja. Tuen tarve ja vierellä kulkijan tärkeys korostuvat erityisesti muutoksen alussa. Askel uuteen on outo ja haparoiva. Tuen antaja ja vierellä kulkija voi olla kuka tahansa, myös vertaistukiryhmä. Vertaistukiryhmien toiminta perustuu ihmisten tarpeeseen tulla kohdatuksi ja osalliseksi sekä lisätä voimavaroja ajatusten ja tunteiden jakamisen kautta. Vertaistukiryhmät muodostuvat yhteisen asian ympärille ryhmäjäsenten kokemusten, vuorovaikutuksen ja yhteenkuuluvuuden tunteen avulla. Vertaistukiryhmien koetaan lisäävän osallisuuden tunnetta ja vaihtoehtoisia osallistumisen mahdollisuuksia, kehittävän vuorovaikutustaitoja, lisäävän itsetuntoa sekä tukevan yksilön kasvua ja kehitystä. Vertaistukiryhmien määrittely on moniulotteista. Vertaistukiryhmät voivat tarkoittaa ryhmiä, joissa vertaiset kokoontuvat ilman ammatillista ohjaajaa. Vertaistukiryhmien tukena voi olla myös ammatillinen ohjaaja. Keskeisintä ja tärkeintä ryhmien kokoontumisissa on kuitenkin se, että saman huolen tai ilon omaavat ihmiset kohtaavat ja voivat jakaa kokemuksiaan. KiipIt -projektin vertaistukiryhmissä projektityöntekijä oli ryhmän tukena ammatillisena työntekijänä, vertaistukiryhmien kehittäjänä ja läsnä tasavertaisena ihmisenä. Vertaistukiryhmien sisältöjä toteutetaan monimuotoisesti. Toimintaa ohjaa usein toiminnallisuus, yhdessä tekeminen sekä arkeen ja päihdeteemaan liittyvät keskustelut. Vertaistukiryhmien luonnetta kuvaa parhaiten yhteisöllisyys, avoimuus ja vapaaehtoisuus. KiipIt -projektin paikkakuntien olemassa olevat päiväkeskukset mahdollistivat ryhmämuotoisten ja vertaisuuteen perustuvien kuntoutumismahdollisuuksien kehittämisen. Päiväkeskukset tarjosivat tilat, resurssit ja osaamisensa tavoitteellisten ja suunnitelmallisten ryhmäprosessin toteuttamiseen. Näin päiväkeskukset vahvistivat paikkakuntiensa päihdetyön monimuotoisuutta sekä omaa asemaansa osana päihdepalvelujärjestelmää. 2.1 Jussin tie vertaistukiryhmään Jussi kävi säännöllisesti päiväkeskuksessa ja osallistui päiväkeskuksen toimintaan ja työtehtäviin mielellään. Päivään oli tullut tekemistä, joka rytmitti Jussin arkea. Päiväkeskuksessa oli alkamassa KiipIt -projektin keskusteleva vertaistukiryhmä. Jussi sai alkavasta vertaistukiryhmästä tiedon päiväkeskusohjaajalta. Jussi oli alkuun hyvin epäilevä tämänkaltaisen ryhmätoiminnan suhteen. Toiminnallinen ryhmä, jossa sai tehdä oikeita töitä toimi Jussin mielestä hyvin, mutta "Mikä ihmeen keskusteluryhmä?", pohti Jussi. Keskustelu KiipIt -projektin työntekijän kanssa auttoi purkamaan ryhmään kohdistuvia epäilyjä ja tunteita. Jussi uskaltautui lopulta keskusteluryhmään mukaan yhdessä projektityöntekijän kanssa. KiipIt -projektin vertaistukiryhmätoimintojen kehittämisessä lähdettiin liikkeelle KiipIt -projektin asiakkaana olevien ja päiväkeskuksessa käyvien päihdekuntoutujien toiveesta ja tahtotilasta. 12

13 Päiväkeskusohjaajien ja projektityöntekijöiden voimat yhdistettiin ja toimintaa ryhdyttiin suunnittelemaan yhdessä. Vertaistukiryhmän alkamisesta tehtiin tiedote, joka sisälsi tietoa vertaistukiryhmän kokonaisuudesta, kokoontumisajasta ja -paikasta. Tiedotetta jaettiin suoraan päihdekuntoutujille sekä päihdekuntoutujan ja projektin kanssa toimiville yhteistyöverkostoille. Projektin ja päiväkeskusten yhteistyöverkostot koostuivat mm. sosiaalitoimesta, päihdeklinikoista, mielenterveyskeskuksista, Te-toimistoista, työkeskuksista ja seurakunnista. Yhteistyöverkostojen tehtäväksi jäi tiedottaa, ohjata ja motivoida vertaistukiryhmiin päihdekuntoutujia, joiden arvioitiin hyötyvän vertaisuuteen perustuvasta ryhmämuotoisesta kuntoutustoiminnasta. 2.2 Toinen tykkää rajoista, toinen joustavuudesta vertaisryhmätoiminnan erilaisia muotoja ja käytäntöjä Jussi oli tyytyväinen, että oli uskaltautunut mukaan vertaistukiryhmään. Ryhmässä oli hyvä ja avoin ilmapiiri. Ryhmässä hän tutustui uusiin kavereihin ja sai vertaistukea omaan päihteettömyyteen. Ryhmässä pystyi myös kertomaan päihteettömän elämäntilanteen vaikeuksista. Asioiden jakaminen ja niistä puhuminen antoivat voimaa ja yhteenkuuluvuuden tunnetta. Oli hyvä kuulla, ettei ollut ongelman kanssa yksin. Jussi ja muut vertaistukiryhmän jäsenet päättivät vertaistukiryhmän pelinsäännöt, joista tärkein oli se, että ryhmässä kuultuja asioita ei puhuta ryhmän ulkopuolella. Jokainen sai tuoda vertaistukiryhmässä esille omat tavoitteensa ja aiheensa, mistä halusi keskustella. Oli tärkeää, että sai tuoda ryhmään sen aiheen, joka mieltä painoi ja sai siihen mielipiteitä muilta. Projektin yhteistyöpaikkakunnilla toteutettiin erilaisia vertaistukiryhmäkokonaisuuksia paikkakuntien tarpeiden mukaan. Vertaistukiryhmät olivat yleisluonteeltaan avoimia ryhmiä, jolloin ryhmään pystyi liittymään ja osallistumaan milloin vain. Projektin aikana kokeiltiin sekä ajallisesti ja sisällöllisesti rajattuja ryhmiä, jatkuvakestoisia sisällöltään joustavia ryhmiä sekä toiminnallisia ryhmiä. Edellä mainittuja vertaistukiryhmiä yhdisti yhteinen tavoite, vertaistuellinen kokoontuminen sekä yhdessä asioiden jakaminen ja tekeminen. Päihdekuntoutuja sai vertaistukiryhmästä oman tavoitteen saavuttamiseksi vertaistukea sekä ammatillista apua päihteistä kuntoutumiseen. Kestoltaan rajatuissa ryhmissä ryhmäkokonaisuus ja kesto määriteltiin selkeästi. Jokaisella ryhmässä käyvällä päihdekuntoutujalla oli oma määritelty tavoite ja punainen lanka, jotka määrittelivät henkilökohtaista prosessia ryhmässä. Kestoltaan rajatut vertaistukiryhmät kokoontuivat suunnitelmallisesti kerran viikossa tai joka toinen viikko yhteensä viidestä kuuteen kertaa. Tällaisia vertaistukiryhmäkokonaisuuksia järjestettiin yhdestä kahteen kertaan vuodessa. Säännöllisiä ja jatkuvia vertaistukiryhmien kokoontumisia järjestettiin läpi vuoden kerran viikossa tai joka toinen viikko. Jatkuvien vertaistukiryhmien aiheet olivat ajankohtaisia, jolloin akuutteihin aiheisiin ja ongelmiin saatiin ajantasaista vertaistukea. Vertaistukiryhmissä toivottiin myös mahdollisuuksia toteuttaa itseään toiminnallisuuden kautta. Toiminnallisissa vertaistukiryhmissä sovittiin ja päätettiin yhdessä, mitä toimintoja kulloinkin tehdään. Samalla nostettiin ryhmäläisten omia vahvuuksia näkyväksi. Tällä tavalla jokainen sai mahdollisuuden tuoda oman osaamisensa muille jakoon. Kuntoutumisen yhtenä elementtinä olikin tehdä käsillään jotakin ja todeta, että minäkin pystyn ja osaan. Jokaisen vertaistukiryhmän perustamisen yhteydessä määriteltiin yhteiset pelinsäännöt ja tutustuttiin toisiin tai uusiin, mukaan tuleviin päihdekuntoutujiin. Vertaistukiryhmien tärkeimmät säännöt olivat 13

14 vaitiolovelvollisuus, luottamuksellisuus, avoimuus ja rehellisyys. Pelisääntöjä kerrattiin jokaisen kokoontumiskerran alussa, jotta myös matkan varrella mukaan tulleet päihdekuntoutujat pääsevät sisälle vertaistukiryhmän toimintaan. Sääntöjen kertauksen yhteydessä uusilla, mukaan tulevilla päihdekuntoutujilla, oli mahdollisuus esitellä itsensä muulle ryhmälle. Jokaisen kokoontumiskerran lopussa päihdekuntoutujilta kerättiin myös palautetta päivän annista sekä mahdollisesti muista toiveista. Palaute oli tärkeä osa vertaistukiryhmien suunnittelun, jatkotyön ja ohjaajan oman kehittymisen kannalta. Vertaistukiryhmissä käsiteltävät aiheet ja sisällöt nousivat pääsääntöisesti ryhmäläisiltä ja aiheista, jotka koskettivat heitä henkilökohtaisesti. Keskeisiä aiheita olivat päihteet ja riippuvuus, mielenterveys, vanhemmuus, työ ja toimeentulo, ihmissuhteet, tunteet sekä voimavarat. Ryhmissä käytettiin monesti esimerkiksi virikekuvia, -lauseita, -sanoja ja -esineitä. Apuvälineet auttoivat päihdekuntoutujia sanoittamaan ja kertomaan sen hetken tunneilmastoaan ja päivän koskettavaa aihetta. Hallittu huumori oli myös tärkeä osa ryhmän ilmapiiriä. Päihderiippuvuuden käsittelyä kuvien kautta. 2.3 Samassa veneessä Jussi koki vertaistukiryhmässä olonsa turvalliseksi. Alun epäilevä asenne muuttui luottavaiseksi yhteistyöksi muiden ryhmäläisten kanssa. Jussi sai olla oma itsensä ja kertoa omat tunteensa pelkäämättä, että joku nauroi. Ryhmäläisiltä Jussi sai hyviä vinkkejä, miten selvitä tilanteista, kun teki mieli juoda tai koki itsensä yksinäiseksi. Vertaistukiryhmissä otettiin vastuuta omasta toiminnasta ja sitouduttiin omien tavoitteiden työstämiseen saaden siihen vertaistukea, kannustusta ja ymmärrystä toisilta ryhmäläisiltä. Ryhmissä jaettiin kokemuksia ja tunteita liittyen sekä elämään että päihteisiin. Vertaistukiryhmät toimivat hyvinä tunteiden purkupaikkoina ja henkireikinä arjen keskellä; päihdekuntoutujat tulivat kuulluksi ja nähdyksi. Yhteisöllisyys näkyi vertaistukiryhmissä tasavertaisuutena, toisen huomioon ottamisena ja kunnioittamisena. Päihdekuntoutujat kokivat, että ollaan samassa veneessä ja yhteisten asioiden äärellä. Yhteisöllisyys antoi voimaa kaikille ja vähensi yksinäisyyttä. Vertaistukiryhmässä oli lupa pyytää 14

15 apua toisilta, jonka avulla jaksoi jatkaa eteenpäin. Vertaistukiryhmä oli avoin paikka, jossa sai luvan olla oma itsensä. Päihdekuntoutujien voimaantumisen ja yhteenkuuluvuuden tunteen myötä vertaistukiryhmä kantoi vastuunsa toisistaan silloin, kun ohjaaja ei jostain syystä päässyt ryhmään. Tämä kertoi siitä, että päihteistä kuntoutuminen oli edennyt ja päihdekuntoutujat kykenivät ja halusivat ottaa vastuun ryhmän kokoontumisesta ja sen sisällöstä. Ohjaajan tehtävänä oli tuolloin jättäytyä taka-alalle ja olla taustatukena ja kannustajan roolissa. 2.4 Edessä-rinnalla-takana onnistuneen ohjaamisen avainteot Ryhmää ohjaavien ammattilaisten kunnioittava ja tasavertainen kohtelu herätti Jussissa luottamusta. Ryhmässä sai olla hiljaa, jos siltä tuntui. Pikkuhiljaa Jussi oppi luottamaan ryhmään ja rohkaistui puhumaan vaikeistakin asioista. Ryhmäprosessin edetessä Jussikin uskaltautui ottamaan vastuuta ryhmästä, silloin kun ohjaajat olivat estyneet tulemaan paikalle. Jokaiselle halukkaalle päiväkeskuksen työntekijälle ja KiipIt -projektityöntekijälle tarjottiin mahdollisuus ryhmäohjaajakoulutukseen. Koulutuksen tarve lähti vertaisryhmää ohjaavien työntekijöiden tarpeesta saada lisäkoulutusta. Koulutuksella vahvistettiin paikkakunnalla toimivien päiväkeskuksen työntekijöiden osaamista ja näin rohkaistiin ja tuettiin vertaistukiryhmän juurtumista paikkakunnille KiipIt -projektin päättymisen jälkeen. Vertaistukiryhmiä ohjattiin usein verkoston kanssa yhdessä. Näin ryhmien ohjaamiseen saatiin enemmän näkökulmia ja samalla voimavaroja ohjaustyöhön. Erilaiset näkökulmat antoivat myös päihdekuntoutujille laajemman kuvan asioista. Ohjaajan ammatillisuutta oli myös se, että hän tunsi itsensä ja hänellä oli käsitys omista tiedoistaan ja taidoistaan ryhmänohjaajana. Ohjaajan vuorovaikutustaidoilla ja persoonalla oli merkitystä ryhmätilanteessa. Kuntoutujalähtöisyys oli tärkein lähtökohta ryhmäprosessin käynnistämiselle ja ohjaamiselle. Ohjaajalta edellytettiin herkkää kuulemista, aktiivista havainnointia, joustavuutta ja avointa keskustelua. Tilanteet ja tarpeet muuttuivat ajan myötä. Päihdekuntoutujien tasapuolinen kohtaaminen, kohtelu ja arvostaminen olivat ammatillista ja luotettavaa toimintaa ohjaajalta. Päihdekuntoutujien eri tahdissa etenevät muutosvaiheet loivat haasteita vertaistukiryhmää ohjaaville työntekijöille. Ohjaajilta vaadittiin kykyä luoda yhteistä ymmärrystä ja toimivaa vuorovaikutusta, jotta ryhmä olisi toimiva kokonaisuus. Ryhmäprosessin edetessä vertaistukiryhmään osallistuvien päihdekuntoutujien oma aktiivisuus lisääntyi. Päihdekuntoutujien voimaannuttua oman oppimisprosessinsa kautta, he ottivat enemmän vastuuta ryhmistä ja tuottivat aiheita ja sisältöä ryhmiin. Ohjaajalta vaadittiin herkkyyttä tunnistaa yksilön kuntoutumisen vaiheet ja ajantasaisuus siitä, milloin päihdekuntoutuja oli valmis ottamaan enemmän vastuuta toiminnasta. Luottamuksen kautta roolit (ohjaajat - päihdekuntoutujat) tulivat tasavertaisemmiksi ryhmissä. Päihdekuntoutujat toivat vertaistukiryhmään oman kokemusasiantuntijuutensa ja vertaistukiryhmien ohjaajat päihdetyön ammatillisen tiedon ja teorian sekä oman paikkakunnan toiminnalliset mahdollisuudet. Tämän lisäksi tietoa ja kokemuksia vaihdettiin myös muiden paikkakuntien päivätoimijoiden välisissä tapaamisissa. 15

16 2.5 Läheisiä unohtamatta Jussin äiti asui samalla paikkakunnalla ja hän oli kovin huolissaan pojastaan. Vaikka Jussi oli ollut jo hyvän aikaa juomatta, äiti pelkäsi Jussi retkahdusta. Äidin jaksaminen oli koetuksella. Äiti ei myöskään halunnut jättää Jussia, omaa lastaan, ilman apua. Jussi halusi helpottaa äitinsä tunnekuormaa ja kertoi äidille päiväkeskuksessa kokoontuvasta läheisryhmästä. Äiti uskaltautui mukaan ja sai sieltä vertaistukea omille askarruttaville kysymyksilleen. Läheisryhmässä äiti sai purkaa huoltaan ja hätäänsä. Ryhmästä äiti sai myös voimia ja rohkeutta elää omaa elämää. Läheiset nousivat vahvasti esiin päihdekuntoutujien arkisessa kuntoutumisessa. Päihteiden käyttäjät olivat pitkään kuvitelleet, että pystyvät salaamaan ja peittelemään tilanteensa läheisiltään. Kuntoutumisen polulle lähtiessään päihteiden käyttäjät kuitenkin näkivät tarpeelliseksi liittää läheisverkostonsa oman kuntoutumisensa tueksi. Tällöin he kokivat toimineensa avoimesti ja saaneensa lisäelementin kuntoutumiseensa. Moni päihdekuntoutuja oli myös huolissaan läheisensä jaksamisesta. Läheiset tarvitsivat apua jaksaakseen itse olla päihdekuntoutujan tukena. Läheisten palveluista tiedottaminen koettiin ensiarvoisen tärkeänä, sillä läheiset jäivät useasti palveluiden ulkopuolelle. Läheiset ottivat usein yhteyttä KiipIt -projektityöntekijöihin läheisensä päihdeongelman suhteen. Kiipit -projektissa toimittiin myös aktiivisesti läheisten suhteen; läheiset otettiin tarvittaessa mukaan päihdekuntoutujan kuntoutumisen prosessiin sekä heitä ohjattiin olemassa olevien palvelujen piiriin. Läheiset tarvitsivat myös kanssakulkijan arkeensa ja konkreettisia toimenpiteitä oman jaksamisensa ja toipumisensa tueksi. Sekä päihdekuntoutujalle, että heidän läheisille suunnatut aputoimet tukivat perheen toipumista kokonaisuutena. KiipIt -projektissa päätettiin lähteä kokeilemaan paikkakunnilla läheisten ryhmätoimintaa. Toimintaan pyydettiin mukaan paikkakuntien yhteistyökumppaneita, kuten päihdeklinikan sosiaalityöntekijää ja päiväkeskusten ohjaajia. Läheisryhmän toteutumisessa ja jatkumisessa merkittävintä oli hyvä yhteistyö ammattilaisverkoston kanssa. Vastuun jakaminen eri tahojen kesken oli luontevinta, jos verkoston työntekijä oli mukana suunnittelussa alusta alkaen. Läheisryhmän kokoontumisista tiedotettiin monella tasolla. Läheisiä tavoiteltiin lehti-ilmoituksilla, verkostojen kautta ilmoitustauluilla ja henkilökohtaisilla kutsuilla postitse tai kohtaamisten yhteydessä. Henkilökohtaisella kutsulla koettiin olevan tärkeä merkitys. Läheinen sai suoraan lisäinformaatiota kokoontumisesta ja tämä madalsi osallistumisen kynnystä. Eri paikkakuntien kokemuksesta opittiin, että läheisryhmän oikea-aikaisuus ja ryhmistä tiedottaminen oli tärkeää. Osallistumiseen vaikuttavat myös kokoontumisaika ja -paikka. Pienillä paikkakunnilla oltiin tyytyväisiä, kun ryhmämahdollisuus annettiin heidän omalla paikkakunnallaan ja matka oli lyhyt. Kokoontumispaikan tulisi olla neutraali. Päiväkeskukset olivat toisaalta luonnollisia kokoontumispaikkoja, koska ne ovat tuttuja myös läheisille, mutta toisaalta päiväkeskukset koettiin vieraiksi tai liikaa leimaavaksi. Useilla paikkakunnilla kokoonnuttiin työpäivän jälkeen, jolloin myös työssä käyvillä oli mahdollisuus osallistumiseen. Osallistuminen läheisryhmään ei ole helppoa. Monella läheisellä oli korkea kynnys lähteä jakamaan omaa elämäntilannettaan muille, syynä olivat häpeä tai perheen tilanteen peittely. Päihdeperheen arkeen oltiin jo totuttu ja sopeuduttu. Läheisille ei aina tule mieleen, että asiat voisivat olla toisinkin. Myös päihdekuntoutujan taholta saatettiin estää läheisen osallistumisen ryhmään peläten, mitä paljastuu omasta tilanteesta. Läheisryhmissä osallistujina olivat päihdekuntoutujien vanhempia, aviopuolisoita, lapsia, sisaruksia, ystäviä, työkavereita. KiipIt -projekti toimi läheisryhmissä käynnistäjänä ja ryhmän vetäjänä. Läheisryhmissä jaettiin ajatuksia ja kokemuksia elämästä päihdekuntoutujan rinnalla ja omasta jaksamisesta. Samoin kuin päihdekuntoutujien vertaisryhmissä, aito kohtaaminen, luottamus ja 16

17 vaitiolovelvollisuus olivat kokoontumisten lähtökohtia. Asiat, mitkä läheisryhmässä kuultiin, jätettiin ryhmän sisälle. Ensimmäiset kokoontumiskerrat olivat tilan antamista läheisten tunteille, ajatuksille ja kokemuksille. Jokainen ryhmäkerta rakennettiin senhetkisten osallistujien esille tuomista asioista ja aiheista. Ryhmissä käsiteltiin hyvinkin henkilökohtaisia elämäntilanteita. Tunneasiat olivat usein pinnalla: hätä, huoli, kiukku, viha, häpeä, pettymys ja syyllisyys kuului läheisten puheessa. Keskusteluissa jaettiin myös selviytymistarinoita, omia jaksamisen keinoja ja kokemuksia omasta elämästä kiinni pitämisestä. Vertaistuki ja kokemus siitä, että on muitakin samassa tilanteessa olevia, helpotti ja antoi luvan olemassa oleville kaikille tunteille. Läheisryhmissä jaettiin myös tietoa päihdeongelmaan ja riippuvuuksiin liittyen. Tieto helpotti läheisiä ja antoi luvan olla kantamatta vastuuta läheisen päihdeongelmasta ja valinnoista. Läheisryhmissä annettiin konkreettista tukea esimerkiksi akuutissa tilanteessa, jossa varmistettiin turvallisuus ja suunniteltiin yhdessä selviytymisstrategiaa ja varasuunnitelmaa. Läheisryhmässä annettiin jokaiselle tilaa ja aikaa puhua omasta näkökulmastaan. Kunnioitus ja toisen arvostava kuuntelu koettiin merkittävänä, kun keskusteltiin arkaluonteisista ja henkilökohtaisista aiheista. Näkökulmien ja elämäntilanteiden erilaisuudesta huolimatta kokemusten jakaminen koettiin hyväksi. Jakamien toi tunteen, että ei ole yksin vaikeiden asioiden kanssa. Vertaistuki toi jaksamista ja hyväksyntää, mutta myös helpotusta ja vapautumista. Läheisiä auttoivat luottamukselliset tilanteet, joissa sai puhua asioista niiden oikeilla nimillä. Tärkeintä oli saada olla oma itsensä ja puhua ääneen mieltä painavista asioista. Päihdekuntoutujien läheisten huomioiminen koettiin KiipIt -projektissa tärkeäksi. Käytännön työn kautta nousi esiin läheisten avun tarve ja merkitys päihteistä kuntoutumiseen. Läheisryhmät olivat yksi arvokas lisä ja tukimuoto projektipaikkakunnilla. Monilla paikkakunnalla se oli uusi tukimuoto läheisille ja sen toteutumiseen tarvittiin moniammatillista yhteistyötä. Toiset läheiset saivat riittävän tuen päihdeklinikoilta, mielenterveyspoliklinikoilta tai muilta tahoilta, joissa saa yksilökohtaista tukea eikä tarvetta ryhmätoimintaan ollut olemassa. 2.6 Vaikuttava vertaisuus Jussi löysi päiväkeskuksen vertaistukiryhmän kautta myös ystävän, jonka kanssa hän käy kalalla viikonloppuisin ja pitää yhteyttä muutenkin. Jussi oppi käyttämään myös facebook-ryhmää ilojen ja surujen jakamisessa. Vertaisuudesta muodostui Jussille yksi kuntoutumisen tärkeimmistä voimavaroista. Päihteitä käyttävän ihmisen elämä on hyvin irrallista ja yksinäistä elämää; usko omaan itseen ja pystyvyyteen on vähissä. Itsetunto on riekaleina, eikä ympäristö anna kovinkaan positiivista tukea elämän muutoksiin. Usein kanssaihmiset huomaamatta vahvistavat päihdekuntoutujan omaa arvottomuuden tunnettaan. Kaikki päihdekuntoutujien kanssa toimivat ihmiset voivat muuttaa tätä käsitystä. Pienikin kokemus siitä, että minuun luotetaan ja minä voin luottaa, rohkaisee kuntoutujaa kokeilemaan uusia asioita esimerkiksi tulemalla mukaan vertaistukiryhmän toimintaan. Toiset vaativat pitkän polun luottamuksen ja rohkeuden rakentumiseen ja toisilla luottamus rakentuu helpommin. KiipIt -projektissa todettiin vertaistukiryhmätoiminnan olevan selkeästi yksi vaihtoehto päihteettömälle elämälle. Toimivat ja kuntouttavaa lisäarvoa tuottavat vertaistukiryhmätoiminnat edellyttivät kehittämistyötä ja rohkeutta tarkastella jo olemassa olevia ryhmätoimintoja uusin silmälasein. Kehittämisen lisäresurssilla saatiin rakennettua myös uusia toimintoja ja käytänteitä niille paikkakunnille, joissa ei ollut päiväkeskustoimintaa. Projektin työn avulla pystyttiin tarjoamaan onnistumisen kokemuksia ja mahdollisuuksia sekä päihdekuntoutujille että päiväkeskusohjaajille. 17

18 Vertaistukiryhmät koettiin tarpeellisiksi päihdekuntoutujien keskuudessa. Tärkeimpänä sisältönä pidettiin vertaisen antamaa tukea, koska kaikilla oli sama ongelma. Merkittävä havainto oli myös se, kenen intresseistä vertaistukiryhmä käynnistyi. Siellä, missä vertaistukiryhmän kokeilu lähti työntekijöiden aloitteesta, osallistuminen oli heikompaa. Vertaistukiryhmän käynnistymisen edellytyksenä oli kuntoutujalähtöisyys ja paikkakuntakohtainen aukko vertaistukiryhmän toiminnoissa tai sisällöissä. Päihdekuntoutujien kuntoutumista vertaistukiryhmissä havaittiin muun muassa siinä, että alkuun hyvinkin ryhmäkielteinen kävijä vähitellen kiinnostui toiminnasta. Kaivattiin rohkaisua ja erilaisia vaihtoehtoja ryhmistä. Yhdessä työntekijän kanssa tutustuttiin erilaisiin osallistumisen mahdollisuuksiin. Päihdekuntoutuja saattoi rohkaistua heti osallistumaan vertaistukiryhmään ja toisilla ajatus ryhmätoimintaan mukaan lähtemisestä syntyi vasta pitkän ajan päästä. Vertaistukiryhmistä saadut myönteiset vaikutukset näkyivät päihdekuntoutujien käyttäytymisessä ja arjessa. Vertaistukiryhmä kannusti ja rohkaisi astumaan johonkin uuteen. Vertaistukiryhmässä käydessään hyvinkin hiljainen asiakas rohkaistui puhumaan ja kertomaan mielipiteensä ääneen. Tunteista ja vaikeista asioista puhumista ei pidetty enää vaikeana tai luvattomana asiana. Päihdekuntoutujan itseluottamus, asioiden hoitokyky ja erilaisista tilanteista selviäminen lisääntyivät vertaisryhmiin osallistumisen myötä. Päihdekuntoutujan sosiaalinen verkosto laajeni ja sosiaalisuus, rohkeus ja avoimuus lähestyä läheisiä, ystäviä ja naapureita lisääntyivät. Päihteistä kuntoutumisen tärkeinä elementteinä pidettiin vuorovaikutusta ja asioiden jakamista. Vertaistukiryhmät antoivat päihdekuntoutujille rohkeutta jakaa omia tuntojaan ja kokemuksiaan. Vertaistukiryhmissä muodostunut yhteishenki voimaannutti ja tuotti iloa, kannusti luovuuteen ja jaksamiseen. Ryhmien kautta muodostui uusia ystävyyssuhteita. Keskinäinen kunnioitus samassa veneessä olevia kohtaan oli merkittävää. Yhteisöllisyys nostatti kiinnostuksen muita päihdekuntoutujia ja heidän kuulumisiaan kohtaan. Tasa-arvoista ihmisyyttä. Päihdekuntoutujat kokivat hyvin yksilöllisesti vertaistukiryhmätoiminnan. Pääosin vertaistukiryhmät koettiin hyvinä ja tarpeellisina. Löytyi myös päihdekuntoutujia, jotka eivät kokeneet vertaistukiryhmää 18

19 hyödyllisenä itselleen, tai osanneet toimia ryhmässä. Vertaistukiryhmiin sitouduttiin ja osallistuttiin vaihtelevasti. Toiset osallistuvat jokaiseen istuntoon, vaikka eivät sanoneet koko aikana juuri mitään. Heille itse osallisuus, kuuluminen johonkin ryhmänä oli voimaannuttava kokemus. Vertaistukiryhmiin osallistumisen esteiksi nimettiin muun muassa muut harrastukset, perhe tai työ, kulkemisvaikeudet, pitkät matkat sekä vaikeus puhua muille omista henkilökohtaisista asioista. Ryhmän yhteinen matka on aina tuntematon, koskaan ei voi tietää etukäteen millaisia polkuja ja mihin ryhmäprosessi vie ryhmää ja sen yksittäisiä jäseniä. Ryhmässä merkityksellistä on jäsenten ja työntekijän osaamisen ja kokemusten jakaminen. Heittäytyminen ryhmäprosessin vietäväksi ei ole kellekään helppoa, mutta se on antoisaa ja uusia mahdollisuuksia luovaa. 3. Innostutaan yhdessä Jussi ja koko kylä päiväkeskusta rakentamassa Innostuminen on voimavara, joka parhaimmillaan leviää ympäristöönsä ja saa aikaan kanssaihmisten innostumista. Innostumisessa on kyse yhdessä tekemisestä ja oman kulttuurisen ja sosiaalisen ympäristön valjastamisesta yksilön ja ryhmän hyvinvoinnin tueksi. Ilmiön tieteellinen käsite on sosiokulttuurinen innostaminen. Sosiokulttuurisen innostamisen 1 juuret ja perinteet löytyvät toisen maailmansodan jälkeisestä ajasta Keski-Euroopasta ja Latinalaisesta Amerikasta. Varsinkin sotien ja alistavan hallinnon myötä ihmiset alkoivat liikehtiä oman hyvinvointinsa parantamiseksi ja toimimaan aktiivisesti oman paremman elämän puolesta. Liikehdinnästä syntyi ilmiö, josta muodostui innostamisen käsitteellinen toimintatapa ja innostajan ammattikäsite. Sosiokulttuurinen innostaminen on tapa herättää ihmisten tietoisuutta, organisoida toimintaa ja saada ihmiset liikkeelle oman ja yhteisen hyvän puolesta. Innostaminen pitää sisällään kasvatusta, sosiaalisuuden tukemista ja kulttuurista toimintaa. Innostamisen päämääränä on paremman tulevaisuuden ja merkityksen löytyminen. Parempaan tulevaisuuteen päästään todellisuuden kriittisen analysoinnin, sen tutkimisen ja ymmärtämisen sekä uusien, jopa utopististen vaihtoehtojen ja keinojen avulla. Innostamisen tavoitteena on kehittää, kasvattaa ja osallistaa ihmisiä hyödyntämään uudella tavalla kulttuurista ja sosiaalista ympäristöään yhdistymällä toisiinsa. Innostamisen menetelminä käytetään muun muassa motivoivia, mahdollistavia, dialogisia, ryhmäännyttäviä sekä joustavia ja aktiivisia menetelmiä. Innostamisen keskeisimmät elementit perustuvat vapaaehtoisuuteen, osallistavaan ja kasvattavaan toimintaan, arkeen sijoittuvaan toimintaan, ihmisen arvokkuuden kunnioittamiseen ja hänen kulttuurisen identiteetin vahvistamiseen. Sosiokulttuurinen innostamisen perusta on aina moraalinen. Sosiokulttuurisen innostamisen katalysaattorina toimii innostaja. Innostaja on ihminen, joka on myös itse innostunut mahdollistamaan toimintaa, jota ihmiset haluavat kehittää. Innostajalle on luontaista tarttua aloitteisiin ja tukea innostumisen prosessia, jotta se saavuttaisi päämääränsä. Innostajan tärkein työkalu ihmisten kanssa on vuorovaikutus. Dialogisella vuorovaikutuksella hän herättelee, organisoi, motivoi, tukee yhteisöllisyyttä ja on läsnä. Tärkeintä ei ole innostaja itse, vaan toiminnan prosessi ja yhteinen päämäärä. Taitava innostaja tekee lopulta itsestään tarpeettoman. 1 Paolo Freire ja Leena Kurki 19

20 KiipIt -projektissa sosiokulttuurisen innostamisen mallin kehittämisen ja testaamisen kotipesänä ovat olleet projektipaikkakuntien päiväkeskukset. Päiväkeskukset ovat luontaisesti sellaisia matalan kynnyksen kohtaamispaikkoja, joihin päihde- ja mielenterveyskuntoutujien on helppo tulla. Päiväkeskusten toiminta on luonteeltaan sellaista, joissa vapaa keskustelu ja yhteisöllisyys muodostuvat helposti. Luoville ajatuksille ja yhteisöllisyydelle on tilaa, joka on oleellista sosiokulttuurisen innostumisen käynnistymiselle. KiipIt -projektin sosiokulttuurinen innostaminen kuvataan tässä kertomuksessa Rantasalmen kunnan päiväkeskuksen perustamisen kautta. Projektin alkuvaiheessa kunnassa ei ollut päiväkeskusta, mutta projektin vertaistukiryhmätoiminnan ja kunnan oman kehittämistyön ajatusten yhdistyessä heräsi innostus sen perustamiseen. Kuvauksessa toteutuvat kaikki sosiokulttuurisen innostamisen metodologiset vaiheet eli todellisuuden analysointi, sosiaalisten prosessien suunnittelu, inhimillisten resurssien organisointi, materiaalisten ja taloudellisten resurssien organisointi, toimintaprosessi, arviointi ja juhla. Innostuminen yhteiseen hyvään kannatti; päihdekuntoutujat saavat projektin jälkeenkin päihteetöntä sekä sosiaalista ja kulttuurista yhteisöllisyyttä tukevaa hyvinvointia itselleen. 3.1 "Tartteis tehdä jotakin" - päihdepalvelujen kehittämisen yhteinen tahtotila Rantasalmella Jussi oli oppinut käyttämään asuinpaikkakuntansa päiväkeskuksen vertaistukiryhmää osana omaa päihteistä kuntoutumistaan. Jussin elämä oli muuten mallillaan, mutta välimatka Riittaan tuntui pitkältä. Jussi ja Riitta päättivätkin lopulta perustaa yhteisen kodin Rantasalmelle. Jussi liittyi myös KiipIt -projektin Rantasalmen vertaistukiryhmään. Tutustuttuaan paikkakuntaan ja sen palveluihin, Jussi havaitsi pian, että Rantasalmelta puuttui päihdekuntoutujien päiväkeskus. Vertaistukiryhmässä alettiin keskustella paikkakuntien erilaisista päihdepalveluista ja haaveilla oman päiväkeskuksen perustamisesta. KiipIt -projektin käynnistyessä Rantasalmen kunnan päihdepalvelut muodostuivat Savonlinnan A- klinikalta ostettavista erityispalveluista, lähialueen laitospalveluista sekä kunnan sosiaalityön päihdetyöstä. Kunnassa lähdettiin käymään keskustelua päihde- ja mielenterveystyön kehittämisestä. Samaan aikaan KiipIt -projektin vertaistukiryhmässä oman päiväkeskuksen perustaminen oli noussut esille. Kehittämisen voimavarat päätettiin yhdistää ja suunnitteluun osallistuivat päihde- ja mielenterveyskuntoutujat, kunnan työntekijät, luottamusmiehet sekä Rantasalmella toimivat kehittämishankkeet 2. Pienen kunnan päihdepalvelujen saatavuus ja muodot eivät kattaneet päihdekuntoutujien kuntoutumisen edellytyksiä. Rantasalmelle kaivattiin vertaistuellista, päihteetöntä matalan kynnyksen kuntoutumispaikkaa. Päihdekuntoutujilla oli tarvetta maantieteellisesti läheltä löytyvään vapaaehtoisuuteen ja toiminnallisuuteen perustuvaan kohtaamispaikkaan, josta löytyy myös päihteettömyyttä tukevaa ammatillista ohjausta. Päihdekuntoutujat olivat kokeneet, että sen hetkinen vertaistukiryhmän kokoontumispaikka ei ollut heille sopiva ja päihdekuntoutumista edistävä. Ryhmähuoneen käyttöä rajoittivat myös pienet tilat ja se, että tila oli ensisijaisesti kunnan muun toiminnan käytössä. Päihdekuntoutujat eivät kokeneet tilaa omakseen ja he halusivat nostaa sekä päiväkeskusmuotoisen vertaistukiryhmän toiminnan ja toiminnan 2 Kehittämiskeskus Tyynelän KiipIt -projekti, Sininauhaliiton Lähipalveluhanke ja Savonlinnan Sauva-säätiön Väylä-hanke. 20

ETSIVÄ OMAISTYÖ MALLI

ETSIVÄ OMAISTYÖ MALLI ETSIVÄ OMAISTYÖ MALLI Huoli puheeksi ikääntyvän omaisasia sanoiksi OPAS AMMATTILAISILLE Sain toivoa tulevaan. Oli helpottavaa, kun sai purkaa pahaa oloa. Vahvistui ajatus, että itsestä täytyy pitää huolta.

Lisätiedot

PALAUTEKYSELY RYHMÄN PÄÄTYTTYÄ

PALAUTEKYSELY RYHMÄN PÄÄTYTTYÄ VOIKUKKIA 2014 PALAUTEKYSELY RYHMÄN PÄÄTYTTYÄ Hei hyvä vanhempi! Kiitos osallistumisestasi vanhempien VOIKUKKIA-vertaistukiryhmään. Haluaisimme tietää millaisia tunnelmia ja ajatuksia vertaistukiryhmäkokemus

Lisätiedot

PALAUTEKYSELY RYHMÄN PÄÄTYTTYÄ

PALAUTEKYSELY RYHMÄN PÄÄTYTTYÄ VOIKUKKIA 2015 PALAUTEKYSELY RYHMÄN PÄÄTYTTYÄ Hei hyvä vanhempi! Kiitos osallistumisestasi vanhempien VOIKUKKIA-vertaistukiryhmään. Haluaisimme tietää millaisia tunnelmia ja ajatuksia vertaistukiryhmäkokemus

Lisätiedot

TUKIPAJA. vertaistuellinen työtapa selviytymiskeinot tasa-arvoisuus luottamuksellisuus voimaantuminen

TUKIPAJA. vertaistuellinen työtapa selviytymiskeinot tasa-arvoisuus luottamuksellisuus voimaantuminen TUKIPAJA Räätälöityä apua erityistarpeisiin Tukea vaativaan vanhemmuuteen vertaistuellinen työtapa selviytymiskeinot tasa-arvoisuus luottamuksellisuus voimaantuminen Tukipaja on toiminut vuodesta 2008,

Lisätiedot

Erityisesti Isä-projekti Mari Tuomainen 12.6.2013. www.tyynela.fi

Erityisesti Isä-projekti Mari Tuomainen 12.6.2013. www.tyynela.fi Erityisesti Isä-projekti Mari Tuomainen 12.6.2013 www.tyynela.fi 2 Erityisesti Isä-projektin lähtökohdat Verkostoista noussut huoli päihteitä käyttävien isien isyydestä/ isättömistä lapsista Isäkeskeinen

Lisätiedot

TUKIPAJA. vertaistuellinen työtapa selviytymiskeinot tasa-arvoisuus luottamuksellisuus voimaantuminen

TUKIPAJA. vertaistuellinen työtapa selviytymiskeinot tasa-arvoisuus luottamuksellisuus voimaantuminen TUKIPAJA Räätälöityä apua erityistarpeisiin Tukea vaativaan vanhemmuuteen vertaistuellinen työtapa selviytymiskeinot tasa-arvoisuus luottamuksellisuus voimaantuminen Tukipaja on vuonna 2008 perustettu

Lisätiedot

Kuinka vammaisen henkilön päätöksentekoa voidaan tukea?

Kuinka vammaisen henkilön päätöksentekoa voidaan tukea? Kuinka vammaisen henkilön päätöksentekoa voidaan tukea? Maarit Mykkänen, Savon Vammaisasuntosäätiö Kehitysvammaliiton opintopäivät 2015 Tuetusti päätöksentekoon -projekti Projektin toiminta-aika: 2011-31.7.2015

Lisätiedot

MIELENTERVEYS ON ELÄMÄNTAITOA

MIELENTERVEYS ON ELÄMÄNTAITOA MIELENTERVEYS ON ELÄMÄNTAITOA turvaverkon varmistaminen mielen- terveystaitojen oppiminen yhteisöllisen oppilaitoskulttuurin rakentaminen HYVINVOIVA OPPILAITOS voimavarojen tunnistaminen ja vahvistaminen

Lisätiedot

Tukea, turvaa ja ohjausta - Lähellä lasta ja perhettä -

Tukea, turvaa ja ohjausta - Lähellä lasta ja perhettä - Tukea, turvaa ja ohjausta - Lähellä lasta ja perhettä - Avata uusi ikkuna jokaisen työntekijän oman työn tarkastelulle uudesta näkökulmasta. Antaa rohkeutta lähteä rakentamaan uusia yhteistyömuotoja eri

Lisätiedot

PALAUTEKYSELY RYHMÄN PÄÄTYTTYÄ

PALAUTEKYSELY RYHMÄN PÄÄTYTTYÄ VOIKUKKIA 03/2017 PALAUTEKYSELY RYHMÄN PÄÄTYTTYÄ Hei hyvä vanhempi! Kiitos osallistumisestasi vanhempien VOIKUKKIA-vertaistukiryhmään. Haluaisimme tietää millaisia tunnelmia ja ajatuksia vertaistukiryhmäkokemus

Lisätiedot

Tuetun päätöksenteon hyviä käytäntöjä ja tuloksia. Maarit Mykkänen ja Virpi Puikkonen Sujuvat palvelut täysivaltainen elämä seminaari 29.10.

Tuetun päätöksenteon hyviä käytäntöjä ja tuloksia. Maarit Mykkänen ja Virpi Puikkonen Sujuvat palvelut täysivaltainen elämä seminaari 29.10. Tuetun päätöksenteon hyviä käytäntöjä ja tuloksia Maarit Mykkänen ja Virpi Puikkonen Sujuvat palvelut täysivaltainen elämä seminaari 29.10.2014 Tuetusti päätöksentekoon- projekti Projektin toiminta-aika:

Lisätiedot

Tiinan tarina. - polkuni työelämään

Tiinan tarina. - polkuni työelämään Tiinan tarina - polkuni työelämään Tiinan tarina on syntynyt Aspa-säätiön Silta työhön -projektissa (ESR, STM). Tarina kertoo projektin toimintamalleista sekä tositapahtumiin pohjautuvista kokemuksista.

Lisätiedot

PÄIVÄ- JA TYÖTOIMINTA PSYKOSOSIAALISET AVOPALVELUT

PÄIVÄ- JA TYÖTOIMINTA PSYKOSOSIAALISET AVOPALVELUT PÄIVÄ- JA TYÖTOIMINTA PSYKOSOSIAALISET AVOPALVELUT PÄIVÄ- JA TYÖTOIMINTA PÄIVÄ- JA TYÖTOIMINTA ON OSA PORIN PERUS- TURVAN PSYKOSOSIAALISIA AVOPALVELUJA. SEN PERUSTEHTÄVÄ ON EDISTÄÄ ASIAKKAAN KOKONAISVALTAISTA

Lisätiedot

Jalkautuvan kiinnipitämisen toimintamallin kehittämishanke, KiipIt- projekti (2009-2012) Loppuraportti

Jalkautuvan kiinnipitämisen toimintamallin kehittämishanke, KiipIt- projekti (2009-2012) Loppuraportti 1 Jalkautuvan kiinnipitämisen toimintamallin kehittämishanke, KiipIt- projekti (2009-2012) Loppuraportti 22.11.2012 Kirsi Eskola 2 Sisällys 1.Projektin tausta ja tarve... 3 2.Projektin tavoitteet ja toimintamuodot...

Lisätiedot

Asumissosiaalinen työote

Asumissosiaalinen työote 31.3.2017 Asumissosiaalinen työote Heli Alkila Asunto ensin - periaate Uudistuva ammatillisuus Laajentuva työyhteisö Arvot, unelmat, valta ja eettisyys: Unelmat antavat suunnan tekemiselle. Mikä on minun

Lisätiedot

Osallisuuden pedagogiikka - kohti uudenlaista toimintakulttuuria. Elina Kataja, LTO, KM, Päiväkoti Kuusimäki, Lempäälä

Osallisuuden pedagogiikka - kohti uudenlaista toimintakulttuuria. Elina Kataja, LTO, KM, Päiväkoti Kuusimäki, Lempäälä Osallisuuden pedagogiikka - kohti uudenlaista toimintakulttuuria Elina Kataja, LTO, KM, Päiväkoti Kuusimäki, Lempäälä elina.kataja@lempaala.fi Kasvatuksen ydinkysymykset Millaisia lapsia haluamme kasvattaa?

Lisätiedot

Mettäterapia. päihdehuollon avokuntoutusmenetelmä Enontekiöllä. Anne-Maria Näkkäläjärvi, sosiaalityöntekijä Enontekiön kunta.

Mettäterapia. päihdehuollon avokuntoutusmenetelmä Enontekiöllä. Anne-Maria Näkkäläjärvi, sosiaalityöntekijä Enontekiön kunta. Mettäterapia päihdehuollon avokuntoutusmenetelmä Enontekiöllä Anne-Maria Näkkäläjärvi, sosiaalityöntekijä Enontekiön kunta Ellen Anne Labba toiminnanohjaaja, Goaikkanas-hanke SámiSoster ry 28.9.2016 MYP-työseminaari

Lisätiedot

KOKEMUSASIANTUNTIJA TERVEYSASEMALLA

KOKEMUSASIANTUNTIJA TERVEYSASEMALLA KOKEMUSASIANTUNTIJA TERVEYSASEMALLA Yksi tapa auttaa päihde- ja mielenterveysongelmissa Kokemusasiantuntija Hannu Ylönen Helsinki 23.4.2015 Kuka on päihdetyön kokemusasiantuntija? Kokemusasiantuntijalla

Lisätiedot

Päihteet ja vanhemmuus

Päihteet ja vanhemmuus Miten auttaa päihderiippuvaista äitiä ja lasta 14.3.2016 Pirjo Selin Vastaava sosiaalityöntekijä Avopalveluyksikkö Aino Keski-Suomen ensi- ja turvakoti ry www.ksetu.fi Päihteet ja vanhemmuus Päihdeäiti

Lisätiedot

Opioidikorvaushoito toipumisprosessin välivaiheena Hoidosta onnistuneesti irrottautuneiden kokemuksia kuntoutumisesta

Opioidikorvaushoito toipumisprosessin välivaiheena Hoidosta onnistuneesti irrottautuneiden kokemuksia kuntoutumisesta Opioidikorvaushoito toipumisprosessin välivaiheena Hoidosta onnistuneesti irrottautuneiden kokemuksia kuntoutumisesta Sini Kankaanpää Helsingin yliopisto, sosiaalityön pro gradu -tutkielma 2013 Päihde-

Lisätiedot

LAPSIPERHEIDEN VANHEMPIEN KOKEMUKSIA PERHETYÖSTÄ OSANA PÄIHDEONGELMASTA TOIPUMISTA

LAPSIPERHEIDEN VANHEMPIEN KOKEMUKSIA PERHETYÖSTÄ OSANA PÄIHDEONGELMASTA TOIPUMISTA LAPSIPERHEIDEN VANHEMPIEN KOKEMUKSIA PERHETYÖSTÄ OSANA PÄIHDEONGELMASTA TOIPUMISTA Kaisa Pasanen 6.11.2015 TUTKIMUKSEN TOIMINTAYMPÄRISTÖ Helsingin kaupungin Sosiaali- ja terveysviraston Lännen päihdepoliklinikka

Lisätiedot

Nuoren hyvä tuleminen sijaishuoltoon 30.9.2015 Lahti. Johanna Barkman Osallisuuden taidot ja valmiudet

Nuoren hyvä tuleminen sijaishuoltoon 30.9.2015 Lahti. Johanna Barkman Osallisuuden taidot ja valmiudet Nuoren hyvä tuleminen sijaishuoltoon 30.9.2015 Lahti Johanna Barkman Osallisuuden taidot ja valmiudet JÄHMETYN JÄÄDYN Mihin olemme menossa? Miten tähän on tultu? OLET TÄSSÄ. Kalle Hamm, 2008 Mitä nyt tapahtuu?

Lisätiedot

VASTAANOTTOKESKUSTEN ASIAKASPALAUTTEEN YHTEENVETO

VASTAANOTTOKESKUSTEN ASIAKASPALAUTTEEN YHTEENVETO YHTEENVETO 5.9.2013 VASTAANOTTOKESKUSTEN ASIAKASPALAUTTEEN YHTEENVETO Taustaa Aikuisten turvapaikanhakijoiden asiakaspalautekysely järjestettiin 17 vastaanottokeskuksessa loppukeväällä 2013. Vastaajia

Lisätiedot

Muuton tuki ja yhteisöllisyys. Pirjo Valtonen

Muuton tuki ja yhteisöllisyys. Pirjo Valtonen Muuton tuki ja yhteisöllisyys Pirjo Valtonen Muutto ja muutos Muutto ja muutos ovat isoja asioita, joissa koetaan epävarmuutta. Omalta mukavuusalueelta poistuminen on ahdistavaa. Muutos tuo aina haasteita

Lisätiedot

Vapaaehtoisuus, vertaisuus ja kokemusasiantuntijuus päihde - ja mielenterveysjärjestöissä. Päivi Rissanen Helsinki

Vapaaehtoisuus, vertaisuus ja kokemusasiantuntijuus päihde - ja mielenterveysjärjestöissä. Päivi Rissanen Helsinki Vapaaehtoisuus, vertaisuus ja kokemusasiantuntijuus päihde - ja mielenterveysjärjestöissä Päivi Rissanen 4.4.2017 Helsinki Vapaaehtoisuuteen, vertaisuuteen ja kokemusasiantuntijuuteen liittyvät toimintamuodot

Lisätiedot

Turun Kaupunkilähetys ry

Turun Kaupunkilähetys ry Turun Kaupunkilähetys ry Perustettu vuonna 1880. Toiminta pohjautuu kristillis-sosiaalisiin arvoihin. Tavoitteena on syrjäytymisen ehkäisy, yksinäisyyden kokemuksen lievittäminen ihmisten omia voimavaroja

Lisätiedot

Parempi diili, kuntoutuksesta arjen valintoihin

Parempi diili, kuntoutuksesta arjen valintoihin Parempi diili, kuntoutuksesta arjen valintoihin Mika Paasolainen 28.09.2011 Ketään ei voida pakottaa elämään ihmisarvoista elämää mutta hänet voidaan kohdata ihmisyyttä kunnioittavalla tavalla, joka tarjoaa

Lisätiedot

Miten tukea lasta vanhempien erossa

Miten tukea lasta vanhempien erossa Miten tukea lasta vanhempien erossa Kokemuksia eroperheiden kanssa työskentelystä erityisesti lapsen näkökulma huomioiden. Työmenetelminä mm. vertaisryhmät ja asiakastapaamiset. Eroperheen kahden kodin

Lisätiedot

HYVÄ ARKI LAPSIPERHEILLE - sopeutumisvalmennus

HYVÄ ARKI LAPSIPERHEILLE - sopeutumisvalmennus HYVÄ ARKI LAPSIPERHEILLE - sopeutumisvalmennus Outi Ståhlberg outi.stahlberg@mtkl.fi 050 3759 199 Laura Barck laura.barck@mtkl.fi 050 4007 605 Mielenterveyden keskusliitto, kuntoutus ja sopeutumisvalmennus

Lisätiedot

Verkostoitumisen mahdollisuudet pienlapsiperheen elämässä. ohjelmajohtaja, psykologi Marie Rautava

Verkostoitumisen mahdollisuudet pienlapsiperheen elämässä. ohjelmajohtaja, psykologi Marie Rautava Verkostoitumisen mahdollisuudet pienlapsiperheen elämässä ohjelmajohtaja, psykologi Marie Rautava Sosiaaliset verkostot ja vertaistuki q Sosiaaliset verkostot tukevat pienlapsiperheen hyvinvointia q Vertaistuen

Lisätiedot

Arvioin palvelusuunnitelmani tekemistä

Arvioin palvelusuunnitelmani tekemistä Arvioin palvelusuunnitelmani tekemistä Mitä tämä vihko sisältää? 1. Kuka minä olen? 4 2. Miten aloitimme palvelusuunnitelman tekemisen? 5 3. Miten suunnittelin palvelujani ennen palvelusuunnitelmakokousta?

Lisätiedot

TAKAISIN KOTIIN HUOSTASSAPIDON LOPETTAMINEN

TAKAISIN KOTIIN HUOSTASSAPIDON LOPETTAMINEN TAKAISIN KOTIIN HUOSTASSAPIDON LOPETTAMINEN Työpaja 9, Pääkaupunkiseudun Lastensuojelupäivät 16. 17.9.2009 Tanja Vanttaja 0800270 Metropolia ammattikorkeakoulu Sofianlehdonkatu 5 Sosiaaliala Sosionomiopiskelijat

Lisätiedot

Ryhmäkuntoutus ammattilaisvertaisyhteistyönä

Ryhmäkuntoutus ammattilaisvertaisyhteistyönä Ryhmäkuntoutus ammattilaisvertaisyhteistyönä sosiaaliterapeutti Marjo Tolonen, Järvenpään kaupungin päihde- ja mielenterveyspalvelut kokemusasiantuntija Jouko Raunimaa, KoKoA ry Ideoinnista toteutukseen

Lisätiedot

YOYO-hankkeen väliarviointiseminaari 30.11.2011 Opinto-ohjaajat Laura Juuti ja Kaija Kumpukallio Itäkeskuksen lukio

YOYO-hankkeen väliarviointiseminaari 30.11.2011 Opinto-ohjaajat Laura Juuti ja Kaija Kumpukallio Itäkeskuksen lukio Pienryhmäohjauksen mahdollisuuksia lukiossa - kokemuksia Itäkeskuksen lukiosta YOYO-hankkeen väliarviointiseminaari 30.11.2011 Opinto-ohjaajat Laura Juuti ja Kaija Kumpukallio Itäkeskuksen lukio Lukion

Lisätiedot

Ero lapsiperheessä työn lähtökohdat

Ero lapsiperheessä työn lähtökohdat Ero lapsiperheessä työn lähtökohdat Ero sisältää aina riskejä lapsen hyvinvoinnille ja vanhemmuus on haavoittuvaa Varhaisella tuella voidaan ennaltaehkäistä vanhempien eron kielteisiä vaikutuksia lapsen

Lisätiedot

Puolueettomuus. Autettavan Toiminnan ehdoilla toimiminen ilo

Puolueettomuus. Autettavan Toiminnan ehdoilla toimiminen ilo Puolueettomuus Vapaaehtoistoiminnassa toimitaan tasapuolisesti kaikkien edun mukaisesti. Vapaaehtoinen ei asetu kenenkään puolelle vaan pyrkii toimimaan yhteistyössä eri osapuolten kanssa. Mahdollisissa

Lisätiedot

PÄÄROOLISSA MINÄ SOTE-PEDA Tapio Koskimaa työhyvinvointipäällikkö

PÄÄROOLISSA MINÄ SOTE-PEDA Tapio Koskimaa työhyvinvointipäällikkö PÄÄROOLISSA MINÄ SOTE-PEDA 5.2.2016 Tapio Koskimaa työhyvinvointipäällikkö 2 10.2.2016 Keskeinen lähtökohta työhyvinvoinnille yksilö yhteisöllisyyden rakentajana ja yhteisöllisyys yksilön tukena arvostava

Lisätiedot

Osallisuutta yhteisöllisellä vertaistoiminnalla

Osallisuutta yhteisöllisellä vertaistoiminnalla Osallisuutta yhteisöllisellä vertaistoiminnalla Ikääntyneidenpäihde- ja mielenterveystyön verkoston yhteistyöseminaari 23.4.2015 Mona Särkelä-Kukko Marjo Karila 14.4.2015 1 Pohdittavaksi alkuun: Pohdi

Lisätiedot

Saada tietoa, kokeilla, osallistua, vaikuttaa ja valita. Löytää oma yksilöllinen työelämän polku

Saada tietoa, kokeilla, osallistua, vaikuttaa ja valita. Löytää oma yksilöllinen työelämän polku Saada tietoa, kokeilla, osallistua, vaikuttaa ja valita. Löytää oma yksilöllinen työelämän polku Milla Ryynänen, projektipäällikkö, Työelämän päämies projekti, Savon Vammaisasuntosäätiö 17.11.2015 TYÖELÄMÄN

Lisätiedot

Ylä-Pirkanmaan lastensuojelun kehittämishanke

Ylä-Pirkanmaan lastensuojelun kehittämishanke 2(6) Sisällys Aloite perhetyöhön... 3 Aloitusvaihe... 3 n suunnitelman tekeminen... 4 n työskentelyvaihe... 4 n työskentelyn arviointi... 5 n päättäminen... 5 3(6) Aloite perhetyöhön Asiakkuus lastensuojelun

Lisätiedot

LAPSEN OSALLISUUS JA SUOJELU SOSIAALITYÖNÄ

LAPSEN OSALLISUUS JA SUOJELU SOSIAALITYÖNÄ Lapsuus tässä ja nyt. Valtakunnalliset Lastensuojelupäivät 7.-8.10.08 Jyväskylässä Alaseminaari Lasten osallisuus ja toimijuus tutkimuksen näkökulmasta LAPSEN OSALLISUUS JA SUOJELU SOSIAALITYÖNÄ Tiina

Lisätiedot

Vahvistun ryhmässä. Opas vertaistukiryhmän käynnistämiseen

Vahvistun ryhmässä. Opas vertaistukiryhmän käynnistämiseen Vahvistun ryhmässä Opas vertaistukiryhmän käynnistämiseen Aivovammaliitto 2013 RYHMÄN KÄYNNISTÄMINEN Aloittaminen on tärkeää On hienoa ja tärkeää, että käynnistät alueellasi vertaistukiryhmän! Vertaistukiryhmän

Lisätiedot

Toimintakyvyn edistäminen osana kotihoidon perustehtävää. Anna Viipuri

Toimintakyvyn edistäminen osana kotihoidon perustehtävää. Anna Viipuri Toimintakyvyn edistäminen osana kotihoidon perustehtävää Anna Viipuri 30.9.2014 Toimintakyky Ihminen on kokonaisuus, toimintakyvyn tukeminen on kokonaisvaltaista. Se on haastavaa, mikä edellyttää hoitajalta

Lisätiedot

Maahanmuuttajien. valmennus työpajoilla. Esite työpajojen sidosryhmille & yhteistyökumppaneille

Maahanmuuttajien. valmennus työpajoilla. Esite työpajojen sidosryhmille & yhteistyökumppaneille Maahanmuuttajien valmennus työpajoilla Esite työpajojen sidosryhmille & yhteistyökumppaneille Työpaja monialainen yhteistyökumppani työpajojen kanssa yhteistyössä toimivia tahoja ovat muun muassa työ-

Lisätiedot

Paljon tukea tarvitsevat paljon palveluita käyttävät hanke

Paljon tukea tarvitsevat paljon palveluita käyttävät hanke Paljon tukea tarvitsevat paljon palveluita käyttävät hanke Tavoitteena on asiakkaan osallisuuden lisääminen, sosiaalihuollon, perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon toiminnallisen integraation kehittäminen,

Lisätiedot

Isäerityinen osaamisverkosto Erityisesti isä- projekti. 14.12.2015 Pieksämäki

Isäerityinen osaamisverkosto Erityisesti isä- projekti. 14.12.2015 Pieksämäki Isäerityinen osaamisverkosto Erityisesti isä- projekti 14.12.2015 Pieksämäki 2 KOHTAAMINEN ISÄNÄ Ohjelma 9.00 Kahvitarjoilu 12.00 Ruokailu Tervetuloa, Esittelykierros Projektin havaintoja isäerityisestä

Lisätiedot

ISÄ-LAPSITOIMINTA Toiminnan määrittely Isä-lapsitoiminta 13.2.2008 27.5.2009

ISÄ-LAPSITOIMINTA Toiminnan määrittely Isä-lapsitoiminta 13.2.2008 27.5.2009 ISÄ-LAPSITOIMINTA Toiminnan määrittely Isä-lapsitoiminta on tarkoitettu kaikille alle kouluikäisten lasten isien ja lasten yhteiseksi kohtaamispaikaksi. Tapaamiset antavat mahdollisuuden tutustua muihin

Lisätiedot

Nuorten talo. Käyttäjädemokratiatyöryhmän kokous 25.3.2014. Titta Pelttari

Nuorten talo. Käyttäjädemokratiatyöryhmän kokous 25.3.2014. Titta Pelttari Nuorten talo Käyttäjädemokratiatyöryhmän kokous 25.3.2014 Titta Pelttari Nuorten talo Matalan kynnyksen asiointipiste Nuorten talo avattiin 1.10.2013. Nuorten talolla tarjotaan 16-29-vuotiaille tamperelaisille

Lisätiedot

Varhaiskasvatussuunnitelma

Varhaiskasvatussuunnitelma Varhaiskasvatussuunnitelma Nuolialan päiväkoti on Pirkkalan suurin, 126- paikkainen päiväkoti. Nuolialan päiväkoti sijaitsee osoitteessa Killonvainiontie 2. Toiminta päiväkodilla alkoi 2.1.2009 avoimilla

Lisätiedot

Kuinka kohtaat seksuaalisuutta loukkaavan väkivallan ja kaltoinkohtelun uhrin

Kuinka kohtaat seksuaalisuutta loukkaavan väkivallan ja kaltoinkohtelun uhrin Kuinka kohtaat seksuaalisuutta loukkaavan väkivallan ja kaltoinkohtelun uhrin Uhrin auttamisen lähtökohtana on aina empaattinen ja asiallinen kohtaaminen. Kuuntele ja usko siihen, mitä uhri kertoo. On

Lisätiedot

Juttutuokio Toimintatapa opettajan ja lapsen välisen vuorovaikutuksen tueksi

Juttutuokio Toimintatapa opettajan ja lapsen välisen vuorovaikutuksen tueksi JUTTUTUOKIO Juttutuokio Toimintatapa opettajan ja lapsen välisen vuorovaikutuksen tueksi Opettajan ja oppilaan välinen suhde on oppimisen ja opettamisen perusta. Hyvin toimiva vuorovaikutussuhde kannustaa,

Lisätiedot

Yhdessä enemmän. Ei jätetä ketään yksin.

Yhdessä enemmän. Ei jätetä ketään yksin. Yhdessä enemmän Ei jätetä ketään yksin. Tukea. Toivoa. Mukana. Ilona. Vapaaehtoistoiminta ja auttaminen tuottavat iloa ja tekevät onnelliseksi Onnelliseksi voit tehdä monella tavalla. Yksi tapa on tulla

Lisätiedot

Ajatuksia henkilökohtaisesta avusta

Ajatuksia henkilökohtaisesta avusta Ajatuksia henkilökohtaisesta avusta Petri Kallio Kehitysvammaisten Palvelusäätiön Asiantuntijaryhmän jäsen Petra Tiihonen Kehitysvammaisten Palvelusäätiön Henkilökohtainen avustajatoiminta Syyskuu 2014

Lisätiedot

Laatua ja demokratiaa palveluihin kansalaisosallistumisella

Laatua ja demokratiaa palveluihin kansalaisosallistumisella Laatua ja demokratiaa palveluihin kansalaisosallistumisella Valtakunnalliset päihde- ja mielenterveyspäivät, Tampere 11.10.11 Aila-Leena Matthies Asiakasosallisuus kansalaisosallistuminen Orastava demokratisoitumisliike

Lisätiedot

Taustaa VANHEMPAINILTARUNKO

Taustaa VANHEMPAINILTARUNKO VANHEMPAINILTA Valintojen stoori -menetelmän läpi käyneiden oppilaiden huoltajille järjestetään Valintojen stoori - viikon aikana vanhempainilta, jossa heillä on mahdollisuus tutustua Valintojen stooriin

Lisätiedot

Klikkaa itsellesi virtuaalinen isyyspakkaus!

Klikkaa itsellesi virtuaalinen isyyspakkaus! Klikkaa itsellesi virtuaalinen isyyspakkaus! Onneksi olkoon odottava isä! Missä olit kun kuulit että sinusta tulee isä? Mitä toiveita / odotuksia / haaveita / pelkoja sinulla on lapseen liittyen? Millainen

Lisätiedot

Lastensuojelun asiakkaana onko aktiivinen lastensuojeluasiakkuus mahdollinen? Työpaja 6 Pääkaupunkiseudun Lastensuojelupäivät 15. 16.9.

Lastensuojelun asiakkaana onko aktiivinen lastensuojeluasiakkuus mahdollinen? Työpaja 6 Pääkaupunkiseudun Lastensuojelupäivät 15. 16.9. Lastensuojelun asiakkaana onko aktiivinen lastensuojeluasiakkuus mahdollinen? Työpaja 6 Pääkaupunkiseudun Lastensuojelupäivät 15. 16.9.2009 1 JOHDANTO Työpajan aluksi katsottiin dokumentti kolmilapsisen

Lisätiedot

Hyvinvointia työstä. 23.11.2012 Eija Lehto, Työhyvinvointipalvelut. Työterveyslaitos www.ttl.fi

Hyvinvointia työstä. 23.11.2012 Eija Lehto, Työhyvinvointipalvelut. Työterveyslaitos www.ttl.fi Hyvinvointia työstä Eija Lehto, erityisasiantuntija IKÄTIETOISELLA JOHTAMISELLA KOHTI TYÖHYVINVOINTIA 23.11.2012 Eija Lehto, Työhyvinvointipalvelut Työhyvinvointi työntekijän omakohtainen kokemus, joka

Lisätiedot

VANHEMMAN ALKOHOLINKÄYTÖSTÄ KÄRSIVÄN LAPSEN TUKEMINEN

VANHEMMAN ALKOHOLINKÄYTÖSTÄ KÄRSIVÄN LAPSEN TUKEMINEN VANHEMMAN ALKOHOLINKÄYTÖSTÄ KÄRSIVÄN LAPSEN TUKEMINEN PÄIHDEPÄIVÄT 11.10.2011 TAMPERE Annikka Taitto 1 A-KLINIKKASAATIÖ LAPSI JA VANHEMPIEN ALKOHOLINKÄYTTÖ OPAS VARHAISKASVATUKSEN TYÖNTEKIJÖILLE Maritta

Lisätiedot

yöote Vamoksen näkökulmia

yöote Vamoksen näkökulmia Nuorten onialainen hyvinvointia matalan kynnyksen tukemassa yöote Vamoksen näkökulmia Ulla Nord Palvelualuejohtaja 4.3.2014 ASUNNOTTOMAAN NUOREEN LIITETTYJÄ ILMIÖITÄ PÄIHDEONGELMAT LAISKUUS MIELENTERVEYS

Lisätiedot

Kiintymyssuhteen vahvistaminen päihdeongelmaisessa perheessä. Marja Nuortimo Rovaniemi 2.11.2007 2.11.2007 1

Kiintymyssuhteen vahvistaminen päihdeongelmaisessa perheessä. Marja Nuortimo Rovaniemi 2.11.2007 2.11.2007 1 Kiintymyssuhteen vahvistaminen päihdeongelmaisessa perheessä Marja Nuortimo Rovaniemi 2.11.2007 2.11.2007 1 1. Yleistä Pidä kiinni-projektista, Talvikista ja Tuuliasta 2. Äiti ja perhe päihdekuntoutuksessa

Lisätiedot

Tiimityö Sinulla on yhteisö, käytä sitä!

Tiimityö Sinulla on yhteisö, käytä sitä! Tiimityö Sinulla on yhteisö, käytä sitä! Reetta Kekkonen Tiimin prosessit Oppiva työprosessi YHTEISÖLLISET PROSESSIT Taidot + valmiudet Reetta Kekkonen Rakenne Foorumit TIIMI / HENKILÖSTÖ VUOROVAIKUTUS

Lisätiedot

MIEPÄ -kuntoutusmalli. Paljon tukea tarvitsevien palveluprosessit ja rakenteet Pohjois-Suomessa seminaari Amira Bushnaief

MIEPÄ -kuntoutusmalli. Paljon tukea tarvitsevien palveluprosessit ja rakenteet Pohjois-Suomessa seminaari Amira Bushnaief MIEPÄ -kuntoutusmalli Paljon tukea tarvitsevien palveluprosessit ja rakenteet Pohjois-Suomessa seminaari 15.1.2014 Amira Bushnaief MIEPÄ RAY:n rahoittama kehityshanke vuosina 2003-2010 Oulun kaupungin

Lisätiedot

Näkökulmia kuntoutumiseen. Jari Koskisuu 2007

Näkökulmia kuntoutumiseen. Jari Koskisuu 2007 Näkökulmia kuntoutumiseen Jari Koskisuu 2007 Mielenterveyskuntoutuksen tehtävistä Kehittää kuntoutumisvalmiutta Tukea kuntoutumistavoitteiden saavuttamisessa Tukea yksilöllisen kuntoutumisen prosessin

Lisätiedot

Työpajatoiminnan ja etsivän nuorisotyön vaikuttavuus

Työpajatoiminnan ja etsivän nuorisotyön vaikuttavuus Työpajatoiminnan ja etsivän nuorisotyön vaikuttavuus Työkaluna sosiaalisen vahvistumisen Sovari-mittari ESITE TYÖPAJOJEN JA ETSIVÄN NUORISOTYÖN TOIMIJOILLE JA SIDOSRYHMILLE 1 Millaisia vaikutuksia työpajatoiminnalla

Lisätiedot

22.10.2014 M.Andersson

22.10.2014 M.Andersson 1 Kommenttipuheenvuoro: Reflektiivinen työote Mll:n seminaari Helsinki Maarit Andersson, kehittämispäällikkö Ensi- ja turvakotien liitto 2 Aluksi Vallitseva yhteiskunnallinen tilanne, kuntien taloudellinen

Lisätiedot

HYVÄ KÄYTÄNTÖ PIENRYHMÄOHJAUS OPETTAJATUUTORIN TYÖSSÄ. Helena Rautiainen

HYVÄ KÄYTÄNTÖ PIENRYHMÄOHJAUS OPETTAJATUUTORIN TYÖSSÄ. Helena Rautiainen HYVÄ KÄYTÄNTÖ PIENRYHMÄOHJAUS OPETTAJATUUTORIN TYÖSSÄ Helena Rautiainen 26.8.2014 1 OPETTAJATUUTORITOIMINTA Opettajatuutorit ovat ammattikorkeakoulun opintojen ohjauksessa erittäin keskeisiä toimijoita.

Lisätiedot

Turva Minulla on turvallinen olo. Saanko olla tarvitseva? Onko minulla huolehtiva aikuinen? Suojellaanko minua pahoilta asioilta? Perusturvallisuus on edellytys lapsen hyvän itsetunnon ja luottamuksellisten

Lisätiedot

LAPSET MUKANA SOS- LAPSIKYLÄN SIJAISHUOLTOA KEHITTÄMÄSSÄ. Sari Carlsson Yhteiskehittämispäivä Turku

LAPSET MUKANA SOS- LAPSIKYLÄN SIJAISHUOLTOA KEHITTÄMÄSSÄ. Sari Carlsson Yhteiskehittämispäivä Turku LAPSET MUKANA SOS- LAPSIKYLÄN SIJAISHUOLTOA KEHITTÄMÄSSÄ Sari Carlsson Yhteiskehittämispäivä 1.9.2017 Turku SOS- LAPSIKYLÄ VAHVISTAA LASTEN OSALLISUUTTA SOS- Lapsikylässä on vahvistettu lasten osallisuutta

Lisätiedot

amos-palvelut voimavaroja vahvistamassa

amos-palvelut voimavaroja vahvistamassa 3,2 M vuosibudjetti amos-palvelut voimavaroja vahvistamassa hdessä koulutustakuuseen seminaari 22.4.2015 65 työntekijää 5 yksikköä Nuoriso- ja koulutustakuu ovat hyviä asioita, mutta monen opiskelun ja

Lisätiedot

Mitä olemme tehneet MTKL:ssa? (ms)

Mitä olemme tehneet MTKL:ssa? (ms) MIELENTERVEYS- JA PÄIHDEPALVELUIDEN KOKEMUSARVIOINTI JA KÄYTÄNNÖN KOKEMUKSIA Vöyri 8.9.2009 Anne-Marita Ruuska, Kaisa Saavalainen ja Markku Salo Mitä olemme tehneet MTKL:ssa? (ms) TAUSTAA: YaY-hanke: asukkaat

Lisätiedot

Sosiaalisen ympärist. Ohjaaja Kari-Pekka Rauhala - Nokian kaupunki 18.10.2011

Sosiaalisen ympärist. Ohjaaja Kari-Pekka Rauhala - Nokian kaupunki 18.10.2011 Itsensä hoitaminen päihdeongelman p suhteen koko elämän n kestävä prosessi. Sosiaalisen ympärist ristön muututtava vähemmv hemmän päihteitä suosivaksi. Lääkäri saattaa antaa diagnoosin sairauden luonteesta,

Lisätiedot

ensimmäisen kuukauden aikana 5 7 kävijä/krt. Asiakkaat mukana toiminnansisältöjen

ensimmäisen kuukauden aikana 5 7 kävijä/krt. Asiakkaat mukana toiminnansisältöjen AIKUISTEN OLOHUONE; 10.9.2013 Pellon kunnassa aloitettu kaikille avoin päivätoiminta, jossa mukana sosiaalitoimi, mtt, nuorisotoimi, sivistystoimi, srk ja paikallinen mielenterveysyhdistys. Pellon kunta

Lisätiedot

Yhteenveto VASU2017 verkkokommentoinnin vastauksista. Opetushallitus

Yhteenveto VASU2017 verkkokommentoinnin vastauksista. Opetushallitus Yhteenveto VASU2017 verkkokommentoinnin vastauksista Opetushallitus Verkkokommentointi VASU2017 Opetushallituksen nettisivuilla oli kaikille kansalaisille avoin mahdollisuus osallistua perusteprosessiin

Lisätiedot

Recovery orietation vastaus

Recovery orietation vastaus Käytännön näkökulma Toipumisorientaatioon asumispalvelun arjessa Mikä muuttuu kun asenne muuttuu? Lilinkotisäätiö Recovery orietation vastaus Lilinkotisäätiön asumispalveluissa on pitkään kehitetty - asukkaiden

Lisätiedot

PERHE-YKS. Perhekeskeinen suunnitelma

PERHE-YKS. Perhekeskeinen suunnitelma Luonnos! Runko, jota edelleen kehitetään pilottiperheiden kanssa Vammaispalveluhankkeessa PERHE-YKS Perhekeskeinen suunnitelma Yhteistoiminnalla kohti vammaisen lapsen ja perheen hyvää elämää -teemaverkosto

Lisätiedot

Oma ääni kuuluviin omat taidot näkyviin

Oma ääni kuuluviin omat taidot näkyviin Oma ääni kuuluviin omat taidot näkyviin Hyvää Ikää Kaikille seminaari Seinäjoella 18.9.2014 Marjut Mäki-Torkko Vammaispalvelujen johtaja, KM Mitä ajattelet ja sanot minusta Sitä luulet minusta Sinä olet

Lisätiedot

KOULUN JA OPETTAJAN SUHDE KOTIIN

KOULUN JA OPETTAJAN SUHDE KOTIIN KOULUN JA OPETTAJAN SUHDE KOTIIN OPETTAJUUS MUUTOKSESSA opetustoimen Luosto Classic 13.11.2010 Tuija Metso Kodin ja koulun yhteistyö Arvostavaa vuoropuhelua: toisen osapuolen kuulemista ja arvostamista,

Lisätiedot

Arviointi asiakkuuden alussa. - Lastensuojelutarpeen arviointi päihdeperheissä

Arviointi asiakkuuden alussa. - Lastensuojelutarpeen arviointi päihdeperheissä Arviointi asiakkuuden alussa - Lastensuojelutarpeen arviointi päihdeperheissä Myyrmäen vastaanottotiimi - Aloitti toimintansa 1.1.2010 - Johtava sosiaalityöntekijä, 5 sosiaalityöntekijää, 3 sosiaaliohjaajaa

Lisätiedot

Kasvatuskumppanuus arjessa - Moniammatillinen kumppanuus - Kehittämistyön näkökulmaa

Kasvatuskumppanuus arjessa - Moniammatillinen kumppanuus - Kehittämistyön näkökulmaa Kasvatuskumppanuus arjessa - Moniammatillinen kumppanuus - Kehittämistyön näkökulmaa VI Pohjoinen varhaiskasvatuspäivä Rakennetaan lapsen hyvää arkea Oulu 6.5.2010 Anu Määttä, kehittämiskoordinaattori,

Lisätiedot

KUNTOUTUMISEN TUKEMINEN

KUNTOUTUMISEN TUKEMINEN ETELÄ-KYMENLAAKSON AMMATTIOPISTO Palvelualojen toimipiste Takojantie 1, 48220 KOTKA Puh. 010 395 9000 Fax. 010 395 9010 S-posti:etunimi.sukunimi@ekami.fi www.ekami.fi SOSIAALI- JA TERVEYSALAN PERUSTUTKINTO,

Lisätiedot

Kokemusohjaus mielenterveys- ja päihdetyön työmuotona

Kokemusohjaus mielenterveys- ja päihdetyön työmuotona Kokemusohjaus mielenterveys- ja päihdetyön työmuotona Valtakunnalliset aikuissosiaalityön päivät 25.-26.1.2017, Lahti Vastaava kokemusohjaaja, YTL Mervi Piiroinen 1. Mitä kokemusohjaus on? - Uusi mielenterveys-

Lisätiedot

OSA 3: VAIKEIDEN ASIOIDEN PUHEEKSI OTTAMINEN

OSA 3: VAIKEIDEN ASIOIDEN PUHEEKSI OTTAMINEN OSA 3: VAIKEIDEN ASIOIDEN PUHEEKSI OTTAMINEN 5.6.2014 13-16 Kouluttaja YTT, Sirpa Mertala RATKAISU- JA VOIMAVARAKESKEINEN LÄHESTYMISTAPA KÄYTÄNNÖN ASIAKASTYÖSSÄ N. klo 13.00-14.30 Työotteen taidot ja menetelmät

Lisätiedot

Koulutusmateriaali haastaviin kasvatuskumppanuus kohtaamisiin

Koulutusmateriaali haastaviin kasvatuskumppanuus kohtaamisiin Koulutusmateriaali haastaviin kasvatuskumppanuus kohtaamisiin Korostetaan yhteisöllisiä ja yhteiskunnallisia näkökohtia kasvatuksessa ja ihmisen kehityksessä Painopiste yksilön kiinnittymisessä yhteiskuntaan

Lisätiedot

LASTENSUOJELUN JA PÄIHDEPALVELUIDEN ASIAKKAIDEN KOKEMUKSIA ASIAKKUUDESTAAN JA NÄKEMYKSIÄ PALVELUIDEN KEHITTÄMISEEN.

LASTENSUOJELUN JA PÄIHDEPALVELUIDEN ASIAKKAIDEN KOKEMUKSIA ASIAKKUUDESTAAN JA NÄKEMYKSIÄ PALVELUIDEN KEHITTÄMISEEN. LASTENSUOJELUN JA PÄIHDEPALVELUIDEN ASIAKKAIDEN KOKEMUKSIA ASIAKKUUDESTAAN JA NÄKEMYKSIÄ PALVELUIDEN KEHITTÄMISEEN. AINEISTO Aineisto 6 vanhemman haastattelu 5 perheestä, joilla asiakkuus Empussa ja lastensuojelussa

Lisätiedot

Tukiohjelman vaikutukset irtisanottujen työllistymiseen ja hyvinvointiin

Tukiohjelman vaikutukset irtisanottujen työllistymiseen ja hyvinvointiin Tukiohjelman vaikutukset irtisanottujen työllistymiseen ja hyvinvointiin Anu Hakonen, Riitta Rönnqvist & Matti Vartiainen, Aalto-yliopisto Työsuojelurahaston Tutkimus tutuksi aamukahvitilaisuus 29.1.2016

Lisätiedot

LIIKKUVA KOULU JA OPS 2016

LIIKKUVA KOULU JA OPS 2016 Raahe 3.3.2016 Laura Rahikkala liikunnanopettaja OPS 2016 HAASTE MAHDOLLISUUS HYPPY JOHONKIN UUTEEN OPS UUDISTUKSEN KESKEISIÄ LÄHTÖKOHTIA PEDAGOGINEN UUDISTUS -> Siirtyminen kysymyksestä MITÄ opitaan,

Lisätiedot

Anne-Mari Hartikainen Liisa Kemppainen Mari Toivanen

Anne-Mari Hartikainen Liisa Kemppainen Mari Toivanen Anne-Mari Hartikainen Liisa Kemppainen Mari Toivanen Selvittää lasten perheiden ja terapeuttien välistä yhteistyötä ja arjen voimavaroja Tuleeko perhe kuulluksi ja huomioidaanko vanhempien mielipiteitä

Lisätiedot

Vanhempien päihdeongelma ja perhetyö. Espoo 13.3.2013 Matti Rajamäki Kalliolan Kansalaistoiminnan yksikkö

Vanhempien päihdeongelma ja perhetyö. Espoo 13.3.2013 Matti Rajamäki Kalliolan Kansalaistoiminnan yksikkö Vanhempien päihdeongelma ja perhetyö Espoo 13.3.2013 Matti Rajamäki Kalliolan Kansalaistoiminnan yksikkö Yleistä Alkoholin kokonaiskulutus oli noin 10,1 litraa asukasta kohden vuonna 2012. Yli 90 % suomalaisista

Lisätiedot

Työntekijöiden ja vanhempien näkemyksiä Toimiva lapsi & perhe työmenetelmistä Lapin sairaanhoitopiirin alueella

Työntekijöiden ja vanhempien näkemyksiä Toimiva lapsi & perhe työmenetelmistä Lapin sairaanhoitopiirin alueella Työntekijöiden ja vanhempien näkemyksiä Toimiva lapsi & perhe työmenetelmistä Lapin sairaanhoitopiirin alueella Tutkija Heli Niemi Lasten ja nuorten psykososiaalisten erityispalveluiden seudullinen kehittäminen

Lisätiedot

Vertaistoiminta korvaushoitopotilaan elämänhallinnan tukena

Vertaistoiminta korvaushoitopotilaan elämänhallinnan tukena Vertaistoiminta korvaushoitopotilaan elämänhallinnan tukena Liisa Osolanus Tuija Siera Jane Toija Helena Virokannas Päihdetiedostusseminaari, Costa del Sol 5.6.2015 ESITYKSEN TULOKULMA: OSIS2 Vertaistoiminnan

Lisätiedot

Mikä lasta suojaa? Oma näkökulma lapsen kuulemisten kautta: perheasioiden sovittelut, olosuhdeselvitykset, täytäntöönpanosovittelut

Mikä lasta suojaa? Oma näkökulma lapsen kuulemisten kautta: perheasioiden sovittelut, olosuhdeselvitykset, täytäntöönpanosovittelut Mikä lasta suojaa? Oma näkökulma lapsen kuulemisten kautta: perheasioiden sovittelut, olosuhdeselvitykset, täytäntöönpanosovittelut Isän ja äidin välissä. Lapsen kuulemisen psykologinen kehys huolto- ja

Lisätiedot

TYÖHÖN PALUU PROJEKTIN ARVIOINNIN TULOKSIA

TYÖHÖN PALUU PROJEKTIN ARVIOINNIN TULOKSIA TYÖHÖN PALUU PROJEKTIN ARVIOINNIN TULOKSIA Jouni Puumalainen, Kuntoutusalan tutkimus- ja kehittämiskeskus Kuntoutuspäivät 12.-13.04. 2011, työryhmä 8 24.5.2011 1 Työhön paluu -projekti (RAY 2007-2011)

Lisätiedot

Ryhmätoiminnan tausta-ajatuksia

Ryhmätoiminnan tausta-ajatuksia VOIKUKKIA-vertaistukiryhmän ohjaajakoulutus Ryhmätoiminnan tausta-ajatuksia VOIKUKKIA 2014 Suomen Kasvatus- ja perheneuvontaliitto ja Sininauhaliitto Tekijät: Virpi Kujala SISÄLTÖ Dialogisuus Narratiivisuus

Lisätiedot

TERVEISET OPETUSHALLITUKSESTA

TERVEISET OPETUSHALLITUKSESTA TERVEISET OPETUSHALLITUKSESTA Oppimisen ja osaamisen iloa Uudet opetussuunnitelmalinjaukset todeksi Irmeli Halinen Opetusneuvos Opetussuunnitelmatyön päällikkö OPPIMINEN OPETUS JA OPISKELU PAIKALLISET

Lisätiedot

LAPSIPERHEISSÄ ON TULEVAISUUS VERKOSTOISTA VOIMAA. Kehittyvä Napero hankkeen päätösseminaari Jukka Hakola, verkostokoordinaattori

LAPSIPERHEISSÄ ON TULEVAISUUS VERKOSTOISTA VOIMAA. Kehittyvä Napero hankkeen päätösseminaari Jukka Hakola, verkostokoordinaattori LAPSIPERHEISSÄ ON TULEVAISUUS VERKOSTOISTA VOIMAA Kehittyvä Napero hankkeen päätösseminaari 23.9.2009 Jukka Hakola, verkostokoordinaattori Varpu hankkeesta varhaiseen avoimeen yhdessä tekemiseen Varpu

Lisätiedot

Liikkuva Tuki. Miksi jotkut ihmiset asuvat tehostetussa palveluasumisessa ja samassa tilanteessa olevat toiset ihmiset asuvat ja pärjäävät kotonaan?

Liikkuva Tuki. Miksi jotkut ihmiset asuvat tehostetussa palveluasumisessa ja samassa tilanteessa olevat toiset ihmiset asuvat ja pärjäävät kotonaan? Liikkuva Tuki Miksi jotkut ihmiset asuvat tehostetussa palveluasumisessa ja samassa tilanteessa olevat toiset ihmiset asuvat ja pärjäävät kotonaan? Matti Järvinen Porin perusturva Psykososiaalisten palvelujen

Lisätiedot

HUOLIPOLKU/ LAPSET PUHEEKSI- MENETELMÄ OPETUSPALVELUT- PERHEPALVELUT

HUOLIPOLKU/ LAPSET PUHEEKSI- MENETELMÄ OPETUSPALVELUT- PERHEPALVELUT HUOLIPOLKU/ LAPSET PUHEEKSI- MENETELMÄ OPETUSPALVELUT- PERHEPALVELUT I MINULLA EI OLE HUOLTA OPETUS-, PERHE- (kouluterveydenhuolto) ja TERVEYSPALVELUT (kuntoutus) SEKÄ PERHEIDEN OMATOIMISUUS TÄYDENTÄVÄT

Lisätiedot

2. JAKSO - MYÖNTEINEN MINÄKUVA Itsenäisyys, turvallisuus, itseluottamus, itseilmaisu

2. JAKSO - MYÖNTEINEN MINÄKUVA Itsenäisyys, turvallisuus, itseluottamus, itseilmaisu 2. JAKSO - MYÖNTEINEN MINÄKUVA Itsenäisyys, turvallisuus, itseluottamus, itseilmaisu Jokaisella lapsella tulisi olla itsestään kuva yksilönä joka ei tarvitse ulkopuolista hyväksyntää ympäristöstään. Heillä

Lisätiedot

Johtaminen ja työyhteisön dynamiikka muutoksessa

Johtaminen ja työyhteisön dynamiikka muutoksessa Johtaminen ja työyhteisön dynamiikka muutoksessa Muutoksen johtaminen -koulutuspäivä Jaana Piippo 30.9.2014 Mitä työyhteisön dynamiikka tarkoittaa? Termi dynamiikka tulee kreikan sanasta dynamis, joka

Lisätiedot