i Varkaus ieksämäk VILLIÄ PYÖRITYSTÄ TAIDELEIKKIKOULUSSA PITÄJÄNTUVALLA KIERRÄTETÄÄN IDEOITA keruppeema s.7

Transkriptio

1 A O I L PIA P O A J einävesi 2014 H i Varkaus ieksämäk virta P en Leppä Joroin VILLIÄ PYÖRITYSTÄ TAIDELEIKKIKOULUSSA PITÄJÄNTUVALLA KIERRÄTETÄÄN IDEOITA t ä v keruppeema s.7

2 PÄÄKIRJOITUS Kestävä kehitys toteutuu vastuuta kantaen ja sen päämääränä on monimuotoisen elämän kukoistaminen Kestävää kehitystä edistettäessä pyritään kokonaisvaltaiseen kulttuuriseen muutokseen, jossa pidetään kiinni ihmisarvosta, vaalitaan ekosysteemeiden elinvoimaisuutta ja huolehditaan vakaasta taloudesta. Ihmisten välinen terve riippuvuus eli yhteisöllisyys on yksi tärkeimmistä kestävän kehityksen tekijöistä. Sama arvoperusta on historiallisesti ollut yksi vapaan sivistystyön perusta, myös Soisalo-opistossa. Vapaa sivistystyö ja taiteen perusopetus ovat avainasemassa kestävän kehityksen yhtenä portinvartijana ja Soisalo-opisto alueellisena edelläkävijänä kansallisin verkostoin. Henkisen hyvinvointimme muutosten aiheuttamaa oireilua yhteiskunnassamme yritämme parantaa kuitenkaan uskaltamatta etsiä sen aiheuttajaa. Yhteiskuntamme rakentuessa taloudellisten tekijöiden lähtökohdista, taideaineiden merkitys henkisen hyvinvoinnin ylläpitäjänä tiedostetaan, mutta taloudellisesti tuottamattomana ne helposti siirretään taka-alalle. Kvartaaliajattelu on liian lyhytnäköistä pitkäjänteisyyden kehittämisessä ja vie myös osaltaan pohjaa pitkäjänteisyyttä vaativilta harrastuksilta kuten soiton opiskelulta. Katsoipa asiaa mistä näkökulmasta tahansa, on selvää, ettei nykyinen bruttokansantuotteen kasvattamiseen keskittyvä politiikka edistä ihmisten kokemaa onnellisuutta eikä ympäristön hyvinvointia. Meidän tulisi opetella katsomaan kauas nähdäksemme lähelle. Taideaineiden harrastamisen vähentyminen, varsinkin poikien keskuudessa, näkyy myös oppimistulosten muutoksena. Omakohtaiset kokemukset taideaineissa kuten vaikkapa soittaminen, maalaaminen tai kirjoittaminen kehittävät luovuutta ja sitä kautta saatavat elämykset tukevat päämääräämme monimuotoisen elämän kukoistamisesta, kohentavat elämisen laatua ja tekevät elämästä elämisen arvoisen vahvistaen meitä myös huomisen kohtaamiseen kaikkine haasteineen. Taideharrastusten avulla ihminen pystyy käsittelemään ja analysoimaan myös tunteitaan ja purkamaan kenties vaikeitakin ahdistustilojaan ja pelkojaan. Samalla kasvaa tietoisuus omasta itsestä ja maailmasta. Henkisesti vahvempina pystymme myös paremmin vastaamaan yhteiskunnan meille asettamiin haasteisiin ja ylläpitämään luovuuden kaikessa tekemisessämme. Sosiaalinen kanssakäyminen ei voi tapahtua vain sosiaalisen median välityksellä, siksi vanhempien ja perheiden merkitys harrastusten pariin ohjaamiseksi on ensiarvoisen tärkeää. Oikein ohjattu kulttuuriharrastus auttaa lisäksi vaikeissa sosiaalisissa oloissa varttuneita ja sosiaalisesti syr- jäytyneitä sopeutumaan uudestaan yhteisöön ja tulemaan siinä hyväksytyksi. Kulttuuriharrastuksista puuttuu myös sellainen epäterve kilpailu, joka on nykyisin vallitsevana muualla yhteiskunnassa. Ilo elämässä ja henkinen hyvinvointi vaatii kestävän kehityksen nykytulkinnan mukaisesti ekologista, taloudellista, sosiaalista ja kulttuurista lähestymistä kaikkeen tekemiseemme. Vain näin voimme tyydyttää nykyhetken tarpeet viemättä tulevilta sukupolvilta mahdollisuutta tyydyttää omat tarpeensa. Ilo elämäämme kumpuaa siitä tietoisuudesta, että onni ei ole katoava luonnonvara. Soisalo-opiston merkitys alueellisena henkisen ja sosiaalisen kasvun mahdollistajana sekä kulttuuritapahtumien järjestäjänä on viime vuosina vain kasvanut. Se edellyttää sekä toiminnan että osaamisen jatkuvaa uudistamista ja kehittämistä. Paljon on meillä vielä opittavaa, varsinkin vahvuuksistamme, vastaamaan ihmisten tarpeeseen tuottaa itselleen iloa ja oppia, ottamalla näköpiiriin ihmisen koko kasvuympäristö sekä kasvun ja oppimisen mahdollisuus läpi elämän, myös tulevien sukupolvien elämän. Janne Juutilainen, vaskisoitonopettaja Kuva: Jukka Tuohino ILOA JA OPPIA 2014 Vastaava toimittaja Miia Impiö Kannen kuva Jukka Tuohino Design & Taitto Mainostoimisto Luode Oy Jakelu Heinävesi, Joroinen, Leppävirta, Pieksämäki, Varkaus Painosmäärä kpl Painopaikka Sanoma News Oy 2 ILOA JA OPPIA 2014

3 LAPIN REISSUT SÄHKÖISIKSI teksti: Kati Soininen kuvat: Jukka Tuohino Sakari Tolvanen aikoo hyödyntää multimediataitoja yhdistystoiminnassa. Teppo Vanhanarkaus on käynyt jo älypuhelimen ja tabletin käyttöön perehdyttävän kurssin. Jouko Kärki toivottaa oppilaat tervetulleeksi multimediakurssille ja kyselee toiveita opetuksen suhteen. - Kun oppisi videot siirtämään koneellle, niin ettei niitä tarvitse pää kallellaan katsella, kuuluu ensimmäinen toive. - Videointi ja still-kuva ja niiden siirtäminen. Kaikki mikä menee sen yli, otetaan myös kiitollisuudella vastaan, jatkaa toinen opiskelija. Heinäveden yläkoulun atk-luokassa on alkamassa multimedian tuotanto ja julkaisu kurssi. Oppilaina on eri-ikäisiä miehiä ja naisia. Sakari Tolvanen kertoo harrastavansa valokuvausta. Nyt olisi toiveena saada Eläkeliiton yhdistyksen Lapin reissulla otettuja kuvia kotisivuille. - Matkojen muistelutilaisuuksia ja jälkipolviakin varten olisi hyvä saada reissuista visuaalista historiikkia. Että tuolla ne rymysivät, Tolvanen sanoo. Syksyllä Heinävedellä perehdyttiin älypuhelimen ja tabletin käyttöön. Teppo Vanhanarkauksen mielestä kurssi oli oikein hyödyllinen. - Olin ostanut molemmat laitteet ennen kurssia ja mietin jo, että oppisinko soittamaankaan, vai palauttaisinko laitteet. Nyt käytän niitä päivittäin; laskunmaksuun, sähköposteihin ja uutisten lukemiseen. Juuri ennen tunnin alkamista miehille oli tullut puheeksi raidantuoksukääpä. Älypuhelimella haettiin saman tien tietoa aiheesta. - Rohkaisen kyllä kaikkia vanhojakin tulemaan kursseille, ei täällä kiusatuksi joudu, vaikka ei jotain tajuaisikaan, Vanhanarkaus naurahtaa. Jouko Kärki on perehdyttänyt oppilaita tietotekniikan saloihin 1990-luvun puolivälistä. - Atk:n kanssa olin tekemisissä ensimmäistä kertaa tekussa vuonna Silloin koneiden teho oli pienempi kuin nykyään kännyköissä. Ohjelmat taltioitiin reikänauhoille. Tulevana trendinä Kärki näkee sen, että laitteet tulevat entistä helpommiksi käyttää ja internet laajenee kodinkoneisiinkin: yhteyden huoltoon saa heti. - Ympäristön säästämisessä tietotekniikalla on tärkeä rooli. Tiedottaminen siirtyy internettiin, Kärki toteaa. Internet huviksi ja hyödyksi kurssilla käydään läpi selaimet ja internetpalvelut. - Somea, sähköpostin tehokäyttöä, netissä julkaisua, luettelee Jouko Kärki. - Kyllähän näitä jollain lailla oppisi itsekseen, mutta kurssi nopeuttaa oppimista. Tietokoneen logiikka ja monet eri käyttömahdollisuudet alkavat avautua, Teppo Vanhanarkaus pohtii. ILOA JA OPPIA

4 Jaakoppi ja Juuditmiina Paasonen. Paasosen perheessä musiikki on tärkeä harrastus, kuvassa Justiina, Juuditmiina, Josefiina, Jaakoppi ja Jenniliina. Sello on kuvasta puuttuvan Joosepin soitin. Paasosen perheen isä Janne ja tytär Justiina. PERHEKONSERTTEJA JA APINA-HARJOITUKSIA teksti: Kati Soininen kuvat: Jukka Tuohino Kirpputorin seinälle ripustettu pieni viulu houkutti ekaluokkalaista tyttöä niin kovasti, että hän tahtoi alkaa itsekin soittaa. Mukana ollut äiti tarttui heti ideaan ja ehdotti musiikkiopiston pääsykokeisiin menemistä. - Itseäni harmittaa vieläkin, kun vanhempani eivät pakottaneet minua murrosikäisenä jatkamaan pianon soittamista, Paasosen perheen äiti Johanna toteaa. Perheen vanhinta tytärtä, Josefiinaa ei sen sijaan ole tarvinnut pakottaa soittoharrastuksen pariin. Ekaluokkalaisena alkanut innostus viulunsoittoon on säilynyt vuosien läpi. Nyt 16-vuotias Josefiina haaveilee täysipäiväisistä musiikkiopinnoista, unelmana olisi Sibelius-Akatemia. - Yritän harjoitella päivittäin pari tuntia. Soittaminen on aina ollut kivaa, vaikka toisinaan tulee sellaisiakin hetkiä, ettei jaksaisi harjoitella. Into löytyy taas, kun välillä kuuntelen muuta musiikkia tai soittelen pianoa, Josefiina kertoo. Mukana tunneilla Johanna ja Janne Paasosen kuudesta lapsesta neljä vanhinta käyvät musiikkiopiston soittotunneilla. Joosepin, 14, instrumentti on sello, joka on kulkenut mukana eskarista saakka. Justiina, 12, on seurannut isosiskon esimerkkiä ja soittaa viulua. Yksitoistavuotias Jenniliina aloitti hänkin viululla ja vaihtoi pari vuotta sitten pianoon. - Kun itse olin lapsi, puhuttiin, ettei perheen lapsilla kannattaisi olla samaa soitinta, ettei tule kilpailua, Janne-isä muistelee. Paasosilla ei kilpailuasetelmaa ole päässyt syntymään, päinvastoin. - Josefiina on aina auttanut, jos vaikka uuden kappaleen kanssa on ollut ongelmia, Justiina kiittää isosiskoaan. Juuditmiina, 4, ja Jaakoppi, 2, ovat hekin hyvää vauhtia altistumassa musiikille. He ovat päässet opistolle vanhempiensa mukana kuuntelemaan sisarusten soittotunteja ja oppilaskonsertteja. - Ainakin ensimmäinen syksy ollaan istuttu mukana lasten tunneilla, opettajan toivomuksesta, Janne Paasonen kertoo. - Kotona pitäisi tukea asentoja, mutta niihin emme ole joutuneet hirveästi puuttumaan. Jotain apina-harjoitusta on tehty yhdessä, Johanna-äiti jatkaa. Ison kiitoksen vanhemmat laittavat kannustavien opettajien suuntaan. Soittoläksyt raikuvat myös kotona. Joululahjaksi vanhemmat ovat saaneet nauttia lasten järjestämistä perhekonserteista. Sanat ja sävellyksetkin ovat olleet toisinaan omaa tuotantoa. Soittotaito kunniaan Vanhemmat ovat tyytyväisiä siihen, että lapset ovat saaneet soittotaidon. Musiikki tukee heidän mukaansa myös matematiikan ja kielten oppimista. - Yläkoululainen tai lukiolainen ei vielä välttämättä tiedä, mikä hänestä tulee isona. Vaikkei soittamisesta tulisikaan leipätyötä, voi siitä olla silti apua ammatissa, Johanna sanoo ja kertoo huomanneensa asian itsekin opettajan työssään. - Soittaminen on voimaannuttavaa, ja mielenterveydenkin kannalta hyvä asia, perustelee puolestaan Janne. Paasosen perheessä tuetaan myös muita harrastuksia. Listalta löytyy mm. jalkapalloa, yleisurheilua ja jääpalloa. - Joosepilla urheiluharrastukset vievät aikaa musiikilta ja häntä on täytynyt eniten patistaa soittoharjoitusten pariin. Hänellä on kuitenkin tarkka korva ja hän näyttää soittotaitonsa ja -intonsa esityksissä, Janne sanoo. Vanhempien mielestä on mukava seurata lastensa edistymistä ja innokasta harjoittelua. Senkin he ovat huomanneet, että oppiminen motivoi ja palkitsee soittajaa itseäänkin. Kaikkea aikaa ei kuitenkaan käytetä harrastamiseen. - Jostain löytyy aina aikaa myös hölläilyyn ja lepäämiseen, toteaa Josefiina. 4 ILOA JA OPPIA 2014

5 PARASTA ON, KUN KAIKKI SOIVAT YHTEEN teksti: Kati Soininen kuvat: Jukka Tuohino Kaikille avoin kuoro harjoittelee Käpykankaan palvelukeskuksella. Mammamia, mammamia, fryijyijyi, kuorolaiset avaavat ääntään Jyrki Immosen johdolla. Kaikille avoin kuoro kokoontuu kerran viikossa Varkaudessa Käpykankaan palvelukeskuksella. Porukalla tehdään erilaisia äänenkäyttöharjoituksia ja lauletaan yksi- ja useampiäänisiä lauluja. Keijo Vokkolainen kertoo aloittaneensa kuoroharrastuksen syksyllä. Harjoituksiin lähdettiin yhdessä vaimonsa ja ystäväpariskunnan kanssa. Kenelläkään heistä ei ollut aiempaa kokemusta kuorolaulusta, eikä sitä tähän kuoroon vaaditakaan. - Minulla oli mielikuva, että saamme sanat ja laulamme yhdessä. Saimme kuitenkin nuotitkin saman tien ja rupesimme laulamaan useampaa ääntä, Vokkolainen kertoo. Kehityksen huomaa (Lähteenä Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen nettisivut, Ihan helppoa kuorolaulu ei aloittelijalle ole, taidot kun ovat vasta itämässä. Ison kiitoksen saa kuitenkin kannustava ja innostava opettaja, joka osaa huomioida myös aloittelijat. Ilmoittautuneita kuoroon tuli melkein neljäkymmentä, heistä miehiä on neljä. - Toista ääntä opetellessa on ollut omat haasteensa. Jyrki ojentaa varovasti omaan kohtaan, helposti menee naisten mukana melodiaan, Vokkolainen sanoo. Sirkka-Liisa Hassinen-Laffitte kertoo aloittaneensa laulutaidottomien kuorossa ja siirtyneensä nyt kaikille avoimeen kuoroon. Hän sai houkuteltua mukaan ranskalaisen miehensä, jolle kuoroharrastuksen myötä ovat tarttuneet päähän suomalaiset kansanlaulut. - Olen oppinut tekniikkaa ja omasta mielestäni kehitystä on tapahtunut. Alkuun sitä säikähti, että miten minä noin lujaa laulan, Hassinen-Laffitte arvioi. - Saunailloissa ennen kun lauloin, oli kurkku heti kipeänä, Vokkolainen puolestaan toteaa. Mielihyvää ja rentoutta Kuorolaulun myönteiset vaikutukset ovat hyvin tiedossa. Tutkimuksissa on huomattu, että kuorossa laulaminen mm. lisää mielihyvän ja rentouden kokemuksia ja vähentää jännitystiloja sekä poistaa stressiä. Kuorolaiset kertovat harrastuksen edistävän heidän elämänlaatuaan ja subjektiivista terveyttä ja hyvinvointia. Kuoroharrastuksen antamaa hyvää oloa hehkuttavat myös varkauden kuorolaiset. - Mukava olo, kuin hyvän hiihtolenkin jälkeen: endorfiineja vapautuu elimistöön, Keijo Vokkolainen kuvailee. Sirkka-Liisa Hassinen-Laffitte puolestaan toteaa, että kuoroon tullessa mieliala nousee ja muut murheet unohtuvat. Vielä kotonakin tulee lauleskeltua. -Kuorossa tulee voimakas olo, tuntuu tosi hienolta, kun kaikki soivat yhteen, hän toteaa. Keijo Vokkolainen Sirkka-Liisa Hassinen-Laffitte karvion teatteri esittää valamo-trilogian toisen osan isän varjon jälkeen tarina jatkuu kesällä 2014 la klo 15 * su klo 15 ti 1.7. klo 19 la 5.7. klo 15 su 6.7. klo 15 ti 8.7. klo 19 to klo 19 la klo 15 su klo 17 ti klo 19 la klo 15 su klo 15 ti klo 19 to klo 19 la klo 15 su klo 15 ti klo 19 la 2.8. klo 15 su 3.8. klo 15 * loppuunmyyty Käsikirjoitus ja ohjaus: Lauri Jänis. Esitykset Karviossa Heinävedellä. Liput alk. 22 / 20. Tervetuloa ainutlaatuisen näytelmän pariin! Soita tai varaa liput netissä! ILOA JA OPPIA

6 Tsekkaa Soisalo-opiston käsityöblogi: PITÄJÄNTUVALLA KIERRÄTETÄÄN IDEOITA teksti: Kati Soininen kuvat: Jukka Tuohino soisalo-kasityo.blogspot.fi/ uuniin. Täällä vaihdetaan ideoita, kokeillaan ja opetellaan uutta, Päivi Tölli tuumii. Tekemisen lomassa keitetään kahvit, istutaan ja rupatellaan. Monesti joku on tuonut leivonnaisia ja yhdessä on paistettu piirakoitakin. Anne Karvinen huovuttaa päällisiä istuintyynyihin. Heinäveden kirkonmäellä sijaitsevalla Pitäjäntuvalla on pitkät perinteet käsityöharrastuksen edistäjänä. Hirsirakennus leivinuuneineen tarjoaa mainiot puitteet käsitöiden harrastamiseen. - Uunin kupeessa on mukava kehrätä, Katri Ahonen antaa esimerkin. Hän opettaa kehräystä ja aika kuluu muutenkin käsitöiden parissa. Tänään Ahonen on Pitäjäntuvalla nypläämässä kaulahuivia. Uuden Pitäjäntuvan rakennus on peräisin vuodelta 1852 ja käsitöitä siellä on tehty vuodesta Sitä ennen talossa toimi mm. kunnantalo, puhelinkeskus, neuvola ja pankki. Kun käsityökeskus lopetti toimintansa vuonna 2005, tilat siirtyivät käsityön harrastajien ja opiston käyttöön. Kahvia, kavereita ja käsitöitä Pitäjäntuvalla on mahdollisuus tehdä monenlaisia käsitöitä, mm. kutoa, ommella, kehrätä, nyplätä ja tehdä keramiikkatöitä. Suunnittelijaopettaja Päivi Töllin mukaan kirjoilla on yhteensä 84 opiskelijaa. Heistä osa käy useammalla kurssilla. Talolla vietetään aikaa muutenkin kuin Kapean juuttiloimen kudonta. Raija Herranen ompelemassa. Katri Ahonen pitää vanhan talon hengestä, jonka Pitäjäntuvalla tavoittaa. opetustuntien merkeissä. Myös lomien aikaan talolla riittää kävijöitä. - Kävijät pitävät samalla taloa kunnossa: lämmittävät uunit ja tekevät lumitöitä, Tölli kertoo. Eija Aaltio-Halonen kertoo osallistuvansa tunneille kolmena päivänä viikossa. Muutenkin Pitäjäntuvalla tulee poikettua päivittäin, milloin kutomassa, milloin ompelemassa tai nypläämässä. - Joskus tulen kymmeneksi ja lähden pois vasta illalla. Jo uunien lämmittämisessä menee pari tuntia, hän kertoo. - Tämä on kokonaisvaltainen sosiaalinen juttu, kun tullaan ja laitetaan tulet Vanhasta uutta Nyt alkamassa on kurssi, jossa laitetaan vanhat ja vanuneet tekstiilit uusiokäyttöön. Opettaja Katri Miettinen on tuonut mukanaan esimerkkitöitä. Laukku on syntynyt vanhasta kaulahuivista, kynsikkäisiin on käytetty kierrätyskeskuksesta ostetun puseron hihaa. - Saamme myös paljon materiaaleja lahjoituksena ihmisiltä. Otamme vastaan sellaista materiaalia, jota pystymme hyödyntämään kursseilla, Päivi Tölli kertoo. Kierrätysmateriaalit, kuten muovisäkit tai farkkukangas, saavat uuden elämän vaikkapa mattona. Toisinaan idea muuttaa muotoaan kesken tekemisen. Anne Karvisella on työn alla päälliset istuintyynyihin. Alun perin harmaasta kankaasta oli tarkoitus tulla ulsteri. Eija Leskinen on tehnyt kotikutoisesta kankaasta jakun ja kangasta riittää vielä hameeksi. Hän käy kursseilla yhdessä äitinsä Pirkko Leskisen kanssa. Pirkko Leskinen muistaa hyvin ne ajat, kun käsityöneuvonta-asemaa perustettiin Heinävedelle 1970-luvun alussa. - Ajatuksena oli, että kaikki saisivat tulla mukaan. Toive on tyytyväisten kävijöiden mukaan toteutunut hyvin. Paikkakunnalle muuttaneet uudet asukkaat ovat Pitäjäntuvalla tulleet tutuiksi. Eläkkeelle jääneille talo tekemisineen tarjoaa mahdollisuuden kuulua yhteisöön. - Yhteinen asia yhdistää, täällä neuvotaan toinen toistaan, Eija Leskinen toteaa. 6 ILOA JA OPPIA 2014

7 ILOA JA OPPIA

8 VILLIÄ PYÖRITYSTÄ TAIDELEIKKIKOULUSSA teksti: Kati Soininen kuvat: Jukka Tuohino Taideleikkikoululaiset tutustuvat musiikin maailmaan opettaja Heidi Kantasen johdolla. - Kerran saatiin Heidiltä lupa röhkiä, se oli kivaa, muistelee 5-vuotias Konsta Husu. Taideleikkikoulun tunneille Konsta lähtee aina hirmu mielellään, vaikka joka kerta siellä ei röhkitäkään. Tänään körryytellään autoina tietä pitkin. Tanssilaiset ovat tulleet vierailulle ja meno on melkoista, kun 13 autolasta kurvailee pitkin salia. - Kuuntele, onko maantie vai mutka, opastaa Heidi Kantanen pianon takaa. Kun matkaa on taitettu tarpeeksi ja poikettu soratielläkin, ajetaan autot talliin. - Joko otetaan eväät, kyselevät lapset. Banaanit ja pillimehut saavat kuitenkin vielä odottaa. Heidi-ope ojentaa jokaiselle rummun ja kehottaa käymään sen päälle ratsastusasentoon. Taiteet tutuiksi vaihtoviikoilla Taideleikkikoulun voi aloittaa jo alle vuoden ikäisenä, ryhmiä on 0-6 vuotiaille. Osa lapsista onkin tullut mukaan vauvoina yhdessä isän tai äidin kanssa. Konsta on mukana toista vuotta, pienempänä hän kävi äitinsä kanssa seurakunnan muskarissa. Enää äitiä ei tarvita tunnille mukaan, mutta sen sijaan seuraa löytyy tutuista päiväkotikavereista. - Konsta tykkää laulamisesta ja musiikista. Kotiinkin on siirtynyt uusia lauluja, Sanna Hietalahti-Husu toteaa. Tänä vuonna alkoivat vaihtoviikot 5-6 vuotiaille. - Musiikkilaiset olivat syksyllä viisi viikkoa kuviksessa ja keväällä on vuorossa viisi viikkoa tanssia, Heidi Kantanen kertoo. Kuviskokeilu oli Konstan mielestä hauska, etenkin savityöt eri vaiheineen jäivät hänelle hyvin mieleen. Kuvataiteiden opettaja Kaarin Oresmaan mukaan savityöt ovat yleensäkin lasten mieleen. Syksyllä tehtiin eläinnaamioita savesta. - Myös maalaaminen on aina kivaa. Käytämme maalaustelineitä ja siveltimet ovat näädän, härän tai oravan karvaa, opettaja kertoo. Tunneilla syntyy hetken lauluja Musiikkitunneilla lauletaan, soitetaan, loruillaan ja liikutaan yhdessä. Rummut ovat kestosuosikki niin tyttöjen kuin poikien keskuudessa. - Soitamme paljon rytmisoittimia, isompien kanssa tutustumme orkesterisoittimiin. Lapset tykkäävät, kun saamme paikalle oikeita soittajia, jotka esittelevät vaikkapa viulua ja klarinettia, Heidi Kantanen kertoo. Opettajat kuuntelevat, mitä lapset tahtoisivat tehdä ja antavat tilaa oppilaiden omille ideoille. Musiikkitunneilla syntyy paljon omia, hetkessä keksittyjä lauluja. - Syksyllä meillä oli peikkoteema. Lapset toivoivat, että he olisivat peikkoja luolassa ja minä ihminen, joka ottaa heitä kiinni, Heidi Kantanen kertoo. - Joku villimpi leikki on hauska. Niin kuin jääkiekko-ottelussa, kun Suomi pyöritti Ruotsia hirveästi, Konsta arvioi. Syksyllä käytiin myös porukalla metsässä hakemassa materiaaleja ja virikkeitä tunteja varten. Mukaan tarttui lehtiä, käpyjä, kiviä ja mukavia muistoja. Kaikki ovat tervetulleita mukaan Opetuksen tarkoituksena on kehittää elämyksien, leikin ja mielikuvien avulla lapsen luovuutta. - Jokainen lapsi on tarpeeksi taitava ja luova, kaikki ovat tervetulleita mukaan, Kaarin Oresmaa sanoo. - Kun pienten lasten vanhemmat menevät töihin, osa lapsista saattaa pudota pois porukasta. Jotkut kiinnostuvat taiteista myöhemmin ja palaavat takaisin. Kuvataidekoulun puolella on sellaisiakin 19-vuotiaita nuoria, jotka ovat olleet mukana ihan vauvasta saakka, Oresmaa jatkaa. - Meinasin jatkaa vielä muskarissa. Katson, minne paras kaverini Anton menee, Konsta Husu kertoo jatkosuunnitelmistaan. Taideleikkikoulun hakuaika on keväällä. Vapaita paikkoja voi kuitenkin kysyä ympäri vuoden. Eri-ikäisille lapsille perustetaan ryhmiä tarpeen mukaan. 8 ILOA JA OPPIA 2014

9 LAPSET LÖYTÄVÄT SATUSALKUSTA KIEHTOVIA TARINOITA teksti: Terhi Siippainen kuva: Kimmo Pakarinen Satusalkkuseikkailuja toteutettiin jo syksyllä 2013 Leppävirran päiväkodeissa. Kuvassa Vedenneito Vellamo (Minnamaria Koistinen) Sorsakosken päiväkodin lasten parissa. Soisalo- taideleikkikoulun ja Lastenkulttuurikeskus Verson kehittämässä Satusalkkuseikkailussa eletään läpi lasten tuottamia tarinoita eri taiteenalojen kautta. Opisto-alueen päiväkodeissa toteutettavat seikkailutuokiot ovat osa eri taideaineita integroivaa monitaidekasvatusta, jota on suunniteltu yhteistyössä eri kuntien varhaiskasvatuksen edustajien kanssa. Kevään 2014 aikana Soisalo-opiston ja Verson taidekasvattajat tekevät vierailuja kaikkiin Varkauden päiväkoteihin mukanaan kiehtovia tarinoita sisällään pitävä matkalaukku, Satusalkku. Satusalkku johdattaa työpajojen etenemistä halutun teeman mukaisesti. Lukuvuoden aikana teemana on kestävä kehitys ja erityisesti vesi. - Jokainen päiväkotihoidossa oleva saa näin mahdollisuuden tutustua taiteen eri aloihin leikin keinoin tutussa ryhmässä. Toiminnalla herätetään samalla kiinnostusta eri taideaineisiin, kertoo monitaidekasvatustyössä mukana oleva projektityöntekijä Minnamaria Koistinen Soisalo-opistolta. Vedenneidon tarina herättää pohtimaan luontoa Satusalkkua tutkitaan ryhmässä teatterileikkien, tanssin, musiikin, sanataiteen ja kuvataiteen keinoin. Laukun esineet saavat osansa tarinassa, jota tehdään lapsiryhmässä taidetoiminnan siivittämän tuokion aikana. Lasten luomat tarinat jäävät päiväkoteihin, joissa niiden parissa voidaan keksiä uusia leikkejä tai vaikkapa esityksiä. Pienimpien seikkailijoiden kanssa käsitellään Minnamaria Koistisen kirjoittamaa tarinaa Vedenneidosta, joka ystävineen törmää ihmisten ajattelemattomuuteen. Tarinan pohjalta lapset pohtivat luontoa, vesiensuojelua sekä kierrätystä. Sama tarina on pohjana myös Lastenkulttuurikeskus Verson toiminnoissa Pieksämäen päiväkodeissa, joissa Satusalkku-seikkailuita on toteutettu keskittyen draama- ja musiikkileikkeihin. Rekvisiitta, soittimet ja suuri osa kuvataidemateriaaleista on kierrätys- ja luonnonmateriaalia, ja toiminnan myötä päiväkoteihin viedään uusia ideoita paitsi varhaiskasvatushenkilöstön taidekasvatuksen tueksi, myös kierrätysmateriaalien hyödyntämiseksi. - Tarinan äänimaisema voi syntyä esimerkiksi loiskuvilla vesipulloilla, kilisevillä säilyketölkeillä, muovipussin rapinalla, suhisevalla hiekalla, helisevillä kananmunaleikkureilla tai vaikkapa riisillä täytetyillä pesupalloilla, joiden kanneksi sopii pilttipurkin kansi, Koistinen vinkkaa. Monitaidekasvatusta kehitetään opiston eri toiminnoissa Soisalo-taideleikkikoulu ja Lastenkulttuurikeskus Verso aloittivat tiiviin, monia taiteenaloja yhdistävän taidekasvatusyhteistyön vuoden 2013 aikana. Keväällä 2013 vierailtiin kaikissa Varkauden päiväkodeissa kokonaisten taideviikkojen merkeissä. Syksyllä 2013 päiväkotien monitaidekasvatukselle löytyi uusi muoto, Satusalkkuseikkailu, ja sitä pilotoitiin ensin Leppävirran päiväkodeissa. Tarkoituksena on laajentaa toimintaa myös Joroisten ja Heinäveden päiväkoteihin. Päiväkoteihin jalkautuva taidekasvatustoiminta on osa Soisalo-opiston laatuja kehittämistyötä, jonka tavoitteena on kehittää monitaiteista, eri taideaineita integroivaa taidekasvatustyötä vapaan sivistystyön eri osa-alueilla. Maaliskuussa 2014 Satusalkkuseikkailuun pääsevät mukaan myös kotihoitolapset ja muu yleisö, kun satusalkkuun pääsee tutustumaan esimerkiksi koko perheen Tartu Taiteeseen -tapahtumassa Soisalo-opistotalolla lauantaina sekä Verso-viikkojen muissa tilaisuuksissa Varkaudessa (vk 12) ja Leppävirralla (vk 13). ILOA JA OPPIA

10 YHÄ USEAMPI VARKAUTELAINEN OPISKELEE AVOIMIA YLIOPISTO-OPINTOJA teksti: Sanna Yli-Patola kuvat: Mikko Kauppinen Viimeisen vuoden aikana on Varkaudessa havaittu selkeää kasvua Snellman-kesäyliopiston järjestämän avoimen yliopisto-opetuksen osallistujamäärissä. Syksyllä Varkaudessa käynnistyneet viisi perusopintokokonaisuutta Hallinto-oikeuden, Kasvatus- ja aikuiskasvatustieteen, Opetushallinnon, Psykologian sekä Työ- ja virkamiesoikeuden perusopinnot ovat sisällöltään vastanneet varkautelaisten koulutustarpeeseen. Kuluneen vuoden aikana pelkästään Snellman-kesäyliopiston Varkaudessa järjestämän avoimen yliopisto-opetuksen opiskelijamäärät ovatkin nousseet 70 prosenttia viime lukuvuodesta. Vuodessa Snellman-kesäyliopiston koulutuksiin osallistuu keskimäärin 150 varkautelaista. Lisääntynyt opiskelijamäärä mahdollistaa jatkossakin laadukkaan opetustarjonnan Varkauteen. Suosittujen kasvatustieteen ja oikeustieteen opintojen lisäksi haetaan syksyllä 2014 uusia aluevaltauksia muun muassa erityispedagogiikan ja työ- ja organisaatiopsykologian opintojen saralta. Snellman-kesäyliopiston järjestämässä avoimessa yliopisto-opetuksessa tunnusomaista on toisten opiskelijoiden kohtaaminen ja vuorovaikutteisuus. Näitä oppimiseen johtavia kohtaamisia pyritään muodostamaan niin iltoihin ja viikonloppuihin sijoittuvalla opetuksella kuin myös opinnoissa vertaistukena ja apuna toimivan asiantuntijatutorin palveluilla. Organisaation hyväksi. Yhteiseksi viihtyvyydeksi. Omaksi osaamiseksi. Avoimen yliopisto-opetuksen lisäksi Snellman-kesäyliopisto tarjoaa Varkaudessa ammatillista täydennyskoulutusta, jonka kautta on mahdollista lisätä ja kehittää niin omaa ammatillista osaamista kuin myös koko työyhteisöä. Tilauskoulutusten ansiosta koulutuksia on mahdollista räätälöidä vastaamaan kunkin organisaation omiin tarpeisiin. Snellman-kesäyliopiston ammatilliset täydennyskoulutukset vaihtelevat yhden päivän mittaisista koulutuksista aina laajoihin koulutuskokonaisuuksiin, kuten ensi syksynä uutuutena käynnistymässä olevat henkilöstöjohtamisen ja arkkitehtuurikasvattajan koulutukset. Mikä Snellman-kesäyliopisto? pohjoissavolainen koulutus- ja vapaan sivistystyön organisaatio järjestää alueellaan vahvalla ammattitaidolla avointa korkeakouluopetusta, ammatillista täydennyskoulutusta, kielikursseja, Lasten yliopistotoimintaa, Ikääntyvien yliopistotoimintaa, yleisöluentoja sekä muuta yleissivistävää koulutusta toimipisteet Iisalmen ja Kuopion lisäksi Varkaudessa Soisalo-opistolla 10 ILOA JA OPPIA 2014

11 MAAGISIA HETKIÄ PIMIÖSSÄ teksti: Kati Soininen Kuvataidekoulun tiloissa sijaitsevan pimiön laitteet ovat kestäneet isältä pojalle. Suurennuskoneet, joita löytyy seitsemän kappaletta, ovat peräisin ja 80-luvuilta. Vuosien varrella laitteita on huollettu hyvin. Musiikin suunnittelijaopettaja ja valokuvauksen harrastaja Jukka Tuohino esittelee tiloja ja kertoo, että kaikki tarvittava löytyy, kameroita ja filmiä lukuun ottamatta. -Tämä on Suomen mittakaavassa laajimpia pimiöitä, hän arvelee. Tiloja ovat viime vuosina käyttäneet Varkauden Kameraseuran jäsenet sekä koululaisryhmät Kuoppakankaalta. Opiston kurssejakin pimiössä on järjestetty, viimeksi neljä vuotta sitten. Viime vuosina osallistujia ei ole riittänyt tarpeeksi opetuksen järjestämiseksi. Jos tulijoita kurssille on, opettajat ja tilat kyllä löytyvät. Kuvien tekeminen on käsityötä, pimiössä tehty työ ratkaisee puolet kuvan lopputuloksesta. Yhden kuvan parissa saa halutessaan menemään useammankin tunnin. Eri vaiheiden välillä on maltettava odottaa. Kärsivällisyys ja pitkäjänteisyys kehittyvät samalla kun kuvatkin. Pimiötyöskentely onkin meditaatiota parhaimmillaan. - On maaginen hetki, kun kuva alkaa muodostua nurkka nurkalta, Tuohino toteaa. Valokuvaus vanhoilla laitteilla tekee uutta tuloaan. Vanhat filmikamerat ovat monella tapaa kestäviä. - Vanha filmirunko jos putoaa lattialle, ei se siihen hajoa. Lattia sen sijaan saattaa hajota, Tuohino naurahtaa. Kamerakauppiaat ovat kertoneet, että etenkin nuoret kuvaajat ovat kyselleet vanhojen kameroiden perään. Alalla on tapahtunut myös kehitystä: on tullut uusia filmejä ja papereita. Jukka Tuohino on harrastanut mustavalkokuvausta viidentoista vuoden ajan. Perhekuvatkin päätyvät mustavalkoisina albumiin. - Kun värit otetaan pois, olennainen jää jäljelle. Kuva: Jukka Tuohino Kuva: Harri Suomalainen Suurennuskoneita on vuosien varrella hoidettu hellästi. Jukka Tuohinolta vierähtää pimiössä monesti useampi tunti putkeen. ILOA JA OPPIA

12 KANSALAISOPISTO r TAITEEN PERUSOPETUS TILAUSKOULUTUS r LASTENKULTTUURIKESKUS VERSO Soisalo-opiston toimisto puh Taiteen perusopetus puh Heinävesi r Joroinen r Leppävirta r Pieksämäki r Varkaus