Transkriptio

1 Turun yliopisto Oikeustieteellinen tiedekunta Valintakoe 2013 Tehtävien arvosteluperusteet Tehtävä 1 1) B 2) C 3) B 4) C 5) C 6) C 7) C 8) C 9) C 10) A Jokaiseen monivalintakysymykseen on vain yksi oikea vastaus. Vastaukset perustuvat Jussi Tapanin Rikosvastuun perusteet (2013) teokseen. Merkitse vastauksesi A, B tai C selkeästi erillisessä vastauslomakkeessa olevaan taulukkoon rastittamalla oikea ruutu. Jos et halua vastata kysymykseen, merkitse rasti kohtaan ei vastausta. Jätä kohta tarkastajan merkinnät tyhjäksi. Jokaisesta oikeasta vastauksesta annetaan yksi piste ja jokaisesta väärästä vastauksesta vastaavasti vähennetään yksi piste. Mikäli valitset vaihtoehdon ei vastausta, kysymyksestä ei anneta eikä vähennetä pistettä. Tehtävän enimmäispistemäärä on 10 pistettä ja vähimmäispistemäärä 0 pistettä. Jos yksittäiseen kysymykseen merkitsee vaakariville useamman vaihtoehdon, vastaus merkitään epäselvästi, merkintä jätetään kokonaan tekemättä tai merkintä tehdään tarkastussarakkeeseen, vastaus tulkitaan vääräksi, jolloin siitä vähennetään 1 piste. 1) Suomen rikosoikeudessa on omaksuttu erillisvastuujärjestelmä. Mikä seuraavista väittämistä pitää paikkansa, kun tarkastellaan eri osallisuusmuotojen erottamista nykytilanteessa: A. Rikosoikeudellinen vastuu eritellään muodollis-objektiivisen teorian avulla. B. Rikosoikeudellinen vastuu eritellään aineellis-objektiivisen teorian avulla. C. Rikosoikeudellinen vastuu eritellään subjektiivisten teorioiden avulla. Oikea vastaus B: Erillisvastuujärjestelmä edellyttää, että eri osallisuusmuodot voidaan erottaa jollakin kriteeristöllä. Rajanvedossa on hyödynnetty sekä subjektiivis- että objektiivispainotteisia teorioita. Aikaisemmin erottelu tehtiin muodollis-objektiivisen teorian avulla. Tämä teoria perustui tunnusmerkistössä esitettyyn teonkuvaukseen: tekijävastuu edellytti rikoksen

2 täytäntöönpanotoimen toteuttamista, jolloin täytäntöönpanotoimi määriteltiin teoksi, joka olematta yllytystä tai avunantoa saa aikaan tunnusmerkistön mukaisen seurauksen. Muodollis-objektiivisessa teoriassa ei kuitenkaan voitu ottaa huomioon osallisen kokonaispanosta rikossuunnitelman toteuttamisessa. Niinpä nykyisin on rajanvedossa käytetty aineellisobjektiivista teoriaa, joka on kompromissi muodollis-objektiivisten ja subjektiivisten teorioiden välillä. Aineellis-objektiivinen teoria jakaa subjektiivisten teorioiden kanssa samanlaisen näkemyksen yhteisestä tekopäätöksestä (teon motivaatioperustasta), kun taas objektiivisten teorioiden kanssa on yhteistä se, että eri osallisten tekojen merkitystä painotetaan ja punnitaan myös sisällöllisesti; jokin käyttäytyminen voi olla tunnusmerkistön täyttymisen näkökulmasta ratkaisevampaa kuin toinen. (Tapani 2013, s ) 2) Kriminaalipolitiikan arvopäämääriksi voidaan kutsua: A. Laillisuusperiaatetta, suhteellisuusperiaatetta, sosiaalisen oikeudenmukaisuuden ja vastuunjaon periaatetta, perusoikeuksien kunnioittamisvaatimusta sekä oikeushyvien suojelun periaatetta. B. Laillisuusperiaatetta, yhdenvertaisuus- ja suhteellisuusperiaatetta, legitimiteettivaatimusta sekä ultima ratio periaatetta. C. Laillisuusperiaatetta, syyllisyys- ja suhteellisuusperiaatetta, ihmisarvoisen kohtelun vaatimusta sekä yhdenvertaisuusperiaatetta. Oikea vastaus on C: Tällaisia rikosoikeuden oikeusvaltiollisia rajoitteita ovat laillisuus-, syyllisyys-, suhteellisuus- ja yhdenvertaisuusperiaate sekä ihmisarvoisen kohtelun vaatimus. Näillä periaatteilla on keskeinen rooli rikosoikeudellisessa järjestelmässä, koska ne sääntelevät rangaistuksen langettamista ja tuomittavan rangaistuksen määrää. Toisinaan periaatteita kutsutaan kriminaalipolitiikan arvopäämääriksi. (Tapani 2013, s. 28) 3) A:n tarkoituksena on vahingoittaa vihamiestänsä B puukottamalla. Lähestyessään B:tä, A kompastuu ja tämän kädessä oleva veitsi heilahtaa satuttaen vahingossa B:n vieressä seisonutta C:tä. Tällöin on kyseessä: A. aberratio delicti B. aberratio ictus C. error in obiecto Oikea vastaus on B: Oletetaan, että A kohtaa talvella vihamiehensä B:n. A:n tarkoituksena on vahingoittaa B:tä puukottamalla häntä, mutta A menettää tasapainonsa ratkaisevalla hetkellä kävelykadun liukkauden takia ja huitaisee veitsellä B:n ohi. Veitsi osuu kuitenkin B:n vieressä seisoneen C:n käteen. Tällaista tilannetta kutsutaan harhaiskuksi (aberratio ictus). (Tapani 2013, s. 120)

3 4) Mikä seuraavista väittämistä pitää paikkansa: A. Subordinaatiota sovelletaan konkreettisiin ja abstraktisiin vaarantamisrikoksiin. B. Varkaus on luvattoman käytön privilegioitu muoto. C. Subsidiariteetilla voidaan ratkaista lainkonkurrenssi. Oikea vastaus on C: Subordinaation lisäksi lainkonkurrenssi voidaan ratkaista lakitekstiin sisältyvällä nimenomaisella säännöksellä. Tällaista tilannetta kutsutaan subsidiariteetiksi eli toissijaisuudeksi. (Tapani 2013, s. 225) Vaihtoehto A ei pidä paikkansa, sillä: Subordinaatiota ei sovelleta abstraktisissa vaarantamisrikoksissa. (Ibid., s. 225) Vaihtoehto B ei pidä paikkansa, sillä: Ryöstö kattaa sekä pahoinpitelyn että varkauden, kun taas varkaus on kvalifioidussa suhteessa luvattomaan käyttöön. (Ibid., s. 224) 5) Kaksi henkilöä antaa toisistaan tietämättä kolmannelle henkilölle myrkkyannokset, jotka yksinään eivät aiheuttaisi kuolemaa, mutta joiden yhteisvaikutus on kuolettava. Tällöin: A. Tekijät tulisi tuomita rikoskumppaneina vastuuseen taposta tai murhasta. B. Tekijät tulisi tuomita vain tapon tai murhan yrityksestä. C. Tekijät tulisi tuomita taposta tai murhasta. Oikea vastaus on C: Kaksoiskausaalisuuden erityistapauksena esitetään usein sinänsä hypoteettiselta kuulostava tilanne, jossa kaksi henkilöä antaa toisistaan tietämättä kolmannelle henkilölle myrkkyannokset, jotka yksinään eivät aiheuttaisi kuolemaa, mutta joiden yhteisvaikutus on kuolettava. Pitäisikö tällaisessa tilanteessa kumpikin tekijä tuomita vain tapon tai murhan yrityksestä? Tämä vaihtoehto tuntuu erikoiselta. Onhan myrkkyannosten antaminen joka tapauksessa johtanut seuraukseen eli uhrin kuolemaan, jolloin on vaikea puhua pelkästään rikoksen yrityksestä. Lisäksi tekijöiden tavoitteena on ollut kuoleman aiheuttaminen. Näin ollen kumpikin toisistaan tietämättä myrkkyannoksen antaneista on tuomittava täytetystä teosta eli taposta tai murhasta. Teot ovat syy-yhteydessä seuraukseen, koska myös jommankumman teon poissaolo olisi johtanut siihen, että seurausta ei olisi syntynyt. Jos tekijät olisivat tietoisia toistensa toiminnasta, heidät voitaisiin yhteisymmärryksen perusteella asettaa rikoskumppaneina (RL 5:3) vastuuseen taposta tai murhasta. (Tapani 2013, s. 77)

4 6) Mikä seuraavista väittämistä ei pidä paikkaansa: A. Rikoslaissa yhdyskuntapalvelu ja ehdoton vankeus ovat muodollisesti samanarvoisia rangaistuslajeja. B. Yhdyskuntapalvelu ja nuorisorangaistus luokitellaan avoseuraamuksiksi. C. Valvontarangaistus vastaa ankaruudeltaan ehdollista vankeutta. Oikea vastaus on C. Vaihtoehto C ei pidä paikkansa, sillä: Rikoslakiin uutena rangaistuslajina sisällytetty valvontarangaistus sijoittuu puolestaan yhdyskunt apalvelun ja ehdottoman vankeuden väliin. (Tapani 2013, s. 13) Vaihtoehto A pitää paikkansa, sillä vaikka yhdyskuntapalvelua pidetään tavalli sesti ehdotonta vankeutta lievempänä seuraamuksena, on se luokiteltu rikosla issa muodollisesti samanarvoiseksi kuin ehdoton vankeus. Jos rangaistukset halutaan asettaa ankaruusjärjestykseen lievimmästä ankarimpaan seuraamuk seen, luettelo näyttää seuraavanlaiselta: 1) tuomitsematta jättäminen, 2) rikes akko, 3) sakko, 4) ehdollinen vankeus ja 5) ehdoton vankeus. Nuorisorangaist us on periaatteessa rinnastettavissa ankaruudeltaan ehdolliseen vankeuteen. Sen sijaan yhdyskuntapalvelun ja ehdottoman vankeuden arvottaminen on vai keampi tehtävä. Rikoslain mukaan nämä rangaistuslajit sijoittuvat muodollises ti samalla tasolle, mutta tavallisesti yhdyskuntapalvelua pidetään ehdotonta va nkeutta lievempänä seuraamuksena. (Ibid., s. 13) Vaihtoehto B pitää paikkansa, sillä yhdyskuntapalvelu ja nuorisorangaistus ov at yhdyskuntaseuraamuksia eli avoseuraamuksia: Laitosrangaistus suoriteta an laitosympäristössä, kun taas avoseuraamuksen eli yhdyskuntaseuraamuks en ideana on panna rangaistus täytäntöön sulkematta tuomittua yhteiskunnan ulkopuolelle. Yhdyskuntapalvelu ja nuorisorangaistus ovat suomalaisessa ran gaistusjärjestelmässä yhdyskuntaseuraamuksia. (Ibid., s ) 7) Mikä seuraavista väittämistä on oikein: A voimaan tulevan rikoslain uudistuksen jälkeen jokamiehen kiinniotto-oikeudesta käytetään termiä yleinen kiinniotto-oikeus. B. Itseapuun voidaan turvautua vain silloin kun omaisuus on menetetty rikoksen kautta ja omaisuuden takaisin ottamiseksi toimiin on ryhdytty välittömästi. C. Itseavussa on kyse entisen oikeustilan palauttamisesta. Oikea vastaus on C: Yleisestä kiinniotto-oikeudesta on erotettava itseapu, jossa on kysymys rikoksen kautta tai muutoin kadotetun irtaimen omaisuuden takaisin hankkimisesta eli entisen oikeustilan palauttamisesta. (Tapani 2013, s. 145) Vaihtoehto A on väärin, sillä: Yleisestä kiinniotto-oikeudesta ei säädetä rikoslaissa, vaan pakkokeinolain (PKL) 1 luvun 1 :ssä. Tällä hetkellä on voimassa säännös, jossa käytetään termiä jokamiehen kiinniotto-oikeus. Olen kuitenkin tässä esityksessä ottanut käyttöön voimaan tulevan

5 uudistuksen mukaisen käsitteen yleinen kiinniotto-oikeus. Terminologinen muutos ei vaikuta säännöksen sisältöön. (Ibid., s. 144) Vaihtoehto B on väärin, sillä: Itseapu on sallittua silloin, kun omaisuus on rikoksen kautta menetetty ja toimiin omaisuuden takaisin ottamiseksi on ryhdytty välittömästi rikoksen tapahduttua. Lisäksi itseapua voidaan käyttää silloin, kun menetetty tai kadotettu omaisuus otetaan takaisin siltä, joka pitää sitä oikeudettomasti hallussaan eikä saatavilla ole riittävää ja oikea-aikaista viranomaisapua. (Ibid., s. 146) 8) Mikä seuraavista väittämistä ei pidä paikkaansa: A. Hätävarjelun tarpeellisuusarvioinnissa on sovellettava suhteellisuusperiaatetta. B. Hätävarjeluoikeutta voidaan soveltaa rajoittamattomasti eri oikeushyviin. C. Hätävarjeluteolla voidaan lain sanamuodon mukaisesti puolustaa myös toista henkilöä. Oikea vastaus on C. Vaihtoehto C ei pidä paikkansa, sillä: Hätävarjelun tyyppitapauksena voidaan pitää tilannetta, jossa henkilö puolustautuu omaa henkeä ja terveyttä uhkaavaa hyökkäystä vastaan. Sen sijaan rikoslaissa ei ilmaista selväsanaisesti, voiko hätävarjeluteolla puolustaa myös toista henkilöä ja hänen oikeuksiaan. Lain esitöiden mukaan on kuitenkin selvää, että hätävarjeluoikeuteen voi vedota hyökkäyksen kohteeksi joutuvan lisäksi muukin henkilö. Esimerkiksi pahoinpitelyn uhriksi joutuva voi hyökkäyksen torjumisessa turvautua ulkopuoliseen apuun. Ulkopuolinen saa käyttää hätävarjeluoikeutta myös itsenäisesti ilman uhrin myötävaikutusta. Ulkopuolinen voi puuttua esimerkiksi kadulla alkavaan tai käynnissä olevaan pahoinpitelyyn tai anastustyyppiseen rikokseen. Vaikka hätävarjelua koskeva säännös ei aseta rajoitteita suojattaville oikeushyville, soveltamisalaa määrittää vaatimus puolustusteon tarpeellisuudesta ja käytettävien voimakeinojen suhteellisuudesta. (Tapani 2013, s. 149) Vaihtoehto A pitää paikkansa: Hätävarjelutilanteessa voidaan käyttää vain sellaisia keinoja, jotka ovat puolustettavia suhteessa suojattavaan etuun (suhteellisuusperiaate). (Ibid., s. 153). Vaihtoehto B pitää paikkansa: Hätävarjelu voidaan määritellä puolustusteoksi, joka on välttämätön välittömästi uhkaavan tai jo aloitetun hyökkäyksen torjumiseksi (RL 4:4). Laissa ei aseteta mitään rajoitteita niille oikeudellisille intresseille eli oikeushyville, joita voidaan puolustaa voimakeinoilla. (Ibid., s. 149)

6 9) Mikä seuraavista väittämistä on oikein: A. Alentuneessa syyntakeisuudessa kyky säännellä käyttäytymistä on ratkaisevasti heikentynyt. B. Syyntakeettomuuden toteaminen edellyttää teon tosiasiallisen luonteen ja oikeudenvastaisuuden ymmärtämistä koskevien kriteerien täyttymistä. C. Alentunut syyntakeisuus ei johda automaattisesti rangaistusasteikon lieventämiseen tuomion yhteydessä. Oikea vastaus on C: Alentuneesti syyntakeinen toimii täyttä ymmärrystä vailla. Tällä on yleensä vaikutusta käytettävissä olevan rangaistusasteikon enimmäismäärää, sillä alentunut syyntakeisuus vaikuttaa säännönmukaisesti rangaistusasteikon lieventämistä koskevana perusteena (RL 6:8). Rangaistusasteikon lieventäminen tarkoittaa seuraavaa. Törkeästä pahoinpitelystä tuomitaan vankeutta vähintään yksi vuosi ja enintään kymmenen vuotta. Jos henkilön katsotaan syyllistyneen alentuneesti syyntakeisena törkeään pahoinpitelyyn, käytettävissä oleva rangaistusasteikko on 14 päivää 7,5 vuotta. Neljäsosan vähennys enimmäisrangaistuksesta ei ole kuitenkaan automaattinen, koska rikosoikeuden yleisten oppien uudistuksessa pidettiin epätyydyttävänä sitä, ettei alentuneesti syyntakeista voitu tuomita murhasta elinkautiseen vankeuteen. (Tapani 2013, s. 176) Vaihtoehto A on väärin, sillä: Alentunut syyntakeisuus on määritelty RL 3 luvun 4 :n 3 momentissa siten, että alentuneesti syyntakeisen kyky ymmärtää tekonsa tosiasiallinen luonne tai oikeudenvastaisuus taikka säädellä käyttäytymistään on mielisairauden, vajaamielisyyden taikka mielenterveyden tai tajunnan häiriön vuoksi tekohetkellä merkittävästi alentunut. [--] erottelu tehdään käyttäytymisen sääntelyä koskevan kriteerin avulla: syyntakeettomuudessa kyky säännellä käyttäytymistä on ratkaisevasti heikentynyt, kun taas alentuneessa syyntakeisuudessa kyky on merkittävästi alentunut. (Ibid., s. 179) Vaihtoehto B on väärin, sillä: Syyntakeettomuuden toteaminen ei edellytä molempien kriteerien (teon tosiasiallinen luonne ja oikeudenvastaisuus) täyttymistä. Jos tekijä ei ole ymmärtänyt tekonsa tosiasiallista luonnetta, oikeudenvastaisuuden kriteerin täyttymistä ei tarvitse enää erikseen arvioida. (Ibid., s. 178) 10) Mikä seuraavista väittämistä ei pidä paikkaansa: A. Tuomioistuin voi määrätä rikoslaissa säädetyin edellytyksin mielentilatutkimuksen tehtäväksi jo esitutkinnan aikana tai ennen pääkäsittelyä. B. Suomessa syyntakeisuuden arviointi perustuu normatiiviseen eli oikeusjärjestyksen sisältä määrittyvään syyntakeisuuden arviointiin. C. Mielentilatutkimuksessa esitetty johtopäätös syytetyn mielentilasta ei sido tuomioistuinta.

7 Oikea vastaus on A. Vaihtoehto A ei pidä paikkansa, sillä mielentilatutkimuksesta säädetään oikeudenkäymiskaaressa (OK), ei rikoslaissa. Tuomioistuin voi syyttäjän taikka rikoksesta epäillyn tai tämän edunvalvojan esityksestä määrätä OK 17 luvun 45 :n 1 momentin 2 ja 3 kohdassa säädetyin edellytyksin epäillyn mielentilan tutkittavaksi jo esitutkinnan aikana tai ennen pääkäsittelyä, jos rikoksesta epäilty on tunnustanut syyllistyneensä rangaistavaksi säädettyyn tekoon tai jos mielentilatutkimuksen tarve on muutoin selvä. (Tapani 2013, s. 177) Vaihtoehto B pitää paikkansa: Suomessa on omaksuttu normatiivinen eli oikeusjärjestyksen sisältäpäin määrittyvä syyntakeisuuden arviointi. (Ibid., s. 177) Vaihtoehto C pitää paikkansa: Syytetyn psyykkinen tila selvitetään mielentilatutkimuksessa (OK 17:45). Päätöksen syyntakeisuudesta tekee tuomioistuin, joka ei päätöksenteossaan ole sidottu mielentilatutkimuksessa esitettyyn johtopäätökseen syytetyn mielentilasta. (Ibid., s. 177) Tehtävä 2 a) Abstraktille vaaralle rakentuvissa rikoksissa eli on omiaan -rikoksissa menettely ei tyypillisesti aiheuta todellista vaaraa suojattavalle oikeushyvälle, kuten hengelle tai terveydelle, vaan rangaistavuus on liitetty lähinnä teon vaarallisuuteen eli vaarapotentiaaliin (1 piste). Esimerkkinä liikenneturvallisuuden vaarantaminen (1 piste). (Pääsykoekirja 1/2013, s ) b) Retributiivisissa eli sovitusteorioissa rangaistuksen oikeutus haetaan tehdystä teosta (1 piste). Rangaistuksen oikeutus perustuu siihen, että rikoksentekijän katsotaan ansaitsevan rangaistuksen rikottuaan yhteisesti sovittuja sääntöjä (1 piste). (Pääsykoekirja 1/2013, s. 17) c) Ultima ratio -periaate edellyttää rikosoikeuden käyttöä viimekätisenä keinona yhteiskuntapolitiikassa (1 piste). Esimerkkinä seksuaalipalvelujen oston kriminalisointia koskeva lainsäädäntöprosessi (1 piste). (Pääsykoekirja 1/2013, s ) d) Neljä seuraavista seikoista: rikoslaji, rikospaikka, tekoajankohta, rangaistusjärjestelmään tehtävä muutos, yleinen kansalaiskäsitys ja sietorajan vaihtelu (0,5 pistettä / seikka). (Pääsykoekirja 1/2013, s. 23) e) Laillisuusperiaate sisältää kirjoitetun lain vaatimuksen, jonka mukaan tuomari ei saa mennä lain ulkopuolelle (prater legem -kielto) (0,5). Tuomari ei saa soveltaa lakia analogisesti syytetyn vahingoksi (analogiakielto) (0,5). Lainsäätäjä ei saa

8 määrätä taannehtivasti rangaistavaksi sellaisia tekoja, jotka eivät ennen lakia olleet kriminalisoituja, eikä tuomari saa soveltaa taannehtivasti lakia sellaisen teon rankaisemiseksi, joka tekohetkellä ei ollut vielä rangaistava. (retroaktiivisuuskielto) (0,5). Lainsäätäjä ei saa säätää epätäsmällisiä rikossäännöksiä (epätäsmälllisyyskielto) (0,5). (Pääsykoekirja 1/2013, s. 46) Tehtävä 3 a) Vaikka A on anastusrikosten tekopäivänä täyttänyt 15 vuotta, hän ei kuitenkaan ole ollut ikänsä puolesta rikosoikeudellisessa vastuussa (1 p.). Henkilö ei ole rikosoikeudellisesti vastuunalainen vielä sinä päivänä, kun hän täyttää 15 vuotta, vaan vasta seuraavan vuorokauden alusta lukien (1 p.). b) A on toiminut pakkotilassa. (2 p.) Mallivastauksen perustelu: oikeuttamisperusteisiin kuuluva pakkotila on tilanne, jossa oikeudellisesti suojattu etu (tässä omaisuus eli ikkuna) joudutaan uhraamaan, jotta kyetään pelastamaan jokin toinen olennaisesti suurempi, oikeudellisesti suojattu etu (tässä henki ja terveys) pakottavasta, välittömästi uhkavasta vaarasta (tässä paleltuminen). c) 4 vuotta + 1 vuosi 6 kuukautta + 1 kuukausi = 5 vuotta 7 kuukautta. (2 p.) Mallivastauksen perustelu: yhteenlaskusäännön mukainen vankeusrangaistuksen enimmäisaika muodostuu laskemalla yhteen eri rikosten maksimirangaistukset. Jos joistain rikoksista on seuraamuksena vain sakkoa, sakot vastaavat yhteensä yhtä kuukautta vankeutta. Vankeusrangaistuksen enimmäisaika on tällöin 4 vuotta (törkeän varkauden enimmäisrangaistus) + 1 vuosi 6 kuukautta (varkauden enimmäisrangaistus) + 1 kuukausi (4 näpistystä, seuraamuksena vain sakkoa, jolloin ne vastaavat yhteensä yhtä kuukautta vankeutta). d) 4 vuotta + 3 vuotta = 7 vuotta. (2 p.) Mallivastauksen perustelu: ylittämissäännön mukaista vankeusrangaistuksen enimmäisaikaa laskettaessa pohjaksi otetaan eri tekojen ankarin enimmäisrangaistus, joka tässä on törkeällä varkaudella 4 vuotta vankeutta. Koska ankarin enimmäisrangaistus on vankeutta vähintään 4 vuotta, se saadaan RL 7 luvun 2 :n 1 momentin 3 -kohdan mukaan ylittää enintään kolmella vuodella, jolloin ylittämissäännön mukaiseksi vankeusrangaistuksen enimmäisajaksi muodostuu 7 vuotta (4 vuotta + 3 vuotta). e) 5 vuotta 7 kuukautta. Lain sanamuodon mukaisesti kumpaakaan edellä mainituista rangaistuksen enimmäisajoista ei saa ylittää. (1 p.)

9 Mallivastauksen perustelu: vastaus on rikoslain 7 luvun 2 :n 1 momentissa, jonka mukaan rangaistus ei saa olla eri rikosten enimmäisrangaistusten yhteisaikaa pitempi ja vastaavasti (a)nkarinta enimmäisrangaistusta ei myöskään saa ylittää enempää kuin [ ] kolmella vuodella, jos ankarin enimmäisrangaistus on vankeutta määräajaksi vähintään neljä vuotta. f) 4 kuukautta. Eri rikoksista ankarin vähimmäisrangaistus on törkeän varkauden 4 kuukautta vankeutta. (1 p.) Mallivastauksen perustelu: rangaistus ei saa olla lyhyempi kuin eri rikoksista seuraava ankarin vähimmäisrangaistus. Tässä ankarin vähimmäisrangaistus on törkeän varkauden 4 kuukautta vankeutta. Pääsykoekirja 1/2013 s. 148, , Tehtävä 4. A.1. Jotta A) kohta oli kysymyksen tarkoittamalla tavalla oikein, tuli tunnistaa sovellettavaksi laiksi maakaari (1 p.) ja perustella valinta kiinnittämällä huomiota kaupan kohteeseen maakaareen soveltamisalaan kuuluvana: maakaaren 2 luvussa säädetään kiinteistön kaupasta, (1 p. s. 8.) ja siinä kiinteistön kaupasta säädetty koskee myös kiinteistön määräalan kauppaa. A.2. Kaupan kohteen tunnistamista määräalaksi ei kysymyksen toisen osan tarkastamiseen oikeuttavaan vastaukseen edellytetty, mutta sen mainitsemisesta hyvitettiin yksi lisäpiste (1p., s. 8.) B.1. Kyseessä voi olla MK 2:18:n tarkoittama vallintavirhe (1 p. s. 81.), sillä ko. lainkohdan mukaan kiinteistössä on vallintavirhe, jos B.2. myyjä on ennen kaupan tekemistä antanut ostajalle virheellisen tai harhaanjohtavan tiedon voimassa olevasta kaavasta, rakennuskiellosta, luovutusrajoituksesta tai muusta kiinteistön käyttöä tai vallintaa rajoittavasta viranomaisen päätöksestä (1 p. s ) ja annetun tiedon voidaan olettaa vaikuttaneen kauppaan B.3. myyjä on ennen kaupan tekemistä antanut virheellisen tai harhaanjohtavan tiedon naapurikiinteistön käyttöä koskevasta viranomaisen luvasta tai päätöksestä (1 p. s ) ja annetun tiedon voidaan olettaa vaikuttaneen kauppaan B.4. - myyjä on ennen kaupan tekemistä jättänyt ilmoittamatta ostajalle tiedossaan olevasta [B.3. kohdassa tarkoitetusta] luvasta tai päätöksestä, joka tyypillisesti

10 vaikuttaa myydyn kaltaisen kiinteistön käyttöön tai arvoon, (1 p. s ) ja laiminlyönnin voidaan olettaa vaikuttaneen kauppaan; B.5. Mikäli vaikuttavuuskriteerin ja annetun tiedon / laiminlyönnin voidaan olettaa vaikuttaneen kauppaan on kytkenyt kaikkiin niihin kohtiin B.2-B.4, jotka vastauksessaan on pistehyvitykseen oikeuttavalla tavalla ilmaissut, hyvitetään siitä 1 p. B.6. - myyjä on ennen kaupan tekemistä jättänyt oikaisematta havaitsemansa ostajan virheellisen käsityksen [B.2 ja B.3 kohdassa tarkoitetusta] päätöksestä taikka siihen verrattavasta seikasta, joka estää ostajaa käyttämästä tai vallitsemasta kiinteistöä aiotulla tavalla; B.7. - kiinteistöllä olevaan rakennukseen tai kiinteistöllä harjoitettuun toimintaan ei ole tarvittavaa lupaa (1. p, s. 82) Tehtävä 5 1) Asuntokauppalain esitöissä erotellaan erilaisia myyjärooleja, kun taas maakaaren esitöissä myyjää pidetään yksiselitteisesti kaupan kohteen parhaiten tuntevana henkilönä, jolle on perusteltua asettaa laaja tiedonantovelvollisuus. Väärin. Lainaus pääsykoekirjan 2/2013 sivulta 33: Jakso 2.3.7, Kokonaiskuva esitöistä Maakaaren esitöissä kuvataan myyjää välillä yksityishenkilömyyjänä, jolle asetettavat vaatimukset on pidettävä kohtuullisina, joskus kaupan kohteen parhaiten tuntevana henkilönä, jolle on perusteltua asettaa laaja tiedonantovelvollisuus. Asuntokauppalaissa erotellaan toisistaan tyyppitilanteina uuden asunnon kauppa, jossa myyjä on tyypillisesti elinkeinonharjoittaja, ja käytetyn asunnon kauppa, jossa myyjä on tyypillisesti yksityishenkilö. Yksityishenkilömyyjälle ei haluta asettaa liian ankaraa vastuuta, ja merkitystä annetaan myös sille, käyttääkö myyjä apunaan välittäjää vai ei. 2) Takautuvan sivullissuhteen kollisiossa lähtökohtana on, että kiinteistön saa pitää se, jolle se on ensin luovutettu. Oikein. Lainaus pääsykoekirjan 2/2013 sivulta 75: Jakso 3.7.2, Sivullisille kuuluvien oikeuksien vaikutus ostajan asemaan Lähtökohtana [takautuvan sivullissuhteen kollisiossa] on, että kiinteistön saa pitää se, jolle se on luovutettu ensin.

11 3) Virheen ilmenemisellä tarkoitetaan maakaaressa sitä, että virhe tulee ostajan tai jonkin muun henkilön tietoon. Väärin. Lainaus pääsykoekirjan 2/2013 sivulta 36: Jakso 3.3, Virheen määräytymisen ajankohta Virheen ilmenemisellä ei tarkoiteta sitä, että virhe tulee ostajan tai jonkun muun henkilön tietoon. Maakaaren esitöiden mukaan virheen myöhemmällä ilmenemisellä viitataan siihen, että kiinteistössä oleva vika tai puute ei ole vielä kaupantekohetkellä aiheuttanut vahinkoja. Esimerkkinä mainitaan kosteuden pääsy rakenteisiin. 4) A osti B:ltä omakotitalon tontteineen. Heti A:n saatua lainhuudon ja asetuttua kodiksi uuteen kotiinsa C tuli kertomaan A:lle, että B:n ja C:n välillä oli voimassa viisi vuotta sitten kymmeneksi vuodeksi solmittu kirjallinen sopimus, jonka perusteella C:llä oli oikeus nostaa hiekkaa hiekkakuopasta, joka sijaitsi A:n juuri ostaman kiinteistön alueella. C tarvitsi hiekkaa silloin tällöin korjatakseen järvirantansa mutapohjaa mukavammaksi hiekkapohjaksi ja vastapainoksi A saisi sopimuksen mukaan käyttää C:n rantaa joka kesä kolmen viikonlopun ajan. Pieni hiekanotto ei myöskään C:n mielestä mitenkään haittaisi A:n mahdollisuuksia nauttia kiinteistöstään. Joka tapauksessa vaikka B ei ollut muistanut kertoa A:lle hiekanottosopimuksesta, niin koska sopimus oli solmittu jo kauan aikaa ennen kiinteistön myyntiä sen täytyi olla sitova A:ta kohtaan. Väärin. Lainaus pääsykoekirjan 2/2013 sivulta 76: Jakso 3.7.2, Sivullisille kuuluvien oikeuksien vaikutus ostajan asemaan Lähtökohtana on, että kirjaamiskelpoinen erityinen oikeus sitoo ostajaa eli esimerkiksi vuokralainen saa jatkaa kiinteistön hallitsemista vuokrasopimuksen perusteella kaupasta huolimatta. Ostaja voi kuitenkin saada vilpittömän mielen suojaa: erityinen oikeus ei sido ostajaa, jos ostaja ei kiinteistön ostaessaan tiennyt eikä hänen pitänytkään tietää siitä ja ostaja on hakenut lainhuutoa saannolleen ennen kuin erityisen oikeuden haltija on hakenut oikeutensa kirjaamista. 5) Myyjä ei voi vapautua virhevastuusta vetoamalla siihen, että hänelle kiinteistön myynyt taho jätti jotain olennaista kertomatta. Oikein. Lainaus pääsykoekirjan 2/2013 sivulta 160: Jakso 7.2.1, Aikaisempien omistajien vaikutus virhetilanteen syntymiseen Myyjä on vastuussa antamastaan virheellisestä tiedosta, vaikka se olisi peräisin asunnon edelliseltä omistajalta. Myyjän tiedonantovelvollisuuden täyttämistä

12 arvioitaessa kiinteistön myyjä ei voi edukseen vedota esimerkiksi siihen, että hän on omistanut kiinteistön vasta vähän aikaa eikä siksi tunne sen ominaisuuksia, vaan myyjän tiedonantovelvollisuutta arvioidaan sen mukaan, mitä omistajan yleensä on tiedettävä omaisuudestaan. Saman periaatteen mukaan myyjä ei voi virhevastuusta vapautuakseen vedota myöskään siihen, että hänen ostajalle antamiensa tietojen puutteellisuus johtuu siitä, ettei edellinen omistaja ole kertonut hänelle jostakin seikasta, josta hänen olisi pitänyt kertoa. 6) Moitteettomasti toiminut myyjä voi maakaaren mukaan joutua vastuuseen virheestä. Oikein. Lainaus pääsykoekirjan 2/2013 sivulta 56: Jakso 3.5.5, Salainen virhe Myyjän vastuu salaisesta virheestä on moitteettomasti toimineen myyjän vastuuta yllättävästä puutteesta, mikä erottaa salaisen virheen muista laatuvirhetyypeistä. Myyjä ei ole jättänyt kertomatta tietämistään kiinteistön ominaisuuksista eikä myöskään sitoutunut sopimusehtoon, jota ei voi pitää, tai antanut tietoja, joita ei ole varmistanut. Myyjän vastuu salaisesta virheestä ei kytkeydykään myyjän menettelyyn vaan siihen, millainen kiinteistö on verrattaessa sitä muihin vastaaviin kohteisiin. 7) Asuntokauppalain mukaan asunnon ostaja ei ole velvollinen tarkastamaan myyjän antamien tietojen paikkansapitävyyttä ilman erityistä syytä, mutta myyjän selkeä ja yksilöity kehotus tarkastaa sellaisen seikan paikkansapitävyys, josta myyjällä ei itsellään ole varmaa tietoa, voi olla riittävä syy edellyttää ostajalta myyjän asunnosta antaman tiedon tarkastamista. Oikein. Lainaus pääsykoekirjan 2/2013 sivuilta 96 97: Jakso 4.3, Ennakkotarkastusvelvollisuus Tarkastusvelvollisuutta rajoittavat myyjän antamat tiedot. Ostaja saa lähtökohtaisesti luottaa myyjän antamiin tietoihin, eikä hänen tarvitse ilman erityistä syytä tarkistaa niiden paikkansapitävyyttä. Asuntokauppalain mukaan myyjän kehotus voi antaa ostajalle syyn tarkastaa myyjän asunnosta antamien tietojen paikkansapitävyys tai ulottaa tarkastus seikkoihin, joiden tutkiminen edellyttää teknisiä toimenpiteitä tai muita tavanomaisesta poikkeavia järjestelyjä. Lain esitöiden mukaan myyjän ilmoituksen on oltava objektiivisesti arvioiden niin selkeä ja yksilöity, että ostaja voi sen perusteella saada selville, minkä seikat on syytä tarkistaa. Kehotuksen on kohdistuttava sellaiseen seikkaan, josta myyjällä ei itsellään ole varmaa tietoa.

13 8) Sillä, kuinka merkityksellinen virhe on, ei asuntokauppalain mukaan ole merkitystä myyjän virhevastuun syntymiselle. Väärin. Lainaus pääsykoekirjan 2/2013 sivulta 92: Jakso , Salainen taloudellinen virhe Edellytyksenä myyjän virhevastuulle on virheen merkittävyys: asunnon omistamiseen liittyvien vastuiden tai velvoitteiden tulee olla olennaisesti suurempia, kuin mihin asunto-osakeyhtiöissä yleensä on syytä varautua. Jos odottamattomia vikoja ja puutteita ilmenee useampia, niitä on arvioitava kokonaisuutena. Taloudellisen virheen merkittävyyskynnys ylittyy, jos vikojen ja puutteiden yhteisvaikutus on sellainen, että taloudelliset velvoitteet muodostuvat merkittävästi suuremmiksi kuin ostajalla on ollut perusteltua aihetta edellyttää. 9) Vastavalmistunut lakimies X osti edulliseen hintaan omakotitalon tontteineen eläkeläinen Y:ltä. Y oli päättänyt viettää elämänsä ehtoopäivät palvelutalossa, koska ei ollut enää muutamaan vuoteen pystynyt kunnolla huolehtimaan omakotitalon vaatimista kunnostustöistä. Tähän vedoten Y kehottikin X:ää teettämään talossa kuntotarkastuksen. Reipas ja suoraselkäinen X oli iloinen Y:n avoimuudesta ja osapuolet sopivat, että "Y ei vastaa kuntotarkastuksessa ilmenneistä vioista". X teetti kiinteistössä kuntotarkastuksen entisen opiskelukaverinsa Z:n firmalla. Z:n raportin mukaan omakotitalo oli muuten kunnossa, mutta että saunatilan pesuhuoneen ilmanvaihtokoneisto oli vanhuuttaan alkanut hajota ja tuskin enää riitti tuulettamiseen pesuhuoneen normaalissa käytössä. Kaupat tehtiin saman tien ja pian tämän jälkeen X:n muuttaessa uuteen kotiinsa hän korjauttikin ensitöikseen ilmanvaihtolaitteiston. Pesuhuoneen tuuletusrakenteita avatessaan X huomasi, että seinien sisällä oli hometta. Y tuhahti asiasta kuullessaan, notta kuka tahansa maalaisjärjellä ajatteleva olisi sopimusta tehdessään ymmärtänyt kuntotarkastusraportin viittaavan homevaaraan. X:n mukaan vastuunrajoitusehto ei poistanut Y:n korvausvelvollisuutta. Oikein. Lainaus pääsykoekirjan 2/2013 sivulta 148: Jakso 6.2.2, Yksilöintivaatimus Ratkaisussa 2009:31 oli kysymys tapauksesta, jossa myyjä ei kauppakirjan mukaan vastannut kuntotarkastuksessa ilmenneistä vioista, eikä niistä mahdollisesti rakenteille tai muille vastaaville aiheutuneista vahingoista. Korkein oikeus totesi, ettei kuntotarkastuksessa ollut havaittu rakennuksen yläpohjan kosteusvauriota, vaikka siinä olikin huomautettu eräistä rakennuksen kattoon liittyvistä riskeistä. Koska maakaaren mukaan myyjän vastuuta voidaan rajoittaa vain riittävän yksilöidyillä ehdoilla ja kauppakirjassa oli yksilöidysti rajoitettu myyjän vastuuta vain kuntotarkastuksessa havaittujen puutteiden osalta, vastuunrajoitusehto ei estänyt ostajaa vetoamasta virheenä kosteusvaurioon. Merkityksetöntä oli, että vauriot

14 ilmenivät sellaisessa paikassa, johon myös kuntotarkastuksessa havaitut puutteet olisivat voineet aiheuttaa vaurioita. 10) Sopimuksen sisällön epätasapaino on yleensä riittävä peruste sovittelulle. Väärin. Lainaus Pääsykoekirjan 2/2013 sivulta 153: Jakso 6.2.3, Vastuunrajoitusehtojen sovittelu Kohtuuttomuusarviointi on kokonaisharkintaa, jossa tulee huomioida sekä sopimuksensisäinen epätasapaino että sopimuksenulkoiset tekijät. Oikeuskirjallisuudessa on katsottu, ettei pelkkä sopimuksen sisällön epätasapaino ole yleensä riittävä peruste sovittelulle, vaan sovittelun edellytyksenä on sopimuksensisäisen epätasapainon johtuminen sopimuksenulkoisista tekijöistä, esimerkiksi osapuolten epätasavertaisista neuvotteluasemista Tehtävä 6. 6 a) Tekstit (yhteensä 2,5 pistettä) 1. De jure belli ac pacis 1625 (0,25p.) (Pääsykoekirjan 3/2013 sivut 177 ja 70) 2. Leviathan 1651(0,25p.) (Pääsykoekirjan 3/2013 sivut 177 ja 71) 3. De iure naturae et gentium libri octo 1672 (0,25p.) (Pääsykoekirjan 3/2013 sivut 177 ja 72) 4. Two Treaties of Government 1690 (0,25p.) (Pääsykoekirjan 3/2013 sivut 177 ja 117) 5. Fundamenta juris naturae et gentium 1705 (0,25p.) (Pääsykoekirjan 3/2013 sivut 177 ja 74) 6. De l esprit des lois 1748 (0,25p.) (Pääsykoekirjan 3/2013 sivut 177 ja 117) 7. Dei delitti e delle pene 1764 (0,25p.) (Pääsykoekirjan3/2013 sivut 177 ja 122) 8. A Fragment on Government 1776 (0,25p.) (Pääsykoekirjan 3/2013 sivut 177 ja 148) 9. Philosophie des Rechts 1821 (0,25p.) (Pääsykoekirjan 3/2013 sivut 177 ja 162) 10. Declaration of Sentiments 1848 (0,25p.) (Pääsykoekirjan 3/2013 sivut 177 ja 167)

15 6 b) Two Treatises of Government (yhteensä 4,5 pistettä) B1 kirjoittaja on John Locke (0,5 p.) B2 kirjoitti yhteiskuntasopimuksesta (0,5 p.) B3 kritisoi ajatusta itsevaltiaasta (0,5p.) B4 valtiollisen vallankäytön oli nojattava vallanjakoon (myös maininta vallan kolmijaosta oli hyväksytty, vaikka varsinaisesti vasta Montesquieu muotoili tämän ajatuksen) (0,5p.) B5 ja yksilön oikeuksiin (hyväksytty myös yksilön vapauksiin ) (0,5p.) B6 korkein poliittinen valta oli oltava parlamentilla (hyväksytty myös lainsäädäntövalta oltava parlamentilla ja parlamentarismi) (0,5p.) B7 ihmisillä säilyivät oikeudet henkeen, vapauteen ja omaisuuteen (maininta yhdestä näistä riitti) (0,5p.) B8 kyseenalaisti väkivaltakoneiston toiminnan/kuolemanrangaistuksen (riittää, että toinen mainittu)(0,5p.) B9 ei kuitenkaan kannattanut demokratiaa/parlamentissa olivat vain ylemmät säädyt (riittää, että toinen mainittu) (0,5p.) Pääsykoekirja 3/2013, sivu Tehtävän arvostelussa otettiin huomioon myös sellaiset vastaukset, joissa kohdassa a) viivalle 4 sijoitettu teksti oli väärin, mutta joissa kuitenkin oli selvästi kirjoitettu teoksesta Two Treatises of Government. Nämä vastaukset arvosteltiin yllä olevien arvosteluperusteiden mukaan. - Tehtävän vaativuus huomioon ottaen annettiin pisteitä myös kaikista sellaisista b- kohtaan annetuista vastauksista, joissa oli mainittu edellä esitettyjen arvosteluperusteiden mukaisia seikkoja, vaikka kohdan a) vastaus olisi ollut väärin. Käytännössä pisteitä sai tällöin yhteiskuntasopimuksen (0,5p), vallanjaon (0,5p) tai kuolemanrangaistuksen kritisoinnin (0,5p) mainitsemisesta. - Näin ollen lopulta kaikki kohtaan b) annetut vastaukset luettiin ja arvosteltiin edellä mainittujen arvosteluperusteiden mukaisesti. 6 c) Philosophie des Rechts (yhteensä 3 pistettä) C1 G. W. F. Hegelin kirjoittama (0,5p.) C2 Hegel edusti saksalaiseksi idealismiksi kutsuttua suuntausta (hyväksytty myös pelkkä idealismi) (0,5p.)

16 C3 Hegelillä oli vahva vaikutus poliittisessa filosofiassa (hyväksytty myös esim. politiikan filosofiassa) (0,5p.) C4 Hegelin ajattelussa valtion tuli toteuttaa kansanhenkeä (hyväksytty myös kansallishenki, kansan tahto, kansalle ominainen henki tms.) (0,5p.) C5 Hegelin (absoluuttisen idealismin) tavoitteena oli maailman ja ihmiskunnan historian kokonaisvaltainen ymmärtäminen (mainintaa absoluuttisesta idealismista ei edellytetty, hyväksytty myös esim. pyrki selittämään kokonaisvaltaisesti koko yhteiskunnan toimintaa ) (0,5p.) C6 Yhteiskunnan järjestämisessä tuli Hegelin mukaan pyrkiä tilanteeseen, jossa valtio turvaa kansalaisten vapauden ja tasa-arvon (hyväksytty myös valtio takaa hyvinvoinnin. Oleellista, että on mainittu näiden takaajana/turvaajana valtio) (0,5p.) Pääsykoekirja 3/2013, sivu Lisäksi vaikka Hegel ei lukeudu historiallisen koulun edustajiin, on historiallisen koulun mainitsemisesta c-kohdan yhteydessä annettu 0,5 pistettä, sillä valintakoekirjan perusteella Hegelin ajattelun voidaan ymmärtää nivoutuvan tähän ajankohtaan - Kuitenkin siinä missä Hegelin tavoitteena oli maailman ja ihmiskunnan historian kokonaisvaltainen ymmärtäminen, historiallinen koulu keskittyi korostamaan omaa, kansallista menneisyyttä ja perinteitä. Tämän vuoksi historiallisen koulun sisällöstä ja sen ajattelijoista ei ole annettu enemmän pisteitä. - Kuten b-kohdassa, tehtävän vaativuus huomioon ottaen pisteitä on annettu myös sellaisiin vastauksiin, jotka olivat sijoittaneet kohdassa a) väärän tekstin viivalle 9, mutta jotka kuitenkin esittivät c-kohdan vastauksissa sellaisia seikkoja, jotka voidaan yllä olevien arvosteluperusteiden nojalla yhdistää myös Hegeliin ja Philosophie des Rechtsiin. Käytännössä pisteitä sai silloin esim. kansanhengen (0,5p) ja historiallisen koulun (0,5p) mainitsemisesta. - Näin ollen myös kaikki kohtaan c) annetut vastaukset luettiin ja arvosteltiin edellä mainittujen arvosteluperusteiden mukaisesti

17 Tehtävä 7 Arvosteluperusteet (tiedot löytyvät Pääsykoekirjan 3/2013 SIVUILTA 126, 134,135 ja 146) : Kohdissa a)-c) on on ensin tullut vastata oikein ensimmäisenä kysyttyyn tietoon, jotta on voinut saada pisteitä muista tähän liittyvistä tiedoista. Ka) Kustaa III:s (a1:0,5p.). Kustaa III:een vaikutti erityisesti Cesare Beccaria (a2:0,5p.). Aluksi Kustaa III:n uudistusten vuoksi vankilat täytyivät, mikä heikensi vankien oloja (a3:1,5). Tämä ei edesauttanut vankeja parantumaan rikollisista taipumuksistaan (a4: 0,5). 3p. Arvosteltaessa vastauksia puutuvat tiedot on merkattu seuraavasti: -B (puuttuu a2); -vankien olot (puuttuu a3); -VR (puuttuu a4). Kb ) Patria potestas (b1:0,5p.) leimasi patriarkaalisen yhteiskunnan valtasuhteita (b2:0,5p). Patria potestas ulottui pojan puoleisiin lapsiin (b3:0,5), kun taas tyttären lapset kuuluivat tyttären aviomiehen isälle (b4:0,5). Lapsi saattoi vapautua patria potestasista isän kuoleman kautta (b5:0,5p. ) tai jos isä karkotettiin eliniäkseen (b6:0,5 p.) tai jos isästä tehtiin orja (b7:0,5). 3,5p. Arvosteltaessa vastauksia puutuvat tiedot on merkattu seuraavasti: -yv (puuttuu b2);-pojat (puutuu b3); -tyttäret/vaimot (puuttuu b4); -pp:n kuolema (puutuu b5), karkotus (puutuu b6) tai orjuus (puutuu b7). Kc) Leopoldinan (c1:1p) mukaan raskain rangaistus oli julkinen työpalvelus, jota miehet tekivät suolakaivoksilla tai kuivaamalla soita. (c2:1,5 p). Naiset tuomittiin työ- tai kuritushuoneisiin pois yleisön silmistä (c3:1p; naisten osalta pelkkä jommankumman pakkolaitoksen maininta ei riitä, vaan on tuotava myös esiin, että naiset sijoitettiin eristykseen pois julkisen piiristä ja muiden katseilta). 3,5p. Arvosteltaessa vastauksia puutuvat tiedot on merkattu seuraavasti: -pakkotyö (puuttuu c2); -naiset (puuttuu c3)

18 Tehtävä 8. Vastaa Toomas Kotkaksen kirjan Hyvinvointivaltio, kansalaisuus ja oikeudet perusteella alla olevaan kysymykseen. Vastaustilan ylimenevää osaa ei lueta. Nimeä Gøsta Esping-Andersenin kolme hyvinvointivaltiomallia ja niiden ominaispiirteet? Vastaus: 1) Hyvinvointivaltiomalleja on liberaali hyvinvointivaltiomalli. (1 p.) 2) Hyvinvointivaltiomalleja on konservatiivinen hyvinvointivaltiomalli. (1 p.) 3) Hyvinvointivaltiomalleja on sosiaalidemokraattinen hyvinvointivaltiomalli. (1 p.) 4) Liberaalissa hyvinvointivaltiomallissa sosiaalietuudet ovat tuloharkintaisia toimeentuloturvan ollessa sidottu panokseen työmarkkinoilla (selektiivinen järjestelmä). (1 p.) 5) Liberaalissa hyvinvointivaltiomallissa sosiaalietuuksien taso on matala ja etuuden saajaa leimaava. (1 p.) 6) Konservatiivisessa hyvinvointivaltiomallissa työmarkkinajärjestöillä on keskeinen rooli sosiaaliturvajärjestelmien luomisessa ja niiden toimeenpanossa. (1 p.) 7) Konservatiivisessa hyvinvointivaltiomallissa järjestelmän sisällä toimeentuloturvan tasossa voi olla suuriakin eroja eri ammattiryhmien välillä. (1 p.) 8) Konservatiivisessa hyvinvointivaltiomallissa valtiolla on verrattain vahva rooli järjestelmän sääntelijänä minkä lisäksi kirkon vaikutus on näkyvä. (1 p.) 9) Sosiaalidemokraattisessa hyvinvointivaltiomallissa on ominaista se, että koko väestö on sosiaaliturvan piirissä (universalismi) etuuksien tason ollessa korkea. (1 p.) 10) Sosiaalidemokraattisessa hyvinvointivaltiomallissa sosiaaliturvajärjestelmä pyrkii tekemään kansalaisen riippumattomaksi työmarkkinoista ja perhesiteistä. (1 p.)