Euroopan ammatillinen yhteisjärjestö EAY: Ilmastopolitiikan rahoitusta ja hallintaa koskeva kannanotto. Hyväksytty EAY:n hallituksessa

Transkriptio

1 Euroopan ammatillinen yhteisjärjestö EAY: Ilmastopolitiikan rahoitusta ja hallintaa koskeva kannanotto Hyväksytty EAY:n hallituksessa Taustaa EAY hyväksyi lokakuussa 2009 päätöslauselman, joka koski ilmastonmuutosta, elinkeinopolitiikan uusia suuntia ja keinoja talouskriisistä selviämiseksi. Päätöslauselma sisältää voimakkaita ja kunnianhimoisia suosituksia. EAY kehottaa Euroopan unionia ottamaan työntekijät ja heidän edustajansa huomioon ratkaisevan tärkeinä tekijöinä, joiden kanssa Euroopan unionin on käytävä vuoropuhelua ja neuvoteltava siirtymisestä vähähiiliseen, pysyviä työpaikkoja ja sosiaalista kehitystä tarjoavaan talouteen. Kööpenhaminassa käytyjen neuvottelujen jälkeen 4. helmikuuta 2010 kokoontunut EAY:n työvaliokunta kehotti jälleen Euroopan unionia sitoutumaan yhteiseen vihreän kasvun politiikkaan, joka edistää laadukkaiden työpaikkojen säilyttämistä ja luomista sekä sosiaalista kehitystä talouden kaikilla aloilla. Oheinen kannanotto pyrkii edistämään EAY:n suosituksia, jotka esitettiin EAY:n lokakuussa 2009 hyväksytyssä päätöslauselmassa kuten myös aiemmissa päätöslauselmissa. Suositukset koskevat erityisesti ilmastopolitiikan rahoitus ja hallintakeinoja EAY:n tärkeimpinä pitämien tavoitteiden saavuttamiseksi. 2. Ilmastopolitiikka jatkossa Vaikka Kiina ja Yhdysvallat eivät olleet valmiita hyväksymään Kööpenhaminassa sitovia hiilidioksidipäästöjen vähentämistavoitteita, nimenomaan Kiina ja Yhdysvallat panostavat valtavasti hiilidioksidipäästöiltään vähäisiin teknologioihin. Euroopassa panostukset ovat riittämättömiä. Siksi Eurooppa on vaarassa nopeasti menettää nykyisen asemansa maailman johtavana toimijana kyseisellä, ratkaisevan tärkeällä talouden alalla. Euroopan on painostettava maailman muita hiilidioksidipäästöjen tuottajia yhä enemmän, jotta ne hyväksyisivät kunnianhimoiset, sitovat tavoitteet hiilidioksidipäästöjen vähentämiseksi. Euroopan on myös laadittava kiireellisesti strategia, jonka avulla varmistetaan puhtaisiin teknologioihin liittyvien innovaatioiden syntyminen Euroopassa samalla kuitenkin säilyttäen eurooppalainen yhteiskuntamalli ja vahvistaen sitä.

2 Euroopan on panostettava kiireesti teknologioihin, joilla energiahuollon varmuus voidaan taata sekä energiatehokkuutta lisäämällä että energiahuoltoa monipuolistamalla. Kilpailua teknologian innovaatioista ei voida käydä sosiaalisten hyötyjen edun kustannuksella. Hallitusten väliintuloa tarvitaan, jotta mainitut tavoitteet voidaan saavuttaa ja ottaa käyttöön yhä tehokkaampia julkisia ja yksityisiä keinoja. Jotta viranomaiset voisivat ottaa käyttöön erilaisia keinoja, edellytyksenä on, että heillä on käytettävissään tarvittavat rahavarat niin Eurooppatasolla kuin myös alueellisesti ja sektoreittain. Näitä keinoja ovat muun muassa tutkimuksen ja kehityksen tukeminen, teknologioiden esittelyn ja teknologioihin sijoittamisen tukeminen, energiaintensiivisten teollisuudenalojen oikein ennakoitu ja mitoitettu tukeminen välttämättömien investointien helpottamiseksi, standardien asettaminen, sääntely, julkiset investoinnit, teknologioiden levittäminen eteläiselle pallonpuoliskolle, ympäristöystävällisten työpaikkojen ja koulutuksen, valmennuksen ja elinikäisen oppimisen tuottamien taitojen hyvä hallinta. 3. Rahoitusvälineet ovat ratkaisevan tärkeitä Olemassa olevia eurooppalaisia talouden instrumentteja voidaan käyttää näiden keinojen rahoittamiseen, mutta ne ovat riittämättömiä: Euroopan unionin budjetti, Euroopan talouden elvytyssuunnitelma ja Euroopan koheesio ohjelman rakennerahastot. Nykyisiä rahoituskeinoja on vahvistettava ja otettava käyttöön yhä enemmän hyödyttämään Euroopan unionin kehittämisstrategiaa. Euroopan investointipankki on merkittävä talouden toimija, joka ei ole sidottu Euroopan unionin budjettiin. Se hyväksyi vuonna 2009 lausunnon ympäristöä koskevista ja yhteiskunnallisista periaatteista ja normeista sekä ILO:n perustyönormit, jotka sisältyvät nyt sen hankkeiden valintaa ja toteutusta koskevaan strategiaan. Euroopan investointipankkia tulisikin hyödyntää enemmän Euroopan ilmastopolitiikan rahoittamisessa mahdollisesti perustamalla itsenäisiä rahastoja tukemaan niin suurten kuin pientenkin yritysten tutkimus ja kehitystyötä. Pankki voisi edistää kestävän kehityksen strategiansa käyttöönottoa käymällä vuoropuhelua ammattiliittojen ja kansalaisyhteiskunnan kanssa ja ottamalla sosiaalipartnereiden edustajia mukaan hallintoneuvostoonsa. Euroopan jälleenrakennus ja kehityspankki tarjoaa myös kiinnostavia mahdollisuuksia. Vastatakseen ilmastohaasteeseen Euroopan unionin on otettava käyttöön ja vahvistettava nykyisiä resursseja. Unionin on uudistettava ilmastonmuutoksen vastaiseen työhön käytettävien varojen ohjausjärjestelmää sisällyttämällä yhteiskunnalliset ja ympäristöä koskevat periaatteet vaatimuksiin, jotka liittyvät tuen myöntämiseen hankkeille. EU:n on myös käytettävä uusia ja innovatiivisia rahoituslähteitä, kuten rahoituspalvelukaupan verotusta. 2

3 4. Hiilen hinnoittelu on ratkaisevan tärkeää, kun pyritään saavuttamaan vihreän kasvun tavoite Päästöjä koskevista hintasignaaleista yksi on hiilidioksidivero, jonka tulisi täyttää monta ehtoa. Hiilidioksidiveron käyttöönottoa on ensinnäkin tutkittava enemmän. Hiilidioksidivero olisi parasta ottaa käyttöön maailmanlaajuisesti tai vaihtoehtoisesti Euroopan tasolla (jotkut maat saattavat kuitenkin ottaa kyseisen veron käyttöön jo aiemmin). Veron tulisi olla osa johdonmukaisia toimenpiteitä ja osa maailmanlaajuista lähestymistapaa, jonka avulla pyritään vähentämään päästöjä ja noudattamaan samalla verotuksellista ja yhteiskunnallista oikeudenmukaisuutta. Se edellyttää, että mainittuun tavoitteeseen kielteisesti vaikuttavat toimenpiteet, kuten ympäristön kannalta haitalliset tuet, tulisi lakkauttaa. Kotitalouksien verotaakkaa ei myöskään tulisi lisätä. Lisäksi vero tulisi ottaa käyttöön yhteiskunnalliseen uudelleenjakoon liittyvien toimenpiteiden yhteydessä. Veron avulla on saavutettava useita täydentäviä tavoitteita, kuten ilmasto ja energiapaketin tavoitteiden edistäminen lisäämällä energiatehokkuutta, vähentämällä hiilidioksidipäästöjä, lisäämällä uusiutuvan energian osuutta ja vähentämällä riippuvuutta fossiilisista polttoaineista. Tavoitteena on myös tutkimuksen ja innovaatioiden elvyttäminen, Euroopan talouden kilpailukyvyn turvaaminen sekä oikeudenmukaisen siirtymän edistäminen vahvistamalla yhteiskunnallista yhteenkuuluvuutta. Hiilidioksidipäästöveron mahdollista käyttöönottoa voidaan tarkastella siltä kannalta, miten tehokkaasti vero muuttaisi käyttäytymistä ja siirtäisi investointeja paljon hiiltä sisältävistä tavaroista ja palveluista vähän hiiltä sisältäviin tavaroihin ja palveluihin sekä miten tehokkaasti vero korvaisi hiilidioksidipäästöistä aiheutuneet kustannukset. Edellä mainituista syistä veron suuruuden tulisi määräytyä ainakin osittain hiilidioksidin tuottamisen aiheuttaman saastumisen ulkoisten kustannusten perusteella. Vero tulisi myös asettaa oikealle tasolle sekä ottaa käyttöön vaiheittain ja ennakoivasti, jolloin se saisi pitkällä aikavälillä aikaan muutoksia käyttäytymisessä ja voisi vaikuttaa investointipäätöksiin pysyvästi. Minkä tahansa hiilidioksidiveron käyttöönoton on oltava pikemminkin osa ympäristöasioita koskevaa lähestymistapaa, jossa pyritään antamaan hintasignaali, kuin johdonmukainen osa talousarviota. Veron määräytymisperusteita tulisi laajentaa niin, että ne kattaisivat sekä hiilidioksidin että energian. 3

4 Energia ja hiilidioksidiveroa voitaisiin soveltaa kaikkiin toimialoihin (kotitaloudet, liikenne ja yritykset), päästökauppajärjestelmän yrityksiä lukuun ottamatta, kunhan seuraavat ehdot täyttyvät: Päästökauppajärjestelmää tulisi muuttaa, koska järjestelmä nykyisessä muodossaan ei välttämättä edistä todellista hiilidioksidipäästöjen vähentämistä, koska merkittävä osa päästöoikeuksista jaetaan ilmaiseksi ja koska päästöoikeuksia jää käyttämättä talouskriisin vuoksi. Siitä syystä hiilidioksidin hinta saattaa pudota päästökauppajärjestelmässä pysyvästi liian alhaiseksi, jolloin päästökauppayritysten tarjouksia saadaan liian vähän, jotta tarjoukset kannustaisivat hiilidioksidin vähentämiseen. Itse järjestelmä on joutunut keinottelun ja petosten kohteeksi. Lisäksi on syntynyt epävarmuutta mm. tulevan hinnan suhteen. Teollisuuden pitäisi tietää, mitä odottaa (tarvitaan ennakointia vuoden päähän) ennen investointipäätösten tekemistä. Siksi tulisi perustaa eurooppalainen sääntelyviranomainen, jonka tehtävänä olisi muun muassa määrätä vähimmäishinta, varmistaa vakaa hintataso (tärkeä välttämättömien investointien kannalta), estää rahoituskeinottelu, varmistaa avoimuus sekä yhteiskunnallinen ja ympäristöasioita koskeva jäljitettävyys, jne. Kestäviä vaihtoehtoja tulee olla olemassa. Niitä ovat tehokkaat, säännölliset ja erinomaiset joukkoliikennejärjestelmät sekä energiatehokas asuminen. Niiden on myös oltava saatavilla kohtuulliseen hintaan. Kohdennettuja korvaustoimenpiteitä tulisi ottaa käyttöön alakohtaisesti. Niitä voivat olla esimerkiksi heikompiosaisille kotitalouksille kohdennettu tuki asuntojen remontointiin ja muille kuin päästökauppa alalle kohdennettu tuki, jonka avulla tuetaan kyseisiä aloja kansainvälisessä kilpailutilanteessa, jota veron käyttöönotto hankaloittaa. Yhteiskunnalliset ja ympäristöä koskevat perusteet tulee sisällyttää julkisten viranomaisten kaikkiin päätöksentekoprosesseihin (muun muassa vertailuanalyysin määrittäminen päästökaupassa, julkiset investoinnit ja julkisen sektorin tuki yksityisille investoinneille). Verotulojen käytössä on noudatettava avoimuutta. Lisäksi verotulot on käytettävä kokonaan sisäisiin investointeihin, joilla pyritään vähentämään päästöjä, tukemaan kehitysmaita ilmastoasioissa ja rahoittamaan pienituloisten kotitalouksien tarvitsemia korvauksia. Hiilidioksidiverosta saatavista tuloista käytävä keskustelu on sovitettava yhteen hiilidioksidipäästökiintiöiden myyntituloista käytävän keskustelun kanssa. On tärkeää, että ko. verosta tulee kotitalouksille ja yrityksille selkeä ja helposti ymmärrettävä. On myös välttämätöntä, että kotitaloudet ja yritykset saadaan hyväksymään vero. 5. Ympäristöystävällisten työpaikkojen ja taitojen hyvä hallinta tärkeää vihreässä kasvussa Hyvä hallinta voidaan saavuttaa ainoastaan oikeudenmukaisessa siirtymäjärjestelmässä, joka edellyttää vuoropuhelua kaikilla tasoilla: Eurooppatasolla, toimialakohtaisesti, kansallisesti ja alueellisesti. 4

5 Asia koskee kaikkia toimialoja: teollisuutta, rakennusalaa, liikennettä ja palveluita. Oikeudenmukaiset, kutakin avaintoimialaa koskevat siirtymäperiaatteet kuuluvat yhteisesti tärkeimpinä pidettyihin asioihin. Niitä ovat seuraavat: sosiaalipartnereiden edustus, kapasiteettiin ja kysyntään liittyvät asiat, hiilipäästöiltään vähäisiin teknologioihin sijoittamisen rahoittaminen sekä tarkoituksenmukaiset taidot ja koulutusstrategiat. Kaiken tulisi edesauttaa päästöjen vähentämistä. Tarvitaan aloitteita ja komiteoita, joissa sosiaalipartnerit ovat mukana vähähiiliseen talouteen siirtymisen hallitsemiseksi. Tarvitaan esimerkiksi Euroopan autoalan neuvosto, joka huolehtii siirtymän hallinnasta (Euroopan valuuttarahaston vaatimus). Neuvosto käsittelisi autoteollisuuden nykyiseen ylikapasiteettiin liittyviä asioita; omaksuisi kokonaisvaltaisen liikkuvuutta koskevan lähestymistavan pelkän "vihreä auto" tavoiteohjelman sijasta; tukisi johdonmukaisesti uusia teknologioita ja korostamaan koulutusta (alalta puuttuu nykyisin henkilöitä, jotka olisivat erikoistuneet kouluttamaan työntekijöitä sähköajoneuvojen tuotantoon) sekä ottaisi huomioon Euroopan elinkeinopolitiikan ja kansallisen elinkeinopolitiikan lähestymistavasta mahdollisesti aiheutuvat kielteiset heijastusvaikutukset. Eurooppa 2020 strategian Uuden osaamisen ja työllisyyden ohjelma lippulaivaaloitteessa ei kiinnitetä riittävästi huomiota tarpeeseen luoda laadukkaita työpaikkoja. Aloitteessa ei myöskään huomioida riittävästi uusien taitojen ja osaamisen hankkimista asianmukaisen sekä huolellisesti ja ajallaan suunnitellun koulutuksen, valmennuksen ja elinikäistä oppimista koskevien ohjelmien avulla. Edellä mainitut asiat voidaan saavuttaa vain käymällä sosiaalista vuoropuhelua ja muodostamalla kaikki tasot kattavia komiteoita, jotka pystyvät paremmin ennakoimaan ja hallitsemaan vähähiiliseen talouteen siirtymistä. Edellä mainitut yhteiskunnalliset näkökohdat ja tarpeet tulisi sisällyttää kokonaisuudessaan komission tulevaan ilmastopolitiikkaa koskevaan tiedonantoon. 5