Sisältö. Sairaalaviesti

Transkriptio

1 2/2005 toukokuu maj

2 Sairaalaviesti Nro 2/2005 Tiedote ilmestyy neljä kertaa vuodessa. Sisältö Pääkirjoitus Terveydenhuollon tietojärjestelmät yhtenäisiksi verkostoitumalla 3 Ledare Enhetligare informationssystem inom social- och hälsovården 4 Julkaisija Suomen Kuntaliitto Toinen linja Helsinki Puh. (09) Vastaava toimittaja Chefredaktör Rolf Eriksson Toimitussihteeri Redaktionssekreterare Soile Hellstén Kirjoitusten sisältöä voi vapaasti lainata, kun lähde mainitaan. Koko artikkelin lainaamiseen tulee kuitenkin saada kirjoittajan lupa. Tiedote on myös Internetissä Kuntaliiton kotisivulla Painosmäärä 4700 kpl Painopaikka Savion Kirjapaino Oy, Kerava Kuvat Suomen Kuntaliitto Kansi Mikko Häikiö, Vaasan sairaanhoitopiiri Taitto Nina Palmu-Pietilä, Suomen Kuntaliitto Paikallisesta alueelliseen, alueellisesta kansalliseen: Terveydenhuollon tietoteknologian hyödyntämisessä haetaan mittakaavaetuja 5 Kansallisen terveyshankkeen tietoteknologiaprojektien katselmointi tuloksia ja suosituksia 6 Sähköisen potilaskertomuksen ydintietojen käyttöönotto 9 Aladin-projektissa luodaan toimintamalleja terveydenhuollon sähköiseen arkistointiin 11 Saumaton hoitoketju -hanke ( ): Toimintatapojen ja työprosessien muutos siirryttäessä sähköisiin konsultaatio/lähete-palaute -menettelyihin 13 HUS:ssa jättihankkeet: Toiminta alueellistuu tietojärjestelmienkin täytyy 17 PCM Patient Care Manager: Tietojärjestelmä kliinisen toiminnan analysointiin ja raportointiin 18 Atk työkaluna sairaalainfektioiden seurannassa 20 Radiologinen puheentunnistusjärjestelmä HUS-Röntgenissä 23 Tietoteknologiaa myös sosiaalipalveluihin 24 Sosiaali- ja terveydenhuollon tietohallinnon koulutuksesta uusia tietoteknologian asiantuntijoita 26 Kuntamarkkinat on päättäjien ja ammattilaisten kohtaamispaikka 27 HL7 Help Desk -toiminta jatkuu vuonna Terveydenhuolto ja erikoissairaanhoito eivät syypäitä talouden perikatoon 29 Kuntaliiton hallitus evästi valtiosihteereitä: Kunnat vastaavat palvelujen järjestämisestä myös tulevaisuudessa 31 Helsingin terveyskeskuksessa verkko-oppiminen osaksi henkilöstön kehittämistä ja täydennyskoulutusta 32 Kuntaliiton yleiskirje hoitoon pääsyn turvaamisesta on ilmestynyt Kysymys ja vastaus -nettipalsta on avattu 32 Saapunutta postia 33 Efeko Oy:n sosiaali- ja terveydenhuollon koulutustarjontaa syksyllä Osoitteenmuutokset Seuraava numero ilmestyy syyskuussa ISSN

3 Terveydenhuollon tietojärjestelmät yhtenäisiksi verkostoitumalla Terveydenhuollon tietojenkäsittely on melkoisessa murrosvaiheessa. Tekniikka sallii tietojen joustavan käytön ajasta ja paikasta riippumattomasti, eivätkä maantieteelliset välimatkat ole enää tiedon saannin esteenä. Tämän myötä seinät ovatkin häviämässä hoitoprosesseista ja alueellinen tiedon käyttö yleistyy. Muutos luo erinomaiset edellytykset toiminnan kehittämiselle ja merkittäville säästöille. Näitä ei kuitenkaan voida saavuttaa ilman suunnitelmallisuutta. Toiminta- ja työprosessit on uudistettava tietotekniikan tarjoamien edellytysten mukaan. Alueellisessa tiedon käytössä ei riitä, että prosesseista sovitaan organisaatiokohtaisesti, vaan niistä pitää sopia myös eri organisaatioiden kesken. Tiedon yhteiskäyttö edellyttää sopimista käytettävän tekniikan ohella myös käytettävistä tiedoista, tiedon muodosta, luokituksista ja semantiikasta. Lainsäädäntöä ja tietosuojakäytäntöjä tulee ajanmukaistaa uusien toimintamallien mukaisiksi. Modernin tietotekniikan hyötyjä ei saavuteta itsestään, vaan se edellyttää pitkäjänteistä ja suunnitelmallista työtä, keskinäistä sopimista ja yhteistyötä. Samaa pyörää ei myöskään kannata keksiä uudestaan edes eri erityisvastuualueilla, vaan työssä pitää pyrkiä valtakunnalliseen yhteistyöhön kansallisen terveyshankkeen ja siihen liittyvien alueellisten kehittämishankkeiden avulla. Arkistoinnin kannalta paperi on luotettava väline, vaikka se vaatiikin suuria arkistotiloja ja sen käyttö on hidasta. Pitkäaikaisarkistointi edellyttää standardoitua tekniikkaa, tietosisältöä, käsitteistöä ja luokituksia, joita nykyiset sähköiset arkistot eivät pysty täyttämään. Näistä pelisäännöistä on sovittu kansallisen terveyshankkeen sähköisen kertomuksen hankkeessa. Kyseinen hanke on jaettu kuuteen eri osakokonaisuuteen: sähköisen kertomuksen ydintietomääritykset, kansalliset luokitukset, tekniset standardit, tietoturvan ja tietosuojan periaatteet, valtakunnallinen raportointi, tilastointi ja päätöksenteko sekä valtakunnallinen aluearkkitehtuuriratkaisu. Valtakunnallisesta arkkitehtuuriratkaisusta ollaan parhaillaan sopimassa ja se saadaan lausunnoille kesän aikana. Arkkitehtuurissa tulee keskeisenä elementtinä olemaan valtakunnalliset palvelut, kuten kansallinen koodisto- ja nimipalvelu, valtakunnallinen ammattilaisten varmennepalvelu, viestintäpalvelu eri viranomaisten ja vakuutusyhtiöiden asiakirjojen välityksessä, reseptitietokanta lääkereseptien jakelussa sekä kansallinen arkistoratkaisu. Kansallisesti toteutettu arkisto poistaisi arkistovelvoitteen yksittäisiltä hoitolaitoksilta ja varmentaisi tiedon pitkäaikaisen käytettävyyden arkistolainsäädännön mukaisesti. Näin voisimme päästä eroon paperipohjaisesta arkistointivelvoitteesta. Valtakunnallinen pitkäaikaisarkisto voisi toimia myös sähköisten paikallisarkistojen tukena päivittäisessä hoidossa. Edellä mainittujen kehitettävien palveluiden lisäksi meillä on jo nyt käytössä tai kehitteillä lukuisia portaaleja, jotka toimivat tiedon ja tietämyksen jakelijoina niin ammattilaisille kuin kansalaisillekin. Kansallinen määritystyö on edennyt nopeasti. Tavoitteena on, että kansalliset yhdenmukaiset määritykset ovat käytössä kansallisen terveyshankkeen päättyessä vuoden 2007 lopulla. Perinteiset järjestelmät ja toimintatavat elävät kuitenkin vielä pitkään ja uusien määritysten käyttöönotto vie oman aikansa. Vuodesta 2008 ei siis ole odotettavissa suurta läpimurtoa yhdenmukaiselle kansalliselle sähköiselle kertomukselle. Tuolloin on kuitenkin olemassa yhdenmukainen maaperä, joka mahdollistaa yhdenmukaisen kansallisen kertomuksen käytön niin alueellisesti kuin valtakunnallisesti. Se tekee myös mahdolliseksi hyödyntää modernia tekniikkaa ja saavuttaa toiminnalliset ja taloudelliset hyödyt. Kauko Hartikainen Sairaalaviesti 2/2005 3

4 Enhetligare informationssystem inom social- och hälsovården 4 Sairaalaviesti 2/2005 Informationshanteringen inom hälso- och sjukvården genomgår nu ett brytningsskede. Tekniken tillåter en smidig användning av data oberoende av tid och plats, och de geografiska avstånden utgör inte heller längre något hinder för tillgången till uppgifter. Det här innebär bildligt talat att väggarna mellan vårdprocesserna håller på att försvinna och att regional information utnyttjas allt mer. Förändringarna ger ypperliga förutsättningar för utveckling av verksamheten och betydande inbesparingar, men utan planering kan detta inte uppnås. Verksamhets- och arbetsprocesserna måste läggas om för att datateknikens möjligheter ska kunna utnyttjas. När man utnyttjar information på det regionala planet räcker det inte med att man kommer överens om processerna inom de enskilda organisationerna utan man måste också komma överens om dem mellan de olika organisationerna. Samanvändning av information förutsätter att man, förutom tekniken, också kommer överens om informationen och formen, klassificeringen och semantiken. Lagstiftningen och praxisen kring datasekretessen bör uppdateras så att de motsvarar de nya verksamhetsmodellerna. Den moderna datatekniken låter sig inte så bara utnyttjas, utan det krävs långsiktigt och systematiskt arbete, ömsesidiga överenskommelser och samarbete. Det är inte heller någon idé att uppfinna hjulet på nytt, inte ens inom de olika specialansvarsområdena, utan man måste gå in för ett riksomfattande samarbete med hjälp av det nationella hälsooch sjukvårdsprojektet och de anslutande regionala utvecklingsprojekten. Med tanke på arkiveringen är det tryggt att använda papper, även om pappersarkiv kräver stora utrymmen och hanteringen är långsam. Långtidsarkivering kräver standardiserad teknik, begreppsapparat och klassificeringar och ett standardiserat datainnehåll, som de nuvarande elektroniska arkiven inte klarar av att uppfylla. Dessa spelregler har man kommit överens om i ett projekt om elektroniska patientjournaler som ingår i det nationella hälso- och sjukvårdsprojektet. Projektet är indelat i sex olika delområden: standardisering av kärnuppgifterna i den elektroniska patientjournalen, nationella klassificeringar, tekniska standarder, principer för dataskydd och datasekretess, riksomfattande rapportering, statistikföring och beslut samt ett riksomfattande system för regionarkitektur. Man håller som bäst på att komma överens om ett riksomfattande system för regionarkitektur som planeras vara ute på remiss under sommaren. Ett centralt element i systemet kommer att vara riksomfattande tjänster, som en nationell kod- och beteckningsservice, riksomfattande professionella certifieringstjänster, informationstjänst för förmedling av olika myndigheters och försäkringsbolags handlingar, en receptdatabas för distribuering av läkemedelsrecept och ett nationellt arkiv. Ett nationellt arkiv innebär att de enskilda vårdinstitutionerna inte längre är skyldiga att upprätthålla arkiv och garanterar att de enskilda uppgifterna är tillgängliga länge i enlighet med arkivlagstiftningen. På så sätt skulle man slippa den pappersbaserade arkiveringsskyldigheten. Det riksomfattande långtidsarkivet kunde också fungera som stöd för den dagliga skötseln av de elektroniska lokalarkiven. Förutom ovan nämnda tjänster som är under utveckling finns det redan nu en mängd portaler och fler är under planering, genom vilka kunskap och know-how sprids till både yrkesfolket och medborgarna. Det nationella standardiseringsarbetet har framskridit raskt. Målet är att nationella standarder ska vara i användning när det nationella hälso- och sjukvårdsprojektet upphör i slutet av år De traditionella systemen och verksamhetsrutinerna lever dock ännu länge kvar och det tar sin tid innan de nya standarderna slagit igenom. År 2008 kan man således inte vänta sig något större genombrott när det gäller förenhetligandet av den nationella elektroniska patientjournalen. Men då finns det åtminstone en gemensam plattform som gör det möjligt att använda den nationella patientjournalen på både det regionala och det nationella planet. Detta bidrar också till möjligheterna att utnyttja den moderna tekniken och till att uppnå både ekonomisk och verksamhetsmässig nytta. Kauko Hartikainen

5 Paikallisesta alueelliseen, alueellisesta kansalliseen Terveydenhuollon tietoteknologian hyödyntämisessä haetaan mittakaavaetuja Projektipäällikkö Anna-Kaisa Iivari, Sosiaali- ja terveysministeriö POTILASTIETO SÄHKÖISEKSI Teknologian käyttöönotolla ei vielä ole saavutettu merkittäviä hyötyjä, vaikka suomalaisen terveydenhuollon digitalisoituminen näyttää kansainvälisesti verrattuna kulkevan kärkimaiden joukossa. Sähköinen potilaskertomus on tällä hetkellä käytössä lähes jokaisessa terveyskeskuksessa ja erikoissairaanhoidossakin ollaan siirtymässä paperilta sähköisiin järjestelmiin. Parin seuraavan vuoden kuluessa sähköisistä tietojärjestelmistä tulee työväline suurimmalle osalle terveydenhuollon ammattilaisista. Sairaanhoitopiireissä tapahtuu parhaillaan kiivasta kehittämistyötä ja onkin nähtävissä, että käyttöönottojen ohella myös terveyskeskusten ja sairaaloiden järjestelmien integrointi saadaan lähiaikoina toteutetuksi varsin kattavasti. Investoinnit ovat suuria, mutta hyödyt realisoituvat vasta, kun teknologian mahdollistamat uudet toimintamallit vakiintuvat. Kansallisen terveyshankkeen yhtenä tavoitteena on ollut rakentaa valtakunnallisesti yhteentoimiva sähköinen potilasasiakirjajärjestelmä vuoden 2007 loppuun mennessä. Hanke on nyt puolessa välissä. Suurin osa kansallisista määrityksistä on valmiina tai valmistuu tämän vuoden kuluessa. Määrittelyvaiheesta ollaan siirtymässä järjestelmien tuotekehitykseen sekä käyttöönottoihin. Sosiaali- ja terveysministeriö rahoittaa määrityksiä toimeenpanevia alueellisia kehittämishankkeita. Vuonna 2004 valtionavustusta myönnettiin noin 10 miljoonaa euroa. Vuoden 2005 vastaavansuuruiset rahoituspäätökset julkistettiin toukokuun alussa. Rahoituksen avulla vauhditetaan sähköisten potilaskertomusjärjestelmien käyttöönottoa ja kansallisten standardien toteuttamista järjestelmiin sekä tuetaan alueellista tietohallintoyhteistyötä ja valmistautumista kansalliseen sähköiseen arkistointiin. Kunnat ja kuntayhtymät sitoutuvat osaltaan vähintään samansuuruiseen rahoitukseen. Hankkeita koordinoidaan kansallisesti ja niiden toteutumista arvioidaan vuosittain katselmointimenettelyn kautta. Tavoitteena on, että keskeinen potilastieto kirjataan sähköisesti yhdenmukaisella tavalla. Vuonna 2005 käynnistyy suurimpien potilaskertomusjärjestelmien osalta klusterihankkeet, joiden tarkoituksena on muun muassa ottaa käyttöön kansallisesti määritellyt rakenteiset ydintiedot. Tietomäärittelyjen käyttöönottoa ohjaa Suomen Kuntaliitto. Hoitotyön kirjaamisen yhteistä mallia kehitetään kansallisessa hankkeessa, jota koordinoi Varsinais- Suomen sairaanhoitopiiri. Olennainen osa järjestelmien semanttista yhteensopivuutta on se, että käytettävät termit ja luokitukset on yhteisesti sovittu. Keskeisimmät potilastietojärjestelmien tarvitsemat luokitukset ja koodistot ovat haettavissa Stakesin ylläpitämältä koodistopalvelimelta. Myös terveydenhuollon toimipaikkarekisteriä ja siihen liittyvää yksilöintijärjestelmää (ISO-OID) ylläpidetään koodistopalvelimella. Potilastiedon arkistoiminen sähköisesti ja tiedon käyttö yli organisaatiorajojen on teknisesti mahdollista sitten, kun järjestelmät siirtyvät käyttämään yhteisesti sovittua standardia. Kansallisessa terveyshankkeessa on tehty CDA R2 -standardin mukaiset rajapintamääritykset, joita ylläpidetään Suomen HL7-yhdistys tukee standardin toimeenpanoa koulutuksen ja Help Deskin avulla. ONKO TIETOSUOJA LIITO-ORAVA? Omat erityisvaatimuksensa terveydenhuollossa hyödynnettävälle tietoteknologialle asettaa käsiteltävien potilastietojen arkaluonteisuus. Samalla kun tiedon käyttömahdollisuudet laajenevat, tulee entistä paremmin huolehtia tietoturvasta ja potilaan yksityisyyden suojasta myös arkipäivän toiminnan tasolla. Tämä on ennen kaikkea koulutuksellinen haaste. Joskus esitetään käsityksiä, että tietosuoja on terveydenhuollon liito-orava suojeltava kohde, joka estää tehokkaan ja järkevän toiminnan. Hoitosuhde perustuu kuitenkin aina luottamukseen, jolloin potilaan on voitava olla varma, että hänen tietojaan käytetään asianmukaisesti. Käyttöoikeuksien hallinta, potilaan suostumukseen perustuva tietojen luovutus, lokitietojen valvonta sekä potilaan oikeus tarkistaa lokitiedot ovat keinoja vahvistaa potilaan luottamusta ja parantaa samalla myös terveydenhuollon ammattilaisen oikeusturvaa. Kansallisessa terveyshankkeessa edellytetään, että terveydenhuollon toimintayksiköt laativat ja dokumentoivat tietoturva- ja tietosuojapolitiikan, ja että alueelliset yhteensovitukset tehdään sairaanhoitopiiritasolla. Työ perustuu Stakesin ja alueiden yhteistyössä valmisteltuun kansalliseen tietoturva- Sairaalaviesti 2/2005 5

6 ja tietosuojapolitiikkaan. Tavoitteena on myös, että valtakunnalliseen palveluun perustuva sähköinen allekirjoitus ja sähköinen varmenne saadaan kattavaan käyttöön. Terveydenhuollon sähköistä ammattivarmennetta valmistellaan parhaillaan Terveydenhuollon Oikeusturvakeskuksessa, TEO:ssa. TEO:n varmenne varmentaa oikeuden harjoittaa ammattia. Terveydenhuollon organisaatiot hallinnoivat potilastietojen käyttöoikeuksia työtehtävien mukaisissa rooleissa. Kansallinen suositus alueelliseksi käyttäjähallinnaksi on valmisteilla. LAINSÄÄDÄNTÖÄ VALMISTELLAAN Parhaillaan valmistellaan hallituksen esitystä laiksi sosiaali- ja terveydenhuollon asiakastietojen sähköisen käsittelyn periaatteista. Tarkoitus on, että laki tulisi voimaan alkaen. Syksyn aikana käynnistetään potilasasiakirjaasetuksen uusiminen. Asetuksella ohjataan tietojen kirjaamista, sähköisen säilytyksen periaatteita sekä sähköisen allekirjoituksen käyttötapoja. Lähiaikojen suunnitelmissa on myös sähköisen reseptin pysyvän lainsäädännön valmistelu. Tarkoituksena on mahdollistaa sähköisen reseptin kokeiluun rakennetun, reseptitietokantaan perustuvan kansallisen mallin laaja käyttöönotto lainsäädännön avulla. KANSALLISET PALVELUT VAATIVAT KANSALLISEN TOIMIJAN Terveydenhuollon tietoteknologian hyödyntämisstrategian painopisteenä on viime vuosina ollut tietojärjestelmien alueellinen integrointi ja toimijoiden verkottaminen. Tietoliikenneyhteyksien paraneminen, teknologian kehittyminen ja standardien käyttöönotto mahdollistavat siirtymisen aikaisempaa keskitetympiin ratkaisuihin. Suomessa kehitystä on hidastanut terveyspalvelujen organisatorinen pirstaleisuus ja hajautettu päätöksenteko. Erikoissairaanhoitolain muutoksella pyrittiin vahvistamaan sairaanhoitopiirien koordinoivaa roolia tietohallinnossa. Myös sairaanhoitopiirien keskinäisen yhteistyön organisoiminen on tullut ajankohtaiseksi. Osa tietohallintoratkaisuista on tarkoituksenmukaisinta ja taloudellisinta toteuttaa 20 sairaanhoitopiirikohtaisen ratkaisun sijasta kansallisesti. Suurimpana haasteena on aikaansaada yksi kansallinen potilastiedon sähköinen arkisto, jonka varaan organisaatioiden välinen tiedon käyttö voidaan tulevaisuudessa rakentaa. Sosiaali- ja terveysministeriö on käynnistynyt arkistoratkaisun vaatiman teknisen ja toiminnallisen määrittelytyön. Kansalliset ratkaisut eivät synny kuitenkaan vain määrittelyjen varassa, vaan ne tarvitsevat tilaajan ja omistajan. Odotettavissa on, että Suomi muiden Pohjoismaiden tapaan organisoi jossain muodossa terveydenhuollon toimijoiden muodostaman kansallisen tietohallinnon organisaation. Kansallisen terveyshankkeen tietoteknologiaprojektien katselmointi tuloksia ja suosituksia Professori Pirkko Nykänen, Tampereen yliopisto Erityisasiantuntija Pentti Itkonen, Sosiaali- ja terveysministeriö Kansallisen terveysprojektin tietoteknologiahankkeet liittyvät sähköisten potilaskertomusjärjestelmien, aluetietojärjestelmien ja saumattomien palveluketjujen toteutukseen. Tietoteknologiaratkaisujen avulla niissä pyritään uudistamaan alueellista työnjakoa ja yhteistyötä, parantamaan tietojen saatavuutta sekä toteuttamaan saumattomuutta eri palveluntuottajien kesken. Kehittämisrahoituksella tuetaan hankkeiden kautta valtakunnallista tietojärjestelmien harmonisointia ja valittujen standardien käyttöönottoa. KATSELMOINTIMENETTELY Katselmointi toteutettiin maaliskuussa yhden viikon aikana ja katselmointi perustui hankkeiden edeltä käsin toimittamiin dokumentteihin ja katselmointitilanteessa tapahtuvaan hankkeen ja sen tulosten esittelyyn sekä katselmoinnin aikaiseen keskusteluun hankkeen osapuolten kanssa. Katselmoijina toimivat kotimaiset, hankkeiden ulkopuoliset asiantuntijat. Katselmoinnissa pyrittiin kattamaan hankkeen toteutuksen ja sisällön kannalta oleelliset seikat. Erityisesti arvioitiin sitä, onko hanke edennyt suunnitelmien mukaisesti eli onko saavutettu hankesuunnitelmassa esitetyt tavoitteet sisällön, aikataulun ja resurssien puitteissa ja missä määrin hanke toteuttaa Kansallisen terveysprojektin linjauksia. Katselmoinnin tuloksena kustakin hankkeesta tuotettiin katselmointiraportti, joka toimitettiin hankkeille. Kaikkien hankkeiden katselmointira- 6 Sairaalaviesti 2/2005

7 portit ovat myös saatavissa kautta. KATSELMOINNIN TULOKSIA Kehittämistoiminnan tilanne näyttää suhteellisen heterogeeniselta; eri puolilla Suomea on kehitteillä erilaisia implementaatioita potilaskertomuksista ja alueellisista tietojärjestelmistä. Kansallisesti yhtenäisen lähestymistavan ja kehittämisfilosofian toteuttaminen ei ole täysin onnistunut, koska yleiset määritykset ja ohjeistukset ovat osittain luonteeltaan liian yleisiä ja osittain niiden tuottaminen on viivästynyt eikä niitä ole tähänastisessa kehitystyössä siksi voitu hyödyntää. Monet alueelliset tietojärjestelmäratkaisut vaikuttavat tietojärjestelmäarkkitehtuureina monimutkaisilta ja vaikeilta ylläpitää jatkossa. Vaikeudet syntyvät osittain teknisen ratkaisun ja toimintamallin uudistamisen erillisyydestä, ja osittain toteutetuista teknisistä ratkaisuista. Aluetietojärjestelmien toimintakriittisyyteen on kiinnitettävä huomiota: pystytäänkö nykyisillä toteutuksilla takaamaan toimintavarmuus kaikissa tilanteissa. Kansallisten määritysten ja ohjeiden tuottaminen ja käyttöönotto Rakenteisten ydintietojen osalta monissa hankkeissa on aloitettu lääkitys-, riski- ja henkilötietojen käyttöönotolla. Toteutus on riippuvaista ohjelmistotoimittajien aikatauluista implementoida ydintietorakenteet. Rakenteisten ydintietojen osalta on epäilyjä, että määritelty ydintietojen joukko on liian laaja ja sitä tulisi kenties jatkossa supistaa. Ydintietojen osalta tarvitaan pilotointia, toimivia implementaatioita, jotta saadaan tietoa ydintietojen kattavuudesta ja toiminnallisuudesta sekä tietosisältöjen oikeellisuudesta. Näitä pilotointeja onkin käynnistymässä useissa hankkeissa. Kansallisesti määriteltyjen termien, luokitusten ja koodistojen käyttö sekä valmiudet tietojen päivitykseen koodistopalvelimelta ovat kehittymässä. OID-koodien osalta on useissa hankkeissa tehty sisältömäärittelyä. Tarvetta on myös muiden koodistojen ja nimikkeistöjen uudistamiseen, mm. laboratoriotutkimusnimikkeistö, isotooppi- ja kliinisen fysiologian nimikkeistö, myös hoitotyön luokituksen valmistumista odotellaan. OID-koodien käyttöä varten tarvitaan alueellisia koodistopalvelimia, ja jatkossakin kansallista koordinaatiota koodistojen ja luokitusten ylläpitoon. Tietoturvallisen tiedon käyttöä ja luovutusta koskevien kansallisten suositusten soveltaminen, ja niihin perustuvien valtakunnallisten palveluiden hyödyntäminen on alkuvaiheessa. Varsinais-Suomessa on perustettu varmennepalvelu ja syntymässä on pysyvät ratkaisut sähköisen identiteetin hallintaan ja sähköiseen allekirjoittamiseen. PKI-toteutukseen odotetaan selkeää ja implementoitavissa olevaa ohjeistusta, samoin käyttöoikeuksien hallintaan ja sen toteuttamiseen sekä suostumuksen käsittelyyn. Avoimia rajapintoja on useimmissa hankkeissa toteutettu CDA R1 -mukaisina johtuen siitä, ettei perusjärjestelmissä ole valmiuksia CDA R2 -yhteensopivuuteen. Valtakunnallisen tilastotiedon tuottamiseksi on toteutettu johtajan työpöytää, jossa yhdistyvät raportointi ja data warehousing. Aluearkkitehtuuriratkaisujen yhtenäistäminen on alkuvaiheessaan. Suunnitteilla, kehitteillä ja käytössä on erilaisia arkkitehtuuriratkaisuja sekä viitetietokantoihin että alueellisiin moniorganisaatiotietojärjestelmiin perustuen. Järjestelmäintegraatiota on toteutettu sekä järjestelmien väliseen sanoman vaihtoon että työpöytäintegraatioon perustuen. Kansallinen koordinaatio, osapuolten yhteistyö ja työnjako Kansallisen koordinaation osalta toivotaan selkeää ja konkreettista ohjausta ja ohjeistusta valtakunnallisilta toimijoilta. Tiivis kansallinen sopimus työnjaosta ja selkeä kansallinen ohjaus auttavat parantamaan resurssien kohdentamista, koska sovituille toimijoille voidaan antaa tehtäväksi ratkaisun tuottaminen tiettyyn ongelmaan, ja ratkaisun testaaminen siten, että sitä voitaisiin mahdollisesti pienin muutoksin ottaa käyttöön myös muilla alueilla. Myös kansallisten määritysten tuottamista voidaan työnjaon avulla parantaa: monissa käynnissä olevissa hankkeissa tuotetaan paljon määrittelyjä ja nämä määrittelyt tulisi tuoda yhteiseen keskusteluun, jotta ne voivat toimia kansallisen määrittelytyön osioina. Selkeä valtakunnallinen ohjeistus konkreettisella tasolla on tarpeen myös siksi, että yleiset määritykset ja suositukset voidaan toteuttaa tietojärjestelmissä ja jotta saadaan aikaan kestäviä ja yhteensopivia ratkaisuja. Myös hankkeiden kesken on tarpeen saada aikaan tiiviimpää yhteistyötä ja tietojen vaihtoa, jotta suunnitelmat ja ratkaisut voitaisiin hyödyntää muissa sairaanhoitopiireissä ja -yksiköissä. Oman ratkaisun kehittämisen sijaan olisi usein mahdollista ottaa käyttöön muilla alueilla tuotettuja ratkaisuja. Toimittajayhteistyöhön ei olla hankkeissa täysin tyytyväisiä. Vaikeuksia on sekä toimitusten aikataulujen että sisältöjen suhteen. Hankkeiden esittämissä, tietojärjestelmien ja niiden komponenttien toteutukseen liittyvissä tarjouspyynnöissä ei aina ole riittävästi tunnistettu kansallisia määrittelyjä, ja tältä osin on luotettu liikaa ohjelmistotoimittajien osaamiseen ja vastuuseen. Jatkossa tilaajan, eli terveydenhuollon toimijan, tulisi ottaa vaativampi ote standardien ja yleisten määrittelyjen noudattamiseen toimituksissa. Sairaalaviesti 2/2005 7

8 SUOSITUKSIA Katselmoinnin tuloksena suositellaan, että määritysten tekemisen ja kehittämistoiminnan työnjakoa uudistetaan ja että panostusta määritysten ja ohjeistusten tekemiseen lisätään. Harmonisoidun ja yhteistoiminnallisen kokonaisuuden aikaansaaminen edellyttää yhteisesti sovittuja määrityksiä ja niiden noudattamista. Määrittelytyössä tulisi kiireisesti pyrkiä tuottamaan seuraavat määrittelyt: Aluearkkitehtuurimäärittely, joka kattaa sekä liiketoiminta-, tieto- ja teknologia-arkkitehtuurin että tietojärjestelmät ja sovellukset. Alueellinen tietohallintostrategia kuvaa migraatiopolun uuteen toimintamalliin. Tietoturvapolitiikka, käyttäjänhallinta ja suostumuksen hallinta kattaen tietoturvapolitiikan tietoturvalliseen tiedon käyttöön, luovutukseen ja katseluun. Tarvitaan alueellinen käyttäjien hallinnan määrittely, joka kattaa aluetietojärjestelmien kaikkien käyttäjien hallinnan siten, että hallinta toteutuu perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon alueilla ja kattaa sekä yhteiskäyttöiset että organisaatiokohtaiset palvelut. Lisäksi on määriteltävä suostumusten hallinta ja suostumusmenettelyn toteutuksen ohjeistus kattamaan, miten suostumus missäkin tilanteessa hoidetaan, miten suostumuksen hallinta toteutetaan tietojärjestelmissä ja miten tietojen katselua ja luovutusta valvotaan. Arkiston määrittely kattaen metatiedot, arkiston tietosisällön ja rajapinnat. Aluetietojärjestelmien yhteistoiminnallisuuden mahdollistamiseksi tarvitaan sopimukset koskien aluetietojärjestelmien välistä tietojen katselua ja luovutusta, kertakirjautumista ja viitteiden määrittelyä (mitä viitteet sisältävät, miten ne tuotetaan). Aluetietojärjestelmien välisen tiedonvälityksen mahdollistamiseksi pitäisi käynnistää selvitystyö valtakunnallisen tietoverkkoratkaisun toteutusvaihtoehdoista ja kustannuksista sekä määritellä viestivälityskeskuksen rooli ja kustannustehokas toimintatapa. Kansallisen koordinoinnin suositellaan painottuvan kansallisten määritysten ja ohjeistusten tuottamiseen, hankkeiden ohjaukseen ja seurantaan sekä tiedonvälityksen vahvistamiseen. Kansallisen koordinaation tarkoituksena on ohjata hankekokonaisuutta saavuttamaan yhtenäistä toimintafilosofiaa toteuttavia, harmonisoituja ja yhteistoiminnallisia tietojärjestelmäratkaisuja sekä suunnata kehittämistyötä ja määritysten tekemistä päällekkäisyyksien välttämiseksi. Koordinaation osalta suositellaan, että Kansallisten määritysten tekeminen käynnistetään ja resurssoidaan riittävästi. Määritysten tekemisen työnjakoa uudistetaan, jotta määritykset saadaan nopeammin käyttöön ja kehitystyössä voidaan noudattaa tehtyjä suosituksia ja määrityksiä. Tiedon jakamista hankkeiden kesken parannetaan. Valtakunnallisten palvelujen määrittelyä tarkennetaan tavoitteena palveluiden yhteensopivuuden varmistaminen. Palvelujen piiriin kuuluvat myös KELA, sähköinen resepti ja erilaiset todistukset ja lomakkeet, jotka pitäisi pystyä tuottamaan aluetietojärjestelmäkokonaisuudessa yhteensopivasti. Hankkeiden keskeistä työnjakoa voidaan parantaa sopimalla kehityskohteiden ja määrittelyjen suhteen työnjaosta. Osa hankkeista voisi toteuttaa sovittuja, tärkeitä kehityskohteita kuten ydintietojen käyttöönottoa potilaskertomuksessa, aluetietojärjestelmän kehittämistä viitetietokantaratkaisuna, aluetietojärjestelmän kehittämistä alueellisena moniorganisaatioratkaisuna, sähköisen identiteetin ja allekirjoituksen toteuttamista, koodistopalveluiden kehittämistä ja testausta, sähköisen suostumuksen toteuttamista, valtakunnallista ja alueellista käyttäjien hallintaa, avoimien rajapintojen toteutusta ja testausta jne. Osa hankkeista osallistuisi valtakunnallisten määrittelyjen ja ohjeistusten tekemiseen, ja osa hankkeista ottaisi käyttöön ja testaisi tehtyjä ratkaisuja. Ryhmät olisivat tässä työnjaossa osittain limittäisiä. Työnjaosta sopimisen tarkoituksena olisi se, ettei tehdä moneen kertaan samoja asioita vaan voidaan ottaa käyttöön muualla tehtyjä ratkaisuja ja hyödyntää tieto ja kokemus mahdollisimman hyvin. Lisäksi suositellaan kehitettävien ratkaisujen ja järjestelmien toiminnallisuuden ja vaikutusten arviointia, jotta voidaan mitata toteutuneita muutoksia ja niiden vaikutuksia sekä varmistaa, etteivät teknologiat tai sovellukset aiheuta ei-toivottuja vaikutuksia toiminnoille, organisaatioille tai ihmisille. 8 Sairaalaviesti 2/2005

9 Sähköisen potilaskertomuksen ydintietojen käyttöönotto Suunnittelija Kristiina Häyrinen, Kuopion yliopisto, terveyshallinnon ja -talouden laitos Valtioneuvoston periaatepäätöksen mukaan valtakunnallinen sähköinen sairauskertomus on käytössä vuoden 2007 loppuun mennessä. Vuosina on toiminut sosiaali- ja terveysministeriön asettama työryhmä, joka laati strategian rakenteellisesti ja toiminnallisesti yhteensopivien tietojärjestelmien käyttöönoton edistämiseen kunnissa ja kuntayhtymissä. Yhteistoiminnallisia tietojärjestelmiä tarvitaan mahdollistamaan uusia toimintamalleja, hoidon laadun ja jatkuvuuden takaamiseksi sekä toiminnan suunnittelun ja seurannan tueksi. Sähköisten potilasasiakirjojen valtakunnallista määrittelyä toteutettiin useassa eri osahankkeessa vuosina Yhtenä näistä osahankkeista määriteltiin sähköisen potilaskertomuksen yhdenmukaiset rakenteiset ydintiedot. Ydintiedoilla tarkoitetaan kaikkia potilaan keskeisiä terveyden- ja sairaanhoidon tietoja, jotka tulee tarpeen vaatiessa pystyä siirtämään standardoitujen määritysten mukaisesti eri järjestelmien välillä. Rakenteisuudella taas tarkoitetaan, että tietosisältö on määritelty ainakin otsikkotasolla ja lisäksi on määritelty tiedon muoto, käytettävät luokitukset tai koodistot. Ydintietojen tarkoituksena on antaa pääpiirteittäin kokonaiskuva potilaan terveys- ja sairaushistoriasta ja siihen liittyvästä hoidosta ja ohjauksesta. Määrittely tehtiin asiantuntijatyönä työseminaareissa, työryhmäkokouksissa ja lausuntokierroksilla. Ydintiedot ovat terveydenhuollon ammattilaisten tunnistamia tietosisältöjä, joiden alueellinen käyttötarve on hoidon kannalta oleellista. Viime vuoden aikana ydintietomäärittelyjä täydennettiin luokitusten ja koodistojen osalta ja tämä työ jatkuu edelleen. Vuosien aikana sähköisen potilasasiakirjahankkeen painopiste siirtyy kuitenkin määritysten tekemisestä käyttöönoton edistämiseen ja sähköisten toimintojen vakiinnuttamiseen. Alkuperäisistä tavoitteista ei ole jouduttu tinkimään. Niinpä terveydenhuollon potilasasiakirjoja koskevat vaatimukset pyritään saamaan keskeisiltä osiltaan käyttöön vuoden 2008 alkuun mennessä. MISTÄ VIELÄ ON SOVITTAVA? Tällä hetkellä eri organisaatioissa ja eri ohjelmistoissa on käytössä erilaisia termistöjä: luokituksia, nimikkeistöjä, sanastoja ja koodistoja. Ne voivat olla organisaatiokohtaisia, kansallisesti tehtyjä tai pohjautua kansainväliseen työhön. Käytössä olevat termistöt eivät välttämättä vastaa kaikkia palvelutuottajien ja tilastointiviranomaisten tarpeita. Käytettävistä ydintietoihin liittyvistä koodistoista tulee saavuttaa yksimielisyys ja sen jälkeen ne viedään valtakunnalliselle koodistopalvelimelle. Sieltä alue- ja paikallistason toimijat sekä ohjelmistotoimittajat saavat käyttöönsä ajantasaiset sähköisten asiakas- ja potilastietojärjestelmien tarvitsemat luokitukset ja organisaatiotiedot. Osa luokituksista on jo viety valtakunnalliselle koodistopalvelimelle ( HL7-luokitukset: Lääkkeen antotapa, Lääkkeen antolaite, Lääkkeen antopaikka ja Lääkkeen antoreitti Hilmo-luokitukset: Hoitoon tulon syy, Lähetteen antaja / Lähettäjä, Tulopaikka, Palvelualat, Saapumistapa, ja Terveydenhuollon erikoisalat Kuntaliiton luokitukset: Fysioterapianimikkeistö, Laboratoriotutkimusnimikkeistö, Radiologinen tutkimus- ja toimenpideluokitus ja Toimintaterapianimikkeistö Stakesin luokitukset: Palvelualakoodit (Topi), Sosiaali- ja terveydenhuollon toimialaluokitus, Suun terveydenhuollon toimenpideluokitus, Tautiluokitus ICD-10 ja Toimenpideluokitus. Useita ydintietoihin liittyviä luokituksia ja koodistoja puuttuu vielä koodistopalvelimelta, mutta niitä täydennetään kaiken aikaa. Osasta koodistoja, esimerkiksi hoitotakuuseen liittyvät koodistot, on ensin saatava yhtenäinen näkemys, jotta ne saadaan käyttöön yhtenäisinä. Erilaisista olemassa olevista koodistoista on kerätty luettelo ja niihin haetaan yksimielisyyttä lausuntokierroksella. Jotkut koodistot ja luokitukset, kuten ISO-OID-koodi ja palvelualaluokitus, tarvitsevat myös selkeitä soveltamisohjeita, jotta niitä voidaan hyödyntää yhdenmukaisesti. RAKENTEISTEN YDINTIETOJEN HYÖDYNTÄMINEN Rakenteisten ydintietojen käyttöönottaminen antaa merkittävää lisäarvoa käyttäjälle. Suurimman hyödyn käyttäjälle tuo kertaalleen kirjatun tiedon hyödyntäminen jatkossa erilaisissa käyttötarkoituksissa, eikä tietoja tarvitse kirjata uudelleen. Myös oleellisen tiedon hakeminen suuresta tietomäärästä helpottuu. Tiedoista voidaan koostaa erilaisia näyttömuotoja. Konkreettisia esimerkkejä tiedon hyödyntämisestä ovat esimerkiksi tiedon siirtyminen lähetteisiin ja hoitopalautteisiin, hoitoilmoituksiin, Sairaalaviesti 2/2005 9

10 erilaisiin lakisääteisiin rekistereihin, kuten implanttirekisteriin automaattisesti. Kliinistä päätöksentekoa tukevat järjestelmät ovat tieto-, tietämys- tai viestintätekniikkaan perustuvia sovelluksia, joiden liittäminen potilaskertomusjärjestelmään tuo eri ammattiryhmille merkittävää lisäarvoa. Päätöksenteon tukea voivat olla näyttöön perustuvien hoitosuositusten tai tietokantojen liittäminen potilaskertomukseen tai erilaisten hälytysten ja muistutusten liittäminen asiakaskontakteihin. Näyttöön perustuvat suositukset voivat olla valtakunnallisia käypä hoito-ohjeita tai niiden kanssa yhdenmukaisia alueellisia hoitosuosituksia. Hoitoprosessia voidaan myös vakioida hoito-ohjelmien avulla. Järjestelmä voi antaa hälytyksiä ja muistutuksia esimerkiksi lääkeaineinteraktioista lääkemääräysten yhteydessä. SÄHKÖISEN POTILASKERTOMUKSEN RAKENNE Sähköisen potilaskertomuksen kehittämisessä tulee hyödyntää tekniikan sille suomat mahdollisuudet. Pelkästään paperisen kertomuksen siirtäminen sähköiseen muotoon ei tuo lisäarvoa. Aikaisempi manuaaliseen potilaskertomukseen liittyvä työ tulee hyödyntää kehittämistyössä siltä osin kuin se on mahdollista. Sähköisessä potilaskertomuksessa kirjaamiset tehdään erilaisille näkymille. Näkymät voivat olla erikoisalakohtaisia, kuten sisätaudit tai kirurgia, tai ammatillisia kuten ravitsemusterapia, psykologia tai sosiaalityö. Kirjaaminen erilaisille näkymille tehdään hyödyntäen pääotsikoita esimerkiksi tulotiedot ja väliotsakkeita kuten esitiedot. Kirjatusta tiedosta voidaan saada erilaisia näyttömuotoja. Erikoisala- ja ammatillisista näkymistä kootaan Sairaalaliiton julkaiseman Terveys- ja sairauskertomus (1991) lomakemäärittelyjen perusteella erilaiset näkymävaihtoehdot ja niille haetaan yleinen hyväksyntä lausuntokierroksella. Käytettävistä pääotsikoista ja väliotsikoista tulee myös päästä sopimukseen. Tällä hetkellä on käytössä Sairaalaliiton suosituksessa olevia otsikkoja, paikallisesti määriteltyjä tai jopa otsikkoja ei käytetä lainkaan. Käytössä olevista otsikoista kootaan yhteenveto, joka laitetaan lausuntokierrokselle. Pohjana yhteenvedossa käytetään Sairaalaliiton ohjekirjaa, Kaapo-alueella ja Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiirissä tehtyä työtä siellä käytössä olevista otsikoista ja moniammatillisen hoitokertomuksen määrittelyissä käytettyjä otsikoita. YDINTIETOJEN KÄYTTÖÖNOTTO Sosiaali- ja terveysministeriö (STM) on myöntänyt rahoitusta kansallisesti merkittäville sosiaali- ja terveydenhuollon tietoteknologiahankkeille osana kansallisen terveyshankkeen hankerahoitusta. Hankkeissa on tehtävä suunnitelma alueellisen tietohallintoyhteistyön järjestämisestä sekä asteittaisesta etenemisestä. Hankkeet ovat jo hakemusvaiheessa sitoutuneet kansallisen terveyshankkeen valtakunnallista sähköistä potilasasiakirjaa koskevien suositusten asteittaiseen käyttöönottoon ja kansalliseen kehittämis- ja yhteensovittamistyöhön. Hankkeiden toteutus tehdään STM:n ohjauksessa sekä yhteistyössä muiden kansallista rahoitusta saavien alueellisten hankkeiden kanssa. Ydintiedot otetaan käyttöön alueellisissa kehittämishankkeissa, joten alueellisten kehittämishankkeiden on tarjouspyynnöissään esitettävä ohjelmistotoimittajille yhtenä vaatimuksena yhdenmukaisten rakenteisten ydintietojen käyttäminen HL 7 CDA R2 -muodossa. Keskeiset kertomusjärjestelmien ohjelmistotoimittajat ovat myös sitoutuneet ydin- Ydintietojen käyttöönottoaikataulu (n = 17) Ydintietokokonaisuus Ei suun- V V Ei nitelmia loppuun 2007 jälkeen vastausta Potilaan tunnistetiedot Hoidon antajan tunnistetiedot Hoitojakson ja -tapahtuman tunnistetiedot Hoitotyön ydintiedot Lausunnot Yhteenveto Jatkohoidon järjestämistä koskevat tiedot Ongelmat ja diagnoosit Lääkehoito Tutkimukset Toimenpiteet Apuvälineet Fysiologiset mittaukset Elinluovutustestamentti Hoitotahto Terveyteen vaikuttavat tekijät Toimintakyky Sairaalaviesti 2/2005

11 tietojen käyttöönottoon, joka on myös niiden käyttöön oton kannalta välttämätöntä. STM:n suorittaman kyselyn mukaan eri ydintietokokonaisuuksien pilotointi aloitetaan jokaisessa hankkeessa pääasiallisesti vuoden 2005 aikana (ks. oheinen taulukko). Ydintietokokonaisuuksia otetaan käyttöön vaiheittain. Yli puolet hankkeista ottaa käyttöön vuonna 2005 potilaan tunnistetiedot, hoidon antajan tunnistetiedot, hoitojakson ja -tapahtuman tunnistetiedot, hoitotyön ydintiedot, lausunnot, yhteenvedon ja jatkohoidon järjestämistä koskevat tiedot. Potilaan, hoidon antajan ja hoitojakson tunnistetiedot ovat potilasasiakirjojen käsittelyn kannalta välttämättömiä. Hoidollisista ydintietokokonaisuuksista tärkeimmiksi (n = 13) koettiin ongelmat ja diagnoosit, lääkehoito, tutkimukset, toimenpiteet ja yhteenveto. Seuraavaksi tärkeimpinä osakokonaisuuksina nähtiin hoitotyön ydintiedot, lausunnot, jatkohoidon järjestämistä koskevat tiedot ja terveyteen vaikuttavat tekijät. Tekniset HL7 CDA -määritykset ovat jo nyt valmiita useille ydintietokokonaisuuksille. Pilotointiprojektit olisikin käynnistettävä nopeasti, jotta saadaan myös kokemuksia ydintietojen hyödynnettävyydestä. Niiden avulla määrityksiä voidaan täsmentää ja ohjeistaa. Alueellisten kehittämishankkeiden edustajat ovatkin tuoneet esille useita ydintietojen pilotointikohteita ja keskinäisellä työjaolla ja kokemustenvaihdolla pyritään edistämään käyttöönottoa valtakunnallisesti yhdenmukaisesti. Aladin-projektissa luodaan toimintamalleja terveydenhuollon sähköiseen arkistointiin Projektipäällikkö, arkistosihteeri Eeva-Maria Varpenius, Pohjois-Karjalan sairaanhoitopiirin ky Tietojärjestelmiä hyödynnetään yhä enemmän terveydenhuollossa, ja valtaosa potilasasiakirjoista syntyy nykyisin sähköisessä muodossa. Sosiaalija terveysministeriö on osaltaan edesauttamassa tätä kehitystä, sillä yhtenä vuonna 2003 asetetun ns. Kansallisen terveyshankkeen osa-alueena on sähköisen potilaskertomuksen käyttöönotto vuoden 2007 loppuun mennessä. Kuitenkin asiakirjojen sähköisen käsittelyn potentiaalisista hyödyistä on saatavissa vain murto-osa, jos ratkaisua sähköisessä muodossa syntyvien tietojen sähköiselle arkistoinnille ei pystytä luomaan. Tällä hetkellä terveydenhuollon sektorille on eri puolille Suomea syntymässä sähköisen arkistoinnin kysymyksiin keskittyviä hankkeita. Kokonaisvaltainen kansallinen näkemys terveydenhuollon sähköisen arkistoinnin toimintamalleista on kuitenkin vielä muodostamatta. Osaltaan edellä mainittuun tarpeeseen vastaa Pohjois-Karjalan sairaanhoitopiirissä meneillään oleva Aladin-projekti. Projekti on osaksi sosiaalija terveysministeriön rahoittama ja kestää rahoitussopimuksen mukaisesti vuoden 2005 loppuun saakka. Projektin tavoitteena ja edellytyksenä on tuottaa valtakunnallista ohjeistusta ja valmiita toimintamalleja terveydenhuollon sähköiseen arkistointiin. PROJEKTISSA KEHITETÄÄN AKTIIVI- AJAN TIETOJÄRJESTELMISTÄ RIIP- PUMATON ARKISTOTIETOJÄRJESTELMÄ Aladin-projektin lähtökohtana on luoda terveydenhuollon sähköisen arkistoinnin toimintamalleja kehittämällä alueellinen potilasasiakirjojen arkistotietojärjestelmä ja testaamalla sen toimivuutta terveydenhuollon organisaatioiden arkistoinnin käytöntöihin. Ratkaisua on lähdetty tutkimaan Avain Technologies Oy:n kanssa yhteistyössä kehitetyn arkistotietojärjestelmän avulla. Ydinajatuksena kehitettävässä arkistotietojärjestelmässä on, että se on riippumaton erilaisista operatiivisista ja kaupallisista sovellusohjelmista. Arkistotietojärjestelmä vastaanottaa ja tallettaa tietoja sovitussa aktiiviajan tietojärjestelmistä riippumattomassa standardimuodossa. Potilasasiakirjojen osalta tämä standardi on Kansallisen terveyshankkeen määritysten mukainen XML CDA R2. Näin ollen, arkistotietojärjestelmän käyttöönottaminen ei pakota terveydenhuollon toimintayksikköjä sitoutumaan esimerkiksi mihinkään tiettyyn potilastietojärjestelmään. Sähköisen arkistoinnin mukanaan tuomat vaatimukset potilas- ym. tietojärjestelmien kehittämiselle liittyvät ennen kaikkea standardi-tietomuodon ja tarvittavien metatietojen tuottamiseen sekä tietojärjestelmien rajapintojen määrittelyyn. Sähköisen arkistoinnin projektissa on tutkittu mm. asiakirjojen siirtoa sähköiseen arkistoon. Projekti on testannut potilasasiakirjojen arkistointia Pohjois-Karjalan keskussairaalan potilastietojärjestelmästä siten, että potilastietojärjestelmässä on muodostettu XML CDA -muotoinen asiakirja, joka on allekirjoitettu sähköisesti tiedon tuottajan omalla kehittyneellä sähköisellä allekirjoituksella. Sanoma on välitetty arkistotietojärjestelmään siten, että sanoman ympärille on muodostettu eräänlainen sähköinen kirjekuori (SOAP), joka on suojan- Sairaalaviesti 2/

12 nut asiakirjaa siirtovaiheen ajan. SOAP-kuori on sisältänyt myös tunnisteen siitä asiakirjaluokasta, jonka mukaisesti asiakirja on arkistoitu sähköisen arkiston tietojärjestelmään, ja jonka mukaiset arkistonmuodostussuunnitelman metatiedot ko. asiakirjaan on liitetty. Vastaanottaessaan viestin arkistotietojärjestelmä on tarkastanut allekirjoituksen eheyden, avannut SOAP-kuoren ja arkistoinut asiakirjan sen luokkatunnisteen perusteella. Edellä kuvattu tiedonsiirtotapa on lähtöisin siitä perusajatuksesta, että dokumenttien alkuperäisyyden ja eheyden takaamiseksi syntyvät sähköiset potilasasiakirjat on syytä allekirjoittaa sähköisesti. Koska kuitenkaan kaikkia potilasasiakirjoja ei ole tarpeen allekirjoittaa vahvasti tiedon tuottajan sähköisellä allekirjoituksella, on Aladin-projektissa kartoitettu myös muita mahdollisuuksia tiedon alkuperäisyyden takaamiseksi (esim. järjestelmän suorittama allekirjoitus). Ratkaisuna arkistoidun tiedon alkuperäisyyden, muuttumattomuuden ja kiistämättömyyden turvaamiseksi on nähty kuitenkin nimenomaan sähköinen allekirjoitus ja arkistotietojärjestelmään rakennettu toiminnallisuus, jonka mukaisesti järjestelmä suorittaa ns. järjestelmäallekirjoituksen aina edellisen allekirjoituksen vanhentuessa. Testattu potilasasiakirjojen siirto tapahtuu samanaikaisesti, kun asiakirja tallennetaan potilastietojärjestelmässä, eli sen syntyhetkellä. Tarkoituksenmukaista ei kuitenkaan liene organisaation kaikkien pitkäaikaista säilyttämistä vaativien tietojen sähköinen arkistointi edellä kuvatulla tavalla, vaan osa esim. potilasasiakirjoista voidaan siirtää sähköiseen arkistoon vasta mm. hoitojakson päättyessä. Aladin-projektissa kartoitetaankin parhaillaan myös muita tiedon siirtotapoja ja ratkaisuja sekä luodaan Pohjois-Karjalan sairaanhoitopiirille ns. arkistopolitiikkaa, joka pitää sisällään mm. määritykset tietojen säilyttämisestä perusjärjestelmissä ja tietojen siirrosta sähköiseen arkistoon. SÄHKÖISEN ARKISTON HALLINNOINTI ARKISTONHOITAJAN KÄSISSÄ Aladin-projektin kantavana ajatuksena on, että myös sähköiseen muotoon arkistoidun tiedon hallinnointi on oltava asiakirjahallinnosta vastaavan ammattilaisen käsissä. Näin ollen Aladin-projektissa on lähdetty siitä, että arkistotoimi ja sen toiminnallisuudet on integroitava osaksi sähköistä arkistotietojärjestelmää. Projektissa on kehitetty ns. arkistonhoitajan käyttöliittymä, jonka kautta asiakirja-arkistoon tallennettua tietoa hallinnoidaan. Arkistonhoitajan käyttöliittymän toiminnallisuuksista on luotu määrityksiä siten, että se tulee kattamaan kaikki tarvittavat arkiston hallinnoinnin toiminnot. Pohjois-Karjalan sairaanhoitopiirin näkemyksenä on, että arkistonhoitajan on pystyttävä hallinnoimaan myös sähköisestä asiakirja-arkistosta erillään olevia kuva-, ja tulevaisuudessa myös biosignaaliarkistoja, samaan tapaan kuin asiakirja-arkistoakin. Siten arkistonhoitajan käyttöliittymä on pystyttävä integroimaan mm. pacs-tietojärjestelmien kanssa niin, että sen kautta hallinnoidaan myös kuva-arkistoon tallennettuja kuvia. Integraatiotapojen määrittelemisen ohella Aladin-projektissa on tehty määrityksiä siitä, miten kuvat, kuvapyynnöt ja lausunnot liitetään yhdessä hallittavaksi kokonaisuudeksi riippumatta niiden arkistointipaikasta. SÄHKÖINEN ARKISTONMUODOSTUS- SUUNNITELMA MUODOSTAA ARKISTON- HOITAJAN KÄYTTÖLIITTYMÄN YTIMEN Arkistonhoitajan käyttöliittymän ytimen muodostaa sähköinen arkistonmuodostussuunnitelma. Arkistonmuodostussuunnitelman metatietojen avulla toteutetaan asiakirjojen oikea-aikainen hävittäminen, erotetaan eri käyttötarkoituksiin syntyneet henkilörekisterit jne. Arkistonmuodostussuunnitelma muodostaa käyttöliittymässä metatietomallin, jonka avulla tietojen hallinta on mahdollista aina yksittäisen asiakirjan tasolle saakka. Näin ollen sama idea arkistonmuodostussuunnitelmasta, joka on ohjannut organisaation asiakirjallisia prosesseja paperimaailmassa, tulee ohjaamaan niitä myös sähköisessä maailmassa. Jotta arkistotietojärjestelmä osaa liittää arkistonmuodostussuunnitelmasta oikeat metatiedot kuhunkin tallennettavaan asiakirjaan, on lähettävän järjestelmän edelläkin esitetyllä tavalla ilmoitettava lähetettävässä sanomassa asiakirjan tyyppi, eli tieto siitä luokasta, johon asiakirja kuuluu ja jonka mukaisesti arkistotietojärjestelmä liittää metatiedot ko. asiakirjaan. Tämän tunnisteen tuottaminen on yksi vaatimuksista, joita sähköisen arkistoinnin toiminnallisuudet asettavat aktiivikäyttöisille tietojärjestelmille. Koska sähköinen arkistonmuodostussuunnitelma muodostaa arkistotietojärjestelmän sisällönhallinnan ytimen, on Aladin-projektissa pyritty saamaan tämän toiminnallisuuden määrittelytyöhön valtakunnallista yhteistyötä. Vuoden 2004 aikana syntyi Pohjois-Karjalan sairaanhoitopiirin aloitteesta ns. eams-konsortio, johon kutsuttiin asiakirja- ja tietohallinnon ammattilaisia paitsi terveydenhuollon piiristä myös kuntasektorilta. Asiantuntijuutta määrittelytyöhön on antanut myös arkistolaitoksen edustaja. Tämän yhteistyön tuloksena on syntynyt paitsi määrittelyjä sähköisen arkiston toiminnallisuuksista, myös alustava arkistonmuodostussuunnitelman yhteinen tehtäväryhmittely kunnille ja kuntayhtymille. Jatkossa eamskonsortiossa pyritään mm. luomaan näkemys pit- 12 Sairaalaviesti 2/2005

13 käaikaisessa sähköisessä säilyttämisessä tarvittavista asiakirjan metatiedoista. ALUEELLINEN PÄÄTEARKISTO Arkistotietojärjestelmään integroitu arkistonhoitajan käyttöliittymä luo mahdollisuuden siihen, että moni eri organisaatio tai terveydenhuollon toimintayksikkö voi käyttää yhtä arkistotietojärjestelmää. Tällöin kahdesta eri toimintayksiköstä tuodaan tietoa yhteen fyysiseen paikkaan, mutta kukin toimintayksikkö hallinnoi vain omaa arkistoaan oman arkistonhoitajan käyttöliittymänsä kautta. Kukin organisaatio voi säilyttää tietojaan aktiivikäyttöisissä tietojärjestelmissä ja siirtää niitä arkistotietojärjestelmään omien tarpeidensa ja sisäisesti sovittujen käytäntöjensä mukaisesti. Sähköisen arkistoinnin ratkaisua on tähän mennessä konkreettisesti testattu ainoastaan Pohjois- Karjalan sairaanhoitopiirin omasta toimesta ja potilasasiakirjojen arkistointia ainoastaan yhdestä potilastietojärjestelmästä. Kuluvan vuoden aikana tullaan testausta laajentamaan siten, että tietoa tullaan siirtämään arkistotietojärjestelmään toisen terveydenhuollon toimintayksikön potilastietojärjestelmästä. Näin saadaan konkreettisia tuloksia sähköisen arkiston alueellisesta käytöstä. Samalla luodaan määritykset alueellisen sähköisen arkiston mahdollisesta roolista myös aktiiviajan tiedonsiirron välineenä eri terveydenhuollon toimintayksiköiden ja eri potilastietojärjestelmien välillä. Avoimiin rajapintoihin tukeutuva arkistotietojärjestelmä kun voi olla vastaus loputtomien erilaisten liitäntöjen suosta pois pääsemiseksi. Alueellisen sähköisen arkiston ratkaisu on toteutettava paitsi asiakirjojen arkistointia ja säilyttämistä koskevien säädösten sekä Kansallisen terveysprojektin suositusten mukaisesti myös mm. tietosuojalainsäädännön edellyttämällä tavalla. Osana arkistonhoitajan käyttöliittymän toiminnallisia vaatimuksia onkin luotava määritykset mm. sille, kuinka terveydenhuollon toimintayksiköiden ns. rekisterinpitäjän velvoitteet hoidetaan sähköiseen arkistoon arkistoitujen potilas- ym. henkilötietojen osalta; mm. virheellisten potilastietojen korjaaminen, potilaan tarkastusoikeuden toteuttaminen jne. Paitsi edellä mainitut säädökset ja ohjeet, on toteutuksessa lisäksi otettava huomioon arkistolaitoksen sähköiseen säilyttämiseen keskittyvän SÄHKE-hankkeen määritykset sekä niiden pohjalta syntyvät sähköiseen säilyttämiseen liittyvät normit. Sähköisen arkistoinnin ratkaisua luodessa on huomioitava myös se seikka, että lopultakaan siirtyminen yksinomaan sähköiseen arkistointiin ei voi tapahtua ilman arkistolaitoksen organisaatiolle myöntämää lupaa. Saumaton hoitoketju -hanke ( ) Toimintatapojen ja työprosessien muutos siirryttäessä sähköisiin konsultaatio/lähete-palaute -menettelyihin Teknologia-asiantuntija, Ttm, Anne Turula, Tekes Osa kansallista terveysprojektia HANKKEEN TOIMINTAYMPÄRISTÖ Hakijana Oulun kaupunki (OUKA), kumppaneina Haukiputaan, Kempeleen, Kiimingin, Limingan, Lumijoen, Muhoksen, Tyrnävän, Oulunsalon ja Hailuodon kunnat sekä Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiiri (PPSHP). HANKKEEN TARKOITUS Hankkeen tarkoituksena on käyttöönottaa ja juurruttaa sähköinen konsultaatio ja lähete-palautejärjestelmä perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon väliseen vuoropuheluun Ouluseutukunnassa siten, että samalla muutetaan syvällisesti itse toiminta- ja työtapoja ja työprosesseja. Hankkeen tarkoituksena ei ole luoda teknisiä ratkaisuja tiedonsiirtoon, koska ne ovat jo olemassa. Kuva 1. Ouluseutu (10 kuntaa) osana Pohjois- Pohjanmaan sairaanhoitopiiriä (41 kuntaa, joista 27 kunnalla on käytössä sähköinen lähete-palaute 3/2005) Sairaalaviesti 2/

14 HANKKEEN PÄÄTAVOITTEET Sähköinen lähete-palaute ja konsultaatio Yleislääkärikonsulttitoiminta Hoitoketjukäsikirjan integrointi prosessiin Dokumentoitu, monistettava toimintamalli KuntaESKOn käyttöönotto Tässä artikkelissa käsitellään ainoastaan lähetepalaute- ja konsultaatio-osuutta. ETENEMISEN HAASTEET JA PULLONKAULAT Vuoden 2004 alussa tehtiin OUKAn lääkäreille ja äitiysneuvolatyötä tekeville terveydenhoitajille kysely, jonka tarkoituksena oli kartoittaa tekijät, jotka vaikuttavat Saumaton hoitoketju -hankkeen tavoitteiden toteutumiseen. Suurin osa OYS:iin tulevista lähetteistä paperilähetteitä Elektronisia epikriisejä ei tule OYS:sta Kaikki OYS:n poliklinikat eivät vastaanota e-lähetettä/konsultaatiota Kuva 2. Etenemisen esteet noidankehä E-lähetettä ei haluta käyttää pth:ssa Kuva 2 perustuu kyselyn pohjalta tehtyihin johtopäätöksiin. E-lähete toiminnallisuutta ei haluttu käyttää perusterveydenhuollossa, koska kaikki OYS:n poliklinikat eivät voineet tuolloin vielä vastaanottaa e-lähetteitä (syyt: laitepula, koulutuksen puute). Osa vastaajista piti paperilähetettä yhdenmukaisena ja näin parempana tapana toimia, koska oli vaikea muistaa mihin sähköisen lähetteen voi lähettää. Lisäksi se, ettei OYS:sta tullut sähköisiä epikriisejä (syyt: tahtotilan ja koulutuksen puute), vaikutti kielteisesti sähköisen lähetteen käyttöönottoon perusterveydenhuollossa. MITEN HAASTEISIIN VASTATTIIN/VASTATAAN? Kun OYS:n laitepula hellitti syksyllä 2004, aloitettiin välittömästi toimintamallien suunnittelu ja käyttäjäkoulutus klinikoittain. Koulutus toteutettiin/toteutetaan henkilökohtaisena tai pienryhmäopetuksena omilla työasemilla. Aikaisempi kokemus on opettanut, että usein tekniset ja toiminnalliset ongelmat tulevat esille vasta omassa työympäristössä (ei koulutusluokissa) ja ongelmien ilmaantuessa helpoin ratkaisu käyttäjälle on palata entisen toimintamallin käyttöön. Oikeassa ympäristössä tapahtuvan koulutuksen avulla voitiin samalla tes- tata siirretyn tiedon luotettavuutta, eheyttä, käytettävyyttä ja saatavuutta. Uuden toimintamallin käyttö koulutuksen jälkeen varmistettiin erilaisilla tarkistuspisteillä: palaverit, paikan päällä vierailut jälkeenpäin, kyselyt, tilastot, lähetteen kulun seuranta. Samanaikaisesti kunnissa tehtiin ohjelmistohankintoja (lähete-palaute), järjestettiin koulutusta ja kertauskoulutusta (Oulu) sekä päivitettiin kirjallisia ohjeita. Vaikka OYS:n toimipisteillä oli valmius lähettää epikriisit sähköisesti, ja huolimatta siitä, että niissä toimipisteissä, joissa sitä tehtiin, se koettiin työtä helpottavaksi, ei käyttöönoton laajentaminen onnistunut, ennen kuin johtajaylilääkäri antoi mahtikäskyn epikriisien lähettämisestä sähköisesti. Ylimmän johdon täydellinen sitoutuminen ja tuki mahdollisti koulutuksen aloittamisen ja onnistuneen lopputuloksen. Tilastojen avulla voitiin seurata, miten nopeasti sähköisten epikriisien määrä kasvoi (esim. helmikuussa 2005 vastaanotettiin pelkästään OUKAssa noin 100 e-epikriisiä/päivä, kun vuonna 2004 ensimmäisen puolen vuoden aikana vastaava luku oli saman verran.) Yhtenä tärkeänä tekijänä tavoitteiden saavuttamiselle oli hankkeeseen palkattu perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon yhteinen henkilöresurssi, jolla on oikeus toimia molemmissa päissä. Tämän tyyppisen toimijan avulla on mahdollista katkaista siivet oletuksilta, jotka liittyvät esim. tiedon luotettavuuteen, eheyteen, käytettävyyteen ja saatavuuteen. Yhteisen toimijan avulla voidaan myös varmistaa, että käytetään samoja käsitteitä asioiden ilmaisemiseen. TILANNEKATSAUS 2005 Lähes kaikki OYS:n klinikat vastaanottavat e-lähetteitä. Psykiatrian klinikassa, jossa toimintaympäristö poikkeaa somaattisesta ympäristöstä, lähete-palautteen käyttöönotto toteutetaan vaiheittain. Pilotointi kahden kunnan kanssa on aloitettu maaliskuussa 2005 ja tavoitteena on sähköisen lähetepalautteen käytön laajentaminen muihinkin kuntiin ennen kesää. Hammas- ja suusairauksien klinikan osalta käyttöönotto ajoittuu toukokuun alkuun. Suurin osa OYS:n klinikoista lähettää hoitopalautteet sähköisesti. Tavoitteena mennessä on, että kaikki hoitopalautteet lähtevät OYS:sta sähköisesti niihin kuntiin, joissa niiden vastaanotto on mahdollista. Maaliskuun lopussa 2005 perusterveydenhuollon kymmenestä kunnasta (väestöpohja v. 2002: ) ainoastaan Liminka-Lumijoki ja Hailuoto (väestöpohja v. 2002: 8 894) ovat enää siirtymättä sähköisen lähetteen piiriin. Helmikuussa 2005 OUKAn lääkäreille tehdyn uusintakyselyn perusteella voidaan päätellä, että 14 Sairaalaviesti 2/2005

15 Kuva 3. Tilannekatsaus maalis huhtikuussa sähköinen tiedonsiirto on laajentunut merkittävästi vuoden aikana: E-lähetettä käyttää aina kun mahdollista (ts. OYS:n poliklinikka pystyy vastaanottamaan e-lähetteen) 80 prosenttia 43 vastaajasta (vrt. 2004: 46 %). Lähes aina mahdollisuutta käyttää 16 prosenttia vastaajista (vrt. 2004: 18 %). Mahdollisuuden jättää käyttämättä usein tai aina 4 prosenttia vastaajista (vrt. 2004: 36 %). Myös vastaanotettujen sähköisten epikriisien määrässä havaittiin selvää nousua: suurin osa eli 70 prosenttia vastaajista (vrt. 2004: 14 %) on vastaanottanut lukuisia sähköisiä epikriisejä OYS:sta. Ainoastaan 7 prosenttia ei ollut vastaanottanut yhtään sähköistä epikriisiä OYS:sta (vrt. 2004: 55 %). Kyselyn perusteella saatiin tietoa myös lääkäreiden käsityksistä sähköiseen tiedonsiirtoon liittyen. OUKAn lääkäreiden käsitykset sähköisestä tiedonsiirrosta Lähete Hoitopalaute + nopea, varma, + erittäin hyvä, nopeuttaa vähentää paperityötä jatkohoitoa + kätevä, voi käyttää + vastaus tulee viesteihin kopioi-liitä -toimintoa (omalääkäri) lähetettä tehdessä + sähköinen palaute > ei + mahdollisuus seurata tarvitse erikseen kirjata lähetteen etenemistä YLE-lehdelle + tiedot pysyvät tallessa + epikriisi näkyy Efficassa ja ovat aina tarvittaessa saatavilla palautteen ja jatkohoitoohjeiden pitäisi tulla myös paperitulosteista pitäisi lähettäjän viesteihin päästä eroon hankala lukea, teksti liian osaamattomuutta sekä kapealla alueella lähettävässä että vas- kiireelliset pitäisi taanottavassa päässä merkitä!-merkillä teknisiä ongelmia Konsultointi + nopea, kiireellisissä tapauksissa puhelin kuitenkin paras + sisältö yleensä erittäin hyvä Uusintakysely Oulun kaupungin terveyskeskuksessa työskenteleville lääkäreille helmikuussa 2005 (edellinen kysely toteutettiin vuosi aikaisemmin). Kuva 4. Vuoden 2005 kyselyn tuloksia. MIKÄ MUUTTUU SÄHKÖISEN LÄHETTEEN MYÖTÄ? Saumaton hoitoketju -hankkeen toimesta toteutetun lähetteen kulun seurantatutkimuksen avulla haluttiin selvittää sekä paperilähetteen että sähköisen lähetteen käsittelyn eri vaiheet (terveyskeskus OYS), käsittelyyn kuluva aika ja siinä esiintyvät viiveet. Seuranta toteutettiin kahdessa vaiheessa siten, että ensin tehtiin selvitys perinteisen paperilähetteen (n = 7) osalta ja toisessa vaiheessa verrattiin paperilähetteen kulkua sähköisen lähetteen (n = 8) kulkuun (lokitiedot, potilashallinnon tiedot). Yhteenvetona paperisen ja sähköisen lähetteen kulusta voidaan tämän pienimuotoisen lähetteen kulun seurantatutkimuksen perusteella todeta seuraavaa: Ajankäyttö ja viiveet Sähköinen lähete mahdollistaa paperilähetettä huomattavasti tarkemman seurannan ajankäytön ja viiveiden osalta. Selvityksen perusteella todettiin, että sähköinen lähete nopeuttaa lähetteen kulkua minimissään postin kulkuun käytetyn ajan verran, joka vaihteli paperilähetteillä yhdestä kahteen kokonaiseen päivään (OUKA-OYS). Lähettävän lääkärin arvioimalla kiireellisyydellä näytti olevan enemmän merkitystä sähköisen lähetteen käsittelyn kokonaiskestoon kuin mitä paperilähetteellä oli. Tämän aineiston perusteella ei saatu vahvistusta oletukselle, että sähköinen tiedonkulku nopeuttaa lähetteen käsittelyprosessia ja vähentää siinä esiintyviä viiveitä. Ainoastaan kiireellisten lähetteiden käsittely näytti nopeutuvan sähköisyyden myötä. Käsittelyn eri vaiheet Esimerkiksi kirurgian poliklinikalle osoitetuista lähetteistä jäävät seuraavat lähetteen käsittelyvaiheet pois, kun siirrytään sähköisen lähetteen käyttöön: Perusterveydenhuolto: lähetteen kirjaaminen ja postitus (terveyskeskusavustaja) OYS: lähetteen vastaanotto ja tietojen kirjaaminen potilashallinnon järjestelmään (osastosihteeri) lähetteen siirto hoitajalle (osastosihteeri) katsottujen lähetteiden kuljettaminen lyhkiin/ osastolle ajan- tai hoidonvarausta varten (pkl:n hoitaja). Pkl:n, lyhkin ja osastojen hoitajat ottavat omat lähetteensä katsottujen lähetteiden listalta suoraan itselleen käsittelyyn (ajan-/hoidonvarausta varten). Lisäksi jos lähete palautetaan/käännetään takaisin perusterveydenhuoltoon omalääkärille/erikoislää- Sairaalaviesti 2/

16 kärille, jäävät ainakin seuraavat vaiheet pois sähköisessä tiedonkulussa: palautettavan lähetteen postitus (OYS) saapuvan palautetun lähetteen käsittely ja edelleen välittäminen (OUKA) lähetteen skannaus (kaupunginsairaala/erikoislääkärit) saapuvan lähetteen kirjaaminen järjestelmään (kaupunginsairaala/erikoislääkärit) Välilliset hyödyt Sähköinen lähete kirjautuu osaksi OYS:n sähköistä kertomusta (ESKO), jolloin se on lääkäreiden ja tarvittaessa muunkin henkilökunnan nähtävillä kaikilta työasemilta ja sitä voidaan hyödyntää esimerkiksi passitusten ja epikriisien kirjoittamisessa (copy/paste). suurin etu on, kun voi lukea missä vaan. Nyt ei tule enää sekuntiakaan joutoaikaa. Salissakin leikkauksen alun viivästyessä voi sanelukopissa lukea lähetteitä. kysely syksyllä 2004 urologian ja käsikirurgian poliklinikalla. Perusterveydenhuollossa omalääkäri/lähettävä lääkäri saa vastaanottokuittauksen, kun lähete hyväksytään erikoissairaanhoidossa. Lisäksi lähettävässä päässä voidaan KuntaEskon kautta seurata lähetteen etenemistä ja tarvittaessa potilaan luvalla tarkastella/lukea potilaan kertomustekstejä ja tutkimustuloksia. POHDINTAA Sähköinen lähete/konsultaatio -palaute mahdollistaa reaaliaikaisen ja joustavan tiedonkulun perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon välillä. Tieto on käytettävissä ajasta ja paikasta riippumatta, osa lähetteen käsittelyvaiheista jää pois ja lisäksi uusi teknologia tarjoaa lähetteen käsittelyyn toimintoja, jotka eivät paperimaailmassa ole olleet järkeviä. Esimerkiksi lähetteen sähköinen palauttaminen tai muuttaminen konsultaatiovastaukseksi ovat tietyissä tilanteissa oiva apuväline tiedottamiselle erikoissairaanhoidosta perusterveydenhuoltoon. Sähköisellä konsultaatiolla voidaan korvata jopa poliklinikkakäyntejä tai ainakin vähentää spontaaneja puhelinyhteydenottoja, jotka yleensä hoidetaan muun työn ohessa. Sähköisen konsultaation täysipainoinen käyttöönotto edellyttää kuitenkin työn suunnittelua ja konsultaatioihin käytettävän ajan huomiointia työohjelmissa. Sähköinen konsultaatiokäytäntö ja lähetteiden palauttaminen eivät ole ainakaan vielä toistaiseksi lisääntyneet merkittävästi OYS:n ja OUKAn välisessä tiedonsiirrossa. Tammi-helmikuussa 2005 OYS:sta OUKAan saapuneiden e-hoitopalautteiden määrä oli yhteensä kappaletta, joista suurin osa eli 95 prosenttia oli epikriisejä tai pklyhteenvetoja (EPI) ja ainoastaan 3 prosenttia konsultaatiovastauksia (KON) ja 2 prosenttia palautettuja lähetteitä (PAL) (kuva 5). PAL 43 kpl 2 % KON 80 kpl 3 % EPI 2430 kpl 95 % EPI KON PAL Kuva 5. OYS:sta OUKAan saapuneet e-palautteet (EPI, KON, PAL) tammi helmikuussa 2005 Tulevaisuudessa jää nähtäväksi, miten esimerkiksi hoitotakuun voimaantulo vaikuttaa näihin suhteisiin. Lisätietoja hankkeesta ja sen aikana tehdyistä selvityksistä ja kehitystyöstä saa osoitteesta: index.htm Kirjoittaja Anne Turula on työskennellyt Saumaton hoitoketju -hankkeessa asti. 16 Sairaalaviesti 2/2005

17 HUS:ssa jättihankkeet Toiminta alueellistuu tietojärjestelmienkin täytyy Tiedottaja Maija-Liisa Ihanus, HUS, Tietohallinto Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin alueella ovat samat haasteet kuin muuallakin maassa, mutta mittakaava on toinen. Tie kohti sähköisiä potilastietoja on viitoitettu. Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiriin kuuluu 23 erikoissairaanhoidon palveluja tuottavaa sairaalaa. Kun näissä eri puolilla Uuttamaata sijaitsevissa yksiköissä, joissa työskentelee yhteensä ammattilaista, otetaan käyttöön uusia tietojärjestelmiä, kyseessä ovat mittavat muutokset. Eikä tämä vielä riitä, vaan järjestelmien on oltava yhteydessä myös kuntiin. HUS:n toiminta-alueella ovatkin tiettävästi käytössä kaikki mahdolliset Suomessa saatavilla olevat terveydenhoidon järjestelmät. HUS:n tuore tietohallintojohtaja Antti Larsio sanookin, että HUS:n tietotekninen toimintaympäristö muuttuu voimakkaasti lähivuosien aikana. Toiminta alueellistuu. Voimavaroja voidaan tuolloin kohdentaa sinne, missä se on tarkoituksenmukaisinta. Potilas voi tulevaisuudessa myös yhä paremmin vaikuttaa hoitopaikkansa valintaan sekä osallistua tekniikan avulla omaan hoitoonsa, Larsio sanoo. Näiden muutosten tavoitteena on potilaiden oikeudenmukainen ja laadukas hoito, hoitoprosessien kehittäminen laadullisesti sekä hoitopalvelujen aikaisempaa kustannustehokkaampi tuottaminen. TEKNINEN KIRJAVUUS OLLUT HAASTE Integrointityötä, jonka seurauksena potilastiedot olisivat sähköisesti käytettävissä aina siellä, missä potilasta kulloinkin hoidetaan, tehdään HUS:n omien järjestelmien piirissä sekä kuntiin päin. HUS:n sisällä potilasasiakirjoja sähköistetään Espa-hankkeessa, joka on mitoitettu kestämään vuodet Tänä aikana on tarkoitus korvata pitkään käytössä ollut Musti-potilastietojärjestelmä Oberonilla ja Asla-asiakaslaskutusjärjestelmällä. Samalla siirrytään niin sanotulle Espa-alustalle eli käyttämään yhteistä sähköistä potilasrekisteriä aikaisempien 18 erillisen asemesta. Käyttöön otetaan sähköinen sairauskertomusjärjestelmä Miranda ja sen jatkuvakäyttöiset ja muut lomakkeet, riskitiedot, hoitokertomus sekä lääkehoidon kirjaus HUS-alueella lukuun ottamatta Tammisaaren ja Peijaksen sairaalaa, joissa käyttöönotto ajoittuu myöhemmäksi. Työ on ollut teknisen ympäristön kirjavuuden vuoksi haastavaa, mutta nyt motivaatiota lisää se, että hyödyt alkavat olla näkyvissä. Potilastietojen ajantasaisuus ja helppo saatavuus tehostavat hoitoa ja helpottavat työtä, kehittämispäällikkö Sinikka Ripatti HUS:n tietohallinnosta sanoo. Sähköiset lähete-hoitopalauteyhteydet ovat jo käytössä Espoossa, Helsingissä, Hyvinkäällä, Keravalla, Lohjalla, Loviisassa ja Vantaalla, ja käyttö laajenee koko ajan, myös yksityissektorille. Sähköisiä lähetteitä ja palautteita liikkuu jo kappaletta kuukaudessa. Sairaaloista muutosten keskipisteessä olivat viime vuonna Hyvinkään sairaala, jossa pilotoitiin Oberonin ja Aslan käyttöönottoa. Tänä vuonna vuorossa ovat Iho- ja allergiasairaala, Silmä- ja korvasairaala sekä Kirurginen sairaala. Tämän vuoden alussa asiakaslaskutusohjelmisto Aslassa siirryttiin tuotantokäyttöön Hyvinkään sairaalassa sekä HUS:n Pasilassa sijaitsevassa toimistopalvelukeskuksessa. Espa-järjestelmillä on jo käyttäjää. Käyttöönottoja vauhdittaa tuotteistettu malli, jonka Espa-hankeorganisaatio tuottaa paikalliselle sairaalaprojektille. Tämän hetken tilanteen mukaan Suomen suurin sairaanhoitopiiri pysyykin asetetussa aikataulussa. Kouluttajina toimivat Espa-tiimin kouluttajat, mutta projektin vastuuhenkilöt ovat kuitenkin paikallisia asiantuntijoita. Näin varmistetaan paikallinen sitoutuminen hankkeeseen sekä se, että paikalliseen yksikköön muodostuu tarvittava määrä osaamista. Jos hanke tekisi kaiken paikallisten projektien puolesta, osaaminen lähtisi pois hankeihmisten mukana, Ripatti sanoo. KUNNAT MOTIVOITUNEITA Uudenmaan kunnista 31 on mukana Uudenmaan aluehankkeessa Uumassa, joka nivoo aluetietojärjestelmän avulla yhteen alueen potilastietoja. Aluetietojärjestelmän ytimenä olevan viitetietohakemiston avulla perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon tiedot ovat potilaan suostumuksella käytettävissä hoitotapahtumassa riippumatta siitä, mikä organisaatio on kyseessä. Uuman käytännön työ tehdään HUS:n koordinoimana. HUS:n lisäksi hankkeen osapuolia ovat Uudenmaan kunnat, Etelä-Karjalan ja Kymen sairaanhoitopiirit, Kela, STM, alueen maakuntaliitot ja Stakes. Sairaalaviesti 2/

18 Kunnissa ollaan erittäin motivoituneita aluetietojärjestelmän käyttöön. Vantaa, Helsinki, Espoo, Kerava, Hyvinkää, Kauniainen, Tuusula ja Järvenpää ovatkin jo aloittaneet, ja muut tulevat vauhdilla perässä, kehittämispäällikkö Kyösti Kopra Uumasta ja HUS:n tietohallinnosta sanoo. Viitetietojärjestelmässä on jo 11 miljoonaa viitettä potilaasta. Nyt, kun HUS:n potilaskertomusjärjestelmä Mirandasta saadaan viitteet aluetietojärjestelmään ja potilaspaperien lähettelemisestä puolin ja toisin opitaan luopumaan, hyödyt ovat tuntuvia, Kopra sanoo. Kuntien tietojärjestelmistä esimerkiksi Espoon Efficasta ja Vantaan sekä Keravan Finstarista saadaan jo viitteet aluetietojärjestelmään. Helsingin terveyskeskuksen Pegasos alkaa tuottaa viitteitä syksyn 2005 aikana. Myös Kauniaisten ja Tuusulan terveyskeskusten järjestelmien viitetuotanto saadaan käyntiin kuluvan vuoden aikana. Aluetietojärjestelmän kautta voidaan terveyskeskuksissa katsoa myös digitaaliset röntgenkuvat sekä niiden lausunnot. Samaa reittiä saadaan tulevaisuudessa näkyviin myös sähköiset reseptit sekä ajan- ja muiden resurssien varaukset. Useat alueen kunnat, kuten Helsinki, Espoo, Vantaa, Kerava ja Lohjan seudun kunnat, jakelevat jo digitaaliset röntgenkuvansa viitetietojärjestelmän kautta. Toimintatavan käyttöönotto on tuonut selvää tehostumista toimintaan. Tähän mennessä suurimmat hyödyt on saatu nimenomaan digitaalisesta kuvanjakelusta, Kopra sanoo. Kopra muistuttaa, että aluehankkeissa kuten Uumassa luodaan aivan uusia toimintamalleja, joiden käyttöön ottaminen ei sekään tapahdu hetkessä. Tähänastiset esimerkit kuitenkin osoittavat, että uusi opitaan helposti. PCM Patient Care Manager Tietojärjestelmä kliinisen toiminnan analysointiin ja raportointiin Erikoissuunnittelija Kristiina Junttila, Hoitotyön hallinto, HYKS, Jorvin sairaala Vuonna 2001 HUS:n Hoitotyön ryhmä ja Datawell Oy käynnistivät yhteishankkeen, jonka lähtökohtina olivat a) hoitotyön johtamisen tietotarpeiden konkretisointi ja b) hoitotyön johtamista palvelevan tietojärjestelmän tarve. Vaikkakin hankkeen lähtökohtana oli kehittää tietojärjestelmä hoitotyön johtamisen apuvälineeksi ja päätöksenteon tueksi, korostui projektin loppuarvioinnissa moniammatillisuuden ja yhteistyön tarve tietojärjestelmän tuottamien tietojen käytössä, minkä katsottiin parhaiten palvelevan potilaan hoidon ja toimintaprosessien kehittämistä. Lisäksi toivottiin itse johtamisjärjestelmän ja siihen liittyvien raportointivastuiden selkiyttämistä. Elokuussa 2003 HYKS, Jorvin sairaalassa otettiin edellä kehitetty PCM (Patient Care Manager) -tietojärjestelmä projektiluonteiseen referenssikäyttöön. Projektin tarkoituksena oli systematisoida sairaalan johtamiskäytäntöjä ja niihin liittyviä raportointivastuita PCM-tietojärjestelmää ja sen tuottamaa tietoa hyväksi käyttäen sekä sairaalan eri toimintatasojen tuloskorttistrategioita tukien. Lähtökohtana oli PCM-tietojärjestelmän avulla tuottaa tietoa hoidon saatavuudesta, odotusaikoihin liittyvistä tunnusluvuista sekä vuodeosastohoidon aikaisesta, potilaan tarpeen mukaisesta hoidon toteutumisesta. Projektin aikana kehitettiin PCMtietojärjestelmän tuottamien raporttien tietosisältöä vastaamaan organisaation eri tasojen tietotarpeita. Lisäksi projektin aikana käynnistettiin mittava hanke potilas- ja henkilöstöhallinnon tietojärjestelmien perustietojen parantamiseksi. Projektiin osallistui vuodeosastoja Jorvin medisiinisestä, operatiivisesta ja psykiatrisesta tulosyksiköstä. Projekti päättyi vuoden 2004 lopussa. Projektin aikana todettiin, että vaikka potilaan hoitoprosessiin liittyviä tietoja tallennetaan tietojärjestelmiin runsaasti, vain pientä osaa niistä hyödynnetään. Eri tietojärjestelmistä tulisi osata poimia johtamisessa tarvittava keskeisin tieto, mikä edellyttää tietotarpeiden huolellista määrittelyä. Lisäksi haasteena on tietojen monipuolinen ja moniammatillinen tarkastelu sekä hyödyntäminen prosessien kuvaamisessa ja suunnittelussa. PCM-TIETOJÄRJESTELMÄ PCM-tietosisältö kattaa potilaan hoitoprosessin lähetteen käsittelystä uloskirjoitukseen. Se muodostuu useammasta aineistosta ja käsittää potilaan osastohoitojakso- ja hoitopäiväkohtaiset tiedot, osaston päiväkohtaiset tiedot sekä työntekijöiden jaksokohtaiset tiedot niin suunnitellusta kuin toteutuneestakin työajasta. Tietojärjestelmä keskittyy vuodeosastotoiminnan kuvaamiseen huomioiden kuitenkin osaston polikliinisen toiminnan volyymin. Tietosisältö palvelee nimenomaan potilaspro- 18 Sairaalaviesti 2/2005

19 sesseista vastaavia ja niissä toimivia asiantuntijoita. PCM ei pyri korvaamaan jo olemassa olevia johdon tietojärjestelmiä, vaan lähinnä antamaan olemassa olevien tietojen tarkasteluun uuden, potilas-, osasto-, päivä- ja jopa tuntikohtaisen näkökulman. Tietojärjestelmän käyttäminen vaihtelee webympäristössä julkaistujen valmisraporttien käytöstä itse analysointisovelluksen käyttöön. Siten ns. tilastokäyttäjä tarkastelee valmiita, sovitun sisältöisiä ja sovitulla aikavälillä päivitettyjä valmisraportteja, jotka julkaistaan organisaation intranetissa (taulukko 1). Ns. analyytikko voi selata samoja valmisraportteja, mutta hänellä on myös mahdollisuus tutkia varsinaisia analysoitavia aineistoja ja laatia mieleisiään raporttimäärittelyjä. Pääkäyttäjä puolestaan toimii paitsi teknisenä yhteyshenkilönä, myös vastaa valmisraporttien muodostamisesta ja päivittämisestä. PCM HOITOISUUSTIETOJEN RAPORTOINNISSA Hoitohenkilöstö muodostaa suurimman henkilöstöryhmän suomalaisessa terveydenhuoltojärjestelmässä ja sen palkkakustannukset muodostavat merkittävän osan erikoissairaanhoidon vuodeosastojen kustannuksista. Perinteiset sairaalan toimintaa kuvaavat tunnusluvut, kuten käyntien tai hoitojaksojen määrät, eivät kuitenkaan kuvaa hoitotyön määrällistä ja laadullista panosta potilaiden hoidossa. Hoitotyötä, kuten hoidon tarvetta ja annettua hoitoa, kuvaavat mittarit ovat yleistyneet sekä kansainvälisesti että kansallisesti. Mittareiden yleistymiseen on vaikuttanut taloudellisen seurannan tarkentuminen ja sen myötä toteutettu terveydenhuollon resurssien tiukentaminen. Tämän seurauksena terveydenhuollossa on syntynyt tarve kohdistaa käytössä olevat taloudelliset ja henkilöstöresurssit mahdollisimman oikeudenmukaisesti ja tehokkaasti. Lisäksi hoitotyön ammattilaisilta on ryhdytty edellyttämään hoitotyön ja sen sisällön määrittelemistä. Myös hoitotyön kustannuksista, laadusta ja tuloksista halutaan tietoa. Jorvin sairaalan kaikilla somaattisilla vuodeosastoilla on käytössä RAFAELA-hoitoisuusluokitusjärjestelmä, jonka avulla voidaan tarkastella osastolla olevien potilaiden päivittäisiä hoitoisuustietoja suhteessa resursseihin ja määriteltyyn optimaalisen hoitoisuuden alueeseen. Hoitoisuusluokituksesta saatavan tiedon kulun varmistamiseksi käytössä on systemaattinen raportointi, jossa osastonhoitaja kuukausittain laatii raportin osastonsa hoitoisuusluokitukseen liittyvistä keskeisistä tunnusluvuista. Raportti käsitellään osastotunnilla, jossa mahdollisuuksien mukaan on läsnä myös ASIAKAS PROSESSI Esim. Esim. Odotusajat Läpimenoajat Saapumistavat Hoidossaoloajat Potilas- ja hlöstövahvuus Hoitoisuustiedot Kuormitustiedot HENKILÖSTÖ TALOUS Esim. Esim. Sairauspoissaolot Tuntityöläisten käyttö Työajan käyttö Taulukko 1. Valmisraportit on julkaistu tasapainotetun tuloskortin rakennetta noudattaen. ylihoitaja. Raportoinnissa on keskeistä henkilökunnan ja hoitotyön johdon välinen vuorovaikutus, jolloin osaston hoitoisuuteen vaikuttavat asiat välittyvät hoitotyön johtajille ja samalla hoitohenkilökunta saa palautetta tehdystä työstä. Hoitoisuusluokituksen raportit käsitellään säännöllisesti myös yksiköiden johtoryhmissä. NYKYTILANNE JA TULEVAISUUDEN HAASTEET RAFAELA-hoitoisuusluokitusjärjestelmää ollaan ottamassa HUS-laajuiseen käyttöön, ja tällä hetkellä PCM-tietojärjestelmän kautta raportoidaan 48 vuodeosaston hoitoisuus- ja prosessitietoja. Jorvin sairaalassa alkaneen polikliinisen hoitoisuusluokitusprojektin myötä PCM-tietosisältöä kehitetään edelleen, ja suunnitelmissa on saada polikliininen toiminta mukaan PCM-tunnuslukuihin syksyn 2005 aikana. Toinen PCM-jatkokehittelyn haaste liittyy talousosion valmisraporttien kehittämiseen mm. hoitotyön kustannusten osalta. Lisäksi PCM on tarkoitus ottaa myös psykiatriassa HUS-laajuiseen käyttöön, mihin liittyen on aloitettu oma projekti, jonka tarkoituksena on täydentää PCM-tietojärjestelmä vastaamaan myös psykiatrian tarpeita. PCM-tietojärjestelmästä kerrotaan lisää Terveydenhuollon Atk-päivillä Helsingissä (ma sessio 4). Sairaalaviesti 2/

20 Atk työkaluna sairaalainfektioiden seurannassa Hygieniahoitaja Nina Elomaa, Vaasan keskussairaala Sairaalainfektioiden ehkäisytoiminnan edellytyksenä on tehokas seuranta- ja palautejärjestelmä. Ilman seurantatietoja on vaikea suunnata infektioiden torjuntatoimia oikein. Infektioiden seurantajärjestelmän tulee olla sellainen, että henkilökunta on motivoitunut käyttämään sitä ja tiedot ovat luotettavia. Sairaalainfektioiden seuranta on tärkeää silloin, kun tehokkaasti pyritään vaikuttamaan hoitoon liittyvien infektioiden ennaltaehkäisyyn tai syntyneiden infektioiden nopeaan havaitsemiseen. Seuranta on keskeinen ja välttämätön osa sairaalainfektioiden torjuntatyötä. Infektioiden seurantajärjestelmän käyttö työkaluna auttaa infektioiden torjuntatyötä tekevää henkilökuntaa hahmottamaan infektiotilanteen tai muutoksen halutussa kohteessa. Järjestelmä mahdollistaa myös eri tietokantojen yhdistelyn, esim. mikrobilöydösten kohdentamisen tiettyyn infektioluokkaan, osastoon tai yksittäiseen potilaaseen. Seurantajärjestelmä on työväline, jonka avulla voimme käydä vuoropuhelua hoitoyksikössä esiintyvien infektioiden määrästä, laadusta ja hoidosta potilasta hoitavan osaston kanssa. Käytössämme on Sairaalan Antibiootti- ja Infektioseurantajärjestelmä (SAI), joka on helppokäyttöinen ja nopea toiminnoiltaan. Siinä on käytössä hierarkkisia hakuikkunoita erilaisissa taustarekistereissä, kuten mikrobiluokituksissa, ICD-10 diagnooseissa ja toimenpiteissä, infektioluokituksissa ja mikrobilääkkeissä. Käyttäjää opastetaan lisäksi ohjelman kautta hakuikkunoiden avulla hänen edetessään tietojen syöttöruudussa. SEURANTAMENETELMÄ Seurantajärjestelmään tulisi kerätä vain toiminnassa hyödynnettävää tietoa. SAI-järjestelmän kaikkia ominaisuuksia ei ole välttämätöntä käyttää koko ajan, vaan infektioiden torjuntaan perehtynyt henkilökunta eli pääkäyttäjät arvioivat seurannan kohteet. Mitä infektioita seurataan ja missä laajuudessa on kysymys, johon on otettava kantaa silloin, kun seurantaa sairaalassa, terveyskeskuksessa tai pitkäaikaishoitolaitoksessa aloitetaan. Infektioiden seurantamenetelmä riippuu siitä, minkä tyyppisestä hoitolaitoksesta on kyse. Akuuttisairaalassa infektioiden seuranta voi olla suunnattua tiettyihin infektioihin tai kaikkien infektioiden seurantaa, johon liitetään myös antibioottien käytön seuranta. Toiminta voi olla ajallisesti jaksottaista tai jatkuvaa. Suunnattu seuranta korkean riskin potilaille lisää seurantatoiminnan tehokkuutta, koska se keskittyy infektioihin, joiden riskitekijät ovat tiedossa ja niihin voidaan vaikuttaa. Seurantajärjestelmä mahdollistaa eri riskitekijätietojen seurannan ja niiden yhdistämisen esim. hoitopäivätietoihin. Antibioottien käytön seuranta on kiistatta hyödyllistä useiden tutkimusten mukaan. Mikrobilääkkeiden käyttö ja bakteerien resistenssitilanne vaikuttavat mikrobilääkkeiden käyttösuosituksiin sairaaloissa. Siksi mikrobilääkkeiden käytön jatkuva seuraaminen on tarpeen, jotta voitaisiin puuttua epäedulliseen resistenssikehitykseen mahdollisimman nopeasti. Sairaalan potilaista suuri osa saa mikrobilääkehoitoja. Näin sairaaloissa ovat hyvät olosuhteet resistenttien bakteerien kolonisaatiolle. Pitkäaikaishoidossa on tärkeää tunnistaa vanhustenhoidon todelliset riskit ja pystyä hyödyntämään riskitekijöistä saatu tieto. Kaikki vierasesineet, inkontinenssi ja usein toistuvat siirrot akuuttisairaalan ja hoitolaitoksen välillä lisäävät altistusta infektioille. Tarkoituksenmukaiset määritelmät ja standardoidut seurantamenetelmät auttavat tarvittavan tiedon poiminnassa. Vanhusten erityispiirteet ja erilaiset hoitomuodot hoitolaitoksissa antavat uusia haasteita myös infektioiden seurannalle. Akuuttisairaanhoidon tiedon soveltaminen voi aiheuttaa turhia hoitokäytäntöjä ja myös turhia kustannuksia pitkäaikaishoidossa. TIEDON KERUU Seurantajärjestelmän toimivuuden edellytyksenä on, että tiedot kerätään ja syötetään luotettavasti. Infektiotietojen keruu on usein työläs ja aikaa vievä työvaihe ja siksi monet sairaalat pohtivat vaihtoehtoisia menetelmiä tiedon keräämiseen. SAIjärjestelmässä ainoastaan potilaan varsinaiset infektiotiedot, eli infektioluokka, milloin infektio on todettu ja mikä antibioottilääkitys on käytössä, syötetään vuodeosastolla uutena tietona järjestelmään. Näin työvaihe on nopea ja helppo, kun muut tarvittavat tiedot, esim. leikkauksista, mikrobilöydöksistä tai hoitojaksoista, voidaan automaattisesti hakea sairaalan muista järjestelmistä ja yhdistää infektiotietoihin. Järjestelmällä voidaan sekä tallentaa että yhdistää valmiita tietoja. SAI-järjestelmässä pyritään hyödyntämään sairaalan tietovarastoissa valmiina olevat tiedot mahdollisimman tehokkaasti. (Kuva 1.) Tiedon syöttäjällä on vastuu tiedon laadusta ja oikeellisuudesta. Kritiikki seurantajärjestelmien 20 Sairaalaviesti 2/2005